Papinpoika puutunein sormin raahasi kassejaan Vanhan Apteekin kulmalle,josta hän yleensä poikien kanssa osteli salmiakkirakeita tai äidin määräämää Möllerin kalanmaksaöljyä.Yleensä salmiakki puudutti kitalaen sellaiseksi,ettei äidin siskonmakkarasopassa ollut mitään makua.Möllerin ällöttävää kalanmaksaöljyä sai sitten suuhun jälkisnapsiksi ruokalusikallisen.Toista kierrosta Jussi ei koskaan pyytänyt turskanmaksaherkkua.
Jussi laski kassinsa Traktoauton myymälän edessä katulaatoituksella ja hieroskeli koukkuun puristuneita sormiaan,jotka muistuttivat Jenni-tädin valkorystysiä pitsinnypläyskäsiä.Täti oli ollut hoidettavana Kuopion reumasairaalassa parisenkymmentä vuotta,mutta sairaudestaan huolimatta synnytteli sormissaan loistavia pitsireunaisia lautastabletteja ja liinoja.
Automyymälän ikkunasta irvisteli uusi Standard- kympin kromiritilämaski.Liikkeen edessä liikkeen johtaja Keto harmaassa teryleenipuvussa ja kiiltävässä takatukassa oli esittelemässä uutta ultramodernia italialaisen Michelottin muotoilemaa Triumph Heraldia,jonka koko konepeitto likasiipineen haukotteli kadulla,näyttämällä ostajille brittiläisen tekniikan uutta koneihmettä.Jotenkin Jussista pikku-Standard kuului jo menneeseen aikaan pyöreissä muodoissaan.Triumphin takana seisoi liikkeen harmaa Vanguard-pakettiauto,jonka sivupaneelissa mainostettiin Ferguson-huoltoa,missä harmaafergu oli mustassa silhuettikuvassa kuvattuna kolmisiipisen äkeen kanssa takanostolaitteissa.Vanguard ja Ferguson olivat sisarmerkkejä,koska molemmat kulkivat Fergun sivuventtiilinelosella.
Rumpalinkadulla naapurin pöksytehtaan johtaja Lammervokin oli saanut koeajettavaksi uuden auton kuopiolaisen Turon johtajalta Turoselta,60-mallisen mustan Chrysler Valiantin,jonka konepellin alla hyrräsi sivulle kallistettu kuutosmoottori.Jussikin oli päässyt auton kyytiin johtajan perheen käydessä mökillään Hirsjärven mutajärven rannalla.Moottorin äänestä ei kuullut hiiskaustakaan auton sisään ja auto keinui pehmeästi hiekkatien kuopissakin kuin pihakeinu.Valiantin takavalot muistuttivat kahta Tunturimopon soikeanvinoa kissansilmää ja takakontin päällä makasi lappeellaan musta kromipantainen pesuvati..
Jussista auto oli komea.Valiant oli amerikkalainen kompakti- eli pikkuauto,minkä viereen sai panna vertaukseksi kaksi piikustandardia perätysten.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
torstai 2. joulukuuta 2010
Juhannustanssit..Kohti linja-autoasemaa
Kulkiessaan puhelinlaitoksen lankkuaidan säänharmaannuttamaa sivua Jussi havaitsi kadun vastapuolella sijaitsevan maitokaupan edessä sytkyttämässä osuusmeijerin sinisen lehmänselkä-Fargon,jonka peltilavalla kaksi miestä kieritteli lavanreunalle maitotonkkia.Fargo oli saanut lempinimensä luiskasta konepellistään,vaikka britit kutsuivatkin sitä papukaijanokaksi.Eläin- ja ihmiskuntaan viittaavia lempinimiä on Suomessa annettu metsä- ja agraarimaana monelle muullekin ottomoottorivehekselle.Kauppalan liikenteessä vilahteli monestikin muunmuassa ketunnokkaskodia,piikkinokkamosseja,kyrmyselkäpobedoita,20-luvulla viiksifoordeja ja isännillä 50-luvun koneistumisen aikana piikkilangankiristäjiä eli pikkuvalmetteja.Lisäksi kauppalan monttuajoneuvoina käytettiin luunokkafoordeja (keltaiseksi maalattujen maskiripojen takia sota-ajan tuotantona),mäystimiä eli lyhytnokka-austineita,melunoita eli sotasaalis-stikkakuormureita.Bedfordit olivat Pettereitä,David-Brownit Taavetteja ja Allis-Chalmersit kalliita Elmereitä ..jne.Kauppalan pirssitolpilla venttaili ULA-puhelinsoittoja Kustomlinet,Rorket,Letukat ja Plimoutit (Ford Customline,Dodge,Chevrolet ja Plymouth),jotka lausuttiin ,miten olivat kirjoitettu,vaikka savikauppalan murteessa D-kirjain särähti ärränä kuin jokiruuhen kokka rantakiviin.
Maitomiesten suuupielissä tökötti sätkättömät työmiestupakkaholkit kuin huutomerkkeinä uljaista työn miehistä.
Maitoautokuskin Kajanderin Kallun sinisen tatuoitu hauisankkuri näytti hikikarpaloiden peittämänä uponneen aarrelaivan vastaavalta.Jussi oli tavannut päivittäin Kallun maitokaupan edessä tonkkien purussa,hakiessaan äidille alumiinimaitokannulla,mitä kappalaiska kutsui savonkielellä maitopeilariksi, kaksi litraa irtomaitoa.
Kallu Jussin nähdessään huudahti:
--No...mitäs papinpoik...ooksää menos Ruattii evakoks,kussull o fölisäs noi täyre matkapakaasi?
--Meit täss Veke kans kiäritettä viimessii tonkkii aamujanosil ja sit ajeta Vilhonkaru Alkko ostamaa par pottuu kolmen tähren jalluu.Sen tähre me ne potu ryypätäänkki juhanin kunnijaks.
---Mekku Veke kanss olla syntymäst saak saatu hurmees sammumattoma jano ja ikuse vapaure kaippuu...
--Aikku juhannus tua miälee makeit muistoi sora jälkkeisist vuasist nelkytluvult,ku tanssilava ol täynäs irtoviiruu kaikefärisis mekois.Nykyväs ne mimmit ovannii nokkavii,ettes pääs enää runtamma eres yhrel tankol parketil,jos henk haisse vähäski kessult ja jallult...
Veke lavanreunalla takapiruna esiintyi silhuettitaiteilijana Jussille hieroessaan vasemman käden etusormeaan oikean etusormen koukussa,imitoidessaan seksiaktia.
Veke lisäsi etuhampaattomalla suullaan:
--Ja pirässse eukkoki saara juhaniaattoillaks.Me Kallu kans maitomiähin tiäretä alvarist,ettei yhre maitolasillise takii tarttis koko lehmä osta...
Jussi ei jäänyt kuuntelemaan maitomiesten vinoilua ja ryhtyi pistämään solkikenkiään pikaisemmin toistensa eteen.Vasta sillankorvan Rautatiekirjakaupan kohdalla hän hidasti vauhtiaan ja pudotti kassinsa katulaatoille,alkaen hieromaan koukkuun paatuneita sormiaan.
Kioskin tiskillä pari SALPA-puseroista poikaa oli täyttämässä veikkauskuponkia kuiskuttelemalla toisilleen:
--Pan siihe Mantsesteri Junaiti ja Vesthami kohral yksnolla.....eikku tasapeli...nolnolla....
Jussi moikkasi palloilijajunioreille,poikien katsellessa olan yli papinpojan kasseja ja vastasi kysymättä:
--Mää ole menos kesämökil...
Yksi palloilijapojista vastasi Jussin kaneettiin:
--Mekkyl olla menos Kokkila uimalaitoksel Lainee onnikal kattelema mimmei,mitenne vaihta uimakopeis kellohameitas pikkupikkupikineihi..pienii ja hikissii..kutesse Mannola Pirkko laulaa...
Toinen poika lisäsi :
--Taissite mite se Liamola Lasse koilottaa Sucu-Sucussas,...ett aijaijaa ja sucusucu...sukusukupualielim-----.
--Ai antteeks..meninksmää papinpoja korvis liikka pornon pualell?
Jussi nosti äkisti kassinsa ja lähti painelemaan siltaa kohti.
Kipsan takana raha-arpoja mainostavan vihreän Renault Dauphinen vieressä pari pikkupoikaa käänteli voittamaansa kuulakynää väärinpäin,jolloin bikinipukuiselta mimmiltä säiliön kyljessä valuivat uikkarit päältä.Vahvasti puuteroitu ja hennapäinen arpamyyjätär auton etupenkillä heitti huulipunasta värjääntyneen Broadway-tumpin kulottuneelle.nurmikolle.
Jussi lisäsi vauhtia.
Broadway-askin kuva silmissä pojan Ingo-shortsien sepalus alkoi kovettua eikä Jussi voinut peittää häpeäänsä kassien kannossa.Tupakkalaatikon kannessahan oli kuva vähäpukeisesta ja isotuttisesta inkkaritytöstä,jonka katseleminen mainoksissa sai pojan nivusiin omituista sykettä.
Kankeuden sulattamiseksi Jussi kuvitteli mökin pihalla odottavaa näkyä,missä suvun isorintaiset naisotukset kellivät tissikonventissa aurinkotuoleissa tai piharatamoiden päälle heitetyillä vilteillä.Niiden nännipihoille voisi parkkeerata pikkufiatin tolpan juureen ja kuusen oksille viskatut rintaliivit muistuttivat vaijereiden nokassa leijuvilta zeppeliinisulkupalloilta jossain Sommen taistelussa vuonna 1917.
Ei ollut makeeta katsottavaa...
Sitten se seurakunnan vanhapiikadiakonissa Toini näytteli vapaasti kuivia utareitaan,jotka imemättöminä katselivat auringossa ylöspäin taivaanvuohia,ikään kuin kutsumassa pukkia paratiisiin.
Seurakunnan talkkari Jorkku oli kerran sanonut,että diakonissan iltavirsi oli..Oi Herra luoksein jää...
Jorkku oli vielä lisännyt pihan pojille kerskana,että naisiin soveltuu hyvinkin alakoulun jakolaskuoppi,koska ne voivat olla monille jaollisia.
Jorkku osasi kyllä valehdella yhtä hyvin kuin mustalainen myymässä vain kerran käytettyä Mora-kostopuukkoa.....
Jatkuu...
Maitomiesten suuupielissä tökötti sätkättömät työmiestupakkaholkit kuin huutomerkkeinä uljaista työn miehistä.
Maitoautokuskin Kajanderin Kallun sinisen tatuoitu hauisankkuri näytti hikikarpaloiden peittämänä uponneen aarrelaivan vastaavalta.Jussi oli tavannut päivittäin Kallun maitokaupan edessä tonkkien purussa,hakiessaan äidille alumiinimaitokannulla,mitä kappalaiska kutsui savonkielellä maitopeilariksi, kaksi litraa irtomaitoa.
Kallu Jussin nähdessään huudahti:
--No...mitäs papinpoik...ooksää menos Ruattii evakoks,kussull o fölisäs noi täyre matkapakaasi?
--Meit täss Veke kans kiäritettä viimessii tonkkii aamujanosil ja sit ajeta Vilhonkaru Alkko ostamaa par pottuu kolmen tähren jalluu.Sen tähre me ne potu ryypätäänkki juhanin kunnijaks.
---Mekku Veke kanss olla syntymäst saak saatu hurmees sammumattoma jano ja ikuse vapaure kaippuu...
--Aikku juhannus tua miälee makeit muistoi sora jälkkeisist vuasist nelkytluvult,ku tanssilava ol täynäs irtoviiruu kaikefärisis mekois.Nykyväs ne mimmit ovannii nokkavii,ettes pääs enää runtamma eres yhrel tankol parketil,jos henk haisse vähäski kessult ja jallult...
Veke lavanreunalla takapiruna esiintyi silhuettitaiteilijana Jussille hieroessaan vasemman käden etusormeaan oikean etusormen koukussa,imitoidessaan seksiaktia.
Veke lisäsi etuhampaattomalla suullaan:
--Ja pirässse eukkoki saara juhaniaattoillaks.Me Kallu kans maitomiähin tiäretä alvarist,ettei yhre maitolasillise takii tarttis koko lehmä osta...
Jussi ei jäänyt kuuntelemaan maitomiesten vinoilua ja ryhtyi pistämään solkikenkiään pikaisemmin toistensa eteen.Vasta sillankorvan Rautatiekirjakaupan kohdalla hän hidasti vauhtiaan ja pudotti kassinsa katulaatoille,alkaen hieromaan koukkuun paatuneita sormiaan.
Kioskin tiskillä pari SALPA-puseroista poikaa oli täyttämässä veikkauskuponkia kuiskuttelemalla toisilleen:
--Pan siihe Mantsesteri Junaiti ja Vesthami kohral yksnolla.....eikku tasapeli...nolnolla....
Jussi moikkasi palloilijajunioreille,poikien katsellessa olan yli papinpojan kasseja ja vastasi kysymättä:
--Mää ole menos kesämökil...
Yksi palloilijapojista vastasi Jussin kaneettiin:
--Mekkyl olla menos Kokkila uimalaitoksel Lainee onnikal kattelema mimmei,mitenne vaihta uimakopeis kellohameitas pikkupikkupikineihi..pienii ja hikissii..kutesse Mannola Pirkko laulaa...
Toinen poika lisäsi :
--Taissite mite se Liamola Lasse koilottaa Sucu-Sucussas,...ett aijaijaa ja sucusucu...sukusukupualielim-----.
--Ai antteeks..meninksmää papinpoja korvis liikka pornon pualell?
Jussi nosti äkisti kassinsa ja lähti painelemaan siltaa kohti.
Kipsan takana raha-arpoja mainostavan vihreän Renault Dauphinen vieressä pari pikkupoikaa käänteli voittamaansa kuulakynää väärinpäin,jolloin bikinipukuiselta mimmiltä säiliön kyljessä valuivat uikkarit päältä.Vahvasti puuteroitu ja hennapäinen arpamyyjätär auton etupenkillä heitti huulipunasta värjääntyneen Broadway-tumpin kulottuneelle.nurmikolle.
Jussi lisäsi vauhtia.
Broadway-askin kuva silmissä pojan Ingo-shortsien sepalus alkoi kovettua eikä Jussi voinut peittää häpeäänsä kassien kannossa.Tupakkalaatikon kannessahan oli kuva vähäpukeisesta ja isotuttisesta inkkaritytöstä,jonka katseleminen mainoksissa sai pojan nivusiin omituista sykettä.
Kankeuden sulattamiseksi Jussi kuvitteli mökin pihalla odottavaa näkyä,missä suvun isorintaiset naisotukset kellivät tissikonventissa aurinkotuoleissa tai piharatamoiden päälle heitetyillä vilteillä.Niiden nännipihoille voisi parkkeerata pikkufiatin tolpan juureen ja kuusen oksille viskatut rintaliivit muistuttivat vaijereiden nokassa leijuvilta zeppeliinisulkupalloilta jossain Sommen taistelussa vuonna 1917.
Ei ollut makeeta katsottavaa...
Sitten se seurakunnan vanhapiikadiakonissa Toini näytteli vapaasti kuivia utareitaan,jotka imemättöminä katselivat auringossa ylöspäin taivaanvuohia,ikään kuin kutsumassa pukkia paratiisiin.
Seurakunnan talkkari Jorkku oli kerran sanonut,että diakonissan iltavirsi oli..Oi Herra luoksein jää...
Jorkku oli vielä lisännyt pihan pojille kerskana,että naisiin soveltuu hyvinkin alakoulun jakolaskuoppi,koska ne voivat olla monille jaollisia.
Jorkku osasi kyllä valehdella yhtä hyvin kuin mustalainen myymässä vain kerran käytettyä Mora-kostopuukkoa.....
Jatkuu...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Juhannustanssit.. patikkamatka linjuriasemalle
Kuljettuaan puhelinlaitoksen lankkuaidan viertä Jussi tapasi vastapäätä sijaitsevan maitokaupan edessä sytkyttämässä tyhjäkäynnillä osuusmeijerin sinisen lehmänselkä-Fargon,jonka lavan peltipohjaa pitkin kaksi dlanellipaitaista miestä kieritteli maitotonkkia avatulle lavanreunalle.
Miesten huulissa roikkui sätkättömät fenniaholkit,joista kuului pajupillimäinen vingunta helteessä ähkimisestä.
Kajanderin Kallen,meijeriauton kuskin sininen hauistatuointi näytti hikikarpaloiden alta uponneen aarrelaivan ankkurilta.
Kalle huusi pappilan Jussille:
--No..mitässe papinpoik...ooksää menos siirtolaiseks Ruattii,kussull o noi raskka matkapakaasi fölisäs?
--Mettäss Veke kans kiäritettä juhaniaato viimessi tonkkii ales ja sirme ajeta Vilhokaru viinakauppa ostama par pottuu kolme tähre jalluu.
--Mink tähre me ryypätänki koko juhanin,ett nupit tulee jauhettu nollal ku Pärruuti Mauri siirtomaatavatakaupa kaffemyllys kaffepöönät.
--Ai.kusse juhannus tua miäle makkeit muistoi tanssilavoilt,ku laval keikkus irtoviiruu nii perkalast kaikefärisis kesäkoltuis..!
Apumies Veke lavanreunalla irvisteli etuhampaattomalla suullaan Kallen takana ja näytti sormillaan kuin silhuettiartisti o- ja i-kirjainta,hankaamalla iitä oon sisään edestakaisin.
--Pirässe eukkoki saara ehttoks!
Veke hihkaisi kadun yli,että kadulla ostoksille paseeravat perheenäidit pistivät läskäreitään liikkeelle nopeammin.
--Maitokuskein me Kallen kans tiäretä,ettes lehmä tartte osta yhre maitolasillise tähre!
Jussi pani solkikenkiään tiheämpään tahtiin korvat punottaen häpeästä,kiiruhtamalla säästöpankin kulmalta Horninkadun yli torinlaitaan ja melkein puolijuoksussa ja hengästyneenä stoppasi torin rautatiekirjakaupan kipsan edessä.
Miesten huulissa roikkui sätkättömät fenniaholkit,joista kuului pajupillimäinen vingunta helteessä ähkimisestä.
Kajanderin Kallen,meijeriauton kuskin sininen hauistatuointi näytti hikikarpaloiden alta uponneen aarrelaivan ankkurilta.
Kalle huusi pappilan Jussille:
--No..mitässe papinpoik...ooksää menos siirtolaiseks Ruattii,kussull o noi raskka matkapakaasi fölisäs?
--Mettäss Veke kans kiäritettä juhaniaato viimessi tonkkii ales ja sirme ajeta Vilhokaru viinakauppa ostama par pottuu kolme tähre jalluu.
--Mink tähre me ryypätänki koko juhanin,ett nupit tulee jauhettu nollal ku Pärruuti Mauri siirtomaatavatakaupa kaffemyllys kaffepöönät.
--Ai.kusse juhannus tua miäle makkeit muistoi tanssilavoilt,ku laval keikkus irtoviiruu nii perkalast kaikefärisis kesäkoltuis..!
Apumies Veke lavanreunalla irvisteli etuhampaattomalla suullaan Kallen takana ja näytti sormillaan kuin silhuettiartisti o- ja i-kirjainta,hankaamalla iitä oon sisään edestakaisin.
--Pirässe eukkoki saara ehttoks!
Veke hihkaisi kadun yli,että kadulla ostoksille paseeravat perheenäidit pistivät läskäreitään liikkeelle nopeammin.
--Maitokuskein me Kallen kans tiäretä,ettes lehmä tartte osta yhre maitolasillise tähre!
Jussi pani solkikenkiään tiheämpään tahtiin korvat punottaen häpeästä,kiiruhtamalla säästöpankin kulmalta Horninkadun yli torinlaitaan ja melkein puolijuoksussa ja hengästyneenä stoppasi torin rautatiekirjakaupan kipsan edessä.
Juhannustanssit.. reissulle..jatkoa
Irja-täti,se voikkamaikka aina kehuskelee omista viipurilaisista juuristaan eikä Jussi voinut uskoa,että se oli sama hoikka ja norja vuoden 1939 Suomenkuvalehden kansikuvavoimistelijatyttö mainostamassa kattilankannet käsissään nurmella tulevia vuoden 1940 Helsingin olympiakisoja.
Nyt kun sitä läskistynyttä maikkaa katselee kesämökin verannan kiikkustuolissa raidallisessa säkkimarimekossaan,voisi todeta,ettei mikään sen kropassa mahtuisi edes raavaan lapiomiehen rukkaskouraan.
Suomenkuvalehden kannessa Irja kyllä näytti joltain Lebensraum-lehden arjalaismimmin ja Viola-sulatejuustotytön välimuodolta.
Ja nyt se ei mahdu edes kerrostalojen hissihäkkeihinkään!
Kerran sen piti mennä Horninkadun kerrostaloon hovihammaslääkärinsä Inkeri Linnan vastaanotolle kiristämään halitoosisuukkunsa kultakruunuja ja jäi ryntäistään kiinni hissin rautaiseen haitariaitaan.
Vapaapalokunnan miehistöautolla tuotiin paikalle palomiehiä rälläköin ja palokirvein irroittamaan maisteri häkistä.Hissi oli sattunut pysähtymään kerrosten väliin ja hissikoria jouduttiin nostamaan taljan kanssa lattiatasolle.Voikkamaikka oli saanut paniikkikohtauksen suljetunpaikankammossaan ja sisätautilääkäri Paloheimo oltiin soitettu paikalle tarjoamaan rouvalle valiumia kielen alle,että rauhoittuisi.
Irjan alppiarkkitehti Paul puolestaan oli mitä erikoisin näky.
Kaupunginarkkitehtina hän kyllä oli mitä taitavin,suunnittelemalla jopa komean ja uuden linjuriasemankin vuonna 1953.
Hän oli menettänyt toisen koipensa Helsingin pommituksissa talvella 1940,tultuaan riiustelemaan viipurilaisen voikkakandin kanssa.
Yksikonttisena se olisi paremmin sopinut seisomaan jonkun alppivuoren kylkeen ja paimentamaan kutujuustovuohia.Lyhkäsellä jalantyngällä vuoren kyljessä pystyi seisomaan suorassa.
Arkkitehdin kävellessä proteesijalallaan Lukkarinmäkeä ylös ruokatunnilta kaupungintalolta kotkanpesäänsä,Lukkarinmäkirinteen mökinmummot tiirailivat pitsiverhojensa raoista tämän linkkaamista ja kauhistelivat,että se arkkiatri sitten voisi olla niin pärvärssi,että piereskelee julkisesti. Totuus oli,että Paul joutui sormellaan painamaan housunlahkeesta proteesin ilmaventtiiliä,kun jalantynkä kehitti ikävää painetta keinokintussa.Varaventtiili päästeli pierumaisia ääniä ulos...
Paul saikin liikanimekseen pärvärssin lahkeenhinkkajan.
50-luvulla ennen autoistumistaan hän ajeli Vespa-skootterilla tutustuessaan innokkaana botanistina maantieojien kasvillisuuteen,ajaessaan yleensä tieltä ulos.
Kerran hän kukkaniittyunelmissaan ajoi traktorin vetämän heinäkuorman perään.
Vespa meni selälleen ojaan ja arkkitehti lensi turvalleen penkalle.Isäntä kauhuissaan pysäytti traktorin ja oli saada slaakin,kun skootteristi makasi tajuttomana penkalla ja jalka makasi sähköisen paimenpoika-aidan alla.
Paul silti tokeni tällistä ja yhdellä jalalla hyppi hakemaan konttinsa kuuden voltin sähkölangan alta,saamalla muutaman sähköterapeuttisen mojauksen käteensä.Arkkitehti pisti koiventynkänsä proteesiin,pyytämällä säikähtynyttä isäntää jelppimään skootterin nostossa maantielle.
Autoistuaan Paul antoi yleensä Irjan ajaa,koska oma tempperamenttisuus sai kaupungin pääkadun liikenteen sekaisin.Kerran itse ajaessaan asioilla kaupungissa hänen uusi vannataunusfarmarinsa oli saanut vian HOPin kulmalla.Teeseitsemiehenä arkkitehti oli sukeltanut auton keulan alle ja ohikulkijat saivat sätkyjä nähdessään auton alta pilkottavan jalkaparin,minkä yksi patenttinahkakengänkärki osoitti ylös ja toinen alas,proteesin väännyttyä nurinpäin.
Jussi kanteli kassejaan liiviliikkeen omistajan retuliinisen Studebaker Championin ohitse,Marttilan sedän pyyhkiessä virkatulla pölyrätillä autonsa kromista munakennomaskia. Auto oli vuosimallia 1948 ja Jussi tiesi,että Studebaker sai kuuluisan propellimaskinsa vasta vuonna 1950.Silti kolmiosainen takaikkuna Championissa pysyi samanlaisena akvaariomaisena Raymond Loewyn taideteoksena vuoteen 1952 saakka.
Marttilan talon lankkuaidan takaa pöllähteli Lammervon housutehtaan prässin poistohormista harmaata höyryä,vaatturimestari Venhon prässätessä uusia teryleenihousuja pakattavaksi.Jussi kuuli tehtaan teollisuussingereitten surinaa Torikadulle asti.Papinpojan mielikuvissa kortteli muistutti New Yorkin Manhattanin Garment Districiltä eli vaatealuetta.Korttelin melkein joka toinen liike oli vaateliike,missä pakettiautoista kannettiin ulos kangaspakkoja, miesten valmispukuja,naisten alusvaatteita ja rintaliivejä.Muutama hattuliikekin mahtui väliin parin kenkäkaupan ja käsityöliikkeen kanssa.Torilla markkinoiden aikaan pohojalaaset helppoheikit huutelivat ..ja pannaan vielä pari paria rukkasia pinoon...ja kaikki lähtöö viijelläsaalla markalla...!
Jatkuu...
Nyt kun sitä läskistynyttä maikkaa katselee kesämökin verannan kiikkustuolissa raidallisessa säkkimarimekossaan,voisi todeta,ettei mikään sen kropassa mahtuisi edes raavaan lapiomiehen rukkaskouraan.
Suomenkuvalehden kannessa Irja kyllä näytti joltain Lebensraum-lehden arjalaismimmin ja Viola-sulatejuustotytön välimuodolta.
Ja nyt se ei mahdu edes kerrostalojen hissihäkkeihinkään!
Kerran sen piti mennä Horninkadun kerrostaloon hovihammaslääkärinsä Inkeri Linnan vastaanotolle kiristämään halitoosisuukkunsa kultakruunuja ja jäi ryntäistään kiinni hissin rautaiseen haitariaitaan.
Vapaapalokunnan miehistöautolla tuotiin paikalle palomiehiä rälläköin ja palokirvein irroittamaan maisteri häkistä.Hissi oli sattunut pysähtymään kerrosten väliin ja hissikoria jouduttiin nostamaan taljan kanssa lattiatasolle.Voikkamaikka oli saanut paniikkikohtauksen suljetunpaikankammossaan ja sisätautilääkäri Paloheimo oltiin soitettu paikalle tarjoamaan rouvalle valiumia kielen alle,että rauhoittuisi.
Irjan alppiarkkitehti Paul puolestaan oli mitä erikoisin näky.
Kaupunginarkkitehtina hän kyllä oli mitä taitavin,suunnittelemalla jopa komean ja uuden linjuriasemankin vuonna 1953.
Hän oli menettänyt toisen koipensa Helsingin pommituksissa talvella 1940,tultuaan riiustelemaan viipurilaisen voikkakandin kanssa.
Yksikonttisena se olisi paremmin sopinut seisomaan jonkun alppivuoren kylkeen ja paimentamaan kutujuustovuohia.Lyhkäsellä jalantyngällä vuoren kyljessä pystyi seisomaan suorassa.
Arkkitehdin kävellessä proteesijalallaan Lukkarinmäkeä ylös ruokatunnilta kaupungintalolta kotkanpesäänsä,Lukkarinmäkirinteen mökinmummot tiirailivat pitsiverhojensa raoista tämän linkkaamista ja kauhistelivat,että se arkkiatri sitten voisi olla niin pärvärssi,että piereskelee julkisesti. Totuus oli,että Paul joutui sormellaan painamaan housunlahkeesta proteesin ilmaventtiiliä,kun jalantynkä kehitti ikävää painetta keinokintussa.Varaventtiili päästeli pierumaisia ääniä ulos...
Paul saikin liikanimekseen pärvärssin lahkeenhinkkajan.
50-luvulla ennen autoistumistaan hän ajeli Vespa-skootterilla tutustuessaan innokkaana botanistina maantieojien kasvillisuuteen,ajaessaan yleensä tieltä ulos.
Kerran hän kukkaniittyunelmissaan ajoi traktorin vetämän heinäkuorman perään.
Vespa meni selälleen ojaan ja arkkitehti lensi turvalleen penkalle.Isäntä kauhuissaan pysäytti traktorin ja oli saada slaakin,kun skootteristi makasi tajuttomana penkalla ja jalka makasi sähköisen paimenpoika-aidan alla.
Paul silti tokeni tällistä ja yhdellä jalalla hyppi hakemaan konttinsa kuuden voltin sähkölangan alta,saamalla muutaman sähköterapeuttisen mojauksen käteensä.Arkkitehti pisti koiventynkänsä proteesiin,pyytämällä säikähtynyttä isäntää jelppimään skootterin nostossa maantielle.
Autoistuaan Paul antoi yleensä Irjan ajaa,koska oma tempperamenttisuus sai kaupungin pääkadun liikenteen sekaisin.Kerran itse ajaessaan asioilla kaupungissa hänen uusi vannataunusfarmarinsa oli saanut vian HOPin kulmalla.Teeseitsemiehenä arkkitehti oli sukeltanut auton keulan alle ja ohikulkijat saivat sätkyjä nähdessään auton alta pilkottavan jalkaparin,minkä yksi patenttinahkakengänkärki osoitti ylös ja toinen alas,proteesin väännyttyä nurinpäin.
Jussi kanteli kassejaan liiviliikkeen omistajan retuliinisen Studebaker Championin ohitse,Marttilan sedän pyyhkiessä virkatulla pölyrätillä autonsa kromista munakennomaskia. Auto oli vuosimallia 1948 ja Jussi tiesi,että Studebaker sai kuuluisan propellimaskinsa vasta vuonna 1950.Silti kolmiosainen takaikkuna Championissa pysyi samanlaisena akvaariomaisena Raymond Loewyn taideteoksena vuoteen 1952 saakka.
Marttilan talon lankkuaidan takaa pöllähteli Lammervon housutehtaan prässin poistohormista harmaata höyryä,vaatturimestari Venhon prässätessä uusia teryleenihousuja pakattavaksi.Jussi kuuli tehtaan teollisuussingereitten surinaa Torikadulle asti.Papinpojan mielikuvissa kortteli muistutti New Yorkin Manhattanin Garment Districiltä eli vaatealuetta.Korttelin melkein joka toinen liike oli vaateliike,missä pakettiautoista kannettiin ulos kangaspakkoja, miesten valmispukuja,naisten alusvaatteita ja rintaliivejä.Muutama hattuliikekin mahtui väliin parin kenkäkaupan ja käsityöliikkeen kanssa.Torilla markkinoiden aikaan pohojalaaset helppoheikit huutelivat ..ja pannaan vielä pari paria rukkasia pinoon...ja kaikki lähtöö viijelläsaalla markalla...!
Jatkuu...
tiistai 30. marraskuuta 2010
Juhannustanssit.. reissulle
Reissulle
---------
Jussi tarttui kassinkahvoihin ja suunnisti pappilan salin poikki isän työhuoneeseen,mistä pääsisi paraatioven kautta kadulle.Työhuoneen seinäkello oli pysähtynyt vedon puutteesta kello yhdeksään,heilurin osoittaessa alas kuin timpurin luotilanka ja vetoavaimen saanti kellon lasioven takaa vaati ainakin tuolin alleen..
Pojalla ei ollut aikaa tiukujen vetämisiin,heittämällä katseensa pikaisesti seinällä roikkuviin ylipäällikön ja arkkipiispa Salomiehen kasvoihin ja kolisteli väliovesta alas jyrkkiä rappusia ulkorappusille,missä hän Inka-kumilangasta kaulastaan roikkuvalla Abloy-avaimella lukitsi pääoven.
Kadulla hän vielä kertaalleen katsahti olkansa yli varmuudeksi,että pappilan kaikki ikkunat olivat kiinni.
Mietteissään hän kävellessään pohti,mitä mökillä tulisi odottamaan.
Äidin vomistelumaikkakaveri ja tämän sveitsiläinen lederhosearkkitehtimies tietysti olivat ajaneet mökkisaaren vastaiseen punkkileppärantaan vannataunuksellaan ja makaavat nyt passattavina mökin verannan pihalla aurinkolepotuoleissa..yksi lukemassa jonkun ruotsalaisen hinttikirjailijan ohutta runokirjaa ja toisen..sen nahkashortsisen hyppimässä rantakaislikon kivillä yksijalkaisena kuin vammautunut rantasipi etsimässä linnunmunia ja alppiruusuja sekä ulpukanlehtiä,hokemalla salmeen päin halitoosihengellään,että...Ach so Schön hier in Finnland!
Sen äidin lesbomaikkakaverin suukun kultakruunut haisee hammaskivelle ja vatsakatarille ja varmana se tulee käskemään papinpoikaa hakemaan pihan riippakoivusta puhtaita lehtiä koivulehtiteehensä.,Jussin kostoksi hakiessa puuseen takaisesta rautukoivuista lehtikirvojen kaluamia koivunlehtiä itikoiden kera päivän uudeksi fleivoriksi.
Itse poika serveerauksen jälkeen tekee keittiössä itselleen aidoista darjeelingporoista vahvan teekupillisen kolmen sokerilusikallisen kanssa ja painuu yläkerran kamariin lukemaan linjuriaseman rautatiekirjakaupan kioskista juuri ostamaansa Populär Mekanik-lehteä,missä esitellään uudet amerikkalaiset kompaktiautot..Ford Falcon,Chrysler Valiant ja Chevrolet Corvair..
Uuden Suomen Prince Valiant eli Prinssi Rohkea saa jäädä rästilukemisiksi,kun juhannuspyhänä soudetaan Arpalahden postista hakemaan sanomat .
Joka juhannuksena Jussista tehdään maisteriarkkitehtipariskunnan huonepalvelija,joka saa kiitokseksi voikkamaisterilta nuhteita huonosta käyttäytymisestä sekä töykeydestä,vaikka todistuksessa seisoo käytöksestä kymppi jehovalaisen reksi-Siitosen allekirjoittamana.Ei olisi saanut kymppiä,jos olisi kysynyt opettajanhuoneessa luokkakaverilikalta, että odottaako se Sirpa Latvala Siitosta kaikkien opettajien kuullen..
Silloin Jussi oli myös ollut menossa reksin puhutteluun,koska oli pannut herbaarioonsa äitinsä 20-luvulla kuivaamia kissankäpäliä ja taraxacum officialeja eli voikukkia.Reksi oli keskikoululuokkien luonnontieteiiden maikka.
Lukkarinmäellä sveitsiläisessä kotkanpesässä asuvan maisteriarkkitehtiparin omat lapset kun ovat niin pirun fiinejä ja hyvin käyttäytyviä,koska niiden veri on lähtöisin Viipurin lyseosta ja Bernin käkikellokaupoista.
Pappilan sukujuuret eivät olleet yhtä jalostettuja.
Isä oli rääkäissyt ensisaarnansa köyhän arkuntekijän saunassa Iisalmen Sandelsinkadulla ja äiti synnytetty Iisalmen synnytyslaitoksella,jolloin vauvan isä kauppias Kalle Kauppinen tai maalaiskunnan muorien suussa Kaappisen Kalle,oli todennut odotushuoneessa spittuunin ääreltä ,että tulipa mualimaan oekeen punanen tytönmötkäle.Jos isän sukuriippakoivusta mentäisiin repimään saikka-aineita,niin oksilta löytyisi varmaankin laukuryssää ja jopa kaalejenkin ruotuja lehdistä,koska tämän iso veljessarja oli tummalaineista ja kotkannenäistä....enemmänkin muistuttivat gondoolimelojilta tempperamentteineen.
Äidin isä taas oli varakas kauppias ja tilallinen,joka piti ravihevosista sekä akvaviitistä.Kalle omisti Iidensalmen ensimmäisiä autojakin..viiksifoordfeetonin,vaikka ajot jäivät pieniksi kieltolain aikoihin,koska Mulanniemen tilalla oli maalaiskunnan paras viinakaappi.
Äiti-Kaisa pikkutyttönä monasti joutui hakemaan Kalle-isäänsä jopa Oulun matkustajakodeista yksin junalla matkaten,istumalla pokkapöydän ääressä pyytämässä isää lähtemään jo kotiin.
30-luvulla maatila ja kaupat menivätkin pelivelkoihin.
jatkuu..
---------
Jussi tarttui kassinkahvoihin ja suunnisti pappilan salin poikki isän työhuoneeseen,mistä pääsisi paraatioven kautta kadulle.Työhuoneen seinäkello oli pysähtynyt vedon puutteesta kello yhdeksään,heilurin osoittaessa alas kuin timpurin luotilanka ja vetoavaimen saanti kellon lasioven takaa vaati ainakin tuolin alleen..
Pojalla ei ollut aikaa tiukujen vetämisiin,heittämällä katseensa pikaisesti seinällä roikkuviin ylipäällikön ja arkkipiispa Salomiehen kasvoihin ja kolisteli väliovesta alas jyrkkiä rappusia ulkorappusille,missä hän Inka-kumilangasta kaulastaan roikkuvalla Abloy-avaimella lukitsi pääoven.
Kadulla hän vielä kertaalleen katsahti olkansa yli varmuudeksi,että pappilan kaikki ikkunat olivat kiinni.
Mietteissään hän kävellessään pohti,mitä mökillä tulisi odottamaan.
Äidin vomistelumaikkakaveri ja tämän sveitsiläinen lederhosearkkitehtimies tietysti olivat ajaneet mökkisaaren vastaiseen punkkileppärantaan vannataunuksellaan ja makaavat nyt passattavina mökin verannan pihalla aurinkolepotuoleissa..yksi lukemassa jonkun ruotsalaisen hinttikirjailijan ohutta runokirjaa ja toisen..sen nahkashortsisen hyppimässä rantakaislikon kivillä yksijalkaisena kuin vammautunut rantasipi etsimässä linnunmunia ja alppiruusuja sekä ulpukanlehtiä,hokemalla salmeen päin halitoosihengellään,että...Ach so Schön hier in Finnland!
Sen äidin lesbomaikkakaverin suukun kultakruunut haisee hammaskivelle ja vatsakatarille ja varmana se tulee käskemään papinpoikaa hakemaan pihan riippakoivusta puhtaita lehtiä koivulehtiteehensä.,Jussin kostoksi hakiessa puuseen takaisesta rautukoivuista lehtikirvojen kaluamia koivunlehtiä itikoiden kera päivän uudeksi fleivoriksi.
Itse poika serveerauksen jälkeen tekee keittiössä itselleen aidoista darjeelingporoista vahvan teekupillisen kolmen sokerilusikallisen kanssa ja painuu yläkerran kamariin lukemaan linjuriaseman rautatiekirjakaupan kioskista juuri ostamaansa Populär Mekanik-lehteä,missä esitellään uudet amerikkalaiset kompaktiautot..Ford Falcon,Chrysler Valiant ja Chevrolet Corvair..
Uuden Suomen Prince Valiant eli Prinssi Rohkea saa jäädä rästilukemisiksi,kun juhannuspyhänä soudetaan Arpalahden postista hakemaan sanomat .
Joka juhannuksena Jussista tehdään maisteriarkkitehtipariskunnan huonepalvelija,joka saa kiitokseksi voikkamaisterilta nuhteita huonosta käyttäytymisestä sekä töykeydestä,vaikka todistuksessa seisoo käytöksestä kymppi jehovalaisen reksi-Siitosen allekirjoittamana.Ei olisi saanut kymppiä,jos olisi kysynyt opettajanhuoneessa luokkakaverilikalta, että odottaako se Sirpa Latvala Siitosta kaikkien opettajien kuullen..
Silloin Jussi oli myös ollut menossa reksin puhutteluun,koska oli pannut herbaarioonsa äitinsä 20-luvulla kuivaamia kissankäpäliä ja taraxacum officialeja eli voikukkia.Reksi oli keskikoululuokkien luonnontieteiiden maikka.
Lukkarinmäellä sveitsiläisessä kotkanpesässä asuvan maisteriarkkitehtiparin omat lapset kun ovat niin pirun fiinejä ja hyvin käyttäytyviä,koska niiden veri on lähtöisin Viipurin lyseosta ja Bernin käkikellokaupoista.
Pappilan sukujuuret eivät olleet yhtä jalostettuja.
Isä oli rääkäissyt ensisaarnansa köyhän arkuntekijän saunassa Iisalmen Sandelsinkadulla ja äiti synnytetty Iisalmen synnytyslaitoksella,jolloin vauvan isä kauppias Kalle Kauppinen tai maalaiskunnan muorien suussa Kaappisen Kalle,oli todennut odotushuoneessa spittuunin ääreltä ,että tulipa mualimaan oekeen punanen tytönmötkäle.Jos isän sukuriippakoivusta mentäisiin repimään saikka-aineita,niin oksilta löytyisi varmaankin laukuryssää ja jopa kaalejenkin ruotuja lehdistä,koska tämän iso veljessarja oli tummalaineista ja kotkannenäistä....enemmänkin muistuttivat gondoolimelojilta tempperamentteineen.
Äidin isä taas oli varakas kauppias ja tilallinen,joka piti ravihevosista sekä akvaviitistä.Kalle omisti Iidensalmen ensimmäisiä autojakin..viiksifoordfeetonin,vaikka ajot jäivät pieniksi kieltolain aikoihin,koska Mulanniemen tilalla oli maalaiskunnan paras viinakaappi.
Äiti-Kaisa pikkutyttönä monasti joutui hakemaan Kalle-isäänsä jopa Oulun matkustajakodeista yksin junalla matkaten,istumalla pokkapöydän ääressä pyytämässä isää lähtemään jo kotiin.
30-luvulla maatila ja kaupat menivätkin pelivelkoihin.
jatkuu..
Juhannustanssit..jatkoa
Kappalaiska olikin monet kerrat joutunut viemään kappalaisen virkalakeriparin Hotokan jupoille suutariveljille korjattavaksi Kiikalan tulliin hengenmiehen moisesta balettiprimadonnamaisesta kärkiastunnasta.
Hotokan vanhempi suutariveli tiskin takana oli tarkastellut kenkäparia pikiliimaisissa käsissään ja puhallellut makeita sorbusfenniahöyryjä kappalaiskan laseille ja todennut patinoiden olevan korjauskelvottomia.
Vanha lakerinahka oli revennyt sivusta ,että välipohjat vilkkuivat ja kannat oli astuttu linttaan ihan korkonahkaan asti.Suutari oli vain todennut,että kai siellä pappilassa olisi varaa ostaa uusi kenkäpari,jotka olivat lähtöisin kapinan ajoilta.Ja jos rahasta on kyse,niin seuraavan pyhän merimieslähetyksen kolehdin jälkeen voitaisiin kerätä kolehti papin virkapatinoita varten.
Isäkappalaisen polkaistua moponsa käyntiin,Jussi manaili aikuisten etuoikeuksista helpompiin töihin.,jouduttuaan raahaamaan täyteen pakatut ostoskassit linja-autoasemalle-
--Mitesse sai sivulaukkusas mahtumaankaan nii paljo roinaa,kussil pir olla fölisäs vain perästverettävä parra-ajovehkke,yks Abu-kiintokelavirvel,piplia ja kirjotusvehkke juhannussaarnaa varte ja kaks parii hyvoneit!?
Jussi manaili itsekseen,laskeutuessaan kivirappusilta porttikongin sannalle.
Isä otti äkkinäisen spurtin mopollaan takorautapottia päin ja heilautti pitkävartisella ajurinrukkasella perään hyvästiksi.Samalla hän jarrutti ja pysäytti moponsa sementtiselle katukäytävälaatoitukselle ja huusi muovisesta vakuumitöötistä pojalle,äänen kuulostaessa kumeana likakaivoon pudonneen avunpyynnöltä:
--Muistappas poeka tulla onnikasta alas siinä Salamensillan korvassa!
--Meijän tasaperänen merjpuatti makkoo siinä lahenpohjukassa.
--Jätin sen viime reissulla sinuva varten,että souvappa sieltä suareen!
Sitten isäkappalainen helpotti kytkinkahvasta rukkasensa ja mopo hyppäsi kadulle kuin satapiikkinen motokrossipyörä,viisiprosenttisen ja sinisen kaksitahtibensan savun peittäessä porttikongin laivaston fregatin Matti Kurjen kamuflaasisavun lailla.
Mopon leveä ja musta rekisterikilpikin vääntyi kulmastaan takorautaportin tolpasta,51-kuutioisen kevytmoottoripyörän luoviessa asvaltointikorokeppejä kuin Tomi Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalomkisoissa.
Jussin seistessä kellarinoven edessä huiskimassa silmistään sinistä usvaa,kyklooppisilmäinen vihreä Cezeta-skootteri kiepsahti portista sisään melkein solkikenkiä nuollen .Kuskina oli uuden seurakuntatalon talkkari Jorkku,joka pysäytti pyöränsä asuntonsa makuuhuoneen ikkunan alle ja yhdellä rykäyksellä kiepsautti skootterin jalustalleen.
--Mitässää Jorkku oikke kaahaat tollattii!?
--Sää meinasis iha tahallas aja mu klihtuna littii?
Jussi huusi siilitukkaiselle ja punapartaiselle talkkarille,joka oli pistämässä havaijinpaitansa rintataskuun Comet-perukkeista avainta.
Jorkku vain naureskeli kädenhuiskauksella ja vastasi:
--Olsse helveti hyvä ettemmää olnu Kanko paripyäräletukka,joka päivisi käy kippamas santta pappila pihal.
--Sen virestone olsis plitanne yhre papinpoja klihtuna kunnavaivase lehre maantaakinumeo ohkasiks.
Jussi ei jäänyt kuuntelemaan katsottuaan Leijona-rannekelloaan,huudahtaessaan itseään kiirehtimään,ettei myöhästyisi kello yhdentoista bussista.Samassa hän oli kiipeämässä keittiönrappusia pitkin loikkauksin ylös,lyömällä päänsä aukinaiseen komeronoveen,jonka isä oli jättänyt auki,etsiessään sieltä virveliään.
Kiroamalla ja päätään pidellen Jussi syöksyi makuuhuoneeseensa,minkä hetekan päälle hän oli viikannut keltamustan ja V-kaula-aukkoisen paidan ja uudet harmaat Ingo-shortsit,joidenka eturenksuissa kiilsi partiovyön solki...Aina valmiia..Är redo.
Jussin sininen jenkkikassi seisoi ovea vasten umpeenpakattuna äidin kuluneen maitokauppakassin vieressä.Äidin kassi tuoksui Paula-kahvilta ja Kastun leipomon pullalendiltä.
Poika pukeutui kiireessä ja pisti jalkoihinsa poksatut solkikenkänsä hetekan alta,että villakoirat vilistelivät jalkalistoihin päin harmaalla korkkimatolla.
--Nymmää ole reeras uussiin koetuksiin.!
Jussi huokaisi,jäämällä toviksi katselemaan kynnykseltä päätyseinän liljatapetteja ja pahvimaalauksia,missä jossain Kannaksen yllä hakaristibrewsterit olivat alassyöksyssä konekiväärit papattaen.
Poika sanoi hyvästit Mitä-Missä-Milloin kirjasarjan ja vuoden 1955 Pikkujättiläisen välissä Humbrol-maaleista kuivuvalle Revellin Ford Galaxie-avoautolle,jonka kattolaitteet olivat jämähtäneet polyesteriliimasta koviksi..aivan kuin oikeassa täyskokoisessa mallissa,jonka sähkömoottorit kuulema reistailivat.Näin hän oli lukenut Populär Mekaniki-lehdestä.
Jussi oli pistänyt pienoismallin varmuudeksi niin korkealle,etteivät pikkusiskot ylettyisi ottamaan.Edellisen muovimallin 1956-mallisen Buick Skylarkin takalasin hän oli joutunut limaamaan kiinni,kun pikkusysterit olivat tunkeneet auton sisään muovisia leikki-eläimiä ja joulukuusen partaisia tonttuja teekutsuille.
Kostoksi Jussi oli pihistänyt niiden paperinuket ja silponut ne Uuno-sedän kraatarinsaksilla vappuhuiskuiksi.
Jatkuu...
Hotokan vanhempi suutariveli tiskin takana oli tarkastellut kenkäparia pikiliimaisissa käsissään ja puhallellut makeita sorbusfenniahöyryjä kappalaiskan laseille ja todennut patinoiden olevan korjauskelvottomia.
Vanha lakerinahka oli revennyt sivusta ,että välipohjat vilkkuivat ja kannat oli astuttu linttaan ihan korkonahkaan asti.Suutari oli vain todennut,että kai siellä pappilassa olisi varaa ostaa uusi kenkäpari,jotka olivat lähtöisin kapinan ajoilta.Ja jos rahasta on kyse,niin seuraavan pyhän merimieslähetyksen kolehdin jälkeen voitaisiin kerätä kolehti papin virkapatinoita varten.
Isäkappalaisen polkaistua moponsa käyntiin,Jussi manaili aikuisten etuoikeuksista helpompiin töihin.,jouduttuaan raahaamaan täyteen pakatut ostoskassit linja-autoasemalle-
--Mitesse sai sivulaukkusas mahtumaankaan nii paljo roinaa,kussil pir olla fölisäs vain perästverettävä parra-ajovehkke,yks Abu-kiintokelavirvel,piplia ja kirjotusvehkke juhannussaarnaa varte ja kaks parii hyvoneit!?
Jussi manaili itsekseen,laskeutuessaan kivirappusilta porttikongin sannalle.
Isä otti äkkinäisen spurtin mopollaan takorautapottia päin ja heilautti pitkävartisella ajurinrukkasella perään hyvästiksi.Samalla hän jarrutti ja pysäytti moponsa sementtiselle katukäytävälaatoitukselle ja huusi muovisesta vakuumitöötistä pojalle,äänen kuulostaessa kumeana likakaivoon pudonneen avunpyynnöltä:
--Muistappas poeka tulla onnikasta alas siinä Salamensillan korvassa!
--Meijän tasaperänen merjpuatti makkoo siinä lahenpohjukassa.
--Jätin sen viime reissulla sinuva varten,että souvappa sieltä suareen!
Sitten isäkappalainen helpotti kytkinkahvasta rukkasensa ja mopo hyppäsi kadulle kuin satapiikkinen motokrossipyörä,viisiprosenttisen ja sinisen kaksitahtibensan savun peittäessä porttikongin laivaston fregatin Matti Kurjen kamuflaasisavun lailla.
Mopon leveä ja musta rekisterikilpikin vääntyi kulmastaan takorautaportin tolpasta,51-kuutioisen kevytmoottoripyörän luoviessa asvaltointikorokeppejä kuin Tomi Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalomkisoissa.
Jussin seistessä kellarinoven edessä huiskimassa silmistään sinistä usvaa,kyklooppisilmäinen vihreä Cezeta-skootteri kiepsahti portista sisään melkein solkikenkiä nuollen .Kuskina oli uuden seurakuntatalon talkkari Jorkku,joka pysäytti pyöränsä asuntonsa makuuhuoneen ikkunan alle ja yhdellä rykäyksellä kiepsautti skootterin jalustalleen.
--Mitässää Jorkku oikke kaahaat tollattii!?
--Sää meinasis iha tahallas aja mu klihtuna littii?
Jussi huusi siilitukkaiselle ja punapartaiselle talkkarille,joka oli pistämässä havaijinpaitansa rintataskuun Comet-perukkeista avainta.
Jorkku vain naureskeli kädenhuiskauksella ja vastasi:
--Olsse helveti hyvä ettemmää olnu Kanko paripyäräletukka,joka päivisi käy kippamas santta pappila pihal.
--Sen virestone olsis plitanne yhre papinpoja klihtuna kunnavaivase lehre maantaakinumeo ohkasiks.
Jussi ei jäänyt kuuntelemaan katsottuaan Leijona-rannekelloaan,huudahtaessaan itseään kiirehtimään,ettei myöhästyisi kello yhdentoista bussista.Samassa hän oli kiipeämässä keittiönrappusia pitkin loikkauksin ylös,lyömällä päänsä aukinaiseen komeronoveen,jonka isä oli jättänyt auki,etsiessään sieltä virveliään.
Kiroamalla ja päätään pidellen Jussi syöksyi makuuhuoneeseensa,minkä hetekan päälle hän oli viikannut keltamustan ja V-kaula-aukkoisen paidan ja uudet harmaat Ingo-shortsit,joidenka eturenksuissa kiilsi partiovyön solki...Aina valmiia..Är redo.
Jussin sininen jenkkikassi seisoi ovea vasten umpeenpakattuna äidin kuluneen maitokauppakassin vieressä.Äidin kassi tuoksui Paula-kahvilta ja Kastun leipomon pullalendiltä.
Poika pukeutui kiireessä ja pisti jalkoihinsa poksatut solkikenkänsä hetekan alta,että villakoirat vilistelivät jalkalistoihin päin harmaalla korkkimatolla.
--Nymmää ole reeras uussiin koetuksiin.!
Jussi huokaisi,jäämällä toviksi katselemaan kynnykseltä päätyseinän liljatapetteja ja pahvimaalauksia,missä jossain Kannaksen yllä hakaristibrewsterit olivat alassyöksyssä konekiväärit papattaen.
Poika sanoi hyvästit Mitä-Missä-Milloin kirjasarjan ja vuoden 1955 Pikkujättiläisen välissä Humbrol-maaleista kuivuvalle Revellin Ford Galaxie-avoautolle,jonka kattolaitteet olivat jämähtäneet polyesteriliimasta koviksi..aivan kuin oikeassa täyskokoisessa mallissa,jonka sähkömoottorit kuulema reistailivat.Näin hän oli lukenut Populär Mekaniki-lehdestä.
Jussi oli pistänyt pienoismallin varmuudeksi niin korkealle,etteivät pikkusiskot ylettyisi ottamaan.Edellisen muovimallin 1956-mallisen Buick Skylarkin takalasin hän oli joutunut limaamaan kiinni,kun pikkusysterit olivat tunkeneet auton sisään muovisia leikki-eläimiä ja joulukuusen partaisia tonttuja teekutsuille.
Kostoksi Jussi oli pihistänyt niiden paperinuket ja silponut ne Uuno-sedän kraatarinsaksilla vappuhuiskuiksi.
Jatkuu...
Johanneksen ilmestyskirja
JUHANNUSTANSSIT
....................................
Juhannusaatto 1960
Jokivarsikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi,kaupunkilaisten jo paetessa mökeilleen...kellä sellainen sitten sattui olemaan.
Muut mökittömät kaupunkilaiset istuskelivat jäätelökioskin viereisillä puistonpenkeillä tai soittolavan vierustalla syömässä käteen sulavia suklaa- ja vaniljatikkuja,pyyhkiessään samalla kämmensyrjillä hikeä otsilta ja huokaillen hellettä.
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaat kuoret ja kalalaatikoiden suomukilo lisäsivät väriä kirjavien kesämekkojen ja lastenasujen värikaledoskooppiin.
Jokirannassa potkupalloveteraanit Toppari ja Valkki olivat korkkaamassa ensimmäistä Vinetto-pulloaan nojatessaan Meripelastusseuran valkomaalattuun ristiin,johon oli ripustettuna punavalkoinen pelastusrengas.
Risteinä paikallisille poliisille kumppanukset olivat tavan takaa olleet nuorempina,mutta Vinetolla puutuneet aivot olivat tehneet entisistä ärhäkkäistä potkijoista yhtä rauhallisia kuin leikatun kolliparin.Kaverusten huoltoajokit,Aino- ja Venus-naistenpyörät halailivat toisiaan ohjaustangoistaan pelastusristiin nojaten,Alkon ruskeiden paperipussien roikkuessa tyhjänlappeina kilikellojen juuresta.
Romanirouvia kuljeskeli tuumansinisissä samettilaahushameissa torinreunalla myymässä honkongilaista rihkamaa verkkokasseistaan puistokäytävällä seisokeleville sarkadiagoonupussihousuisille maalaisisännille.
Ypäjän pappi,repustaan lyijykyniä myyvä yksijalkainen invaliidi länkytti kainalosauvoillaan potkupalloveteraanien luokse.Tämä nakkasi selkäreppunsa pelastusristin nokkaan kysäisemällä.,jos parilla olisi tarjota pari siivua Vinettoa yhteispullostaan.
Joen vastapuolella tohtori Kärjen pitsipuuleikkauksisen talon vierustalle asti oli venymässä melkein korttelinpitkä harmaanpuhuva jono janoisia.Alkon ovien auettua.
Jos Niilo Holkerinpojan lailla katselisi ylhäältä jokivarren elämää hanhen selästä,niin näkisi lyseon rapatun kivitalon vastapuolisen vihreän puisen kulmatalon porttikongissa kurapukuisen lapsen pakkaamassa pyöräntarakalle sivulaukkuja.Oudompi luulisi lasta kotoa karkaavaksi santalaatikkolapseksi,mutta tosiasiassa hahmo oli seurakunnan kappalainen pakkaamassa vihreää Miele-mopoansa.Kappalaisen jawakuskin happitröötti seisoi vielä pystyssä papin tummanruskean lentäjän viimalakin päällä.
Lakin nahkaläpät heiluivat poskilla kuin Hessu-Hopon korvat kappalaisen ähkiessä ja sadatellessa sielunvihollisen kutsumanimiä,että kirkkokonttorin ja pappilan välinen konki kaikui, saamalla papinrapun räystäällä huuhkivat pulut lentämään lyseon räystäälle pistämään päänsä siipiensä alle.Pappilan Jussi oli seuraamassa isänsä hikisiä puuhia kirkkokonttorin kivirappusilla naama virneessä.Jussi raapi peukalonkynnellään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia poissaolevan näköisenä pidättelemällä suusta pääseviä naurunkirahduksiaan,kun isä polkaisi moponsa käyntiin ja ryhtyi pyyhkimään ajolaseistaan ja otsaltaan hikikarpaloita peukalon ja etusormen välisellä pännillä.
Isä huudahti jawatrötistä pojalleen:
--No poeka...sinnee sitten suat ottoo sen Laineen onnikan asemalta ja kantoo mukanas loput äijin tillaamat ostokset ja juhannusruuvat sekä kahavitarpeet..mitä se laussaan olj tilanna!
...Aato lähtöö asemalta yhelätoesta..että muista olla ajoessa laiturilta numero kaksi!
Isäkappalainen komennoillaan nousi kumisaappaittensa kärjille,kuten teki tapansa mukaan saarnastuolissaankin jumalanpalveluksissa,sekä myöskin kastajaisissa,vihkiäisissä ja haudanreunoilla..ikään kuin vakuuttuneena,että se yläkerran Herra olisi ollut kuuntelemassa.Kengänkärjillä korotetulla puheellaan hän nousi aina lähemmäksi työnantajaansa lyhyenläntänä herännäispappina....
Jatkuu...
....................................
Juhannusaatto 1960
Jokivarsikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi,kaupunkilaisten jo paetessa mökeilleen...kellä sellainen sitten sattui olemaan.
Muut mökittömät kaupunkilaiset istuskelivat jäätelökioskin viereisillä puistonpenkeillä tai soittolavan vierustalla syömässä käteen sulavia suklaa- ja vaniljatikkuja,pyyhkiessään samalla kämmensyrjillä hikeä otsilta ja huokaillen hellettä.
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaat kuoret ja kalalaatikoiden suomukilo lisäsivät väriä kirjavien kesämekkojen ja lastenasujen värikaledoskooppiin.
Jokirannassa potkupalloveteraanit Toppari ja Valkki olivat korkkaamassa ensimmäistä Vinetto-pulloaan nojatessaan Meripelastusseuran valkomaalattuun ristiin,johon oli ripustettuna punavalkoinen pelastusrengas.
Risteinä paikallisille poliisille kumppanukset olivat tavan takaa olleet nuorempina,mutta Vinetolla puutuneet aivot olivat tehneet entisistä ärhäkkäistä potkijoista yhtä rauhallisia kuin leikatun kolliparin.Kaverusten huoltoajokit,Aino- ja Venus-naistenpyörät halailivat toisiaan ohjaustangoistaan pelastusristiin nojaten,Alkon ruskeiden paperipussien roikkuessa tyhjänlappeina kilikellojen juuresta.
Romanirouvia kuljeskeli tuumansinisissä samettilaahushameissa torinreunalla myymässä honkongilaista rihkamaa verkkokasseistaan puistokäytävällä seisokeleville sarkadiagoonupussihousuisille maalaisisännille.
Ypäjän pappi,repustaan lyijykyniä myyvä yksijalkainen invaliidi länkytti kainalosauvoillaan potkupalloveteraanien luokse.Tämä nakkasi selkäreppunsa pelastusristin nokkaan kysäisemällä.,jos parilla olisi tarjota pari siivua Vinettoa yhteispullostaan.
Joen vastapuolella tohtori Kärjen pitsipuuleikkauksisen talon vierustalle asti oli venymässä melkein korttelinpitkä harmaanpuhuva jono janoisia.Alkon ovien auettua.
Jos Niilo Holkerinpojan lailla katselisi ylhäältä jokivarren elämää hanhen selästä,niin näkisi lyseon rapatun kivitalon vastapuolisen vihreän puisen kulmatalon porttikongissa kurapukuisen lapsen pakkaamassa pyöräntarakalle sivulaukkuja.Oudompi luulisi lasta kotoa karkaavaksi santalaatikkolapseksi,mutta tosiasiassa hahmo oli seurakunnan kappalainen pakkaamassa vihreää Miele-mopoansa.Kappalaisen jawakuskin happitröötti seisoi vielä pystyssä papin tummanruskean lentäjän viimalakin päällä.
Lakin nahkaläpät heiluivat poskilla kuin Hessu-Hopon korvat kappalaisen ähkiessä ja sadatellessa sielunvihollisen kutsumanimiä,että kirkkokonttorin ja pappilan välinen konki kaikui, saamalla papinrapun räystäällä huuhkivat pulut lentämään lyseon räystäälle pistämään päänsä siipiensä alle.Pappilan Jussi oli seuraamassa isänsä hikisiä puuhia kirkkokonttorin kivirappusilla naama virneessä.Jussi raapi peukalonkynnellään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia poissaolevan näköisenä pidättelemällä suusta pääseviä naurunkirahduksiaan,kun isä polkaisi moponsa käyntiin ja ryhtyi pyyhkimään ajolaseistaan ja otsaltaan hikikarpaloita peukalon ja etusormen välisellä pännillä.
Isä huudahti jawatrötistä pojalleen:
--No poeka...sinnee sitten suat ottoo sen Laineen onnikan asemalta ja kantoo mukanas loput äijin tillaamat ostokset ja juhannusruuvat sekä kahavitarpeet..mitä se laussaan olj tilanna!
...Aato lähtöö asemalta yhelätoesta..että muista olla ajoessa laiturilta numero kaksi!
Isäkappalainen komennoillaan nousi kumisaappaittensa kärjille,kuten teki tapansa mukaan saarnastuolissaankin jumalanpalveluksissa,sekä myöskin kastajaisissa,vihkiäisissä ja haudanreunoilla..ikään kuin vakuuttuneena,että se yläkerran Herra olisi ollut kuuntelemassa.Kengänkärjillä korotetulla puheellaan hän nousi aina lähemmäksi työnantajaansa lyhyenläntänä herännäispappina....
Jatkuu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)