maanantai 22. toukokuuta 2017

Pikku-Jussin automaailmaa 1950-59.Vanhan roddarin muistelmat.3.

Petteri (Bedford) ja Pirkko
kipit pystyssä
pappilan pihalla
By Juhart
Pappilan piha on aina ollut jonkinlaisena työmaana..
V.1953 pihalla tehtiin suuri viemäriurakka,jolloin pappilan ja kirkkokonttorin avoimista takorautaporteista ajoi pikkuvaihteella tai peruutti sisään ja ulos savirenkaisia kauppalan kuorma-autokuskien letukoita,Bedfordeja sekä Austineita..oli joukossa jokunen sota-ajan Hävittäjä Fordkin..
Kuorma-autokanta oli vanhaa.väsynyttä sotaa edeltävää amerikkalaista ja 40-lopun brittiläistä kalustoa,jota oltiin sodan jälkeen lämmitetty pienin muutoksin kovaan valuutta- ja kalustopulaan.
Senaikaisten kuorma-autojen perien eli tasauspyörästöjen ulina oli minulle tuttua taustamusiikkia kauppalan kaduilla..
1953 syksy.Automyynnin 1940
Ford Hävittäjä-kinuri
torinvarressa puunnostossa
Salon Automyynti Oy:lläkin oli 1940-mallinen Hävittäjä-Ford-hinausauto,jota kauppalan katuosasto lainasi Horninkadun torinpuoleisen varren vanhojen ja kuivuneiden lehmusten sekä poppelien poisnostoon kraanan varassa..
Korttelin päästä pappilasta Horninkadulla oli aina liikennettä tori-ja markkinapäivinä,mutta muina päivinä katu näytti melkein autiolta vain muutaman auton ollessa parkissa torin vastapuolisella kantilla.
Nyt toukokuussa 2017 puretun ja v.1905 rakennetun Juho Pohjolan räätälinliikkeen kohdalla Torikadun kulmassa.nyt Jännärin vaateliikkeenä, 50-luvun alkupuolella seisoi parkissa sysimusta 1951 Panhard Dyna X,joka minusta kilpaili rumuudessaan Turuntien TB-aseman omistajan hautausautomustan Einar Helanderin Vauxhall Veloxin kanssa.

1952 ca. Arpajaisvoitto-Vauxhall Veloxin
luovutus Salom torilla

1950 Panhard Dyna X
Cannesin Rallye Soleilissa 
Saman liikerakennuksen pihassa ohikulkiessani yleensä näin R.Axelssonin taloustarvikeliikkeen omistajan Axelssonin Åken 52-mallisen ja myös mustan Rover 75:n autotallin ovien edessä..
Mustat sekä tummansiniset autot olivat silloin melkein tavallisimpia värivaihtoehtoja siviili-ja vuokra-autokalustossa....ja kuorma-autopuolella tummanvihreitä..
Hävityn sodan jälkeen ei kirkkailla väreillä paljoakaan pelleilty kuin jonain mustina suruadressireunoina säännöstelykorteissa,kun vasta 50-luvun puolivälin jälkeen hameenhelmojen noustessa ja kesämekkojen kukoistellessa kaiken maailman abstraktisilla sekä taiteellisilla Pariisin muotihuoneiden värikuvioilla....
Poikien  havaijipaitakangas
dollarihymypainatuksin
Itsekin sain kovalla vingunalla äitipastorskan ostamaan minulle osuuskaupan lastenosastolta niskaani monivärisen lyhythihaisen havaijipaidan,joka kerskui kaikilla mahdollisilla jenkkidollarihymyautokuvilla..
Äiti manaili aluksi savonkielellä paitaa humpuukiksi sekä turhuuden markkinoiden mainoksiksi...."Että ollaan aekoehin eletty,etteevät lastenvuatteetkaan uo ennään käätännöllisiä..ja näättävät porttolan läkillisiltä kardiineilta !
..Minnuin nuoruuvessan piti käättää vanahempien sisarusten käätettyjä vuatteita eekä niistä suanna valitella..muuton sai perräänsä äeteen ryhmysaavakepistä"!
Mustia autoja parkkeerasi lisäksi pappilan sekä kirkkokonttorin eteen melko usein pirssiautojen lisäksi.
Maailmanlopun airut ja Volvo-hauturi
By Juhart
Kauppalan parin hautausliikkeen,kuten Augusta Jylhän sekä Arvo Saustilan mustat Volvo 328-hauturit kävivät mustapukuisten ja mustaeedenisten urakoitsijoiden ohjaamana visiitillä viran puolesta kirkkokonttorilla kuolinilmoituksia utelemassa Salli-kanslistilta...
R.Axelssonin Volvo-kuormuri
R.Axelssonin taloustarvikekauppakin osti 1955 kevyen Volvo-kuormurin jakeluajoon..samanlaisella 328:n maskilla ja jolla pappilan muuttokuorma v.1956 kesäkuun alussa Suomusjärven Katavasaaren kesämökille kippautui ojaan pehmenneestä tienreunasta yhdessä mutkaisessa ahteessa.Siinä keikauksessa menivät pastorskan mökkiradion anodit ja katodit ruusuvesipullojen kanssa sekaisin...
Axelssonin kuljettaja oli väistänyt vastaantulevaa Pekka Laineen Lohja-Karjalohja-Suomusjärvi-Salo-Volvo-onnikkaa kapealla santatiellä..

1959 Markkinat kauppatorilla
Toripäivinä eli tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin kauppatori täyttyi myyntiteltoista sekä myyjien kirjavasta autokalustosta.
Pakettiautot olivat yleistyneet 50-luvulla,torimyyjien kaappiautojen ollessa enimmäkseen brittimerkkejä,kuten Commer,Austin,Morris,Jowett-Bradford sekä Fordson Thames E83W,liukuovi-Bedford jne..
Jokunen ranskalainen Renault Prairiekin näkyi markkinoiden aikana,yksi kai  ihan kuuluisan pohjanmaalaisen Helppoheikin Rukkas-Antin ajamana.

1959 Rukkas-Antti Salon markkinoilla

Wilenin Aarren  1930 Ford A toriauto
Salolaisen Aarre Wilenin, Vuohensaaren veneliikenteen laivurin sekä kauppapuutarhurin 1930 A Ford-lava-auto oli tuttu kaikille torilla kävijöille. Aarren A Ford oli tyypillinen sodan jälkeinen pula-ajan tuote,joka oltiin mallattu vanhasta neliovisesta henkilömallista..
Ainoa alkuperäinen Ford A-malli oli kauppalassa usein vieraileva Angelniemen kanttorin Miranolin vihreä 1930 Ford A:n viisi-ikkunainen kupee anopinistuimin.



Pekka Laineen Commer-onnikka
 ja Angelniemen janttorin viisi-ikkunainen
 A Ford Coupe..
By Juhart

Kanttorin vihreän A-kupeen tavallisesti tapasi kahdesta paikkaa... Vilhonkadun Alkon sekä Rummunlyöjänkadun kirkkokonttorin edestä..
Jowett ja Bradford tuli mainittua aiemmin..
Saustilan 20-lukuinen Flint-hauturi
Saustilan Volvo 328-hauturi Turuntien Essolla
Saustilan Flint hautaustoimiston ja Valion maito-
kaupan välisen kongin edessä
Saustilan ruumisarkkuliikkeen ensimmäisen hauturin amerikkalaisen 20-lukuisen Flintin jälkeen ja ennen Volvoa ruumisautona oli pieni vähätehoinen Bradford..Jowettin tavara-automalli.
Itse Jowetteja kauppalassa ei näkynyt,mutta rekijokelaisella agronomi Korvenojalla oli sellainen..
Muistan kerran olleeni kyydissä isän sotakaverin res.luutnantti Korvenojan uuden vaaleanvihreän Jowettin Javelinin kyydissä,missä oli vain kaksi poljinta.
Autossa kuulema oli vapaakytkin ja sen kaksisylinterinen bokserimoottori pärpätti kuin Jawa-moottoripyörä...mutta kovat vauhdit sillä sai. Auto peittasi senaikuiset isommat nelisylinteriset biilit ralleissakin.
Agronomin piti oikeassa kädessä yöt päivät nahkakäsinettä,koska sillä oli sodassa amputoitu käsi ranteesta irtipoikki.
Silti tämä hoiti isoa rekijokelaista tilaansa taidolla yksikätisenäkin.


1952 Jowett Javelin

1952 Bradford
1954 Neekeripojan autosarja.
IFA F9
v.1956 toi uutta sinisavuista henkeä itäiseltä Saksanmaalta,kun Helsingintiellä Mäki-Auto ryhtyi edustamaan eisenachilaista Wartburgia. Warren edeltäjää IFA F8- ja F9-malleja kauppalassa edusti fillarikauppias Onni Hakala..
Ilmeisesti Hakalan liike myös edusti EMW:täkin,joita kauppalassa näkyi muutama kappale henkilö- ja pakettimallina..
Saloon Hangosta sodan jaloista pois muuttaneen Granitin kivenjalostomon kuorma-autona oli firman nimeä kantanut IFA-Granit,joka tunnettiin ennen sotaa Phänomenina.Samoin IFA Barkas-pakettiversiot olivat alunperin Phänomeneja..

1950 IFA Phänomen Granit

Autopiirtäjänä kerran osallistuin pojille tarkoitettuun piirustuskilpaan,jota salolainen Mäki-Auto mainosti uuden kaksitahtisen Wartburgin myyntipromona.
Luulin olleeni kauppalan ainoa ja paras autonpiirtäjäkundi,mutta sain osallistuttuani vain tokapalkinnon.
Siitä suutahdin niin paljon,että halveerasin näitä savuttavia "varpusia" julkisesti poikien kanssa, väitellessäni länsiautojen paremmuudesta.
Englanniksikin Wartburg merkitsi "Syylälinnaa".
Auto tunnettiin lisäksi Suomessa Itä-Saksan seisojana sekä varpusena.

Salolainen 1951 EMW

Mäki-Auto edusti myös
Trelleborg-renkaita

1956 Wartburg 311
Mäki-Auton  (Mäki ja Poika)"Warre-liike" sijaitsi Helsingintiellä Gulf-aseman vieressä.
Kauppalan toinen Gulf-asema taas oli Koskisen kulmassa Perttelin (St.Bertil) tullissa. Ennen sotia se oli myös palvellut Nobel-Standardin (Esso) asemana.
Salon Seudun Osuuskauppa piti 60-luvulla omaa Gulf-asemaa Annankadun ja Asemakadun kulmassa.Silloin kaveripiirissä vinoiltiin kysymyksellä,että mikä oli Annankadun vastakohta.
Vastaus:"En anna enkä kadu!"
1949-53 Ford Prefect
1955 ca. Herton Tytti kavereineen
Poutasen huonekaluliikkeen edustalla
Horninkadulla
ja 1948 Ford Prefect
Salon Seudun Osuuskaupan johtaja Palmu rouvineen olivat meille perhetuttuja. Palmuilla oli 50-luvun alussa vaaleanvihreä ja uuden mallinen Ford Prefect,jonka ajovalotkin olivat jo lokasuojissa sisällä, privaattiautona. Kaikki osuuskaupan kuorma-autotkin Austin Loadstarista pitkänokkaiseen mersuun olivat sattumoisin vaaleanvihreitä.
Salon Automyynti taisi myydä ensimmäisen Ford Prefectin jo v.1939..ja harvinaisen kaksiovisen version. Sellainen 1948-mallinen näkyi Salon katukuvassa vielä 1950-luvun puolivälissä seisovan Poutasen huonekaluliikkeen edustalla Horninkadulla,..
Kauppalassa näkyi myös Prefectin halvempi sisarmalli 1948 Anglia,jota britit kutsuivat "Sit up and beg ...eli Seiso suorana ja kerjää"-malliksi,jonka juuret tulivat jo 30-luvulta.

1948 Ford Anglia Salossa

Niilo Marttilan 1956 Ford Anglia.
Marttilan 1947 Studebaker Champion
vaihtui tähän..


Palo pappilassa.Lammervon Ford Thames-pakettiauto
Rummunlyöjänkadulla.
Thamesissa oli samanlainen ripamaski kuin naapurin Niilo
Marttilan Angliassa...
jatkuu....

lauantai 20. toukokuuta 2017

Pikku-Jussin automaailmaa 1950-59.Vanhan roddarin muistelmat.2.

Customlinen kivitys
By Juhart


Pappilan pihassa sekä sen edustalla Rummunlyöjänkadulla ei seisonut ainuttakaan seurakunnan pappien saatika muun viranhaltijan autoa aivan 50-luvun alussa.
Papinpalkalla ei autoja ostettu etenkään 5-lapsisen nuorisopastorin palkalla ja Jussin isänkin piti käyttää kauppalan pirssejä virka-ajoihin,joista kuititkin kirkkoherran virastoon lähetettynä takaisin maksuun kestivät oman aikansa kirkkoherran vastahakoisin allekirjoituksin. Isäpastori ja kirkkoherra Zidbäck olivat aina kaftaanin napit vastatusten virka-ajojen takaisin maksuista...
Heillä ei näkynyt olleen keskenään sellaista papillista Hyvä Veli-henkeä kuin muiden liperileukaisten sielunpaimenten keskuudessa..
Tästä johtuen opin tuntemaan kaikki kauppalan pirssikoppien ulataksit sekä kuskit,joita isä soitti virantoimituksiin työhuoneensa bakeliittikiekkopuhelimesta...
1954 Piispantarkastus
By Juhart
Luterilaisen kirkon ylipapeilla kylläkin oli omat kulkuneuvonsa,kuten arkkipiispa Ilmari Salomiehellä,joka kerran v.1954 tuli tekemään piispantarkastusta seurakunnassa.
Itse olin vastaanottamassa pappilan portilla arkkipiispaa ja Tampereen piispa Gulinia,joka toimi Salomiehen mustan Mercedes-Benz 220-virka-auton kuskina.
Tervetuliaispuheeksi toivotin arkkipiispalle,että "Sullon perseres!",mikä oli korttelin poikien sananväännös mersusta..ja siitä sainkin taas kerran tukkapöllyä äitiparstorskalta pappilan köksässä,,että taas on poika ilkkunut aikuisia..saatika jopa arkkipiispaa..
En muista oliko arkkipiispa mahakas,mutta kuvissa hän näytti luunlaihalta..
Salomies oli kyllä vain myhäillen taputellut minun valkoista otsatukkaani ja sanonut..että Mercedes-Benz--juuripa niin poikaseni.. ja kenen poikia sinä sitten olet?

Samoihin aikoihin v.1954 kieppeillä isän kolleega ja savolainen,kuten isäpastorikin..vt.kappalainen Aulis Savolainen oli ostanut rinkeli-ikkunaisen ja tummanruskeanpunaisen kansurin,joka kuulema oli merimiesauto.
Aulis ja kansuri
By Juhart
Vt. kappalaisen kansurin pesu
By Juhart
Minä pääsin aina Savolaisten poikien kanssa kansurin pesuun,mutta isosiskoni Annukka sai kappalaiselta iskun näpeilleen,kun kävi kokeilemassa sormenpäällään kansurin lokasuojaa,jos se oli sattumoisin kuivunut säämiskäpesusta...
Kallion Repen 49 Plymouth
sillankorvan taksikopilla,
 By Juhart
Repen Plymouth-taksi
 pappilan kulmalla
By Juhart
Enimmäkseen ne isän pappilan paraatiovelle tilaamat ulapirssit olivat Ford Customlineja ja Chevrolet Stylelinejä , ainoana poikkeuksena Kallion Repen 1949 metallinvaaleanvihreä Plymouth,jonka etupenkille pääsin monasti istumaan ja ihailemaan Wurlitzer jukeboximaista sekä kromitäytteistä kojelautaa..mennessämme porukalla äidin,Aune-tädin,diakonissa Toinin ja siskojeni kanssa naapurin Fammu-tädin mökille Kirjakkalan Myllymäkeen vuosittaisille Vappu-visiiteille.
Yhden pirssikuskin Ford Customlinen ovenkahvaan kerran viskasin pienen kiven jostain omituisesta mielijohteesta eli kaverien yllyttämänä Rummunlyöjänkadulla,ja josta sain jälleen äitipastorskalta tukkapöllyä ja viikon poistumiskiellon pappilasta shaföörin vaatiessa korvausta näkymättömästä naarmusta...Siitä tukkapöllystä huolimatta Ford Customline on aina ollut mieliautoni..
Äitipastorska oli tukkapöllyn jälkeen ivaillut minulle savonkielellä..että "Se joka uhan alla ellää..se pierun kanssa hauvataan"!..Itku kurkussa juostessani keittiön rappusia alas pihalle olin huutanut kuuloetäisyyden ulkopuolelta takaisin..että Hau-Hau..itteles omalla hauvallas..pirkalan lottavääpeliskä!"

Fammu ja HOPin Klubi-neonvalomies
sekä Sähkötehtaan 38 Ford Fordor
Deluxe
By Juhart
1938 Ford V-8-mainos

1953 Oct.
Natl Geographic
Fammu oli ennen sotia jo vuosisadan alusta omistanut pappilan talon,jonka yhdessä omistivat hänen miehensä sähkötehtaan johtaja sekä pankinjohtaja Selänne. Seurakunnan ostettua v.1949 Fammu oli saanut elinikäisen asumisoikeuden Torikadun puoleisessa alkoviyksiössä..ja meille papinkakaroille hän oli meidän ikioma rantaruotsalainen Farmor eli Fammu,joka kutsui minua nimellä "Min lilla kavaljer"..
1939 Pontiacin pleksikorimalli
New Yorkin maailmannäyttelyssä
Myllymäen mökillä sain häneltä aina luvan lukea mökin korituolikalusteisessa olohuoneessa kahvipöydän alahyllylle pinottuja keltakantisia National Geographic-lehtiä,joidenka värikkäät automainokset lennättivät minut päiväunissa Amerikkaan sekä New Yorkiin,jossa Fammu oli käynyt 1939 New Yorkin maailmannäyttelyssä.
Me pappilan porukka ajettiin aina vappuisin pirssillä Fammun mökille,mutta Fammu itse sai kyydin Sähkötehtaan 38-mallisella yönsinisellä Ford Fordor Deluxella,jollaisen mainoksen löysin National Geograph-lehdestä..
Torikadun asuntonsa vintillä Fammulla oli todellinen Amerikan aarreaitta, jonne pääsin koluamaan sekä tutkimaan isoja pinoja amerikkalaisia sanomalehtiä,ruotsalaisia aikakausilehtiä sekä amerikkalaisia teatterialan julkaisuja...New York Heraldeja,Billboard-teatterilehtiä,National Geographeja..Allerseja jne,

1939 New Yorkin maailmannäyttely.
Ford Motor Co. Road of
Tomorrow Building-postikortti
1939 San Mateo News-automainossivu

Salolainen 39 Lincoln Zephyr ja 35
Chevrolet Master 50-luvulla
Julkaisujen automainokset 1939-mallisista Pontiaceista,Oldsmobileistä,Buickeista,
Studebakereista sekä Lincoln Zephyreistä muovasivat minusta aidon jenkkiautofänin..
Kauppalan historiaa silloin itse tuntematta ,näitä samoja autoja oli ennen sotaa ja sodan jälkeenkin seissyt kauppalan pirssitolpilla..
Turuntien Jännärin vaatelikkeen omistajarouvallakin oli ollut 39-mallinen Lincoln Zephyr V12-malli privaattiautonaan ja sokeritehtaan johtajalla Studebaker..
Fammun kesämökin uusimmat 1952-54 National Geographit käännyttivät minut taas Nash-fäniksi komein Pininfarina-mallein,jollainen vaaleanpunainen 1953 Nash Statesman ihan oikeasti kerran ajoi pappilan paraatioven eteen kuopiolaisin KC-rekkarein Timo-sedän ohjustamana...
Rinta rottingilla pääsin kerran sen kyytiin näyttämään pöksytehtaan johtajan pojille ja leikkikavereilleni,että kyllä sitä meilläkin ajellaan oikealla jenkkiraudalla..

Timo-sedän 1953 Nash Stateman pappilan
edustalla
By Juhart

Timo Laitisen 1953
Nash Statesman 80-luvun
Mobilistissa

Timo-sedän 1953
Nash Statesman
By Juhart
Pappilaa vastapuolella seisoi Pelkosen eli entinen Martta Lindholmin puutalo,jonka keskeltä väsähtänyt lasiveranta näkyi suoraan pappilan makuuhuoneen ikkunoihin tuuhean tammen alta. Sen lasiverannan liepeillä leikimme Pelkosen Sepon ja pöksytehtaan perillisten kanssa länkkäreitä ja inkkareita,joskus Sherwoodin metsän Robin Hoodin veijareitakin. Taloon oli muuttanut Salon Autokoulu 50-luvun puolivälissä ja sen opetusautona oli silloin tummanruskenapunainen 1935 Chevrolet Master,joka oltiin otettu uusiokäyttöön sotaretkensä perästä v.1946..
Salon Autokoulun
1935 Chevrolet Master v.1946
Intiaanikesä
Pelkosen talon verannan
nurkalla
By Juhart

Kuurupiilolla Pelkosen
talon edustalla
By Juhart

Salon Autokoulun Standard-Vanguard Phase II
Koskisen kulmassa
By Juhart recolored
Pelkosen talo Rummunlyöjänkatu 5.
Vasta 1957 autokoulu sai lisäopetusajoneuvoksi upouuden Ford Trader-kuorma-auton.
Autokoulun uudempaan kalustoon kuului vaaleanvihreä 1953 Standard-Vanguard Phase II.
Rummunlyöjänkadun lukaalia ennen autokoulu oli sijainnut Turuntien Perttelin tullissa Koskisen rautakaupan naapurissa Perttelintien varrella. Vielä ennen 50-luvun taitetta Koskisen rautakaupan paikalla oli toiminut Salon Automyynti Oy:n Ford-edustus vuodesta 1936, ja mikä muutti myöhemmin Turuntie 3:een,missä se vaikutti 80-luvulle saakka.
Sen edustalta kollasin v.1957 ensimmäisen lyhytnokkaisen Ford Traderinkin.
1952 Olympiavuoden Ford Vedette
Salon Automyynti Oy-Turuntie 3-ikkunassa

1957 Traderin kaste Salon Automyynti
Oy:n edustalla
By Juhart
jatkuu...

tiistai 16. toukokuuta 2017

1950-59 Pikku-Jussin automaailmaa.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Autobongailua kauppatorin
Shellillä
By Juhart

Bensa-asemien aromeissa
----------------------------------

Olen vatvonut omaa automaailmaani monissa  eri kirjoitussarjoissani 50-luvulta,aikeinani yhdistää kaikki muisteluni yhden otsikon alle.
Kimmokkeen tähän  sain uudesta ja paksusta Mobilisti-lehdestä,missä Kimmo Koistinen muisteli omaa pikkupojan elämäänsä Vuosaaressa 70-luvulla..


Itseni lasken autobongailuistani fiftariksi,jonka tähän maailmaan tulo tapahtui pari vuotta sodan päättymisen jälkeen.Vähäautoisesta varsinaissuomalaisesta 50-luvun pikkukauppalastani on pitkä hyppäys jo liikennesumaiseen 70-luvun pikkukaupunkiin,jossa ensimmäinen ostamani ikioma autoni oli vaaleansininen ja käytetty 1967 Fiat 600D...jonka ostin alaiseltani Saloran mainosvarastonhoitajalta 400 markalla..
Saloran TV-tehtaan äkkijyrkkä nousu maailmanmarkkinoille oli nopeasti iskenyt kovan autonostobuumin kaupunkiin, Vilhonkadun Mariankadun puoleisen pätkän täytyttyä autoliikkeistä,missä myytiin kovassa kilpailussa uutta sekä käytettyä autoa...




Leinon liesitehtaan edessä
 klo 4.Leinon
Ford F-600 ja minä
 houkuttelemassa
kissanpoikaa sen alta..
By Juhart
Palaan kuitenkin  märissä päiväunissani takaisin siihen uneliaaseen ja idylliseen pikkukauppalaan 50-luvun alkuun,jolloin keskustan nikkarityylisten puutalojen seinistä kaikui muutamien kaduilla ajavien pirssiautojen pörräysten lisäksi vain tamppauskeppien lyöntejä,pystykorvan haukuntaa,ikkunoiden rämiseviä sulkemisia,kirouksia kivijalkaan iskevistä jalkapallon potkuista,Harmony Sistersien koilotusta lauantain toivotuista avoimista ikkunoista.... ja pikkukirkon suntion soittamia kellojen verkkaisia kumauksia..joko lauantai-iltaisin kuolinkelloina tai pyhäpäivinä kutsuina jumalanpalvelukseen..
Arkisen iltapäivän hiljaiselon katkaisi pappilan lankkuaidan toisella puolella sijaitsevan Leinon liesitehtaan pillin vihellys neljältä iltapäivällä samalla,kun uuden lyseorakennuksen vastapuolella Lammervon housutehtaan prässin peltipiipusta pullahti taivaalle viimeinen höyrypilvirinkula,teollisuusompelukoneiden lopetettua 8-tuntisen surrauksensa.
Rummunlyöjänkatu näin täyttyi fillareista,muutamasta sinisavuisesta itäsaksalaisesta moottoripyörä- ja automerkistä sekä salkkukätisistä että reppuselkäisistä tehdastyöläisistä..
Leinon britti-Fargo rekka lähti samoin portista ulos Tehdaskatua kohti valimolle tyhjin lavoin,kun liesimyymälän edessä lastattiin valkoemaliluukkuisia Leino-liesiä beessinvärisen ja mustalokasuojaisen jenkki-Ford F-600-kuormurin lavalle.
Meidän pappilammehan sijaitsi silloin aivan pikkukirkon naapurissa,jonka erotti vain lankkuaita kelloseppä Kukkosen tontilta..sekä Lundelinin pikku-Shellistä ,josta tuli minulle mitä kiinnostavin bongauspaikka kauppalan autoille..
Kirkkokadun Pikku-Shell
By Juhart
Leikkikaverieni kanssa yleensä nousimme Kukkosen talon lankkuaidan päälle istumaan ja tölläämään pikku-Shellin touhuja etusormet syvällä sieraimissamme,joista kaivelimme kevätflunssan jättämiä levänvihreitä nokkanäytteitä... maistelemalla niitä etusormenpäistä..ja flippaamalla niitä palloina nokkospuskiin,jotka näyttivät voivan melko hyvin bensa-aseman öljyisessä santamaassa sinkittyjen ja harmaiden öljytynnyrien sekä nelosnelosista väsätyn huoltorampin välissä.
Me pikkukollit imimme keuhkoihimme sieraimistamme sisään kutkuttelevia bensa-aseman höyryjä lyijyisistä pakokaasuista,öljytynnyreistä,alustarasvoista sekä mittarien erioktaanisista bensiineistä,jotka auringonkilossa näyttivät kraanavedellä blandatulta vaaleanpunaiselta puolukkamehulta lasilieriöissä
1963 ca. Kirkkokadun Pikku-
Shell seurakuntatalon takana
Shellin valkoisten  ja keraamisten simpukkamerkkien alta.
Kukaan meistä ei silloin tiennyt lyijyn olleen myrkyllistä,koska ongenvavoissammekin siimasta roikkuivat lyijypainot ja penaaliemme lyijykynien teriäkin nuolimme alakoulun takapulpetissa..saatika,että pappilan kevätsaneerauksessa valkeahaalariset maalarit penslasivat kaikki viiden huoneen ja keittiön asunnon ovenkarmit ja ovipeilit valkoisella öljymaalilla,jonka aromit kuivuessa olivat minusta yhtä paljon nenäkarvoja kutkuttavia kuin bensa-aseman aromit..
Alustan rasvausta hallissa
Lundelinin huoltomies seisoi rampin alla rasvafläkkisissä harmaissa haalareissa ruikkimassa rasvaprässillä 39-mallisen ja yöntummansinisen Ford Standardin etuakseliston nippeleihin ,Shellin sinisen suikan välistä littaantuessa auton kuraisiin ja jäteöljyllä vuorattuihin mahakaluihin....puhelinsummerin yhtäkkiä piristessä huoltamokioskin puuseinällä...
--Perrkala..eiks se Lunteliini vois ite vastata toho telefuuniin kummull o tää ruikkaus keske..vai onks se taas lähteny torin hualtiksel kollaamaa kassasaltoi..!!?
Huoltomies kirosi..heittämällä rasvaprässin ..
--Ja tee räkänokkase pojanklopi siell airanpääll....lopettakas toi virnumine..ta mää ruikkaa täll rässill alustarasvat teirän pläsill...!
Samalla Kirkkokadulta oli kääntymässä vaaleanvihreä ja kyrmyselkäinen Standard-Vanguard mittarikentälle kioskin lipan alle ,huoltomiehen juostessa rasvaisia käsiään trasseliin pyyhkien ovesta sisään vastaamaan puhelimeen...vinkkaamalla "Vankkurin" ikkunasta kuljettajalle tulevansa tankkaamaan "Melkken heti"...
Kauppatorin linja-autoasema ja Shell
By Juhart
Lundelinilla oli isompi Shell-huoltoasema kauppatorilla korttelin päässä ja jonne kävelin useat kerrat kollaamaan autoja pieni muistilehtiö partiopojan Aina valmiina- solkivöisten  ja syvänsinisten molskihousujen takataskussa..ja mihin vasenkätisenä ruksasin rekisterinumeroita kosmoskynätumpin terää ensiksi suussa nuoleskellen..koska se pirun kynä ei muuten kirjoittanut pätkääkään kuivalla terällä..
En silloin tajunnut,että kosmoskynän teräkin olisi voinut olla myrkyllistä,kun kaikki aikuisetkin niin tekivät.kuten Bergrothin Mauri-setä kulman takana Leinon toimitalon kyljessä omassa siirtomaatavaraliikkeessään laskiessaan äidin ostoslistasta hintoja puotipaperille juuri nollalla jauhetun Pauligin Huomio-kahvin varttikilon paketin,Darjeeling-teepurkin,Sun Maid Raisins-rusinapaketin,Elovena-kaurahiutalepaketin ja isän pikku-Boston-askin sekä viitasaarelaisen Uuno- räätälisedän Klubi-77-askin hintoja..Uuno-setähän oli jälleen tullut synnyinpitäjästäni Viitasaarelta meille tekemään mm. minulle isän sotilasmanttelista talviulsteria pikkusiskojen huoneen pöydän päällä ristiasennossa harmaan pilliklubipilven sisässä neuloessaan...
Pauligin autokuvasto
ja Ford Country Squire mukana
Poistuessani "Pärruutin" kaupasta äidin maitokaupan kernikassi kourassa Helsingintielle olin kompastua parisen kertaan Leinon rautakaupan pyörätelineisiin,ihaillessani Pauligin kahvipaketista Mauri-sedän antamaa Ford Country Squire-farmariauton kuvaa,joka kotona tulisi liimatuksi autokuvakeräysalbumiini.
Lundelinin tori-Shellin kyljessä oli silloin vielä linja-autoasema ja aseman sillanpuoleisella sivulla sijaitsivat Matkahuolto Oy sekä kuskien lepotilat.
Itse norkoilin aseman huoltohallin puoliavoimien ovien liepeillä kurkkimassa sisään,miten autoja huollettiin,renkaita vaihdettiin ja miten pesuhallin höyryissä kuraiset autot saivat takaisin selluloosamaaliset synnyinasunsa pelkällä "Huuperin kaljalla" eli vedellä..
Torin varrella Horninkadun ja Raatihuoneenkadun kulmassa sijaitsi silloin Huberin putkiliike..josta sanonta oli lähtenyt..
Helsingintien Fribergin Essolla,
Henry J
ja Henrietta..
By Juhart
Parin korttelin päässä Helsingintien ja Oskarinkadun kulmassa sijaitsi Esko Fribergin Esso,joka 30-luvun pelkistettynä sekä valkorapattuna funkkispakkilaatikkorakennuksena ei kruusaillut arkkitehtoonisesti yhdelläkään ornamentilla..eikä edes mittarikentän sadekatoksella..
Senkin rakennuksen kulmilla norkoilin useat kerrat imemässä huoltisaromeja keukoihini...

Kauppalan autokanta oli silloin melko pikkulukuista ja autoliikkeetkin voi laskea yhden käden sormissa.
Meidän oman korttelimme autot pystyin okulaarisesti tunnistamaan suoraan pappilan salin kulmaikkunoista.
Lähimpänä Torikadun kulmassa seisoi Marttilan sedän (Niilo Marttila) retuliinin värinen 47-mallinen Studebaker Champion.Sedän rouva eli Saima Marttila piti aluksi rintaliivi- ja alusvaateliikettä Horninkadulla,muuttamalla 1956 Turuntien Kuparikulmaan. Marttilan setä hiljaisena miehenä tyytyi istumaan liikkeen takahuoneessa todistamassa.että jokaisen menestyvän miehen edessä aina seisoo nainen..
Marttilan sedän 1947 Studebaker Champion sekä minä
samaa vuosimallia tulossa maitokaupasta
By Juhart
Marttilan setä joskus ajoi punamullatun piharakennuksen tallista riippukoivujen varjoon 36-mallisen retuliinisen Opel Olympian,joka näytti kuin pakasta vedettynä upouudelta ja kiiltävältä...
Äitini kotona Iisalmessa ennen sotaa oli ollut samanlainen Berliinin olympiavuoden Opel Olympia,jonka ukkini Kalle Kauppinen oli ostanut uutena....
Marttilan pihaa rajoittavan lankkuaidan takana sijaitsi Lammervon housutehdas,jonka yläkerrassa johtajan perheellä oli komea lukaali.Rappusttasanteen oikeassa päässä asui johtajan sisko Sylvi Lammervo,joka piti Horninkadun kivitalossa naistenvaateliikettä ja kangaskauppaa. Hänen miehensä herra Tiilikka näytti minusta 60-lukuisen Isä tietää kaiken-televisiosarjan isältä piippuineen,jossa aina kärisi hyväntuoksuinen Half and Half-piipputupakka.
Housutehtaan kaikki autos eri vuosilta
samassa kuvassa.Tiilikan Lloyd Alexander
TS mukaanluettuna..
By Juhart
50-luvun alussa Tiilikan sedällä ei vielä ollut omaa autoa,kunnes vuosikymmenen lopulla hankki itselleen naisten aluskalsarien värisen eli vaaleanpunaisen ja valkokattoisen Lloyd Alexander TS-pikkuauton..Piipputupakan hyvän tuoksun päälle Aleksanteri tuoksahti Simonitz-autovahalle.
Johtaja Lammervo oli oikea automies,vaikkei koskaan peittänyt leskenlovista päälakeaan Autoklubin koppalakilla,kuten toiset kauppalan porhot.
Tehtaan tallissa vaihtuivat melko usein automerkit,mutta mieleenpainuvin minulle oli tummansininen 1956 Mercedes-Benz-220S,jonka kyytiin pääsin monasti heidän Hirsjärven kesämökille..
Mersun pähkinäpuinen syvälakattu kojelauta ovenkarmeineen edustivat jotain luksusta minulle,kun meidän pappilan uusi salin Askon sohvasetti kahvipöytineen oli tehty vaatimattomasta suomalaisesta koivusta ..
Lammervon puurakennus ja housutukku
Rummunlyöjänkadulla.
Tehdas-ja asuinrakennus takana
Vertailun vuoksi johtajan lukaalin ruokailuhuoneen seinää vasten seisoi uusi tiikkinen radio-levysoitin-Hi-Fi-mööpeli,josta soi singlelevyltä Elviksen Love me Tender..kun me pappilassa isän työhuoneessa saimme kuunnella varkain lauantain toivottuja Saloran koivuviilukoteloisesta ja vihreäsilmäisestä ula-radiosta..
Televisiota saimme odotella vuoteen 1963..
Jo 1957 johtajan lukaaliin  ostettiin komea Loewe-Opta-mustavalkoteevee..
Kaiken komeuden koristuksena johtajan rouva päivittäin vaihtoi mersun kojelaudan keskellä sijaitsevaan posliiniseen pikkuvaasin tuoksumaan pari tuoretta kieloa...
Tämä oli paljon ennen 60-luvulla esiteltyä Wunderbaumia..ja paljon paremman tuoksuista!
Lastauslaiturin huuliveikot.
Lammervo-Heinon Fordson
Thames ja alakuvassa.Palo pappilassa.
Lammervon uusi Ford Thames
By Juhart
Lammervon housutukulla oli aluksi käytössä Eino Heinon 1952-mallinen ja keskivihreä Fordson ThamesE83W-pakettiauto. Lammervo ja Heino sukulaismiehinä olivat yhdessä liikeyrittäjinä vuoteen 1955 saakka.1957 Fordson vaihtui uuteen harmaaseen Ford Thames 105E-pakuun,jonka takaosassa Lammervon poikien kanssa matkustimme pöksylaatikoiden seassa monet kerrat linja-autoasemalle sekä rautatieaseman tavaratoimistoon...

Markkinahumua Rauhalan edustalla.
Ford F-100 Musta-Maija vasemmalla
By Juhart
1952 ca. Poliisikamari ja 1950 Ford Custom-maija
Lammervon lankkuaidan sekä housuprässi-autotallirakennuksen takana sijaitsi poliisikamari sekä lainasto samassa rakennuksessa Raatihuoneenkadulla.Sen vastapuolella oli Ravintola Rauhala,jonne poliisikamaristakin pistäydyttiin viranpuolesta tarkastuksille,jos Stenroosin mamma olisi sattumoisin tarjoillut kaljaa alaikäisille.
Joskus lyseon lukiolaispojat Stenroosin mamman avustuksella pötkivät pakoon puutarhan puoleisesta ikkunasta konstaapelien astuessa sisään..
Poliisikamarin vallesmannilla Somerikolla oli komea keskivihreä 1951 Ford Custom privaatti- ja virka-ajoissa.Konstaapelien virka-autona taas oli musta 1950 Ford Custom,joka vaihtui syvänsiniseen 1954 Ford F-100 kalteriautoon eli Musta-Maijaan.....

1934
Rauhalan interiööri
By Juhart

jatkuu....