tiistai 12. helmikuuta 2013

Pöksyjä Fordson-paketissa.Jussin pakettiautoalbumi



Palo pappilassa
Juhart 3010


Pöksyjä Fordson-paketissa
-------------------------------------


Salon Lihan Fordson E83W-pakettiauto
Juhart 2009
 En varmaankaan ole ollut ainoa polvenkorkuinen molskihousu,joka aikoinaan kävi linjuriaseman tavaralaiturin vieressä pällistelemässä kauppalan pakettiautoja.Nyt kalkkeutumiskypsänä ihmettelen oikean pakettiautokerhon perustamisen puutetta Suomessa. Hyötyajoneuvoillehan kävi yleensä huonosti kovan käytön seurauksena,päätyessään joko romutukseen taikka viimeiseen lepoon sammaltumaan  metsiin. Itse muistan 70-luvun alusta ollessani käyntityöntekijänä Salon sokeritehtaalla,miten asentajien käytössä ollut vanha Ford Transit sai raskasta jalkaa ja kovaa kättä nurkka-ajossa. Paku oli niitä ensimmäisiä uusia britti-Transiteja vm. 1965,mikä oltiin ajan saatossa lahjoitettu palvelleena sileäkylkisenä jakeluautona asentajille,päätymällä kuhmuiseksi nurkkakoslaksi.Siitä ei koskaan tullut mikään harvinainen entisöintiprojekti,vaan päätyi Granitin tehtaan vieressä sijaitsevaan Eklundin romuttamoon prässättäväksi sulatettavaksi piikkilankatehtaalle. Silloin ei vanhoille tavara-autoille ollut muuta kohtaloa,jolleivat sitten päätyneet torikauppiaiden autoiksi .Itsekin 60-luvulla katselin karsaasti,miten karuilta uudet ja varpusen harmaat Opel Rekordin delivery vanit näyttivät kumisin ikkunantiivistein ja joidenka peltikylkiin puhkottiin ikkunoita piilofarmareiksi.
Rumempia autoja en ollut koskaan nähnyt mielestäni!
Nyt viitisenkymmentä vuotta myöhemmin haluaisin omistaa mielestäni nyt ajan sumentamin silmin kauniin ja erikoisen panoraamalasisen Opel Delivery Vanin taikka Ford Taunus 17M-pakettiauton..
Pappilan tuttavaperheeseen ostettiin samoin v.1961-mallinen upouusi ja muotoilultaan radikaalisen näköinen Ford Taunus 17M-pakettiauto,jonka sivupaneeleihin samoin puhkottiin oikeat fönsterit kromikehyksin ja siitä syntyi uusi suomalaisveroviranomaisten keksimä piilofarmarimutaatio. Minusta se kylläkin vielä muistutti pakettiautoa sivulle kääntyvin takaovin ja pienin kumitiivisteisin takaikkunoin , Oikeassa farmarissa olikin alastaitettava takaovi,jonka takalasikin amerikkalaisittain kampeutui oven sisään.

1958 Opel Rekord Delivery

1961 Ford Taunus 17M-piilofarmari ja 1961
 poliisi-Taunus FK1000
Juhart 2010
Pakettiautokerhoideani ei olisi mikään itähesalaisen amerikkalaisavolava- ja pakettiautokerhon tapainen yksiaatteinen Rod and Custom Club (vaikka olenkin puoliksi jenkkiautohullu),mikä jo on olemassa eikä jokin vänikerho,mikä käsittäisi vain 1990-luvulta ylöspäin valmistetut mallit..Moni nuorempi jeppe kyllä haluaisi pakettiautokerhon Hiaceille,VW Transportereille,Citroen Traficeille ja vastaaville muille lapsuudestaan tutuille malleille,muuttaakseen niistä topattuja buduaarimalleja.Samanlaisia on jo tehty Suomessa 70-luvulta asti mauttomuuksiin saakka vanhoista jenkkipakuista ja NATO-surplusvaneista..
Ajatuksenani olisi oikea ja puhdas "pakukerho" oikeille menneiden aikojen jakeluautoille ja jonkalaisia mm. Iso-Britanniassa on perustettu eri brittimerkeille.Pakujen näytteillepanijoita löytyy Van Meeteissä kaikista merkeistä Vanguardeista Sherpoihin sekä Bradfordeista Bedfordeihin.
Brittein saarilla jopa on oma pakettiautolehtensä Classic Vans and Commercials sekä saman päätoimittajan kynäilemä Classic Commercials-kuorma-autolehti.
Suomessa vain Mobilisti- ja Mobilisti Senior-lehdet esittelevät kuvagallerioissaan pakettiautoja,joskin joskus melko tietämättöminä tavara-autojen malleista nimetessään niitä vain Austineiksi,Opeleiksi ja Fordeiksi. Britit yleensä aina nimeävät pakettiautomallinsa jollain lisänimellä,kuten Austin J4,Bedford HA,Citroen H,Ford 300E ja Fordson E83W. Brittiläisyydessään Ford aina halusi erottua mannermaisista serkuistaan E-lisukkeella,mikä seisoi England-sanan takana ja Dagenhamin tuotteena. Itseironisina britit samoin kutsuivat Boy Racereinä kuuluisiksi tulleita Ford Capri-mallejaan Essex Ferrareiksi.        
Classic Commercials 2008
Juhart
Itse olen avistanut kumpaakin brittiautolehteä kuvituksillani.
Brittein saarilla pidetään useita "pakumiittejä" vuosittain.alituisista kesäsateista huolimatta.
Siitä huolimatta.että olen syntymästäni kastettu papinpoikana Ford-penskaksi,autohulluuteni (AAS) eli Akuutti Autosyndroomani on kypsynyt kaikkiin merkkeihin ,jopa merkillisiin merkkeihin.
Ainoana lääkkeenä syndroomaan ovat autolehdet sekä kirpparikorien autokirjat,jotka vuosien aikana ovat lisänneet hyllymetrejä asuntooni vaimon kiusaksi.

Ensimmäiset oireet sairauteen pulpahtivat silmätikin myötä päästyäni naapurin pöksytehtaan omistajan poikien kanssa heidän housutukun vihreän Fordson Thames E83W-pakun kyytiin joskus 1955 kesällä,tukun autokuskin viedessä diagonaalihousulaatikoita linja-autoasemalle toimitettavaksi Kuopion Turolle. Oikeastaan pakun omisti pukimon johtaja Eino Heino,jonka rouva oli housutehtaan johtajan sisko. Tehtaalle ostettiin seuraavana vuonna oma pakettiauto harmaa Ford Thames 300E 5CWT,mikä ei enää ollut Fordson. Se 5CWT-merkki kyllä silloin pani ymmälle,ja vasta aikuisiässä se selvisi minulle tarkoittavan brittiläistä imperiaalista  centalweightiä.
( 1 centalweight eli brittiläinen short hundredweight.-50.8kg) kantoluokkaa.Yhdessä tonnissa on 20 centalweightiä eli yhteensä 2000 naulaa. Kaikessa sekoavaisuudessa amerikkalaisilla oli oma  long hundredweightinsä,jolla mitattiin viljaa.
Silloin Suomessa jokaisen paketti- ja kuorma-auton etuovissa tai etupellin kyljissä piti olla sapluunalla stenslattuna brutto-netto-taara-logot suomalaisissa tonneissa.

Omat kokemukseni Fordsonin ja Fordin kyydissä olosta tulivat niiden kuormaosastolta,missä jouduin pöksytehtaan nuoremman pojan Hessun kanssa istumaan lokasuojien päällä housulaatikoiden välissä.
Hessu jatkaa vielä nykyäänkin miestenvaatealalla liikkeenharjoittajana.Vanhempi Jukka-veli sai aina istua tukun kuskin Laakkion Joukon kanssa etupenkillä.
Uuden Ford E300-Thamesin etukernipenkillä oli runsaammin tilaa,mutta vanhassa Fordson Thamesin 10 CWT:ssä sai istua pelkääjän paikalla jalat linkussa,koska auto oli suunniteltu alunperin yksi-istuimiseksi vuonna 1938.
Jos minulla nostalgikkona olisi mahdollisuus koeajaa kumpaakin mallia ,lapsuuden kokemukset pulpahtaisivat mieleen juuri takaosastolta eikä etuistuimelta. 60-luvulla sain kyllä ensimmäisen kerran koeajaa housutehtaan uutta ja kirkuvanpunaista Ford Thames-pakua,sitä Anglia-mallia Lammervon kesämökkitiellä Kiskon Hirsjärvellä,mutta se ei vastannut odotuksilta istumisesta vanhan "Temssin" sisälokasuojalla kuuntelemassa pakoputken pärinää ja haistelemassa falskaavista takaovista sisääntunkevia ja huumaavia peräkäryjä.

1956 Ford 5CWT Van
1952 Fordson E83W
Juhart 2010
Uusi Angliaan pohjautuva  ja v.1961 ensiesitelty 407E
-pakettiauto näytti kummajaiselta ylöspäin kaartuvin ovien alaosin.Housutehtaan paku oli 5CWT-kantoluokkainen malli halvemman näköisellä ja suppusuisella maskilla. Siitä oli kyllä Brittein saarilla valmistettu 7CWT-malli oikein levein grillein ja kromisin kulmakarvoin kuin Deluxe-Angliassakin,mutten koskaan tavannut samanlaista Salossa.

Ford Thames 5CWT














Halvemman Thamesin pakettiautoversion lailla uutta Ford Consul Cortinaakin sai Standard-mallina 1.2-litraisella Kent-nelosella.Yhteiskoulun englanninkielen maisterini Juhani Sala oli ostanut sellaisen valkoisen kummajaisen,jonka maskikin oli väsätty korin väriin maalatulla luiskasäleiköllä.Auton ikkunatkin olivat kumitiivisteisiä ja sen sisustasta puuttui kaikki deluxe-mallin heepelit.Ford oli suunnitellut mallin etenkin firmojen fliittiautoksi,vaikkakin  kummallista kyllä sen ajan brittiläisessä slapstic-komediafilmissä Carry On Cab Pinewoodin elokuvastudio oli ostanut kuvattavaksi Taxi Fleetiksi kymmenisen upouutta tähtiperä-Cortina Deluxe-mallia.
60-luvulla tuotiin Suomeen paljon muutakin ulkolaista riisuttua perusautomallia,kuten Plymouth Valiantin V-100-Plain Jane-versioita.Yhteiskoulun parkissa seisoi voimisteluopettajani Pentti Perksalon valkoinen 1964-mallinen Valiant,jonka sisusta jenkkimäisesti kirkui monokromivärikylläisyydessään kuin paikallisrunoilija Linnakosken runo Tulipunaisesta kukasta, Kaupungista löytyi paljon muitakin "perusvaliaanoja".
7CWT
Opelit olivat myös suosittuja jakeluautoja 60-luvun vaihteessa. Oikeita puhkomattomia Opel Delivery-pakuja liikkui pikkukaupungin kaduilla useita joko harmaina tai sinsiharmaina kuin suomalainen loskakeli. V.1964 uuden Rekord Caravan-piilofarmarin tullessa markkinoille monet liikkeenharjoittajat ostivat niitä jakeluautoiksi..siis ilman takapenkkejä.
Auton muotoilu seurasi läheltä amerikkalaista compact-automuotia.Sitä seurannutta Knudsenin cokispullomalliakin näkyi liikenteessä (Knudsen silloin vastasi GM:n muotoilusta ja muutettuaan 70-luvun vaihteessa Fordille vuodeksi jopa saksalainen Ford Taunus sai kuuluisan pontiacmaisen Knudsen-nenänsä) pakettiautoina sekä farmarina,vaikkakin 70-luvulla suositummksi malliksi tuli Opel Kadettin jakeluautoversio. Ollessani töissä silloin Saloran väriteeveetehtaalla.firman fliitissä oli useita keskisinistä Opel Kadett-farmaria.Tehtaalla oli käytössä VIP-asiakkaiden kuljetukseen yksi sinivalkoinen ja moni-ikkunainen Deluxe VW Kleinbuskin,vaikka isännät ajoivat mustilla Chrysler New Yorkereilla ja johtaja Laaksolla oli oma musta Imperialinsa.
Se oli silloista nousu(kkaiden)aikaa.

1964-65 Opel Caravan

jatkuu..











Ei kommentteja: