keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mersedes Pentsi,Aatleri,Ooppeli,Borkvarti ja Volkkari.Goliatheista Goggomobileihin.3.



Ketunnenä-Skoda kioskilla.
Juhart 2004

Viimeisenä ja suosittuna itäautomerkkinä tsekkoslovakialaista Skodaa kauppalassa edusti Annankadulla Venho ,joka myi myös Jawa-moottoripyöriä sekä- mopedeja. Jawa-tehtaan Manet-skootteria taasen myi Salossa Metsänoja Asemakadun ja Vilhonkadun kulmassa NSU-edustuksen kanssa..
Yhden Ketunnokka Skodan kyytiin pääsin jo 50-luvun alussa.Isäpastorin varatuomari- ja Lions-toverilla oli sellainen kaapparietuovinen ja arjenharmaa Skoda. Keskikoulukaverillani Bededrinin Feisalilla,salolaisen kuuluisan Tattari-Paavon ja nahkakauppiaan vanhimmalla pojalla oli koulunkäyntiautona mattaharmaa Lahna-Skoda.

1955 Skoda 1200

1958 Skoda 440
Feisal ajeli sitä ilman korttia mimmiautonaan eivätkä poliisitkaan älynneet edes pysäyttää häntä ajokortin kyselyssä,kun nuorella 16-vuotiaalla tataarimiehellä kasvoi jo ylähuulessa mustat viikset. Feisalin Skoda oli 1956-

mallinen ja lätyskän näköinen 1200,mitä valmistettiin kai sinä vuonna viimeisiä,uuden 440-mallin tullessa markkinoille. Jopa Yhdysvalloissa myytiin Skoda 440-mallia,joka oli saanut vielä Spartak-lisänimen.Jenkeissä ihme kyllä myytiin Wartburgiakain ja Kaliforniasta asti on löytynyt yhden Wartburg 311 coupemallin aihio.Skodaa löytyi kauppalasta farmarimallina eli Kombina 1200-1201- ja Octavia-malleissa.
Pari Skoda Octaviaa Salon Seudun Osuuskaupan
Gulf-aseman avajaisissa 1961.
Kuva Muistellaan Saloa foorumista
1959 Skoda 440 Spartak.
Continental Car Combine
N.Y.
1967.Viimeinen Skoda 100MB
uunista ulos.
Juhart 2005
1960 Skoda Felicia 450
50-luvun lopussa Skoda 440 kastettiin Octaviaksi ja se sai pyrstöönsä pienet siivennypykätkin.Skodan kaunein malli oli Octaviaan pohjautuva Felicia-avomalli,jollainen yksi punainen liikkui kesäisin kuomu alhaalla pääkaduilla.Skodalla suomalaiset osallistuivat jopa Monte Carlon ralliin.
Korpivaara Oy toi Skodaa maahan. 60-luvulla Octaviaa seurasi takamoottorinen MB1000,jonka jälkeläisiä liikkui kaupungissa vielä 1980-luvulla.
Alussa mainitsemani Metsänojan NSU-edustus myi Prinz-malleja,joista NSU 1000 taisi olla suosituin.
NSU yhdessä Hillman IMP:in ja venäläisen Zaporosethsin kanssa olivat kopioineet korimallinsa suoraan 1960 Chevrolet Corvairista.

1963 NSU Prinz 4 1000
Kaikista vähiten tunnettua tsekkoslovakialaista Tatraplania ei pidä jättää itäautolistasta pois.Salossa yhdellä tutulla kaverilla oli sellainen   Tatraplan 1951 T-600 käytössään vielä 60-luvulla.Selkäeväisen ja takamoottorisen Tatraplanin lisäksi kaverini oli kunnostanut liikenteeseen harmaan 1952-mallisen ja kaksitahtisen SAAB 92:n,minkä takalasi oli melkein yhtä pieni kuin pappilan paraatioven postiluukku. Tatraplanissa taasen oli kaksi takaikkunaa,yksi selkäevän kummallakin puolella.




1951 Tatraplan T-600
Juhart 2008
1952 SAAB 92

Länsirintaman autoja
-----------------------------
1951 Borgward Goliath




1956 Hansa 1500
V.1954 Länsi-Saksassa esiteltiin upouusi automalli Hansa 1500. Se oli kauniskorinen auto,jota ajotesteissäkin kehuttiin nopeaksi menijäksi.Auton valmistajana oli Borgward-tehdas,joka oltiin tunnettu myös Goliath- ja Lloyd-merkeistä. Autot tunnettiin salmiakinmuotoisista isoista keulamerkeistä,joita saksalaiset kutsuivat Rombus-nimellä .Vuoden päästä Hansa 1500 kastettiin uudella nimellä Borgward Isabella.Kerrotaan merkin perustajan Herr Karl Borgwardin tyttären nimen olleen juuri se Isabella.Ennen Hansa-malleja maahan tuotiin saman tehtaan Goliatheja. Silti Goliath-nimi näkyi 50-lukuisten Hansa-merkkien lisänimenä.Borgward-tehtaan viimeiset mallit 60-luvun alussa olivat jälleen Borgward Hansa-logoisia,yhden mallin olleen kastettuna Arabellaksi.
1961 Borgward Hansa
Arabella
Nimensä puolesta se mahdollisesti olisi voinut olla piskuisen Lloyd Alexanderin isompi ja Isabellan nuorempi sisko.Itse ihmettelin auton omituista nimiyhdistelmää,koska televisiosta tunsin amerikkalaisen mykkäkuvakoomikon Harold Lloydin ja merenkulkupuolelta Lloyd-rekisterin sekä dixielandjatsin kuuntelijana Alexander's Ragtime Bandin vinyylikiekon.
Pappilan naapurissa pöksytehtaan johtajan siskonmiehellä oli pieni vaaleanpunainen ja valkokattoinen Lloyd Alexander TS-malli,joka sisustaltaan tuoksui kangaspakoilta ja ajajan amerikkalaiselta Half and Half-piipputupakalta. Piipunpoltto oli silloin muotia,automainostenkin kuskien pidellessä piippua suupielessään,halkonahkaisten ajosormikkaiden näpytellessä kapeakehäisellä ohjauspyörällä ula-autoradion musiikin tahdissa..
1958 Lloyd Alexander TS

1958 Borgward Isabella TS Coupe
Ulkoa sorea Alexander-pikkuauto aina vahattuna tuoksahti Simonitzilta.Vilhonkadun varressa haamaslääkäreiden talon edessä seisoi aina passissa korea hammastohtori Suomen Borgward Isabella Coupe.Isabelloja 50-luvun lopun kauppalassa ja v.1960 kaupungissa ei näkynyt montakaan,merkin kuoltua v.1961.Traktoauto Oy myi Borgwardia Länsirannassa ja muutettuaan Keskuksen talon purun jälkeen Vilhonkadulle Hankkijan taloa vastapäätä,liike ryhtyi edustamaan Volkswagenia.Jonkun siniharmaan Isabella Kombin näin vielä 60-luvulla liikenteessä. Borgwardin Hansa-merkkisiä Arabelloja ja piilofarmareita kylläkin näkyi muutamia katukuvassa.Borgward paikallisrantamurteessa vääntyi pikkupoikien suussa Porvariksi. Borgwardin myynti Suomessa taisi päättyä 60-luvulla viimeiseen "Hansakauppaan".
1955 Grossklöckner Esso.Juhart 2000.
1954 Hansa 1500,1939 Opel Kapitän
ja ADAC:in 1953 DKW Kastenwagen

Huuliveikot asemalla.Juhart
2004.
1951 Fordson Thames E83W

1951 Ford Consul
Saksan Fordin ohitan,koska olen käsitellyt sitä erillisissä kirjoituksessa.Maapallo-Taunuksia ja isompia 17M-malleja kauppalan kadut olivat pullollaan Salon Automyynti Oy:n ansiosta.Dagenhamin Fordeja myytiin vähemmin kuin saksalaisia malleja. V.1953 ensiesiteltyä Ford Angliaa ja 50-luvun alussa uudistettua Ford Consulia ja Zephyriä liikkui katukuvassa useita.Englantilaista Ford Thames "Freighter"-pakettiauto- ja avolavamallistoa suosivat kauppalassa pienyrittäjät.Pienempään Ford Thames 5cvt-malliin kauppalan liikeyrittäjät siirtyivät 50-luvun puolivälissä merkkiuskollisina käytössä kuluneista vanhanmallisista Fordson E83W-pakettimalleista.Kauppalan vaatealan yrittäjät,lihaliikkeet ja huoltoliikkeet ajoivat Fordsoneilla. Fordson-merkki vaihtui Fordiin v.1956.
1956 Ford Thames 5 cvt
Palo pappilassa.Juhart 2010.
1947 Fordson Thames-paloauto
ja 1956 Ford Thames 5 cvt-pakettiauto

1957 Ford Thames Freighter 800
Muut vanhoillisen pyöreämalliset brittiautot saivat uudet italialaishenkiset ja terävät muotonsa 50-luvun lopussa.Austin Cambridge,Morris Oxfordin ,MG:n,Singerin sekä Wolseleyn korit alkoivat näyttää tukevimmilta sirolinjaisen ranskalaisen Peugeot 404-mallin brittimaalaisserkuilta.Italialainen Farina-korisuunnittelutoimisto oli piirtänyt uuden Peugeot 404:n sekä BMC:n korimallit,joista brittimallit eroitti toisistaan maskeista,kylkikoristeista,takavaloista- sekä siivistä.
Uusi Austin A40 tunnettiin Austin Farinana Britanniassa,mutta Suomeen tuotuja malleja mainostettiin Austin Futurana.Pikku-Austinia tuotiin Vehon kautta myös pakettimallina,josta takasivupeltejä puhkomalla tehtiin piilofarmareita.
1963 Morris Oxford Farina

1955 Morris Oxford
Oikeaan isoon Farina Morris Oxfordiin sain tutustua oikein etupenkiltä lukioluokkakaverini Kanervan Esan kuskattua minut äitinsä omistamalla 1963-mallisella ja rotanharmaalla Oxfordilla muutaman luokkakaverini kanssa heidän kesämökilleen viikonloppupirskeisiin. Mökiltä paluumatkalla kaupunkiin porukan saunamakkararöyhtäykset haisivat ja maistuivat Bacardilta.silloiselta teinien lempijuomalta.Oxfrodin sisusta oli verenpunaista nahkaa taikka keinonahkaa brittiläisen muotitrendin mukaisesti.Edellisen kerran olin ollut Morris Oxfordin kyydissä v.1956 Harjavallassa ja jolloin sain takapenkkituntumaa punanahkaisella takapolsterilla Airaksien tuttavaperheen mustassa  ja pulleassa Oxfordissa.
1950-56 Morris Cowlwy MCV
Yhteiskoulun vieressä seisovan Ammattikoulun talonmiehellä oli autonaan 1956-mallinen Morris Cowley MCV-pakettiauto.Se oli etuosaltaan ja tekniikaltaan Oxford,joskin korinväriseksi maalatuin maskein.Cowley oli alunperin MG:n eli Morris Garagen syntymäpaikka ja Morris-mallien keulalogossa vielä Mini-aikana seisoi lehmän kuva kromireunoin.
Vanha brittiläinen Morris Oxford-malli päätyi Intiaan uuden Farina-mallin tultua tuotantoon.
Mumbain eli entisen Bombayn katukuvassa näkyy autokannasta valtaisa osa vanhoja Morris Oxfordeja eli paikallisesti valmistettuja taksi-Hindustaneja.
Hindustanin rinnalla liikenteessä pyörii Intiassa valmistettuja Fiat 1100-takseja eli Premier Padmini-pirssejä.

1963 Fiat 1100D
Salossakin tapasin liikenteessä Fiat 1100-malleja,joista vanhemmat olivat 1950-luvun puolivälistä.uudemmat olivat 60-luvun taitteen alkuperäisiä italialaisvalmisteisia sekä saksalaisia Neckar 1100 Europa-malleja.Isäpastori osti v.1967 ensiautokseen pari vuotta vanhan ja tummanvirkasinisen Neckar Jagst 770:n,Fiat 600:n saksalaisversion,ajamalla sillä Saksan läpi Roomaan ja takaisin. Kaupungissa ajettiin isommilla Fiateillakin,kuten 1300-1500-malleilla ja vielä isommilla 1800-2300-malleilla.

1965 Fiat 1300-1500


1965 Fiat 1800
 Lukioluokkakaverillani Mäkilän Karilla oli joskus koulunkäyntiautona pappansa viininpunainen Fiat 1500,minkä hän oli virittänyt peräpeiliin liistatulla Abarth-tarralla sekä kaksoispakoputken jatkeella.Kauppaopiston matematiikanopettajallani oli iso pulunharmaa Fiat 1800 ja osuusmeijerin johtajalla viininpunainen sekä tuplaetuvaloinen Fiat 2300. Kotikaupungin Fiat-skaala käsitti täten melkein kaikki Torinon tehtaan tuotantomallit. Pientä Fiat 500:a näkyi kyllä hyvin vähän.

1955 BMW Isetta
Saksa tunnettiin monista kääpiöautovalmistajistaan lisenssivalmistetun BMW Isettan lisäksi. Isetta alunperin merkitsi diminutiivimuotodossa italialaisen ISO-tehtaan Pikku-ISO:a. Kupla-automallia seurasivat monet muutkin eurooppalaiset merkit,kuten saksalainen Heinkel,Maico Mobil,Fuldamobil ja brittiläinen Trojan. Saksalainen Messerscmitt KB250 eli Kabinenroller oli kaikista erikoisin kääpiöautomalli. Sellaisen takapenkille kuin Messerschmitt-hävittäjän cockpitiin pääsin kerran kyytiin,tuttavaperheen vanhimman pojan Bernoullin Makan tarjottua heittämään minut Lukkarinmäen alppitalosta alas kaupungin laaksossa sijaitsevaan pappilaan. Saksasta oli lähtöisin erikoinen Zündapp-kääpiöauto,jonka etu-ja peräpäät olivat identtisen näköisiä.
Kalle Kultala BMW 700 Coupella
kirii Renault R8:a jääradalla
Kääpiöautokuumeen laskettua BMW seuraavaksi esitteli uuden takamoottorisen 700-sarjansa,jonka Coupe-mallisina Salonkin Halikonlahden jääradalla kiisi useita.
Samoin Saksasta kauppalaan saapui muutama harmaa Goggomobil T250-pikkuauto,jonka pyöräkoko oli lähes kottikärryluokkaa.Saloralaisella teknikko Katajalla oli kaunis ja punainen Goggomobil TS250-sporttimalli,jonka suppusuinen maski vietteli kadullakulkijoita ihastelemaan,että rumasta kulkuristakin sai oikean kaunottaren.

1955 Goggomobil T250

1961 Goggomobil TS250

1965 Glas 1700

1959 Glas Isar T600-farmarimalli
mainostamassa Pekka ja Pätkä-kesäkiertuetta
Katajan Pena oli Salon urheiluautokerhon perustajajäseniä ja muistan 1970-luvulla hänen viistoperäisen ja punaisen Fiat 850 Sportin eroittuvan muista sen ajan kulmikkaista euroautoista Saloran työntekijöiden parkkialueelta.
Glas-tehdas "Pikku-Goggon" perään esitteli panoraamatuulilasisen ja kaksisylinerisen,600cc-25hp- bokserimoottorisen Ison Goggon eli myöhemmin nimetyn Glas Isar-malliston.Isareita tuotiin maahan myös farmariautoina.Jotenkin minun silmissäni Isar muistutti enemmän itäautoa kuin länsisaksalaista.Glasin isompaa 1700-mallia Salossa oli ainakin yksi kappale Jännäri et K:nit-vaateliike-ja elokuvateatteriyrityksellä.Muutama esteettisesti-ei-niinkään-kaunis Fruan muotoilema Glas 1204 näkyi myös pikkukaupungin kello 4:n liikenneruuhkassa.Italialainen Pietro Frua mielestäni yleensä muovaili silmiä hiveleviä korimalleja Glasille ja Maseratille.Kaunein Fruan muotoilema kansanmalli oli Renault Floride,jonka jälkeläisiä Caravellejä Saloonkiin saatin parisen kappaletta.Vespa-skootterin muodot myös olivat Fruan käsialaa.
Glas-merkin osti v.1968 BMW,joka omaksui sen koiranjalkamaisen takasivuikkunakaaren mallistoonsa.
Glas 1700-mallia valmistettiin Etelä-Afrikassa BMW-merkkisenä.

1961 Renault Caravelle




sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mersedes Pentsi,Aatleri,Ooppeli,Porkvartti ja Volkkari.Itäautohurmaa 2.

1956 Helsinkiläinen Pobeda-pirssijono.
Helsingin taksihistoria.

Itäautot tulivat vahvasti kauppalan katukuvaan 50-luvun alkupuolella.
Suomen itänaapurin valmistamia "aftomobilejä" Moskvitsheä,Pobedoita ja jopa Zimejä kauppalan liikenteessä vilahti melko viuhaan.Piikki-nokka-Moskvitshin pikkupojat eroittivat oikeasta sotaaedeltävästä Opel Kadettista vain konepeiton kyyrillisistä MOCKbA-kromikirjaimista.Pobedat ja Perkins-dieselöidyt ZIM:it, kauppalassa vierailevat itäpirssit olivat ympäristön pitäjien maalaistakseja. Kauppalan taksiin kukaan pirssimies ei uskaltanut ottaa Pobedaa Ford Customlinejen ja Chevrolet Stylelinejen jonoon.Sellainen "Ruplahymy" oltaisiin pakon edestä pantu häpeämään kulman taakse Inkerinkadulle.Pobeda ei ollut huono auto ja monet pirssimiehet kehuivat sen hyvää lämmityslaitetta,joka oltiin vartavasten suunniteltu Siperian oloihin. Pääkaupungissa Helsingissä olisi voinut tavata pirssitolpalla vain pelkän Pobeda-jonon.

1954 IFA F9-mainos


1952 IFA F8
Samoihin aikoihin kauppalassa Onni Hakala ryhtyi edustamaan itäsaksalaista IFA-merkkiä,jonka F8-malli oli suora kopio sotaaedeltävästä DKW F8:sta puukorein,pegamoidipinnoin ja jäähdyttäjämaskein.
Vielä 60-luvulla eräs salolainen verhoilija ajeli mustalla F8:lla,jonka katto oli verhoiltu valkoisella vinyylillä.Auto näytti upouudelta ja hyvin hoidetulta.Silti moni paikallinen pällistelijä Horninkadun katukäytvällä ihmetteli,miksi joku hullu oli entisöinyt savuttavan ja kaksitahtisen IFA:n,joka oli saanut huonon maineensa petollisesta laadustaan. Suurin syy IFA:n huonoon maineeseen oli omistajien oma auton huollon laiminlyöminen sekä 50-luvun alun huonot öljyt. IFA oli kova etuvetoinen menijä,etenkin sitä seuraava F9-malli.Samaa sotaa edeltävää DKW:tä kehuttiin Saksassa nimellä Ein Kleines Wunder eli Pikkuihmeeksi.

1959 DKW Auto Union 1000
Kauppalassa näin monasti myös torinvarren parkissa Horninkadulla F8-mallin pakettiautoversion,jonka takakyljet oltiin paneloitu ponttilaudoilla ja vernissattu kiiltäväksi kuin Salonjoen mahonkiset kajuuttasisälaitaveneet. IFA F9 oli muodoiltaan nätti auto,jonka länsisaksalainen sisar DKW 3=6 näytti sulavalinjaiselta,etenkin Coupe-mallina.Myös IFA F8-pohjalle oltiin valmistettu kauniita avomalleja.Isä-Stalinin painostuksesta Suomeen tuotavien länsi-DKW-mallien merkiksi ruuvattiin tehtaalla Donau-logot,etteivät muistuttaisi hiukkaakaan suomalaisten entisten Waffenbrüdereiden fasistimerkistä.50-luvun puolivälin jälkeen Suomeen tuodut Donaut muuttuivat Auto Unioneiksi.
Naapurimme Axelssonin talouskaupalla oli sellainen DKW Auto Union Universal-farmariauto,jonka kyydissä isäni kanssa pääsin Helsinkiin messuille v.1961.
1960 Auto Union Universal



1956 IFA Granit
Kauppalan yhtenä tavara-autona Granitin kivenveistämö käytti IFA Granit kuorma-autoa kuljetuksissaan.
En tiedä oliko Hangosta Talvisodan jälkeen kauppalaan muuttaneella kivenveistämöllä kuorma-auton hankinnassa Granit-nimellä jotain yhteyksiä vaiko länsimaisten kuorma-autojen saanti oli ollut valuuttasäännöstelyn takia todella kuvainnollisesti kiven alla,jolloin päädyttiin suoraan varastosta saatuun itäautoon.Minusta IFA Granit oli näkemäni kaikista rumin kuormuri,joka säkätti sinisavuisena omituisen äänekkäästi. Erikoisena piirteenä hankolainen Granit Oy poistuttuaan itäystävien pakkovuokraamalta Hankoniemeltä  päätyi sodan jälkeen autovalinnassaan itäkuorma-autoon.Myöhemmin kauppalan kaduille saatiin sauhuttamaan lisää IFA:n pakettiautoversioita eli Barkaseja,jotka kulkivat entisessä Saksassa sotaa ennen Framo-merkkisinä. Granitin esimerkki ei ollut täysin ainitlaatuinen,koska isosiskoni miehen viipurilaissyntyinen agronomi-isä ja reservin kapteeni,jonka suvun maatila meni itäystäville,osti ensimmäiseksi autokseen itäsaksalaisen Wartburgin. Warren jälkeen agronomi siirtyi Ford Cortina-malleihin.

1950 Framo Barkas-lava-auto

Zwickau huollossa
Karjalankadulla.
Juhart 2010
IFA F9-mallin seuraajaksi kauppalaan saatiin 50-luvun puolivälin jälkeen P70 Zwickau-malleja,joidenka korit oltiin muovailtu erikoisesta lumppuplastosta.Yhdessä pressikuvassa olen nähnyt mallista tehdyn nätin kupeemallinkin,jonka muodot muistuttivat länsisaksalaisen Karmann-Ghian räätälöinneiltä. Haka-Auto Oy toi maahan P70 Zwickauta,jollaisen yhden kauppalassa omisti pappilaa vastapäätä sijainneen Yhteislyseon veistonopettaja,jota kutsuttiin Klenkaksi proteesijalastaan. Koulupojat kerran olivat kimpassa nostaneet harmaan Zwickaun kolmisen porrasta ylös lyseon Torikadun puoleiselle sisäänkäyntitasanteelle ja panneet heinätukon auton etupuskurin alle.Nykyään moisesta tempusta päätyisi raastupaan,poikien silloin selvittyä pelkällä rehtori Törmän puhuttelulla ja jälki-istunnolla.Tietenkin pojat joutuivat kantamaan plastomuoviauton kaduvarteen takaisin.
P70 Zwickau muutaman vuoden perästä muuttui Trabantiksi,josta puolisen vuosisataa myöhemmin tuli oikea kulttiauto länsieurooppalaisille "Trabi-harrastajille"
1951 EMW 327-2

1952 EMW 340
Eisenacher Motoren Werke eli EMW sodan jälkeen aloitti Itä-Saksan puolella valmistamaan sotaaedeltävää BMW 326-mallille pohjautuvaa BMW 340-mallia,jota Suomeenkin tuotiin aluksi BMW-merkkisenä.Länsi-BMW-tehtaan painostuksesta itäveljet joutuivat vaihtamaan sinisiipipropellisen merkin punasiipiseksi ja nimeämään merkin EMW:ksi.EMW 340 sai keulalleen  munuaismallisen maskin tilalle erikoisen Kölnin Ford-kuorma-auton mallisen leveän kromihymyn. EMW 340-mallia näin jopa maalaispirsseinä ja muutamia farmari-sekä pakettimallejakin liikkui kauppalan liikenteessä. Pakettiversioiden erikoisuutena oli puoliksi pegamoidilla katettu katto,koska tehtaalla ei ollut varaa stanssikoneisiin,jotka vasaroisivat yhtenäisen teräskaton. EMW:tä kaihdettiin itä-BMW:nä huonolaatuisena,vaikka tekniikaltaan se oli täysin "länsibemari". Viimeisen EMW 340-mallin näin 1966 tehdyssä brittiagenttifilmissä Funeral in Berlin,jonka pääosaa näytteli nuori Michael Caine.
EMW oli filmissä joko poliisin taikka Stasin autona.

1950 EMW Funeral in Berlin-filmissä

1959.EMW 327-2 Suurarpa-auto
Kuopion torilla
Juhart 1980
Salon syysmarkkinoiden eräänä keskeisenä huomionkohteena oli 50-luvun puolivälissä vaaleankeltamusta ja BMW-maskinen EMW 327-2 Coupe,joka mainosti sitä Suurarvan päävoittona.Numero 2:ta 327-mallinimen perässä en tiedä,merkitseekö luku 2-paikkaista vaiko toista versiota.Tapasin coupen vielä v.1959 Kuopion torilla ja mikä paljastisalaisuuden, ettei kukaan ollut voittanut sitä pääpalkintona. 60-luvulla eräs salolainen herrasmies oli entisöinyt samanlaisen punaisen ja mustakattoisen EMW:n kabrioletmallin,mutta jotenkin sekin katosi ajan mittaan liikenteestä.
Kauppalan syysmarkkinoilla myytiin muitakin arpoja itämaalaisten autojen ikkunasta.Toinen niistä markkinoita kiertelevistä arpa-autoista oli v.1952 Piikkinokka Moskvitshin lankkukylkinen farmari- tai oikeastaan kolhoosimalli,jonka pegamoidikatolla komeili arpajaisvoittoja herätyskelloista transistoriradioihin.
1955.lankkukylkinen
 Suurarpa-Mosse
markkinoilla.
Juhart 2005
EMW:n seuraajaksi kauppalan katukuvaan saatiin v.1957 Eisenacher Motoren Werken-logoinen kaksitahtinen Wartburg,jota Mäki-Auto Helsingintiellä ryhtyi edustamaan.Auton maahantuojana oli Oy Rego Ab. Wartburgin korimalli muistutti paljolti länsisaksalaista silloista muotoilutrendiä kolmin sivuikkunoin.Sisältä sen sivuikkunoiden alakarmitkin olivat oikeata puuta eikä sellaisia amerikkalaisista autoista tuttuja "ootrasupeltejä".Ootraus-sana tulee englanninkielisestä sanasta Wood-Graining,missä peltiin maalattiin pensselillä puunsyisiä kuvioita.
Wartburgin ensimmäisen sarjan maski oli erikoinen kromiväsäelmä,mikä omiin herkkiin taiteilijansilmiini pistivät epäesteettisinä.
60-luvun alussa se sai huulikseen kromisen ja kaksijakoisen ritilämaskin.

1962 Wartburg 311 Deluxe

1985 Wartburg 312 Touring
Wartburgia sai kalliimpana ja kaksivärisena Deluxena ja halvempana yksivärisenä Limousinena,farmarimallina ja erikoisena puolirättikattoisena Touring-farmarina,jonka takasivuikkunat kaartuivat katolle kuin Pohjolan Liikenteen pikavuorobussien kattoikkunat.Erikoisimpina malleina sitä tarjottiin sulavalinjaisina coupeina ja kabrioleteina.
Pappilan pihalla seurakunnan kanttori puunasi uutta "harmaavarpustaan" eli 1957 Wartburg Limousineaan,mikä myöhemmin vaihtui mustavalkoiseen 1963 Deluxeen. ja joka lopulta vaihtui 70-luvun vaihteessa Vauxhall Vivaan. Me kakaroina kutsuimme kanttorin "Warreja" Rin Tin Tin-autoiksi erikoisesta kaksitahtisirinästä.

1956 Wartburg 311

jatkuu..pienet sekä kääpiöautot..