perjantai 19. huhtikuuta 2013

Jussin vanhemman polven potrettialbumi


Palkkajonossa


Nuorena karvan yli kaksikymppisenä en ajatellut paljoakaan vanhenemisesta,mikä kuului vain teini-ikäisten haaveisiin ajo- ja viinakortin saamiseksi 18-vuotiaana.
Itse olin niinsanottu "vanha" Russarön linnakkeen alokkaille,siviilin häämöttäessä v,1968 heinäkuussa.
Vanha tässä tapauksessa merkitsi vanhempaa ikäluokkaa.
Isosaaren reservinaliupseerikoulun kouluttajana oli eräs yli nelikymppinen vääpeli,jota pidimme vanhana pappana.
Hiihdossa tämä pappavääpeli löi kaikki kaksikymppiset oppilaat.

Nuoruudessamme kasvoimme pappilan pihapiirissä ja korttelissa tosi vanhojen ihmisten ympäröimänä ja jotka olivat syntyneet 1800-luvun loppuvuosikymmenillä.
Vanhin vanhuksemme oli seinänaapurin Fammu-täti,joka v.1963 oli täyttämässä 93 vuotta. Vanhuudestaan huolimatta hän suoraselkäisenä istui Torikadun asuntonsa portailla nauttimassa kevätauringosta tummansinisessä kävelypuvussaan ja 1910-luvun olkinen lierihattu valkoisilla hiuksillaan.
Fammu olikin korttelin Grand Old Madame.
Mamma
Pappilaa vastapäätä seisoi Rummunlyöjänkadulla pitkä talo,jonka lasiverannan katto näytti olleen ikuisesti notkollaan.
Sitä kutsuttiin Pelkosen taloksi,jonka viimeinen vanha asukas Pelkosen mamma ikäihmisenä toimi tontin talonmiehenä..tai oikeastaan talonnaisena. Mustassa mekossaan ja huivi leuan alle kiivaasti sidottuna Pelkosen mamma luuti katuosuuden hevosen- ja koirankakoista. Mustasta koltustaan huolimatta mamma ei kuulunut kirkkoon,vaan hänen taustansa oli lähtöisin "punajuurista".
Joskus Pelkosen mamman pojanpoika Seppo kutsui minut heille katsomaan isoa Tex Willer- ja Pecos Bill-sarjakuvalehtikokoelmaansa "kammariin".Porstuasta piti nousta keittön pihalle päin kallistuvalle lankkulattialle ja sitten sinne kammariin,jota hallitsi vanha  nelitolppainen vedettävä vuode ja lakattu klaffipiironki,jonka pitsiliinan päällä seisoi kuva nuoresta punakapinallisesta pariskunnasta.
Mamma oli kuvassa se nuori kivääriin nojaava morsian.
Vastakohtana Torikadun kulman takana Fammun yksiön kammarin "sekretäärin" eli piirongin päällä seisoi ryhmäpotretteja hyvinsyöneistä ylioppilaslakkisista miehistä ja komeakupuisista naisista katettujen pöytien äärestä skoolaamassa shamppanjaa.
Näin kaksi vastakohtaista  vanhaa maailmaa eli rinta rinnan samassa korttelissa.
Jos Fammu ja Pelkosen mamma olivat silloin tosivanhoja,niin ihmettelimme kotona perhevalokuva-albumeja katsellessamme,että omatkin vanhemmat olivat silloin 1910-luvulla maailmaan tehtyinä jo "vanhoina syntyneitä"
1928 Antti eturivissä vasemmalla seisomassa
                           
1933 isä yljoppilaena
14-vuotias isänikin yhdessä luokkakuvassa näytti partiopusakassa ja lapikkaissa kasvoiltaan pienikokoiselta ukolta.Ylioppilaskuvassa hän 19-vuotiaana näytti 30-vuotiaalta ja oikeastaan vuosien varrella hänen kasvonsa vain komistuivat.Isä näytti komealta vielä yli seitsenkymppisenäkin.
Jos itse olisin katsonut peiliin 14-vuotiaana nykyisellä pärställäni,en tunnistaisi itseäni samaksi henkilöksi.Toisin kuin isäni minä olin nättipoika nuorena sinne 50-vuoden haamurajaan,jonka perästä aloin rumistua hiustenkin sanottua irti päälaelta. Äiti taasen minusta oli samannäköinen jo pikkulikasta asti ikuisessa polkkatukassaan. 50-vuotiaana hän näytti ikäistään vanhemmalta silloin piilevän sairautensa takia.Hiusmuodistaan hän piti kiinni loppuun asti,kun taas isä kasvatti 70-luvun muodin mukaisen sorsanpyrstöletin niskaansa.






Isäpastori 1956


Isärovasti 1976

Kaisalotta 1941


Kaisapastorska 60-luvun taitteessa
Kaikki töissä käyvät ja työtä tekevät ihmiset lapsen silmissä näyttivät vanhoilta. Etenkin maatöissä ja yleensäkin maalla ei nähtävästi tunnettu eläkeikää,vanhuksien raataessa raskaissa töissä loppuhenkäykseen saakka.
Itsekin 60-luvun alussa paiskin kesätöitä Salon lähellä Inkereellä Elomaan tilalla. Heinätöihin,sokerijuurikasmaan harvennukseen sekä perämetsien takaisten peltojen salaojitustöihin maatilan isäntä oli saanut kerätyksi seudun vanhimmat työmiehet,joista monikaan ei ollut käynyt kertaakaan 10 kilometrin päässä sijaitsevassa kaupungissa.
Maatyömiehen sarkapukukaan lippalakein ja puolikumiteräsaappain ei ollut muuttunut sataan vuoteen.
Rummunlyöjänkadulla vanhan viljavaraston seinässä oli pitkään Helanderin mamman kioski,josta kävin ostamassa lakupatukkani. Kioskin puupenkeillä istui kello neljän jälkeen vanhoja hellatehtaan työmiehiä nauttimassa tuurin päätyttyä leveäharteista pilsneriä.
Helanderin mammakin oli varmana syntynyt edellisen vuosisadan loppupuolella.Mamman lähetti- ja vanhapoika Anselmikin sarkapuserossaan ja diagonaalihousuissaan yli nelikymppisenä näytti vanhalta syntyneeltä.

Kioskimamma

Vanha seppä

Maatyömies Työmies-pöllitupakka-
paussilla

Heinämies

Vanhaisäntä

Happy Hour

Viitasaaren kunnallinen vesijohto

Pappa ja piippu

Mammat promenaadilla sota-aikana

Sisävesilaivakippari

MS Atlantan kippari
Metsätyömies
Saudi Arabiassa ihmiset vanhenevat nopeammin kuuman sään armoilla. Silti näitä vanhoja beduiinipappoja tapaa pickupiensa ratissa,autokorjaamoiden asentajina tai basaarimyyjinä.Useimmat ovat pienikokoisia ja sitkeitä jemeneitä.Meilläkin oli yli kuusikymppinen jemeniläinen Abdo-kahvipoika.
beduiinipappa

Sinbad-merimies Arabianlahdelta

                                               
Lola Sining kirkossa
Filippiineillä vanhuksia pidetään kotona poislähtöön asti.
Maan kulttuurissa vanhempien tehtävänä on kouluttaa lapset sairaanhoitajiksi,tohtoreiksi,insinööreiksi ja muiksi akateemisiksi ammattilaisiksi,jotka tulisivat pitämään vanhuksistaan huolta kuolemaan saakka.Sellaista perinnettä pidetään eläketurvana,koska maassa ei vielä tänä päivänäkään ole kunnon kansaneläketurvaa mm. kotirouville.Vanhuksia näkyy paljon myös suvun onnekkaimpien pyykkäreinä ja puutarhureina,kuten meidänkin perheessä.vaimon äidin sisko Auntie Sining pyykkäsi palkkaa vasten meidän Molaven huushollissa yli 80-vuotiaaksi asti. Sining oli uuttera ja sitkeälihaksinen puurtaja,joka koskaan elämässään luku- ja kirjoitustaidottomana ei ollut kuullut mistään eläkeiästä.Rouvani Papa Antero oli Molaven talomme puutarhurina kuolemaansa saakka.Hän ei halunnut levätä laakereillaan nauttimalla elämästään talon verannalla vapaahetkinään San Miguel-kaljapullon tartuntaetäisyydellä.Elämäntyönsä hän oli tehnyt apteekkarina.Rouvani Mama Catalinakin pantiin arkkuun Molaven talossamme saamalla oikein Cadillac-hauturin kyydin hautausmaalle.
Lolo Antero

Alms for the Poor

Igorot-vaari

Filipino WWII veterans

Lola Donya Andang
Loppuun olen pistänyt kuvia vanhenemisesta Amerikassa eri yhteiskuntaluokissa.
Siellä vanhetaan nykyään pitempään,vaikka suuren 1930-luvun pula-ajan keski-ikäiset ihmiset näyttivät ikäänsä vanhemmilta.Kova työ ja hedelmätön maaperä sekä kuivuus pakottivat tuhannet farmarit pakkaamaan perheensä ja vähäiset omaisuuteensa vanhoihin T Fordeihin ja muuttamaan länteen työnhakuun.

Waiting for the Knock at the Door

1936 Farmer Demonstrators

My 100th Anniversary Fag

Grandparents

Migrant Farmer

Henry Ford

Old Sailorman

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Hollywoodlandin Babylonia Jussin elokuva-albumissa

Charlie in Hollywoodland
Juhart
Elokuvahulluna autohulluuden jatkeena olen aina tykännyt maalata kuvia selluloidilta.
Alkusysäyksen filmien katseluun sain mustavalkotelevisioista näytettyjen Charlie Chaplinin,Stan Laurelin ja Oliver Hardyn,Harold Lloydin ja Buster Keatonin slapstickfilmeistä Hollywoodlandistä.
Piskuinen syrjäkylä Los Angelesin  ja Hollywood Hillsin kyljessä alunperin kulki sellaisella pitkällä nimellä kuin Hollywoodland. Kylä oli jopa saanut kaupunkitittelin v.1903,mutta ilo jäi lyhyeksi,kun se liitettiin Los Angelesiin.
                                               

Hollywoodland 1920-luvulla
                                           
                                           
Charlie Chaplin sattui olemaan syntyisin etelälontoolaisesta Lambethistä sieltä Thames-joen mutkan ja Vauxhallin sillan kupeelta .Stan Laurelkin taasen tuli Ulverstonista,silloisesta Lancashirestä Brittien saarten luoteisosasta.
Jopa kuuluisa koomikko Bob Hope oli syntyjään Walthamstowista,Lontoosta.
Nykyisistä brittikoomikoista ei valitettavasti löydy samnlaista hollywoodilaista tasoa.
Hollywoodissa kuuluisa näyttelijä,vaikkei koomikko Michael Caine oli lähtöisin etelälontoolaisesta Elephant & Castlen vuokrakasarmialueelta.Parhaimmat filminsä,kuten Alfin ja Carter-kuvansa sekä Hautauksen Berliinissä Caine oli kylläkin tehnyt Lontoossa.
Rowan Atkinsonin mainio Mr. Beankin on valitettavasti latistunut ensiesittelystä typeräksi hollywoodilaiseksi Mr. Englishiksi.Atkinsoniä pidin parempana aiemmissa Blackadder-sarjoissa.
Chaplin-hahmoja olen silloin tällöin pistellyt kuva-aiheisiini ihmisjoukon keskelle ja aivan keskelle lounaissuomalaista pikkukaupunkia taiteellisella vapaudella..
Kiilan Mäntyrinteen kesämökkimme kellarihuoneen seinällä roikkui vuosina 1967-1987 komea miehenkokoinen Chaplin-kuva maalattuna vanhalle rullagardiinille.
Taiteilijana oli pikkusiskoni Henna..enkä minä.
(Oikeita aitoja Amerikassa syntyneitä koomikkokuuluisuuksia olivat kansasilainen Buster Keaton,georgialainen Oliver Hardy ja nebraskalainen Harold Lloyd.)
Chaplin HOPin kulmalla
Juhart

Chaplin ja Kid autokolarin silmännäkijöinä Turuntiellä
Juhart
 Raamatullisia elokuvia jouduimme pakosta katsomaan koulun kristillisen kasvatuksen puolesta,jolloin koko Bio-Salon tai Bio-Jännän teatteri täyttyi meluavista koululaisista.Cecil B. DeMillen Kymmenen käskyä (10 Commandments) oli pitkä yli nelituntinen mammuttiteos,joka pisti vilkkaammaankin häirikön nukkumaan tulvavaroituksesta huolimatta. Elokuvan katselu antoi koululaisille puoli päivää vapaata,monen livistäessä valojen sammutessa varauloskäynnistä kadulle joko röökille taikka lähibaariin cokikselle.
Koulun pakolliset aamuhartaudet saivat oppilaat joskus pyörtymään täyteenahdetussa yhteiskoulun aulassa,jonkun voidessa pahoin edessä seisovan niskaan.
Charlton Heston on näytellyt Mooseksen lisäksi Ben Hurina ja Yul Brunner Ramseksen lisäksi Siamin kuninkaana King and I-filmissä.Yul Brunner lisäksi näytteli tsaarillista yhdysmiestä Anastasia-filmissä,missä Ingrid Bergman näytteli bolshevikkien tappamaa ja kuolleeksi oletettua prinsessa Anastasiaa.

Charlton Hestonin Mooseksen Punaista merta jakamaan kahtia maalasin arizonalaisen drive-in-teatterin valkokankaalle kahden ufon kera. Alkuperäisestä lähdekuvasta olin poistanut kaikki muut autot ja jättänyt paikalle seisomaan vain yhden 1958-mallisen Chevrolet Nomadin (Nomad--paimen) Mooseksen paimensauvan lisäksi.

1959 10 commandments and 2 UFOs
Juhart
Maalauksieni tai piirtelyjeni kuvaskaala heittelee länkkäreistä 10 käskyn kautta Godardiin.
Olen kaikkiruokainen oman nuppini laajanauhan tarjonnasta.
Rouvani vihaa länkkäreitä,sotafilmejä ja piirrettyjä,joita itse katselen yömyöhällä tai aikaisin aamulla,jolloin hän nukkuu prinsessan untaan filippiinodraamojen katselun tainnuttamana.Rouvani länkkäri-inhoa ihmetellessäni olin kuullut tältä,miten hänen Antero Papansa oli aina lukenut amerikkalaisia länkkäripokkareita.

                     
 Rouvani sotakuvien inhon luulen periytyneen sotavuosilta,jolloin hänen vanhempansa asuivat japanilaisten valloittamassa Baguiossa,missä pesunpuhtaat filippiinot vihasivat likaisia ja luteisia japanilasissotilaita (oikeastaan korealaisia),jotka läiskivät kämmensyrillä alkuasukkaita naamalle,jollei kumartanut.
Alkuperäistä v.1943 Bataan-filmiä kuolemanmarssista filippiinot eivät halua katsella uudelleen kivuliaista muistoista,vaikka sankareina olivat Robert Taylor ja Desi Arnaz,myöhemmin komedienni Lucille Ballin raskaasti ryyppäävä meksikolaismies.
Amerikkalaisen Back to Bataan-filminkin hän on katsellut puoli-ironisella silmällä ja todennut sen tyypilliseksi hollywoodylaiseksi studioelokuvaksi,missä meksikolaissyntyinen Anthony Quinn näytteli filippiiniläistä kapteeni Aguinaldoa.osaamatta edes sanaakaan tagalogia.John Wayne taas tyypillisenä karskina ja korkealanteisena jenkkiupseerina olisi yhtä hyvin sopinut Wagon Trainin ratsun selkään.

1969 Wayne & Mitchum in Eldorado
Juhart


Länkkärien lisäksi pidän vanhemmista amerikkalaisista poliisisarjoista,mihin ei tarvitse,kuten länkkäreissäkään,panna koko sieluaan rikoksen selvittämiseksi.
                                                 
Columbossa pitää jo käyttää nuppiaan,mutta katsojalle rikoksen tekijä tulee paljastetuksi jo silloin,kun etsivä Columbo alkaa painostamaan epäiltyä.Valitettavasti rakastamani ja huippuovela Columbo eli Peter Falk kuoli viime vuonna dementiaan hoitokodissa.Kaikkien Columbo-episodien nähtyäni ainakin kymmenen kertaa ihmettelen yhä kuinka monta rapistunutta Peugeot 403-avoautoa studiolla oli varastossaan,koska mielestäni autot klommoineen eivät aina olleet samoja.

Peter Falk- Columbo
Rouvani taasen pitää kaikista CSI-sarjoista,missä forenssisilla tutkimuksilla etsitään rikoksentekijöitä.Olen jo muutaman kerran kysynyt siltä  oliko hän jo keksinyt vedenpitävän keinon minun nitistämiseksi eli sellaisen täydellisen murhan.
Vastaukseksi olen vain saanut..."suunnitteilla".
Minulle filmien katsominen on ajanvietettä,mihin ei pidä sotkea jotain raskassoutuista draamaa tai horroria,mikä pitää katselijan valveilla tai vähintään säikkynä koko valveillaolon ajan.
Isosiskoni entinen heila ja kirjailija-runoilija Seppo Helminenkin kertoi pitävänsä Hill Street Bluesista,koskei sarjan katsomisessa tarvinnut vaivata alkoholin vaivaamaa nuppia.
Seppo kirjoitteli joskus Alkon omaan lehteenkin asiantuntijana alkoholin väärinkäytöstä.


Deanin viimeinen tankkaus
Juhart

                                         
Dean..a modern day Christ?
Juhart
Vuoden 1955 suurin tapahtuma ja järkytys teini-ikäisille oli James Deanin kuolema auto-onnettomuudessa.
Hän piti vauhdista ja nopeista autoista.
Deanin kuolemakolariautona oli Porsche Spyder,mutta olen nähnyt kuvia hänestä jopa tsekkiläisen CZ-moottoripyörän satulassa. Deanin mestarisivuosa oli Jättiläisessä (Giant),missä Rock Hudson ja Elizabeth Taylor näyttelivät pääosia.Dean kuten Brandokin olivat New Yorkin Greenwichin kouluttamia metodinäyttelijöitä,joidenka sulkeutuneen tapainen mumina repliikeissä pani katsojien korvat hörölleen vuorosanojen tulkitsemiseksi.
Dean halusi siviilissäkin esiintyä koviksena henggaillen itähollywoodilaisissa nahkajakkubaareissa,missä häntä kutsuttiin ihmistuhkakupiksi. Hän yleensä humalassa repi paitansa auki edestä,pyytämällä toisia tumppaamaan sätkänsä rintaan. Deanin kuoleman todistanut patologi oli samoin kertonut yllättyneen filmisankarin rinnassa poltetusta tähtitaivaasta.
                                                         

Deanin tunteneet kertoivat hänen yleensä olleen vetäytyneen,epäystävällisen ja jopa raa'ankin.
Silti hän toisinaan voi olla sharmikas ja samalla häiritsevän hullu maanisdepressiivisin sätkyin,jotka purkautuivat yleensä villeissä juhlinnoissa. Deanin lapselliset huomion saamiset olivat Hollywoodin yleisiä puheenaiheita,ilmestymällä pukujuhliin farkuissa ja teepaidassa. Yksissä juhlissa Elia Kazanin,Tony Perkinsin ja Karl Maldenin kanssa,kun paistit tuotiin pöytään,hän otti yhden heittämällä sen ikkunasta ulos.
Kerran Dean oli sylkenyt räkäklimpin Bogartin,Cagneyn ja Munin potrettikuvien päälle Warnerin vastaanottosalissa.
Päivää ennen kuolonkolariaan Dean oli riidellyt ex-rakastajansa, miehen kanssa siitä,että  poikaystävä oli syyttänyt häntä makaamasta naisten kanssa pelkkinä julkisuusstuntteina.
Syyskuun 30. päivänä 1955 (syntymäpäivänäni!!) Dean kiihdytti 140 kmh:n vauhdilla hopeisella Porschellaan Highway 41:tä Chalomessa lähellä Paso Roblesia matkalla urheiluautokilpailuihin Salinasissa.
Hän päätyi Paso Roblesin sairaalan ruumishuoneelle.

Dean ja Taylor Jättiläisessä
Juhart

1953 Dean New Yorkissa
Juhart
Marlon Brando Waterfront- sekä Wild One- filmeissä tuli kuuluisaksi toisena nuorena kapinallisena James Deanin ohella.Brando oli ehkä koviksempi osissaan ja pitkän filmiuransa aikana tunnettiiin kyltymättömänä naistenkaatajana..vielä silloinkin v.1976,jolloin hän paisuneena ja ylilihavana filmasi Filippiineillä Apocalypse Now-filmiä,Paikallisten tarinoiden mukaan hän Martin Sheenin kanssa tilasivat kuorma-autolavallisia naisia ja San Miguel-kaljaa filmauspaikan asuntovaunuihin.
Martin Sheenin poika Charlie taas petrasi holtitonta juoppoa ja cannabista polttavaa isäkuvaansa "Two and a half men"-televisiokomediassa omalla holtittomalla käytöksellään studiossa ja sen ulkopuolella..
Martin Sheen sai sydänkohtauksen filmauksen aikana Filippiineillä,parantamalla pahat tapansa kokonaan.
                                       
Jos Brandoa pidettiin kaikenruokaisena naisten suhteen,niin eräs puolalaissyntyinen näyttelijätär Bella Darvi,ohjaaja Zanuckin lempilapsi sai Brandon kääntymään vastasuuntaan kannoillaan.
Marlonillle oltiin tarjottu Mika Waltarin Sinuhen (Egyptian) miespääosaa ja Bella Darville Neferin osaa.
Ensimmäisen yhteislukuharjoituksen edes alettua ennen filmaamista Zanuck oli saanut puhelinsoiton Brandon agentilta,että Marlon oli matkustanut New Yorkiin,koskei ollut sietänyt Bella Darvia.
Bella Darvi myöhemmin teki itsemurhan Monacossa kaasuttamalla itsensä.



Brando and Britches in Wild One
Juhart

Brando in Wild One
Juhart

Brando and Triumph
Juhart
Brando Julius Caesarissa
Apocalypse Now
Länkkärikuviakin olin rustaillut,kuten John Waynen ja Robert Mitchumin Eldoradossa.Tällä kertaa en kylläkään pannut kuvaan omaa Cadillac Eldoradoa. Brandosta vielä mainitakseni,Frank Sinatra oli saanut tarpeekseen Marlonin  metodinäyttelijämumisemisesta ja kymmenistä filmauksen lisäotoista Guys and Dolls-filmin kuvaamisen aikana.Marlon ei yleensä saanut repliikkiään läpi,kuten Frank,joka selvisi ensimmäisellä otolla. Frank oli uhannut Marlonia jopa kuonoon antamisella ja lähtenyt protestiksi kuvauksista kotiin.
                                       
Frank and T-Bird
Frank oli perfektionisti niin laulujensa kuin filmiensä teoissa.
Vain vanhoilla päivillään häneltä alkoivat unohtumaan tuhansia kertoja lauletut sanat,mikä voidaan panna jo dementiankin tiliin.
Vahvoina vuosinaan hän oli demokraattisen puolueen ja JFK:n kannattaja.
Jostain  oudosta syystä hän vaihtoi vanhetessaan leiriä ja tukemaan republikaaneja sekä vanhaa B-filminäyttelijää Ronald Reagania .
                                 
Reaganien siirrettyä huushollinpidon Kaliforniasta Valkoiseen Taloon Harry Trumanin taulu vaihdettin soikean kanslian seinältä yhteen Calvin Coolidgen kuvaan.
Valtion asioiden hoidon salliessa presidenttipariskunta alkoi kutsumaan Taloon vanhaa hollywoodyläistä kuppikuntaansa syömään Nancyn kalliista "graustarkialaisista" posliineista.(Graustarkialainen---adjektiivi kuviitteellisesta kuningaskunnasta)
Valittuihin harvoihin vieraisiin kuuluivat Charlton "Moses" Heston,Jimmy "Mr. Smith" Stewart,kommunistivihaaja Ginger Rogers,kongressinainen Shirley Temple ja Claudia "Cleopatra" Colbert.
Claudian kerrottiin ensimmäisenä neuvoneen presidenttiä hyökkäämään Grenadaan,koskei ollut kovin mielissään hänen Barbadosin saaren palatsimaisen maatilansa lähistöllä sijaitsevasta pikkusaaresta.mikä oli rannoille saakka pullollaan Punaisia.
Kun Ronnie-presidentti lähetti kutsun Valkoiseen taloon,niin vanha glamourkaarti hyppi pystyyn ilosta,kuten Frank"Ex-Democrat" Sinatra,Audrey "Nun" Hepburn ja vanha stand-up-artisti Bob "Ski-Nose" Hope.
Kerrotaan erään vanhan kutsutun selluloiditähden saaneen Valkoisen Talon turvamiehet hyppäämään pystyyn,kun turvaportin summeri alkoi vinkumaan tähden mahapoimuihin piilotetusta virtsapussista.
Tapaus oli kuin kappale Marcel Proustin kirjoituksesta "Menneiden asioiden muisteluista",missä nuoruuden tuttavat tapaavat jälleen kutsuilla..nyt täysin tunnistamattomina kirkontorniräystään pirunkuvina.

 
Old Blue Eyes
Juhart
                           
Ma and Pa Kettle
 Vanhoista näyttelijöistä olen kyllä tehnyt muutaman kuvan...kuten Ma ja Pa Kettlestä Beverly Hills Hillbillies-sarjasta.
Koko filmisarja oli minusta jonkinlainen kahden eri aikakauden fantasiaa,missä 30-lukuinen pontikankeittäjä-metsäläisperhe matkusti vanhalla Hudson-pickupilla 80-lukuiseen Beverly Hillsiin.
Tosiasiassa tällaisia hillbillies-tyyppejä löytyy etelävaltioista vielä tänäänkin useasta amerikkalaisesta tosielämätelevisiosarjasta ja joille pontikankeitto sekä eläinten salakaato on jokapäiväistä leipää.
Oikeista 30-lukuisista länteen kuivuutta pakenevista farmareista olen kyllä rustannut useammankin kuvan.
Oklahoman Dust Bowlista pakenevista ja v.1939 tehdyn Vihan hedelmät-filmin pohjalta olin väsännyt yhden kuvan otsikolla "On the Road Again"

On the Road again
Juhart

Kate and Spence
Juhart
Vanhimman elokuvamaailmaan pohjautuvan kuvan olin maalannut jo 80-luvulla kuuluisasta filmikankaan parista Katherine Hepburnista ja Spencer Tracystä,jotka todellisuudessa ihan elävässäkin elämässä seurustelivat aina Spencen kuolemaan saakka.Irlantilaisena katolisena Spencer Tracy ei koskaan ottanut avioeroa pitkään kärsineestä vaimostaan.
Vanhojen ihmisten kuvaamisesta olen aina pitänyt,koska näiden kasvojen juonteista peilautuvat katsojalle elämän kaikki ilot sekä surut...toisin kuin hollywoodyläisten näyttelijöiden kasvojen retusoiduista vitriinikuvista.


Satavuotisjuhlakessu

Old Farmer