tiistai 29. elokuuta 2017

Automaalausta kuvina.Vanhan roddarin muistelmat.2.

Walt Disneyn Dumbo
Little Golden Books




1937 Star Western
Ray Quigley

1962 .American Flyer.
World of Transportation.
Ray Quigley

1954 PS Model Garage
Ray Quigley.
Popular Science
Kiinnostukseni taiteellisiin autokuviin ei keskittynyt pelkästään automainoksiin,vaan kaikkeen julkaistuun mediaan lastenkirjoista tekniikkajulkaisuihin.
Vaikka 50-luvun puolivälin jälkeen olin yli 10-vuotias molskihousukossi,niin käväisin viikottain lainastossa jopa lastenkirjapuolella vilkaisemassa Tammen kultaisia kirjoja (Little Golden Books),joita kotonakin oli vino pino pikkusiskojen lukemiseksi Walt Disneyn Dumbosta Aku Ankkaan..
1957 Tammen kultaiset kirjat
Tammen kultaisista kirjoista minulle oli paras Antti autotehtaassa (Trucks by Little Golden Books),missä farmarin poika pääsi isänsä kanssa vierailemaan International Harvesterin autotehtaassa,isän harkitessa uuden pickupin ostoa..
Kirjan kuvituksen oli tehnyt kuuluisa kuvittaja Ray Quigley,jonka kuvia löytyy monista amerikkalaisista julkaisuista Star Western-länkkärilehdistä Popular Science-lehden Gus Wilsonin Model Garage-sarjaan..
Itse löysin 50-luvun lopulla partiolaisten paperikeräysvarastosta pappilan kellarikerroksesta vanhoja ja kansista revittyjä Popular Science-lehtiä,plokatessani parhaimmat kappaleet iltalukemisiksi,jolloin Ray Quigleyn piirrokset tulivat minulle tutuiksi...

1955 Antti  (Timmy) autotehtaassa,Trucks englanninkielinen versio.
Little Golden Activity Books
Suomessa Tammen kultaiset kirjat.
Kertomus Kathlyn Jackson,kuvitus Ray Quigley
1968 March PS.Model Garage.
Peugeot 404 by Ray Quigley

Jostain alitajuisesta syystä paljon myöhemmin 2000-luvulla itsekin maalasin kuvan punaisesta jenkkipickupista,ei kylläkään International Harvesterista,vaan Studebakerista nimellä Studded Boots on Studebaker..

1954 Studded Boots on Studebaker
By Juhart

Mercury and Six pairs of Jeans
By Juhart
Samoin Ray Quisleyn esimerkin mukaan uudella vuosituhannella tekaisin Model Garage-mallisen kuvan kuudesta farkkuhouisuisesta pojasta 1951 Mercuryn konepellin alla..

Lainaston lastenkirjaosastolta löytyi muitakin lasten autokirjoja.kuten kuuluisan kuvittajan Richard Scarryn kuvittamia henkilö- ja kuorma-auto- (Cars and Trucks 1959) teoksia Tammen kultaisissa kirjoissa..
1959 Cars and Trucks by
 Richard Scarry
Richard Scarryn autokuvat minusta olivat enemmän karikatyyrisiä enkä pystynyt tunnistamaan kirjasta yhtään automerkkiä ,kuten 1956 julkaistussa ja Tibor Gergelyn kuvittamassa paloautokirjassa (The Fire Engine),jonka punaiset paloautot olivat amerikkalaisia LaFranceja..


1961 Ford Falcon.
Popular Mechanics

1959 Populär Mekanik
V.1959 syksyllä minulle iski uusi herätys löydettyäni linja-autoaseman Rautakirjakaupan kioskin ikkunasta uuden Populär Mekanik-lehden,minkä kantta koristi uusi 1960 Ford Falcon-kompaktiautomaalaus. Kuukausittain kävin ostamassa uuden PM-lehden taskurahoillani ja säästöistäni kesätöistä juurikasmailta ja maataloustöistä yhdestä Inkereen maatalosta.
Ruotsinkielinen PM oli käännös amerikkalaisesta Popular Mechanics-lehdestä,jota Rautakirjasta ei silloin saanut,kunnes 1962 löysin vitriinistä uuden amerikkalaisen Mechanix Illustrated-lehden.jonka tilaajaksi tulin v.1963 suoraan Topekan painosta pappilan postiluukkuun..
Mechanix Illustrated lehti julkaistiin ensimmäisen kerran 1928 Popular Mechanicsin ja Popular Sciencen kilpailijana..
Vanhempia amerikkalaisia Popular Mechanics-lehtiäkin löysin samoin paperikeräyksestä.Kumpien Popular Science- ja Popular Mechanics-lehtien kansikuvina yleensä oli futuristisia teoksia lentävistä autoista ja experimetal-lentokoneista tulevaisuuden autoihin.Kansikuvataide minusta kiinnosti eniten,miten joku kuvittaja pystyi luomaan paperille realistisia toteutuksia. mielikuvitusmaailmasta..

1948 Popular Science cover
By Reymond Brown


1958.Attack of the 50 foot
woman-filmijuliste
Reynold Brown
Eräs Popular Mechanicsin ja Popular Sciencen kansitaiteilija oli Reynold Brown,Alhambra High Schoolin käynyt kuvittaja,joka tunnettiin useiden Hollywood-filmijulisteiden tekijänä. Alhambran opettajana sattui olemaan kuuluisan taiteilijan Norman Rockwellin sisar,joka kehoitti Reynoldia siirtymään sarjakuvapiirtäjästä kuvittajaksi. Brown saikin stipendin Otisin taidekouluun. II maailmansodan aikana hän palveli North American Aviationin teknisenä taiteilijana.Hän oli kuvittajana monelle julkaisulle Popular Sciencen ohella,kuten Saturday Evening Postille,Boy's Lifelle,Outdoor Lifelle ja Popular Aviationille sekä monille pehmeäkantisille taskukirjoille..

60-luvun alussa Rautakirjan vitriinin ilmestyi lisäksi brittiläisiä autolehtiä.kuten mm. Autocar- ja Motor-lehdet.
Motor-lehden residenssikuvittajana oli Russel Brockbank..tai kuten silloin kutsuttiin... pilakuvapiirtäjänä.Brockbank kuvasi karikatyyrimäisen erinomaisesti brittiläistä autoilua.Amerikkalaissyntyisenä ja nuorena 1929 Britanniaan muuttaneena Brockbank osasi luoda kynästään melkein minkä tahansa merkkisen automallin sarkastisella brittihuumorilla höystäen..
Brockbank lisäksi oli kuvittajana satiirisessa Punch-lehdessä..

1932 Bentley Paddock at Brooklands
By Juhart
Brockbankin kuuluisa 60-luvulla Motor-lehteen taiteilema Bentley sai minutkin kerran maalaaman aivan värikuvan Bentley-varikolta Brooklandsin kilparadalta sekä toisen karikatyyrimäisen kuvan 1900-luvun alun Brooklandsin kilpurista,joka oli eksynyt Lontoon liikenteeseen.

1906
Is this the Way to Brooklands,Sir?
By Juhart
jatkuu..

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Automaalausta kuvina.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Painting Sarao Jeepney Red
by Juhart


Kirjoituksen otsikko voisi olla vikaan johtava,koska kysessä ei ole mikään automaalaus pohjatöineen vaihekuvina,vaan pieni katselmus piirettyihin ja maalattuihin kuvituksiin autoista kirjoissa ja lehdissä autonälkäisen ja kasvavan pikkupojan silmin.

Jo paljon ennen toista maailmansotaa autonvalmistajat olivat käyttäneet itsenäisiä kuvittajia automalliensa mainoksiin sekä myyntibrosyyreihin.
Osa valmistajista käytti mainostoimistoja,itsenäisiä kuvittajia ja osa omia "taidestudioitaan" eli suunnittelukonttoreitaan kuvastojen laatimiseen.
GM Yhdysvalloissa taisi olla ensimmäinen,joka perusti taiteellisen suunnittelustudionsa jo 30-luvulla.
Ford Motor Company silti vielä pitkään ennen 1949 Fordin suunnittelua taiteili mallejaan teknisessä suunnittelukonttorissa insinöörien valvovien silmien alla.

50-luvun alussa bensiinihajussa kasvavalle nuorelle pojanklopille autokuvien katseleminen keskittyi enimmiltään mustavalkoisiin automainoksiin sanoma- ja aikakausilehdissä,joista osa oli kotimaisten mainostoimistojen kuvittajien käsialaa,osa ulkomaalaisia kuvituksia suomennetuin tekstein.
Akseli Gallen-Kallela taisi olla autotaiteen uranuurtaja Suomessa maalatessaan julisteen Bil Aktiebolagetille v.1905,mutta hänen jälkeensä kukaan kuuluisampi suomalainen kansallistaiteilija ei koskaan ryhtynyt moiseen tempaukseen.
1961.Liftarit. APU
Suomalaisten aikakausilehtien kuvatkin olivat yleensä mustavalkoisia taikka ruskeita kuten Suomenkuvalehdessä. Apu-ja Kuvaposti-aikakausilehtien kansitaiteilijatkin saivat tyytyä erikoisiin sinipunapainoksiin 50-luvulla,mutta jo 1961 Apu-lehdenkin kansikuvat olivat muuttuneet kuvittajienmonivärikuviksi
Seura,Viikko ja Kotiliesi taisivat olla ainoita,jotka julkaisivat monivärisiä kansikuvia 50-luvulla mm. kuuluisten postikorttitaiteilijoiden ja lastenkirjojen kuvittajiien.kuten Martta Wendelin töinä..
Kotiliesi julkaisi Wendelinin kansikuvatöitä jo 30-luvulla.
Kotirouvien lehtenä tunnettu Kotiliesi kuitenkin julkaisi myös automainoksia jo 20-30-luvuilla. Naisia myös käytettiin houkuttimina
20-luvun automainoksissa suomalaisissa julkaisuissa....


1941 Kotiliesi.Kansi Martta Wendelin
1928 ca. Nash.Suomen Voimavaunu Oy.
Kotiliesi
1956 National Geographic.
Chrysler
Ensimmäisen huaukseni automainostaiteeseen sain pappilan seinänaapurin.suomenruotsalaisen Fammu-tädin alkoviyksiöstä 50-luvulla vierailtuani useasti hänen luonaan-Fammu kutsui minus ruotsiksi Lilla kavaljerikseen eli pikkukavaljeeriksi tarjoamalla minulle lukuhetkiä vanhoista keltakantisista National Geographic lehdistä Pommacin appelsiinisoodan ja ranskalaisten hedelmäkovakaramellien kera.että hovihammaslääkärimme myöhemmin joutui paikkaamaan riisitaudin rosoittamia hampaitani amalgaamipaikoilla..
Näiden lehtien komeat ja taiteillut automainokset saivat pikkukundin sydämen tykyttämään ja josta omat autotaiteiluni ponkaisivat alulle siinä vuoden 1955-56 kieppeillä..

50-luvun alun automainokset olivat minusta realistisia verrattuina vuosikymmenen lopun kuviin,joissa taiteilijat olivat tahallisesti venyttäneet pitkiä siipiautoja,etenkin amerikkalaisissa mainoksissa. Brittimainoksissa taasen pikkuautojen sisällä istuvat ihmiset oltiin kutistettu,jotta autot näyttivät paljon suuremmilta kuin todellisuudessa.


1959 Pontiac.
Kuvataide Art Fitchpatrick ja Van Kaufman
1961 Pontiac Laurentian.
Oma Pontiacini kuva julkaistuna Classic Vans ja
 Commercial -lehdessä.2012
By Juhart
Amerikkalaisnen taiteilijakaksikko Art Fitzpatrick ja Van Kaufman tuli kuuluisaksi 50-60-luvun Pontiac-taiteesta. Art maalasi autot ja Van maisemat.
Vuoden 1957 kesä muutti autohullun ja autokuvia piirtävän klopin elämää vakavammin,kun perheemme oltiin kutsuttu Suomusjärven Enäjärven Katavasaaren kesämökiltä vieraaksi vastarannalla sijaitseva helsinkiläisen Simulan perheen mökille kahville.
Isäpastori onneksi oli saanut vaasalaisen ja bensaa pissaavan Aldell-perämoottorin nykäistyä käyntiin,jolla seilasimme tällä kertaa ilman haavereita vastarannalle Simuloiden rantaan.

1957 Chevrolet Bel Air.
Saturday Evening Post.

1957 Saturday Evening Post.
Leaving Maternity Ward by
John Newton-Hewitt


Kahvikalaasien aikana  sain kopattua kouriini kahvipöydän alahyllyltä uuden Saturday Evening Post-aikakausilehden,jonka lukemiseen ja kuvien katseluun melkein autistisesti uppouduin,kunnes äiti joutui toistamiseen melkein huutamaan,että nyt oli lähdön aika kotimökillemme.
Kysäisin Simulan sedältä,jos voisin lainata lehteä iltalukemiseksi...ja vastauksena sain myönteisen myhäilyn piipunvarren takaa..jos vain palauttaisin sen takaisin seuraavalla kahvikalassireissullamme.
Kesämökkimme verannan pöydän ääressä ilkeältä haisevan päivänkakkaravaasin edessä ihailin lehden automainoksia..etenkin komeata tulipunaista 1957 Chevrolet Bel Airia,jonka taiteilija oli maalannut ylämäkeen melkein ajamaan lehdestä ulos syliini..
Silloin päätin ryhtyä aloittelevaksi autotaiteilijaksi,jona olenkin sitten pysynyt seuraavat 60 vuotta...
Minulle monet vanhemmat ihmiset ja kuvaamataidon opettajat olivat silloin naureskelleet,ettei autojen piirtäminen eikä maalaaminen vesiväripaperille ole mitään oikeata taidetta,vaan kasvuikäisen pojan esipuberteettista autohullun pojan fantasiointia,että kyvyilläni voisin vaikka laveerata maisemia taikka maalata potretteja..Ne ovat sitä oikeata taidetta!..Kun kasvat,niin pyri Ateneumin taidekorkeakouluun..
Siinä fantasiassa olen sitten pysynyt koko ikäni!
Pyrinkin v.1966 sinne "Ateniemeen" pääsemällä varalle...mutta armeijaan meno oli silloin yo-kirjoitusten jälkeen kiikarissa 1967 syksyllä,jolloin "Ateniemi" vaihtui Örön rannikkopatterilinnakkeeseen sekä myöhemmin Hankoniemeen..

1967 Örön linnakkeen 88mm Itko-tykki
ka vääpelin Mosse
By Juhart
Inttiin lähtö Rockwellian style
By Juhart

1945 The Wonderful Life of Wilbur the Jeep
By Norman Rockwell

1947 Going and Coming
By Norman Rockwell

1940s.Tattooist
By Norman Rockwell
1945 The Swimming hole
By Norman Rockwell
Henry Ford
The Authentic Farmboy
By Juhart

Ford Motor Company
50th Anniversary picture
by Norman Rockwell

Rockwellian Xmas.
Plymouth ad
Myöhäisheränneenä 70-luvulla aloin tutkiskelemaan etenkin amerikkalaisten autotaiteilijoiden töitä,huomatakseeni,että suurin osa kuvittajista olivat paljon muuta kuin automallien kuvittajia,joidenka aiheskaalat keskittyivät jokapäiväiseen amerikkalaiseen elämään auton kanssa tai ilman.
80-luvulla ostin Manilassa Glorietta-ostoskeskuksen National Bookstore-kirjakaupasta amerikkalaisen taiteilijan Norman Rockwellin upean julistekirjan,joka sysäsi minua syvemmin realistisiin maalauksiin..autojen kanssa ja ilman..Rockwellia pidetään Amerikassa aidon amerikkalaisuuden tulkitsijana.Toiseksi Rockwellin teokseksi ostin hänen partiolaiskuvakirjansa.
Hänethän tunnettiin ikipartiolaisena ja partioaatteen innokkaana kannattajana,jollainen isärovastinikin oli paikallisen partiolippukunnan perustajana 1949 kotikauppalassani. Tutkittuani Rockwellin taidehistoriaa enemmän havaitsin lisäksi,että hän oli kuvittanut automainoksia ja Henry Fordin historian Ford Motor Companylle.
Minä Ford-hulluna olin väsäillyt Henry Fordin ja hänen tuotteidensa kuvia olan täydeltä jo pikkukundista.

Forward America
By Norman Rockwell

1957 Tuntematon kolkkapoika
By Juhart..

jatkuu...

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Aamu Manilassa.Isang umaga sa Maynilad..Filippiiniläiskirjeet.1.

Once Filipino man cares for his cockerel,
the woman cares for children


Heräsin kukonlauluun...aivan keskellä suurkaupunkia..
Näin olin herännyt joku aamu tasaan kello viideltä samaan kukonlauluun..aivan kuin joskus lapsuudessani maalla 50-lubun lalussa,Konrad-isännän ja Edith-emännän omistaman pienviljelijätilan vuokramökissä,jossa papinperhe vietti kesälomiaan Kemiön saaren Ornäsin lahden pohjukassa..
Manilassa on aivan tavallista kuulla kukonkieuntaan,koska suurin osa manilalaisista on saapunut työn perään juuri maalta eli provinssista.
Kristo kukkotappeluareenalla
Aitoja manilenjoja ei oikeastaan enää ole,koska melkein kaikkien juuret ovat maalta.
Kukkoja tyypillinen esikaupunkilainen ja maalta tullut manilalainen mies pitää vihreissä metallihäkeissä tontillaan pelkkänä harrastuksena ja mahdollisena lisätienestinä barangaynsa kukkotappeluareenalla,missä Kristo eli vedonlyöntien kerääjä kädet leväällä kutsuu lisäpanoksia...
Kristo-nimensä hän on saanut ristiinnaulitusta Kristuksesta..
Kukonkieunta kuului naapurini Butchin pihalta.Molaven asuinalueeni ja Molave Avenuen vastapuolelta..betonilaattaisen koripallokentän laidalta..
Koirani Boxer ja Cheapy,ruskeakarvaiset askalit eli filippiiniläiset sekarotuiset katukoirat olivat vastanneet haukunnallaan Butchin kukoille,että meidänkin talossa olisi herätys..
Kukot ovat niin suosittuja manilalaismiehille,että jeepneykuljettajatkin koristelevat jeepneyjen etupuskureita kromatuin tappelukukkomallein,jotka nokkivat vastatusten venttiilijousien päällä dieselin tärinästä..


Jeepneyn tappelukukot puskurilla


Merville Access Road
Uskoin Butchin vielä nukkuvan,koska eilisiltana olin nähnyt hänen lähteneen toisen naapurini Philippine Airlinesin lentokapteeni Orobesan kanssa kaljalle johonkin läheisen Merville Access Roadin karaokebaariin.
Butch itse oli DPWH:n (Department of Public Works and Highways) eli paikallisen tie-ja vesirakennuslaitoksen insinööri,joka piti viidenkympinvillityksessään nopeista moottoripyöristä ja nuoremmista naisista..
Butchia baaritytöt kutsuivatkin Sugar Daddyksi..
Lentokapteeni Orobesallakin oli samanlainen villitys,huolimatta siitä,että hänellä oli komean kaunis Elizabeth lentoemäntä-vaimo kotona..
Butchin Monette-vaimo taas näytti tavalliselta kotirouvalta,joka sattumoisin oli hurahtanut johonkin uuteen katoliseen hurmioon,käymällä joka aamu Molaven asuinalueen kappelissa aamumessussa..

Molaven talon veranta
Olin tehnyt aamutoimeni, keittänyt perkolaattorissa Barako-aamukahvini ja asettunut verannalle nauttimaan aamun viileydestä sekä seesteydestä..
Tyttärenikin olivat vielä nukkumassa makuuhuoneessaan ja heidän tätinsä Tita Fhelykin oli sulkenut itsensä vanhanpiian neitsytkammioonsa lukkojen ja säppien taakse käytävän päässä..
Hän oli kuullut yhdessä iltavesperissä Eukaristipadrelta,että Herra voisi tulla sisään kuin varas yöllä..

Butchin Monette-vaimo oli Fhelyn paras ystävätär,jonka kanssa he kulkivat paikallisen Eukaristipappisseminaarin pippaloissa sekä Molaven kappelin toimissa..
Näinkin Monetten jo kulkevan kotoaan Ipil-Ipil Streetiä ylös Molave Avenuelle valkoisessa Handmaids of Jesus-nunnakonventtinoviisin tapaisessa univormussa..ohi Orobesojen kulmatalon..ja kohti Molaven keskuspuiston kappelia..
Monette tiesi miehensä syrjähypyistä,katselemalla niitä sormiensa läpi,koska katolisnaiselle avioliitto on koko elämän kestävä projekti..
Hänen kommentinaan miehestään vain avioliiton yhdessäpitämisenä oli:
--He is a Good Provider!
Butch oli juuri edellispäivänä kipannut kaksi kuorma-autollista harkkotiilejä talonsa pihalle ja joita hän oli "lainannut" maantiesiltaprojektistaan talonsa kolmannen kerroksen rakentamiseen..
DPWH:n insinöörit ovat maankuuluja pikkuvilpeistään..eli taskunpohjiensa täytöstä valtion kassasta.

Gerry,Monic,Riittaj Johanna
koripallokentän edustalla
Molaven taloa vastapäätä
Fhelyä Monette näin varhain ei ollut saanut kaverikseen aamumessuun,koska Fhelyllä alkaisivat aamutoimet tyttärieni lähettämiseksi kouluun aamiaisin ,univormujen silittämisin ja television aamu-uutisin.
Eikä Fhely oikeastikaan ole koskaan ollut kovin uskovainen katolilainen,joka kirkossa käyntien aikana nappasi parhaimmat juorut kappelin takapenkissä naapurien rouvilta ja päiväsaikaan kävi levittämässä uutisensa jokaiselle lähinaapuriston kotirouvalle,joka ei sattunut käymään messussa..
Kutsuinkin Fhelyä Molave Bullettiniksi..Manila Bulletin-sanomalehden mukaan..

Naapurissamme harkkotiiliaidan takana oli myös hiljaista.
Toisin kuin eilisiltana.jolloin Estradan tohtoripariskunta tappeli,kuten yleensä joka ilta herra tohtorin ja psykiatrin saavuttua myöhään kotiin vanhalla Mistubishi Coltillaan.
Tohtori oli syyttänyt raskasta liikennettä myöhästymisestään..
Rouva tohtori ja gynekologi Estrada vastaanotti hänet kovalla kiljunnalla ja soimaamisella,joka jatkui keskiyöhön asti,kunnes herra psykiatri Estradan määräämät Diapamit nukuttivat lopulta rouva gynekologi Estradan..
Iltataisteluiden syynä yleensä oli rouvatohtorin sairaalloinen mustasukkaisuus,jota itsekin ihmettelin,koska herratohtori Estrada oli rouvatohtoria lyhkäsempi ja hiirenhiljainen miehenkuva..

Paikalliset asuinalueen ulkopuolelta shantyalueelta öisin nukkuvien vartioiden ohi luikahtaneet Rugby-pojat (kontaktiliimapullohaistelijat) saivat keskiyöpilvensä Estradojen roskapöntöltä,mihin herratohtori oli heittänyt rouvatohtorin vanhentuneet psyykelääkkeet..

Brasililainen ja vasemmalla
Estradojen harkkotiilimuuri
Katselin verannalta autotallissani seisovaa oranssinväristä Brasilian volkkariani....
Pari viikkoa sitten se oli vielä seissyt koripallokentän molavepuun alla käyttämättömänä ja pikkulintujen paskomana. Sen omistaja Lolo Margallo,entinen Yhdysvaltojen laivaston veteraanipuosu oli ostanut upouuden ja laivastontummansinisen Kia Priden ylpeydekseen autotalliinsa..ja näytti pesevän sitä autotallissaan mennäkseen eukaristipappiseminaarin kappeliin aamumessuun Mervillessä.
Olin kuukausia taivutellut Lolo Margalloa Volkkarin myynnistä ja lopulta saanut kaupat,Gerry-rouvani saavuttua Riyadhista käsiveska täynnä petrorialeja..
Gerry halusi ostaa sen lahjaksi minulle kotimiehen urakastani,koska puoli vuotta aiemmin olin ottanut lopputilin Riyadhin King Faisal-sairaalan materiaaliosastolta..päätymällä Manilaan freelancetaiteilijaksi..



Brasilialainen Molaven tallissa..
Taustalla hämäränä Lolo
Margallon talo
Aikeinani oli aamupäivällä matkata Pasay Cityyn ostamaan volkkariini paikallisilta VW-varaosadiilereiltä  korin kiiltäviä pisteosia sekä uuden aidon 1964-vuosimallin mukaisen takavaloparin isojen pyöreiden 1974-mallisten takavalojen tilalle. Brasilialainen kun oli mutaatio saksalaisella 1964-mallisen korilla ja 1974-mallisen 1500-kuutioisen tekniikalla..
Ostosreissuni olin päättänyt tehdä tricyclellä Molavesta SLEXin (South Luzon Express Highway) Service Roadille sekä sieltä jeepneyllä Pasay Rotondaan,koska Pasay Cityn Taft Avenuella LRT:n (Light Transit Railroad) alla oli vaikeata saada parkkipaikkaa aamutungoksessa...Toisena syynä oli Pasay Cityn liikennepoliisit,jotka valkoisen naaman nähtyään ratin takana,erittäin herkästi keksisivät antaa sakot jostain tehdystä tai tekemättömästä liikennerikkomuksesta..

Taft Avenue.Pasay Rotonda

1960-luku.Pasay Cityn VW-kuplapoliisivoimat
Aikoinaan 60-70-luvuilla Pasay Cityn poliisit ajelivat VW-kuplilla,mutta nykyään Toyota Corolloilla sekä moottoripyörillä..kehumalla korttelipoliisilaitoksien ovien slogaaneilla.."New Cops in the Block",joista pasaylaiset olivat vääntäneet oman slogaaninsa "New Goons in the Block"...
Matka sinne aina oli haastavaa aamuruuhkan kosteassa kuumuudessa ja ruuhkassa tupaten täydessä jeepneyssä,missä joutuu imemään keuhkoihin muiden jeepneyden sekä bussien dieselkäryjä. Ostoreissulta palattuani aamusuihkusta ja puhtaista vaatteista huolimatta tulisin näyttämään Manilan pakokaasusaateen mustaamalta ja hiestä läpimärältä murjaanilta...

Molave Avenue
Yläkuva:
Naapurin tanssiopettajattaren
talo ja
Alakuva:
Oma talo naapurissa
No.18


Filipina Maid
Aamutoimiini Barako-kahvin ja Hope-menttolisätkän jälkeen kuului Molave Avenue 18-katuosuuteni lakaisu,jota naapurien filippiinomiehet koskaan eivät alentuisi tekemään,koska sellaiseen ollaan palkattu joko perheen autokuski taikka kotitalouspiiat..
Minua katsottiin Pohjolan valkoiseksi hulluksi,joka kadun lakaisun lisäksi leikkasi nurmikot,trimmasi puskat ja molavepuun oksat,korjasi autojaan,paikkasi katon vesivuodot tai korjasi TV-antennin taifuunin jälkeen..ja kaikki muut talon manuaaliset duunit..
Naapurini,kuuluisan televisiotanssiopettajattaren univormupukuiset piiat hymyilivät minulle vienosti käsillä suitaan kikatuksen peittämiseksi, kohdattuamme Walis tingting-luutiemme kanssa tonttini rajalla..
--Magandang umaga..Sir!
--Hyvää huomenta..Sir!
Piiat yhdestä suusta tervehtivät...pakenemalla pikaisesti takaperin portilta autotalliin,josta kuulin naurun tirskauksia..talon rouvan kehoittaessa narrapuisen pääoven raosta:
--Maglinis ang kotse ko!
--Peskää autoni!
Tytöt yhdestä suusta:
--Yes--Mam!
1945 Amerikkkalaiset laivaston
 matruusit
vapaalla Sta.Cruzissa,Manilassa
Jotenkin säälin näitä kotipiikoja,jotka olivat tulleet  provinssista Manilaan tekemään rikkaiden talouksien raskaat työt..Työaikoja ei oltu lainmukaisesti edes säädetty 8-tuntisiksi,vaan ne venyivät usein aamusta iltapimeään..Laki kyllä oli määrännyt työnantajien osuuden paikallisen eläketurvan maksamiseksi palkan päälle sekä irtisanomissuojan..
Filipinapiiat ovat aikoja olleet maan parhaimpia vientiartikkeleita melkein joka maapallon kolkkaan ja joista moni voisi komeilla nätteydellään jopa Jennifer Lopezin Maid in Manhattan-roolihahmoa.
Minulle he olivat Maids of Molave Park..jotka aamuisin tervehtivät minua lauseella "Hello Joe!",joka sanontana oli lähtöisin II Maailmansodan aikaisista amerikkalaisista maassa olleista sotilaista... G.I. Joeista sekä laivaston matruuseista..
Jopa Kreikassa kreikan kielen sanakirjaan oli kotipiian nimelle annettu vastine..Filipina..josta Filippiinien valtio oli tehnyt Kreikan valtiolle virallisen nootin filippiinojen häväistyksestä..
Kreikka oli joutunut pyytämään anteeksi ja poistamaan sanakirjasta kotipiian Filipina-vastineen..

jatkuu...