perjantai 22. tammikuuta 2016

Aidan toisella puolella.Seniorin työmaamuistoja..Osa 1.

Teräsmies- paalutus- eli junttakone
Asuinkatumme Coolfin Roadin varressa British Telecommunicationin talon naapurissa monet vuodet villiintyi pieni verkkoaidalla eristetty tontti melkein viidakon korkuiseksi umpimetsäksi. Paikalliset ohikulkijat käyttivät sitä kaljatölkkien ja kaikenlaisen irtoroskan heittopaikkana. Eli oma asuintalomme sijaitsi kaljatölkin heiton päässä tontista,koska näitä kaljatölkkejä näkyi ripotellun talomme kulman ohi Mandela Roadille kunnan asuinkerrostalojen portaille asti.
Sain kuulla,että tontti oltiin myyty ja että sille rakennettaisiin tulevaisuudessa asuintalo.
BT:n takaisen verkkoaidan takainen
 roskankaatopaikka,
aivan
rakennustyömaan vieressä
Noin vuoden perästä huhusta tontille ajoi nelivetoinen Toyota pickuppi keltaisin hi-viz-takkisin ja valkokypäräisin miehistöin,joka ryhtyi perkaamaan moottorisahoin ja vesurein portin edestä viidakkoa auki.Porukka näytti mittamiehiltä,jotka teodoliitilla aloittivat jostain peruskorosta mittaroimaan tontin rajoja..
Kuukausi vierähti,kun portista sisään ajoi kuorma-auto puskutraktorein,jolla viidakko jyrsittiin korkeiksi penkoiksi kanaverkkoaidan sivulle..
Kaivurin kauhasta syntyi alueelle korkea musta kukkamultapenkare.joka muutaman päivän sisällä tasaantui,kuorma-autojen vietyä lavoillaan jätemaan jonnekin täyttömaaksi,.
Ilmeisesti maa-alueen pintamullassa viidakko versoi täysin villiksi,vaikka aluetta oltiin perattu pariinkin otteeseen.
Työmaalle purettiin trailerilta samoin erikoinen kumipyöräinen porakone,millä kaksimiehinen kypäräpääpari poraili maanäytteitä alueelta.
Viikko sitten portit taas avattiin ja kuorma-auto-trailerilta ajettiin perärampista tontille Hitachi-kaivinkone,joka aloitti kauhallaan kiivaan alueen perkaamisen.Samanlaisia Hitacheja sain katsella 80-luvun alussa Saudi Arabian Jubailin paskimo-urakan eli vedenpuhdistamon laguunien kaivannoissa.
Arabian tummassa yössä ne keltaisina aaveina kaivoivat erämaan santaa kuin kiiltomadot tunneleitaan..
1927 valmistunut KOP Turuntien
pankki
Mittamiehistä putkahti mieleeni oma lyhyt urani mittamiehen assistentin urani Salon KOP:n Turuntien pankkirakennuksen perustöistä v.1969-70,jolloin vanha v.1927 valmistunut komea pankkirakennus sai väistyä kolhon ultramodernin pankki-ravintola-liiketalon alta.
Vanha pankki ei halunnut luopua edes paksusta pankkiholvilaatastaan hyvällä  Åkermanin kaivurin kauhan iskuistakaan,joilla laatasta irtosi vain pieniä betonimuruja.
Laatta oli niin täynnä pyörökankia,että paikalle tilattiin räjäytysosasto,joka dynamiitilla sai rikottua holvilattian pala palalta.
Vanhan pankin pohjalta kaivuri lopulta kauhallaan nosti 40 vuotta vanhan hirsipedin,joka vanhasta merenpohjan savesta noustuaan vielä tuoksahti tuoreelta.
20-luvulla ei tiedetty mitään paalutuksista eikä ihme kyllä hirsipedin ansiosta  pankkitalokaan ollut laskeutunut kuten muut Turuntien vanhat liiketalot..
Uusien perustöiden aikana koko rakennustyömaalle paalutuskoneella iskettiin saveen monta kymmentä kilometriä puu- ja betonipaaluja,jotta uusi pankkitalo pysyisi vajoamasta plinisaven alla pohjakarin päällä.
Silloin myös pankin Asemakadun puoleiselle rakennustyömaan lauta-aidan portille aamuisin kerääntyi joukko miespuolisia eläkeläisiä,jotka uteliaina seurasivat perustöitä mielenkiinnolla ja ajan tappamiseksi.
1959 Salon Osuuskassan talon
työmaa
Ilmeisesti osa niistä oli omina aikoinaan ollut rakennustyömiehinä.raudottajina,kuramiehinä (betonimiehinä),laudankantajina,timpureina,putki- sekä sähkömiehinä..
Ja nyt itse eläkeläispappana katselen verkkoaidan takaa brittiläistä rakennustyömaata suuresti ihmetellen,miten teknologia on koneistanut rakennutekniikkaa konevoimalla niin paljon ,että rakennusmiesten vain lapiolla tarvitsee siivota portin edestä asvaltilta koneiden telaketjujen jättämiä savijälkiä..
Mutta tämä on vasta alkusoittoa!
Suureksi ihmetyksekseni työmaan verkkoaidan taakse ei ollut kerääntynyt yhtään eläkeläispappaa seuraamaan rakennustöiden kehitystä.Minä kylläkin innolla ohikulkiessani NISA-markettiin matkalla seurailen työmaan toimia...
Ilmeisesti Custom Housen asukaskunta ei ole kiinnostunut tippaakaan rakennustöistä,koska suurehko osa asujista ei ole eläissään ollut töissä tai muuten vieraantuneet työelämästä,perittyään geeneissään vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan oman ansiomuodon... tuilla elämisen.
Custom Housen Crossrailin aseman
arkkitehtisketsi
Freemason Roadin puolella kylläkin on täysi meno päällä Crossrailin uuden Custom Housen aseman rakennustyömaalla,jolta aamuisin ja päivällistaukojen aikana raahatuu iso porukka älypuhelimet korvillaan oranssihaalarisia ja hi-viz-liivisiä rakennusmiehiä liettulaiseen ja brittiläistä perusruokaa tarjoavaan baariin syömään British Breakfastia paistetuin munin (Sunny Side Up),keitetyin pavuin sekä suolatuin bekonisiivuin..
Nämä työmiehet ovat saapuneet muualta Lontoosta töihin,Yleisimmin kuulen bussipysäkillä seistessäni näiden puhuvan latviaa ja liettuaa..jonkun porukan mongertaessa leveätä Cockneytä...INNIT...
Tänä aamuna Coolfin Roadin oli tukkinut Volvo-veturi,jonka matalalta trailerilta oltiin ajettu työmaalle paalutuskone sekä mobiilinosturi,joka vaijeriropun koukun nokasta laski harjateräsnippuja verkkoaidan viereen.Työmaalle oltiin myös purettu pari työmaakoppia sekä portatoilettia.
Pienessä pakkasessa ohi kulkiessani näin toisen kopin ikkunasta valkoisia kypäräpäitä tauolla kuuman maitoteen sumentamin silmälasein..
Raudoituspenkkikin yhtäkkiä oli ilmestynyt aidan taakse,missä raudoittaja pumppukoukullaan oli jo neulomassa pilariraudoituskehikkoja...
Raudoittajan tekniikka ei mielestäni ole muuttunut sitten 80-luvulta yhtään,kun seurasin Jubailin työmaamme rautamiesten  duunailuja varastoni edustalla ns. Prefab-alueella .
Silloin vain haittana olivat myrkylliset mustat skorpionit,jotka piilivät valulaudoituksesta purettujen lautapinojen alla.

"Lautamies"
Juhart
Vuoden 1969 Pankkitalon työmaakopista muistan erittäin hyvin ruokataukoajat ja lauantaiset työpäivät,jolloinka tehtiin töitä vielä kello neljään saakka,joskin tilipussit merkonomi Sirenin Jukka työmaakirjurina oli  jakanut kopistaan puolelta päivin sarkapusakoiden rintataskuihin tai pussihousujen perätaskujen siannahkalompakoihin.
Puolelta päivin "Suen Kallu" eli Suden Kalle,karjalainen kottaraistimpuri (anturalaatikkotimpuri) ja entinen kaukopartiomies oli naistenfillarilla käynyt ostamassa Vilhonkadun ALKO:sta vaakkupullon (Vaakuna-viina) ja avannut sen korkin kuudella naksauksella..ja naukattuaan suullisen hän oli laskeutunut alas montun pohjalle töihin..Hänen raskas nahkasalkkunsa roikkui työmaakopin seinänaulassa,keventymällä iltapäivän aikana,salkun sivutaskun auetessa joka puoles tunti.
Kello kahdelta työmaakoppi täyttyi uudelleen kahvitauolla.
Airamin termospulloja availtiin,maitokahvin mennessä monen suihin huulien välistä Sirkku-sokeripalan läpi.Näin se vanhempi kansa ryyppäsi pappilan kinkereilläkin tassilta eli lautaselta soekripala huulillaan.Hienoa sokeria vain rikkaammat sotkivat soroppiinsa!
Työmaan vanha timpuri lankkupöydän päässä ja joka aina kulki etukenossa ja pää alaspäin alituisesta kyykkyasennostaan valulaudoitusta naulattuaan puolisen vuosisataa,,oli syönyt eväsrepustaan viimeisen ruisleipäsiivun lauantaimakkarasiivuin ja tahkojuustoviipailein,ryyppäsi Jaloviinapullosta viimeiset kermapintaiset maitopohjat.
Prosessin lopuksi hän otti suustaan yläleuan tekohampaansa,nuolemalla kielellään ne molemmilta puolilta puhtaiksi ruisleivän ja juustonmuruista..
Siinä paikalla me nuoremmat..mittamies Lehtonen ja minä painuimme ulos yökkäämään nähdystä,kahvit jäätyä juomatta sekä Kastun leipomon viinerit syömättä.
Työmaakopista kuului vain kovaa hörötystä rikkaiden perheiden poikapenikoiden lällärimäisyydestä,miten ne eivät kestä raavaan työmiehen pöytätapoja..missä oltiin opittu jo pula-aikana,ettei mitään saa heittää hukkaan.
Minuthan papinpoikana ja mittamies Lehtonen osuuskaupan tavaratalon osastopäällikön poikana laskettiin siihen yläkastiin,joka töppää hienonokkina Schmandtin rusinapullaa maitokahviin..

Sekatyömiespari Tini ja Maukka,jotka aina kulkivat kaksissaan kuin köyhän talon lampaat,laskivat tilipussejaan raakalankkupöydälla.
Tini kehui menevänsä Kitulaan yhden varakkaan leskirouvan luokse viikonlopuksi..
Kuuleman mukaan leskirouvalla "makasi päällä" eli tämä oli perinyt poismenneeltä mieheltään sievoisen summan.
Maukka oli pyytänyt päästä mukaan,mutta Tini kertoi,että ne ihmistyöt hän tekee tällä kertaa yksinään.
Pettyneenä Maukka oli pyytänyt,että Tini parhaana kaverina muistaisi aina häntä..sekä hyvässä että pahassa.
Tinin ex-rouvalla oli naisten korsettiliike Asemakadun Kuparikulmassa työmaata vastapäätä,jonne hänen piti mennä tilittämään ensiksi lastenruokkorahojaan..
Miesparin työhönotto paria kuukautta aiemmin oli tapahtunut erikoisella tavalla.
Työmaakirjuri Sirenin Jukka oli koppinsa ovelta kuullut koputusta. Avattuaan oven hän näki siilitukkaisen ja lyhyen Maukan seisomassa lippalakki kädessään portailla kysymässä Maukalle ja Tinille töitä sekamiehinä.Jukka oli sanonut heti,että missäs se Tini sitten luuraa..eikä työmaalla ole duunia kuin yhdelle.
--No..kusse on niin ujo!
Maukka vastasi.
--Se luuraa tuall kopin takan!
--Meit ei kyll voira erottaa,kun me ollaan oltu syränkavereit iha kakarast asti!
--Voisiks sää ottaa meirät hyväsyrämisen kummakkin`?
Jukka oli heittänyt suustaan punaisen marlboron tumpin kopin eteen kuralätäkköön sammumaan sanomalla:
--No tulkkas sit huamenis kovan duuona kello seittemän ja verokirjat taskuss..mää pane teirät kummakkin paalutustöihi..eik sitte viinaa ryypätä tyämaall..onks selvä!?
Maukka:
--Kiitoksii kauhhiast sull Sirreeni...me tullan yhres huamenis..eik juara Jallupullost väkevii ku lauvantaiehtosin!


ALKOn Jaloviina- eli Jallupullo

jatkuu..