lauantai 20. toukokuuta 2017

Pikku-Jussin automaailmaa 1950-59.Vanhan roddarin muistelmat.2.

Customlinen kivitys
By Juhart


Pappilan pihassa sekä sen edustalla Rummunlyöjänkadulla ei seisonut ainuttakaan seurakunnan pappien saatika muun viranhaltijan autoa aivan 50-luvun alussa.
Papinpalkalla ei autoja ostettu etenkään 5-lapsisen nuorisopastorin palkalla ja Jussin isänkin piti käyttää kauppalan pirssejä virka-ajoihin,joista kuititkin kirkkoherran virastoon lähetettynä takaisin maksuun kestivät oman aikansa kirkkoherran vastahakoisin allekirjoituksin. Isäpastori ja kirkkoherra Zidbäck olivat aina kaftaanin napit vastatusten virka-ajojen takaisin maksuista...
Heillä ei näkynyt olleen keskenään sellaista papillista Hyvä Veli-henkeä kuin muiden liperileukaisten sielunpaimenten keskuudessa..
Tästä johtuen opin tuntemaan kaikki kauppalan pirssikoppien ulataksit sekä kuskit,joita isä soitti virantoimituksiin työhuoneensa bakeliittikiekkopuhelimesta...
1954 Piispantarkastus
By Juhart
Luterilaisen kirkon ylipapeilla kylläkin oli omat kulkuneuvonsa,kuten arkkipiispa Ilmari Salomiehellä,joka kerran v.1954 tuli tekemään piispantarkastusta seurakunnassa.
Itse olin vastaanottamassa pappilan portilla arkkipiispaa ja Tampereen piispa Gulinia,joka toimi Salomiehen mustan Mercedes-Benz 220-virka-auton kuskina.
Tervetuliaispuheeksi toivotin arkkipiispalle,että "Sullon perseres!",mikä oli korttelin poikien sananväännös mersusta..ja siitä sainkin taas kerran tukkapöllyä äitiparstorskalta pappilan köksässä,,että taas on poika ilkkunut aikuisia..saatika jopa arkkipiispaa..
En muista oliko arkkipiispa mahakas,mutta kuvissa hän näytti luunlaihalta..
Salomies oli kyllä vain myhäillen taputellut minun valkoista otsatukkaani ja sanonut..että Mercedes-Benz--juuripa niin poikaseni.. ja kenen poikia sinä sitten olet?

Samoihin aikoihin v.1954 kieppeillä isän kolleega ja savolainen,kuten isäpastorikin..vt.kappalainen Aulis Savolainen oli ostanut rinkeli-ikkunaisen ja tummanruskeanpunaisen kansurin,joka kuulema oli merimiesauto.
Aulis ja kansuri
By Juhart
Vt. kappalaisen kansurin pesu
By Juhart
Minä pääsin aina Savolaisten poikien kanssa kansurin pesuun,mutta isosiskoni Annukka sai kappalaiselta iskun näpeilleen,kun kävi kokeilemassa sormenpäällään kansurin lokasuojaa,jos se oli sattumoisin kuivunut säämiskäpesusta...
Kallion Repen 49 Plymouth
sillankorvan taksikopilla,
 By Juhart
Repen Plymouth-taksi
 pappilan kulmalla
By Juhart
Enimmäkseen ne isän pappilan paraatiovelle tilaamat ulapirssit olivat Ford Customlineja ja Chevrolet Stylelinejä , ainoana poikkeuksena Kallion Repen 1949 metallinvaaleanvihreä Plymouth,jonka etupenkille pääsin monasti istumaan ja ihailemaan Wurlitzer jukeboximaista sekä kromitäytteistä kojelautaa..mennessämme porukalla äidin,Aune-tädin,diakonissa Toinin ja siskojeni kanssa naapurin Fammu-tädin mökille Kirjakkalan Myllymäkeen vuosittaisille Vappu-visiiteille.
Yhden pirssikuskin Ford Customlinen ovenkahvaan kerran viskasin pienen kiven jostain omituisesta mielijohteesta eli kaverien yllyttämänä Rummunlyöjänkadulla,ja josta sain jälleen äitipastorskalta tukkapöllyä ja viikon poistumiskiellon pappilasta shaföörin vaatiessa korvausta näkymättömästä naarmusta...Siitä tukkapöllystä huolimatta Ford Customline on aina ollut mieliautoni..
Äitipastorska oli tukkapöllyn jälkeen ivaillut minulle savonkielellä..että "Se joka uhan alla ellää..se pierun kanssa hauvataan"!..Itku kurkussa juostessani keittiön rappusia alas pihalle olin huutanut kuuloetäisyyden ulkopuolelta takaisin..että Hau-Hau..itteles omalla hauvallas..pirkalan lottavääpeliskä!"

Fammu ja HOPin Klubi-neonvalomies
sekä Sähkötehtaan 38 Ford Fordor
Deluxe
By Juhart
1938 Ford V-8-mainos

1953 Oct.
Natl Geographic
Fammu oli ennen sotia jo vuosisadan alusta omistanut pappilan talon,jonka yhdessä omistivat hänen miehensä sähkötehtaan johtaja sekä pankinjohtaja Selänne. Seurakunnan ostettua v.1949 Fammu oli saanut elinikäisen asumisoikeuden Torikadun puoleisessa alkoviyksiössä..ja meille papinkakaroille hän oli meidän ikioma rantaruotsalainen Farmor eli Fammu,joka kutsui minua nimellä "Min lilla kavaljer"..
1939 Pontiacin pleksikorimalli
New Yorkin maailmannäyttelyssä
Myllymäen mökillä sain häneltä aina luvan lukea mökin korituolikalusteisessa olohuoneessa kahvipöydän alahyllylle pinottuja keltakantisia National Geographic-lehtiä,joidenka värikkäät automainokset lennättivät minut päiväunissa Amerikkaan sekä New Yorkiin,jossa Fammu oli käynyt 1939 New Yorkin maailmannäyttelyssä.
Me pappilan porukka ajettiin aina vappuisin pirssillä Fammun mökille,mutta Fammu itse sai kyydin Sähkötehtaan 38-mallisella yönsinisellä Ford Fordor Deluxella,jollaisen mainoksen löysin National Geograph-lehdestä..
Torikadun asuntonsa vintillä Fammulla oli todellinen Amerikan aarreaitta, jonne pääsin koluamaan sekä tutkimaan isoja pinoja amerikkalaisia sanomalehtiä,ruotsalaisia aikakausilehtiä sekä amerikkalaisia teatterialan julkaisuja...New York Heraldeja,Billboard-teatterilehtiä,National Geographeja..Allerseja jne,

1939 New Yorkin maailmannäyttely.
Ford Motor Co. Road of
Tomorrow Building-postikortti
1939 San Mateo News-automainossivu

Salolainen 39 Lincoln Zephyr ja 35
Chevrolet Master 50-luvulla
Julkaisujen automainokset 1939-mallisista Pontiaceista,Oldsmobileistä,Buickeista,
Studebakereista sekä Lincoln Zephyreistä muovasivat minusta aidon jenkkiautofänin..
Kauppalan historiaa silloin itse tuntematta ,näitä samoja autoja oli ennen sotaa ja sodan jälkeenkin seissyt kauppalan pirssitolpilla..
Turuntien Jännärin vaatelikkeen omistajarouvallakin oli ollut 39-mallinen Lincoln Zephyr V12-malli privaattiautonaan ja sokeritehtaan johtajalla Studebaker..
Fammun kesämökin uusimmat 1952-54 National Geographit käännyttivät minut taas Nash-fäniksi komein Pininfarina-mallein,jollainen vaaleanpunainen 1953 Nash Statesman ihan oikeasti kerran ajoi pappilan paraatioven eteen kuopiolaisin KC-rekkarein Timo-sedän ohjustamana...
Rinta rottingilla pääsin kerran sen kyytiin näyttämään pöksytehtaan johtajan pojille ja leikkikavereilleni,että kyllä sitä meilläkin ajellaan oikealla jenkkiraudalla..

Timo-sedän 1953 Nash Stateman pappilan
edustalla
By Juhart

Timo Laitisen 1953
Nash Statesman 80-luvun
Mobilistissa

Timo-sedän 1953
Nash Statesman
By Juhart
Pappilaa vastapuolella seisoi Pelkosen eli entinen Martta Lindholmin puutalo,jonka keskeltä väsähtänyt lasiveranta näkyi suoraan pappilan makuuhuoneen ikkunoihin tuuhean tammen alta. Sen lasiverannan liepeillä leikimme Pelkosen Sepon ja pöksytehtaan perillisten kanssa länkkäreitä ja inkkareita,joskus Sherwoodin metsän Robin Hoodin veijareitakin. Taloon oli muuttanut Salon Autokoulu 50-luvun puolivälissä ja sen opetusautona oli silloin tummanruskenapunainen 1935 Chevrolet Master,joka oltiin otettu uusiokäyttöön sotaretkensä perästä v.1946..
Salon Autokoulun
1935 Chevrolet Master v.1946
Intiaanikesä
Pelkosen talon verannan
nurkalla
By Juhart

Kuurupiilolla Pelkosen
talon edustalla
By Juhart

Salon Autokoulun Standard-Vanguard Phase II
Koskisen kulmassa
By Juhart recolored
Pelkosen talo Rummunlyöjänkatu 5.
Vasta 1957 autokoulu sai lisäopetusajoneuvoksi upouuden Ford Trader-kuorma-auton.
Autokoulun uudempaan kalustoon kuului vaaleanvihreä 1953 Standard-Vanguard Phase II.
Rummunlyöjänkadun lukaalia ennen autokoulu oli sijainnut Turuntien Perttelin tullissa Koskisen rautakaupan naapurissa Perttelintien varrella. Vielä ennen 50-luvun taitetta Koskisen rautakaupan paikalla oli toiminut Salon Automyynti Oy:n Ford-edustus vuodesta 1936, ja mikä muutti myöhemmin Turuntie 3:een,missä se vaikutti 80-luvulle saakka.
Sen edustalta kollasin v.1957 ensimmäisen lyhytnokkaisen Ford Traderinkin.
1952 Olympiavuoden Ford Vedette
Salon Automyynti Oy-Turuntie 3-ikkunassa

1957 Traderin kaste Salon Automyynti
Oy:n edustalla
By Juhart
jatkuu...

tiistai 16. toukokuuta 2017

1950-59 Pikku-Jussin automaailmaa.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Autobongailua kauppatorin
Shellillä
By Juhart

Bensa-asemien aromeissa
----------------------------------

Olen vatvonut omaa automaailmaani monissa  eri kirjoitussarjoissani 50-luvulta,aikeinani yhdistää kaikki muisteluni yhden otsikon alle.
Kimmokkeen tähän  sain uudesta ja paksusta Mobilisti-lehdestä,missä Kimmo Koistinen muisteli omaa pikkupojan elämäänsä Vuosaaressa 70-luvulla..


Itseni lasken autobongailuistani fiftariksi,jonka tähän maailmaan tulo tapahtui pari vuotta sodan päättymisen jälkeen.Vähäautoisesta varsinaissuomalaisesta 50-luvun pikkukauppalastani on pitkä hyppäys jo liikennesumaiseen 70-luvun pikkukaupunkiin,jossa ensimmäinen ostamani ikioma autoni oli vaaleansininen ja käytetty 1967 Fiat 600D...jonka ostin alaiseltani Saloran mainosvarastonhoitajalta 400 markalla..
Saloran TV-tehtaan äkkijyrkkä nousu maailmanmarkkinoille oli nopeasti iskenyt kovan autonostobuumin kaupunkiin, Vilhonkadun Mariankadun puoleisen pätkän täytyttyä autoliikkeistä,missä myytiin kovassa kilpailussa uutta sekä käytettyä autoa...




Leinon liesitehtaan edessä
 klo 4.Leinon
Ford F-600 ja minä
 houkuttelemassa
kissanpoikaa sen alta..
By Juhart
Palaan kuitenkin  märissä päiväunissani takaisin siihen uneliaaseen ja idylliseen pikkukauppalaan 50-luvun alkuun,jolloin keskustan nikkarityylisten puutalojen seinistä kaikui muutamien kaduilla ajavien pirssiautojen pörräysten lisäksi vain tamppauskeppien lyöntejä,pystykorvan haukuntaa,ikkunoiden rämiseviä sulkemisia,kirouksia kivijalkaan iskevistä jalkapallon potkuista,Harmony Sistersien koilotusta lauantain toivotuista avoimista ikkunoista.... ja pikkukirkon suntion soittamia kellojen verkkaisia kumauksia..joko lauantai-iltaisin kuolinkelloina tai pyhäpäivinä kutsuina jumalanpalvelukseen..
Arkisen iltapäivän hiljaiselon katkaisi pappilan lankkuaidan toisella puolella sijaitsevan Leinon liesitehtaan pillin vihellys neljältä iltapäivällä samalla,kun uuden lyseorakennuksen vastapuolella Lammervon housutehtaan prässin peltipiipusta pullahti taivaalle viimeinen höyrypilvirinkula,teollisuusompelukoneiden lopetettua 8-tuntisen surrauksensa.
Rummunlyöjänkatu näin täyttyi fillareista,muutamasta sinisavuisesta itäsaksalaisesta moottoripyörä- ja automerkistä sekä salkkukätisistä että reppuselkäisistä tehdastyöläisistä..
Leinon britti-Fargo rekka lähti samoin portista ulos Tehdaskatua kohti valimolle tyhjin lavoin,kun liesimyymälän edessä lastattiin valkoemaliluukkuisia Leino-liesiä beessinvärisen ja mustalokasuojaisen jenkki-Ford F-600-kuormurin lavalle.
Meidän pappilammehan sijaitsi silloin aivan pikkukirkon naapurissa,jonka erotti vain lankkuaita kelloseppä Kukkosen tontilta..sekä Lundelinin pikku-Shellistä ,josta tuli minulle mitä kiinnostavin bongauspaikka kauppalan autoille..
Kirkkokadun Pikku-Shell
By Juhart
Leikkikaverieni kanssa yleensä nousimme Kukkosen talon lankkuaidan päälle istumaan ja tölläämään pikku-Shellin touhuja etusormet syvällä sieraimissamme,joista kaivelimme kevätflunssan jättämiä levänvihreitä nokkanäytteitä... maistelemalla niitä etusormenpäistä..ja flippaamalla niitä palloina nokkospuskiin,jotka näyttivät voivan melko hyvin bensa-aseman öljyisessä santamaassa sinkittyjen ja harmaiden öljytynnyrien sekä nelosnelosista väsätyn huoltorampin välissä.
Me pikkukollit imimme keuhkoihimme sieraimistamme sisään kutkuttelevia bensa-aseman höyryjä lyijyisistä pakokaasuista,öljytynnyreistä,alustarasvoista sekä mittarien erioktaanisista bensiineistä,jotka auringonkilossa näyttivät kraanavedellä blandatulta vaaleanpunaiselta puolukkamehulta lasilieriöissä
1963 ca. Kirkkokadun Pikku-
Shell seurakuntatalon takana
Shellin valkoisten  ja keraamisten simpukkamerkkien alta.
Kukaan meistä ei silloin tiennyt lyijyn olleen myrkyllistä,koska ongenvavoissammekin siimasta roikkuivat lyijypainot ja penaaliemme lyijykynien teriäkin nuolimme alakoulun takapulpetissa..saatika,että pappilan kevätsaneerauksessa valkeahaalariset maalarit penslasivat kaikki viiden huoneen ja keittiön asunnon ovenkarmit ja ovipeilit valkoisella öljymaalilla,jonka aromit kuivuessa olivat minusta yhtä paljon nenäkarvoja kutkuttavia kuin bensa-aseman aromit..
Alustan rasvausta hallissa
Lundelinin huoltomies seisoi rampin alla rasvafläkkisissä harmaissa haalareissa ruikkimassa rasvaprässillä 39-mallisen ja yöntummansinisen Ford Standardin etuakseliston nippeleihin ,Shellin sinisen suikan välistä littaantuessa auton kuraisiin ja jäteöljyllä vuorattuihin mahakaluihin....puhelinsummerin yhtäkkiä piristessä huoltamokioskin puuseinällä...
--Perrkala..eiks se Lunteliini vois ite vastata toho telefuuniin kummull o tää ruikkaus keske..vai onks se taas lähteny torin hualtiksel kollaamaa kassasaltoi..!!?
Huoltomies kirosi..heittämällä rasvaprässin ..
--Ja tee räkänokkase pojanklopi siell airanpääll....lopettakas toi virnumine..ta mää ruikkaa täll rässill alustarasvat teirän pläsill...!
Samalla Kirkkokadulta oli kääntymässä vaaleanvihreä ja kyrmyselkäinen Standard-Vanguard mittarikentälle kioskin lipan alle ,huoltomiehen juostessa rasvaisia käsiään trasseliin pyyhkien ovesta sisään vastaamaan puhelimeen...vinkkaamalla "Vankkurin" ikkunasta kuljettajalle tulevansa tankkaamaan "Melkken heti"...
Kauppatorin linja-autoasema ja Shell
By Juhart
Lundelinilla oli isompi Shell-huoltoasema kauppatorilla korttelin päässä ja jonne kävelin useat kerrat kollaamaan autoja pieni muistilehtiö partiopojan Aina valmiina- solkivöisten  ja syvänsinisten molskihousujen takataskussa..ja mihin vasenkätisenä ruksasin rekisterinumeroita kosmoskynätumpin terää ensiksi suussa nuoleskellen..koska se pirun kynä ei muuten kirjoittanut pätkääkään kuivalla terällä..
En silloin tajunnut,että kosmoskynän teräkin olisi voinut olla myrkyllistä,kun kaikki aikuisetkin niin tekivät.kuten Bergrothin Mauri-setä kulman takana Leinon toimitalon kyljessä omassa siirtomaatavaraliikkeessään laskiessaan äidin ostoslistasta hintoja puotipaperille juuri nollalla jauhetun Pauligin Huomio-kahvin varttikilon paketin,Darjeeling-teepurkin,Sun Maid Raisins-rusinapaketin,Elovena-kaurahiutalepaketin ja isän pikku-Boston-askin sekä viitasaarelaisen Uuno- räätälisedän Klubi-77-askin hintoja..Uuno-setähän oli jälleen tullut synnyinpitäjästäni Viitasaarelta meille tekemään mm. minulle isän sotilasmanttelista talviulsteria pikkusiskojen huoneen pöydän päällä ristiasennossa harmaan pilliklubipilven sisässä neuloessaan...
Pauligin autokuvasto
ja Ford Country Squire mukana
Poistuessani "Pärruutin" kaupasta äidin maitokaupan kernikassi kourassa Helsingintielle olin kompastua parisen kertaan Leinon rautakaupan pyörätelineisiin,ihaillessani Pauligin kahvipaketista Mauri-sedän antamaa Ford Country Squire-farmariauton kuvaa,joka kotona tulisi liimatuksi autokuvakeräysalbumiini.
Lundelinin tori-Shellin kyljessä oli silloin vielä linja-autoasema ja aseman sillanpuoleisella sivulla sijaitsivat Matkahuolto Oy sekä kuskien lepotilat.
Itse norkoilin aseman huoltohallin puoliavoimien ovien liepeillä kurkkimassa sisään,miten autoja huollettiin,renkaita vaihdettiin ja miten pesuhallin höyryissä kuraiset autot saivat takaisin selluloosamaaliset synnyinasunsa pelkällä "Huuperin kaljalla" eli vedellä..
Torin varrella Horninkadun ja Raatihuoneenkadun kulmassa sijaitsi silloin Huberin putkiliike..josta sanonta oli lähtenyt..
Helsingintien Fribergin Essolla,
Henry J
ja Henrietta..
By Juhart
Parin korttelin päässä Helsingintien ja Oskarinkadun kulmassa sijaitsi Esko Fribergin Esso,joka 30-luvun pelkistettynä sekä valkorapattuna funkkispakkilaatikkorakennuksena ei kruusaillut arkkitehtoonisesti yhdelläkään ornamentilla..eikä edes mittarikentän sadekatoksella..
Senkin rakennuksen kulmilla norkoilin useat kerrat imemässä huoltisaromeja keukoihini...

Kauppalan autokanta oli silloin melko pikkulukuista ja autoliikkeetkin voi laskea yhden käden sormissa.
Meidän oman korttelimme autot pystyin okulaarisesti tunnistamaan suoraan pappilan salin kulmaikkunoista.
Lähimpänä Torikadun kulmassa seisoi Marttilan sedän (Niilo Marttila) retuliinin värinen 47-mallinen Studebaker Champion.Sedän rouva eli Saima Marttila piti aluksi rintaliivi- ja alusvaateliikettä Horninkadulla,muuttamalla 1956 Turuntien Kuparikulmaan. Marttilan setä hiljaisena miehenä tyytyi istumaan liikkeen takahuoneessa todistamassa.että jokaisen menestyvän miehen edessä aina seisoo nainen..
Marttilan sedän 1947 Studebaker Champion sekä minä
samaa vuosimallia tulossa maitokaupasta
By Juhart
Marttilan setä joskus ajoi punamullatun piharakennuksen tallista riippukoivujen varjoon 36-mallisen retuliinisen Opel Olympian,joka näytti kuin pakasta vedettynä upouudelta ja kiiltävältä...
Äitini kotona Iisalmessa ennen sotaa oli ollut samanlainen Berliinin olympiavuoden Opel Olympia,jonka ukkini Kalle Kauppinen oli ostanut uutena....
Marttilan pihaa rajoittavan lankkuaidan takana sijaitsi Lammervon housutehdas,jonka yläkerrassa johtajan perheellä oli komea lukaali.Rappusttasanteen oikeassa päässä asui johtajan sisko Sylvi Lammervo,joka piti Horninkadun kivitalossa naistenvaateliikettä ja kangaskauppaa. Hänen miehensä herra Tiilikka näytti minusta 60-lukuisen Isä tietää kaiken-televisiosarjan isältä piippuineen,jossa aina kärisi hyväntuoksuinen Half and Half-piipputupakka.
Housutehtaan kaikki autos eri vuosilta
samassa kuvassa.Tiilikan Lloyd Alexander
TS mukaanluettuna..
By Juhart
50-luvun alussa Tiilikan sedällä ei vielä ollut omaa autoa,kunnes vuosikymmenen lopulla hankki itselleen naisten aluskalsarien värisen eli vaaleanpunaisen ja valkokattoisen Lloyd Alexander TS-pikkuauton..Piipputupakan hyvän tuoksun päälle Aleksanteri tuoksahti Simonitz-autovahalle.
Johtaja Lammervo oli oikea automies,vaikkei koskaan peittänyt leskenlovista päälakeaan Autoklubin koppalakilla,kuten toiset kauppalan porhot.
Tehtaan tallissa vaihtuivat melko usein automerkit,mutta mieleenpainuvin minulle oli tummansininen 1956 Mercedes-Benz-220S,jonka kyytiin pääsin monasti heidän Hirsjärven kesämökille..
Mersun pähkinäpuinen syvälakattu kojelauta ovenkarmeineen edustivat jotain luksusta minulle,kun meidän pappilan uusi salin Askon sohvasetti kahvipöytineen oli tehty vaatimattomasta suomalaisesta koivusta ..
Lammervon puurakennus ja housutukku
Rummunlyöjänkadulla.
Tehdas-ja asuinrakennus takana
Vertailun vuoksi johtajan lukaalin ruokailuhuoneen seinää vasten seisoi uusi tiikkinen radio-levysoitin-Hi-Fi-mööpeli,josta soi singlelevyltä Elviksen Love me Tender..kun me pappilassa isän työhuoneessa saimme kuunnella varkain lauantain toivottuja Saloran koivuviilukoteloisesta ja vihreäsilmäisestä ula-radiosta..
Televisiota saimme odotella vuoteen 1963..
Jo 1957 johtajan lukaaliin  ostettiin komea Loewe-Opta-mustavalkoteevee..
Kaiken komeuden koristuksena johtajan rouva päivittäin vaihtoi mersun kojelaudan keskellä sijaitsevaan posliiniseen pikkuvaasin tuoksumaan pari tuoretta kieloa...
Tämä oli paljon ennen 60-luvulla esiteltyä Wunderbaumia..ja paljon paremman tuoksuista!
Lastauslaiturin huuliveikot.
Lammervo-Heinon Fordson
Thames ja alakuvassa.Palo pappilassa.
Lammervon uusi Ford Thames
By Juhart
Lammervon housutukulla oli aluksi käytössä Eino Heinon 1952-mallinen ja keskivihreä Fordson ThamesE83W-pakettiauto. Lammervo ja Heino sukulaismiehinä olivat yhdessä liikeyrittäjinä vuoteen 1955 saakka.1957 Fordson vaihtui uuteen harmaaseen Ford Thames 105E-pakuun,jonka takaosassa Lammervon poikien kanssa matkustimme pöksylaatikoiden seassa monet kerrat linja-autoasemalle sekä rautatieaseman tavaratoimistoon...

Markkinahumua Rauhalan edustalla.
Ford F-100 Musta-Maija vasemmalla
By Juhart
1952 ca. Poliisikamari ja 1950 Ford Custom-maija
Lammervon lankkuaidan sekä housuprässi-autotallirakennuksen takana sijaitsi poliisikamari sekä lainasto samassa rakennuksessa Raatihuoneenkadulla.Sen vastapuolella oli Ravintola Rauhala,jonne poliisikamaristakin pistäydyttiin viranpuolesta tarkastuksille,jos Stenroosin mamma olisi sattumoisin tarjoillut kaljaa alaikäisille.
Joskus lyseon lukiolaispojat Stenroosin mamman avustuksella pötkivät pakoon puutarhan puoleisesta ikkunasta konstaapelien astuessa sisään..
Poliisikamarin vallesmannilla Somerikolla oli komea keskivihreä 1951 Ford Custom privaatti- ja virka-ajoissa.Konstaapelien virka-autona taas oli musta 1950 Ford Custom,joka vaihtui syvänsiniseen 1954 Ford F-100 kalteriautoon eli Musta-Maijaan.....

1934
Rauhalan interiööri
By Juhart

jatkuu....







sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Letukoita kotoa ja kaukaa.Chevroletit.Vanhan roddarin muistelmat.3.

1959 marraskuu.Mechanix Illustrated.
Tom McCahill
testaa Corvairin

1961-62 Chevroletit. Tom Burnettin
Car Spotters Guide
1959 PM. Ford Falcon ja
Chevrolet Corvair
V.1961 Chevrolet sai täysin uudet vaatteet.Uudesta mallista oltiin katkottu pois siivet muotoilun tultua kantikkaaksi kolmilaatikkomalliksi.
Bel Air sai akvaariotakalasin moottorivaihtoehtojen pysyessä samoina kuin 1960. Biscayne ja Bel- Air pitivät peräpeilissä kahta pyöreätä valoparia,kun Impalassa oli kolme rinnatusten kummallakin peräkantilla.Keulamaskin yläpuolella oli rivi uusi hengitysreikiä ja etupäästä sivuilla laskivat kylkipokkaukset vinosti alas perään.nousten aivan päässä ylös takakanteen.

1959 syksyllä oltiin esitelty perämoottorinen Chevrolet Corvair-kompaktiauto,josta ensiksi sain lukea linja-autoaseman R-kioskista ostamastani Populär Mekanik-lehdestä,missä sitä koeajettiin yhdessä Ford Falconin kanssa. Tom McCahill samoin koeajoi uuden Corvairin 1959 marraskuun lehdessä.
1959 PM.Corvair ja Falcon
1960 Chevrolet Corvair-mainos


1963 TM.Corvairin testi

Vasta 1963 suomalainen Tekniikan Maailma testasi Corvairin. ja tyypillisesti irvaili sen olleen mitä tyypillisin,joskin kokoonpuristettu amerikkalainen auto,josta ei löydy mitään teknisesti uutta sitten Henry Fordin T-mallin esittelyä 1910-luvulla. Konepuolelta Corvair sai kehuja alumiiniblokkisesta boxermoottoristaan,jonka 83 hevosella pääsi karvan yli 140 kph:n huippunopeuteen...vähemmän kuin kompaktiluokassa Plymouth Valiantilla..ja enemmän kuin Ford Falconilla...

Gulf-palvelua 1961 Chevrolet
Bel Airille
Salon Auto- ja Moottori ei tainnut myydä yhtään Corvairia 60-luvun alussa,mutta sen isompaa etumoottorista siskoa Bel Airia muutaman kappaleen tuoreeseen kaupunkiin.Perämoottoriseen jenkkiautoon jäykät varsinaissuomalaiset eivät olleet kiinnostuneita,kun vasta 1965,jolloin Saloon ilmestyi kaksi neliovista HT Corvairia,yksi viininpunainen GM-liikkeen omistajalle Einar Helanderille sekä toinen sininen Autokoulu K.Peisalle.
Yhtään 1961 Chevrolet Bel Airia eikä Biscayneä en tavannut pirssitolpilla,joilla silloin seisoi kompaktimallisia Rambler Classiceja ja Studebaker Larkeja transatlantilaismallisten Opel Kapitänien,Vauxhall Veloxien ja Ford Zephyrien seurassa.
Autokoulu K.Peisan 1965 Chevrolet Corvair.
1961 Chevrolet Brookwood
 Puumalan lossilla
Yksi sininen 1961 Chevrolet Brookwood-farmari oli monelle salolaiselle neidille hyvinkin tuttu 60-luvun lopulla maantieinssin Wilenin Hannun ohjaamana....näin isommat pojat ovat kertoneet..
1962 toi muutaman Bel Airin kotikaupunkiin,muttei ammattiajoon taksitolpalle,jonne ilmestyi Ford-miehenä tunnetun Oksasen uusi 1962 Ford Fairlane,joka kuului nyt Fordin katalogissa Falconin ja Galaxien välissä ns. intermediate-luokkaan (keskikoko).
1962 Chevrolet esitteli Ford Falconin kilpailijaksi kompaktiluokan Chevy II:n,jota Chevrolet-divisioonan päällikkö Ed Cole kehui maksimaaliseksi "bensapihiksi funktionalismiksi".
Ensimmäisenä nimiehdotuksena sille esiteltiin Novaa,jota ei kuitenkaan hyväksytty,koskei se alkanut C-kirjaimella.Vasta 1969 Nova-logot pistettiin mallin kylkiin Chevy II:n sijasta.
1962-65 Chevy II:n huippumallina oli kuitenkin Nova 400,jonka alapuolelle jäivät 100-,200- ja 300-sarjat.

1962 Chevy II 300-Series

1964 Salon Auto- ja Moottorin
henkilökuntaa sekä Oldsmobile,Chevy II
sekä Chevelle
Salon Auto- ja Moottori myi Chevy II-malleja Saloon muutamia sekä 1964 esiteltyä Chevelle Malibu-intermidediate-mallia,joista muutama päätyi maalaistakseiksi ympäristökuntiin,kun kaupungin taksitolpat tyhjenivät oikeista jenkeistä sekä eurooppalaisista pikkujenkeistä,pirssimiesten käväistessä Stuttgartista hakemassa Mercedes-Benz 190d-fliitin. Ilmeisesti A.F.Aaltosen isolla Mersun neonjohtotähdellä sillankulman Salonnen liiketalon katolla oli ollut jonkinmoinen aadolfimainen hypnoottinen vaikutus pirssikopin asukkaille..!?

Lukioluokalla 1966 pääsin luokkakaverini ja osuusmeijerin johtajan Lehtolan pojan kyytiin 1965 Bel Airissa.Vinyylisellä takapenkillä luisuin ovelta toiselle Lehtolan pojan suoristaessa kadunkulmissa ohjausta.Samana vuonna Bel Airin takavalot olivat muuttuneet punaisista pyöreistä perätuikuista vaakasuoriksi suorakaiteiksi..
Itse en koskaan omistanut oikeata Letukkaa,mutta teknisesti Chevroletina sisuksiltaan runkoa ja kuutoskonetta myöten tunnetun 1961-mallisen kanadalaisen Pontiac Laurentianen 1975-76.

Oma 1961 Pontiac Laurentian
By Juhart
1976 GM Temple of Worship
in Riyadh
by Juhart


1979 Chevrolet
Cparice Classic Coupe
Saudi-letukat
------------------------------
Seuraavat kokemukseni oikeasta Chevroletista koin Saudi Arabiassa 80-luvulla 1977-89-mallisten Caprice Classicien ja Impalaoidn rateissa. Impalaa ja Capricea voidaan hyvällä syyllä kutsua Saudin kansanautoksi,.Niillä ajelivat niin rikkaat sheikit kuin erämaan beduiinitkin. Työmaamme autokanta koostui Silveradoista sekä Suburbaneista,joista jälkimmäinen oli kuningaskunnan suosituin tila-auto,johon arabiperheen 6 vaimoa ja 15 lasta saatin lastattua perhesovussa.
1981 Desert GM Service and 1979 Silverado
Pickup
By Juhart
Itse suosin silloin GM:n Cadillac Eldoradoja työautoina,vaikka kerran olin melkein ostamassa 1979 Chevrolet Caprice Classic 2-door Coupenkin Dammamin autosukilta..
Saudin vanhin Chevrolet-diileri on v.1967 perustettu Al Jomaih Automotive,jonka edustuksia löytyy kaikista suurimmista kaupungeista.50 vuoden historiansa aikana Chevroleteja on myyty älytön määrä koko kunungaskunnassa. Käytettyjä GM-tuotteita suuret autosukit ovat pullollaan..samoin kuin kymmenien hehtaarien romuttamot erämaassa kaupunkien ulkopuolella...
Beduiineille kysytyimpiä Chevrolet- ja GMC- malleja olivat Silverado-pickupit sekä Suburban Vanit.


1948 Ghawarin öljykentän tutkimuksia ja Aramcon
1948 Chevrolet Fleetline
Ennen kaikkea virallista jenkkimallien maahantuontia Aramco..eli Arabian-American Oil Company Dhahranissa 40-50-luvuilla toi maahan aikamoisen määrän amerikkalaista autokalustoa öljyporauskuorma-autoista henkilömalleihin.
1958 Dhahranin lentokenttätaksi
Chevrolet Bel Air
Maantiet olivat vielä silloin suurimmista kaupungeista toisiin vaatimattomia kaksikaistaisia,etäisyyksien mm.Riyadhista Dammamiin kuutisensataa kilometriä asvalttitetä ja Jeddaan 1100 kilsaa..jolloin matkaamiseen tarvittiin turvalllisia autoja luotettavin ilmastointilaittein kuuman erämaa-auringon suojaksi..Aramcon johtohenkilöt kyllä käyttivät lentokoneita kaupunkien välisiin reissuihinsa,mutta Riyadhin ja Dhahranin jenkkitukikohtien sotilashenkilöt ja Aramcon inssit joutuivat matkaamaan maanteitse..60-70 luvuilla valtateiden levitessä 6-kaistaisiksi arabikansalaiset pääsivät lopulta pikiteille amerikanraudoillaan matkaamaan viikonloppuisin kaupungeista erämaahan lomailemaan kotikonnuilleen beduiinitelttoihin kuin suomalaiset järvenrantoihin ja kesämökeilleen,
Jenkkiautokanta samoin lisääntyi huimaavasti Chryslerin,GM:n ja Fordin tuotteilla.kunnes 70-luvulla Ford julistettiin pannaan kytköksistään kokoonpanotehtaaseen Israelissa.

Kuvakavalkaadi Saudi-Letukoista
----------------------------------------------------
1960 .1955 Chevrolet Bel Air ajamassa kohti
 kuninkaan palatsin porttia kohti Riyadhissa
1961 Al Qatif ja 1956 Chevrolet 210
1961 Riyadh downtown ja 1960 Chevrolet
Bel Air
1961 Al Duriyahin rauniot Riyadhin lähellä
ja Amerikan Ilmavoimien 1955 Chevrolet 210
1961 US Air Force Compound.Riyadh.1955
Chevrolet 210
1961 Riyadh Souq.
1959 Chevrolet Bel Air ja 1958 Ford Fairlane
1961 Riyadh Airport.
1960 Chevrolet 4WD Panel Van
1980-luku,
Beduiinien Chevrolet-pickupeja ja yksi
Chevrolet truck
1985 Chevrolet Suburban
Jjeddassa
2015 Al Hairin romis Riyadhin lähellä. Humvee ja
pari Chevrolet
Blazerejä
1956 Chevrolet Bel Air Jeddassa

1975 Chevrolet Caprice Topdown Jeddassa

1976 Chevrolet Caprice Buraidassa
jatkuu...