Lukutoukan seksikäs Mimi ja prinssi Rohkea (Valiant)
--------------------------------------------------------------------------------------
(Mimi oli Mechanix Illustrated-lehden (MI) kurvikas missi,joka oli pukeutunut sinivalkoraidallisiin haalarishortseihin sekä MI-baseballlakkiin)
 |
| Mimi |
Alkujaan hän oli saanut lehtiostokuumeen jo vuonna 1959,jolloin papinpojan lehtikirjastossa oli jo muutama kipsasta Populär Mekanik-lehti.
Autolehtien lisäksi hänellä seisoi kirjahyllyllä koottu Revellin 1957-mallinen Buickin sinivalkoinen neliovien hardtop-pienoismalli sekä punavalkoinen 1959-mallinen Ford Galaxie Retractable Top-koottava.Vuonna 1962 partiolaisten merireissulta Norrtäljeen Jussi toi mukanaan svedumaasta kotiin koottavaksi Revellin 1962-mallisen Plymouth Fury 2-ovisen hardtop-koottavan,mikä valkoisessa Humbrol-maalissa pistettiin jonon kärkeen kirjahyllylle.
1990-luvulla Jussi löysi ihkasamanlaisen Plymouth-koottavan Riyadhista.Siitä ajanmukaan hän valmisti neliovisen ja harmaan suomalaisen poliisi-Savoyn,kun Suomessa jenkkiautofänit muuttelivat tolppa-autoista hardtoppeja.
Luetuin Populär Mekanik-lehdistä oli syksyllä ilmestynyt julkaisu,missä esiteltiin vuoden 1960 amerikkalaiset kompaktiautot Chrysler Valiant,Chevrolet Corvair sekä Ford Falcon.
 |
| PM 10 1959 |
 |
| PM 3 1960 |
Autohullun Jussin piti sitä ennen käydä korttelin päässä lainastossa lukemassa satoja kertoja uudelleen Tekniikan Maailman nidottuja vuosikertateoksia sekä amerikankielestä suomennettua Tekniikan Ihmeet-kirjaa.
Lainastosta ei löytynyt silloin ulkolaisia autolehtiä
Tekniikan Ihmeet paljastivat hänelle sellaisenkin ihmeen kuin 1950-mallisen Nash Airflyten kaatuvat penkit sekä lentoauton.
Papinpoikaa kiinnosti eniten vuoden 1960 keväällä kaikki amerikkalaiset autot.
Suureksi hämmästyksekseen hänen kaverinsa pöksytehtaan perilliset Jukka ja Heikki kertoivat isänsä saaneen koeajettavaksi uuden mustan 1960-mallisen Chrysler Valiantin.
Auton oli ostanut johtajan kolleega kuopiolaisen Turon housutehtaan johtaja Turunen.
Jussi oli päässyt uuden "Valiaanon" koeajokyytiin pöksytehtaan johtajan Hirsjärven mökille.
Auto kulki kuin silkki kallistetun kuutoskoneen vetämänä kuuluisalla Chryslerin vääntövarsijousituksella.
Siitä kai Jussille oli iskenyt jonkinlainen ikuinen Valiant-kuume.Niitä halpoja perus-Valiantteja tulikin myöhemmin vuodesta 1964 eteenpäin pikkukaupunkiin roppakaupalla.Jussin yhteiskoulun voikkamaikalla ja myöhemmin oopperalaulaja Pentti Perksalollakin oli sellainen valkoinen kaksiovinen punaisella kernisisustalla.Salon Auto-Osan Chrysler-diilerin toisella Saarisen veljeksellä oli täyspunainen 1965 valiant..siis sisältä ja ulkoa.
Tekniikan Maailman numerossa 8,1960 esiteltiin uusi Chrysler Valiant pienenä ja suurena Amerikan ihmeenä eli kompaktiautona.
 |
| TM 6 1960 |
 |
| TM no 8 koeajaa uuden Chrysler Valiantin |
Amerikkalaisena pikkuautona Valiant ei ollut mikään uutuus.
Jo 50-luvun alussa esiteltiin ehkä vääränä ajankohtana,jolloin amerikkalaiset halusivat isompia autoja nousubuumissa,Henry J,Nash Rambler sekä Hudson Jet,uusina jenkkipikkuautoina.
Vain Nash Rambler selvisi keskosena lastentaudeista hengissä.
Valiantia ennen jopa suomalaisilla taksitolpilla näkyi Studebaker Larkeja,amerikkalaisia "pikkuautoja"
Tekniikan maailma koeajoi uuden Valiantin kehumalla sitä compact carista kapulakielisellä käännöksellä "kokoonpuristetuksi" autoksi .
Pitkällä tähtäimellä suurin osa Valianteista kokoonpuristettiin eli paalitettiin.
Messuhallissa oltiin esitelty kaikki vuoden1960 3 kompaktiautoa,Ford Falcon,Chrysler Valiant sekä Chevrolet Corvair.
Artikkelin kirjoittaja päätyi kylläkin koeajossa toteamaan,ettei yksikään niistä olllut mikään pikkuauto suomalaisessa mittapuussa. Kooltaan ne vastasivat eurooppalaisia 6-hengen autoja kuten Ford Zephyr,Opel Kapitän ja Vauxhall Velox.
Rakenteeltaan Valiant ei ollut vallankumouksellinen.Kolmikosta ainoastaan Corvair eroittui joukosta takatuupparina.
Aasinsiltaa käyttämällä TM:n testaajan "silmään pisti" Valiantin hyvä amerikkalismallinen kiihtyvyys,ajamisen helppous,moottorin sitkeys ,hidas ohjaus ,tilavuus sekä pehmeä jousitus.
Suomalainen autotestaaja kertoi koeajostaan kaikki faktat sen paremmin lapertamatta mitään kuvallista proosaa kuten Jussin myöhemmin sivuilla tapaama Uncle Tom eli Tom McCahill ,Mechanix Illustrated-lehden koeajaja.
Mechanix Illustrated-lehden koeajaja Tom Mc Cahill puolestaan kertoi vuoden 1959 syksyn numerossaan uusista v.1960 autoista,että Valiant,jos se olisi varustettuna "tehopakkauksella" olisi kuumin auto koko maailmassa alle 2500:n dollarin hintaluokassa.
--Se saa ääneni parhaimpana ostona 3:n kompaktin joukosta ja sen haluaisin omistaa...
 |
| 1962 Plymouth Savoy |
--Satoi poskille kyyneliä kuin sipulitölkkitehtaalla koeajettuani uuden Plymouthin.En tiedä sen kokoluokasta muuta autoa,mikä päihittäisi Plymouthin.Se tarjoaa parasta ajettavuutta luokassaan hyvillä jarruilla,mitkä tekevät siitä turvallisimman..lievästi teutoonisella valianttimaisella ulkonäöllään... ja se näkyy joukosta kuin taskumatti bikinipöksyistä..
 |
| 1949.Salon ensimmäiset Ford Custom-pirssit |
Jussi oli aina ollut pikkupojasta Ford-poikia jo siitä asti, kun sai istua pussihousuisen ja haitarijatsarisen pirssimiehen vieressä etusohvalla 1949-mallisessa Ford Customissa.
Uudet 52-malliset Customlinet tulivat hänen lempiautoiksi,koska pirssitolpalla ne eroittuivat tummansinisistä Chevroleteista pyörein ja punaisin rakettiperävaloin.
Vuoden 1960 Fordit verrattuna Chrysler-malleihin muistuttivat maskeiltaan raukeilta ja nukahtamaisillaan olevilta silmäpareilta,ikään kuin lapsi olisi taistelemassa unta vastaan.
Pappilan korttelin E. & J. Leinon liesitehtaan omistajapojilla oli ihkauusi vaaleansininen Ford Courier-farmari,minkä peräsiivet muistuttivat saman vuoden Chevroletin typistetyiltä siiventyngiltä.
Ensimmäistä kertaa sinä vuonna Fordin tunnetut pyöreät valot oli vaihdettu Fazerin sinisen tangon neliömuotoisiksi suklaanapeiksi.
V. 1961 Fordin pyöreät valot tulivat takaisin,kuten Salonnen ompelimon omistajan Kivimäen Taukan uudessa valkoisessa Courierissa.
 |
| Leinon Kuriiri ja Armi (Ford Courier ja Armstrong- Siddeley) Juhart 2010 |
 |
| Tom McCahill ja v.1960 autot MI:ssä |
1970-luvulla Jussi oli löytänyt Rappulasta kerrostalojen takaisesta metsästä 1960-mallisen Valiantin takaluukun metsästä hölkkälenkillään.Hän ei tiennyt,miten ja miksi takaluukku oli heitetty metsään,mistä löytyi muutama heitteille jätetty autonraatokin.
Luukun hän pisti olohuoneeseen kunniapaikalle näytille.
Mustaan luukkuun,minkä päällä makasi pesuvatimainen varapyörän kuva hän oli maalannut Humbrolin emaleilla nevadalaisen kaktusmallisen autiomaamaiseman,mitä halkaisi musta pikitie.
Autiomaa-aiheen hän oli saanut päähänsä löydettyään Fammu-tädin vintiltä vuoden 1939 New York Herald-lehden.missä oli uuden Lincoln Zephyrin mainos.Kuvassa uusi sulavalinjainen ja vesiputousmaskinen Zephyr oli nousemassa autiomaatietä mäkeen
Valiantin takakansimaalauksessa tiellä tietysti kiiti Chrysler Valiant...
Vuonna 1961 Chrysler Valiantista tuli Plymouth Valiant..ja pesuvatikin häipyi takaluukulta
 |
| Teknikens värld 3 1960 |
Kun pappilan kellariin isäpastorin perustaman lippukunnan partiolaiset varastoivat paperinkeräykseen sanoma- ja aikakausilehtiä,Jussi vietti tunteja pimeydessä latteapatterisen Airam-taskulampun valossa lukemassa vanhoja autolehtiä.
Parhaimmat hän vei kainalossaan talteen oman huoneensa kirjastoon monivärikantisten Mitä-Missä-Milloin-kirjojen ja nahkaselustaisten Pikku Jättiläisten seuraan.
Evakuoitu lehtivalikoima jakautui 1950-luvun autolehdistä saksalaisista Das Auto,Motor und Sport-julkaisuista amerikkalaisiin Popular Mechanics- ja Popular Science-lehtiin.
Useimmat lehdet olivat kannettomia ja osa sivuista oli revitty pystyuunien sytykkeiksi.
Se ei haitannut pojan lukuintoa.
 |
| 1954 helmikuu.Das Auto Motor und Sport |
Ruotsi kyllä kangerteli alkuun,mutta englanti sujui paremmin pojan päätyessä luokan ehkä parhaimmaksi brittienglantilingvistiksi.
Lehtiä oli kerääntymässä Jussin huoneeseen niin paljon,että äitipastorska käski pistämään osan jo roskiin satakertaa läpiluettuina.
Hän nielaisi pelon helpotuksesta,ettei äiti ollut ryhtynyt heittämään itse lehtiä hellan pesään taikka pystyuunien sytykkeiksi,koska painetun median seasta löytyi pöksytehtaan tukun vintiltä kannettuja Jalluja,Kalleja sekä Coctaileja,sen ajan piilopornolehtiä,aikuisten miesten parturi-sekä vessalukemistoa.
Jussia kyllä ihmeytti miksi housutehtaan johtaja luki sellaisia julkaisuja,kun kotona oli aina odottamassa hehkeä ja tumma rouva.
 |
| 1957 Mimi ja Ford Fairlane |
Äidin Kotiliesi-lehdestä löytyneet Figura-rintaliivimainokset kiihdyttivät enemmän tämän nupuille pulpahtaneita hormooneja.
Poika ei uhallakaan pistänyt lehtiään uuninpesään.
Jussin pannessa vastaan lehtiensä poisheittämisestä,äitipastorska oli vain lakonisesti vastannut savonkielellä,että "se joka uhalla ellää,niin se pierun kanssa hauvataan".
Jussi oli perään mutissut.että "hauhau vaan itelles".
Vielä tänäpäivänä Jussin vaimo hermostuu itälontoolaisen asunnon yhä lisääntyvistä autolehdistä-sekä kirjoiista sanomalla:
--"Again a new magazine!
--Where are you going to store all of them?
Jussi:
--I might need to buy a new book-case again,love!
Setä Tuomo ja Uncle Tom
--------------------------------------------------------
 |
| 1961 MI |
 |
| Uncle Tom ja 1963 Chrysler New Yorker |
Ensimmäisen setä Tuomon hän oli tavannut Harriet Beecher Stowen kirjoittamasta Setä Tuomon tupa-kirjan sivuilta,jonka ensimmäinen painos oltiin julkaistu v.1896.
Kirjan alkuperäinen nimi oli Uncle Tom's Cabin.Life along the Lowly.
Setä Tuomon orjuusajoista ja muulien vetämistä vankkureista oli pitkä hyppäys vuoden 1946 Mechanix Illustratedissa julkaistuun Tom McCahillin Fordin koeajoon.
Kirjalla ja lehdellä ei ole muuta yhteyttä Tuomo-setien kanssa kuin nimellä.
Mechanix Illustrated-lehden Uncle Tom oli nykyajan Tuomo-setä,joka oli keksinyt ensimmäisenä lehdissä julkaistun autotestauksen ,vaikka amerikkalainen autoteollisuus oli pistänyt aluksi hanttiin väiitämällä,että autot on jo testattu koeajoradoilla.
Oikeastaan lehden setä Tuomoa olisi voinut kutsua raamatulliseksi epäileväksi Tuomaaksi lonkalta heitettyjen kommenttiensa puolesta.
 |
| The Annotated Uncle Tom's Cabin |
Sen sijasta virtiinissä näkyi uusi amerikkalainen mechanix Illustrated-lehti,jonka kannessa mainostettiin Buickin uutta V-6-moottoria. Tämä sama moottori myöhemmin päätyi englantilaisen Rover P5B -mallin konehuoneeseen.B- mallinimikkeessä vastaa Buickia.
 |
| 3 vanhaa MI-lehteä vuosilta 1946,1956 ja 1961. Vuoden 1961 numero oli Jussin ensimmäinen MI. |
Hän ei enää käynyt ostamassa lehteä Rautatiekirjakaupan kipsalta,vaan tilasi sen suoraan Fawcett Publicationsin painotalosta Topekasta,Kansasista.
Lehti tippui pappilan paraatioven postiluukusta ruskeassa voimapaperikuoressa joka kuukausi..
Jussista myöhemmällä pappaiällä alkoi tuntumaan,että hänellä oli ollut montakin hyvää syytä kuulua siihen katoavaan tai osittain kadonneeseen suureen sukupolveen.
Vanhenemisen myötä hän myös myönsi viettäneensä väärin pari seuraavaa vuosikymmentä roikkuttuaan pubien tynnyrituoleilla ja baaritiskeillä.
Niinä aikoina tehtiin ikonisia autoja,joissa myös vapaa seksi pääsi valloilleen.
Ajeltiin 60-70-luvuilla jenkkipirsseillä,missä vakiovarusteena oli AM-FM-nappularadiot.
Yhdellä radiolaatikkotehtaan pojalla oli 70-luvun puolessa välissä pari vuotta vanha Dodge Dartin kaksiovinen hardtoppi,minkä kasettisoittimesta kuului nauhoitettua jenkkiradioaseman musiikkia puheripulin saaneen disc jockeyn pippuroimana.
Essolla pelattiin flipperiä moneen tilttiin asti.
Mutta kaiken kartsalla liukumisen ja bacchuksen evankeljumin julistuksen sijasta Jussilla oli Tom McCahill eräänlaisena esimerkkinä ja puolijumalana sekä sanaseppona.
Tom kävi pappilassa joka kuukausi autotestaajana ja kirjoittajana.
Pappilassa kyllä kävi puolivuosittain pianonvirittäjä Somerolta uudella tulipunaisella Jaguar XK-E:llä testaamassa vanhaa englantilaista Wirth-flyygeliä.
Äitikappalainen sai näyttää 20-luvun steppitaitojaan kirkkopatioillaan salin korkkimatolla,virittäjän soittaessa vanhoja kupletteja,kaivamalla siannahkalaukustaan viritystyökalujen seasta taskumatin huulilleen hengenvirittimeksi.
 |
| Pappiloan somerolainen pianonvirittäjä Juhart |
 |
| 1948.Uncle Tom testaa 1949 Oldsmobile 98:n |
Don Corleonen ajoista kertoi Scorcese filmissään verisin hevospäin.
Useat Tomin koeajoautoista olivat muutaman vuosikymmenen nuorempia kuin Fordin T-mallin teknologia.
Tomin helvetinkirnumainen ajotyyli pisti nämä dinosaurukset melkein sukupuuton partaalle..tai kuten joissain hänen koeajoissaan...tyhjiöön.
Eräässä hassuimmassa Uncle Tomin testissä oli koeautona 1966-mallinen Dodge Coronet Hemi -rättikatto.
Tom pieksi villieläintä 144:n mailin vauhtiin ovaaliradalla.
Hän pieksi autoa kaasujalallaan huolimatta siitä,että oli luvannut olla astumatta siihen.
Koelennon aikana Dodgen kangaskatto näytti pullistavan kuin kolkkapoikien teltta syysmyrskyssä,Tomin vain katuessa,ettei voinut päästä vielä mielettömiinpiin nopeuksiin.
Miehellä oli housuissaan vähintään messinkiset pallit.
V.1980 Jussi joutui lahjoittamaan Saudi Arabiaan lähtiessään kaikki koottavansa siskonpojalleen sekä 1960-1980-MI-vuosikerrat parhaalle kaverilleen,jolta hän kerran osti 1961-mallisen Kanadan Pontiac Laurentianin.
Kaverilla oli samanikäinen Oldsmobile Delta 88.
Jussia oli harmittanut yli 30 vuotta poisannetut lehtensä... enemmän kuin Pontiacin myynti.
 |
| 1956 Highway Patrolin Broderick Crawford ja Buick |
 |
| 1971 Uncle Tomin 25-vuotisjulkaisu |
Lisäksi hän oli innokas veneilijä ja metsämies,jota aina seurasi musta labradori nimeltään Boji.
Noutaja sai myös olla autotesteissä isäntänsä kanssa autojen matkatavarapaksien testaajana.
Tom McCahillin repliikit oli antaneet kipinän pappilan Jussille uudenlaisen herätyksen ja tutustumaan amerikkalaiseen fraseologiaan automaailmaan muokattuna.
Mechanix Illustrated (MI)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| MI March 1939 |
Mainostaessaan julkaisu tee-se-itse-lehtenä tähtäsi ohjaamaan lukijoita moniin projekteihin ja remontteihin kodin ehostamisessa sekä neuvomaan erilaisissa korjauksissa. Lehden erikoispiirteenä oli myös tee-se-itse-projektit,missä innostettiin lukijoita rakentamaan mm. oma urheilu-auto,teleskooppi ,helikopteri tai vene..
Lehti ensinumerostaan asti v.1928 oli käynyt läpi monta muodonmuutosta elinvuosiensa aikana .
Lehteä oltiin julkaistu nimillä Home Mechanix, Modern Mechanics and Inventions, Modern Mechanix and Inventions,Modern Mechanix ja lopulta Mechanix Illustrated.
 |
| McCahill testaa 1946-julkaisussa 1947 Packard Clipperin |
Tomin kärkkäät mielipiteet erikoisin vertauksin kuuluvat vielä tänäänkin autofanien huulilta lainauksina,kuten:
"Kuten kukaan ,joka on terävämpi kuin ruosteinen naula..tietää..!...kaasupolkimen lattiaan painamisesta "kuin polkaisisi märkää taulusientä!"....auton kello- ja kierroslukumittarista.."yhtä tarpeellisia kuin sulat hirven selässä!"
McCahill kuoli v.1975 ja kolme vuotta myöhemmin CBS osti Fawcett Publications-konsernin,joka kustansi MI-lehteä,jatkamalla sen julkaisemista uudella ja vanhalla Home Mechanix-nimellä v.1984.
V.1996 elokuussa lehti ristittiin jälleen Today's Homeowner-nimiseksi ja v. 2001 maalis-toukokuun numero
päätti julkaisun,sulautuessaan This Old House-sisarjulkaisuun.
 |
| 1984 Home Mechanix Illustrated |
Iroonisena poikkeuksena Home Mechanix Illustratedin ensimmäisessä vuoden 1984-lehden kannessa komeili artikkeliotsikko uuden Chrysler Minivanin kustomoinnista.
Mechanix Illustratedin pitkään pikkuisissa työshortseissa puuhannut seksikäs Mimi sai myös myöhemmin lopputilin.
Mimiä kuvattiin aina pitämässä käsissään jotain projektikappaletta,tai istumassa jonkun erikoishärvelin päällä.Yleensä Mimi oli kuvassa kuukauden erikoisprojektin aksessorina .
Kukin Mimi oli vuosisopimuksella.
Kenenkään vuosi-Mimin nimeä ei julkaistu,lukuunottamatta uuden vuoden tammikuun numeron uutta Mimin ensiesiintymistä.
Yksi sama Mimi sattui poseramaan lehden sivuilla muutaman vuoden ajan 60-luvulla.Hän oli eteläkalifornialainen näyttelijätär,joka muutti myöhemmin Havaijille.Lukijoiden gallupissa valittiin uusi Mimi tilalle vanhoista Mimi-missikilpailujen perintöprinsessoista..
Mimi pääsi eläkkeelle lehden muuttaessa nimensä Home Mechanixiksi.
Roy Dotyn "Sanaton verstas" nykyään ilmestyy "The Family Handyman Magazinessa"
Sanavalmis Tom McCahill,jos olisi saanut elää,ei varmaankaan olisi viihtynyt tuppisuuna missään puuverstaassa.
 |
| Alkuperäinen Mimi veturinkuljettajalakissaan |
Uncle Tomin historiikki autojournalistina ja kriitikkona
----------------------------------------------------------------------------
 |
| Tom ja Boji |
 |
| McCahillien perhekuva Tom vasemmalla |
McCahillit olivat tulleet Scotlannista siirtolaisina Uuteen Maailmaan.
Tom oli jopa kehaissut olevansa suoraan kuuluisan maantierosvon Rob Roy McGregoryn jälkeläisiä.
Rob Roysta,joka oli lahjakas taidemaalari tuli myöhemmin pahamaineinen maantierosvo.
Tom III sai Yalen yliopistosta kandin paperit taidepuolelta,joten jotain taiteellisuutta oli kulkenut verissä siltä McGregory-maalarikonnalta.
Hänen isänsä samoin oli käynyt Yalen,mutta paljolti amerikkalaisen potkupallotieteiden puolella lakiopiskelun sivussa..
Varakkailla McCahilleillä oli takanaan pitkä ja kovalla työllä tehty historiansa.
Tom III harkitsi opiskelun jälkeen maalaustaidetta uravalintanaan käymällä Taidepiskelijoiden liiton koulua Manhattanilla,kunnes pula-aika ja pörssiromahdus puhalsi mennessään suurimman osan perinnöstä,jolloin edessä oli todellinen maailma.
Hänen isänsä oli palvellut New Yorkin merkkipäällikkönä Mercedesillä,mikä johti Tomin mielenkiinnon auto-ja korjaamobisnekseen 25-vuoden ikäisenä. Aluksi hän korjasi Manhattanilla Rolls Royce-autoja.
 |
| 1930 Marmon Coupe |
Pula-aika hukutti nekin työpaikat..
Kymmenisen vuoden perästä erilaisia hanttihommia kokeiltuaan ja työttömänäkin kulkuri Tomista tuli kynäilijä,joka yritti vakuutella kotinikkarilehtien päätoimittajille,että nyt olisi aika kirjoittaa autoista.
Senaikaiset tee-se-itse-lehdet käsittelivät artikkeleillaan melkein jokaista konevempelettä ydinsukellusveneistä pesukoneisiin.
Hän lupasi tehdä itse koeajot omalla autollaan.
Sota-aikana hän kirjoitteli artikkeleita erilaisista aiheista lehtiin kuten Popular Science ,Valitut Palat sekä Mechanix Illustrated (MI).
 |
| 1956 Ford Super Deluxe Tudor |
Hän onnistui ajamaan sen katolleen.
Vuoden 1946 helmikuussa hän itse ostamassaan Fordissa rullasi Mechanix Illustrated-lehden sivuilla.
Sitä seurasivat koeajot ystävien autoilla.Autovalmistajat suostuivat lainaamaan autojaan vain sillä luvalla,että McCahill kuvasi niitä, saavuttuaan hakemaan testiautoaan matkalaukut täyteen pakattuina kameralaitteilla.
Hän ei ollut aluksi sanallakaan maininnut mistään kirjoittamisesta.vaan oli esitellyt itsensä valokuvaajana.
Lopulta autofirmat antoivat periksi kirjoitteluistakin eikä Tom koskaan pettänyt niitä,vaikka Detroitissa kaikki autonvalmistajat eivät pitäneet häntä ystävänä teräväkielisyydestä.
 |
| 1958 Borgward Coupe Uncle Tomin testissä |
Hän kritisoi mm. Detroitin valmisteiden halpoja idioottivaloja,joita oltiin asennettu kojetauluihin oikeiden mittareiden sijasta.Useimmissa tapauksissa tietyissä kituvissa merkeissä idioottivalot ilmestyivät vähän ennen kuin potilas kuoli.
Tom ei ollut autoalan insinööri eikö autoekspertti.Hän vain ihaili nopeita koneita ja hänen artikkeleistaan kaikui jonkinlainen auktoriteetin ääni.Useimmissa tapauksissa kuluttajat pystyivät assosioimaan yhteyden.
Yhtäkkiä lehti,mikä kerran tunnettiin paremmin jalkatuolien kokoamisesta olikin muuttunut pakolliseksi lukemistoksi autohulluille.
Tom McCahillin nopea äly kertoi kaiken.
Monet senaikaiset autot eivät olleet mitään vauhtihirmuja,vaikka Tom oli keksinyt ensimmäisenä kiihdytyksen mittaamisen sekunttikellolla nollasta 60:neen mailiin per tunti. Useiden autojen vauhtia piti mitata tiimalasilla.
Tom kirjoitti suurten autojen aikakaudella autojen yhä kasvaessa.Hän aina halusi mitata auton tilavuutta,pistämällä suuret labradorin noutajansa sekä luotetun valokuvaajansa matkatavaratilaan kuvattaviksi
Kirjoituksista lukija tajusi hänen kiintymyksensä MoParin tuotteisiin (Chrysler),minkä kuuluista kirjainsarjan autot tunnetiin muskeleistaan sekä tilavuudestaan.Chrysler Imperial hänestä taas oli markkinoiden tilavin auto.
 |
| 1960 Uncle Tom ja Plymouth |
Hänen mielenkiintonsa olivat paljon yksinkertaisempia; iltapurjehdus,iltalasillinen viskiä tai aamuinen veekahdeksikon kuorsaus tyhjäkäynnillä kiemurtelevalla 30-hehtaarisen ranchinsa sisääntulotiellä, mikä sijaitsi hiukan syrjässä State Road 628:sta 1600:n asukkaan Glen Gardnerin nukkuvan kaupungin ulkopuolella New Jerseyssä Pohatong-vuoren varjossa.
Tomin mielipiteet olivat pelottomia.
Niillä hän sai hiukan myötätuntoa autoalamaailmassa,mutta samalla myös vihollisia.
Erämiehenä ja harrasteampujana yli 180-senttisenä ja lähes 114-kiloisena hän kerran tappeli General Motorsin värväämiä konnia vastaan (tai ainakin uskottiin GM:n värvänneen ne).
 |
| 1954 Uncle Tom testaa Rooster-veneen |
Konnien värvääminen ei ollut uutta automaailmassa.
30-luvulla Fordin tehtaiden niinsanottu henkilöstöpäällikkö Harry Bennet vaiensi UAW:n (United Automobile Workers) ammattiliiton mellakat ja istumalakot värvättyjen konnien avulla.
Tom sattui myös olemaan Walter P. Chryslerin ystäviä.
 |
| V.1956 juhlanumeron v.1946 Fordin, 1950 MG:n ja Frazerin koeajo |
Jotkut ovat sanoneet hänen saaneen toisen tuuman lyhyemmän koipensa syntymälahjana,toiset siitä,että nuorena metsästysreissulla oli astunut terävään piikkiin,jolloin jalka oli saanut kuolion.
Hänellä kerrottiin olleen myös amputoitu jalka.
Hänen koivestaan on veistetty sellaisiakin juttuja psykologisessa mielessä,että hänen suulas ulosantinsa oli jalalla linkkaamisen eräänlaista psyykkistä kompensointia.
Joku oli verrannut häntä presidentti Franklin D.Rooseveltiin,poliouhriin ja pyörätuoliin sidottuun vammaiseen,joka samoin kompensoi vammojaan hyvänä puhujana.
Kaikista muista huhuista ja juoruista hän oli kerran maininnut,että niitä lentää enemmän ilmassa kuin naurulokkeja,joita houkuttelee rannalle katolleen kaatunut leipomon pakettiauto.
V.1953 Yalen urheilukerho oli kutsunut Tomin puhumaan erääseen tilaisuuteen.Hänhän oli itse vanhoja yaleläisiä.
Tom saapui sileänmustalla Meksikon kilpa-ajojen Lincoln Coupella mukanaan oma musta labradorin noutajaparinsa. Yleisön suureksi yllätykseksi Tom linkkasi pahasti keppiin nojaten.
Ilmeisesti siksi hän aina istui autossa tai nojasi siihen autokuvauksissa.
Jalkavammastaan hän ei koskaan puhunut,mutta osasi käyttää vertauksia jalkapuolelta.
V.1955 marraskuun MI:n numerossa hän koeajoi Volkswagenin uutta Kombi-ikkunapakettiautoa eli Kleinbussia.Auton monipuolisuutta hän ylisti,kertomalla,ettei markkinoilta löydy vastaavaa vertailukohdetta: "VW Kombi on ostomielessä ainutlaatuinen,kuin raitaiset karvat kuusijalkaisella hevosella."
 |
| 1955 VW Kombin koeajo |
Auton matkamittarilukema näytti vain muutamaa mailia.Oletettavimmin hän oli ajanut sillä saadakseen kuvan artikkeliinsa.Hänet tunnettiin kovana piippumiehenä ja oli ilmeisesti sairastunut pystymättä tekemään aiemmin kuuluisan kovia ajotestejä.
1950-luvun puolestavälistä 1960-luvulle hän ylisti Chrysler-konsernin autojen ajo-sekä suorituskukyjä.
Chryslerillä oltiin kehitetty vääntövarsijousitus yhdessä monilehtisen jousituksen kanssa tasaisemmaan mutkissa kaartamisen saamiseksi.Lisäinnovaatioina olivat ensimmäiset V-8-moottorivaihtoehdot sekä kolmivaihteiset Torqueflite-automaattilaatikot mallisarjoissa.
V.1959 uuden Plymouth Sport Furyn koeajossa, tai mitä hän kutsui Sports Furyksi,Tom väitti auton vääntövipujousitusta Amerikan parhaimmiksi.
Vain muutamat eurooppalaiset henkilöautot (sedanit ) pärjäisivät ajokyvyssä Plymouthille.
Ennen kuolemaansa Tom oli sanonut vuoden 1975 toukokuussa:
--Hyvä urheiluauto on kuin mikä tahansa hyvä urheiluväline.
--Sen pitää olla jotain,mihin todella ajan mittaan kiintyy.
--Sinulla voi olla sille jopa lempinimi ja voit ehkä jutella sille yksin ollessasi.
--Siksi sinä ja urheiluauto yhdessä jossain tien päällä olette kavereita..
--Ja jos et pääse sellaiseen kiintymykseen jalokiven tapaisen konevehkeen kanssa,niin osta Buick!
 |
| 1958.Uncle Tom testaa Cadillacin. Sekunttikello kolumnin vasenlaidassa |
Paljon ennen ,kun Car & Driver kytki viidennen pyörän testiauton takapuskuriin,Tom McCahill oli jo pitkään ottanut aikoja sekunttikellolla.
Tavaramerkkinään hän piti piippuaan ja kaljua päälakeaan,jota hän kutsui kromikupolikseen,Tom osasi piippunsa juuresta heittää hervottomia ja sattuvia vertauksia samalla,kun hän painoi lujaa kaasulusikkaa pohjaan Florida Keysin valtatieltä Fairbanksiin.
Hän oli lajissaan ensimmäinen ja ainutlaatuinen.
Tom McCahill kuoli Daytona Beach Community Hospital-sairaalassa vuoden 1975 toukokuun 10. päivä rakastamalla autoja,koiria,veneitä,ajamalla nopeasti sekä ottamalla viskipaukkuja.
Hän kuoli huomiota herättämättä
Tom jätti jälkeensä neljä vaimoa.
Hänen viimeisen vaimonsa ottopoika Brooks Spencer palveli Tomin assistenttina viimeisinä vuosina.
V.1956 Playboy-lehden haastattelussa hän oli vastannut,että hänellä on enemmän rahaa kuin hiuksia.
Lausahdus oli vastaus kysymykseen,miksi Mechanix Illustrared-lehden eri numeroissa hän oli kuvannut kahta eri vaimoa.
--Rakastan vain autoja.
Hän kerran lausui:
--Ei sen tarvitse olla sen eriskummallisempaa..
--Mutta se aineen ydin,mikä teki hänen työnsä erikoiseksi oli hänen otteensa aiheeseen.
Vuosia myöhemmin Internetti on täyttynyt Tom McCahillille omistettuja kirjoituksia websivuilla,missä keräilyautojen ja klassikoiden omistajat raivoavat toistensa raivoamisista.
Rob Roy McGregory-maantierosvon sielu elää yhä.
On the Road again..and in water
--------------------------------------------------------------
Tomin kaikki mielipiteet autoista eivät olleet yhtä suosiollisia,kuten esimerkiksi v.1949 uuden Dodgen maantiekoeajossa,missä hän kutsui puoliautomaattilaatikkoa koiraksi (Dog).
Samoin 50-luvuna alun Chevroleteja hän nimitti tylsiksi ja työkonemaisiksi.
 |
| 1953 Chevroletin koeajo |
Tomin 4. vaimo Jeannie oli samoin aina kuvauksissa mukana.
Joka vuosi Tom teki kymmenpäiväisen veneretken kotoaan New Yorkista toiseen kotiinsa Floridaan 30-jalkaisella Egg Harbor-risteilijä Roosterilla.Hän joutui myymään Roosterin (Kukko) vuonna 1967 verorästiensä takia.
Tom oli myös innokas kalastaja,metsästäjä sekä syvänmerensukeltaja.
Eräs rommi-ja viskisalakuljettajaremmi käytti koiraa radion sijasta viestinviejänä.
Toimitukset tehtiin taloon,mikä sijaitsi sekä tien varressa että lähellä rantaa. Yhtenä kuuttomana yönä kovanaamajengi roikkui talon keittiössä. Sitten suuri ja märkä labradorin noutaja tuli raapimaan ovea.
Koira päästettiin sisään ja kokki antoi sille palkaksi suuren kyljyksen.
Konnat livahtivat keittiönovesta yksi kerrallaan rantaan vedetyille soutuveneille ja soutivat kauempana ankkuroidulle purjeveneelle hakemaan lastit.
Rommi-ja viskilastien tultua rantaan viimeisen lastin hakija sousi labradorin purjeveneelle.
Koiraa käytettiin viestikoirana ilmoittamaan,että viinapurjevene oli saapunut.
Kapteeni vain viskasi koiran reilingin yli uimaan rantaan.
 |
| 1964 Jeep Wagoneer,Tom ja Boji |
-------------------------------------------
Tomin letkauksista tuli kuuluisia.
Nykyisessä poliittisessa korrektisuudessa Tom ei olisi pysynyt virassaan päivääkään.
Mutta noina hyvinä aikoina sai puhua suunsa puhtaaksi.
Hän käytti kärkkäitä ja jopa kaukaa maaliin viskattuja vertauksia artikkeliproosassaan.
Tomin herkkäkieliset ja maanläheiset kommentit eivät olisi sopineet Motor Trend- Road & Track- eikä Car and Driver-lehtiin,missä ns. hienompien ihmisten Ferrareita ja muita eurooppalaisia bulevardisportteja testattiin.
Tom kyllä itsekin koeajoi eurooppalaisia merkkejä Volkswagen Kleinbussin ja Volgan väliltä.
Ruotsalainen "munavolvo" PV444 vuodelta 1958 sai häneltä korkeat pisteet.
50-luvun lehtien autoeksperttien testiartikkelikommentit,kuten Wilbur Shawn Popular Sciencista ja Floyd Clymerin Popular Mechanicsista olivat kylläkin informatiivisia,mutta Tomin kirjoitukset olivat senajan viihdettä.
--Piipunpolottajana tunnetulta Tomilta oli eräs lukija kysynyt pitikö hän tupakointia vaarattomana.
Tom:
Riippuu paljolti siitä,mitä polttaa.
Jos pistää dynamiittipötkön suuhunsa,niin kyllä..se on hengenvaarallista
-- AC Cobraa hän kuvasi karvaisemmaksi kuin Borneon gorilla pesukarhapuvussa.
Tom ei ollut huolissaan tosiasiasta,ettei Borneosta löydy gorilloita.
--Eräässä toisessa autotestissä hän oli myös verrannut gorillaan:
Vihaisempi kuin äitigorilla!
--Vuoden 1957 Pontiaciasta hän mainitsi,että sillä ajo oli yhtä sileätä kuin ylioppilastytön reidet lakkiaistansseissa.
--1930-luvun Chrysler Imperialeista Tom kehaisi,että näissä pitkänokkaisissa muskeleissa oli enemmän seksuaalista vetovoimaa kuin paatillisella Hollywoodin tähtösiä ankkurissa Alcatrazin vankilasaaren edustalla.
--V.1962 Plymouthista hän sanoi,että sen teutoonisen ja Valiantista suurennetun ulkomuodon eroittaa yhtä hyvin kuin taskumatin bikinipöksyjen alta.
--V.1960 Dodge Dart Phoenix: varustettuna D-500-moottorivaihtoehdolla ja 383:lla kuutiotuumalla sekä kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella sen pitäisi purra kilparataa sellaisella lisävoimalla,että ilmankosteus muuttuu höyryksi..ja siitä saataisin pirunmoinen mäkiauto pontikan
salakuljettajille.
--V.1959 Plymouth: on paras kolmesta alemman hintaluokan autosta meidän kaljupäiden mielestä..ja me ollaan testattu ne..
--V.1959 Imperial: tämä nukke on yhtä täyteen pakattu kuin opiumkauppias tongsodassa...kääntyvät etuistuimet helpoittavat sisäänpääsyä kuin tuore raha kujanoppapelissä.
--V.1962 parannetusta Torfueflite-automaattilaatikosta: erikoispiirteenä öljysuodatin,mikä haravoi kivet sekä koirankarvat.
--V.1966 Dodge Coronet Hemi: poikkeuksetta tämä kassamagneetti Hemi 426 on karvarintaisin täysikokoinen vakioauto,mitä näillä sivuilla ollaan testattu...tällä perheauton kokoisella veturilla menee nuppi yhtä sekaisin kuin kahden mailin uinnissa viskisoikossa...kun pistät jalkasi pohjaan konehuoneeseen asti,pitää varmistaa,että hampaat on ankkuroituina...se on yhtä karvainen kuin minkkitarha ja yhtä muriseva kuin bengalitiikeri teurastamossa..
--V.1957 Imperial: kaikista eroittavin uusi auto..menee rinnettä alas kuin rasvattu nuoli..ja vähemmällä vaivalla kuin kallion reunalta liukastuessa..
--V.1962 Chrysler 300: pidin autoa yli kaksi kuukautta ja tein sillä yhtä monta seikkailua kuin siperialainen ansastaja Miami Beachillä..uusi 300 on vanha Windsor,seksistetty ja pistetty urheiluasuun..Kun liu'ut ohjauspyörän taakse tunnet olevasi isossa kompaktiautossa eikä ylikokoisessa lotjassa,mitä on vaikeampaa hallita kuin hirvensarvet päässä puhelinkioskissa..
Toimiva ja täysitehoinen auto,missä on paljon tilaa kaikkeen ekstraan,mihin voisi kuulua viini,vinkujat ja "vamaanit"..eli yhteenvetona 1962 Chrysler 300 tarjoaa parhaan hinnan keskikokoluokassa..mitä olen koskaan ajanut.
 |
| 1963 Uncle Tom testaa Chrysler New Yorkerin |
Hänhän oli Chryslerin palkkalistoilla ja teki sille monta lyhytelokuvamainosta.
Enemmän ja vähemmän mairittelevia kommentteja hän pisti GM:n ja Fordin tuotteisiin:
--V.1959 Ford Thunderbird: Se kaatui kuin viskikori vankileirillä--ja kallistelee kuin Queen Mary-valtamerialus korkeassa ristiaallokossa..
--V.1959 Chevrolet Impala: takakansi on puhdasta Louis Armstrongia...gone..man..gone!
--V.1966 Shelby Mustang GT350: Imee kiinni maantiehen kuin iilimato parturoituun bulldogiin..
--V.1958 Chrysler-malliston,GM:n ja Fordin vertailutestissä kuuluisan MoParin Torsion-Air-jousituksen eduista: Ottaa kaarteet yhtä latuskana (tasassa) kuin kirjanpitäjän rinta..
--V.1966 AC Cobra: Yhtä musta kuin ponin sisusta..
--V.1967 Corvette Stingray: Kiemurtelee kurveissa kuin käärme golfreiässä..
-- Amerikkalaisten autojen mittareiden vaihtumista valonäytteiksi: Idioottivalot
--V.1961 Cadillac DeVille: Keinuu kuin Dixie Cup taifuunissa.
--Eräs Pontiac GTO:n omistaja oli kysäissyt Tomilta,miksi 4000:n dollarin autoon oli pistetty 4:n dollarin tunkki.
Tom: Tehtaan varastossa oli ilmeisesti 2:n dollarin tunkit loppu.
--V.1958 Moparin ja kilpailevien merkkien testiajosta .
(Cadillac,Lincoln ,Oldsmobile ja Mercury): Kuin lihavien naisten paraatista!
--V.1956 Imperialin pitkänmatkan testiajosta: Lähdin Floridasta yhtenä iltana pohjoiselle koelenkille auto pakattuna täyteen kuin hullujenkuljetusauto irlantilaisissa häissä.
--V.1964 AMC:n (American Motors) päätöksestä vaatia konservatiivisuutta automuotoilussa pian Ford Mustangin esittelyn perästä: Se laukaisu lensi uuteen urheilumieliseen ostajakuntaan kuin myrkkymuratti nudistikonventtiin..
--Lincoln Mark VII: Sileä kuin vanijajäätelösooda,mikä on seissyt auringossa.
--1952 Desoto: Kova ja sitkeä kuin Gibraltarin kallio--ja melkein yhtä nopea..
--1956 Buick: Kuuma kuin kierosilmäisen tulennielijän viikset..
--1959 Dodge: Sen keula on yhtä tuore kuin helmikuinen flunssa.
Tom McCahill puhui suoraan ilmaisemalla mielipiteensä suoraan hihasta.
Jollet ollut samaa mieltä,oli oma vikasi.
Automaailma kyllä kuunteli.
Tomin sanoja pidettiin jonkinlaisena jälkiruokana,vaikka joskus hänen koeajonsa mitta(us)puitteet olivat alkeellisia nykypäivän standardin mukaan.
Hän otti aikoja sekunttarilla ja merkkasi pikitielle maaliläiskiä,käyttämällä housujensa persuuksia eri ajotyyleissä kovan kaasujalan ja sunnuntaikirkkoajon väliltä
1960-lukuun mennessä suuremmat autolehdet olivat alkaneet ryhdistymään muotoihinsa,työntämällä Tom Mc Cahilliä syrjään tai taka-alalle tieteellisin maantietestein sekä kirjoituksin..vähemmillä vertauksilla ja suuremmalla hi-techillä.
Autokilpailut
-------------------------------
 |
| Tom ja Boji v.1951 Crosleyssa Daytona Beachillä |
Vuosittain hän osallistui sekä raportoi maailmankuuluisiin nopeuskisoihin,kuten Lemansin 24:n tunnin ajoihin Ranskassa.
Tom osti ensimmäisen Ford Thunderbirdin,minka hän rakensi kilpakäyttöön ja ajoi sillä onnistuneesti v.1955 Daytonan nopeuskisoissa.
Tom McCahill-palkintomalja oltiin nimetty hänen mukaansa.
Vuotuisten nopeusajojen johtajana Daytona Beachillä hänen vastuullaan oli säännösten noudattamisen seuraaminen sekä ajajien että katsojien turvallisuus.
Hänen henkilökohtainen ystävänsä oli autonrakentaja Briggs Cunningham,saadessaan siten ajaa maailman nopeimpia autoja.
Ensimmäisen voittonsa Tom sai Daytonassa v.1952 vakio-MG TD-urheiluautollaan,minkä hän oli ristinnyt nimellä "McGilliciddy the Mighty",ajamalla 79.84mph:n keskinopeudella.
MG:nsä lehtitestissä Tom oli kehunut auton suurta jalkatilaa, kiroamalla silti sen pientä "kenkätilaa" myöntäessään kengännumeronsa olevan 9:n kokoa (44-45),mikä ei nyt ihan ollut Standard Oilin tankkerin luokkaa.
Tom vain ihmetteli,miten ne isoräpyläiset engelsmannit pärjää.
 |
| Tom,Boji ja McGilciddy |
Televisiota hän piti pahempana urheilutapahtumien rapotoinnissa kuin huonoa lehtijournalismia.
Hän kertoi helmikuun 6. päivän Daytona Beach Morning Journalin kolumnissaan Daytona 500-kisoista:
"Mikä saa minut ja monet katsojat kiehumaan urheilukilpailussa on se,että televisiokamera katkaisee kuvan juuri sillä hetkellä,kun jotain jännittävää on tapahtumassa.
Kuten Benny Kahn tai kuka tahansa muu uutisankkuri voisi kertoa sinulle,tämä on lapsellista ja kypsymätöntä journalismia.
Katso vaikka ammattifutismatsia ja kun koko hässeli alkaa parin jättiläisen ryhtyessä iskemään,kamera kääntyy pois joko mainostauolle tai kuvaamaan vanhaa rouva Rosepoopia,managerin vaimoa sekä tämän tytärtä syömässä maapähkinöitä katsomossa.
Tämä on totta beisbollissa,nyrkkeilymatseissa,lätkätappeluissa..ja nyt autokilpailuissa.
Kuten Henry McLemore on sanonut: sillä minuutilla,kun Curtis Turner alkoi nostaa pyörää toissapäivänä,ne vaihtoivat kaljamainokseen."
jatkuu..
 |
| Tom |
Fordit sekä muut Moparin kilpailijat syynissä
--------------------------------------------------------------------
Kuudesta sadasta koeajamastaan autosta hänen suosikkiautojaan olivat 1953 Bentley Continental ja 1957-62 Imperial.
Jokaisena mallivuotena hän omisti yhden Imperialin henkilökohtaisena autonaan.
Chrysler-tehdas näytti olevan suosiollinen hänelle mairittelevista kommenteistaan.
V.1950 hän osti uuden kenkälaatikko-Fordin,sen vuonna 1949 esitellyn ensimmäisen mullistavan ja suorakylkisen mallin,mistä lokasuojapullistumat oltiin siloiteltu ja luiskaperä muotoiltu laatikkomaiseksi takakontiksi.
Tom kyllä hoksasi,että Ford oli saanut muotoiluideansa 1957 Studebakerista,mikä ensimmäisenä esitti markkinoilla suorakylkisen ja takakonttisen Champion-Commander-mallistonsa.
V.1950 Studebaker oli vielä sensaatiomaisempi kromipropellikeuloin ja hainsuin ja väitetään,että Fordin vakoilijat olivat saaneet siitä idean uuden 1950-Fordin keulalle.V.1951 Fordin kromihymy leveni kaksin pienin potkurein.
 |
| 1949 Ford Custom 2-door Nevadan erämaassa |
 |
| 1951 Ford Woody Havaiji-matkamainoksessa |
 |
| 1950 Studebaker Champion epärealistisissa taksiväreissä |
 |
| Tom ja 1962 Imperial |
McCahill sen perästä koeajoi autoa tapansa mukaan raskaalla jalalla äkkäämällä sen saavuttavan 90mph:n maantievauhdin.
Auto tuli tunnetuksi MI-Fordina ja sitä esiteltiin toistuvasti lehdessä.
Hän oli testannut ensimmäisen Fordinsa ensimmäisessä MI-lehden koeajossa ja lusikoinut sitä 112:n mailin huippunopeuteen ja kiihdyttänyt köyryselkäistä ensimmäistä sodanjälkeistä Fordia nollasta 60:een mailiin 21.5:ssä sekunnissa.
MI:n ja vuoden Tomin 1956 kymmenvuotisjuhlanumerossa uusi Ford teki saman kiihdytyksen 11.8:ssa sekunnissa saavuttamalla 100.13 mailin huippukeskinopeuden.
 |
| Uncle Tomin ensimmäinen autotesti 1946 Fordilla jne. |
--Koeajosarjan myyminen tuntui vaikeammalta kuin pyrämiidien heittely kädestä (sirkusjonglöörinä) toiseen eikä muilla julkaisuilla ollut papua kirjoitella hyvää eikä pahaa Detroitista.
--Aloitettuamme tämän vastakohtaisen hässelin ,matkijoita alkoi ilmaantua kuin hyttysiä trooppisesta suosta.
--Suuremman ideavarasjoukon voi löytää vain liittovaltioiden vankiloista.
--Artikkelien myyminen MI:lle (Mechanix Illustrated) oli ehkä ensimmäinen askel ja ehkä helpoin.
--Kovin pala oli idean myyminen valmistajille,että minun itse annettaisiin koeajaa ensimmäisiä sodanjälkeisiä Detroitin tarjouksia.
--Minulle tylysti kerrottiin useassa tapauksessa,että "me testataan omat automme,emmekä ole kiinnostuneita ulkopuolisten mielipiteistä".
--Sadattuhannet rauhanajan (ensimmäisten sodanjälkeisten autojen) ennakkotilaukset kädessä heti "V-Dayn" eli voitonpäivän jälkeen monet autovalmistajat olivat yhtä riippumattomia kuin valkosipulikuppi täytekakkupöydässä,kiinnostuksen McCahilliin päätyessä staattiseksi.
--Joten pystyäkseni pitämään sarjaa hengissä panin Valehtelijoiden kerhon puvun niskaani ja astuin alas (Detroitin) teräsprässikaupunkiin valokuvaajan valepuvussa.
--------------------------------------------------------------
