torstai 27. helmikuuta 2020

On meillä Aarre verraton ja Liisa pieni. Laivuripakina.


Antti-rovasti.Aarre,Jussi ja Liisa kahvilla
Vilenien kesämökillä ilmeisesti vuoden 1983 talvella.


Puolifiktio

Kertomukseni pohjautuu osaltaan tositapahtumiin,mutta monessa mielikuvituksenlennossa se on myös fiktiota,mitä lukijoiden ei pidä ottaa todesta.Tämä on kunnianosoitus poismennneelle laivurille sekä  verrattomalle mökkinaapurille.

Kesäkuu 1986
------------------------------------

Vilenien kesämökin rappuset oltiin koristeltu vanhan tavan mukaan nuorilla koivunversoilla aivan kuin Juhannuksen vieton kunniaksi.Kesämökille johtavan santatien penkat olivat täynnään sukulaisten sekä onnentoivottajien autoja.
Aarren 70-vuotispäiväjuhlat olivat alullaan.
Luumutarhaa reunustavalle nurmikolle puutarhan viheriölle oltiin asetettu asetettu pöytiä sekä tuoleja ja lainattukin joitain naapurin rovastin kesämökiltä,johon talviasuttavasta kesämökistä oli vain yhden Karjalaolutölkin pituinen heittomatka.
Piha kuhisi ruskettuneista ja juoksevista pellavatukkaisista lapsista sekä harmaapäisistä kumaraisista kävelykeppeihin nojaavista Kiilankylän naapureista.
Sota-aikana ja sodan jälkeen syntyneen sukupolven miessukupolven edustajia seisoi puutarhaa sivuavan tien varrella nojaamassa työsyhdesaabiensa- sekä volvojensa nokkapelteihin ja tupakoimassa sekä nauttimassa kylmästä Karjalasta tai mitä sinä aikana kutsuttiin revanssiolueksi.Niinä 80-luvun Herran vuosina Suomen kansa oli vihastunut tasavallan presidentti Mauno Koivistolle,joka ei uskaltanut ottaa Kremlin herrojen pelossa Karjalan palauttamisasiaa esille maiden keskeisissä neuvotteluissa..
Monelle sodankäyneelle sattui tulemaan se Karjala useampaankiin kertaan takaisin keskikaljabaarien pisuaarilla.

Karjala-olutetiketti
Autoihinsa nojaavat menevät nuoret miehet keskustelivat turbosuillaan bonuksista,työsuhdeautoistaan sekä markkinaraoista seuratessaan naisväen kattausta puutarhan pöytiin juhlatapahtuman valmisteluina.Monelta tuli kielenkärjistään kiivasta kritiikkiä buumiajan nurkanvaltaajia kohtaan.
Joissain pöydissä osa naisväestä irroitteli hiuksistaan papiljotteja. Melkein jokaisella nuorella naisella oli muodinmukainen Farrah Fawcett-Majorsin,kuuluisan Charlien Enkelin muotikampaus.

Juhlasankari istui  puujakkaralla kesämökin seinää vasten nojaamassa haalistunut laivurinlakki harmailla hiuksillaan  nauttimassa kesäauringosta.Hän oli käynyt hetkeä aiemmin Eeva-veneensä saunassa pistämässä tuohisytykkeet palamaan kiukaan pesään.Tulen sytyttyä pesän arinalla hän oli sulkenut pesän valurautaluukun ja kävelykeppiinsä tukien astellut rantaan tutkaisemaan tuliko peltihormisesta piipusta savua.
Joskus harakat olivat tehneet pesänsä hormin hatun päälle.
Katsellessaan Eeva-lasikajuuttavenettään,minkä hän oli vedättänyt vuonna 1961 pitkällë rantaleppien suojaan ja tukenut sen kakkosnelosdreevoilla tukevasti maahan,Aarren ajatukset palasivat sodanjälkeiseen aikaan.
Hän oli mennyt siviiliin palattuaan Leinon valimoon töihin,missä hän oli palvellut ennen sotaakin.
Kolme vuotta sitä onnea oli kestänytkin.
Tarkkaan ottaen polio oli ottanut sanamukaisesti häneltä jalat alta itsenäisyyspäivänä 1947 ja 31-vuotias Aarre oli viettänyt kuukauden Salon kulkutautisairaalassa,josta hänet oltiin viety Invalidisäätiöön vanhan professori Langenskiöldin luo tutkimuksiin. Professori oli käskenyt häntä liikuttamaan jalkateriä,mutta Aarre oli vastannut etteivät ne liiku.
Professori oli vastannut etteivät ne varmaan liikukkaan ja kehoittanut vaan olla tekevinään niitä liikkeitä.Sitten lääkäri herkillä käsillään oli hakenut jotain lihaksista sanomalla,että jotain elonmerkkejä niissä tuntui olevan eivätkä jalkaterät olleet kokonaan kuolleet tunnottomiksi.Osa hermoista oli kyllä kuollut eikä koskaan palautuisi ennalleen,mutta se osa,missä tuntui olevan elonmerkkejä osittain vaurioituneena saadaan treenauksella ja valmennuksella liikuntakykyiseksi.
Hänelle määrättiin treenausta ja tulla näyttämään tulosta viiden vuoden päästä. Aarre oli luvannut treenata jäämällä monasti ihmettelemään,miten siitä toivutaan,kun nostettaessa vaipui alas kuin tyhjä perunasäkki.
Professorin neuvojen mukaan hän oli päässyyt suotuisiin tuloksiin.
Hänen appiukkonsa oli tehnyt eräänlaisen telineen,minkä avulla hän pystyi treenaamaan sisätiloissa.
Ajan mittaan hän oli päätynyt käyttämään kahta kävelykeppiä ja joskus parhaimpina aikoina vaim yhtä.
Iän lisääntyessä hän oli joutunut turvautumaan kahteen.


Vilenien mökki oikealla rinteessä joskus
80-luvun talvella.Rannasta
  kaislikon takana näkyy Eeva-vene sekä
Honkarakenteen hirsimökki
Vuonna 1949 Aarre oli ostanut Maija-laivan,jolla laivuri ajoi meriajoja.Ensiksi hän oli ajanut Karl Wileniukselle,sen jälkeen hän käytti konetta eli oli konemestarina Tiira-nimisessä laivassa vuonna 1950.
Lopulta Wilenius antoi hänen ajaa ns. "omaan pussiinsa" omalla veneellään lauantaisin sekä sunnuntaisin.Wileniuksella oli silloin toinen mies konemestarina.
Karl Wileniuksen kuoleman jälkeen tuli ajamaan meriajoja vähäksi aikaa miehet nimeltään Vuorilehto ja Kaarto,kummatkin salolaisia.
Heidän veneensä olivat nimeltään Aino ja Toivo.
Aino oli vanha armeijan vene,mikä oli raakattu palveluksesta pois ja katsastettu. Telakalta kuitenkin ilmoitettiin,että Toivolla olisi edessä viimeinen katsastus eivätkä omistajat ryhtyneet hankkimaan enää uutta venettä.
Salon kauppalan edustajat olivat tulleet juttelemaan Aarren kanssa ja ehdottamaan,jos hän voisi ottaa ajot omalle vastuulleensa..
1958 Eeva ja Maija jokirannassa
Laivurilla oli silloin oma Maija-veneensä ,suostumalla ajamaan yksin.Kauppalan edustajat ehdottivat lisäksi,että tarvittaessa voitaisiin ottaa avuksi salolainen liikennöitsijä Pekka Laine,joka liikennöisi meritien päähän Vuohensaaren edustalle.Silloin ei vielä ollut siltaa yhdistämään meritietä saareen.
Meritien päästä Aarren piti ajaa eteenpäin Maijalla.
Vuoden 1954 kesä kuitenkin oli ollut niin kylmä,ettei Pekka Lainetta tarvinnut pyytää kertaakaan apuun ja Aarre päätti ajaa koko liikenteen Vuohensaareen kauppatorin rannasta Maijallaan.Pekka olikin sanonut Aarrelle,ettei tulisi enää seuraavana vuonna mukaan samanlaiseen sopimukseen.

1954 Eeva
Aarre sai sen perästä kauppalalta tulla neuvottelemaan ajoista,kehoittamalla häntä ostamaan toisen veneen.
Laivuri oli vastannut olevansa varaton hankkimaan toista venettä,jolloin kauppala oli neuvottelujen tuloksena luvannut maksaa ajoista palkkaa ennakkoon toisen veneen ostoon..
Aarre osti silloin Eevansa ajamalla omilla veneillään kuusi vuotta.
Vuoden 1961 elokuun viimeisenä sunnuntaina laivuri lähti viimeisen kerranVuohensaaren uimalaitoksen laiturista Saloon kello 8.30 .
Siitä tuli Eevan ja Aarren viimeinen ajo..
Aarre meni takaisin Leinon valimoon töihin,mutta hänen Hannu-poikansa perustettua oman veneliikkeensä Vene-Wilenin,laivuri päätti mennä sinne töihin.
Hannu sitä ennen palveli TVH:lla tiemestarina.

Laivuri katseli jakkaraltaan Eevaansa,mikä melkein koko pituudeltaan keulasta ahterin istumalaatikkoon asti oli yhtä lasiverantaa. Tällaisia pystykeulaisia ja suippoperäisiä meriveneitä oltiin valmistettu rannikon veneveistämöillä jo 30-luvulla.Useita näistä käytettiin kieltolain aikana pirtuveneinä.
Eeva oli päässyt eläkkeelle saunaveneeksi Aarren mökkirantaan rantalepikön reunaan kakkosnelosten ja neljänelosten tukemana aivan kuin itse laivuri keppeihinsä nojaamalla ikuisille talviteloille.
Jos Eevan köliä menisi "skrapaamaan" maalista,kuten aina keväisin kaupungin pienvenetelakalla veneenomistajat keväisin tekivät maalausta ennen,niin maalikerroksia löytyisi kymmeniä kuin petäjäpuun vuosirenkaina.
Keppeihin nojaavan vanhan laivurin kasvot olivat ahavoituneet merielämästä tuulenpieksämäksi ja patinoituneeksi parkiksi,mitä ohimoiden ympärillä reunusti vitivalkoinen hiuskranssi.
Kruununa koko komeudelle istui aina syvällä päässä haalistuneen sininen laivurinlakki,jonka hän kehui heittävänsä naulaan vain syödessään ja naidessaan.

Aarre hoiti kesäisin omaa luumutarhaansa mökkinsä tontin rinteessä,myymällä luumusatoaan kaupungin torilla hyvään hintaan syksymmällä.
Luumuja kauppalalaiset sekä kemiöläiset kutsuivat kriikunoiksi
Näin hän oli kerran naapurin mökin naapurille ja kaupungin seurakunnan rovastin rantasaunassa kehaissut.
Laivuri hoiti ja pruunasi kesäisin mökkinsä rinteessä sijaitsevaa kriikunatarhaansa.
Kriikuna on luumun alalaji,minkä hedelmä sisältä on kellanvihreätä,maistumalta puolihappamalta.
Kaupungin rouvat valmistivat siitä hilloa.

 Krrikuna. Prunus domestica.

Silti monen syksyn sato oli mennyt Aarrelta säänherkkinä hallalle sekä makeasta pitäville supikoirille,jäniksille ja mäyrille.
Talvisin laivuri kalasteli verkoilla ja pilkillä Teijon salmen jäällä,ajamalla apajilleen moottorikelkallaan.
Kerran hän oli vahingossa ajanut sillä suvantoon ja ihmeen kaupalla oli päässyt kiipeämään jäälle.
Moottorikelkka oli kylläkin painunut Ahdin valtakuntaan.
Rovastin kanssa Aarre aina kiisteli kaloista,istuessaan pappilan mökin olohuoneen rottinkituolissa kädessään hengenmiehen tarjoama omenaviinipikari,mitä pappi oli vahvistanut Finlandia-vodkalla.
Rovasti piti haukea hyvänä ruokakalana ja laivuri taas roskakalana.
Yhteisymmärryksessä kumpikin piti matikoita hyvinä soppakaloina ja ahvenista erinomaisina uunikaloina.
Kuha Aarrelle oli mitä parhain uunikala,rovastin inhotessa kuhan satoja pieniä ruotoja,mitkä tarttuivat tekohampaiden muovikitalakeen sekä kurkkuun.

Tänään juhlittiin laivurin 70-vuotissyntymäpäiväjuhlia.
Aamuvarhaisella hän oli kepitellyt rovastin mökille viemään puolitoistakiloisen mätihauen,minkä hän muuten olisi heittänyt takaisin kaislikkoon, kokiessaan verkkojaan.
Antti-rovasti,jota laivuri ei koskaan kutsunut sielunpaimenen arvonimellä,vaan sinutteli suoraan Anttina oli kehuskellut mökkinsä rappusilla Jussi-poikansa Saudista isälleen ostamaa mokkatakkia ja tuonut näytille vessan peilihyllyltä poikansa lahjoittaman brittivalmisteisen Burberry-partavesipullon. Rovasti tarjosi päivänsankarille hauesta vastalahjaksi partavesipulloa,mistä laivuri ripotteli leualleen Englannin hajua. Aarre oli hämmästynyt siitä,että partavesi tuoksahti melkein pirtulta,ottamalla haalarinsa taskusta peltisestä silmälasikotelosta nokalleen lukulasinsa.Pullon etiketissä seisoi,että partaveden alkoholiprosentti lähenteli melkein 90%:a.
Laivuri ruuvasi pullonkorkin auki kulauttamalla pitkän ryypyn partavettä kurkkuunsa,tarjoamalla kierrosta rovastillekin,joka päätään pudistaen torjui hyväntuoksuisen spiritus fortis-tarjouksen.
Rovasti panemassa Atomi-viehettä
virveliinsä meripartiolaisten
Ungra-veneen etukannella.
Poistuessaan Aarre kutsui pappiskaveriaan kesteihin omenapuutarhaansa sekä illalla tansseihin Kiilojen urheilutalolle.
Palattuan mökkinsä puutarhaan laivuri istuutui omenapuun alle puutarhakeinuun,alkamalla hieromaan polion runtelemia sääriään,vanhemman Hannu-pojan tuodessa tälle kylmän Karjala-olutpullon.
--Otas tost potullinen revanssikaljaa,ett verenkiarto alkkaa juaksema kintuisas!
Hannu kehotti.
--Mitässää pappa meinasis,josmää ostasin tolt rovastin tonttinaapurin Virtasen laiturin viäres makkavan Criss Craftin?
--Virtase rariolaatikkotehttal menee aika huanost,ku Salora on alkanu valmistamma muavokoteloi,mihi Talmul vinkutettaa keinoviilui ja hoppeissi maskei.
Aarre vastasi:
--Jaa..kyl sill Virtasel sattus aikkonas olema liikaki rahnaa viäl seittenkymmenluvul,ku rakens tollase tiililinna rinttesse rantoi rumentamma!
--Joo kaavotusmiähet olivak kiältäneet maisemaa pilaamast moisil linnoil,mut koval rahal se Virtane sai rakennusluvankin.
--Syättämäl ja juattamal saa ussian virkamiähen sulamma ja kun samal pesse saunas lahjottavien selkkii krokilasi hendus oikkosenans framil.
--Sitt se viäl istutti tontillas olevaan makjavesilamppee taimenii,mist sen kakarat viikonloppusin onkivat arvokaloi paistinpannuillas tai ehk paremmin sanottun sähköuunisas.
--Se kyl Hannu o ihan sun oma asjas,jossul o varaa tollasee herroje muavipaattiin.
--Oleksää myynys pirkuleest niit Honkarakentee hirsmökkipaketei, ett sull olis varaa moisse hankintaan?
Laivuri uteli pojaltaan pannessaan Colt-savukkeen valkoisen parransängen ympäröimään suuhunsa.

--Nosse paatti lähttee aik halval,kun Virtane oli saanu ison veromätkäytyksen,pistettyäs mökkilinnans rakennuskulunkit firmans saneeraustilil.
--Nyssill pyyhkii aika huanost ja mää olen kuulnu,ett toi huvilakin on myynniss,kun Saloran televisotehras meni nurin veroskantaalis ja valtio otti sen kontrollisas.
--Muavikotelot on syrjäyttänne puukotelot televisotuatannos ja pertteliäine Talmutuate on jo laajentamas tehrastas Saloran alihankkijana.
--Samoin Volvon tehras Jööteporkis ja Saabin tehras Uureskaupunkis oli tarjonnu vilkku-ja jarruvalokontrahtii Talmul,nostamal firman likviirii pirkuleest.
--Mitä ne Virtase muutenskaan tekis tollasell paatil,jonk köli on vihreän merileväst ja viikonloppusi Virtasen nuaret kollit ajavat Toyota Carinoillas huvilan pihal ja menevä paattiin kutemaan flikkakaveriens kans.
--Ne käyttävät paatttii paskhuussinaskiin,kun huvilan vessan putket oliva viime talven pakkasis pamahtanee rikki.
--Mää ostasin sen paatin niinkus pisnesmiäles ja meinaan myyrä sen ens kevään voitol.
--Kyl siin on putsaamist ja korjaamistakin.
--Mullon viäl meitin vanhan veneliikkeen varastos lasikuitumattuu ja resinihartsii jäljel korjauksiin.

Laivuri katseli toinen silmä sirressä vanhinta poikaansa,kuten hänellä oli tapana silmäkaihinsa takia ja tokaisi:
--Kylmaar sitä lasikuitumattuu löytyy varastost ja maksamattomii laskui mapeist konkurssistas.
--Varaston nurkas on pari paljuu hartsiikin,mikkä takuulla ova paatunee petoniks.
Sitten laivuri ojensi toisen puutuneen jalkansa suoraksi nurmikolle alkamalla katselemaan kauemmaksi rovastin rantasaunalle päin,minkä tiilipiipusta nousi savua.
Aarre vastasi pojalleen:
--Mää olen funteerannu,etmää ostasin ton papin venevajast sen pienen Alli-sisälaitaveneen.
--Rovasti on olnu kahren vaiheel,ett hakkaiskos sen saunaklapeiks ta myisis jollekin halukkaall.
--Siin paatis on viäl käyvä Vire-sisälatamoottorikkin.
--Asjast toisseen...mites sun hirsimökkipakettis myyvä?
--Sullon ehkä nykyäs paremp tilanne viaraan palvelukses,eikä tartte konkata omaa puljua.
--Mutt toi hirsisauna,mink Honkarakenne pykäs tohon meirän ranttaan tais tulla urakas liikka nopjast kyhätyks,kun ovekkaan ei mene kunnol kiine.
--Sää saisis takuutt vasttan korjauttaa mökin ukset,kun talvel tuppaa merelt tunkeman sissä lunt kovas puhuris Teijon salmest...
--Sää muutes oles vaihtannu autookin?
Mitäs tollane Volvon turpofarmari oikke mahttaa kustanttaa?
--Sää oles aina halunnu näyttää pramialt omil kaaroillas!
--Muistaksää kun 60-luvun alus TVH:n tiämestarin sää ajelis sellasell Chevroletin Brookwood-farmaril mimmei kernisel etusoffal.
--Ei näytä sun kommervenkeiss ja isotteluis sekä helpon rahan naruttamises mikkään muuttuneen.

--Ost vaan se pirun Criss Craft-paatti ittelles,mut mää en takkaa yhtäkään vekseliäs...ja painus siit jelppamaa mammaas keittiös,kun siält piräis kanttaa farei,kupei ja klasei rekolin pöytiin!
Laivuri käski harmistuksissaan vanhinta poikaansa,heittämällä Colt-tumpin sihisemään vedellä täytettyyn lasiseen tuhkakuppiin.


 Teijon salmea pappilan mökin rannasta
Wilenin Mikko oikealla ja hänen kaverinsa nauttimassa
Antti-rovastin vodkalla vahvistettua omenaviiniä pappilan mökin
olohuoneessa. Takana näkyy Wilenien huvilaa sekä hirsisaunaa.

Juhlista jaloin

Liisa-rouva oli verhonnut pyöreän,mutta vielä muodokkaan vartalonsa kukalliseen kesämekkoon juhlia varten.
Kaulaansa Liisa oli kietaissut valkoisen helmiketjun ,mikä mallasi tismalleen vitivalkoisen permanentin kanssa.
Liisa oli aina ollut muodikas.
Liisankin kasvot olivat samoin merenrantailmasta sekä merielämästä ajan saatossa juontuneet,mutta hän aina näytti kauniilta ja kypsyneeltä seniorinaiselta,joka osasi pukeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen hyvällä maulla.
Liisan nuorimman pojan Mikon vietnamilainen adoptiopoika pyöriskeli keittiössä mumminsa helmoissa kinumassa salonmurteella keltaista Jaffaa,pienten vinojen silmien siristellessä anovina.
Sysimustatukkainen vietnamilainen pakolaispikkupoika rantamureella meni kiroilemaan Eevan-veneen taakse punkkilepikköön,kunnei ollut saanut tahtoansa läpi Liisa-mummin kiireiden takia.

Mikko istui ulkona luumutarhan eteen paikoitetun Hannu-isoveljensä Volvo-turbofarmarin takapuskurilla keskustelemassa bisneksistä,kilautellen broidinsa kanssa Karjalolutpullon kylkiä yhteen.
Mikko oli Hannun hirsitalomyyjänä Honkarakenteella.

Antti-rovastikin oli naapurissa valmistautumassa juhliin, pukeutumalla tällä kertaa oikein papinkaftaaniin ja lipereihin,vaikka mieluummin olisi pannut niskaansa raidallisen froteeteepaidan ja jalkoihinsa beessiset popliinihousut.
Rovastille oli vanhemmalla iällä alkanut maistumaan olut sekä itsevalmistama omenaviini,mikä pulputteli keittiön yhdessä nurkassa isossa lasisessa AIV-pullossa.Pappilan mökin tontilla oli iso omenapuutarha.
Kirkonmiehen kerran kutsuessa laivurin rantasaunaansa kylpemään ja nauttimaan olutta sekä omenaviiniä saunan verannalle löylyjen päätteeksi,rovasti oli kierrosten rohkaiseman mennyt laulamaan alastomana hallelujaa halulla läheiselle sammaloituneelle kalliolle.
Rovastihan oli pappilassa tunnettu ekshibitionisti.
Hän oli liukastunut liukkaalla kallionkupeella ja pyörinyt alas omenapuutarhaan sammaleissa uudelleen pestäväksi saunassa.
Aarre oli nauranut pappismiehen toikkaroinnille ja kysäissyt tältä oliko Johannes tullut toisen kerran kastetuksi.



Rovasti virka-asussa
kastamassa pappilan
 salissa tyttärentytärtään
 Susannaa
v.1968


Suomalaisen kesäruokatradition mukaisesti juhlamenyy käsitti lenkki-ja grillimakkaroita puutarhagrillissä käristettynä sekä tuoretta puutarhasalaattia. Kahvitus tietysti kuului protokollaan,jonka jälkeen vieraat saisivat nautiskella vahvempia virvokkeita sekä Karjala- että Amiraaliolutta rekolissa.
Amiraaliolutta oltiin hankittu kunnianosoitukseksi laivurille.
Hannu toimi grillimestarina. Hän oli saanut muutaman laatikollisen HK:n lenkkimakkaraa bonuksena eräästä hirsimökiidiilistä.
Naisvieraille rovasti oli kantanut aamulla Wileneille pärekorillisen itseponkaistua omenaviiniä,mitä Hannun vaimo näytti kaatavan hirsimökin verannalla juomalasiin ja kippaamalla käsilaukustaan Koskenkorvaa sekaan.
Hannun vaimo ei sinä juhlapäivänä ollut puheyhteydessä mieheensä,joka oli edellisiltana tullut kotiin öiseltä Kaupunginhotellin ja Rikalan ravintolan kierrokselta.
Hannu oli tuoksahtanut aamulla viinahöyryjen lisäksi vieraalta naisten parfyymiltä.


Amiraaliolutetiketti.Kuvassa
amiraali von Tirpitz




Laivuri oli käynyt saunomassa ennen juhlallisuuksia ja ajanut perässävedettävällä partahöylällä valkoisen sänkensä. Hän oli pukeutunut laivastonsiniseen kultanappiseen klubitakkiin sekä samanvärisiin suoriin housuihin ja asettanut päähänsä upouuden laivurinlakin.Olemukseltaan hän näytti nyt vähintään rannikkolaivan kipparilta,jollei ihan amiraalilta. Amiraalioluttakin kutsuttiin kaupungin juottopaikoissa Kippariksi .
Saunoessaan laivurin ajatukset olivat taas kerran menneet varusmiesaikaan,jolloin hän oli palvellut Suomen laivastossa eli Finska Flåttanissa:
Salosta oli lähtenyt kaksi miestä 2.2.1937 Katajanokalle laivastoon,Aarre Wilen ja Paavo Pihakivi.
Alokasajan päätyttyä he olivat saaneet komennuksen eri työpaikkoihin.Aarren paikaksi tullessa armeijan hinaajalaiva Katajaluoto. Pihakivi oli saanut pestin panssarilaiva Väinämöiselle.Yleensä kaikki matruusit olisivat halunneet mennä panssarilaivoille,joita kutsuttiin Tivoleiksi.Erikoinen nimitys johtui siitä,että panssarilaivoilla oli paljon aliupseereita nenän edessä palvelusta haittaamassa,elämän ollessa siitä syystä melko levotonta.Useat pojat olivat vihaisia jouduttuaan panssarilaivoille.
Aarren ystävä salolainen Paavo Pihakivi oli kertonut,miten nykyisen Englannin kuningattaren isä Yrjö V kruunattiin vuonna sinä vuonna kuninkaaksi,Edward-veljensä luovuttua kruunusta rakastamansa amerikkalaisen eronneen  rouvan Wallis Simpsonin takia.
Yrjö V:n kruunajaisten päätyttyä,eri puolilta maapalloa lähti maiden lippulaivoja tervehtimään kuningasta.
Suomesta lähti panssarilaiva Väinämöinen Pihakiven Paavo mukanaan.Paavo oli kertonut sotalaivojen tulleen ympäri maapalloa ja ankkuroineen Thames-joen suulle parijonoon,mikä oli ollut monta kilometriä pitkä. Kuningas oli eräänä iltana ottanut laivastoparaatin vastaan ajamalla huvipurrellaan laivastokujan lävitse.Aina siinä kohtaa,missä kuninkaan huvipursi ohitti,laivat ampuivat kunnialaukauksia kahden puolen.
Paavolle se oli ollut sellainen kokemus,jollaista tavalliselle kuolevaiselle tule eteen kahta kertaa elämässä.


Panssarilaiva Väinämöinen
Puutarhassa aterioinnin ja kahvituksen jälkeen tarjottiin varttuneemalle väelle vahvempia virvokkeita,minkä seurauksena äänetkin alkoivat kovenemaan,vanhan kaartin jopa alkaessa laulamaan sota-ajan iskelmiä.
Nuoret seurasivat sivusta suut hymyntapaisessa virneessä.
Sota-ajastakin keskusteltiin kenenkään silti mentyä niin pitkälle,että olisi maininnut jostain sankariteoista.Valkopaitaiset nuoret miehet omissa piireissään kuiskailivat valloituksistaan Kaupunginhotellin ja Rikalan kabineteista,vaimojensa omissa pöydissään kuiskutellessa espanjalaisten miesten housumuskeleista Las Palmasissa ja Teneriffalla.
Wilenien naapuri 85-vuotias kumarainen ja aamutohvelijalkainen kiilalainen pappa jopa pani nurmikolla ripaskaksi.

Kello kahdeksan kieppeillä,illan ollessa vanhalle kaartillekin vielä nuori,rovasti kiitteli ja hyvästeli päivänsankaria ja saunakaveriaan,kertomalla menevänsä katsomaan televisiosta John Waynen Wagon Trainiä.
Aarre seurasi katseellaan saunapartnerinsa perään,miten tämä sommaton suksenporkas kädessään luovaili mustassa papinkaftaanissa polulla leppälehtoon,häviämällä vanhan maitotonkkapytingin taakse.
Rovasti ei niinkään pannut painoa tanhuamisen ja tangon päälle Kiilojen talolla,koskeivat sinä iltana omat papinraajat täysin totelleet aivojen käskyjä.
Rovastin pään sisässä pienessä kemiallisessa synteesissä kaikki lapsuudenkuvat Iisalmen Riistakadulta,ylioppilaslakkiaiskuvat Iisalmen lyseon rapuilta ja Helsingin Lönnrotinkadun körttikodin opiskelijakavereista vilisivät värillisinä valkokankaan selluloidikuvina.
Rovasti tervehti kumarrellen mäntyjen varjostamalla polun varrella iltatuulessa heiluville saniaisille:
--Good evening pardner!
--Good evenining madame?
Pappilan mökin Mäntyrinne
 ilta-auringossa.
Päivänsankari kukkameren ja lahjojen keskellä puutarhakiikussa oli kovasti liikuttunut eikä ainoastaan siitä,miten ystävät,sukulaiset sekä naapurit olivat muistaneet häntä. Muutama pikarillinen rovastin omenaviiniä oli saanut hänet runotuulelle.
Hänen äitinsähän oli nuorempana ollut mukana Vartsalan työväen näyttämöllä.
Laivuri  itse oli samoin vakaa sosiaalidemokraatti.
Vartsalan työväen näyttämöllä lausuttiin runoja ja tietysti näytelmiäkin.
Monet Aarren äidin lausumat runot oli jääneet laivurin päähän korvakuulolta.
Laivurin äiti ollessaan vielä kouluflikka 1800-luvun loppupuolella  tai vuosisadan vaihteessa,oli lukenut Akseli Oinosen kelloliikkeen runomuotoon värssätyn mainoksen.
Äidin täyttäessä 90 vuotta,lapset ja lapsenlapset olivat pyytäneet mummia taas uudemman kerran lausumaan sen kelloliikkeen mainoksen.Runoa ei oltu koskaan pistetty paperille,mutta se oli jäänyt laivurinkin aivosoluihin ikuisesti.
Runo oli sellainen silloin kuin Suomen ruhtinaskunnassakin katsottiin Pietarin olleen Pietarin ennen kuin siitä tehtiin Leningrad:
On Pöysti nyt lähdössä Pietariin,
asemalle hän ajaa tyynenä.
Käden pistää kellon plakkariin,
no,kello on kymmentä vajaa.
Mut asemalle kun saapuu kas,
juna tuolla jo kiitää peijakas.
Kirosanoja Pöysti nyt sättää,
tämä kelloni vietävä jättää.
niin surkeaa usein käypi niin,
kun luottaa kehnoihin kelloihin.
Vaan muistakaa Akseli Oinolaa,
hältä varmasti taattuja kelloja saa!
On Hable Jakob on Tobias vakaa,
moneks vuodeks niille hän käynnin takaa
ja kalliin ajan ne tarkkaan jakaa.
Siis Unioninkatu 31,
se tulkoon mielissä säilytetyks.



Rovastille Aarre oli kerran saunailtana kertonut yhden Eino Leinon runonpätkän. Eino Leinon vielä käydessä koulua hänellä oli koulukaverina poika,joka aikoinaan luki papiksi ja sai Lapista
kappalaisen viran. Leino tunnettuna ranttalipoikana sai kustantajalta rahaa ja istuskeli Kämpissä Sibeliuksen sekä Gallen-Kallelan kanssa ryyppäämässä,kunnes päätyi persaukiseksi.
Siitä Leino kirjoitti kappalaiselle kerjuukirjeen.
Kesti aikansa papin mitan tullessa täyteen,tämän kirjoitettua uuden kirjeen Leinolle,antamalla siinä neuvoja hyvistä elintavoista ja miten raha-asioita pitäisi hoitaa.
Sekös ranttalipoikaa miellytti!
Ei...Leino närkästyneenä kirjoitti papille kirjeen!
Se lyhykäisyydessään ja yrimekkäänä kuului sanatarkasti:
Liirum laarum lappalainen.
Haista paskaa kappalainen.
Tää on sulle hyvä keino.
Suosittelee Eino Leino.

Aarre oli ollut mukana Vartsalan näyttämöllä,joka kävi myös turneella.
Kerran he esittivät jotain kappaletta Rekun työväentalolla,minkä salissa istuimina palvelivat vain pukit sekä lankkupenkit,joissa ei ollut mitään selkänojaa. Joku isäntä oli heittänyt jalkansa toiselle puolelle keskustellen toisessa penkissä istuvan isännän kanssa.Isännät keskustelivat kovaäänisesti,vaikka näytelmä oli jo alkanut.
Vahtimestari ilmestyi ovelle huutamaan:
--Jos yleisö olis hyvä ja olis niin kauan hiljaa,kun kappal seisso pääll!

Turun Ruissalossa pidettiin kerran kesäjuhlia,missä laivuri oli myös vieraana.
Tapaus taisi olla sosiaalidemokraattien maakuntajuhla sodan jälkeen joka tapauksessa.
Sinne oltiin pyydetty Reino Helismaata suorittamaan ohjelmaa.
Helismaa soitti kitaraa,lauleli laulujaan ja jutteli hauskoja sen lomassa.
Hän kertoi sitten,että kovin liikkuvana miehenä hän on aina poissa kotoaan ja omista lapsista tuntui ihan samalta,missä isä oli.
Mutta lapsille tärkein luonnonkappale isän sijasta oli talon kissa.
Kissan nimi oli Kaija.
Eräänä päivänä kissa oli jäänyt auton alle ja kuollut.
Äiti Helismaa pohti,miten ilmoittaisi siitä lapsille
Lasten leikkiessä omissa oloissaan äiti päätti sanoa lpoulta sanottavansa ja ikäänkuin ohimennen sanoa tokaisi:
--Kaija jäi auton alle ja kuoli!
Lapsissa ei näkynyt suurtakaan muutosta surusanomasta,jonkun murahtaessa jotain,että "Ai?!" tai sinne päin.
Leikki vain jatkui.
Illalla lapset rupesivat kovin kaipaamaan kissaansa,jota ei ollut näkynyt hetkeen.
Äiti Helismaa oli silloin sanonut,että hänhän oli jo kerran sanonut,että Kaija oli jäänyt auton alle ja kuollut,mistä syntyi kauhea poru.
Äiti ihmetteli,miksi lapset vasta nyt itkivät sitä kissaansa.
Lapset yhteen ääneen sanoivat:
--Me luultiin,että sinä sanoit Faija!

Juhlista jaloin
Reino Helismaa
Kiilojen talon salin ikkunoista urheilukentän hiilimurskalle lankesi keltaisia valosuorakaiteita.
Pääovella näytti seisovan valossa tummia miestenvarjoja.
Juhlaväki oli paikoitellut autojaan männikön suojaan vanhasta tavasta,ikään kuin aurinko ehtoolla polttelisi kojelautoja ja istuimia tulikuumiksi.
Oikeastaan tapa oli jo lähtöisin kieltolain ajoilta,jolloin hevoset sidottiin puunrunkoihin ja metsän suojaan,jottei sattumalta ohiajava vallesmanni tunnistaisi hevosia sekä kärryjä että isäntien salakuljetetun pirtun ryyppäämistä.
Samoin viinapullon pistäminen pöydänjalan viereen lattialle oli monen nuoremmankin miehen tapana vielä 80-luvulla illanistujaisissa. Perinne oli siirtynyt isoisältä isälle ja sitten isältä pojalle.

Aarre oli kutsunut Kiilan kyläläisiä fiiraamaan vuosijuhlia Kiilojen talolle,Hannun tilattua Hartwallin jakeluauton kaupungista tuomaan virvokelastin paikalle.
Siitä huolimatta puuseepytingin kulmilla naksuivat kossupullojen korkit,mihin metsän pimennosta palokärki tai vihertikka vastasi koputuksellaan petäjän kylkeen.
Urheilutalon salissa oltiin jo aloitettu grammaritanssit,koska kesällä lyhyellä varoitusajalla oli mahdotonta saada yhtään orkesteria soittamaan pienempiin juhliin muiden suvijuhlien ja lavatanssien takia.
Orkestereilla oli kesäisin täysi buukkaus päällä.
Kannettavasta kasettisoittimesta ja vanhasta levygrammarista vuoronperään soiteltiin päivän suosittuja kappaleita nuorisolle sekä vanhoja bakeliittilevyjä varttuneemmalle väelle.
Liisaa hakivat parketeille vuoronperään omat pojat Hannu ja Mikko tangoihin sekä valsseihin.
Aarre istui näyttämön edessä kunniapaikalla välinevarastosta tuodussa ja koinsyömässä laiskanlinnassa koputtelemassa lankkulattiaan kävelykepillään tahtia.


Kiilojen urheilutalo.
Urheilutalon naapurissa sijaitsevalta Mainiemen tilan isäntäpari oli myös tullut pyhäparhaissaan tervehtimään ja onnittelemaan laivuria,emännän ojentaessa koulutyttömäisesti niiaamalla kipparille kristallivaasin ja ruusubuketin. Heillä ei ollut aikaa osallistua tilan kiireiden takia Wilenien puutarhajuhliin.
Mainiemen kartanosta on mainittu jopa Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksissa.
Tämä Särkisalosta kotoisin oleva isäntäpari oli ostanut Mainiemen tilan viljeltäväkseen keskelle ruotsinkielistä seutua.
Isäntäpari ei osannut sanaakaan rantaruotsia.
Kiilalaiset ruotsinkieliset asukkaat olivat juorunneet,ettei särkisalolaiset maafinnit kauaakaan pystyisi hoitamaan rappeutunutta tilaa,mutta peruivat snansa,kun nämä hartiapankilla remontoivat vanhan empiirisen kartanorakennuksen uuteen loistoonsa.Viljelmät samoin alkoivat tuottamaan hyvää satoa.
Uusi isäntäpari oli kovaa ja yritteliästä puurtajaväkeä,latojen ja suulien uusien peltikattojen alkaessa kiiltelemään häikäisevästi kiilalaisten silmissä suvipäivinä, suurehkon ayrshiremaitokarjan pureskellessa niityillä apilaa.
Kateen kruunuksi uudet tilanomistajat olivat ostaneen myrkynvihreän Datsun 1600:n sekä ison punaisen Massey-leikkuupuimurin vuonna 1970,talon päärakennuksen loistaessa uudessa vaaleaviolettisessa ulkolateksissa valkoisin nurkkalaudoin.
Uusia pastellinsävyisiä ulkomaaleja vielä vieroksuttiin vanhoillisessa kylässä.
Toisaalta kyläläiset eivät tietäneet isäntäpariskunnan olleen punavihersokeita,joille puolukoiden ja vadelmien keruu oli työlästä,jopa mahdotonta.
Kyläläisten tuomion airueet hiljentyivät hiljalleen Mainiemen uusien omistajien suhteen,uusien kesäasukkaiden alkaessa muuttamaan mäntyiselle rinteelle uusiksi puheenaiheiksi.

Mainiemen isäntä ja emäntä oliva tuntia aiemmin lopettaneet tilan työt,isännän kasvojen ja niskan punoittaessa traktorinpukilla istumisesta.Vain isännän ohuttukkainen otsa ja päälaki kuulsivat vauvanpyllyn valkoisena lippalakin pidosta, aivankuin kasvot otsalta oltaisiin rajattu maalarinteipillä punaiseksi naamioksi.
Emännältä oli kikkarapermantin pesun ja kuivatuksen jälkeen kiireessä unohtunut niskaan vaaleanpunainen papiljotti sinisen jakkupuvun kaulukselle lepäämään koristeeksi.

Aarre kiitteli lahjoista sekä kukista,kyselemällä isäntäpariskunnalta tulevista elosäistä,isännän murahdellessa totisena:
--Joo..kylsseon viäl nyten pitäny saretont ja lämmint ilmmaa,mut ventatas kun tule vehnänleikkaus eteen ja rapsipellon korjaus,nii saret tulee alas niskkaan ku esterin perseest,ett laiho matänee lakkoo ja rapsist saa Raision tehttail puristettu öljyn sijast vaa sarevett...
--Heinänki saa lapottaa kuuppalapion kans seippäill sareverest märkän...
--Sitt,jossei sara,nii vehkket paneva hanttiin..meirä tuareleikesilppur ja hankmo just viikol menivä rikki eik Hankkija hualtomiest ol näkyny mail eik halmeil ku vast viime maanantaakin...ett sellassi perkaloit..!
--Näi on..näi on..iha prikulles..ja mairost lounaissuame meijerist ei tahro saara kunno hintta enäs...!
--Me olla emännä kans päätett myyrä meirän kanttura lihoiks ja keskittyy vaan sellase kontrahtiviljelyy Raision tehtairen kansss...
--Sokerjuurikast mää olen kylvänny pari hehtaarii,mutt harvennuksen aikkan joku pirkalan kirva alko syömmän naatinlehttii kun keisarin salaattii ja mun pir myrkyttää pellot..ja mää meinaan,ett jos saret alkka kaatamaa alaskäsi,nii sokerrosentti tippuu naateist nollaan ja multarosentti nousse sattaan.. ja meirän naati näyttävä yht piänilt kun teitin puutarhan hevosretiisit..
--Näi on..ja prikulless..sanom mää!

Aarre pyysi isäntäparia astumaan puhvetin puolelle nauttimaan virvokkeista,emännän mutistessa laivurille perään:
--Niisse o prikullees,kute isänt sanos..ett perkala...
Emännän lause katkesi isännän vedettyä tätä käsiveskakädestä valkotyykisen pöydän ääreen ,mihin oltiin lastattu isohko määrä olutpulloja sekä Koskenkorvaa.,mitkä olivat hupenemassa hyvää vauhtia janoisten käsiin.
Isäntä otti takkinsa taskuun puolikkaan pullon Koskenkorvaa ja kaksi BP:n bonuslasia kuhmuiseen kouraansa,emännän kahmatessa navettatyön karhaisemaan käteensä vihreän Sprite-juomapullon
Nämä hävisivät muun Kiilan kyläläisvierasjoukon sekaan.


Kiilan Mäntyrinnettä talvella pappilan mökiltä.
Taustalla Virtasen tiililinnahuvila
Laivurin unikuvia

Illemmalla kasettien ja bakeliittilevyjen soitettua kolmatta kierrosta, näyttämölle pantiin puupenkki,jolloin sivuportaita pitkin nousi estraadille paikallinen haitarivirtuoosi Nyblomin Anders pukeutuneena jussipaitaan ja pussihousuihin.
Jaloissa Andersilla  oli ryssänmalliset matalakantaiset ripaskasaappaat.
Anders oli noin seitsemänkymppinen kaljupäinen täkkiniittaaja,joka oli työskennellyt muunmuassa pappilan mökin entisen omistajan Mickelssonin kanssa Mathildedalin telakalla sekä Tupavuori-tankkerin purkutöissä vuosina 1958-60.
Ikeekseen hän oli saanut istumisesta kylmillä rautaisilla kansitäkeillä ikuisen virtsatiehyeiden tulehduksen ja munuaisvian,joutumalla sairaseläkkeelle jo viisikymppisenä.
Ennen lavalle nousuaan Anders oli käynyt ulkohuusipytingin takana helpottamassa,Rehnin Taiston tarjotessa näkäräisiä kiljupullostaan.
Taistokin oli pirskoitellut huussin takaisille nokkosille kiljulastiaan ja ravistellen pussihousujensa perää. Napitellessaan Lammervon diagonaaliensa nappeja vapisevin käsin Taisto oli katsellut Andersin vaivalloista erittämistä kysäisten:
--Kuseksää Anders sarja-vaikk kertatulell?
Anders oli vastannut myös peräänsä ravistellen;
--Tällast pilkkuviivaa mää olen kraapustannu viimese kahren vuaskymmene aikan sisäklosetin vesilukkoon kun aikkonas alakoulun ainevihkosan...
--Ei täll vehkkeel ol enää mittä paremppaa käyttöö..
--Ols vaan joku viksu insinööri keksiny tällaseen letkuun sellase pikaliittimen kuten paineilmavehkkeis ja kompurois,ett vois panna veheksen roikkuma verstaan naulaan käytön jälkkeen...ja koplata kiine tarvittaess...

Anders oli sairaseläkkeellään innostunut uudelleen viihdemusiikkiin ,opittuaan päräyttämään kaksirivisellä Säkkijärven polkankin jo kymmenvuotiaana..
Hän oli  30-luvulla ollut kilpailemassa Helsingin Messuhallissakin pidetyissä haitarikilpailuissa,mihin Vili Vesterinenkin oli osallistunut.
Vili oli voittanut ja Anders päässyt neljänneksi ilman pokaalia.

Anders oli noussut näyttämölle ja istuutunut puupenkille sekä vetänyt kosketinhanurin eli rantapianon  henkselit olalleen.
Hän aloitti bravuurikappaleellaan Ilta Syväjärvellä,kappaleen saadessa tanssijat parketilla pysähtymään,monen vanhemman veteraanin ajatusten lentäessä Jatkosodan Karjalan kannaksen metsiin sekä poteroihin.
Usean vanhan taistelijan silmät kiilsivät vetisinä,joko kappaleesta taikka sisäisesti nautitusta melankolian kyytipojasta...ilmeisesti kummastakin.


1927 Leinon Rummunlyöjänkadun auto-osasto.
Samassa rakennuksessa valmistettiin liesiä.

                     
Päivänsankarillekin tuli sota-aika mieleen kuunnellessaan hanurikappaletta laiskanlinnastaan:
Talvisodan aikana Aarre oli ollut kuorma-autonkuljettajana Turussa,vaikka oli palvellut asevelvollisuutensa laivastossa.
Talvisodan adventtina hän oli työskennellyt Salossa E.&J.Leinon liesitehtaalla Rummunlyöjänkadun varrella.
Kaikille muille tuli lähtöpaperit paitsi Aarrelle.
Hän oletti paperien viipyneen sen takia,että oli palvellut varusmiesaikansa laivastossa ja sitten ehkä harkittiin,mihin joukko-osastoon hänet lähetettäisiin.
Leinolla tehtiin silloin töitä armeijalle,kuten lihankuljetuslaatikoita ja kuivamuonankuljetuslaatikoita.
Armeijan hankintakeskuksesta tuli ilmoitus kaikille kauppalassa
puolustusvoimille valmistaville yrityksille,että niillä on oikeus pitää asevelvollisia miehiä töissään.
Leinolla ei ollut asevelvollisena rintamalle lähtemättä kuin Aarre ja hänen työnjohtajansa .
Hommien tultua valmiiksi Aarre oli ilmoittautunut Suojelukuntatalon esikunnassa olevansa vapaa.
Sieltä hän sai määräyksen mennä Turkuun ilmoittautumaan esikuntaan Sirkkalan kasarmille.
Talvisota oli juuri päättynyt Aarren ehdittyä sinne.
Hänet määrättiin armeijan kuorma-auton kujettajaksi.

Jatkosodan alkaessa Aarre ei päässytkään takaisin laivastoon,omaan aselajiinsa,vaan komennettiin 17. diviisioonan viestipataljoonaan.
Hänen ystävänsä Paavo Pihakivi oli päässyt nytkin laivastoon ja panssarilaiva Ilmariselle.
Ilmarinen oli käynyt Tallinnassa ajamalla miinaan Viron rannikolla,vieden mennessään 200-300 miestä.
Mutta Paavolla oli ollut tällä kertaa hyvä tuuri.
Vähän ennen onnettomuutta Ilmarinen oli käynyt Tallinnassa,poikoen käväistessä ostamassa sieltä pirtua ja tuomalla sitä Helsinkiin omaan käyttöönsä,myymällä myös sitä jonnekin,mistä he kärysivät.
3 poikaa sai 7 vuorokauden putkatuomion ja sillä aikaa,kun nämä kärsivät tuomiotaan,Ilmariselle tuli kohtalokas reissu.
Tällä tavoin Paavo selvisi ja voitaisiin hyvinkin spekuloida hänen olleen hukkuneiden taikka pelastuneiden joukossa. Hukkuneita oli enemmän kuin pelastautuneita

Seuraavaksi kappaleeksi Anders valitsi Karjalan heilin,tanssilattian muuttuessa virvokkeista humaltuneiden silmissä värikkäiksi pyörteiksi.
Moni pienempi pyörre hävisikin kappaleen jälkeen pyörimään hyrränä urheilukentän tiilimurskalle.
Hanuristin saappaankannan vieressä seisoi Jaloviinapullo valmiina soitannollisiin inspiraatioihin ja monimutkaisiin lurituksiin.
Pullo palvelikin illan edetessä jonkinlaisena tiimalasina,juhlien nestemäisenä kronometrinä.
Pikkupojilla oli mielessä omat metkunsa hanuristin kiusaamisessa,vaikka lapset yleensä oltiin jätetty kotiin jalattomampien vaarien ja pappojen huostaan.
Andersin tapana oli ottaa saappaallaan rytmiä lattiasta,ripaskasaappaan nokkiessa lankkulattiaa kuin japanilainen avaimesta kierrettävä vieterikäyttöinen peltivarpuslelu.
Pojat kiusalla pistivät lattiaharjan varren saapasanturan alle,jolloin Andersin soittotempo meni täysin sekaisin.
Hanuristi potkaisi ärtyneenä harjanvarren näyttämön koivukulissia vasten kovalla pamauksella.
Hanurin soittoon tulikin vartin paussi,Andersin kulautellessa pullostaan pohjat kurkkuunsa.
Tauon jälkeen hanuri alkoi soittamaan melankolista Metsäkukkia-kappaletta,minkä puoleenväliin päästyään Anders sammui rahille,kaatumall kovalla kolauksella selälleen näyttämölle,hanurinpalkeiden venyessä pitkäksi C:ksi ,tanssijoiden vielä hyräillessä parketilla----"metsään on tullut jo syys...."
Tämä merkitsi myös valomerkkiä tanssijoille.



                                       

Illalla maatessaan mökin makuukamarissa Liisan vieressä laivuri valitsi kirjahyllystään iltalukemisekseen Björn Landströmin laivakuvakirjan.
Liisa oli jo nukahtanut tanssimisesta väsähtäneenä,hengittämällä vasemmalla kyljellään syvään ja rauhallisesti.
Laivakirjan kuvia katseltuaan varttitunnin ajan laivuri sammutti yölampun hieroskellen puutuneita sääriään.
Hän oli päivänsankarin osastaan nukahtanut hetkessä ,kirjan jäädessä auki peiton päälle.
Hän oli nukahtanut lukulasit nenällään.
Vuohensaaren sumusta oli hänen Eeva-venettä kohtaan paapuurin puolelta lähestymässä Jerusalem-valaanpyyntikutteri.
Hän oli joskus pikkupoikana lukenut kirjan tästä Jerusalmista,minkä puujalkainen kapteeni Dirge jopa Atlantin myrskyissä seisoi ruorimiehen takana kannella.
Omista polion runtelemista sääristään laivuri oli kärsinyt pitkään ja hänelle oltiin jopa ehdotettu niiden amputoimista palellutettuaan ne silloin,kun hän oli moottorikelkalla ajanut sulaan jäällä.
Pitkäaikaisen hoidon ja terapian jälkeen jalat kuitenkin parantuivat,mutta pienikin jäljelle jäänyt tunto katosi jaloista lopullisesti.
Hän tiesi katsomattakin varpaidensa olevan tallella, niiden liikkuessa vain varpaita kipristämällä.
Aivoista lähteviä elektronisia hermoimpulsseja ei enää kulkenut hermoverkostoa pitkin  selkäruodosta alaskäsin.
Hän ei olisi koskaan halunnut jalkaproteeseja,puhumattakaan Jerusalmin kapteenin puujalasta.

Laivuri nukkui syvässä unimaailmassaan Colt-tumpin vielä kärytessä alumiinisessa Amiraaliolut-tuhkakupissa.
Tupakannatsa oli mustannut amiraali von Tirpitzin partaiset kasvot.

Valaanpyyntiä 1800-luvulla
Hän unessaan oli nähnyt Jerusalemin silhuetin ilmestyvän Halikonlahdella melkein Eeva-veneen eteen. Laivuri töräytti sumutorveaan varoitukseksi,kolmimastoisen valaskutterin välittämättä onnettomuusvaarasta.
Laivuri pisti  meriwikströminsä vaihdekammesta pakin päälle välttääkseen yhteenajoa,veneen ahterissa ruskean veden vaahdotessa maitokahvin värisenä.
Jerusalem lipui hiljaa melkein viiden metrin päästä ohi.
Sumusta huolimatta hän erotti kapteeni Dirgen rumat ja rokonarpiset kasvot,jopa melkein jokaisen mustaihomatoisen huokosen kapteenin perunanenässä.
Kapteeni irvisti ruorimiehen vieressä keltaisilla rotanhampaillaan Eeva-veneen laivurille.
Kapteenin takana kuulsivat aliperämiehen "Kuninkaan intiaanin" kananmunankokoiset valkoiset silmät.
Aarresta tämä nahkurin nahkaesiliinan värinen crow-intiaani muistutti hindujen koobranlumoajalta hapsottavin,valkoisin ja einsteinmaisin kuontaloin.
Kapteeni huusi miehsitökannen luukusta alas:
--Kyhmyvalaita paapuurin puolella..tuokaa pyyntimiehistö kannelle matruusi Knight?
Kansimiehet alkoivat kiireellä avaamaan mustien orjien jalkakahleita,eltaantuneen ja hikisen neekeri-ihon hajun tuntuessa jopa Eevan laivurin herkässä merimiesnenässä.
Orjia oltiin pidetty kolme kuukautta alakannella,Jerusalemin nostettua ankkurinsa pienestä Rhode Islandin satamasta.
Kapteeni Dirgen takakajuutan ovella ahterin puolella laivuri näki Augustan,kapteenin tyttären kalkinvalkoiset kasvot.
Tämä heilutti pitsishihaisella kädellään laivurille.
Augusta,miehistö tiesi hyvin,ei oikeasti ollut kapteeni Dirgen tytär,vaan ankaran illinoislaisen kveekkaripastorin tytär,joka oli karannut kotoaan.
Tyttö oli ajautunut vuonna 1836 itärannikon erään kalastajakaupungin porttolaan.
Tämä oli iältään vain 16-vuotias,näyttäessään kasvoiltaan nelikymppiseltä.
Kapteeni Dirge ansaitsi Augustalla sivuansioita rahastamalla miehistöä laivahuoran palveluista.

Yhtäkkiä sumu alkoi tiheentyä,Aarren havaitessa silmissään Jerusalemin ahterilyhdyn häviävän sumuun kuin esiripun laskeuduttua premiäärin jälkeen.
Hän kuuli vain naurulokkien ja tiirojen kirkumista Halikonlahden yllä sekä innokkaita siivenläpytyksiä,ikään kuin merilinnut olivsivat taputelleet aploodeiksi näytelmäesityksen loputtua.

Aivan kuin leikattuna aurinko alkoi paistamaan kuumana Eevan kajuuttaan,Halikonlahden kiiltäessä rasvatyynenä.
Laivuri löi kävelykepillään vaihdevivun etuasentoon, lisäämällä kierroksia kojetaulun säätimestä meriwickströmiin,suuntaamalla veneen kokkaa Vuohensaaren uimalaitoksen laituria kohti .
Hän ihmetteli omituista Jerusalemin kohtaamista ja oletti nukahtaneensa ruoriin syömättä kiiressään aamiaista,vatsan kurniessa meriwickströmin kanssa alhaisilla kierroksilla.


Kärkän rannan suvijuhlat 1910-luvulla
Styyrpurin puolella haisi kauppalan kaatopaikka,missä paloi ikuinen tuli sekä osuuskaupan talonmiehen Ferguson-traktorin takalauta.Talonmies oli kippi pystyssä ravistellut vaihde päällä tavaratalon pahviroskajätteitä alas kaatopaikan luiskalle,takaludan pudottua rytäkässä ikuiseen tulimereen.
Vuohenssaaren tien päässä rakennustimpurit naulasivat uuden puusillan kansilankkuja kovalla paukkeella,mikä kuului kauppalan keskustaan asti.

--Tais olla viimessii reissui täll Eevall Vuahensaareen!
Laivuri huokaisi.
--Osse sääli panna vanhaa palvelijaa kaffepuiks talvitelakall..ei kukkaan enää ostas tällast vanhaa paattii kiusakses..
--Eikä pian moni käy enää uimaskaa Vuohensaaren uimalaitoksel,kun vesi on alkanut paskastumma Salonjoen tyäntäes yläjuaksult isäntien apupaskoi,teurastamon jätevesii ja Farmoksen saippuatehtaan kemikaalijätteit.
--Makjapruukitehraski on pystyttäne happosäiliös ihan joenranttaan
--Hyvästit mun piräs antta Eevall piakkoin..
--Sääli sua olsis kirveell lopettaa..
--Mää ja Eeva ollaan lähestymäs viimest käyttöpäivää.

.................

Pappilan Jussin pakanallisia pakinoita kotoa ja maailmalta.2.

Kappalainen ja Miele-mopedi
Juhart 2010
"Cum Deo..Jumalan kanssa"

Viikunapuu





1956 Hermes Baby
Piinaviikon monologi:

Kappalainen oli istumassa työpöytänsä ääressa syvissä mietteissä. 
Lauantai-iltapäivän auringonsäteet lämmittivät erkkeri-ikkunasta papinniskaan,vaikka sälekaihtimien takana huurtunut lämpömittari näytti 21-astetta pakkasta.
Katsellessaan vaaleanvihreän Hermes-matkakirjoituskoneen tabulaattorille rullattua tyhjää paperia,kappalaisen mieli oli sekava.
Hän oli juuri noussut sohvalta ruokanokosilta ja pannut Rukajärven pahkaisen sotamuistotuhkakuppinsa sivupöydälle.Sitten hän oli kierrellyt ympyrää huoneen nukkamatolla kuin häkitetty vanha leijona ja istuutunut pöydän ääreen miettimään huomisen sunnuntainsaarnan tekstiä.
Hän oli jälleen uudestaan herännyt painajaisistaan Jatkosodan tykistökeskityksestä.
Saman tapahtuman hän oli käynyt satoja kertoja ja karistellessaan bostonintuhkaa kämmensyrjällään liperittömän papinpaitansa rinnuksilta ,entisen tykistönvänrikin silmissä leimahdellessa Klim Voroshilov-panssarien tykkien suuliekit. 
Vänrikki oli ollut silloin tykistön tulenjohtajana edustassa antamassa koordinaatteja takana seisoville Hyppyheikki-tykeille ja maannut kiikari silmillään pienen mäennyppylän takana hangessa.
Kuusikosta oli puskenut ulos neljä klimiä kaatamalla telaketjujensa alle rautukoivuja kuin sampotulitikkuja.
Silloin oli ollut hengenmeno lähellä.
Vänrikki oli juossut kyyryssä takaisin tykeille karttalaukun, kiikarin ja patenttinahkaisten talvisormikkaiden jäätyä hätäkässä taakse pienen katajan juurelle.



Kappalainen katseli tuoliltaan Rukajärven puista temmiraudalla kaiverrettua plakaattia aurinkoisella liljatapetilla,vilkaisten välistä vasemmalle Marskin tuimiin silmiin lasin takana ja oikealle arkkipiispa Salomiehen pyöreille sarvihankalaseille lasikehyksen keskellä.
Taulujen keskellä roikkui kärsivä alpakkainen ristiinnaulittu puisella ristillä jaloissaan katolinen rukousnauha,jonka mustat helmet kiilsivät kuin mustikat timotein korressa.

--Ai ne koivut siellä niitynreunassa?!
Kappalaisella välähti.
--Ensiviikollahan on se luonnonsuojeluviikko...ja taidanpa panna jutunaihetta oikein metsästä?
--En minä mistään menninkäisistä enkä metsänpeikoista lähde saarnailemaan,mutta ihan oikeasta metsänsuojelusta,jota nykyään puolustetaan silmittömän puunkaadon nimissä metsänperkaukseksi.,
--Vihreä nuoriso se kahlitsee itsenä petäjien runkoihin kettingeillä koko luonnonraiskausta vastaan ilmaisemalla.
--Se valtio silti panee leimaajan heti tontille,jos jonkun isännän tarvitsisi kaataa pari kituvaa mäntyä ja sahauttaa ne navetan vuorilaudoiksi
--Minä kyllä partiolaisena osaan puhua luonnon puolesta!

Kappalainen kiersi  tabulaattoria ja ryhtyi naputtamaan verkkaasti,välillä tuumien,alkaessaan vertailemaan Raamatun teksteillä luonnonsuojeluasiaa..Kirjoittamista haittasivat papinpaidan kultadubleiset Lions-kalvosimet,jotka hän irroitti ja asetti eteensä messinkisen Romulus ja Reemus-pienoissusipatsaan jalkoihin.
Kalvosimet olivat kopisseet ikävästi koneen nakutuksessa.


Romulus ja Remus
--Niin..se on piinaviikkokin tulossa..
--Kristuskin oli silloin sanonut seuraajilleen,että hän tulisi tapetuksi-
--Opetuslapset olivat tulleet Messiaan kanssa kaupunkiin,sinne Jerusalemiin juhlimaan..
--Taisipa niillä olla sellaiset maailman ensimmäiset herättäjäjuhlat!?
..He olivat vietelleet iltaa ystäviensä luona laitakaupungilla niinkuin turvatoimien takia..ja ehkä myös senkin takia,että se oli halvempaa...
--Sitten niiden piti palata keskustaan aamulla.
--Oli aikaista ja kylmää ja Jeesuksella kalvoi mahassa nälkä..
--Hän asteli opetuslastensa kanssa keskellä tietä ja näki viikunapuun.
--Nälkäisenä hän ei nähnyt puussa yhtään hedelmää ...ja kirosi puun.
--"Ole hedelmätön ikuisesti!"
--Tämä oli huutanut..
--"Ja iltaan mennessä olet kuollut!
--Kumma kun koko maailman kristinuskon perustaja kiersi yhden viikunapuun ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa?
--Mutta kaiketi sillä oli joku pyhempikin tarkoitus,että kuivat karahkat menee karsintaan ja kierrätykseen..
-Ihankuin nytkin metsänperkuussa...
-Puusta,joskin Eedenin puutarhan omenapuusta ne Aatami ja Eevakin olivat vetäisseet lehtihäpysuojansa alastomuutensa verhoamiseen..
--Omenapuu oli antanut niille ravintoa ja vaatetusta ja vasta paratiisista karkoitettuna ne äkkäsivät alastomuutensa.

--Monet teologit ja muut oppineet epäilevät,ettei sitä koko Jeesuksen viikunapuujuttua ole koskaan tapahtunut,vaikka Matteus ja Markus evankeliumeissaan olivat todistaneet tapauksen.
--Monet katsovat sitä vertaukseksi.
Vertaus mistä?
--Ettäkö siitä,että Jeesus poti melkein samanlaisista psyykkisistä paineista kuin muutkin ihmiset?
--Ehkäpä hän olisi halunnut näyttää uskonsa voiman opetuslapsilleen?

--Markus kyllä oli kirjoittanut tapauksen muistiin..ja hän oli luntannut sitä Matteukselta omalla versiollaan.
--Jos ottaisi asian puun kannalta,niin eikö kirous tuntunut epäreilulta?
--Mennä nyt kiroamaan yhtä yksin tienvarressa seisovaa puunkarhkaa?


1962 Pitkä Boston
--E--ei..tästä saarnasta taida tulla mitään,kun oikein alkaa tutkimaan tekstiä syvemmin?
Kappalainen huokaisi avaamalla hopeaisen tupakkalaatikonsa ja sytyttämällä pikku-Bostonin pajuholkkiin.
Nojaillessaan taaksepäin ja kiikkumalla tuolissaan hän katseli savukiehkuroiden imeytyvän haalistuneen harmaille verhoille kuin vieraan hengen imeminä ,ikään kuin ne haluaisivat kuolla sekundäärisestä savusta roikuttuaan melkoisen tovin haalistuneilla Fleur de Lis-ikkunaverhoilla,jotka vuodesta 1949 olivat roikkuneet erkkeri-ikkunassa,kun papinpesue oli muuttanut lounaissuomalaiseen savikauppalaan Viitasaarelta.
Viitasaarella ne olivat verhonneet vehreänvärikkäinä apupapin työhuoneen ikkunoita,mihin kirkkaat Keiteleen aallot olivat välkkyneet hopeisina.
Hän oli miettimässä Raamatun epäreilua tekstiä:
--Minulla taitaa olla sittenkin sellaiset epäilevän Tuomaan tai sellaiset seurakunnan risupartaisen sosdemaripastorin Luikun aivot..
--En kyllä ole mikään palkkapappi,vaan pesunkestävä herännäispappi,joka osaa kyllä erotella jyvät akanoista!
--Körttiläiskodissa olen syntynyt enkä katso näillä näkyvmllä ja vaatimattomalla papinpalkallani pääseväni minkäänlaiseen linnaan..jollei minua sitten valita kokoomuksen kansanedustajaksi..
--Pyhällä Maallakin olen kyllä käynyt vuoden 1961 syksyllä ja tuo toorakin seitsenhaarakynttelikön kanssa kirjahyllyssä on sieltä..eikä sinäkään vuonna viikunapuut kantaneet hedelmää..
--Viljelijät kibbutseissa silloin olivat kiireisiä aseillaan hyökkääviä Al Falehin palestiinalaississien torjumisessa,että ihan maanviljelyä haittasi.

--Markuskin oli kirjoittanut,"ettei ollut vielä viikunan aikaa" evankeliumissaan,ja vaikka olisikin ollut,niin puu tönötti maantien varressa pölyssä ja saasteessa.
--Tuhansia kulkijoita ohitti sen päivittäin.
--Ei se Jeesus tainnut olla paikalla puun ensimmäinenä hoksaajana!
--Ehkäpä häntä aikaisemmat kulkijat  olivat repineet viikunat koppiinsa ja vasuihinsa..?
--Ja vaikka puu oli hedelmätön,niin olisi se Jeesus voinut jättää sen puun rauhaan!

--Aatamin ja Eevan tapauksessa omenapuulla oli keskeinen asema,vaikka se käärme näytteli pääosaa.
--Tämäkin tapaus on vertauskuvallinen...
--Raamatussa puita ollaan käytetty monessa vertauksessa.
Psalmeissakin puu könöttää oikeudenmukaisuuden symboolina joenpenkalla antamassa hedelmää joka sadokorjuun aikana.

--Ja mitä siihen Jeremiaan tulee,niin Herra oli kerran sanonut sille,että sinä olet vihreä hedelmällinen oliivipuu.
--"Mutta ajat ovat muuttuneet",,profeetta oli vastannut.
--Puu oli muuttunut ruskeaksi,hedelmien ollessa syömäkelvottomia.
--Jumalan viha oli puhaltanut vihansa henkeä siihen ja pyörremyrskyn jyrinää oli kuultu,oksien syttyessä palamaan,jolloin puu kuoli.
--Loppu..finito! 

--Ankara tuomari se Herra on meidän luterilaisessa kirkossamme!
--Mutta kansankin pitäisi ymmärtää,että uskonasiat mallaa samalla tavalla kirkossa kuin armeijassa...pienessä diktatuurissa.
--Ei sitä voi tulkata aina kirkkokansalle merkityksiä kaikista sodista,nälänhädistä ja luonnonmullistuksista...että mikä niihin lienee ollut syynä..
--Olen yrittänyt puhua Sanan kuulijoille,että se oli sellainen Herran tahto rangaistukseksi siitä,että synnissä ja sivettömyydessä ollaan vehkoiltu.
--Mutta millä ilveellä sen Herran pitää rankaista kaikilla luonnonmullistuksilla ja rutoilla?
--Kaipa sillä on sellainen salainen agendansa nykymaailmassakin väestöräjähdyksen ryöstäydyttyä käsistä?
--Sillä menolla tulee harvennusta jossain Intiassakin,missä miljardi köyhää asuu ja nukkuu kaduilla.
--Harvennetaanhan seurakunnan juurikasmaalla rikkaruohot ja kivuliaat naatinvarret sivuun.

--Käypi siinä kuin pikkukossille,joka oli pihistänyt äitinsä neppikukkarosta viisikymmentä penniä ja saanut palkakseen tukkapöllyä.
--Poika oli kyläraitilla liukastunut lehmänjätökseen ja kaatunut nenällensä.
Mahallaan tämä oli katsonut pilvitaivaalle ja sanonut:
--Oon rangaistukseni saanut,mutta pitääkös siitä vielä töniä?!.

--Ajatteleppa asiaa!
Kappalainen hihkaisi.
--Juudean profeetan puu oli alkanut kasvaa hyvin?
--Se oli arvokas ja hedelmällinen puu.
--Kuitenkin ajan mittaan se oli alkanut menettää elinvoimaansa ja tarkoitustaan.
--Näinhän yleensä tapahtuu monissa instituutioissakin ja Juudean maassakin oli mennyt jotain pahasti vinoon..
--Jeremiaan mukaan Juudean puu oli päätynyt käyttökelvottomaksi kuin lahotautisena ja ruttovikaisena saamalla kaatotuomion Herralta..
--Syöväthän ne lehtikirvatkin koivuja salaattinaan ja mäntypistiäiset neulasia kuin kiinalaiset puikoillaan riisiä.


Pappilan Mäntyrinne-
kesäpaikka
talvella
--Muuallakin kirjallisuudessa ollaan ilmaistu vertauskuvia puista.
--Se Linnakin Tuntemattomassa alikersantti Hietasen suulla oli lausunut,että oli paska reissu,mutta tuli sekin tehtyä ja että toivottavasti Suomen herrat ei toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn.
--Minä veistätin yhdellä tykkimiehellä Rukajärven ärräplakaatin Karjalan kelosta..
--Kotimaamme on maailmalla tunnettu katajaisesta kansastaan,joka nälkävuosina pani pettua ruisjauhojen sekaan,että jotensakin pysyisivät rieskan syrjässä.
--Oli sillä Herralla jotain johdatusta siellä synnyinkaupungissani Iidensalmella,missä isä nikkaroi mäntylaudasta kistejä ruumisarkkuliikkeelle,jota vainaat saivat haistella männynpihkaa viimeisellä vuoteellaan.
--Metsästä se meidän katajainen kansa on lähtöisin ja metsään se aina halajaapi.


--Iisalmessa niillä Riistakadun Laineen naapurinpojilla ja Sannan sukulaispojilla taas meni heikommin kuin meillä.vaikka yhdessä Kauppisten puodin takaovella kerjättiin "kuivoo leipee"
--Edvinillä lähti elämä petraamaan siitä Tuntemattomasta ja Seitsemän veljeksen lukkarista ja nyt asuu laveasti sikari suussaan linnassaan
--Hyvin se nuoremapana Iisalmen yhteislyseossa nenänasaalillaan esitti koulunäyttämöllä sitä lukkarin osaa ja olisi varmana ollut ura edessä hyvänä saarnamiehenä.

Kappalainen näpäytti peukalollaan Bostonin tumpin pajuholkista tuhkakuppiin alkaessaan keskittymään päivän tekstiin:
--Meni kai aatokset hakoteille..
Työhuoneen ovi aukesi kappalaiskan astuessa läskärit lintallaan sisään..
Kappalaisen rouva oli pukeutunut ruskeaan mokkatakkiin ja tummanvihreään samettiturbaanihattuun.
Rouva tokaisi:
--Olen menossa tuonne Irjan luokse kyläilemään kun se on vuoteen omana loukattuaan lonkkansa.
--Ajattelin auttaa huushollinpidossa.
--Lihamurekkeen voit ottaa uunista ja jakkupotut ovat kattilassa hellan päällä.
--Noh..nähdään iltasella..
Ovi sulkeutui kappalaiskan lyötyä rivakasti portaikon lasi-ikkunaisen oven kiinni,portaiden naristessa tukevien jalkojen astunnasta..

--Onpahan siinä meillä kahden huushollin pitoa,kun emäntä käy piikomassa "Nullien" voimistelulehtorin ja kaupunginarkkitehdin kotkanpesässä Lukkarmäen alppitalossa?
Kappalainen tuhahteli.
--Se Irja pitää Sannaa pikkurillinsä ympärillä,että kotona huushollityöt jäävät sivuun ja pesue kasvattamatta.
--Kun kesä tulee,niin ne vannataunusfarmarilla ajavat meidän kesämökin vastarantaan tööttäämään hakijaa ja viettävät ilmaiseksi Sannan passaamana koko heinäkuun..


'Nullien vannataunus.. Juhart 2011
--Itse en kyllä jaksa katsella yhden paksun voimistelulehtorin komennusta ja yksijalkaisen lederhosearkkitehdin kuppelointia ..tai kuunnella lehtorin kasvatusopista sekä arkkitehdin keräämistä peipposten ja västäräkkien munista.
--Niiden mielestä pappilan pesue on saanut elää vapaasti kuin vasikat kaurapellossa ilman mitään kasvatusta.

..Niin..se päivän teksti..
Kappalainen käänsi hihansuita rullalle ja siirsi kalvosimennapit pronssisuden jaloista Pointersin piipputupakkapöntön päälle.
Lionsin sinipohjaiset leijonat sopivat paremmin laivastonsinisen peltipurkin kanssa.
--Jeremian kirjan kirjoittaja..kuka se lienee oli...on nähtävästi kasannut yhteen kaksi kirjoitusta..
--Kummassakaan ei ole mitään muuta yhteistä kuin.,että puuta käsitellään kuvauksellisesti...
--Yksi puu kuvaa Jeremiaa ja toinen Juudeaa..
--Jeremia sattui olemaan sellainen eettinen mies,joka halusi johdattaa epäoikeudenmukaisen kansan oikealle tielle ja panna kaikki likoon sen kulttuurin pelastamiseksi.
--Kuitenkin hänen aikalaisensa,jopa oma perheensäkin vihasivat häntä sanomalla:
--"Meidän pitäisi tappaa hänet...ja maailma kyllä unohtaisi mokoman...
--Kaadetaan puu!" 

--Tällä tavoin saadaan kuva siitä puunkaatovimmasta,mikä kotimaassamme on vallalla,että puutavaraakin pitää uittaa Saimaan kanavan kautta Venäjältä,vuosisataiselta viholliseltamme,kun omat metsät ollaan kaadettu.
--Siinä samalla tuhotaan myös metsästä elantonsa saavat ja aiheutetaan ekologista katastrofia,missä päädyttäisiin Aasian tapaisiin tulviin ja maanvyörymiin.
--Psalmin kirjoittaja on taas ollut aika optimistinen kuvaillessaan oikeudenmukaisuutta tuulenviemään syksynlehteen.

--Jos Jeesus oli tai ei ollut kironnut viikunapuuta Matteuksen ja Markuksen mukaan ,niin alkukirkko kyllä oli hyväksynyt vertauksen ja uskon vahvasti,että ensimmäiset kirkonmiehet tajusivat sen.
--Kristuskin aloitti saarnamiehenä pikkupoikana isänsä temppelissä.
--Johannes Kastajankin hän kastoi,vaikka mies pitkätukkaisena ja pesemättömänä hippinä pani hanttiin koko pesuajatukselle Jordanissa..
--Nasarettilainen oli nähnyt sen käkkärätukan alla jotain profeettamaista,vaikka mies näytti pitkässä kuontalossaan ja rääsyissään intialaiselta pyhältä mieheltä tai nykyajan hipiltä,jolla aina pääkopan alla suitsukkeista pyyhkii hyvin pienissä meditaatioissa.
--Jeesukselle Johannes oli viimeinen elävä lehti Juudean kuihtuvassa viikunapuussa.

..Ja jos seurakuntalaiset epäilevät,että viikunapuu esittää kuollutta uskontoa taikka sairasta esivaltaa, niin katsokaa viikunapuukertomukseen liittyvää tapahtumaketjua!
--Markuksen evankeliumin perään tuli se temppelin siivousurakka ja rahanvaihtajien ulosheitto
--Ja sitä seurasivat ne läksyt siitä kuihtuneesta viikunapuusta eli opetukset uuden uskonnon perustamisesta.
--Usko Herraasi äläkä rukoile,ellet osaa antaa anteeksi!
--Toisinsanoen..rakasta Herraasi sekä kanssaihmistäsi!

--Minullakin papinvirassani on ollut joskus vaikeata seurata tätä Herran käskyä kirkon kalkittujen seinien sisälläkin.
--Usean saarnan aikana minut on keskeyttänyt eräs seurakuntaan kuuluva lahkolaismielinen mies kommenteillaan..
--Hän on kirkonpenkistä noussut moittimaan päivän tekstini sisällöstä.
--Hänen mielestä Raamatun doktriinit pitäisi ottaa sananmukaisesti,vaikka olen useaan otteeseen kertonut kirjan sisältävän vertauskuvia,kuten viikunapuusta.
--Jos me pidetään pyhää kirjaa jonkinlaisena korjausoppaana ja käsikirjana sanamukaisesti,niin silloin rakennettaisiin osista oikea ilmestyskirjan peto..
--Tällä tavoin on äitikirkon kylkeen syntynyt pyhän avioliiton ulkopuolelle äpäriä,ettei muori enää pysty laskemaan katrastaan edes kahden käden sormilla...
--Alakoulun helmitaulustakaan ei siihen ole apua..
--Jokaisella on oma vapautensa tulkita Raamattua,mutta järki pitää pitää kädessä!
--Näin minunkin pitäisi rakastaa epäröivää Tuomastakin kirkonpenkissä,vaikka kumpaistenkin mielipiteet seilaavat  ristireimarin molemmilta puolilta Kihdin selällä..

--Vertaukseni viikunapuuhun viittaa meihin seurakuntalaisiin,joina olemme päästäneet kirkon jonkinmoiseen anarkian tilaan.
--Me ydinseurakuntalaisina katsomme vinoon sellaisia kirkkoon tulijoita,jotka eivät sovi mustien pyhäkolttujen ja -teryleenien sekaan.
--Viereen kirkonpenkille voi istahtaa risupartainen ja pesemätön kulkuri taikka yksijalkainen halvalta viiniltä haiskahtava invaliidi kainalosauvoineen.
--Nämä ovat niitä kuihtuneita viikunanpuun lehtiä,joista evankeliumeissa mainitaan.
--Me taas katsomme,etteivät nämä ole oikeutettuja kuuntelemaan Herran sanaa kirkkolaivan puunatuilta penkeiltä.
--Saamme olla varovaisia arvostellessamme jumalankieltäjiä,tulisilmäisiä lahkolaissaarnaajia taikka kapealta tieltä pudonneita onnettomia,aseistakieltäytyjiä vankiloissa tai hallitusta äänekkäästi arvostelevia taistolaisia.
--Nämä edustavat viikunapuun lehtien revittujä ruotuja.
--Jokainen kantakoon omat hedelmänsä!
--Paljas ja revitty viikunapuu sekä se Raamatun tuhottu sekä ryöstetty viinitarha tuo kuolemantuomion.

--Eräs vanhempi seurakuntalaisemme ja ahkera kirkossa käyvä vanharouva tuomitsi kerran Limpopolta vieraaksi kutsutun mustan saarnamiehen kirkossamme.
--Leskirouvan sukulainen oli työssä yhdellä Limpopon lähetysasemalla tekemässä laupeudentöitä nälkäisille sekä vaatteettomille.
--Rouva oli kysäissyt saarnamieheltä luterilaisen kirkon hyvästä lähetystyöstä,jolloin saarnamies oli vastannut,että rikkaat valtiot olivat tulleet ryöstämään ja hyväksikäyttämään köyhää maata,tekemällä sen vielä köyhemmäksi.
Vanharouva suuttui saarnamiehelle ja haukkui tätä pikimustaksi pakanaksi.

--Tästä meidän pitäsi oppia,ettemme menisi haukkumaan väärää puuta.
--Saarnamiehellä oli omat kriteerinsä ja motiivinsa mielenilmaukseensa,minkä pohjalta paistaa totuuttakin.
--Itsekin olen sitä mieltä ettemme enää keräisi vaaterahaa Limpopon vaatteettomille,koska nämä ovat vuosituhansien historiansa ajan kulkeneet pelkissä lannevaatteissa.
--Ja kolehtihaavitkin ovat puolillaan nappeja.
--Varat pitäisi ohjata nälänhädän poistamiseen ,koulu- sekä ammatinopetustyön parantamiseen,missä välikädet ja kilpailevat kehitysapujärjestöt eivät kahmisi välirahoja organisaatioidensa pumppaamiseen.

--Maailmamme ensimmäiset asukkaat Aatami ja Eeva pukeutuivat maailman alkupäivinä vain viikunanlehtiin kuten limpopolaiset mustat..
Olivatko Aatami ja Eeva mustaihosia..on taas toinen kysymys.


Aatami ja Eeva.Lucas Carnach vanhempi 1533




HAUTAUSMAAN VESSAN VARTIJA

'Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin on palkattu vartija ohjaamaan viereiseltä uimarannalta kappelin vessaan pyrkiviä .Kertovat Sanomien Kaupunkilehdet. Vähäpukeisia uimareita on nähty vessareissuilla jopa hautajaisten aikana.
Helsingin kaupungin liikuntavirasto ja seurakuntayhtymä ovat yhdessä palkanneet vessaliikennnettä ohjaavan vartijan kesä-heinäkuuksi.'
Uusi Suomi 7.7.2010.

No eippäs ol mikkä uus juttu!
Huokaisi Enkelniemen kappelin haudankaivaja Vihtori Grankvist ruuvatessaan Airam-termospullon korkkia kiinni hautakaivannon reunalla heittäessään voileipäpaperin pallossa kuin koripalloilija hautausmaan polun viereiseen roskakoriin.
Tänä suvenaki tost uimalaitokse rannast o virtanas juassu pualpukkessi pissa-ja paskhättäsii ton meitin kappeli ulkolatrinkki oikke jonos ku jossa armeija aamutoimill juaksevii alokkait.
Ei meiti seurakunnal ols vara värvät mittä vartija kyttämä niire juakssu kovas häräs ja rovast ols sanonu mul,.etmää piräsis niit vähä silmäl .etteiväs kusis lautteil ja heittelis tamppaksei polul.
Rovast ol kyl prinkauttanu uimalaitokse pääkkäril,et miks ei rannal ol kunno vessoi ja luurist oltti sanot,et se o kunna ropleema,ku lavuaari ova veretty uimalaitokse kusiputkast seinäst irti ja pytyt ovat paskapaperist tukos...ja sen huussi korjaukse hoittaa joku privaatti hualtopulju,jollo koko kesä etukätte puukattun.
Yks pikinipukune mimmi ol kerra melkke purot Alma Lunkreeni hautta oikastessas vessa päite hautajaiste aikan ja suruväki joutus koppama suuhusas kilppa nitroi moiset näjyst.
Mää joutusi ohjama neiri  siistist hauralt poijes peittämäl se ulospursuva sulo mun mustal jakkutakil.
Et kais mää ole sellane hauttumaa vessavartija ilma mittä liikuntavirasto ja seurakunna erillist nimittämist.
Enämp mullo iltasi valkattava haurankaivuus,etteiväs ne kualnee ylösnousi ehttol ja lähre liikunna puutteest jalottelemma kalmisto polui.
Kylmää ymmärrä et pitkäst makkamiset puuttu kroppa ja kintukki...mut jalottelus pittä oll kohttuski,ettei men porti ulkopualel.

Lontoon postilla:
Papinpoika itä-Lontoossa luki nettisivuilta Uuden Suomen artikkelia.
Hänelle automaattisesti tuli mieleen Manilan hautausmaat,missä vainajia haudattiin betonibunkkerikerrostaloihin päällekkäin eikä kuopattu maahan tonttitilan puutteesta.Jokaisella poismenneellä on sievä sementtiyksiö viimeiselle matkalleen.
Ns. köyhien hautausmailla ei ole vartijoita kuin paremmilla,kuten Santa Rosan hautausmaalla,mihin vaimon isä on haudattuna.
Santa Rosan kuuluisia vihreitä niittyjä eli green meadows'ejä kattavat sananmukaisesti maahan pantujen marmoriset hautakivilaatat.Alue on hoidettu ja ruohokentät ovat trimmattuja kuin kynsisaksilla.

Manilalaisen hautausmaan
elävät asukkaat
Pyhäinmiesten päivänä ja ns. kuolleitten sielujen päivänä hautausmaat täyttyvät tuhansista omaisista lapsikaarteineen,jotka viettävät koko sunnuntain rakkaimpien poismenneittensä haudoilla syöden ja juoden,viettäessään tosi hauskaa pickniciä.
Hautausmaisen parkkialueet ja sinne vievät kadut ovat pullollaan autoja ja liikennettä valvovat lahjottavat poliisit sekä instantrahaa keräävät laittomat pysäköintivalvojat.
Vaalikampanjoiden aikana maahan on julistettu aseenkantokielto,niin pyhäinmiesten päivänä hautausmaillekin on julistettu samanlainen aseentuontikielto sekä alkoholin nauttimieskielto,jota tyypillisesti kaihdetaan.
Eikä ole kovinkaan harvinaista,että moni poismenneen surija on sammunut hautakiven juureen pistooli vyöllään..
Poliisien takavarikoimat giniviinapullot pyhäinmiesten päivän iltana avataan pyhien poliisien omissa juhlissa laitoksella tai pyhän poliisipäällikön luksusvillan verannalla.
Hautausmailla ei ole vessoja,koska filippiiniläinen vessakulttuuri ei tunne käsitettä WC,vaan amerikkalaisen lyhenteen CR eli Comfort Room .Filippiiniläinen CR yleensä on luonto ja hautausmaan poluilla pissatetaan ja kakatetaan pikkulapsia julkisesti,aikuisten häipyessä muovipussit kainalossa läheiseen palmulehtoon,mistä ilmaan heitetään ilojuhlan kunniaksi erivärisiä lentäviä lautasia eli paskapusseja pois näkyvistä haisemasta.
Kaupungin puhtaanapitolaitoksella menee kokonainen viikko valtavan ruoanjäte-ja viinapullomeren korjaamisessa.

Manilalaisen hautausmaan
 pystikierrätystä
Metro Manilan asuntopulan takia moni maalta onneaan etsimään tullut perhe on pysyvästi muuttanut asumaan hautausmaille.
Paikallisessa kerskakulttuurissa rikkaat rakentavat omaisillen marmorisia ja takotaiderautaisia mausoleumeja oikein sarkofaagein,mihin päiväkerjuulta palaavat pesemättömät illan sarastaessa alkavat levittämään kaislavuoteitaan ja köksäämään MacDonaldsin roskiksesta löydetyn kanasiiven innoittamana kanariisikeittoaan puuhiilinuotiolla.Pienen jäteriisipussin saa myös ilmaiseksi marketin takapihalta vihanneksin ja juureksin ja jos on onnekas niin ylikypsän mangon kaikille kalmiston perheenjäsenille.
Asuntopulan lisäksi on myös hautapaikkapula,missä alimpia betonikammio-osakkeita tyhjennetään luista sekä pääkalloista uusien vuokralaisten saapuessa messinkibändin pauhussa valkoisilla Cadillac-ruumisautoilla kalmiston portille. Hautausmaan porteilla yleensä seisoo joukko laittomia hautauspaikka-agentteja,jotka sopivaan hintaan myyvät vanhempia hautakammioita parhaiten maksaville. Sureville hautausmaan muurin edesä myydään halpoja alpakkaisia ristejä,vahakynttilöitä ja taiwanilaisia muovirukoushelmiä. Takatak-savukkeenmyyjät kolistelevat puisien tupakkaloorien kansia kaupitellessaan keuhkovammaisille Hope-menttolisavukkeita,Philip Morrista sekä köyhemmän kansan menttoolia Championin king-sizea yksittäin tai askeittain.
Paikallisen kipsivalimon myyjämummo tarjoaa kipsienkeleitä ja -jeesuksia halpaan hintaan. Kipsipystejä voi liimata hautapaaden päälle Rugby-kontaktiliimalla.Yleensä Rugby-liima on loppuunmyyty kadun liimanhaistajapoikien imiessä kadunkulmassa ruskeista paperipusseista itseään uuteen taivaasen. Portilta voi maksulla palkata itkijämummon haudalle,joka itkisi poismenneen ja oman kurjuutensakin puolesta samaan hintaan.
Yön saapuessa mustana hautausmaan päälle korttelin vilkkaat ruumiinryöstäjät hiipivät hautausmaalle sorkkarautojen ja sementtiämpärien kanssa. Öisen haudanryöstön saldona voisi saada kultahampaita,ranneketjuja ja taskunauriita myytäväksi kulman divariin. Sementtiämpärillä ja muurarinkauhalla muurataan hautakammioiden päätylevyt kiinni ja aamulla hautausmaalle saapuvat jäävät ihmettelemään niin monien uusien hautojen ilmestymistä tuorein rappauksin.
Usea hautausmaalla asuva kerjäläismies työntää carotella-romunkeruukärryjään uusissa mustissa vainajilta lainatuista housuista leikatuissa shortseissa ja muutamalla hampaattomalla nuorella naisella voi kuluneen dusterin eli siivousmekon sijasta olla niskassaan silkkinen juhlamekko..

Jos haluaa pitää omaisensa hautakammion siistittynä ja kukitettuna,joutuu maksamaan haudanvalvojalle sopivan vuosisumman,mikä ei aina takaa haudan jatkuvaa hoitoa. Haudanvalvojan yleensä tapaa hautausmaan takorautaportilla puolihumalassa.Monasti pyhäinmiesten päivänä omaiset ovat havainneet haudassa jo asuvan uuden vuokralaisen.

Papinpoika on useasti  keskustellut vaimonsa kanssa tämän vanhimman siskon ja residenttipirun mahdollisesta poismenosta ja hautauskuluista.
Vaimo on puoliäkeissään sanonut ,ettei heitä centavoakaan moisen äkäpussin kuoppaamiseen,kun puolet omasta elinajastaan on pistänyt sille täyshuollon.
Jussi oli ehdottanut kokeneena koiran-ja kissankuoppaajana panevansa mummon riisisäkkiin ja hautaavansa sen Molaven talon takaiselle -tapponiitylle eli Killing Fieldseille,mihin Manilan mafiajengien kostouhrit tavallisesti viskataan mustien limusiinien ovista.

C'est la vie!

30.10.14
Jälkikirjoitus:
Vaimon äkäpussisisko haudattiin v.2012 katolisin kirkonmenoin Susanna Heightsin. perhehautaan ja hautauskulujen maksajina olivat papinpoika sekä papinpojan vaimo eli äkäpussin nuorempi sisko.
Jussin edesmenneen ruustinnaäidin savolainen sananparsi,että "Se joka uhalla elää.se pierun kanssa haudataan",ei tässä tapauksessa tullut toteen.
Eilen Kuolleiden Sielujen päivänä perhehaudalla olivat lähisukulaiset käyneet siivoamassa ja kukittamassa sekä maalaamassa kultamaalilla poismenneiden nimet hautapaasissa...





Katinhautajaiset

Eemeli Sveariikin siskolle kissanhautajaisista Suomessa.
-------------------------------------------------------------------------
Taitaa sun vierailusta tulla kattivaltiovierailu!
Onhan niillä jenkeilläkin lemmikkieläinten hautausmaista!
Mutta kattialttari!?
Mä olen kuopannut meitin filsukodin takapihalle muoviseen kauppapussiin monet koiranpenikat ja kaksi mun kattia Tigerin ja Mingmingin.,mutten koskaan funtsinut pystyttää katolista pyhäinkuvagrottoa niille. Vanhat kuolleet koiramme mä kuoppasin aikoinaan riisisäkissä meidän talon takaiselle niitylle,missä nyt on uusi asuinalue. Hyvin ne on nukkuneet betonisokkeleiden alla.
Kaikista on elävinä huolehdittu ja rakastettu,vaikkei sankarihautoihin olla siunattu..Yksi koira..Cheapie..se ilmaiskoira kuoli koiratappelusta saatuihin vammoihin ja Mingming-kissan joku oli ajanut autolla yli ja heittänyt sen raadon meitin rekoliin.
Tiitillä elukka-asianaisena on haka auki ja hälläpyörä heittää..Olikos Tittaraisella suruaikana musta kolttu päällä ja virsikirja veskassa. En tiedä onko kissoille omat virtensä ja koirille samoin. Madoille on kyllä omansa...Mää oon mato matkamies vaan...!
Sen huushollissa ei voi kulkea meikäläisen  pellehousut eikä chaplinmonot jalassa..saatika humalassa,koska sen roinat on niin fragiileja. Nyt mä kuljen kotona lyhkäsissä kalsareissa,minkä persiistä äidin sanonnan mukaan näkyy Putkolan leima eli paskapierun jälki.(Putkolahan oli Iisalmen osuuskauppa)


Joka kodin yleiskone. Naisasialla
1961 UPO Siniviiri


"Tasa-arvolaista huolimatta useimmat miehet pitävät vaimojaan enemmän tai vähemmän hyödyllisinä esineinä".


--Se oli taas eilen samanlainen perjantaakiehtoo!
Henkselihaalarinen mies huokasi kaivellessaan surureunakyntisellä etusormellaan pähkinän palaa oluttuopin vaahdosta.
--Ja mitä siellä mua venttasi!
--Iso kasa pyykkiä köksän lattialla,illallinen pakkasessa ja kissanpaska haisi telkkaripöydän jalan vieressä!
-Ja mää taas kirosin,että se jälleen oli hajonnut!

--Ja olette saaneet siitä tarpeeksi?
Popliinitakkinen ja pilottilasinen mies kysäisi vierestä baaritiskillä lasinreunan yli.

--Juu maar...läpeensä!
Vastasi haalarimies.
--Siinä se seisoi kun myrskynmerkki köksän nurkassa ja mää vähän törkkäsin sitä sormella..ja se vaan hiukan heilahti..vähän niinkus sen kompressori ei olis lähteny oikein käyntiin.

--Olisitte ehkä voineet potkaista sitä?
Popliinitakkinen lisäsi.
--Sellainen joskus saa ne käyntiin..etenkin kylminä aamuina.

Haalaripukuinen tyhjensi kolpakon imiessään vaahtoa mursunviiksistään ja lausui:
--Ei tässä tapauksessa...nyt oli kyseessä sellainen ammatillisesti vaativampi homma..
--Niiden kanssa ei voi mennä turhaan kopeloimaan,kun kyseessä on joku ratikaalimpi juttu..
--Silloin voi tehdä vain pirunmoista vahinkoo..
--Mää parisen viikkoo sitten annoin sille pikkasen ravisteluu ja se rupes juoksemaan harja kädessä kaikkien huushollin välikaton nurkkien hämähäkinverkkojen perässä..
--Siitä sen olkapää meni sijoiltaan enkä mä saanut sitä takaisin pariin viikkoon..
--Ettekä voi aavistaa,missä kunnossa mun kaikki aluskalsarit oli,kun sen sai käyttökondikseen..

--Ja..mitäs te sitten teitte siiinä välillä?
Popliinitakkinen kysäisi.
Haalaripukuinen oli juomassa kolmatta tuopillista röyhtäillen ja olkapäitään kohauttelemalla vastasi:
--Piti soittaa puhelimella huoltomies...eikä sekään ollut helppoo,kun se vaati,että mun pitäisi viedä se sinne korjattavaksi..viitisen kilsan matkan mun olisi pitänyt raahata sellaista isoo vehjettä..

--Olisitte voineet saada siitä vaikka vatsatyrän!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Ja ehkä repäistä hihanne palkeenkielille sitä perässä vedellessä..

--Sitä mää yritin kertoa sille miehelle..ja se tulikin sitten lopultakin siinä illallisen kieppeillä,,
--Mun piti siinä välillä käydä hakemassa grillistä pari lihapiirakkaa ja ranskalaisii kovaan nälkäänkin..
--Niin..ja se sitten katso ja tutki sen alustaa sellaisella otsalampulla ja kuunteli sen kylkee stetoskoopilla..
--Suonikohjuja..!
Haalarimies sanoi.
--Mistä se oli ne saanut?

--Suonikohjuja?
Popliinitakkinen kysäisi:
--Minä en kylläkään usko,miksi ne voisivat estää ruoanlaittoa..
--Ei ne jaloillaan köksää..vai olenko minä väärässä?
--Mullakin on ollut vaivaa suonissa kerran ja itse korjasin ne sellaisella elastisella siteellä,joita saa melkein joka kaupan tiskiltä pikkurahalla.

--Mää en ole oikein kätevä sellaisessa..
Haalarimies vastasi,
--Mää voisin tehdä siinä jonkun fiban ja vaikka lopettaa verenkierron js siitä se voisi saada vaikka kuolion...ja sitten jalat alkaa tippumaan..ja mitä sitten mulle käy?
--Tölkkisafkaa ja likapyykin raijaamista pesulaan..sellainen maksaa omaisuuden?
--Jokatapauksessa se mies sanoi,että jos se suonijuttu tulee uudestaan,niin sen pitää viedä pitemmäksi aikaa pois ja korjata se kunnolla..eikä siitäkään ole kuulema takuuta..

--Voihan vit...fittan!
Popliinitakkinen huudahti.
--Kauankos sekin kestää?

Haalarimies suutaan mutristaen vastasi:
Ei se mies siitä osannut suoraan sanoo..
--Niillä on paljon duunia rästissä ja voisi mennä kuukausia mun vehkeen korjausta ventatessa..
--Ja kun ne saa sen penkin päälle,niin siihen voisi mennä pari viikkoa korjauksenkin perästä,että se kävisi kunnolla..
--Ja sitten sun pitää käyttää sitä jonkin aikaa...sellaisella kevyellä duunilla..ei seisottamista eikä nostamista..

--Siinähän menee lattiatkin huonoon kuntoon!
Popliinitakki tivahti.
--En voisi ajatellakaan,puhumattakaan muista..

--Muista?
Haalarimies uteli.

--Silittämisestä!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Se vaatii seisomista..
--Minun  tapauksessa sen piti seisaaltaan silittää,kun sillä oli vettä polvissa ja teidän olisi pitää nähdä,miten tilanne vain paheni minun sinisen työpaidan kanssa....littanat hihat ja tuplaprässit kauluksissa..

--Tiedän hyvin!
Haalarimies vastasi.
--Ja kerroin sille jätkälle.että pirulauta se on vasta 43..ja ettei voisi koskaan odottaa,että ne alkaa hajota sen ikäisenä..just melkein sisäänajettuina..
--Sillä pitäisi olla vielä ainaskin 33 vuotta käyttöaikaa jäljellä ennen isompaa remonttia..
--Sen hintakin alkaa jo laskea ja se tulee pian tarvitseen varaosiakin..
--Kuka tietää,että sille pitäis vaihtaa keuhkokin tai jokin muu..herregud..ja mihin hintaan,kun se röökää pari askia Kenttii päivässä..kuulema ylityöllistettynä ja turhaantumisesta..

Popliinitakkinen lisäsi:
--Ei ne tarvitse toista keuhkoa,kun ne pärjää yhdelläkin..
--Yhdellä keuhkolla ne voi olla hiukan hitaampia,kuten rappusissa yläkertaan..
--Varakeinona pitää panna herätyskello soimaan vartin aikasempaan..mutta jos ne kummatkin hajoaa,niin se olisi lopun alkua..

--En mää tosiaan äkännytkään sellaista..
Haalarimies vastasi.
--Kun ne nykyään vaihtaa sydämiäkin ja muita sisäkaluja..
--Mää luulin,että kaikki olis jo vaihdettavissa..

--Oleppa tarkkana omalla kohdallasi!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Toivon,etten puhu päälle..mutta kerran näin omilla silmilläni,kun sellainen kerran oli siivoamassa kontallaan ja perä pystyssä kellarin rappuja sateessa luutulla..
--Sen kun jättää ulos sateeseen,niin silloin sen todella saa epäkuntoon..ja sekin roikotti röökiä suunpielessä..
--Sade ja tupakanpoltto yhdessä tekee sen keuhkoista sellaiset risat,ettei se pysty edes puhaltamaan kuumaa aamukaurapuuroaan viileäksi parin vuoden sisässä.
Popliinitakkinen lisäsi vielä nyökkäämällä:
--Teidän pitäisi katsoa sen perään oikein tarkkana!
--Lopussa kiitos seisoo!
--Käske sitä lopettamaan se  tupakanpoltto niinkuin aluksi.
--Ja jos se sattuu menemään ulos sateeseen,niin pane sen niskaan sellainen muovinen ja hupullinen sadetakki..niitä saa melkein joka marketista halvalla.
--Minun pappavainaani katsoi aikoinaan omansa perään..ehkä vähän liiankin turhantarkasti,mutta pystyi pitämään sitä ihan huippukunnossa..
--Kun lika menee sen ryppyjen sisään..pappavainaa sanoi..niin siitä se alkaa hajoaminen..
--Kun pappavainaa pani vanhoihin kapinan aikaisiin jatsareihinsa uudet kumipohjat,niin niillä se tallusteli vielä 80 vuotta..
--Jotkut olivat ehdottanneet sen pistämistä johonkin vanhainkotiin..mutta pirut siitä...sanoin..ja että sillä on vielä monta kilometriä jäljellä trippimittarissa..ja remontoin sille vinttihuoneen.
--Se oli tehnyt kaikenlaisia pikkuhommia,kuten voileipiä ja haalarin napinompelua vielä melkein 90-vuotiaanakin.
--Sen vuoksi sain taloni uuden siivenkin tehdyksi.

Haalarimies huokaisi:
--Ne ei tee niitä,kuten ennenvanhaan.
--Se mun toinen puolikas piti pitää nokallaan silmälaseja jo alle kolmekymppisenä.
--Jollei se olis niitä käyttänyt,niin sen piti ommella niin lähellä 60-wattista lamppua,että ripset oli palaa..
--Ja pian sen pitää käyttää kuulokojettakin..ja mää olen saanut tarpeeksi sille iltalehden hakemisen huutamisesta..
--Se ei kuule edes vesipannun viheltämistä sähkövispilän äänen yli..
--Ja mitä tulee sen kuulokojeen kustannuksiin,niin se tekee neljä AAA-patteria vuodessa ostohinnan päälle.
--Kotimaassa valmistettu..siinä astuu kuule miinakenttään ?

Popliinitakkinen irvasi.
--Kotimaista valmistetta..ja täyttä paskaa..jos suoraan sanon..
--Hankkisin kyllä ,jos olis varaa japanilaiseen tai niitä saa vielä kiinalaisina halpakopioina..
--Ne on kauniisti koottuja..
--Broidilla on puolijapsi..filippiinojapanilainen,jonka se oli hankkinut Manilasta kolmisenkymmentä vuotta sitten,kun se oli lomilla Saudeista Filippiineillä.
--Ja se vielä tänäpäivänäkin solmii sen kengännauhatkin.

--Eiii...älä valehtele!
Haalarimies huudahti.

--Vissi se on..tosi kuin vesi!
Popliinatakkinen vastasi.
--Ja se tekee huonekalutkin vanhasta sanomalehtipaperista..jos tiedät,että japseilla kodeissaan on paperisia seiniä ja liukuovia..ei kylläkään taifuunivarmoja,mutta harvemmin meillä täällä mitään taifuuneja on.
--Ja lähetä se kauppaan,niin aina saa jämtit vaihtorahat takaisin..eikä se koskaan osta mitään väärää eikä saavu kotiin kymmenen minuuttia myöhässä sen takia,että oli lukenut bussiyhteydet väärin.
--Se oli häneltä kymmenessä vuodessa säästänyt aikamoisen potin.

Haalarimies kurottautui popliinatakkista kohti hiukan levottomana:
--Se japsi...kerropas mulle,jos se kärsii koskaan päänsärystä?..

--Iltaisinko--meinaat?
Popliinitakkinen kysäisi.
--Minulla kuule on kotimainen..ja jos oikein tajuan,niin sillä filsujapsilla ei koskaan ole ollut päänsärkyä koko elämänsä aikana.
--Yö toisensa jälkeen menee ilman mitään nuppikipua, broidini on minulle joskus kertonut...

Tuoppikaverit jäivät istumaan hiljaisina keskustelun perästä pitkäksi toviksi

--Aika hassu juttu näissä kotimaisissa malleissa..
Haalarimies lausahti rikkomalla hiljaisuuden.
--Tulee vain pakostakin mieleen,että niissä on jonkinlainen valmistusvika jossain sisällä..

--Olen aivan samaa mieltä edellisen kanssa!
Popliinitakkinen lausui.
--Käympä apteekin kautta ostamassa laatikon aspiriinia yön varalta korjaussarjaksi...ja minulle marketista A-kaljapatterin..
---------------------------------------
Nuori pastori
Juhart 2011
Isä,poika vaiko isänsä poika?

Lukemattomia kertoja olen kuullut mainittavan,että papin kakarat ovat pahinta sorttia. En kylläkään tiedä sanonnan alkuperästä enkä juurista,mutta olettaisin oman kokemukseni pohjalta sen johtuvan kurinalaisen ja siveellisen kotikasvatuksen protestoimisesta. Papin lapset yrittäessään olla samankaltaisia muiden nuorten tavalla muodin mukaisina ja huveissa käyvinä,jopa tupakkaa salaa polttavina, katsottiin menneen huonoille teille.
Meidänhän piti olla esimerkkejä muille nuorille!
Missäkö?
Meidän oletettiin osaavan Raamatun ja katekismuksenkin ulkoa ja luultiin, että me luimme iltarukouksemmekin kiittimet ristissä pelastavan enkelitaulun alla joka ehtoo...
Voin kyllä tunnustaa,ettei minulla ollut paljonkaan tajua Raamatusta pikkutilliäisenä pikkukirkon pyhäkoulussa pastellinsiniseksi maalatun kirkkosalin tähtitaivaan alla.Enemmänkin sen sanomat tuntuivat sadunomaisilta ja kaiken lisäksi meitä varoiteltiin ihmiskuntaa rakastavan Ukkojumalan pilvenraosta osoittavasta sormesta,joka voisi antaa vaikka luunapin otsaan vahingossa suusta päässeestä paska-sanasta.

Pikkukirkon pyhäkoulu v.1951
Meillä pappilassa oli 5 papinkakaraa,neljä tyttöä ja yksi ainukainen poika.
Itse kutsuin omaa asemaani ja paikkaani pesueessa "sandwich kidiksi" eli kerrosvoileipäkakaraksi kahden vanhemman ja kahden nuoremman siskon välissä.
Tytöt olivat leipä ja minä kinkkuviipaleena välissä.
Korvissani oli aina soinut tinituksen lisäksi siskojeni huomautukset siitä,että olin äitini lempilapsi ja niinhän se aina on ollut maailmanjärjestyksessä,että äidit hemmottelevat poikiaan ja isät tyttäriään. Pappilassa taas isä ei palluttanut yhtään jälkeläistään, enemmänkin esiintymällä kaiken lastenhoidon ja kasvatuksen yläpuolella lainepää taivasta hipomalla.
Meidän perheen sisäjärjestyksessä kuulema siskoja piti kasvattaa siveellisiksi neitosiksi ja tuleviksi äideiksi ja minä sain kasvaa vapaassa muodossa ihan itsekseni mieheksi kaikkien seikkailuiteni kautta naismaailmassa.
Katson kyllä isäni kanssa eläneeni täydessä akkavallassa ja siitä johtuneessa sielunvammassani ja silmäntikkauksessani olen aina kunnioittanut ja pelännyt voimakkaita naisia.
Pappilan miesväelle yleensä naureskeltiin ja kuulimpa jopa isompana isosiskojen kertovan ensimmäisten avioerojensa jälkeen,ettei miestä tarvita muuhun kuin siittämiseen.
M.o.t eli mikä oli todistettu!
Siskot poikivat yhden ja kahden lapsen pesueita,nuorin sisko taasen koiria,kissoja,aaseja ja lampaita.
Minä noudatin Raamatun neuvoa maan täyttämisestä sananmukaisesti ja sain tuloksena lapsilotossa kuusi oikein,elikkä kaksi jälkeläistä kolmelta rouvalta per nenä... kertolaskun mukaan kaksi kertaa kolme on kuusi.

Naisväen kunnioituksessani vaimoanikin kutsun titteleillä Her Highness..ja tykkään kyllä hänen passaamisesta pitääkseni kuningatarmehiläistä eli Queen Beetä tyytyväisenä .
Rouvani kyllä ei pidä kummastakaan nimityksestä,mutta on vastineeksi kiitellyt palveluksiani kahviaamiaisilla vuoteeseen sekä iltaisista selänraaputuksista että hieronnoista.
Silti elän rouvani käytöskoulussa silmätikkuna,etten laukoilisi huolimattomia ja loukkaavia kommentteja lähimmäisitä enkä vieraista. Hän kutsuu minua Charlataniksi eli puheripulitautiseksi ja itseään hiljaiseksi sivustakatsojaksi. N.30 vuoden avioliitossa olemme oppineet elämään kahta privaattielämää yhdessä taloudessa ja sovussa. Näinhän yleensä käy kahden pitkään yksin eläneen solmittua liiton..
Meidän tapauksessamme hyntteiden yhteenpano tapahtui kypsemmällä iällä eli 37-vuotiaina. Itselläni oli kylläkin yksi avioliitto ja neljä lasta pulkassa ja rouvalla 14-vuotias poika perheenlisänä. Kutsuinkin liittoa Instant Familyksi, Filippiinonaisen naimisesta sen lisäksi saa ns. Extended Familyn eli jatketun perheen,mihin kuuluvat kaikki vaimon siskojen perheet,serkut sekä pikkuserkut,sedät sekä tädit saarivaltakunnan etäisimmistäkin barrioista.

Alms for the Poor
Juhart
Monesta papinpojasta on myös tullut pappi,muttei kuitenkaan minusta,vaikka ihan muidenkin kauhistukseksi olen pappapäivilläni uhannut lukea itseni papiksi ja saada tärkätyt liperit kaulaani. Yhdestä kaveristani ja hotellinomistajan villistä ja komeasta pojasta samoin tuli pappi ja rovasti.
En olisi kylläkään uskonut,että hän olisi koskaan hurahtanut johonkin herätykseen,koska 60-luvulla hän istui kanssani samoissa kaljaporukoissa yhdessä nykyisen Sauli-presidenttimme kanssa.
Kaverini ei koskaan sunnuntaisin kapakkakierroksen jälkeen herännyt ennen kello kolmea iltapäivällä..
Helpoimpana papiksi tulemisena voisin liittyä vaikka johonkin lahkoseurakuntaan maallikkosaarnaajaksi ilman mitään jumaluusopin opiskelua.Filippiinovaimoni poika muunmuassa työskentelee Sidneyssä,Australiassa erikoisella uskonnollisella viisumilla lähetyssaarnaajana...ei kylläkään aborgineille,vaan Uudelleen syntyneenä kristittynä pastorina monikulttuuriselle ja urillaan edistyneelle emigranttiväestölle.Heidän kirkkonsa ovet eivät ole avoinna köyhille laulaessaan kädet ketjussa sidoksissa Hallelujaa oman Luojansa siunauksista ja maallisen mammonan lisääntymisistä.
Roomalaiskatoliselle vaimolleni eilispäivänä vihjasin,että voisin vielä kampanjoida itseni vaikka paaviksi nykyisen papaalin jäädessä eläkkeelle katolisen kirkon toisena evp-paavina kuuteensataan vuoteen.
Miltä kuulostaisi titteli Paavi Johannes X..Pope John The Tenth?
Vaimoni oli tukehtua nauruun ,töpätyn aamukahvicroissantin melkein tukittua henkitorven.

Nuorempana aina ilkuin pappilan naisväen kanssa isän omituisista ja piintyneistä ominaisuuksista. Minuthan laskettiin pappilan naisiin,koska kerran tiskivuoroista kinastellessani olin lausunut,että talossa on muitakin naisia.
Isä oli silloin 50-60-luvuilla se perheenpää ja kuningas,jonka yksinoloa työhuoneessa ei saanut häiritä,koska hänen piti keskittyä saarnan tai hautauspuheen valmistukseen sekä suuremman karitsalauman kaitsemiseen seurakunnan sielunpaimenena. Hänen piti saada ruokailun jälkeen levätä sohvalla ruokabostoneilla ja Kotimaa-lehden luvussa rintamalla asemasodan aikana vuoltu koivupahkatuhkakuppi tärkätyn papinpaidan rinnuksella.
Me äidin ja siskojen kanssa korjasimme pöydän ruoista.hoidimme tiskit,tamppasimme pihalla pakkasessa matot.lämmitimme pappilan kuusi pystyuunia.isän kuunnellessa radiosta hengellisiä toivottuja tai käväistessä salissa Wirth-flyygelin ääressä soittamassa parit Siionin virret.

Isäni katsoin elävän hyvin passattua poikamieselämää viisipäisen palveluskunnan ja lottavääpelipastorskan muodollisen komentajana.Lasten kasvatus ja kuritus kuuluivat äidille.Jos jsokus riehaannuimme,niin isä äimistyi äidille siitä,miten tämä oli kasvattanut lapsiaan niin kurittomiksi.Lapset eivät olleet isän eikä papin lapsia,vaan joitakin avioliiton mukana tuotuja välttämättömiä pahoja. Itse kun olin melkein matikan ehtojen rajamailla äiti oli pyytänyt isää preppaamaan minua yhtälöissä.
Isältä meni kanssani salin ruokapöydän ääressä puolessa tunnissa hermot ja puolipakettia pikkubostoneita,kunnes hermostui puupäisyyteeni karjahtamalla:
--Noh..sinnuen piähän ee sua matikkaa ies koevuhalolla!
--Mieppäs siitä äetis luo..se onniin käänyt kaappakoolun Iisalamessa!
--Ossoo tilit,deebitit,krediitit sekä remburssit!

Pappilan rutiinina oli,että äidin piti panna ruokaa pöytään,hoitaa kaupassakäynnit viikkobudjetin puitteissa.
Joskus äiti joutui ostamaan Kallion lihakaupasta tiliinkin isän pistettyä papinpalkkansa turkulaisen räätälin tekemään mittapukuun. Silloin töppäsimme kuorittuja jakkuprerunan lohkoja muikunsuolaveteen parisen viikkoa mutisematta.Isä oli hyvin pukeutunut keikari,kun äiti taas kulki vaatimattomasti pukeutuneena kaupoissa vanha mokkatakki niskassa ja ulkolinttaan astutut läskärit tukevissa jaloissa.
Äidillä oli aina jalat maassa linttakorkoisissa läskäreissä.

Nyt eläkepäivinä katselen vessanpeilistä vierasta naamaa tai oikeastaan oman isäni kuvaa silmiäni siristämällä.
Minulla kyllä on leveämpi nenä ja kaljumpi päälaki. Isän harmaantuneen lainetukan alta paljastui kylläkin sisäkumia.Olin siis perinyt äidin Kauppisten miesten päälaelta ohenevan kiitoradan.
Nyt vaimonikin naureskelee minun omituisia tapojani,joita isällänikin oli roppakaupalla.
Ensimmäisenä pilkanaiheena on oma äkkinäinen pikaistumiseni,jollei joku asia mene kuntoon kertalaakilla.
Rouvani voi makuuhuoneesta kiroiluni kuultuaan huutaa tagalogin aksentillisia perrrkeleitä ja ssaaatanoita,jolloin mieleeni tulee välittömästi oma isäni Katavasaaren kesämökin rannalta Aldell-perämoottorin sokkanaulan korjaamisesta kesällä 1957.
Papin kaksi teknistä vihollista:
Aldell-perämoottori ja Miele-mopedi
Juhart 2009
Isä ajettuaan verkonnostoista uppotukkiin taikka ahvenruohoon katkaisi alinomaan potkurin sokkanaulan. Aldellin seistessä kakkosnelosen nokkaan ruuvattuna laiturirannassa, mökkisaaren salmen yli vesi kantoi Salitun kylään saakka isän savonkielisiä helevettejä.Hänen kädestään kaikki Aldellin mutterit tuppasivat tulemaan helevetinhelevetin pyöreiksi.
Mekaanikkotaitoni itse kyllä olin perinyt äidiltäni,joka olikin pappilan paras koneasentaja,puuseppä sekä putkinainen.
Lisäksi aina kakaroina naureskelimme ja heitimme maihin linoleumille keittiön ruokapöydän alle isän alkessa pöydän päässä isännän paikalla aivastelemaan.
Aluksi hän haukkoi suu avoinna saarnasuutaan parisen kertaa kuin uistinhauki rantanurmella,kunnes koko keittiö räjähti pisaroita hajoittavaan aivastukseen ikäänkuin seinällä roikkunut Kosankaasulla käyvä tohtori Junkersin kylmänvedenkuumennusaparaatti olisi pamahtanut rikki.
Itse aivastelen pölyallergiassani vaimoni filippiinorouvien läsnäollessa samalla tavalla,"My Bitter Halfini" hävetessä kasvot punaisena käyttäytymistäni.
Vaikka isää pidettiin erittäin suosittuna seurakunnan naispiireissä sekä lupsakkaana jututtajana,en koskaan ollut tavannut häntä avaamassa ovia naisväelle.Ensimmäisenä hän katsoi itsellään olevan etuoikeuden mennä pesueen ja naisväen edellä ovista ensimmäisenä sisään. Ilmeisesti tämä koketeeraus oli juurtunut häneen papillisena etuoikeutena,koska joka rippi-,kinkeri-,ja- hautajaiskahveilla emännät niiailivat rovastin edessä sanomassa:
--No..rovasti sitten ottaa ensin..olkaatten hyvät vaan..!

Isäpastori 50-luvulla
Juhart 2013
Minulle vaimoni ja vanhin Manilan tyttäreni toistamiseen nalkuttavat ja naureskelevat,miten minä ensimmäisenä kotiovella taksista tai omasta autosta noustessani jätän perheen naiset istumaan sisään ovia aukomatta. Tapauksien takana voisi piillä täysi mielen jumiutuminen Manilan kaaosmaisesta liikennesumasta tai täydellinen mielen tylsyminen jatketun perheen kuskaamisesta eri puolille Metro Manilaa eri osoitteisiin yhteisistä sukujuhlista.
Lontoossa kyllä avaan marketin ovia vanhuksille ja yleensäkin naisväelle.
Tietyille naisluokille olen kyllä lopettanut kokonaan uksien avaamisen:
--Custom Housen kunnantuilla elävälle valkoihoisnaisluokalle..
--Burkahuivisille bengalinaisille,joiden kaikkien sukunimet ovat Begumeja..
Kummassakin tapauksessa nämä naiset joko puhuvat kännykkään taikka toisilleen rynnätessään ovesta sisään tai ulos.Kiittämistä en ole odottanut,mutta vaikka edes pientä hymyä vastineeksi.
Valitettavasti ei kumpaakaan.
Ilmeisesti molemmissa naisryhmissä heidän omatkaan miehensä eivät koskaan ole elämässään edes raottaneet ovea kauniimmalle sukupuolelle.Monessa tapauksessa kauneuskin on vain katsojan silmässä,koska eräät brittinaiset näyttävät yhtä rumilta kuin miehensäkin.
Bengalimiesten olen yleensä nähnyt kulkevan kymmenen metriä vaimojensa ja lapsilaumansa edessä.

Vanhenemisen myötä olen samaistunut lisää isäni kanssa.
V.1985 isäni ollessa yhtä vanha kuin minä nyt eli 65-vuotias,rovasti otti mökin makuuhuoneessaan normaalit päivänokoset,joskus jopa pitovaatteet ja kumisaappaat jalassa suoraan rekolimaalta.
Itse vedän hirsiä moneen otteeseen päiväsaikaan,mutta silmä sammuu silti kello yhdeksältä illalla mielenkiintoisestakin TV-ohjelmasta huolimatta. Kenkiä ja saappaita en kyllä pidä vuoteella.
Isärovasti oli aikainen ylösnousija ilmanhaistajana, joka ryhtyi keikkumaan mökin keittiössä jo aamuneljän aikoihin kahvinkeittoon koettuaan ensin katiskat ja verkot. Muun väen noustessa kesälomalaisina ja mökkivieraina joskus seitsemän ja kahdeksan välillä,rovasti oli vielä kerinnyt kattamaan pöydän,hakkaamaan saunapuut .Tiskipöydällä voi maata jo perattu ja suolattu uunihauki.

1984 Rovasti vaaterissa mökillä
Lontoossa herään jo kello neljä aamulla,vaikka aamutoimet yksiössä ovat kutistuneet Pauligin Presidentistä kiehautettuun suodatinkahviin ja Blackie-kissan syöttämiseen Whiskasin tonnikalapaloilla.Vaimon herätessä seitsemältä kannan aamukahvin tuorein leipomosta ostetuin croissanttien kera vuoteeseen. Omaa titteliäni kutsun Imported Houseboyksi. Filippiineillähän varakkaammissa perheissä on tapana pitää yhtä kotipiikaa,yhtä lastenhoitajaa,yhtä jokapaikan apupoikaa eli Houseboytä sekä puutarhuri-autonkuljettajaa.
Toimenkuvaani kuuluvat melkein kaikki palvelusväen työt.
Lapsenlapseni kutsuvat minua nykyään ukiksi.
Isärovastia myös kaikki siskoni lapset ja lapsenlapseni kutsuivat ukiksi.
Olen siis korotettu ukiksi toisessa potenssissa.

--Huomenuamuna tulloo pootapäevä!
--Aarinko laskee ruskona kirkkaaseen taevaaseen!
Isärovasti laukaisi ilmanhaistajana monasti mökkisaunan verannalta pellavapyyhe lantioillaan kylpemisen jälkeen.
Itse kerron lähimarketin intialaiselle myyjälle Ericille huomispäivän säästä,että ilma näyttää muuttuvan sateesta kylmemmäksi.
Eric utelee,mistä minä sen tiedän.
Sanon,että välilevyrikkoisen selkäruotoni ilmanpainemittari kertoo kolotuksesta,että sää vaihtuu.
Selkärankani ei ole kertaakaan valehdellut.
Se ennustaa tarkemmin kuin BBC:n metereologi.
Olen siis isäni poika ja ukki elämäni auringonlaskussa..

Kiilan Mäntyrinteen mökin auringonlaskun
 ruskoa vastarannalla kesällä 1968
1930-luku.Iisalmelaiset Sinipaidat-
partiolaislippukuntalaiset
telttasaunan pystyttämisessä
SAUNALÄHETYSTÄ

Suomessa ennen vanhaan synnyttiin saunassa.
Moni on myos kuollut saunaan hyvästä elämästa,lisäkiilattujen pussihousunperien jäädessä muistuttamaan  isännästa saunakamarin naulaan.

Kenttäpastori, siviilipastori,kappalainen ja rovasti vuosikymmeniä  koivuvihdalla piestyssä kehossaan näytti pitävän enemmän saunasta kuin naisista. Hänhän oli kestänyt 30-vuotisen sodankin akkavallassa.
Naisseurasta hän toki nautti ,pitämällä kuitenkin tiettyä välimatkaa kuten Marski seuraneitiensä kanssa.
Ruustinna oli ollut se pappilan ainoa 'piällysmies',joka hoiti pesuetta ja huushollia jalat keittiön permannolla linttaan astutuissa läskareissään
Hengenmies puolestaan piti kiharapäätään taivaissa pyhäsaarnojen ja siunauspuheiden teossa.
Sauna papille oli ainoa pakopaikka,missä sai kerätä ajatuksia ja nauttia siunatusta yksinolosta.
Eläkeiän lähestyttyä hän jopa oli mielissään alkaessaan erakoitumaan kesämökillään akattomassa huushollissaan.
Sanna oli kymmenisen vuotta aiemmin poistunut äkseeraamaan taivaalliseen keittiöönsä.
Papille sauna oli kylpemiskulttuuria,hengen- sekä ruumiin terapiaa että ihanaa nostalgiaa 30-luvun partiopoikaaikojen ja sota-ajan teltta-saunoista.
Saunan haapalauteilla sai levätä pois maallisesta menneisyydessä ja unelmoida taivaallisesta tulevaisuudesta.
Saunavieraita hän koetteli kyllä kuin Herra Saaraa,vaikkei monikaan "saunasaara" paljonkaan naureskellut yli sadan graadin infernossa.
Papinrouvalla taas rentoutuminen ja päivärutiineista selviäminen ei käynyt lauteilla,vaan vuoteessa väyrysmäisessä yönylinukkumisessa.
Hän asioiden selvittämiseksi aina tokaisikin:
--Katotaan sitten huomen uamulla!
Pappilan Jussikin oli perinyt äidiltään saman rentoutumistavan,jolloin aamuyöstä puolitajuun iskivät ratkaisut seuraavan päivän ongelmiin kristallin kirkkaina.
Papin raskain työpäivä oli pyhäpäivä,jolloin kalenteriin oli merkitty kymmeniä kasteita,vihkimisiä, hautajaisia sekä seurakunnan muita kissanristiäisiä.
60-luvulla han joutui viemään mustekynällään kastekirjaansa vauvojen etunimiä,kuten Katri-Helenaa,Pirkkoa,Britaa sekä Fredrikiä,Johnnyä etta Dannyä...ajan muotinimiä.
Muotinimet olivat tulleet jäädäkseen, mikä trendi häntä ei lainkaan miellyttänyt.
Pääsääntönä hänellä oli,että pappilan saunan piti olla lämpimänä saavuttuaan kotiin raskaan pyhätyöpäivan jälkeen.
Riisuessaan papinvaatteita makuuhuoneessa hän alituisesti huokaisi:
--Onniin kalamanhaju nokassa,että vaen saana pessee sen poesj nahastaen!
Useasti istuessaan saunassa miesporukan kanssa reservin kenttäpastori ei muistellut taisteluita,vaan kehaisi:
--Voe...että kun siellä Ihantalassa olj kylla paras telettasaana...ja laateetkiin olj oekeen tuohipiällistä koevua ja että rajakarjalaesista kivistä saej parraemmat löölyt!
Partioleireillä hän sai koko lippukunnan häädettyä kankaalle paikatusta sotilastelttasaunasta heitettyään jatkuvalla kippaamisella saunakauhalla vettä tulipunaisille kiville.
Kesämökillä lomiensa aikana hän saikin kylpeä yksin 120-asteen helvetin esikamarissa,papinperheen jonottaessa verannalla omaa vuoroaan lauantain toivottujen kuuntelussa..
Talvisin hän sahasi rantajäähän avannon ja saunasta höyryävänä kipaisi uimassa jäähilevedessä.
Avannosta noustessaan hän kävi vielä kieriskelemässä keltareikäisessä hangessa,mihin saunaan venttaajat olivat käyneet pissimässä.
Siitä huolimatta kuulema hangessa kieriminen teki eetvarttia.
Loppukaneettina urheilusuorituksestaan tämä tokaisi,että...."kylläpä piristi!"
Tästä rääkistä ja puolenvuosisadan tupakoimisesta rovastille tikattiin Turun Yliopistollisessa Sairaalassa pumppuun digitaalinen läppä,joka tikitti saunan lauteilla kuin radiovekkari,saunakavereiden vilkaistessa vesivarmoista Citizen-ledikelloista herätyssignaaleja.

1982 kesä.Antti-rovasti kantamassa
saunakaljoja saunalle
Elämässään pappi oli kokeillut tuhansia lauteita,josta tälle oli muokkautunut läskitön takapuoli,mikä muutenkin on vanhentuneiden ukkojen ruuminpiirteenä,eturessun puolestaan pullistellessa balanssina.
Sanna-rouva olikin ilkkunut hengenmiehen pakaroita kahden pennin korpuksi.
Perintönä alituisesta kylpemisestä hän oli saanut lahjaksi myos keltaiset ja sieniset varpaankynnet muhivista lattiatralleista.
Se oli ilmeistä ammattikylpijän tautia.
Tuhansia saunavastojakin tämä oli katkonut lapinleukullaan eri maakuntien rautukoivuista
Riippakoivu hänestä oli liian pehmeä ruumiin kuritukseen ja rautukoivulla hän koko saunaelonsa aikana piiskasi itseään kuin muhamettilainen katuja ketjuilla Teheranin kaduilla Ramadanin aikaan.. 
Lapinsodan aikana hän kieltäytyi katkomasta Tornio-Rovaniemi-Sinettä-maantien varren vaivaiskoivujen oksia,koska puut olivat kasvaneet sitkeäoksaisiksi ja koviksi karun luonnon takia. 
Ulkolaisiakin pappi oli kutsunut saunaansa nauttimaan vastojen läiskeestä.
Vihdoiksi hän ei vastoja koskaan kutsunut,koska sana kuulosti liiaksi rantasuomalaiselta.
Moni britti,australialainen ja baijerilainen oli kehunut selkä punaisena isännälle,että sauna oli erkoinen kokemus,jolla ei ole vertauskuvaa tämänpuolisessa helvetissä.
Yhtään venäläistä ei sattunut istumaan hänen lauteilleen eikä niitä myöskään oltu kutsuttu,koska iivanat olivat kehuneet keksineensä saunan eli banjan ennen kuin suomalaiset...samoin kuin auton sekä lentokoneenkin.
Saarnanjuurtakin hän usein kehitteli lauteilla viskoessaan kuparikauhalla vettä sihisivän äkäisille kiuaskiville.
Hänen katseensa oli monesti jäänyt kesämökin rantasaunan pieneen ikkunaan,mistä näkyi merensalmessa uikkuja ja sorsaperheitä potkimassa räpylöillään vanoja kaislikkorinnan veteen.

1969 ca.Pappilan Kiilan
kesämökin rantasauna
Jos saunan lauteille sattui jäämään joku pappilan lapsi löylyuhriksi,pappi alkoi luennoimaan luonnonkappaleiden latinalaisten nimien synnystä,viittaamalla samaten antiikin kreikkaan,hebreaan sekä arameniaan.
Latinantentissä jo koulussa kiusattu keskikoululapsi joutui pakenemaan,jos sai luvan jäähtymään saunaverannalle ,missä päässä surrasi paarmaparvena taraxacum officionalet,lupukset,felixit sekä pimppinella saxifragat.
Saunalähetyksessään pappi kehui lauteilla ähkiville,miten suomalainen savusauna oli se aito sauna.
Monikaan ei ymmärtänyt moista nautintoa,missä saunasta paenneilla oli naamat ja kropat noesta mustina,lian irtoamatta kylmässä rantavedessä edes juuriharjalla ja mäntysuovan laudesaippualla.
Yleisiin saunoihin pappia ei koskaan saatu.
Hänen mielestä ne olivat irstauden ja ryyppäämisen pesiä,missä karjakonmalliset tantat tarjosivat selänpesua ja missä koskenkorvapullon korkki naksui kuusi kertaa .
Hengensotilaalla oli oma etiikkansa naisten kanssa saunomisesta.
Naisilla raamatullisina Eevoina piti olla lauteilla uimapuvut päällään,vaikka pappi istui täysin nakuna raamatullisessa Aatamin asussaan lauteen päässä heittämässä kippokaupalla vettä kiukaalle.
Oliko se jonkinlaista ekshibitionismia,vai katsoiko hän itsensä komeaksi Herransa kuvaksi alastomuudessaan?
Saunojien lähdettyä punakoina mökkiin katselemaan teeveestä lauantaitansseja kiukaalla grillatut lenkkimakkarat alumiinivuoassa mukanaan,kirkonmies jäi saunan verannalle katselemaan uutta auringonlaskua pariksi tunniksi.
Eläkkeellä hän ilmeisesti katsoi elämänsä luisuvan käsistä ehkä liiankin nopeaan tahtiin.
Luonnon ihaileminen ja ilmojen haisteleminen olivat hänen potentiaalisten viimehetkien nautintoa,auringonlaskun seesteen imeytyessä aivopankkiin...koska noutaja voisi olla koputtelemassa saunan oven takana koska tahansa uutena kylpyvieraana.
Tämä uusi saunavieras kestäisi luissaan monensadan asteen löylyt hikoilematta!