lauantai 13. lokakuuta 2012

Muikunsuolavettä ja ankanpyrstöä.Puusepänpoika ja pappi.

Kappalainen v.1942  kenttätykistön
 vänrikkinä
ennen sotilaspastorin laattoja.
Juhart 2012
  

Rovasti oli aina ollut erittäin muotitietoinen ja tarkka asuistaan.
Ainoastaan kesämökillä häntä vieras ei olisi tunnistanut hengenmieheksi sveitsiläisissä lederhoseissa,kauhtuneessa kipparinlakissa ja 30-lukuisessa virttyneessä maalin ja kalanperkausten tahrimassa tupakkatakissa.
Vapaa-aikana hän muistutti enemmän Ryysyrannan Jooseppia.
Virka-asuaan kaftaania hän kantoi aina rypyttömänä ja puhtaana toisin kuin seurakunnissa palvelevat risupartaiset radikaalipapit, jotka muistuttivat enemmän Valamo-luostarin kaalimaalla kuokkivia munkkeja.
Kaftaani palveli pappia pastorista rovastiin,joskin ennen eläkevuosiaan hieman mahan päältä kireämpänä.
Ruustinna olikin joskus maininnut savonkielellä,että "se rovastin mahapa se killottaa kuin kinkerjlampaalla".

Pappilan makuuhuoneen vaatekomero muistutti järjestyksessään ja siisteydessään sotilaan kaapin ja miestenpukimon synteesiä,missä tärkätyt paidat vaatehengareissa säihkyivät valopulverin puhtaina irtotakkien ja suorahousujen perässä Tärkätyt papinliperit,palloiksi pyöritetyt sukat ja viikatut nenäliinat oltiin laitettu militaristiseen järjestykseen komeron hyllyille. Vaatekomeron lattialla suorassa rivissä seisoivat boksatut patenttinahkakengät virkakengistä kävelykenkiin.Kas-Kas-plankkipurkki ja harja istuivat siististi komeron oven pussissa
Yhden ylikäytetyn ja kannoista linttaanastutun papin lakerikenkäparin ruustinna oli pistänyt vuoden 1963 joulunalusviikolla HOP:in pankin kulman Pelastusarmeijan koriin.Siitä kyllä nousi suuri haloo kotona,ruustinnan sanoessa etteivät patinat edes kelvanneet Hotokan juoppojen suutarien korjattavaksi ja että pikisuutarien sanojen mukaan kengät oltiin valmistettu jo ennen kapinavuosia.Papin kenkien kärjet nauroivat kuulema yhtä pahasti kuin "Kuopijon puuhevoset" siitä,että rovasti oli aina puheittensa ja saarnojensa aikana noussut päkiöilleen ikäänkuin pontta saadaksen.Tällä tavoin varpaillaan kuulema muutkin pienet suurmiehet,kuten Hitler ja Mussolini esiintyivät kuin ballerinat palopuheita pitäessään. Puheitaan kappalainen ei kylläkään Aatun tavoin harjoitellut vessanpeilin edessä.
Pappilan pääeteisen vaatenaulakossa seisoi samanlainen militaristinen järjestys puuhengareiden harmaissa ja mustissa poplareissa,talvimantteleissa ja ulstereissa.Naulakon hattuhyllyllä seisoi ryhdissä rivi mustia ja harmaita eedeneitä,fedoroita sekä homburheja.
Ruustinna oli "kasvantaviäräleekaasena" savolaisena laukaissut,että "vain rumat ne vuatteilla korreilee" verhotessaan omat runsaat muotonsa säyseisiin jakkupukuihin ja polvenpeittäviin hameisiin.Hän piti jaloissaan lievästi ulospäin linttaanastuttuja läskäreitä arkipäivinä tai mustia matalakorkosia kävelykenkiä virkatilaisuuksiin.Ainoana koruna mustassa puhäkoltussa hän piti kultaista Kalevala-brossia.
Vaatimattomuus kun kuulema kaunistaa.

 Ruustinna rekolissa
Juhart 2002



Pukeutumisessaan rovasti ja ruustinna erosivat toisistaan kuin koppelopari,rovasti koreana luonnon kruununa ja ruustinna värittömänä kuin maastoon sopivana.
Samoin myös luonteeltaan he erosivat täysin.
Antti ja Kaisa olivat kasvaneet yhdessä Iisalmen Sandelsinkadulla naapureina,Antti ruumisarkkupuusepän poikana ja Kaisa varakkaan tilallisen ja kauppiaan tyttärenä.
Kaisa oli lupsakka huulenheittäjä ja samalla tiukka komentaja eli sellainen savolainen piällysjnaenen.
Antti oli perheen painekattila,joka otti sisäänsä kaikki seurakunnan huolet.Pappilan pesueen riehaannuttua talvikylmillä sisätiloissa,hän ärjäisi Kaisalle siitä,miten oikeen ollaan lapsia kasvatettu ja kuritettu,kun jälkikasvu käyttäytyy kuin seinästä repäistyinä.
Sellaisesta epäluottamuslauseesta ja militaristisesta ärjähdyksestä perhekomppanian lottavääpelikin keittiölottana kulki varpaillaan melkein viikon,koska perheen päämiehen saarnantekoaiheet ja sinipilvissä leijuvat ajatukset olivat pudonneet alas harmaalle arkirealismin korkkimatolle.
Antti antoikin Kaisan hoitaa pesuen kurituksen sekä kasvatuksen,koska papin ammatissa hän omalta osaltaan sielunpaimenena joutui holhoamaan aitauksessa suurta seurakunnan karitsalaumaa,julistamaan kateedereilla ja saarnastuoleissa Raamatun Sanaa ja seisomaan tuulisilla haudoilla siunaamasssa pilvien taakse tuntemattomaan hiippakuntaan muuttaneita sekä pitämään vetoisten kyläkoulujen voimistelusaleissa rippikoulua ja kinkereitä.
Papin arki alkoi aina lauantaina päättymällä sunnuntai-iltaan,jolloin häntä odotti kuuma,sauna,missä hän omien sanojensa mukaan sai kuurata pois nahastaan sen haudoilta saamansa alituisesti tarttuvan kalmanhajun.
Saunanlauteilla papin mahaa kurni kymmenet paulakavikupilliset,piparkakut ja leivokset häistä,hautajaisista ja kasteitilaisuuksista,vaikkei hän ollut omasta mielestään mikään leipäpappi,vaan aito körttikodista lähtenyt kansanpappi,joka kuuluisan körttisaarnames Aku Rätyn vaatimattoman sarkapukuisen ja konttiselkäisen olemuksen sijasta pukeutui keikarimaisesti jo 30-luvulla kuin Stockmannin miestenasuvitriinin muotinukke.
Uskonnolliset aatteet hänellä Akun kanssa kyllä olivat samanlaisia herättäjäjuhlilla käynneillä ja Siionin virsien pakkopausseilla värssyjen välissä.

Aku Räty
Juhart 2012


Vielä 50-luvulla pappilan pesue sai kuulla isän päästelevän kantensa alta paineita äidille kyökin puolella kovemmin kuin äidin uusi ALU-painekattila tai kuten silloinen pastorska ja kappalaiska ilmaisi "kirkastuvan".Äidin omat kirkastumiset olivat lapsille jokapäiväistä pullaa,jolloin enimmäkseen pappilan Jussi joutui hakemaan pihan riippakoivusta sen Koivulan herran. Siskot saivat puolestaan lettisaparosta vetoa,tukistusta sekä luunappeja fyysisenä kuristuksena.
Ne isän kirkastumiset leimahtivat pelottavammin kuin se kyökin seinälle asennetun tohtori Junkersin "kylmänvedenkuumennusaparaatin" kosankaasuliekki isän jyristessä ukkosen lailla taivaankannen ankarana tuomarina,jonka valkokalvosisen käden etusormi heristeli uhkaavasti äidin nenän alla.
Silloin yleensä riideltiin talousrahoista.
Kovan ovenläiskimisen jälkeen pappilaan laskeutui välirauha äidin pitäessä viikon mykkäkoulua ja isän maatessa yönsä olohuoneen sohvalla.
Erään kerran 50-luvun puolivälissä isäpastori oli pistänyt melkein koko papinpalkkansa turkulaisen kraatarin tekemään mittapukuun,pastorskan joutuessa ostamaan kuukauden einekset Kallion lihakaupasta tiliin.
Riita aina puhkesi isän pukeutumisesta,äidin ilkuttua,että miten sitä papin pitää pukeutua kukkomaisen koreana virantoimituksissa kuin Tivoli Sariolan sirkustirehtöörin,kun lapset joutuvat töppäämään keitetyn perunan lohkoja muikunsuolaveteen läskisoosin sijasta ja jyrsimään Ylhäisten näkkileipää ilman meijerinvoita.

Kerran 60-luvulla rovastin vaatekomeron alkaessa pursua yli ,ruustinna oli kysäissyt,jos niitä vanhempia käyttämättömiä vaatteita voisi lahjoittaa vaikka Pelastusarmeijalle.
Isärovasti oli vastannut valkkaavansa itse sitten joulunalusviikolla,kun hän tavallisesti menee keräämään partiopoikien kanssa puliukkoja toripuiston soittolavan kyljestä seurakuntatalon saunaan pestäväksi vanhan vuoden lioista. Saunassa rovasti pesi puliukkojen selät sekä haarukat ajamalla tai trimmaamalla nikotiinin kellastamat parrat sekä leikkaamalla homeiset varpaankynnet.Saunoituksen perästä nämä saivat puhtaat vaatekerrat ja mahan täyteen papusoppaa sekä muutaman markan kouraan leipään eli Vilhonkadun Alkosta ostettavaan Vinetto- ja Sorbuspulloon. 
Kaupunkilaiset kyllä ihmettelivät myöhemmin,miten viinakaupan jonossa seisoi liekille haiskahtavia ja rovastin näköisiä asiakkaita pyhäpompissa ja kirkkoeedenit korvilla.
Ruustinna taas ei pitänyt juovikkaista Kalle-isävainaansa tuurijuoppoilun takia.
Hän kerran oli tyrkännyt kirkkoherra Savolaisenkin pää edellä alas pappilan portaista ,kun Aulis oli piruillessaan tullut soittamaan ovikelloa pultsarin vaatteissa.

Kunnallisten luottamustehtävien,Punaisen Ristin puheenjohtajuuden sekä monien liittojen jäsenyyksien takia rovastille pukeutumisen lisäksi ulkonäkö oli tärkeätä.
Hän kävi Rummunlyöjänkadun Heiskasen parturissa melkein joka viikko 50- ja 60-luvulla.
Jussi-poikakin yleensä pääsi isänsä mukana singleerauttamaan niskakarvojansa rajalla.
Isä leikkautti samoin kiharansa niskasta singleeratun rajan kanssa,jättämällä päälaineet pitemmiksi kaljun alun peittämiseksi.
Papin astuessa hoviparturinsa salonkiin parturitytöt piiloittivat lehtipöydältä kaikki Jallut ja
Kallet Heiskasen rouvan tarjotessa tälle viimeisen Seuran tai Apulehden,vaikka sielunpaimen olisi mieluummin lukaissut Suomen kuvalehteä.
Isä savolaisen viekkaana kerran oli kysäissyt Heiskasen rouvalta,että miten se parturinhomma pitäisi leivässä,jos kaikki miehet olisivat kaljuja.
Heiskasen rouva oli vastannut,että harva mies sentään kaljuuntuu ohimoilta.
Jussi viereisessä parturintuolissa lakana kaulassaan oli melkein pakon usuttamana ollut valmis laukomaan,että kaikki parturit ovat huoria,muttei kaikki huorat ole partureita.Asemakadun Pullin kolme kertaa eronnut parturitäti ja kaupungin kähertäjäliiton osaston puheenjohtajatar kun melkein joka viikonloppu kyhnii kuulema Hotelli Salon kabinetissa uuden varakkaan miesasiakkaansa kainalossa.
Näin korttelin pojat olivat kertoneet.
Jussi sai vain vängällä pidettyä suunsa kiinni.

70-luvulla mieskuontalomuodissa kutrit olivat pidentymässä harvojen mieskorvien nipukoiden enää näkyessä ikään kuin typistettyinä.
Seurakuntatalon talonmies ja meripartiolaisten partiojohtaja Jorkkukin oli kasvattanut punaisen korvia peittävän kuontalon sekä leukaansa ferrexin värisen pukinparran. Jorkku halusi näyttää oikealta kipparilta kuin Amiraali-kaljapullon etiketin amiraali Togo.
Seurakunnan mustatukkainen ja Koivistossa syntynyt nuoriso-ohjaaja Veikkokin oli kasvattanut mustat ohjaustankoviikset ylähuuleensa.
Veikko polki viikset vipattaen runko-Tunturipyörällä virassaan,vaikka hänellä oli harmaansininen Commer Cob-piilofarmari..
Rovastinkin parturikäynnit alkoivat vähentymään sukiessaan vessanpeilin edessä ohenevia ja harmaantuneita sekä pitemmäksi kasvaneita laineitaan ohimoilta ja päälaelta niskaan päin takatukaksi.Hän oli jo vessan loistelampun alla peilissä havainnut päälakensa sisäkumin paistavan.
Ruustinna kerran palatessaan kampaamosta uusi permanentti päässään oli käynyt näyttämässä olohuoneen sohvalla Bonanzaa katselevalle rovastille kampaustaan kysäisemällä:
--Eekös se Salome-kampaamo ossoo tehä oekeen mukkinmenevän permanentin?
Rovasti vastasi haukotellen:
--Noh...minnoon kyllä nähänä yhen Salomen ratsastavan hevosella nakuna yhessä elokuvassa ja sen naesenkuvan kiharat kyllä olj enemmin mättäänä huarukoissa!
--Sen kiharat kun ajjaa palajaaksi,niin ne sua mahtumaan desilitran emaljmukkiin.
Ruustinna oli laukonut takaisin silmääkään räpäyttämättä:
--Noh..millä iliveellä sinnäen sitten annat noetten niskakarvojes ankanpyrstön kasvoo noenj pitkiks?
--Pijan alat näättää lentoon lähtevältä telekältä!

Pappilan Jussi oli kuullut ulos mennessään vanhempiensa irvailua kuiskaamalla keittiössä tiskihukissa olevalle pikkusiskolleen:
--Isä ihan varman on kattonu kinos sen uuren hippioopperan Jeesus supertähti ja sen Hair-musikaalin.
Äiti oli kurkistanut eteiseen,nähdessään vain poikansa farkunlahkeen häviävän ovenraossa tiikkioven paukahtaessa abloylukkoon.
Alasmenevästä hissitä kuului hoilotusta:
--When the moon is in the seventh house....

Torikadulta lyseon rapatuista seinistä vielä kaikui Harekrishnaa,kun ruustinna tokaisi rovastille:
--Kasvatappas vielä poskilles oekeen pulisongit kun niin pojallas!
--Näätät sitten ihan aijolta Jonesin Tommilta!
--Kertovatten,ett sillä olisj pulisongit ihan pilissään!
--Pitkällä tukalla suat varoa sillä mopedilla ajjaessas,etteevät Absalomin kutrisj takerru kesämökin rannan punkkisiin lepänoksiin.

16-vuotias pappilan Jussi v.1963
Juhart 2012

                                    Aquarius--Let the Sunshine in.5th Dimension

.



torstai 11. lokakuuta 2012

Kadonnut sukupolvi.Seksi pistoolin tähtäimessä

A Scarlet hood ornament
Juhart 2003
SEKSI PISTOOLIN TÄHTÄIMESSÄ
----------------------------------------------------
Ja mitä avioliitto olisi ilman seksiä?
50-lukuisissa tutkimuksissa neljä viidestä naisesta kertoi saaneensa paljon tai keskinkertaisesti tyydytystä seksistä.
Korkeimman tyydytyksen saaneita tai niitä ,jotka kertoivat saaneensa olivat naiset,joidenka miehet kuuluivat ylempiin ammattikerroksiin.
Suulliset tunnustukset kertoivat toista.
Eräs lääkäri,joka oli haastatellut satoja avioituneita naisia kertoi,että puolet näistä eivät olleet koskaan kokeneet fyysistä tyydytystä,minkä olisi pitänyt olla sitä todellista ja rikasta nautintoa,mitä aviomiehet olivat kertoneet saaneensa.
Jotkut naiset ilmaisivat tyytymättömyyttään siitä,että seksiakti kesti vain kaksi minuuttia...wham-bam-thank-you-mam!!
Toiset seksologiatutkijat olivat päätyneet tulokseen,että useimmat naiset pitivät sukupuoliyhteyttä osana avioelämää siitäkin huolimatta,etteivät nauttineet siitä.
Eräs kuuden lapsen äiti antoi erittäin paljaan ja riisutun kuvan rakkauselämästään:
--Jokikinen kerta minun piti vilkaista kelloa,milloin isäntä saapuisi kuppilasta kotiin.
--Kuullessani rappusissa askeleet sammutin kamarin valot teeskentelemällä nukkuvani.
--Se tulee sänkyyn vatsa täynnä kaljaa ja alkaa kohmimaan minua.
--Haluaisin vain nukkua eikä tilannetta auta,että panisin vastaan tai kieltäytyisin.
--Saat kämmensyrjästä poskille,jollet alistu.
--Siihen ei liity mitään hellyyttä eikä rakkautta.
--Makaat seljälläsi siinä laskemassa välikaton halkeamia ajattelemalla,että katto tarvitsisi lipauksen tuoretta maalia..
--Minulle se on kauhea velvollisuus eikä mitään huvia,vaan likaista ja inhoittavaa arvonalistusta.
Tämä tutkimus voisi olla suuri isku 50-lukuisen naisen imagolle onnellisesta ja molemmin puolin tyytyväisestä aviosuhteesta.
Kuitenkin aina verratessa sitä aikaa nykyaikaan,missä aviopuolisot ovat tasa-arvoisia ja missä kummatkin osapuolet nauttivat seksistä oletamme,että sen puute vanhempiemme sekä esivanhempoiemme elämässä kuolettavasti haavoitti avioelämää.
Tällainen tiivistetty olemus ei yleensä pidä vettä.
Molemman osapuolen sopiessa siitä,mitä oletettiin  ja tultaisiin tekemään eli isä leivän hankkijana ja äiti kotirouvana,niin avioliittoa katsottiin lujaksi liitoksi.
50-luvulla suurimpana tehtävänä oli pitää perhesirkus rattailla sekä tien päällä siitäkin huolimatta,että siihen liittyi turhautumista ja halveksintaa.
"Love and marriage..gotta make like a horse and carriage!" lauloi Frank Sinatra,monesti avioitunut kruuneri.

                                         Love and marriage.Frank Sinatra


1900-luvun alun perheet olivat enimmäkseen suurperheitä.
Pappilan Jussin isovanhempien perheissä Iisalmessa oli viisi lasta kummassakin,mikä laskettiin pieneksi lapsimääräksi.
Köyhemmissä perheissä 8-10 lasta oli yleisin pellavapäämäärä,vaikkakin lapsi- ja kehtokuolemat olivat yleisiä.
Pappilan pesueessa oli viisi lasta,neljä siskoa ja Jussipoika kahden siskon välissä kinkkusiivuna. Siskot olivat ne sekaleipäsiivut. Siksi Jussia kutsuttiinkin kerrosleipälapseksi.
Vuonna 1956 nelilapsista perhettä pidettiin suurperheenä.mutta vanha kansa katsoi,että perheestä tuli vasta perhe kolmen lapsen poikimisen jälkeen.
Neuvolat ja perhesuunnittelukeskukset ehkäisyneuvonnan lisääntyessä alkoivat supistaa perheiden päälukuja.
Naisille essunlenkkien löysääminen oli alkua myös pienelle löysäämiselle vapauteen.

KOTIROUVA TUOTEVAMPPINA JA KODINKONEENA
--------------------------------------------------------------------------------

Audrey Hepburn Aamiainen
Tiffanyllä 1959
Juhart 2010
 Ranskalainen kirjailijatar Simone de Beauvoir kirjoitti ironisesti kirjassaan Toinen sukupuoli:
"Nainen on feminisyyden ruumillistuma velvollisesta ja hyvästä kumppanista ja kätevästä sekä hyväntuulisesta kotirouvasta."
Naisen rooli on koti- ja aviomieskeskeisenä nelinkertaista.
Naisihannetta korvaamattomana femiinisenä ja fyysisenä ihailun kohteena ei kukaan pane kyseen alle.
"Kuinka pukeutua ja viehättää miehiä" oli monen naistenkehden sarjakertomusten otsikkona 50-luvulla.
Erityistä painoa oltiin pantu mainoksissa yksilöllisiin kampauksiin lauseella "Hän haluaa sinut silkinpehmeänä".
50-luvun Fairy-tiskiainemainos korosti äidin pehmeitä  ja sitruunantuoksuisia käsiä.
Vain maalla emännät pistivät lipeäpyykin ja lypsämisen karhaisemiin kouriinsa pehmennykseksi Tummeli-nännivoidetta.
Kaupungissa pyykkituvan lipeän karhaisemat kädet olivat jo historiaa Hoover-pesukoneiden ja sähkömankelien vallatessa muuripadat ja pyykkilaudat.
Siroluiset,ampiasvyötäröiset,isorintaiset ja leveälantioiset mannekiinit esiintyivät muotilehtien sivuilla kävely- ja cocktailasuissa riikinkukkomaisen koreina minkkistoolissa.
Yhdellä tasolla vaimo oli miehensä kumppani ja lastentekokone,jolle oltiin luotu elokuvataivaan liha sekä tyylikkyys.
Toisin sanoen hän halusi mieheltään rakkautta,kumppanuutta,kotia,lapsia sekä taloudellista tukea,muttei antaisi miehen olla talouden päänä.

                                                 Fairy Liquid ad.

Kotiliesi-lehden pääslogaaninksi olisi sopinut sanonta,että "keittiö on kodin sydän,missä päivästä toiseen vaimo luo miehelleen rakkauden lahjoja".
Naisen paikka on keittiössä ja kuten eräs shovinisti irvaili "nyrkin ja hellan välissä".
Kodin ylistystä  kuuluteltiin maan kaikissa naislehtijulkaisuissa,joissa taloudenpito- ja ruoanlaittotekniikassa vaimolla piti olla Sammatin Elias Lönnrootin Emännyyskoulun sekä ravintolakokin diploomit essuntaskussaan.
--Jos pyykki meni kotiovesta ulos kemialliseen pesulaan,ei lapsillekaan jäänyt mahdollisuutta kotitalousoppiin!
Eräs kotirouva huokaili pyykkipäivän tärkeydestä..
Lehtien ja uuden näköradion pesupulverimainokset häpeämättömästi yhdistivät vaimon naisellisen puhdasta moraalia miehen Valo-,OMO-ja Sunlight-pulverien pesemiin vitivalkoisiin kauluspaitoihin.
Naistenlehdet tarjosivat muitakin neuvoja helpottamaan kotitöitä,oppimaan uusia keitti;reseptejä sekä tulemaan oikeaksi kutsuemännäksi.
Niksipalstoilla korostettiin järkeviä ostovaihtoehtoja sekä kulinaarisia taitoja,jotka olivat jääneet unholaan pitkän puutteen ja säännöstelyn vuosina.
Nainen oli talon tärkein henkilö erään naistenlehden mielestä.
Hänen aviomiehensä saattaa olla vahvempi ja älykkäämpi.
Hän voi olla firmansa johtaja.älykkö taikka kuuluisuus.
Vaimo voi tuntea itsensä alhaisemmaksi,mutta omalla hienolla tavallaan hän voisi lyödä koska tahansa miehensä laudalta.
Sitä kutsutaan naisen vaikutusvallaksi kotona.
Erään papin vaimo oli kerran lausunut raamatullisesti naisen osasta pappilassa:
--Minä palvelen!
Jussin kotipappilassa äitikappalaiska vahvana savolaisena "piällysjnaesena" olisi siihen lausunut: Minä komennan!
Yllätysvierailu rintamalta
Juhart 2012






Kadonnut sukupolvi.Teiniaikuiset ja avioliitto

50-luvun teinityttö
Teiniaikuiset ja avioliitto
------------------------------------------------ 

1950-luvulla teinejä ei vielä laskettu miksikään erikoiseksi etniseksi ryhmäksi,vaan nämä olivat yhteiskunnassa vain pian aikuiseksi tulevia koululaisia.
Silti vanhempien teinien tilanne saattoi olla suuri kysymymerkki.
18-vuotiaiden poikien asevelvollisuuskunto toi uuden yllätyksen,missä todettiin kutsunnoissa,että etenkin kaupunkilaiset syyniläiset kärsivät huonosta fyysisestä kunnosta ja koulutuksen puutteesta.
Armeijaahan oltiin aina katsottu miehistymisen kulmakivenä.

Tytöille ei ollut vastaavanlaista valmennusta naisiksi tulemiseksi institutionaalisesti.
Teinityttöjen ensimmäisenä päämääränä olii naimisiin meno.
Tyttöjä oli jo lapsesta asti kasvatettu äidin rooliin avioliiton palvellessa pyhänä normina sekä yleisenä tavoitteena.
50-luvuna alussa alle kolmekymppisten naisten avioitumisprosentti oli erittäin suuri.
Vähintäin neljäsosa kaikista kansankerroksista tapasi tanssiparketeilla ja tanssilavoilla,joita katsottiin parhaimmiksi hakumestoiksi. Kellohameiset,nailonsääriset ja punahuuliset seinänvierustaruusut istuivat näytillä kuin maatalousnäyttelyn valiolypsäjät,poikien seistessä ryhmissä keskellä lattiaa syynäämässä kelvollisia haettavia mustissa rippipuvuissa ja tonycurtismaisissa suaveleteissä,mitkä oltiin kammattu sokerivedellä taikka oikealla hiusrasvalla pompaduuripalloksi otsalle ja ankanpyrstöksi niskaan.
Koko illan parketilla haettiin ristiin rastiin,vaihdeltiin silmäyksiä,joskus parien käydessä buffetin puolella jaffalla tai kutemassa tanssilavan puuseen takana ja mahdollisesti myös povitaskupaukuilla.
Flirttailu silti pysyi varovaisen varmuuden rajoilla poikein Venus- ja Amirossi-kondomipakettien ollessa teryleenin takataskun lompakossa enemmänkin kerskailuaiheita kuin ehkäisyvälineitä.
Tämä oli vain alkua yleismaailmalliselle parittelusoinnille.
Velvollisuudentuntoiselle teinitytölle poikaystävän saaminen,vakiintuminen ja myöhemmin naimisiin meno sosiaalisena liittona olivat ensiaskeleita alttarille vähän yli kaksikymppisinä.
Useat tytöt päätyivät naimisiin vielä aikaisemminkin tultuaan raskaaksi.
Suurelle osalle nuorista aviovaimoista pyhittivät lauantait ja sunnuntait toivottujen levyjen radionkuunteluun,miestensä palvellessa varusmiehinä eri puolilla Suomea,mahdollisesti myös sinibarettina Suezilla taikka Kyproksella puolustamassa suomalaista demokratiaa.
Radiokuuluttaja luki nuorten vaimojen terveiset rakkailleen toivomiensa levyjen myötä.


                                        Liisa Pien.Tapio Rautavaara

Näin radion kautta yhdistettiin vaimoja ja lapsia kotona sekä kaukana kotipiiristä maata palvelevia aviomiehiä.
Sunnuntait olivat perusharsoina 50-luvun avioelämän siteille.
Koti täyttyi radiosta kuuluvista lämpimistä terveisistä, Karjalan paistin ja uusien perunoiden aromeista,mitkä stimuloivat kansan sydäntä riipaisevia tunteita sekä makuhermoja.
Poliitikot yrittivät yhdistää kansan moraalista ja sosiaalista henkeä perheyhteisön moraalisen ja sosiaalisen hengen kanssa puolueellisina kävelykeppeinä.
Lapsia pidettiin tulevaisuuden kulmakivinä melkein lahkolaisessa utopiauskossa enemmän kuin muita ikäluokkia.
Lapsiin uskottiin hyvinvointivaltion kehittyminen.
Hyvinvointivaltio ei pystynyt tukemaan sitä yksin ja uskottiin,että perhe tarjosi korvaamattoman kehityksen lapsen omalle kehitykselle.

Avainkanavina lapsiasialle olivat naistenlehdet,joidenka lukumäärä nousi 50-luvulla huippuunsa konservatiivisen Kotilieden,Eevan,Hopeapeilin,Me naisten sekä Terveys ja Kauneuden jne. myötä.
SOK ,OTK ja Kesko tarjosivat omia jäsenlehtiään kotirouvajäsenilleen.
Kaikki lehdet puhuivat yhteen ääneen perheasioista., avioliiton ollessa keskeisenä puheenaiheena.
Avioeroja katsottiin kulmien alta ja ne olivat vielä melko harvinaisia.
Papisto ei vihkinyt eronneita,kirkon edustaessa moraalista auktoriteettiä eroasioissa..
Eronneet julkishenkilöt joutuivat yleensä ivan ja irvailun kohteiksi..

Me Naiset no 4 1959
Kaukana Iso-Britanniassa,missä prinsessa Margaret v.1955 halusi naida eronneen miehen lentokapteeni Peter Townsendin,anglikaaninen kirkko pani hanttiin aivan samalla tavalla kuin kuningas Edward VII: n tapauksessa.
Kuningas astui alas valtaistuimeltaan pystyäkseen menemään naimisiin amerikkalaisen kaksi kertaa eronneen rouva Wallis Simpsonin kanssa.

Silloin kuiskailtiin paljon kirkon salaliitosta ja parlamentin jäsenten painostuksesta.
Kirkko ja parlamentti nojasivat kuninkaalliseen naimapykälään eronneiden kanssa.
Asenteet olivat kuitenkin pehmenemässä avioeroasioissa vuosikymmenen edetessä.
Kuningas Henry VIII:n eroista kukaan ei puhunut ääneen.

                                   I'm Henry the VIII. Herman's Hermits


Yksikään ei kyllä ajatellut erotapauksissa keskustelevansa asiasta lasten kanssa. Lapset päätyivät asumaan monessa tapauksessa kahteen eri talouteen ja saivat pitää kivut mahoissaan uskaltamatta lausua sanaakaan henkisistä paineistaan.
Avioliiton ulkopuolisista suhteista tiedettiin ja susiparejakin tunnettiin.
Todellisten tilastojen puute ei estänyt erästä tuomaria sanomasta,että ikävä kyllä ollaan päädytty pisteeseen,missä aviorikosta ja uskottomuutta katsotaan vain yhden pienen intiimin hetken tulokseksi.
Yleensä enemmistö tuomitsi avioliiton ulkopuoliset suhteet ja osoitettiin sympatiaa sitä aviosiippaa kohtaan,joka oli joutunut liiton rikkojan uhriksi.
Eräs aviorikoksen uhri 30-vuotias rouva kertoi keskustelleensa asiasta miehensä kanssa jäämällä rauhallisesti odottamaan,miten asiat mallaisivat ajan myötä.
Yhtenä vaihtoehtona hän toivoi miehensä suhteen vieraan naisen kanssa näityvän normaaliin kuolemaan,aviosiipan palatessa häntä koipien välissä kotiin.
Odotteluaikana hän kävi ostamassa itselleen uudet vaatteet,menemällä kampaamoon ottamaan uuden permanentin. Rouva oli yhtäkkiä muuttunut viehättävän näköiseksi kotirouvaksi homssuisesta ja murehtivasta alter egosta.

Papisto ei voinut ottaa kevyesti samanlaisella asenteella,että aviopuolisot sallivat aviorikoksia ja syrjähyppyjä pyhässä allianssissa,missä kärsivä osapuoli ei näytä välittävän tapahtuneesta tippaakaan.
Brigitte Bardot ensimmäisessä ulkomaisessa ja englantilaisessa v.1955 kuvatussa elokuvassaan Tohtori merellä sai päänäyttelijä Dick Bogardin ihastumaan ranskalaiseen seksipommiin.
Bogard ihailijalehdessä kertoi Bardotin näyttäneen,että seksi on taidetta,missä muut kanssanäyttelijättäret olivat pelkkää farssia.
Brigittestä uhkui ulos lämpöä ja täysin normaalia seksiä.
Bogard kuitenkin pelkäsi,että Bardotin seksuaalisuus myisi vain brittiteattereissa.
Amerikassa Bardotista tuli seksisymbooli.

Tohtori merellä

Bogardella englantilaisena Tauno Palona oli erikoista vetovoimaa naisiin verrattuna sen ajan filmisankareihin Jack Hawkinsiin,Norman Wisdomiin ja Kenneth Moreen.
Norman Wisdom oli pienikokoinen koomikko,Jack Hawkins taas kaappihomo.
Kenneth More tuli kuuluisaksi osastaan II maailmansodan jalattomana lentäjäkapteeniässänä Baderina.
Myöhemmin 70-luvulla brittinäyttelijöistä eniten koomikko Benny Hill vetosi paikallisiin seksiasenteisiin puoli-irstailla tv-sketseillään.
Hillin mieskuvat olivat naisten perien ja tissien tiirailijoita,jotka juoksivat heti pakoon mutkatonta tieä näkymättömiin,kun eteen tuli mahdollisuus intiimiin suhteeseen.

50-luvun tyypillisenä piirteenä oli kaikenlainen kauhistelu.
Amerikkalaisen seksologi Kinseyn raportti samoin ällötti naisia naistutkimuksissa v. 1953.
Seksisitä,joka oli tykkänään poissa yleisistä keskusteluista,ei koskaan mainittu sanaakaan.
Naistenlehdet ohittivat asian käsittelyn aina "tärkeänä avioliiton osana","fyysisenä rakkautena" ja jopa "intiiminä rakasteluna".
Romanssikirjoissa intohimo hyväksyttiin,seksiä ja lähentelyjä ei.
Kaksinaismoraali kukki valloillaan.
Fiktioissa,filmeissä ja näytelmissä oltiin systemaattisesti kierteleviä seksistä sensuuriin ja syytteiden uhassa.

50-luvun puolivälissä oltiin varpaillaan,jos jokin lausuma hiukankin tuntui rivolta.
Eräs brittiläinnen postikorttitaiteilija,joka enimmäkseen maalasi ranta-aiheita sai niskaansa syytteen maalattuaan rannalla pystyssä seisovan kivipaaden.

Täydellinen seksuaalinen tietämättömyys pohjautui toisten samanikäisten kokeiluihin sekä virheisiin,mitkä päätyivät joko avioliittoon tai aborttiin. Ehkäisykeinoista ei tiedetty eikä niistä puhuttu julkisesti.
Pojat kohmiskelivat tyttöjä pimeissä makuuhuoneissa. ja koulupoikien piti saada elämän faktat kokoon likaisista vitseistä,yleisten vessojen ja seinien seksuaalisista kaavapiirroksista.
Joskus kaveri saattoi vilauttaa koulun liiterin takana pehkautunutta mustavalkoista pornokuvaa lompakostaan jalkojaan levittävästä mimmistä.
Biologian opettajan taululle piirtämä selvityskaavio lisääntymissysteemistä sai monen oppilaan enemmän ymmälle kuin ennen oppitunnin alkua.
Opettajan liitutaululle piirtämällä putkikaaviolla piti olla jonkinlainen yhteys oppilaiden kehoihin?
Lisäksi oltiin huhuiltu,että seksi voisi olla hauskaakin.,mutta biologian maikan kuvaus seksileikistä näytti yhtä paljon huvilta kuin viemäriputkitukoksen avaaminen putkirassivaijerilla.

Avioliittoa edeltävää seksiä ollaan nähty ja siitä ollaan kuultu paljon kauemmin kuin uskotaan.
Gallupeissa oltiin todistettu,että suurin osa nuorisosta odotti olevansa neitsyitä ennen avioliittoa.
Pojat ja tytöt samalla lailla halusivat puhtaan aviosiipan.
Tilastot eivät kertoneet,josko nämä todisteet mallasivat yhteen.
Toinen raportti selvitti,että alle puolet kaksikymppisistä naimattomista naisista oli jo kokeillut seksiä.
Varakkaimpien kotien tyttäret olivat tutkimuslistan kärjessä. Seksiä minkäänlaisena tabuna pitämättömillä tytöillä oli omat riskinsä ja heille avioliittomarkkinat pysyivät rajoitettuina.
Neitsyyskulttuurissa heitä pidettiin käytettyinä eli kansankielellä korkattuina tavaroina ja heidän päälleen oli laskeutunut uhkaavampi varjo..abortti...josta hyvin harvoin edes hiiskuttiin.
Abortti oli kauhein ratkaisu.
Melkein jokainen tyttö yleensä tunsi jonkun,jolle vahinko oli käynyt ja joka oli käynyt jossain syrjäisessä talossa pikavisiitillä ruskea rahakirjekuori tai puolen kilon kahvipaketti maksuna käsiveskassaan.
Laillisia abortteja tehtiin paljon,mutta aina joku onneton sattui kuolemaan laittoman puoskarin käsissä.
Kuolemantapaukset olivat vielä korkeampia uhrien ronkkiessa metallivaatehengareilla sikiönalkuja ulos.
Gynekologiaa tuntemattomia puoskareita ei pitäisi yksin syyttää,koska aborttilaissa oli samoin vikansa.
Yleinen asenne abortteja kohtaan oli pehmenemässä,vaikka häpeä kirpaisi enemmän kuin tohtorin veitsi.
50-luvulla avioliiton ulkopuolella syntyneiden ns. laittomien lapsien määrä pysyi melko alhaisena ja alle puolet lapsista annettiin adoptioon.
Toinen puolikas otti viisaamman kurssin äidin ja lapsen hyväksi.
Silti yksinelättäjä-äidin oli vaikeata edes vuokrata huoneita tai huoneistoja vuokraisäntien ja- emäntien torjuvan asenteen takia.
Vasta 70-luvulla kunnat ja kaupungit avasivat jonotuslistat yksinelättäjä-äideille.
Yleisenä mielipiteenä 50-luvun aviottomista äideistä naistenlehtien perhepalstoilla pidettiin,että on suuri sääli,etteivät nuoret äidit ajatelleet tulevaa asemaansa,valittuaan moraalittoman vaihtoehdon.

Okie Mom
Juhart 2012
jatkuu...




Kadonnut sukupolvi 1.Sodanjälkeiset (sota)leikit .

 Coke R Us
Juhart 2012

SODANJÄLKEISET (SOTA)LEIKIT
--------------------------------------------------
Kotona toisin kuin ulkona leikit ja pelit olivat säyseämpiä.
Pappilassa ei sallittu pelata oikeilla pelikorteilla,joita äiti piti syntisinä,vaan Musta-Pekoilla ja Hassunkurisilla perheillä.
Äidille oli jäänyt pelikorteista jonkinlainen trauma siitä,että hänen oma äitinsä oli joutunut monasti lähettämään pikkutytön Iisalmesta junalla Kajaaniin ja Ouluun hakemaan isää kotin matkustajakotien savuisista pokkakamareista.
Kalle-isä lopulta 30-luvulla menetti Iisalmen kauppapuotinsa ja Mulanniemen tilansa pelivelkoihin.
Isäkappalainenkin Jatkosodassa kannaksen JsP:illä nukkui mielummin kaatuneiden teltassa,kun upseerien teltassa juotiin marskinviinoja ja läiskittiin lehmännahan kokoisia kortteja,ainakin läiskäysten mukaan.
Pappilassa ei ollut myöskään suosittua koronalautaakaan,mikä äidistä muistutti lievästi peliluolien biljardipeliä.
Muut lautapelit kuten Monopoli ja Afrikan tähti olivat sallittuja talvi-iltaisina ajantappamiskeinoina isän ollessa kauppalanvaltuuston kokouksissa tai seurakuntatalon voikkasalissa lentopallomatsissa poliiseja vastaan ja äiti seurustelemassa Lukkarinmäen Kotkanpesässä voimistelumaikka Irja Vesterä-Bernoullin kanssa.

Mutta saimmepa kotona jutella vapaasti toisillemme ihan verbaalisesti!
Nykyajan nuori voi istua puistonpenkillä tekstaamassa kännykällään vieressä istuvalle tyttökaverilleen Lolleja ja muita lyhennettyjä rakkauden tunnustuksina täydellisessä verbaalisen ilmaisun paitsiossa.
Puhelinta silti pappilassa emme lapsina saaneet käyttää kuin vastaamiseen.
Puhelinkoneeseen oli yksinoikeus vain isällä ja äidillä.
Se oli aikuisten ikioma lelu.
Samoin iltalukemisia sängyssä piti rajoittaa iltaisin kello yhdeksän jälkeen,äidin käydessä katsomassa sähkömittarin punaisen kiekon pyörimistä.varoittamalla lapsille,että "markka pyörii".
Siitä Jussille oli jäänyt ikuinen varoitus päälle,käydessään oman itälontoolaisen huushollinsa valoja katkaisemassa niistä huoneista,missä vaimo oli käynyt.
Samoin nykyään jäänteenä lapsuusajan varoituksista Jussi  käy sulkemassa vaimonsa perässä ovia ja sammuttamassa valoja,huomauttamalla oman äitinsä ikifraasilla,että " Onkos sinulla noin pitkä häntä?" tai "Oliko teillä siellä Filippiinien Baguion kodissa ovet tehty säkistä?"
1957 Salora Riviera
ULA-radio
Radiolaitekin eli se Saloran ularadio,mistä loisti maaginen esmeraldinvihreä verkkosilmä,oli pyhitetty aamu- ja iltahartausten,uutisten ja sään sekä sunnuntain jumalanpalveluksen kuuntelemiseen..
Kaikki Sävelradiot ja Lauantain toivotut olivat äidistä "rumputusta",vaikka kerran vuodessa Somerolta E-Type-Jaguarilla saapuvan pianonvirittäjän soittamat kupletit panivat tämän steppaamaan pappilan salin korkkimatolla.
Silloin äiti muuttui kappalaiskasta 20-luvun fläpperiksi ikuisessa polkkatukassaan.

 Kevätvirettä pappilassa
Juhart 2000
Ja nyt halutaan takaisin 50-luvun arvoja!?
Senaikainen yhdyskuntailmapiiri oli osaltaan erittäin ahdasmielistä ja vääristynyttä myös sukupuolirooleissa.
Naapureilla oli tapana pistää nenänsä toisten asioihin.
Nykyään kukaan ei voi kuvitellakaan,miten toisaalta tylsää ja kuivaa sen ajan elämä oli ja miten kunnialliset ihmiset käyttäytyivät julkisesti sekä kulissien takana...ja kuinka aivokuollutta monet aikuiset olivat kaulasta ylöspäin.
50-luvun renesanssi voisi kääntyä uuteen taantumukseen,tekopyhyyteen ja eräänlaiseen turtumukseen,mikä hyvin kuvaa silloista kääntötakin nurjaa puolta.
Osaltaan vuosikymmen oli ehkä monille niitä parhaita aikojakin.
Työttömyyttä oli vähän.
Aineellinen vauraus sodanjälkeisestä puutteesta oli lisääntymässä antamalla varmuuden ja turvallisuuden tunnetta.
Kymmenisen vuotta oli kulunut sodasta,jonka helmoissa vielä elettiin ja roikuttiin lujasti kiinni.
Monet,jos katsoi heitä ulkopuolisen silmillä,hyvinvoinnin keskellä näyttivät ärtyneiltä siitä,että sota hävittiin.
1945-53 Säännöstelykortti
Sokeri,liha,maito ja voi olivat vielä kortilla v.1952 jälleenrakennuksen aikana,jolloin viimeinen sotakorvausjuna lähti neuvostoliittoon.
Kaupungit olivat alkaneet urbanisoitumaan omakotialueiksi,kerrostaloalueiksi ja rivitaloyhteisöiksi.
Amerikkalaiset ja englantilaiset sotaelokuvat täyttivät elokuvateattereiden saleja.
John Wayne sukellusveneen kapteenina, Glenn Ford merijalkaväen luutnanttina ja brittiläinen Kenneth More jalattomana Spitfire-ässä Baderina olivat pappilan Jussin sotasankareita.
Amerikkalaisilla sotasankareilla oli komeat koppalakit ja univormut.
Suomalaiset sotaelokuvat keskittyivät Tuntemattomaan sotilaaseen sekä kasarmifarsseihin.
Rokat,Lahtiset ja Vanhalat olivat tyypillisiä armeijan muodottomissa pussihousuissa purnailevia ja piereskeleviä suomalaisotureita.
Intiaanikesä
Juhart
Kotinurkkien leikit olivat yleensä sotaleikkejä.
Aseet,kuten puupistoolit ja- miekat sekä jousipyssyt äitikappalaiska veisti kauppalan parhaana puunaisena korttelin pojille.
Nallipistoolit ostettiin Suvannon lelukaupasta fikkarahoilla Keskuksen talosta "toispualjokke".
Kun kyllästyttiin reukun paukutteluun,hakattiin nallinauhoja kivenmurikalla katukiven päälle kirkkokonttorin kanslisttin Salli Laakkion kiusaksi,joka sodan paukkeessa hakkasi syntymä ja- kuolintodistuksia ikivanhalla Adlerilla vikalyönneilla sydämentykytyksin.
Kirkkokonttori aina haisi kamferitipoille ja koipalloille.
Oikeat suomalaiset sotaleikit olivat uraa-uraa-huutavien vanjojen suolaamista konekiväärillä järvenjäällä,kun taas brittipojat ampuvat puupyssyillä Lontoon taivaalta alas krautsien ja fritzien "mersuja" sekä heinkeleitä.
Suomalaispoikien suut papattivat Maximilla ja brittipoikien Thomsonin Tommy-gunilla.
Suomalaisia tositarinoita sodasta pojat lukivat Kansa taisteli ja miehet kertoivat-lehdistä,vaikkakin kulman pojat väänsivät siitä Miehet taistelivat ja kansa kertoi.
Siitä huolimatta Rautatiekirjakaupan Korkeajännityssarjat ja Battler Brittonit antoivat pojille fantastisemman totuusvariaation sodasta.
 Farewell to her Arms
Juhart 2001
Vielä niin myöhään kuin v.1957 paikallisissa kinoissa sai katsella uutta sotaelokuvaa Kwai-joen siltaa,missä Alec Guinnes näytteli japanilaisen brittivankileirin majuria jossain Burman viidakossa.Vangit rakensivat rautatiesiltaa japanilaisen keisarillisen armeijan Siam-Burma huoltoradalle Rangooniin.
William Holden amerikkalaisena luutnanttina auttoi sillan tuhoamisessa,vaikkei oikeastaan ollut luutnantti,vaan tavallinen GI Joe.

Suomalainen konekiväärimies
 suolaamassa iivanahiihtosotureita
Juhart 2010
Korttelin pojat vihelsivät Kwai-joen marssia ihan vanhempien ärtymykseen saakka ja pappilan Jussiltakin loppui viheltäminen pistettyään talvipakkasessa kielensä pappilan takorautaportin tolppaan.
Äiti irroitti pojan kielen kuumalla alumiinisella teevesipannulla.
Ilmeisesti silloiset sallituimmat vihellysmarssit olivat Porilaisten ja Panssaripojan marssit.
50-luvun puolivälin jälkeen Suvannon lelukaupasta sai vihdoin ostaa ensimmäisiä polystyreenikokoonpanosarjoja.
1910 Ford Model T
ja Tiger Moth kaksitaso,
Kuvan Fordin kokosin
v.1958
Enimmäkseen ne olivat muoviin pussitettuja Airfixin lentokonemalleja,ilmeisesti 1:43-skaalassa.
Amerikkalaisella Revellillä oli myös tarjolla mm.1956-mallinen Buick Riviera hardtopmalli 1:25-skaalassa,mikä päätyi Jussin kirjahyllyyn koottuna ja maalattuna Humbrolin emaleilla sinivalkoiseksi ensimmäisenä taidonnnäytteenä.
Airfixin lentokonemallit olivat niitä sota-aikaisia hakaristisiä Messerschmittejä ja brittiläisiä Spitfireja,joita oli melko helppo koota polystyreeniliimalla vaatimattoman osakokonaisuuden takia.
Liimasta ja maaleista puolikuivina ne päätyivät Jussin virtuaalisiksi Englannin kanaalin ja Lontoon yllä taisteltaviin koiratappeluihin pappilan pihan hiekkalaatikossa.
Tappelun yleensä voittivat Spitfiret ja mersut räjäytettiin tulitikuilla ja nallipyssyn nalleilla kappaleiksi.
2000-luvulla tehty Suomen ilmavoimien
Brewster-pienoismalli
Suomalaisessa leluteollisuudessa ei vielä oltu äkätty valmistaa vastaavanlaisia hakaristi-Brewster-koneita eikä iivanoiden punatähtisiä tshaikoja sekä lend-lease Airacobia suomalaisten poikien virtuaalisiin ilmasotaleikkeihin kannaksen yllä.Valvontakomissiosta ja Kremlistä olisi ihan varmasti lähetetty virallinen nootti Plastolle ja Telex Oy:lle,suomalaisille muovileluvalmistajille fasismin jälleen herättämisestä.
Jussin makuuhuoneen liljatapetilla roikkui nastoilla kiinnitetty pahvitaulu kannaksen yllä tapahtuneesta ilmataistelussa,missä Brewster ampui Tshaikoja alas pilvien päältä. Sitä katsellessan raukein silmin Nukku-Mattia odotellessaan Jussi oli mielessään pilottiässä Joppe Karhunen,joka Lappenrannan lentotukikohtaan palattuaan maalasi Brewsterin ohjaamon alle runkoon punatähtijonoon lisää kolme punatähteä päivän tiputusten voittomerkiksi.
Suomen leluteollisuus oli silloin ehkä arka valmistamaan talvi- ja jatkosotien sotaleluja,koska puolustusvoimatkin olivat joutuneet palauttamaan sotakorvausten lisäksi kaikki iivanoilta evakuoimansa ja korjaaamansa lentokoneet,tankit ja sota-ajoneuvot viimeistä Molotov AA Gaz-kuorma-autoa myöten.
1939 Lotta-Svärd-
brosseja ja hihamerkki
Suomen ilmavoimien hakaristilogotkin vaihtuivat sodan jälkeen pyöreiksi sinivalkoisiksi renkaiksi ja Lotta-Svärd-liitto romutettiin fasistisena järjestönä,jolloin kaikki rintamalottien hakaristiset kaulabrossit piilotettiin piironkien laatikoihin.
Jussin äitkin piti IV-lotan hakaristibrossia korulippaassaan piilossa,alkaessaan käyttää parhaissa seurakunnan riennoissa kultaista Kalevala-brossia.
Äiti talvisodan aikana oli ollut susiturkissa kiikaroimassa tulipalopakkasissa Iisalmen vesitornin katolla niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita.

Vangittu partisaanivenakko ja voittoisat
 Suomi-Moskova liikenteen kuskit.
Juhart 2010
50-luvulla sotaleikeissään ja sarjakuvalehtiä lukiessaan pikkupojilla ei ollut käsitystäkään Spitfirejen ja Battler Brittonin ihailussaan,että Iso-Britannia oli julistanut sodan Suomelle jatkosodassa,Suomen tehtyä liiton natsi-Saksan kanssa.
Ironista myös oli,että amerikkalaiset hakaristi-Brewsterit taistelivat amerikkalaisia punatähti-lend-lease-Airacobria vastaan kannaksen yllä.
Britit ja jenkit toimittivat Neuvostoliitolle isoja lentokonekokoonpanosarjoja 1:1-skaalassa Murmanskiin plus Willys jeeppejä ja GMC- että Studebaker-kuorma-autoja kymmenintuhansin kappalein.
Studebakerista neukut kopioivat itselleen Gorki Aftomobili Zavodissa Gaz-kuorma-auton,joita YYA-sopimuksella tavaravaihdossa saatiin Suomeenkiin ruostumaan tuhansia kappaleita 50-luvulla.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilaterilaarinen vaihtokauppa ei ollut suosiollista Suomelle,mikä toimitti itään laatutuotteita.
Sotakorvauslaitteistakin neuvostoinsinöörit vaativat pilkulleen parasta laatua.
Eräänä naurettavana tapauksena pidettiin satamahinajatoimitusta,minkä spekseissä vaadittiin niihin asennettavaksi saunatkin.
Venäläinen kontrolli-insinööri oli vaatinut saunan lauteet tehtäväksi kuparista haapapuun sijasta.
Hinaajien luovutuksessa suomalaiset lämmittivät yhden hinaajan saunan pyytämällä venäläisvieraita ensimmäisinä istumaan lauteille plus 120-asteen löylyssä.
Yksikään suomalaisvieras perän polttamisen pelossa ei istuutunut lauteille,jotka hiljaa vaihdettiin haapapuisiksi.
Silloin suomalaiset eivät enää lyöneet päätänsä Karjalan mäntyyn,vaikka itäystävät polttivat peränsä.

 Leningradilainen Moskvitsh
Juhart 2011


jatkuu.









sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kadonnut sukupolvi.50-luvun hävinnyt maailma.

Jussi ja puuautot
Juhart 2003

KADONNUT SUKUPOLVI
-----------------------------------------
50-luku oli sellaista nyt lopullisesti hävinnyttä viattomuuden ja puritanismin aikaa.


Moni 50-luvulla kasvanut muistelee vuosikymmentä etäisen nostalgisella lämmöllä ja sumein silmin.
Aktiivinen unohtaminen on useimmilla karistanut muistista kaikki epämukavat ja epämiellyttävät kokemukset selkään saamisista,ankarasta koulukurista sekä yleensä kaikesta sellaisesta kateudesta, mitä kavereilla oli..ja jota itsellä ei ollut.

Jussi oli syntynyt sodan jälkeen vuoden 1947 syykuun 30. päivänä,Sorjan nimipäivänä eikä siten joutunut kärsimään ulkoisesti talven tulipalopakkasia lilluttuaan äitinsä mahassa paksujen pässinpökkimien suojassa.
Vanhemmiltaan hän oli myöhemmin kuullut,että Talvisodan pakkaset olivat olleet vuosisadan kylmimmät.
Itse hän koki samanlaiset pakkaset vasta 20 vuotta myöhemmin ennen vuoden 1968 Tsekkoslovakian kriisiä palvellessaan Hangon Rannikkopatterissa alikersanttina,jolloin Russarön linnakkeen ja esikuntapatterin varusmiehet pantiin marssimaan HangostaTammisaareen johtavaa tietä -45-asteen pakkasessa parisenkunta kilometriä
Oikeastaan marssia ei tehty pikitiellä,vaan kahlaamalla tienreunustan paksussa hangessa täyspakkaus selässä potentiaalisen ilmavaaran takia,jotta varusmiehet kokisivat isiensä tuskat Talvisodasta. Lepotauolla soppakanuunasta keittiömiehet kippasivat pakkiin hernerokkaa lämmikkeeksi.
Seuraavalla lepotauolla takaisin Hankoon päin marssilla,jolloin jalkarätit olivat kiertyneet saappaankärkiin tai villasukat olivat polttaneet vesikelloja päkiöihin,soppakanuunasta kauhottiin mannapuuroa pakkiin,jolloin jäätynyt rokka sulaessaan antoi lisäfleivöriä puuroon.
Maitokin pakinkannessa oli yhtä hileistä kuin pakkasessa jäätyvä avantovesi.
Näin suuria ikäluokkia rankaistiin isien kärsimyksistä.

Sodan päätyttyä melkein kaikki sodasta kärsineet maat Euroopassa olivat alkaneet saamaan amerikkalaista Marshall-apua.
Neuvostoliiton intressipiiriin kuuluneet ja kapitalismin kirouksesta vapautetut maat jotuivat kieltäytymään amerikkalaisesta avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät jäisi kiitollisuuden velkaan Yhdysvalloille.
Jooseppi laski Suomen välistäputoajana Neuvostoliiton intressipiiriin hävinneenä maana,joka joutuisi maksamaan 600 miljoonan dollarin sotakorvaukset äiti-Venäjälle koneissa.laivoissa,vetureissa ja raaka-aineissa.Yhdysvallat olivat luvanneet miljardin dollarin lainan Neuvostoliitolle,yhtäkkiä kieltäytymällä vipistä,jolloin Stalin valvontakomission päämiehen kenraalieversti Zdanovin kanssa päätyivät puristamaan Suomelta sotakorvauksia niin paljon kuin pystyivät vuoden 1939 dollarikurssiin. Stalin oli varma Suomen kyvystä maksaa velkansa,koska Suomi oli I maailmansodan jälkeen ainoana maana maksanut Yhdysvalloille velkansa.
Britannian pääministeri Winston Churchill oli ainoana epäilijänä sanonut korpimaisen Suomen maksavan sotakorvauksensa kärpännahoissa.
Siinä Winston kerrankin oli väärässä,vaikka loordina pääsikin maalattavaksi kärpännahkaviitta harteillaan.
Ruotsi Pohjolan ainoana sotaakäymättömänä maana avisti lisäksi Neuvostoliittoa 250 miljoonan dollarin jälleenrakennuslainalla.

Jussin syntymävuotena 1947 oli kulunut kaksi vuotta sodan päättymisestä ja silloin elettiin säännöstelyaikaa samalla,kun tehtaissa rakennettiin sotakorvauskoneita -laivoja ja -junia Neuvostoliittoon toimitettavaksi. Luovutetun Karjalan Kannaksen Repinissä eli entisellä Terijoella pystytettiin voittajille ja työnsankareille suomalaisvalmisteisia puutaloja sodassa tuhottujenTerijoiden huviloiden sokkelikiville.Suomessa tarjottiin sotaveteraaneille muutama hehtaaria korpimaata raivattavaksi rintamamiestiloiksi,jotka runsaan kymmenen vuoden päästä muuttuivat kylmiksi tiloiksi ja pakettipelloiksi.
Elintarvikkeet olivat kortilla ja vasta v.1948 ensimmäinen kahvilaiva Herkules toi Etelä-Amerikasta kauan kaivattuja kahvinpapuja Pauligin paahtimolle.
Suomen teollisuus sotakorvaukien ansioista oli nousemassa jaloilleen niinkuin siunauksena iivanan mahorkanhajuisessa manttelissa.
Valvontakomission venäläinen komissaari Andrei Zdanov nosteli yhdessä pressikuvassa (1944) viekkaan näköisenä shampanjalasiaan presidentti Paasikiven värisevän kaksoisleuan alla,entisen tsaarinvallan aikaisen senaattorin ja Siperian vangin katsellessa karsastavalla silmällään presidentin linnan kimeltäviä kattokruunuja.
Kuvaa ei julkaistu suomalaisessa lehdistössä poliittisista syistä,mutta Time-lehti ensimmäisenä ulkolaisena lehtenä uskaltatutui panna foton levikkiin.


Andrei Zdanov 40 kopeekan postimerkissä
V.1947 kunniallinen venäläinen valvontakomissio jätti pääkallonpaikkansa Hotelli Tornissa,jättämällä jälkeensä hotellihuoneet yhtä pahaan siivoon kuin aikoinaan iivanasotilaat karjalaiset asuintalot.
Kenraalieversti Zdanov ei kerinnyt näkemään v.1952 viimeistä Helsingistä Leningradiin lähtevää sotakorvausjunaa,kuoltuaan sydäninfarktiin v.1948.
Vodkalla ja shampanjalla oli oletettavasti ollut osasyytä infarktiin ja äkkikuolemaan.

Juho Kusti Paasikivi oltiin valittu presidentiksi v.1946,marsalkka Mannerheimin luovutettua paikan terveyssyistä.
Marski oli matkustanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään ja kirjoittamaan saksankielistä omaelämäkertaansa "Erinnerung",joka julkaistiin v.1952.


J.K.Paasikivi

Marsalkka Mannerheim ratsailla


 Vuoden 1947 kesä oli ollut erittäin lämmin Jussin muhiessa äidin mahassa ja imemässä sikiöönsä yhden iisalmelaisen ensimmäisiin autoilijanaisiin kuuluvan savottaren mobilistigeenejä.
Samana vuotena Iso-Britanniassa esiteltiin ensimmäinen sodan jälkeinen automalli Austin Devon,jota tulisi seuraamaan v.1952 Austin Somerset,Westminster ja Cambridge.
Austinin sisarmalli Morris sai uuden maakuntasarjanimen Oxfordin sekä Morris Caragen kotipaikkanimisen Cowleyn.
Suomeenkin päin brittiläiset autonvalmistajat ryhtyivät tuomaan näitä maakuntamalleja kovan ulkomaanvaluutan hankkimiseksi saarivaltakunnan jälleenrakentamiseksi.
Iso-Britanniassa mm.elintarvikkeiden korttisäännöstely kesti kauemmin kuin Suomessa,vaikka britit voittivat sodan ,pienen Suomi hävitessä sen.
Suomessa äkättiin vasta 1960-luvulla käyttää patrioottisia maakuntanimiä,vaikkakin upouusissa tykkiveneissä Karjala ja Uusimaa.
Jos Suomen pienautoteollisuus olisi noussut jaloillen uuden Wiima-auton myötä v.1957,niin mallistoon oltaisin varmaankiin liitetty maakuntanimiä Hämeen ja Lapin väliltä.

Synyttyään silloin v.1947 autottomaan pappilaan Jussi sai päristellä jo konttausiästä santalaatikossa punaisella Maserati A6-kilpurilla.Oikea Maserati A6 oltiin annettu v.1947 kuuluisan kilpa-ajajan Juan Manuel Fangion käyttöön.V.1954-56 pappilan evakkomatkalla isän pastoraalitutkinnon aikana Harjavallassa Jussi kuolaili kirkonkylän paperikaupan ikkunan takana vitriiniin asetettuja autokiiltokuvia.Vaaleanvihreä ja pulleaposkinen Austin Somerset-kiiltokuva oli hänelle mieluisin hankinta liimattavaksi ruutupaperivihkoon.
Pauligin autokuvastoalbumiinsa hän sai liitettyä vasta Salossa v.1956 melkein kaikki pahviautokuvat, äidin jauhatettua Jussilla Mauri Bergrothin siirtomaatavaraliikkeen kahvimyllyssä Huomio-kahvia nollan jauhatuksella.

Juan Manuel Fangio tällä kertaa Ferrarilla
Juhart 2003
Nisupulla,Pauligin Presidentti ja autokuvat vielä tänäänkin ovat Jussin suurinta herkkua.
50-luvun vaihteessa pappillaan saatiin suvun Amerikan tantan Marshall-avustuspaketti Michiganin Ypsilantista,josta vielä 60-luvulla isän työpöydän kulmalla mustan bakeliittikiekkopuhelimen vieressä seisoi sininen Pointers-piipputupakkapönttö.
Se oli Amerikan apua isän tupakannälkään.
Isä oli ketjupolttaja tuprutellessaan ruoka-ja saarnanvalmistussavuja pikkubostonista puuholkissa.Vain aasialaisessa flunssassa kerran 60-luvulla ja v.1943 kannaksella rintamaflunssassa tälle ei tupakka ollut maistunut.
Jussin opittua isän työhuoneen bostoninsavussa tupakoinnin salat,hän kerran pihisti isän Pointers-purkista käyrän hopeaholkkisen Lillehammerin ja pesällisen kuivunutta piipputupakkaa.
Kellariliiterissä sytytettyään piipun,hän yski itsensä puolitajuttomaksi rutikuivista piipunporoista,jotka haisivat nurkantakaiselta kessulta ja palaneilta varpaankynsiltä.

Jussin 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia,partoleirejä sekä pappilan viiden huoneen pystyuunien lämmittämistä.
Leikittiin pihassa ja Rummunlyöjänkadulla kuurupiiloa,sheriffiä ja konnia korttelin kavereiden kanssa ilman perverttisten namusetien sekä kidnappaajien pelkoa.
Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista sekä rystysistä ja revittiin housuunpersustat Leinon hellatehtaan aidalle ja pihariippakoivuun kiipeämisissä.
Kukaan kavereiden vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku pojista tuli sidotuksi pihan riippakoivun runkoon panttivankina.
Kotona äiti lipasi korvapuusteja ja luunappeja tottelemattomuudesta ja riehaantumisesta antamalaa aamuisin lisärangaistukseksi ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaöljyä ennen kouluun menoa.
Äidin kanelisista keittiön pöydälle lämpimälle uunipellille pellavapyyhkeen alle pannuista korvapuusteista hän piti kuin hullu pullasta.

 Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä
Juhart 2002
jatkuu...