Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat .Paluu rintamalle 2

PILKILLÄ kUUSAMOJÄRVEN JÄÄLLÄ

                                             
KYLPYJÄ,KIRJEITÄ SEKÄ ELÄMÄN,KUOLEMAN ETTÄ JUMALANPELKOA

TOUKOKUU 1944
----------------------
Keskiviikko 17.5
Alkoi kokoussarja sot.kodissa klo 10.30.
"Elämän pelko".
Esitelmä ja hartauspuhe.
Kylvettiin.
Kylmää.

Helatorstai 18.5.
Jumalanpalvelus sot.kodissa klo 10.30.
Klo 19.00 "Kuoleman pelko" ja hartauspuhe.
Kylmää.

Perjantai 19.5.
"Maailman peko" klo 19.oo.
hartauspuhe.
Kylmää.
Weberin luona suurenmoista oikeata kahvia.
(Oliko Weber Jsp:n lääkäri tai saksalainen upseeri,ei ole tietoa.Yksi luutnantti Weber taisteli Sven Tuuva-elokuvassa (Ville Salminen) Koljonvirran taistelussa.,mutta se olikin roolihahmo.Talvisodassa taisteli jääkärieversti Åke Weber (ent. Wahlgren),joka välirauhan aikana nimitettiin Suomen Höyrylaiva OY:n johtajaksi eikä täten osallistunut jatkosotaan.)

Lauantai 20.5.
Klo 19.00 "Jumalan pelko" ja hartauspuhe.
Kylvettiin.

Sunnuntai 21.5.
2. rukousp. ja vainajainp.
Kenttäjumalanp. Klo 12.00.(Kenttäjumala?)
Korvikkeella sot.kodissa,komentopaikalla ja korvikkeella Päivänsalossa.
Kylmää.
(Antti oli oikea kahvinjuoja,jolle kelpasi kuppi kuin toinenkin laatukahvia.Pappilassa 50-luvulla häänen mielikahvimerkkinsä oli Pauligin Huomio,jota Antti ryysti isosta isänmukista..½- litraisesta kahvisaavista mustana ilman sokeria..Sanotaankin papin sielun olevan musta..tässä tapauksessa kahvin nauttimisessa.Lapsia varoitettiin kahvinjuonnista,mikä mustasi kaulan)

Maanantai 22.5.
Ennennäkemättömän ankara lumipyry.
Talon ympärillä toistametrisiä nietoksia.
Lämmin uuni paras toveri.
Kirje Kaisalle.
Iltahartaus 5011:ssä 21.30.

Talvisoturi

                                                       

Tiistai 23.5.
Tuulista ja kylmää.
Iltahartaudet 5010:ssä klo 21.00 ja 5015:ssä klo 21.30.

Keskiviikko 24.5
Kylässä ja sot.kodissa.
Seurat sot.kodissa klo 19.
Kuumin ja makoisin sauna Haukiniemellä.

Torstai 25.5.
Lämpimämpää.
Lumet sulavat.
Kirje Kaisalle ja Annikille.
Iltahartaus 5012:ssa klo 21.30.
Teellä komentopaikalla.

Perjantai 26.5.
Lämmintä,aurinkoista,leppoisaa kevättä.
Näin ensimmäisen pääskysen kaivon vintin huipussa visertämässä.
Iltahartaudet 5011:ssä klo 21.00 ja 5015:ssä klo 21.30.

Huarapiäsky (Savo)

                                                   

Lauantai 27.5.
Kylvin kaksi kertaa Haukiniemen saunassa.
Ne olivat lähtölöylyt.
Tavaran pakkausta.
Kaisalta Riitanpäivänpaketti.

Sunnuntai 28.5.Helluntaipäivä.
Klo 11 lähtö marssille uusia kohtaloita kohti.
Kaunus aurinkoinen päivä.
23 km.
Alman päivillä ja yötä Eerolan luona Kuusamon pappilassa.

Maanantai 29.2. 2.Helluntaipäivä.
2. marssipäivä 40 km.
Jalat kipeät,joitakin rakkoja.
Muuten ei hullumpi marssikeli.

Rukatunturi

                                                           

Tiistai 30.5.
3. marssipäivä 21 km.
Viileämpää ja sateisempaa.
Käynti Rukatunturilla.




.

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat .Paluu rintamalle 1.

Lumipukuinen hiihtopartio

 Huhtikuu 1944
----------------------                                                  

Sunnuntai 16.4.
Jumalanpalvelus koko pataljoonalle Kuusamojärven jäällä klo 9.50.
Kirje Kaisalle.

Maanantai 17.4.
Aamulla hupaisa hiihtoretki Mustavaaralle.
Iltahartaus 3014:ssä klo 21.00.

Tiistai 18.4.
Iltahartaus 5010:ssä ja 5915Össä klo 21 ja 21.30 (eri komppanioissa)
Kitje Kaisalle.

Keskiviikko 19.4.
Seurat valistustalossa 21.30.
Sauna.

Torstai 20.4.
Iltahartaus 5010:ssä 21.30.
Vesisade.
Leutoa.
Sain Kaisalta kirjeen.

Perjantai 21.4.
Iltahartaus 5011:ssä klo 21.oo ja 5013:ssa klo 21.30.
Sangen leutoa.
Lumi sulaa aivan silmissä.
Kirje Kaisalle ja 4550:ään.

Lauantai 21.5.
Sataa,lumi sulaa,
Makoisa sauna,kuumat löylyt.
(Antin saunajatkosota oli aluillaan makoisten löylyjen myötä.Jo 20-luvulla hän oppi rakentamaan telttasaunan partiolaisena ja valmistamaan rannasta valituista siloisista irtokivistä kiukaan)

Partiolaiset telttasaunan teossa

Partiolaisten telttasaunan kiukaan valmistusta.Antti oikealla ristikalottipipossa.

Sunnuntai 23.4.
Jumalanpalvelus koko pataljoonalle klo 9.50 suksilla.
Seurat Päivänsalon isäntäväellä.
Paljon sotilaita mukana.

Maanantai 24.4.
Aurinkoinen hankiaiskeli.
Aamulla piristi hiihtolenkki.
Kirje Kaisalle.
Iltahartaus 5014:ssä klo 21.30.

Tiistai 25.4.
Kylmää ja myrskyistä.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21 ja 5015:ssä klo 21.30.

Keskiviikko 26.4.
Seurat Sotilaskodissa.

Torstai 27.4.
Kirje Kaisalle.
Sotilaskotisisaret kylässä,
Tri lähti komennukselle.(Jsp:n lääkäri)
Iltahartausta ei harjoitusten vuoksi pidetty.
(Ilmeisesti lähdön aika oli käsillä sotaa käymään)

Perjantai 28.4.
Rippikoulu stm.Kinnuselle.(Sotamies ilmeisesti oli aikomassa vihille)
Tuulta ja tuiskua.
Iltahartaus peruutettu harjoitusten takia.

Lauantai 29.4.
Saunailta.
Aamulla hiihtolenkki aurinkoisen joskin tuulisen sään vallitessa.
(Sotajohto oli päättänyt karaista upseereitakin ja kenttäpappeja tuleviin taistoihin)

Sunnuntai 30.4.
Massahiihtokilpailut.
Jumalanpalvelus sen takia peruutettu.
Tuulinen ja kylmä ilma.
Vapun aattona yksinään kotona.
Soitin Kaisalle.
Komentopaikalla aamiaisella.

TOUKOKUU 1944
---------------------

Iivanien suksensuihketta Vienan Karjalassa

                         

Maanantai 1.5. Vapunpäivä
Kykmä Vappu.
Komentopaikalla kylässä.
Iltahartaus 5014:ssä klo 9.30.
Edell. yönä paloi sotilaskoti.(Iivanoiden härnäystä?)
Sisaret hädintuskin pelastuivat.
(Venäläisten offensiivi oli juuri alkanut.Kirj. huom.)

Tiistai 2.5.
Rippikoulu stm. Kinnuselle ja Hyväriselle.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21.00 ja 5015:ssä klo 21.30.

Keskiviikko 3.5.
Aamulla Törmäsenvaaran koululla.
Oikeata kahvia.
Kemut lottakanttiinissa klo 19.
Korvikkeella lottien luona ja präiskäleitä syömässä sot.kotisisarten luona.

Lottakahvit

                                       

(Pastori oli aina hyvin kohtelias puoleensa vetävä esiintyjä naisväen edessä.Naiset pitivät hänen seurastaan ja päinvastoin.Lyhytvarsiuudestaan huolimatta hän näytti uljaalta roomalaissotilaalta tummassa lainetukassaan ja suoralla  ja kaarevalla nenällään)

Torstai 4.5.
Ankara tuuli ja lumipyry.
Stm.Jooseppi Kinnusen ja Heikki Hyvärisen rippikoulu päättyi.
Iltahartaus 5012:ssa klo 21.30.
Tasan vuosi sitten pappisvihkimys Turussa,jolloin oli ihana kesä.(4.5.1943)

Antti jumaluusopin ylioppilaana
Helsingin Körttikodissa
1935

Perjantai 5.5.
Tuiskua jatkui iltaan saakka.
Päivänsalon luona kylässä.
Viihdytysilta sot.kodissa,jonka takia 5018:n iltahartaus peruuntui.
Iltahartaus 5011:ssä klo 21.
Kirje Kaisalle.

Lauantai 6.5.
Paketti Kaisalta,jossa munkkeja.(Ja papin suu napsui)

Sunnuntai 7.5.
Erinomaisen kaunis sää.
Kenttäjumalanpalvelus 9.30.
Lapsen kaste.
Saunassa ja kylässä komentopaikalla.
Aamulla soitin Kaisalle.
Kylpy.

Maanantai 8.5.
Kaunis sää jatkuu.
Sot.koti avataan.
Iltahartaus 5014:ssä klo 21.30.

Tiistai 9.5.
Kevään lämpimin päivä.
Auringonkylpyjä.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21.00.
Iltahartaus 5015:ssä klo 20.30.
Päivystäjä piti.
Kylpy.

Sotilaskotisisaret ja lotat

                                     

Keskiviikko 10.5.
Paraati vesisohjussa Kuusamojärven jäällä.
Kenr. Eglsur.(Saksalainen kenraali?)
Seurat peruutettu.

Torstai 11.5.
Kevät tulee,että roikaa.
Iltahartaus 5012:ssa klo 21.30.
Kylpy.

Perjantai 12.5.
Kaunis sää,lumet sulavat.
Iltahartaus 5011:ssä klo 21.00 ja 5015:ssä klo 21.30.

Lauantai 13.5.
Kylpyilta.
Lumet vähissä.
Kuumat läyöyt.
Vesisade.

Sunnuntai 14.5.
Saarna Kuusamon kirkossa.
Äitienpäivä.
Aurinkoinen,lämmin keli.
Kenttäjlanpalv.peruutettu huonon kelin vuoksi.

Maanatai 15.5.
Vesisadetta koko päivän.
Iltahartaus 5014:ssä klo 21.30.
Paketti Kaisalta.

Tiistai 16.5.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21 ja 5015:ssä klo 21.30.

Antti ja Kaisa sota-ajan vihkikuvassa

                                                   

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat .Siviilipappina 1944 Lapinlahdella,jatkoa.

                                            Kevättalven halkotöitä

MAALISKUU 1944 jatkoa
-----------------------------
Tiistai 21.3.
Mikko Kivekäs oli käymässä Lapinlahden pappilassa kylässä.Mikko oli syntynyt 18.11.1911 Maaningassa ja oli Anttia kolme vuotta vanhempi.Hänen oikea ristimänimensä oli Maks Toivo Mikael Kivekäs ja vanhemmat olivat rovasti Toivo Manasse Kivekäs sekä Alama Josfiina o.s. Kaukovuori.
Matin kuolinvuosi oli 2004.Titteliltään hän oli rovasti.
Matti valmistui ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta 1932 ja päätti teologian opiskelunsa erotutkintoon Helsingin Yliopistosta v.1936.Ilmeisesti hän oli Antin kanssa yhdessä Lönrootin kadun Körttikodin asukkaita..
Mikko asui Maaningalla vuoteen 1917 asti,sitten lapsuutensa ja nuoruutensa Kuopiossa 1917-29.
Iisalmessa hän toimi pappina vuonna 1939 ja Lapinlahdella v.1941.
Mikko oli tuottelias kirjailija ja runoilija myöhemmillä vuosillaan ja hänen kirjojaan on Lapualla toimiva Herättäjäyhdistys julkaissut seuraavasti:
Auringon noususta sen laskuun.Lastuja 1962
Viidesti ihminen.Aforismeja 1965.
Minä pienellä kirjaimella 1979
Leivän syrjästä lohkaistua 1982.

Keskiviikko 23.3.
Koko joukolla kontrahtikokoukseen Kuopioon.
Jenny Laitisilla.
Kontrahtikokouksen sihteeri.
Jumalanpalvelus ja sihteeri.

Torstai 24.3.
Kyläilyä Kuopiossa Anolla ja Tirkkosella.
Matka kotiin.
Riitta loistomatkustaja.

Perjantai 25.3.
Räjähdys Tuomaan ja Ukin kanssa.
Matka L-lahdelle.
Saarnan valmistusta ja ihana sauna Viljon ja Oskarin kanssa.
(Antti oli perinyt tempperamenttinsa Juho-isältään,jolloinka ei ollut ihme,että isä ja poika tapasivat toisensa napit vastatusten)

Lauantai 25.3.
Rippisaarna H.
Päiväsaarna H.
Hautaus H
Vihkimatka Mäntylahteen.
Kaunis keväinen ilma yöpakkasen jälkeen.

Sunnuntai 26.3.
Päiväsaarna H.(Rovasti Hirvonen)
Hautaus.
S-hautaus P.(Sankarihautaus.P vastaa pappiparia)
Pakkasyön jälkeen ihana aurinkoinen ilma.

Maanantai 27.3.
Lapsenkaste Pajujärvellä.
2 lasta.
Viljon luona koululla.
Kaunis ilma jatkuu.

Tiistai 28.3.
Kansliatöitä.
Rovasti Iisalmessa.
Minä myös kotiin Iisalmeen.
Riitta oppi konttaamaan.
Aurinkoinen sää.

keskiviikko 29.3.
Kotona.
Saunassa koko perhe.
Illalla Aune ja Hopinskat kylässä meillä.
Kaisa pani tomaatit kasvamaan.
Aurinkoinen sää jatkuu.

                                                        Aune-sisko hiihtoladulla

Torstai 30.3.
Kotona.
Laitoin kukkalaudan paikalleen.
(Kirjoitus ei paljasta kuka kukkalaudan oli valmistanut.Ilmeisesti Kaisa)
Konflikti savun takia ukin kanssa kotona.
Koko päivän kaunista.

Perjantai 31.3.
Rovasti Hirvosta vastassa asemalla.
Kurki-Suoniolla hänen kanssaan.
Matka L-lahdelle
Kanttoria ja hauturia tapaamassa.

HUHTIKUU 1944
--------------------

Lauantai 1.4.
Aprillijuoksu.
Saunassa Kalevin ja Oskarin kanssa.
Kaunis ilma jatkuu.

Sunnuntai 2.4.
Seurat ja kaste Suntiolla klo 16.
Päiväs. Lampinen Aulis H.
Liturgia.
Kylässä Vaarnissa.
Seurat Puumalassa.
Paljon väkeä.
Matti ja Elli Pesonen,V.G.Pesonen,Rompinen ja minä.

Maanantai 3.4.
Kansliatöitä.
Palkannosto.
Iltajunassa kotiin.
Kaisa korvikkeineen ja lämpöspullineen odotteli

Tiistai 4.4.
Asioita ja rahankulutusta.
Saviastioita.
Kävimme E.Lappalaisen mökillä vaatteita katsomassa.
Hupaisa matka potkurilla.(Potkukelkka)
Illalla ahtisaarnaa kuulemassa kirkossa.

Keskiviikko 5.4.
Aamujunassa L-lahdelle.
Mustalaisen hautaus. (Ei nimeä kun vainaja oli mustalainen)
Lellen luona Irenen päivää viettämässä.
Mikä ihana täytekakku!
Tupakka ei maistu.
(Antti oli kuuluisa persoudestaan makean perään kuten kahvipulliin,leivoksiin ja kakkuihin sekä yleensä kaikkiin leipomo- ja konditoriatuotteisiin.Tupakkakaan ei maistunut,kun suussa oli makea jälkimaku)

Torstai 6.4.
Ent.kanttori Haapalaisen hautaus.
Erinomaista hengellistä musiikkia kirkossa ja hautauspaikassa.
Illalla Vilhon päiväseuroissa Portaanpäässä.

Pitkäperjantai 7.4.
Päiväsaarna L.(Lukkarinen)
Iltasaarna H.(Rovasti)
Lapsenkaste Tervapuron talossa Mäntylahdessa 15:n junassa.
Iltajunassa kotiin Iisalmeen,

Lauantai 8.4.
Kotona kaupinmäessä käymässä.
Saunassa Lappalaisilla.
Rippisaarnan valmistusta.

Sunnuntai.Pääsiäispäivä.9.4.
Rippisaarna L.(Lukkarinen)
Päiväsaarna H.(Rovasti)
Seurat kunnanhuoneella.
Ainoana puhujana.
3 puhetta.
Maanantai 10.
Päiväsaarna L.(Lukkarinen)
Seurat ja lastenkaste Aisamäen Lehminotkossa klo 16.

                                                     Lapinlahden kirkko.Valm.1880.

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat Siviilipappina 1944 jatkoa.(Lapinlahdella)

HELMIKUU 1944
---------------------

                                          Antti siviilitalvipompassa

Tiistai 1.2.
Kinkerit Alapitkän Hovissa.
Rovasti ja ruustinna mukana.
Yöksi O.Tuppuraiselle Mikanharjuun (Horokkaan)
Soitto kotiin.

Keskiviikko 2.2.
Kinkerit Alapitkän Hovissa O.Tuppuraisella.
Väkeä paljon.
Ensimmäinen kaste ja 1. jälkeen.
Yöksi kirkolle Tolvan kinkereiden peruuntumisen johdosta.
Soitto kotiin.

Torstai 3.2.
Lapsenkaste Mäntylahdessa illalla.
Matka.
Papint. Eino Tuppurainen.Mikke No 2.Paikanharju.

Perjantai 4.2.
Kinkerit Pajujärven Ruotsalassa.,
Ruokaa kovasti.
Ilma lauha,mutta lunta.
Rovastilassa asemapäällikkö rouvineen vieraana.
Matkoihin 15:-,

Sota-ajan jumalanpalvelus

                                       


Lauantai 5.2.
4 hautausta.
Hautajaisseurat Pykäläisessä,mistä lapsi kuollut difteriaan (ripuliin ja kuivumiseen),jota paljon liikkeellä.
Ostin Riitalle potkukelkan.
Makoisa sauna Oskarin ja Viljon kanssa.
Hiukan pakkasta.

Sunnuntai 6.2.
Pekka Pesosen hautaus.Ilomantsista.
Saarnasi Aaro Parnanen.
5 hautausta.
Oskari Hirvosen luona kylässä.

Sankarihautajaiset

                                     

Maanantai 7.2.
Kinkerit Pohjoislahdessa.
Kaste Lehdossa.
Kaste ennen kinkeriä.
Kaste kirkon jälkeen.
Kyyti Väänänlahteen.

Suurten sukupolvien nakulapsia

                                       

Tiistai 8.2.
Kinkerit Väänänlahdessa.
Kyyti Rastiin.

Keskiviikko 9.2.
Kinkerit Rastissa.
Riisipuuroa!
Käynti Lammasvuon koululla Janne Kopasta tapaamassa.
Kyyti Kyröön.

Torstai 10.2.
Kinkerit Kyrössä.
Kyyti kotiin kirkolle.

Perjantai 11.2.
Kinkerit Raatteelassa.
Kaisa kinkereillä ja pappilan väki kokonaisuudessaan.
Kotiin koisaamaan.

Lauantai 12.2.
Kotona
Sauna Lappalaisilla.
Riitta saunassa.

Sunnuntai 13.2.
Jumalanpalvelus Iisalmen kaup.kirkossa.
Paluu Lapinlahdelle ja matka Kojeroon kinkereille.
Lapsen kaste matkalla

Iisalmen kaupungin kirkkosali

                                         

Maanantai 14.2.
Kinkerit Koperon Toikeron luona.
Matka Sammiskanteeseen.
Aku Valta kuskina.
Paljon ketun ja jäniksen jälkiä.
Kinkereillä yksi lapsenkaste.
Kiukkuinen lapsi.
Matka Harjuun.

Tiistai 15.2.
Harjun kinkerit.
Väkeä paljon.
Lapsenkaste.
Matka Martikkalan Yläpihaan,missä kinkerit.
Asuimme hammaslääkäri Jääskeläisen uudessa kodissa.
Ääni painuksissa.

Keskiviikko 16.2
Martikkalan kinkerit Yläpihassa.

Torstai 17.2.
Yläpihassa kinkerit.
Riisipuuroa.(Jo toisen kerran riisipuuroa.Joko sitä oli ollut saatavana pieni erä osusskaupassa tai sitten ostettu papin mieliksi mustasta pörssistä)
Oikeata kahvia. (Samoin,kun kahvia ei enää saanut enää kortilla,sen sijasta korviketta.Seuraava kahvilähetys saapui Suomeen Brasiliasta laivalla vasta v.1947.)

Perjantai 18.2.
Väisälän mäen kinkerit Huvilan siistissä talossa.
Tuomarit omalla paikalla.
Matka kirkolle.

Lauantai 18.2.
Sauna ja saarnan valmistus.
Kävin Portaanpäässä.
Jalmari lomalla.

Sunnuntai 19.2.
Vihkiminen Kauperinmäen Immosaareen
Saarna,
Savonjärven kinkeri Auraharjussa.
Väkeä paljon.
Matka pimeässä Kivimäkeen.

Maanantai 21.2.
Kivimäen kinkeri Tuomiharjussa.
Väkeä kohtalaisesti.
Matka hitaalla hevosella , kantavalla tammalla Pitkäänmäkeen.
Lapsenitkua ja luteita.

Tiistai 22.2.
Pitkänmäen kinkeri Uusipihassa.
Väkeä runsaanlaisesti.
Matka Pöllikkäälle,jonka aikana 4 lapsenkastetta.
Vihollisen lentokoneita yöllä liikkeellä.

ILMAVAARA LINJA-AUTOASEMALLA
JUHART

                                         

Keskiviikko 23.2.
Pöllikkään kinkeri Jooseppi Korhosella.
Väkeä ennätyksellisen paljon,kaukaakin.
Matikkakeitto y.m. hyvää.
Matka kirkolle ja kotiin Iisalmeen.

Kalle Kauppisen talo Iisalmen Sandelsinkadulla

                       

Torstai 24.2.
Lomanviettoa kotona.
Kävin saunassa Pirisen ja Röngän kanssa.(Saunominen ei ollut kortilla)

Perjantai 25.2.
Evakuoin perheeni Kaupinmäkeen ynnä jonkun verran tavaraa.
Yö Kaupinmäessä.

Lauantai 26.2.
Riitassa vähän yskää.
Pääsin kaupunkiin,järjestelin siellä asioita ja matkustin L-lahdelle.
Kauko H. lomalla.
Yö yhdessä vinttikamarissa.

Sunnuntai 27.2.
Pakkasen jälkeen kirkas sunnuntai.
Liturgina.
Sankarihautajaiset,3 vainajaa.
Toimitin ruumiinsiunauksen.
2 kastetta yht. 3 lasta,

Sankarivainajan arkunkantajat

                                       

Maanantai 28.2.
Yöpakkasta n. 25 astetta.
Kansliatöitä.
Kaisa soitti varhain aamulla.
Vihin avioparin.
Vein ilmoituksen Kauko Johannes Väänäsen kaatumisesta kotiin.

Tiistai 29.2.
Kivistön kinkeri Sivonlahdessa.
Kastoin 15-vuotiaan Anja Kyllikki Karvasen.
Luin lehdestä yliopiston vanhan osan tuhoutumisesta pommituksessa 22.2,
Ukko-Pekka kuoli klo 20.40.

                             

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat .Jatkoa 4.1944 Ajastaika

1944 AJASTAIKA
--------------------

Timo-sedän (Laitinen) 1953 Nash Statesman
Juhart

                                   



Antin vuoden 1944 Ajastajan tammikuun tyhjille sivuille ennen päiväkirjaotsikkoa kenttäpappi oli kirjoittanut tärkeitä osoitteita ja numeroita.
Stm. Timo Laitinen
5/1556
Salmila 1430
½ 3409
Laitisen Timo oli Kaisan serkku Kuopiosta.Murtonumero sotamiehen perässä on salainen kenttänumero komentopaikasta.
Autohullulle papinpojalle Timon vaaleanpunaisen Nashin saapuminen pappilan paraatioven eteen oli egoa kohentavaa,koska papinpesue pääsi sillä liukumaan kauppalan pääkadulle.Jussin alemmuuskompleksikin naapurin pöksytehtaan perijäpoikien edessä kaikkosi eikä Lammervojen sininen 56-mallinen mersu 220S ollutkaan enää maailman paras auto.
Timo palveli pitkään Helsingin Pohjola-yhtymän korkeana upseerina,vaikka jatkosodassa palveli sotamiehenä.

Etusivuilla oli merkittynä muitakin tietoja.
Laitinen ½3409
Antikainen ½3207
Nuhoo 13.Paavo Markkanen
Väinö Pennanen.
Nimet ovat ilmeisesti sukulaisten ja kavereiden..

Vastasivulle pastori oli merkinnyt junamatkakulungeistaan virkamatkoihin Lapinlahden vt.kappalaisena;

Matti ja Maija rautatiellä
Juhart

                                        20.1. Juna Mäntylahti-Lapinlahti 5:-
23.1.    "    L-lahti-Alapirtti-L-lahti 19:-
31.1.    "                  "                     19:-
 3.2.     "    Mäntylahteen edestak.    9:-
 4.2.     "    Pajujärvelle                   13:-
 7.2.     "    Taipaleeseen                   9:-
11.2.    "    Iisalmeen edestak.         23:-
  7.3..   "    Mäntylahdesta L:een        5:-
 21.3.   "    Nerkoolle edestak.          9:-
 25.3.   "    Mäntylahdesta L:een       5:-
   7.4.   "    L-lahti.M-lahti-L-lahti    10:-
 10.4.   "    L-lahti-Nerkoo                6:-
---------------------------------------------
                                              Yht. 131:-
Antin vanhempi veli palveli Talvisodassa konduktöörinä ja kuoli tuberkkeliin.
Aune Sofia-sisko,vaikka palveli Iisalmen Putkolan osuuskaupassa oli muonituslottana ja junakonduktöörinä sota-aikana Antin kulkemissa paikallisjunissa.
Nuorin Arvi-veli oli junanlähettäjänä ja lipunkirjoittajana Iisalmen asemalla ja myöhemmin palveli eläkeikäänsä asti Iisalmen asemapäällikkönä.
VR-läisyys näytti olevan verissä Lukkaristen klaanilla.

Arvi ja Antton Iisalmen asemalla
Juhart

                                       

Aune sota-ajan konnarina
Juhart fotokollaasi

Kalenterin viimeisellä tyhjällä sivulla on kirjoitettuna Antin komennuspaikkojen yhteystietoja:
Ks.3549.D.3468/1.Vjrk (ilmeisesti rajavartiojääkärikomppania Kuusamossa)
Kaat.kp/2.D.(Kaatuneiden koamispaikka/ 2. divisioona
D:n pastori Toivo Apuharjus 36.(Divisioonan pastori)
Auto evakuointia varten: Rakko 4
Kapt. Rautkylä
KEK:5243_1 Sairala 64.20 (olisiko kaatuneiden erittelykeskus)


Tapahtumakalenteri
--------------------

Lapinlahden vt.kappalaisena kevättalvella 1944:
------------------------------------------------
Tammikuu oli vt.kappalaiselle virantoimituksia,seuroja ja makeita kylpyjä eri saunoissa.
Pastori oli innokas kylpijä,joka kiusasi maallista kehoansa 120-asteen löylyissä kilpavihtomalla muut saunassaolijat alalauteelle tai pukuhuoneen puolelle.
Moni Antin virkavelikin oli naureskellen kysäissyt oliko Antti harjoittelemassa etukäteen helvetin esikamariin eli purgatooriin astumista.
Vt.kappalainen kiertelikin hartaushetkissä ja saunoissa pakkasen purressa jopa -28-asteisena kirkkokaftaanin läpi.
Vuoden 1944 kevättalven viennit kuvaavat asemasodan aikaista verkkaista siviilipappielämää,jolloin pastori sai myös kokeilla osittaista perhe-elämää 1-vuotiaan Riitan kasvaessa äitinsä helmoissa Iisalmen Kaupinmäessä.
Antti matkusteli Iisalmen ja Lapinlahden väliä junalla vain kotilomillaan.Hänet oltii lomautettu rintamalta tammikuun pakkasissa..
Ilmojen haistajana ja sääprofeettana pastori aina lisäsi päivän säähavainnot.

!944 Tammikuu.
----------------
Sunnuntai 9.1.
Jumalanp. Kuuselassa (Kuusamo)
-18C,tuulta,puolipilv..

Maanantai 10.1.
Hartaushetket Rajaviidan kämpässä.
Siellä puhuttiin kielillä.
"Nuotan selvittelyjä" Salaman kanssa.(Ei tiedetä oliko kyseinen Salama sukua Juhannustanssit-Salamalle)

Keskiviikko 12.1.
Lähtötouhuja,pakkausta ja hyvästelyjä.
Heikonpuoleiset lähtölöylyt Jsp:n saunassa.(Ilmeisesti kiuas ei antanut yli 100 asteen löylyjä)

Torstai 13.1.
Lähtö Pöljäjärvelle.

Perjantai 14.1.
Tulo kotiin.(Iisalmeen)
Kaisa asemalla vastassa.
Riitta tuhkarokossa.

Sunnuntai 16.1
Hopinskain luona kylässä.
Augusta sairastaa trombia.(Tromboosi eli veritulppa)

Maanantai 17.1.
Käynti Kuopiossa.(Ilmeisesti Kuopion kirkkoherran juttusilla)

Tiistai 18.1.
Otin vastaan Lapinlahden kappalaisen tehtävät.

Keskiviikko 19.1.
Lotta Anna Hiltusen ja erään inkeriläisen lapsen ruumiinsiunaus.
Kävin Portaanpäässä.
Inkeriläisleiri.

Torstai 20.1.
Sairasmatka Juho Väisäsen luo Mäntylahteen.
Juna 5:-.
Päivällisillä Portaanpäässä sedän luona.

Perjantai 21.1.
Kävin kotona Iisalmessa.
Kaisa ollut sairaana,mutta nyt jo ylhäällä ja asemalla vastassa.
Riitta pirteä ja terve.
Ensimmäisen kerran 17.6.41 jälkeen siviilipuvussa.
Yleinen hilpeys.
Aunen päivillä,Kaisa+Jenny.)Aune-sisko ja Kaisan serkku Jenny Laitinen,joka kärsi nivelreumasta)

Lauantai 22.1.
Pistäydyin isän  ja Karen luona (Kares?)
Palasin L-lahdelle.
Kylpy pappilan saunassa Oskari Hirvosen kanssa.
Saarnan valmistus.

Sunnuntai 23.1.
Päiväsaarna.
Vihin entisen kansakoulutoverini Teodor Väisäsen ja Anna Ollikaisen avioliittoon.
Ensimmäinen vihkimykseni.
Puhe Inkeri-juhlassa Alapitkässä.
Kastoin aseman Länsisalmen 9. lapsen Eila Annikin.
Juna pimeä ja täynnä markkinavaäkeä. (Yleinen pimennysmääräys ilmaiskujen takia)
Aune konduktöörinä.

Maanantai 241.
Loin lumet pappilan katolta,koska se suojasään vuoksi vuoti.
Kansliatöitä.
Jääk. Arto Hynysen kaat.ilm. viet. Siiri Hynyselle Pitkämäki.
Reppaan Gulinia tenttiin.
(Myöh. piispa Ilmari Kurki-Suonio ja Turun piispa Gulin.Antti kutsui Ilmaria Kurjeksi)

Tiistai 25.1.
Kävin kirkkoisäntä Saarjärven luona.
Op. Kinnusen 60-vuotispäivillä kansakoululla.
Puhe.
Nostin ½ kuun tilin 1750:-.

Keskiviikko 26.1.
Hautaus
Läksin "lomille" kotiin.
Kaisa,Riitta,Jenny ja Aune vastassa.
Kävin Tassun luona kylässä.(Oliko kyseessä partiokaveri "Suentassu"?)
Anni-täti myös siellä. (Anni Lukkarinen)

Torstai 27.1.
Jatkoin lomalla oloa.
Riitta terve ja virkeä.
Alkaa tuntea isäänsäkin paremmin.
Jenny meillä kalakeitolla.(Matikkasoppaako?)
Kaisan kanssa saunassa.
Sinne mennessä turinatuokio Augustan luona.
Sain hyvän kinkeriturkin.
Leutoa ja lumipyryä.

Perjantai 28.1.
"Loma" jatkuu.
Asiain järjestelyä kotona ja kaupungilla.
Kaisa illalla lauluharjoituksissa.
Palasin L-lahdelle myöhään pikajunassa.
Leutoa ja lumipyryä.

Lauantai 29.1.
Kaksi hautausta.
Korvikkeella Lottalassa (Korvikekahvia Lotta-kanttiinissa)
Kinkerin valmisteluja rovastin ja Viljon kanssa.
Kova pakkanen.

Sunnuntai 30.1.
Liturgina.
3 hautausta,joista 6 inkeriläisiä (Yhteishautauksia?..Inkeriäisiä kuoli paljon leireillä ravinnon puutteeseen)
Hautajaisseurat Alapitkän Hartikkalassa
Vanhan ajan ruokahautajaiset.(Ei ollut ravinnon puutetta)
Yö hautajaispaikassa.

Maanantai 31.1.
Kinkerit Jokelanharjussa.
Kaikessa vaatimattomuudessaan onnistuneet.
Yöksi Hoviin.1 lapsenkaste ennen kinkereitä *Hovi oli Kiuruvedellä.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------







.

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Kenttäpapin saappaissa ja siviilipapin kirkkopatinoissa.

PAPIN ELÄMÄÄ
--------------------

                                                          Kenttäpappi ja upseerit

                                                          Siviilipastori


Antti Ville palveli Talvisodan aikana kenttätykistön vänrikkinä ja tulenjohtajana mm. Suomussalmen taisteluissa,mistä hänelle sotasuveriinina oli jäänyt kenttäpuseron rintataskuun  alpakkainen venäläisluutnantin savukerasia.
Sitä pastori  vielä kappalaisena availi pappien tärkättyjen liperien alla piispantarkastuksissa tarjotessaan tupakoiville hengenmiehille filtterintöntä Chesterfieldiä ja myöhemmin pikku-Bostonia kirkkokahvien päälle.
Vuonna 1964 50-vuotisjuhlissaan hän päätti tupakkalakosta,jolloin rasia vaivihkaa siirtyi papinpojan koulusalkkuun.Koteloon sai mahtumaan 30 pikku-Partneria,Sota-ajan pöllitupakat olivat huomattavasti suurempia ja rasiaan sai mahtumaan 10 Fenniaa tai Työmiestä..
Papinpoika oppi tupakoinnin isältään.
Tupakkahenki lähti kirkkaasti Vademecumilla,jonka pastori latinaneksperttinä käänsi "Kulje kanssani".
Papinpojan suu tarvitsi muutakin pesua siivottoman kielenkäyttönsä ansiosta ja siihen pastorska valitsi Mäntysuovan,vaikka poika oli pyytänyt Luxia.Pastorska oli vielä lisännyt,jollei pojalle kelpaa muu suuhunpantava,niin hän katsoo isän viehelaatikosta vaikka ongenkoukkuja.
Kristillissiveellisessä kasvatuksessa papinlasten ei odotettu kiroavan vanhempiensa kuuloetäisyydellä,mikä yleensä oli rajaamaton termi,koska äiti ei yleensä kuullut vieressä taskurahaa kinuavaa lapsijoukkoa,mutta kuuli pienenkin kuiskauksen keittiössä,tyttärien kuiskiessa kolmen huoneen päässä Torikadun puoleisessa makuukamarissa.Kaisalla oli vanhempien rouvaihmisten selektiivinen kuulo.
Pappilan Jussi sai maksaa höllistä kielenkannoistaan.
Eräässä piispantarkastuksessa hän oli kysäissyt mahakkaalta piispa Salomieheltä..oliko tällä "Perseres",tarkoittamalla vitsikkäänä piispan Mercedestä pienenä kielenväännöksenä.
Äiti oli saanut kuulla pappien keskustelusta isän työhuoneessa papinpojan laukauksesta,joka tiesi tukkapöllyä liinapäähän ja Koivumäen herraa takalistolle.

                                                               Piispantarkastus

Pappis- ja avioliittovihkimistensä jälkeen pastori astui jatkosodan palvelukseen kenttäpastorin mustissa laatoissa.Punaiset kenttätykistön kauluslaatat jäivät Iisalmeen muun Talvisodan muistomemorabilian kanssa.
Elämä JsP:llä kannaksen taistelupaikoilla kaatuneiden tunnistamisessa toi pastorille paljon surua ja ahdistusta,koska niin paljon nuoruutta ja elämänpaloa meni mäntyarkuissa melkein jokaiselle Suomenmaan rautatieverkoston aseman ja vihellyspysäkin rahtilaiturille ja sieltä mustien hautausautojen takaovista sisään.
Monesti pastorin omakin usko alkoi horjumaan Herransa oikeudenmukaisuudesta miettiessään oliko Hän kokonaan unohtanut pienen Suomenmaan kansan,joka kivi -ja puukirkoissaan lauloi soraäänisesti hautausvirttä "Olen vain mato matkamis maan" joko  nilsiäläisellä paussaavalla herännäispoljennalla,Kemin pohjalaislaestadiolaisella sänkileukaisella koruuttomuudella tai saaristolaisen laulavalla Västlaxin murteella.

Pieteettisessä körttikodissa kasvaneena Antti ylioppilaaksi v.1934 valmistuttuaan Iisalmen lyseosta heitti sarkaiset polvihousunsa äitinsä matonkudekoriin.Samoissa polvihousuissa hän 10-luvun lopulla ja 20-luvun alun pula-aikana veljeskaarteineen kävi Sandelsinkadun naapurin kauppias Kalle Kauppisen talon pihaportailla kerjäämässä "kuivoo leipee".Samaan nälkämaasakkiin kuului naapurin Laineen poika Edvin,joka oli Kauppisten ja Niskasten (Antin äidin) puolelta sukulaispoika.Edvinkin Seitsemän veljeksen lukkarin kimittävällä ja nenäänsä honottavalla äänellään yhtyi leipäkuoroon.
Edvinhän tunnettiin myöhemmin Tuntemattoman sotilaan filmiohjauksesta v.1956.
Tuntematon oli kyllä pannassa Isossa Britanniassa,mutta kumma kyllä se sai kunniapalkinnon Berliinin filmijuhlissa.Suomihan oli jatkosodassa julistettu Britannian viholliseksi.

PASTORIN KIRKKOPATINAT
-----------------------------------

Kappalainen
virka-asussaan

Antti tunnettiin jo 30-luvulta asti hyvin pukeutuneena herrasmiehenä.opiskeltuaan Helsingin Yliopiston jumaluusopillisessa tiedekunnassa ja asuessaan Lönrootinkadun Körttikodissa.Kukaan Körttikodissa asuva pappiskokelas ei  pukeutunut sarkavaatteisiin eikä kippurakärkisiin lapikkaisiin eikä koululaukkuna ollut tuohikontti kuin maallikkosaarnaaja Aku Rädyllä.Huoneiston asukkaat näyttivät liukkailta suavetukkaisilta ja liituraitapukuisilta svengaajilta,joita tapaa keskustan juottopaikoissa ja tanssiparketeilla..
Antti piti hyvää huolta myös kengistään ja matkalla Yliopistolle hän poksautti Espalla uudet lakerikenkänsä Kas-kas-pojan tuolissa yhden markan maksua vastaan.
60-luvulla Antin lakeripatinat alkoivat rispaantua alituisesta omalaatuisuudesta,missä kappalainen tapansa mukaan..ehkä myös lyhytvartisuutensa takiakin...nousi puhuessaan kengänkärjilleen.Toisena motiivina varpailleen nousemiseen oli se jo ennalta mainittu ponteen saaminen puheeseen.Samoin lyhytvartinen Saksan diktaattori käytti propagandapuheissaan saappaansa kärkien varaan nousemista .Maneeria matki myös pätkävartinen Italian Il Duce.Antti puolestaan puheissaan ja saarnoissaan ei käyttänyt Aadolfin peilin edessä harjoiteltuja käsiliikkeitä eikä Il Ducen käsien rinnan päälle puuhkaamista eikä leuan uhmakasta ylösnostoa.

Kappalaiska lopulta vei Antin kirkkopatinaparin Hotakan suutariveljesten korjattavaksi.Hotakat tunnettiin kaupungissa taitavina suutareina ja uljaina Jaloviinan nauttijoina.
Vanhin suutariveli otti tiskillä vastaan pikisiin ja kumiliimaisiin kouriinsa kappalaisen patinat ja tutkailtuaan pohjia,saumoja ja kantoja lausahti viinahöyryisellä Salon murteella kappalaiskalle:
"Mää kyl sanosin teitil kappalaisk,ett nää patina ova palvelle tarppeeks sit kapinavuasist.Näit ei meiti suutarverstas enä pysy korjama,ku pualpohjie kärjekki nauravakku Kuapijo puuhevos.Mää kyl ehrottasi ett kappalaisk käskke kappalaist menemä Norva kenkkauppa ostama uure juhlakenkpari..eisse kai ol kiine rahapuutteest,ku sunnuntaasi koleht kerätä kahtte kertta pikkukirkos ja sama aikka kirkommäel kivikirkos..ensmäne kiarros merimiäslähtyksse ja toine pappismiäslähetyksse...!"

jatkuu..

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Taskukalenterin tietopankki v.1944.

TITTELIT,ELÄIMET,VEROT,POSTIMAKSUT JNE.
--------------------------------------------------------

                                                  Mummot promenaadilla kesällä 1941


Ajastajan arvonimien maksut ovat kiintoisaa luettavaa.
Apteekkarineuvoksen tittelin sai v.1944 30.000:lla markalla. Antin vanhin veli Arvo oli ammatiltaan apteekkari ja jatkosodassa piti Viipurin sotilasapteekkia.Arvo ei koskaan hankkinut itselleen neuvoksen arvonimeä,vaikka oli pitkällä urallaan hoidellut montakin apteekkia Tornion ja Viipurin välillä.Torniosta hän kaappasi itselleen 30-luvulla morsiamenkin..Bertan..joka 50-luvulla nosteli nokkaansa muille tavallisille Lukkarisille Arvon leskenä.
Itse en muista paljonko rovasti Lukkarinen maksoi tittelistään 60-luvulla.
Ei se bankrottiin vienyt.
Tittelirekisterin alakaneettina seisoi,että jos asianomaisella oli valtion,kunnan tai kirkollinen virka,hän suorittaa vain puolet näistä maksusta.

Riistaeläinten rauhoitusajoista pastori ei paljoakaan välittänyt,koskei ollut metsämiehiä,paitsi partiolaisena.
Partiossa ei opetettu tappamaan metsäneläimiä,paitsi silloin kun suurempi nälkä saloilla iskee mahalaukkuun.
Partiolaisten ainoana aseena pidetään Marttiinin lapinkeukkua,jolla ei riistaeläimiä nitistetä.Antti kyllä kokeneena eränkävijänä kertoi syöneensä kyykeittoa ja oravapaistia,joista kiemurtelija maistui polttoöljylle ja jälkimmäinen männyntervalle..
Aseenkäytöstä hän ei koskaan puhunut,ei edes puolivaarattomasta ilmakivääristä,millä pappilan Jussi naapurin pöksytehtaan perijäpoikien kanssa ampui varpusia housutirehtöörin Hirsjärven mökillä,että lintuparan peräsulat rispaantuivat ohiammunnassa.Pastorska taas asenaisena ja kauppalan parhaana puunaisena veisti pappilan pihan robinhoodeille ja pecosbilleille jouset sekä kuuden hengen pislarit.
Riistaeläimistä pastori tunsi kaikki metsälinnut puolukassa ja mustikassa käydessään.
Allakan "Aina rauhoitettuja lintuja" hän tapasi vasta lounais-Suomessa,kuten haikaroita (jotka toivat papille kasteissa leipää vauvanyytit nokassaan) ja fasaaneja.Jälkimmäisiä liikuskeli Salon kauppalan kupeessa sijaitsevan Joensuun kartanon mailla.Käki ja käenpiikakin kuuluivat rauhotettuihin  ja varpuslinnuista kotivarpunen.
Vitsauslinnuista ei-rauhoitettuna lintuna pidettiin korppia,varista ja harakkaa,joita sai ampua mielissään risuaidan päältä ja Turun linnan tornista ja tuomiokirkon kellotornin syvännöistä.
Papinperheeseen pesiytyi 60-luvulla rauhaton varislintu Suomusjärveltä,joka poltti ketjussa punaista Norttia ja tykkäsi Koffin nelosesta sekå ajeli Volvo Amazonilla..

                                          Vares

Lintua yritettiin kesyttää kotivarikseksi,mutta karkaili kyläraitille harmaalla Amazonilla,kun silmä vaan vältti.
Ei-rauhoitettuna tämä varislintu oli myös luonteeltaan rauhaton ja pesäerohan siitä tuli päätteeksi.
"Ei ensinkään rauhoitettuina lintuja" allakka piti rannikon isolokkeja,harmaalokkeja sekä merilokkeja.
Niiden ryöstelevä serkku naurukokki nauroikin nokkaansa rauhoitettuna rannikon laitureilla ja toreilla.

Tuloverolista oli myös erittäin tähdellinen tiedote papeillekin.
Vuoden 1944 Lapinlahden vt. kappalaisen 3.500 mk:n kuukausipalkasta (vuositulo 73.500 mk) Antti maksoi veroa III:ssa veroluokassa 562 Mk ja 50 penniä.
Lapsivähennys Riitta-tyttärestä oli 60 mk ja 80 penniä kuukaudessa.
Lopullinen käteenjäävä palkkasaldo oli 3088 mk ja 30 penniä.
Veroprogressio ei silloin ollut kovin rankaisevaa ja lapsenteko oli puolituloa.Omaisuusveroa juurinaineilla pariskunnalla ei ollut maksettavanaan.Perintö- ja lahjaveroakaan pariskunta ei vielä joutunut maksamaan kummankaan suvun puolesta,koska Antin arkuntekijäisä kuoli vasta v.1953 ja Kaisan Kalle-isä v.1947.
Antin puolella oli perinnönjakajia vielä kolme sisarusta ja Kaisan puolelta vain yksi isoveli Ville,joka olisi pannut potentiaalisen perintöosansa sikakauppaan ja omaan sikailuunsa maailman markkinoilla.
Juho-ukin vaatimaton körttiläistalo ei käsittänyt muuta kuin kotikutoisia sarkavaatteita ja kippurakärkisiä lapikkaita sekä huonekalupuusepän työkaluja.Ruskeat ja saapasrasvalle haisevat Juhon lapikkaat kyllä kelpasivat pojanpojalle pappilassa silkkiliiveineen 60-luvulla protestipukeutumisessa,muiden koulukavereiden kantaessa niskassaan Yhdysvallan armeijan oliivinvihreitä maihinnousutakkeja ja maihinnousukenkiä.
Kaisan Juho-isältä ei kai kukaan perinyt penniäkään,valtion ja muiden rahastajien kootessa realisoidun potin.

Allakan postimaksut olivat erittäin tähdellistä tietoa sota-aikana kenttäpapin vaimolle.Antti sai lähettää kirjeitään kotiin ilmaiseksi sieltä jostain Kaisan luettavaksi.
Kaisa puolestaan joutui maksamaan vilkkaasta kirjeenvaihdosta kenttäpappimiehelleen 20 gramman kirjeestä 3 mk ja 50 penniä.
Ruokapaketista rintamalle hän taas maksoi (enint. 1 kg) kultakin 50 grammalta 50 penniä.Alin taksa oli 8 mk.

Ajastaika oli täten erittäin tärkeä tietoalmanakka sota-aikaansa kirjaavalle kenttäpastorille.
Vuonna 1945 Lapinsodan päättymiseen saakka ja sen jälkeenkin pastori piti muistiinpanoallakkanaan Aseveljen taskukalenteria.Siihen kirjaantuivat sotavientien lisäksi rauhanajan papinviran tuomat toimet alituisine seuroineen ja hartaustilaisuuksineen.
Papinperhe muutti Iisalmesta v.1945 uuteen seurakuntaan Viitasaarelle,missä pastori pelasi vapaa-aikana jopa potkupalloakin.Hänethän muistetaan ainoastaan innokkaana lentopalloilijana.
Ilmeisesti pitkäselkäisenä ja savolaisittain lyhytjalkaisena hän ei mieltynyt nahkapallon perässä juoksemiseen.Viitasaarella syntyneen toisen tyttärensä Anna-Kaisan syntymisestä elokuun 5. päivänä 1945 pastori ei maininnut sanallakaan.Ilmeisesti syntymät,kastajaiset ja kehtolapsien hautaamiset silloin olivat papin leipätyötä,joista ei tarvinnut sen enempää mainita.
Pesueeseen syntyi vuoden 1947 syyskuun 30. päivä Viitasaarella ainoa poika,joka on kirjoittamassa tätä historiikkia papinpoikana ja puolipakanana.
Antin viimeisessä seurakunnassa Salo-Uskelassa papinperheeseen putkahti parin vuoden luppokauden päastä " hetperrään" kaksi papintytärtä Maija-Leena ja Hilkka-Helena.Mutta syntymäthän kiepahtivat sinne 50-luvun alkuun,kun hyvinvointi oli jo kolkuttamassa pappilan paraatioven takana.

                                          Pappilan pesue Kiilassa 50-luvun alussa

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Siviilipapin motorisointia ja v.1944 Ajastajan tietopankki..

1938 KdF-Wagen

MOTORISOINTIA
----------------------------
Autokantaan Antti siirtyi vasta 60-luvun puolessa välissä.
50-luvun alusta lähtien hän oli joutunut käyttämään ULA-pirssikuljetusta papintoimiinsa ja päässyt kaftaanin napit vastatusten kirkkoherra Zidbäckin kanssa taksimaksujen korvaamisesta kirkkokonttorin taloustoimiston kassasta.Enimmäkseen hän joutui maksamaan taksat omasta papinkukkarostaan.Zidbäck oli siirtynyt kirjoittamaan tohtorinväitöskirjaansa ja aloittamaan uutta

toimeaan Turun Tuomiokapitulin asessorina.Uuden kappalaisen Aulis Savolaisen, poikkeuksellisen vakaan ja tosikon savolaisen kanssa hän pääsi kulkemaan virantoimituksissa uuden rinkiläikkunaisen merimeskansurin kyydissä.Kappalaisen kansuria pidettiin pappilan naapurikorttelissa sijaitsevan puukirkon harkkotiilitallisa.Lukkaristen penikatkin joskus pääsivät kansurin kyytiin ja saivat kirkkoherralta läimäyksen näpeilleen.jos koskivat rasvaisilla sormillaan juuri pestyn kirkkoauton punaruskeaa lokasuojaa.Kansuri oli silloin suosittu pappien ja keinosiementäjien auto,joka pärjäsi hangessakin kuin saksalainen Tiger-tankki isoilla 16-tuuman pyörillään ja takamoottorillaan.
Vuosikymmenen alussa auton takaluukun rekisterivalosuojaa kutsuttiinkin paavin nenäksi.

Antin Miele

Kirkkoherran saituudesta kyydittää pastoria virantoimituksiin Antti siirtyikin v.1957 mopokantaan.
Hän osti hiukan käytetyn 51-kuutioisen ja tietysti saksalaismerkkisen Miele-mopedin kirkkoherran pojalta Aslak Zidbäckiltä,joka myöhemmin muutti Formosalle lähetyssaarnaajaksi.Mopedi oltiin rekisteröity kevytmoottoripyöräksi ylittämällä maagisen 50-kuution sylinteritilavuuden.
Miele tunnettiin  kylläkin enimmäkseen kodinkonemerkkinä,
Moottoripyöräilyä hän oli aiemminkin kokeillut Aslakin Lambretta-skootterin takaistuimella,kun pappispari ajoi sillä ojan kautta Karjaskylän kinkerireissulla. Ehtoollisviinit onneksi eivät läikkyneet pientareelle ojaanajossa Antin nahkaisesta ehtoollislaukusta..

1964 Neckar Jagst 770 ilman
salamakeihäitä kyljissä

Kappalaisen ensimmäinen auto oli tummansininen 1965-mallinen lisenssi-Fiat Neckar Jagst 770 eli se kuuluisa Neckarsulmin pompannappi.Antti luotti saksalaiseen laatuun ja italialaiseen disainiin.
Autolla hän käväisi mustapaitahuru-ukkojen kanssa Italiassakin muistelemassa  Colosseumia jaCampo di Mussolinia.
Neckarin sivuilla lensivät kromiset salamakeihäät ikään kuin muistona saksalaisten Blitz Kriegestä.Saksalaisella Opelillahan oli aikoja jo ollut Blitz-kuormavaunumalli.
Neckar lopulta vaihtui saksalaiseen Kdf-Wageniin (Kraft durch Freude) eli kansanautoon vuonna 1968.Taivaanlapsen sininen kansuri vaihtuikin 70-luvun alussa tummanpunaiseen volkkariin,joka palveli häntä 80-luvun alkuun asti.
Ajokortin Antti ajoi vuonna 1966.Kappalaiskalla puolestaan oli ollut ajokortti jo 30-luvun alusta eikä tiedetä syytä,miksi hän lopetti ajamisen,tyytyessään olemaan kyyditettävänä ja samoin takapenkkikuljettajana.

Aulis Savolainen ja kansuri.
Juhart 2010

Savolaisen kansurin pesu
Juhart

Ajastajan tietopankki
-----------------------------------
Ajastajan korkokalenteri näytti olevan puhdas ilman mitään merkintöjä.Ilmeisesti pienestä papinpalkasta ja kenttäpapin päivärahasta ei riittänyt varoja osuuskassan säästötilille.Anttihan lähetti rintamalta Kaisalle Iisalmeen osan päivärahoistaan ja Kaisa puolestaan tälle takaisin rintamalle tupakka- ja ruokapaketteja.
Ajastajan sen aikaiset mitat syleineen,kyynärineen,virstoineen ja peninkulmineen osoittivat maan elävän vielä vanhaa standardisoimatonta aikaa,mihin kuuluivat myös britti-imperiumin jaardit,jalat ja mailit.
Pinta-alamitat neliömetrineen,aareineen ja hehtaareineen kuuluivat jokaisen maamiehen tietolaariin.Yorkshiren nummien farmareiden eekkerit sekä neliöjalat eivät kiinnostaneet suomalaisisäntiä,toisin kuin tilavuusmittojen hehtolitrat,kapat,kannut,tynnyrit ja halkosylit.
Suomi oli vielä silloin nukkuva agraarimaa.
Puutavaran viejänä Suomen metsämiesten ja puutavaratoimittajien piti kuoria ja justeerata propsi- ja ratapölkkumotteja göteborgilaisiksi standarteiksi ja pyöreätä sekä sahattua puutavaraa erilaisille englantilaisille standarteille.
Englantilaisella ja amerikkalaisella gallonalla taas olivat eri litramitat Nobel-Standardin bensiiniasemapumpulla.

Painomitoissa olivat suomalaiset oppineet kilo- ja grammamitat,mutta vanhat leiviskät,naulat,englantilaiset sentrenit (centreweight eli CWT) sekä amerikkalaiset barrelit varmasti sekoittuivat myymäläapulaisen permanenttipäässä monen maahantuodun jauhopussin täytössä.
Papin tekniseen spektriin eivät kuuluneet ehkä sähköiset mitat kuten voltit ja amppeerit.
Kilowattitunteja pastori kyllä tutkiskeli Airamin lattafikkarin kanssa pappilan keittiön eteisen seinäproppumittarista,kehaisemalla pastorskalle,että "Markka taas pyörii",vaikka edellisviikolla oli pannut koko papinpalkkansa turkulaisen vaatturin tekemään mittapukuun.

1955 Salora.ULA-radio

Radion kuuntelusta sähkön kulutuksen mittarina kappalainen ei voinut syyttää lapsia,koska salissa sijaitsevan Salora -ularadion käyttöä oltiin säännöstelty vain aamuhartausten,uutisten sekä sään ja sunnuntaijumalanpalveluksien kuunteluun.
Pastorska kyllä oli teettänyt Myllynkivitehtaan laulavalla puusepällä Mauno Blomqvistilla oikean koivuisen ämyrikotelon pappilan keittiön seinälle,mistä pesue sai ruokailuaikanaan kuunnella valittuja hengellisiä sekä asiaohjelmia..ja joskus Kipparikavrtetin Mikki Hiiri merihädässä-hittiä.
V.1962 kappalaiseksi ylennetty pastori osti Tukholman Nordiska Kompanietista Concerton-matkaradion,joka vapautti pappilan nuoret Katavasaaren mökillä kuuntelemaan suosikkisävelmiään rannassa ,vanhempien kuunnellessa mökin yläkerrassa vanhaa Philipsin anodi-katodiradiota  hengenravinnoksi.

Radiojumalanpalvelus
Juhart

Äiti piti radioloodan vieressä paria pulloa vyöruusulääkettä,jota papinpoika luuli ihan oikeaksi akkuvedeksi.Kaulalleen äiti kyllä suihkautti parempiin tapahtumiin mennessään oikeata ruusuvettä.
Ampeerit,watit ja voltit kuuluivat pappilassa oikealle sähkömiehelle,joka kävi korjaamassa isän rikkomaa sähkömittaria,yritettyään vaihtaa jumiutunutta automaattiroppua rotanleukatongeilla..Posliiniroppujen vaihdon hän katsoikin papinrouvan tehtäväksi liian teknisenä tehtävänä.
Kappalaiskahan tunnettiin pappilan "yleisnaisena" ja kaikkien vikojen korjaajana.Hän jopa kesämökillä vaihtoi Aldell-perämoottorin tulpan,tai puhdisti kastuneen tulpan essunhelmaansa. Kaasuttajan uimurinkin hän sääti,ettei vuotaisi yli..sekä potkurin katkenneen sokkanaulan äiti vaihtoi,isän yleensä ajaessa verkonnostoreissuilla uppotukkiin.
Isän tekniset taidot keskittyivät vain pappilan narisevien ovisaranoiden voiteluun Singer-ompelukoneöljyllä pienestä pruuttakannusta..

Kappalaiskan rekoli (puutarha)

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Alkukirjoitus.

ESIKIRJOITUS JA PIKKUHISTORIIKKI
----------------------------------------------

Sotilaspastori Antti Ville Lukkarinen kirjoituksen otsikon mukaan ei ehkä ollut laajalti tunnettu sota-aikana Suomen puolustusvoimissa,mutta omassa yksikössään hänet kyllä tunnettiin erittäin toverillisena henkisenä aseveljenä sekä savolaisen lupsakkana kenttäpappina.
Aseveli-sana ehkei ole oikea termi sotilaspastorille,koska hän ei rauhanmiehenä kantanut käsiasetta vyöllään kuin muut upseerit.Kenttäpapithan katsottiin armeijan hierarkiassa kapteenin arvoisiksi.
Aseista ja etenkin tykeistä Antti tiesi paljonkin palveltuaan RUK:in käyneenä kenttätykistön vänrikkinä Talvisodassa.
Upseerien käsiaseina käytettiin parabellumia,jota Antti latinaneksperttinä kutsui mahanalusaseeksi.(Para-Bellum-pistooli).Itse  papinpoikana jouduin moneenkin latinantenttiin isäni kanssa Kemiön Kiilan Mäntyrinteen kesämökkisaunan lauteilla ja useasti tästä parabellum-sanasta rovasti alkoi väännellä paraplyitä,parashuutteja ja paraleptikko-olympialaisia koivuvihdan läiskeessä ja kiukaan suhinassa.
Parahan latinassa merkisee alapuolta ja bellum mahaa.
Kaisa-ruustinnan mukaan rovastin maha killotti kuin kinkerlampaalla savon kielellä.
Pilapiirtäjä Karikin aikoinaan kuvasi paksua,kokoomuslaista ja kypäräpäistä pappia Kokoomuksen,kirkon ja armeijan mannekiinina.
Evp.sotilaspastori Lukkarinen oli vielä sota-aikana suhteellisen soukka ja lyhytjalkainen savolainen ja vasta viimeisellä kustannuspaikallaan Salo-Uskelan seurakunnassa nuorisopastorina,kappalaisena ja rovastina hänen  vatsansa alkoi kasvaa uudesta hyvinvoinnista ja seurakunnan toimiin kuuluvista ruokahäistä ja-siunauksista sekä lukemattomista kahvikalaaseiista.Itseään hän kutsuikin seurakunnan pullasorsaksi.

Rintamalla Töpinän sapuskojen rinnalla sotilaspastorit tarjosivat hengenravintoa taistelijoille ja yleisesti uskottiinkin kotirintamalla kenttäpappien työhön kuuluvan samoja toimintoja kuin siviilipapeillakin eli seuroja,jumalanpalveluksia ja hautauksia.Todellisuudessa näitä kirkollisia rituaaleja kenttäpapit suorittivat rintamallakin ja Antin Ajastaikojen mukaan hän myös piti yksittäisiä rippikouluja sotamiehille.
Suurin osa kenttäpapin työstä kuitenkin kuului yksikön JsP:lle eli joukkosidontapaikalle,missä päätehtävänä oli kaatuneiden tunnistaminen ja kaatumisilmoitusten lähettäminen omaisille.
Yleisesti ei olla kuultu paljoakaan sotilaspappien sotakokemuksista,koskei papeilla ole ollut tapana kehua suurista "sankarteoista" etulinjoissa saarnaspöntöstä taikka kinkereiden kahvikalaaseista.Tavallisesti uskottiin pappien pakoilevan korsuissa , esikuntarakennuksissa ja upseerien teltoissa,mutta Antin kohdalla pesäpaikat sattuivat olemaan Kannaksen JsP-teltoissa ja hylätyissä taloissa tai pikaisesti kyhätyissä teltoissa venäläisten suurrynnäkön aikana jatkosodassa v. 1944 ja Lapin sodassa. taisteluyksikkönsä kanssa.Monen ateistisotilaankin huulilta saattoi kuulla suurhyökkäyksen aikana hätäinen Herraa Jumala-huudahdus,mikä todistaa kenttäpastorin hengentyön tuottaneen pientä hedelmää.Pakon edessä syvälle ja piiloon painettu luterilainen kasvatus sai sodan karhentaman eturintamasotilaankin turvautumaan tiukan paikan tullessa näkymättömän taivaallisen komentajansa tukeen.
Kenttäsielunpaimenen työtä ei laskettu kranaattien ballistiikalla, suuntimon asteilla eikä sirpaloitumisvahvuudella,vaan sanan ja rukouksen voimalla.
Kenttäpapit eivät istuneet selustassa komentopaikkojen rasvaisten lihapatojen ääressä,vaan söivät etulinjassa samaa Töpinän sapuskaa kuin sotilaatkin tai sitä, mitä repun pohjalta löytyi,huollon yleensä katkettua taisteluiden aikana.

JsP-työ kaatuneiden tunnistamisessa ja kaatuneiden jäänteiden kokoamisessa ns. ei-kenekään -maalta rintamien välistä ei ollut kenttäpapin mielityötä sanitäärien kanssa.Sodassa ei ollut hautausurakoitsijoita,joita siviilissä voitiin kutsua hakemaan ruumiita saniteettisesti pakattuina ruumisautolla haudattavaksi.Vihollisen kiväärinjyvässä oleminen sai kenttäpapinkin pelkäämään hakureissujen loppusaldoa,että itsekin päätyisi kaatuneiden telttaan tunnistettavaksi.Antti yleensä nukkuikin kaatuneiden teltassa,missä sai kirjoitusrauhaa ja lepoa,upseerien läiskiessä naapuriteltassa lehmäntaljan kokoisilla korteilla pokeripelissä Marskin viinojen kannustamina.
Sotilaspastorin surutyö etulinjassa oli monasti raskasta alituisesssa kuolemanpelossa,vaikka kutsumuksessa ja vakaumuksessa oltiin valmistuneita rajantakaiseen elämään.Oma henkihän oli kullankallista papeillekin!

Sotilaspastori Lukkarinen oli erittäin tarkka muistiinpanija sekä rintamalla että siviilissä.
Papinvirassahan täytyy pitää tarkkaa aikataulua vihkimisistä,siunaamisista,kasteista,ripeistä,ehtoolliskäynneistä,saarnan valmisteluista ja kirjallisista töistä kirkkokonttorissa.
Talvisodan puhjettua nuori pappikokelas ja kenttätykistön vänrikki oli ostanut iisalmelaisesta kirjakaupasta varmaankin vuoden 1940 Ajastajan,mutta jälkipolville ei ole jäänyt taskuallakasta edes kansiakaan.Samoin vuosien 1941-43 allakoista.Vasta sotavuoden 1944 Ajastaika ja vuoden 1945 Aseveljen kalenteri olivat pappilan penskojen luettavissa papin työpöydän vetolaatikossa,kun uteliaisuus oli kannustanut kaivelemaan isän tavaroita SPR:n keräysmarkkojen etsinnässä karkkinälkään.
Vuonna 1940 kenttätykistön vänrikki oli nainut iisalmelaisen lapsuudenystävänsä Kauppisen Kaisan,jonka isä Kalle Kauppinen oli antanut luvan vihkaisuun pitkän riiustelun tuloksena,jos Antti lukisi itsensä papiksi.Antti itse olisi halunnut näyttelijäksi,joita taitoja hän esimerkillisesti käyttikin saarnaspöntöstä.Lyhyenläntänä pappina Antti nousi pontta saadakseen lakerikenkiensä kärjille katsellessaan ylöspäin kirkkoholvin kaariin ikään kuin saadakseen hyväksyntää saarnaansa taivaalliselta työnantajaltaan.
Kalle Kauppinen taas oli oikea kauppias eikä kovinkaan körttiläinen,kuten Antin isä Juho,arkkutimpuri.
Kalle monasti unohti itsensä Kajaanin , Oulun ja Viipurin hotelleihin kortinpeluuseen ja akvaviitin nautiskeluun viikkokaupalla,Kaisa-tytön joutessa hakemaan junalla isää kotiin.Kauppisilla oli myös suuri maatila Iisalmen maalaiskunnassa,jonka valtio ja velankerääjät myöhemmin realisoivat Kallen pelivelkojen katteeksi.
Itse papinpoikana olen perinyt veressä Kallen mieltymyksen akvaviittiin,mutta peluuhalu on jäänyt vain Hullunkuristen perheitten tasolle.

Kaisa seisoi talvisodassa Iisalmen kaupungin vesitornin katolla ilmavalvontalottana sihtaamassa Zeiss-kiikareilla niitä "Gutzeitin" koneita.
Kaisa oli tukevajalkainen käytännön nainen,oikea hevos-ja autonainen.Kauppisten Mulanniemen tallissa hirnui pari ravihevosta ja toisessa tallissa sytkytti 1927-mallinen Viiksi-Heikki eli T-Ford-feetoni,jonka sufletti ja guttaperkkaikkunat läpsyivät Iisalmen maalaiskunnan santateillä Kaisan ohjaamana.Myöhemmin vuonna 1936 Ford sai kaverikseen saksalaisen Opel Olympia Kadettin,jonka keulamaskissakin seisoi olympia-aiheinen laatta saman vuoden Berliinin olympiakisojen kunniaksi.
Antti samana vuonna matkusti IKL-kavereidensa kanssa mustapaitojen Campo di Mussolini-leirille Italiaan,.käymällä matkan varrella Berliinin olympialaisia katsomassa.