keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tulipaloja ja vihan hedelmiä. Hudson Super Six-stoori.




1927 Hudson Super Six-paloauto
Salon torilla
1927 Hudson Super Six-paloauto

Oman kotikauppalani vapaapalokunnalla oli käytössä vielä 50-luvulla 1927-mallinen Hudson Super Six-paloauto.
Näin sen usein jo 50-luvulla puunattuna ja klanssattuna vapaapalokunnan marsseissa pääkaduilla Turun- ja Helsingintiellä ja kauppatorilla sammutusnäytöksissä. Kuvia siitä on tallessani jo mm. 30-luvun taitteesta,vuoden 1936 Teijon palokuntajuhlilta ja vuoden 1974 Salon Messuilta. Nykyään sitä pidetään entisöitynä kaupungin palolaitoksen maskottina ja jonkinlaisena muinaismuistona palokunnan satavuotisesta palobiilihistoriasta.
HUdson vasemmalla Teijon palokuntajuhlilla
Salon VPK teki oikein,että säilytti ja konservoi Hudsonin jopa ajokuntoiseksi,toisin kuin muut palokunnat 50-60-luvuilla,jolloin vanha "kanttipalobiili" lahjoitettiin kaupungille taikka kunnalle lastenpuistoon tulevaisuuden toivojen rikottavaksi.
Kieltolain aikana moni pirtutokareiden auto päätyi takaa-ajossa poliisien piikkimattoihin,koska poliisivoimien hitaat nelisylinteriset T Fordit eivät saaneet nopeita salakuljettajien kuusi-ja kahdeksansylintereisiä Buickeja,Packardeja ja Hudsoneja kiinni takaa-ajoissa.Useista pirtutrokareiden voimakkaista ja nopeista pakoautoista tehtiin poliisilaitosten omia takaa-ajoautoja.

1926 Hudson Super Six Sedan  Osakeyhtiö Novan
 brosyyristä.
1927 malli näytti melko samanlaiselta
Näin eräs 1927-mallinen Hudson Super Six-pirssiauto päätyi takavarikoitavaksi salakuljettajilta kotikauppalan poliisikonttorille Raatihuoneenkadulle.
Poliisihuutokaupassa se myytiin ilmeisesti sitten kauppalan vapaapalokunnalle.
Hudsonin kori katkaistiin ja rungon päälle valmistettiin avonainen paloautokori tikkaineen,pumppuineen,pruuttineen ja messinkisine kilikelloineen.Se valmistuneena näyttikin paljon komeammalta kuin "pranköörin" pari 20-lukuista puupuolapyöräistä TT-mallista Fordia sekä ainoa levypyöräinen Citroen B16 Citroen.
Salon VPK:n kalustoa 20-luvulta.
Edessä Citroen B16 ja takana
2 TT Fordia
20-luvun kauppalassa Fordia edusti E.& J.Leino Itäisen Siltakadun numero 7:n liikkeessä ja Citroenia Erik Nordlinin autokauppa Läntisen Siltakadun numero 1:dessä Keskuksen talossa.
Salossa ei silloin ollut kaikesta automerkkikirjosta huolimatta yhtään Hudson-Essex-merkin edustajaa,ja uskoisin että kyseinen pirtupirssi Hudson Super Six oltiin ostettu Turusta L.J. Fabritiuksen Asioimisliikkeestä,joka palveli silloin Hudson-Essex-mallien piirimyyjänä Turun- ja Porinläänissä.
Merkin virallisena maahantuojana esiintyi vielä v.1928 Osakeyhtiö Nova,joka piti liikehuoneistoa Eteläisellä Esplanaadikadulla numero 12 Helsingissä.
Osakeyhtö Nova mainosti komeasti v.1926 esitteessä:
"Koeajakaa Essex- tahi Hudsonvaunuja ennekuin päätätte auto-ostonne!
Käykää näyttelyssämme!
Pienenä erikoisuutena kuitenkin vielä v.1926 virallisessa Hudson-Essex-Euroopan maahantuojarekisterissä esiintyy Suomessa firma nimeltään Svend Örund,Alexandersgatan 13,Helsingfors.
Kyseinen firma tunnettiin myös varaosaliikkeenä General Motors-merkeille,Fordille,Clevelandille,Nashille,Essexille,Hudsonille ja Oaklandille (Oakland myöhemmin sulautui GM:n Pontiac-divisioonaan).
Oudolta tuntui myös,että Nikolajeff GM:n maahantuojana ei ollut silloin ainoana merkkiensä varaosamyyjänä.
Svend Örund tunnettiin myös polkupyöräliikkeenä.

Arlinien 1930 Hudson Terraplane
Warenin talon edessä
Asemakadulla
Juhart
Vielä erikoisemmalta tuntui,että pienessä Salon kauppalassa 1930-luvulla koottiin Essex- ja Hudson-autoja.
Salon autoteknikkojen historiajulkaisussa mainittiin,että Jaakko I. Lehtisen korjaamossa koottiin Essex- ja Hudson-autoja,joidenka osat tulivat puulaatikoissa ja autot kasattiin korjaamolla.
Kyseinen autokorjaamo myöhemmin edusti GM-autoja ja oletan kyseisen autokorjaamon olleen Erik Nordlinin Autohallin Vilhonkatu 10:ssä,joka edusti Chevroletiä v.1937.
Salolaisessa katukuvassa oltiin nähty mm.kirjakauppiaspariskunta Arlinien 1930-mallinen Hudson Terraplane,joka olisi hyvin voitu olla koottu Iltasen korjaamolla.


Paimiolainen hinausauto-paloauto
Moni muukin suomalainen pirtuauto päätyi vapaapalokuntien autokalustoon ja yhtenä esimerkkiinä minulla siitä on tallessa kuva mm. Paimion VPK:n komeasta hinausauto-paloautosta,jossa kuljettajan palokypärän suojaksi oltiin väsätty jopa lyhyt pegamoidikatto.
1930-luvulla hyvin monen 1910-20-luvun isokorisen ja monisylinterisen loistoauton kohtaloksi tulikin joutuminen isäntien toriautoiksi tai katkaistuksi rungosta peräkärryksi,moottorin jäätyä palvelemaan vaikka pärehöylän voimanlähteenä. Yhtenä syynä oli myös lava-auton verottomuus.Siinä menivät komeat Cadillacit ja LaSallet pilkottavaksi peruna-autoiksi-

Suomessa näitä muunneltuja lava-autoja 30-luvulla ei käytetty vielä "maalta länteen-pakoautoina" kuten Amerikassa,mutta Talvisodan alussa niitä näkyi palaamassa vanhaan Kanta-Suomeen täysin lastattuina evakkoautoina Karjalan kannakselta.
Lottien Töpinä-auto rintamalla.Ilmeisesti 1932 B Ford-Phaeton-avoauto katkaistuna lava-autoksi
SA-kuva


1926 Hudson Super Six
Vihan hedelmät-filmissä
1940
1926 Hudson Super Six "West or Bust"-lava-auto Vihan hedelmissä

Kuuluisa amerikkalainen  ja sukujuuriltaan saksalais-irlantilais-englantilainen fiktiokirjailija John Steinbeck,jonka lyhennetty sukunimi oli alunperin saksalainen Großsteinbeck,kuvaa Vihan hedelmät-kirjassaan tarkasti,miten Oklahoman Dust Bowlista länteen pyrkivä perhe teki itselleen kuivuuden tuhoamasta osavaltiosta "pakoautokseen" 1926-mallisesta Hudson Super Sixin,jonka kori katkaistiin kylmätaltalla raa'asti kahtia ja sen peräosaan kyhättiin raakalaudasta lava.
John Fordin saman kirjan pohjalle v.1940 valmistamassa filmissä studion mekaanikot olivat kuitenkin asentaneet Hudsonin "superkuutoskoneen" tilalle Fordin sivuventtiili-veekahdeksikon alkuperäisen Hudsonin rikkinäisen moottorin varaosapuutteesta. Steinbeckin kirja oli saanut jopa Pulitzer-palkinnon ja filmistäkin tuli hitti,mutta osa amerikkalaisia vihasi Vihan hedelmiä Steinbeckin rooseveltiläisestä New Deal-sosialismiaatteesta ja kritiikistä rahavaltaa ja pankkeja kohtaan.
Steinbeckin omassa Salinasin kotikaupungissa paikalliset maatalousyhtiöt olivat painostaneet jopa kirjakauppoja olla myymättä hänen Vihan hedelmät-kirjoja,saatika esittää sen pohjalta tehtyä v.1940 valmistunutta filmiä paikallisissa elokuvateattereissa.

Steinbeckin 1960 GMC Pickup
Muistan keskikoulusta 60-luvun alusta Suomen maikan pakolla luettavan John Steinbeckin yhden teoksen "Punaisen Ponin",mikä kuvasi samoin Steinbeckin kasvutienoita Montereyn laaksoa ja kannasta,mutta kirjassa ei kuvailtu paljoakaan autoja,vaan hevosia.Toinen Steinbeckin mielenkiintoisempi kirja oli "Matka Charleyn kanssa",minkä 58-vuotias kirjailija oli tehnyt jo sydänvikaisena v.1960.Siitä tulikin hänen viimeinen matkansa.
Teosta varten hän oli ostanut uuden 1960-mallisen kolmen varttitonnin GMC-pickupin,jonka lavalla oli asennettuna oikea tehdasvalmisteinen Wolverine-camperasunto.Automatkan hän teki Amerikan mantereen poikki Charley-villakoiransa kanssa,Elaine-vaimonsa lennettyä sovittuihin paikkoihin matkan varrella.
Matka oli kaiketikin Steinbeckille muistomatka Vihan hedelmät-kirjansa Joadin perheen Hudson Super Sixille.
Joadsien Hudson bensiiniasemalla

Joadien Hudson esitti omaa autopääosaansa John Fordin ohjaamassa ja Zanuckin tuottamassa Vihan hedelmät-filmissä. Steinbeck oli saanut ideansa juuri 30-luvulla Kaliforniaan muuttavista Okies-seistä eli oklahomalaisista maanviljelijäperheistä,jotka ajoivat Salinasin kautta etelään kotitekoisilla kuorma-autoillaan.Steinbeck olisi voinut käyttää kirjassaan Chevrolet-merkkiä,jollaista hän itsekin ajoi nuorempana köyhänä kirjailijanalkuna eli käytettyä 1922-mallista ja nelisylinteristä Touring-mallia.
Steinbeck kotimekaanikkona oli paikannut Letukan vuotavan jäähdyttäjän kaurapuurohiutalemössöllä,mikä sattumalta Los Angelesin Sunset Boulevardilla syöksyi keitettynä kaurapuurona jäähdyttimen korkista tuulilasille.
1930-luvulla monien amerikkalaisten valokuvaajien,kuten Dorothea Langen kuvaamana kaikki Okies-it ajoivat länteen jonkinlaisella 20-lukuisella ja kotikutoisella kuorma-autolla.Nämä vaunut olivat juuri niitä vanhoja rikkaiden loistoautoja,joita vuosikymmenen perästä sai ostaa polkuhintaan ja palvelemaan muuttoautoina.Useista Lincolneista,Packardeista ja Hupmobileista väsättiin hinausautoja sekä autoliikkeiden huoltoautoja.Tuhansista muokattiin korkealavareunaisia ersatz-kuorma-autoja evakkoautoiksi kultaiseen länteen.
Okies-perhe jossain Houstonin ja Los
Angelesin
 välillä
1936
Seuraavassa Steinbeckin kuvaus Joadien valmistautumista lähtöön:
-Korkealavareunainen kuorma-auto seisoi pihalla,omituinen kuorma-auto,koska sen etuosa oli henkilöautosta,jonka katto oltiin leikattu pois keskeltä ja sen paikalle asennettu lava. Ja miehet astuessaan lähemmäs kuulivat pihalta kovaa pauketta. Sokeuttavan auringon kehän tippuessa horisonttiin,se laski kuorma-auton päälle..ja he näkivät miehen sekä vilauksen vasarasta,mikä nousi ja laski..
Tom löntysteli eteenpäin hieman häveten ja kuorma-autoa kohti. Se oli Hudson Super Six Sedan,minkä katto oli revitty kahtia taltalla.
Vanha Tom seisoi lavalla naulaamassa lavanreunoja..

Ylilastattu ja ylilämpiävä Hudson tekee matkansa Kaliforniaan,missä heidän luvattu maansa vielä piiloittelee jossain.
John Steinbeck
Steinbeck piilomekaanikkona eli amatööriasentajana ansaitsi kirjastaan v.1939 Pulitzer-palkinnon ja kansallisen kirjapalkinnon sekä kuuluisuuden lisäksi sievoisen omaisuuden.
Ensimmäisenä vuotena kirjaa myytiin puoli miljoonaa kappaletta.
Nyt hänellä olisi ollut varaa ostaa jotain parmepaa kuin vanhoja Chevroleteja tai Dodgeja ja paljon paremman kuin hänen vanhan Marmoninsa,joka kuului 20-luvun loistoautoihin.Marmon merkkinä oli jo kuollut ennen 30-luvun puolivälissä pula-aikana,jolloin loistoautoja kukaan ei ostanut..ei rikkaat eikä köyhätkään..
Hän ostikin kertaheitolla kaksi Packardia.
Minulle tuli mieleen myös suomalainen kirjailijakuuluisuus Mika Waltari,joka Sinuhe-kirjansa sekä sen filmausoikeustuloista kävi ostamassa Helsingistä kaksi uutta Jaguaria...ja ryyppäsi vuoden sen päälle.
Steinbeckin kolmas ja vauras avioliitto toi taloon montakin uutta autoa ja jopa pikaveneen.
Steinbeck ei ollut minkäänlainen venemies.
V.1953 hän osti Euroopan matkallaan myös Jaguarin ja ajaessaan Napoliin ylinopeudella hän näki edessään aasin ylittävän tietä. Hän jarrutteli hiukan vauhtia päästääkseen aasin perän ohi havaitakseen sen olevan kiinni köydellä hevoseen,jonka perässä oli aisoissa vankkurit.
Polkiessaan jarruja pohjaan Steinbeckin Jaguar meni sivuluistoon,pyörähtämällä 180 astetta.
Auton pysähtyessä hevosmies ohjakset tiputtaessaan huusi taputtaen:"Magnifico,Magnifico!"

On the Road Again
Juhart 2012


--------------------
.


Ei kommentteja: