 |
| 101th Anniversary Fag Juhart 2013 |
---------------
Sain ensimmäiset lasini eli rillini 17-vuotiaana.Näkötarkastuksessa huomattiin karsastusvika sekä paha silmätikki,joista jälkimmäinen pani minut hämmentäviin tilanteisiin,missä hinttimiehet kapakoissa vinkkasivat pöydistä silmää takaisin heteropojalle.Siitä lähtien eli vuodesta 1964 asti olen käyttänyt silmälaseja tähän päivään saakka enkä ole alistunut edes ostamaan kontaktilinssejä pelätessäni tiputtavani ne juomalasiin taikka olutkolpakkoon itsekontrolloimattomista silmätikeistä.
Ensimmäiset rillini olivat mustasankaiset 60-luvun standardirillit,mitä melkein jokainen optikolla käynyt miespuolinen valitsi,koskei rillivalikoima ollut niihin aikoihin suurensuuri.Täällä Britanniassa sitä rillimallia kutsuttiin NHS Issue Spectacles-nimellä,millaisen sai kuka tahansa ilmaiseksi kansanterveyslaitokselta iästä,sukupuolesta taikka muuhun seksuaaliseen orientoitumiseen katsomatta.
1960-luvun jälkipuolella silmälasivalikoima alkoi laajentua asiakkaidenkin tullessa enemmän muotitietoisemmaksi ja jolloin itsekin vaihdoin papparillini kapeampiin ja tummanruskeisiin sarvisankamalleihin,jolloin samalla lisämaksulla sai tummanruskean "tintin" eli tummennuksen linsseihin,ettei kirkas suomalainen kesäaurinko häikäisisi sokeaksi.Melkein kaikilla näkövikaisilla nuorilla silloin oli melkein samanlaiset tummennetut linssit ikäänkuin suuren sokean perheen lapsikatraana.
 |
| 1963 Nana Mouskouri Rodenstock-laseissa |
Instrumentariumin vitriinissä aina komeili joku komeampi ranskalaikundi tai kreikkalainen Nana Mouskouri siroissa Rodenstock-laseissa,jolloin itsekin uskaltauduin ostamaan aidot,joskin kalliit Rodenstockit opiskelijapojan pussille.
Olin kylläkin ollut kesät rakennuksilla töissä,jolloin verotin lasikaupassa omaa pubikassaani. Hippiaikakautena en kuitenkaan seurannut niin paljon rillipintamuotia,että olisin hankkinut pyöreitä Lennon-laseja,joita muut maihinnousutakkiset ja pitkätukkaiset kaverini käyttivät snobbailurilleinä.Olisin yhtä hyvin voinut matkia Roy Orbisonin,Jose Felicianon ja Stevie Wonderin ja muiden sokeiden laulajien aurinkorillimuotia.
Tukkanikaan ei silloin 70-luvun vaihteessa ei yltänyt edes korvien päälle.Kuontalonini kasvoi kylläkin 70-luvun alussa tuuman verran korville,ettei porukasta hyljätty.Olin melko konservatiivinen pelleilemään jokaisen muotioikun perässä...paitsi silmälaseissa.
Joskus v.1969 ostin erään kemikalion naisten aurinkolasitelineestä isolinssiset elvismäiset "kilolasit".Olin kai silloin ollut ostamassa itselleni Clearasil-finnivoidetahnatuubia pulpahtavaan ja ärsyyntyneeseen nenäfinniin.
Niillä elvislaseilla elvistelinkin pitkään,monen kaverin udellessa,mistä niitä saa,valehdeltuani ostaneeni ne Pariisista.
 |
| 1970-luku Isolinssinen UKK |
Se silmälasimuoti jäikin melko lyhyeksi,kun markkinoille saapuivat 70-luvun puolivälissä isolinssiset ja muovisankaiset maksipilottiraamit,jolloin jokainen näkövikainen luurasi maailmaa puoli päätä kattavien linssien läpi kuin mainos-TV:n pöllö.Maksi oli muotia kaikkialla marketeista nimikkeistä ulkotakkeihin.
Jokainen politiikan julkihenkilökin pääministeri Kalevi Sorsasta presidentti Kekkoseen siirtyi suurilinssiseksi linssiluteeksi.
80-luvun pilottiraamimuodista päädyin 2000-luvulla pienilinssisiin ovaaliraameihin ja 2010 postiluukun kapeisiin suorakaideraameihin,kun 70-lukua kokematon nykynuoriso vaihtoi mikrolinssinsä valtaviin maksilinssiraameihin ja 1950-luvun sarvisankalaseihin.
1980-90-luvuilla melkein jokaisella keski-ikäisellä miehellä oli nokallaan jonkimalliset metallisankaiset pilottilasit,joita itse kutsuin jo vanhentuneina "pappalaseiksi".
Nyt pilotit ovat jälleen suurta huutoa.
Muoti se jaksaa toistaa aina itseään!
 |
| Ray-Ban Aviator |
------------------------------
Aurinkolaseja en ole koskaan oikein osannut kunnolla käyttää,vaikka niitäkin löytyy jostain huushollin vetolaatikosta kymmenkunta 2000-luvun Policesta 1980-luvun Carrera-laseihin. Kaikki merkkilasit olen saanut lahjaksi vaimoltani. Lukulaseja olen hankkinut rohtokauppojen rillitelineistä kymmeniä,joista yksikään ei ole kestänyt puolta vuotta kauempaa.Hankkiessani Specsaveristä näkölasit,sain samaan kauppaan reseptilukulasit,jotka elivät karvan alle vuoden. Yleensä lukulasien sangoista putoavat mikroskooppisen pienet ristiuppokantaiset sankaruuvit,joita olen yrittänyt kannibalisoida muista vanhoista pöytälaatikossa lojuvista sangoista.Pidän vieläkin varastossa kolmea lukulasiparia,jos käyttämäni rillit irtisanovat itsensä sankaruuvien puutteesta.Filippiinoouvallanikin on varastossa iso pussillinen näkölaseja ja aurinkolaseja,joita hän on säästänyt 80-luvuna alusta. Yhdet hänen taltioimansa sen ajan suurilinssiset aurinkolasit ovat tänään muotilaseja a la Imelda Marcos.
Itse olen joskus ostanut halvat aurinkolasit,jotka joko naarmuuntuneina ja sangattomina ruuvien löystyessä ovat joutuneet roskiin. 80-luvulla Saudissa ostin metalliraamiset pilottisilmälasit,mihin sai automaattisen tummennuksen,missä lasit pimenivät aurinkoon astuessa.Samassa reseptissä olivat myös bifokaalilinssit,missä linssien alaosat olivat lukulaseja. Rillit menivät pöytälaatikkoon,kun eräissä portaissa mistasin askeleet alasmenossa pyörimällä ulko-oven tervetulomatolle katsellessani alaskäsin askelmia lukulasien läpi.
Uskoni oli luja,mutta mistasin askeleet.
Mestarikin oli sanonut Pietarille Genesaretin järvellä veden päällä kävelystä ,kun menivät matoja hakemaan veneestä rannalle:
Uskosi on luja,mutta mistasit kivet!
Nyt käytän sellaisia suuria Yoko Ono-kilolaseja,minkä takana voi käyttää normaaleja näkölaseja. Lisäksi Lontoon saasteessa pitäisi pitää kertakäyttöhengityssuojia kaiken komeuden päälle,jolloin näyttäisin musta lierifedora syvällä päähän vedettynä pienikokoiselta Michael Jacksonin haamulta.
 |
| MacArthur Koreassa n.1950 |
Sitä seurasi tilaus US Army Airforcelta.
Maailmassa muistetaan hyvin kuva kenraali Douglas MacArthurista vuodelta 1944,jolloin hän kahlasi Filippiineillä Leyten lahden rantaan Ray-Banit nokallaan ja maissipiippu suussa savuten. Kenraali oli luvannut v.1942 lähtiessään Manilan Corregidor-saarelta vielä palaavansa sanoilla I shall return.
Manilalaiset sananikkareina vielä tänäänkin muistavat kenraalin kuuluisat sanat,joskin muunneltuna eräästä ihmiskakkakikkarasta,joka vessanpytyn tyhjennyksessä jää kellumaan pinnalle.Tämä jätöslaji on nimeltään myös I shall return.
Siitä kuvasta Ray-Banien muotivillitys alkoi lisääntyä.
MacArthurin Ray-Ban Aviator-lasit olivat klassisen pisaranmutoiset kultadupleeratuin raamein ja tummanvihrein linssein .V.1952 Ray-Ban esitteli ensimmäisen kerran muovikehyksiset Wayfarer-lasit.
Oman kokemukseni ja tarkkailuni pohjalta Saudi Arabiasta muistan,miten jokainen työmaalla työskentelevä filippiino kävi ensitoimenaan v.1980 ostamassa ensitilistään Jubailin röhnäbasaarista Ray-Ban Aviator-kilolasit koteloineen,jonka sai pujottua vyöhön.
Kukin filippiinotyömies halusi olla pieni kenraali Douglas MacArthurin kopio..
Filippiineillähän kenraalia pidetään vieläkin heidän amerikkalaisena kansallissankarinaan.
MacArthurhan lahjoitti heille Ray-Banien lisäksi MacArthur-jeepin,jonka pitkät,rosterikoriset ja Isuzu-dieseliset jeepney-mutaatiot tänä päivänäkin hoitavat maan joukkoliikennettä.
 |
| Jeepney King Juhart 2005 |
 |
| 1969 Easy Rider.Peter Fonda ja Olympialais-Ray-Banit |
 |
| Tom Cruisen Ray-Banit Top Gunissa |
Vuosien mittaan Ray-Ban tarjosi erikoisaurinkolaseja autoilijoille.Markkinoilla on kylläkin ollut tarjolla muitakin kilpailevia merkkejä,kuten esimerkiksi näyttelijä Steve McQueenin suosimat Persol-aurinko-lasit. Edesmenneen McQueenin omistamat Persol-rilliparit,joita hän oli käyttänyt The Thomas Crowne Affair-filmissä,huutokaupattiin v.2006 70.000:n dollarin hintaan
.Samassa filmissä McQueenin vastanäyttelijättärenä oli Fay Dunaway,josta Steve kylmien suutelukohtausten filmauksen jälkeen väänsi pilkkanimen Day Funaway.
McQueenin rannekellot myivät huutokauppameklarin nuijalla pilviä hipovilla hinnoilla.
 |
| Steve McQueenin Persol-lasit |
Jopa 1990-luvulla valmistetut lasit ovat haluttuja ja melkein uutta vastaaavia laseja myydään eBayssä 150 puntaan eli tuplahintaan verrattuna viiden vuoden takaisiin hintoihin. Olympian-mallit ovat kalleimpia,osaksi siitä syystä,että niitä myytiin vähemmän kuin Aviator- ja Wayfarer-malleja.
Alkuperäiset Ray-Ban-kotelot ja sankoihin asennettavat kaulalenkit ovat haluttuja.
Kaikki ennen vuotta 1999 ja amerikkalaisen Bausch & Lombin valmistamat Ray-Banit ovat keräilyesineitä.Valmistuksen mentyä silloin kaupoissa italialaiselle Luxottica Groupille aurinkolasien rakennetta oltiin muutettu.
Vanhoista Ray-Baneistä on muodostunut karismaattisempia vuosien vierähdettyä,kuten kenraali MacArthurin Willys Jeepistä ,Fender Stratocruiser-kitarasta ja Halliburtonin attasheasalkusta.
Muotoiltuna erityiseen ammattikäyttöön ja äärettömän tyylikkäiksi ne ovat klassista americanaa..
Monikaan Saudeista kauan sitten kotimaahan palannut filippiinotyöntekijä ei takuulla tajua,että ostettuaan v.1980 Jubailin röhnäbasaarista Ray-Banit vyökoteloineen ,tämä pitää nenällään pientä kulta-aarretta katsellessaan voittokukkonsa sulkasatoa kukkotappeluareenan eläkeläisjoukossa.
Hän olisi onnellinen kukkonsa voitosta ja 1000 peson netosta (16 puntaa),kun silmiä koristaa 300 punnan Ray-Banit (18.900 pesoa).
Mutta yleensä Filippiineillä Ray-Banin arvolasit menevät perheessä isältä pojalle.Ne ovat "Statesidea" eli aitoja amerikkalaisia eivätkä mitään kiinalaisia kopioita.
 |
| 1987 Formula 1-maailmanmestari Keijo "Keke" Rosberg ja Ray-Banit |
