Sensuelli brittileidi sämpylällä Hornin korttelissa.Hillman Minx- ja Commer Cob-stoori.

1959 Hillman Minx-joulumainos

Minx--sensuelli leidi
Cob--sämpylä

Hillman Minx:
----------------------

Nyt juuttuneena Rootesin tuotteisiin päätin ruksata muutaman sanan coventryläisen autotehtaan suosituista pikkuautoista Hillman Minxeistä ja Commer Cob-pakettiautoista..
Hillman Minxistä olen kirjoittanut japanilaisesta 50-luvun lisenssi-Isuzu Hillman Minx-tarinassani.
Commer Cob ei kylläkään kuulunut Isuzun tuotantoon,joskin Husky-farmarimalli oli Isuzun Hillman-listoilla..

1951 Hillman Minx Saloon
By Dinky Toys

50-luvulla emme tienneet juurikaan mitään japanilaisesta autotuotannosta,mutta japanilaiset peltilelut tulivat minulle tunnetuksi Axelssonin taloustavarakaupasta Horninkadulla ja Suvannon urheilu- ja leluliikkeestä Turuntiellä Postinkulman talossa..
Nekin japanilaiset peltileluautot sattuivat olemaan silloin amerikkalaisia malleja poliisi- ja palopäällikön autoista  Greyhoundin busseihin...
Brittiläiseen Dinky Toys-mallistoon kuului yksi 1951 Hillman Minx-malli,jollaista silloin ei ollut saatavilla kauppalan lelukaupoista....mutta ihan oikeasti luonnossa sain tsiikailla vastineeksi aitoja täysiskaalaisia Minxejä ja Cobeja kauppalan liikennevilinässä..

1940-44 Hillman Minx Tilly 10hp

Hillman Minxiä valmistettiin Coventrystä kaakossa sijaitsevassa Ryton-on-Dunsmoren pikkukylässä, Sota-aikana Rytonin tehtaassa valmistettiin lentokemoottoreita. Minx tuli sota-aikana kuuluisaksi armeijalle valmistetusta ja 10-verohevosvoimaisesta Hillman Minx Light Utility-mallista eli Tilly-pickupista,jollaisia olen nähnyt useissa sota-aikaa käsittävissä brittifilmeissä sekä -televisiosarjoissa..
Sodan jälkeen 1945-47 valmistettiin sotaaedeltävän mallin takakontillista variaatiota Minx Phase I-nimikkeellä.
Sotaaedeltävä Minx oli ns. luiskaperäinen malli ilman takakonttia. Moottorina uudessa Minxissä oli vielä vanha 1185-kuutioinen sivuventtiilimoottori. Erikoista mallissa oli itsekantava kori. Vv.1947-48 valmistettiin vuoden Minx Phase II-mallia ennen täysin uuden Minxin esittelyä.

1939 Hillman Minx Foyles War-televisiosarjassa

1948 Hillman Minx Phase II Drophead Coupe

Hillman Minx Mark III -1957 Mark VIII:
-----------------------------------------------------------------

1948-51 Hillman Minx
 Helsingintiellä.Taustalla
 Ol.Tähkän liikerakennus
 ja ravintola,
Juhart

1949 Hillman Minx Mark  V

1950 Hillman Husky Mark V

1955 Autokuvasto.Humber Hawk Series III,Hillman Minx
Mark VIII Californian ja Sedan.
Autola Oy

1953 filmatusta elokuvasta Flottare
i färg.1950 Hillman Minx
Mark V Drophead Coupe

Suomeenkin näitä sodanjälkeisiä vanhakorisia Minxejä saatiin jonkinlainen määrä Autola Oy:n maahantuomana..
1948 Minx Mark III sai päälleen uudet modernit kuosit,mutta vanha 1185-kuutioinen sivuventtiilimoottori pysyi yhä voimanlähteenä vaatimattomin 35 hevosvoimin.
V.1949 Minx Mark IV:n tehoa nostettiin 37.5 hevosvoimaan.
V.1951 Minx Mark V sai kylkeensä kromilistat ,mutta vaakakromilistainen maski pysyi ennallaan,kunnes v.1953 Minx VI sai uuden leveämmän kromihymyn. Samana vuotena Minx Californian Hardtop eli brittiläisittäin Pillarless Coupe esiteltiin..Pieneen Suomeenkin näitä Californian-malleja saapui jonkinlainen määrä. Minxiä tarjottiin myös avomallisena Drophead Coupena ja Hillman Husky Estate Car-ina eli farmarimallina.
Minua oli aina kiinnostanut 1948-1952-malliset ja nelioviset Minxit ulkonäöltään,etenkin vaaleanvihreänä..joka oli ja vielä on mielivärini,kuten kuvassani olen maalannut yhden parkkiin Helsingintiellä.

1956 Standard 8 Super

Mielestäni Minx toi mieleeni maskillaan säyseän ja turvallisen kuvan pienestä perheautosta,joka oli yhtä luotettava ja turvallinen kuin kotiäiti essussaan lieden ääressä..
Samanlaisen turvallisen ja vaatimattoman kuvan sain pienestä Standard 8-mallista,jota Traktoauto edusti.
Sillä oli kylläkin pieni puute Minxiin verrattuna,koska siitä puuttui avattava takakontin kansi,jolloin matkapakaasit piti aina tunkea takaovista selkänojan yli tavaralokeroon. Vasta Standard 10-malli sai avattavan matkatavarakontin..

1951 Hillman Minx-esite amerikkalaisille
ja kanadalaisille diilereille

1956 Rootesin Hillman-,
Sunbeam- ja
Commer-mallisto

V.1953 lisäksi esiteltiin Minx Mark VII-mallisto,joka sai pitemmät takasiivet sekä tilavamman takakontin ja v.1954 Minx VIII,joka varustettiin isommalla 1390-kuutioisella moottorilla.Sama voimanlähde tuli seuraaviin 1956 esiteltyihin Audax-malleihin,joidenka korisuunnittelijana oli amerikkalainen Loewy Studio..
Amerikkaankin Minxiä myytiin bensapihinä vastineena isoille ja bensajuopoille jenkkimalleille.
Jenkeistä löytyy vieläkin romuttamoista Minx Californian- ja Drophead Coupe-malleja...
Jenkkien Minxin vastaanotto kuitenkin oli ollut melko laimeata.
1953-61 Isuzu Motors valmisti Japanissa lisenssillä Hillman Minxejä Isuzu Bellettin valmistukseen saakka.
Minxiä koottiin myös Australiassa sekä uudessa Seelannissa.
Australiassa Minxiä sai myös Utility- eli UTE-pickupmallina.
Uussiseelantilainen Minx oltiin ristitty Humber 80-ja 90-malleiksi Audax-sarjassa. Kaikki australialaiset ja uusiseelantilaiset Minxit oltiin koottu CKD-(Completely Knocked Down) osista...

Jopa toisessa kotimaassani Filippiineillä Hillman Minx oli suosittu mm. taksikäytössä Standard 8-10-mallien kanssa

1966 Kartimar-ostoskeskus Manilan Pasay Cityssä.
Etualalla 1955 Hillman Minx VII.1965 Hillman
Super Minx-taksi oikealla perässä

1958 ca. Rizal Avenue,Manila.
Oikealla MB 180d-taksi,Standard 8-taksi ja
 Standard Vanguard Phase I

V.1953 lähtien Manilassa RAMCAR Inc. kokosi Hillman Minxiä aina Super Minxiin asti.
Hillmanin valtuutettuna piirimyyjänä ole Henderson Trippe Inc. Manilassa. Ramcar Inc. tunnetaan  nykyään mm. autonakkuvalmistajana (Oriental,Motolite jne.)

1950-lukuinen Ramcar Inc.-
Oriental-akku- ja Hillman
Minx-mainos

1956 Hillman Minx I

Audax Hillman Minx Series I-Series VI (1956-67)
---------------------------------------------------------------------
V.1956 amerikkalainen Loewyn studio muokkasi Audax Hillman Minxin aivan uuteen uskoon miedoin Studebaker Championin piirtein.Ranskalainen ja eksentrinen Raymond Loewy oltiin pestattu jo v.1939 Studebakerin muotoilijaksi...
Minx Series I-VI sai vuosien aikana monia kasvonnostoja moottorin tilavuuden noustessa 1390-kuutioisesta (I-II) 1725-kuutioiseen Series VI:ssa 1965. Järjestysnumerosarjasta kuitenkin omituisesti puuttui IV malli...IIIC:n ja V;n välistä kuin luokalta pudonneenna.
Audax-sana merkitsee pitkänmatkan pyöräilyä ja melkoisen pitkän matkan Minx-sarja rullasikin,kunnes uusi Hunter-mallisto esiteltiin..
Mallisarjoissa käytettiin monenlaisia rattivaihdevariaatioita,mutta I-II-sarjan optiona tarjottiin Lockheedin Manumaticin puoliautomaattia kaksin polkimin. III-sarja sai kuitenkin Smith Easydrive-automaatin ja V-VI-sarja Borg-Wagnerin...
Rootes Groupin Badge Engineerinä Minxiin lisäksi pohjautuivat Singer Gazelle sekä kaksiovinen Sunbeam Rapier Pillarles Coupe..

1958 Hillman Minx IIIC

1959 Sunbeam Rapier Monte Carlon rallissa

1965 Singer Gazelle

Kanadassa Hillman Minxiä myytiin Sunbeaminä.
Kuvassa 1966 Sunbeam Minx

1965 Hillman Super Minx mark II

Hillman Super Minx Mark I-IV (1961-67)
---------------------------------------------------------Hillman Super Minxin piti korvata Minxin III-sarjan,mutta III-sarja vaihdettiinkin VI-sarjaan,jolloin Super Minxistä tuli oma merkkinsä..Tavallista Minxiä suurempana mallina Super Minx-mallistoon v.1962 lisättiin farmari- sekä avomallit. 1992-kuutioinen-62-hevosvoimainen ja valurautakantinen nelonen myöhemmin vaihtui alumiinikantiseksi.
Super Minxiä pysäyteltiin Lockheedin rumpujarruilla ja sisustusverhoiluun käytettiin Vynide-keinonahkaa .Autossa oli nyt vakiovarusteena lämmitin,mutta radiosta piti maksaa erikseen optiona.Vaihteistona oli synkronoitu nelilovinen laatikko ykköstä lukuunottamatta lattiavalitsimin,mutta Smith Easydrive-puoliautomaatin sai tilauksesta..Super Minxiä sai yleensä yksivärisenä,mutta kaksivärikombinaatioita oli lisäksi tarjolla..
V.1962 esiteltiin Mark II.jolloin rasvausnipat poistuivat ja eteen asennettiin levyjarrut.Automaattivaihteisto muuttui Borg-Wagneriksi.

1965 Hillman Super Minx
Mark III

1964 esiteltiin Mark III,joka oli saanut 3 isoa sivuikkunaa per kylki. Panoraamatakalasi oltiin poistettu uuden isomman takaikkunan paikalta..Kattolinjakin oli madaltunut..
Samaa korimallia sai Singer Voguena sekä Humber Sceptrenä..
1965 lokakuussa esiteltiin London Motor Showssa Super Minx Mark V uudella 1725-kuutioisella moottorilla,jota myös käytettiin myöhemmissä Hunter- ja Arrow-malleissa..
1966 Super Minx vaihtui uuteen Arrow-mallistoon Hunter-nimisenä ja Super Minxiä valmistettiin Hunter-korisena vuoteen 1967..

1967 Hillman Super Minx

Hornin korttelissa näkyi 50-60-luvuilla useita Hillman Minxejä aivan 50-luvun alun malleista viimeisiin Super Minxeihin. Pidin enemmän niistä 50-luvun alun Minxeistä kuin Loewyn studion mallaamista Audax-malleista,joissa yritettiin matkia transatlantilaisia muotoja,kuten tilanne oli niin monessa muussakin brittiautomerkissä...
70-luvulla jopa Super Minxit näyttivät vanhentuneilta jokamiehen autoilta,joita autoliikkeet puskivat käytettyjen vaihtoautoplaanien takapihoille,koska kukaan niitä ei enää halunnut..
Hillmanin onnistui kuitenkin elvyttää merkkiään 60-luvun alussa Hillman Imp-pikkuautolla,jota brittiautolehdistö kritisoi.."liian pieni ja liian myöhään"..."Too Little,Too Late".
Impiä myytiin Suomessa myös Sunbeamina. Jäärata-ajoissa ja ralleissa tosin Imp näytti omat erikoisuutensa...

Sulo Vilenin 1956 Commer Superpoise

Elannon 1956 Commer Superpoise

1949 Commer QXR TS-3 kaksitahtidieselillä

1957 Commer Superpoise
,Airflow
Streamlines Ltd.
Samaa koria käytti
 Suomessakin
Dodge ja Fargo..

Commer Cob:
---------------------
Commer kuorma- ja tavara-autoautomerkkinä oli syntynyt jo v.1905 Etelä-Lontoon Lavender Hillsillä ja myöhemmin muutettua Lutoniin, eli 1970-luvulle asti.jolloin se ristittiin Dodgeksi,Chrysler Europen ostettua Rootes Groupin.
Kuorma-autoina itse tunsin Commerit 50-luvulla kauppalassa ja sitä ympäröivässä maakunnassa.Nokallinen malli oli Superpoise ja nokaton Commer piti erikoista ääntä erikoisella TS3-kaksitahtidieselillään.Commereita näin maaseudulla enimmäkseen maitoautoina brittiläisten Leyland Cometien rinnalla.Nokka-Commer-pakettiautoja näin myös toriautoina,mutta ilmeisesti Suomen kuuluisin nokka-Commer Superpoise oli Tankki täyteen telvisiosarja huoltamon pitäjän Sulo Vilenin hinausauto..
1926 Commer-merkin osti Humber ja v.1931 kummatkin merkit tulivat muodostamaan Routes Groupin,joka nieli lisäksi Hillmanin,Singerin,Talbotin,Sunbeamin sekä Karrier Lorriesin..

1956 Commer Cob Van

1961 Salon Seudun osuuskaupan
maatalousmyymälä ja
61 Commer Cob

V.1956 esiteltiin kolmiovinen Commer 7 CWT (Centum Weight Ton tai Hundredweight--1 cwt--100 paunaa)-Cob-pakettiauto,joka pohjautui Hillman Minx Husky-farmarimalliin.
Cobissa oli Minxin 1265-kuutioinen sivuventtiilikone nelilovisin lattiakepillä varustetuin vaihdelaatikoin. Cobin takaovi avautui sivulle tavaroiden lastaamiseksi...
1958 Commer Audax Cob Series I sai lisähevosvoimia ja Series II matalamman katon,syvemmän tuulilasin sekä mukavammat istuimet,kun Series III:a meikattiin erilaisilla kromimaskeilla ja trimmeillä..
Kotikaupungin Vilhonkatu numero 7:ssä Commer Cobia myi Salon Autotarvike Oy Panhadin rinnalla melko hyvällä menestyksellä,koska liikenteessä näkyi useita Cobeja..ja yleensä yhtä harmaina kuin kaupungin keskusta syystalvisin.

Tähkäpäiden Commer Cob

Lähimmän tutustumisen Commer Cobiin sain kun pappilan pihaan ilmestyi 60-luvun alussa seurakunnan uuden nuoriso-ohjaaja Veikko Tähkäpään Jyväskylästä hankittu ca.1961 Commer Cob... Van..
Sekin tuhoutui auto-onnettomuudessa ja Cobit alkoivat häipyä katukuvasta hiljalleen muiden pakettiautomerkkien tieltä. Cobistakin tehtiin piilofarmarimalleja,kuten niin monista muistakin sen ajan pakettimalleista...
V.1965 Commer Cob haudattiin ja tilalle syntyi Commer Imp-pakettimalli,joka pohjautui pieneen Hillman Impiin..ja Imp Husky-farmarimalliin..
Suomeen en usko montakaan Commer Impiä tulleen..jollei yhtään..Valmistuaikakin jäi pieneksi vuosille 1965-68....
Commer-pakettiautot näyttivät pienentyneen kuin pyyt maailmanlopun edellä..

1965-68 Commer Imp 5 cwt Van..

Coventryläisten herrojen visiitti Hornin korttelissa.Osa 2.Humber-stoori.

1955 ca.Auto-Osan Nortonit ja Triumphit

Traktoauton ja Salon Auto ja Moottorin visiittien perästä hyppäsin isäpastorin sotapyörän  Lepper-satulalle suuntana seuraava autoliike,joka sijaitsi Turuntiellä Lydmanin kahvilan vieressä ja Koskisen rautakauppaa vastapäätä..Veljekset Saarisen Auto-Osa.
Liike edusti monia automerkkejä,kuten Chrysleriä,Jeeppiä,Gutbrodia ja Humberia..Auto-Osa edusti myös saksalaista Moto-Standard-jyrsijämerkkiä..
Lisäksi liike myi brittiläisiä Triumph- ja Norton moottoripyöriä..

Saaristen 1949 Chrysler New Yorker

Autoedustusvalikoima oli mielestäni erikoinen...ja veljekset Saarisilla oli käytössä oikea 1949-mallinen New Yorkerkin..
Liikkeestä olin aiemmin saanut sotapyörän ookatankoon pyöreän Castrol-tarrankin vauhdin lisäämiseksi ja aanailin,että tällä kerralla voisin saada jopa jonkun autoesitteenkin..
Minua onnistikin sillä kertaa saadessani kännyyni oikean 1957 Humber Hawkin värikuvaesitteen.minkä taitettu keskiaukeama avasi koko Hawkin sivuprofiilikuvan nelisivuisena.

1957 Humber Hawk

1957 Studebaker Silver Hawk

Vaikka coventryläinen Humber Hawk oli täysi britti,niin sivukuva paljasti paljon amerikkalaista autodesignia panoraamaetu- ja takalasein..jotain Chevroletin ja Oldsmobilen ristisiitosta kolmeneljäsosaskaalassa..

1954 Humber Hawk

Oikeasti ihan luonnossa en koskaan ollut tavannut 1957 Humber Hawkia,mutta 1954-mallisen mustan Hawkin Harjavallan kirkonkylän pirssitolpalla tummansinisen Dodge Coronetin parina..
Papinperhe oli silloin joutunut savikauppalasta evakkoon Harjavallan rikkinummille isäpastorin pastoraalitutkinnon takia vuosiksi 1954-56....
Pirssitolpan vanhoillinen Humber Hawk oli mielestäni täysi antiteema amerikkalaiselle 1956 esitellylle Studebaker Silver Hawkille,jonka sulavan kauniit muodot oli suunnitellut kuuluisa muotoilija Raymond Loewy,joka oli tullut kuuluisaksi designeriksi leivänpaahtimista dieselvetureihin..
Raymond Loewy oli kylläkin suunnitellut mm. brittiläiselle Rootesille 1950-luvun puolivälin Hillman Minxin AUDAX-malliston,joka kielii monista studebakerimaisista piirteistä minikoossa.

1958 Audax Hillman Minx-esite

1953 Humber Super Snipe Suomessa

Ihme ja kumma kylläkin oli se,että v.1948 esitelty Rootes Groupin Humber Hawk III:n  (Mk III-VIA-1948-1956) ja isomman Humber Super Snipen korit oltiin suunniteltu myös Loewyn studiossa. Rootes käytti Humbereissa erikoisia lintunimiä haukan lisäksi,Snipen merkitessä suomeksi taivaanvuohta.
Super Snipe näytti lihoitetulta Hawkilta kuutoskonein,kun Hawk oli nelisylinterinen,joskin mallia kutsuttiin Big Fouriksi sylinteritilavuuden noustua v.1948 2060-kuutioisesta v.1957 2677-kuutioiseksi.Loewy Studion Humberien keulan muoto maskeineen levisi Rootes-malllistossa Sunbeam Alpinesta isoihin Commer Superpoise-kuorma-autoihin...

1953 Sunbeam Alpine Roadster.Samanlainen kuin
Miss Universum 1952 Armi Kuuselan lahja-auto

1953 Commer Superpoise

Humber Hawk 50-luvun Britanniassa oli erittäin tunnettu merkki valtion virkamiesten ja ministerien virka-autona. Mustia Humber Hawkeja vilisi monissa 50-lukuisissa mustavalkoisissa brittiläisissä rikosfilmeissä sekä Pathenin uutisväläyksissä elokuvateatterien alkukuvina...

Winston Churchillin 1954
Humber Super Snipe

Britannian kuuluisa pääministeri Winston Churchill tunnettiin yhtä hyvin sikareistaan kuin 1954 Humber Super Snipe-virka-autostaan..
Samoin kuuluisa Britannian armeijan marsalkka Montgomery tunnettiin 1941-mallisesta ja maastonvärisestä Humber Super Snipe-avovirka-autostaan Pohjois-Afrikan erämaista ja Sisiliasta Normandiaan...
Humberiaan Montgomery kutsuikin "vanhaksi luotettavakseen"..."Old Faithful".
Winston Churchill kerran pääsi "Montyn" Humberin kyytiin Euroopan sodan päättymisen voitonjuhlaparaatissa..

1944 Marsalkka Montgomery 1941 Humber
Super Snipessaan Seinen ylityksessä

1956 kuvattu Humber Hawk-taksi Helsingin
rautatieaseman taksitolpalla 1948 Checker A2:n
kaverina

1955 kuvattu Humber Hawk Oulun läänin rekisterissä

1963-67 Humber Sceptre S1

Oman savilaaksokauppalan katukuvassa valitettavasti ei näkynyt yhtäkään Humberia,,ei edes taksitolpalla v.1957,vaikka tilava Hawk olisi hyvin sopinut pirssikäyttöön. Oliko kyseessä merkin outous ja Auto-Osan  Humberin edustus ns. lisämerkkinä Chryslerille...Toisena syynä pidin Fordin ja GM-merkkien vahvaa edustusta kauppalan automarkkinoilla..
Erikoisena pidin,että v.1967 Rootes Group fuusioitui Chrysler Europen kanssa,jolloin Humber-merkki eli viimeisiä elinvuosiaan Sceptre-mallillaan,joka pohjautui Hillman Super Minxiin "Badge Engineering-mallina".
Hillmania ja Humberia edusti Suomessa vuodesta 1933 Autola Oy,joka v.1967 sulautui Wihuri-Yhtymään...
Hillman Motor Company osti Humber-merkin siipiensä alle v.1931.

Erikoisuutena Autola Oy:n Rootes-tuotteena Commer Cob-pakettimallia myi kotikauppalan Vilhonkadulla Salon Autotarvike Oy ranskalaisen Panhardin kanssa..
Autowikipedian mukaan Humber Hawkia tuotiin Suomessa ainakin v.1958..eli maininta voisi aanailla sitä,ettei Humberia enää tuotu maahan sen jälkeen..eli satuin olemaan viimeisiä Humber Hawkin esitteen saajia v.1957 Salon Auto-Osasta..

Nahkasalkkuni pullistellessa isän sotapyörän takaterakalla autoesitteistä lähdin fillaroimaan Turuntietä pitkin Salon Automyynti Oy:n myymälälle,josta voisin saada uusia Ford-esitteitä..
Pistettyäni fillarini Salon Leninkikeskuksen pyörätelineeseen Turuntie 3:ssa,painelin Automyynnin ovesta sisään.

1954 Ford Consul Salon
Automyynti Oy:n vitriinissä

Myymälässä ei näkynyt yhtään automyyjää eikä missään näkynyt merkkiäkään esitteistä..
Myymälän takaseinällä paistoi iso Amerikan Fordin logo,jonka tunsin Ford Customlinen nokkamerkeistä...Punavalkoisella linoleumiruutulattialla seisoi puunattu brittiläinen Ford Consul,jonka kuskin ikkunasta kurkkasin nopeusmittarin huippulukemaa..kuten poijilla oli aina tapana..
Kaiken hiljaisuuden keskeltä päätin poistua liikkeestä funtsimalla,että kaippa Fordit myyvät itsensä ilman myyjiä,koska taksitolpatkin olivat niitä pullollaan.

1900 ca. Humber- fillarimainos

Kotiinpäin polkiessani muistin,että jossain olin nähnyt Humberin polkupyöräesitteenkin ohittaessani Kuparikulman.
Humberhan oli aloittanut 1800-luvun loppupuolella fillarituotannon paljon ennen autovalmistusta.
Muistin,että Kuparikulman paikalla oli seissyt ennen vuotta 1955 ns. Lindholmin puinen kulmatornitalo,jossa vuosisadan alussa liikemies Erik Nordlin oli myynyt polkupyöriä..ehkä Humberiakin..Sitten siinä oli pitkään ollut Arlinien kirjakauppakin ennen talon purkua...

Mieleeni putkahti,että huomenna minun pitäisi valmistautua kesämökille lähtöön Suomusjärvelle Laineen onnikalla...
Mukaan ottaisin kaikki keräämäni autoesitteet kesälukemisiksi.
Mökin ponttoonilaiturilla onkiessani voisin tiirailla Variksen maatalon yläpuolella sinertävälle taivaalle,missä leivoset (Studebaker Lark),kanahaukat (Humber Hawk) ja taivaanvuohet (Humber Super Snipe) ilmassa leikkiä lyövät.....

Coventryläisten herrojen visiitti Hornin korttelissa. Osa 1.Vanguard Phase III- ja Humber Hawk-stoori.

Koskisen kulma Halikon tullissa ja Salon Autokoulun 1953
Standard Vanguard Phase II kouluauto.
Juhart recolored

Coventryläinen Vanguard-stoori:
------------------------------------------
1957 minulle papinpojalle oli viimeinen vuosi Alhaisten kansakoulun neljännellä luokalla ennen yhteiskouluun pääsyä.
1958 keväällä tulisin pääsemään Yhteiskouluun enkä Yhteislyseoon,joka olisi sijainut aivan pappilan huoneeni vastapuolella Torikadulla..kuulema pinnat eivät riittäneet valioluokan lyseoon,johon vain fiksut ja välkyt pääsivät..
Yhteiskoulu sijaitsi Alhaisten kansakoulun tontilla vanhassa alakoulun puurakennuksessa,jonka avoimista ikkunoista keväisin sai haistella Ylhäisten näkkileipätehtaan makeita vanikka-aromeja..

Vuosi 1957 elettiin vielä luokkayhteiskunnassa,jossa meidän pappilanväki laskettiin herrasväkeen,kun lankkuaidan toisella puolella hääri Leinon hellatehtaassa työväki seitsemästä neljään tehtaan pillin vihellykseen..
Silloin pappilassa meillä ei edes omistettu autoa,joten herrasväkeen en itseäni laskenut,isäpastorin ostettua 51-kuutioisen Miele-kevytmoottoripyörän virka-ajoihinsa,kun naapurin vt.kappalaisella oli omana virkabiilinään rinkeli-ikkunainen kansuri.
Hellatehtaallakin työväki jo ajeli portista sisään sekä ulos tehtaan pillin vihellyksissä Jawa- ja IFA-moottoripyörillä,jolloin laskin heidätkin varakkaimmiksi kuin me....jolloin laskin meidät kaulusköyhälistöön..taikka paremminkin liperiköyhälistöön..
Leikkikaverieni Jukan ja Heikin isällä naapurin pöksytehtaan johtajalla taasen oli tummansininen Mersu 220S,jonka laskin luokkakategoriassani oikeaksi herrasväen autoksi..Niillä jopa oli Hi-fi radiolevysoitinkaappi ja Loewe Opta-mustavalkotelkkari,kun me pappilassa saimme kuunnella lauantain toivottuja Saloran ularadiosta vanhempien luvalla aamu- ja iltahartausten sekä uutisten ja säätiedotusten välissä ja katsella vihreätä viritysvaloa kaiutinverkon oikeassa yläkulmassa omana minitelkkarina..

Kaikesta huolimatta uneksin joskus meidänkin pääsevän tiukasta viisilapsisen pesueen säästökuurista ja lihakaupan sekä osuuskaupan tiliostoista oikein auton omistajiksi,,jopa käytetynkin...kunhan isäpastori saisi palkan- ja virankorotuksen kappalaiseksi ja luopumaan kalleista turkulaisten erikoisräätälien tekemistä puvuista...jotka lohkaisivat ison osan ruokabudjetistamme...töpätessämme joskus kuukauden keitettyjä pottuja muikunsuolaveteen...

1957 Opel Kapitän L-mainos

Autokuumeessani fillaroin isältä saamallani mustalla sotapyörällä savilaaksokauppalan autoliikkeissä inumaassa komeita autoesitteitä,joista jokin voisi tulla pappilan virkabiiliksi..ainakin omissa unelmissani..
Brosyyrikierroksellani sain koulunahkasalkkuuni pyörän tarakalle pinon esitteitä,joista mielestäni komein oli linja-autoaseman Salon Auto-ja Moottorin GM:n liikkeestä saamani hopeakantinen ja kohokirjaiminnen Opel Kapitän L-esitevihkonen....
Oikeita Kapitänejä kauppalassa en nähnyt montaakaan,joskin enemmän pienempiä Rekordeja,joidenka kromiset maskin alaleuan hampaat irvistivät väärässä purennassa..
Siksi ilmeisesti pappilan hovihammaslääkärillä Inkku Linnalla oli sellainen 54-mallinen Rekord praktiikkamainosautonaan,josta minulle aina oli jäänyt ikuisesti suuhuni jodin ja analgaamipaikan sivumaku..Jopa pappilan kellarissa potunhaussa kauhulla katselin kuuppakattovalon kajeessa,miten juuttisen Rekord-perunasäkin  kyljestä kasvoi ulos jakkuperunoiden valkoisia ituja...kuin uusina maitohampaina.

1953-43 Opel Olympia Rekord

1952 Standard Vanguard Phase
I Ferguson-
huoltoauto,Kuva Australiasta

Coventryläinen vänrikki (Ensign) ja herrasmiespenkkiurheilija (Sportsman)
-------------------------------------------------------------------------------
Aiemmin GM-liikkeessä käyntiäni olin käynyt visiitillä Keskuksen yksikerroksisen liikerakennuksen viereisessä funkkistyylisessä Salon Traktoauto Oy:n autoliikkeen myymälässä kinumassa uusia autoesitteitä. Liike edusti Ferguson-traktoreita,Standard Vanguardeja,Standard 8- ja 10-malleja,Studebakereja,Borgwardeja,Panhardeja sekä Citroeneja..
Liikkeen edessä seisoi harmaa Standard Vanguard Phase I-pakettivaunu,jonka kyljissä mainostettiin harmaa-Ferguson-traktoria äes takanostolaitteessa ylhäällä..
Se oli Ferguson-traktoreiden huoltoauto,jonka koneena oli Fergusonilta lainattu moottorikin..
Kauppalassa oli monta näitä 1948-52-mallisia Standard Vanguardin kyrmyselkäisiä Phase I-malleja..
Jopa Yhteiskoulun rehtorillamme Siitosen Olavilla myöhemmin oli samanlainen kyrmyselkä-vankkuri parkkeerattuna uuden yhteiskoulun opettajanhuoneen ikkunoiden edustalla v.1960..kun eräältä lukiolaistytöltä rehtorin kansliassa kanslisti uteli:
--Orottaaks neiti Siitost?
Yksi Phase II-mallin konttiperäinen malli oli Salon Autokoulun käytössä v.1953.
Autokoulu sijaitsi silloin Halikon eli Perttelin tullissa Koskisen "kulmarautaliikkeen" takana Perttelintiellä...

1955 Standard Vanguard Ensign Phase III.
RAF-harmaana

1955 Standard Vanguard Ensign Phase III
kaksivärisenä

Traktoauton mustavalkoisella linoleumiruutulattialla seisoi upouusi 1957-mallinen Standard Vanguard Phase III-mallinen Ensign,joka suomeksi käännettynä vastasi armeijan arvoasteikossa vänrikkiä.
Britit olivat kutsuneet kyrmyselkäistä 1947 esiteltyä  ja Coventryssä valmistettua Vanguard Ykköstä 40-lukuisen Plymouthin pienemmäksi kopioksi..
Minustakin Vankkurissa oli jotain Plymouthia..ainakin silmiä siristämällä..

1952 Standard vanguard Phase IA uusin maskein

1948 Plymouth Special Deluxe 2-door Sedan

Pauligin keräilykortti.1954 Standard
 Vanguard Phase II

Konttiperäinen Phase II oltiin esitelty v.1953 uutuutena,joskin sitä autolehdistö arvosteli yhtä harmaaksi kuin Lontoon sumu tai yhtä pliisuksi kuin varaston peltinen kirjoituspöytä...
Ensign Phase III esiteltiin Lontoon Earls Courtin autonäyttelyssä v.1955 modernina ja isoikkunaisena pikkujenkkinä,joka monen kriitikon mielestä kutkutti selkäpiitä yhtä paljon kuin elokuvateattereissa alkukuvina esitelty valtion julkinen tiedotusfilmipätkä...
Ensign yhdistettiin yleensä brittiarmeijan Aberdeenista Adeniin ulottuvien sotilastukikohtien vähintäin yhtenä upseeriston kiilloitettuna vakiovirka-autona...

1957-63 Standard Vanguard
 Ensign Deluxe

Minusta ensimmäiset Ensignit maskeiltaan irvistelivät kromisin yläleuan hampain,toisin kuin Opel Rekordit alahampain,kunnes v. 1957 hampaat korvattiin kromisilla ritilöillä..
Amerikkalaista autodesigneja Ensignissä oli lisäksi studebakerimainen kylkipokkaus,jolla mallia tarjottiin myös kaksivärisenä ajan muodin mukaisesti..
Neloskoneinen Ensign ei ollut mikään vauhtihirmu,saatika kerska-auto...kun brittiläisen knallipäisen keskiluokan herrasautona pidettiin kuutoskoneisia Dagenhamin Ford Zephyeitä ja Zodiaceja sekä Lutonin Vauxhall Veloxeja että Crestoja..

1948 Ford Sportsman

Traktoauton myyjä tarjosi kouraani Ensignen esitevihkosen lisäksi uuden Sportsmanin brosyyrin..
Sportsman-nimike tuntui minusta tutulta,koska sodan jälkeen Ford tarjosi kallista puukylkistä avomallia Sportsmaninä golfaajille sekä herramiesklubeille.
Vanguardin Sportsman siis kelpaisi brittiläisille herroille vaikka savikiekkojen ampumiseen haulikolla...
V.1956 Earls Courtin autonäyttelyssä esitelty Phase III Sportsman kerskui kromisilla kylkilistoilla,tuplakaasareilla,sikarisytyttimellä,nahkaverhoilulla,kellolla,tuplaloikkarilla ja jopa ultraviolettisilla kojelautavaloilla..

1956-58 Standard Vanguard Sportsman

Sportsmanin peräpeili

Maskiksi Sportsman oli saanut MG-mäisen kromiteoksen ja perävaloiksi pyöreät fordimaiset tuikut.
Kromimaskin ja rattikeskiön Triumphilta lainattu maapallologo kylläkin kieli siitä,että Sportsman oltiin tarkoitettu vanhan teräväkanttisen Triumph Renownin seuraajaksi. Siis briteilläkin oli oma maapallomallinsa,kuten Saksan Ford Taunuksella ,ns. maapallo-Taunuksella.
Traktoauto oli myynyt Renownin pikkuveljeä Triumph Mayfloweria kotikauppalaan muutamia kappaleita,mutta Renownia ei koskaan näkynyt myynnissä..
Standard Motors oli ostanut Triumph-merkin vuonna 1945 ja seuraavana vuotena esitellyt 1800 Town and Country- mallin Standard Flying Fourteenin rungolla.

1953 Triumph Mayflower

1954 Triumph Renown

1947 se sai Vanguardin 2088-kuutioisen neloskoneen ja vuoden 1949 lopulla Triumph Renown sai Vanguard Phase I:den moottorin ja rungon,jonka päälle muotoiltiin teräväkanttinen sotaaedeltävä ja kori,joka kiehtoi jotain konservatiivista asiakaskuntaa,kuten Lontoon pankkiireja ja maalaispatruunoita...sodanjälkeisellä tekniikalla,joka oltiin puettu sotaaedeltävään kuosiin..karvan alle 2000 punnan hintalapulla..
Renownin valmistus päättyi 1954 ns. Touring Saloon-mallien hiljalleen poistuttua muodista..
Renownin seuraajaksi Standard-Triumph ryhtyi tekohengittämään uutta versiota Vanguard Phase III pohjalta kilpailemaan Humber-Rover-Wolseley-luokassa sekä Fordin että Vauxhallin huippumallien kanssa. Kaikki tiesivät,ettäTriumph oli saanut maailmanmainetta TR-urheilumallilla,jonka kunnian paisteessa Sportsman voisi hyvinkin kelliä...

1951 Mechanix Illustrated
koeajoi Triumph
TR2:n

Päätös Sportsmanin markkinointiin Standardina oltiin tehty hiukan ennen mallin esittelyä,
Triumphin porkkanana ollessa mahdollisille ostajille sen moottori,joka pohjautui TR3:n 2267-kuutioseen voimanlähteeseen,jossa kylläkin pysyttiin Vanguardin 85 mm- sylinterimitoissa---.
Kaksi  HD6 SU-kaasutinta tarjosivat muhkeat 90 hevosta vastineeksi Vanguard Phase III:n 68:lle..
Kaikesta huolimatta Sportsmanista ei tullut menestystä,tuotantoluvun jäätyä alle tuhannen kappaleen,kunnes se vedettiin pois hintalistoilta vuoden 1958 maaliskuussa,vaikka valmistus oltiin lopetettu jo vuoden 1957 puolella.
Jäljelle myymättä jääneitä yksilöitä myytiin erikoistilauksesta vuoteen 1960 saakka,,harvojen päätyessä ostajiksi..
1231 punnan hintalapulla Sportsman oli kalliimpi kuin kuutoskoneinen Vauxhall Cresta,Austin Westminster ja Ford Zodiac.Siltä ilmeisesti puuttui jonkinlainen traditionaalinen vetovoima sekä kuutoskoneen hieno käynti kuin Wolseley 6/90:ssä..

1959 Standard Vanguard Vignale-esite

Sportsmanin kysynnän puutteesta Vanguardia Phase III:a muokatiin uusiin Michelottin kuosiin v.1957. Oikeastaan sitä halvennettin ritilämäisellä maskilla ja riisumalla koristelistoja sivupelleistä.1670-kuutionen neloskone silti säilyi nelivaihteisella laatikolla.
1960 Ensigniä sai nelisylinterisenä Perkinsin 43-hevosvoimasena optiona..
1958 koria muokatiin uuteen uskon Michelottin ja Vignalen koritäätälien avustuksella mallinimenä Vanguard Vignale,missä ikkunapinta-alaa suurennettiin.Nelilovisen vaihteiston ohella tarjottiin kolmilovista loikkarin kanssa.Lisäoptinoa sai automaattivaihteiston. Sisustuksess standardina tarjottiin Vtnide-keinonahka etu- ja takasohvia,mutta lisähintaan sai nahkasisustuksen sekä vientimalleihin kangasverhoilun..
Ajan hengen mukaan britit eivät tarjoneet lämmitintä vakiona,mutta Vignalessa se kuului vakiovarusteena sähköisin tuulilasinpesulaittein.Radion sai kylläkin optiona.
Austarliassa Vignalea tarjottiin jopa Vignale Utility-pickupina eli UTEna..
Vignalen tuotanto päättyi 1963.
Ensigniä ja Vignalea tarjottiin myös Estate-farmarimalleina,joita Suomeenkiin saatiin muutama kappale.Muutama löytyy metsäautona,mutta innostuksen puute mallin korjaamisesta taitaa olla vähäistä,kuten muidenkin Vanguard-mallien..

1958 Vanguard Vignale Estate Car

1962 Vanguard Six

Viimehenkäys Vanguard Sixillä:
----------------------------------------
Kilpaillakseen Fordin ja Vauxhallin kanssa kuutoskonesarjassa Vanguard esitteli 1960 Six-mallinsa.
1998-kuutionen työntötanko-kansiventtiilimoottori päätyi myöhemmin Triumph 2000-malliin.
8-0:1 puristussuhteella ja tupla-Solex-kaasuttimin saatiin ulos 80 hevosvoimaa.Ulkoisesti korimalli oli sama kuin Vignalessa,mutta eri logoin. Australiassa sitä tarjottiin Coupe Utility a Estate Car-variatioina.Tuotanto loppui v.1963..
Vanguardista Triumph Heraldiin:
------------------------------------------------
1958 Standard erosi Massey Fergusonista,jonka tuotoilla se keskittyi Heraldin luomiseen,joka johti Phase III-lippulaivan hiljaiseen myyntitulokseen. Malli oli vanha,luotu v.1954 ja joka ei kestänyt kilpailussa Vauxhall Veloxin ja Ford Zephyrin kanssa..
Kotikauppalan taksikopillekin ilmestyi jenkkipirssijonoon Zephyr Six ja Vauxhall Cresta yhden 1958-mallisen "Avainreikä" Opel Kapitän L:n kanssa,jotka edustivat transatlantilaista pikkujenkkidesigneä..Ensigm,Vignale,Sportsman ja Six kyllä edustivat myös puolijenkkiläistä korimallia eikä viimeinen Six-malli enää kerinnyt nostamaan kysyntää.

Zebu-prototyyppi Triumph 2000:lle

Paniikissa Standard pidensi ja levensi Heraldin konseptimallia Vanguardin mittoihin. Lisäpaniikissa Standard otti yhteyttä American Motorsiin Rambler Americanin lisenssivalmistukseen Britanniassa.
1960 Leyland Motors osti Standard-Triumphin.jolloin uudella rahalla ryhdyttiin kehittelemään Triumph 2000-mallia..jonka koneeksi saatiin Vanguard Sixin voimanlähde.
Ensign ja Vanguard näin korvattiin Triumph 2000:llä,jolloin merkin yli 60-vuotias historia päättyi..
Varsinaisen 1959 Heraldin suunnitteli italialainen koriräätäli Giovanni Michelotti ja koneeksi Standard tarjosi luomukselle Standard Pennantin 948-kuutioisen kansiventtiimoottorin.
Standard-merkki katosi näin historiankirjojen sivulle v.1953..

Brittiläinen autopuzzle Heraldein

V. 1960 kesäkuun alussa patikoidessani linja-autoasemalle kesämökille menoon,ohitin Traktoauton myymälän,minkä avatusta ikkunasta sisään ajettiin lankonkia pitkin uusi punavalkoinen Triumph Herald..Myymälän funkkistyyliseen fasaadiin maalatut Studebaker-Borgward-Standard Vanguard-merkkilogot olivat hilseilemässä pois rappauksesta..kuin enteenä tulevista merkkien kuolemista..
Heraldkin on jo historiaa...
Minulle on jäänyt siitä muistoksi Airfixin koottu punavalkoinen  muovimalli sekä Autopuzzle...
Vanguardeista taas muisto vain..

jatkuu..Humber-stoori