Keskinkertainen koulupoika.Kinoilua.Papinpojan II elämä.

1959.Jean-Paul Belmondo ja Jean Seberg "A Bout de Souffle"-filmissä
Juhart 2004

"Take a Back-seat---you rusty Romeo!"
Charlie Chaplinin mykkä lyhytelokuva


Ranskaa pidettiin 60-luvun artistien ja humanistien muotikielenä Jussinkin aikoessa valkolakin saatuaan hakeutua Ateniemen eli Ateneumin mainosgraafiselle linjalle,minne pariisilaisia tuulia oli puhallellut uudessa neorealismissa.
Oikeastaan nuori artistin alku pyrki jo "Ateniemeen" vuoden 1966 kesäkuussa,pääsemällä lopulta varalle mainosgraafiselle linjalle.
Jussi kyllä pärjäsi melko hyvin testeissä vanhojen roomalaispystien lyijykynäkuvaluonnoksissa,vaikka olisi mieluummin piirrellyt katuskenarioita sekä sarjakuvia,joita hän oli jo vuosia riipustellut tushikynällä.
Artistikandidaatin esikuvana oli muunmuassa Stan Drake,Juliet Jonesin tekijä.
Alakoulussa kuvaamataidon tunneilla,kun muut riipustivat vesiväreillä ja Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja punaisten mökkien pihalle,Jussi suti pensselillä ihmisiä kaduille autojen sekaan syyssateessa.
Häntä ei ateneumilainen antiikin pystien kopiotaide kovinkaan kiinnostanut eikä myöhemmin Onni Ojan piirustusopaskirjakaan paljoa jelpannut,koska hän oli luonnostaan jo tehnyt kuvia oppikirjan tekniikoilla.
Hän ei itse katsonut itseään miksikään talentiksi, kun kuvat vain syntyivät itsestään vasemmallta kädellä.
Vasurille alakoulun opettaja aina läimäytti viivottimella rystysille.että mustekynä menisi oikeaan ainevihon suttaamisessa.
Silti Jussia potutti se,että muutamat kreppipaperipalasista ja tupakka-askin alumiinifoliosta abstraktikollaaseja väsänneet farkkujakkuiset pitkäletit pääsivät mainosgraafiselle linjalle.
Nämä puolibiitnikkipojat- ja tytöt dokasivat voiton kunniaksi testien perästä Svenska Teaternin edessä halpaa algerialaista punaviintä.
Jussi puolestaan lyhytlettisenä teryleenipöksynä palasi  tuomari Turkan rivitalokotiin Tapiolaan lepuutteleman hermojaan ,Turkan Martin ja Osmon tarjotessa tulista kanadanviskiä murheeseen.

1959 Osmo Lento ja
Jouko Kanko
Bio-Jännän vitriinin edessä.
Filminä Callaghan

Lukiossa hän opiskeli pitkällä kielilinjalla ruotsin,englannin ja saksan lisäksi gallialaista murretta,jolla hän osasi kavereilleen kääntää lingvistinä Tipparellun ja Rättisitikan askeettisista kojetauluista L'Eaun Essenceksi kuin Kristus aikoinaan veden viiniksi.
Ranskalainen elokuvataide samoin kiinnosti.
Hänestä olisi hyvinkin tullut elokuvakriitikkona Peter von Baghin oppipoika.
50-luvulla kaikki Jussin ikäiset pojat jonottivat sunnuntaisin Bio-Jännän aulassa uutta ranskalaista Eddie Constantinen (Amerikassa syntynyt Edward Constantinowsky) konnafilmiä,mutta televisioiden tullessa melkein joka mökin makuukammariin 60-luvunvaihteessa,siniharmaassa mustavalkotöllöttimen kajossa pojat silmä tarkkana katselivat Broderick Crawfordin Buickin takarenkaiden sutimista kalifornialaisella pikitiellä Highway Patrolissa.
Eddie Constatine oli Ranskan Broderick Crawford tai päinvastoin.

Eddie Constantine

Broderick Crawford Highway Patrolissa

Samaan aikaan Eddien lisäksi Jean-Paul Belmondo näytteli Jean-Luc Godardin ohjaamana pikkukonnaa amerikkalaistyylisessä vuoden 1959 tehdyssä filmissä A Bout de Souffle,englanniksi Breathless (Viimeiseen hengenvetoon) amerikkalaisen Jean Sebergin kanssa.
Siitä tuli ikuisesti Jussin lempileffa.
Jussin vanhempi sisko leikkautti lettinsä Sebergin tapaiseen klanitukkaan ja äitikappalaiska kutsui tätä keskitysleiriltä karanneeksi huokaillen savonkielellä,että "Kylläpä ollaan aekoehin eletty! ".
Valitettavasti kyvykäs näyttelijätär Jean Seberg teki itsemurhan elokuussa 1979.
Hänet löydettiin kuolleena Pariisissa autonsa takapenkiltä.
Autosta löytyi itsemurhaviesti.."Antakaa anteeksi.En jaksa enää elää hermojeni kanssa."
Jean haudattiin Pariisin Cimeterie du Montparnassen hautausmaalle.
Sebergin mies Gary löydettiin vuosi myöhemmin kuolleena luodinreikä ohimossaan.
Jean-Paul Belmondo Godardin filmissä näytteli Pariisin kaduilla jenkkiautolla pakenevaa valmista itsemurhakandidaattia,antaessaan filmin lopussa poliisien ampua vapaasti itseään selkään pakoyrityksessä.
Jean Sebergiä mm. Mia Farrow lyhyttukkaisena ehkä tahattomasti plagioi Rosemary's Baby-filmissä.
V.1983 Breathless-filmistä tehtiin uusinta,jonka Belmondona näytteli Richard Gere .
Pariisin sijasta hengästymistä filmattiin Amerikan puolella jossain Pittsburgin kaltaisessa kaupungissa.

Breathless 1959
Ohjaaja Jean-
Luc Godard

Jean-Luc Godard teki ajanjaksoa kuvaavia kulttileffoja,joista monet menivät överiksi ylirealistisuudellaan ja verisyydellään,mitä hollywoodilaisissa filmeissä matkittiin pahoinvointiin asti oikein slo-mo-klipsein.
Jussi piti enemmän  jenkkiranskalaisista action-filmeistä.
50-60-luvun kuuluisat dekkarilehdet,kuten Jerry Cotton olivat lähtöisin Saksasta eikä Amerikasta.
Jerry Cottonin loi Defried Kaufmanna ja sarjan loi Cottonin kaverin Phil Deckerin keralla Heinz Werner Höber.
Pikkupoikien sen ajan sutkauksia olikin silloin  .."Onks Jerry koton?
Samoin Pecos Bill- länkkärisarjikset olivat piirrettyjä italialaisia spagettilänkkäreitä paljon ennen Sergio Leonen filmattuja spagettiwesternejä kivikasvoinen Clint Eastwood pääosassa.

Jerry Cotton 1971

Saman vuosikymmenen muita parhaita ranskalaiskuvia Jussista olivat Jacques Tatin Trafic,missä La Voiture Francaise-fanille näytettiin liikennesumassa kaikki jenkkimalliset ranskalaiset fiudet.
Filmi kyllä oli osaksi filmattu Belgiassa.
Tati näytteli busterkeatonimaisella ilmeettömyydellään Monsieur Helotina osuvasti koikkalointiaan autosumassa.
Jussin  toisen suosikkikoomikkotyyppin Fernandelin Isä Camillo-filmit (Don Camillo) tulivat kakkosena perässä.
Fernandel hänestä muistutti takaapäin omaa isä Anttiaan mustassa papinkaftaanissaan polkupyörän päällä ja pyykkipojat upslaakeissa.
Isä Antti kyllä oli paljon komeampi kasvoistaan kuin hevosnaamainen Fernandel.
Monet mökin mummot luulivatkin pastoria italiaanoksi.
Jussi oli maalannut Codard- ja Tati-aiheisen kuvankin,missä Codard-autokirjaamon pihalla Monsieur Hulot katselee parin pariisilaismiehen viittoilua Panhard-pulla-auton vierellä.Kuvassa vanhan 10-lukuisen kilpa-auton takana näkyy myös pussaileva pari.

Trafic-juliste

Garage Godard.
Juhart 2001.
Monsieur Hulot oikealla Renault Prairie-hinuriauton vieressä.
Godard-nimi oli taiteilijalla tullut alitajuisesti verstaan nimeksi.

Fenandel,Fernand Joseph Desire Contandin
1903-71

Isä Camillon pieni maailma -filmijuliste

Television saavuttua pappilan olohuoneeseen 60-luvun alussa,Jussi sai yksin illalla katsella myöhäiselokuvia.
Eräs mieleenpainuvimpia filmejä oli La Grande Illusion,missä nuori Jean Cabin ja Pierre Fresnay näyttelivät vangittuja I maailmansodan sotavankiupseereja. Saksalaissyntyinen Erich von Stroheim näytteli saksalaisena aristokraatina vankilan komendanttia.
Filmin ohjaajana oli kuuluisa Jean Renoir.
Von Stroheim myöhemmin päätyi Hollywoodin ja ohjasi Erämaan Kettu-filmin,mikä kuvasi panssarikenraali Rommelia,jota näytteli nuori James Mason.Von Stroheimia arvosteltiin liian pikkutarkaksi,koska hän vaati Rommelin kaulalle roikkumaan aidon saksalaisen Leica-kiikarin.Hän oli arvostelijoilleen lausunut,ettei haluaisi negatiivistä palautetta katsojilta siitä,ettei Rommelilla ollut aitoja saksalaisia luuppeja kaulallaan,vaan amerikkalaiset Bausch & Lombin valmisteet.
Suomen marsalkka Mannerheimilla taisi poseerata myös virallisessa ylipäällikkökuvassaan Leica-kiikarit turkkinsa kaulalla.
James Mason puolestaan näytteli mahtavasti konnaa vuoden Hitchcockin vuoden1959 filmissä North by Northwest,minkä pääosissa oli Gary Grant Thornhillinä ja Eva Marie Saint gangsterin (Mason) palkkaamana vakoilijattarena.
Jussi autohulluna äkkäsi kuvassa New Yorkin kadulta Plymouth-merkkisen Yellow Cabin perässä pitkään ajavan 1957-mallisen Skoda 440 Spartakin.
Jussilla oli tarkat vaikkakin astigmaattiset (karsastusvikaiset) von Stroheimin silmät.

North by Northwest filmitrailereita

Thornhill äitinsä kanssa Yellow Cabissä.1957-mallinen
 Skoda Spartak taustalla

Silloin vuonna 1959 papinpoika vielä osaamatta  ranskaa kuin kotinurkan poikien väännöksillä.."Kun pieree niin lemuaa","Ui,ui mösjöö,ettes vaan huku" ja isäkappalaisen savonranskalla "Souetaan suareen",hän oli kinossa nähnyt Francois Truffautin filmin Les Quatre Cent Coups eli Neljäsataa kepposta suomennetuin alatekstein.
Ranskalaisessa uuden aallon kuvassa poikaa opetettiin pakolla bluffaamaan ja jymäyttämään aikuisia kotona sekä koulussa..ainakin mielikuvituksessa.
12-vuotiasta Antoin Doinelia opettaja piinasi ja kotona isä,pojan karatessa koulusta ja varastamalla isän kirjoituskoneen.Lopulta Antoinen isä luovutti pojan poliisille,Antoinen karatessa laitokselta,päätymällä Atlantin valtameren rannalle..
Ranskalainen sanonta Les Quatre Cent Coupes merkitsee helvetin eli mekkalan nostamista.
Jotenkin pappilan Jussi assosioi itseänsä Antoineen,ainakin mielikuvituksessaan.
Hän oli jo vuoteen 1959 mennessä 12 täytettyään kerinnyt tekemään melkein saman määrän kepposia kotona ja koulussa,vaikkei ollut vielä taskurahan puutteessa äkännyt pihistää isän Hermes-matkakirjoituskonetta kanikonttoriin pantattavaksi.
Helvetin hän oli kylläkin kokenut tukanrajassaan ja takalistossaan,mitä hän nimitti Helvetiaksi (Sveitsi).josta pappilan tuttavaperheen päämies kaupunginarkkitehti.Paul Bernoulli oli kotoisin...Paul oli harmiton taivaanrannan maalari,mutta hänen Irja-rouvansa osasi aina moittia Jussin moukkamaista käytöstä.

The 400 Blows englanniksi

60-luvun kulttikuvat eli "nouvelle vogue"-filmit olivat surrealistisia ajan,paikan ja muistin kuvia Bunuelin.Godardin,Truffautin sekä Renoirin tuotoksissa,joidenka vitriinimainoksia tavallinen ja kielitaidoton katsojakunta katsoi parhaammaksi kiertää kaukaa.
Suomalainen katsojakunta jonotti vakaasti uusien Bond-kuvien lippuluukuilla englanninkielen taidottomuudesta huolimatta.
Suomalaisessa filmiteollisuudessa syntyi uusia tähtia ja kansankoomikkoja,kuten Spede Pasanen.
Suomessa hänen kuvilleen naurettiin,mutta kielenkäännösvaikeuksien takia ei voitu markkinoida ulkomaille,vaikka kotimaassa häntä pidettiin jo kansainvälisen tason koomikkona.
Pasasen tekemä ja Montreauxiin tarjottu Lumilinna-lyhytfilmi suli kylmästä Pohjolan pirttihuumorista eurooppalaisten kriitikoiden kintuille.
70-luvulla englantilainen uloskarsastava Marty Feldman,pulska sekä puolirivo Benny Hill sekä Monty Python-klipsit veivät pokaalit Brittein saarille komedioissa.
60-luvun lopun Mennään bussilla-sarja nauratti enemmän kuin maaseutuonnikan virnu rahastajapoika.

Marty Feldman

Ranskalaisten filmien lisäksi Jussia kiinnosti italialaiset elokuvat ja niistä mieluisin oli vuonna 1955 Federico Fellinin ohjaama La Strada eli Tie,missä miespääosaa näytteli amerikkalaismeksikolainen Anthony Quinn ja naissivuossa Fellinin vaimo Giulietta Masina.
Quinn näytteli kiertävää kahlekuningasta Zampanoa ja Masina Gelsominaa,jonka Rosa-sisko oli kuollut Zampanon kiertueella.
Gelsominan äiti maksoi 10.000 liiraa Zampanolle,jotta kahlemies ottaisi vähä-älyisen tyttärensä matkaan moottoripyöräkuorma-autoonsa .Matkalla he tapaavat trapetsitaiteilija Matton,jonka Zampona iskee nyrkillään kuoliaaks.Ennen kuolemistaan Matto näyttää rannekelloaan Zamponalle sanomalla,ettei tiuku käy ja kaatuu maahan...
1960-luvun lopussa Jussin kavereilla ja elokuvateatteri Bio-Jännän omistajaperheen Jännärin pojilla oli beessinvärinen Alfa Romeo 1750 Giulia Berlina.
Jussi risti auton Giuliettan Masiinaksi.

Tie

Giuletta Masina

                                          La Strada-traileri
jatkuu...

Debutantin oranssinen aksessori.Naisautoilua.

Marilyn Miller.
Juhart 2012

Eräs naispuolinen autosuunnittelija Fordin Dearbornin tehtaalla oli sanonut haastattelijalle piirustuskonttorissa etteivät naiset pidä naisellisista autoista.
Hän lisäsi,että auton suunnittelussa Ford on ottanut vakavasti naistenkin tarpeet.
Samalla haastattelun aikana konttorin miespuoliset insinöörit olivat testaamassa tulevaa Ford Taurus-mallia höyhentyynyt sidottuna vatsapuolelle,miten raskaana olevat naiset mahtuivat ratin taakse.
Toisessa Tauruksessa tehtiin jarrutuskokeita.
Testi-insseillä oli kynsiin teipattuna paperiliittimiä naisten lakkakynsien malleina ja jarrutuskokeessa mittailtiin,miten liittimet iskivät pehmustettuun kojelautaan irtoamatta

Viime vuosisadan alussa autoilun pioneeriaikoina naiset pääsivät miehille tarkoitettujen autojen rattiin ja hiljalleen  autojen muuttuessa yhä miesmäisemmiksi naisten ajoasumuotikin alkoi kehittyä naismaisemmaksi pitkähelmaisista poplareista ja nilkkoihin asti ylettyvistä susiturkeista kevyempiin kretonkiluomuksiin.
Suurin muutos kevyempiin ajovaatteisiin tuli umpiautojen suosion myötä.
Autoilun alkustarttauksessa naisautoilijat jo pelkästään variksenpelättimen kaltaisella olemuksellaan pelottelivat pikkulapset, raskautetut,imeväiset ja hevosetkin kaduilta ja teiltä häkäpärstämäisin kasvonsuojin.
Miesten aloittaessa hevosittomilla kärryillään maantieterrorinsa, tielaissa vaadittiin,että vaunun edessä piti marssia mies varoittamassa punaisen lipun kanssa savuttavasta ja sätkättävästä vaarasta,joka peloitteli kaikkia maantiellä kulkevia eläviä.
Naisautoilijoita ajateltiin myös ajovaatemuodin rinnalla auton kampikäynnistyksen vaarallisuudesssa.
Miesautoilijoiden keskuudessa oli käynyt kuolemantapauksia,muunmuassa yhden kampeajan saadessa veivistä kuolettavan ja murskaavan iskun leukaluuhunsa.Tuhansilla muilla kampeajilla oli mennyt peukalot sijoiltaan.

Sievä naisautoilija ja kakkoskuljettaja 1910.

Kuuluisan amerikkalaisen "jakoavaintiedemies" Ketteringin ansiosta naiset pian pääsivät strattaamaan autojaan napin painalluksella.
Cadillacin isä, vanha pappa Henry F. Leland ja tunnettu kitupiikki ,Henry Fordin entinen bisnespartneri oli tehtaallaan pannut kampistartin korvaamisen etusijalle jollain uudemmalla innovaatiolla.
Henry Leland osti Ketteringin keksimän sähköstarttipatentin.
Myöhemmin vanhuudenhöperyydessään hän väitti itse keksineen sen.
Siitä huolimatta keksintö tuli mullistamaan autoilua ja siroranteisten neitosten lukumäärä autosomman takana alkoi lisääntymään rajusti.
Sähköstartti tuli vakiovarusteeksi Cadillaciin v.1912.
Naisautoilijapioneeri Alice Ramsay,joka vuonna 1909 teki Amerikan mantereen poikkiajon Maxwell Merry 4:llään,olisi ollut takuulla Merry eli hilpeä,jos laite oltaisiin keksitty aiemmin.

Alice Ramsay ja Maxwell Merry 4
v.1909.
Juhart 2002

Henry F. Lelandin kuvitelmasta huolimatta,että naiset olivat avuttomia ratin takana, Amerikassa myytiin vuosina 1908-1927 15 miljoonaan autoa.
Valtaosa autoista myytiin farmareille.
Kaikilla ei ollut varaa painaa Cadillacin starttinappulasta.

Detroit eteni automuodin uranuurtajana enemmän kuin autoilumuodin luojana.
Ensiksi Pariisin ja sitten Lontoon  kuuluisat muotihuoneet keksivät oikeat naisten autoiluvaatteet.
Vuonna 1919 90% autoista altisti matkustajat ja kuljettajat sään armoille tuulissa,myrskyissä,sateissa ja auringonpaisteessa.
Naiset tällöin alkoivat pukeutua pitkiin pölysuojiin,kolttuihin ja mekkoihin.Kapealieristen hattujen ympärille ja leukojen alle sidottiin tuuliturvaksi sifonkihuiveja.
Hameenpituuskin oli lyhenemässä tiukkojen kureliivien löystyessä.Frillihatut ja pitsireunaiset alushameet heitettiin lumppukoppiin naisten jo ylettyessä polkimille ja ohjaamaan isokehäisiä ratteja vapaina häiritsevistä asuista.
Autojen virtaviivastuessa muotikin teki samoin.
Naiset olivat kaatamassa sukupuoliaitoja lokasiivillään.
Pariisilainen kilpa-autoileva muotisuunnittelija Thierry Mugler,jos hän olisi elänyt 1910-1920-luvuilla,olisi varmaan vetänyt ohiajaville naisautoilijoille tienreunassa kättään lippaan kultalameisissa ajohaalareissaan.
Silti auton sisällä sukupuolten välinen sota oli  aina syttymässä siitä,kuka pääsisi ohjauspyörän taakse.
Miehen ajaessa nainen tunsi itsensä suojattomaksi ja alttiiksi tietäessään sisässään,että hän ajaisi paremmin...ainakin teoriassa.

Pappilan kansurissa kappalaiska istui aina takapenkillä sanaakaan sanomatta kappalaisen hurjasta kuolemaa uhmaavasta ajotyylistä Kemiönsaaren mutkaisilla santateillä .
Taivaallisen kartturin avulla aina selviydyttiin hengissä taivastieltä Mäntyrinteen kesämökille toipumaan shokista.
Ajotyylillään kappalainen sai matkustajat nopeammin rukoilemaan kuin sunnuntaisaarnansa aikana.

Moni perheen ulkopuolinen ei tiennyt Kaisa-kappalaiskan olleen nuorena 30-luvulla Iisalmen eräitä harvoja naisautoilijoita,joka oppi ajamaan Kalle-isänsä T Ford-feetonilla päätymällä 1936-mallisen Opel Olympian kuljettajaksi ja Kallen  kotiinhakijaksi Kajaanin ja Oulun matkustajakotien hotellihuoneiden tupakansavuisista pokkakamareista.

Kauppisten T Ford feetoni
Juhart 2010

Oikeastaan T Ford pani koko Amerikan ensimmäisenä maana pyörien päälle.
Autosta tuli välttämätön kulkuväline maaseudulla ja jopa naisetkin oppivat helposti ajamaan sillä.
Pula-ajan aikoihin Amerikassa maaseuduilla liikkui maataloustarkastajia tutkimassa pientilojen tilaa.
Eräs tarkastaja oli käynyt yhdellä keskilännen maatilalla tutkimassa kunnallistekniikkaa,kaivoja ja viemäreitä,joita yleensä ei monilta tiloilta löytynyt .Hän oli kehoittanut isäntää ja emäntää liittämään kaivosta vesijohtoputkituksen taloon vedenkannon sisään kantamisen sijasta ja asentamaan kylpyvannan samoin sisään viemäriputkineen.
Toisella käyntikerralla tarkastaja näki emännän silti kantamassa ämmänlängillä ämpäreissä vettä kaivosta sisään ja torui tätä,että rahat olisi voitu panna parempaan kuin pihalla seisovaan äskettäin ostettuun T Fordiin.
Emäntä oli topakkana laukaissut ,ettei kylpyvannalla ajeta kaupunkiin.
Naiset koko auton historian ajan ovat olleet miehiä realistisimpia autonostajia.
Miehet yleensä ostavat auton tunnepohjalla,mutta naisille autonvalintaan vaikuttaa käytännöllisyys.
Useat amerikkalaiset emännät käyttivät esimerkiksi T Fordin taka-akselia pyörittämään pulsaattoripesukoneita.
Detroitissa alkoivat oikeat naisten markkinat vuonna 1923 Chevroletin esitettyä uuden Utility Coupen.
Auton sai 680:lla dollarilla esitteen mukaan jokasään autona,minkä takaluukun alle saisi mahtumaan matkaveskat,ehkä voikirnun sekä munalaatikonkin.

1923 Chevrolet Utility Coupe ad.

 Samana vuonna eli 1923 naisväelle tarjottiin oikeata pelipojan vaunua Jordan Playboyta.
Ehkä kaikkien aikojen kuuluisin automainos yritti kaupata auton epäkäytännöllisyyttä iskevillä sloganeilla.
Jordan oli kahdenistuttava tynnyrimaskinen avoroadster,jolla esitteessä naiskuljettaja ajoi kilpaa ratsastavan cowboyn vierellä
Esite kehui:
--Jossain Laramien länsipuolella on villihevosta  kesyttävä tai härkää köyttävä tyttö,joka kyllä tietää,mistä puhun.
--Hän tietää takuulla vinhasta ponistani,mikä on risteytys rasvatusta salamasta ja sen iskupaikasta,mitä se voi tehdä tuhannellajasadalla naulalla terästä ja toimintaa, kiitäessään korkeana.leveänä ja komeana!

1923 Jordan Playboy-mainos

Lassonainen säilyi vielä jälkipolvien ihasteltavaksi...Jordan ei!
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 1956 naisia varten tarkoitettu vaaleanpunainen Dodge Royal Lancer La Femme kuoli naistenvaivoihin mallivuoden päätyttyä.Auton hanskalokeroon pistetyt puuterikompaktitkin paatuivat käyttämättömiksi naisostajien puutteesta.                                   
Auton sisätilaan jemmatut vaaleanpunaiset sadetakit,sadelakit ja sontikat laatikoissakin jäivät käyttämättä,koska ravintoloiden ja hotellien bellboyt tulivat autonovelle vastaan sateenvarjoja pidellen.
Chryslerin suunnittelijoiden ranskalainen Raison d'Etre-ideakupla puhkesi kaatosteessa.
Naisellinen auto ei myynyt,koska saman hintaluokan autojen omistajattaret ajoivat shaföörien kuljettamina Cadillaceilla sekä Chrysler Imperialeilla 5th Avenuen kauneussalonkeihin ja juottopaikkoihin..
1970-luvulla Lincoln Continental-mallia yritettiin myydä naisille ranskalaisella Yves Saint Laurentin muoti-imagolla,mutta huonolla menestyksellä.
Autojen kojetauluihin upotetut Guccin kellotkin lopettivat käyntinsä autoilijoiden tietämättä,että niitä pitää vetää kuin vanhoja rannetiukuja..

1956 Dodge Royal Lancer la Femme

OPELILLA OMENAPUUTA PÄIN
--------------------------------------------------------

Pappilan Jussi ei koskaan ole pelännyt naiskuljettajien kyydissä etenkään silloin,kun hän oli ihastunut kuskiin.
Hänen suuri ihastuksensa lukiossa oli koonsakin puolesta Arosillan Elina,kaupungin kamreerin tytär,joka pituudeltaan oli karvan yli 180 senttiä
Jussi taas oli savolaisella pitkänmatkanpainijanvartalollaan venähtänyt 167cm:n pituuteen vuonna 1966.
Elinan kanssa Jussi oli kavereita eikä siitä mitään  "suhetta" kehittynyt pituuseronkaan puitteissa.
Elina kyllä mielellään kuljetti papinpoikaa kartsalla perheen 1962-mallisella punavalkoisella Opel Rekordilla,missä oli kaatuvat selkänojat eli mimmikipit.
Jussi vain sai kuvitella sillä punaisella kernipenkillä,miten hän olisi kaatanut selkänojat alas ja saanut vaaterissa pussata Elinaa kiihkeästi Elovenatytön vaalean ja silitysraudalla prässätyn hiusklaffin vierestä edes poskelle.Se olisi vastannut olympiahuumaa, papinpojan mokkaloufereiden potkiessa innosta Opelin hanskalokeron kromista Olympiamerkkiä.
Elina kyllä alkoi seurustelemaan toisen luokkakaverinsa tumman ja komean Tammisen Jukan kanssa.
Elina meni kyllä myöhemmin naimisiin saksalaisen Herr Apfelbaumin kanssa ,päätymällä opettajaksi saksalaisille Kindereille.
Jukka päätyi ekonomiksi luettuaan Halikkoon Elorannalle konttoripäälliköksi laskemaan saldoja myydyistä "kopade kavlareista" eli säiliön päädyistä.
Jussi olisi nyt ukkoiässä toivonut viedä kiitokseksi muistoista Frau Apfelbaumille punaposkisen omenan kateederin pöydälle.

1962 Opel Olympia Rekord P2

POPLIINITAKISSA KARAVAANISSA
--------------------------------------------------
Ennen armeijaan astumista vuoden 1967 kesällä Jussilla oli uusi salainen ihastus,naapurin Torikadun kerrostalossa,minkä alakerrassa oli Salon Konttorikone yhdessä päässä ja toisessa Wikströmin ruokamarketti. Neitonen oli hyvän kaverinsa  Pertin vanhempi sisko..kutsutaan nyt häntä vaikka Pirkoksi,koska aika on pyyhekumillaan  pyyhkäissyt nimen pois nuppipäätteestä.
Perttikin oli komea vaaleakiharainen hurmuri,johon kaikki likat olivat lääpällään.
Pertti seurusteli melko pitkään kauniin rakennusliike Alangon omistajan vanhimman tyttären kanssa.
Myöhemmin tyttärestä tuli Sauli Niinistön vaimo.
Saulin Jussi tapasi monesti Jännäreiden uudenvuoden bileissä.
Pikkupoikana hän kävi monesti Niinistöillä helssaamassa Saulia,koska isäkappalainen ja Saulin isä olivat kavereita Lionsseissa ja seurakunnan toiminnoissa..
Pertin isosysteri Pirkko oli samoin komea punatukka ja kropaltaan herkullisen muodokas,mutta valitettavasti pari vuotta Jussia vanhempi.
Eräänä kesälauantaina Jussi pestyään puolen päivän duunin jälkeen itsensä sementinpölystä ja lotrattuaan puoli pulloa Old Spicea leualleen,päätti lähteä kartsalle kävelemään suuntana Taljan ravintola uusi poplari niskassaan.
Jussi oli silloin töissä seurakuntatalon viranhaltijoiden asuintalon raksalla muurarin apupoikana.
Käveltyään Torikatua pitkin torille päin ja Horninkadulle hän kuuli tööttäyksen takaansa ja äkkäsi Pirkon kurkkivan 1964-mallisen harmaan Opel Rekord Caravanin ratin takaa.
Pirkko pyysi kyytiin ja lupasi heittää papinpojan raflaan,koska oli alkanut sataa.
Istuuduttuaan hehkeän naiskuljettajan viereen Jussi ei voinut välttää vilkaisematta moneen kertaan Pirkon avokaulaista kesämekkoa ja valkoisia korkkareita soreissa jalkaterissä.
Pirkon kaula-aukosta puski ulos kutsuvasti pisamainen munkkipari,joihin Jussi oli monissa märissä unissaan uppoutunut.
Hän tällaisessa uudessa tilanteessa ei osannut käyttää kykyjään lähempään tuttavuuteen pisamaisen parin kanssa,vaan herrasmiehen jäykkyydellä yritti peittää omaa jäykkyyttään poplarin alta.
Pirkko oli viekkaana vielä kysäissyt oliko Jussi niitä itsensäpaljastajia,joilla ei ole rihmaakaan poplarin alla.
ajeltuaan puolisen tusinan kerran ravintola Taljan ohi.
Lopulta Pirkko päästi Jussin ulos piinastaan raflan edessä sanomalla piruillen lisäksi,ettei voisi lähteä tämän mukaan,koska kavaljeeri oli Pertin hyvä kaveri ja vielä nuorempi kuin hän.
Voisi tulla sakot lapseen sekaantumisesta.
Jussi oli täyttämässä syyskuussa 20 vuotta ja Pirkko oli jo 22-vuotias rouvakandidaatti jollekin menevälle vanhemmalle ekonomimiehelle.
Inttiin astuminen tulisi tapahtumaan päivän Jussin syntymäpäivän perästä 1.10.1967.

1964 Opel Rekord Caravan

VÄÄRÄPURENNAN OLYMPIAENNÄTYS (REKORD)
---------------------------------------------------------------------------------------------

Opel ja Ford Taunus olivat pikkukaupungissa keskiluokan suosittuja perheautoja.Niitä oli yrittäjillä,lääkäreillä,vakuutustarkastajilla ja pankinjohtajilla, ja enimmäkseen Rekordeja sekä 17M-malleja.
Opel Kapitänejä oli vain varakkailla talousalueen isännillä eikä Kölnin Fordilla ollut vastaavaa isompaa mallia,jolloin isännät ostivat Amerikan Ford Fairlaneja ja Galaxieja..
Yksi perniöläisen maatilan poika tuli kouluun isolla panoraamalasisella "pikkuletukalla" eli Opel Kapitänillä,kun muut kaupunkilaispojat surrasivat kouluvuoden kaikissa säissä Tunturi-mopoillaan opinahjoon.
Pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linna oli samoin Opel Rekordien omistajana monta vuotta,vaihtamalla niitä aina uudempaan.Ensimmäinen Inkerin eli Inkun Opel oli 1953-mallinen Opel Olympia Rekord,minkä suu ammotti auki alaleuka edessä kromisin hampain väärässä purennassa.
Jussista auto sopi mitä etevimmin hammaslekurin reklaamiautoksi.

Inkku ja  vääräpurentainen 1953 Opel Olympia Rekord
Juhart 2010

1953 Opel Olympia Rekord

1953 Opel Olympia Kombi-pakettiauto
 valmiina hinattavaksi hammaslääkärille.

Silloisessa kauppalassa oli melko monta hampitohtoria.Jussi tunsi pari muuta,Huttusen ja Suomen,jotka asuivat samassa rivitalossa Vilhonkadulla Osuuskaupan Maatalousmyymälää vastapäätä.
Kumpienkin hammaslääkärien tyttäret olivat Jussin lukioluokkakavereita.
Suomella oli rivitalo-osakkeensa edessä parkissa komea flamingonpunavalkoinen 1960-mallinen Borgward Isabella Coupe,mitä nätimpää autoa kokoluokassaan ei muilta autovalmistajilta löytynyt.
Isabellan kromimaskin komeuden keskellä vielä kiilsi "Rombus"-salmiakkimerkki.
Rombus merkitsee timanttia.

1960 Flamingo Red Borgward Isabella Coupe

Isabellan salmiakkimaski

70-luvulla Inkku Linna vaihtoi merkkiä ostamalla punaisen Ford Escort GT.n,missä oli ajanmukainen musta vinyylikatto.
Jussi kerran lainasi v.1977:n kesällä Inkun Escortia käydessään vaimonsa ja kahden pikkulapsensa kanssa Naantalissa.
Paluumatkalla Saloon jossain Piikkiön ja Paimion välillä iltahämyssä valkohäntäpeura hyppäsi auton eteen.
Lapset heräsivät autossa mäjäykseen huutamalla kurkku suorana:
--Sulla on paskaa ikkunassa!
Escortista oli rikkoutunut jäähdytin ja kantava peura makasi kyljellään jalat poikki vastapuolen pientareella.
Sattumalta poliisi-Saab saapui paikalle ja konstaapelit lopettivat peuran kitumasta.
Liikkuvan peuran liha ei ollut syömäkelpoista edes minkeille,koska jonkinlainen  hormooni pilasi lihan maun.
Sen takia liikkumattomia peuroja ammutaan ns.vaanipaikoilta.
Tässä tapauksessa liikkuva poliisi ampui liikkuvan peuran.
Escortista ei enää ollut seuranaiseksi.

1951 Henry J

KISKO KIDIN (TOIJAN HELENAN) HENRY J
------------------------------------------------------------------------
50-luvun auppalassa ja 60-luvun kaupungissa kävi viikolla monia erikoisia autoja läheisestä maakunnasta.
Kisko oli tullut aikoinaan varakkaaksi kaivoksen takia ja kaivostoiminnan päätyttyä erikoisia jenkkiautoja meni myyntiin pitkin pitäjää..
Jussi muistaa nähneensä autobongarina useita erikoisia kiskolaisia amerikanrauto katukuvassa.
60-luvulla kaupunkiin ajoi Kiskosta punainen torpeedonokkainen ja mustarättikattoinen 1950-mallinen Studebaker Champion. Eräs  kaupinkilainen autonasentaja oli samoin ostanut sieltä 1960-mallisen Studebaker Hawkin,mihin rasvaperä oli kotitallissaan istuttanut Plymouth Valiantin kuutoskoneen.60-luvulla tehtiin monia kotikutoisia konevaihtoja ja monissa vanhoissa jenkkiautoissa kurnutti Perkinsin dieselit.
Jussin naapurissa Kirkkokadun Harhon talossa asui myös eräs autonasentaja,joka omisti kermanvärisen 1960-mallisen tolppamallisen Dodge Dart Pioneerin. Tämä oli päättänyt tehdä kauneusleikkauksen autoonsa ja leikannut pienet siivet takalokasuojien päältä pois.
Jussista teko oli pyhänhäväistystä.
Pioneerin ja muiden MoPar-mallien siivet poistuivat kokonaan  vuoden 1962 mallivuotena paitsi Chrysler Imperialissa.

1960 Dodge Dart Pioneerin pikkusiivet

Kolmas kiskolainen autoerikoisuus oli tummansininen 1951-mallinen Henry J,minkä omistajana oli pienikokoinen ja joskus autoilijan uniformua ja koppalakkia käyttävä mimmi.
Kaupungissa miniatyyristä Henry J:n naiskuskia kutsuttiin Kisko Kidiksi sekä Toijan Helenaksi.
Jussista Helena muistutti punakikkaratukassaan Annie Mestariampujaa tai oikeastaan Calamity Janea,mitä Doris Day näytteli sinitakkiasussaan colttia heilutellen yhdessä vuoden 1953 Hollywood-filmissä.
Poikkeuksena oli Helenan aknearpiset posket.
Kisko Kid samoin useasti oli pukeutunut toiseen ajounivormuun, sinisiin housuihin ja jakkutakkiin,jotka mallasivat auton tummansinisen värin kanssa..

1953 Calamity Jane

Auto oli jatkuvasti puhdas ja puunattu..
Erikoisvarusteiksi naiskuljettaja oli asettanut auton cadillacmallisten siipinypyköiden päälle kromivartiset heijastinkannikkeet.
Henry J esiteltiin väärään aikaan kompaktiautona sodan jälkeen,jolloin amerikkalaiset halusivat isompia maantielaivoja.
Henry J Kaiser oli teollisuuspohatta sekä laivanvarustaja..
Vasta 60-luvun vaihteessa,jolloin Henry J Kaiserkin oli kuollut, Detroitin autokolmikko esitteli uudet kompaktiautot,kuten Ford Falconin,Mercury Cometin,Chevrolet Corvairin sekä Chrysler Valiantin (myöhemmin Plymouth Valiant)
50-luvulla Hudson oli mennä samoin konkurssiin pienemmän Jet-mallin kanssa fuusioitumalla Nashin kanssa,joka valmisti Hudsoneja Nashin koreilla.
Mutaatioita amerikkalaiset nimittivät Hasheiksi..
Studebaker samoin kriisissään osti uppoavan Packardin,jolla oli Mercedesin Amerikan maahantuontioikeus.
Omituisesti vuoden 1962 Studebakerit saivat mercedesmalliset keulamaskit.
Packard haudattiin vuonna 1958 omituisen hauennokkaisen ja siivekkään Studebaker Hawkin korin mukana
Rambler American ja Studebaker Lark amerikkalaisina pikkuautoina olivat saaneet paremman jalansijan talousautoina.
Amerikassa Henry J-mallia myytiin Searsin myymäläketjussa Allstate-merkkisenä.
Kisko Kid kyllä poltti North Staten filtterittömiä sätkiä eli vihreätä nortti kuin rekkakuskit konsanaan.
Jussin isä veteli 50-luvun alussa samoin vihreätä norttia pajuholkissa kunnes vaihtoi pikku-Bostoniin.
Kisko Kid oli naisena todellinen miesten mies kuten Davy Crockett sen ajan hitissä!

1952 Sears Allstate.

Vihreä Nortti

                                        Ballad of Davy Crockett


Lännen "Ameriikassa" ensimmäisen ajoluvan eli ajokortin oli saanut Mrs. John Howell-Phillips vuonna 1899.Vuosisadan vaihteessa naisasialiike ei vielä ollut päässyt kukkimaan kukkahattujen ulkopuolelle.
Amerikkalaiset naiset vielä 60-luvulle saakka käyttivät virallisissa esittelyissä miestensä etunimiä hääräämällä kotona  nimettöminä mistereidensä julkisivujen takana.
Mrs. Howell-Phillipsin ajoluvasta ei tullut etusivun juttua 22-vuotiaan varakkaan tuomarinrouva Alice Ramsayn tapauksen lailla.
Alicen reitti kulki Amerikan ihmemaan mantereen läpi vuonna 1909 Chicagosta Iowan rospuuttoisia teitä pitkin,kahlaamalla Wyomingin joenpohjien yli,kiipeämällä Rocky Mountainin kapeita vuoristoteitä ja ajamalla tulikuuman Nevadan autiomaan läpi San Fransiscoon 41:ssä päivässä.
Autona hänellä ja naiskakkoskuskilla oli Maxwell Merry 4,Alicen kehuttua päässeensä hyvillä teillä jopa päätähuimaavaan 60 kph:n huippuvauhtiin.
Rouva Ramseystä oli tullut paljon ennen englantilaista rouva Pankhurstia amerikkalaisten naisten emansipaatioidoli.

Naisia aluksi kelpuutettiin vain koristamaan ajoneuvojen messinkisiä jäähdytinkeulia.
Monien autofabriikkien brosyyreissä nainen kelpasi turkissa ja polkkaletissään tai mustassa kokovartalouimapuvussaan edustamaan upeita umpi- ja avovaunua iloisella 20-luvulla.
Hollywoodin tähtöset kauppasivat limoja nypityin lyijykynäkulmakarvoin ja kapein Lulu-huulin sekä mustarajatuin silmäreunoin ikäänkuin valmiina mykkäfilmikuvaukseen automyyntipamfleteihin,jotka houkuttelivat isoin joukoin naisostajia autodiilereiden punavalkoruutuisille linoleumilattioille.

1919.Mrs.Marsh ja Mrs.Boeckel Washington DC:ssä
Alussa arasteltiin naisten päästämistä isolitraisten bensiinihirmujen isojen rattien taakse ja vaihtoehtopolttoaineella eli sähköllä tarjosivat hameväelle liikkuvia akkukäyttöisiä autoja Baker,Edison Electric,Detroit Electric sekä Waverley.

Disneyn Mummo Ankan biili oli saanut esikuvansa Detroit Electricin sähköautosta.

1937.Mummo Ankka Helsingin Keskuskadulla
Juhart 2012

Edisonin akkujen 15-20:n mailin lataus ei päästänyt naisautoilijoita pitkällekään kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Naiset olivat vielä miestensä omaisuutta,jota piti pitää näköetäisyydellä.
Herrojen bensiinikäyttöiset Packardit ja Peerlessit pysyivät kotona autotalleissa munalukkojen takana naisilta ulottumattomissa
Miehet katsoivat näin parhaaksi,koskeivät itsekään pystyneet pitämään isolitraisia ja tehostomattomia perkeleitä tiellä.

Jos hypättäisiin vielä jutun lopuksi 1960-luvulle savikaupungin pappilan nurkille naisautoilun kunniaksi,voisin kertoa tarinan seurakunnan autoilevasta diakonissasta.:

DIAKONISSAN ANEKAUPPA-AUTO
-----------------------------------------------------------

Toini ja Antiques Roadshow

Savikaupungin seurakunnalla oli 1960-luvulla oma pieni anemafiansa diakonissa Toinin tummansinisen uniformun sisässä.
Diakonissat olivat seurakunnan terveyssisaria,jotka työssään antoivat myös hengellistä lohtua vanhuksille sekä sairaille.
Diakonissa Toinia Jussin äiti oli aina inhonnut salakavalan toisten hyväksikäytön takia.
Äidin pahaksi onneksi diakonissa asui vielä ovinaapurina,jolloin Toini aina ilmestyi ruoka-aikana pappilan köksään avaamaan hellalta kattiloiden kansia kehumaan,että tuoksuupa sitten niin hyvältä.
Toinilla myös oli paha tapa ilmestyä pikku-Fiatillaan kesäisin tai syksyisin pappilan mökille ilmaishoitoon sekä keräämään parhaimmat marjat metsästä ennen talonväkeä.
Kappalaiska olikin  kehaissut Toinin oman suun aina olleen lähimpänä,mikä heijastui pitkästä vanbapiikana elämisestä.
Toini oli ensimmäisenä myös hyvillä säästöillään ostanut 60-luvun alussa pikku-Fiatin eli 600D:n,millä hän huristeli seurakunnassa piikittämässä vanhuksia ruiskukassillaan ja puheillaan.
Seurakunnan hyväntekijänä hän jallitti vanhuksia luopumaan ns. romuistaan,lukemalla taskuraamatun välistä antiikkikeräilijän hintakatalogia kuin koulutyttö Hertta-sarjalehteä historiankirjan välistä hissantunnilla.
Kaipa Toini oli hankkinut Fiatinsakin antiikkikalukuljetustarpeeseensa,koska autossa oli sellainen "kaappariovipari",missä ovet olivat saranoitu keskitolppaan.
Vielä 50-luvun loppupuolella Toini ajeli virka-ajojaan itäsaksalaisella Simson-mopedilla.missä jopa oli takapyöriä peittämässä hameverkot kuin fillareissa.
Pappilan Jussin ensimmäinen auto v.1975 oli samanlainen kaappariovinen "pompannappi",kunnes taloon ostettiin se iso Kanadan Poncho eli Canadian Cash Cowboy..

Jussin Poncho ja Fiat yhteiskuvassa
Juhart 2010
(Julkaistu Practical Commercials -lehdessä 2012)

Suomalaiset diakonissat olivat autoistumassa jo ihme kyllä jo 50-luvulla.
Pappilan evakkoretkellä vv.1954-56 Harjavallan rikkikylässä, pikkupappilan autotallissa pidettiin seurakunnan diakonissan uutta brittiläistä Austin 30-pikkuautoa.
Pastorin perheessä ei vielä silloin uneksittukaan autosta,isän hypätessä virka-ajoihin mustan sotilaspyörän Lepper-satulaan ,polkemalla pääpappilaan kinkereille pyykkipojat mustien virkapöksyjen upslaakeissa.
Pääpappila oli viitisen kilsan päässä pikkupappilasta Jussin alakoulua vastapäätä.
Jussikin luonnovoimia uhmaten käveli talvituiskussa kouluun ja takaisin kotiin joka koulupäivä.

Pastorin sotapyörä partiokäytössä 50-luvulla

Pyörän saamista hän joutui venttaamaan vasta vuoteen 1958,isän ostettua Miele-mopedin,jolloin hänen Jatko-ja Lapinsodan kestänyt sotapyörä sai ookaputkeensa ensimmäiset Castrol- ja Esso-tarransa.

Austin A30

jatkuu...

Debutantin oranssinen aksessori.Unikuplia.

Rovastin psykedeelinen kirkkokansuri
Juhart 2010

KIRKKOKUPLA JA KYYPPARI
---------------------------------------------------
Molaven autotallissa Jussi tarkasteli ostostaan koputtamalla ilahtuneena lasikuituisia lokasuojia sekä rosterista pohjaa. Autossa ei ollut yhtään ruostepilkkua,vaikka tyypillisesti vanhan kuplan astinlaudat repsottivat löysissä pulteissa.
Brasilialainen "Fucsa" oli valmistettu vuonna 1974,mutta korimalli oli vuodelta 1962 pienin sivuikkunoin ja pystyssä seisovin tuuletusikkunaraamein.Etu-ja takaikkunat olivat suurempia kuten uudemmissa malleissa ja Pendongia kuljetti 1500-kuutioinen takatuuppari.
Sisältä kupla muistutti eläkeläishuushollia,joka tuoksui vanhallepojalle,kattoverhoilun roikkuessa sivuilta kuin keittiön pitsipuoliverhot.
Pappilassa oli aikoinaan ollut kaksikin kuplaa rovastin kirkkoautona.
Ensimmäinen 1968-mallinen ja vauvanvaaleansininen tuli taloon vuonna 1970.
Vaalealta "Baby Blue"-väriltään se olisi käynyt kasteautosta.
Kupla korvasi kappalaisen 1965-mallisen virallisen tummansinisen ensiauton Neckar Jagstin,jolla pappi iikooälläläisten huru-ukkojen kanssa käväisi Roomassa muistelemassa Campo Mussolinia vuodelta 1936.
Vaaleansininen kirkkokansuri vaihtui v.1972 tummanpunaiseen 1970-malliseen ,jolla papinpoikakin sai huristella sillä isän ollessa nostalgiamatkoilla kesäisin Roomassa,Kreikassa,Espanjassa ja Afrikan puolisissa Välimeren maissa.

Jussi tiiraillessaan brasilialaisen kuplan köksän ikkunaverhojen tapaista repsottavaa sisäkattoa muisti tapauksen vuodelta 1972,jolloin hän oli bensapoikana siskonmiehen BP-asemalla,ravintola Tähkän tarjoilittajaren,jonka kanssa syntyi sellainen pidennetty kesäsuhde.
Suhde viilentyi vasta marraskuun ensilumentulon aikaan.
Mimmi oli hyvä kyyppari,mutta älykkäälle papinpojalle ja ylioppilaalle tietokapasiteetiltaan alakouluasteella.
Älyähän ei tarvita irtonaisissa parisuhteissa,jota ohjaa onnen satamaan eläinvietti ja sekapäinen hurmos.
Koomikko Robin Williams oli kerran lausunut,että Luoja ei ollut täysin funtsinut miehen verenkiertoa,koska veri tuppaa vain eri aikaan nuppiin ja penikseen.
Niin kävi Jussillakin.
Sängyssä tarjoilijatar vastasi ravintolan kylmäkköä.

Eräänä marraskuisena aamuna Jussin poltellessa punaista mallua kyypparin Sirkkulan hellahuoneen punkan laidalla aluskalsareissaan,tyttö heräsi ja hyppäsi paljain pyllyin sekä jaloin kylmälle lautalattialle ja päkiöillään käveli hellahuoneen ikkunalle avaamaan puoliverhoja.
--Siellon pakanen ulkkon!
Kyyppari lausahti perniöläisittäin.
Se oli tarjoilijattaren ainoa lause koko yön vehkomisen jälkeen,vaikka tämän suusta pääsi omituisia puputiputput-mokelluksia,laskiessaan selällään läikkiä välikaton haltexlaatoissa.
Yläkerran muorin kamarissa oli kaatunut pissapotta, tarjoilijattaren lopulta kirkaistua teko-orkuissaan,että papinpoika lopettaisi harmittavan tyrkkimisen..
Jussi oli pannut kätensä tämän suun eteen kirkumisen vaientamiseksi,jolloin nainen puri kämmeneen ja huusi suoraa putkea:
--Meinaksää tappaa munt papinpoik..saatana!
Jussista kyypparineito oli parempi viinalaskujen bongauksessa ravintolan kassassa kuin virtsavahinkolaskennassa..
Yläkerran lattialaudat narisivat,ovi narisi, aamutohvelit astuivat rappusissa,mummon päästäessä ulko-ovella kissan ulos.
Jussi näki mummon huivinkulman ja pyöreän silmäkakkulan linssin köksän ikkunassa,kunnes ulko-ovi paiskattiin kiinni kuin varoituksena.
Tarjoilijatar sanoi Jussille:
--Verässää noi täryleenis jalkkoihis ja alas kaasuttaa kottia päite!
--Mun täytys viäl nukku,kun mullon iltapäivätuuri.
Jussi sanoi takaisin:
--Mutt..tähän aikka ei eres paikkuri kulje!
--Piräisiks mun kävellä himaan toss pakkases?
Tarjoilijatar vastasi ympeänä:
Olekssää torell noi sekasin nupistas!?
--Ekssää muist kussää hajis munt Tähkän erest sulkemisaja jälkkee kello yhrelt aamull toll punasel folkkarillas,joka seissoo toss aknan eres?
--Nährää sit viikon peräst kummun kalenteri on ohi punaselt vaaralt!

1966-mallinen VW tai oikeastaan brasilialainen Fusca

HERPIÖN HERBIE
--------------------------------------
Kaikkiin folkkareihin Jussin muistissa ei liittynyt yhtä paljon erotiikkaa kuin vuonna 1969 papinpojan saurustellessa yhden ylioppilaslikan Herpiön Maijan kanssa.
Maija asui kaukana "toispualjokke" Manuntuvilla ja oli ajanut kortin edellisvuonna ylioppilalahjana ja liukui kesällä kaupungin kadulla oranssisella kuplalla,joka oltiin ristitty Herbieksi kuuluisan Disneykuplan mukaan.
Kuplasta oli tullut uudelleen kulttiauto sitten vuoden 1938,jolloin Hitler julisti sen kansanautoksi kolmannessa valtakunnassaan.
Herpiön Maijaan ei liity millään tavoin huuliherpes,joka kukki Jussinkin suupielessä,vaikka papinpoika tykkäsi suutelemisesta.
Jussi seurusteli Maijan kanssa 1966-mallisessa Herbiessä joskus Tehdaskadun riippakoivujen alla,joskus Salmenrannan poppeleiden alla rutistelemalla yo-tyttären tutteja valkoisen lakeritekonahkajakun alta ja hieroskeli reittä minihameen alta taikinanvaivaajan ottein.
Jussi oli perinyt Tehdaskadun kutemispaikan lukion luokkakaveriltaan ja Bededrinin Feisalilta,Tattari-Paavon vanhimmalta pojalta,josta myöhemmin tuli Seattlessa Boeingin koelentäjä.

Lahna-Skoda 1200
Juhart 2010

1957 Chevrolet 2-door Bel Air

Feisalilla oli ensin kutuautona harmaa lahna-Skoda ja sitten vaaleanvihreä ja neliovinen 1957-mallinen tolppa-Chevrolet Bel Air.
Jussilla Herbiessä kuumeneminen johti jatkotoimiin pappilaan papinpojan laverisängylle ja Maijan oranssinen Herbie sai seuraa pappilan tummanpunaisen kuplan kanssa Rummunlyöjänkadun parkissa.
Parin viikon perästä Jussi ajeli Rinteen Harrin kanssa Rinteiden siniharmaalla 1962-mallisella kuplalla kaupungilla tyypillistä nuorten liukumisreittiä Turun- ja Helsingintien päästä päähän.
Niihin aikoihin Harri,Jännärin Jussi ja Mikko,Hallbergin Torsten olivat jo muutaman kerran skulanneet ja laulaneet Jännärien kesämökillä Koffin kolmosen innoittamina vanhaa rokkia ja Beatleseja.
Jussi oli nimittänyt porukan Los Coitus Interruptuksiksi,jonka nimen Harri vei mukanaan Tampereelle.
Lopun kaikki tietävät Juisen Coitus Intistä.
Harri ajaessaan oli vihjaissut Jussille,että tämä oli Maijan kanssa kutenut edellisviikolla kuplassaan ja nauranut papinpojan sinisilmäisyydelle.
--Iloista antajaa herratkin rakastaa...sanankin mukaan!
Harri oli suu virneessä lausunut,Jussin veren pukatessa päähän ja aivotoiminnon paatuessa melkein kokonaan vihasta sekä omasta typeryydestään.

1962 VW Riossa

Seuraavia treffejä Jussi ei enää ventannut ja illalla tämä pihisti seurakuntatalon polkupyörävarastosta nuoriso-ohjaaja Tähkäpään runkotunturin,jolla hän sotki riippusillan yli Manuntuville selvittämään seurustelua.
Maija oli avannut oven aamutakissa,mistä tämän kuuluisat tutit vilkkuivat herkullisina.
Jussi päätyikin olohuoneen sohvalle Maijan kanssa hierontaan eikä uskaltanut vieläkään tehdä bänksejä tämän kanssa.
Vasta seuraavalla viikolla hän uskalsi kertoa seurustelun olevan finiton.
Jussi oli sen kesän ollut osuuskaupan tavaratalon talkkarin kesätuuraajana toista kesää ja ajellut Maijan kanssa talon Fiat-pakulla toimittamassa jääkaappeja maakuntaan.
Sivutoimisen talkkarin toimenkuvaan kuului myös tavaratalon kodinkoneosaston ostojen kotiinkuljetus.
SSO:n Fiat-pakunkin ikkunat härmääntyivät lemmenhöyryistä syrjäisillä metsäteillä.
Jussi muistellessaan Maijan kanssa tekemiään romanssiretkiä oli kahden vaiheilla jatkosta.
Maija olisi halunut jatkaa,jopa pyytämällä papinpoikaa kaljalle Penan Saluunaan,mutta Jussi oli jo päättänyt siirtyä seuraavaan ihastukseen Henttisen Marjaan,jolla kylläkään ei ollut autoa,mutta uudet Jameksen kävelyssä vinkuvat vakosamettifarkut.
Marja oli lopettanut keskikoulun ja painoi töitä lastenlikkana aluesairaalan vietnamilaisen sydänkirurgin huushollissa Alhaisten mäen tornitalossa.
Mutta se olikin toinen juttu uudessa fiaskossaan siskonmiehen vieteltyä lopulta Marjan Volvo Amazonin kyytiin,koska Jussilla ei ollut omaa autoa alla kotiinkiuljetukseen.
Marja asui kaukana Kiskon tien varrella pienessä pienviljelijän omakotitalossa.
Siitäkin suhteesta tuli sitten bänksit.
Jussi kotilomiltaan Saudista ja Filippiineiltä 80-90-luvuilla tapasi monet kerrat Marjan kaupungilla ajamassa komeata japanilaista nelivetoa.
Pienviljelijän tytär oli nainut varakkaan perniöläisen isännän.

1958 Schiebedach VW

VALENCIAN VIULUNSOITTAJA HAITARIKATOLLA
----------------------------------------------------------------------------------------
Jussi on istunut elämänsä aikana monessa kuplassa.
60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa opiskeltuaan osakuntatieteitä Nummenbakan opettajakorkeakoulun ohella Turun merimieskapakassa Moselissa ja yläkerran Valenciassa,hän tapasi  Vihervirran Matin,matikan ylioppilaan,jolla oli 1958-mallinen haitarikattokupla (Schiebedach),missä oli Amerikan puskurit eli sellaiset kromiset pyyheliinatangot .
Matti opiskeli matikkaa harrastuksenaan monen muun Jussin kavereiden lailla,kuten muunmuassa Vähäsillan Jarkon ja Salmin lasisilmäisen Repen tapauksessa.
Jarkosta myöhemmin tuli ikkunanpesijä ja Repe jatkoi äitinsä liikkeenhoitoa,kummankin keskeytettyä lukunsa.
Jussinkin luvut kansankynttilänä eli spriilamppuna katkesivat rehtorin kanssa sovittuun eroon.
Matti ja Jussi tykkäsivät autoilusta ja Matin koskaan pesemätön kupla soikiomaisilla valkoisilla Saksan tullikilvillä kiisi Turun mukulakivikatuja,joskus jopa toiset pyörät katukäytäviä hipoen.
Matin "Fauveen" kilvet kielivät GG-suffikseilla,että kupla oli tullut Gross Gerausta,Opelin synnynseuduilta Mainzin kupeelta.
Matin äärioikeistolaiseen mentaliteettiin olisi sopinut paremmin Haarburgin HH-kirjaimet..(Heil Hitler).
Matin Schiebedach savutti männänrengasrikkoisena tuplaputkistaan kuin Matti Kurki-fregatti peitesavuillaan eivätkä senajan Turun poliisien mustat hirvinokka-Volgat koskaan saaneet kiinni pakenavaa Wolfsburgin harmaasutta kuin kerran.
Silloin revittiin ovaaliset tullilaput pois pyyheliinatangoista.
Matin kuplan hanskalokero oli täynnä maksamattomia paikoitussakkolappuja.
Silti Jussia ihmetytti Matin ystävystyminen Moselin taistolaisten opiskelijoiden kanssa.
Jussikin kokoomuslaisen rovastin poikana omaksikin ihmetyksekseen kihlasi poliittista historiaa opiskelevan säkyläläisen Santalan Sinikan,vaikkei Jussi ei päässyt kiipeämään barrikaadeille kuin yhden vuoden ajan.
Poliittiset raja-aidat kun eivät kaatuneet kuin laverisängyssä.
Sinikka paiski kesän töissä ylioppilasravintolan kyypparina,Jussin nauttiessa halpaa algerialaista punkkua monasti vapaapäivinään tarjoilijattaren yksiössä odotellessaan morsiantaan kotiin.
Sinä kesänä Jussi oli kotikaupungissaan yhden rakennusliikkeen pohjalaattavaluporukassa vibraajana.
Sinikankin kanssa tuli bänksit,koska tämän kommarivanhemmat eivät hyväksyneet porvarinpoikaa vävyehdokkaakseen.

Nordea

ÖRSUNDSBRON POSSUFARMIN PAHNAPUHALLIN
----------------------------------------------------------------------------
Vuoden 1965 kesäkuussa Jussi matkusti Nordean autolautalla Tukholmaan ja sieltä 1954-mallisella Plymouth-pirssillä Upsalan kautta Örsundsbro:ssa sijaitsevalle svedufarmari Karl Andessonin possufarmille sika-assistentiksi .
--Femti kroner!
Oli tukholmalainen taksisuhari sanonut pirssitaksasta .
Possulan sikalannan luomisen ja kärräämisen lisäksi Jussi pantiin pellolle muokkaamaan rekkaveturin nupin korkealla BM-Volvo Bison-traktorilla horisonttiin ulottuvia peltoja.
Jussi oli oppinut traktorilla ajamisen jo kotikaupungin syrjällä sijaitsevalla Inkereellä Elomaan tilan uudella pikku-Zetorilla vuonna 1963.
Peräkärryllä pakittaminenkin onnistui papinpojalta.
Elomaan tilan omisti isäkappalaisen entinen oppilas lyseosta,Elomaan Päivi,joka oli lukenut Helsingissä agronomiksi.
Päivi oli mennyt naimisiin punaniskaisen isäntäkoulun käyneen isännän,joka antoi tilalla Jussille kaikki paskasimmat ja raskaimmat työt.
Päivin kuullessa tästä Jussi pantiin helpompiin töihin,isännän puristellessa nyrkkejään auktoriteetin puutteessaan.
Päivi jopa toi uudella tummansinisellä Peugeot 404:llä kahvit salaojittajille ja tarjosi Jussille ensimmäisenä kahvit ja rusinapullat rytkyttävän salaojakoneselkäisen Fordson Super Majorin savisen takarenkaan viereen.
Jussi oli pian pihkassa agronomittareen.
Tämä jopa päivätingin perästä kuskasi Peugeotilla papinpojan kotiin,Jussin isältään perityn sotapyörän kahvojen ja repputelineen sekä etupyörän roikkuessa ulkona takapaksista .
Sepä kiukutti isäntää.
Anderssonin tilalla sattui samanlainen triangelidraama.
Karl-isäntä pisti aluksi Jussin sikalasta hukkakauran poimimiseen pelloilta,missä sai kävellä kilometritolkulla koko päivätingin ajan.
Rouva Andersson oli ammatiltaan sairaanhoitaja,joka ymmärsi nuoren pojan rääkin ja pyysi isäntää siirtämään Jussia peltojen muokkaukseen Bisonilla.

Musta 1958 VW kupla

Peltoautoksi emäntä tarjosi 1958-mallisen mustan folkkarin,jolla Jussi suhautti pellolle eväskoreineen maantien vasenta puolta.
Ruotsi siirtyi oikealle vasta vuonna 1967.
Sikalan viljasiilossa Jussille kävi kerran haveri lapioidessaan puolipimeässä possuille ohraa siilon tuubiin.
Jussi ihmetteli jotain lämmintä valuvan otsalta silmille ja tajusi vasta sinivalkoisen kipparinpaidan punastuessa,että hän oli iskenyt päänsä tolpassa seisovaan kannatomaan säkkinaulaan.
Jussi hoiperteli pihan poikki talon keittiöön jonka lattialle hän pyörtyä kuukahti.
Rouva hoiturina steriloi haavan ja pisti komean sideharsoturbaanin pojan kallon ympäri.
Toivuttuaan Jussi kuuli isännän ja emännän kiistelevän Jussista ja siitä, ettäpantaisinko poika takaisin töihin.
Rouva vaati lepoa,mutta isäntä vaati menoa pellolle hukkakauraa perkaamaan.
Jussi päätyi turbaani päässä pellolle kuin intialainen riisinistuttaja..
Illalla töitten jälkeen isäntäväki,Jussi ja talon pikkulapset kaksi pellavapäistä 5- ja 6-vuotiasta tyttöä istuivat katsomassa televisiosta High Chapparallia.
Isäntä ja emäntä istuivat erillään puhelakossa ja toine tyttäristä istui possuassistentin sylissä laulamassa.."Polis,polis,potatis,gris.."
Illalla Jussi luki sängyssä selällään uutta Hotrod-lehteä,missä Dodge Coronet Gasserit nostivat  pienipyöräisiä keulojaan taivaaseen läskisten takarenkaiden burnoutissa varttimailin stripin liikennevalokuusen vihreän valon sytyttyä.
Jussilla oli hiljaa kehittynyt kiintymys takaisin jenkkiautoihin ja folkkarit tulivat jäämään latenteiksi unikuviksi taka-alalle.

1965 Dodge Coronet Gasser.

Karl Anderssonilla oli yksi suuri suuli täynnä vanhoja traktoreita sekä puimureita.
Isäntä keräsi vanhoja maatalouskoneita.
Kerran Jussi pääsi hanttimieheksi isännän 1962-malliseen harmaaseen Mercedes 220S-biiliin,millä ajettiin melkein Norjan rajalle Arvikin kaupunkiin.
Mersu oli vasta 3 vuotta vanha,mutta sikalan paskahapot olivat ruostuttaneet takapuskurinkin ohueksi folioksi.
Sama paskanhaju kärysi Jussin nokassa ihosta vielä koti-Suomeen saavuttuaan vaikka joka päivä oli tiskannut nahkaansa vedellä ja saippualla.
Siellä Arvikissa Jussi näki elämänsä ensimmäiset vuoret.
Isäntä oli ostanut keltaisen 50-lukuisen patanokka-Volvonupin sekä sen perään kaivinkonetrailerin uusien vanhojen latolöytötraktoreidensa tilalleen.
Jussi vaihtoi Karl-isännän kanssa tuureja Patanokan ajossa Svedumaan poikki Uplantiin.Matkaan meni päivä,koska Volvo oltiin muutettu EPA-traktoriksi vaihteistollaan ja perällään.
Maksimihuippunopeuskin yltyi 30:een kilometriin tunnissa.

Laakson Urheilukauppa Salon messuilla 1965

Palattuaan elokuussa kotikaupunkiin Salossa pidettiin teollisuusmessuja.
Jussi pöksytehtaan perillisten kanssa kävivät messualueella kurkkaamassa jokaisen näytillä olevan auton ikkunoista sisään.Kaikista komein auto oli 1965 mallinen ja soikeaikkunainen Rambler Marlin saman vuosimallisen Plymouth Barracudan perästä..Jenkit tykkäsivät käyttää petokaloja autonimissään..
Miten olisi sopinut myöhemmin Uudenkaupungin SAAB 900 Cabrioletin lisänimenksi Gädda--Hauki?
Lammervon Jukka ja Hessu olivat saaneet isältään sellaisen uuden harmaabeessisen uuden vinokissansilmäisen Tunturi-mopon,mutta autot kiinnostivat niitä ajokortti-iän vinkatessa nurkan takana.
Jussi oli kateellinen pojille,koskei edes saanut kädellä koskea isäkappalaisen Miele-mopoa,jota pidettiin munalukolla ja kettingillä pappilan liiterin lautaseinään kytkettynä mahdollisen lainaamisen estämiseksi..

Rovastin tekniset vihulaiset..Aldell ja Miele
Juhart 2010

Pöksytehtaan tallissa tirehtööri puunasi uudennahkeata keskisinistä Mercedes-Benz 300 SEL:lää.
Housutukun anglianokkainen Punainen Paholainen eli Thames-paku oltiin vaihdettu uuteen punaiseen Toyota Corona-pakuun.
Thamespakulla Jussi pääsi ensikerran harjoittelemaan Lammervojen kesämökkitiellä Hirsjärvi-Kisko-sivutiellä.
Samalla tiellä papinpoika ihkaekakerran sai koittaa moottoripyörällä ajoa mustalla satapiikkisellä MZ:lla.

1966 VW 1600 TL fastback

LIUKUPERÄFOLKKARI KOULUSSA
---------------------------------------------------
Vuonna 1966 Jussi ajoi AB-kortin Vilhonkadun Salon Autokoulussa.
Inssiajossa hänellä oli beessinvärinen liukuperävolkkari testiautonaan.
Kouluajossa Jussi oppi Perniöntiellä jopa ohittamaan sillä hitaampia kuorma-autoja.äkättyään,että kuplan kulma-autosta kehitetty luiskaperä kiihtyi odottamattomasti nopeammin kuin tavalliset pahnapuhaltimet,opettajan jo polkiessa jarru-ja kytkinpolkimia omassa jalkatilassaan vauhdin loiventamiseksi.
Jussi olisi halunnut oppia ajamaan autokoulun uudella punaisella Ford Mustangilla,muttei pystynyt maksamaan ekstraa ajotunneista.
Kortin hinta muutenkin ylsi 3000:een markkaan perusautolla ja teoriatunneilla.
Kaupungissa oli jo muutama uusi Mustang,vaikka jenkkiautospektri yrittäjien keskuudessa hajaantui GM:n ja MoParin tuotteiden välille 70-prosenttisesti.Heinon vaateliikkeen Hannu ajeli uudella Plymouth Barracudalla ja FinnFlaren johtajalla Laaksolla oli kullanvärinen 1962-mallinen Studebaker Hawk GT .sinänsä jo silloin harvinaisuus.GM:n liikkeen ja Teboilin omistajalla Helanderin Iivarilla oli 1966-mallinen punainen neliovinen Chevrolet Corvair hardtop.
Jussi pääsi vasta 70-luvuna puolivälissä jenkkiauton makuun ostettuaan kanadalaisen 1961-mallisen Pontiac Laurentian-tolppamallin,jonka alusta ja sydän oltiin lainattu Chevroletista.
Papinpojan oma sydän silti löi salaa folkkareille ja vuonna 2005 ostettuaan sen Brasilian kuplan hän pääsi vielä kerran koettamaan Molave Avenuella lähistöllä asuvan nuoren miehen VW 1600 TL fastbackiä.
Auto kiihtyi lähdössä tuplakaasarein melkein yhtä nopeasti kuin takamoottorinen Chevrolet Corvair Monza.
Jussi halusi paikalla vaihtaa brasilialaisen kyrmyniskan saksalaiseen liukuperään,mutta edessä oli lähtö takaisin brittiläiseen Lontooseen.



KIRKKOHERRAN MERIMEISKUPLA
------------------------------------------------------------

Kirkkoherra Savolaisen  merimieskansuri
Juhart 2003

Kirkkoherra,pastori ja kansuri Unionin pikakasteessa
Juhart 2010

Papinpojan ensikosketus kansanautoon eli kansuriin tapahtui v. 1952 eli olympiavuonna,jolloin kirkkoherra Savolainen oli ostanut uuden rinkeli-ikkunakansurin.Kansureita oli tuotu jo maahan 1940-luvun lopulla muutama kappale ja ensimmäiset volkkarit saapuivat maahan v.1951.

Rinkeli-ikkunakuplan "Paavinnokka"

Tämä KdF-Wagenin jälkeläinen ja tummanpunaruskea kuoriainen aiheutti ihmetystä pappilan korttelissa,koska ainoat autonomistajat kulmilla olivat housutehtaan tirehtööri,jolla oli tallissaan 1939-mallinen sotaveteraani ja luunkeltainen Chevrolet Master Deluxe sekä liiviliike Marttilan tirehtöörin 1947-mallinen  retuliininen.Studebaker Champion.Marttiloilla oli myös yönsininen 1938-mallinen Opel Olympia,se Berliinin olympialaislogoinen Kadett,minkä rysvenäläiset kopioivat uuteen Mosseensa sotasaalismallinaan.
Ilmeisesti kirkkoherra oli päätynyt autonostoon,koskei silloin seurakunnan papit saaneet ulataksiajoista korvauksia kirkkokonttorista tiukan taloudenhoitajan Salli Laakkion kontrollissa.
Savolainen säilytti autoaan pikkukirkon viereen rakennetussa harkkotiilisessä autotallissa,minkä edessä kansuria pestiin ja puunattiin silmätarkasti.Pesun jälkeen kansurin peltiin lapsilla ei ollut lupaa pistää rasvaisia sormenjälkiä
Jos näin teki Pyhälle Pahnapuhaltimelle,niin kirkkoherra läpsi sormille Taivaanisän rankaisuna.
Kirkkoherra oli poikkeuksellinen savolainen..ei sellainen lupsakka kansanpappi,vaan v-mäinen diktaattori,joka piti omaa viisikersaista pesuettaan ja rouvaansa kurissa tiukassa kurissa ja Herran nuhteessa.
Jussi kyllä pääsi Savolaisten poikien kanssa kirkkokansurin kyytiin ja pienimpänä istutettiin rinkeli-ikkunan ja takapenkin väliseen matkatavaralokeroon vähemmistölapsena eli vaatimattoman nuorisopastorin poikana.
Takamoottorin hurina pisti pojan nopeasti uneen,josta hän ei vieläkään ole kunnolla herännyt.
Jussi on aina kaihonnut oikean Pretzel Fensterin perään,mitä ispastorikin aikoinaan kehui,että kirkkoeedenikin mahtui sisään.
Jussi nykyisellä nutipäällään ja oma vilttihattu päässään pystyisi komeasti istumaan selkä suorana kuplan puikoissa.

Marttilan sedän Studebaker Champion ja Jussi maitokauppareissulla.
Juhart 2004

Jorkku,Cezeta ja ovaali
Juhart 2010

TALKKARIN OVAALIPAHNA
---------------------------------------------------------
V.1960 pappilan tontille pystytettiin uusi keltatiilinen seurakuntatalo,jonka pihapuoleisessa päädyssä sijaitsi kaksikerroksinen asuinrakennus.
Yläkertaa asutti uusi taloudenhoitaja ja ekonomi.
Alakerrassa asui talonmies Toivosen Jorkku Soila-vaimoineen ja Henrik- sekä Harri-poikineen.
Henrik oli siitä omalaatuinen,että hänen kielensä oli jostain jysäyksestä saanut palkeenkielen ja maksusta näytti erikoista käärmeenkieltään pihan lapsille.Vanha ja vanhapiika Salli-kanslisti oli päässyt ansaitulle eläkkeelle tukisukkineen ja kalevalarintarosseinneen,asumalla vanhan kirkkokonttorin viereisessä yksiössään vuokralla.
Jorkku sattui myös olemaan Leiriveikkojen partiojohtajana ja myöhemmin meripartiolaisten kipparipääkkärinä.
Jorkku ajeli alkuun vihervalkoista CZ-skootteria,mutta päätyi lopulta ostamaan 1956-mallisen soikiotakaikkunaisen ja beessinvärisen käytetyn kuplan.
Volkkarin kuperista pölykapseleista pappilan lapset saivat hörötellen katsella vääntyneitä peilikuviansa ilmaiseksi,menemättä maksulliseen Tivoli Sariolan peilisaliin syysmarkkinoiden aikaan.

Kuplavolkkarin pölykapseli ja koulun oppilasliikennepoliisi

Jorkku myös jelppi paljon Horninkadulla sijaitsevan Axelssonin talouskaupan jakeluissa firaabelinä ja vastapalkaksi sai lainata Karl-Erikiltä liikkeen Donau-farmaria.
Donau-nimikkeen takana piili eriskummallinen isä-Stalinin määräys,ettei DKW-autoja ja myöhemmin Auto Union-merkkisiä autoja saanut tuoda maahan omilla merkeillään.Merkit muistutivat pahalla tavalla entisten vihollisten ja fasistien sotaaedeltäviä merkkejä. Toisaalta merkin takana piili toinenkin piru,koska rysvenäläiset olivat ottaneet uuden Itä-Saksan puolella DKW:n tehtaan haltuunsa.alkamalla paistaa IFA F8- ja F9-malleja,täysiä länsisaksalaisia DKW-kopioita.Saksalaisten autojen Suomeen maahantuontikin oli alullaan 50-luvun vaihteessa ja sattumoisin maahantuotujen vanhojen Berliinin Opel Kapitän-taksien Blitz-salamamerkitkin piti poistaa laivarannassa .
Jussista Auto Unionin pyöreäpisaramallinen kori oli nätti jopa itäsaksalaisessa IFA F9:ssä.Volkkari taas ei ollut nätti miltään kantilta,enemmänkin ruma ankanpoikanen.

1955-56 DKW 3=6

1959 Auto Union Universal Kombi

Uusi Auto Unionin panoramaikkunainen kupee vasta oli komea ja kojetaulussakin komeili siipimersumainen mittaristo!
Auton lisämerkintä 3=6 kuulema tehtaan mukaan kieli kaksitahtikoneesta,minkä tasainen 3-sylinterinen moottori kävi yhtä tasaiseti kuin rivikuutonen.
Vuoden 1961 syksyllä isäpastori päätti viedä Jussin Helsinkiin messuille kuuluisaan Messuhalliin,jolloin Jorkku pyydettiin kuskiksi.
Jorkku sai lainaksi Axelssonin Auto Union-farmarin,jolla huristeltiin vanhaa pikitietä pitkin Helsinkiin.
Silloin ,jos Jussin muisti ei kovinkaan petä,tehtiin uutta Tarvon moottoritietä ja tienposkessa sai varoa piileskeleviä valkoisia Liikkuvan poliisin Porscheja,tohtori Ferdinand Porschen nopeita KdF-sporttimutaatioita.

Liikkuvan Porshce

1954 Opel Kapitän

SAMPSAN KAPTEENI JA ISOBROIDIN MÄYSTIN
--------------------------------------------------------------------------

Jos vielä pysytään partioaatteessa,niin Jussin kasvot tummuivat kateesta,kun Riitusjärven talvileirille vuoden 1963 tammikuussa ilmestyi musta 1954-mallinen Opel Kapitän,jonka kuskina oli Leiriveikkojen suulas partiopoika Sarparannan Sampsa,aluesairaalan kirurgin poika.
Jussi muiden poikien kanssa oli tehnyt raskaan ja hikisen hiihtovaelluksen täyteen pakattuja pulkkia vedellen Salosta Kiikalaan.
Sampsa tuli näyttämään uutta vanhaa koslaansa,näyttämällä jopa Riitusjärven jäällä,miten kapteenin ahteri sladaa liukkaalla jäällä ja kesärenkailla.
Sarparannan veljeksillä oli aina ollut jonkinlainen tarve korostaa itseään erikoisilla autoilla ja tempuilla.
Sampsan vanhempi broidi 60-luvun puolivälkissä ajeli kartsalla kirkkaanpunaiseksi maalatulla 1948-mallisella Austin 16-mallilla,jonka takaikkunaa oltiin suurennetu koko takaosan leveydeltä.
Auton etuoviin oltiin vapaalla kädellä penslattu valkoisin tikkukirjaimin sana MÄYSTIN ja lokasuojan antennissa liehui punaoravan häntä..
Mäystin eli kesän päätymällä Eklundin romikseen Granitin kivenveistämön taakse.

1948 Austin 16

jatkuu...