 |
| Itko ja vääpelin piikkinokkamosse Juhart 2009 |
------------------------------
fiktio
Alikersantti Wessman oli pannut Sony-kasettimankkaansa soimaan Johnny Liebkindin uuden hitin Ihana aamun.
Herran vuoden 1968 heinäkuiseen vehreeseen aamuun ryhmänjohtajatuvan avoimesta ikkunasta kaikui Russarön linnakkeen kallioille.."Voiko ihanammin aamun enää alkaa,onko ihanampaa tapaa niinkuin tää,rakkaimpani vierelläin,aivan tässä lähelläin.."
--Kenen rakkain se pani vierelläin!
Kuului kuorsauksen seasta yhden ryhmänjohtaja-alikessun viltin alta.
Wessman kävi herättelemässä ikkunanviereisestä punkasta alikersantti Tarkkasta,vetämällä armeijan viltin tämän päältä.Tarkkanen nukkui pikkukalsareissaan kämmenet haarojen välissä maiskutellen unessaan huuliaan.
Wessman karjaisi:
--Ylös ja nopeesti siit Tarkkane!
--Sun rakkaimpas ei pan sun viärelläs,vaan on kuristunnu nyrkkisäs!
--Meillon kuule ammunna itkoill pääll tänäpänä,ett valmistaurus seuraavaan palvelukssen!
--Aikka on kaks sekuntti..ja pualet siitki on kulunee just nyte!
Tästä herätyksestä tulisi suomalainen maailmankuva muuttumaan täydellisesti.
Ryhmänjohtajienkin tuleva sotaharjoitus tulisi peruuntumaan Kemiön saaressa,samoin kuin vanhan ikäluokan kotiutus heinäkuussa,koska iivanamariinit tulisivat valloittamaan Hangon rannikkopatteriston Russarön majakkakarin,Örön linnakesaaren,Hästö-Busön linnakesaaren, Helsingissä Isosaaren aliupseerikoulun,Santahaminan upseerikoulun sekä Upinniemen yhdessä täysin synkronoidussa maihinnousussa 23.8 1968 eli päivän jälkeen Varsovan liiton Prahan valtaamista.
Itäystävien Prahan valtaus,Suomen itärajan ylitys ja Suomen rannikkopuolustuksen lamauttaminen ilmahyökkäyksin sekä ohjuksin oli kuin kopio v.1941 joulukuun 7. päivän Japanin keisarillisen armeijan ja laivaston Pearl Harborin hyökkäyksestä ja sitä seuraavana päivänä tapahtuneesta Filippiinien valtauksesta.
Veli venäläinen olikin odottanut samanlaista mahdollisuutta kuin aikoinaan Mainilan laukauksissa panna suomalaisten niskoihin syyn agressiosta ja rauhaa rakastaviin venäläisiin kohdistuvasta häirinnästä tykkitulella.
Niissä itkoammunnoissa sinä aamuna alikersantti Tarkkasen tykillä harjoitusammunnoissa meni kaikki päin peetä.
Ensimmäiseksi hänen tykkinsä haarukka-ammunnassa jysäytti harjoituskranaatin maalilauttaa vetävän miinanraivaajan yli,että ammuntoja takakannella seurannut "lokinpaskalippainen" päällystö veti maihin, kranaatin lopsahdettua sadan metrin päähän aluksesta styyrpuurin puolelle Suomenlahteen.
Toinen ja tällä kertaa aikakranaatti lensi Tarkkasen korjaamassa korossa pitemmälle paapuurin puolelle puolen kilometrin päähän miinanraivaajan taakse, liistämällä ammuntoja tarkkailevan venäläisen whiskey-luokan sukellusveneestä tornin Ahdin valtakuntaan.Sukellusvene oli kaikessa hiljaisuudessa painunut Suomenlahden pohjaan,edes kenenkään suomalaisen sotilashenkilön tietämättä.
Noottihan siitä lähetettiin Kremlistä seuraavana päivänä.
Siitä alkoi se Suomen trustivapaussota,johon Neuvostoliitto oli pitkään varustautunut jo valvontakomission venäläisherrojen Hotelli Tornista poistumisen jälkeen v.1946.
Olivat vielä jättäneet taaksensa kauhean siivon kerrossiivoojien korjattavaksi,samoin kuin Porkkalan takaisinluovutuksessa peräänsä jätettyihin ja sottaisiin kasarmeihin v.1956.
Venäläiskenraaleilla kuten sotamiehillä oli yhtä huonot sisäsiisteystavat.
Suomen kommunistisen oikeusministerin Leinon ja kommunistisen Valpon papereissa oltiin jo v.1945-48 valmistauduttu Suomen liittämistä Neuvostoliiton alusmaaksi.Olivat tehneet jopa pitkän listan äärioikeistolaisista sekä teloitettavaksi että lähetettäväksi kauas Siperian gulageihin..
Osa listoista oli jäljellä,joten uudet valtaajat saivat ne käsiinsä v.1968 valtauksen perästä. Osa listoilla näkyvistä henkilöistä oli onneksi jo kuollut. Siperian listaan kuului 1700 nimeä suomalaisesta sivistyneistöstä ja isänmaanystävien parhaimmistosta,upseeristoa, sosiaalidemokraattisia poliitikkoja lukuunottamatta,joista jälkimmäisistä kerättiin oma listansa häirikkösosialisteina.
Osa Leinon papereista oltiin poltettu komunistisen sisäministerin vaatimuksesta, tyttärensä Zachovalovan avioiduttua Tsekkoslovakiaan.
Kommunisteja silloin edustivat eduskunnassa SKDL ja sen sisällä SKP,joidenka jatkaja Vasemmistoliitto oli jälkikäteen irtisanoutunut väkivaltaisista hankkeista.
Silti v.1968 Suomen valtauksessa Vasemmistoliitto nielaisi lupauksensa ja jälkipyykkinä aloitettiin Prahan venäläismiehitystä kritisoivien kansalaisten sekä poliitikkojen järjestelmälliset pidätykset uuden Valpon määräyksestä.Suomen poliisivoimiin,kuten järjestyspoliisiin että Liikkuvaan poliisiin oltiin jo solutettu pitkään vasemmistolaisia valvontakomission poistuttua v.1947 maasta ja v.1948 solmitun YYV-sopimuksen myötä saapui Tuure Lehen pitkältä pakomatkaltaan maahan mukanaan noin 30 vallankumouksellista.
V.1968 Tuure Lehen nimitettiin heti maan valtauksen jälkeen Suomen sosialistisen protektoraatin sisäministeriksi ja poliisivoimien ylikomentajaksi kenraalieverstin kaluunoin.
Hän oli jo vallankumoustyössään kansalaissodan tappion ja Neuvostoliittoon pakenemisensa jälkeen tutustunut Otto Wille Kuusiseen ja Kullervo Manneriin.1930-luvulla hän opetti vallankumoustaktiikkaa Moskovan Lenin-koulussa. Hänen avioliittonsa suomalaisen vasemmistopoliitkon Hertta Kuusisen kanssa jäi kylläkin lyhyeksi eli kymmenen vuoden suunnitelmaksi..
Talvisodan aikana hän istui Terijoen nukkehallituksen sisäministerinä.
Lehen oli toiminut pitkään SKP:n taustavaikuttajana.
Sisäministeri Leinon saatua epäluottamuslauseen v.1948 toimivaltojensa ylittämisestä Valpon komentajana Helsingin poliisikomentaja riisui Liikkuvan poliisin aseista,puolustusvoimien komentajan kenraali Sihvon pysyessä isänmaalle uskollisena.Tällöin monissa kaupungeissa kommunistit ryhtyivät hävittämään Valpon kortistoja lukuisista ihmisistä. Valpo seurasi myös julkaisuja,kirjoja,vakoilemalla kokouksia ja jopa kouluja,kuuntelemalla puhelimia,tarkastelemalla sodanaikaisia tekoja,luetteloita,järjestöjä jne.
Mm. kokoomuksen lehtien päätoimittajille tarkoitetut sisäiset raportit päätyivät Valpolle.Ulkomaille haluaville ei myönnetty passeja,sillä Neuvostoliitto suunnitteli heidän karkotustaan Siperiaan.
V.1968 kesäkuun radiopuheessaan Lehen varoitti karkoitusten alkavan välittömästi Suomen puhdistamiseksi kaikista fasistisista ja mannerheimiläisistä akanoista.
Trustivapautuksen taustaa
------------------------------------
Suomalaiset eivät koskaan sinisilmäisyydessään ja sodanjälkeisen jälleenrakentamisen aikana ajatelleet silloisen Trustivapaa Bensiini-öljykonsernin salaista myyräntyötä laajentuessaan maata kattavaksi huotoasemaketjuksi Hangosta Inariin.
Suomalaisille syrjäkylille modernit moduulihuoltamot olivat tuoneet maailman ja kaupungin maantien varteen,missä sai tankata Valmetinsa polttoöljyllä ja samalla siemaista isäntäkavereiden kanssa kupillisen kuumaa kahvia,polttaa Fennian ja keskustella viimeisen Maaseudun tulevaisuuden artikkelista peltojen paketoimiseista.
TB:stä ja myöhemmin Teboilista oli tullut tunnettu tienvarsihuoltamomerkki länsimaisten Shellin,Esson ja Gulfin seuraan. TB:n itäystävällisessä historiassa koko sen sota-aikainen historiikki ollaan ohitettu melko ylimalkaisesti.Alunperin virolaisessa omistuksessa ollut öljy-yhtiö oli myöhemmin siirtynyt ensin saksalaisomistukseen,sitten Ehrnrooth-suvulle ja sitten heiltä idänkaupan myötä Neuvostoliitolle. Oikeastaan väitetty virolaisomistus johtui siitä,että Virosta tuodusta palavasta kivestä tehtyä bensiiniä tuotiin Suomeen.
TB Oy:n olivat v.1934 perustaneet suomalaiset liikemiehet. Jopa alikersantti Tarkkasen lounaissuomalaisessa kotikaupungissa tai aikoinaan kauppalassa kauppatorin Shell-asema mainosti v.1939 "virolaista bentsiiniä"
Jatkosodan päätteeksi saksalaisomistuksesta TB siirtyi NL:n valtiojohtoisen Sojuznefte Eksportin osake-enemmistöomistukseen.
Rauhan ja Potsdamin huippukokouksen ehtojen mukaan NL sai haltuunsa Suomessa olleen saksalaisen omaisuuden. Luovutettujen saksalaisosake-enemmistöisen ja yksityisten omistamien liikeyritysten lista on pitkähkö ja monella saksalaisomistusverukkeellakin yhtiöt menivät itäystävällemme.
Suomen Petroolin eli SP:n Viipurissa sijaitsevan öljy-yhtiön osake-enemmistö kuului saksalaiselle Europäische Tanklägerille ja v.1946 SP:stä tuli neuvostoliittolainen öljy-yhtiö.
2 vuotta myöhemmin TB:n osake-enemmistön osti neuvostoliittolainen Sojuznefte Eksport-vientiyhtiö tulemalla SP:n tytäryhtiöksi.
SP:llä oli säiliöitä Kotkassa sekä jakeluvarasto Turussa..Alkuperäisenä omistajana oli Europäische Tankläger und Transport AG (Eurotank) Berliinissä ja joka oli Crusader Petroleum Industries Ltd:n (Lontoo) tytäryhtiö.Crusaderin omistajan oli taasen amerikkalainen William R. Davis & Co Inc. Houstonissa,Teksasissa,jonka etuja Yhdysvaltojen suurlähetystökin puolusti.
Huonomaineinen Davis teki paljon kauppaa natsi-Saksan kanssa ennen Yhdysvaltojen liittymistä sotaan joulukuussa 1941.
1950 BP osti Eurotankin ja sen Hampurin jalostamon
(SP fuusioitui 2008 Oy Teboil AB:hen,jonka V/O Sojuznefte Eksport oli ostanut vähittäismyyntikuvakseen.)
Muita saksalaisten omistamia ja NL:lle luovutettuja yhtiöitä oli mm. AB G.H.H. (Gutenhoffnungshütte eli hyväntoivonmaja),teräksen ja koneiden maahantuonti-tukku- ja vähittäiskauppa,joka vielä 1945 teki polttopuukauppaa ja MAN-kuorma-auton varaosien valmistusta Suomessa. V.1945 MAN-emoyhtiö jaettiin kolmeen osaan Ruhrin alueella ja Suomen GHH alkoi tuomaan maahan neuvostoliittolaista antrasiittia,ollen maan kolmanneksi suurin hiilikauppias..sekä ennen Konelaa (Moskvitsh.Pobeda,Zim) autokauppa.
Oy Rohlingstahl Ab,terästuontifirmalla oli sama osoite kuin GHH:lla sodan jälkeen päätymällä myös itäystävän omistukseen.
Yhtenä erikoisena v.1944 NL:lle luovutetuista saksalaisten omistamista yhtiölistasta löytyy Silvana Oy Eteläiseltä Makasiinikadulta ja Fabianinkadulta Helsingistä. Yhtiö myi puutavaraa,jäkälää sekä muurahaisenmunia ja sen johtajana toimi insinööri ja eversti Leopold Klusacek-Jauregg 99-prosentin osake-enemmistöllä. V.1944 yhtiö luovutettiin valtion omistukseen ja v.1946 NL:lle.
V.1877 syntynyt itävaltalainen Leo(pold) Klusacek-Jauregg oli maansa kunniakonsulina Anschlussiin asti ja muutti Tukholmaan v.1944.
Muurahaisten munia ja jäkälää ollaan kerätty Suomessa v.1875 asti ja Viipurista niitä on viety Pietariin sekä Saksaan lääketeollisuuteen. Ilmeisesti NL katsoi saaneensa luovutuksesta v.1944 monopolin muurahaisten munien sekä jäkälän vientiin.
1960-luvulla TB:n laajalle levinnyttä huoltoasemaryhmistystä sekä suurta dieselpolttoainevarastoverkostoa kansankin piireissä ihmeteltiin.
Asialle jopa naurettiin sekä otsiakin rypisteltiin.
Vapaassa maassa oikeudellisesti liikeyritykset saivat hoitaa myyntiään ja varastointiaan kilpailussa oman halunsa ja kykynsä mukaan.
Suomalainen sotilastiedustelu kylläkin oli pitänyt valvovia silmiään auki TB:n huoltamoketjujen kehittymisessä,ollessaan jopa hyvin perillä varastoitujen aineiden kapasiteetistä. Puolustusvoimien alueelliset komentajatkin valvoivat,etteivät niin suuret polttoainemäärät menisi vääriin käsiin.
Ihmeteltiin kyllä,miten suurissa polttoainevarastoissa säilytettiin tynnyrikaupalla dieselpolttoaineita,mitkä koskaan ei menneet myyntiin.
Vasta itäystävien tankkien ylittäessä maan itärajan v.1968 elokuussa tajuttiin varastojen käsittävän panssareiden dieselpolttoainetta.
Heinäkuussa kuukautta ennen Hangon patteriston sotaharjoitusta eli loppusotaa NL oli järjestänyt Karjalan Kannaksella suuret sotaharjoitukset Prahan kevään mielenosoitusten jälkisoittona.
Yllätyshyökkäys itärajan yli 23. päivä elokuuta hävittäjillä sekä ohjuksilla rannikkopuolustuksen lamaannuttamiseksi seurasi Varsovan Liiton joukkojen Prahan äkkivaltausta edellispäivänä.
NL:n sodajohto oli oppinut taktiikan japanilaisen keisarillisen armeijan yllätyshyökkäyksestä Pearl Harboriin 7.12.1941,jota seurasi toinen yllätyshyökkäys seuraavana päivänä Filippiineille,jolloin Yhdysvaltojen ilmavoimien koneet makasivat Clarkin lentotukikohdan kentällä lamaantuneina ankkoina.
Leningardista palaavat suomalaisturistit olivat bussin ikkunasta Viipuriin johtavalla tiellä pitkiä kuormastokolonnoita ja panssareita.Venäläinen tinahampainen ja hennatukkainen tulkkiopas oli vain kertonut armeijan suorittavan keväisiä sotaharjoituksia.
Sotaharjoituksiin oltiin kutsuttu kansainvälisiä tarkkailijoita,vaikkei Suomesta.
Kannakselle oltiin perustettu 6 moottoroitua jalkaväkidisvisioonaa,4 panssaridivisioonaa ja muutamia spetsnazpataljoonaa (GRU:n kommandojoukkot) plus 3 armeijakunnan esikuntaa armeijakuntajoukkoineen sekä armeijan esikunta Viipuriin.
Sotaharjoituksia silmälläpitäen oltiin keskitetty lähikentille ilmavoimien yksiköitä,kuljetushelikoptereita sekä taisteluhelikoptereita.Joukot oltiin perustettu harjoiteltavaksi muutaman viikon kannaksella,kunnes lopullinen H-hetki ilmoitettaisiin Prahan levottomuuksien kulminoituessa tai mahdolliseta suomalaisten agression osoituksesta Neuvostohallitusta kohtaan.
Harjoituksiin oltiin kutsuttu kansainvälisiä sotatarkkailijoita manoovereiden kulminaatiopisteessä heinäkuussa.
Niitä oltiin syötetty ja juotettu kaviaarilla sekä vodkalla venäläisellä ylenpalttisella vieraanvaraisuudella eli pidetty kuin piispaa pappilassa.Monikaan tarkkailijoista ei muistanut paljoakaan harjoituksista.joidenka jälkeen tarkkailijat oltiin ajettu Zil-kolonnassa Viipurista Leningradiin jatkamaan harjoituksia Moskovskaya-hotelliin,minkä baarissa ulkolaiset lehtimiehet haastattelivat ja juottivat näitä viimeisempiä uutisia kalastellessaan.
--Njet boni mai! (En tiedä mitään!)
Kuului sammaltavina vastauksina.
Venäjän Jäämeren laivastosta oli lähtenyt raskas saattue mukanaan määrävahvuinen merijalkaväkiprikaati kohti Leningradia ja Helsinkiä.
(Juuri eilen luin Norjan armeijan huolestuneisuudesta Venäjän armeijan ja laivaston joukkojen ja kaluston keskittämisestä Jäämeren rannoille sekä vesille suojelemaan Huippuvuorten alueen öljykenttiä)
H-hetkipäivänä 23. päivänä elokuuta isorunkoinen Aeroflotin Iljushin-matkustajakone oli ilmoittanut normaalilla reittilennolla Suomen yli ja pyytänyt pakkolaskulupaa Helsinki-Vantaan kentälle polttoainevian takia.Toinen laajarunkoinen Iljushin-reittikone samaan aikaan pyytää pakkolaskulupaa Oulun kentälle.
Edellispäivänä Prahassa samanlainen Iljushin-reittilentokone oli pyytänyt pakkolaskulupaa,purkamalla sisuksistaan hampaisiin asti varustetun stasnaz-kommandojoukon. Suomessa ei edes uutisia televisioista katsoneet sotilastarkkailijat osanneet yhdistää Prahan tapausta Suomessa tapahtuneisiin pakkolaskupyyntöihin..
Lisäksi Helsingissä oli kierrellyt sight-seeingillä muutama venäläinen Inturistin turistibussi täynnä naftaliinin hajuisia teryleenipukuisia ja Praktica-kameroita kaulassaan kantavia miesturisteja.
Bussit olivat ajaneet kierroksen jälkeen Kulttuuritalolle,mistä ryhmät hakivat aseensa,jotka Valpo ja järjestyspoliisi oli takavarikoineet asekätkijöiltä 40-50-lukujen vaihteessa.
Maassa sijaitsevien venäläisten yrityksien varastoista turistit hakivat lisää aseita.
Teboil oli valmistautunut tankkaamaan maahan tunkeutuvien itäystävien autokolonnoita jopa suoraan säiliöautoistaan ja huoltoasemilta,jotka oltiin täytetty dieselöljyllä piripintaan saakka. Komeita huoltamoita huoltohallein oltiin rakennettu tiheään valtateiden varteen,jopa monissa paikoissa kahden traktorin syrjäkylille.
Huoltohallit tulivat palvelemaan hyvin kaluston ja panssarien korjauksissa.
Lentoturistit aloittivat kovan melskan lentokentillä miehittämällä ilmanvalvontatornit ja lentoasemat,panemalla tullivirkailijat ja Finnairin työntekijät hangaarien sisään vangeiksi. Samanaikaisesti itäystävät suorittivat ilmaiskuja maan siviili- ja sotilaskentille raketein ja ohjuksin. Yksikään suomalais-Draken ja -Mig ei kerinnyt ilmaan tuhoutumalla kentillä ilmaiskuissa.
Tärkeimpiin varuskuntiin ja varikoille tehtiin laskuvarjojoukoin maahanlaskut ja Karjalan kannaksen sotaharjoitusjoukot etenivät rajan yli kohti Kouvolaa moottorimarssinopeudella.
Murmanskin Jäämeren laivastosaattue kääntyi Suomenlahdella Helsinkiä kohti,osan irrottautuessa Hankonientä ja Turkua kohti.
Eteläisellä rannikolla oli jo partioinut whiskey-luokan sukellusveneitä seuraamassa Suomen uusien tykkiveneiden Karjalan ja Uusimaan vanavedessä hajuetäisyydellä.
Rannikkotykistön linnakesaaria ja laivastotukikohtia kohti tehtiin ilmahyökkäyksiä,stasnezjoukkojen rantauduttua maihin öiseen aikaan kumiveneillä,jotka oltiin lähetetty kansainväliselle merialueelle ankkuroiduista venäläisitä rahtilaivoista. Venäläiset olivat oppineet sota-aikaisesta Bengtskärin majakkasaaren valloituksesta,etteivät ryhtysi operaatioon päiväsaikaan.
Venäläiset maihinnousijat olivat pukeutuneet suomalaisiin maastopukuihin ja kypäriin,linnakesaarten miehistöjen lumeeksi,että kyseessä olisi ollut kesäinen yllätyssotaharjoitus.
Pääkaupungissa Inturistin turistit olivat pukeutuneet poliiseiksi,kaupunkilaisten uskoessa kyseessä olevan suuremman mielenosoituksen Prahan venäläisvaltaajia vastaan.
Itärajalla venäläiset mm.ylittivät rajan Sallassa ja Kostamuksessa,mihin suomalaiset olivat jo valmiiksi valmistaneet hyväkuntoiset tiet.
Elokuun 23.päivän vastaisena yönä Russarön kasarmin ryhmänjohtajatuvassa oltiin juhlittu siviiliinpääsyä oikein väkijuomilla.Tuvan pöydällä seisoi lakattuja ja aselajin täkyillä koristeltuja huopahatuista muotoiltuja siviilikypäriä.Tuvassa haisi vanha viina ja tuore viinapieru.
Alikersantit Wessman ja Tarkkanen läiskivät vielä pokerikortteja pöydänkanteen silmät sirrellään filttericoltin savusta.
Pakinkannesta pöydällä läikkyi viimeinen tippa läiskinnästä Koskenkorvaa Wessmanin setelinipun päälle.
Aamuyöstä patterin vääpeli sotilasmestari Sjöblom oli hoiperrellut laiturilta kasarmin paraatikenttää siksakkaillen kotiinsa saaren eteläkärkeen.Hangosta saapuneen H-veneen venemiehet olivat kantaneet vääpelin istumaan kaijapollareille tokeentumaan illanvietosta Gröna Kaijenin kapakasta.
Kasarmilla oltiin heitetty huulta,että patteri käy pelkästään viinan voimalla.
Patterin päivystäjäkin alikersantti Reponen torkkui päivystyspöydän ääressä sääaseman seinään nojaten,kun saaren länsirannalta päin kuului saappaiden lotkuntaa,pakkien kolinaa ja kenttälapioiden kilkutusta kiväärinperiin.
Päivystäjä raotti silmiään vilkaisemalla kerroksen päätyikkunasta kasarmin paraatikentälle,mihin alkoi kerääntymään muotoon parijonossa maastopukuisia sotilaita keltaiset kreppipaperit kypärissään.
--Mitä perrkelt tää on?
Reponen huudahti.
--Onks nee sotaharjotukse jo alkkaneet!?
Reponen suoristi uniformuaan,pistämällä verikauhan penkiltä päähänsä,koittamalla kämmensivulla,että kokardi oli nenän kanssa linjassa,alkamalla kolistella rappusia alas,kunnes havahtui,että patterille pitäisi hälyttää välittömästi herätys.
Reponen kiipesi ylätasanteelle painamaan summerikellon nappia ja karjumaan "Paaatterillahhheerrääättyys!"
Samalla hän yritti soittaa sääaseman puhelimesta patterin vääpelille,jonka puhelimeen vastasi uninen rouva Sjöblom,joka kertoi sotilasmestarilla olevan kurat housussa ja kaulapaskat räsymatolla...ettei sot.mestari ole kelvollinen mihinkään palveluun.
Reponen yritti lisäksi soittaa päivystävälle upseerille luutnantti Laineelle,jonka puhelimeen vastasi kikattava naisääni.Taustalla kuului luutnantti Laineen nasaalinen lauluääni,tämän matkiessa Bob Dylanin House of the Risin' Sun-biisiä.Luutnantti luuriin tultuaan sanoi Reposelle,että sotaharjoitukset ovat vasta viikon päästä ja että alikersantti näkee haamuja.
Hän tulee patterin toimistolle vasta kello kahdeksan aamulla,Klik!
Alikersantti Reponen hädissään otti käteensä päivystäjän penkin vierestä Pystykorva-kiväärin,alkamalla lompsia alas kahta rappua kerrallaan harppomalla,kun kasarmin ala-aulassa häntä vastassa tuijotti kymmenisen Kalashnikovin piippua.
--Ruki ver!Kädet ylös!
Kuului joukkueen johtajan luutnantin arvoisen venäläisupseerin sinisänkisestä leuasta.
Patteri on vallattu!
Alikersantti Reponen nosti kätensä kattoa kohti Pystykorvan kolahtaessa lattialle.
Kiväärissä oli vain ollut kolme paukkupatruunaa.
Yläkerran tasanteelle oli kerääntynyt pitkäkalsarisia ja paljasjalkaisia alokkaita seuraamaan patterin ja Suomenmaan nopeata antautumista.
Lehen oli toiminut pitkään SKP:n taustavaikuttajana.
Sisäministeri Leinon saatua epäluottamuslauseen v.1948 toimivaltojensa ylittämisestä Valpon komentajana Helsingin poliisikomentaja riisui Liikkuvan poliisin aseista,puolustusvoimien komentajan kenraali Sihvon pysyessä isänmaalle uskollisena.Tällöin monissa kaupungeissa kommunistit ryhtyivät hävittämään Valpon kortistoja lukuisista ihmisistä. Valpo seurasi myös julkaisuja,kirjoja,vakoilemalla kokouksia ja jopa kouluja,kuuntelemalla puhelimia,tarkastelemalla sodanaikaisia tekoja,luetteloita,järjestöjä jne.
Mm. kokoomuksen lehtien päätoimittajille tarkoitetut sisäiset raportit päätyivät Valpolle.Ulkomaille haluaville ei myönnetty passeja,sillä Neuvostoliitto suunnitteli heidän karkotustaan Siperiaan.
V.1968 kesäkuun radiopuheessaan Lehen varoitti karkoitusten alkavan välittömästi Suomen puhdistamiseksi kaikista fasistisista ja mannerheimiläisistä akanoista.
------------------------------------
Suomalaiset eivät koskaan sinisilmäisyydessään ja sodanjälkeisen jälleenrakentamisen aikana ajatelleet silloisen Trustivapaa Bensiini-öljykonsernin salaista myyräntyötä laajentuessaan maata kattavaksi huotoasemaketjuksi Hangosta Inariin.
Suomalaisille syrjäkylille modernit moduulihuoltamot olivat tuoneet maailman ja kaupungin maantien varteen,missä sai tankata Valmetinsa polttoöljyllä ja samalla siemaista isäntäkavereiden kanssa kupillisen kuumaa kahvia,polttaa Fennian ja keskustella viimeisen Maaseudun tulevaisuuden artikkelista peltojen paketoimiseista.
TB:stä ja myöhemmin Teboilista oli tullut tunnettu tienvarsihuoltamomerkki länsimaisten Shellin,Esson ja Gulfin seuraan. TB:n itäystävällisessä historiassa koko sen sota-aikainen historiikki ollaan ohitettu melko ylimalkaisesti.Alunperin virolaisessa omistuksessa ollut öljy-yhtiö oli myöhemmin siirtynyt ensin saksalaisomistukseen,sitten Ehrnrooth-suvulle ja sitten heiltä idänkaupan myötä Neuvostoliitolle. Oikeastaan väitetty virolaisomistus johtui siitä,että Virosta tuodusta palavasta kivestä tehtyä bensiiniä tuotiin Suomeen.
TB Oy:n olivat v.1934 perustaneet suomalaiset liikemiehet. Jopa alikersantti Tarkkasen lounaissuomalaisessa kotikaupungissa tai aikoinaan kauppalassa kauppatorin Shell-asema mainosti v.1939 "virolaista bentsiiniä"
Jatkosodan päätteeksi saksalaisomistuksesta TB siirtyi NL:n valtiojohtoisen Sojuznefte Eksportin osake-enemmistöomistukseen.
 |
| 1950 Pieni SP-huoltamo |
Suomen Petroolin eli SP:n Viipurissa sijaitsevan öljy-yhtiön osake-enemmistö kuului saksalaiselle Europäische Tanklägerille ja v.1946 SP:stä tuli neuvostoliittolainen öljy-yhtiö.
2 vuotta myöhemmin TB:n osake-enemmistön osti neuvostoliittolainen Sojuznefte Eksport-vientiyhtiö tulemalla SP:n tytäryhtiöksi.
SP:llä oli säiliöitä Kotkassa sekä jakeluvarasto Turussa..Alkuperäisenä omistajana oli Europäische Tankläger und Transport AG (Eurotank) Berliinissä ja joka oli Crusader Petroleum Industries Ltd:n (Lontoo) tytäryhtiö.Crusaderin omistajan oli taasen amerikkalainen William R. Davis & Co Inc. Houstonissa,Teksasissa,jonka etuja Yhdysvaltojen suurlähetystökin puolusti.
Huonomaineinen Davis teki paljon kauppaa natsi-Saksan kanssa ennen Yhdysvaltojen liittymistä sotaan joulukuussa 1941.
1950 BP osti Eurotankin ja sen Hampurin jalostamon
(SP fuusioitui 2008 Oy Teboil AB:hen,jonka V/O Sojuznefte Eksport oli ostanut vähittäismyyntikuvakseen.)
Muita saksalaisten omistamia ja NL:lle luovutettuja yhtiöitä oli mm. AB G.H.H. (Gutenhoffnungshütte eli hyväntoivonmaja),teräksen ja koneiden maahantuonti-tukku- ja vähittäiskauppa,joka vielä 1945 teki polttopuukauppaa ja MAN-kuorma-auton varaosien valmistusta Suomessa. V.1945 MAN-emoyhtiö jaettiin kolmeen osaan Ruhrin alueella ja Suomen GHH alkoi tuomaan maahan neuvostoliittolaista antrasiittia,ollen maan kolmanneksi suurin hiilikauppias..sekä ennen Konelaa (Moskvitsh.Pobeda,Zim) autokauppa.
Oy Rohlingstahl Ab,terästuontifirmalla oli sama osoite kuin GHH:lla sodan jälkeen päätymällä myös itäystävän omistukseen.
Yhtenä erikoisena v.1944 NL:lle luovutetuista saksalaisten omistamista yhtiölistasta löytyy Silvana Oy Eteläiseltä Makasiinikadulta ja Fabianinkadulta Helsingistä. Yhtiö myi puutavaraa,jäkälää sekä muurahaisenmunia ja sen johtajana toimi insinööri ja eversti Leopold Klusacek-Jauregg 99-prosentin osake-enemmistöllä. V.1944 yhtiö luovutettiin valtion omistukseen ja v.1946 NL:lle.
V.1877 syntynyt itävaltalainen Leo(pold) Klusacek-Jauregg oli maansa kunniakonsulina Anschlussiin asti ja muutti Tukholmaan v.1944.
Muurahaisten munia ja jäkälää ollaan kerätty Suomessa v.1875 asti ja Viipurista niitä on viety Pietariin sekä Saksaan lääketeollisuuteen. Ilmeisesti NL katsoi saaneensa luovutuksesta v.1944 monopolin muurahaisten munien sekä jäkälän vientiin.
1960-luvulla TB:n laajalle levinnyttä huoltoasemaryhmistystä sekä suurta dieselpolttoainevarastoverkostoa kansankin piireissä ihmeteltiin.
Asialle jopa naurettiin sekä otsiakin rypisteltiin.
Vapaassa maassa oikeudellisesti liikeyritykset saivat hoitaa myyntiään ja varastointiaan kilpailussa oman halunsa ja kykynsä mukaan.
Suomalainen sotilastiedustelu kylläkin oli pitänyt valvovia silmiään auki TB:n huoltamoketjujen kehittymisessä,ollessaan jopa hyvin perillä varastoitujen aineiden kapasiteetistä. Puolustusvoimien alueelliset komentajatkin valvoivat,etteivät niin suuret polttoainemäärät menisi vääriin käsiin.
Ihmeteltiin kyllä,miten suurissa polttoainevarastoissa säilytettiin tynnyrikaupalla dieselpolttoaineita,mitkä koskaan ei menneet myyntiin.
Vasta itäystävien tankkien ylittäessä maan itärajan v.1968 elokuussa tajuttiin varastojen käsittävän panssareiden dieselpolttoainetta.
Heinäkuussa kuukautta ennen Hangon patteriston sotaharjoitusta eli loppusotaa NL oli järjestänyt Karjalan Kannaksella suuret sotaharjoitukset Prahan kevään mielenosoitusten jälkisoittona.
Yllätyshyökkäys itärajan yli 23. päivä elokuuta hävittäjillä sekä ohjuksilla rannikkopuolustuksen lamaannuttamiseksi seurasi Varsovan Liiton joukkojen Prahan äkkivaltausta edellispäivänä.
NL:n sodajohto oli oppinut taktiikan japanilaisen keisarillisen armeijan yllätyshyökkäyksestä Pearl Harboriin 7.12.1941,jota seurasi toinen yllätyshyökkäys seuraavana päivänä Filippiineille,jolloin Yhdysvaltojen ilmavoimien koneet makasivat Clarkin lentotukikohdan kentällä lamaantuneina ankkoina.
Leningardista palaavat suomalaisturistit olivat bussin ikkunasta Viipuriin johtavalla tiellä pitkiä kuormastokolonnoita ja panssareita.Venäläinen tinahampainen ja hennatukkainen tulkkiopas oli vain kertonut armeijan suorittavan keväisiä sotaharjoituksia.
Sotaharjoituksiin oltiin kutsuttu kansainvälisiä tarkkailijoita,vaikkei Suomesta.
Kannakselle oltiin perustettu 6 moottoroitua jalkaväkidisvisioonaa,4 panssaridivisioonaa ja muutamia spetsnazpataljoonaa (GRU:n kommandojoukkot) plus 3 armeijakunnan esikuntaa armeijakuntajoukkoineen sekä armeijan esikunta Viipuriin.
Sotaharjoituksia silmälläpitäen oltiin keskitetty lähikentille ilmavoimien yksiköitä,kuljetushelikoptereita sekä taisteluhelikoptereita.Joukot oltiin perustettu harjoiteltavaksi muutaman viikon kannaksella,kunnes lopullinen H-hetki ilmoitettaisiin Prahan levottomuuksien kulminoituessa tai mahdolliseta suomalaisten agression osoituksesta Neuvostohallitusta kohtaan.
Harjoituksiin oltiin kutsuttu kansainvälisiä sotatarkkailijoita manoovereiden kulminaatiopisteessä heinäkuussa.
Niitä oltiin syötetty ja juotettu kaviaarilla sekä vodkalla venäläisellä ylenpalttisella vieraanvaraisuudella eli pidetty kuin piispaa pappilassa.Monikaan tarkkailijoista ei muistanut paljoakaan harjoituksista.joidenka jälkeen tarkkailijat oltiin ajettu Zil-kolonnassa Viipurista Leningradiin jatkamaan harjoituksia Moskovskaya-hotelliin,minkä baarissa ulkolaiset lehtimiehet haastattelivat ja juottivat näitä viimeisempiä uutisia kalastellessaan.
--Njet boni mai! (En tiedä mitään!)
Kuului sammaltavina vastauksina.
Venäjän Jäämeren laivastosta oli lähtenyt raskas saattue mukanaan määrävahvuinen merijalkaväkiprikaati kohti Leningradia ja Helsinkiä.
(Juuri eilen luin Norjan armeijan huolestuneisuudesta Venäjän armeijan ja laivaston joukkojen ja kaluston keskittämisestä Jäämeren rannoille sekä vesille suojelemaan Huippuvuorten alueen öljykenttiä)
H-hetkipäivänä 23. päivänä elokuuta isorunkoinen Aeroflotin Iljushin-matkustajakone oli ilmoittanut normaalilla reittilennolla Suomen yli ja pyytänyt pakkolaskulupaa Helsinki-Vantaan kentälle polttoainevian takia.Toinen laajarunkoinen Iljushin-reittikone samaan aikaan pyytää pakkolaskulupaa Oulun kentälle.
Edellispäivänä Prahassa samanlainen Iljushin-reittilentokone oli pyytänyt pakkolaskulupaa,purkamalla sisuksistaan hampaisiin asti varustetun stasnaz-kommandojoukon. Suomessa ei edes uutisia televisioista katsoneet sotilastarkkailijat osanneet yhdistää Prahan tapausta Suomessa tapahtuneisiin pakkolaskupyyntöihin..
Lisäksi Helsingissä oli kierrellyt sight-seeingillä muutama venäläinen Inturistin turistibussi täynnä naftaliinin hajuisia teryleenipukuisia ja Praktica-kameroita kaulassaan kantavia miesturisteja.
Bussit olivat ajaneet kierroksen jälkeen Kulttuuritalolle,mistä ryhmät hakivat aseensa,jotka Valpo ja järjestyspoliisi oli takavarikoineet asekätkijöiltä 40-50-lukujen vaihteessa.
Maassa sijaitsevien venäläisten yrityksien varastoista turistit hakivat lisää aseita.
Teboil oli valmistautunut tankkaamaan maahan tunkeutuvien itäystävien autokolonnoita jopa suoraan säiliöautoistaan ja huoltoasemilta,jotka oltiin täytetty dieselöljyllä piripintaan saakka. Komeita huoltamoita huoltohallein oltiin rakennettu tiheään valtateiden varteen,jopa monissa paikoissa kahden traktorin syrjäkylille.
Huoltohallit tulivat palvelemaan hyvin kaluston ja panssarien korjauksissa.
Lentoturistit aloittivat kovan melskan lentokentillä miehittämällä ilmanvalvontatornit ja lentoasemat,panemalla tullivirkailijat ja Finnairin työntekijät hangaarien sisään vangeiksi. Samanaikaisesti itäystävät suorittivat ilmaiskuja maan siviili- ja sotilaskentille raketein ja ohjuksin. Yksikään suomalais-Draken ja -Mig ei kerinnyt ilmaan tuhoutumalla kentillä ilmaiskuissa.
Tärkeimpiin varuskuntiin ja varikoille tehtiin laskuvarjojoukoin maahanlaskut ja Karjalan kannaksen sotaharjoitusjoukot etenivät rajan yli kohti Kouvolaa moottorimarssinopeudella.
Murmanskin Jäämeren laivastosaattue kääntyi Suomenlahdella Helsinkiä kohti,osan irrottautuessa Hankonientä ja Turkua kohti.
Eteläisellä rannikolla oli jo partioinut whiskey-luokan sukellusveneitä seuraamassa Suomen uusien tykkiveneiden Karjalan ja Uusimaan vanavedessä hajuetäisyydellä.
Rannikkotykistön linnakesaaria ja laivastotukikohtia kohti tehtiin ilmahyökkäyksiä,stasnezjoukkojen rantauduttua maihin öiseen aikaan kumiveneillä,jotka oltiin lähetetty kansainväliselle merialueelle ankkuroiduista venäläisitä rahtilaivoista. Venäläiset olivat oppineet sota-aikaisesta Bengtskärin majakkasaaren valloituksesta,etteivät ryhtysi operaatioon päiväsaikaan.
Venäläiset maihinnousijat olivat pukeutuneet suomalaisiin maastopukuihin ja kypäriin,linnakesaarten miehistöjen lumeeksi,että kyseessä olisi ollut kesäinen yllätyssotaharjoitus.
Pääkaupungissa Inturistin turistit olivat pukeutuneet poliiseiksi,kaupunkilaisten uskoessa kyseessä olevan suuremman mielenosoituksen Prahan venäläisvaltaajia vastaan.
Itärajalla venäläiset mm.ylittivät rajan Sallassa ja Kostamuksessa,mihin suomalaiset olivat jo valmiiksi valmistaneet hyväkuntoiset tiet.
Elokuun 23.päivän vastaisena yönä Russarön kasarmin ryhmänjohtajatuvassa oltiin juhlittu siviiliinpääsyä oikein väkijuomilla.Tuvan pöydällä seisoi lakattuja ja aselajin täkyillä koristeltuja huopahatuista muotoiltuja siviilikypäriä.Tuvassa haisi vanha viina ja tuore viinapieru.
Alikersantit Wessman ja Tarkkanen läiskivät vielä pokerikortteja pöydänkanteen silmät sirrellään filttericoltin savusta.
Pakinkannesta pöydällä läikkyi viimeinen tippa läiskinnästä Koskenkorvaa Wessmanin setelinipun päälle.
Aamuyöstä patterin vääpeli sotilasmestari Sjöblom oli hoiperrellut laiturilta kasarmin paraatikenttää siksakkaillen kotiinsa saaren eteläkärkeen.Hangosta saapuneen H-veneen venemiehet olivat kantaneet vääpelin istumaan kaijapollareille tokeentumaan illanvietosta Gröna Kaijenin kapakasta.
Kasarmilla oltiin heitetty huulta,että patteri käy pelkästään viinan voimalla.
Patterin päivystäjäkin alikersantti Reponen torkkui päivystyspöydän ääressä sääaseman seinään nojaten,kun saaren länsirannalta päin kuului saappaiden lotkuntaa,pakkien kolinaa ja kenttälapioiden kilkutusta kiväärinperiin.
Päivystäjä raotti silmiään vilkaisemalla kerroksen päätyikkunasta kasarmin paraatikentälle,mihin alkoi kerääntymään muotoon parijonossa maastopukuisia sotilaita keltaiset kreppipaperit kypärissään.
--Mitä perrkelt tää on?
Reponen huudahti.
--Onks nee sotaharjotukse jo alkkaneet!?
Reponen suoristi uniformuaan,pistämällä verikauhan penkiltä päähänsä,koittamalla kämmensivulla,että kokardi oli nenän kanssa linjassa,alkamalla kolistella rappusia alas,kunnes havahtui,että patterille pitäisi hälyttää välittömästi herätys.
Reponen kiipesi ylätasanteelle painamaan summerikellon nappia ja karjumaan "Paaatterillahhheerrääättyys!"
Samalla hän yritti soittaa sääaseman puhelimesta patterin vääpelille,jonka puhelimeen vastasi uninen rouva Sjöblom,joka kertoi sotilasmestarilla olevan kurat housussa ja kaulapaskat räsymatolla...ettei sot.mestari ole kelvollinen mihinkään palveluun.
Reponen yritti lisäksi soittaa päivystävälle upseerille luutnantti Laineelle,jonka puhelimeen vastasi kikattava naisääni.Taustalla kuului luutnantti Laineen nasaalinen lauluääni,tämän matkiessa Bob Dylanin House of the Risin' Sun-biisiä.Luutnantti luuriin tultuaan sanoi Reposelle,että sotaharjoitukset ovat vasta viikon päästä ja että alikersantti näkee haamuja.
Hän tulee patterin toimistolle vasta kello kahdeksan aamulla,Klik!
Alikersantti Reponen hädissään otti käteensä päivystäjän penkin vierestä Pystykorva-kiväärin,alkamalla lompsia alas kahta rappua kerrallaan harppomalla,kun kasarmin ala-aulassa häntä vastassa tuijotti kymmenisen Kalashnikovin piippua.
--Ruki ver!Kädet ylös!
Kuului joukkueen johtajan luutnantin arvoisen venäläisupseerin sinisänkisestä leuasta.
Patteri on vallattu!
Alikersantti Reponen nosti kätensä kattoa kohti Pystykorvan kolahtaessa lattialle.
Kiväärissä oli vain ollut kolme paukkupatruunaa.
Yläkerran tasanteelle oli kerääntynyt pitkäkalsarisia ja paljasjalkaisia alokkaita seuraamaan patterin ja Suomenmaan nopeata antautumista.
Finis Finlandie..
.jpg)
