sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Brittiautojen maihinnousu Hornin kortteliin. 2.Futura-Farinasta Miniin..

1960 Austin Seven


1934 Giuseppe Farina
Juhart 2004
Uudesta Austin A40 Farinasta tuli myyntimenestys. Milanolaisen Battista "Pinin" Farinan suunnittelutoimiston piirustuspöydiltä syntyivät lisäksi BMC:n kaikki muutkin automallit,joskin BMC:n omien merkkisuunnittelijoiden taiteilemin "Badge Engineering"-variaatioin.
Wolseley,Singer ja MG saivat pitää traditiomaaliset pystymaskinsa,Austinin ja Morrisin vuosittain muunnellessa kromihymyjään keulojensa leveydellä.
Farina-suvussa oli myös toinen kuuluisuus ja veljenpoika Giuseppe "Nino" Farina,koulutukseltaan tohtori,joka voitti v.1948 Maseratilla Monacon GP:n.
Giuseppen isällä oli myös oma autosuunnittelubyroonsa Milanossa..
Austin A40-mallista ei koskaan muokkailtu BMC:n muiden merkkien klooneja,mutta italialainen Innocenti kylläkin valmisti siitä omaa meikattua kopiotaan.Ensimmäisen sukupolven Farina A40 esiteltiin alaslaskettavalla takaluukulla ja vasta MK II:ssa se sai myös takaikkunansa avattavaksi puolinaisena hatchback-mallina.

1962 A.F.Aaltosen autoliike
Horninkadulla taksiasemaa
vastapäätä.Liikkeen edustalla
1962 Austin Mini Van.
Juhart recolored 2013
Kotikauppalan Hornin korttelia vastapäätä ja Helsingintien pohjoispuolella turkulainen A.F.Aaltonen edusti BMC;n Austinta sekä Mercedes-Benziä Salon Neulomon liiketalossa. Erikoisena piirteenä Turusta Asemakadulle muuttanut Auto-Heinonen myi Morrisin raskaampaa kalustoa,kuten v.1960 lehtimainos paljastaa..."Kulmaovi"-Morris 304:ää. Auto-Heinonen tunnettiin enemmänkin itäystävien automerkkien myyjänä.Salon Seudun Osuuskaupalla muistaaksen oli käytössään BMC:n Kulmaovi-Austin 304-malleja.
Ilmeisesti Auto-Heinonen myi myös Morris J2-J4 sekä LD-pakettiautojakin,jotka tunnettiin liukuvista sivuovistaan.aivan kuin brittikilpailijansa Bedfod CA. Samaa sarjaa näkyi maassamme myös Austineina. Suomeen tuoduissa J-malleissa oli yleensä tavalliset avattavat saranaovet.Eräänä kummallisuutena pidin sitä,että Morris Minor-pakettiversiota myytiin Austin-merkkisenä,vaikka Minorin puukylkinen paketti-ja farmariversio oli taasen aito Morris.

1955 Austin LD 1-1,5 Ton Vans


1960 Morris 304.
Salon Seudun Sanomat


1961 Morris J4
Pappilaa vastapäätä Torikadun kulmassa Salon Konttorikoneella seisoi parkissa tummansininen 1962-mallinen Morris J4-pakettiauto.Konttorikoneliikkeen omistaja taas henkilökuljetuksessaan  ajeli 1965 Morris Minor "Woodyllä".60-luvun alussa sen hullun piilofarmarikauden aikana kaupungin kaduilla vilahteli muutama siniharmaa Morris Minor Traveller-pakettiautokin,jotka saivat myöhemmin kotikutoiset ja kumitiivisteiset sivuikkunansa.Piilofarmariversion eroitti myös pyöreästä ja keltaisesta 80 kph-lätkästä peräovessa.
                 1965 Morris Minor Traveller.

Mäkisen Minihyppy
Juhart 2004
Minihameessa Austin Minissä
--------------------------------------------------
Alkuperäinen Mini 1959-2000
-----------------------------------------

1961 Austin Mini 850
1960-luvulla Keski-Lontoon Regent Streetin ja kapean Carnaby Streetin muotikadun kulmassa oli tavallista nähdä minihameisia neitosia astumassa Mineihinsä lakerisaappaissa ja valtavissa aurinkolaseissa brändätyt ostoskassit käsissään täynnä uutta minimuotia. 
V.1948 syntyneen Morris Mini-Minorin isä Alec Issigonis oli suunnitellut tämän v.1959 elokuun 26. päivänä Earls Courtin autonäyttelyssä esitellyn ja radikaalisen näköisen sekä  etuvetoisen "koirankopin",joka tulisi kiitämään 848-kuutioisen ja 34 hevosvoimaisen sekä poikittain asetetun kansiventtiilinelosensa avulla Lontoon kaduilla Austin Seven-nimisenä.Moottorinsa Seven oli perinyt Austin A30-35-malleilta.
Sevenistä eli Ministä syntyikin oikea 60-luvun muoti-ikoni sekä julkkisten suosikki, jota rallisankaritkin sompailivat Cooper- ja Cooper S-viritettyinä Tulppaniralleista Monte Carloon seppelöytyinä voittajina.
John Cooper oli rakennellut Formula I- ja II-autoja jo 50-luvulla,jolloin autourheilumaailman silloiset supersankarit  kuten Stirling Moss,Jack Brabham,Bruce McLaren ja Graham Hill ottivat ensiaskeliaan rata-ajoissa.Suomalaiset kilpa-ajajat Carl-Otto Bremer ja Curt Lincoln tunnettiin Cooper FII-kuskeina kotimaassa sekä ulkomailla.
John Cooper viritteli Minin 848-kuutioisesta A-sarjan koneesta 997-kuutioisen-55 hevosvoimaisen voimapesän modifioiduin kansin ja pakosarjoin sekä tupla_SU-kaasuttimin.
Hän paransi Minin vaihdevisustoa,asentamalla myös eteen  maailman pienimmät tuotantoauton levyjarrutkin.
BMC:n pomot lupasivat maksaa John Cooperille 2 punnan rojaltin kustakin Mini Cooperista,aavistamatta,että sitä tultiin myymään 1000 kappaletta.
Lincoln ja Bremer Monacossa 1960
Coopereineen.
Juhart 2010


1988 Mary Quant
Designer Mini.2000 kpl
valmistettu.
70-luvun polttoainekriisistä selviytyneenä Mini vielä pörisi liikenteessä 80-luvulle uuden isoveljensä Metron varjossa. 
Mini kylläkin alkoi jäämään 90-luvulla enemmän varjoon Metron selän taakse uudelleen keksityin ja makein konepellille liimatuin retrotarranauhoin,kunnes hiljaa joutui peruuttamaan taakse uuden ja yhtä makean,joskin ei enää miniskuulisen Minin tieltä ja joka itseasiassa oli BMW.
Minin historiassa vain murto-osaa miljoonista valmistetuista Mineistä ajoivat sellaiset filmi- sekä rokkitaivaan tähdet,kuten Steve McQueen, Peter Sellers,John Lennon ja Ringo Starr sekä rallitähdet Paddy Hopkirk,Pat Moss,Rauno Aaltonen ja Timo Mäkinen.Mini päätyi jopa filmitähdeksi VW Kuplan Love Bugin lailla,esiintymällä kahdessa Italian Job-elokuvassa sekä Mr.Bean-komediasarjassa.Muotikuningatar Mary Quantin lisäksi anoreksinen Twiggy-muotimannekiini ajoi Miniä.
Kuninkaallisetkin tajusivat Minin suosion.Monacon prinsessa ajeli pienen kaupunkivaltion kaduilla Minillä.Englannin kuningatar Elisabeth oli päässyt Minin isän Alec Issigonisin kyytiin Minillä Lontoon Hyde Parkin ympäri ja sosieettivalokuvaaja Loordi Snowden,prinsessa Margaretin mies muuttui Minifaniksi.Snowdon ystävystyi Issigonisinkin kanssa ja mistä itse Minin isä tykkäsi julkisuudenkipeänä paljon.
Suomalainen rallikuningas Timo Mäkinen aloitti ihan 60-luvun alussa ralliuransa.kylläkin harmaalla Austin Seven-pakettimallilla.Miniä myös valmistettiin Pick-upina,Wolseley Hornetin ja Riley Elfin jatkoperäisillä malleina sekä Mini Moke-hupiautoina.
1963 Austin Mini Van

Riley Elf
Ensimmäinen oma tutustumiseni oikeaan Austin Miniin tapahtui Sulkavan partio-opiston mäntyneulasten peittämällä pihalla v.1960 kesäkuussa.Olin silloin jelppimässä isäkappalaista ja partiolippukunnan johtajaa kesän kansainvälisen jamboreen pystyynpanemisessa. Pappa Ollilan pojan kanssa olimme vastaanottamassa ensimmäisiä ulkolaisia partiolaisia kelohonkaisen ruokalarakennuksen edessä,kun pihalle kieppaisi käsijarrukäännöksellä punavalkoinen Austin Se7en Mini. Autosta nousi kaksi punapartaista ja pressukankaasta tehdyt lierihatut päässään pitävää shortsimiestä,jotka tervervehtivät meitä oudolla englanninmurteella "hellou maiteina".Satuin jopa nojaamaan kuskin oikeanpuolisen ovenkarmiin,jolloin  punaparta sohaisi kyynärpääni pois sen päältä.Mini oli kummasti kallistunut pienestä 12 vuotiaan pikkupojan kehon painosta erikoiseen vinkkeliin,kunnes Hydrolastic-jousitus oikaisi sen vaateriin. Minin peräluukussa seisoi valkopohjainen maatunnus NZ,jonka Pappa Ollilan poika äkkäsi kääntää Novaja Zemliyaksi.
Pikku Jättiläistä lukeneena arvasin kirjainten vastaavan New Zealandia eli Uutta Seelantia.
Punaisen Mini valkoinen katto näytti lyhyen vartalonikin puitteissa ulottuvan ihomatojen vaivaamaan leukaani asti. 

Mini valtakautenaan oli pohjimmiltaan vain yksinkertainen ja käytännöllinen perheauto.
2012 Stratfordin Westfield ostoskeskuksen
seinässä roikkuva Mini
Kotikorttelissani samaten viikonloppuisin autotalleista peruutettiin kesälauantaisin pestyjä ja puunattuja punaisia ja valkokattoisia Minejä mökkireissuja varten. Punavalkoiset väriyhdistelmät johtuivat ilmeisesti suomalaisten rallisankarien Mini Coopereiden voitoista Monte Carlossa.Usean perhe-Minin keulassa komeilivat mustavalkoruudullisten huppujen alla Cibie-lisävalot. Ralliteippiä oltiin liimattu vielä kylkiinkin vauhdin parantamiseksi.Näin perheensiät pääsivät nauttimaan mökkiajostaan maalle kuin oikealla rallipolulla.
Perheenisistä myös kehittyi ihmepakkaajia,jotka pystyivät ahtaamaan Miniin kokonaisen viisihenkisen perheen jalkaluita murtamatta.Siihen aikaan ei takapenkillä tarvittu lain mukaan edes turvavöitä ja ilmatyynynäkin toimi perheen lihavan pojan takalisto.
1967 Austin Mini Traveller
Eriskummallisella tavalla perheet nauttivat Minillä ajosta,sen poukkoilevasta Hydrolastic-jousituksesta ja alinomaan vinkuvasta vaihdelaatikosta huolimatta..Ja tietysti,jos perheenisä olisi ollut huolissaan puhelinsoitosta lastensuojeluvirastosta lapsiin kohdistuvan raakuuden takia,hän olisi latonut autokaupan tiskille enemmän valuuttaa tilavamman Traveller-farmarin ostoon..ja jos hän olisi ollut tuhlaavammalla tuulella,niin hän olisi tilannut sen jopa kylkiin ruuvatuilla ylellisillä puuraameilla eräänlaiseksi isoksi lastenkarsinaksi.
Huolimatta siitä minkä Mini-mallin isä osti,niin se palveli perheen ylväänä jokapaikanmenijänä ja yhtä urhoollisena kuin sen sukulaiset maailman pääkaupunkien muotikaduilla sekä Monte Carlon ralleissa.
41 vuoden palvelusaikansa perästä,surullista kyllä,Mini on kadonnut katukuvasta. Aikoinaan se kuului kiinteästi jokaiseen katukuvaan kuin lapsuuden tai nuoruuden pitkät,kuumat kesät.



1958 Long,Hot Summer sung by Jimmy Rogers

-jatkuu ..Ministä Maxiin..


Ei kommentteja: