maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hyvät,pahat ja rumat.10 nätinrumaa autoa,jotka haluaisin omistaa.4.Nash.

Kuopiolaisen Timo-sedän 1953 Nash Statesman
Juhart 2011
Sama kuva 1980-lukuisesta Mobilisti-lehdestä,Auton omistajaa
ei tunnistettu,mutta minä tunnistin hänet  äitini serkuksi ja kuo-
piolaiseksi Timo Laitiseksi,sedäkseni.
Nash on minulle yksi kiehtova orpomerkki,mikä Detroitin Big Threen (Ford,Chrysler ja GM) ulkopuolella Wisconsinin Kenoshassa valmisti 50-luvulla erikoisen ja useille eriskummallisen näköisiä "vanna-autoja",joidenka pyörät oltiin piilotettu korin alle kuin sen ajan polkuautoissa.
Italialainen koriräätäli Pinin Farina,jota oltiin pyydetty muotoilemaan uutta Nash-sarjaa ja myöhemmin Metropolitan-pikkuautoa oli käskenyt poistaa nimensä pikku-Nashin likasiivistä,tunnustamatta isyyttään äpärälapselle,jonka sydämenä tykytti ensimalleissa britti-Austinin 1200-kuutioinen nelosmoottori.

-merkki oli Suomessa jo tunnettu 1920-luvulta laadukkaana amerikkalaisena autona.
V.1917 vuoden  autotehtaansa perustamisen jälkeen Charles W. Nash oli värvännyt suomalaissyntyisen  Nils Erik Wahlbergin pääinsinööriksi Oaklandilta Pontiacin kaupungista,Michiganista kehittelemään kansiventtiilikoneista Nash-mallistoa. Wahlberg oli patentoinut jo v.1914 Oaklandilla erikoisen äänenvaimentimen sulkuventtiilin (muffler switch-off valve).Oakland taas myöhemmin sulautui General Motorsiin Pontiacin edeltäjänä.Eräs toinen suomalaissyntyinen insinööri Gustav Woldemar Wrede samoihin aikoihin työskenteli Jackson Automobile-tehtaan pääinsinöörinä.Hänet tunnettiin myöhemmin pirunmoisen ja raskaan kyntökoneen Kullervo-traktorin keksijänä ja myöhemmin suomalaisen Valmet-traktorin kehittäjänä.
Keksijänä Wahlberg oli Nashillä  kehitellyt autoon läpivirtaustuuletuksen,jollaista pidetään  itsestäänselvyytenä nykyautoissa.V.1938 hänen Weather Eye-keksintönsä ohjasi tuoreen ulkoilman auton suodatetun tuuletussysteemin läpi sisätilaan,missä se lämmitettiin taikka viilennettiin ja poistettiin taakse asennettujen aukkojen kautta ulos Prosessissa myös vähennettiin sisäkosteutta liikkuvasta autosta. Toinen Wahlbergin keksintö oli etu- ja takapyörien erimittainen raideväli,missä etupyörien raideväli oli lievästi kapeampi ja minkä vuoksi myös v.1949 esitetyn Airflyte-mallin kääntösäde matalista pyöräkoteloaukoista huolimatta oli pienempi kuin muissa kilpailevissa automerkeissä. Wahlberg myös testasi Nashit tuulitunnelissa,vaikka kriitikot ilkkuivat siitä,etteivät autoilijat yleensä aja tuulitunnelimaisissa olosuhteissa.
V.1936 Nash esitteli oivallisen Bed-In-A-Car-keksinnön,missä istuimet voitiin kaataa vaateriin ja matkasta väsyneet kaksi aikuista nukkua siskonpedissä jalat takakontissa ja pää etupenkin polsterilla. reissuväsymyksensä pois.
1949 Nash Airflyte makuuhuoneena

1949 Nash Airflyte
Sellaisen "makuuhuone"-Nash Airflyten (1949) kuvan näin kymmeniä kertaa kirjastosta lainaamastani Tekniikan Ihmeet-kirjasta.
Vuosina 1939-40 Nash virtaviivaisti mallistonsa George Walkerin johdolla ja freelancekorisuunnittelija Don Mortruden avulla.1930-luvun Nash-mallisto näytti virtaviivaiselta kapein ja piikkinenämäisin,ehkä Grahamin hainkuonoimaisin (Shark Nose) maskein. V.1938 vuoden perästä,kun Nash oli ostanut Kelvinatorin jäähdytyslaitefirman ja George Masonin astuttua pääjohtajaksi,Nash Studebakerin ja Grahamin kanssa tarjosi alipaineohjatun vaihdelaatikon ja vapaakytkimen,jolloin myös muodin mukaan vaihdevalitsin siirrettiin lattialta ohjauspylvääseen.Kelvinatorin tekniikallla Nashit saivat markkinoiden ensimmäiset kuumavesilämmityslaitteet,joiden tekniikkaan nykyautojenkin lämmityslaitteet perustuvat.Nashin Evans Product Companyn valmistaman Automatic Vacuum Shiftin pieni vaihteenvalitsin sijaitsi kojelaudassa aivan autoradiosäätimien alapuolella.

1941 Nash Ambassador Eight

1942 Nash Ambassador


V.1941 Nash 600-malli oli ensimmäinen massatuotettu itsekantavakorinen ja Yhdysvalloissa tehty auto,jonka polttoainekulutusta ylivaihdelaatikolla kehuttiin markkinoiden alhaisimpana..Kallein Ambassador-malli  käytti samaa koria kuin halvemmat mallit,vaikkakin erillisrunkoisena.
Lokakuun 27. päivänä 1945 Ambassador Sedan ensimmäisenä uutena sodanjälkeisenä autona ajettiin kokoonpanolinjalta ulos.Malli erosi sotaa edeltävistä malleista pituudeltaan,pitemmillä ja kapeammilla ylämaskin kromitangoilla sekä eteentyöntyvällä alamaskilla.8-sylinteristä ja sivuventtiilistä Ambassadoria ei enää tarjottu v.1948 ja sen tilalle asennettiin kansiventtiilinen 234-kuutiotuumainen ja 112 jarruhevosvoimainen kuutoskone.1946,ehkä silloisen materiaalipulan takia Nash esitteli Chrysler Town  & Country-maisen (myös Ford Sportsman-maisen) mallin eli "puoli-woodyn" eli Suburbanin,minkä korissa käytettiin puukehikkoja ja- paneeleja.Mallia valmistettiin v.1948 saakka 1000 kappaletta.
V.1948 Ambassador-avoauto palasi tuotantoon 1000 kappaleen valmistusmäärällä.
1946 Nash Suburban Woody edestä

Sama Nash Woody takaa

Minulle pikkukundista asti Nashit olivat aina kiinnostaneet
Olinhan saanut elvistellä v.1955 pappilaan visiitille saapuneen Timo-sedän 1953-mallisen ja vaaleanpunaisen Nash Statesmanin takapenkillä ja nokka pystyssä kertoa naapurin pöksytehtaan perillisille Jukalle ja Heikille,että kyllä meidänkin suvussa ajellaan jenkkivehkeillä.Silloin housutehtaan dirikkaisä ajoi vielä 1939-mallisella ja beessisellä,sodankäyneellä Chevrolet Master Deluxella ja poliisiauton mustalla 1952-mallisella Volvo PV444:llä.
Timo-sedän Nash Statesman pappilan edessä,joskin
mustakattoisena.Takana retuulinen Marttilan sedän 1947
Studebaker Champion.
Juhart 1995
Enäjärven saarimökiltämme kesälomilla soutelimme monasti 50-luvun lopun kesälomalla siskojen kanssa ruokakauppamatkalle keskisuomalaisella veneellä ns. poliisien lahteen Uudenmaanläänin puolelle.(Saarimökkimme keskeltä halkoi oikein kivisellä rajapyykillä merkattu lääninraja.Mökki kuului Turun- ja Porinlääniin ja meidän maastojääkaappimme eli betoninen viemärirengas,joka oltiin upotettu sammalrinteeseen kuului Uudenmaanlääniin.Kelvinatorin Frigidairestä eikä UPO-jääkaapeista pappilassa ei puhuttu kuin 60-luvun alussa)
Poliisien lahdesta kävimme jalkapatikalla Nummijärven  kylän Tukkisen maalaiskaupassa äidin ostoslista kourassa ja kerran jopa Tauno Palokin oli lasikuitupikaliipparilla ajanut Enäjärven mökiltään poliisien lahteen sekä kävellyt Tukkiselle ostamaan pilsnerikoria.Isosiskot olivat olleet ihan lääpällään Taunon ilmestymisestä maalaiskauppaan,missä melkein sananmukaisesti myytiin hampparimakkaraa kumiteräsaappaasta. Siskot olivat ujoina pyytäneet Taukalta nimmareita,jotka komea näyttelijä kauppias Tukkisen korvan takaa lainaamalla timpurinkynällä kirjoitti tiskillä puotipaperin kulmaan.
Siskoille Taunon ele vastasi tulista suudelmaa Ansa Ikosen punahuulille.
1939 Studebaker Champion
Siskojen tehdessä ostoksia kaupassa minä kävin nuuskimassa Nummijärven raittia ja yllätyksekseni aivan Tukkisen kaupan viereisen omakotitalon autotallista pilkistivät 1939-mallisen ja Raymond Loewyn suunnitteleman Studebaker Championin pisaramaiset ajolyhdyt. Silloin en vielä omistanut edes Kodak-kameraa,että olisin voinut napsia kuvan autosta,mutta sketsasin mökin verannalla vesiväriarkille lyijykynällä siitä omasta muistista mieleiseni kuvan.
Studebaker oli minusta Nashin rinnalla toiseksi komein 30-lukuinen auto.V.1939-mallisen Championin värimainoksen olin kerran nähnyt Fammu-tädin Myllymäen huvilalla yhden haalistuneenkeltaisen National Geograph-lehden sivuilta. Se näytti minusta komealta,vaikka olikin Studebakerin Commanderin pikkusisko.
1951 Linja-autoaseman Shellillä.
Edessä 1939 Studebaker Commander
Juhart 2009

1955 Hulinaa ravintola Rauhalan edessä.
Oikealla 1949 Nash Airflyte.Vasemmalla 1949 Chevrolet Styleline ja
kauppalan poliisilaitoksen Ford F-100 mustamaija.
Keskellä tanssivat Top Hatistä Fred Astaire ja Ginger Rogers.
Juhart 2005

1955 Marttilan sedän 1947 (syntymävuoteni)
Studebaker Champion
Juhart 2004

1936 LaFayette

1939 Nash LaFayette
Vielä 1950-luvulla maalaispoliiseilla oli käytössä 1939-mallisia ja ilmeisesti sodankäyneitä Nash LaFayettejä,niitä Nashin halpamalleja.Suomen poliisivoimilla oli silloin sekalainen ja vanhentunut autokalusto ja vasta 1954 kotikauppalanikin poliisilaitos sai uuden Ford F-100 mustamaijan.
LaFayette Motors aloitti auton valmistuksen vuonna 1920 Indianapolisissa,muuttamalla myöhemmin Milwaukeen Wisconsiniin. LaFayette Motorsin pääosakkana oli Nash Motors,mukaanluettuna Charles W.Nash ystävineen ja liikekumppanineen..
LaFayetten laadukkaat ja hintaisat autot eivät myyneet hyvin.
1939 Nash-lehtimainos

V.1924 LaFayette Motors sulautettiin Nash Motorsiin ja tehdas ryhtyi valmistamaan Ajax-autoja.
Lafayette-merkki otettiin uudelleen käyttöön v.1934 halvempihintaisena Nashin kumppanina.
V.1937 LaFayette hävisi itsenäisenä merkkinä ja vasta vuonna 1941 Nash LaFayette halvimpana Nashinä ristittiin nimellä Nash 600.
50-luvulla Hudsonin sulautuessa Nash-korisia ja kromiheepeleillä koristettuja Hudsoneja tarjottiin amerikkalaiselle ostajakunnalle. Jenkit ryhtyivätkin kutsumaan sitä Hashiksi.Nashin pikkukorista ja Austinin koneella liikkuvaa Metroplitaniakin myytiin Hudson-merkkisenä.
Siitä minulla voisi olla tulossa stoori rumannätistä suurkaupunkilaisesta...

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hyvät,pahat ja rumat.10 nätinrumaa autoa,jotka haluaisin omistaa.3. Hillman Minx.

1948 Hillman Minx Helsingintiellä
Salon kauppalassa.
Juhart 2010


Brittiläisestä seksikkäästä ilotytöstä japanilaiseen pikkunättiin geishaan
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hillman Minx 1948-70
-----------------------------------
Minx--seksikäs löysämoraalinen ilotyttö
Bellel--Bell ja latinalainen L eli 50 (Isuzun ensimmäinen malli 1964 Hillman Minxin tekniikalla) 
Bellet--pikkunätti

1938 Hillman Minx
--Parempi ilman kuin Hillman!
Oli eräs yleisimpiä 1960-luvun herjoja Rootesin perusautosta Minxistä,joka oli syntynyt 30-luvulla,osallistunut II Maailmansotaan brittiarmeijan Tilly- pick-up-versiona (Utility) ja lattaperäisenä virka-autona,syntynyt uudelleen 1948 sodan jälkeisenä silokylkisenä perusmenijänä ja poistunut katukuvasta v.1970 viimeisenä Super Minxinä Hunter-sarjan tieltä.
Lisää irvailuja Hillman sai pienestä takamoottorisesta IMP-mallista,jota Autocar-lehti mainosti lauseella "Too little,too late!".IMP:in valmistus aloitettiin brittihallinnon pakotteesta Iso Britannian pohjoisosan työttömyyden poistamiseksi Skotlantiin.IMP:iä vaivasivat aluksi  laadulliset heikkoudet sekä myöhästyneet toimitukset

1953 Isuzu
Hillman Minx
Phase VI
Minusta Hillman Minxistä puuttui täydellisesti nimensä mukainen seksikkyys ja huolimattoman tytön riettaus. Päinvastoin se tuntui yhtä tavalliselta kuin punapäisen naapurintytön,alaluokilla pulpetin jakaneen Eijan punarusettiset saparot. Minx ei hätkähdyttänyt muodoillaan eikä sen perään kukaan viheltänyt,vaan se tuntui yhtä kodikkaalta kuin Leino-puuhellan pulputtava kuparinen vesissäiliö. Minuun vaikutti ensimmäisen sammaleenvihreän Hillman Minxin näkemisestä pysyvästi sen sävyisä vaakakromiripainen hymy ja pyöreähkö perä.Se tuntui yhtä kotoiselta kuin leveäperäinen ja essuun pukeutunut kotiäiti puuhellan ääressä..se ei loukannut yliampuvalla meikillään eikä ylikirkuvalla pukeutumisellaan.


1954 Standard 8
Kun sodan jälkeen kiristeltiin vöitä säännöstelykorttiajan alussa ja muutenkin oltiin ahtaalla ja kaikista tuntui ankealta,niin brittiautonvalmistajat,kuten Rootes esittelivät ankeita säästömallejaan kaiken kansan menijöiksi. Standardkin esitteli askeettisen  Standard 8-mallin,jossa ei edes ollut avattavaa takaluukkua,mutta Minxin perässä sellainen avautui matkapakaaseille.Standard 8:ssa aluksi oli liukukkunat,kun taas Minxissä sai kammesta ikkunat ylös sekä alas. Minxiä tarjottiin aluksi kolmena eri versiona: henkilömallina,Estate-farmariautona sekä avoautona ja myöhemmin myös Californian-hardtopmallina.Hillmanin pakettiautopuolella myytiin Commer Cob-mallia.joka oli Hillmanin Estate ilman ikkunoita.
1950 Minx Cabriolet 1953 filmissä
Flottare i färg
Ensimmäistä Minxiä (Mark III) kuljetti sotaa edeltävä karvan alta 1.2-litrainen ( 1185 cc) ja 35-hevosvoimainen sivuventtiilinelonen,joka sai auton kiihtymään nollasta sataan 39.7:ssä sekunnissa eli enimmäkseen autossa kiihtyi kuljettaja ohituksissa,jos sellaiseen uskalsi (Mk IV) . V.1949 Minx IV:n moottoria suurennettiin 1275-kuutioiseksi,jolloin tehoakin lisääntyi 2.5:llä hevosvoimalla (37.5hp).Huippunopeudeksi Motor-lehti sai hurjat 108 kph:tä ja polttoainekulutukseksi 8.8 litraa satasella.
Britanniassa Motor-lehden testiauto maksoi 505 puntaa veroineen,mihin kuuluivat lämmityslaite,kromipuskurien kävyt sekä pitkäaaltoradio.V.1956 Minx vaatetettiin uudelleen Raymond Loewyn suunnittelemaksi pikku- Studebakeriksi Audax-malleina.

1955 Hillman Minx
Californian
Brittikalifornialainen...An Alien in LA
--------------------------------------------------------------

V.1953 ensiesiteltiin Raymond Loewyn suunnittelema Studebaker-vaikutteinen 2-ovinen Californian-hardtopmalli amerikkalaisille vähäkulutuksisena sporttimallina.Minxin takaikkunakin kaarsi sivuille kolmiosaisena kuin Chevroletin uudessa Bel Air-hardtopissa.Suomeenkin Californian-malleja tuli muutama kappale.Minxille kävi Californian-mallissa samoin kuin Austin A90 Atlanticille,etteivät amerikkalaiset paljon innostuneet hitaista ja alitehoisista eurooppalaisista hardtopeista,kun melkein samalla hinnalla sai alasarjan Chevrolet Bel Airin tai Plymouth Convertiblen.
1950 Austin A90
Atlantic.Kuva Arne Avall.
Amerikkalaiset odottivat briteiltä oikeita täysverisiä MG TC:n ja Jaguar XK-E:n kaltaisia brittisportteja.V.1954 esitelty Minx Mark VIII-sarjan isompi 1390-kuutioinen moottorikaan ei auttanut asiaan.Tämä moottori siirtyi uuteen Minx Audax-sarjaan. Californiania valmistettiin vain 3 vuotta 1953-56.
Uusi Californian v.1954 maksoi 681 puntaa,jos sellaista sai pitkän jonotuksen takia Britanniassa.



1963 Audax -mallinen Commer Cob SSO:n maatalousmyymälän
edessä Vilhonkadulla

1960 Audax Commer Cob
Salon Autotarvike Oy

1950 Hillman Estate Phase III 

Havannalainen ja  ja kovia kärsinyt
1956 Hillman Husky

1957 Salon Horninkatu.Oikealla 1953
 Hillman
Estate
tai ikkunallinen Commer Cob
Hillman Husky (1954-65)...vaiko sekarotuinen vetokoira?
------------------------------------------------------------

Hillman Husky oli loistava esimerkki sodan jälkeisistä,riisutuista säästöspesiaaleista.
Rootes Group oli jo yrittänyt aiemmin vastaavanlaisen farmarimallin valmistusta Minx Estaten muodossa,mikä oli,kuten aiemmin mainitsin,ikkunallinen ja takapenkillä varustettu Commer Cob. Sellaisia liikkui kotikauppalankin kaduilla useita.Salon Autotarvike Oy Vilhonkadulla myi Cobia ranskalaisen Panhard Dynan kylkiäisenä,vaikka Dynaakin sai pakettimallina.Töpöhäntäinen ja pikkuruinen Husky myi hyvin sen puuttuvista mukavuuksista huolimatta....jopa lämmityslaite piti ostaa lisävarusteena. Uutta Huskyä oltiin suunniteltu uutta v.1956 sileälinjaista Raymond Loewyn studebakerimaista Audax-mallistoa odotellessa.Valitettavasti se saapui kaksi vuotta myöhässä jättämällä vanhan töpöhännän omistajien tuntemaan itsensä enemmän toisen luokan autoilijoiksi.

1956 Husky
Husky oli yksinkertaisesti takapenkillä varustettu ikkunapakettiauto,jonka takaovikin avautui pakettimallisesti sivulle.Autosta oltiin lisäksi riisuttu kaikki tarpeeton kiiltävä kromiheepeli. Voidaan lisätä,että se oli nykypäivän  mukavan Citroen Berlingon edeltäjä,joka karuna käyttö-Hillmanina kaihtoi kaikkea hienohelmaisuutta.
Vanha Minx pantiin eläkkeelle 60-luvun puolivälissä Super Minxin tieltä,mutta Husky-nimi pulpahti pinnalle v.1967 karun kulmikkaan Hillman IMP- farmarimallin muodossa.

1967-70 IMP Husky
IMP Husky oli tällä kertaa kompromisoitu takamoottorinen lastiversio,minkä moottoritila vei suuren osan sen lastitilasta.IMP Husky ei koskaan tullut myyntimenestykseksi ja sen johdosta sitä pidetään nykyään erittäin harvinaisena keräilykohteena.

Ralli-Hillmannit Montessa ja Jyväskylässä
-------------------------------------------------------------------
Rootes Groupin rallitiimi on aina yrittänyt parastaan rallikisoissa. Hillman Minx on osallistunut Monte Carlon ralliin jo v.1938.Minxin 1185-kuutioinen sivuventtiilinelonen ei kylläkään kutsunut kaahailuihin pikataipaleilla,mutta silloin 30-luvulla Monten rallihan oli enemmän herrasmieskilpaa kuin vauhtikilpaa.

1938 Monte Carlo.Hollantilainen
Daus Gatsodines ajoi
maalin rikepisteittä
1950-luvulla uusi Hillman Minx oli osallistunut monelle rallipolulle,joskin päätymällä häntäpään sijoille.Monten kisoihin usea Hillman Minx oli lähtenyt Glasgowista,Skotlannista V.1950 Minx pääsi maaliin 15. sijalle glasgowilaisen parin P.C.Harperin ja C.E.Cookin ajamana.
1951 Montessa hollantilaissyntyinen ja natsivalloitusta sota-aikana Britanniaan paennut naisajaja Sheila Van Damm (1922-87) ajoi Rootesin tiimissä Hillman Minxillä.V.1956 hän oli vaihtanut saman tallin Sunbeam Rapieriin Peter Harperin kakkoskuskina Mille Migliassa.

1960 Monte Carlo.
Gunnar Henriksen No.89
 Hillman
Minx
Sunbeam Rapierit kylläkin pääsivät pokaaleille monissa ralleissa.
Jyväskylän suurajoihin usea Hillman Minx oli osallistunut 50-luvulla,saapumalla maaliin valitettavasti isolla joukolla häntäpään sijoille.
Hillman IMP kylläkin pärjäsi Suomessa paremmin rata-ajoissa.


1959 Monte Carlo.Sunbeam Rapier No.72
Isuzu Hillman Minx
----------------------------------------
Japanilaisten autojen valmistushistoriaa:
1938 Austin 7 Ruby
Nousevan auringon maalla on pitkä historiansa brittiautojen valmistuksessa.1930-luvulla Datsun aloitti pienen Austin 7 Rubyn valmistusta lisenssillä (alunperin Datson).
In the early 1930s Datsun later known as Nissan Motor Company of Japan built cars infringing Austin patents. From 1934 Datsun began to build Austin Sevens under licence and this operation became the greatest success of Austin's overseas licensing of its Seven. This marked the beginning of Datsun's international success.
In 1952 Austin entered into another agreement with Nissan for that company to assemble 2000 imported Austins from partially assembled sets and to sell them in Japan under the Austin trademark. The agreement called for Nissan to make all Austin parts locally within three years, a goal Nissan met. Nissan produced and marketed Austins for seven years. The agreement also gave Nissan rights to use Austin patents, which Nissan used in developing its own engines for its Datsun line of cars. In 1953 British-built Austins were assembled and sold, but by 1955, the Austin A50 – completely built by Nissan and featuring a slightly larger body with 1489 cc engine – was on the market in Japan. Nissan produced 20,855 Austins between 1953 and 1959.

1957 Austin A55
Cambridge
Minua pani ihmetyttymään mm. Filippiinien ja Manilan historiakuvia selailtuani,miten liikenteessä vilkkui 50-60-luvuilla monta Austin 55-mallista taksia.Filippiinithän olivat ensimmäinen Japanin autonvientimaa ennen ryntäystään Amerikan markkinoille.Ilmeisesti Austin 55-taksit olivat juuri niitä Japanissa lisenssillä valmistettuja malleja,kunnes 50-luvun lopussa ensimmäiset Datsun Bluebirdit rantautuivat Manilan North Harboriin. Suomessa omistamani 1976-mallisen Datsun 100A eli Cherryn moottorikin pohjautui paljolti Austinin B-sarjan moottoriin,joka oli tuttu jo Austin A30-35-sarjasta.
1962 Isuzu Renault PA62
Hino,joka myöhemmin fuusioitui Isuzun kanssa,valmisti myös lisenssillä ranskalaista Renault 4CV-PA-mallia.Siitä tuli Tokiossa yleinen taksimallikin.
V.1961-64 Hino valmisti omaa luomustaan Hino Contessa PC-mallia,joka osaltaan perustui 4CV:n ja Dauphinen-tekniikkaan,joskin sen jäähdytin istui moottorin perässä,toisin kuin ranskalaisessa ,jonka jäähdytin sijaitsi tulipellin takana.V.1964 Hino esitteli Giovanni Michelottin suunnitteleman Contessa PC-malliston,jota myös valmistettiin Israelissa.
1957 Hino Renault
PA62 Tokyo Cab


1961 Hino Contessa PC
50-luvun alussa Japanin MITI eli Ministry of Trade and Industry oli antanut eurooppalaisten autonvalmistajien,kuten Opelin,Rootesin,Fiatin sekä Chryslerin (Simca) tarjota sopivia pikkuautomalleja lisenssivalmistettavaksi maassa.Amerikkalaisia autoja katsottiin liian suuriksi japanilaisiksi kansanautoiksi.
Isuzu päätyi valmistamaan brittiläisen Rootes Groupin Hillman Minxiä  CKD-pohjalta (Completely Knocked Down-osat).V.1953 Minxejä alettiin kokoamaan CKD-osista Isuzun uudelta Oomori-tehtaalla.
1966 Manilan Pasay Cityn Kartimar-ostoskeskus,
Keskellä Japanin Isuzu Hillman Minx,Hillman Super
Minx-taksi,Fiat 1300-1500,Ford Taunus 17M jne.
1955 Isuzu PH10 Minx
Autoja ryhtyi myymään Yamato Motor Company.Isuzu Hillman Minx seurasi britti-Hillmanin mallivaihdoksia Mark PH 10 eli MkVI-mallin vaihtuessa PH11:ksi eli MkVII:ksi elokuussa 1954 ja joka vaihtui PH12:ksi eli Mark VIII:ksi helmikuussa 1955.Rootes esitteli uuden 1390-kuutioisen kansiventtiilimoottorin,joka otettiin käyttöön MK:ssa ja myös PH12:ssa.PH10-12-mallit olivat erittäin suosittuja Japanissa,baikka myyntibrosyyreissä esiintyivät hyvin eurooppalaisen näköiset Minxin omistajaperheet.Brittien suosima kolmivärinen Gay-Look samoin tuli japanilaisiin malleihin.Brosyyreissä tarjottiin kolmea korimallia,joskin vain Japanissa valmistettiin vain 4-ovista Minxiä.2-ovista avoautoa,2-ovista farmarimallia ja 2-ovista Californian-mallia tuotiin Japaniin Englannista.V.1957 70% Hillmaneista oli jo valmistettu Japanissa tehdyistä osista ja saman vuoden lokakuun 28. päivä tehtaan ovista ajoi ulos ensimmäiset Japanissa täysin valmistetut Minxit.
3 japanilaiseurooppalaista
Toyota-museossa; Hino PA62,
Isuzu
 Minx PH10
ja Austin A50


1958 Hillman Minx
Japanilaiset Minxit alussa eivät paljoakaan eronneet brittiläisistä serkuistaan.V.1956 esiteltiin uusi Audax-Minx-sarja Mk VIII,joka sai P100-nimikkeen Isuzulla.Se sisälsi vielä muutamia vanhan sarjan komponentteja.V.1958 tammikuussa esiteltiin Minx Super Deluxe ja maaliskuussa halvempi Standard eli PH50,joka korvasi keskisarjan Minxin,jotka jäivät malliston kahdeksi edustajaksi. V.1958 mallisarja sai kasvojen noston brittiläisen 2-sarjan mukaisesti ja uudeksi mallinimeksi numeraalisesti se sai PH200:n.Standardin moottoritehoa nostettiin 46hp:stä 50 hp:een ja Super Deluxe 50:stä 55:een.
Mallit rekisteröitiin viisipaikkaisesta kuusipaikkaisiksi eikä ollut mikään ihme,että Isuzu Hillman Minxistä tuli Manilassakin suosittu taksi.Silloin japanilaiset ja filippiinot olivat vielä pienikokoisempia Vielä 1990-luvulle saakka Manilan suosituin taksi oli Toyota Corolla. 
Lokakuussa 1959 Isuzu Minx sai uuden kasvoehostuksen,muistuttamalla britti-Mk 3-sarjaa ja malliksi nimettiin PH300.Moottoriakin porattiin isommalsi 1494-kuutioiseksi ja Standardia tarjottiin 60hp-koneella,kun taas Super Deluxea kahdella lisähevosella.Vuoden perästä 1960 lokakuussa Isuzu Minxiä meikattiin uudelleen (PH400) muistuttamaan 3A-brittiserkkuaa,mutta japanilaisen Minx piti kiinni vanhasta pienestä tuulilasistaan.V.1962 Isuzu Minxiin tehtiin pieniä muutoksia,mutta v.1963 lokakuussa
 Standardissa tehoa nostettiin 68hp;n ja Super Deluxessa 70hp:n.

1963 Isuzu Hillman PH50
Standard Minx
Tuotannon loppuun saakka 1964 Isuzu Minx pysyi PH400-sarjana.Niitä oltiin valmistettu yhteensä 57.792 kappaletta.Japanin Minx ei koskaan saanut 3C-sarjan v.1962 esiteltyä 1592-kuutioista moottoria.Se ei lisäksi koskaan saanut v.1963 5-sarjan uutta koria,vaan piti kiinni vanhasta 4-lovisin rattivaihtein ja rumpujarruin.Sisäpuolelta Isuzu Minxiin kylläkin tehtiin muutoksia,etenkin Super Deluxeen,joka sai ampeeri- ja öljynpainemittarin sekä kellon kojetauluunsa.Lisäksi siinä oli lukittava hansikaslokero sekä käsijarrun merkkivalokin.Amerikkalaisia matkien se sai automaattisesti vaihtuvat pitkät valot sekä takakonttiin asennetun ilmastointilaitteen.
Isuzu Hillman Express,Japanin pystykorva
---------------------------------------------------------------------
1962 Isuzu Hillman Express 1966 filmissä
Don't walk...Run

1963 Isuzu sai luvan Rootes Groupilta luvan valmistaaja myydä. Commer Express-pohjaista Isuzu Express-farmarimallia,joka pohjautui 1950 esiteltyyn kevyeen pakettifarmarimalliin.Ei ole tarkkaa tietoa valmistiko ommer Van-mallia 1953 tuotannon alusta,mutta ainakin myyntibrosyyreistä niitä löytyy Hillman Minx PH11-12-mallien ikkunapakettiversioina.1957 alaskammettavin ikkunoin ja kaksiosaisin peräovin (Clamshell type) Rootes esitteli neliovisen Audax Minx-sarjan farmarimallin,joka muistutti enemmän henkilöautoa.Isuzu teki toisin käyttämällä ensimmäisen Hillman Minx Estaten kori-ja kattomallia,minkä sivuikkunat olivat liukumallia ja takasivuikkunoissa oli lastaussuojina vaakasuorat kromitangot.
Japanilainen Isuzu Hillman Minx/Express-brosyyri

Takaovikin aukesi sivulle yhtenä osana.Malli ristittiin Expressiksi,jonka etupenkkikin jakautui omituisesti,missä kuljettajan istuin käsitti kolmanneksen etusohvasta.Näin ilmeisesti saatiin 3 pientä japanilaista mahtumaan etupenkille.Isuzu-tehtaan myyntipamfleti hyvin korostivatkin,että Express oltiin tarkoitettu monikäyttöfarmariksi eli arkisin työkäyttöön ja viikonloppuisin perhekäyttöön.
Jos pyhään nettiin on luottamista Express ensiesiteltiin 1962,mutta eräs Hillman brosyyri kehui sitä jo 1960-mallisena eli PH200:na.Express tuli ehkä markkinoille jo 1958 PH200:n kasvonkohotetussa mallisarjassa alempipuristeisella Standard Minxin moottorilla varustettuna.

Isuzun 10 kelloa..Bellel ja pikkunätti Bellet geishatyttö
---------------------------------------------------------------------------------
1964 Isuzu Bellell 2000
1960-luvun alussa Rootesilla odoteltiin (1961-62) Isuzun Hillman-mallien jatkovalmistusta sekä Japanin automarkkinoiden vapautumista ja jopa valmiuduttiin maksamaan rojalteja tuontiautoista. Mutta näin ei kuitenkaan käynyt,vaikka Isuzun Hillman-myyntiverkostosta Rootes omisti puolet.Tämä ennakoi sitä,että Isuzulla oli aikeet alkaa valmistaa autoja aivan itse.
Ensimmäinen ihka-aito Isuzu nimetään Bellel ensiesiteltiin huhtikuun 11. päivä 1961,jkla ei ollut korimallinsa puolesta mitään sukua Minxille,vaan muistutti enemmän Fiatin 1800-2300 Farinan muotoilemaa mallisarjaa.Isompana ja raskaampana 1191 kilon painoisena se oli numeroa Minxiä kookkaampi 2-litrainen auto (1190cc),josta ei tullut Minxiä korvaavaa mallia..
1964 Isuzu Bellet
Todelliseksi Minxin korvaajaksi tulikin Isuzu Bellet ,joka esitelttin kesäkuussa 1963.Kooltaan se oli Minxiä pienempi ja matalamman näköinen.Sitä myytiin Standardina,Deluxena,Sportina sekä Express-farmarina,
jolla ei ollut mitään yhteistä edes Hillman Expressin kanssa.Bellett Expressiä sai 1300-1500cc-moottorivaihtoehdoilla. Henkilömallien moottorivaihtoehdot olivat 1471-kuutioinen bensiinimalli ja 1800-kuutioinen diesel,
1965 Isuzu Express Wagon
1800 diesel
Isuzu ei tiputtanut Minxiä tuotannostaan,vaan valmisti sitä v.1964 asti.
Suomessa Isuzu Bellet tuli melko suosituksi yksitys- sekä rallikäytössä. Bellett Expressiä en tiedä Suomeen tuodun,mutta Sport-ja GT-mallia kylläkin tuotiin muutama kappale. Jotenkin minua aluksi vieroksutti Belletin taaksekallistuvat ikkunankarmit,mutta silmät tottuivat niihin automallin vanhetessa.Yhtä paljon ensimmäisten Toyota Corona-mallien puutarhatuolimaiset,taaksekallistuvat keulat vieroksuttivat aluksi ostajakuntaa.Isuzun henkilömallien maahantuonti Suomeen taisi pysähtyä Isuzu Florianiin(1967-83),joita ei montakaan tuotu maahan.
Ns Ghia Florian ei saanut Belletin kaltaista suosiota maassa.
1970 ca. Manilan Highway 54 eli EDSA ja Isuzu Bellet
1962 Ford Galaxie 500:n seurassa