sunnuntai 14. elokuuta 2011

Maken ja Tinin onni.Suomikirja

Pikitöitä keskuksen kulmalla.Oikealla KOPin pankkitalo 1956
Juhart 2010

Lokakuu 1968
------------------
Joenrantakaupunki ulkoa tulleelle näytti varakkaalta.
Keskustassa joen kummallakin puolella seisoi neljä pankkitaloakin.
Tekstiili-,vaate- ja nykyelektroniikkateollisuus olivat tehneet pikkukaupungin ja pankit rikkaiksi.
Televiso-ja radiotehdas oli synnyttänyt ympärilleen  oman radiolaatikkoteollisuutensa ja jokaisella "looratehtaan" pikkudirikalla oli allaan vähintäin amerikkalainen neliovinen Oldsmobile Ninety-Eight tai akvaariotakalasinen Plymouth Barracuda.
Televisiotehtaan Ankkalinnan eli hallintorakennuksen parkissa seisoi yksi musta johtajan Chrysler Imperial ja kaksi mustaa hallinnon Chrysler New Yorkeria sekä uusi 1969-mallinen myrkynvihreä Dodge Challenger,joka kuului materiaaliostaja Lipolle,toimitusjohtajan tyttären miehelle.
Vieras olisi luullut ajavan Turun suunnasta amerikkalaiseen pikkukaupunkiin,mitä kaupunginrajalla tervehti televisiotehtaan sininen sorsa-valomainos ja iso ovaalinsininen Ford-neonvalo.
Pääkatua kaupungin keskustaan ajava näki paikallisten gryndereiden toimistojen edessä kiiltävän samoin Oldsmobilejä sekä Pontiaceja,Finnflaren omistajan kullanvärisen Studebaker Hawk GT:n ja liikennevaloissa suojatien eteen pysähtyneen autokoulun punaisen Mustangin.
Leinon 1960 Kuriiri eli
Ford Courier
Juhart
Paikallinen liesi-ja valutehdas kuljetti helloja ja valukoteloita amerikkalaisilla Fordin Big Job-lavakuormureilla  ja sen veljesjohtajat Ford Courier-farmarilla sekä brittiläisellä Armstrong-Siddeleyllä.
Pienempiä jenkkikompaktifarmareitakin risteili kaupungilla,kuten Vanteen konepajan ja Nygrenin kukkapuutarhan Pontiac Tempest-farmari
Osuusmeijerin johtajalla oli konttorinsa edessä hopeanharmaa uusi Chevrolet Bel Air.
TVH:n tiemestari ja kaupungin vaaleakiharainen playboy parkkeerasi Chevrolet Brookwood-farmarinsa iltaisin kaupunginhotellin parkkiin.
Köyhempi autokansanosa,kuten huoltamoiden ja autopajojen asentajat rasvaisissa haalareissaan ajoivat Osuuskaupan Gulfin baariin haukkaamaan jauhelihapiirakoita siivekkäillä 50-luvun Dodge Pioneereilla ja Royal Lancereillä ja vanhemmat sementtivalimoiden nestoriomistajat 52-mallisilla Ford Customlineilla Lydmanin leipomokahvilaan ryystämään kultamokkaa fajanssikupeista.
Amerikkalaisuutta seisoi Hydramatic-automaattivaihteen park-asennossa rivikaupalla katujen varsilla.

KOPin kraanat 1969
Sillan länsipuolisessa kulmassa purettujen pankkien laita-aitojen takana paalutettiin kovalla paukkeella jokirannan pankkirakennustyömailla.
Vasemmalla puolella vanhan komean postitalon tilalle rakennettiin modernia pakkilaatikkoYhdyspankkia.
Komean 20-luvulla valmistuneen Postinkulman talon jäänteet menivät Vuohensaaren tien jättömaaksi.
Vastapuolella KOPin komea v.1924 pystytetty toimitalo oli murtunut Åkermanin kaivurin kauhan hampaisiin,vaikkakin pisti hanttiin pohjalaatassa.
Laatta oli parin metrin paksuinen ja niin paljon täynnä kankea,että räjäytystöitä ennen hitsareiden piti työtä vuorotta leikata polttopillillä niitä poikki kuin amerikkalaiset pioneerit Normandian maihinnousun aikana Omaha Beachille saksalaisten rakentamia tankkiesteitä.
Pankkirakennus oli pannut kunnolla hanttiin kuin vanhanajan pankinjohtaja takuuttomalle vekselin pyytäjälle.
Pankin jokirannan puoleisesta puistosta purettiin nätti nyppylärapattu krouvinpuiston kioskirakennus suihkukavoineen,jonka vessoissa kaupunkilaiset pääsivät helpottamaan itseänsä sitruunasoodasta ja leveäharteisesta pilsneristä.

Silta 1959.Taustalla joen toisella
puolella kioski ja KOPin talo
Kaikki 20-lukuinen komeus häipyi caterpillarin puskukauhalla ja kaivurin kauhasta kuorma-autojen lavoille ja niiltä kipattuna Vuohensaaren tien levennykseen.

Vanha pankkirakennus yrittikin kiusata Perusyhtymää kaikilla vanhoilla konsteilla ja kun urakoitsijan keltainen Åkerman-kaivuri kitisteli luiskaa alas pohjalaatalle,niin pian työntekoon tuli äkkinäinen stoppi.
Pankkirakennus oli kuin vastaanpaneva vanhapiika ensitreffeillään.antamalla riisua ylemmät kerroksensa päältä,mutta kun anelija oli päässyt villahousujen kumilangalle,tuli läimäys kämmenelle.
Kaivuri löi kauhankynsillään laatalle,että vain kipinät iskivät silmille,kannen edes naarmuunnuttua.
Kaivurikuskin yritellessä löytää pehmeimpiä kohtia laatalta,holvi kieltäytyi antamasta periksi.
Vanhaan aikaan pankin lattiat oltiin tehty varas- ja paloturvallisiksi vähintäin metrin paksuisella betonilaatalla,minkä sisään oltiin pantu tonneittain kankea ja pohjalle paksu teräslaatta,mikä olisi kelvannut panssarilaiva Väinämöisen täkiksi.
Koko komeus makasi hirsipedin päällä pohjasavessa ilman mitään paalutuksia.

 KOP 1920-luvulla.Ensimmäinen
pirssitolppa kauppalassa.
Juhart 2011
 Kaivurin hydrauliletkut katkesivat iskuista ja kauhankynnet vääntyivät,jolloin Åkerman antautui perääntymällä rapumaisesti kadunvarrelle paikoitetun lavettitrailerin päälle nuolemaan saksiaan.
Vasta urakoitsijan dynamiittiryhmän porattua reikiä dynamiittipötköille,laatta alkoi antamaan periksi murenemalla sentti sentiltä räjäytyksistä.
Sitten laattaraudoitukseen iski urakoitsijan asetyyliryhmä ja iltamyöhäille työmaamontussa paloi ikuinen tuli kuin Pariisin Tuntemattoman Sotilaan haudalla.
Nyt haudattiin vanha se hanttiin pistänyt pankkineiti.
Hirsianturan katkomisessa eräs moottorisahalla vetistä hirttä pätkivä timpuri katkaisi oman koipensa.
Se oli edesmenneen pankkineidin viimeinen kirous modernille pankkiarkkitehtuurille.

Allis-Chalmers "Kallis-Elmeri"-puskutraktori

 Teräsmies-vaijerikäyttöinen
kaivuri
KOP:in pankkityömaan kirjuri merkonomi Jukka Siren seisoi koppinsa edessä tupakalla katsomassa uuden Teräsmies-kaivinkonen laskeutumista lavettiperävaunusta .Vaijerikäyttöinen kaivinkone oltiin varustettu pitkällä "teräskeilillä" eli teräskehikkoisella pystypuomilla,joka asennettiin työmaamontun pohjalla paalutusta varten.
Toinen samanlainen Teräsmies seisoi kaivannon reunalla kaapimassa sinisavista penkkaa laahakauhalla.
Työmaa tuoksui kaavitusta vanhan merenpohjan plinisavesta pesemättömälle sarkahousuiselle perälle.Lavakuorma-autot toisensa perässä täydessä savilastissa kurasivat kadut ja lisäsivät kaupungin muutenkin imelältä haisevaa ilmaa maanläheisemmällä sinisavenhajullaan.
Lokakuussa oli alkanut sokeritehtaan käyntikausi ja koko kaupunki oli joutunut vuosittaisen traktorimarssin uhriksi.missä maakunnasta kuljetettiin sokerijuurikkaita "makjabruukitehtaalle".Takaisin tehtaalta tullessaan traktorien peräkärryt kuljettivat vihreätä ja ulon eli paikallisesti sanotun "kaulapaskan" hajuista sokerijuurikasleikettä  nautakarjan appeeksi.

Kirjuri Siren ei jaksanut kauan vetää malluansa erikoisessa hajujen synteesissä ja heitti tupakantumppinsa naapurin hammaslääkäri Äyhön sireenipuskiin ja astui konttorikoppiinsa.
Sireenit saivat Sireniltä.
Oli alkanut sataa tihuttamaankin ja harmaat pilvet melkein nuolivat puutalokeskustan peltikattoja.

Kirjuri kuuli vienoa koputusta kopin ovelta laskiessaan lauantaille palkkarahoja tilipusseihin.
--Sissä vaan olkkaa hyvä!
Hän huusi ovelle.
Ketään ei astunut sisään..
Hän nousi tuoliltaan kurkkamaan ovesta eikä nähnyt kopin kulmalla ketään..
Vain laahakauhateräsmiehen pystystä pakoputkesta kuului tasaista pörinää ja alhaalla montun pohjalla toinen teräsmies nosti vaijerilla paalukeiliä pystyyn samanlaisesti pöristessä.
--No voi sen perkala,kun jokkut pojankossit on pelleilemässä!
Kirjuri kirosi ja oli jo läimäyttämässä ovea kiinni.
Samassa kopin kulman takaa paistii pyöreä punainen naama harmaan lippalakin alta.
Naama sanoi puoliujosti:
--Tere...mää oon Make vaan..tarkotan Nokelaisen Markku..
--Olsiskos teitil töit hyväll sekamiähell..kute Makel ja Tinil?

--Kirjuri vastasi puolitylynä:
--Kuule...mää näjen vaan yhren naaman..eik meil nyte pal tarvita lisätyövoimaa,vai oleksää niit hullui ,jokka tekee kahren miähen tuunin?
--Top..top..meittii kyllon kaks!
Make huudahti pelästyneenä.
Hän repi kulman takaa pitkänhujakan ja laihakasvoisen kaverinsa ja esitteli:
Tää on se mun ainut ja paras kaveri Tini...tai oikkest kastetoristukses sitä haukutaan Suutarin Timpaks..
..Mää kyl tiärän ett teitin listoill tarvita vain yht sekamiäst paalutukses ja antuoroire kaivamises,mutku me ollas Tinin kanss erottamattomii kavereit..
--Vähäs niiku irentiteettissii kaksosii..
Kirjuri katseli tovin kaksosia ja vastasi:
..Must kyl re näytät enämpi irioottisilt kaksosilt taik sitte Majakalt ja Perävaunult...
Make aneli:
--Ottakas herra kirjuri meitit kummakki kun koht toi paalutuski alkka..
--Tini on perkalan hyvä lappiomiäs ja entinen Hajalan Hakaniskoje sarammetrin printteri...

Kirjuri mietti tovin sytyttämällä toisen marlboron askista tutkiessaan samalla tyävoimalistoja pöydällä .
--No ..tulkkas site tyämaal huamen seittemält ja verokirja fikass..
--Muute..asjast toissee..miks sun kaverias kuttutaan Tiniks..omituine nimi..?
Make vastasi:
.--Nosse on vähän piremp juttu...mut lyhkäsemmäl versiol Timppa tykkää Riojatintost vappallans.
--Et siit lyhennys Tini..
--Piremmä version mää voisin kerttoo kapakis..

.--Antasiksää kirjuri meill kummalkii kottii?
Make uteli viekkaasti.
--Mitä..vörskottiiko?
Kirjuri yllättyneenä kysäisi.
--Meillon kyl olnu tapana,ett malliks tehrä ainaski pari päivää töit,et voiras malliks laskke tuntei ja kattota,miten ne lappiohommat sujuu teikäläisel voimakaksikol,miss yks pärpättää toisen mykän pualest

--No osse ainaski ilmmast kun kyssyy!
Make vastasi vienona vetäessään Tiniä hihasta työmaan portille.

Tini
Juhart 2011
jatkuu...


   

Ei kommentteja: