Pettäjättären tie.Rekijoen mysteerit.Etsivä Arska-sarja.

Kaupungin virastotalo.Poliisinrappu oikeassa päässä.

Heinäkuun 20. päivä 1965.

Tiedusteluretki

Kaupungin virastotalon niinsanotun "poliisien rapun" toisen kerroksen rikospoliisiin kesäkuu oli tuonut puolisentusinaa rikosta ratkaistavaksi.Kesälomat aina toivat  asemalle vapaata viettävien kansalaisten puukotuksia,taponyrityksiä sekä muita ruumiillisia vahingonyrityksiä ratkaistaviksi.Varkaudet ja murrot silti olivat vähissä ikäänkuin omaisuusrikolliset olisivat kesälomilla.
Housutehtaan varkautta etsivä Arksa oli jo katsonut kavallukseksi,mihin saattoi liittyä puhelinteknikon  surmatyökin.
Itsermurhaksi hän ei silti voinut katsoa tämän kuolinsyyksi,koska täytyisi olla pitkäkätinen,sellainen  venyvän kumihenduinen tyyppi,jos haulikolla yrittäisi tappaa itsensä,vaikka sellaistakin on tapahtunut,että joku on pannut piipun suuhun ja varpaalla painanut liipasinta.Sellainen vaatii jo jonglöörimaisia taitoja.
Samoin olisi vahingonlaukaus laskettava pois listoilta asetta puhdistaessa.
Teknikko Suominen oli tunnettu ja hyvä aseenkäyttäjä ja kuului hirviporukkaankin,missä moni järjestyspoliisin konstaapelikin oli jäsenenä.
Arskakin itse on ollut ainakin kerran aseen jyvällä eikä siitä ole vierähtänyt kuin viisi vuotta.
Silloin vuoden 1960 kesällä erään kaupunkilaisperheen muoria oli ammuttu otsaan ja rintaan käsiaseella Kiikalan maantien varressa.Hän oli jäljittänyt silloin Turun Kakolasta karanneen konnakolmikon Raine Voiton eli Hulttion johtamana isovanhempien mökiltä Johannislundin lasitehtaan lähistöltä.
Hulttio oli yllättänyt hänet nuuskimassa torpan nurkissa ja vienyt kompostikasan päälle teloitettavaksi.
Hulttiolle oli kyllä käynyt huonosti yrittäessään ampua Arskaa napakympillä otsaan .
Arska  laskitunkiolle kiivetessään oli liukastunut selälleen niljaisiin munankuoriin ja hänen puvuntakin taskusta virkapistooli oli lauennut..luodin osuessa suoraan Hulttion silmien väliin.
Se oli onnekas vahingonlaukaus!
(Kertomus löytyy otsikolla Kunnon mies blogistani)

Arska oli päättänyt lähteä Rekijoelle lisätutkimuksiin,koska rikostapahtumiin liittyvät henkilöt olivat sieltä kotoisin.Hän itse tunsi paikkakunnan hyvin synnyttyään ja kasvettuaan siellä.
Housutehtailija Laakso oli kotoisin läheltä kirkonkylää Kraatarista ja tukun autonkuljettaja Jouko melkein naapurista.Rouva Suominen (os.Virkki) taas oli kotoisin Korvenojan lähistöltä.
Korvenojan tilan isäntä ja agronomi oli Arskan tuttuja myös Jatkosodassa tykkipatterin päällikkönä Kannaksella. Luutnantti oli menettänyt oikean kämmenensä ranteesta taisteluissa.
Laakson Erkki oli samoin ollut pataljoonan huollossa autokorjaamon vääpelinä.
Ennen Jatkosotaan lähtöään kesäkuussa 1941 Arska alikersanttina oli ollut jelppimässä Rekijoella kolmen desantin kiinniotossa.
Desantit oltiin tiputettu tarviketorpeedoin venäläisestä vanhanaikaisesta TB-pommikoneesta,joka oli lentänyt matalalla jossain 400:n metrin korkeudessa.Monessa paikassa kylällä oltiin nähty Viron suunnasta saapuneen pommikoneen liitävän yli.
Arska ei vaan tajunnut,miksi desantteja oltiin tiputettu tällaiseen syrjäkylään,missä ei ollut mitään strategisia kohteita. Kauempana Johannislundissa kyllä oli käyttämätön pienkonekenttä.Koneen sisääntulolentoreitillä Hankoniemellä olisi ollut ymmärrettävästi sotilaskohteita,joita desantit olisivat voineet sabotoida.
Oliko kyseessä navigointivirhe?
Kauppalan yläpuolelle niitä venäläisiä pommikoneita ilmestyi Talvisodan kirkkaina pakkaspäivinä tiputtamaan  tuhomuniaan,mutta nekin osuivat hajanaisesti ,tuhoamalla kylläkin keskustan yhteiskoulurakennuksen.
Muut pommit iskivät kauppalan merenlahtialueiden sokerijuurikaspeltoihin,pommikoneiden tyhjentäessä pommiluukkunsa kaartaessaan takaisin,kun kirkonmäen yksinäinen Madsen IT-kivääri sylki papattaen tulta laivueeseen.
Iivanapommarit eivät koskaan saapuneet öisin eikä pilvisillä säillä.

Desanttijahdissa silloin Rekijoen Isohiidentiellä eräs aseistettu isäntä oli pidättänyt sinihaalarisen ja linkkaavan desantin,virolaisen Feiginin,joka hermostuksissaan oli polttanut mahorkkasätkiä ketjuna.
Mies oli vapaaehtoisesti antautunut.Toinen desantti Lebedev oltiin saatu myöhemmin kiinni.
Feigin ja Lebedev oltiin viety Hankoon kuulustelujen jälkeen ja ammuttu.

Arska pakkautui punaiseen Miniinsä,minkä hän oli paikoittanut poliisiaseman takaiselle asvalttipihalle.Pihalla postin lastauslaiturin eteen oli peruutettu sinapinkeltainen Sisu-postirekka.Laiturilta heilautti kättään tervehdykseksi postimiesten esimies Silfver tupakkatauoltaan.
Kirkkokadun ja Helsingintien risteyksen vihreissä valoissa hän kaarsi oikealle ja korttelin päässä poikkesi tankkaaman kulman Essolla.
Maksaessaan kassalla tankkauksesta kassaneiti ja puoliromani ja puolinätti Halmeen Sirpa vinosti hymyillen kysäisi etsivältä:
--Meeksää Arska taas kyttäämään huarintekevii isäntii vai pirättämmään pimmiän pullon myyjii?
Arska vain murahti vastaan jotain epäselvää kassaneidille korjatessaan kuitin ja vaihtorahat  tiskiltä.
Perässään hän läimäytti myymälän ovenkin jonain revanssieleenä.
Hän ei pitänyt siitä,että jotkut arvostelivat hänen lisätointaan eli yksityisetsivän ammattia,missä joutui iltatolkulla istumaan autossa jonkun huvilan lähistöllä kiikaroimassa kaupungin rikkaiden rouvien rakkaiden aviomiesten syrjähyppyjä.
Eikä se kassaneidin taustakaan ollut kovin rikkeetön.
Tämän isän Arska oli pidättänyt laittomasta viinanmyynnistä sekä tapon yrityksestä.
Halmeen Kosti oli istunut Kakolassa parisen vuotta rötöksistään.
Kerran etsivä oli joutunut puuttumaan jopa vapaallakin Kostin kuumaveriseen pimahdukseen Munkin baarissa.
Kosti oli hyökännyt tiskillä kahvia ostavan tuomarinpojan ja kesälomalla baarin viereissä sijaitsevan Fuelin bensapoikana työskentelevän Laurin kimppuun. Sirpa oli saanut viekoteltua Laurin jopa naimisiin,mutta lyhyt avioliitto oli ajautumassa karille Sirpan reissuvietistä muiden kavaljeerien kainaloissa.
Sirpa oli valehdellut isälleen Laurin varmaankin olevan hintin,koskei tuomarinpoika osannut hoitaa petihommiaankaan.Oikeasti Sirpa hyvin vähän kävi kortteeramassa parin uudessa vuokrakaksiossa.
Silloin siinä baarissa Arska juodessaan aamukahviaan kuuli Kostin haukkuvan takapöydästä Lauria hintiksi ja hypännyt ylös repimään tuomarinpoikaa niskasta .Kostin rouva Halmeen Saarakin oli auttanut käsiveskallaan hakkaamalla.
Kosti oli saanut puukolla halkaistua bensapojan hihansuun,mistä verta valui juuri pestylle kivilattialle.
Arska oli hypännyt väliin eroittamaan paria saamalla Saaran käsilaukusta useita iskuja päähänsä,kahden apuun tulleen rotevan rekkakuskin vääntäessä Kostin puukkokädestä mahalleen permannolle.
Mora-puukko irtosi lattialle kilahtaen otteesta.
Meeri pantiin samoin istumaan pöytään pakolla kunnes Arska sai soitettua poliisimaijan baaritiskin puhelimella.
Rouva kyllä kirkui hysteerisenä poliisin väkivallasta ja Kosti lattialta manasi kostoa..

Arska tapasi myöhemmin Laurin kihlakunnan syyskäräjillä,missä Sirpalla oli kaksikin oikeusjuttua kontollaan.
Ensimmäisessä jutussa Lauria syytettiin ryhtymisestä varastettuun tavaraan,koska Seija oli myynyt konnakaverinsa "kreivi" Lindemanin kanssa varastetun stereon tuomarinpojalle halvalla.
Lauri oli puolustanut lakitieteen opiskelijana itseään kanteesssa,ettei tiennyt stereoradion olleen anastetun.
Syyte raukesi ja Seijalle sekä "kreivi" Lindemanille tuli jutusta ehdollista.
Toinen oikeusjuttu oli se Laurin nostama avioerohanke,missä Seijaa syytettiin aviorikoksesta ,jonka toisena osapuolena sukupuoliaktissa oli televisiotehtaan varastopäällikkö Nymanin Unski.
Unski oltiin kutsuttu todistajaksi.
Arska oli tavannut oikeudenkäynnin jälkeen Laurin käräjäsalin edessä polttamassa penkillä punaista marlboroa hermosavuina.Seija ja Nymanin Unski olivat juuri astuneet käytävään salista käsikoukussa tuomarin julistettua avioliiton purettavaksi.
Arska oli taputtanut Laurin selkään tuttavallisesti onnittelemalla käräjäoikeuden päätöksestä.
Lauri oli vain vastannut  kouluruotsillaan:
--"På rådstugans bänk halsade jag zigenärflickan Vera.
--Bänken så knarrade,Vera så darrade:
--Orkar du inte mera?!
Seija ja Unski olivat vielä lähtiessään kysäisseet Lauria mukaan Haarikkaan juomaan erokaljoja.
Lauri oli näyttänyt parille "dirty finger'iään"

Mäkisen Minihyppy
Juhart 2003

Arska suunnisti Mininsä  kohti kaupungin pohjoisrajaa.Leveä bulevardimainen ja asvaltoitu kadunpätkä muuttui kaupungin rajalla kapeaksi hiekkatieksi,Arskan pistäessä säämiskäiset ajohanskansa käteen.
Hän piti nopeasta ajosta mutkaisilla santateillä,johon pieni ja ketterä "koirankoppiauto" Austin Mini oli omiaan.
Suomalaiset rallikuskit Mäkinen ja Aaltonen olivat osoittaneet sen voittajina jopa Monte Carlossa.
Asumusten harvennuttua Mini syöksyi alas mutkaisiin ahteisiin ja ylös suorille kuin innokas sontiainen lehmänlannassa.Arska tunsi todellista vauhdin hurmaa Minin ampuessa suorille kuin vasaran heitossa hamarapää edellä.
Tie myötäili ruskeaa jokea,mikä kiemurteli syvemmällä savipeltojen reunustamana.Ilma oli lämmin etsivän ajaessa ikkunat auki nailonpaitaansa viilentämällä. Ohi kiisivät sokerijuurikaspellot,missä talonväkä näkyi harventamassa pitkävartisilla kuokilla pystyssä ja melkein liikkumattomina kuin variksenpelättimet.
Arska muisti miten hän itse pikkupoikana joutui kyykkysillään harventamaan juurikkaita selän ja niskan kärventyessä auringon paahteessa.
Jotkut tanskalaiset juurikasekspertit olivat tuoneet pitkävartisen kuokan köyryselkäisille varsinaissuomalaisille.
Viljelijöillä meni aikaa moisen teknisen uutuuden hyväksikäytössä,koskei heidän mielestään harventajan silmä seisaaltaan näe perkausta kunnolla.
Arska kiiti rallipolullaan eteenpäin,etuvetoisen auton niellessä kilometrejä.
Erään ahteen noustuaan Arska näki edessä nousevan tomupilven ja vaistomaisesti pysäytti auton ojanpenkalle kuultuaan poliisisireenin ujellusta.

Kanttorin takaa-ajo
Juhart

Mutkassa seisoi punamullattu lato,jonka takana tie teki S-kirjaimen muotoisen serpentiinin.
Mutkan takaa ilmestyi kovaa vauhtia ja sivusladia vanha Chevrolet Master-henkilöauto,minkä etuikkunan peitti puoliksi suviseurojen julistelakana.Auton perässä seurasi kaupungin poliisilaitoksen tummansininen Ford Kölnin FK-maija pillit soiden. Maijan sisältä hän tunnisti nuoremmat konstaapelit Löfbergin ja Lundelinin.
Pakoautoa ohjasi Kiikalan kanttori.
Arskan suusta kuului:
--Noh..siinä ajetaan takaa oikken henkellist rallikuskii,kanttor Steenberkii,jonk henki haissee kyl vaffemmalt henkenvirvokkeelt kun kirkkoviini!
--No voi sun Kristuksen ruumis ja veri ja öylätit sen pääll kitalakkeen kliistramman!
--Pijan kanttor istuu taas kerran pahnoill..eik muista ajostas mittään!
--Kortti taas kuivumaan vuoreks ja urunpolkija saa hypätä uurellees kerran fillarin pääll veisuilles!

Autojen ohittaessa Arska helssasi maijan miehistöä,soran kopistessa Minin kylkeen.
Startattuaan "Punaisen Paholaisensa"...hän oli ristinyt punaisen Minin tyttärensä mielisarjakuvan Tenavien Jaska Jokusen Rekku-koiran mukaan,joka istui koirankoppinsa päällä I Maailmasodan aikaisena Punaisen paroonina, lentäjä-ässä Friedrich von Frichthofenina....Arskan ajotyyli tuli rauhallisemmaksi,koska kylätiellä voisi tulla vastaan muitakin kaahailijoita..
Mini saapui lopulta Isohiiden tietä Rekijoen kyläkeskustaan,mikä näytti nukkuvan maalaisunelmissaan.
Auto kääntyi oikealle Kiikalan kirkonkylään vievälle tielle kohti Kraataria,missä Laaksojen mökki sijaitsi.
Osuuskauppaa vastapäätä bussipysäkillä Arska näki tutun isännän istuvan harmaa-Fergusonin istuimella.
Kivellä traktorin vieressä istui nuori alta parikymppinen nahkarotsinen poika jenkkikassi jaloissaan ja taaempana vanha reppuselkäinen papparainen piipunnysää kanervikossa istuallaan lotkuttamassa.
Isäntä sattui olemaan Lumpeen Joukon, housutukun kuljettajan isä Kyösti Lumme.
Jouko oli ottanut Laakson housutukusta jostain syystä lopputilin,minkä Erkki-johtaja oli vastahakoisesti myöntänyt serkkupojalleen.
Joukon äkkinäinen lähtö oli pannut Arskan hälyttimet soimaan.
Jouko oli kertonut muuttavansa Amerikkaan,missä heidän sukulaispoikansa olivat menestyneet hyvin Detroitin autotehtailla.
Lumpeiden vanhin poika Jorma oli liittynyt erikoisella tavalla Suomisiin,koska sinä henkirikoksen tapahtumapäivänä,sunnuntaina oli eräs Siilinkujan naapurin utelias vanhapiika nähnyt ison amerikkalaisen Chevrolet-farmariauton lähtevän takarenkaat sutien Suomisten portilta.
Naapuri oli jopa saanut auton rekisterinumeron kirjoitettua muistiin..FK-31.
Arska oli autorekisterikeskuksesta saanut palautetta,että auton omisti edustaja Jorma Lumme Forssasta.Hän oli ottanut yhteyttä Forssan poliisiin,mistä oltiin etsitty kyseenalaista edustajaa osoitteesta,mutta vuokrahuoneiston omistaja oli kertonut vuokralaisen muuttaneen pois maksamalla kahden kuukauden vuokrarästin lähtiessään.

Pysäkillä
Juhart 2001

Arska paikoitti autonsa osuuskaupan myymälän eteen ylittämällä tien tervehtiäkseen isäntää.
Isäntä tunnisti Arskan vanhana kyläläisenä ja kaupungin rikosetsivänä.
--Mää olen lukenu lehrest,et meiräm kumppaakin poikkaa etitään oikken urakal!!
Isäntä kommentoi traktorinpukilta tervehdyksen sijasta.
--Jossää Laaksone kysys mult poikijen olinpaikoist,niin voin kertoo,etten tiärä enkä pane aikusten miästen eresottamuksii kontollen.
--Yks on hyvä autokusk mut parantumaton naistennaurattaja ja toinen olevinas joku erustaja ja pualkarvane oveltovelmyyjä.
--Olen meinannu kruksata kummakkin pois testamentistan,kun kummallakkan ei ol pal halui jatkaa tilan pitoo..
--Ja toi meirän nuarin tosa kivennokas on menos armeijjaan eik senkään miäles ol muut ku kaupunkin lyhytkretonkiste mimmien säärtenvälit ja korvii särkevä rokkenrolli..
--Prätkälläs se kuskaa jamesfarkkussii mimmei ookal...et hyviskin sill vois käyrä kus sill Suamisen hurjal,joka viakottel sen Virkin Seijan siält Korvenojalt kauppalaan.
--Emmää maalaa mittään pirui seinill--se on vaan faktajuttu se,ett kaupunk pilaa nuaret vapaal seksil ja viinaa juaraan kun kaikk hana olsisiva auki kun maailmanlopun erell..ett semmost jumanpliut..
--Nyt se Seijaki on etsintäkuulutettun ja karoksis jas se Suamisen hurja puhelinmonttööri puupalttooss..ett semmottii vain..jumanpliut...
--Toivottavast se armeija eres tekee jottain ryhtii toll meirän nuarimman klossin selkruatoon!
Onnikan jarruttaessa pysäkille isäntä ei laskeutunut alas saattamaan nuorinta poikaansa inttiinlähtöön,vaan käynnisti Harmaa-Fergunsa.
Arska joutui vetämään kätensä traktorin takakurasuojan päältä,mihin hän oli nojaillut kuunnellessaan isännän monologia.
--Kyl ne asjat loksahtaa paikalles,kun päästään tutkimuksis etteskäsin..
Etsivä vastasi.
--Varos näppejäs!
Isäntä sanoi Arskalle traktorin nytkähtäessä liikkeelle,kun reppuselkäinen ja länkisäärinen vanha pappa kiipesi nuoren inttiinmenijän perässä bussiin.
--Kattos vaan,kun siin meni vanha ja uus aik peräkanaa onnikkaan!
--Toi Sorvalin pappa ol Tampereen valtauksess kapinan aikan punasten pualell...

Arska ylitti maantien ja istuutui Miniinsä jäämällä miettimään isännän sanoja.
Varttitunnin ajon päästä Mini ajoi melkein umpeenkasvanutta kärrytietä pitkin ylös Kraatarin Laakson talon pihaan,missä vanhempi huivipäinen naisihminen nykivin ottein haravoi punamullatun ja lievästi notkoselkäisen mökin nurmikkoa.
Auton oven suljettuaan vanhan riihen kupeessa etsivä lähestyi takaapäin muoria,joka raapi haravalla riippakoivun lehtiä kasaan.
--Hyvää päivää vaan...mää olen etsivä Laak...
Arska kerkisi esittelemään,naisen säpsähtäessä ja haravan lentäessä kädestä pitkin raavittua nurmea kuin sähköiskusta.
--No voi suun saaturin pirulaut senttäs ,kun tei yllätit munt kun pahanteost!
Muori huudahti kääntyessään.
--Mää peljästysin,ett joku yrittää kömppii selkkään ja yllättää kun koirnartun!
Arska jäi seisomaan hämillään ja esitteli uudelleen itsensä.
--Ai,ett oikken kaupunkin polliisist sitä ollaan!?
--Ettess kai tei tän ilman asjaa ol tän saakka ajanu?
--Mää kyl olen lukenu lehrest,ett kaupunkis on kummii tapahtunnu,eteski siin mun siskonpoja Erkin virmas..
--Mää olen ain sanonu,ett se Virkin flikk se Seija saa Erkin pään ja asjat uuremman kerran sekasin..

Muori
Juhart 2012

Arska kysäisi:
--Ja te olette..ei kait vaan sen Erkin,meinaan johtaja Laakson täti?
Muori vastasi pitkään Arskaa tutkittuaan:
--Teit näytät tutult,eik vaan tei o siält Ojosen kulmilt niit Laaksosen poikkii..meinaan ett olitte siäl Kannaksel Erkin porukaski..
--Mää muista sillo vuan nelkytyks kesäll enne jatkosoran alkkuu kun te tois sen tesantin siält Isohiiren tiält kuulusteltavaks..
--Joo mää olen Erkin täti äirin pualelt ja Elviks mua ollaan koko ikän haukuttu...
--Vanhapiika lisäks!
--Mää en ol päästän äijänkuvaa viäresän kuarssamaa kun kerra elämässän nuarempan ja sen ainoon kerran vällykäärmes pääs puremaan..
--Sillon mää palvelin laivakokkin yhres rahtipaatis Turun ja Amstertamin välill..
Muori jatkoi ravistellen tulitikkuaskia essuntaskussa..
--Se Erkin äiti..meinaan mun siskon Esteri kual viime kesän toho rappusil aivohalvaukseen ja kraatar Laakso on ollu multijen all jo toistkymment vuat,et horsmamputkee kasvaa tiakonaalipöksyjen lahkkest uloskäsin..
Puhuessaan muori kyykistyi lehtikasan eteen ja raapaisi tulitikun kuivempien lehtien alla.
Puhallellessaan tulta leviämään muori nousi jäykkäpolvisena ja huojuen ylös.
--Huhhuh..kun huippaa nupist tollane kyykkimine..ja ylösnousemine...
--Emmää kyl usko,ett sill Kiasukselkaa näin pal huippas kun kiipes Kolkatal..nuar miäs kun oli..
Arska auttoi muoria ylös kainaloista kysäisemällä:
--Pysytteks te pystys,vai talutanks mää teirät tupaan?
Elvi-muori vastasi pikkuäkäisesti:
--Ei munt tartte tukee kuin kaatuvaa latoo..kyl mää pärjään ja olen koko ikän pärjänny yksin..!
--Mää istun perssellen tohon riihen viarustal penkill ja vastaan kiltist kaikkiin kysmyksiin,mitä ettiväl on miälesäs..
--Tääll laitakyläl kyl on tapahtunu sellast kaikenlaist,mitä luulis vain kaupunkis tapahtuvan..kaikk on menny nuriskäsin Lumpeiren,Laaksojen ja Virkkien  ruakakunniss..
--Siit Erkis tuli Laaksojen mallipoik,kun se sai vaatturikoulust paperik käteen..
--Pisti oikken verstaan ja sitt oikken tehtaan pystyyn..mut jo ennen sotaa se ol pihkas Seijaan ja kihlois olivat...
--Sill oli kova isku sillon vuan viiskytluvu vaihttes kun se Suamisen kolli ajo kauppalast moottoripyärälläs kylään ja alko alvariins friiamaan Virkkien nurkkis.
--Sill Suamise juipil ol pivosas joskus taskuasekin,mill se pelottel kylän poikkii pysymäs loitommal Seijast...
Arska kysäisi väliin:
--Mites noiren Lumpeiren asjat sitt oikeen mallaa Laaksojen ja Virkkien sukujen kanssa?
Muori katseli navetan takana rinteessä seisovaa Lumpeiden valkomaalattua päärakennusta,mitä kohti harmaa Ferguson-traktori oli ajamassa.
Muori jatkoi:
--Jaa toi Lumppeen Anselm on aikmoine patu näiren Rekijoen isäntie keskuures..
--Kehuu hehtaarikaupoist ja mettänkaaroist,ett joskus ei tahro kuulema paskalkaan taippuu,kun paksu lompsa haittaa perstaskuss..
--Monell paikkakunnan isännäl tuskin on varaa eres yhteen raktoriin,kun Anselmil on kaks ja viäl lisäks Massey-Ferkusonin puimuri..

Massey-Ferguson puimuri
Juhart 2011

jatkuu..

Pettäjättären tie.Kanslisti katoaa.Etsivä Arska-sarja

SAS Caravelle Finn Viking

Rouva Suominen katseli SAS:n Arlanda-Kööpenhamina-Heathrow-reitin Caravellen ikkunasta alas,mistä merensinestä näkyi tummanvihreä Gotlannin saari.
Erikoisella tavalla Itämeri näytti välkehtivän taivaansinisenä,Caravelle Finn Vikingin varjon hävitessä merenpinnasta matkustajakoneen sukeltaessa pumpulimaiseen cumuluspilveen.
Noinko se kuuluisa naislentäjä Amelia Erhardtkin hävisi Tyyneenmereen eikä koskaan naista oltu löydetty?
Rouva kysäisi itseltään nostaessaan Hennesy-konjakkilasin peilikuvalleen ikkunassa.
Hänkin oli samalla tavalla suunnitellut katoamistaansa..häviämisellä ilmaan.
Oikeassa poskikulmassa tuntui vielä tykytystä,jolloin hänen ajatuksensa pakostakin lensivät takaisin Siilinkuja viiteen:
"Edellisiltapäivällä hän oli ottanut kassakaapin käsikassalaatikosta viisisataa markkaa "ennakkoa" sekä ruskean kirjekuoren ,mikä sisälsi housutukun uuden pakettiauton ostorahat.Erkki eli johtaja oli silloin ollut käymässä siskonsa miehen vaateliikkeessä asioilla.
Kello neljän jälkeen tehtaan ompelukoneiden surinan yhtäkkiä loputtua ja ompelijattarien suunnatessa portista Rumpalinkadulle,hän oli sulkenut tukun oven ja patikoinut linja-autoaseman viereiseen Matka-Vakan liikkeeseen hakemaan lentoliput.Paluumatkalla hän oli käynyt ostamassa Vilhonkadun Alkosta Monopol-konjakkipullon.Hän oli naurahtanut ulsomennessään viinakaupan tiskillä nähtyään jalallisen pahvimainoksen Monopol VSOP-konjakkipullosta ovensuussa.
Mainos kehui konjakkia kellanruskeaksi,keskitäyteläiseksi,melko iäkkääksi,vivahteikkaaksi ja hedelmäiseksi.
--Nappiin sanottu!
Hän oli huudahtanut,salkkukätisten miesasiakkaiden kääntyessä ovella katsomaan,oliko rouva jo kännissä.
--Kaikki noi konjamiinimehun kehut mallaa mun kropan kanssa,kun vielä olin ottanut alppiaurinkookin koton viikol! 

Kotona hän oli pukeutunut mustaan ja punakuviolliseen kimonoon ja pannut jalkoihinsa mustatupsulliset tohvelit.
Televisiosta tuli Tammeloita,steriloitua keskivertoperhedraamaa,jolloin hän ensimmäisen konjakkilasillisen jälkeen kävi vaihtamassa Mainos-TV:n puolelle,missä näytettiin Pieni talo preerialla-perhesarjaa.
Sekin ällötti ja kanava vaihtui takaisin ykköskanavalle
Tammelat hänestä muistuttivat uudelleen lämmitetyiltä Suomisten perheen elokuvia.
--Siitä pisamaisesta Suomisen pikkupojasta..mikä sen nimi nyt olikaan..Ollista eli Lasse Pöystistä kuulema on tullut juoppo näyttelijä...ja siitä lettipäisestä Suomisen Pipsasta eli Maire Suvannosta tuli joku Jantte Suvanto..jaa mää en tiedä..ne oli sota-ajan kuvia.
--Ei nekään Suomiset ihan tavallista elämää viettäneet...isäkin oli sotkeutunut johonkin pörssikavallukseen.
--Oma förskottini Erkin kassakaapista ei ollut kirjaimellisesti kavallusta,vaan sellaista parin vuosikymmenen lapsiruokkoraharästiä,mistä Erkki tuskin uskaltaa ilmoittaa poliisille.
Jos siitä tulisi poliisijuttu,niin julkisuuteen pamahtaisi näytelmän rumemmat kasvot kuin Kasperin naama vieteriboksista.
--Eipä se Erkki ollut hoksannut niitä parinkymmenen vuoden aikana kassakaapista hävinneitä pikaottojanikaan,kun osasin kynäillä taseet...tai jos olisi,niin ei puhunut sanallakaan niistä.
--Osa niistä on kyllä maksettu takaisin luonnossa yhteisillä muotimessureissuilla Helsingissä..
--Skool Eki!

                              Suomisen perhe

--Tulisivat joskus meille filmaamaan,niin kansa näkis todellista Suomisen perheen arkirealismii!
Hän oli tuhissut konjakkilasiinsa kanavanvalintanappia klikatessaan.
Televisiosta parin paukun perästä alkoi Bonanza,missä Pieni talo preeria-sarjan Michael Landon näytteli paljon nuorempana ja lyhyttukkaisepana näyttelijänä pikku-Joea.
--Siinä mulle oli oikee mies!
--Kuin komee ruskeesilmänen pöksytukun Jokke..ja toi Hoss  hyllyvin mahoin olis Erkki!
--Lissää viinaa,ettei vain pääsis selkimään Joe ja Hoss ja Jokke ja Erkki...skool!

Lorne Green,Dan Blocker,Michael Landon,Pernell Roberts

Seijan silmissä oli alkanut näkyä ratsastavien sankareiden kaksoissilhuetteja ja filmin The Endissä Ponderosan kartta oli ruvennut palamaan, näyttelijöiden nimien rullatessa televisioruudun yläpannasta näkymättömiin,kun etuovelta kuului avainten kilinää ja lukon rapinaa.
Gunu-koirakin vikisten oli raapimassa etutassuillaan ovilasia.
Ovelta kuului Reijon lepertelyä ajoikoiralleen,jolloin Seija oli yrittänyt piiloittaa konjakkipulloaan,läikäyttämällä siitä puolen lasillisen verran tiikkipöydälle.
40-prosenttinen alkoholi oli polttanut kahvipöydän vernissapinnan Ponderosan kartaksi. 

Reijo oli astunut olohuoneeseen sammuttamaan television,jäämällä seisomaan jalat harallaan kuvaruudun eteen.
Hän oli aloittanut huutamisen tavanomaisella tavallaan: 
--No on siinä oikeen Kassi-Alma!
--Taas ollaan kännissä.
Seija istui ruutukuvioisella kernisohvalla kimonossaan puolijäykkänä,yrittäessään koota konjakin   veltostamaa ryhtiään.
--Missä ne mun stipentit on!
--Mää tartten viissataa markkaa uuren hirvikiväärin ostoon ja Gunu pitäis vierä astuttamaan yht ajokoiranarttuu lauvantain!
--Ooppelikin piräs vierä Essoon vuasihuoltoon! 

Seija oli vetänyt käsilaukustaan vapisevin käsin 300 markan setelinipun ja heittänyt sen pöydän yli paimentolaismatolle,jolloin Reijo rahoja lattialta kurottaessaan ensiksi löi upperkutin ,mikä osui sohvan selkänojaan rouvan väistäessä.
Toinen osui jo Seijan oikeaan silmäkulmaan.
--Siit saas vaihtorahat takas,ettes unohra!
--Mää olin pyytäny viitsattaa ja saan vain surkeet kolme hunttii kontanttii!
--Millanen kähmäri sää luules ittes olevas,kun päivisin istut konttortualillas rahapaja selkäs takan!.
 --Seuraaval kerral on tultava ainaski tonni kätteen!

                                        Pettäjän tie.Taisto Ahlgren

jatkuu...

Pettäjättären tie.Mustelmamuistoja.Etsivä Arska-sarja.

Rouva Suomisen petos.
Juhart 1998

Terminaaliset adjööt

Tukholman Silja Linen Värtanin terminaalirakennuksen lasi-ikkunat kylpivät aamuauringossa.
Skandia-autolautan terminaaliramppia pitkin asteli aamu-unisten ja aamuhonkkelisten turistien joukossa tekoleopardikauluksisessa ja vaaleassa kävelypuvussa tainaelgimäinen ja muodikas leidi.
Naisen mustien aurinkolasien takana oikeassa poskiluussa tykytti puuterilla peitetty violetinvärinen mustelma.
Nainen kantoi beessisessä nahkasormikkaassaan lieriömäistä tekoleopardikuvioista meikkilaukkua.Muuta matkatavaraa tällä ei ollut mukanaan.
Tullirakennuksen eteen autolautan haukottelevasta suusta jyrisi Polar Expressin ja Kaukokiidon pitkänokkaisia Jyry-Sisu-rekkoja sekä ruotsalaisia Scania-Vabis-TIR-yhdistelmiä.Yksi ruotsalainen tummansininen ASG-Scania-Vabis-rekka seisoi ensimmäisenä jonossa,kuljettajan ojentaessa rahtikirjoja haukottelevalle tullimiehelle.
Autolautan komentosillalla kapteeni Rolf Lundgren seurasi matkustajien purkautumista lasiseinäiseen terminaalikonkiin. Tämä entinen rannikkolaivakippari,joka seilasi viimeistä ansiovuottaan autolautalla ennen eläköitymistään eroitti matkustajien seasta naisen,jonka leopardikuvioinen meikkilaukku näytti tutulta.
Edellisiltana hän oli törmännyt tähän hemaisevaan leidiin B-kannen Bureau D'Exhancen valuuttatiskillä vaihtamassa sadanmarkan seteleitä kruunuiksi . Kapteeni oli hämmästellyt naisen meikkilaukusta näkyviä dollari-sekä puntasetelinippuja ,jonotellessaan itsekin suomalaisen valuutan vaihtoa kruunuiksi.
Merikapteeni oli luvannut ostaa vaimolleen 30-vuotishäälahjaksi Tukholman Nordiska Kompaniet-tavaratalosta uuden Boschin sähkövispilän.

Merikapteeni
Juhart 2003

Muutaman kohteliaisuuden lausuttuaan rahaa vaihtavalle leidin näköiselle naiselle,kapteeni oli kutsunut rouvan..hän oli nähnyt kaksi kultasormusta tämän vasemmassa nimettömässä...illalla kapteenin pöytään syömään graavia lohta sekä katkarapucoctaileja parin shampanjalasin kera.
Vanhalla merikarhulla oli aina ollut silmää naiskauneudelle.
Illallisella kapteenin pöydässä rouva,joka oli esitellyt itsensä Ingridiksi,oli taittanut Rodenstock-aurinkolasinsa valkoiselle pöytätyykille,koska laseihin vahingossa osunut shampanjalasi oli kastanut linssit.
Kapteeni oli havainnut pöydässä rouvan tulleen melko lyhyessä ajassa maistiin mielessään hakea tätä tanssimaan ,orkesterin alkaessa soittamaan romanttista Chanson d'Amouria. Rouvan ottaessa keinoleopardimeikkilaukusta paperinenäliinan lasien kuivaamiseksi,kapteeni oli nähnyt setelien seassa hopeisen taskumatin kiiltävän upotetun kattovalon kajeessa.
Hän oli hetkessä perunut tanssipyyntöaikeensa rouvan alkaessa vielä puuteroimaan sinertävää poskikulmaansa.
Ingrid oli havainnut kapteenin tuijotuksen ja vastannut,että kotona ulko-ovi oli ristivedossa lyönyt lähtiessä päin kasvoja.
Vanha merikarhu tunsi tällaiset selittelyt merimieskokemuksestaan antamalla löysää millekään haihatteluille,että olisi charmillaan vielä kerran elämässään saanut kaataa oikein leidin kapteeninhytin seslongille.
"Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne rannalla ruikuttaa"-värssy oli alkanut soimaan sekä soimaamaan merikarhun korvissa ranskalaihitin päälle.
--Jos olisin ollut nuorempi..niin ehkä?
Kapteenin alterego vielä aivoissa oli toistellut.
Tämän leidin poskimustelman sekä nopeaan maistiin tulemisen takana piili jotain monimutkaisempaa,mihin hän ei halunnut sotkeentua.
Viitisenkymmentä vuotta seilanneena hän oli nähnyt monen merimiehen muijan saattamassa miestään kaijalla silmäkulmat mustina.
Ingrid kyllä oli olemukseltaan kaukana piinatusta merimiehen muijasta,mutta kippari aanasi sen,että moni kotiväkivallan uhri tarttui ensiksi pullonkaulaan ennen kuin solkivyöllä miehensä kaulaan..oli se merimiehen taikka varustamon johtajan muija.

Kapteeni seurasi rouvan korkokenkien häviämistä terminaalin rappusiin.
Hän palasi kapteenin hyttiinsä kirjoittamaan navigointiraporttia sytyttämällä palamaan John Player'sin savukkeen Ingridin kapteenin pöytään unohtamalla kultadubleisella lady Ronsonilla,mikä tuoksui rouvan Givency-parfyymilta.
Hän hyräili Frank Sinatraa raporttia kirjoitellessaan..."and the Lady is a Tramp..."

                                     The Lady is a Tramp.Frank Sinatra

Passintarkastuksesta rouva Suominen alias Ingrid kiirehti ihonvärisillä korkokengillään kopistellen terminaalin lasiovesta ulos kohti taksitolppaa,missä etummaisena seisoi tummansininen vanha Dodge Coronet.
Hän avasi sansegalilla punaisen suunsa laihalle autonoveen nojaavalle taksinkujettajalle:
--Arlanda vassoguuda!

Mu(i)stelmissa
--------------------------
Taksin suhaistessa liikenteeseen rouva Suominen otti meikkilaukustaan puuterikompaktinsa alkamalla paikkaamaan sinertävää poskipäätään ja sipaisemalla kevyesti huulipunaa suutaan maiskauttamalla.
Arlandaan johtavalla maantiellä taksin renkaiden alla kumiseva asvaltti pani rouvan raukeaksi.
Hän puolitorkuksissa kelasi alitajuisesti tapahtumia Siilinkuja viidestä,mistä ne olivat tatuoituneet pysyviksi valvepainajaisiksi Monopol-konjakin turruttamiin aivosoluihin:
"Reijon nyrkki oli osunut toisella iskulla poskipäähän.Ensimmäinen isku oli mennyt hudiksi Seijan väistettyä amatööripugilistimiehensä upperkutin.Toinen isku oli tullut salamana perästä.
Reijon soitettua taksin kiivastuksissaan aikeissaan lähteä kaupunginhotelliin juomaan rouvansa käsilaukusta ottamia stipendirahoja,Seija oli paatunein ja päättäväisin mielin mennyt yläkerran makuuhuoneeseen pakkaamaan meikkilaukkuansa ja pukeutumaan leopardikauluksiseen kävelypukuunsa.
Ottelu oli alkanut jälleen siitä,ettei Seijalla ollut tarpeeksi käteistä annettavaksi miehensä tarpeisiin,vaikka kanslistirouva istui arkipäivät rikkaan pöksytehtailijan kassakaapin edessä.
Reijon lähdettyä taksilla Seija oli odottanut olohuoneen sohvalla puolisen tuntia juomalla Monopol-konjakkipullosta pohjat ja soittanut itselleen taksin.
Taksikuski oli vinoillut hänelle ajaessaan rautatieasemalle,että Suomisilla taidetaan tänä iltana juhlia eri kortteereissa.
Herra Suomisen hän oli juuri vienyt kaupunginhotelliin.

Reijo oli tullut väkivaltaiseksi jo melkein avioliiton alusta mustasukkaisuutensa takia.
Ensimmäisen mustan silmän hän oli saanut jo hääyön seuraavana aaamuna syyskuun 13. päivä perjantaina  1952. Jotenkin jokainen seuraava syyskuun 13. päivä ja perjantai tulivat muistuttamaan häntä epäonnesta..
Ne kolmannettoista päivät sekä perjantai-illat hän aina juhli Monopol-konjakilla,Reinon joko mentyä valmentamaan junioreja  urheilutalon kehässä tai metsälle kavereidensa kanssa.Useimmiten mies saapui kotiin vasta sunnuntai-illalla.

                                       Mustat silmät.Brita Koivunen 1960

Jo seurusteluaikana Reijo ei katsonut hyvällä,että Seijaa haettiin tanssilavalla hakemaan polkasta tangoihin.Tavallisesti Reijo hakkasi hakijat tanssilavan punamullatun puuseen takana mäkeen.
Reijo oli ilmestynyt kauppalasta takaisin Rekijoelle kesäkuussa 1948 ,jolloin kauppalan seudun puhelinlaitos alkoi vetämään linjoja syrjäkylille.
Nuori puhelinteknikko  eroittui kauppalalaisena syrjäkylän pojista pukeutumiseltaan sekä tyyliltään.
Kylän neitoihin hänellä oli vetoa uudessa nahkapuserossaan ,suorissa housuissaan sekä uusissa läskäreissään.
Pussihousuiset,haitarijatsariset ja pillitupakalle haisevat isännänalut katsoivat nokkaansa pitkin alas inholla nahkarotsista ilmestystä,joka haisi vielä partakolinalle..akkaväkikin silloin vain käytti ruusuvesiä ja kolinoita..
Reijo vielä jauhoi Hesan slangia matkimalla Wrigleyn piparminttupurkkakin.
Märehtiminen maalaisista kuului navettaan sekä lampolaan. Kylän pojat kateuksissaan kutsuivat Reijoa kumikortonkia märehtiväksi puhelinpukiksi,koska joka viikonloppu tämä vei tansseista vuokraamaansa osuuskaupan yläkerran hellahuoneeseen eri tytön kaksisatulaisella TWN-moottoripyörällään. Silloin Reijo ei polttanut tupakkaa eikä juonut viinaa,mitä katsottiin kulmien alta poikkeavaksi.

Vanhaisäntä ja maalaispojat
Juhart 2011

Osuuskaupan tiskillä moni maalaisneito imi itseensä Reijoa,joka tuoksui Aqua Veralta,minttupurkalta,nahkarotsilta,bensalta sekä moottoriöljyltä tuulahduksena isosta maailmasta.
Seija (os. Lehtonen) myös kuului näihin neitoihin,vaikka piti nimettömässään kihlasormusta.
Hän oli kihloissa naapurin kraatarinpojan Erkin kanssa.
Erkki kyllä oli jo muuttanut kauppalaan heti sodasta alikersanttina palattuaan ja aloittanut Inkerinkadun vuokrahuoneistossa valmistamaan diagonaalihousuja pari ompelijatarta apunaan.Erkki oli myynyt housujaan torilla joka toinen toripäivä ja hyvällä onnella päässyt kuopiolaisen Turon alihankkijaksi.
Erkillä meni niin hyvin,että v.1949 hänen kaksikerroksinen tehdasrakennuksensa pääsi harjaan kauppalan Rumpalinkadulla.
V.1951 Erkki oli esitellyt uuden suorahousumallin teettämällä sen tuotemerkiksi oikeat olympiarenkaat SEL kirjaimin.Seuraavana vuonnahan pidettäisiin Helsingin olympialaisia.
SEL merkitsi Erkki ja Seija Laaksoa.
Sitten kaikki meni vikaan Reijo Suomisen astuttua kuvaan yksissä kylälavan tansseissa.
Erkki oli saanut tietoonsa suhteesta purkamalla kihlauksen.Reijo puolestaan oli pakottanut Seijaa kiristyksellä avioliittoon uhatessaan kertoa kylällä,ettei morsian ollut enää neitsyt eikä hän ollut siihen ainoana syypäänä.
Kylällä katsottiin vielä sodan jälkeen tiukalla luterilaisella otsanrypistyksellä avioliiton ja kihlauksenkin ulkopuolisia raskauksia riippana nuorten neitosten kauloissa,missä piti olla solmulla vain kirkkohuivi.
Sota-aikana kylläkin muutamissa talouksissa Rekijoellakin kaatuneiden lesket viettivät puolirietasta elämää ja jonkun tullessa jopa raskaaksi miesvierailijoista.
Kauppalan seurakunnan rantaruotsalainen kirkkoherra Grafbäck saarnatessaan Kiikalan kirkkoherran kuoltua Rekijoella yksillä kinkereillä, kutsui näitä huolimattomia leskiä Glada Änkan'eiksi eli Iloisiksi leskiksi,jotka myivät itseään pelkän suolatun mustan pörssin sianpotkan takia.Kirkkoherra kertoi tietävänsä asiasta,koska moni kaatuneen leski kauppalan rautatieasemalla otti mustassa surupuvussa vastaan valkoisen arkun,missä ruumiin sijasta oli kokonainen sianruho.
Grafbäck tiesi,koska itse hyvän ruoan ja snapsien ystävänä oli yhdeltä rintamaleskeltä ostanut sianlihaa.
Lesken mies oli hajonnut Kannaksella atomeiksi tykinkranaatista.
Siitä huolimatta Grafbäck osasi jyristä saarnapöntöstä haureuden pirun vaanivan nailonsukkien saumoissa ja viinapullojen leijonavaakunakorkkien alla. 
Kirkkoherra oli maalaillut piruja kirkkolaivan seinään vertaamalla kylän idyllistä puutalokeskustaa Vanhan Testamentin Sodomaan ja Gomorraan
Itse kirkkoherra seurusteli salaa hopeakynttelikön valossa ja shampanjalasin kädessä yhden kartanonrouvan kanssa.
Kylän ainoa  ja veljusuinen taksikuski Kantolan Urkki (Urho)jolla oli ajoissa vanha 39-mallinen Desoto ja millä hän kuljetti kauppalan kirkkoherraa kinkereiltä toiselle,oli kehaissut kylällä pirssiänsä Kyöpelin vuorisaarnaajan Sotomapiiliksi.

Taksamittari

Erkki Laakso puolestaan oli kihlannut ja nainut pian kylältä kuvankauniin Annikin,samettisilmäisen tummaverikön.Kylällä kuitenkin monet Annikin tunteneet tiesivät tummien silmien takana piilevän laskelmoivan tutkan,mikä löysi pienenkin rahasauman miehissä.
Suomisen Seija oli kolme kuukautta raskaana omana hääpäivänään.
Tulevan Raija-tyttären oikea isä oli Erkki Laakso.
Ne vuoden 1951 kesäkuun ensimmäiset tangot Huvinummen tanssilavalla olivat olleet kohtalokkaita Seijalle,kevään tuoreelle merkantille kauppalan kauppaopistosta.
Opiskelutyttökaverit olivat vängällä vieneet hänet lavalle,missä Reijo oli heti iskenyt silmänsä joukosta erottuvaan kaunottareen.
Kahden tangon perästä Reijo oli viekotellut nuoren merkanttitytön huussin taakse naukkaamaan kossupullosta rohkaisuryyppyjä.
Reijo ei juonut huikkaakaan.
Loppu eurustelu päätyi Reijon ajaman puhelinlaitoksen Austin-kuorma-auton lavalla seisovaan miehistöhyttiin kaapelikelojen suojaan.
Tapahtumalle oli todistajiakin.
Kaksi paikallista naikkosta oli sattunut kävelemään kuorma-auton taakse,missä he takarengasta vasten nojaten naukkailivat käsilaukuistaan jaloviinalla kovennettua sitruunasoodaa patenttikorkkipulloista.
Lavakopin jyskeestä,Reijon maanitteluista ja Seijan kiljahduksista sana oli saapunut Kosken maantienharmaassa Volvo-onnikassa kauppalaan seuraavana aamuna.
Erkki Laakson korviin viesti oli tullut tuntemattomalta puhelinsoittajalta maanantaiaamuna kymmentä vaille seitsemän,ennenkuin tehdassalin sähkösingerit polkaisivat tikkaamaan pussipöksyjen nappisepaluksia.

Sähkö-Singer vm.1948

jatkuu.. 

Pettäjättären tie.Siilinkuja 5.Etsivä Arska-sarja

Packard-hauturi
Juhart 2011

Rikosetsivä Arska parkitti punaisen Mininsä hautausliike Faustilan mustan Dodge Monaco-hauturin perään.
Astellessaan portista sisään,mustapukuinen Arvo Faustila puhalteli panatellasigariljosavuja ulko-ovella.
Arska tiesi rikospaikkakolleegansa tupruttelevan sikaarejaan kalmanhajun peittämiseksi vaatteissaan ja autossaan.
Näin ainakin tämä isokokoinen,romuluinen ja sinileukainen pohjalainen oli kehunut.
Faustila tervehti ovella Arskaa:
--Noh..tervetulloo surutalloon virkaveli!
--Ruumista jo korjatahan ,vaikka Suominen makkaa niin sievästi paimentoilaismatolla..
--Pahemmalta näyttää sen ajokoira kylpyhuoneen verhotankoon hirtettynä,että kieli roikkuu suusta ihan sinisenä...
Arska vastasi tervetuliaispuheeseen kylmänrauhallisena:
--Ai sää Tuanelan kuriiri oles jo selvittäny rikoksenki?
--Kattos poikaa kun on pulisonkikki kasvanee poskilles..oleksää joku nykymuarin orja!?
--Mää ole kuulnu josttan,et niil Beatlesienki rautakitaralankapojil on trimmattut pulisonkit munienski juures...
--No..tules siit ovenläve tulppan sisäpualel mun kanssan tutkiskelemaan sitä rikospaikkaa...virkakumppani!

1949 Dodge-hauturi Gulf-aseman edessä
Juhart 2011

 Olohuoneessa odottivat nuoremmat konstaapelit Vasanko ja Löfberg. Alkovissa etsivä oli kurkannut kylpyhuoneen ovesta sisään.Verhotangosta roikkui kaulasta sotilasvyöllä hirtetty ajokoirauros.
Faustila kommentoi Arskalle:
--Harvemmin sitä näkkee sinikielisiä ajokoiria...
--Luulin,että vain jollahin jalorotuisella pekingeesillä olisi jo syntyessään sininen kieli..
--Harvemmmin oon sinikelisiä ajokoiria tavannut.
--Minulla kyllä ei oo Dodgessain kulujetusarkkuva koiralle,että panen elukan jätemuovipussiin..
--Ekös oo kauheeta,että viattomia elukoita tapetahan tai noin hirtetähän?
Arska tutki vannan vieressä tangosta roikkuvaa koiraa ja silitteli kädellään sen päätä säälistä,jolloin kämmeneen tahriutui verta.
..Kuules Faustila...ei tää hurtta ol mihkkä hirttoon kualnu!
--Tää on tapettu jollan tylpäl teräaseell..
Arska totesi pyyhkiessään sormiaan rullasta repäisemään Serlan vessapaperiarkkiin.

Virkaveljien astuessa käytävältä olohuoneeseen,nuoremmat konstaapelit seisoivat parkettilattialla puoliasennossa odottamassa etsivän käskyjä.
Arska käski Löfbergiä vetämään käsiinsä lateksihanskat rikospaikan todistuskappaleiden pussittamiseen.
Vasanko oli kuvaajana.
Salamavalon välkkeessä etsivä kumartui tutkimaan puheliteknikko Suomista,joka makasi selällään valkoisella pitkäkarvaisella paimentolaismatolla suuri verinen reikä harmaan Jussi-paidan rinnassa.
Arska totesi,että vainajaa oltiin ammuttu lähietäisyydeltä suoraan rinnassa laukkaavaan marjapuuronpunaiseen hirveen.
Osumareikää oli ruuti mustannut niin paljon,että laukauksen oli pitänyt tulla melko läheltä.
Ruumista lähemmin tutkiessaan hän vielä havaitsi,että Suomisen vihreistä metsästäjänhousuista puuttui vyö.
Paimentolaismatolla oli myös kuraiset kengänpohjan jäljet,joita etsivä arvioi 44:n numeron kokoisiksi.
Matalalta teeveepöydältä Arska löysi kaksi juomalasia sekä tyhjän Monopol-konjakkipullon.
Toisesta juomalasista näkyi vaaleanpunaisia huulipunan jälkiä.
Lasisesta tuhkakupista Arska eroitteli lyijykynän kärjellä kolme puoliksi poltettua ja huulipunan tahraamaa valkoista Kent-savukkeen tumppia sekä yhden filtteriin asti poltetun niinsanotun punaisen nortin tumpin.
Tiikkiselle teeveepöydälle oli myös kaatunut aseöljypurkki ja pöydän alta löytyi kangasrätti,millä ilmeisesti asetta oli puhdistettu.
Teeveepöydän viereen paimentolaismaton reunaan oli pirskottunut verta kahteen eri paikkaan.
Kaksipiippuinen Beretta Silver Pigeon-lintuhaulikko lepäsi lappeellaan puuparketilla.
Arska löysi aseen vierestä parketilta syvän kolon,ikäänkuin jokin raskas esine oli pudonnut permannolle.
Etsivä käski Vasankoa kuvaamaan kaikki osoittamansa paikat.

Beretta Silver Pigeon S

Arskan ryhtyessä kiinnostuneena tutkimaan seinänvierustan tiikkisen ja matalan kaapiston päälle järjestettyjä valokuvaraameja,konstaapeli Löfberg kysäisi puoliksi kuiskaamalla selän takaa:
--Kuules Arska...piräisiks mun panna rouva Suamisen aamutoffeliparikin muavipussiin?
Arska kääntyi tutkimaan konstaapelin lateksihanskoissa roikottamaa tohveliparia ja vastasi:
--Jaa..emmää oikke tiärä,kun niiss ei ol muit jälkkii kun niire päälle pillantuneen konjakin tekemii makuraitoi..mut pan ne varmuureks pussiin..
Tutkittuaan tohveliparia jopa niitä haistamalla Arska oli katsonut Löfbergiä suoraan kasvoihin.
--Mitäs sää Löövperi oles oikke sutannu naamasas,kun suupiälekki ova iha sottaset sokurist ja marmelaarist?
Etsivä tivasi.
Lövberg automaattisesti lateksihanskalla suutaan pyyhkäistessään vastasi hämillään:
--Mää tual Suamisten köksän pöyrän farilt nappasin suuhusan yhren hillomunkin,kun kiiressän ol himas jääny aamukaffe juomat ...ja puoleks haukatun setsuurikakunki mää jourusin antamaa meirän villakoiral...
--Asemal ol taas nii kitkerää kaffet,et mää viskasi sen kupist vessanpyttyyn..
Arska kivahti:
--No..on mull siin oikke rikosettivän alku!
--Se käy syämäs oikken toristuskappaleekkin rikospaikalt!
--Jos toi Suamine olsis olnu vaikk myrkytetty,nii essää siin paljon pyyhkis sokerinmurui ja hilloo suunpiälistäs,vaan makasisis vaateris tos permannoll,jolles kuallen nii ainaski pirummoisis mahanpuruis ennen delaamistas!
--Nykyään ei enää tartte tappaa arsenikil,vaan pelkän sarasosan millikramman hitusen jottain rarioaktiivist ainet nialastun viikon peräst alkavat hiukset ja kulmakarvat tippumaan kun kapisel koiral..eik eres lääkäri voi toristaa mistään myrkytyksest..
--Lopullises lährösäs sää tulsis loistamaan kun osuuskaupan jouluvalot viäl hautamontun pohjal..
--Noh...alas mennä takasin keräämään niit toristuskappaleit minigrippuseihis!
--Emmää raskis pistää sunt rankastukseks maijal juappokuljetukseen yhreks viikoks..
--Mää tartten apualaissi näis tutkimuksisan..kun kesälomakki ovat eress..

Mustamaija ja rantojen miesten symposiumi
Juhart 2003

 Arska kääntyi tutkimaan kaapin päällä lomittain seisovia kuvaraameja.
Yhdessä valokuvaamossa väritetyssä vihkikuvassa seisoivat Suomiset totisina.Morsiamella näkyi olevan pieni mahakumpu,mikä todisti perheenlisäyksestä.
Yksi valokuvaraami makasi seljällään.Sekin oli värjätty valokuvaamossa.Värit kyllä olivat haalistuneet päivänvalosta.
Nuori Suomisen Reijo istui vanhan A Fordista tehdyn lava-auton astinlaudalla ilmeisesti pienviljelijäisänsä kanssa.
Reijon polven edessä istui surullisen näköinen ajokoira..
Kuva ilmeisesti oli otettu Reijon armeijaan lähdöstä..

Inttiin lähtö
Juhart 2005

Suomisen Reijo oli myös alkujaan rekijokilaisia.
60-luvulla alkuperäisten entisten kauppalalaisten määrä oli vähentymässä, maalta pakenevien vallatessa työpaikat ja vuokra-asunnot.
Suomisen Reiska oli tunnettu amatöörinyrkkeilijä,jopa kerran piirimestarikin.
Hän ajoi motocrossiakin Kankkonummen soramontussa sekä speedwaytä kauppalan edustan merenlahdelle avatulla jääradalla.
50-luvun alkupuolella hän ei eroittunut muista kauppalan nahkarotsisista ja suavelettisistä kundeista.
Arska silloin nuorempana konstaapelina järjestyspoliisissa oli joutunut useat kerrat eroittamaan Reiskan kuppiloiden edessä syntyneistä nyrkkeilymatseista.
Siinä kaapiston päällisessä valokuvassa Reiska vielä näytti ujolta maalaiskollilta,jota maailman kujeet eivät olleet pilanneet.
Muutamassa vuodessa Reijon kasvot olivat muuttuneet murtuneiksi poskiluiksi ja nenäluuksi,suun hymyillessä nastahampailla
Nyrkkeilijöiden kolhitut naamat eivät kylläkään usein panneet naisten sydämiä tykyttämään,mutta ihmeen kaupalla Reiskalla oli aina ollut onnea naismaailmassa jopa naimalla yhden kauneimmista rekijokelaisista tyttäristä..
Kylällä kyllä huhuiltiin sitä liittoa pakkoavioliitoksi ja haulikkonaimakaupaksi,morsiamen isän pakotettua Reiskan vihityttämään tyttärensä kaksipiippuisen aseen edessä.
Reiska oli kasvanut pientilallisen isosta poikakaartista nuorimpana,jäämällä aina kahnauksissa alimmaksi,jolloin hän oli päättänyt harrastaa nyrkkeilyä.
Muutaman vuoden päästä yksikään veljistä ei enää uskaltanut tulla haastamaan riitaa,Reiskan upperkuttien muuten teilatessa pihanurmelle.

Arska nosti valokuvaraamin pystyyn piirongille jäämällä vielä toviksi ihailemaan parin hääkuvaa,missä Suomisen Seija näytti puoliksi nuorelta Viola-juustotytöltä ja puoliksi pariisilaiselta mademoisellelta.
Klassisen kauniista Seijasta oli pian kauppalaan muutettuaan tullut muodikas ja tyylikäs kanslisti housutehtaan tukkuun.
Nyt Seijasta ei ollut jälkeäkään.
Asunnon yläkerran makuuhuoneen vaatekomerosta ei ollut ensinäkemältä yhtäkään muodikasta vaatekappaletta hävinnyt.
Rouvan kimonomallinen aamutakki ja vaaleanpunainen yöpaitakin lepäsivät siististi taitettuna pedatun parivuoteen päällä.

Arska pyysi Faustilaa ja tämän apuria kantamaan Suomisen Reiskan ja Gunnarin ruumiit hautausautoon.
Hän lähetti virkakumppaninsa mukana sairaalan patologille viestilapun terveisiksi,että tämä saisi uransa ensimmäisen kerran tehdä ruumiinavauksen ajokoiraurokselle kuolinsyyn toteamiseksi.
PS!...Gunnarin sisäkaluja ei saa antaa ylilääkärin rotweilerille!
Arska seurasi katseellaan ,kun hauturin takaovesta meni sisään entisen raskaansarjanyrkkeilijän ja piirimestari Reiskan sekä kevyen sarjan ajokoira Gunnarin ruumiit.
Gunnar-koiran kaiman Gunnar "Gee-Bee" Bärlundin kuvaraamin lasi olohuoneen takan yläpuolella näkyi myös särkyneen.
Kuvassa Gee-Bee nyrkkeili vuonna 1938 New Yorkin Madison Square Gardenissa Buddy Baeria vastaan,voittamalla kiistämättömällä tuomariston päätöksellä ottelun.

Gee-Bee ja Baer 1938

Gee-Bee ja näköispystit

Arska  käväisi vielä katsastamassa olohuonetta,jäämällä hetkeksi tutkimaan edesmenneen pugilistin palkintokaapin liukulasin takana kiiltäviä nyrkkeilyvoittopokaaleja.
Osa kaapista oli pyhitetty koirapalkinnoille,ammuntamitaleille ja jopa astutuskirjoille.
Sulkiessaan Siilinkuja viiden rivitalokolmion etuovea etsivä mutisi:
--Enämpi se Reiska viimeaikoin tais käyttää muijaas nyrkkeilysäkkein kuuleman mukkaan ja siit ei olla koskkan pokaaleit jaettu...
--Millaseen viimesen tuamion nyrkkeilykehään se Reiska mahtta joutuu?
--Kaippas siihen Pyhän Piatarin porttipylvässen on kliistrattu ilmotus kovimmast kuukauren raskkan sarjan nyrkkeilymatsist Reiska Suamisen ja Sugar Ray Robinssonnin välill...
--Kummakkin ajovat ylinopeut elämäs ohituskaistal,miss ettenpäin pääsemisseen tarvittiin tikatui silmäkulmii ja murtuneit nokkaluit..
--Niiren matsi kait piretään siäll taivaan koksilämmitteises pannuhuaneess,miss matsin välierii kilkutettaan kultasill kelloil ikuisuuren karotuksen viirenkymmenen astteen helttees.
--Gunnar-koira tais päästä taivaalliseen koiratarhaan,miss saa vappaast haukkuu iankaikkisest mäyränkolojen suulla...
Arska astui punaiseen Miniinsä vilkaisemalla vielä taloa sekä Reiskan siniharmaata Opel Rekord-ikkunapakettiautoa,minkä kuraista olemusta enää hiukan eroitti nousevien ukkospilvien alta kaatosateessa.
Raekuuron piestessä Minin kattoa,Arska muisti,että Sugar Ray Robinsonilla oli avokattoinen Cadillac.
--Loistobiilejäänkä ne nyrkkeilijät eivät saaneet viäryks mukkasas taivaan pikateill..
Arska hihkaisi.

Sugar Ray Robinson ja vaaleanpunainen Cadillac

jatkuu