Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.2.Erämaa elää.

Jeddan Al Corniche bulevardin
mersumonumentti

Autoromuttamo Jeddassa
2000-luvulla

Erämaa elää
---------------------

1990-luvun alussa Saudi Arabian itäprovinssissa sain ensimmäisen kuvan maan autoromutarhoista.
Oikeastaan ne eivät olleet mitään tarhoja,vaan hiekka-arolle levinneitä monen hehtaarin romuplaaneja.
Siellä moni autonostalgikko olisi kastanut housunsa nähdessään sellaista 50-70-luvun jenkkiautokoostetta.Amerikan autoromutarhoissa yleensä tilan puutteessa pinotaan autovainaat päällekkäin,mutta Saudeissa löytyy satojatuhansia hehtaareita vapaata santamaata niiden paikoituksille.

Briman-autoromutarha pohjois-Jeddassa

Arizonasta taitaa löytyä samanlaisia laajoja autohautausmaita.."Bone Yards"..

1977 Eldoradon standarditakapää

Olin v.1982 ostanut itselleni toisen Cadillac Eldoradon  1977-mallisen ja kullanvärisen kupeen,johon olin tehnyt kansiremontin tai oikeastaan koko moottoriremontin,koska Dammamin yhdeltä GM-varaosadiileriltä löytyi uusi half-block sisäkaluineen alennushintaan.
Oli kuulema ainoa saatavilla oleva Saudeissa.
77-mallisessa Eldossa en tykännyt sen takakontin alapuolen peittävistä muoviläpyköistä.Eldon etu-ja takasiipien päätkin oli muovipaneleita,joita ilmeisesti Amerikan liikenneturvasäännökset vaativat törmäysten vaientamiseksi,Niistä muoviläpyköistä maalikin hilseili helposti aron kuumuudesta.
Dammamin yhdeltä autoromualueelta löysin 73-mallisen Eldon vaateriset takavalot.jotka sopivat näiden takakontin alapuolelle sijaitsevien muoviläppien alle rekisterikilpiuoptuksen kullekin puolelle..jopa niiden alta löytyivät johdoille kuuluvat reiätkin,jolloin asennettuna sain komeat tuplajarruvalot palamaan takasiipivalojen lisäksi.
Samasta romu-Eldosta ostin haalistuneen kullanvärisen takakonttiluukunkin,missä pullisteli ylväänä continentalmainen varapyöräkuhmukin..
Saudien suosimaa kromista continentalmaista leuhkamaskia en kyllä ostanut...
Tämä oli minun ensimmäinen mieto kustomointiyritykseni..

Dammamilainen autoromuttamo  ja 1958 Ford
Fairlane 4-door .1981
Juhart

Tutkiskellessani 45-asteen kuumuudessa saman autokalmiston tarjontaa (Auton sisällä yleensä oli 75 astetta lämpöä jo aamuisin töihin lähdettyä,kunnes kuuleri alkoi viilentää autosaunaa).. eteeni avautui erikoinen historiankuva kuningaskuntaan tuoduista jenkkiautoista 30-luvulta alkaen.
Kaiken GM-Chrysler-mallivalikoimasälän keskeltä löytyi myös 50-lukuisia Fordeja,joita ei enää 70-luvulla tuotu maahan, kuningashuoneen pantua merkin pannaan Coca-Colan kanssa Israel-suhteistaan.Oikeastaan Arabiliitto oli näin vaatinut Israelin teollisuuden heikentämiseksi sekä juutalaisten muuttovirtauksen estämiseksi Palestiinaan.
Saudien "Erämaan kuningas" Ibn Saud 50-luvulla oli ollut vielä hyvin suotuisa jopa Amerikan juutalaisten työntekijöiden värväämiseksi Dhahranissa sijaitsevaan ARAMCO-öljykonserniin sekä Dhahranin amerikkalaiseen lentotukikohtaan,mutta New Yorkin vierailun jälkeen v.1957,jolloin New Yorkin juutalainen pormestari Robert F. Wagner kieltäytyi tapaamasta häntä muutti mieltänsä,

1961 Dhahranin lentokenttä U.S.Air Force Super Constallation

1943 May Life.
Ibn Saud

Ibn Saud otti kotimaahansa palattuaan tiukemman asenteen juutalaistyöllisyyskysymyksessä jolloin Dhahranin amerikkalaisen lentotukikohdankin laajennus pantiin silloin jäihin.Tekosen takana oli kruununprinssi Faisal ja tuleva kuningas,joka oli jo huomannut ARAMCO:n amerikkalaisjohtajien kierot kommervenkit kiristää Suezin öljykriisin aikana kuningashuonetta sillä,jos saudit eivät pystyisi myymään öljyä jenkeille,he ostaisivat sitä muualta taikka keskittyisivät uuteen energialähteeseen--jopa atomivoimaan.
Pitää myös muistaa,että ARAMCO:n palveluksessa oli paljon CIA:n agentteja liituraidassa.
Itsekin tapasin näitä siviilipukuisia CIA-virkamiehiä Riyadhissa elementtitehtaamme naapurissa Vinnel Corpin compoundilla Dammamin tien Kilometer 12:ssa 80-luvulla.(Vinnelistä olen kirjoittanut aiemmin Saudikirja-blogissani)

1946 Aramcon Ford pickup
unohdettuna
erämaahan

Vasta boikotin lievennettyä v.1985 Ford pystytti uuden tehtaan Israeliin,mutta Saudiin sitä automerkkiä oman työrupeamani aikana Saudissa 1980-2000 en nähnyt Fordeja kuin erämaaromuttamoissa.

Fordeja Saudissa:

1959 Hofuf
1958 Ford,1957 Chevrolet
Bel Air ja 1957 Ford F.100 PU

1950.1948-mallinen Aramcon Ford Transarabian putkilinjalla

1961 Riyadhin lentokenttä ja 1958 Ford Country
Sedan

1960.Uusi Ford Country Sedan Dhahranin tiellä

1961 Riyadhin keskussuki ja 1956 Ford Fairlane

1961.1955 Ford Fairlane-taksi pesussa Riyadhissa

Al Hairin romuttamon sisäänkäynti
Hummerein ja GMC:ein
n.2005

Riyadhin autoromutarhat
-------------------------------------------
Kuningaskunnan pääkaupunki Riyadh sijaitsee ylätasangolla,jonka länsipuolella alhaalla sijaitsee Nejd-laakso alatasangolla joka taasen  jatkuu lähes 1100 kilometriä länteen Taifin kaupunkiin,josta on syvä pudotus alas Hejazin alatasangolle Jeddaan Punaisen meren rannalle.Olen kerran ajanut tämän pätkän firman Toyota Crown Super Saloonilla Riyadhista Jeddaan majanmuutossa.
Riyadhin eteläpuolella Al Kharjiin  ja Hofufiin johtavan tien varressa Al Hairissa avautuu alyttömän suuri autohautausmaa hiekkadyynien takana. Sitä ei näy valtatielle ja sinne pääsee kiemurtelevaa sivusantatietä pitkin ajamalla.
Saavuttuani 1989 viisuminvaihtolomaltani Suomesta takaisin Riyadhiin työskentelemään King Faisal-sairaalan materiaaliosastolle,olin ostanut yhdeltä amerikkalaiselta alleni käytetyn 79-mallisen Volvo 240DL:n,joka sattumoisin oli koottu Kanadassa. Kanadalaisessa Volvossani oli tavallinen B21A-kaasutinmoottori,kun taas kaikissa Amerikan-kotimarkkinamalleissa oli B21F-ruiskukoneet.

1980-84 Kanadan speksi-Volvo 240DL

Se tuli olemaan toinen kanadalaisvalmisteinen kaarani 61-mallisen Pontiac Laurentianin jälkeen.
Kanadan Volvo-kokoonpanotehtaan Halifaxissa oli avannut kesäkuun 11. päivänä 1963 itse Ruotsin prinssi Bertil ensimmäisenä Amerikan ulkopuolisena automerkkinä.
Kanadan Volvo-tuotanto valitettavasti päättyi v.1985 740-mallin valmistukseen.
Jenkkikaverini kehuikin itseään Fender-Benderiksi eli lokasuojien ryttääjäksi,joka näkyi luunvärisen Volvon kuhmuisista takaovista. Ostin Volvon liikkuvaksi projektiksi 7000 rialilla,todetessani sen koneen olevan kunnossa.
Suorat takaovet saisin suoraan Al Hairin autoromutarhasta tarvitsematta käyttää autoa paikallisella autopeltikorjaamolla,joskin näiden saudipeltiseppäverstaiden filippiinoplootumestarit tekivät uskomattoman hyvää työtä.

1984 Pappa Itkonen vasemmalla
ja salolainen putkimies Malaskan Eikka
Yanbussa.Malaskan saittiauto 1983 Mazda 929

Kokemuksestani jo aikoinaan Yanbussa 1984 näin filippiniautopeltiseppien työn laadun,kun projektimme veteraani-inssi Pappa Itkonen oli peruuttanut kiivastuksissaan upouuden Honda Accordinsa toimistoportakbiinin edessä betonipilariin. Vein Papan auton paikalliseen Toyota-diilerin korjaamoon,missä filippiinopojat kaasulla lämmittivät ja naputtelivat Accordin takasiiven suoraksi.Ainoastaan takalynty tuli vaihdettua uuteen eikä korjausta maalauksen jälkeen pystynyt paljaalla silmällä havaitsemaan.

Al Hairin autoromutarha käsitti useita hehtaareita ja aina jonkun hiekkadyynin takaa avautui uusi plaani,jossa jemeniläiset yksityisyrittäjät ruosteisissa aaltopeltihökkeleissään khattia pureskellen myivät varaosia asiakkaille,joskin asiakkaiden piti purkaa tarvitsemansa osat erämaakyiden sekä mustien skorpioonien pelosta huolimatta.

1984 Yanbu-Jeddah
Cemetery Road

Ajoin yhden jemeniyrittäjän ruhjuisen aaltopeltikonttorin eteen nähtyäni plaanilla melkein upouuden sinisen 240DL:n,jonka perä oli rytyssä tyypillisestä arabien peräkolareista,missä peräänajaja oli auringon häikäisystä,suuresta nopeudesta ja rattiin torkahtamisesta aroasvalttitiellä törmännyt edelläkulkijan takapäähän. Minusta peräkolarin vaurio oli pientä verrattuna maantien varsiin jätetyiltä totaalisilta auton raadoilta,joita muunmuassa tapasin Jedda-Yanbu-valtatien varrella parisensataa kappaletta 360 kilometrin matkalla.
Valtatietä kutsuimmekin Cemetery Roadiksi eli Kalmistotieksi.

Kysäisin jemenipapalta,mitä tulisi maksamaan takaovien osto ja samalla myös istuimienkin kauppa,koska Volvon siniset istuimet näyttivät melkein uusilta..

Samoin Volvon uudempi kojelauta oli päällystetty jopa nahalla,--

Sekin kuuluisi lisäksi kauppaan..

Jemenipappa pyysi lumppukaupasta 500 rialia... ja jos jättäisin vanhat Volvon istuimet ja ovet vaihtokaupassa hänelle.

Parisen tunnin askartelun ja ähellyksen jälkeen 50-asteisessa paahtouunissa umpihikisenä, luunvärinen Volvoni oli saanut siniset plyyshi-istuimet ja siniset takaovet.

Nahkapäällisen kojelaudan pistin takaboksiin tulevaa asennusta varten,

Maksettuani 500 rillua jemenipapan suonisiin kouriin,tämä huusi perään,että antamani vanhat, haalistuneet ja revenneet punaplyyshiset istuimeni olivat täyttä paskaa..eli "Kursi Kharab!"

Vastasin hänelle Volvostani,että ostokaupassa hän oli tiirannut harmaapupilliset silmät tirrissä autoni istuimia ja kehaissut "Kwoyes"!...eli Hyvät!..

Todellisuudessa useat vanhat arabimiehet kärsivät silmäkaihista,jonka syynä monesti oli peritty syfilis sekä ikuinen auringon häikäisy..

240DL:n sininen interiööri

Vein myöhemmin Volvon paikalliseen hyväksi tunnettuun autokorjaamoon kansiremonttiin sekä maalattavaksi Toyotan helmiäivalkoiseksi.Lisäkustomoinniksi auton katto sai valkoisen vinyylin.minkälaista en koskaan ollut nähnyt neliovivissa Volvoissa,mutta näytti paljon komeammalta standardiasuisesta. Riyadhin yhdeltä autosukilta ostin Mercedesin sinistä ovivinyyliä ovipaneleiden katteeksi ja lattialle sinistä automattomateriaalia.
Näin vanha Volvoni alkoi nuorentua ihan silmissä ja uuden nahkapäällisen kojetaulun asennettuani vanhasta pappa-Volvostani oli syntynyt lähes 83-mallinen mutaatio.
Tässäkin korjaamossa kaikki ammattimiehet olivat filippiinoja.
Valitettavasti jouduin myöhemmin myymään Volvoni ,muutettuani lopullisesti Manilaan.
Rouvani oikeasti myi sen eräälle filippiinotuttavapariskunnalle Riyadhissa,ja juuri ajokortin saanut tuore automies sai Volvon suoralla pikimaantiellä kääntymään katolleen..eli filippiinot korjasivat ja lopulta tuhosivat kanadalaiskandinaavin...kuin jossakin filippiiniläisessä ABS-CBN:n nyyhkytelevisioperhedraamasarjassa..

Dodge Powerwagon-hautausmaa
Al Khobarissa 1990-luvulla

Riyadhin laita-alueilta löytyi myös useita autojen hylkyplaaneja,mihin kuningaskunnan kansalliskaarti  sekä Saudi Aramco-öljy-yhtiö oli hyljännyt vanhaa kalustoaan. Uudempaa ja vanhempaa  kansalliskaartin Toyota Land-Cruiser-kantaa sai myös ostaa autosukeilta Dammamin tien varrelta.
Vanhempi kansalliskaartin autokaarti oli sota-aikaista Dodge Powerwagon-kantaa,jota keskiverto-Abdullahit eivät halunneet ostaa ....auton piti olla niille nuorempaa jenkki- tai- japsimallia..koska vanhempiin Powerwagoneihin ei saanut mistään osia...jollei sitten sattumoisin Al Hairista.
Eräs varakas arabiöljysheikki oli kylläkin suuruudenhulluudessaan rakennuttanut oikean jättisuuren Dodge Powerwagonin itselleen ja eräs toinen Willys Jeepin oikeaan jumboskaalaan.

Klassikkoautojen harrastus ei vielä 80-90-luvuilla ollut saanut kiinnostusta arabiautoilijoiden keskuudessa,mutta 2000-luvulla mm. Kuwaitissa ja Arabiemiirikunnissa versoi pientä klassikkoautoharrastustakin,koska keräilyautojen entisöinnissä investointimielessä liikkui iso raha.

2015. Monster Willys Jeep Saudissa

Voidaan sanoakin,että Arabian lahden puolen itäprovinssin arabit oliva bisnekessä parempia "juutalaisia" kuin Punaisen meren rannan Al Hijazin provinssin ottomaanien jälkeläiset.
Itäprovinssi ihan historiallisesti oli ollut kauan sitten ennen muhamettilaisuuden syntyä alkukristinuskon ja juutalaisuuden keskuksena Arabian niemimaalla.

Jenkkiautojen lisäksi autohautausmailta sattui löytymään 50-60-lukuisia stuttgartilaisia johtotähtiäkin.
Arabit pitivät mersuja laadukkaina vaunuina ja joita mm. Juffali Bros. itäprovinssissa oli tuonut maahan vuosikymmeniä.
Juffalilla oli oma kuorma-autokokoonpanotehdas Jeddassa. Armeijanvihreää Mercedes-Benz kuorma-autoa voidaan melkein kutsua kuningaskunnan kansalliseksi kuormuriksi,koska niitä näkee tuhansia Saudin kaikilla pikiteillä....

Saudin mersukuvia
-------------------------------------

1961 Riyadhin keskussuki ja MB 190

1961
Amerikkalaiset ilmavoimien
upseerit Riyadhissa.
Takana MB 190

1958 MB 190 hyljättynä Riyadhissa

1980-lukuisia MB-vesitankkiautoja Jeddassa

Kaksi Saudin kansalliskuormuria

Muita klassikkoautokuvia Saudista:

1959 Cadillac Fleetwood myytävänä
Mansi Autossa ,Jeddassa 2013

1960. 1958 Chevrolet Bel Air
Dhahranin lentokenttätaksina

1960.1955 Desoto Firedome kuninkaan palatsin tiellä
Riyadhissa

1961.Duryiahin rauniot Riyadhin lähellä
ja 1955 Chevrolet Two-Ten

1961.Riyadhin keskussuki ja 1954 Desoto

1961 Riyadh.Saudipojat saluteeraamassa 1951
Oldsmobilen edessä

1961 VW Doppelkabine Yhdysvaltojen ilmavoimien
miehistöautona Riyadhissa

1961.1959 US Air Force Chevrolet Panelvan 4WD Riyadhin
lentokentällä

1961 Desoto Adventurer Riyadhin basaarialueella

jatkuu...Saudin autohautausmailta Manila Smoky Mountainille..

Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Tamperelainen romutarha 60-luvulla

Jonkun romu voi olla toisen aarretta
---------------------------------------------------------------------------
"On mulla Aarre verraton
Se kalliimpi on kultaa!"
..Aarre Romun rouvan lausahdus..

Pula-ja sota-ajat kokeneet vanhempani eivät yleensä koskaan heittäneet pois vanhentuneita tai rikkoutuneita vaatteitaan ja tarvekalujaan. Niitä joko korjattiin itse taikka korjautettiin ammattimiehillä.Vanhat vaatteet sekä kengänrajatkin kierrätettiin kesämökkikäyttöön putkinotkomaisiksi työasuiksi..
Kesämökin tarkoituksena oli yleensä rentoutuminen vuoden työrupeamasta,mutta meidän mökillämme kesälomaisin pidettiin alituisia talkoita koko kesäkauden ajan,eli lapsillekin mökkeily vastasi työtä vuorotta.
Kemiön Kiilan mökkimme ostopaketissa v.1967 tuli mukana entiseltä omistajalta,Mathildedalin telakan asentajalta Mickelsonilta,alumiinipellillä vuorattu  työkaluverstasvaja kattavin työkaluin ja venevaja,missä seisoi pukeilla särkisalolaisvalmisteinen avokajuuttainen Alli-sisälaitamoottorivene.
Suurimman osan alumiinipelleistä ja työkaluista Mickelsson oli tuonut salmen yli Kiilan vajaansa Alli-paatillaan hihaan tarttuneina Matildan telakalta...kylällä oltiin juoruttu.
Allissa oli Wire-sisälaitamoottori,joka kävi,mutta vene oli pahasti mätä eli se kelpasi vain juhannuskokon aineiksi .Wiren isärovasti taisi myydä tai antaa ilmaiseksi naapurin Wilenin Aarrelle, vanhalle laivurille,joka osasi kierrättää senkin oikeaan käyttöön.

1954 Maicomobil

Työkaluvajassa seisoi hurjan iso ja katettu 50-luvun alun länsisaksalainen 175cc-Maicomobil-skootteri,jonka lahjoitimme suomusjärveläiselle tutullemme ja siskonmiehen Variksen Epsan kaverille Korennon Olaville,joka ammatikseen korjasi itäautoja-ja pyöriä punaisen mökkinsä pihatallissa.
Minusta Maico näytti maailman rumimmalta skootterilta,jota minäkään lyhytjalkaisena tuskin pystyisin pitämään haarojeni välissä pystyssä. Vespasta kyllä olin unelmoinut,mutten koskaa ostanut.
Epsalla ja Olavilla oli erikoinen kaveruussuhde,missä kummatkin polttivat punaista norttia ja kummatkin ajoivat itävehkeillä..

Epsa ja Warre

Olavi mustalla satapiikkisellä MZ:llä ja Epsa agronomi-isänsä mustalla Wartburgilla. Kummatkin olivat puheliaita jokapaikan osaajia...Epsan ladellessa nortin kulmalta satiirisia kommentteja tasatahtiin ja Olavi 3 lausetta tunnissa.."No niin on ..Perkala!"
Tänä päivänä Maiconmobil-skootteri olisi erittäin harvinainen löytö ja kaikki itävehkeet MZ:ineen ja Wartburgeineen nostalgikkojen keräilykamaa..

Siihen aikaan 60-luvulla kaikki vanha näin kierrätettiin,jolloin vanhoista sota-aikaisista tai sotaa edeltävistä romuautoistakin purettiin taka-akselit traktorin peräkärryiksi ja moottori eturunkoineen vaikka pärehöylän agregaatiksi.Kukaan ei unelmoinut talon lähimetsään Valmetilla kuusien väliin väkisin vedetyn vanhan sodankäyneen 1939 Chevroletin entisöimisestä .....senhän kori oli umpiruosteessa ja konepistoolisarjojen rei'ittämä ikivanha kosla,mikä ei kelpaisi edes romuttamolle.
60-luvun nousukaudella autojen maahantuonnin vapauduttua haluttiin kaikkea uutta autoista kotitalouskoneisiin..ja vanhat 50-lukuiset ja sitä vanhemmat autot päätyivät romuttamoihin,

1956 Simca Vedette Marly

Minä autohulluna ja paljon ennen nykyajan autotaltiointihuumaa silloin voin pahoin,kun kotikaupungin torilla paikallisen VPK:n ruiskuharjoituksissa poltettiin 57-mallinen punavalkoinen Simca Vedette Marly-farmariauto,jollaisesta nykyiset Simca-fänit voisivat vain uneksia.Palokunnalle se oli vain yksi vanha kosla,jota kukaan ei halunnut.Edellisvuonna palokunta oli polttanut harjoituksissa vain vanhan paskahuusin torilla.
Kotikaupungissani sijaitsi joen länsirantapenkalla kävelyriippusillan vieressä Lehtisen autopurkaamo,jossa jo 60-luvun puolivälissä hitsipilleillä leikattiin palasiksi mm.brittiläisiä Ford Trader-kuorma-autoja.

1958 Uudet Traderit

Ford Thames Trader 40:n nokkapelti

1960-luku.Hurven Seppo
Vanamon tontillla
hinaamassa onnikkaa Lehtisen
autopurkaamolla

Ensimmäiset Traderit tuli maahamme n.1958 kieppeillä eli Traderien elinkaari kesti alta 10 vuotta.Isän sotafillarilla riippusillan yli ajaessani ja Traderien kohtalon nähdessäni pala nousi kurkkuuni.
Vielä tänäänkin Traderien entisöinti on paljon vähäisempää kuin muiden kuorma-automerkkien.
Muistan hyvin Traderin ensiesittelyn Salon Automyynti Oy:n pihalla kuin eilisen päivän.
Sen hytin muotoilu muistutti modernia synteesiä Amerikan Fordin maskein konepeiton brittiläisellä pystynenällä.
70-luvulle mennessä Lehtisen autoromuttamo oli jo muuttanut Valtatie 1:n varteen Tupurinmäestä vähän Muurlaan päin eikä Tradereista näkynyt enää jälkeäkään,mutta plaanilta pystyi bongaamaan vanhoja ja kuhmuisia Transitien koreja kaikkien muiden brittiläisten Austinien,Morristen ja Commereiden seassa..
Nykyään nuoremmat mobilistit kuolaavat vanhojen Transitien perään,mutta muut vanhemmat brittipakut unohdetaan taikka ohitetaan omituisina rumiluksina..

1964 Peugeot 404

Muuli 1250 XL

70-luvulla pääsin työkaverini 64-mallisella Peugeot 404:llä tutustumaan kaupungin kaatopaikkoihin,kuten Peppursuohon Teijon tien varrella. Kaverini oli todellinen käsityömies,jonka käsistä syntyi omakotitalon kellariin oikea verstas itsetekemin sorvein ja muine työstökaluin..joidenka osat tietenkin olivat lähtöisin kaatopaikalta.
Peugeotin peräkärryssä kuljetimme omakotitalon tontilta korjaamiamme rakennus- ja siivousjätteitä,mutta Peppursuolta takaisin ajellessamme peräkärry oli kaikesta metallisesta löytöroinasta painavampi kuin sinne mennessä..
Peräkärrykin oli taitavan keksijän omaa tekelettä eikä mikään kaupasta kalliilla ostettu ostettu Muuli..
Peppursuo oli hänelle todellinen aarreaitta,täynnä ruosteista kultaa!
Kaverini oli raha-asioissa erittäin tarkka mies,jollei melkein saita.
Eräästä toisesta romutarhasta romunetsintämatkallamme Turuntien varrelta löysin itselleni 56-mallisen Lambretta 175cc-skootterin,ostamalla sen romukasaan heitettynä snellmannilla (50 FIM).

1956  175 cc Lambretta
filippiinatyttären
ohjaamana

Kaverini verstaan pihalla rakensimme sen ajokuntoiseksi ja maalasimme sen sähkö-Wagnerilla Ford Taunuksen lakkahopealla.Sain sen jopa rekisteriin,mutta v.1980 ennen Saudiin lähtöäni myin sen yhdelle modaristikaverilleni,joten skootteeraus jäi minulta vähemmälle...
Oman Peugeotinsakin kaverini oli maalannut omatotitalonsa autotallin edessä yhtenä kauniina kesäpäivänä sähkö-Wagnerilla Tikkurilan emalimaalikartasta luunväriseksi.Emalimaalin kuivumisaika oli kylläkin pitkä,jolloin kaikki pikkuitikat tuppasivat tarttumaan maaliin kiinni...mutta lopputulos oli mielestäni mukiinmenevä ilman turhia maalinjuoksuja..
Automaalarin apulaisena minäkin silloin olin ja urakan kunniaksi kaadoimme maalareiden tapaan mukeihimme puolikkaan pullon Koskenkorvaa emalimaalipölyisten nenäkarvojen ja tärpätin hajuista karvaiden kurkkujen liuottimeksi.

1954 Armstrong-Siddeley
menossa Porkkalaan 1956

Romutarhojen lisäksi tutustuin toisen kaverini ja jenkkifänin,somerolaisen Piekkalan Hannun kanssa Salon- seutulaisiin lato- ja metsälöytöihin.
Hänellä oli Somerolla kotimaatilansa yhden suulin takana 54-mallinen Armstrong-Siddeleyn raato,josta hän lahjoitti minulle pisteosia,kuten sfinksikoristeisen kromimaskin,rosteriset takasivuikkunoiden raamit ja jarruvalojen umpiot.
Armstrong-Siddeley oli eräs lempiautojani lapsuudestani.koska naapurimme hellatehtaan Leinon omistajavelipojilla oli sellainen vaaleanvihreä tummanvihreällä katolla.
Se Armi seisoi päivisn hellatehtaan toimitalon edessä ihailtavanani.

1976..Laurentian ja Fiat 600,omat ensiautoni
Juhart

Hannulta ostin myös kanadalaisen 61-mallisen Pontiac Laurentanin,sen amerikkalaisen Catalinan serkun v.1976. Hannulla oli samanikäinen Oldsomobile 88 tolppamalli.Laurentian kulki Letukan kuutostekniikalla,mutta Hannun Oldssi oikealla vinkkelikasilla.
V.1980 ennen maasta lähtöäni panin ne Armstrongin pisteosat myyntilmoitukseen ja vasta Saudissa sain tietää salolaiselta keksijäkaveriltani,että Mobilisti-lehden Kai Lauri Bremer oli ostanut ne.
Hänellähän oli samanikäinen Armi.Kromimaskin olin lahjoittanut kylläkin siskonpojalleni.

1960  Chrysler Valiantin
varapyörävati

Asuessani Saloran vuokra-asunnossa 70-luvulla Rappulan kaupunginosassa,lenkkimatkoillani asuinrakennuksen lähimetsissä löysin 60-mallisen Chrysler Valiantin takaluukun yhden kallion päältä. Kannoin sen kainalossa kotiin ja ryhdyin autotaiteilijna maalaamaan Humbrolin askarteluemaleilla sen auringon polttamalle ja mustalle valevararengaskuhmun keskiölle arizonalaista autiomaavaltatietä.
Valiantin musta takaluukku syötti minun nostalgiafantasioitani,koska pikkukundina v.1960 pääsin naapurin pöksytehtailijan upouuden ja sysimustan Chrysler Valiantin kyytiin.Tehtailija oli saanut sen koeajattavakseen Kuopion Turon johtajalta Turuselta.
Takaluukku seisoi olkkarissamme avioliittoni loppuun asti v.1980,kun pääsin katselemaan oikeata autiomaamaantietä Saudi Arabiaan.


jatkuu..Arabialaisen autiomaan romut ja romutarhat..

Desert Benzin
Juhart