tiistai 16. toukokuuta 2017

1950-59 Pikku-Jussin automaailmaa.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Autobongailua kauppatorin
Shellillä
By Juhart

Bensa-asemien aromeissa
----------------------------------

Olen vatvonut omaa automaailmaani monissa  eri kirjoitussarjoissani 50-luvulta,aikeinani yhdistää kaikki muisteluni yhden otsikon alle.
Kimmokkeen tähän  sain uudesta ja paksusta Mobilisti-lehdestä,missä Kimmo Koistinen muisteli omaa pikkupojan elämäänsä Vuosaaressa 70-luvulla..


Itseni lasken autobongailuistani fiftariksi,jonka tähän maailmaan tulo tapahtui pari vuotta sodan päättymisen jälkeen.Vähäautoisesta varsinaissuomalaisesta 50-luvun pikkukauppalastani on pitkä hyppäys jo liikennesumaiseen 70-luvun pikkukaupunkiin,jossa ensimmäinen ostamani ikioma autoni oli vaaleansininen ja käytetty 1967 Fiat 600D...jonka ostin alaiseltani Saloran mainosvarastonhoitajalta 400 markalla..
Saloran TV-tehtaan äkkijyrkkä nousu maailmanmarkkinoille oli nopeasti iskenyt kovan autonostobuumin kaupunkiin, Vilhonkadun Mariankadun puoleisen pätkän täytyttyä autoliikkeistä,missä myytiin kovassa kilpailussa uutta sekä käytettyä autoa...




Leinon liesitehtaan edessä
 klo 4.Leinon
Ford F-600 ja minä
 houkuttelemassa
kissanpoikaa sen alta..
By Juhart
Palaan kuitenkin  märissä päiväunissani takaisin siihen uneliaaseen ja idylliseen pikkukauppalaan 50-luvun alkuun,jolloin keskustan nikkarityylisten puutalojen seinistä kaikui muutamien kaduilla ajavien pirssiautojen pörräysten lisäksi vain tamppauskeppien lyöntejä,pystykorvan haukuntaa,ikkunoiden rämiseviä sulkemisia,kirouksia kivijalkaan iskevistä jalkapallon potkuista,Harmony Sistersien koilotusta lauantain toivotuista avoimista ikkunoista.... ja pikkukirkon suntion soittamia kellojen verkkaisia kumauksia..joko lauantai-iltaisin kuolinkelloina tai pyhäpäivinä kutsuina jumalanpalvelukseen..
Arkisen iltapäivän hiljaiselon katkaisi pappilan lankkuaidan toisella puolella sijaitsevan Leinon liesitehtaan pillin vihellys neljältä iltapäivällä samalla,kun uuden lyseorakennuksen vastapuolella Lammervon housutehtaan prässin peltipiipusta pullahti taivaalle viimeinen höyrypilvirinkula,teollisuusompelukoneiden lopetettua 8-tuntisen surrauksensa.
Rummunlyöjänkatu näin täyttyi fillareista,muutamasta sinisavuisesta itäsaksalaisesta moottoripyörä- ja automerkistä sekä salkkukätisistä että reppuselkäisistä tehdastyöläisistä..
Leinon britti-Fargo rekka lähti samoin portista ulos Tehdaskatua kohti valimolle tyhjin lavoin,kun liesimyymälän edessä lastattiin valkoemaliluukkuisia Leino-liesiä beessinvärisen ja mustalokasuojaisen jenkki-Ford F-600-kuormurin lavalle.
Meidän pappilammehan sijaitsi silloin aivan pikkukirkon naapurissa,jonka erotti vain lankkuaita kelloseppä Kukkosen tontilta..sekä Lundelinin pikku-Shellistä ,josta tuli minulle mitä kiinnostavin bongauspaikka kauppalan autoille..
Kirkkokadun Pikku-Shell
By Juhart
Leikkikaverieni kanssa yleensä nousimme Kukkosen talon lankkuaidan päälle istumaan ja tölläämään pikku-Shellin touhuja etusormet syvällä sieraimissamme,joista kaivelimme kevätflunssan jättämiä levänvihreitä nokkanäytteitä... maistelemalla niitä etusormenpäistä..ja flippaamalla niitä palloina nokkospuskiin,jotka näyttivät voivan melko hyvin bensa-aseman öljyisessä santamaassa sinkittyjen ja harmaiden öljytynnyrien sekä nelosnelosista väsätyn huoltorampin välissä.
Me pikkukollit imimme keuhkoihimme sieraimistamme sisään kutkuttelevia bensa-aseman höyryjä lyijyisistä pakokaasuista,öljytynnyreistä,alustarasvoista sekä mittarien erioktaanisista bensiineistä,jotka auringonkilossa näyttivät kraanavedellä blandatulta vaaleanpunaiselta puolukkamehulta lasilieriöissä
1963 ca. Kirkkokadun Pikku-
Shell seurakuntatalon takana
Shellin valkoisten  ja keraamisten simpukkamerkkien alta.
Kukaan meistä ei silloin tiennyt lyijyn olleen myrkyllistä,koska ongenvavoissammekin siimasta roikkuivat lyijypainot ja penaaliemme lyijykynien teriäkin nuolimme alakoulun takapulpetissa..saatika,että pappilan kevätsaneerauksessa valkeahaalariset maalarit penslasivat kaikki viiden huoneen ja keittiön asunnon ovenkarmit ja ovipeilit valkoisella öljymaalilla,jonka aromit kuivuessa olivat minusta yhtä paljon nenäkarvoja kutkuttavia kuin bensa-aseman aromit..
Alustan rasvausta hallissa
Lundelinin huoltomies seisoi rampin alla rasvafläkkisissä harmaissa haalareissa ruikkimassa rasvaprässillä 39-mallisen ja yöntummansinisen Ford Standardin etuakseliston nippeleihin ,Shellin sinisen suikan välistä littaantuessa auton kuraisiin ja jäteöljyllä vuorattuihin mahakaluihin....puhelinsummerin yhtäkkiä piristessä huoltamokioskin puuseinällä...
--Perrkala..eiks se Lunteliini vois ite vastata toho telefuuniin kummull o tää ruikkaus keske..vai onks se taas lähteny torin hualtiksel kollaamaa kassasaltoi..!!?
Huoltomies kirosi..heittämällä rasvaprässin ..
--Ja tee räkänokkase pojanklopi siell airanpääll....lopettakas toi virnumine..ta mää ruikkaa täll rässill alustarasvat teirän pläsill...!
Samalla Kirkkokadulta oli kääntymässä vaaleanvihreä ja kyrmyselkäinen Standard-Vanguard mittarikentälle kioskin lipan alle ,huoltomiehen juostessa rasvaisia käsiään trasseliin pyyhkien ovesta sisään vastaamaan puhelimeen...vinkkaamalla "Vankkurin" ikkunasta kuljettajalle tulevansa tankkaamaan "Melkken heti"...
Kauppatorin linja-autoasema ja Shell
By Juhart
Lundelinilla oli isompi Shell-huoltoasema kauppatorilla korttelin päässä ja jonne kävelin useat kerrat kollaamaan autoja pieni muistilehtiö partiopojan Aina valmiina- solkivöisten  ja syvänsinisten molskihousujen takataskussa..ja mihin vasenkätisenä ruksasin rekisterinumeroita kosmoskynätumpin terää ensiksi suussa nuoleskellen..koska se pirun kynä ei muuten kirjoittanut pätkääkään kuivalla terällä..
En silloin tajunnut,että kosmoskynän teräkin olisi voinut olla myrkyllistä,kun kaikki aikuisetkin niin tekivät.kuten Bergrothin Mauri-setä kulman takana Leinon toimitalon kyljessä omassa siirtomaatavaraliikkeessään laskiessaan äidin ostoslistasta hintoja puotipaperille juuri nollalla jauhetun Pauligin Huomio-kahvin varttikilon paketin,Darjeeling-teepurkin,Sun Maid Raisins-rusinapaketin,Elovena-kaurahiutalepaketin ja isän pikku-Boston-askin sekä viitasaarelaisen Uuno- räätälisedän Klubi-77-askin hintoja..Uuno-setähän oli jälleen tullut synnyinpitäjästäni Viitasaarelta meille tekemään mm. minulle isän sotilasmanttelista talviulsteria pikkusiskojen huoneen pöydän päällä ristiasennossa harmaan pilliklubipilven sisässä neuloessaan...
Pauligin autokuvasto
ja Ford Country Squire mukana
Poistuessani "Pärruutin" kaupasta äidin maitokaupan kernikassi kourassa Helsingintielle olin kompastua parisen kertaan Leinon rautakaupan pyörätelineisiin,ihaillessani Pauligin kahvipaketista Mauri-sedän antamaa Ford Country Squire-farmariauton kuvaa,joka kotona tulisi liimatuksi autokuvakeräysalbumiini.
Lundelinin tori-Shellin kyljessä oli silloin vielä linja-autoasema ja aseman sillanpuoleisella sivulla sijaitsivat Matkahuolto Oy sekä kuskien lepotilat.
Itse norkoilin aseman huoltohallin puoliavoimien ovien liepeillä kurkkimassa sisään,miten autoja huollettiin,renkaita vaihdettiin ja miten pesuhallin höyryissä kuraiset autot saivat takaisin selluloosamaaliset synnyinasunsa pelkällä "Huuperin kaljalla" eli vedellä..
Torin varrella Horninkadun ja Raatihuoneenkadun kulmassa sijaitsi silloin Huberin putkiliike..josta sanonta oli lähtenyt..
Helsingintien Fribergin Essolla,
Henry J
ja Henrietta..
By Juhart
Parin korttelin päässä Helsingintien ja Oskarinkadun kulmassa sijaitsi Esko Fribergin Esso,joka 30-luvun pelkistettynä sekä valkorapattuna funkkispakkilaatikkorakennuksena ei kruusaillut arkkitehtoonisesti yhdelläkään ornamentilla..eikä edes mittarikentän sadekatoksella..
Senkin rakennuksen kulmilla norkoilin useat kerrat imemässä huoltisaromeja keukoihini...

Kauppalan autokanta oli silloin melko pikkulukuista ja autoliikkeetkin voi laskea yhden käden sormissa.
Meidän oman korttelimme autot pystyin okulaarisesti tunnistamaan suoraan pappilan salin kulmaikkunoista.
Lähimpänä Torikadun kulmassa seisoi Marttilan sedän (Niilo Marttila) retuliinin värinen 47-mallinen Studebaker Champion.Sedän rouva eli Saima Marttila piti aluksi rintaliivi- ja alusvaateliikettä Horninkadulla,muuttamalla 1956 Turuntien Kuparikulmaan. Marttilan setä hiljaisena miehenä tyytyi istumaan liikkeen takahuoneessa todistamassa.että jokaisen menestyvän miehen edessä aina seisoo nainen..
Marttilan sedän 1947 Studebaker Champion sekä minä
samaa vuosimallia tulossa maitokaupasta
By Juhart
Marttilan setä joskus ajoi punamullatun piharakennuksen tallista riippukoivujen varjoon 36-mallisen retuliinisen Opel Olympian,joka näytti kuin pakasta vedettynä upouudelta ja kiiltävältä...
Äitini kotona Iisalmessa ennen sotaa oli ollut samanlainen Berliinin olympiavuoden Opel Olympia,jonka ukkini Kalle Kauppinen oli ostanut uutena....
Marttilan pihaa rajoittavan lankkuaidan takana sijaitsi Lammervon housutehdas,jonka yläkerrassa johtajan perheellä oli komea lukaali.Rappusttasanteen oikeassa päässä asui johtajan sisko Sylvi Lammervo,joka piti Horninkadun kivitalossa naistenvaateliikettä ja kangaskauppaa. Hänen miehensä herra Tiilikka näytti minusta 60-lukuisen Isä tietää kaiken-televisiosarjan isältä piippuineen,jossa aina kärisi hyväntuoksuinen Half and Half-piipputupakka.
Housutehtaan kaikki autos eri vuosilta
samassa kuvassa.Tiilikan Lloyd Alexander
TS mukaanluettuna..
By Juhart
50-luvun alussa Tiilikan sedällä ei vielä ollut omaa autoa,kunnes vuosikymmenen lopulla hankki itselleen naisten aluskalsarien värisen eli vaaleanpunaisen ja valkokattoisen Lloyd Alexander TS-pikkuauton..Piipputupakan hyvän tuoksun päälle Aleksanteri tuoksahti Simonitz-autovahalle.
Johtaja Lammervo oli oikea automies,vaikkei koskaan peittänyt leskenlovista päälakeaan Autoklubin koppalakilla,kuten toiset kauppalan porhot.
Tehtaan tallissa vaihtuivat melko usein automerkit,mutta mieleenpainuvin minulle oli tummansininen 1956 Mercedes-Benz-220S,jonka kyytiin pääsin monasti heidän Hirsjärven kesämökille..
Mersun pähkinäpuinen syvälakattu kojelauta ovenkarmeineen edustivat jotain luksusta minulle,kun meidän pappilan uusi salin Askon sohvasetti kahvipöytineen oli tehty vaatimattomasta suomalaisesta koivusta ..
Lammervon puurakennus ja housutukku
Rummunlyöjänkadulla.
Tehdas-ja asuinrakennus takana
Vertailun vuoksi johtajan lukaalin ruokailuhuoneen seinää vasten seisoi uusi tiikkinen radio-levysoitin-Hi-Fi-mööpeli,josta soi singlelevyltä Elviksen Love me Tender..kun me pappilassa isän työhuoneessa saimme kuunnella varkain lauantain toivottuja Saloran koivuviilukoteloisesta ja vihreäsilmäisestä ula-radiosta..
Televisiota saimme odotella vuoteen 1963..
Jo 1957 johtajan lukaaliin  ostettiin komea Loewe-Opta-mustavalkoteevee..
Kaiken komeuden koristuksena johtajan rouva päivittäin vaihtoi mersun kojelaudan keskellä sijaitsevaan posliiniseen pikkuvaasin tuoksumaan pari tuoretta kieloa...
Tämä oli paljon ennen 60-luvulla esiteltyä Wunderbaumia..ja paljon paremman tuoksuista!
Lastauslaiturin huuliveikot.
Lammervo-Heinon Fordson
Thames ja alakuvassa.Palo pappilassa.
Lammervon uusi Ford Thames
By Juhart
Lammervon housutukulla oli aluksi käytössä Eino Heinon 1952-mallinen ja keskivihreä Fordson ThamesE83W-pakettiauto. Lammervo ja Heino sukulaismiehinä olivat yhdessä liikeyrittäjinä vuoteen 1955 saakka.1957 Fordson vaihtui uuteen harmaaseen Ford Thames 105E-pakuun,jonka takaosassa Lammervon poikien kanssa matkustimme pöksylaatikoiden seassa monet kerrat linja-autoasemalle sekä rautatieaseman tavaratoimistoon...

Markkinahumua Rauhalan edustalla.
Ford F-100 Musta-Maija vasemmalla
By Juhart
1952 ca. Poliisikamari ja 1950 Ford Custom-maija
Lammervon lankkuaidan sekä housuprässi-autotallirakennuksen takana sijaitsi poliisikamari sekä lainasto samassa rakennuksessa Raatihuoneenkadulla.Sen vastapuolella oli Ravintola Rauhala,jonne poliisikamaristakin pistäydyttiin viranpuolesta tarkastuksille,jos Stenroosin mamma olisi sattumoisin tarjoillut kaljaa alaikäisille.
Joskus lyseon lukiolaispojat Stenroosin mamman avustuksella pötkivät pakoon puutarhan puoleisesta ikkunasta konstaapelien astuessa sisään..
Poliisikamarin vallesmannilla Somerikolla oli komea keskivihreä 1951 Ford Custom privaatti- ja virka-ajoissa.Konstaapelien virka-autona taas oli musta 1950 Ford Custom,joka vaihtui syvänsiniseen 1954 Ford F-100 kalteriautoon eli Musta-Maijaan.....

1934
Rauhalan interiööri
By Juhart

jatkuu....







Lähetä kommentti