lauantai 20. syyskuuta 2014

1947--Pappilan Jussin syntymävuosi automaailmassa.1.


3:n ikäkauden Jussit vuosina 1949,1966 ja 2014
Juhart 2005


V.1947 oli kulunut kaksi vuotta Pariisin rauhasta,jolloin Eurooppa alkoi hiljalleen nousemaan raunioista polvilleen,joskin vaivalloisesti.
Suomessa elettiin säännöstelykorttiaikaa ja itsekin sain 30.9.1947 syntyneenä oman korttini,jolla äitipastorska sai ostaa Viitasaaren kirkonkylän osuuskaupasta lihaa,voita,sokeria,maitoa,juustoa..ehkä kahviakin,josta oli kova pula. Herakles-kahvilaiva oli tuonut Turun satamaan 24.2.1946 2,5 tonnia kahvia Etelä-Amerikasta,osan lastista sisältäessä lääkkeitä sekä tupakkaa,josta jälkimmäiselle isäpastorilla oli kova tupakannälkä,etenkin kunnon aromikahvikupillisen jälkeen..
Jos Suomessa kärsittiin säännöstelyajasta vielä 50-luvun alkuun,niin Brittien saarilla korttiaika kesti paljon pitempään 1950-luvun puoliväliin saakka.
Suomessa kärsittiin lisäksi autopulasta,autokannan ollessa enimmäkseen sotaa edeltävää ja sodasta palautettua sekä puukaasuttimilla liikkuvaa kalustoa.
Uusia 1946-mallisia autoja tavattiin vain Helsingissä ulkomaisten suurlähetystöjen autoina.
Britannian melkein koko autotuotantokin meni vientiin maan jälleenrakennuksessa.
Suomeen niitä brittiautoja alettiin saada 40-luvun lopulla tuontilisenssien helpotuttua.

1939. Frans Koskenmäen Salon
Automyynti Oy.
1939 Ford Sussex ja Ford
Prefect
Brittiautot v.1947 olivat enimmäkseen vanhahtavia sotaa edeltävistä malleista kohennettuja versioita.
Kotikauppalani brittiautokanta oli sinä vuonna enimmäkseen v,1939 tai sitä vanhempaa britti-Ford-kantaa, kuten Y Fordeja,Ford Prefectejä ja Ford Angliaa,joista Angliaa britit valmistivat vanhalla korilla Ford Popularina uuden 1953-esitellyn Anglia-Prefect-malliston rinnalla v,1961 asti.
Yhtenä esimerkkinä maahantuoduista 1947-48 muista brittihenkilöautoista omien bongausteni mukaan 50-luvun alussa oli musta Austin 16,joka 60-luvulla myöhemmin liikkui aluesairaalan pääkirurgin poikien "kartsa-autona" punaiseksi maalattuna,isonnetuin takaikkunoin ja oravanhäntä radioantennista.

1952 Torin bussiasema ja 1947 Fordson
Thames
Juhart 2012
Suomen kuorma-autopulaan maahan tuotiin osaksi uusia ja kunnostettuja Fordson Thames 7V-tylppänokkia,joita omassa kotikauppalassanikin liikkui useita oikeanpuolisin ohjauspyörin.
Uusia Austin K2- ja Bedford O-sarjan kuorma-autojakin saatiin kauppalan sora- ja santa-ajoon muutama kappale.Ne,samoin kuin Fordson Thamesit olivat sotaa edeltäviin malleihin pohjautuvia kuormureita.
Bedford O-sarjan kuorma-autoalustoille (1947-48) Suomessa koritettuja linja-autoja vanhalla kauppatorin linja-autoasemalla ennen v.1953 näin parisen kappaletta: yhden sinikeltaisen  Pekka Laineen Salo-Suomusjärvi ja toisen punaruskean Halikon Piirimielisairaalan (Märynummi).

Pappilassa isän työhuoneen liljatapettiseinällä katseli kolme silmäparia  tuoreen virallisen apulaisen saarnan valmistusta : Marski ja arkkipiispa Salomies lasitetuista raameista sekä niiden keskellä kärsivä Kristus alpakkaiselta ristiltä.
Marskin autoista tiesin jotain silloisten ja vanhempien lehtikuvien perusteella.
Paremmmin kyllä tunnistin presidentti J.K. Paasikiven 1952-mallisen mustan AA-1-rekisterisen Cadillacin,joka joskus ajoi kauppalan läpi Turkuun.

Marskin 1938 Packard Twelve

Marskin MB 770F Pullman
Offener Tourenwagen

Marskin 1946
Cadillac Series 75
Marsalkka Mannerheim valtionhoitajana piti  asti virka-autonaan 1938-mallista Packard Twelve  Touring Limousinea vuoteen 1944 saakka,erottuaan toimestaan terveydellisistä syistä.
4.6.1942 Hileriltä saamaansa 75-vuotisyntymäpäivälahja-autoaan 1939 Mercedes-Benz 770F Offener Tourenwagen Pullmania Marski ei käyttänyt virassaan ulkopoliittisista syistä.Se myöhemmin päätyi v.1947 Tukholmaan parin nuoren tukholmalaisen teinipojan "raggariautoksi".Eräässä ruotsalaisessa pallonivelkaupassa se myytiin Amerikkaan,missä samanlaista Grosser Mercedes-avoautoa useat automuseot ovat kehuskelleet A. Hitlerin autoksi svastikalipuin lokasuojissa. V.1951 Mannerheimin Mersu esitti pääosaa Rommelin (James Masonin) autona Erämaan kettu-filmissä.Oikea Rommelin Afrikan Korps Mercedes 770K-virka-auto ei oikeasti ollut Pullman-mallia,jos pilkkuja mennään viilailemaan,vaan tavallinen Offener Tourenwagen-malli.Marskin Grosser Mercedes Pullmanissa oli myös lokasuojissa varapyöräkotelot.
Kenttämarsalkka Rommelin toinen MB 770K länsirintamalli ja,mitä Liittoutuneen kanadalaisen pilotin Spitfire Mk9 ampui ja Rommelin saatua hätäkässä neljä kallonmurtumaa,oli tavallinen Grosser MB 770K,jonka amerikkalaiset lopuksi evakuoivat ja maalasivat sen kylkiin US Armyn tähdet.
Kenttämarsalkan käytössä oli voinut olla pari muitakin ns. "houkutuslintuautoa",kuten A.Hitlerillä sala-ampujien huijaamiseksi,koska alakuvan englantilaisessa tekstissä lukee "..One of Rommel's Mercedes 770K Staff Cars.."
Erämaan kettu-filmin ohjaaja Henry Hathaway ei ollut yhtä tarkka Rommelin autovalinnassa kuin saksalaissyntyinen näyttelijä-elokuvaohjaaja Ernst Lubitsch.Lubitsch valitettavasti kuoli v.1947. Eräässä ohjaamassaan sotafilmissä hän oli keskeyttänyt saksalaisen panssarivaunukohtauksen,koska hänen mielestä vaunun komentajalla ei ollut aitoja saksalaisia Zeiss-kiikareita kaulassaan.Filmipropseista piti löytää oikea kiikari realistiseempaan kuvaukseen.

1944.Yksi Rommelin 1938 MB
770K
US Armyn tähdin ja
väreissä

Mannerheimin Mersun jäljistä Ruotsissa kertoo eräs västeråsilainen Clas Lundberg 40-luvulta,jolloin hän oli nähnyt sen pikkugossina:
--Pikkukundina näin Mercedesin Västeråsin Isolla torilla.
Se oli kaikista isoin näkemäni henkilöauto.Mannerheim oli saanut v.1941 (1942 korjaus) talvella Mercedes-Benz 770F-kabrioletin syntymäpäivälahjaksi Hitleriltä.
Mitä tämä suurin loistoauto teki Västeråsin torilla v.1947 tai 1948?
Aanailin kyllä jostain yhteydestä Mannerheimin ja Åke von Sydowin perheen välillä.(Mannerheim-investointiyhtiö DeltaNordic.Mannerheim Industries.Åke von Sydow taas on västeråsilainen onkamasiiniekspertti.)
Se voisi olla myös sattumaakin.
Luultavasti valtio oli pakko-ottanut Mannerheimin Mercedesin Marsalkan maksamattomista verorästeistä Ruotsiin.
Auto sitten myytiin Eskilstunaan ja sitten USA:n osana kuulalaakerikaupassa ja siellä se myytiin jälleen yhdelle huvipuiston omistajalle,joka piti autoa näytillä Lancasterissa.Pennsylvaniassa Dutch Wonderland-huvipuistossa.
Mutta..mitä teki Hitlerin lahja-auto Marsalkalle Västeråsissa?
Marskin MB 770F sivulta



Marskin 1939 Chrysler Imperial
Marsalkan kuuluisa 1939 Chrysler Imperial Limousine samoin oli kadonnut jäljettömiin sodan jälkeen ja jossain maaseudulla sen uskottiin olleen maalaispirssinä.Useampia samanlaisia,joskin lyhyempiä 1939 Chrysler Royal-malleja maaseudulla pidettiin sodan jälkeen pirsseinä.
V.1948 Marski osti uuden Cadillac 75 Series Limousinen.
Arkkipiispa Salomiehen auton Jussi otti vastaan vasta varttuneempana autobongaajana v.1954 pappilan piispantarkastuksessa.Jussi tarkasti arkkipiispan auton,joka oli musta Mercedes-Benz 170V.
Alpakkainen ja kärsivä Kristus puolestaan oli kulkenut apostolinkyydillä.

Amerikan markkinat

General Motors


1948 Cadillac Fleetwood Series 75
Cadillac
--------------

Marskin 1948-mallinen Cadillac Series 75,kuten melkein kaikki muut sodan jälkeen valmistetut jenkkiautot ,oli tekniikaltaan ja muodoiltaan ehostetumpi ja kromitetumpi v.1942-malli..
1941:n joulukuun 7. päivän Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen perästä USA oli julistanut sodan Japanin keisarikunnalle.1942 jäi viimeiseksi sotaa edeltäväksi merkkivuodeksi kaikille amerikkalaisille autovalmistajille.


1949 Cadillac Coupe
Deville Series 62
Vasta 1949 Cadillacit saivat peräänsä sota-aikaisen P-38 Mustang-hävittäjän sivuvakaimesta kopioidut sievät siivennypykät,jotka 1950-luvun loppuun mennessä tulisivat kasvamaan automaailman suurimmiksi ja vulgaarisimmiksi pyrstöiksi.Vain v.1951 Kaiser Henry J Corsair osasi apinoida Cadillacia pienillä siivenaluilla.








1959.
Perniöläinen 1947-52 Chevrolet k-a venäläisen
Gaz-rekkavaunun perässä
Chevrolet
-------------

1950 ca.Suomalainen 1947
Chevrolet
Stylemaster omakotitalo-
rakennustyömaalla
General Motorsin v.1941 esittelemä B-korisarja (Chevrolet,Pontiac,Oldsmobile,Cadillac) jatkui tuotannossa v.1946 ja v.1947 Chevrolet Fleetmaster-malliston kalleimmasta ja viistoperäisestä Aerosedanista tuli myyntimenestys.
Halvempi Chevrolet-malli oli Stylemaster.
Suomen kamarallekin saatiin muutama 1947-48 4-ovinen Fleetmaster ja parisen Aerosedania,joista yhtä Mobilisti-lehdessä julkaisun alkuajoilla yritettiin elvyttää.Ruostuneen korin paikkauksessa kuitenkin sattui pahoja mittavirheitä,projektin jäätyä omituisella tavalla unholaan.
1949 GM:n korisarja uusiutui täysin Chevrolet Fleetmasterin muuttuessa DeLuxe Stylelineksi ja pelkän Masterin Deluxeksi.
V.1950 kauppalan pirssitolpille ilmestyivät ensimmäiset Chevrolet Deluxe Stylelinet 1949 Ford Customien seuraksi,joskin Suomeen oltiin tuotu jo v.1949 Chevrolet-mallejakin.

Leaving Haynes...
1947 Chevrolet Sedan Delivery
Juhart 2004


1947 Chevrolet Fleetmaster
Itsekin pääsin poseeramaan v.1958 Ämmänsaaren lossilla 1950 Chevrolet DeLuxe Stylelinen etusiipeä vasten yhteen Kodak Brownie-laatikkokamerakuvaan. Kuva näkyy blogini profiilikuvassa ylhäällä.
Ihkauusia 1949-mallisia Chevrolet Stylelinejä en koskaan nähnyt kauppalassa,mutta omissa fantasioissani olin maalannut sellaisen
E et J Leinon omistajien Torikadun residenssin pihaan koekilvissä.
Kauppalassa Leinon residenssiä kutsuttiin Päämajaksi ja me pappilassa asuimme Rummunlyöjänkadulla aivan Leinon liesitehtaan varjossa aitanaapureina.

Leinon lukaali ja 1949 Chevrolet Styleline
Juhart 2005
Särkisalon Linjan 1948 Chevrolet
Kotikauppalan kuorma-autopulaan Perniöntien Perhelässä asuva autoilija Y.Kanko oli ostanut upouuden vihreän 1947-52 Chevrolet kuorma-auton vanhemman tummanvihreän 1942-1946-mallisen krominokka-Chevroletin rinnalle. Se oli sodan jäkeen uusin kuormuri kauppalassa,mutta niitä kyllä ostettiin maaseudullekin muutama.Eräs ympäristöpaikkakuntalainen linja-autoyrittäjä Särkisalon Linja oli korittanut samanlaisen 1948 Chevroletin onnikaksi.
1947-52 Chevrolet k-a.Y.Kanko v.1954
Axelssonin talouskaupan pihassa vuokra-ajossa



Marttilan 1947 Studebaker Champion
Juhart 2004
Studebaker ja Tucker

V.1947 amerikkalaisissa autoissa vain Studebaker oli esitellyt täysin uuden Raymond Loewyn suunnittelustudion muotoileman Studebaker Commander-Champion-mallistonsa.Erikoisella kaarevalla ja tuulilasimaisella takaikkunallaan Studebakeria jenkit naureskelivat siitä,etteivät tienneet oliko auto menossa taikka tulossa.
Pappilan Jussin naapuriin Torikatu 2:teen Marttilan taloon ilmestyi uusi retuliinin värinen 1947 Studebaker Champion 4-door sedan papinpojan ihailtavaksi. Marttiloilla oli myös sotaaedeltävä tummansininen ja valkopölykapselinen 1935 Opel Olympia pihatallissa.Samanlainen 1935 Opel Olympia oli ollut Jussin äidin autona Iisalmen maalaiskunnan Kauppisten maatilalla.
Herb and Lorna and Studebaker
Champion
Juhart 2005

Tucker Corp.
joulukortti
Toinen vallankumouksellinen ja takamoottorinen auto Tucker oli syntynyt paperille joulukuun 31. päivä 1946 Auburn-Cord-Duesenberg-suunnittelijan Alex Tremulisin kynästä.Tuotantovaikeuksien ja kolmen Detroitin suuren,Fordin,Chryslerin ja GM:n vastaanpanosta huolimatta Preston Tucker esitteli v.1947 maaliskuussa täyden aukeaman lehtikuvan uudesta Tucker 48-mallista,jonka voimanlähteenä peräkontissa hyrräsi Franklinin ilmajäähdytteinen ja modifioitu 5.47-litrainen O-335 lentokonemoottori.
51 prototyyppiautoa tuli kokoonpanonauhalta ulos,Tuckerin rohkean ja innovatiivisen yrityksen kaaduttua oikeudenkäynneistä ja poliittisesta painostuksesta.

1947 Ford
Ford ,Mercury ja Lincoln

Ford Motor Company samoin ehosteli sodanjälkeisiä mallejaan v.1947,joskin jo vuodesta 1945 asti sen suunnittelukonttorissa oltiin muovailtu savimalleja Studebakerilta värvättyjen muotoilijoiden käsissä uudeksi v.1949 ja vallankumoukselliseksi "Kenkälaatikko"-Fordiksi.
1947 Ford- ja Mercury-mallit samaten olivat jatkoa sotaa edeltäville v.1942-malleille uusin kromimaskein.1948-mallit olivat melko samannäköisiä 1947-mallien kanssa Fordilla pienin kromiehostuksin.Osa 1947 1/2-malleista myytiin 1948-mallisina kromimaskien punaratojen poistolla ja pyöreiden parkkivalojen laskemisella etulyhtyjen alle.Aikaisemmat parkkivalot sijaitsivat kromimaskin yläpuolella lokasiivessä.1947 Fordin kuutoskone sai 5 lisähevosvoimaa eli yhteensä 95hp,joka paljoakaan ei alittanut sivuventtiili-V8:n tehoa.
Uusin tulokas 1947-mallistoon oli Sportsman-puukylkinen avomalli.
Chryslerillä samalla tavoin pantiin puuta kylkeen Cross and Country-mallistossa.
Tom McCahill vuoden 1947 elokuun Mechanix Illustratedin koeajossa kysyi itseltään,erosiko v.1947 Fordit sekä Mercuryt paljoakaan 1946-malleista ja onko niihin lisätty mitään uutta.
Vastaus:
-Ei!
--Eivätkä ne ole parempiakaan ja niihin ollaan pantu vähemmän kuin ennen..
--Minulla on ystäviä Ford Motor Companyssä ja uskoisin,etteivät he pidä artikkelistani,mutta koska työskentelen vain lukijoille,tulen raportoimaan asioista sellaisina kuin itse olen ne havainnut.
--Esimerkiksi sekä uudessa Fordissa että Mercuryssä ollaan dollareita säästetty muutamassa paikassa edellisvuoden malliin verraten.
--Esimerkiksi 1947 Ford Super Deluxen pienet tuuletusikkunat avataan sormella ulos työntämällä,toisin kuin ennen kammella,ja voidaan vain odotella onnea,että ne pysyvät auki..

1958
Kemiöläinen 1946 Luunokka-Ford
Strömman kanavan tienoilla
Uusia amerikkalaisia 1946-47 Ford-kuorma-autoja tuli kauppalaan muutama kappale paikallisille autoilijoille.Kyseessä olisi voinut olla myös Ford Francen valmistamat Ford "Luunokka"-kuorma-autot,koska käsiini eräästä Lammijärven kesämökin ulkohuussin seinästä repäisin suveniiriksi ranskankielisen Ford-kuorma-autosarjamainoksen.Luunokaksi taikka Keltanokaksi ammattiautoilijat kutsuivat niitä luunkeltaiseksi maalatuista maskirivoistaan.
1947-48-malliset Fordit sekä Mercuryt Suomessakin tulivat melko harvinaisiksi,muutaman päätyessä taksiliikenteeseen sekä yksityiskäyttöön ja osa Helsingissä ulkomaisten suurlähetystöjen autoiksi.
Pieneen tulevaan pappilan Jussin kotikauppalaan savijokilaaksossa niitä ei kylläkään tullut yhtään kappaletta edes pirssikoppeja kaunistamaan.Viimeisinä sotaa edeltävinä takseina v.1947 tolpalla seisoivat 1939 Chevrolet Master Deluxet.

1947 Ford Deluxe Helsingin
mannerheimintiellä
Vasta v.1948 syksyllä kauppala sai pirssitolpilleen upouudet 1949 Ford Custom-pirssit.
1947-48 Mercury-malleja ei kauppalaan tullut yhtään.
Vasta v.1949 maahantuonnin vapauduttua ainakin yksi harmaa neliovinen Mercury ostettiin yksityiskäyttöön. 50-luvulla sitä ajoi sanomalehtitoimittaja Tähtinen,ilmeisesti toisena omistajana.
Kauppalan Lincoln-kanta keskittyi vain 1939-mallisiin Lincoln V12 Zephyreihin,joita löytyi vain parisen kappaletta liikenteessä vielä 1947.Kuuluisin oli kauppias Siiri Jännärin Lincoln Zephyr.Toinen kauppalan Lincoln Zephyreistä samoin oli siirtynyt yhden ammattiautoilijan käyttöön yksityisautoksi.

1950
Marjo Nikkasen isän 1939
Lincoln V12 Zephyr ja 1935
Chevrolet Master
Zephyrin V12-moottori oli kuuluisa keittämisestään,joka useimmiten johtui jäähdytinveden ilmalukosta liian pienien jäähdytyskanavien takia moottorilohkossa.Lisäksi kampikammion tuuletus oli riittämätöntä,öljyn jähmettyessä,mikä aiheutti sylinteriputkien kieroutumista sekä männänrenkaiden rikkoutumista. Asiaa oltiin korjattu v.1938 hydraulisin venttiilinostimin.Vasta v.1942 eteenpäin moottoreista tuli luotettavia,Moni 1936-39 Lincolnin moottori oli leikannut kiinni kansitiivisteiden palaessa jäähdytysongelmista ja osaan oltiin vaihdettu jopa Fordin vanhempi sivuventtiili-V8 hintaisan moottoriremontin sijasta. V.1936-1939 Zephyrin V12-moottorin tilavuus oli 4.4-litraa ja tehoa vain 110hp ja vasta 1940 tilavuutta lisättiin 4.8-litraan (292 kuutiotuumaa).Moottori otettiin uudelleen käyttöön 1946-48 Lincolneihin.

1946 Lincoln mainos
1946 Presidentti J.K. Paasikivi kutsuttuna Suomen Automobiiliklubin kunniajäseneksi sai lahjaksi Ford Motor Companyltä Lincoln V12 -auton,jota hän kuulema käytti vain yksityisautona.Uutta autoa pidettiin harvinaisena sotaa seuranneina vuosina.Kuten monille muille Suomen presidenttien ja valtiovallan loistoautolle oli käynyt,valtio myi ne vanhentuneena kalustona huutokaupassa yksityisomistajille.Moni päätyi lauluautoksi ja lahoamaan loppuunajettuna sekä varojen puutteesta.Paasikiven Lincoln oli päätynyt Porin seudulle viimeiseen lepoonsa,kunnes se 80-luvulla pelastettiin entisöitäväksi Helsingin nyt jo lopetettuun automuseoon.
Samanlainen 1946-48 V12 Lincoln näkyi suomalaisissa autolehdissä mainospiirtäjän tussikynällä tehdyssä Pakkasakku-mainoksessa.
Marskin 1938 V12 Touring Limousine samoin oli päätynyt Kökarin saarelle yhden kalastajan kanakopiksi kirveellä pätkittynä,että olisi mahtunut sillipaattiin merimatkalle.Onneksi auto oltiin myöhemmin pelastettu ja entisöity.

Plymouth,Dodge,Desoto ja Chrysler


1947 Plymouth Special
Deluxe
Plymouth

1946-47 Plymouth P15 Deluxea eikä Special Deluxea ei näkynyt montaakaan Suomen teillä,jollei joku "Ameriikan haaleilta" kotimaahan palannut amerikansuomalainen Michiganin Ypsilantista olisi sattunut tuomaan sellaisen muuttoautonaan. Plymouthin korimalli juontui samaten vuodelta 1942.
1946 käynnistys tapahtui jo starttiavaimesta eikä ajajan pitänyt sohia kengällään enää starttinappulaa lattiasta eikä hanskakädellään kojelaudan alta.Samoin käsiryypyn vetonappula puuttui kojetaulusta.
Plymouthin perusvoimanlähteenä oli 217-kuutiotuumaninen-95hp-sivuventtiilikuutonen.
Pappilan eräs Savosta Amerikkaan muuttanut "Amerikan tantta" asui Ypsilantissa lähettämällä sodan päätyttyä isäpastorille Marshall-apuna Pointersin piipputupakkaa ja pappilan kakaroille Hershey-suklaata.Jossain pienessä mustavalkoisessa ja rosoreunaisessa mustavalkofotossa tantta seisoi 1946-mallisen Plymouth Special Business Coupen vieressä talonsa autotallin edessä.
Ensimmäiseen sodanjälkeiseen ja metallinvaaleanvihreään 1949 Plymouth Special Deluxe-pirssin kyytiin pääsin monasti Fammu-tädin Myllymäen mökkimatkoille.
Koriltaan 1949-50 Plymouthit olivat modernisoituneet hivenen verran,joskin Chrysler-merkeille tyypilliset etu- ja takalokasuojat vielä pullistelivat sotaa edeltävässä ajassa.
1949 Plymouth Special Deluxe



1947 amerikkalainen D24 Dodge
Deluxe
Dodge ja Desoto

Plymouthia lukuunottamatta kaikissa muissa Chrysler-konsernin autoissa oli Fluid-Drive-vaihteensiirto,missä vauhtipyörä oltiin vaihdettu nestekytkimeksi,minkä vaihteiden valinta tapahtui kuin automaattilaatikossa.Systeemi oli halvempi,yksinkertaisempi ja tehokkaampi kuin muut 40-luvun täysiautomaattiset vaihdelaatikot. Jos katselee vanhoja katukuvia 40-lukuisesta New Yorkista,liikenteestä löytyy paljon Dodge D24- ja Desoto S11-takseja.
1947 Waters-taksifirman
Desoto-korjaamo
Chrysler-mallisto ei koreiltaan näyttänyt silmäähivelevältä,mutta Briggs-koritehtaan kori oli lujatekoinen.Ottamalla huomion New Yorkin taksien 24-tuntisen ympärivuorokautisen käytön helteessä ja pakkasessa,alituisen pysähtymisen ja lähtemisen huonosti hoidetuilla kaduilla ja minimaalisen "Barn Timen" eli lepoajan talleilla,voidaan todeta,että Chrysler-malliston taksit jättivät jälkeensä todellisen testamentin lujuudestaan ja laadustaan 10 vuoden käyttöajaltaan.
Kuten Chryslerillä ja Plymouthilla Dodge sekä Desoto jatkoivat v.1946 1942-pohjaisen malliston tuotantoa vuoteen 1949 saakka,vaihtamalla vain mallinimikkeitä v.1946 ja 1947 lopuilla.ajankohtaiseen rekisteröimiseen saamiseksi.
1948-malleja valmistettiin vielä  vuoden 1949 ensimmäisinä kolmena kuukautena,jolloin niitä kutsuttiin v.1949 ensimmäiseksi sekä toiseksi sarjaksi,ensimmäisen 1949-sarjan oikeastaan oltua 1948-malliston jatketta.

1948 Dodge Custom ClubCoupe

1941 Desoto Sky-View-taksi.Waters-
taksifirma
Dodge-merkki erosi paljolti Amerikassa ja Kanadassa tehtyjen autojen välillä,etenkin vientimalleissa.Amerikan markkinoiden Dodget olivat D-24-malleja Deluxe- ja Custom-kuoseissa;
Custom Club Coupessa,Sedanissa sekä 7-paikkaisessa Sedanissa,joista jälkimmäisiä Sedaneja myös valmistettin Kanadassa.Lisäksi D-25-malleja valmistettiin kummassakin maassa.
D-25 oli oikeastaan P15 Plymouth maskiltaan ja kilveltään ja sen merkkinimike oli vättämätöntä Chryslerien Kanadan myyntiverkoston jakauduttua Chrysler-Plymouth- sekä Dodge-Desoto-haaroihin.
Kanadan Dodge-diilerit tarvitsivat edustuksekseen halvan ja suurella tuotantokapasiteetillä valmistetun merkin kilpailussa pysyäkseen.Näin D-25 Dodge Plymouthin vaatteissa tuli pysymään listoilla v.1959 saakka.
1957 Desoto Diplomat HT Plymouth-siivin
1959 filmissä Kovaa peliä Pohjolassa

Suomeenkin niitä saatiin melkoinen määrä 50-luvulla.Osa niistä olisi voinut olla kotoisin ruotsalaiselta nyköpingiläiseltä ANA-tehtaalta ja osa Rotterdamin AMAG-tehtaalta.V.1948 lisäksi sveitsiläinen AMAG-tehdas ryhtyi kokoamaan Plymoutheja ja Dodgeja.

1957 Desoto Firesweep
Juhart 2005
Itseänikin silloin hämäsivät 1957-malliset mustat poliisi-Desotot,joiden peräevät olivat kotoisin Plymouthista samoin,kuten Desoto-Musta Maijat.jotka oikeastaan olivat syvänsinisiä Dodge Panelvanejä.
1946-48-malliset Dodget olivat harvalukuisia ja yhden kuraisen 46-48 Dodgen ainakin muistan kadun varresta syysmarkkinoiden ajalta.

Senaikaiset Desotot taasen olivat silmistäni täysin kadoksissa.
Samoin 40-lukuiset isot Chryslerit.

jatkuu..

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pääskynen tähtitaivaalla.Simca Aronde-stoori.

Simca Ariane 4


Olen aina ihaillut ranskalaisia Vedettejä (Vedette--filmitähti) jo siitä asti,kun niitä ilmestyi Suomenmaan kamaralle Fordeina. Ensimmäinen Vedette oli oikeastaan kyrmyselkäinen Fordin Dearbornin suunnittelukonttorissa tehty pikku-Ford-konsepti,joka ei mennytkään kaupaksi konsernin johdolle uudeksi amerikkalaiseksi pikkuautoiksi.Mercury-divisoona sai sen pohjalta suunnitella ison v.1949 Mercuryn ja pieni  Baby eli "Bebe" Mercury myytiin Ford France SAF:lle..
1951 Ford Vedette
Kyrmyselkäisestä Vedettestä mallattiin konttiperäinen malli samalla tavalla ja samaan aikaan 1953 ,kun kanaalin vastarannalla Coventryssä pyöreä 40-lukuista Plymouthia muistuttava Standard-Vanguard Phase II sai kontin peräänsä.
Vedette sai vielä konttiperänsä lisäksi Vendome-lisänimen ja vuoden sisällä kaikkien Vedettejen keulapeltiin ruuvattiin Simcan Studebakerimainen S-kromilogo.Vedettestä silloin oli kasvanut siro ja kurvikas ranskatar,joka kaunistui kaunistumistaan v.1960 asti,jolloin se muutti lopullisesti Ranskasta Brasiliaan uudella passilla Simca Chambord-nimisenä.
Kaunista Vedetteä kylläkin tarjottiin kaikista kromikoruista riisuttuna maatiasmaisena ja halvempana Ariane 4-mallina ,joka tuli suosituksi Pariisin taksina uuden Citroen ID-mallin kilpailijana Simca Aronden 1.3-litraisella Flash-kansiventtiilinelosella. Vanhan ja luotettavan Fordin sivuventtiilisen ja 60hp-V8-moottorin myöhemmin Ariane S-malli sai voimanlähteekseensä.
Suomessakin Ariane 4 tuli melko suosituksi,vaikka kaikessa "harmaavarpusuudessaan" pian hävisi liikenteestä v.1964 uuden 1300-1500-mallisarjan tieltä.
Eläintarhassa 60-luvun taitteessa eräät taitoajajat osasivat näyttää,miten Ariane jopa osasi kulkea kallellaan kahdella pyörällä,kaatumatta edes katolleen,mikä osoitti Ariane-mallinkin kelpaavan elämänsä loppusuoralla pelkäksi sirkuspelleksi.
60-luvun taitteessa itsekin omin silmin pääsin toteamaan,miten muutaman vuoden vanha ja täysin eho Simca Vedette Marly-farmari poltettiin kotikaupungin vapaapalokunnan sammutusnäytöksessä poroksi.
Vanhojen Simcojen arvostus silloin oli laskenut melkein nollaan,viimeisten siivekkäiden V8 Beaulieu-mallien vielä palvellessa maalasitakseina.

Simca Aronden pääskyslogo

1951-55 Simca Aronde 9
Aronde 9
Arianea pienempi Simca Aronde (P60 1958-64) samoin silloin 60-luvun alussa eli viimeisiä vuosiaan v.1958 uusitussa ja modernimmassa kuosissan stenssatuin alumiinimaskein ja suurennetuin ikkunoin.
Aronde oli aina jäänyt kauniin Vedetten pikkusiskona varjoon rumahkona ankanpoikana,joskin sitäkin yritettiin pukea koreampiin vaatteisiin ranskalaisessa kulutusjuhlassa.
Aronden alkujuuret löytyvät vanhasta Simca 8-mallista,jonka syntyjuuret taasen olivat lähtöisin Italiasta Fiatilta.
V.1951 ensiesitelty (1951-55) Simca 9 Aronde,joka oltiin ristitty vanhan ranskankielisen Pääskysen mukaan,sai keulaansa samoin tyylitellyn lintulogonsa. Vanhan erillisrungollisen 8-mallin sijasta uusi Simca 9 Aronde oli itsekantavakorinen ja neliovinen Berline-malli,jonka 1.2-litrainen ja 45.5hp-voimanlähde oltiin lainattu vanhasta 8:sta.


1955 Aronde Chatelaine

1953 Aronde Messagere


Suomalainen Simca Aronde 9 1954
Uutuutena Arondessa oli muovista prässätty kojelauta,kun sen kilpailijalla Peugeot 203:lla pysyttiin peltisessä. Aluksi Arondea tarjottiin vain Berline-mallina.mutta pian se sai rinnalleen Commerciale-pakettimallin sekä Chatelaine-farmarin.V.1953 mallistoon lisättiin Messagere-farmaripakettiauto lisäikkunaparein ja erillisin rahtiosin.Erikoiskorittaja Facel (kuuluisa Facel Vega-loistokupeista Chryslerin V8-hemimoottorein) valmisti muutaman Aronde Coupen,jotka nykyään keräilijäpiireissä ovat erittäin haluttuja. Lopulta Simca tarjosi sen tilalle oman version Grand Largen,jonka kolmiosainen takaikkunamalli oli vahvasti amerikkalaisvaikutteinen suoraan GM:n Chevrolet Bel Airin vastaavasta Hardtopista.

1954 Aronde Figoni Decapotable
1956 Aronde Grand Large
Figoni-koritehdas lisäksi oli valmistanut Arondesta yhden avomallin,joka esiteltiin ranskalaisittain parin ballerinan koristamana,mutta Decapotable-malli ei koskaan päätynyt tuotantoon tuotantokustannuksien ja liikapainonsa takia.Panhardin oma Dyna Decapotable-avomalli kyllä myi ihneen hyvin.
Tuotannon alussa Aronden kromimaski oli erikoisen kulmikas ja porrasmainen versio,mutta 1954 se oli jo levinnyt alassuiseksi kromiseksi huuliviiksikaareksi.V.1955 Aronden huuliviiksi oli levinnyt melkein sen poskille asti leveään virneeseen.


1957 Aronde tavaramallit
V.1952 Pariisin autonäyttelyssä useat autonvalmistajat esittelivät riisuttuja kansanmalleja,kuten Renault 4CV Servicen.Perässä seurasivat Rosengart ja Simca Quotidienne-halpamallilla,joka maksoi 630.000 frangia eli 45.000 frangia vähemmän kuin edellisvuoden perusmalli.(Quotidienne merkitsee suomeksi sanaa Päivittäinen,Jokapäiväinen)

1953 Renault Fregate Affaires-taksi
Quotidienneä sai edellisvuoden kalliimman perusmallin Aronde Berline Luxen väriskaaloissa ,mutta halvemmin sisustusmateriaalein , ulkoa riisutuin kromikoristein ja lisäksi vielä ilman lämmityslaitetta.
Arondea ei katsottu Simcalla yhtä riisuttuna pohjamallina kuin Renault Fregate Affaires- sekä Rosengart Artisan-malleja,joita kumpaakin sai vain harmaaksi maalattuina.
Aronde 9-malli otettiin Ranskassa avosylin vastaan ja Nanterren tehtaallta niitä maaliskuun 17. päivään 1953 mennessäajettiin ulos 100.000 kappaletta.


1954 Aronde Quotidienne taksi


1957 Aronde ennätysauto
50-alussa oli suurta muotia pitää automerkkien välisiä talousajoja.Amerikassa kuuluisimmat olivat Mobilgas-talousajot,jonka voittajaksi pääsi v.1953 ranskalaissyntyisen ja tunnetusti vaatteilla koreilevan Raymond Loewyn suunnittelema luiskakonepeltinen Studebakerin Champion-perusmalli.
Simcan vaatteilla keimaileva ja turhamainen johtaja Henri Pigozzi samoin kaipasi julkisuutta silloin suuressa huudossa olevissa maailmanennätystalousajoissa.
Toukokuussa 1952 Simca Aronde rikkoi 5 maailmanennätystä 50.000 km:n kestävyysajossa 117 kph:n keskinopeudella.V.1953 elokuussa toinen suoraan tuotantolinjalta poimittu Aronde ajoi Monthelryn kilparadalla 40 yötä ja päivää 39.242 kierrosta eli 100.000 kilometriä yli 104 kph:n keskinopeudella.Saavutuksella rikottiin 30 maailmanennätystä ACF:n eli Ranskan Autoklubin valvonnassa.
V.1951 brittiläinen Motor-lehti koeajoi Ranskassa Aronden,joka saavutti testissä 118.9 kph:n huippunopeuden,kiihtyvyyden jäädessä vaatimattomasti nollasta sataan 30.2:n sekuntiin ,polttoaineen kulutuksen ollessa 8.28 litraa sadalla kilometrillä.

1955 Aronde esite
90A Aronde

Uusi toisen polven Aronde esiteltiin v.1955 lokakuussa.
Ulkoa sitä oltiin meikattu etu- ja takapäästä ja mallistoon lisättiin Elysee- sekä Monthlery-versiot.Monthlery-nimike tuli tietysti Aronden maailmanennätysajoista Monthleryn kilparadalla (Autodrome de Monthlery).Elysee taas tietysti Pariisin Champs Elyseestä.Moottoritilavuutta nostettiin uudessa Flash-moottorissa 1290 kuutioon. V.1957 lokakuussa mallistoon lisättiin Facel-koritehtaan tekemä kaksipaikkainen Oceane-avomalli (Ocean--Valtameri) ja kaksipaikkainen Plein Ciel- kupee (Plein Ciel--Paljas Taivas).Tavara-autopuolella jatkettiin Commercialella ja Messagerella (Messagere--Lähetti),nyt 45 hp-1.3-litraisin Flash-moottorein ja mallinimistöksi annettiin lyhyesti 90K.
V.1957 tammikuussa Aronde oli saavuttanut puolen miljoonan tuotantorajan ja sitä jopa vietiin Amerikkaan saakka.
Arondea valmistettiin lisäksi Australiassa.
Lisäksi tavara-autopuolella Arondea valmistettiin oikeina pakettimallina sekä Pick-upeina.
V.1957 Aronden Elyseestä valmistettiin Ranskan markkinoille koreampaa Matignon-mallia 200 kappaleen sarja.
1957 Aronde Elysee Matignon
1958 Aronde Elyseet ja Grand Large
1957 Plein Ciel ja Oceane sportit

1961 Aronde mainos
P60 Aronde

Uudessa v.1958 syyskuussa esitellyssä kolmannen polven Arondessa oli täysin uusittu kori.
Uusi Monaco hardtop-Coupe oli saanut v.1957 Ford Thunderbirdmäisen maskin. Ranskan naapurimaassa Länsi-Saksassa DKW-Auto Union myös matki urheilumallissan lujasti Thunderbirdiä.
Elyseestä riisuttu Etoile-halpamalli (Etoile--Tähti) lisättiin mallistoon 1090-kuutioisin voimanlähtein.
V.1960 lokakuussa uusi ja kuuluisaksi tullut viisirunkolaakerinen Rush 1.3-litran moottori asennettiin kaikkin Aronde-malleihin .V.1961 syyskuussa uusi 70hp-Rush Super esiteltiin kahdessa mallissa,Monthlery Speciale Berlinessä ja Monaco Speciale-hardtop coupessa.

1958 Aronde Grand Large
1958-63 Aronde P60
1958-64 Aronde Intendante pickup

1961 Australialainen Aronde P60
Station Wagon
Australialaiset Arondet

90A Arondeja Australiassa CKD-osista (Completely Konocked Down) Northern Star Engineering-tehdas ryhtyi valmistamaan v.1956.Yhtiöllä oli myös oma maan kattava myyntiverkostonsa.Kuten muissa lisenssivalmistuksissa kotimaisia varaosavalmistajia suosittiin ja mistä myös muutkin Australian pohjoispuolella sijaitsevat ASEAN-maat,kuten Filippiinit oppivat ausseilta nostamaan kotimaisuusastetta lisenssiautojen (Ford,GM,Volkswagen) valmistuksessa.Japanissa Isuzu Hillman Minxit olivat melkein sataprosenttisesti japanilaisvalmisteisia.
1962 Simca P60 Aronde Australia
V.1959 lopulla Chrysler Australia Adelaiden tehtaalla aloitti uuden P60 Aronden valmistuksen vanhemman 90A-mallin rinnalla,valmistuksen jatkuttua pitkälle vuoteen 1960.V.1961 jälkipuoliskolla esiteltiin uusi viisiovinen P60 Aronde-farmarimalli,joka pohjautui nelioviseen Aronde-henkilömalliin jatketuin katoin.Malli muistutti kattorakennelmaltaan plajolti venäläistä Moskvitsh 407 "Reppuperää".
Australian Aronde-valmistus päättyi v.1964.




Amerikan Arondet

V.1958 Amerikkaan vietiin yli 2000 Simca P60 Aronde-mallia.Chrysler toimi ranskalaisen Simcan maahantuojana sekä piirimyyjäverkostona.
Alhaalla erään amerikkalaispojan kertomus perheensä kakkosautosta Fort Lauderdalessä.Floridassa.
Fort Lauderdale oli siitä erikoinen paikka,että sieltä löytyi laaja valikoima eurooppalaisia autoja Borgward Isabellasta Opel Rekordin kautta britti-Sunbeam Tigereihin ja ranskalaisiin Renault Caravelleihin..

1960 Simca Aronde P60: This was my parents’ second car. My stepdad needed the big family Mercury wagon for making sales calls throughout the state of Florida during the week. On weekends, he drove the French Simca to his “day job” with the City of Fort Lauderdale. It, too, had a column-shifted four speed transmission. I can remember quite well some of the more “interesting” words I picked up from my parents when they struggled to locate reverse (a very convoluted process). That said, the little Simca with its 1.3 liter 4 cylinder engine was a surprisingly decent and reliable vehicle, not to mention pretty stout. My mother was smacked in the rear at a traffic light by a lady who was more interested in beating her unruly children than watching where she was going. She hit the Simca doing about 25 MPH and knocked it  out into the intersection (for those who know the area, it was N. Andrews Ave. and Oakland Park Boulevard). Other than some whiplash that did little to improve my mother’s already variable disposition, the only major damage was a dent to the bumper and a big dent to the trunk lid. My older brother was assigned the task of finding a replacement trunk, which he did at a scrap yard in Miami. For the rest of the time we had the car, it was powder blue with a beige trunk lid. All in all a satisfactory second car, if a bit on the obscure side.




V. 1961 Elvis Presleyn Blue Hawaii-filmistä spottasin itse v.1958 Simca Aronde 90A Elyseen Honolulun  Waikiki Beachin rantabulevardilla.


Amerikkalainen Aronde 90A mainos
Suomalaiset Simca Arondet

Suomeen tuoduista Simca Arondeista minulla on vain pikkupojan ja kasvavan murrosikäisen kundin muistikuvia kotikauppalassa ja myöhemmin v.1960 kotikaupungissa liikkuvista Simca Arondeista.
Suomalaisina värivalikoimina Arondet olivat muistaakseni enemmistöltään harmaita,siniharmaita,mustia taikka tummansinisiä.
Horninkadun varrelta muistan ensimmäisen porrasmaskisen ja arjenharmaan 1951-53  Simca Aronde 9-mallin
Niitä viiksekkäämpia 1955-58 90A Aronde Elysee-malleja liikkui kauppalassa useampiakin,joukossa myös ainakin yksi siniharmaa Chatelaine-farmarikin.
1958-64-malliset P60 Arondet olivat yleisimpiä Simca-malleja kauppalan saatua kaupunkitittelin v.1960. Muistaisin yhden laivastonharmaan P60 Intendante-pickupinkin liikkuneen työajossa vastaavanlaisten harmaiden Peugeot 203- ja 403-commerciale-avolavojen kumppanina.
Alhaalla kuvasatoa suomalaisista Arondeista:
1959 Pietarsaaren Säästöpankki ja 1955-57 Simca 90A
Aronde Elysee
1962 Helsinki.1955-57 Simca Aronde
ja 1958-60 Simca Beaulieu


1959 TM.Ensikesäksi oma Simca


1962 Kolmen kaupungin kasvot.Helsinki.
1955-57 Simca Aronde Grand Large.



Finis.....