JUHANNUSTANSSIT
....................................
Juhannusaatto 1960
Jokivarsikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi,kaupunkilaisten jo paetessa mökeilleen...kellä sellainen sitten sattui olemaan.
Muut mökittömät kaupunkilaiset istuskelivat jäätelökioskin viereisillä puistonpenkeillä tai soittolavan vierustalla syömässä käteen sulavia suklaa- ja vaniljatikkuja,pyyhkiessään samalla kämmensyrjillä hikeä otsilta ja huokaillen hellettä.
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaat kuoret ja kalalaatikoiden suomukilo lisäsivät väriä kirjavien kesämekkojen ja lastenasujen värikaledoskooppiin.
Jokirannassa potkupalloveteraanit Toppari ja Valkki olivat korkkaamassa ensimmäistä Vinetto-pulloaan nojatessaan Meripelastusseuran valkomaalattuun ristiin,johon oli ripustettuna punavalkoinen pelastusrengas.
Risteinä paikallisille poliisille kumppanukset olivat tavan takaa olleet nuorempina,mutta Vinetolla puutuneet aivot olivat tehneet entisistä ärhäkkäistä potkijoista yhtä rauhallisia kuin leikatun kolliparin.Kaverusten huoltoajokit,Aino- ja Venus-naistenpyörät halailivat toisiaan ohjaustangoistaan pelastusristiin nojaten,Alkon ruskeiden paperipussien roikkuessa tyhjänlappeina kilikellojen juuresta.
Romanirouvia kuljeskeli tuumansinisissä samettilaahushameissa torinreunalla myymässä honkongilaista rihkamaa verkkokasseistaan puistokäytävällä seisokeleville sarkadiagoonupussihousuisille maalaisisännille.
Ypäjän pappi,repustaan lyijykyniä myyvä yksijalkainen invaliidi länkytti kainalosauvoillaan potkupalloveteraanien luokse.Tämä nakkasi selkäreppunsa pelastusristin nokkaan kysäisemällä.,jos parilla olisi tarjota pari siivua Vinettoa yhteispullostaan.
Joen vastapuolella tohtori Kärjen pitsipuuleikkauksisen talon vierustalle asti oli venymässä melkein korttelinpitkä harmaanpuhuva jono janoisia.Alkon ovien auettua.
Jos Niilo Holkerinpojan lailla katselisi ylhäältä jokivarren elämää hanhen selästä,niin näkisi lyseon rapatun kivitalon vastapuolisen vihreän puisen kulmatalon porttikongissa kurapukuisen lapsen pakkaamassa pyöräntarakalle sivulaukkuja.Oudompi luulisi lasta kotoa karkaavaksi santalaatikkolapseksi,mutta tosiasiassa hahmo oli seurakunnan kappalainen pakkaamassa vihreää Miele-mopoansa.Kappalaisen jawakuskin happitröötti seisoi vielä pystyssä papin tummanruskean lentäjän viimalakin päällä.
Lakin nahkaläpät heiluivat poskilla kuin Hessu-Hopon korvat kappalaisen ähkiessä ja sadatellessa sielunvihollisen kutsumanimiä,että kirkkokonttorin ja pappilan välinen konki kaikui, saamalla papinrapun räystäällä huuhkivat pulut lentämään lyseon räystäälle pistämään päänsä siipiensä alle.Pappilan Jussi oli seuraamassa isänsä hikisiä puuhia kirkkokonttorin kivirappusilla naama virneessä.Jussi raapi peukalonkynnellään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia poissaolevan näköisenä pidättelemällä suusta pääseviä naurunkirahduksiaan,kun isä polkaisi moponsa käyntiin ja ryhtyi pyyhkimään ajolaseistaan ja otsaltaan hikikarpaloita peukalon ja etusormen välisellä pännillä.
Isä huudahti jawatrötistä pojalleen:
--No poeka...sinnee sitten suat ottoo sen Laineen onnikan asemalta ja kantoo mukanas loput äijin tillaamat ostokset ja juhannusruuvat sekä kahavitarpeet..mitä se laussaan olj tilanna!
...Aato lähtöö asemalta yhelätoesta..että muista olla ajoessa laiturilta numero kaksi!
Isäkappalainen komennoillaan nousi kumisaappaittensa kärjille,kuten teki tapansa mukaan saarnastuolissaankin jumalanpalveluksissa,sekä myöskin kastajaisissa,vihkiäisissä ja haudanreunoilla..ikään kuin vakuuttuneena,että se yläkerran Herra olisi ollut kuuntelemassa.Kengänkärjillä korotetulla puheellaan hän nousi aina lähemmäksi työnantajaansa lyhyenläntänä herännäispappina....
Jatkuu...
....................................
Juhannusaatto 1960
Jokivarsikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi,kaupunkilaisten jo paetessa mökeilleen...kellä sellainen sitten sattui olemaan.
Muut mökittömät kaupunkilaiset istuskelivat jäätelökioskin viereisillä puistonpenkeillä tai soittolavan vierustalla syömässä käteen sulavia suklaa- ja vaniljatikkuja,pyyhkiessään samalla kämmensyrjillä hikeä otsilta ja huokaillen hellettä.
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaat kuoret ja kalalaatikoiden suomukilo lisäsivät väriä kirjavien kesämekkojen ja lastenasujen värikaledoskooppiin.
Jokirannassa potkupalloveteraanit Toppari ja Valkki olivat korkkaamassa ensimmäistä Vinetto-pulloaan nojatessaan Meripelastusseuran valkomaalattuun ristiin,johon oli ripustettuna punavalkoinen pelastusrengas.
Risteinä paikallisille poliisille kumppanukset olivat tavan takaa olleet nuorempina,mutta Vinetolla puutuneet aivot olivat tehneet entisistä ärhäkkäistä potkijoista yhtä rauhallisia kuin leikatun kolliparin.Kaverusten huoltoajokit,Aino- ja Venus-naistenpyörät halailivat toisiaan ohjaustangoistaan pelastusristiin nojaten,Alkon ruskeiden paperipussien roikkuessa tyhjänlappeina kilikellojen juuresta.
Romanirouvia kuljeskeli tuumansinisissä samettilaahushameissa torinreunalla myymässä honkongilaista rihkamaa verkkokasseistaan puistokäytävällä seisokeleville sarkadiagoonupussihousuisille maalaisisännille.
Ypäjän pappi,repustaan lyijykyniä myyvä yksijalkainen invaliidi länkytti kainalosauvoillaan potkupalloveteraanien luokse.Tämä nakkasi selkäreppunsa pelastusristin nokkaan kysäisemällä.,jos parilla olisi tarjota pari siivua Vinettoa yhteispullostaan.
Joen vastapuolella tohtori Kärjen pitsipuuleikkauksisen talon vierustalle asti oli venymässä melkein korttelinpitkä harmaanpuhuva jono janoisia.Alkon ovien auettua.
Jos Niilo Holkerinpojan lailla katselisi ylhäältä jokivarren elämää hanhen selästä,niin näkisi lyseon rapatun kivitalon vastapuolisen vihreän puisen kulmatalon porttikongissa kurapukuisen lapsen pakkaamassa pyöräntarakalle sivulaukkuja.Oudompi luulisi lasta kotoa karkaavaksi santalaatikkolapseksi,mutta tosiasiassa hahmo oli seurakunnan kappalainen pakkaamassa vihreää Miele-mopoansa.Kappalaisen jawakuskin happitröötti seisoi vielä pystyssä papin tummanruskean lentäjän viimalakin päällä.
Lakin nahkaläpät heiluivat poskilla kuin Hessu-Hopon korvat kappalaisen ähkiessä ja sadatellessa sielunvihollisen kutsumanimiä,että kirkkokonttorin ja pappilan välinen konki kaikui, saamalla papinrapun räystäällä huuhkivat pulut lentämään lyseon räystäälle pistämään päänsä siipiensä alle.Pappilan Jussi oli seuraamassa isänsä hikisiä puuhia kirkkokonttorin kivirappusilla naama virneessä.Jussi raapi peukalonkynnellään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia poissaolevan näköisenä pidättelemällä suusta pääseviä naurunkirahduksiaan,kun isä polkaisi moponsa käyntiin ja ryhtyi pyyhkimään ajolaseistaan ja otsaltaan hikikarpaloita peukalon ja etusormen välisellä pännillä.
Isä huudahti jawatrötistä pojalleen:
--No poeka...sinnee sitten suat ottoo sen Laineen onnikan asemalta ja kantoo mukanas loput äijin tillaamat ostokset ja juhannusruuvat sekä kahavitarpeet..mitä se laussaan olj tilanna!
...Aato lähtöö asemalta yhelätoesta..että muista olla ajoessa laiturilta numero kaksi!
Isäkappalainen komennoillaan nousi kumisaappaittensa kärjille,kuten teki tapansa mukaan saarnastuolissaankin jumalanpalveluksissa,sekä myöskin kastajaisissa,vihkiäisissä ja haudanreunoilla..ikään kuin vakuuttuneena,että se yläkerran Herra olisi ollut kuuntelemassa.Kengänkärjillä korotetulla puheellaan hän nousi aina lähemmäksi työnantajaansa lyhyenläntänä herännäispappina....
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti