perjantai 4. toukokuuta 2012

Setä Tuomon talli.Valiantit,Uncle Tom ja Mechanix Illustrated.




Lukutoukan seksikäs Mimi ja prinssi Rohkea (Valiant)
--------------------------------------------------------------------------------------
(Mimi oli Mechanix Illustrated-lehden (MI) kurvikas missi,joka oli pukeutunut sinivalkoraidallisiin  haalarishortseihin sekä MI-baseballlakkiin)

Mimi
Vuonna 1960 pappilan Jussi oli vakituisena vieraana jokikisen kuukauden alussa Salon linja-autoaseman Rautatiekirjakaupan kioskin tiskillä kurkkaamassa vitriinistä oliko uusi Populär Mekanik-lehti (Popular Mechanicsin ruotsinkielinen versio) saapunut.
Alkujaan hän oli saanut lehtiostokuumeen jo vuonna 1959,jolloin papinpojan lehtikirjastossa oli jo muutama kipsasta Populär Mekanik-lehti.
Autolehtien lisäksi hänellä seisoi kirjahyllyllä koottu Revellin 1957-mallinen Buickin sinivalkoinen neliovien hardtop-pienoismalli sekä punavalkoinen 1959-mallinen Ford Galaxie Retractable Top-koottava.Vuonna 1962 partiolaisten merireissulta Norrtäljeen Jussi toi mukanaan svedumaasta kotiin koottavaksi Revellin 1962-mallisen Plymouth Fury 2-ovisen hardtop-koottavan,mikä valkoisessa Humbrol-maalissa pistettiin jonon kärkeen kirjahyllylle.
1990-luvulla Jussi löysi ihkasamanlaisen Plymouth-koottavan Riyadhista.Siitä ajanmukaan hän valmisti neliovisen ja harmaan suomalaisen poliisi-Savoyn,kun Suomessa jenkkiautofänit muuttelivat tolppa-autoista hardtoppeja.

Luetuin Populär Mekanik-lehdistä oli syksyllä ilmestynyt julkaisu,missä esiteltiin vuoden 1960 amerikkalaiset kompaktiautot Chrysler Valiant,Chevrolet Corvair sekä Ford Falcon.

PM 10 1959

PM 3 1960
Pappilaan ei tullut muita lehtiä kuin Salon Seudun Sanomat (Kunnanvaivainen),Uusi Suomi,Kotimaa,Herättäjä sekä ruskea Suomen Kuvalehti.
Autohullun Jussin piti sitä ennen käydä korttelin päässä lainastossa lukemassa satoja kertoja uudelleen Tekniikan Maailman nidottuja vuosikertateoksia sekä amerikankielestä suomennettua Tekniikan Ihmeet-kirjaa.
Lainastosta ei löytynyt silloin ulkolaisia autolehtiä
Tekniikan Ihmeet paljastivat hänelle sellaisenkin ihmeen kuin 1950-mallisen Nash Airflyten kaatuvat penkit sekä lentoauton.
Papinpoikaa kiinnosti eniten vuoden 1960 keväällä kaikki amerikkalaiset autot.
Suureksi hämmästyksekseen hänen kaverinsa pöksytehtaan perilliset Jukka ja Heikki kertoivat isänsä saaneen koeajettavaksi uuden mustan 1960-mallisen Chrysler Valiantin.
Auton oli ostanut johtajan kolleega kuopiolaisen Turon housutehtaan johtaja Turunen.
Jussi oli päässyt uuden "Valiaanon" koeajokyytiin pöksytehtaan johtajan Hirsjärven mökille.
Auto kulki kuin silkki kallistetun kuutoskoneen vetämänä kuuluisalla Chryslerin vääntövarsijousituksella.
Siitä kai Jussille oli iskenyt jonkinlainen ikuinen Valiant-kuume.Niitä halpoja perus-Valiantteja tulikin myöhemmin vuodesta 1964 eteenpäin pikkukaupunkiin roppakaupalla.Jussin yhteiskoulun voikkamaikalla ja myöhemmin oopperalaulaja Pentti Perksalollakin oli sellainen valkoinen kaksiovinen punaisella kernisisustalla.Salon Auto-Osan Chrysler-diilerin toisella Saarisen veljeksellä oli täyspunainen 1965 valiant..siis sisältä ja ulkoa.
Tekniikan Maailman numerossa 8,1960 esiteltiin uusi Chrysler Valiant pienenä ja suurena Amerikan ihmeenä eli kompaktiautona.

TM 6 1960

TM no 8 koeajaa uuden Chrysler Valiantin
Pappilan Jussista Valiant oli muotoilultaan erikoinen ihme pseudoteutoonisella mersumaskillaan.Hänestä silloin oli melkein synti ja pyhäinhäväistys mennä kopioimaan mersun maskia.Saman tempun oli tehnyt jo Studebaker Larkeillaan sekä Hawk-malleillaan.
Amerikkalaisena pikkuautona Valiant ei ollut mikään uutuus.
Jo 50-luvun alussa esiteltiin ehkä vääränä ajankohtana,jolloin amerikkalaiset halusivat isompia autoja nousubuumissa,Henry J,Nash Rambler sekä Hudson Jet,uusina jenkkipikkuautoina.
Vain Nash Rambler selvisi keskosena lastentaudeista hengissä.
Valiantia ennen jopa suomalaisilla taksitolpilla näkyi Studebaker Larkeja,amerikkalaisia "pikkuautoja"
Tekniikan maailma koeajoi uuden Valiantin kehumalla sitä compact carista kapulakielisellä käännöksellä "kokoonpuristetuksi" autoksi .
Pitkällä tähtäimellä suurin osa Valianteista kokoonpuristettiin eli paalitettiin.
Messuhallissa oltiin esitelty kaikki vuoden1960 3 kompaktiautoa,Ford Falcon,Chrysler Valiant sekä Chevrolet Corvair.
Artikkelin kirjoittaja päätyi kylläkin koeajossa toteamaan,ettei yksikään niistä olllut mikään pikkuauto suomalaisessa mittapuussa. Kooltaan ne vastasivat eurooppalaisia  6-hengen autoja kuten Ford Zephyr,Opel Kapitän ja Vauxhall Velox.
Rakenteeltaan Valiant ei ollut vallankumouksellinen.Kolmikosta ainoastaan Corvair eroittui joukosta takatuupparina.
Aasinsiltaa käyttämällä TM:n testaajan "silmään pisti" Valiantin hyvä amerikkalismallinen kiihtyvyys,ajamisen helppous,moottorin sitkeys ,hidas ohjaus ,tilavuus sekä pehmeä jousitus.
Suomalainen autotestaaja kertoi koeajostaan kaikki faktat sen paremmin lapertamatta mitään kuvallista proosaa kuten Jussin myöhemmin sivuilla tapaama Uncle Tom eli Tom McCahill ,Mechanix Illustrated-lehden koeajaja.
Mechanix Illustrated-lehden koeajaja Tom Mc Cahill puolestaan kertoi vuoden 1959 syksyn numerossaan uusista v.1960 autoista,että Valiant,jos se olisi varustettuna "tehopakkauksella" olisi kuumin auto koko maailmassa alle 2500:n dollarin hintaluokassa.
--Se saa ääneni parhaimpana ostona 3:n kompaktin joukosta ja sen haluaisin omistaa...
1962 Plymouth Savoy
V.1962 hän mainitsi uudesta isosta Plymouthista,joka näytti täyteen puhalletulta Valiantilta:
--Satoi poskille kyyneliä kuin sipulitölkkitehtaalla koeajettuani uuden Plymouthin.En tiedä sen kokoluokasta muuta autoa,mikä päihittäisi Plymouthin.Se tarjoaa parasta ajettavuutta luokassaan hyvillä jarruilla,mitkä tekevät siitä turvallisimman..lievästi teutoonisella valianttimaisella ulkonäöllään... ja se näkyy joukosta kuin taskumatti bikinipöksyistä..



1949.Salon ensimmäiset Ford Custom-pirssit



















Jussi oli aina ollut pikkupojasta Ford-poikia jo siitä asti, kun sai istua pussihousuisen ja haitarijatsarisen pirssimiehen vieressä etusohvalla 1949-mallisessa Ford Customissa.
Uudet 52-malliset Customlinet tulivat hänen lempiautoiksi,koska pirssitolpalla ne eroittuivat tummansinisistä Chevroleteista pyörein ja punaisin rakettiperävaloin.
Vuoden 1960 Fordit verrattuna Chrysler-malleihin muistuttivat maskeiltaan raukeilta ja nukahtamaisillaan olevilta silmäpareilta,ikään kuin lapsi olisi taistelemassa unta vastaan.
Pappilan korttelin  E. & J. Leinon liesitehtaan omistajapojilla oli ihkauusi vaaleansininen Ford Courier-farmari,minkä peräsiivet muistuttivat saman vuoden Chevroletin typistetyiltä siiventyngiltä.
Ensimmäistä kertaa sinä vuonna Fordin tunnetut pyöreät valot oli vaihdettu Fazerin sinisen tangon neliömuotoisiksi suklaanapeiksi.
V. 1961 Fordin pyöreät valot tulivat takaisin,kuten Salonnen ompelimon omistajan Kivimäen Taukan uudessa valkoisessa Courierissa.

Leinon Kuriiri ja Armi (Ford Courier ja Armstrong- Siddeley)
Juhart 2010


Tom McCahill ja v.1960
 autot MI:ssä

1970-luvulla Jussi oli löytänyt Rappulasta kerrostalojen takaisesta metsästä 1960-mallisen Valiantin takaluukun metsästä hölkkälenkillään.Hän ei tiennyt,miten ja miksi takaluukku oli heitetty metsään,mistä löytyi muutama heitteille jätetty autonraatokin.
Luukun hän pisti olohuoneeseen kunniapaikalle näytille.
Mustaan luukkuun,minkä päällä makasi pesuvatimainen varapyörän kuva hän oli maalannut Humbrolin emaleilla nevadalaisen kaktusmallisen autiomaamaiseman,mitä halkaisi musta pikitie.
Autiomaa-aiheen hän oli saanut päähänsä löydettyään Fammu-tädin vintiltä vuoden 1939 New York Herald-lehden.missä oli uuden Lincoln Zephyrin mainos.Kuvassa uusi sulavalinjainen ja vesiputousmaskinen Zephyr oli nousemassa autiomaatietä mäkeen
Valiantin takakansimaalauksessa tiellä tietysti kiiti Chrysler Valiant...
Vuonna 1961 Chrysler Valiantista tuli Plymouth Valiant..ja pesuvatikin häipyi takaluukulta



Teknikens värld 3 1960
Jussi oli ollut keräilijä jo molskipolvihousuisesta rekisterinumeroiden bongaajasta asti.
Kun pappilan kellariin isäpastorin perustaman lippukunnan partiolaiset varastoivat paperinkeräykseen sanoma- ja aikakausilehtiä,Jussi vietti tunteja pimeydessä latteapatterisen Airam-taskulampun valossa lukemassa vanhoja autolehtiä.
Parhaimmat hän vei kainalossaan talteen oman huoneensa kirjastoon monivärikantisten Mitä-Missä-Milloin-kirjojen ja nahkaselustaisten Pikku Jättiläisten seuraan.
Evakuoitu lehtivalikoima jakautui 1950-luvun autolehdistä saksalaisista Das Auto,Motor und Sport-julkaisuista amerikkalaisiin Popular Mechanics- ja Popular Science-lehtiin.
Useimmat lehdet olivat kannettomia ja osa sivuista oli revitty pystyuunien sytykkeiksi.
Se ei haitannut pojan lukuintoa.
1954 helmikuu.Das Auto
Motor und Sport
V.1958 yhteiskoulun ekaluokalta hän alkoi oppimaan ruotsinkieltä ja vuonna 1960 englantia.
Ruotsi kyllä kangerteli alkuun,mutta englanti sujui paremmin pojan päätyessä luokan ehkä parhaimmaksi brittienglantilingvistiksi.
Lehtiä oli kerääntymässä Jussin huoneeseen niin paljon,että äitipastorska käski pistämään osan jo roskiin satakertaa läpiluettuina.
Hän nielaisi pelon helpotuksesta,ettei äiti ollut ryhtynyt heittämään itse lehtiä hellan pesään taikka pystyuunien sytykkeiksi,koska painetun median seasta löytyi pöksytehtaan tukun vintiltä kannettuja Jalluja,Kalleja sekä Coctaileja,sen ajan piilopornolehtiä,aikuisten miesten parturi-sekä vessalukemistoa.
Jussia kyllä ihmeytti miksi housutehtaan johtaja luki sellaisia julkaisuja,kun kotona oli aina odottamassa hehkeä ja tumma rouva.


1957 Mimi ja Ford Fairlane
Mechanix Illustratedin Mimi-missiä olisi voinut verrata peittävämmässä ranta-asussa konservatiiviseksi amerikkalaiseksi kotirouvaksi.
Äidin Kotiliesi-lehdestä löytyneet Figura-rintaliivimainokset kiihdyttivät enemmän tämän nupuille pulpahtaneita hormooneja.
Poika ei uhallakaan pistänyt lehtiään uuninpesään.
Jussin pannessa vastaan lehtiensä poisheittämisestä,äitipastorska oli vain lakonisesti vastannut savonkielellä,että "se joka uhalla ellää,niin se pierun kanssa hauvataan".
Jussi oli perään mutissut.että "hauhau vaan itelles".
Vielä tänäpäivänä Jussin vaimo hermostuu itälontoolaisen asunnon yhä lisääntyvistä autolehdistä-sekä kirjoiista sanomalla:
--"Again a new magazine!
--Where are you going to store all of them?
Jussi:
--I might need to buy a new book-case again,love!


Setä Tuomo ja Uncle Tom
--------------------------------------------------------
1961 MI


Uncle Tom ja 1963 Chrysler New Yorker
Jussi tapasi setä Tuomon eli Tuomo-sedän ensimmäisen kerran linjuriaseman Rautatiekirjakaupan kioskilla vuoden 1961 keväällä ostettuaan ensimmäisen Mechanix Illustrated-lehden.
Ensimmäisen setä Tuomon hän oli tavannut Harriet Beecher Stowen kirjoittamasta Setä Tuomon tupa-kirjan sivuilta,jonka ensimmäinen painos oltiin julkaistu v.1896.
Kirjan alkuperäinen nimi oli Uncle Tom's Cabin.Life along the Lowly.
Setä Tuomon orjuusajoista ja muulien vetämistä vankkureista oli pitkä hyppäys vuoden 1946 Mechanix Illustratedissa julkaistuun Tom McCahillin Fordin koeajoon.
Kirjalla ja lehdellä ei ole muuta yhteyttä Tuomo-setien kanssa kuin nimellä.
Mechanix Illustrated-lehden Uncle Tom oli nykyajan Tuomo-setä,joka oli keksinyt ensimmäisenä lehdissä julkaistun autotestauksen ,vaikka amerikkalainen autoteollisuus oli pistänyt aluksi hanttiin väiitämällä,että autot on jo testattu koeajoradoilla.
Oikeastaan lehden setä Tuomoa olisi voinut kutsua raamatulliseksi epäileväksi Tuomaaksi lonkalta heitettyjen kommenttiensa puolesta.


The Annotated Uncle Tom's Cabin
Jostain syystä Populär Mekanik-lehteä ei ollut ilmestynyt enää silloin vuoden 1961 keväällä kipsan vitriinin lehtivalikoimaan.
Sen sijasta virtiinissä näkyi uusi amerikkalainen mechanix Illustrated-lehti,jonka kannessa mainostettiin Buickin uutta V-6-moottoria. Tämä sama moottori myöhemmin päätyi englantilaisen Rover P5B -mallin konehuoneeseen.B- mallinimikkeessä vastaa Buickia.
3 vanhaa MI-lehteä vuosilta
1946,1956 ja 1961.
Vuoden 1961 numero oli
Jussin ensimmäinen MI.
Siitä numerosta lähtien Jussi osti ja luki jokikisen Mechanix Illustrated-lehden kannesta kanteen Tom McCahillin artikkelein seuraavat toistakymmentä vuotta.
Hän ei enää käynyt ostamassa lehteä Rautatiekirjakaupan kipsalta,vaan tilasi sen suoraan Fawcett Publicationsin painotalosta Topekasta,Kansasista.
Lehti tippui pappilan paraatioven postiluukusta ruskeassa voimapaperikuoressa joka kuukausi..
Jussista myöhemmällä pappaiällä alkoi tuntumaan,että hänellä oli ollut montakin hyvää syytä kuulua siihen katoavaan tai osittain kadonneeseen suureen sukupolveen.
Vanhenemisen myötä hän myös myönsi viettäneensä väärin pari seuraavaa vuosikymmentä roikkuttuaan pubien tynnyrituoleilla ja baaritiskeillä.
Niinä aikoina tehtiin ikonisia autoja,joissa myös vapaa seksi pääsi valloilleen.
Ajeltiin 60-70-luvuilla jenkkipirsseillä,missä vakiovarusteena oli AM-FM-nappularadiot.
Yhdellä radiolaatikkotehtaan pojalla oli 70-luvun puolessa välissä pari vuotta vanha Dodge Dartin kaksiovinen hardtoppi,minkä kasettisoittimesta kuului nauhoitettua jenkkiradioaseman musiikkia puheripulin saaneen disc jockeyn pippuroimana.
Ajettiin kaupungin ja Halikon Esson Iso Kissa-baarin välistä rundia countrymusan soidessa.
Essolla pelattiin flipperiä moneen tilttiin asti.
Mutta kaiken kartsalla liukumisen ja bacchuksen evankeljumin julistuksen sijasta Jussilla oli Tom McCahill eräänlaisena esimerkkinä ja puolijumalana sekä sanaseppona.
Tom kävi pappilassa joka kuukausi autotestaajana ja kirjoittajana.
Pappilassa kyllä kävi puolivuosittain pianonvirittäjä Somerolta uudella tulipunaisella Jaguar XK-E:llä testaamassa vanhaa englantilaista Wirth-flyygeliä.
Äitikappalainen sai näyttää 20-luvun steppitaitojaan kirkkopatioillaan salin korkkimatolla,virittäjän soittaessa vanhoja kupletteja,kaivamalla siannahkalaukustaan viritystyökalujen seasta taskumatin huulilleen hengenvirittimeksi.

Pappiloan somerolainen
pianonvirittäjä
Juhart












1948.Uncle Tom testaa 1949
Oldsmobile 98:n
Uncle Tom taas ajoi jokaista autoa kuin Kummisedän Don Corleoen gangsterien hälytysajoissa.Uransa 600:n auton rääkkäämisessä ei ollut rajoja usean vuosikymmenen ajalta ja hän vielä eli kertoakseen niistä.
Don Corleonen ajoista kertoi Scorcese filmissään verisin hevospäin.
Useat Tomin koeajoautoista olivat muutaman vuosikymmenen nuorempia kuin Fordin T-mallin teknologia.
Tomin helvetinkirnumainen ajotyyli pisti nämä dinosaurukset melkein sukupuuton partaalle..tai kuten joissain hänen koeajoissaan...tyhjiöön.
Eräässä hassuimmassa Uncle Tomin testissä oli koeautona 1966-mallinen Dodge Coronet Hemi -rättikatto.
Tom pieksi villieläintä 144:n mailin vauhtiin ovaaliradalla.
Hän pieksi autoa kaasujalallaan huolimatta siitä,että oli luvannut olla astumatta siihen.
Koelennon aikana Dodgen kangaskatto näytti pullistavan kuin kolkkapoikien teltta syysmyrskyssä,Tomin vain katuessa,ettei voinut päästä vielä mielettömiinpiin nopeuksiin.
Miehellä oli housuissaan vähintään messinkiset pallit.

V.1980 Jussi joutui lahjoittamaan Saudi Arabiaan lähtiessään kaikki koottavansa siskonpojalleen sekä 1960-1980-MI-vuosikerrat parhaalle kaverilleen,jolta hän kerran osti 1961-mallisen Kanadan Pontiac Laurentianin.
Kaverilla oli samanikäinen Oldsmobile Delta 88.
Jussia oli harmittanut yli 30 vuotta poisannetut lehtensä... enemmän kuin Pontiacin myynti.

1956 Highway Patrolin
Broderick Crawford ja Buick


1971 Uncle Tomin 25-vuotisjulkaisu
Uncle Tom oli kalju,pyylevä,linkkaava.vilttihattua päässä pitävä ja piippua polttava setä,jonka leveä ja amerikkalaisen lyhytsanainen puhetyyli muistutti Mainos-TV:n Highway Patrolin Broderick Crawfordin repliikkejä.
Lisäksi hän oli innokas veneilijä ja metsämies,jota aina seurasi musta labradori nimeltään Boji.
Noutaja sai myös olla autotesteissä isäntänsä kanssa autojen matkatavarapaksien testaajana.
Tom McCahillin repliikit oli antaneet kipinän pappilan Jussille uudenlaisen herätyksen ja tutustumaan amerikkalaiseen fraseologiaan automaailmaan muokattuna.


Mechanix Illustrated (MI)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
MI March 1939
MI oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla perustettu amerikkalainen lehti kilpailemaan vanhempien julkaisujen kuten Popular Mechanicsin ja Popular Sciencen kanssa.
Mainostaessaan julkaisu tee-se-itse-lehtenä tähtäsi ohjaamaan lukijoita moniin projekteihin ja remontteihin kodin ehostamisessa sekä neuvomaan erilaisissa korjauksissa. Lehden erikoispiirteenä oli myös tee-se-itse-projektit,missä innostettiin lukijoita rakentamaan mm. oma urheilu-auto,teleskooppi ,helikopteri tai vene..
Lehti ensinumerostaan asti v.1928 oli käynyt läpi monta muodonmuutosta elinvuosiensa aikana .
Lehteä oltiin julkaistu nimillä Home Mechanix, Modern Mechanics and Inventions, Modern Mechanix and Inventions,Modern Mechanix ja lopulta Mechanix Illustrated.

McCahill testaa 1946-julkaisussa 1947
Packard Clipperin
Tee-se-itse-artikkeleiden lisäksi kaikista innokkaimmin odotetuimmat ja luetuimmat artikkelit olivat Tom McCahillin kuukautiset autotestit,joita Tom teki 40-luvun loppupuoleta 1970-luvun alkupuolelle asti.
Tomin kärkkäät mielipiteet erikoisin vertauksin kuuluvat vielä tänäänkin autofanien huulilta lainauksina,kuten:
"Kuten kukaan ,joka on terävämpi kuin ruosteinen naula..tietää..!...kaasupolkimen lattiaan painamisesta "kuin polkaisisi märkää taulusientä!"....auton kello- ja kierroslukumittarista.."yhtä tarpeellisia kuin sulat hirven selässä!"
McCahill kuoli v.1975 ja kolme vuotta myöhemmin CBS osti Fawcett Publications-konsernin,joka kustansi MI-lehteä,jatkamalla sen julkaisemista uudella ja vanhalla Home Mechanix-nimellä v.1984.
V.1996 elokuussa lehti ristittiin jälleen Today's Homeowner-nimiseksi ja v. 2001 maalis-toukokuun numero
päätti julkaisun,sulautuessaan This Old House-sisarjulkaisuun.


1984 Home Mechanix
Illustrated
1980-luvulla lehti käsitti yhä enemmän kotiremontteja, kotien uudelleen muokkaamisia sekä puutyöprojekteja, julkaistessaan yhä vähemmän  artikkeleita yleisestä teknologiasta sekä automaailman projekteista.
Iroonisena poikkeuksena Home Mechanix Illustratedin ensimmäisessä vuoden 1984-lehden kannessa komeili artikkeliotsikko uuden Chrysler Minivanin kustomoinnista.

Mechanix Illustratedin pitkään pikkuisissa työshortseissa puuhannut seksikäs Mimi sai myös myöhemmin lopputilin.
Mimiä kuvattiin aina pitämässä käsissään jotain projektikappaletta,tai istumassa jonkun erikoishärvelin päällä.Yleensä Mimi oli kuvassa kuukauden erikoisprojektin aksessorina .
Kukin Mimi oli vuosisopimuksella.
Kenenkään vuosi-Mimin nimeä ei julkaistu,lukuunottamatta uuden vuoden tammikuun numeron uutta Mimin ensiesiintymistä.
Yksi sama Mimi sattui poseramaan lehden sivuilla muutaman vuoden ajan 60-luvulla.Hän oli eteläkalifornialainen näyttelijätär,joka muutti myöhemmin Havaijille.Lukijoiden gallupissa valittiin uusi Mimi tilalle vanhoista Mimi-missikilpailujen perintöprinsessoista..
Mimi pääsi eläkkeelle lehden muuttaessa nimensä Home Mechanixiksi.
Roy Dotyn "Sanaton verstas" nykyään ilmestyy "The Family Handyman Magazinessa"
Sanavalmis Tom McCahill,jos olisi saanut elää,ei varmaankaan olisi viihtynyt tuppisuuna missään puuverstaassa.

Alkuperäinen Mimi veturinkuljettajalakissaan



Uncle Tomin historiikki autojournalistina ja kriitikkona
----------------------------------------------------------------------------
Tom ja Boji


McCahillien perhekuva
Tom vasemmalla
Tom McCahill (Thomas Jay McCahill III 1907-1975) oli autojournalisti,joka syntyi vauraaseen lakimiesperheeseen Larchmontissa,New Yorkissa.Hänen isosisänsä oli vaurastunut asianajajana ja omaisuus oli siirtynyt isältä pojalle Tom II:lle ja sitten Tom III:lle.
McCahillit olivat tulleet Scotlannista siirtolaisina Uuteen Maailmaan.
Tom oli jopa kehaissut olevansa suoraan kuuluisan maantierosvon Rob Roy McGregoryn jälkeläisiä.
Rob Roysta,joka oli lahjakas taidemaalari tuli myöhemmin pahamaineinen maantierosvo.
Tom III sai Yalen yliopistosta kandin paperit taidepuolelta,joten jotain taiteellisuutta oli kulkenut verissä siltä McGregory-maalarikonnalta.
Hänen isänsä samoin oli käynyt Yalen,mutta paljolti amerikkalaisen potkupallotieteiden puolella lakiopiskelun sivussa..
Varakkailla McCahilleillä oli takanaan pitkä ja kovalla työllä tehty historiansa.
Tom III harkitsi opiskelun jälkeen maalaustaidetta uravalintanaan käymällä Taidepiskelijoiden liiton koulua Manhattanilla,kunnes pula-aika ja pörssiromahdus puhalsi mennessään suurimman osan perinnöstä,jolloin edessä oli todellinen maailma.
Hänen isänsä oli palvellut New Yorkin merkkipäällikkönä Mercedesillä,mikä johti Tomin mielenkiinnon auto-ja korjaamobisnekseen 25-vuoden ikäisenä. Aluksi hän korjasi Manhattanilla Rolls Royce-autoja.
1930 Marmon Coupe
Hän työskenteli myös Marmon-automerkin myyntitykkinä ja 1930-luvun puolivälissä hän pyöritti Manhattanilla ja Palm Springsissä,Floridassa autokauppaa,edustamalla mm.Rolls Roycea,Jaguaria sekä muita luksusmerkkejä.
Pula-aika hukutti nekin työpaikat..
Kymmenisen vuoden perästä erilaisia hanttihommia kokeiltuaan ja työttömänäkin kulkuri Tomista tuli kynäilijä,joka yritti vakuutella kotinikkarilehtien päätoimittajille,että nyt olisi aika kirjoittaa autoista.
Senaikaiset tee-se-itse-lehdet käsittelivät artikkeleillaan melkein jokaista konevempelettä ydinsukellusveneistä pesukoneisiin.
Hän lupasi tehdä itse koeajot omalla autollaan.
Sota-aikana hän kirjoitteli artikkeleita erilaisista aiheista lehtiin kuten Popular Science ,Valitut Palat sekä Mechanix Illustrated (MI).

1956 Ford Super Deluxe Tudor
Ideansa,että autopula-ajassa elänyt yleisö saattaisi olla kiinnostunut artikkeleista uusista autoista,hän myi  Mechanix Illustrated-lehdelle tammikuussa 1946,esitellessään uuden sodanjälkeisen Fordin koeajon.
Hän onnistui ajamaan sen katolleen.
Vuoden 1946 helmikuussa hän itse ostamassaan Fordissa rullasi Mechanix Illustrated-lehden sivuilla.
Sitä seurasivat koeajot ystävien autoilla.Autovalmistajat suostuivat lainaamaan autojaan vain sillä luvalla,että McCahill kuvasi niitä, saavuttuaan hakemaan testiautoaan matkalaukut täyteen pakattuina kameralaitteilla.
Hän ei ollut aluksi sanallakaan maininnut mistään kirjoittamisesta.vaan oli esitellyt itsensä valokuvaajana.
Lopulta autofirmat antoivat periksi kirjoitteluistakin eikä Tom koskaan pettänyt niitä,vaikka Detroitissa kaikki autonvalmistajat eivät pitäneet häntä ystävänä teräväkielisyydestä.
1958 Borgward Coupe Uncle
Tomin testissä
1940-1950-lukujen sodanjälkeisessä Amerikassa hän täytti tyhjiön autoalan kirjoituksissa,saamalla kuluttajat unelmoimaan kirjoituksillaan,missä käytännöllisyys oltiin kudottu taitavaksi proosaksi.
Hän kritisoi mm. Detroitin valmisteiden halpoja idioottivaloja,joita oltiin asennettu kojetauluihin oikeiden mittareiden sijasta.Useimmissa tapauksissa tietyissä kituvissa merkeissä idioottivalot ilmestyivät vähän ennen kuin potilas kuoli.
Tom ei ollut autoalan insinööri eikö autoekspertti.Hän vain ihaili nopeita koneita ja hänen artikkeleistaan kaikui jonkinlainen auktoriteetin ääni.Useimmissa tapauksissa kuluttajat pystyivät assosioimaan yhteyden.
Yhtäkkiä lehti,mikä kerran tunnettiin paremmin jalkatuolien kokoamisesta olikin muuttunut pakolliseksi lukemistoksi autohulluille.
Tom McCahillin nopea äly kertoi kaiken.
Monet senaikaiset autot eivät olleet mitään vauhtihirmuja,vaikka Tom oli keksinyt ensimmäisenä kiihdytyksen mittaamisen sekunttikellolla nollasta 60:neen mailiin per tunti. Useiden autojen vauhtia piti mitata tiimalasilla.
Tom kirjoitti suurten autojen aikakaudella autojen yhä kasvaessa.Hän aina halusi mitata auton tilavuutta,pistämällä suuret labradorin noutajansa sekä luotetun valokuvaajansa matkatavaratilaan kuvattaviksi
Kirjoituksista lukija tajusi hänen kiintymyksensä MoParin tuotteisiin (Chrysler),minkä kuuluista kirjainsarjan autot tunnetiin muskeleistaan sekä tilavuudestaan.Chrysler Imperial hänestä taas oli markkinoiden tilavin auto.
1960 Uncle Tom ja Plymouth
Tom ei ollut koskaan suunnitellut tulevansa suurimmaksi auktoriteetiksi automaailmassa.
Hänen mielenkiintonsa olivat paljon yksinkertaisempia; iltapurjehdus,iltalasillinen viskiä tai aamuinen veekahdeksikon kuorsaus tyhjäkäynnillä kiemurtelevalla 30-hehtaarisen ranchinsa sisääntulotiellä, mikä sijaitsi hiukan syrjässä State Road 628:sta 1600:n asukkaan Glen Gardnerin nukkuvan kaupungin ulkopuolella New Jerseyssä Pohatong-vuoren varjossa.
Tomin mielipiteet olivat pelottomia.
Niillä hän sai hiukan myötätuntoa autoalamaailmassa,mutta samalla myös vihollisia.
Erämiehenä ja harrasteampujana yli 180-senttisenä ja lähes 114-kiloisena hän kerran tappeli General Motorsin värväämiä konnia vastaan (tai ainakin uskottiin GM:n värvänneen ne).
1954 Uncle Tom testaa
Rooster-veneen
Hänen uskottiin lähettäneen kaksi konnaa sairaalaan,kolmannen pötkittyä pakoon.
Konnien värvääminen ei ollut uutta automaailmassa.
30-luvulla Fordin tehtaiden niinsanottu henkilöstöpäällikkö Harry Bennet vaiensi UAW:n (United Automobile Workers) ammattiliiton mellakat ja istumalakot värvättyjen konnien avulla.
Tom sattui myös olemaan Walter P. Chryslerin ystäviä.







V.1956 juhlanumeron
 v.1946 Fordin,
1950 MG:n
 ja Frazerin koeajo
Tomin linkkaavasta kävelytyylistä ollaan kirjoitettu paljon.
Jotkut ovat sanoneet hänen saaneen toisen tuuman lyhyemmän koipensa syntymälahjana,toiset siitä,että nuorena metsästysreissulla oli astunut terävään piikkiin,jolloin jalka oli saanut kuolion.
Hänellä kerrottiin olleen myös amputoitu jalka.
Hänen koivestaan on veistetty sellaisiakin juttuja psykologisessa mielessä,että hänen suulas ulosantinsa oli jalalla linkkaamisen eräänlaista psyykkistä kompensointia.
Joku oli verrannut häntä presidentti Franklin D.Rooseveltiin,poliouhriin ja pyörätuoliin sidottuun vammaiseen,joka samoin kompensoi vammojaan hyvänä puhujana.
Kaikista muista huhuista ja juoruista hän oli kerran maininnut,että niitä lentää enemmän ilmassa kuin naurulokkeja,joita houkuttelee rannalle katolleen kaatunut leipomon pakettiauto.
V.1953 Yalen urheilukerho oli kutsunut Tomin puhumaan erääseen tilaisuuteen.Hänhän oli itse vanhoja yaleläisiä.
Tom saapui sileänmustalla Meksikon kilpa-ajojen Lincoln Coupella mukanaan oma musta labradorin noutajaparinsa. Yleisön suureksi yllätykseksi Tom linkkasi pahasti keppiin nojaten.
Ilmeisesti siksi hän aina istui autossa tai nojasi siihen autokuvauksissa.
Jalkavammastaan hän ei koskaan puhunut,mutta osasi käyttää vertauksia jalkapuolelta.

V.1955 marraskuun MI:n numerossa hän koeajoi Volkswagenin uutta Kombi-ikkunapakettiautoa eli Kleinbussia.Auton monipuolisuutta hän ylisti,kertomalla,ettei markkinoilta löydy vastaavaa vertailukohdetta: "VW Kombi on ostomielessä ainutlaatuinen,kuin raitaiset karvat kuusijalkaisella hevosella."

1955 VW Kombin koeajo
Myöhemmin urallaan piti kotinaan ja toimistonaan taloa Ormond Beachillä Floridassa, Daytonasta hiukan pohjoiseen. Jos jonkun autofirman PR-osasto halusi saada testiraportin jostain autostaan Mechanix Illustrated-lehteen,sen piti toimittaa auto Tomin suhteellisen kaukaiseen osoitteeseen. Lincoln-Mercury oli saanut hehkuvan raportin Tomilta uudesta Comet V-8-autosta MI:ssä,mutta piiritoimistossa oltiin täysin ymmällä haettuaan auton Tomilta.
Auton matkamittarilukema näytti vain muutamaa mailia.Oletettavimmin hän oli ajanut sillä saadakseen kuvan artikkeliinsa.Hänet tunnettiin kovana piippumiehenä ja oli ilmeisesti sairastunut pystymättä tekemään aiemmin kuuluisan kovia ajotestejä.
1950-luvun puolestavälistä 1960-luvulle hän ylisti Chrysler-konsernin autojen ajo-sekä suorituskukyjä.
Chryslerillä oltiin kehitetty vääntövarsijousitus yhdessä monilehtisen jousituksen kanssa tasaisemmaan mutkissa kaartamisen saamiseksi.Lisäinnovaatioina olivat ensimmäiset V-8-moottorivaihtoehdot sekä kolmivaihteiset Torqueflite-automaattilaatikot mallisarjoissa.
V.1959 uuden Plymouth Sport Furyn koeajossa, tai mitä hän kutsui Sports Furyksi,Tom väitti auton vääntövipujousitusta Amerikan parhaimmiksi.
Vain muutamat eurooppalaiset henkilöautot (sedanit ) pärjäisivät ajokyvyssä Plymouthille.

Ennen kuolemaansa Tom oli sanonut vuoden 1975 toukokuussa:
--Hyvä urheiluauto on kuin mikä tahansa hyvä urheiluväline.
--Sen pitää olla jotain,mihin todella ajan mittaan kiintyy.
--Sinulla voi olla sille jopa lempinimi ja voit ehkä jutella sille yksin ollessasi.
--Siksi sinä ja urheiluauto yhdessä jossain tien päällä olette kavereita..
--Ja jos et pääse sellaiseen kiintymykseen jalokiven tapaisen konevehkeen kanssa,niin osta Buick!

1958.Uncle Tom testaa Cadillacin.
Sekunttikello kolumnin
 vasenlaidassa
Automaailma oli paljon viihdyttävämpää Tomin ollessa ratissa.
Paljon ennen ,kun Car & Driver kytki viidennen pyörän testiauton takapuskuriin,Tom McCahill oli jo pitkään ottanut aikoja sekunttikellolla.
Tavaramerkkinään hän piti piippuaan ja kaljua päälakeaan,jota hän kutsui kromikupolikseen,Tom osasi piippunsa juuresta heittää hervottomia ja sattuvia vertauksia samalla,kun hän painoi lujaa kaasulusikkaa pohjaan Florida Keysin valtatieltä Fairbanksiin.
Hän oli lajissaan ensimmäinen ja ainutlaatuinen.
Tom McCahill kuoli Daytona Beach Community Hospital-sairaalassa vuoden 1975 toukokuun 10. päivä rakastamalla autoja,koiria,veneitä,ajamalla nopeasti sekä ottamalla viskipaukkuja.
Hän kuoli huomiota herättämättä
Tom jätti jälkeensä neljä vaimoa.
Hänen viimeisen vaimonsa ottopoika Brooks Spencer palveli Tomin assistenttina viimeisinä vuosina.
V.1956 Playboy-lehden haastattelussa hän oli vastannut,että hänellä on enemmän rahaa kuin hiuksia.
Lausahdus oli vastaus kysymykseen,miksi Mechanix Illustrared-lehden eri numeroissa hän oli kuvannut kahta eri vaimoa.
--Rakastan vain autoja.
Hän kerran lausui:
--Ei sen tarvitse olla sen eriskummallisempaa..
--Mutta se aineen ydin,mikä teki hänen työnsä erikoiseksi oli hänen otteensa aiheeseen.
Vuosia myöhemmin Internetti on täyttynyt Tom McCahillille omistettuja kirjoituksia websivuilla,missä keräilyautojen ja klassikoiden omistajat raivoavat toistensa raivoamisista.
Rob Roy McGregory-maantierosvon sielu elää yhä.


On the Road again..and in water
--------------------------------------------------------------
Tomin kaikki mielipiteet autoista eivät olleet yhtä suosiollisia,kuten esimerkiksi v.1949 uuden Dodgen maantiekoeajossa,missä hän kutsui puoliautomaattilaatikkoa koiraksi (Dog).
Samoin 50-luvuna alun Chevroleteja hän nimitti tylsiksi ja työkonemaisiksi.

1953 Chevroletin koeajo
 Koeajoissa ja kuvauksissa hänellä oli mukanaan aluksi ensimmäinen vaimo Cynthia (hän oli naimisissa 4 kertaa) valokuvaajana sekä Boji-labradori matkatavaratilatestaajana..Hänen myöhempi assistenttinsa ammattivalokuvaajana sekä kuskina oli Jim McMichael,joka Bojin sijasta makasi taikka istui tavaratiloissa repputestaajana.
Tomin 4. vaimo Jeannie oli samoin aina kuvauksissa mukana.
Joka vuosi Tom teki kymmenpäiväisen veneretken kotoaan New Yorkista toiseen kotiinsa Floridaan 30-jalkaisella Egg Harbor-risteilijä Roosterilla.Hän joutui myymään Roosterin (Kukko) vuonna 1967 verorästiensä takia.
Tom oli myös innokas kalastaja,metsästäjä sekä syvänmerensukeltaja.


Tom McCahillillä oli juttuja myös kieltolakiajasta ja senaikaisesta veneilystä.
Eräs rommi-ja viskisalakuljettajaremmi käytti koiraa radion sijasta viestinviejänä.
Toimitukset tehtiin taloon,mikä sijaitsi sekä tien varressa että lähellä rantaa. Yhtenä kuuttomana yönä kovanaamajengi roikkui talon keittiössä. Sitten suuri ja märkä labradorin noutaja tuli raapimaan ovea.
Koira päästettiin sisään ja kokki antoi sille palkaksi suuren kyljyksen.
Konnat livahtivat keittiönovesta yksi kerrallaan rantaan vedetyille soutuveneille ja soutivat kauempana ankkuroidulle purjeveneelle hakemaan lastit.
Rommi-ja viskilastien tultua rantaan viimeisen lastin hakija sousi labradorin purjeveneelle.
Koiraa käytettiin viestikoirana ilmoittamaan,että viinapurjevene oli saapunut.
Kapteeni vain viskasi koiran reilingin yli uimaan rantaan.


1964 Jeep Wagoneer,Tom ja Boji
Tomin autoproosaa
-------------------------------------------
Tomin letkauksista tuli kuuluisia.
Nykyisessä poliittisessa korrektisuudessa Tom ei olisi pysynyt virassaan päivääkään.
Mutta noina hyvinä aikoina sai puhua suunsa puhtaaksi.
Hän käytti kärkkäitä ja jopa kaukaa maaliin viskattuja vertauksia artikkeliproosassaan.
Tomin herkkäkieliset ja maanläheiset kommentit eivät olisi sopineet Motor Trend- Road & Track- eikä Car and Driver-lehtiin,missä ns. hienompien ihmisten Ferrareita ja muita eurooppalaisia bulevardisportteja testattiin.
Tom kyllä itsekin koeajoi eurooppalaisia merkkejä Volkswagen Kleinbussin ja Volgan väliltä.
Ruotsalainen "munavolvo" PV444 vuodelta 1958 sai häneltä korkeat pisteet.
50-luvun lehtien autoeksperttien testiartikkelikommentit,kuten Wilbur Shawn Popular Sciencista ja Floyd Clymerin Popular Mechanicsista olivat  kylläkin informatiivisia,mutta Tomin kirjoitukset olivat senajan viihdettä.
--Piipunpolottajana tunnetulta Tomilta oli eräs lukija kysynyt pitikö hän tupakointia vaarattomana.
Tom:
Riippuu paljolti siitä,mitä polttaa.
Jos pistää dynamiittipötkön suuhunsa,niin kyllä..se on hengenvaarallista

-- AC Cobraa hän kuvasi karvaisemmaksi kuin Borneon gorilla pesukarhapuvussa.
Tom ei ollut huolissaan tosiasiasta,ettei Borneosta löydy gorilloita.
--Eräässä toisessa autotestissä hän oli myös verrannut gorillaan:
Vihaisempi kuin äitigorilla!
--Vuoden 1957 Pontiaciasta hän mainitsi,että sillä ajo oli yhtä sileätä kuin ylioppilastytön reidet lakkiaistansseissa.
--1930-luvun Chrysler Imperialeista Tom kehaisi,että näissä pitkänokkaisissa muskeleissa oli enemmän seksuaalista vetovoimaa kuin paatillisella Hollywoodin tähtösiä ankkurissa Alcatrazin vankilasaaren edustalla.
--V.1962 Plymouthista hän sanoi,että sen teutoonisen ja Valiantista suurennetun ulkomuodon eroittaa yhtä hyvin kuin taskumatin bikinipöksyjen alta.
--V.1960 Dodge Dart Phoenix: varustettuna D-500-moottorivaihtoehdolla ja 383:lla kuutiotuumalla sekä kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella sen pitäisi purra kilparataa sellaisella lisävoimalla,että ilmankosteus muuttuu höyryksi..ja siitä saataisin pirunmoinen mäkiauto pontikan 
salakuljettajille.
--V.1959 Plymouth: on paras kolmesta alemman hintaluokan autosta meidän kaljupäiden mielestä..ja me ollaan testattu ne..
--V.1959 Imperial: tämä nukke on yhtä täyteen pakattu kuin opiumkauppias tongsodassa...kääntyvät etuistuimet helpoittavat sisäänpääsyä kuin tuore raha kujanoppapelissä.
--V.1962 parannetusta Torfueflite-automaattilaatikosta: erikoispiirteenä öljysuodatin,mikä haravoi kivet sekä koirankarvat.
--V.1966 Dodge Coronet Hemi: poikkeuksetta tämä kassamagneetti Hemi 426 on karvarintaisin täysikokoinen vakioauto,mitä näillä sivuilla ollaan testattu...tällä perheauton kokoisella veturilla menee nuppi  yhtä sekaisin kuin kahden mailin uinnissa viskisoikossa...kun pistät jalkasi pohjaan konehuoneeseen asti,pitää varmistaa,että hampaat on ankkuroituina...se on yhtä karvainen kuin minkkitarha ja yhtä muriseva kuin bengalitiikeri teurastamossa..
--V.1957 Imperial: kaikista eroittavin uusi auto..menee rinnettä alas kuin rasvattu nuoli..ja vähemmällä vaivalla kuin kallion reunalta liukastuessa..
--V.1962 Chrysler 300: pidin autoa yli kaksi kuukautta ja tein sillä yhtä monta seikkailua kuin siperialainen ansastaja Miami Beachillä..uusi 300 on vanha Windsor,seksistetty ja pistetty urheiluasuun..Kun liu'ut ohjauspyörän taakse tunnet olevasi isossa kompaktiautossa eikä ylikokoisessa lotjassa,mitä on vaikeampaa hallita kuin hirvensarvet päässä puhelinkioskissa..
Toimiva ja täysitehoinen auto,missä on paljon tilaa kaikkeen ekstraan,mihin voisi kuulua viini,vinkujat ja "vamaanit"..eli yhteenvetona 1962 Chrysler 300 tarjoaa parhaan hinnan keskikokoluokassa..mitä olen koskaan ajanut.


1963 Uncle Tom testaa
Chrysler New Yorkerin
Edelliset Tomin kommentit kuuluvat Chryslerehin,hänen lempiautoihinsa.
Hänhän oli Chryslerin palkkalistoilla ja teki sille monta lyhytelokuvamainosta.
Enemmän ja vähemmän mairittelevia kommentteja hän pisti GM:n ja Fordin tuotteisiin:
--V.1959 Ford Thunderbird: Se kaatui kuin viskikori vankileirillä--ja kallistelee kuin Queen Mary-valtamerialus korkeassa ristiaallokossa..
--V.1959 Chevrolet Impala: takakansi on puhdasta Louis Armstrongia...gone..man..gone!
--V.1966 Shelby Mustang GT350: Imee kiinni maantiehen kuin  iilimato parturoituun bulldogiin..
--V.1958 Chrysler-malliston,GM:n ja Fordin vertailutestissä kuuluisan MoParin Torsion-Air-jousituksen eduista:  Ottaa kaarteet yhtä latuskana (tasassa) kuin kirjanpitäjän rinta..
--V.1966 AC Cobra: Yhtä musta kuin ponin sisusta..
--V.1967 Corvette Stingray: Kiemurtelee kurveissa kuin käärme golfreiässä..
-- Amerikkalaisten autojen mittareiden vaihtumista valonäytteiksi: Idioottivalot
--V.1961 Cadillac DeVille: Keinuu kuin Dixie Cup taifuunissa.
--Eräs Pontiac GTO:n omistaja oli kysäissyt Tomilta,miksi 4000:n dollarin autoon oli pistetty 4:n dollarin tunkki.
Tom: Tehtaan varastossa oli ilmeisesti 2:n dollarin tunkit loppu.
--V.1958 Moparin ja kilpailevien merkkien testiajosta .
(Cadillac,Lincoln ,Oldsmobile ja Mercury): Kuin lihavien naisten paraatista!
--V.1956 Imperialin pitkänmatkan testiajosta: Lähdin Floridasta yhtenä iltana pohjoiselle koelenkille auto pakattuna täyteen kuin hullujenkuljetusauto irlantilaisissa häissä.
--V.1964 AMC:n (American Motors) päätöksestä vaatia konservatiivisuutta automuotoilussa pian Ford Mustangin esittelyn perästä: Se laukaisu lensi uuteen urheilumieliseen ostajakuntaan kuin myrkkymuratti nudistikonventtiin..
--Lincoln Mark VII: Sileä kuin vanijajäätelösooda,mikä on seissyt auringossa.
--1952 Desoto: Kova ja sitkeä kuin Gibraltarin kallio--ja melkein yhtä nopea..
--1956 Buick: Kuuma kuin kierosilmäisen tulennielijän viikset..
--1959 Dodge: Sen keula on yhtä tuore kuin helmikuinen flunssa.
Tom McCahill puhui suoraan ilmaisemalla mielipiteensä suoraan hihasta.
Jollet ollut samaa mieltä,oli oma vikasi.
Automaailma kyllä kuunteli.
Tomin sanoja pidettiin jonkinlaisena jälkiruokana,vaikka joskus hänen koeajonsa mitta(us)puitteet olivat alkeellisia nykypäivän standardin mukaan.
Hän otti aikoja sekunttarilla ja merkkasi pikitielle maaliläiskiä,käyttämällä housujensa persuuksia eri ajotyyleissä kovan kaasujalan ja sunnuntaikirkkoajon väliltä
1960-lukuun mennessä suuremmat autolehdet olivat alkaneet ryhdistymään muotoihinsa,työntämällä Tom Mc Cahilliä syrjään tai taka-alalle tieteellisin maantietestein sekä kirjoituksin..vähemmillä vertauksilla ja suuremmalla hi-techillä.

Autokilpailut
-------------------------------
Tom ja Boji v.1951 Crosleyssa
 Daytona Beachillä
V.1952 Tom McCahill osallistui omalla Jaguar Mark VII:llään Daytona Beachin NASCAR-nopeusajoihin,voittamalla henkilöautoluokassa.
Vuosittain hän osallistui sekä raportoi maailmankuuluisiin nopeuskisoihin,kuten Lemansin 24:n tunnin ajoihin Ranskassa.
Tom osti ensimmäisen Ford Thunderbirdin,minka hän rakensi kilpakäyttöön ja ajoi sillä onnistuneesti v.1955 Daytonan nopeuskisoissa.
Tom McCahill-palkintomalja oltiin nimetty hänen mukaansa.
Vuotuisten nopeusajojen johtajana Daytona Beachillä hänen vastuullaan oli säännösten noudattamisen seuraaminen  sekä ajajien että katsojien turvallisuus.
Hänen henkilökohtainen ystävänsä oli autonrakentaja Briggs Cunningham,saadessaan siten ajaa maailman nopeimpia autoja.
Ensimmäisen voittonsa Tom sai Daytonassa v.1952 vakio-MG TD-urheiluautollaan,minkä hän oli ristinnyt nimellä "McGilliciddy the Mighty",ajamalla 79.84mph:n  keskinopeudella.
MG:nsä lehtitestissä Tom oli kehunut auton suurta jalkatilaa, kiroamalla silti sen pientä "kenkätilaa" myöntäessään kengännumeronsa olevan 9:n kokoa (44-45),mikä ei nyt ihan ollut Standard Oilin tankkerin luokkaa.
Tom vain ihmetteli,miten ne isoräpyläiset engelsmannit pärjää.
Tom,Boji ja McGilciddy
Tom kuitenkin oli aina pitänyt Chryslerin tuotteista,etenkin 300-sarjasta.Hän ajoi usein niillä täysillä omia privaattiteitään ja jopa osallistui Daytonan Speed Week-tapahtumassa omilla "kolmesatasillaan".
Televisiota hän piti pahempana urheilutapahtumien rapotoinnissa kuin huonoa lehtijournalismia.
Hän kertoi helmikuun 6. päivän Daytona Beach Morning Journalin kolumnissaan Daytona 500-kisoista:
"Mikä saa minut ja monet katsojat kiehumaan urheilukilpailussa on se,että televisiokamera katkaisee kuvan juuri sillä hetkellä,kun jotain jännittävää on tapahtumassa.
Kuten Benny Kahn tai kuka tahansa muu uutisankkuri voisi kertoa sinulle,tämä on lapsellista ja kypsymätöntä journalismia.
Katso vaikka ammattifutismatsia ja kun koko hässeli alkaa parin jättiläisen ryhtyessä iskemään,kamera kääntyy pois joko mainostauolle tai kuvaamaan vanhaa rouva Rosepoopia,managerin vaimoa sekä tämän tytärtä syömässä maapähkinöitä katsomossa.
Tämä on totta beisbollissa,nyrkkeilymatseissa,lätkätappeluissa..ja nyt autokilpailuissa.
Kuten Henry McLemore on sanonut: sillä minuutilla,kun Curtis Turner alkoi nostaa pyörää toissapäivänä,ne vaihtoivat kaljamainokseen." 


jatkuu..


Tom

Fordit sekä muut Moparin kilpailijat syynissä
--------------------------------------------------------------------
Kuudesta sadasta koeajamastaan autosta hänen suosikkiautojaan olivat 1953 Bentley Continental ja 1957-62 Imperial.
Jokaisena mallivuotena hän omisti yhden Imperialin henkilökohtaisena autonaan.
Chrysler-tehdas näytti olevan suosiollinen hänelle mairittelevista kommenteistaan.
V.1950 hän osti uuden kenkälaatikko-Fordin,sen vuonna 1949 esitellyn ensimmäisen mullistavan ja suorakylkisen mallin,mistä lokasuojapullistumat oltiin siloiteltu ja luiskaperä muotoiltu laatikkomaiseksi takakontiksi.
Tom kyllä hoksasi,että Ford oli saanut muotoiluideansa 1957 Studebakerista,mikä ensimmäisenä esitti markkinoilla suorakylkisen ja takakonttisen Champion-Commander-mallistonsa.
V.1950 Studebaker oli vielä sensaatiomaisempi kromipropellikeuloin ja hainsuin ja väitetään,että Fordin vakoilijat olivat saaneet siitä idean uuden 1950-Fordin keulalle.V.1951 Fordin kromihymy leveni kaksin pienin potkurein.

1949 Ford Custom 2-door Nevadan erämaassa
1951 Ford Woody Havaiji-matkamainoksessa

1950 Studebaker Champion
epärealistisissa taksiväreissä



Tom ja 1962 Imperial
Hän oli pyytänyt apua Andy Granatellilta auton virittämiseen korkeatehoisten kansien sekä imu- että pakosarjojen vaihdossa.
McCahill sen perästä koeajoi autoa tapansa mukaan raskaalla jalalla äkkäämällä sen saavuttavan 90mph:n maantievauhdin.
Auto tuli tunnetuksi MI-Fordina ja sitä esiteltiin toistuvasti lehdessä.
Hän oli testannut ensimmäisen Fordinsa ensimmäisessä MI-lehden koeajossa ja lusikoinut sitä 112:n mailin huippunopeuteen  ja kiihdyttänyt köyryselkäistä ensimmäistä sodanjälkeistä Fordia nollasta 60:een mailiin 21.5:ssä sekunnissa.
MI:n ja vuoden Tomin 1956 kymmenvuotisjuhlanumerossa uusi Ford teki saman kiihdytyksen 11.8:ssa sekunnissa saavuttamalla 100.13 mailin huippukeskinopeuden.
Uncle Tomin ensimmäinen
autotesti 1946 Fordilla jne.
Saman  vuoden 1956 juhlanumerossa ja 250 autotestiä repussaan Tom muisteli vuotta 1946 autojournalismia lastentossuissaan.
--Koeajosarjan myyminen tuntui vaikeammalta kuin pyrämiidien heittely kädestä (sirkusjonglöörinä) toiseen eikä muilla julkaisuilla ollut papua kirjoitella hyvää eikä pahaa Detroitista.
--Aloitettuamme tämän vastakohtaisen hässelin ,matkijoita alkoi ilmaantua kuin hyttysiä trooppisesta suosta.
--Suuremman ideavarasjoukon voi löytää vain liittovaltioiden vankiloista.
--Artikkelien myyminen MI:lle (Mechanix Illustrated) oli ehkä ensimmäinen askel ja ehkä helpoin.
--Kovin pala oli idean myyminen valmistajille,että minun itse annettaisiin koeajaa ensimmäisiä sodanjälkeisiä Detroitin tarjouksia.
--Minulle tylysti kerrottiin useassa tapauksessa,että "me testataan omat automme,emmekä ole kiinnostuneita ulkopuolisten mielipiteistä".
--Sadattuhannet rauhanajan (ensimmäisten sodanjälkeisten  autojen) ennakkotilaukset kädessä heti "V-Dayn" eli voitonpäivän jälkeen monet  autovalmistajat olivat yhtä riippumattomia kuin valkosipulikuppi täytekakkupöydässä,kiinnostuksen McCahilliin päätyessä staattiseksi.
--Joten pystyäkseni pitämään sarjaa hengissä panin Valehtelijoiden kerhon puvun niskaani ja astuin alas (Detroitin) teräsprässikaupunkiin valokuvaajan valepuvussa.

--------------------------------------------------------------




tiistai 1. toukokuuta 2012

Pettäjättären tie.Etsivä Arska-sarja

Pettäjättären tie.
Juhart 1995

KANSLISTI KATOAA
----------------------------------------

                                         Pettäjän tie-tango.Taisto Ahlgren

1965.Perjantai heinäkuun 15. päivä
------------------------------------------------------

Housutehtaan johtaja Laakso istui konttorinsa jakarandapöydän ääressä ymmällään.
Hänen kultamansettinen kätensä lepäsi bakeliittipuhelimen kuulokkeella valmiina soittamaan poliisiasemalle puntaroidessaan tapahtunutta.
Johtaja katseli mietteissään Castrol-seinäkalentetia,mihin hän oli töihin saavuttuaan ensimmäiseksi kruksannut perjantain, 15. päivän punaisella merkkarirtushilla.
Tushikynästä lemahtanut kirpeä haju oli saanut hänet aivastamaan ja paidan kalvosin oli suttaantunut ranteesta punaiseksi kuin jollain itsemurhakandidaatilla.
Kalenterin vähäpukeinen Castrol-missi oli vain katsonut takaisin punaisella potrettihymyllään vihreä HD-öljypurkki somassa punakynsikännyssään.
--Ei täsä nyt mikkään virnuilut jelppaa!
--Rahat ovak karonnee ja sill siisti!
--Varkaus se on!
Johtaja mutisi kalenteritytölle,alkaessaan vääntämään mustan bakeliittipuhelimen kiekosta poliisin numeroa.

Ulkoa pihasoralta kuului autonkumien rutinaa sekä käsijarrun raksahtavaa päälle vetäisyä ikäänkuin joku olisi kiristänyt lompakkotaljaa ojaanajaneen auton puskuriin.
Housutukun portaista kuului läskärikenkien pohjien narinaa puuaskelmilta,tukun autonkuljettajan ja pakkaamon esimiehen astuessa kansliaan.
Johtaja kuuli kilahduksen,autonkuljettajan viskattua avainkimpun kanslian kahvipöydän Nokian kumiseen Hakkapeliitta-rengasmainostuhkakuppiin.
Jouko Lammion tummakiharainen pää ilmestyi oviaukkoon.
--Noh..mitässää Eki oles noin synkkän?
--Eiks oo perjantaaki ja pia sää pääses Hirsjärve mökilles leppämän ja saunoman!?

Johtaja Erkki Laakso ja Jouko Lammio olivat serkuksia Kuusjoen Rekijoelta ja lähteneet suureen maailmaan eli kauppalaan jo 40-luvun lopulla.
Erkki oli palvellut Talvisodassa ensiksi Valtion vaatetehtaalla vaatturina ja Jatkosodan kauppalan ja lähiseutujen pojista kootussa divisioonassa Kannaksella autokomppanian korjaamopäällikkönä.
Hänet oltiin pistetty alikessuna korjaamon vääpeliksi,edellisen kaaduttua.
Hän oli palvellut varusmiesaikansa ennen sotaa Turun Autokomppaniassa ja käynyt sen jälkeen vaatturikoulun Kotkassa.
Ammatti oli kulkenut isältä pojalle.
Erkin edesmennyt isäkin oli ollut kyläräätälinä kymmenet vuodet.
Joukolla oli takanaan kauppalan kauppakoulu ja varusmiespalvelus Turun Autokomppaniassa.
Jouko oli tullut kuuluisaksi kauppalan naisten keskuudessa komeista italiaanokasvoistaan ja tummasta kiharatukastaan.
Häntä kutsuttiinkin Rekijoen Umbertoksi kuuluisan italialaisen iskelmälaulaja Umberto Marcaton mukaan.
Jouko oli saanut osakseen jopa varttuneenkin kauppalan naisväen ihailua. Housutehtaan naapuripappilan kappalaiskakin oli ihaillut komean urhon pitkiä silmäripsiä,vaikka samaan aikaan oli ihaillut rakennusmestari Henton uneliaita ja ruskeita kauriinsilmiä.
Kappalaiskankin silmät ymmärsivät mieskomeuden päälle.
Kappalainen itsekin näytti kiharatukkaiselta ja lyhytvartiselta italiaanolta,vaikka sukujuuret lähtivät Pohjois-Savosta.

Erkki  taas näytti siltä,mitä johtajan piti näyttääkin tynnyrivatsansa lisäksi,taaksepäin kammatun ohuen tukan leskenlovien ohimoilla vetäytyessä kohti päälaen kaljun alkua kuin merirantakallio laskuvedessä.
Erkin kasvot olivat komehahkot ja hymyillessään hänen etuhampaidensa välinen lovi toi mieleen brittiläisen koomikon Therry-Thomasin,joka näytteli surkuhupaista lentäjä-ässää vuoden 1965 filmissä Those Magnificent Men in Their Flying Machines..Mainiot miehet lentävissä koneissaan.

Therry-Thomas vasemmalla
Suurimmat johtajan puoleensavetävät piirteet löytyivät tehtailijatittelistä sekä paksusta lompakosta.
Rekijokilainen tumma Annikki ja nykyinen johtajan rouva oli ihastunut häneen jo teini-iässä.
Tummaa ja kaunista Annikkia kutsuttiin 30-luvulla Rekijoen senjoritaksi.
Silloin Erkki oli vielä ollut komea Henry Theelin näköinen solakka poika ,joka osasi romanttisesti laulaa mutkille kuin kaale..

Jouko oli vielä lisännyt ovensuusta:
--Eissun nyte tol pallillas piräs olla suuremppaa hualt ellei sit sun tehttaas olis palanu poroks maantasal tai et sää olsis tappanu jonkun!
--Mää justiins Temssipakul vein rauttiäasemal ison lähetyksen täryleenihousulaatikoit Kuapijon Turol ja tehttaan Sinkeriompelukoneet surraavaa tikei tiakonaalipöksyje sepaluksii,ett rahan tuloo ei est mikkää muu,kun sähkökatko taik kesälomat.
Erkki Mont Blanc-mustekynällään kanslian kassakaappia osoitellen vastasi:
--Kurkkaas ton kassakaapi sissän!
--Sielt on karonnu kuustonnii uutteen pakettiauttoon varatui rahoi kirjekuaress!
--Ton vanhan Temssin pir mennä vaihttoon uutteen Toyota Corona-varmariin..
Jouko katsoi kansliaan päin kysymällä:
--Onks kaapin avain tallel ja misse Seijakin oikke luuraa?
--Kyl Seija on voinu panna rahat vaikk pankkiin..mut outoo on,ettei se ol tullu töihin ilmoittamat eres, jos ols vaikk kippijä...
Erkki tovin mietittyään vastasi:
--Joo..Seija kyl ain on olnu jämptti ja pirun tarkka kanslist..
--Jottan on tapahtunut..mää tunnen sen nahoissan...
Jouko otti puhelimen luurin Erkin kädestä sanomalla:
--Mää soitan Suamisill ja kysäsen..
Kuuloke korvallaan ja vaihtaessaan sen jo toiselle korvalle pitkän tuuttauksen perästä Jouko laski luurin alas:
--Kumma kun kettään ei vastta!
--Suamisen Reiskakin on varmaan menny jo puhelinlaitoksel ja seinätiuku näyttää pualt kymment..

Huoneessa vallitsi pitkähkö hiljaisuus.
Johtaja oli kääntynyt nahkaisessa konttorituolissaan katselemaan kadunpuolisesta ikkunasta totisena ulos,missä keltarapatun lyseon ikkunalaseista peilasi sininen heinäkuinen taivas kymmeninä samanlaisina sarjakuvaneliöinä.
Pumpuliset pilvenlonkerot seisoivat niissä tyhjinä puhekuplina.
Erkki puhui konttorinsa ikkunalle:
--Kuules Jouko...ehk on parast,ett sää ajas Siilinkuja viitteen kollamaan..
--Vois olla sattunu,ett Seija on loukannu ittens,kussen pukilistimiäs joskus näyttää koton polkupyäräilijän suuntaviittaa kännipäisäs..
--Mää soitan autokauppaan ja kerron,ett mää käyn pankis nostamas ne välirahat siihen Toyota-pakuun.
--Muuten...muistaksää kussää alotis meitill autokuskin täss ures tehttaas ja panttiin tää tukku tän vanhan puutalon päätyyn?
--Mehän yhres mun siskonmiähen Eikan kanss puulis käytettiin niiren vaatelikkeen Foortson Temssii,ajoihin ja jonk Eikka ol ostanu vuan viiskyt.
--Niil viäläkin on sama pakettibiili koton tallis,vaikk Eikka ost uuren Taunus-varmarin vuan viiskytkahreksan..
--Mää olen jo vaihtamas kolmantteen..

Fordson Thames linjuriaseman
lastauslaiturin
 kyljessä
Juhart 2004
 Jouko oli jo pistämässä autonavaimia  Nokiarengastuhkakupista taskuunsa vastatessaan:
--Joo..se Eikka on muuteskin olnu pirun tarkk koslastaan,ettei henno luappuu rakkaastas..
--Niiren nuarin flikkakin kun on kuulema tehty sen takaosass..ett pakus on liikkaa tunnearvoo myytäväks saakka..
--Sen Taunuksen Eikka kyl myi,kun niiiren vanhin poik Hannu vaatis,ett puljus piräs olla paremp kaara niinkus liikkeen reklaamin.
--Niiren uuren Barracudan takalasikin on isomp kun sun poikijes akvaario..olsis sopinu paremmin kalakauppijas Kiven Kallun mainosautoks..ja silakka rintataskus.
--Eimaar...mun piräs ajaa Suamisill!

Lauantai,heinäkuun 16. päivä
-------------------------------------------
Etsivä Arska Laaksonen istui johtaja Laakson konttorin epämukavan kovalla Isku-puutuolilla vaihtelemassa kankkujaan herkkien peräpukamiensa takia.
Hän oli selostamassa johtajalle:
--Noh..siit varkausasjast tais tulla tinkkisemp kun teitin autokuski löys sen puhelinasentaja Suamisen kualleen olohuaneen paimentolaismatult ja niiren Kunnar-nimisen ajokoiran  hirtettyn kylppärin verhotankost...
--Se Suamisen Reiska ol olnu kova amatöörinyrkkeilijä ja sen koiranki pir ristittämän Kunnariks..Gunnar Bärlundin mukkaan...
--Siit teirän kanslistist Suamisen frouvast ei ol jälkkekään huushollist..hävinny kun piaru Saharaan...
--Meitin rikospoliisin pojat on paraikkaan kollaamas asunttoo oikke tiuhapiikkisell kammall mahrolliste rikosjälkijen varalt..
--Mää tämän haastattelu jälkkeen meinaan ajaa Siilinkujal johtamaan tutkimuksii..
--Mullon kyl jonklanen aaninki,ett täll kassakaappivarkaurell on jottan tekemist Reiskan kualemisen kanss..meinaan ett yhtessii tekijöit..
--Konstaapeli Lunteliini on ottanu teirän kaikkien sormenjäljet kassakaapist teirän kauniin frouvan näppinäytteet mukkaanluettun..ett huameniss saaraan jottan valastust asjaan..
--En itte ol tavannu frouvaanne henkilökohtasest,mutt en voi poislaskekkaan hänt..mut kaiken varalt...

Samalla housutukun porstuan rappusilta kuului korkokenkien kopinaa, toimiston pian täyttyessä Pariisin keväästä johtajan rouvan parfyymin lehahduksen tuomana.
Johtaja oli kuunnellut etsivää hiukan poissaolevan näköisenä ja joutunut jopa löysäämään kravattiaan.
Hän oli kuunnellessaan alkanut hieroskelemaan oikeaa käsivarttaankin,mikää tuntui puutuneen jostain syystä.
Kuukautta aiemmin hän oli käynyt tohtori Paloniemen vastaanotolla lääkärintarkastuksessa.
Lääkäri oli kehoittanut johtajaa tekemään isometrisiä harjoituksia ylipainon ja mahdollisten sydänsuonien kalkkeutumisen tähden,muuten edessä olisi joko angiogrammi tai ohitusleikkaus.
Hän oli lopettanut jopa tupakoimisen.
Nyt Erkistä tuntui kuin hänet oltaisiin sylkäisty heinäpaalikoneesta peltosängelle, teräslangan kiristäessä rinnasta.
Hänen isometrinen harjoittelunsa oli unohtunut viikoksi työpaineiden takia ennen kesälomia.
Joka-aamuinen isometrinen katuosuuden lakaiseminen varsiluudalla oli toistaiseksi delegoitu johtajan kahdelle teini-ikäiselle pojalle.

--No mitäs tääll konttoriss oikkeen murjotettaan?
--Sää Ekikin näytät pläsiltäs ihan harmaalt!
--Ai..antteeks vaan kauhiast..meill taittaa olla ihan virkavalt paikall!
Kuului rouva Laakson heleä ääni etsivän takaa.

Arska nousi herrasmiehenä vaikeasti ylös tervehtimään ,koska hänen kesähyvoniensa lahjesauma painoi kankkuvakoa juuri ärtyneisiin peräpukamiin.
Rouva oli pukeutunut kukalliseen kesäleninkiin,mikä oli kuristettu mustalla lakerivyöllä ampiaisuumalle.
Valkoisen leveälierisen kesähatun alta näkyi heilumassa kaksi isoa sonninrenkaan kokoista kultakorvarengasta..
Etsivän kätellessä,rouvan kultarannekkeet kädessä kilisivät heleästi.
Arskaa hymyilytti yrittäessään pitää naamaansa peruslukemilla.
--Antteeks vaan frouva Laakso tahrittomuuttan,mutkun mull tuli miäleen noist kilisevist rannerenkkaist yks tapahtuma....
--Mullon rikosettivän sellanen paha tapa yhristää asioit erillisten tapahtumien kanss..
--Viimeviikoll mää kattelin telkust mun teini-ikäsen tyttären kanss Beatlesien Lontoon Palladium-teatteris pirettyy konserttii...
--Sen bändin johtaja John Lennon puhus konsertin aluss yleisöl mikrofoniin,ett siel takapenkeill halvemmil penkeil saa ihan vapaast taputtaa käsiäs..ja kalleimmill etupenkeil taas kilistellä kultarannekeitas...
Rouvan kasvot tummuivat vetäessään hansikaskämmenensä nopeasti etsivän hikisestä kädestä.
Rouva ohitti etsivän hartioitaan kohauttamalla kävellessään ärsyttävästi lantioita heiluttaen miehensä työpöydän ääreen.
--Kuules Eki-kulta..antaisksää mull parisataa markkaa ostoksiin,kosk mökil tarvittais krillattavaa lihakaupast..jas sull Lahren keskiolutkori plus pojil hartwallin jaffaa..
--Mun piräs käyrä Asemakarun kampaajalki..

Johtaja veti kasvot harmaina lompakon puvun povitaskusta ojentamalla kaksi sadanmarkan seteliä pöydän yli rouvansa käteen.
--Kyll sun olsis maall paras levätä,kun näytät noi harmaalt naamsatas!
Rouva sanoi viikatessaan setelit valkoiseen olkalaukkuunsa.
Ovella poistuessaan hän lisäsi :
--Emmää millään millään pahall..eik vainajist sais puhuu pahaa...mut mitä tulee siihen Suamisen Reiskaan,nii itte se ansaitti kohtalosas!
--Sill oli ain nyrkit pystys muittii vastaan..
--Kaupunkis sill oli melkken joka ravintolas kiärtävä porttikialto,ett viikottan piti vaihtaa kuppilaa..

Rouvan poistuttua, tukun toimiston ovelle asteli viereisetä housuprässirakennuksesta tullut neulomon esimies vaatturi Ketamo,jonka kaulassa roikkui keltainen mittanauha.
Käsivarrellaan tämä piti prässättyä teryleenihousuparia.
Ketamo oli pyytänyt anteeksi kansliassa vastaan tulleelle johtajan rouvalle,tönäistyään mietteissään tätä olkapäähän.
Ovella Ketamo oli kysäissyt johtajalta,mihin hän voisi panna syyssesongin mallihousut,mitkä pitäisi lähettää johtaja Turuselle Kuopion Turoon.
Johtaja Laakso vinkkasi pistämään ne tukun pakkauspöydälle.
Johtajan rouva oli poistuessaan huutanut miehelleen katseltuaan ovelta etsivän polvipussillisia ja poikkirypyllisä flanellihousunlahkeita:
--Kuules Erkki...eiks meill olis aika tarjota meirän sheriffill ihkauusii sottaposkan värisii teryleenipöksyi!
Johtaja kysyi rouvaltaan:
--Jaa,ett iha ilmaseksko..no mikä ettei!
--Mää kyl pirän hualen,ett kuitti tulee fölis tukkuhinnal..ettei vallesmanni tul haastamaan oikkeuteen virkavallan lahjomisest..
Vaatturi Ketamo ammattimiehen ottein alkoi mittaamaan keltaisella kraatarinmittanauhallaan etsivän strategisia mittoja ja säkäkorkeutta,häviämällä pikaisesti ovesta pihalle ja sunnistamalla pihan poikki ompelimoon päin.

Mittauksen perästä Arska istuutui taas vaivalloisesti tuolille jatkamaan haastattelua.
Hän ei tiennyt rouvan palanneen takaisin portaista kuuntelemaan keskustelua kanslian sohvalle,vaikka oli kuullut bensiinisytyttimen kilahduksen ja haistanut tupakansavun.
--Ihan alustaviss tutkimuksiss kassakaapin ovest on löytynyt kolmet eri sormenjälkinäytteet...
--Mää käsitin,ett rouva Suamisen lisäks vain teill johtaja on avaimet kaappiin.
--Ovest on löytynyt teirän frouvan sormenjäljekkin..
Kanslian sohvalta kuului rouva Laakson kuuluva huomautus:
--Mitä mun sormenjälkkiin tulee,niin mää olen joskus jelpannu Erkkii ja Seij...meinaan rouva Suomist inventaareiss,tilinpäätöksiss ja joskus käsikassan laskemisisiss..
--Siit syyst ehkä on mun näpinjäljet jääneet oveen,mutt mull ei ole siihen minkäänalaist avainkopioo...
--Ei maar..mullon kiirus mennä kaupoill...ne sulkevat lauantain kello kolmelt..
Rouva tumppasi valkoisen ja filtteristä punatun Kentsavukkeen Nokiarengastuhkakuppiin ja poistui kengänkorkojen kovalla kopinalla tukun ovesta pihalle.

Arska vilkaisi rannekelloaan tokaisemalla:
--Jaahas,mun on kait parast suariutuu sin Siilinkujal päite lisätutkimuksiin...
Samassa vaatturi Ketamo sattui astumaan tukun ovesta höyryävät ja prässätyt teryleenihousuparit käsivarrellaan.
Kraatarilla oli erikoinen virne naamassaan pistäessään viikatut housut Laakso Oy:n ruskeaan paperikassiin sanoessaan Arskalle:
--Noh..täss on sun uuret sottaposkapöksys,aivan uutt ja virtaviivast syksyn mallii,joit ei viäl kellään muull ol kintuisas..
--Sanotaan,ett vaatteet vast tekkee miähen... ja poliisimiähenkin!
--Sää Arska voisis koton heittää nua piarunpolttamat vanhat flanellipöksys pannuhuaneen polttimen luukust sissään ja näytellä kammarill Kissalan pojil uussii vekkipöksyjäs kehumal,ett täss seissoo oikke muarin mukanen könsikäs..
Arska kiitti johtajaa sekä vaatturia hämillään ja lausui lähtiäisiksi:
--Mää tulen käymään haastattelemas teittii joskus myähemmin...
--Te ette oikke näytä kovin terveelt naamast..enemmäski kalppialt...
--Mää ehrottasin teill kunnon lepoo viikonlopuks ja kohtuullisest annosteltuin grogein..
--Näkemisiin...johtaja Laakso!


jatkuu...