perjantai 9. marraskuuta 2012

Sehän ajaa kuin mies! Naisajajat filmillä ja kilpailuissa.,

1928 Konnamorsian Rae Keavy


 Naisajajia pankkialalla
.........................................................

Konnapariskunnan Bonnien ja Clyden viimeisenä pakoautona oli 1934-mallinen Ford V8 Fordor. Clyde Barrow oli kirjoittanut ylistyskirjeen Henry Fordille auton hyvistä ominaisuuksista etenkin pakoautona,mikä valitettavasti lopulta päätyi pakenevien kanssa poliisien Thompson-konepistoolien suolaamaksi.Vaikka Clyde Barrow enimmäkseen ajoi autoa pankkiryöstökeikoilla,Bonnie Parker kaksi Camel-askia päivässä polttavana supernaisena hyvinkin oli saattanut olla kakkoskuskina.
Clyde Barrowta Teksasin ulkopuolella ei oltaisi pidetty yksinään kuin tavallisena pistoolia tyrkyttävänä konnana,mutta blondattu Bonnie Parker antoi pankkiroistoparille tiettyä  seksittyyttä.Kovaksikeitetty teksasilainen poliisietsivä Jack Hamer vuoden 1934 huhtikuussa miehineen suolasi konetuliaseilla parin Jolinin pikkukaupungissa Missourissa anastettuun Fordiin ilman pysähdyskäskyä,jolloin Clyde Barrow ampui takaisin Browning-kiväärillään kohti poliiseja,jotka ensiksi olivat avanneet tulen. Bonnie Parkerista ruuminavauksessa löydettiin yli 20 luodinreikää ja  Clyde Barrowsta 17 kappaletta. Poliisit yhteensä ampuivat 150 laukausta autoa kohti. Bonnie ei ollut ampunut laukaustakaan.
Paikalle saapuneet katsojat  leikkasivat linkkuveitsillä Bonnien hiuskiehkuroita ja hameesta paloja suveniireiksi.Clyde Barrowin korvaakin ja pikkusormea eräs uskalias yritti leikata veitsellä irti,poliisien puututtua ruumiinryöstöön.


Bonnie Parker ja Clyde Barrow sekä 1932 Ford V8
 Kieltolakiajan ja sitä seuranneen 30-luvun alkupuoliskon pula-ajan pankkiriyöstäjien tyttöystävinä naiset pitivät yleensä kakkoskuskin paikkaa,kuten mm. John Dillingerin ja Baby Face Nelsonin tapauksissa.Pankkiryöstäjä John Dillingerin ura päättyi fataalisesti jalkakäytävälle FBI:n agenttien revolvereista punahameisen "Lady in Red" tyttöystävän petettyä ja ilmiannettua hänet Chicagon Biograph-elokuvateatterista poistuessaan. Punahameinen pettäjätär ja ystäväväyär oli romanialaissyntyinen emigranttinainen ja porttolan omistaja Anne Sage,joka pakon ja maastakarkoituksen uhasta suostui Dillingerin ilmiantamiseen.
John Dillingeriä näytteli vuoden 1991 televisiofilmiversiossa Mark Harmon,joka nykyään näyttelee sotilastiedusteluetsivää lain oikealla puolella NCIS-televisiosarjassa.
Baby Face Nelson kuoli tyttöystävänsä Helen Gillisin syliin poliisien ampumana.

Toinen pankkiryöstäjä Pretty Boy Nelson v.1934 ajoi sumussa pakoautollaan puhelintolppaan ja käryämisen pelosta lähetti kahden naiskumppaninsa hakemaan vetoautoa läheiseltä korjaamolta.
Clyde Barrowin veljen Marvin "Buck" Barrowin vaimon ja rikolliskumppanin ura taas päättyi vuonna v. 1933 kiinniottoon. Hän oli pukeutunut pidätyksen aikana iowalaisen Exeterin pikkukaupungin liepeillä asukkaiden huomiota herättävään asuun,miesmäisiin ratsastushousuihin sekä -saappaisiin ja kauluspaitaan,ostettuaan paikallisesta rohdoskaupasta lääkkeitä ja sideharsoja miehensä haavoihin. 
Blanche sai tuomion murhayrityksestä ja armahdettiin vankilasta hyvästä käytöksestä v.1939.Buck Barrow oli kuollut v.1933 ampumahaavoihin heinäkuussa 1933.


Blanche Barrowin pidätys 1933.



Bonnie and Clyden v.1967 filmatisoinnissa Clyde Barrowta näytteli samoin yksi Hollywoodin Pretty Boy Warren Beatty,Shirley McLanen velipoika sekä Bonnie Parkerina Faye Dunaway.
Todellisuudessa Clyde ei ollut komea eikä nätti .
Oikea Bonnie Parkerkaan ei näyttänyt miltään kaunottarelta.
"The King of Cool"Steve McQueen Faye Dunawayn vastanäyttelijänä v 1968 The Thomas Crown Affair-filmin ensiversiossa oli lausunut naisvastanäyttelijättärensä viileydestä suutelukohtauksissa nimellä "Day Funaway".Filmissä upporikas playboymiljonääri etsiväystävättärensä kanssa suunnitteli taidemuseoryöstön.
Vuoden 1999 versiossa pääosaa esitti Pierce Brosnan  ja naisosaa Rene Russo


Bonnie Parker 1933

Faye Dunaway ja Warren Beatty Bonniena ja Clydenä 1967.

Kilpaileva nainen
----------------------------------------

Naiskilpa-ajajista olen maininnut laajemmin edellisissä kirjoituksissa,mutta lisäsalaattina voin lisätä pari tunnettua naisajuria,koska naisilla on aina ollut erikoinen intohimo autojaan kohtaan.
Intohimossaanhan he kilpailivat isiensä,veljiensä sekä miestensä rinnalla eikä ainoastaan ns. feministisufrageettiena.
Naisia ollaan vuosikymmeniä pidetty heikkoina astioina ohjauspyörän takana ja useasti ollaan shovinistisesti lausuttu,että naisen paikka olisi vain auton takapenkillä pikkupöksyt nilkoissa.
Samoin alinomaan ollaan veistetty vitsejä anopeista takapenkillä ajajina sekä ohjauspyörän takana nenä tuulilasissa ajavista vanhoista piioista.
Yleensä vitsien aiheena ollaan käsitelty naisten epävarmuutta,jota nähdään enemmän miesautoilijoissa,jotka peittävät ajotaidon puutteensa kovalla verbaalisella jälkikäynnillä eli syljellä sekä raskaalla kaasujalalla.

Pat Moss (1934-2008)
--------------------------------------
Pat ja Stirling Moss 1955
Patricia Moss ei koskaan näyttänyt kaunottarelta isältään hammaslääkäri Arcibald Mossilta perimällä miesmäisenvahvalla leuallaan ja pukinhampaillaan.
Pat silti lyhyenä n. 152 senttiä pitkänä naisena pääsi ralliautoiluhistorian huipulle jopa miesajajien yläpuolelle. Kuten Brittein saarilla voidaan olettaa,monen varakkaan perheen tyttären urheilu-ura alkaa esteratsastuksella.Näin Patkin aloitti voittamalla teini-ikäisenä jopa itse Queen Maryn jakamia pokaaleja.Kyseessä ei ollut se kolmipiippuinen Atlantin risteilijä,vaan oikea kuningatar. V.1953 tuore ja nuori kuningatar Elisabeth II antoi hänelle Victor Ludorum-voittopokaalin Lontoon White Cityn  hevostrialeissa.
Isänsä sekä äitinsä jo oltua kokeneita ralli-ja trialajoihin osallistujia ja vanhemman veljensä Sterlingin noustessa kilparatojen kuninkaaksi Pat aloitti rallikilpauransa v.1952 pienellä Morris Minorilla. Sterling oli opettanut häntä ajamaan 7-vuotiaana perhetilan Willys-sotajeepillä ja tytöstä tuli talon monen Land-Roverin luotettu kuljettaja 17-vuotiaana,jolloin isä lahjoitti tytölle 1936-mallisen Morris Tenin. Sterlingin manageri  Ken Gregory ilmeisesti Patin veljen menestyksestä otti tytön ralleihin eräänlaisena public stunttina.
Patin 20-vuotinen kilpailu-ura avautui v.1954 paikallisen kerhorallin voitolla kotinsa lähellä Trentissä Hertfordsiherssä  omalla Triumph TR2-urheiluautollaan. Kartanlukijana hänellä oli jo silloin mukana hevoshoitajaystävättärensä Ann Riley.
Monen autovalmistajan tarjotessa talliautoaan ,Pat kieltäytyi halutessaan 2-litraisen  TR2:n,jota Triumphin tehdas ei tarjonnut ja  seuraavat rallinsa hän ajoikin MG TF-mallilla. Triumphin tallimanagerin Ken Richardsonin tylystä kohtelusta ja torjumisesta MG:n tallimanageri Marcus Chambers otti avosylin  Patin hoiviinsa voittaakseen Triumphin joukkueen.
V.1955 lopulla Pat pääsi RAC-rallissa kolmantena parhaimpana naisena maaliin ja seuraavan vuoden 1956  tammikuussa hän osallistui kolmen naisen tiimissä Monte Carlon ralliin kolossaallisen Austin Westminsterin takapenkillä. 
Austin  menetti jarrunsa eräässä tiukassa kaarteessa kaatumalla katolleen,mikä ei ollut kaikista lupavin alku ralliuralle.


1955 Austin Wetminster A95
Patin todellinen menestys tuli v.1958 Austin Healyn ohjauspyörässä Alppirallin 8. sijalla ja 4. sijalla Liege-Rooma-Liege-rallissa v.1960. Pat ajoi muitakin merkkejä kuten Fordin Lotus Cortinaa,Mini Coopereita ,SAABeja sekä Lanncia-tallissa.
Hän kunnioitti kylläkin eniten isoja Healyjeä ihaillen lisäksi Mini Coopereita,joita hän kutsui pieniksi kitiseviksi laatikoiksi.Pienestä koostaan hänen Mininsä polkimille sidottiin puupalikat Monte Carlon rallissa,missä hän seurasi Timo Mäkisen Cooperin hännillä maaliin. Lancioista hän myös piti,vaikka autoissa kaikki irtosi käsiin ja vaihteet hyppivät pykälistä,milloin kartturin piti pitää vaihdekepistä kiinni.
--Mutta siitä huolimatta pidin Lanciasta!
Pat Moss pokaaleineen

1960 Pat Moss ja Anne Wisdom sekä Austin A40 Liege-Rooma-Liege-rallissa
V.1961 Pat tuli kolmanneksi RAC-rallissa ja sanojensa mukaan olisi voittanut rallin ellei hänen olisi pysähtyä lainaamaan ruotsalaiselle rallikuskille Erik "Carlsson på taket" Carlssonille rengasta.
Siitä rengasvaihdosta Pat sai myöhemmin Erikiltä kultarenkaat nimettömäänsä.
V.1962 hän tuli toiseksi Austin Healyllään RAC-rallissa ,mutta lopullinen voitto tuli saman vuoden Tulppaanirallissa äskettäin esitetyllä Mini Cooperilla.
Mini Cooperista ,mitä aiemmin hän  kuvasi kitkuvaksi pieneksi laatikoksi,Pat ei pitänyt,koska auto käyttäytyi holtittomasti ääritilanteissa.
Suomalaiset ralliajajat Mäkinen ja Aaltonen puolestaan osasivat ajaa vikuroivat Mini Cooperinsa RAC:n ja Monte Carlon ralleissa voittopokaaleille.


Mäkisen Mini Cooper-hyppy
Juhart 2004
1962 Pat Mossin ja Morley-veljesten Healeyt varikolla Alppirallissa
V.1963 Pat Moss Healey-tallikaverinsa David Seigle-Morrisin kanssa houkuteltiin Fordin talliin ajamaan uutta Lotus-tallin virittämää Cortinaa,joilla tultaisiin ajamaan voittoon tulevaisuudessa.Välikaudella Patin onnistui tulla kuudenneksi Akropolis-rallissa ja samana vuonna hän meni naimisiin Erik Carlssonin kanssa .
V.1964 tuntui valoisemmalta hänen vaihdettua SAAB:in talliin koko kaudeksi,missä hän tuli 5. sijalle Monte Carlon rallissa,11. kansainvälisessä rallikisassa sinä vuonna.
V.1965 Pat  oli 3. Montessa,mitä hän piti kaikista kovimmaksi ralliksi lumimyrskyn iskiessä lähellä Chamberyä.
Lumimyräkkä sopi hyvin Saabille Pat Moss-Carlssonin näytettyä sarjan nopeimpia aikoja viimeisenä ralliyönä.
Hänet voitti vain Timo Mäkinen Mini Cooperillaan sekä Eugen Bohringerin rallispesiaalisportti Porsche 904:llä. Molemmat autot olivat kevyempiä ja voimakkaampia kuin 2-tahtinen  ja 55-hevosvoimainen Saab Sport.Samassa rallissa Pat sai naisluokan voittopokaalin.
Amerikassa Saab Sport ristittiin Saab 850 Monte Carloksi..


1965 Pat Mossin Saab Sport.

Erik Carlsson oli yli 180-senttiä pitkä svenssoni,jota pieni Pat sai katsella yläviistoon.
Erik rallikuninkaana oli kerran lausunut,että ralliajot ovat kuin sirkusta,missä joukko sakemanneja,svenssoneja ja fransmanneja sekoilevat keskenään.Pat olikin kerran lausunut olleensa pistoksissaan lyödäkseen Erikin laudalta ja muutaman kerran onnistunutkin kummankin ajaessa Saabia,mikä oli silloin paras ralliauto. Silloin ei yleensä koskaan sekaannuttu jelppimään toisia ajajia ja jos näki jonkun olevan tienposkessa,niin sai vain kiittää siitä,että pelistä oli yksi pois...jollei sitten sattunut olemaan tulipalo taikka iisimpi taipale.
--Olimme kilpailijoita ja maksettu voittamisesta!
Pat jatkoi.
Pat aina oli voittanut kotona Sterling-broidinsa Scrabble-laudalla,koska isoveli oli huonompi tavaamisessa ja lausumisessa.
Rata-ajoihinkaan hän ei halunnut,koska se hänestä oli kuivaa,ikään kuin hiiri juoksisi loputtomasti pyörässä.,kunnes joko putoaa hyrrästä tai sattuu jotain muuta yllättävää.
--Kunnes jotain todella menee vikaan!
Ralleissa hän oli kokenut kauheimmat onnettomuutensa,kuten v.1960 Solitudessa Saksassa,missä hän  Healeyssä kiisi alamäkeen kolmen voimakkaan AC Cobran perässä..jotka hänen onnistui ohittamaan...ehkä tyhmänrohkeasti sateessa..auton liukuessa vesiluistossa viimeiseen kaarteeseen.
Auto syöksyi rautatiepölkyistä tehtyihin kaiteisiin,yhden pölkyn mennessä etupyörän alle ja sieltä matkustajan istuimen läpi,auton kieriessä katon kautta penkkaa alas.
Hotellista olisi voinut nähdä auton ilmalennon kellotuskopin yli..
--Se oli ikävin tapaus!
Pat kertoi vetäessään savukkeesta syvät henkoset.
Onnettomuuden vakavuudesta huolimatta Patin ainoana huolenaiheena oli pelastaa auton sivuikkunat,koska uusia oli vaikeata saada..
--Ja Eric juoksi paikalle vetämään sivuikkunaa pois,että pääsisin ulos..
--Olin niin vihainen ja kerroin hänen pilanneen koko paskan..


1960 Solitude

1960 Solitude 1


Shirley Muldowney (10.6.1940--)
--------------------------------------------------------------



Shirley dragsterin vieressä
Shirley Muldowney
Pat Mossin nuoremmaksi amerikkalaiseksi sis-
kopuoleksi voitaisiin miesvaltaisessa dragsterkilpa-ajolajissa saavutustensa ja sisukkuutensa pohjalta  laskea kuuluisa dragsterkilpa-ajaja Shirley Muldowney.
Shirley oli syntynyt Burlingtonissa Vermontissa taksikuljettaja Belgium Benedict Roquen ja pyykkäri Mae Roquen perheeseen. Perhe muutti myöhemmin Schenectadyn kaupunkiin New Yorkin osavaltioon,missä Shirley kasvoi ja kävi koulunsa ja lopulta keskeyttämällä high schoolin muiden intressien tullessa eteen. Pat Moss ja Shirley  muistuttivat vain luonteeltaan toisiaan peräänantamattomuudessaan miesvaltaisessa urheilulajissa.Kauniimpana versiona Shirley olisi voinut kelvata vaikka Playboyn keskiaukeamakuvaksi. Hän pystyi vetämään kuitenkin toisella tavalla miesajajien haalarit nilkkoihin 275 mph:n nopeusennätyksellä rakettipolttoaineella käyvällä monsterdragsterilla 5.05 sekunnissa varttimaililla. 
Shirley muistaa ensimmäisen ajokokemuksensa tapahtuneen pikkutyttönä isänsä sylissä Pontiacissa,elämyksen yleensä kuuluvan vain samanikäisille 5-6 vuotiaille pikkupojille.
--Sitten siirryin traktorinpukille!
Shirley kertoi.
--Ja 13-vuotiaana lintsasin koulusta katsomaan varttimailin katukilpailuja.
V.1956 Shirley ajoi radalla Corvetteja.
--Mitä muut senajan teinitytöt tekivät?
--Ne levittivät majoneesia eväsleipien väliin!
Shirley napautti  naureskellen kysymystä.
--Ne vihasivat sisuani!

V.1958 18-vuotias Shirley ajoi ensimmäisen kerran dragstripillä Fonda Speedwayllä New Yorkissa 348-kuutiotuumaisella 1958-mallisella Chevroletilla. Kampanjoituaan neliovisilla muutaman vuoden hän meni naimisiin entisen rata-ajajan Jack Muldowneyn kanssa.
Jack rakensi Shirleyn ensimmäisen dragsterin,jolla hän myös ansaitsi dragsterlisenssin v.1965,pariskunnan kilpaillessa toisiaan vastaan idässä sekä keskilännessä.
Ruiskumoottorisia dragstereita seurasi  pari ahdindragsteria,joista toinen oli kaksimoottorinen monsteri,jolla Shirley kilpaili vuoden 1969 ja 1970 Nationaleissa sekä I divisioonan kisoissa.Vaikka Shirleyn ajotaidollaan oli voittanut useita pokaaleita ,miesvaltaisen kilpa-ajomaailman olisi pitänyt kuitenkin ottaa häntä vakavammin,koska pian sillä ei olisi enää valinnanvaraa.
Muut kilpa-ajajien vaimot harvemmin edes pääsivät varikkoalueille ja luvankin saatuaan päätyivät grillaamaan barbecueta herroilleen.



Shirley Muldowney Don Garlitsin rinnalla Nationaleissa.
Top Gas-luokan kuolinkamppailuissa v.1971 ja Funny cars-luokan ollessa nousussa Shirleylle ei ollut vaikeata ottaa vastaan uusia haasteita. Muldowneyt ostivat Mustang Funny Carin Connie Kalittalta ja kilpailivat sillä koestripillä,jolloin Shirley voitti ensimmäisen suuremman kokousajonsa IHRA Southern Nationaleissa sinä vuonna,josta ei ollut takaisin paluuta.
1972 Shirley Mustang Funny Carinsa Burnoutissa
Muldownien erottua Shirley muutti Mount Clemensiin Minnesotaan ja lähemmäksi keskilännen kilpa-ajotapahtumia säilyttämällä autoaan Kalittan tallissa.Connie Kalittan kanssa Shirley piti tiimiä lähes samanlaisilla uusilla Mustangeilla Bounty Hunterilla ja Bounty Huntressilla.
V.1975 Shirley koki ensimmäisen tulevasta neljästä palosta,mitkä lopulta saivat hänet muuttamaan Funny Careista Top Fueliin.V.1976 hänen autonsa jälleen syttyi palamaan U.S. Nationalsien eliminaattoriajoissa,jolloin hän vannoi koskaan palaavansa Funny Careihin.
Aiemmin kaudella hän oli ansainnut Top Fuel-lisenssin detroitilaisessa Pancho Rendonissa.
Kanadassa Ontarion Cayugassa hän kilpaili Don Garlitsia,TV Tommya ja tietenkin Connie Kallittaa vastaan.
Vuoden 1975 ajokaudella englantilainen saippua-ja kosmetiikkavalmistaja English Leather astui sponsoroimaan Shirleyä.
--1977 Shirley voitti NHRA:n Winston Top Fuel-mestaruuden saamalla kongressin ansiopalkinnon erinomaisista saavutuksista sekä Car Craft-lehden Allstar Racing Teamin vuoden henkilö-palkinnon.
--1980 hän voitti ensimmäisenä henkilönä kaksi NHRA:n Top Fuel-titteliä ja kolmannen v.1982.
--1983 Shirley Muldowneystä tehtiin elokuva "Heart like a Wheel",ensimmäinen filmi dragkilpa-ajajasta,vaikkei selluloidi pystynyt nappaamaan hänen kilpailuhenkensä tulisuutta sekä päättäväisyyttä eikä kipakkaa kielenkäyttöä,jota kanssakilpailijat kokivat Shirleyn fueldragsterin vieressä varttimailin startin valokuusen juurella.
Eräs filmin paneelijäsenistä olikin ehdottanut filmin otsikon muuttamista "Heart like a Bulldog"-versioksi.
--V.1977 puolivälissä nuori teksasilainen nimeltään Rahn Tobler liittyi ryhmään tulemalla avaintekijäksi ensimmäisissä mestaruuksissa. 11 vuotta ja  kaksi mestaruutta taskussaan hänestä tuli Shirleyn toinen aviomies.
Tobler oli aina pahimmillakin hetkillä Shirleyn rinnalla,kuten kerran kun dragsterin etupyörävika väänsi auton radalta ojaan valinta-ajoissa v.1984 Le Grandnationaleissa Quebecissä.
Kova nopeus  murskasi Shirleyn kehoa,muttei henkeä.
--1987 hän istui jälleen dragsterissa ja vasta kahden vuoden perästä NHRA:n Fallnationaleissa Phoenixissa vuoden 1989 lopulla Shirley voitti 18. ja viimeisen mestaruutensa kansallisessa tapahtumassa.
--1990 ajettuaan Larry Minorille Muldowney ja Tobler keskittyivät kilpailutapahtumiin koko vuosikymmenen ajan vetonaulana täyteen ahdetuin katsomoin ja nimikirjoituten pyytäjien pitkin jonoin kaikkialla,mihin he menivät.
--1992 Shirleylle annettiin Yhdysvaltojen urheiluakatemian Mildred "Babe" Didrikson  Zaharias-urheuspalkinto,joka vuosittain annetaan henkilölle urheasta toiminnasta urheilun vastoinkäymisten voittamisesta.
--V.1997 hänet äänestettiin  akatemian 25:n naispuolisten huippuammattilaisurheilijan ryhmään vv.1992-1995. Shirley myös valittiin New Yorkin osavaltion senaatin kunnialliseen 30 huomattavan naisen joukkoon ,johon mm. kuuluvat Susan B.Anthony ja Eleanor Roosevelt.
Sports Illustrated-lehti valitsi hänet myös naisten sadan huippu-urheilijan listalle.
Shirley oli ikuisesti kiitollinen kanssakilpailijalleen ja vastustajalleen Don Garlitsille,joka eräässä kansallisessa julkaisussa kehui Shirleyä taivaaseen "planeetan suurimpana naiskilpa-ajajana".
Tässä tapauksessa Shirleyllä seisoi kaksi miestä takanaan, Big Daddy Garlits ja Rahn Tobler.


Shirley v.2012
1960 Don Garlitsin maailman nopein dragsteri

2012 Don "Big Daddy"Garlits ja Dodge Challenger.
jatkuu..naisautoilijat sodassa..









torstai 8. marraskuuta 2012

Laavatuhkaa ja hiekkamyrskyä.Filippiiniläiskirjeet ja Saudikirja.

Pinatubo pre-eruption April 1991


Laavatuhkaa muovisandaaleissa
---------------------------------------------------------

Filippiinien saarten toistuvina vierailijoina taifuunien lisäksi ovat tulivuorten purkaukset sekä maanjäristykset Oikeastaan nämä eivät ole vierailijoita,koska saarilla meteorologisen laitoksen mukaan nukkuu satoja tulivuoria,muutaman isomman kuten Mayonin,Taalin ja Pinatubon tulivuorten sylkiessävähän väliä laavaa rinteilleen ja lähiympäristöön ja sen tuhkaa eli laharia satojen kilometrien säteellä.

Mayonin tulivuoren pappilan Jussi tunsi hyvin rakennettuaan 1980-luvun alussa aurinkotalonsa lähelle sen rinteitä Bicolissa Guinobatanin Travesiassa. Tulivuori hallitsee maisemaa Legaspi Cityyn asti paikallisten  asukkaiden valitellessa...ei sen satunnaisia purkautumisista ...vaan siitä,että vuoren kuuluisa ja täydellinen kartiomainen huippu ei olekaan enää täydellinen ,edellisen isomman purkauksen lohkaistua palasen sen tulisesta sieraimesta.

Mayonin tulivuoren purkaus 1938


Mayonin rinteitä narrapuumetsikön lisäksi asuttavat paikalliset NPA-kommunistisissit (NPA
=New People's Army tai kansan suussa No Permanent Address),joita pidetään suurempana vaarana kuin tulivuoren laava- ja mutavyöryjä. Vyöryt ovat vuosi vuodelta pahentuneet lisäntyneen puunkaadon takia.NPA lisäksi rahastaa rinteiden laillisia sekä laittomia narrapuunkaatajia kiristämällä tullirahaa metsäteiltä.
Taalin tulivuori taas on erikoinen siitä,että se sijaitsee Tagaytayn ylätasankokaupungin laakson pohjassa Taalin järven sisässä. Sen mahdollinen purkautuminen viitisenkymmenen kilometrin päässä Metro Manilan etelärajaa voisi aiheuttaa koko pääkaupunkialueen peittymisen laavatuhkapilveen sekä vedenpaisumukseen.

Pinatubon tulivuoren purkaus 1991

Manilan pohjoispuolella Zambalesin maakunnassa sijaitseva Pinatubon tulivuoren purkautuminen maaliskuussa 1991 peitti laavatuhkalla lähimaakunnat Pangasinaniin asti,missä tuhansia taloja peittyi sen alle ja satojen asukkaiden kuoltua. Lahartuhkan jähmetyttyä seuranneen sateen jälkeen taloja ei edes voitu kaivaa ylös kaivinkoneiden kauhoilla betonimaisesta laatasta.
Laavatuhon perästä Manilaan pakeni tuhansia aeta-alkuasukkaita pysyvästi kerjäämään kaduille.Niiden kaupustelua ja kerjuuta Jussi useasti seurasi Lawton Plazan puistossa lähellä Manilan pääpostitaloa,odotellessaan oleskeluviisuminsa leimaamista läheisessä BID:n rakennuksessa (Bureau of Immigration and Deportation). Pienikokoiset,käkkärätukkaiset ja negritokasvoiset lannevaatteisiin sekä liinoihin pukeutuvat aetat erottuivat kaupunkikuvasta muodikkaasti pukeutuneista maniljenjoista,vaikka metropolistuminen on saanut monet aetat vaihtamaan teepaitoihin,muovisandaaleihin ja farkkushortseihin.
Aetat kuuluvat austromelanialiseen väestöryhmään,jotka olivat saapuneet maasiltoja pitkin saarille 30.000 vuotta sitten.Niiden heimolaisia ovat mm.Australian ja Papuan aborginet sekä monet Tyynen valtameren saariryhmän alkuasukasheimot.



Aetatyttö


Metro Manilan kerjäläiset sekä rikollisjengien palkkaamat kerjäläislapset eivät kaikki kuulu miljooniin maalta paenneisiin ja luonnonkatastrofien  poisajamiin etnisiin väestöryhmiin.
Suuri osa slummiasukkaista on vuosikymmeniä asunut kanaalien,siltojen ja rautateiden varrella,missä toistuvasti tapahtuu tulipaloja,mitkä tyystin tuhoavat heppoisasti rakennetut asujamistot.
Osa paloista on saanut alkunsa varomattomasta tulenkäytöstä,kaasupullojen räjähtämisistä,laittomista sähkölinjojen kytkemisistä sekä kaupunkihallinnon virkamiesten palkkaamista tuhopolttajista. Paikallishallintojen palkkaamien poliisien ja purkumiesten armeijat samoin saavat vastaansa vihaisten asukkaiden kivisateet sekä palopommit slummialueiden evakuoimisissa.Yleensä slummiasukkaille tarkoitetut uudisasutusalueet ovat metropolin äärialueilla,mistä on pitkä patikkamatka kerjäämään pääkaupungin keskustaan tai keräämään caratelokärryihin muovi-sekä alumiinijätettä jälleenmyyntiin teollisuudelle.

Manilalainen katupoikakerjäläinen by Juhart


Pääkaupungin melkein jokainen syttyvä punainen liikennevalo saa autojen tummennettuihin ikkunalaseihin liimautumaan kerjäläislasten likaisia kasvoja. Useasti lapset taluttavat kädestä sokeita isovanhempiaan,raajarikkoisia sisaruksiaan varakkaiden autoilijoiden syyllisyydentunnon sekä säälin lisäämiseksi .Siitä huolimatta ikkunanraosta likaiseen lapsenkäteen annettu 50 centavon almukolikko voi lentää katuojaan,koska almukattoonkin on iskenyt inflaatioraja eli peson kolikko.Autoilijoita ollaan tienvarsimainoksin kehoitettu olla antamasta rahaa kerjäläisille,koska tapa vain lisää kerjäämistä instantrahan saamiseksi. 
Siitä huolimatta moni autoilija vasta kotitalliinsa ajettuaan saattaa havaita autonsa metallihohtolakkaan koko pituudelta ruuvimeisselillä palkkioksi raavitun vauhtiviivan...almunannosta kieltäydyttyään.
Alms for the Poor
Juhart 2005


Hiekkapuhallusta aro-Cadillaciin ja myskiä vesilasiin
------------------------------------------------------------------------------------------
Riyadhin hiekkamyrsky 2009


1980-luvun alussa Jussin urakointifirma rakensi jätevedenpuhdistuslaitoksia Saudi Arabian itäprovinssin uuteen teollisuuskaupunkiin Jubailissa. Silloin ei vielä voinut puhua alueesta teollisuuskaupunkina,koska koko infrastruktuuri oli aluillaan ja ainoa suurin rakennus erämaassa nosti päätään Al Hadeedin terästehtaa piipuin. Katu-ja maantieverkosto,jonka varrelle kanaverkkoaidoitetut miehistöleirien portakabiinalueet olivat nousseet ,oltiin jo asvaltoitu.
Suomalainen paskimourakka-alue taas sijaitsi aivan erämaan keskellä,minne pääsi horisonttiin häipyvältä pikitieltä sinisen Al Mathar-kyltin kohdalta seuraamalla santadyynien välistä kiemurtelevaa arotietä. Al Mathar arabiaksi on lentokenttä,minkä rakentamista Royal Commission oli lykännyt hamaan tulevaisuuteen.Kyltti kylläkin seisoi tien varressa lentohiekan puoliksi peittämänä.
Jussi oli urakan aikana saanut pienen ylennyksen varastosuperviisorin paikalta paikallisostomieheksi,minkä toimenkuvaan kuului päivittäinen ajo Al Khobariin ja Dammamiin materiaalitoimittajille ja joskus jopa Dammamin satamaan valvomaan laguuniputkien purkausta laivoista traileralustoille ja rahdattavaksi 100 kilometrin päähän pohjoiseen Jubailiin.
Ensimmäinen ostomiehelle annettu ajoneuvo oli brasilialainen Volkswagen Passat,mikä ensimmäisen kuukauden aikana hajosi sananmukaisesti käsiin ala-arvoisen laatunsa ansiosta.
Sen tilalle hän sai upouuden Chevrolet LUV-pickupin,mikä oikeastaan oli rusettimerkillä varustettu Isuzu ja urakan edistettyä LUV:kin kasvoi isoksi Chevroletin täyskokoiseksi pickupiksi,pikkuletukan mentyä Jussin somaliostajan Abdin käyttöön.
Siitä huolimatta suomalainen ostopoika ajoi mieluummin kauppareissunsa Riyadhista ostamallaan 1974-mallisella tummansinisellä Cadillac Eldoradolla,mitä yli 7-litrainen kahdeksikko kiidätti lelluen pikitietä pitkin Dammamin putki- ja sähkösukeille,8-raitaisen stereon soittaessa Willie Nelsonin On the Road Againiä sekä Anne  Murrayn Snowbirdsejä. 
Eldo vaihtui kuparinkultaiseen 1977-malliseen korealaisen Toyota Land Cruiserin niistettyä Jubailin tien varomattomasti ylitettyään siltä nenän.
Korealainen firma osti korvaukseksi kolaroidun Eldon pelätessään saudipoliisien puuttumista asiaan,koska urakoitsijan kuljettajilla ei ollut saudiajokortteja. 


Eldorado ja Land Cruiser
Juhart 1997
Kerran eräällä kauppareissullaan ja Dammamista palatessaan Jubailiin päin Eldolla pohjoisesta Kuvaitin rajan yli oli nousemassa hiekkamyrsky.Tämä oli Jussin ensimmäinen kokemansa Desert Storm,koska seuraavaa sai odotella vuoteen 1991 asti,jolloin Kuvaitiin johtava pikitie tulisi olemaan täynnä amerikkalaisia tankkeja ja sotakalustoa Saddamin armeijan kukistamiseksi.
Muutamassa minuutissa Eldorado oli keskellä hiekkamyrskyä ja keskellä leveätä asvalttitietä näkyvyyden kutistuttua auton etupuskuriin.
Kuuma arotuuli poltti tuhansia hiekanjyväsiä auton tuulilasiin puhaltamalla lisäksi ajovalojen lasit ja konepellin mattapintaisiksi. Ostopoika yritti sanamukaisesti ajaa käsikopelolla eteenpäin patikkavauhtia seuraamalla edessäajavan tankkerin perävaloja,jotka yhtäkkiä katosivat näkyvistä,ilmeisesti kääntymällä oikealle Rastanuran jalostomolle johtavalle tielle.
Hiekan peittäessä kivittyneen tuulilasin auton tuulilasinpyyhkijät sotkivat lasipinnan sottaiseksi kuramaisemaksi,jolloin vain sivuikkunasta kurkkaamalla sai sumean kuvan tiestä.
Pysähtyäkään ei voinut,koska auto tulisi minuuttien sisällä peitetyksi santadyyniin.
Yhtäkkiä kuten hiekkamyrskyn alettua,santapuhuri laantui pyyhkimällä länttä kohti korkeana pilvimassana.
Hiekkamyrskyä seurasi ensin raesade ja sitten kaatosade. Rakeet olivat pingispallojen kokoisia jäämöykkyjä Jussin päästessä Jubailin rajalla ensimmäisen huoltoaseman lipan alle suojaan.
Muuten auto olisi tullut moukaroiduiksi tuhansilla pienillä jääpalloilla muodottomaksi.
Yhdessä raekuurossa kerran myöhemmin Riyadhissa GM:n varastoalueella sadat upouudet Chevrolet Caprice Classicit saivat pitsikoristeiset korit.
Jussi kävi herättämässä huoltoaseman pakistaanipojan tiskin takaa kysymällä olisiko talossa vettä pissapoikaan.
Pakistaanipoika pyöritti päätään sanomalla "Mafi Moya!" eli ei vettä..eikä asemapuodin hyllylläkään näkynyt litran vesipulloja,paitsi metrikaupalla Pepsiä ja Mirindaa sekä Mountain Dewtä alumiinitölkeissä.
Bensapoika löysät muslimihousut tuulessa lepattaen laahusti rikkinäisissä nahkasandaaleissaan mittarikentälle pumppaamaan bensiiniä läkkiämpäriin hokiessaan No problem..No problem.
Ämpärin sisällön tämä heitti Eldoradon tuulilasille ja loput littaantuneiden pepsipurkkien peittämälle peltipihalle.

Likaisella trasselilla tämä pyyhki lasin filmipintaiseksi ja sateenkaarenväriseksi freskoksi,jäämällä ihailemaan taideteostaan ja lausumalla:
--Kwoyes Habibi! Good Sir!
Jussi kysäisi bensasangollisen hintaa,johon bensapoika vastasi haukotellen:
--Mafi filus!No riyals!
--Ei rahaa..ei rialeja!
Loput bensasangon sisällöstä tämä kaatoi arosannalle.

Jussin kaasutellessa Eldoradolla huoltoasemalta takaisin Jubailin tielle,pakistaanipoika palasi puotiinsa takaisin nokosilleen.
Tällaisia nukkuvia huoltoasemia hän tulisi myöhemmin tapaamaan satoja parinkymmenen seuraavan vuoden aikana,sekä muutamia kymmeniä hiekkamyrskyjä,joidenka pienet hiekanjyväset pystyivät tunkeutumaan täysin tiivistettyjenkin asuntojen ikkunakarmien välistä sisään.
Asuessaan myöhemmin Jeddassa Punaisenmeren rannalla hän tuli näkemään oikeita tulviakin,missä hän Citroenillaan joutui ajamaan hydrojousituksen yläasennossa kuin nelivetojeepillä Al Cornichen rantabulevardia työmaalleen jokea yläjuoksuun. 
Äärimmäisissä säätilanteissa Saudi Arabiassa kuten Filippiineillä taivas tarjoaa antejaan mitä runsaimmalla kädellään.
Vielä 30 vuotta jälkeenpäin Al Cornichen tulvista Saudi Arabian öljytuloilla ei olla korjattu Jeddan viemärisysteemiä.Viimeisen viiden vuoden aikana Jeddan tulvissa on kuollut n.500 ihmistä, uskaliaiden kansalaisten jopa kritisoitua kuningashuonetta laiminlyönneistä.
Vasta v.2011 oltiin aloitettu tarjouskilpailu viemärijärjestelmän uusimiseksi.
Jeddan toisena ongelmana on ollut ihmisjätteet,joita viimeisten vuosikymmenten aikana ollaan kuljetettu ns. "Myskijärvelle"sellaisella kapasiteetilla,mikä vastaa 1200 öljytankkeria.
Myskiöljythän ovat kuuluisia kuningashuoneen ja muiden arabimiesten deodorantteja,millä peitetään ikävimmät ihmisnahan hajut.
Vesihän maksaa kymmenen kertaa enemmän litralta kuin bensiini.

Manilassa taas sanotaan,että jos juomavesi alkaa maistua makealta,niin ilmeisesti ruostuneista viemärijohdoista on päässyt ihmisjätevettä sekaan.


GM Temple of Worship
Juhart 2004