sunnuntai 21. elokuuta 2016

Proud to be a Pilipino.Filippiiniläiskirjeet.

Filippiinotytöt palopostilla
Pacossa,Manilassa ca.1900
Juhart
1953 Armi ja Gil
Kielikoulussa
--------------------------
Ennen kuin tiesin mitään Filippiineistä ja filippiinoista muuta kuin suomalainen Miss Universum Armi Kuusela oli mennyt naimisiin Gil Hilarion kanssa,tulin tapaamaan näitä aina hymyileviä ja minun 167-senttimetrin  "lyhyttä"vartaloa lyhyempiä saarelaisia Saudi Arabian Jubailissa vuoden 1980 syksyllä.
Olin silloin aloittanut varastonesimiehen duunin suomalaisen rakennusurakoitsijan vedenpuhdistamoprojektissa keskellä erämaata.
Varastossani oli apunani yksi filippiiniläinen varastomies Rod,joka oikeasti oli nimeltään Rodrigo,koska kaikilla filippiinoilla oli amerikkalainen kutsumanimi,kuten piirustuskonttorin arkkitehdillä Tomilla,joka oli Tomas ja putkipuolen superviisori Rickillä,joka oli Ricardo..sekä masinapuulin mekaanikolla Harryllä,joka oli Hermoso...
Filippiinot puhuvat aksentillista ja yleensä hyvää englantia ja aksenteista voi ajan mittaan oppia,mistä provinssista päin nämä ovat kotoisin,mutta siihen tarvitaan kielikorvaa,jollaisen minä olin saanut joissain geeneissäni..
Isärovasti hallitsi 9:ää kieltä ja minä jotenkin 6:tta ylioppilaspohjalta.
Saudissa jouduin opiskelemaan lisäksi basaaribisnesarabiaa sekä Filippiinien Luzonin saaren tagalogia.
Varastomieheni Rod oli kotoisin Luzonin Pampangan provinssista,jonka asukkailla aina menivät F- ja P-kirjaimet sekaisin,koska heille vuosisadan alun amerikkalaiset tomasiittiopettajat olivat korostaneet,että P-kirjain kuuluu vain filippiinojen tagalogin kieleen..siis Pilipino Filipinon sijasta.
Maatakin kutsutaan Islas Pilipinas-minellä.
Näimpä Rodillakin meni "ähvät ja peet" aina sekaisin udeltuani hänen kotiprovinssistaan,koska näin yleensä kaikki filippiinot aloittavat keskustelun tapaamisissa...
Rod vastasi:
--I am from Famfanga province..and my father and mother are fure famgangenos,too,
Minä:
--How about your dad...what was his profession in the Philippines?
Rod:
--He was a poreman in a pish-canning-pactory in Isabela.Sir.
Minä:
--Not a poor man...?
Rod:
--Not foor..we had our own house..built as early as Nineteen-Pipty-Pive..
Opetin lisäksi Rodia ajamaan varaston uudella Chevrolet LUV-pickupia työmaalla.Hänellä oli taskussaan kyllä Filippiinien ajokortti,mutta hänen ajotaitonsa vaati melkoista preppausta,jolloin kysyin millä autolla hän oppi ajamaan.
Rod:
--My father had a Polks..Polkswagen Beetle..Sixty-Pive model..Pipteen-hundred cc..
Minä:
--How old is your father,then?
Rod:
--Pipty-Pive,Sir..a very pine man.Sir..
Minä:
--Do you have pine trees in Pampanga?
Rod:
--No..not in our lowlands in Famfanga,but high up in Baguio in Cordilleras Mountains they have plenty of fine trees..and Fines Hotel,too..
--Fine tree in tagalog is called Pinya..I have heard you have billions of pinyas in Pinland..
Minä:
--So both in Finland and the Philippines there are pine trees..
Rod:
--Yes.Sir..Pipty-Pipty!
(Pinya voi myös tarkoittaa aananasta..)

Manilaa taksin ikkunasta
Trapiks,Sir!
--------------------

Ensimmäisen kerran 1981 lokakuussa sain esimakua filippiiniläisestä elämästä astuttuani Manilan kansainvälisen kentän pääovesta pakaaseineni taksijonolle.
Taksin saaminen kuulosti huutokaupalta,missä taksikuskit itse tulivat matkustajien matkalaukkujen kahvoihin kiinni,missä tilanteessa häkeltynyt matkustaja jetlagin näännyttämänä otti ensimmäisen laukunrepijän keltaisen Toyota Coronan taikka Isuzu Gemini Dieselin.Taksin ovessa tietysti luki Air-Con..Airin tarkoittaessa avonaisia ikkunoita ilmastointikompuran juuri leikattua kiinni  ja Conin tarkoittaessa matkustajan lypsämistä puhtaaksi irtodollareistaan.
1980 Isuzu Gemini
Diesel-taksi
Tietämätön ulkolainen ja valkoihoinen matkaaja joutui heti takaistuimella eräänlaisen "Highway Robberyn" eli maantieryöstön uhriksi "tsuperin" eli kuskin kerrottua taksamittarin juuri konkanneen,jolloin Makatin Manila Garden- hotelliin ajomaksusta kävi vain "Kontrata" eli sopimushinta 50 dollaria..No pesos--Sir!..
Lentokentän ulosrampista Domestic Airport Roadille päästyämme jäimme heti kiinni pitkään liikennesumaan,jolloin kuski huudahti:
--Oh..My Gat..Trapik...Sir!"
Kyselin kuskilta,oliko tällä joitain vatsakipuja,kun huuteli joistain guteista...
Kuski toisti jälleen äänekkäästi naama irvessä OhmyGattejaan kiroillen katon sisäverhouksille päin,maatessaan melkein äänitorven päällä.
Ei niitä sisäkaluja näkynyt sisäkatosta,kun kuski toisti:
--Trapiks,,trapiks..Sir!
Minä:
--I know you have a lot of tropics here in the Philippines...but I do not see even one here..
Kuski:
--Many...many trapiks in trapik-lights!
Minä:
--OK--I guess what you mean..Traffic!

Sales by singing
Tanssivat tavaratalon myyjättäret
------------------------------------
Oltuani ihastunut jo passikuvan pohjalta kauniisiin filippiinonaisiin kirjeenvaihdossani bicolilaisen pankkineidin kanssa,niin ihan oikeasti luonnossa tulin tapaaman näitä melkein kaikkialla Manilan tavarataloissa tiskien takana.
Jo tavarataloon astuessani ja tiskejä ohiteltuani,myyjätytöt korkealla ja melkein laulavalla äänellä kuorossa tervehtivät minua kuin jotain julkkista:
--Good Morning..Sir..Good Afternoon..Sir!
--How are you ..Sir?
--Ai ,kun sellainen mairea ja melkein laulava tervetuliainen melkein iski nivuksiin..ja olin rakastunut heti paikalla maailman kaikista sievimpiin naisolioihin..!
Tällä sievällä tavalla oli oma kääntöpuolensakin.
Vaellessani muunmuassa Makatin Shoemartin miestenvaateosastolla etsimässä Lee- tai Rusty Lopez-farkkuja taikka alushousuja eli Jockeytä,melkein jokaisen hyllyrivin päässä ihan uupumiseen asti sievä myyjätär tuli kysymään;
--Can I help you..Sir?
Minä:
--No..no..I'll manage by myself..Thank you!
Mieleeni tuli tapaus kotikaupunkini Norvan pukimon yhdestä myyjättärestä,kun eräs maalaismies tuli ostamaan pukua liikkeestä.
Myyjä:
--Mitäs herralla on tänään mielessä?
Maalaismies:
--No..pilluhan se minulla on aina mielessä,mutta pukua tulin ostamaan!

Filippiinojen yleinen hymyileminen voi jopa häkeltää ulkolaisia.
Filippiinomiehille hymyileminen voi johtua myös ksenofobiasta,koska ulkolaiset valkoiset miehet useasti ovat vieneet alttarille parhaimmat filipinat.

Bayad.. Jeepney Fare
Juhart
Hands-free greeting and mouth pointing
---------------------------------------------------------

Ulkolaisia ihmetyttää filippiinojen erikoista suunnan näyttöä suullaan,
Jos ulkolainen kysäisee mm. Landmarkin tavaratalon sijaintia Makatissa,niin filippiino huulet törröllään osoittaa sinulle suuntaa..siis ilman käsiä..Hands-Free..
Jos kysellään matkan pituutta,filippiino voi sanoa.."Sa kabila,Sir"..eli aivan lähellä,vaikka matkaa sinne olisi 3 kilometriä.
Maaseudulla provinsiaano-Juan dela Cruz voi kertoa sinulle matkan kestävän yhden Kingsize Menthol Hope-savukkeen palamisen ajan.
Ajan ja matkan tajua heillä ei ole.
Filippiinovaimollenikin yhden kilometrin matka on aivan tuntematon käsite.
Jos ulkolainen sattuu ottamaan Manilassa proletariaanisen kuljetusmuodon eli Jeepneyn,niin filippiinojen erikoinen suulla suhauttaminen voi panna arveluttamaan.
Psst..psst..para sa kabila!-lause tai sormirustoilla jeepneyn kattoon koputtaminen merkitsee pysähtymistä kadun viereen.
Virallisia jeepneypysäkkejä kun ei tunneta.
Vielä käsittämättömämmällä tavalla ulkomaalainen ei pysty luotaamaan filippiinojen sanatonta myönteistä vastausta,joka tapahtuu melkein huomaamattomalla kulmakarvojen nostolla.
Pään nyökkäys voi vastaavasti käden koukkauksella taas tarkoittaa tulla lähemmäksi.
Manilan liikennepoliisitkin autoilijoiden risteyksen yli ajamiseksi viittoilevat erikoisella käden koukauksella..kuin calesaponin etujalan kuopauksella. Jos liikennepoliisi haluaa autoilijan pysähtyvän kadun viereen ajorikkeestä,hän oikealla kädellä huitoo alaskäsin,jolloin autoilija saa varautua sujauttamaan sadan peson setelin ajoluvan muovikuoren sisään..
Näin yleensä tapahtuu aamu- ja iltapäivisin merienda-tauon eli kahvipaussin aikana,
Yleisin luokse kutsuminen tai varoittaminen voi suullisesti tapahtua verbaalisestikin Hoy!-sanalla.
Jeepneyssä samoin maksun tullessa kanssamatkaajat viestittävät kolikot tai setelit kuskin vapaaseen kuppikouraan kädestä toiseen,kenenkään pihistämättä kolikkoakaan.
Jeepneykuski pystyy katsomatta punnitsemaan maksun määrän.

Beso-beso
Beso-beso and Mano Po
---------------------------------.-
Filippiinoille suun ja käsien käyttämistä tapahtuu muissakin tapauksissa.
Filipinanaisille jälleentapaamista korostetaan beso-besolla,jolloin huulet tuskin koskettavat ystävättären poskia. Näin voi tapahtua kahden ystävättären jälleentapaamisessa kadulla..useiden vuosien jälkeen. Huulet koskettavat poskia,keskustelu kulkee päivän tapahtumista,eroista,painon lisääntymisestä,uusista rakkauksista tuttujen hautauksiin..ja yhtäkkiä erotaan uudella beso-besolla..ikään kuin oltaisiin tavattu juuri eilen.
Filippiinot omassa kulttuurissaan kunnioittavat vanhempiaan.Keskusteluissa vanhempien kanssa nuoret käyttävät aina kunnioitukseksi sanaa Po ja Opo..Sir,Madam.
Lasten ja aikuistenkin tapana vanhempia tavatessaan on koskettaa kätellessä vanhemman henkilön kämmentä otsaansa..Tätä kutsutaan Mano Po-tavaksi. (Mano-kämmen)

Mano Po Lola
jatkuu...

Ei kommentteja: