Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan 1.

Korttelista hyljätty
Juhart 2005

Seppälä istui keittiönsä baarituolilla lysähtäneenä tuijottaessaan parkettilattialle levinnyttä läjää puoleksisyötyä ruokaa.
Oksennuksen hapan ja ällöttävä haju oli nostanut hotkaistut maissihiutaleet takaisin kurkkuun hänen yrittäessä pakkoniellä niitä ruokatorvesta alas.
Hän siivosi lattiaharjalla sihveliin poikansa kaulajätteet kaatoaltaaseen,antamalla kuuman veden liuottaa ne alas viemäriin.
Katsellessaan synkkänä ulon pyörimistä sykloonina altaan reiässä hän oli näkevinään Rainen luisen käden kaivamassa roskapöntöstä ruoantähteitä,kun hänen oma poikansa itsekkäänä,ahneena,flegmaattisena ja poispilattuna oli saanut ahdettua mahansa makealla niin tupaten täyteen,että tämän piti oksentaa kaiken pihalle.
Kuumavesihanan hän löi inhossaan nyrkillä kiinni kiroilemalla kättään pidellen kämmensyrjään nousevaa mustelmaa ja sitä,että Rainella oli ollut kaikki potentiaalit käsissään elämässä eteenpäin pyrkimiseksi,mitkä häneltä oltiin evätty syntymästä asti.
Osku taas oli kyvyiltään keskiarvoa alempana kaikilla käsillä olevilla eduilla.
Seppälä nousi baarituolilleen jatkamaan aamupalaansa,missä maissihiutaleet olivat pehmenneet ja vetistyneet avonaisessa pahvilaatikossa kaatoaltaan hanan kuumavesihöyryistä.
Siitä huolimatta hän ei enää välittänyt,mitä pisti suuhunsa.
Rainen pelastamisella olisi oma palkkionsa,koska pojassa oli sitä potentiaalia.
Hän oli heti tajunnut sen pojan tultua kasvatuslaitoksessa ensimmäiseen haastatteluunsa.
Seppälän toimisto sijaitsi vankilamaisen tiilirakennuksen pohjakerroksessa käsittämällä vain pienen siivouskomeron kokoisen ikkunattoman huoneen,minkä vajaat viisi neliömetriä hänen työpöytänsä sekä kaksi puista tuolia täyttivät kokonaan.
Hän ei ollut koskaan ristimäluterilaisena käynyt katolisessa synnintunnustuskopissa,mutta kuvitteli sen sisällä käytävän papin ja synnintekijän välistä keskustelua,missä pappi antaa tunnustuksesta kaikki synnit anteeksi muutamaa Terve Maaria-rukousta vastaan.
Hän omassa "tunnustustoimistossaan" ei haastattelussa antanut pojan syntejä anteeksi,vaan kuunteli käsi sydämellä hakemassa ratkaisuja kadonneen lampaan pelastamiseksi.
Seppälä katsoi myös olevansa kurittomien sielujen hoitajana vähemmän epäilyttävämpi kuin joku katolinen pappi synninpäästäjänä,koska hänet oltiin käytännön kautta koulutettu ammattiin.
Papeille sielunhoitoa opetetaan vain kirkkolatinan teorioissa.
Rainen tullessa ensimmäiseen haastatteluunsa Seppälä oli lukenut pojan syntihistorian läpi---järjetöntä tuhoamaisen tarvetta,rikottuja ikkunoita,kauppalan puistojen roskakorien tuhopolttoja,autonrenkaiden viiltelemisiä,taskuvarkauksia jne.--- vähän sentapaisia kolttosia,mitä yhtäkkiä maalta juurettomina kaupunkiin istutettujen lapsenversojen oletettiin tekevän vinoon kasvaneina.
Rainen älykkyysosamäärä kylläkin nostatti kulmakarvoja---140.

Raine oli rojahtanut työpöydän edessä olevalle puiselle vierastuolille istumaan sen etureunalle ja roikottamaan käsiään hervottomina haarojensa välissä. Ainoa ilmanvaihtoritilästä sisääntuleva auringonvalokiila piirteli varjojaan tämän kasvoille,missä teräksenharmaat silmät valppaina katselivat eteensä kapeassa sektorissa.
Hänen tumma tukkansa roikkui latteana otsakiehkurana sivulla,ei huolettomasti sormilla sutaistuna kuin koulupojalla,vaan äkkinäisellä kädenliikkeellä järjestettynä kuin vanhalla miehellä.
Seppälä pystyi luotaamaan jonkinlaista fanaattista älykkyyttä pojan kasvoilta yrittäessään lyhentää etäisyyttä pienellä hymyntapaisella irvistyksellään..
Pojan ilme ei edes värähtänytkään muutettuaan asentoaan selkänojaan vasten ja nostettuaan sen hirviömäisen kompurajalkansa polvensa päälle.
Siinä jalassa oli pyykkinarunpätkällä solmittuna kolhittu ja likainen kenkä,minkä antura oli ainakin viitisentoista senttiä paksu ,kenkärajan kuluneen nahan näyttäessä aukeavan sukanrajasta harmaana kielenä jossain pahasti ruhjotussa päässä.
Seppälälle asia selvisi hetkessä,että pojan kurittomuus johtui pelkästä jalkansa kompensoimisesta.
--Kuuleppas Raine...näen näistä papereista,että sinulla on palvelusaikaa jäljellä vain vajaa vuosi.
--Mitä suunnitelmia sinulla on päästyäsi ulos?
Hän kysäisi.
--Ei mulloo mitään suunnitelmii.
Poika vastasi siirtämällä katseensa välinpitämättömästi tuulettimen ritilään, jäämällä tuijottamaan sen tuulenvireessä vapaana pyöriviä siipiä kuin puolihypnoosissa.
--Ehkä sinun sittenkin pitäisi!?
Seppälä lisäsi hymyn nykiessä elohiirenä suupielessään.
Raine jatkoi vain hypnoottista tuijottamistaan Seppälän selän taakse.
--Haluaisin nähdä sinun käyttävän hyväksi kaikkea Luojasi antamaa älykkyyttäsi.
--Voisimme keskustella,mikä olisi sinulle tärkeämpää ja sopivampaa..
Seppälä jatkoi katseensa laskiessa tahattomasti pojan jalkaterään.
--Päntätä oppikirjoist nuppis täyteen tietoo ja saara mahas täyteen!?
Raine lohkaisi.
Seppälän kasvot muuttuivat punaisiksi mustan epämuodostuneen kompurajalan paisuessa silmissä yrittäessään olla välittämättä pojan vastauksesta.
--Raine...olet ajanut itsesi kaikkiin mahdollisiin ja täysin järjenvastaisiin vaikeuksiin,mutta vain tajutessasi miksi näin olet tehnyt,olet vähemmän taipuvainen tekemään kolttosiasi uudelleen..
Seppälä hymyili jälleen.

Hymypoikapatsas

Rainen tapaisilla oli niin vähän ystäviä sekä kavereita ,jotka näkivät ympäristössään hyvin harvoin edes ystävällisiä kasvoja,että puolet tämän potentiaalista tulisi ulos pelkällä hymyntapaisella.
Seppälä näki Rainen nyt tuijottavan valkoista Hymypoika-patsasta kirjahyllyn päällä takaseinällä harmaan täytetyn huuhkajan vieressä pölyyntymässä.
--Sinusta löytyy paljon sellaisia piirteitä,mistä minun pitäisi kertoa ja selvittää sinulle.
Hän jatkoi.
Raine siirsi kivettyneen katseensa Hymypoika-patsaasta Seppälään vastatessaan:
--Emmää ole tullu tänne pyytämään mitään selvityksii!
--Mää olen hiffanut jo ajat sitten,mitä mää teen ja miksi mää niin teen!
Seppälä vastasi ilostuneena:
--No sepä on hyvä juttu..ja voisitkos kertoa minulle nyt tässä,mikä on sinut saanut tekemään niitä kolttosiasi?
--Saatana!
--Saatana!
Raine vastasi mustien pupillien kiiltäessä.
--Se on ottanut mut kokonaan valtaansa!

Merikapteeni King-Kong ja lapset
Juhart 2012

Seppälä katseli poikaa suoraan silmiin,jotka eivät peilanneet mitään siitä,että vastauksessa olisi ollut jotain koomista.Pojan viivanohut suu näytti vain kiristyvän suupielistä ylpeänä ja omahyväisenä kuin Mussolinin propagandapuhepausseissa.
Seppälä tunsi hetkellistä ja tylsää epätoivoa ikään kuin olisi kohdannut jonkun kauan sitten luonnon tekemän vääristymän jossain korpikelossa ja jota pitäisi lähteä suoristamaan tässä ja nytten.

Pojan kysymyksiin elämän tarkoituksesta oltiin vastattu raamatullisesti ihmiselon kaidan tien ojanpenkalla seisovien mäntyjen runkoihin naulatuissa tauluissa :
"Onko Saatana vallannut sinut?
Kadu taikka palat helvetissä!
Vain Jeesus voi pelastaa Sinut!"
Seppälä osasi Ramattunsa ulkoa ja kiivastuksissaan päästi suustaan:
--Täyttä roskaa... mehän eletään nyt avaruusaikaa..ja sinun piti mennä antamaan noin fiksuna  tuollaisen typerän vastauksen!
Rainen suu vääntyi.
Pojan silmistä näki hivahduksen uhmamieltä Seppälän tutkiessa pöytänsä takaa tämän kasvoja.
Poika hymyili uudelleen sellaisella virneellä,mikä olisi hyvin kelvannut vaikka kutsuksi astumaan keväiseen luokkahuoneeseen,minkä kaikki ikkunat olivat avattuina sepposen seljällään totuuden auringonvaloa kohti kevätvirren soidessa taustalla.
--Raine...aion järjestää sinulle kanssani pienen palaverin kerran viikossa.
Seppälä sanoi.
--Ehkä selitykselle löytyisi jokin toinen selitys ja ehkä minäkin voisin selittää sinulle,minkä merkkinen se sinun sieluasi vaivaava piru on.


jatkuu..

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan.

Kas-Kas-plankkipoika
Juhart 2012

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan
----------------------------------------------------------------------------------------


Seppälä istui putkijalkaisella baarituolilla nojaamassa kyynärpäänsä varassa keittiötä jakavan baaritiskin melamiinipintaa vasten. Hän popsi robottimaisesti samalla Kellogsin maissihiutaleita sormillaan suoraan laatikosta suuhunsa.Laatikon takapuolelta hän katseli saksenkuvaa ja pilkkuviivoja,mistä voisi leikata paperinuken uimapuvun ja kesämekon.
Hänellä ei ollut tytärtä,vaan ylipulska poika,joka ei liikkunut edes paljoakaan ulkona muiden poikien leikeissä,vaan joko kokoili meccanoa makuuhuoneessaan tai tiiraili iltaisin teleskoopillaan tähtitaivasta
Seppälä vilkaisi vähän väliä paidan kalvosimen alta kultadubleekelloaan,sitten keittiön paneloituja seiniä,katseen kiinnityttyä poikalapseen,joka keräsi varpaillaan seisten yläkaapista aamiaistarpeita syliinsä.
Poika oli noin kymmenisen vuotta vanha ja tukevahko kuin televisiosarjan Me Tammeloiden perheen nuori ja paksu poika,joka kesäisin aina tuli sukuloimaan kauppalaan Horninkadun sekatavarakaupan omistajaperheeseen Helsingistä.
Seppälän oman pojan tulevaisuus näkyi jo pulskista kasvoista: ehkä pankin sivukonttorin johtaja taikka ainakin pienen ämpäriurakointiliikkeen omistaja.
Hän halusi pojalleen vain parasta sekä roppakaupalla epäitsekkyyttä,mikä näytti kuitenkin hänestä sumuiselta tulevaisuudelta.
Seppälä itse oli aikaisin harmaantunut nelikymppinen mies,jonka hiukset kiersivät kaljua ja vaaleanpunaista päälakea valkoisen sädekehänä.
Poika,jota kutsuttiin kotona Oskuksi,kantoi sylissään tiskille suklaasulatepurkin,siivun suklaakakkua kahvilautasella sekä kainalossaan Heinzin ketsuppipullon.
Osku ei ollut edes huomaavinaan isäänsä,kiipeämällä toiselle baarituolille levittämään veitsellä suklaasulatetta suklaakakkuviipaleen päälle.
Pojan pyöreitä kasvoja koristivat ohimoilla isot hörökorvat,jotka vetivät tämän silmiä yläviistoon erilleen vahvojen silmälasien takana ,oikean harmaansinisen silmän näyttäessä katselevan karsastaen ulkosyrjälle.
Oskun autokuvainen ja sinipohjainen kesäpaita oli haalistunut pesusta niin,että yhden Buickin leveä kromihymy oli venynyt yhdeksi Floyd Pattersonin valkoiseksi hammassuojukseksi mustan naaman keskelle..
--Osku..tajuatkos,mitä olet juuri tekemässä?
Seppälä kysyi pojaltaan.
--Voitelet suklaasulatetta suklaakakun päälle ja tuolla itäkauppalan reuna-alueen vuokrasarmien hellahuoneissa tuskin edes saadaan voinokaretta ruutunäkkileivän päälle.
--Asiasta toiseen...tapasin eilispäivänä Jokisen Rainen.
--Tiedätkös.mitä Raine oli tekemässä?
Osku ei edes katsonut isäänsä päin,vaan oli keskittynyt suklaasulatteen levittämiseen,oikean silmän vaellellessa silmälasien raamikehällä kuin lasten kissaonnittelukortin nappisilmä,mitä sai ravistella kaikkiin hassuihin asentoihin.
--Tapasin Rainen osuuskaupan takapihan roskapöntöltä.
--Hän oli etsimässä suuhunsa jotain syötävää sioille tarkoitetusta jätepöntöstä,mitä yksi sikalanomistaja oli pistämässä pakettivaunuunsa.
--Raine näytti nälkiintyneeltä.
Seppälä lisäsi yrittämällä katsoa tiukkana poikaansa,joka oli jyrsimässä suklaakakusta palaa poskihampaallaan.
--Osku..onko sinulla mitään tietoa,mitä jakaminen on?
Poika posket täynnä kakkua vastasi kysymyksellä työntämällä kakkulautasta isäänsä päin:
--Haluuksää palasen?
Seppälä huokaisi syvään pojan ravistellessa ketsuppipulloa kakunviipaleen päällä:
--Tuo pala kuuluu hänelle..Jokisen Rainelle!
Poika jatkoi ketsuppipullon pohjan taputtamista kämmenpohjallaan.
Seppälän sietokyvyn pystyi näkemään jo kasvojen tuskasta syvästi toivoessaan poikansa vikaluettelon olevan itsekkyyden sijasta vaikka äkkipikaisuutta tai jopa pikkaista taipumista valehteluun.
--Olet jo kymmenvuotias ja Raine neljäntoista korvilla ja uskoisin sinun paitasi sopivan tismalleen Rainenkin niskaan.
Raine Jokista Seppälä oli yrittänyt jelppiä apukoulussa viimeisen vuoden aikana.
Poika ei ollut tyhmä,torjumalla vain kaiken kurinalaisen opettamisen jättäytymällä lopulta pois koulusta kokonaan.
Seppälä sanoi pojalleen:
--Apukoulussa Raine näytti vielä voivan hyvin,mutta nähtyäni eilen hänet,poika näytti pelkältä nahkaiselta luurangolta kuin Auswitchista juuri vapautettuna.
--Eipä kovinkaan näyttänyt siltä,että Raine olisi voidellut suklaasulatetta hopeaveitsellä suklaakakun päälle viime aikoina aamupalaksi!
Poika vastasi:
--Tää kakku maistuu hiukka pliisulta ja siksi mää levitän suklaata sen päälle.
Seppälä kääntyi katselemaan keittiön ikkunasta ulos pihanurmikolle,minkä oravapihlaja-aidan takaa nousi harvahko kuusimetsä.
Vaimonsa vielä oltua elossa perhe oli useasti jopa syönyt aamiaisenkin nurmikon  puutarhakalusteilla eikä silloin pojasta ollut näkynyt hiventäkään itsekkyydestä.
--Kuunteleppas minua!
Hän sanoi kääntymällä poikaansa päin.
--Ja katso sekä kuuntele minua!
--Annoin Rainelle meidän talomme ulko-oven avaimen ennen kuin tämä livisti luokasta kokonaan,jotta hän voisi vapaasti tulla kotiin,missä hän aina tuntisi itsensä tervetulleeksi.
--Avainta hän ei koskaan käyttänyt,mutta uskoisin hänen nyt käyttävän nähtyäni minut osuuskaupan pihalla nälkäisenä.
--Jollei hän vapaaehtoisesti tule,niin haen hänet vaikka pakon edessä meille itse..
--En kestä katsella pojan ruoan etsimistä roskalaatikoista!
Oskun naama venähti isänsä sanoista aavistellessaan jotain uhkaavaa.
Seppälänkin suu venähti inhosta:
--Rainen isä kuoli ennen pojan syntymää ja hänen äitinsä istuu vankilassa.
--Poikaa kasvatti sen isoisä pienessä torpassa,missä ei ollut vesijohtoa eikä sähköjä ja sen lisäksi vanhus pieksi poikaa päivästä toiseen.
--Miltäs sinusta tuntuisi kuulua samanlaiseen perheeseen?
--Emmää vaan tiedä!
Poika vastasi latteasti.
--No,olisi jo aika ruveta tietämään!
Seppälä tiuskasi suu mutkalla sylkikuplien vaahdotessa suupielissä.

Seppälä oli kauppalanvaltuuston virkistystlautakunnan puheenjohtaja ja alakoulun veistonopettaja. Puusepäntaidoillaan hän oli rakentanut paneloidun keittiön kaappeineenkin uuteen
omakotitaloonsa.Viikonloppuisin hän teki vapaaehtoistyötä kauppalan kasvatuslaitoksessa ja lastenkodissa neuvojana enimmäkseen omantuntonsa tyydyttämiseksi ,auttamalla poikia,joita yksikään perhe taikka instanssi ei enää huolinut.
Raine oli hänestä kaikkein välkyin poika apukoulussa,minne tämä oltiin pistetty pelkästä passiivisesta vastarinnasta koululaitosta kohtaan.
Osku työnsi kakkulautastaan kauemmaksi itsestään ikään kuin ei enää aamupala maistunut sanomalla silmät hieman kirkastuneina:
--Ehkä se Raine ei sittenkään tule meille!?
Seppälä tivahti pojalleen:
--Paneppas nupissasi yhteen nyt kaikki syyt miksei Raine tulisi?
--Pane itsesi hänen housuihinsa kaivamaan roskapöntöstä aamiaisesi ja kuvittele,että sinulla olisi yksi ylisuuri ja paisunut kompurajalkaterä,mitä kävellessä pitää kurottaa maahan toista lyhkäsempänä!
Oskun kasvot näyttivät täysin tyhjiltä pystymättä edes ajattelemaan sellaista kauhistusta.
--Saat olla onnellinen,että sinulla on oma koti eikä sinulle ole opetettu kotona muuta kuin totuutta ja totuuden puhumista!
--Isäsi on aina antanut sinulle kaiken tarvittavan eikä sinulla ole sellaista isosisää,joka alinomaa pieksee...eikä sinun äitisi istu linnassa!
Poika työnsi tiskillä kakkulautastaan yhä kauemmaksi Seppälän murahtaessa äänekkäästi.
Pojan alahuuli meni mutrulle alasvääntyneessä ja suklaan tahrimassa suussa ja hänen kasvonsa muuttuivat vinojen silmien alla pelkiksi poskilihoiksi sihauttaessaan:
--Ainaskin mää saisin käydä sitä äitii kattomassa siellä posessa!
Kyyneleet valuivat pojan poskilta alas leualle,mistä valui ketsuppia tiskille ikäänkuin hän olisi juuri saapunut verissä päin kotiin suoraan jostain katutappelusta.
Osku juoksi vollottaen keittiöstä ulos.

Cowboy-poika ja mannekiininuket
Juhart 2012

Seppälä istui baarituolillaan avuttomana ja lyötynä kuin mies,jonka jokin valtava luonnonvoima oli piiskannut maahan. Syynä ei ollut mikään tavallinen poismenneen sureminen,vaan osaksi omaa itsekkyyttä.
Soilen kuolemasta oli kulunut vain runsas vuosi eikä lapsen suruajan olisi  pitänyt kestää niin pitkään.
--Olet täyttämässä yksitoista!
Seppälä toisti pojan perään mutisten.
Olohuoneesta kuului Oskun vingahtavaa hengitystä.
--Jos lopettaisit oman itsesi ajattelemisen ja ajattelisit,mitä voisit tehdä jollekin toiselle,niin äitisi kaipuu loppuisi kertaheitolla siihen!
Seppälä huusi käytävään.
Poika istui olohuoneen sohvalla olkapäitään ravistellen peittäessään kasvonsa silkkiseen sohvatyynyyn aloittamalla ulvomisen uudelleen.
--Luuletkos,etten minäkään tunne itseäni yksinäiseksi,vaikken istu sohvalla parkumassa ikävääni!
--Minulla on täysi työ muitten ihmisten auttamisessa!
--Koska viimeksi näit minut parkumassa omista vaikeuksistani?
Poika makasi sohvalla mahallaan puolikippurassa,kunnes uusi kyynelryöppy nikottelun kanssa kastoi sohvatyynyn.
--Mikäs on aikeenasi tehdä tänään?
Seppälä uteli yrittäessään johdattaa ajatuksiaan muualle.
Poika nousi istualleen pyyhkimään kummallakin kämmenselällään vetisiä silmiään:
--Meinaan myydä kukansiemeniä!
--Myydä kukansiemeniä?
Seppälä ihmetteli.
Aina se on myymässä jotakin ja pitää piilossa makuuhuoneensa vuoteensa alla säästössä kolmea lasista sillipurkkia täynnä markan- ja penninkolikoita ja laskee niiden sisältöä joka toinen päivä kuin jokin Roope Ankka.
--Mitä varten myyt niitä siemeniä?
--Palkinnon saamiseksi!
--Minkä palkinnon?
--Tuhatlappusen!
--Ja mitä sitten tekisit sillä tuhatlappusella?
--Pistäisin säästöön!
Poika vastasi niiskauttaen pyyhkiessään nenäänsä kesäpaidan hihaan Fordin merkin keskelle.
--Henry Ford se osas säästää ihka omaa autotehdastaan varten eikä edes oppinut kunnolla kirjoittamaan maalaiskundina..
--Olen kyllä varma,että panet säästöön!
Seppälä vastasi ja ääntään laskien melkein pyytämällä kysäisi:
--Voisit ehkä antaa rahat jollekin,jonka elämä ei olisi yhtä hyvällä mallilla kuin sinun?
--Tai ostaa ja lahjoittaa orpokotiin vaikka keinun,liukuradan taikka kiipeilyseinän?
--Ta vaikka ostaa Jokisen Rainelle korjauskengän?

Poika tuli syöksyen olohuoneesta keittiöön ja oksensi kyyryssä kaula pitkänä puunatulle isänsä tekemälle parkettilattialle koko aamiaisensa,..suklaakakun,suklaasulatteen ja ketsupin.
Mitä enemmän hän rytki kurkkuaan,sitä enemmän puski ulos,kunnes hän luuli jopa sydämensä seuraavaksi tippuvan lattialle.
--Okei..okei!
Seppälä sanoi taputtaessaan Oskua selkään.
--Et voinut pidättää sitä!
--Pyyhippäs sitten suusi ja pane makuulle.
Poika kyrmi tovin kippurassa kunnes katsoi puolisokeana ylös isäänsä baarijakkaralla.
--No meneppäs nyt siitä makuulle!
Seppälä sanoi sydän kivettyneenä.

Koulujumalanpalveluksessa
Juhart 2012

jatkuu...

Koiranelämää,kissankalaa ja lukkarinrakkautta 1.

Rovastin psykedeelinen volkkari ja Tipsu Tiibetin apso
Juhart 2010

Pappilan lasten lennettyä kotoa avioon kussakin taloudessa pidettiin jonkinlaista kotieläintä lemmikkinä. Vanhempien siskojen ajan mittaan pitovaikeuksien takia hyljättyä miehensä tai toisinkin päin,tilalle tuli lemmikeiksi kissat sekä yksi lattiamopan näköinen Tiibetin apso,joka päätyi myöhemmin rovastin hoitoon ja punaisen kuplavolkkarin yksisilmäiseksi kakkoskuskiksi Kemiönsaaren taivastielle.
Isosiskoista tuli ajan myötä vapaita lepakkomiehiä ja könsikkäitä jahtaavia kissanaisia tai mitä nykyään kutsutaan puumanaisiksi. Miehiä kuulema kun ei tarvittu kuin lapsentekoihin ja miehen paikan piti olla oven oikealla puolella eli sen ulkopuolella.
Nuoremmat siskot ovat pysyneet tähän päivään saakka yhden miehen naisina,mutta olivatkin syntyneet 50-luvun alkupuolen turvallisella nousukaudella eivätkä juurettomina sotalapsina.

Boxer ja Cheapy karkuteillä
By Juhart

Pappilan Jussi petrasi samoin naisasialiikkeessä kahdella avioerolla,korvaamalla akkavallan koirilla sekä kissoilla.Manilassa hänellä yhtaikaa kerran sattui olemaan kolme askalkoiraa (askal- lyhennys aso callesta eli katukoirasta) Boxer ja Cheapy sekä Japanin pystykoira Fluffy , seitsemän koiranpentua Browny,Spotty,Whity jne.sekä kaksi puskalkissaa (pusa calle- katukissa) Tiger ja Mingming..
Filippiinokoirat ja -kissat ovat moniruokaisempia kuin länsimaiset serkkunsa. Niille kelpaa jopa keitetyn riisin jäänteet ja possun- sekä kananluut,joskus jopa pelkkä lihan tuoksuinen liemi riisin sekoitettuna. Filippiiniläiset kissat ovat kehittäneet satojen vuosien saatossa pitemmän suoliston,mikä sulattaa yhtä hyvin roskisruoan kuin Whiskasin lohiannoksen.
Filippiinoaskalkoiranlihaa pidetään myös hyvinä sormiruokalajeina miesten ginijuhlissa joko etikkaliemessä tai grillivartaassa.
Kissaruokalajeja löytyy taasen korealaisissa ja kiinalaisissa Lazy Susan-ruokapöydissä. Lazy Susan -nimi tulee pyöreästä pöydän keskellä pyörivästä pöytälevystä.
Lemmikkien pidosta Jussi oppi yhden asian,että hurtat katsoivat isäntäänsä ylös,kun taas kissat regaalisesti katsoivat alas.
Kissathan yleensä pitävät isäntäväestään vain hyvästä kohtelusta ja ruokatarjoilusta,koirien kasvaessa pennuista aikuisiksi pennuiksi ihmiseläinten ikuisina ystävinä. Poikkeuksina olivat kissoissa Mingming ja Tiger,joita ihmisystävinä voitiin verrata koiriin.
Lontoon kodissa Jussin adoptoi ensiksi Tramp-poikakissan,joka mielistelyllään saa kissanruokansa kuppiinsa ja poistuu takaovesta vahtimaan reviiriään,kunnes palaa seuraavalle aterialleen korvat repaleisina ja kissannenä verissä partioreissuiltaan.
Toinen,tässä tapauksessa leikattu poikakissa Blacky päätti muuttaa korttelia Jussin asuntoon entisen emäntänsä muutettua hiippakuntaa.
Blackie päätti tulla kotikissaksi ja unilukkariksi herättämään Jussin aamuisin kello neljä ja seisomaan häntä pystyssä tämän rintakehän päälle kehräämään ja puskemaan märällä nenällään isäntäänsä aamiaisen valmisteluun.
Kissaherätystäkö?
"Sitt mää heräsin ja päästin kissan ulos!" Kaikuu vieläkin Jussin takaraivossa yhtenä salonseutulaisena sanontana 60-luvulta.
Tramp ja Blacky eivät koskaan sovi ruokailemaan yhdessä Trampin sihistessä ja hyökkäillessä ruokakupiltaan nurkanvaltaajansa päälle,jolloin Blackie päätti muuttaa ruoka-aikaansa myöhemmäksi ajankohdaksi.
Cockney-katukissoina kummatkin ymmärtävät myöskin ihmeen sujuvasti suomenkieltä.
Kotieläimet eivät tunne kielirajoja.

Tramp

Blacky

Silloin 70-luvun vaihteessa ,kun itämaiset uskonnot olivat suuressa huudossa Beatlesienkin vierailtua psykedeelisessä huumassa Intiassa tapaamassa salaperäisiä sitraa soittavia ja haara-asennossa istuvia alinomaan meditoivia guruja,pappilan mökin sohvalla mietiskeli ja nukkui tiibetiläinen apsokoiruus,jonka esi-isät ja -äidit olivat palvelleet munkkien lemmikkeinä rukousmyllyjen raksutuksissa sekä myskihärkäpaimenten gutturaalisissa moniäänijoiuissa..
Olosuhteisiinsa nopeasti mukaantuneena tiibetiläinen sai koiranunensa läpi heristellä luppakorviaan rovastin transistoriradion luterilaisissa aamuhartauksissa.

Nuorin Jussin siskoista muutti keski-Suomeen pitämään lammasfarmia ja aasitarhaa miehensä kanssa.
Heillä oli myöskin kissoja sekä koiria lapsinaan.
Ihmislapsia heille ei koskaan siunautunut.
Yksi koirista oli Siperian husky-vetokoira ja toinen border collie,joka piti ammatikseen lampaita koossa ja kurissa.
Husky sattui myös verottamaan vapaakävelyillään naapuritilan kanoja,isännän uhatessa lopettaa sen oikein haulikolla seuraavalla varkausreissulla. Siskonmiehen nuhdellessa koiraa kanavarkaudesta husky kantoi seuraavan kanasaaliinsa suussaan tämän vuoteen viereen ja tarjoamaan sitä lauman uudelle johtajakoiralle.
Siskonmies saikin tapauksesta uuden tittelin Herra Johtajakoira,huskien totellessa vetokoirina vain laumansa johtajakoiraa.
Kummatkin koirat olivat oikeita palvelukoiria,vaikka husky sydäntalvella piti parhaampana nukkua ulkona hangessa puuttumatta muuten talon töihin. Isokokoisena mutta lempeäluonteisena se olisi päästänyt murtomiehetkin sisään pelkällä maanittelulla ja makupaloilla.
Keskisuomalaisen lammasfarmariparin saapuessa Kemiön kesämökille fiiraamaan juhannusta,mukana aina seurasi Volvo Duettin tavaratilassa iso husky,jonka turkkia pappilan lasten jälkipolvi sai silitellä ja jopa repiä koiran yhtään välittämättä.
Siitä huolimatta se piti omaa reviiriään mökin keittiön ruokakupilla päästämättä lähelle rovastin apsoa. Kerran ruokakupilla se puraisi apsolta toisen silmän puhki.
Rovastin kirkkovolkkarin yksisilmäinen kartturikoira siitä lähtien löi päätänsä aina mökin ovenkarmien sokeaan kulmaan kierrellessään huushollissa makupalojen perässä. Pitkäkarvainen apso vaati jatkuvaa takkuuntuvan turkin hoitoa,rovastin kammatessa metallipiikkisellä afrokammalla jopa sen pitkäkarvaista peräpäätä,mihin maastossa tarttuivat risut sekä tarpeilla ns. "kleeperin marjat" (Dungleberries) eli kakkapallot.

Tipsu apso mökin talvipolulla

Pappilan kattien sisätapoja yritettiin muokata ruustinnan kekseliäisyydellä.Yleensähän kissoilla oli tapana teroitella kynsiään Asko-sohvan nyppyläkankaassa tai flyygelin mustalakatuissa jaloissa.
Alustan halkoliiteristä äiti kantoi kirvespölkyn salin nurkkaan jukkapalmun viereen kissojen kynsien kutinaan. Sohvakaluston lankajuoksut tyssäsivät melkein kokonaan eikä flyygelin jalkoja tarvinnut paikata mustalla miranolilla..
Pappilan köksän nurkassa niille oli varattuna oma kissanvessansa eli matalareunainen muovivati,mihin santalaatikosta leikkiämpärillä kantaen lapset vaihtoivat puhtaat purut.
Sanomalehtikääröön pistettyjen kissanjätöksien poiskantamisesta aina syntyi tappelu lasten välillä,vaikka jokainen ensimmäisenä oli varaamassa kattia vuoteensa jalkopään lämmittäjäksi.
Silloin ei oltu vielä keksitty tehdasvalmisteisia ,itseensä imeäviä ja hajuntappavia kissanpaskapuruja
Jussin lontoolaiset mirrit eivät vaadi omaa kakkalaatikkoa tarpeisiinsa,vaan juoksuillaan tekevät tarpeensa korttelin orapihlaja-aitojen juurelle ja naapurin rouvien kukkapenkkeihin.

Manilan talossa Jussin tehtäväksi oli muotoutunut naisväen mykkänä päätöksenä koirien ruokkiminen,jätöksien korjaaminen,kävelyttäminen sekä peseminen.
20-vuotisen koiranhoitouransa aikana hän oli ollut koirakätilönä,eläinsairaanhoitajana ja kuoppaajana eräänlaisessa "poikimispedistä hautaan-hoivakulttuurissa".
Talon naisväki sai omalta osaltaan pitää hauskaa lemmikkien kanssa.

Isärovastin tultua koiranhoitajasta itse hoidettavaksi viimeisinä elinvuosinaan,tiibetiläinen apso myös vanheentuneena ja reumatismisena sai armokuoleman eläinlääkärin piikistä.
Jussin omat koirat ja kissat joko kuolivat vanhuuteen taikka jäivät auton alle.
Viimeinen vartiokoira Cheapy oltiin heitetty yliajettuna kadulta talon etupuutarhaan.
Katuojasta hän oli sen pienenä kourakuppiin mahtuvana penikkana löytänyt.
Yksi koirista Rambo nimeltään kuoli myrkytettynä löydettyään naapurin roskiksesta porsaanluun.

Cheapy oli oikea aso calle,askal eli katukoira,joka aamuisin Jussin pandisal-leivän hakumatkalla lähileipomosta juoksi kuplavolkkarin edessä johtajakoirana..ja takaisin kotiin.
Koskaan se ei halunnut istua autossa kulkurin luonteellaan.
Kulkukoiralle ei sopinut kartanlukijan paikka volkkarin etuistuimella luottaessaan vain omaan herkkään kuonotutkaansa.

Cheapy pentuna

Isärovasti vietti koirattomana elämänsä loppuvuodet nautiskelemalla paidannapit avoinna elämänriemussaan Espanjan aurinkorannoista,Rooman trattorioista,Marokon kameliraveista sekä Kreikan zorbajuhlista marmoriterasseilla.
Silti hän kaihoili sumenevin silmin rantasaunansa puuverannalta auringonlaskussa koirakumppaniaan,jonka hän tulisi tapaamaan uudelleen v.1987 tähtitaivaan kennelissä.
Jussi viettäessään v.1989 kesän mökillä Saudin viisumivaihtolomaansa oli kuulevinaan kerran rovastin kansurin parkkipaikalta mäntyrinteestä isänsä lederhosejen kahinaa sekä koirankutsuja.."Tipsu tse..Tipsu tse!"
Isärovasti oli ilmeisesti käynyt pikavisiitillä suuntaamalla takaisin taivastielleen yksisilmäinen kartturi vierellään.

Koiranelämää,kissankalaa ja lukkarinrakkautta. Puusepänpoika ja pappisarja

Pappilan Jussin koirat Boxer ja Cheapy jaloittelemassa Manilassa
Juhart 2004

Koiranelämää,kissankalaa ja lukkarinrakkautta
-------------------------------------------------------------------------
Puolifiktio

Pappilassa pidettiin kotieläimiä ja kotieläimistä.
Isäpastori ei niinkään ollut eläinihmisiä,jollei puhuta seurakunnan lampaista sekä ihmisen karitsasta.
Karitsat ja lampaat ovat laumaeläimiä.
Pula-aikana jopa nälkää kärsineenä hänestä Iisalmen Sandelsinkadun kortteerin ympäristössä liikkuvat kaksi- ja nelijalkaiset elukat kuuluivat pataan taikka paistinpannulle.
Naapurin kauppias Kauppisella oli puodin pihassa ketjussa kiinni kylläkin Halli-pystykorva,mutta se kuuluikin työkoirarotuun eli vartiokoiriin eikä suuhun pistettäväksi. Koiria ei kuulema pistetty poskeen kuin jossain Kauko Aasiassa
Koiranpidossa piti olla tarkoitus.
Iisalmen rikkaiden pieniä sylikoiria,perhoskoiria,puudeleita ja kääpiöpinssereitä hän vihasi.
Ne kun räkyttivät mamsellien turkkien  muhvien turvasta ja lämmöstä umpivaunujen ikkunoiden takaa vain sen takia,että olivat pitkälle jalostettuja räkyttäjiä jo syntyjään.
Sellaisia hän piti maailman hyödyttömimpinä otuksina,mitä Herra oli koskaan luonut maan päälle ja joita ihminen oli jalostanut koirankuvikseen.

Hallia ei kyllä saanut syödä,vaikka kuinka kurni suolissa Kauppisten puodin takaportailla Laineen poikien kanssa kuivan leivän kerjuussa. Isän arkkuverstaan nurkissa kulkevia mirrejäkään ei saanut teilata eikä syödä,koska ne pitivät tontin puhtaana hiiristä ja rotista ja joille äiti aina pisti tappopalkaksi kahvitassillisen maitoa. Päästäisiä kissat eivät huolineet niiden erikoisesta hormonaalisesta hajusta,mikä sattui olemaan jyrsijän erikoista puolustusmekanismia.Tappoivat kyllä niinkuin huvikseen feliinisillä saalistajanvaistoillaan ja leikkivät sekä pompottelivat niitä tassuilla saaliin lihan pehmentämiseksi.
Kissat lisäksi pitivät Kauppisten pihan rekolissa vahtia kottaraisista ja mustarastaista,joidenka mieliherkkua olivat puutarhamansikat.
Näitä rosvolintuja ei edes variksenpelätin peloittanut,mutta kapine olikin vain variksille tarkoitettu.
Korttelin mirrit olivat siis työkissoja.
Kauppias Kalle Kauppinen ei eläinrakkaana osallistunut hirvenkaatoihin eikä muihin metsästyslajeihin,mutta sianlahtauksessa hän oli haka. Sikamaisen taidon Kauppisten kolmanneksi vanhin poika Ville oppi kotoaan ja koko elämänsä osti sekä myi sikoja elämäntyönään.
Kalle piti myös tallissa paria lämminveristä ravihevosta.
Pokaalejakin raveista oli tullut ja voittoja vedonlyönneistä,mitkä menivät joko kaulasta alas akvaviitina taikka markkoina lompsasta markustajakotien pokkaringeissä Kajaanissa,Oulussa ja Viipurissa. Pelihimostaan huolimatta hän oli kertonut naapurin arkkupuusepän pojalle,joka oli lapsesta asti oli ollut Sanna-tyttären kasvinkumppaneita,että naimakaupan ehtona oli papiksi lukeminen.
Ehkä ehdon takana seisoi vahvasti körttiläinen Riitta-emäntä.
Sanna Mulanniemen tilalla oli hevosnaisia ja vielä ilmavalvontalottana kirjoitti päiväkirjaansa Hevosmiehen kalenteriin,kun hänen sotilaspastorimiehensä kirjasi Karjalan kannaksen Ihantala-Tali-rintama-akselin tapahtumia rintamalta Ajastaikoihin ja Aseveljen kalenteriin.

Kauppisten ravuri 1920-luvulla

Ville (keskellä) porsaanlahtauksessa 30-luvulla

Kalle Kauppisen kaupan lihatiski 1910-luvun vaihteessa

Kerran pula-aikana naapuritalon Laineen Edvin oli velipoikiensa kanssa tuonut metsästä ansaan astuneen piisamin,minkä he olivat kolauttaneet hengiltä kivenmurikalla.Elukka oli jäänyt lanka-ansaan patonsa vieressä.
Laineiden veljesten äidin pesutuvassa nämä keittivät sen nyljettynä ituisten jakkupottujen ja kuivuneiden tillinvarsien kanssa valurautapadassa kiilto silmissä oikeasta piisaminlihamuhennoksesta.
Arkkutimpurin veljessarjakin oltiin kutsuttu piisamipeijaisiin.
Piisaminahan he olivat myyneet eräälle kiertävälle laukkuryssälle,joka oli maksanut viisikymmentä kopeekkaa kehumalla ostostaan avoteilla ja toprahujilla,sulloessaan sitä reppuunsa.
Piisamimuhennos meni hetkessä muriseviin mahoihin,vaikka se maistui pesulipeälle sekä kyykäärmeelle.
Viikon pojat oksentelivat ja ripuloivat piisamin myrkkyjä sisuksistaan pihamaan nokkosille.
Piisameista ei edes kuuluisa Amerikan salojen tutkija ja erämies Daniel Boone ole kertonut syöneensä,vaikka pitikin piisamihattua kutreillaan.
1970-luvulla Antti oli rovastina katsellut kesämökkinsä väritelevisioista,miten kokki Kolmonen oli piisamitieteestä tuntevan ja ohjelmassa vierailevan riistakokin kanssa tehneet piisamimuhennosta..pahoinvoinnin noustessa kurkkuun lapsuuden muistoista.
--Piisami puussa..Besame mucho!
Hän oli huudahtanut piisamimuhennoksesta,joka oltiin valmistettu katajanmarjaliemessä...napsauttaessaan television pois päältä inhossaan.

1960-luvun alussa pappilaan hankittiin lasten pyynnöstä poikakissa,joka kappalaisen kiusaksi piti lempipaikkanaan  vuohennahalla päällystettyä korituolia. Kissoja pappilassa oli ollut aiemminkin 50-luvulla kesämökillä ja jotka luonnollisella tavalla olivat taipuvaisia lisääntymään.
Pastori eläinystävänä oli päättänyt kerran antaa armokuoleman kissanpennuille panemalla ne potaattisäkkiin ja hukuttamalla ne.
Hän oli soutanut säkki veneen tralleilla keskelle Enäjärven selkää ja kietaissut säkin sisään riipaksi vielä rantakiviä.
Soudettuaan takaisin mökkisaareen kissanpennut odottivat läpimärkinä rantakalliolla.
Teologiassa ei vielä oltu uskottu kissojen inkarnaatioon seitsemässä elämässä.
Moisesta kissojen hukuttamisyrityksestä nykyään istuisi linnassa.
Pappilan Kalle-poikakissa,joka piti kappalaisen korituolista samoin synnytti pesueen keittiön räsymatolle,vaikka hengenmies oli antanut siveysopin tutkinnollaan kissan sukupuolesta takuulapun koiraana..
Kissanpidosta hän ei niinkään pitänyt myöskään syystä,että korituolista irtosi vuohenkarvojen lisäksi kissankarvoja mustiin papinhousuihin. Kappalaisen pyhän hengen haiskahdellessa filtterittömälle bostonille,Kalle-kissa haukotellessaan haiskahti pappilan salin lämpimän kakluunin vieressä torisilakalle,kappalaiskan aina ostaessa torilta puolisen kiloa Rymättylän silakkaa mirrille,joka innolla naksutteli raateluhampaillaan kalanpäitä keittiön Leino-puuhellan tulipellille levitetyn Uuden Suomen päältä.
Toisen ostamansa puolen silakkakilon kappalaiska pani papinperheen silakkalaatikkoon.
Kalle päätti kissanpäivänsä korituolissa joko suolistomatoihin tai muihin kissasairauksiin,pappilan lasten lääkitellessä sille pipettipullolla jotain mikstuuraa.
Kappalainen oli sanonut tautidiagnoosissaan kissojen saavan matoja raa'asta ja mynnähtäneestä silakasta.Hän oli kerran huomauttanut torilla Karjalan Kalan myyjättärelle,ettei tiskin lahnat olleet enää tuoreita,vaikka niiden kidukset olivat verenpunaisia.Kalakauppiaiden myyntitemppuna oli silloin harjata kynsiharjalla vanhemmista pyynneistä kidukset punaisiksi.

Suurarpa-Mosse kalatorilla
Juhart 2004

Pappilan katras sai 50-luvun alussa taasen lapamatoja,jotka matolääkityksestä tulivat peräpäästä ulos sentin pätkinä. Äiti oli toistamiseen käskenyt lapsiaan pesemään kätensä ennen ruokailua ja muutenkin hoitamaan hygieeniaansa,koska oman kutisevan perän kaivelusta kuulema saa matoja.Hänen lentävänä lauseenaan olikin ollut,että jos " ei paraekoo uo muuta tekemistä,niin kaeva vuanj perrääs ja haestele kynsijäs ajan tappamiseksi".

Surutalossa Kalle-kolli pistettiin isän Maaheimon kenkäkaupan kenkälaatikkoon ja haudattiin omenapuutarhaan itkuvirrellä "Mää oon vain mato matkamies maan!
Kallehan piti matkailusta,joskus jopa viikkotolkulla riiustellessaan kaukana itäkauppalan rajoilla.
Se oli jostain saanut perintönään jotain Kauppisten Kalle-vainaan henkeä levottomin tassuihinsa.
Pappilassa asui Kallen lisäksi myös Kille sekä 60-luvulla pulloharjan muotoinen venäjänsininen eli harmaa persialaiskatti,joka sisäsiistinä käytti vessanaan keittiön rosterista kaatoallasta.

Pappilan kissavessa

1950-luvun alussa pappilan ensimmäisessä kesäpaikassa, maanviljelijäparin Konradin sekä Editin piarakennuksessa Kemiönsaaren Kiilan kylän Ornäsissa,lapset saivat tutustua lampaisiin.
Lampaat ovat tunnetusti tyhmiä laumaeläimiä,jotka määkivät sekä märehtivät eivätkä liikahda lampolasta ulos kevätniitylle ilman johtajalampaan esimerkkiä.
Siitä huolimatta niiden lapsista eli karitsoista tuli papinpesueen lemmikkejä.Kaikki lampaiden lapset ovat pieninä aina niin suloisia karitsoja,kenenkään ajattelematta,että isoina niistä tulee joko villasukkia tai pujoliivejä tai Kallion lihakaupan tiskeille villasukalle haisevia kyljyksiä.
Jussikin kantoi lempikaritsaansa sylissään jopa ulkohuussiin esittelemällä rantaruotsalaiselle Bäätä-määkivälle päkälle huussin ovesta Allersin kansista Ruotsin kuningasparin ja vastasyntyneen prinssi Kustaan.
"Bää..bää vita lamm har du någon ull?
Äiti varoitteli moisesta  karitsan "imettämisestä" emolampaan hylkäävän sen ihmishajuisena.
Yleensä äiti manaili papinlasten eläinrakkaudesta,etenkin kissanpoikien lellimisestä,kutsumalla palluttamista "kissan imettämiseksi". Kissanpoikien emot eivät kylläkään hyljänneet pentujaan ihmisen hajusta,koska itsekin tykkäsivät silittämisestä ja korvantaustan rapsuttamisesta.
Liiallinen eläinrakkaus ja helliminen voi olla tuhollista
Lammasemo hylkäsi lopulta ihmiskaritsansa ja lapset saivat juottaa orpokaritsalle maitoa tuttipullosta.
Talossa oli myös Huli-pystykorva,joka Jussin kiusaksi repi pojan uimahousutkin räsymaton tarpeiksi. Siihen aikaan melkein joka rantaruotsalaisen maatalon pihalla räksytteli Suomen "pystykoira".
Ruotsin pystykoiria ei silloin vielä tunnettu,vaikka jossain laulussa niitä oli vastarannalla ruikuttamassa kalamiehen koirina merimiehen muijan kanssa..
Ensimmäinen "koiruus" ilmestyi pappilaan 70-luvulla Tiibetin apson moppamaisessa muodossa rovastin kaveriksi ja kartanlukijaksi kuplavolkkarin pelkääjän paikalle.
Pitovaikeuksien takia  pappilan vanhin tytär oli antanut sen isälleen.

Katavasaaren mökin kissanpennut

Kesämökillä tämä apso erehtyi kerran samalle ruokakupille pappilan nuorimman tyttären Siperian huskyn Keenain kanssa,jolloin moppakoirasta tuli yksisilmäinen kartanlukijakoira Kemiönsaaren mutkaiselle taivastielle,
Jos koira olisi osannut puhua.tämä olisi rovastin pikamatkanuoteista lukenut:
--Maitolaituri oikealla..äkkivasen mäen päällä..aja varovasti..ajava rovasti!

Rovastin psykedeelinen kupla ja kartanlukija-apso