60-luvun kinoilua ja kohti uutta elämää.Pidempi versio.Papinpojan II elämä.

Belmondo ja Seberg A Bout de
Souffle-filmissä

Charlie
Hollywoodlandissä

KINOILUA

--Take a back-seat---You  rusty Romeo!
Istu takapenkille,sinä ruosteinen Roomeo!

Charlie Chaplinin mykkä lyhytelokuva

--Kohti uutta elämää,kijoottanna Hilija Huahti!

Äitikappalaiskan kommenti

Ranska oli kuusikymmenluvun artistien ja humanistien muotikieli,Jussinkin aikoessa valkolakin saatuaan pyrkiä Ateniemeen eli Ateneumiin mainosgraafiselle linjalle,minne Pariisin uusia tuulia puhalteli neorealismissa..

Aika aikaisin poika oppikin lukemaan sujuvasti sekä puhumaankin gallialaista murretta.

Tipparellun ja rättisitikan askeettisista mittaritauluista hän osasi kääntää kielitaidottomille L’eau’n L' Essence’ksi eli veden bensaksi,kuten Kristus aikoinaan veden viiniksi.

Brittiläiset 007-filmien Kultasormet ja Tohtori Eit jäivät toistaiseksi kakkoslistalle,kun ranskalaiset kulttikuvat tulivat kotikaupungin elokuvateattereiden valkokankaille..

Eddie Constantine
ja 1956 T-Bird

50-luvun ranskalaisamerikkalaiset Eddie Constantine-filmit eivät enää kiinnostaneet niin paljoa, ranskalaistuneen amerikkalaisen Constantinen muistuttaessa liikaa Mainos-television Highway Patrolin ranskalaista Broderick Crawford-kopiota.

Jussi osasi tosin autohulluna ulkoa Highway Patrolin episodien kaikki jenkkiautomallit: Crawfordin kyttäautona oli 1956 Buick Riviera ja Chrysler-merkkien paljoudesta joka kuvauksessa Jussi tajusi,että koko sarjan sponsorina oli vaihdellen GM sekä Motor Cityn Chrysler Corp.

Mainos-TV:n sarjan sponsorina taasen olivat Bolinder-jääkaappi sekä Esso..Vielä tänäänkin hän osaa matkia mainoskatkojen Esso-mainosta..."Aina matkanne varrella Esso!"
V.1965 tuore viinakortti kädessään hän lauloi mainoksen uutta versiota.."Aina matkanne varrella Alko!".

Broderick Crawford ja
1956 Buick Riviera

1960 A Bout de Souffle
Belmondo,Seberg
ja 1958 Chevrolet Impala

Yksi edellisvuosikymmenen lopun konna-poliisi-lempileffa hänestä oli vuonna 1959 filmattu ja 1960 kinoihin tullut  ”A Bout de Souffle” eli Hengästynyt,jonka pääosia näytteli nuori, gangsterimainen Jean-Paul Belmondo ja söötti, klanitukkainen amerikkalainen Jean Seberg.

Tietysti filmin jenkkiautot sekä Ranskan jenkit kiinnostivat Jussia melkein yhtä paljon,, 

Vuosikymmenen parhaita kuvia hänestä olivat Jaques Tatin Le Trafic,missä "La Voiture Francaise"-hullulle näytettiin kaikki ranskalaiset merkit.

Hiljaisena busterkeatonimaisena koomikkona Tati oli huippuluokkaa omassa mykkäkoulussaan. Edellisvuosikymmenen hevosnaamaisen Fernandelin Isä-Camillot tulivat kakkosena pojan kymmenen kärjessä-listalla.

Kun pappilaan saatiin televisio vuonna 1964,hän sai yksin katsella myohäiskuvia,kuten La Grand Illusion vuodelta 1937,missä Jean Cabin ja Pierre Fresnay näyttelivät vangittuja I maailmansodan sotavankiupseereita ja Erich von Stroheim, saksalaista aristokraattia vankilan komentajana.Stroheim tuli myöhemmin kuuluisaksi hollywoodylaisena ohjaajana.

Le Grand Illusion-filmin ohjaajana oli kuuluisa Jean Renoir,joka ei ollut se kuuluisa 1900-luvun taitteen pensselitaiteilija.

Tällaisia taidefilmejä ei kinoissa näytetty kovinkaan myyvinä Bond-elokuviin tottuneelle katselijakunnalle..

Le Trafic-filmistä innostuneena
Jussi pani tekemäänsä kuvaan yhteen
Tatin piippuineen Godardin (ohjaajan)
korjaamolle
"Garage Godard"

1959,milloin Jussi ei vielä osannut ranskaa hän näki kinon valkokankaalla tekstitetyn Truffautin Les Quatre-Cent Coups eli Neljäsataa kepposta,mikä opetti papinpoikaa bluffaamaan ja jymäyttämään aikuisia sekä kotona että koulussa...ainakin omassa mielikuvituksessaan..

Pähkähullu Suomi ja Spede ASU-1
Mustangissaan

60-luvun kulttikuvat eli ne ”nouvelle vogue"-filmit olivat surrealistisia ajan,paikan ja muistin kuvia,kuten Bunuelin,Jean-Luc Godardin,Truffautin seka Renoirin filmit,joita tavallinen kielitaidoton ja kouluttamaton katsojakunta vältti kaukaa,vaikka käännökset voisi lukea alateksistä.

Suomalainen keskivertokatsoja pysyi vakaasti James Bond-kuvien lippuluukuilla tai seisomassa

suomalaisten spedepasaskuvien lippujonoissa..

Spede Pasasen kielenkäännössketsejä ei voitu viedä ulkomaille,koska ulkolaiset eivät tajunneet suomalaista huumoria,vaikka Suomessa häntä pidettiin kansainvälisen tason koomikkona.

Monty Python-filmit ja Marty Feldman sekä myohemmin Benny Hill Brittein-saarilta veivat pokaalit kotisaarellen.

Pasasen tekemä Montreauxiin tarjottu Lumilinna-lyhytfilmi suli kylmänkosteana Pohjolan pirttihuumorina eteläeurooppalisiten arvostelijoiden kintuille.

1957 Jack Nicholson
5 Little Pieces

Toisaalta Clint Eastwoodin spaghettiwesternit,John Wayne-länkkärit,Arabian Lawrencet sekä uudet Jack Nicholson kuvat,kuten 5 Little Pieces ja One Flew over Cuckoo' s Nest olivat Jussille mielikatseltavaa...Arabian Lawrencen katselemisesta hänellä ei ollut aaninkiaakaan siitä,että myöhemmin tulisi päätymään Al Hejazin Medinan rautatien varrelle,missä "Al Laurens" prinssi Faisalin kanssa tuhosivat kameliratsumiehinä ottomaanien sotakalustojunan.
Easy Riderissa,hippiajan kulttifilmissä Nicholson taasen ajoi Peter Fondan kanssa choppereilla brucespringsteenimäisesti "Born to be Wild"- ja cannabishuumassa pitkin Ameriikan pikiteitä.

50-luvun italialaisista filmeistä Jussille oli mieluisin Federico Fellinin La Strada eli Tie,missä Anthony Quinn sekä Fellinin vaimo Giulietta Masina tekivät mahtavan suorituksen vuonna 1955.
Vasta 60-luvulla Jussi näki sen televisiosta.

Jännärin,kaupungin kolmannen kinon omistajan pojilla oli käytettävissään vuonna 1966 pappansa uusi beessinvärinen Alfa Romeo Giulia 1750-sportti,jota Jussi alkoi myös kutsumaan Giuliettan Masiinaksi.

Teeveen yleistyminen Jussinkin osalta vähensi elokuvissakäyntiä ja pojan päänupin datapankin elokuva-arkistoon alkoi tupata vuosisadan kaikki SF-ja Fennofilmit heinäsuovaromansseineen sekä sotilasfarsseineen.

Jussin mykkäkuvasankarit
 elokuvateatteri
Keskuksen edessä

Jussin todellisia mielielokuvia oli Chaplinit sekä Ohukainen ja Paksukainen-filmit,joita sai katsella ilmaiseksi tai äidin mielestä kalliilla televisio- ja radioluvalla mustavalkoteeveestä.

Vaikka monille nämä slapstickfilmit olivat korneja,Jussi imi niistä entistä deja vu-elämäänsä Los Angelesin kaduilta ja steinbeckimäisistä Monterey-laakson maisemista.

Kivikasvoinen Buster Keaton sekä holtiton  Harold Lloyd olivat Jussin suosikihulluja.

Tanskalaiset Majakka ja Perävaunu-leffat kelpasivat huonona kakkosena.

Suomalaiset Pekka Puupää-kuvat taas olivat suomalaistettuja kopioita Laurelista ja Hardysta sketseineen.

1953 Pekka Puupää myymäläkuvauksessa

Jussi eli kuviaan kuin pikkulapset,katsomalla yhä uudelleen filmien toisintoja,imien enemmän sisäänsä pikkuvivahteita,maalaillen detaljintarkasti näkymiä lyijykynällä ja pensselillä vesiväripaperilleen.

Walt Disneyn piirretyt animaatioineen olivat pojalle kutaa.

Jussista alkuperäiset 30-luvun Disneyt olivat parhaimpia piirrettyjä,joita ei voi verrata nykyisten tietokoneanimaatioiden kanssa samalla tasolla.

Nykyiset Toy Storyt sekä Shrekit alkavat kyllä Jussille tulla DVD’illa uusiksi klassikoiksi.

Jussihan on sisältään vielä 8-vuotias.Hän voisi katsella vanhoja piirrettyjä päivästä toiseen kyllästyttymättä,jollei työtä ja omaishoitajan virkaa oltaisi keksitty.

Dancing on Ice

Jussille tulivat eteen uudet intressit saatuaan viinakortin vuonna 1965 ja jotka johtivat erilaisiin seikkailuihin ja siekailuihin.

Hänestä leivottiin ylioppilas yhdeksällä puoltoäänen kumunpapereilla vasta syksyllä 1967,koska hänen piti perusteellisemmin keskittyä reaaliaineisiin.Jussi olikin syyskuussa syntynyt,mikä sopi hänen imagoonsa täydellisesti.

Realistiksi vasta hänen armeijapalvelulsensa tuli herättämään,mutta tulevan ,pitkän tyorupeamansa hän tuli kokemaan kuin koiranunessa,varomalla hännälleastujia.

Jussi heräsi jo puoliksi koiranunestaan todellisuuteen vuonna 1963,Martin Luther Kingin  puhuessa elokuun 28. päivä Washigton D.C:ssä kaksisataatuhatpaiselle katselijajoukolle:
--’I HAVE A DREAM’!-Minulla on unelma!
Hän toisti kansanjoukolle,joka koostui mustista ja valkoisista rinta rinnan. Hollywoodin tähtikaartia näkyi kerääntyneen etualalle, kuten Marlon Brando,Burt Lancaster,Judy Garland sekä Bob Dylan..

Kingin elämänkaaresta tuli kuitenkin lyhyt,kuollessaan sala-ampujan luotiin.

JFK  sekuntteja ennen ampumista

Saman vuoden marraskuun 22.päivänä, presidentti John F. Kennedy ammuttiin kuoliaaksi Dallasissa,Teksasissa.
Kommunistitaustainen Lee Harvey Oswald pidätettiin murhasta.

Vuonna 2005 Warrenin komission tutkintapöytäkirjoja epäillään vielä yhtä pestyiksi kuin Mafian raha.

Vuonna 2005 ainoastaan Bob Dylan elää ja laulaa yhtä santapaperimaisen nasaalisesti kuin vuonna 1963 Gates of Eden-kappaletta.

Muut Kingin puheen julkkiskatsojat ovat kuolleet joko infarktiin,huumeisiin tai kirroosiin.

                                            Gates of Eden,Bob Dylan

Jussinkin elämä katkesi hetkeksi elokuvien stillkuvaksi katsellessan Aune-tätinsä pienen yksiön TV’stä Kennedyn murhaa marraskuun 22. päivänä 1963.

Jälkeenpäin koko hänen entinen elämänsä jakautui kuin Berliinin muuri joko ajaksi ennen Kennedyä ja Kennedyn jälkeen.

Hän oli aina mielessään rakentanut sisäisiä aikavalleja .

Samoin hänelle kävi harrastealalla.
Lapsuus loppui vuonna 1963,kuten brittiläisten Airfixien polystyreenimuovimallien saaminen Suvannon lelukaupasta.

Karjala-baarissa

Amerikkalaisten AMX:n ja Monogramien autokoottavalaatikoiden tullessa kauppaan hän jo istui kuppilassa Lahden Nelostuopin ääressä.

Silti hän jatkoi oman elämänsä ja muovimallien kokoamista yli vuosituhannen haamurajan.

Sitten hän alkoi koota ajatuksiaan menneestä.

Jussin elämä oli ollut misterbeanimaista,pikkupoikamaista ihastumista lahjakoottavaan,unohtamalla kaiken muun ympäriltään.
Hän koheleteli eteenpäin omissa maailmoissaan.

Katkoessaan muoviosia automallikoottavan valukuusesta,liimaamalla osia yhteen ja maalaamalla hän on tehnyt itselleen mieleisen mestariteoksen.

Tulostaan hän tänäänkin voi katsella tunteja kokoelmakaapistaan kuin Luoja Aatamia...kunnes hän kyllästyttyään alkaa muokkaamaan eli kustomoimaan mallia itselleen uudelleen mieleisemmäksi.

Say Good Bye America.
Norma Jean ja JFK

Kaikkien nykypäivien skandaalijuttujen päälle Jussin maailmankuva sai säröjä, kun presidentti John F. Kennedy ja Robert Kennedy ilmeisesti olivat olleet taustalla lavastettuun Marilyn Monroen itsemurhakuolemantapaukseen..
John ja Bob Kennedy vuoroissa olivat käyneet poikaystävinä Marilynin Los Angelesin bungalowissa.
Marilynin puolitokkurainen laulu "Happy Birthday Mr. President" JFK:lle suuren yleisön edessä ennusti Norma Jeanin halua tulla Amerikan First Ladyksi,
JFK ei näin halunnut ja Norma Jean päätti kertoa maailmalle suhteestaan..
Toiseksi Martin Luther King oltiin paljastettu tasa-arvosaarnaajan kaftaaninsa alta kyltymättömäksi naistenkaatajaksi..

It's a Mad-- Mad--Mad--Mad World..! 

Piispantarkastuksen jälkitarkastus.Papinpoika.

Piispantarkastus

Jatkoa piispantarkastukseen..

Jussi seisoi uudelleen pappilan rautaportilla katsomassa piispaparin ahtautumista Mersuun.

Arkkipiispa vatkasi isän kättä läpsimällä toisella veljellisesti tämän olkapäätä ja tokaisten hyvästiksi<,

--No nähhään sitten Helesingissä elokuulla.

--Mennään sitten Ruuneperinkavun maauimalaan ja otetaan oekeen kunnon löölyt!

Mustan Mersun kallellaan oleva pesuvadin muotoinen varapyöräsuoja takakontin päällä hävitessä hellatehtaan toimitalon kulmalta Helsinkiin päin,isä pani kätensä Jussin olkapäälle,sanomalla:

---No,me miehet männaään nyt saanaan, kun on niin kuonanen tunto hipijässä!

Miespari marssi pihasaunalle pyyhkeet vasemmassa käsivarren koukussa roikkuen , saippuakoteloitten oikeassa kourassa kolistellessa.Poika pudotti sunlightinsa kotelosta nurmikolle,pyyhkimällä sitä roskista molskihousun takamukseensa..

Pappilan talonmies,sähkötehtaan asentaja August Paaja veisteli saunanpuhtaana, kaulukseton flanellipaita päällä kiviportailla kirveenvartta tyhjä Työmies-holkki suupielessään.

--Et kae sinnäe yrittännä telottoo tuota arkkipiispoo kuten Ilikka sitä Henrikkia aekoenaan järvenjiällä,kun uutta kirveen vartta vuolet tuohon halakasukirveen terrään?.

Isä vitsaili sedälle.

Paajan setä vastasi silmiään mulkaisten:

--Em mää ny sellast ole viäl funteerannu,mut kyl te pastori oles antanu mull piänt ajatuksenpoikast johonki pahantekkoon..

--Kirveell on varmana paljon muutaki tekkoo,kutes muutaman seurakunnan palkkapapin piäneen pelotteluun.. 

--Emmää teittii tarkota..

--Te oles hyvä kansanlähene saarnamiäs,joka pittää seurakunnankin hereill jumalanpalveluste aikkan hyvil jutuillas.. 

Isä veisteli Paajan sedälle perään:

--No voesittekos työ panna sitä kirveenterrää parempaan seerakunnan palavelukseen,kunniin vaekka veestäesitte mäntypölökystä sellaesen vaevaesjukon köyhien hoetoon tuohon meijän pappilan parraatioven viereen,kun pastorska on väettännä,ettei papinpalakka riitä tallouven pittoon.. 
Saunassa kuuman löylyn jälkeen Jussin saippuoidessa isäm selkää,isä puhui pojalle kumarassa lattiatralleille päin:
--Se arkkipiispa tulj sanonneen,että sinussa näkkyy olevan oekeen suarnamiehen elekeitä,kun puhuessas nooset solokikenkiesj kärjille..
--Mistä kummasta sinnäe uot oppinna moesen tavan?
Jussi ei vastannut,vaan ryhtyi hieromaan isänsä löylyn punaista ja saippuaista selkää karkealla pesusuovalla.
Hän muisti eilen äidin vieneen isän sotaa ennen ostetun lakerikenkäparin Anjalantien juopoille Hatakan suutariveljille korjattavaksi.
Tiskillä vanhempi Hotakka sorbushengellään oli kysäissyt äidiltä,miten näitä kapinanaikaisia patinoita voi enää korjata,kun ovat kärjistä auenneet ja kuluneet nahattomiksi.
Äiti oli sanonut,että pastori se aina nousee saarnansa aikana kengänkärjilleen niinkuin pontta saadakseen.
Suutari oli kähätellyt harvahampainen suu ammollaan:
--Oikken nauravat papin patinat!!
Äiti oli savolaisena kasvantavääräleukana vastannut:
--Nauro ne Kuopijon puuhevosettiin,kun korkin perräänsä tulupaksi saevat!!
--Teillä ei varmaankaan löyvy korkkija tuon viinipullon kaalaan!

FRU INGENJÖRSKÄ SUNDELIN                                

Farmor såver,farmor åver,hyss,hyss,hyss ! (muunnos Olfssonin kevähuumauksesta,suomeksi Anttilan keväthuumaus)

                                          Anttilan keväthuumaus.Tapio Rautavaara

Saunomisen perästä Jussi joi iltasaikat keittiönpöydän vahakankaalle äidin pistämästä korvattomasta fajanssikupista.Isä hörppi pöydän päässä puolen litran emalikupista mustaa Paulakahvia heittelemällä sipulinhajuisia rusinapullasiivuja kitaansa kahvinhörppimisen välissä.
Jussista Kiilan kesämökin omistajan Konradin Huli-pystykorva hotki makupaloja samalla lailla purematta hotkimalla.
Isä oli avannut vanhan Philips-radion hyllyltä,väännellen kanavanvalitsinta.

Kankaisen kaiutinpeitteen läpi valaistun näyttölevyn yltä kuului Motalaa,Sundsvallia,Varsovaa ja Berliiniä keskipitkiltä aalloilta.

Isän käsi pysähtyi Berliinin kohdalla nupinväännössä Melitza Coriuksen lauluun.

Papin katse radionkuuntelussa Jussista näytti kaukaiselta,ikään kuin häm olisi poissa keittiöstä koko sielullaan.

Isän korvissa kuuluivat vuoden 1936 Berliinin olympialaisten katsomon hurraa- ja Sieg heil-huudot sekä Wagnerin Tannhauser Berliinin konserttitalossa.

Berliinikonserton päätyttyä isä napsautti radiosta virran päältä sanomalla,että saarnantekoa olisi rästissä, poistumalla henkselit papinpöksyjen persusten päällä lätkien työhuoneeseensa.

Isän matka-Hermes-kirjoituskoneen nakutusta alkoi kuulua suljetun oven takaa,Jussin päättäessa,että olisi vielä aikaa mennä tapaamaan naapurin Fammua.

Äiti kurkkasi keittiön ovesta saunapyyhe turbaanina hiuksilla käskemään poikaa:

--Menisitkös sinä vilikkaasti nuoremmilla jaloillas sinne pottaattikellariin hakemaan parikymmentä jakkupottuva.
--Otappa mukkaas tuolta tiskipöövältä emaljvati kättees ja alappas suoriutuva siitä ennen pimmeen tulova!

Simson TS

Poika manaili taasen itsekseen,koskei pitänyt kellarin vankilamaisesta hämäryydestä.

Aukaistessaan kellarinoven,hän hapuili isoa ruskeata valokatkaisinta hämärässä. 
Vihertävän Karhulasikuuppavalon kajeessa hän oli loukata polvensa diakonissan itäsaksalaisen Simson-mopedin ohjaustankoon.Pyörä oli kaatunut isän länsisaksalaisen Miele-kevytmoottoripyötäm päälle,kaksitahtibensiinin vuotaessa maalattialle.Jussi oli todistamassa silloin paikalla v.1956 kahden Saksan ensimmäistä yhdistymistä.

Perunakellarin raskaan takorautasaranaisen puuoven avattuaan häm katseli tummia tiiliseiniä hämärässä kongissa,jonka molemmilla puolilla seisoivat mustin kalterisin tirkistysaukoin talon asukkaitten kylmäkellariovet.Poika oli kuullut joskus kellarin olleen poliisiputkana 1800-luvun lopulla.Nyt siellä pidettiin vankeina jakkupotaatteja,nauriita ja punajuuria.Pienissä räppänissä ruostuivat kalterit,pojan avatessa pastorilan sellikopin oven numero 3.

Hän puolipimeässä napsi vatiin pikaisesti multaisia perunoita,joissa kasvoi valkoisia ituja kuin pieniä valkokaapuisia aavelapsia.Hän pelossaan uskoi jopa jonkun luisen käden tarraamista olkapäähän takaa,vilkuillen olkapäittensä yli,lyömällä perässään oven kiinni , juoksemalla kellarista kiirenvilkkaa vati kainalossaan ulos pihalle.

Jussi kompastui paniikissa punaiseen palosankoon kellarin rapuissa,perunoitten kieriessä pihasorassa likakaivon valurautaiselle ritilälle
--Jumalauti...kun mikkään ei auti!
Hän kirosi, pihan seinien kaikuessaa tovin----"auti---auti—autii"...

Äidin pyyheliinapaa heilui keittiönikkunassa,etusormen osoittaessa kellarinvaloa ja suun liikkuessa mykkänä kuin Chaplinkuvissa.

--Ai saaturi,mää unohrin sen pirun kellarinvalon!
Hän mutisi mennessään katkaisemaan kellarin valon,varovaisesti vain hapuilemalla sormillaan katkaisijaa ovenkarmin ympäri.

--Mää melkken näin niist kalteriräppänöist luissi keskitysleirivankiem käsii, risasten raitahihojen heiluessa kalterien ravost ulkon...
Jussi hoki itselleen pelästyksestä.
--Ja siellä haisi märäntyneelt rotalt!

Pantuaan maasta kerätyt santaiset perunat keittiön tiskipöydälle,poika juoksi pappilan kadunpuolisesta paraatiovesta ulos,kiertämällä kulman ympäri Torikadulle Fammun rappuseen.

Rapun messinkivaluisessa nimikilvessä hapettunein vihrein kirjaimin luki Fru ingenjörska J.Sundelin.

Poika ryntäsi sisärappujen punaista kuitumattoa ylös liukastumalla messinkisissä askelmattotangoissa, kurottaen oikealla kädellään ylätasanteella polvillaan ovikellon väännintä.

Postiluukusta katsoivat Fammun sisäkön tummansiniset pupillit,porkkananpunaisen hiuskiehkuran liehuessa läpivedossa ulos lävestä..

Sisäkkö avasi varovaisesti oven valkoisessa lottamaisessa kokoessussa sekä siniraitaisessa vormussa,pojan luikahtaessa Mum:ilta ja piintyneeltä tupakalta haiskahtavan kainalon alitse makuuhuoneeseen.

Jussista sisäkkö-Siirin hengitys haisi vahvalle kessulle ja sen ovenkahvaa pitävän oikean käden etu-ja keskisormet olivat lohjenneitten punalakattujen kynsien vierestä nikotiinin kellastamat.

Jussin pikavisiitit olivat löytöretkiä Fammun alkovikaksion ollessa täynnä vanhoja valokuvia sekä Pariisin,Lontoon,Berliinin että New Yorkin muistoja.Pojalle vanharouva oli oikea maailmanmatkaaja......ja joka käynnillä sai taskut täyteen hedelmäkarkkeja ja Lontoon konvehteja..

Leskirouvan ikää Jussi ei osannut arvioida,ehkä lähellä yhdeksääkymmentä tai sataa ,koska tämän kasvot olivat rypistyneet kuivatuksi luumuksi.Sosieettinaisena hänen kasvojen iho näytti vaalean kuulaalta,toisin kuin ikäisellään torpparin mammalla,jonka kasvot näyttivät ruskealta savustetulta palvilta koko ikänsä tehdyistä ulkotöistä ja puulieden kuumuudessa seisomisesta.
Kun oikein silmiään siristi,kasvot näyttivät rantaruotsalaisaateliselta ja suoranenaiseltä hienostonaisen puuterinaamalta.

Vanharouva oli kai ollut kaunis ja komea nainen vuosisadan alussa?
Häntä ennen sotia oltiin kutsuttu kauppalan yhdeksi Glada Änkaniksi eli Iloiseksi leskeksi,mitä termiä ei pidä sekoittaa sota-ajan eräisiin iloluontoisiin sotaleskiin.
Jussi oli kuullut,että "Farmor" oli syntynyt samana vuonna kuin Suomen marsalkka Mannerheim ja viettänyt samaan aikaan v.1941 75-vuotissyntymäpäiviään.

--Kom in min lilla kavaljer!
Kuului makuualkovista,Jussin tutkiessa hämyistä makuuhuonetta.

Sisäkkö vetäisi narusta ikkunoiden haalistuneenruskeat ja paperiset rullaverhot räpsimään yläkarmeihin, ilta-auringon säteiden tunkeutuessa sisään,tomuhiukkasten leijuessa valokiiloissa.

Pojan katsellessa pitkäreseptisiä ja ruskeita lääkepulloja yöpöydän päällä sekä kuunnellen selkä takaviistossa pisaratartunnan varjelemiseksi vanharouvan yskimistä,häm näki sylkipisaroiden lentävän huoneilmassa.

Huone haisi makaamiselta ja kolmen untuvatyynyn kohoittama hopeanharmaa pää kutsui poikaa luokseen.
--Ska du inte kyssa mej på kinden?
Kuului punattujen huulien valistä.Leskirouvan Sans Egalilla punatut huulet muistuttivat Jussista supussa juovineen valtionrautateitten koko maan reittikartalta,punaisine katkoviivoineen.

Poika moiskautti pikaisen suukon puuteroidulle ja maksaläikkäiselle poskelle,kääntymällä sivulle pyyhkimään suutaan ja kieltään puuterista hihansuuhun.

Jussi astui piironginkulmalle,ottaen käteensä ruskean valokuvaraamin,jonka joskus kastuneen pasmatuurin keskellä oli kuva metsästäjästä..
Metsämies seisoi golfhousuissa roikottamassa haulikkoa kainalossaan alaspain,piipun osoittaessa kolmea  ammuttua sinisorsaa maassa jalkojen juuressa..

Jaloissa nukkui ajokoira,ilmeisesti heräämättä valokuvaajan magneesiumisalaman pössäykseen..

--Ja,den är min kära Hjalmar....det var nollfyra,om ja kommer ihåg....vi var då i Mjölbackan....och han syns så nonchalant i bilden....han tyckte inte om skjutning..han var rädd...men ja skjötte en fin bild..ser du där på botten står det Atelier Josephine..?

1929

Jussi otti käteensä toisen ruskean kuvaraamin,pantuaan varovaisesti sorsanmetsästäjän seisomaan pitsiliinan päälle.

Kuvassa istui sama metsästäjä isompimahaisena ja pystytukkaisena kuin

Juho Kusti työpöydän takana.....

Fammu pisti nenälleen pinze-naise-lasit,kuten hän ranskaksi itse lukukakkuloitaan kutsui,puristamaan laihaa nenänvarttaan....selostaessaan Jussille:
--Jaa, det var maj nittonhundratjugonie...och efter nie månader var han död!

--Han åt anka där pa Societetshuset i Åbo ,eller var det svarta, o fick hjärtslaget. 
--Va’ är svarta på finska?
--Är det "pilkkasiippi" eller något sådant?

Kuvassa insinööri ja johtaja Sundelin piti napoleonimaisesti kättään takin sisällä,ikäänkuin puristamassa povitaskun lekkeriä,pitkähameisen ja valkopaitaisen sihteerin kirjoittaessa muistilehtiöön sanelua selän takana.Naisen ylöskammattu hiuspuuhka näytti purkaantuneelta oikealta ohimolta olkapäälle kuin tämä olisi yllatetty istumasta johtajan polvelta.

Kolmannessa ,mustavalkoisessa kuvassa Fammu marssi lottaparaatissa kauppalan Suojeluskunta-talon edessä Marskin vieressä.Hänellä oli lottavormu päällään,mutta askeettisen sota-asun hihansuusta pilkotti  hienostonaisen pitsinen nenäliina.

Fammu näytti paljon nuoremmalta ja komealta naarasupseerilta.

Kuvan vasemmassa alakulmassa luki,.. Carl August och Josefina Ludviga  År 1933.

Aj ,där står min kära Carl August!
Fammu sanoi ilahtuneena,
--Vi var så goda vänner....och vet du,att  han dansar så bra?
--Han var alltid en gentelman och jag kändes liksom en lady med honom!

Fammu pyyhki pitsiliinallaan lukulasien alta silmäkulmaansa sanomalla
--Jag känns ny så trött...
Saadessaan yskänkohtauksen Siirin juoksi keittiön kaapista aukaisemaan uuden yskänlääkepullon.

--Förlåt,min lilla kavaljer, jag måste såva lite grannt,jag är så trött.......ska du ta fruktkarameller?
--Siiri, ska du ge Johan karameller.....fickan full!?.

Jussi otti kristallikulhosta kourallisen lämpimännahkeita karamelleja,työntämällä ne taskuunsa muhimaan vuorennukkaan,juoksemalla ulko-ovelle...Fammu oli nukahtanut lukulasit luiskahtaneena poskelle.
Ulkorappusilla hän oli liukastua  naapurin tanskandogin jätökseen,kiroamalla  kengänkoron ja pohjan väliin tarttunutta näytettä.

Postiluukusta hän vielä kerkisi vetää käteensä Fammun lauantain Hufvudstadbladetin,repimällä takasivun irti.

Kuolinilmoitussivulla hän pyyhki kakanremmeleet paperipalloksi,pistämällä lehden takaisin luukkuun rullalle.
--Ei se varmaan enää luje huanonäköisen noit kuoppausilmotuksii eres ruattinkielell!
Jussi mutisi puoliääneen.
Paperipallon hän heitti Puhelinlaitoksen kadunvierustalla seisovan pikku-Commerin lavalle ison kaapelikelan alle.

Kuorma-auto näytti Jussista suurine keloineen pieneltä leluautolta,jonka päälle oli tiputettu Suomi Tivolin maailmanpyörä.

                                          Iltatuulen viesti.Aikamiehet

Puutarhan säleaitaovesta häm puikahti pihalle,katsellen antonofkien vihreitä raakileita omenapuissa.
--Noit ei voi viel syörä kun ,niist saa pirunmoise vattanpuru..
Hän mumisi,kääntämällä katseensa kanttorilan makuuhuoneen ikkunaan pain.

Poika katseli iltatuulessa liehuvien pitsiverhojen takaa häämöttävää kahta seisovaa hahmoa.

Kanttori oli takaapain avaamassa Elli-tadin kureliivejä pelkkä tärkätty valkoinen paita päällä sukansäärystimien näyttäessä mustilta iilimadoilta kalkinvalkoisten säärten päällä.
Kanttorin paidanliepi naytti omituisesti pullistavan,aivankuin joskus Jussilla pitäessään lattuskapatterista Airamin taskulamppua etutaskussa kellarireissuilla..
Kupera ja kiiltävä taskulampun lasi näytti tököttävän kanttorin tärkkipaidan liepeestä ulos.

Seisottuaan tovin,kanttorilan makuuhuoneesta näpsäytettiin valot päältä,Jussin lahtiessa suunnistamaan pappilan keittiönovelle päin hekotellen itsekseen.
--Ihmetekoi vai ihmistekoi ne taas kanttorilas tekevät?
--Kanttori kai taskufikkaril ettii sitä onnelan oven nuottiavainta?

1961 Figura ja Räminärock

Päästyään makuuhuoneeseensa Jussi heitti taskustaan tahmean karkkimötön poydalle,suuntaamalla vessaan.
Isän lehtitelineestä häm löysi äidin huhtikuisen Kotilieden,joka kädessä juosten poika paiskasi vessanoven kiinni.
Väännettyänä punaisen "Abonnerad"-salvan päälle,hän helpottuneena istuutui lukemaan toimissaan lehtimainoksia.

Selaillessaan Jussi jäi katsomaan Triumph-kureliivimainosta pitkäksi aikaa toimiensa aikana.

--Aivam kun Elli-tärill....
Hän hoki.

Noustuaan pytyltä napittamaan molskihousujaan,istuimen rinkulakansi jäi lepäämään hetkeksi johonkin tanakkaan,kannen pudotessa äänekkäästi posliinia vasten.

Hetekalla maatessaan pyjama päällään Jussia alkoi ramaista koko päivän touhu korvapuusteineen ,kahvin kera sekä aidin kädestä.Kukkatapetilla pahvitaulussa Kannaksen yllä hyökkäävätt hakaristiset Brewsteritkin häipyivät cumuluspilviin,luomien sulkeutuessa.

Unesta Jussi tunsi Fammun Sans Egal-huulipunan ja 7411-hajuveden Kölnisches Wasserin tuoksun, emalisen Lotta-Svard-brossin kylmästi koskettaessa kaulaa.

Fammu suuteli poikaa suulle,kuiskaamalla
--Hej,min lilla kavaljer,vi ska åka till Societetshuset o träffa Carl August.

--Ryssarna har kommit över gränsen nära Mainila byn o jag hörde vi skulle mobiliseras.....

Fammu hävisi unikuvasta Seurahuoneelle.

Jussi käänteli kylkeään levottomana kuullessaan junanvaunun lasioven aukeavan osastoon.

Sisään astui vihreäsuikkainen ja –vormuinen,tummahipiäinen iivanasotilas,jonka selässä roikkui kalashnikov-kivääri.

Isä katseli oven yläkarmilla roikkuvaa palokirvestä lasivitriinissä,sanomalla Jussille.
---Myö ollaan Karjaan asemalla ja ne vaihtoo veturiva sekä pannoo luukkuja vaanunikkunoejen piälle,ettemme sua naha venäläesta Porkkalaa...

Isän silmät näyttivät harmailta ja vetisiltä tuijottaessan vaunun katon sokerikupinmuotoista lamppua,välttämällä vilkaisemasta vihollissotamiestä.

Jussi ja isä Karjaan asemalla

Asemapäällikon avoimesta ikkunasta kuului laiturille musiikkia..."jag har bott vid en landsväg i hundrade år och sett människor komma och gå" ,kun seinäkaiuttimen ilmoitus peitti kaiunnallaan melodian......"snälltåget från Helsingfors ankommer till spår nummer två...!"

Jussi katseli ikkunasta viereen pysähtyvää vaunua säpsähtämällä nähdessään paljon nuoremman Fammun istumassa  ensimmäisen luokan salonkivaunussa neonvihrealtä hehkuvan miehen kanssa .Mies poltti fosforinvihreätä pillisavuketta.

--Isä,isä,kato,tuol istuu Fammu-tati meirän Hopinpankin katon klubimiähen kanss!!! 
Jussi huusi isälleen.
Isä kurkisti katsomaan oikein seisaaltaan,pudistamalla päätään ja sanomalla.
--Minneen näe muuta kunnii yhen paksun roovan ja laehan borsapiän ikkunastain.....

Isä istahti takaisin paikalleen,sytyttamällä väsyneen näköisenä vihreän North Staten pajuholkkiinsa,Jussin vinkatessa isälleen.
--Kuule, eikös Klubi piristäis?

    

Fammu ja Klubineonmies

                                      

  jatkuu..

Evakossa lännen rikkinummella

Olan Customline ja Fairlane.Vanhan roddarin muistelmia.

1958.Olavi Virta 1958-mallisessa 4-ovisessa
Chevrolet Bel Airissa

Ns.Koskisen kulma 1953.Automyynti jo
 muuttanut pois,
Olavi Virran liike suojatiemerkin takana
Perttelintien varrella.
Juhart colored Kuva c. Mika Aarnio

Olan Customline
--------------------------------
Olavi Virralla oli kotikauppalassani Salossa musiikki- ja soitinliike Halikon tullin komeassa kivitalorakennuksessa,jossa hänen naapurinaan sijaitsi Koskenmäen omistama Salon Automyynti Oy:n Ford-edustus.T:mi (Toiminimi) Olavi Virran liike sijaitsi Perttelintien puolella,kun taas Automyynnin fasaadi katsoi risteyksestä ja osaksi Turuntien vastapuolella Chrysler-edustajan Veljekset Saarisen Auto-Osaan päin.
V.1945 Salon Kunnallislehdessä T:mi Olavi Virta mainosti: "Vanhat radioputket kuluttavat virtaa.."
Ola puolestaan kulutti virtaa uranousussaan laulajana,toisen Helsingin Mannerheimintien musiikkiliikkeen ja jopa painotalon omistajana...

1952 Ford Customline Overdrive.Pekka Puupää
kesälomalla 1953

Salon Automyynnin muutettua 50-luvun vaihteessa lähemmäs keskustaa Turuntiellä T:mi Olavi Virta sai yläkerran naapurikseen Matkustajakoti Turistin,mikä nimi sopi myös Olan levottomalle reissumiesluonteelle.
Oikeastaan hänen vaimonsa hoiti liikkeitä Olan keikkojen takia ja joihin hän tarvitsi menevää lauluautoa.
Historia ei kerro,mistä Ola osti Ford Customlinensa Overdrivella eli loikkarilla,mutta yksi mahdollisuus olisi voinut olla Koskenmäen Ford-edustus naapurissa.Hän olisi myös voinut ostaa sen v.1951 Euroopan kiertueellakin.Mielipidepalstoilla ollaan mainittu,että Customline olisi ollut 1953-mallinenkin,jolloin Customline eli viimeistä vuottaan sivuventtiili-V8:lla.Kotikauppalani v.1949 pirssimiesten ostamat uudet Ford Customit olivat uutta sodanjälkeistä ja amerikkalaista autokantaa ja sillankulman ulataksitolpalle saapui muutama upouusi 1952-mallinen Ford Customline-pirssi.Kahden niistä muistan olleen Lundenin ja Oksasen.
Oksanen oli vaihtanut 49 Custominsa uuteen 52 Customlineen.

Lundenin 1952 Customline

1952 Customlinen Ford-
keulamerkki

V.1953 Suomen missiä ja Miss Universumia Armi Kuuselaa kuljetettiin Helsingissä 1952-mallisella Ford Crestline Sunliner-avoautolla,jonka etupuskuria komisti krominen amerikkalaisen diilerin täky.Armia oltiin myös ajelutettu uudella Miss Universum-palkintoavoautollaan Sunbeam Alpinella,joka päätyi myöhemmin Hilarioiden Manilan Forbes Parkin komeaan moderniin carportiin.
Ensimmäisessä V8 Magazinen numerossa 70-luvun lopulla esiteltiin valkoinen ja miedosti kustomoitu ja puskuriton 1952 Crestline Sunliner-avomalli.Se Miss Universumia kuljettanutFord olisi voinut päätyä V8 Magazinen sivuille ensimmäisenä suomalaisena Kustomi-Fordina
1953-57 Fordeja ei kauppalassa ja muuallakaan Suomessa paljoakaan nähty tuontilisenssien rajoitusten takia,joten Olan 1953 Customline olisi ollut harvinaisuus.Suomen Oy Ford Ab oli kylläkin ovelana tuonut maahan v.1956 tullilta kysymättä isohkon määrän Ford Mainlineja,josta tullissa noustiin pystyyn.Fordilta oltiin pyydetty anteeksi mahdollista vikatoimitusta ja sanottu,että valtiolla oli kai kalustopuutetta.

1952 musta Mainline

Mustat Mainlinet tulivat tutuiksi valtion ja puolustuvoimien isompien viskaalien käytössä.
Oliko Olan 1952-53 Ford Customline Automyynnistä ostettu tai ulkomailta tuotu voi jäädä ikuisesti salaisuudeksi..?
Sieltä Olavi Virran liikkeestä Perttelintieltä muutaman korttelin päässä toimi ja yhä tänäänkin toimii Ahon Sementtituote.Ahot ovat jo toimintansa alusta 30-luvulta suosineet Ford-merkkiä kuorma-autoissaan.
Ahon poika ajeli vielä 60-luvun alkuun 1952-mallisella ja sementtirenkaan harmaalla Ford Customline Overdrivella.
Olikohan se ollut Olan entinen ja Automyynnin vaihtoauto..ken sen tietää?

1949 Fred A. Carlssonin Ford-edustus

Frank and T-Bird
Juhart 2K5

Olan Fairlane
-------------------------
V.1956 elokussa Olavi Virta aloitti kolmen viikon kiertueen Yhdysvalloissa esiintymällä amerikansuomalaisilla "haaleilla".Idoliaan Frank Sinatraa hän ei reissullaan tavannut eikä voittanut suosiossaan.Frank Sinatralta hän ehkä otti mallia Old Blue Eyesin mustasta 1957 Ford Thunderbird-avoautosta.Elokuussa Ford-diilereiden lasivitriinien taakse ajettiin upouusia 1957 Ford-malleja ja Olakin osti suoraan newyorkilaisen liikkeen ikkunasta uuden Ford Fairlanen ja ehkä Thunderbird-moottorisin optioin.En usko,että Ola olisi ostanut suoraan ikkunasta käytettyä 1955-56-mallista Fairlanea taikka Crown "Vickyä" eli Victoriaa,koska käytettyjä autoja amerikkalaiset autodiilerit pitävät ja myyvät liputetulla etupihalla tai vierustalla katoksen alla.Huhujen mukaan Suomessa Ola oli ostanut1955-mallisen lasietukattoisen Crown Vickyn .Väitetään siitä lasihuhusta lisäksi,että Ola oli innostunut Fairlanen Ford-liikkeen ikkunassa nähtyään,että hän oli rikkonut ikkunalasin.
Niin paljon siitä Vickyn lasiasiasta!
Yhdessä myöhemmässä 80-lukuisessa V8 Magazinessa esiteltiin 4-ovinen ja musta 1957 Fairlane Hardtop,jota kehuttiin Olavi Virran Fairlanen kaimaksi.V.2008 Mobilisti-lehdessä oltiin kumottu koko Crown Vicky-asia,ettei Ola sitä lasikattomallia ollut ostanut.
Katselin Imcdb-sivustoilta (Internet Movie Car Data Blog),jos niiltä olisi löytynyt kuvia Olan Fairlanesta (1955-57) enkä löytänyt yhtäkään. Muista suomalaisfilmien amerikkalaisista autoista oli kyllä useita kuvia.
Olavi Virran autoa oltiin käytetty muutamissa hänen filmeissään.Olavi Virran auton taustasta ja historiasta sekä katoamisesta on yhtä vähän tietoa Mannerheimin 1939 Chrysler Imperialista.
Ola vuoden 1970 haastattelussa muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa oli kertonut omistaneensa 26 eri autoa,joista ainakin kuvia löytyy hänen toisesta 1958 Chevrolet Bel Airista.

Kaksi kuvaa Olan Bel Airista

Turkulainen kirjailija Boris Hurton kuvaa Olavi Virran keikkamuusikkouran loppuaikaa seuraavasti:

Silloinko se oli, kun näin Olavi Virran Peurakalliolla? Hänet autettiin lavalle rikkonaisena ja hauraana, ja enemmän ruokokeppiin kuin mikrofoniin nojaten hän lauloi La Cumparsitan ja kolme muuta laulua hellyttävän huonosti ennenkuin laahusti managerinsa käsipuolessa lasisilmäisenä ja otsa tuskaisessa hiessä takahuoneeseen.

Tämä on kauhea maailma, sillä täällä käy kaikkein suurimpienkin noin. Ehkä Antin maailma on parempi. Siellä Olavi kiitää pitkin öistä tietä hurjaa vauhtia kermajäätelönvärisellä New Yorkista ostetulla Ford Fairlanella. Hän kallistaa viskipulloa ja painaa kaasua alamäessä pohjaan nauraen ääneen seurueensa pelonkiljaisuille. Suuri auto kurvaa ajat sitten palaneen tanssilavan oven eteen. Ola marssii korskein askelin estradille valkoisessa smokissa ja häntä seuraavat sähkökitaristi, basisti ja vetysuperoksidipommi, jota kutsutaan kakkossolistiksi, vaikkei hän juuri koskaan laula, sillä täällä Mestarilla on aina hyvä iltansa.

Soittajat asettuvat paikoilleen, paikallinen rumpali on saanut armon ja on hyvin hermostunut. Kansa hiljenee, tappelunhaluinen renkikin ovensuussa jää mykistyneenä kuuntelemaan, kun Iskelmäkuningas avaa pelin Tiikerihailla.

Kitaristi loihtii ilmoille pulppuilevia, eksoottisia hawaijilaisrytmejä ja laulu alkaa.

Yö taas palmujen ylle saa,
rantaan maininki raukeaa,
siellä tuoksussa tuulien,
kuulet laulun hiljaisen.

Laulettuaan tunnin tai kaksi yhteen menoon hän kiittää kättään heiluttaen, vie mukanaan säestäjänsä ja leijonanosan illan kassasta ja antaa hevosvoimien mylviä auton kadotessa pimeyteen. Tanssipaikalle jää elähtynyt tunnelma, haitarinsoittaja, rumpali ja bassoviulisti yrittävät turhaan pitää huvittelijoiden mielenkiintoa yllä Mestarin mentyä.

                                          1955 Olavi Virta.Tiikerihai

Äslettäim edesmennyt elokuvakriitikkoPeter von Bagh kirjoittaa kirjassaan Olavi Virta,legenda jo eläessään seuraavaa Olan himosta mm. autoihin:

Kuvaamani  1957 Ford Fairlane 500 Dammamissa,Saudi
Arabiassa v.1981

1957 Ford-mainos

Auto
--------
Tullessa illan loistavan sillan
lyhdyt jo meille luo
Kiire ei lakkaa,suonissa hakkaa
Broadway ja rytmi sen,
Broadwayn rytmi

                                  1957 Broadwayn rytmi.Seija Lampila.Sanat Olavi Virta

Olavi Virran autoon koskevaan intohimoon on viitattu usein.
Kaikki Virran tunteneet ovat korostaneet hänen pokkeuksellista kykyään käsitellä autoa.
Auto oli ensinnäkin statuksen ylivertainen ilmentymä.Olavi Virta ajoi kovaa ja kulutti loppuun monta autoa; hurjin arvio on ollut 26 kappaletta. "Hymyn elämäkerrassa" on seuraava eloisa kuvaus kahden hengen Virran ja Saarikon illanistujaisista newyorkilaisessa baarissa:
"Istunto kesti lähes koko yön,mutta ehti siinä viskiäkin tuhlaantua,sillä kahden hengen laskuun mahtui grogeja peräti 48 kappaletta.

Yläkuva:1957 Babylon NY Lincoln-Mercur
y-liike
Alakuva: 1950 Ford-edustus

Illan kohokohtana oli kuitenkin viimeistä vuosimallia ollut Ford Fairlane,jonka toverukset näkivät
jonkin autoliikkeen ikkunassa.He ihastuivat tuota pikaa kauniiseen,kermankeltaiseen ja mustakattoiseen anerikanrautaan,käskivät yövartijan herättää myyjän ja rupesivat hieromaan kauppoja.Liikkeen ikkuna revittiin irti,Ola löi myyjälle dollarit käteen ja auto nostettiin kadulle".
Matkassa yhdisyi useita unelmia,joista ajalle tyypillisin oli varmasti nähdä Amerikka,satumaan maineessa oleva manner.Humun keskeltä pilkottivat vakavat työasiat,sillä Virran yhtiö julkaisi paljon alkuperältään ulkomaista materiaalia.Virta tapasi monia kuuluisuuksia,"en Sinatraa,jota on väitetty esikuvakseni," 
Pianisti Dave Brubeckin kanssa Virralla oli tilaisuus poseerata.
Yhdysvaltojen vaikutusten summana voi pitää Virran salanimellä suomentamaa laulua Broadwayn rytmi.Jo pieni säepari antaa viitteellisen säväyksen:

Syttyy,sammuu,
valot mainoksen.
Syttyy sammuu,
onnentähti ihmisen.

                                          Take Five.Dave Brubeck

1956
TWA:m
New York-juliste

------------------------