sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Suomen Saloa ulkosuomalaisen silmin.Lontoon postilla.5.

BP-draamaa
By Juhart


Checkereitä ja kekkereitä:
-----------------------------------------
Palasimme tyttärien kanssa torille odottelemaan sitä mainostettua harrasteautotapahtumaa.
Menimme istumaan R-kioskin viereisen Valion jäätelökipsan monobloc-muovituoleille ja lepuuttelemaan konttejamme Hermannin kaupunginosan kiertokävelystä.Olin näyttänyt heille vanhan Penan Saluunan kantakuppilankin,joka näytti päivällä suljetulta ja autiolta,toisin kuin aikoinaan.jolloin sen ovien aukaususta kesäisin puhalsi kadulle makoisat maltaan tuoksut.
Auringon vaihteeksi jo lämmitettyä koleuden jälkeen päätimme käydä nauttimassa virvokkeita (Virvoke--Penan aikoinaan vakiotermi alkoholijuomista) entisen Tähkän ravintolan Kirkkokadun puoleisen leipomorakennuksen päätyyn perustetusta kuppilasta.
Istuimme nauttimassa sen takaterassilla virvokkeista ja lämpimästä kesäpäivästä..
2001 Entinen Tähkän leipomo
Mieleeni pulpahti siinä auringossa,kun joskus 70-luvun alussa kesällä puolenyön aikoihin olin venttaamassa yhden tarjoilijatytön vuoron loppumista ja yhteisiä kuumia öitä tämän Sirkkulan kämpässä.Olin silloin kesätöissä bensapoikana siskonmiehen BP:ssä Tähkää vastapäätä Munkin kulmalla ja ajelin tarjoilijatyttöä iltaduunista kotiin vihreällä BP:n  lava-Transitilla.
Kaverit  Penassa nauroivat kesäsuhteelleni.."että kun painaa kabinetissa nappulaa..tulee tarjoilija..ja kun painaa tarjoilijaa..tulee nappula.."
No..siitä suhteesta ei kylläkään tullut nappulaa..tarjoilijattaren muutettua pian Salosta pois jonnekin keski-Suomeen..

Valion jätskikipsa sattui seisomaan juuri sillä paikalla,missä v.1956 purettiin vanha Lundelinin Tori-Shell. V.1953 paikalta muutti Annankadun ja Vilhonkadun kulmaan linja-autoasema Matkahuoltoineen..ja nyt sen paikalla seisoi lisäksi uusi laulu-ja soittolava.Salon vanha soittolava oltiin purettu jo 60-luvun alussa vastapuolen toripuistosta,josta..ja sen torista minullakin oli paljon muistoja.kuten kuvailin siitä Juhannustanssit II-blogin alkukirjoituksessa seuraavaa vuodelta 1960:

Konsertti toripuiston
soittolavalla
By Juhart
Savikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi.
Oli vuodenvaihteessa kaupungin tittelin saaneen entisen kauppalan ensimmäinen juhannusaatto,jolloin tuoreet kaupunkilaiset alkoivat pakonsa maalle ja mökille....kellä sellaista maata tai mökkiä sitten sattui olemaan.
Kesämökittömät istuivat torin Valio-jäätelökioskin viereisillä penkeillä sekä toripuiston soittolavan edessä nuolemassa sulavia suklaatikkuja ja vanilatötteröitä.
Kaikki pyyhkivät hikeä otsaltaan ja huokailivat vuoronperään "Huh hellettä!"
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaus ja kalakauppojen laatikoiden suomujen kilo auringossa lisäsivät kesäistä värikkyyttä naisten kukkamekkojen ja kirjavien lastenvaatteiden kaleidoskoppiin.

Jokirannassa aivan valkolateksisen Meripelastusseuran  pelastusrengasristin vieressä potkupalloveteraanit Toppari ja Falkki olivat korkkaamassa aattoaamun ensimmäistä vinettopulloaan.
Parin Alkon huoltoajoneuvot,kaksi naistenpyörää makasivat lappeellaan joenpenkkanurmella,kuten Hurja-Helmikin,joka oli jo sammunut ensimmäisestä kankkusenkorjauspullostaan.
Poliisien mustamaija, kaupunkilaisten juoppopirssi,kuusivuotias Ford-kaappiauto oli saapunut paikalle korjaamaan väsyneitä päiväputkaan.

 Jokirantaveteranien
Juhannussymposiumi
Juhart 2000



 Romanirouvia pitkissä syvänsinisissä samettimekoissaan kulki torinlaidalla kauppaamassa verkkokasseistaan sarkapukuisille maalaispapoille honkongilaista priimaa rihkamaa lähtöhintaan.
Lähtöhinta todellisuudessa oli sama kuin ilmainen,koska useimmiten tavarat oli varastettuja.Kaupunkilaisten kielellä puhuttiin Nykäsen Valinnasta.
Kauppiaana torimyyjien lisäksi jokirantaan oli linkkaamassa kanalosauvoillaan Ypäjän Pappi,yksijalkainen reppuryssä,joka kauppasi lyijykyniä aamun ensimmäisen vinettopullon ostoon.Rantapappina hän julisti muille jokitörmän seurakuntalaisille Bacchuksen epistolaa .
Pappi nakkasi selkäreppunsa pelastusrengasristin nokkaan liittyen huokaajiin,joiden ensimmäiset vinettosiivut olivat alkaneet poistamaan hikipalkojen peittämän otsanahan takaista ja pelottavaa kankkusen pirua.
Vastarannalla Vilhonkadulla janoisten jono oli jo pidentynyt alkoholiliikkeestä tohtori Kärjen kulmatalon kohdalle.Sairaalan ylilääkärin talon paraatiovesta ensimmäisiä potilaita näkyi marssimassa Keskuksen talo kulman apteekkia kohti reseptit kyhmyisissä kourissa ja käsilaukkujen vuorien väleissä.

Suurarpa-lankkukylki-Mosse
By Juhart
Istuimme odottamassa harrastusajoneuvojen saapumista ja joita alkoi hiljalleen saapumaan R-kioskin ja Valion jäätelökioskin välistä heijastinliivisten oppaiden opastuksella.Harrasteajoneuvoihin kuului paljon 60-lukuisia eurooppalaisia autoja,jotka olivat olleet tavallisia perheautoja Salon kaduilla..Mineistä Opel Kadetteihin..Yhtenä piristyksenä oli 1939-mallinen ja kaksiovinen Opel Olympia Kadett,josta itäystävämme sodan jälkeen ryhtyivät valmistamaa koipioita neliovisena Moskvitshina..
Muistan 50-luvun lopulta,kun torilla syysmarkkinoiden aikoihin yhdestä puukylkisestä Moskvitsh-farmarista myytiin Suurarpoja,joiden voittoina mahdollisesti sai transistoriradion,vekkarin taikka kuulakärkikynän.mitä ylösalaisin käännettynä sai läpinäkyvän muovisäiliön uimapukuiselta pinuptytöltä riisttua uikkarit pois..
Lisänä eurooppalaiseen pikkuautokantaan paikalle ajoi useita 60-lukuisia Cadillaceja tai ns. Caucoja,uustuontiautoja Jenkkilästä..
Kerroin tyttärilleni Suomen olevan ainakin toiseksi amerikkalaisin maa Ruotsin jälkeen..ainakin uustuontiautoissa.
1957 Chevrolet Bel Air 4D Ht
 torinvarressa
He haukkoivat henkeään upeasta Cadillac-,Chevrolet Corvette- , ja Camaro-kolonnasta,vaikka Manilassa toimi hyvinkin aktiivinen jenkkiautokerho,josta itse olin enemmän tietoinen kuin he..
Manilassa vastapuolisesti kaikki amerikkalaiset keräilyautot olivat aitoja Pilipinas-autoja eli aikoinaan alkuperäisesti maahantuotuja.toisin kuin Suomen uustuontijenkit..
Itsellänikikin oli Manilan tallissani 80-luvulla musta 1966 Mercury Comet Caliente avomalli.
Eniten minua tapahtumassa kiinnosti entisöity vihreä 1948-mallinen Checker A2-Chicago-pirssi,jota Checker Ry:n puheenjohtaja Hannu Kyttänen esitteli yleisölle.



Hannu Kyttänen esittelemässä
entisöityä 1948 Checker A2-taksia
Kävin esittelemässä itseni hänelle,koska olin lahjoittanut Checker Ry:lle 11 omaa maalaamani kuvaa,osan Checker-aiheisia vuoden 2011 kalenteriin,joiden myynnistä saadut tulot menivät samaisen Checkerin entisöintiin..Hannu kertoi yrittäneensä myydä kalentereja sillankulman taksisuhareillekin,jotka sattumoisin tunsivat minutkin...mutta yksikään kuski ei ostanut kalenteria..
Kerroin Hannulle,että ilmeisesti salolaiset taksiyrittäjät olivat joko pihejä tai taiteesta ymmärtämättömiä,vaikka kalenterin maalauksissani olin kuvaillut juuri salolaisia takseja...
Checkerin ohjaamoa
1952 Hjortin Checker mustan pirssin takana
saapumassa Lundelinin tori-Shellille
Checker HOPin kulmalla
By Juhart
Hannu halusi minua takaisin Checker-ryhmään.joten lupasin takaisin Lontooseen palattuani maksaa jäsenmaksun...Kerroin hänelle syyn Checker-aatteeseen väliaikaiseen väsymiseen 11 vuoden ajan vaimoni omaishoitajana olemisen ja hänen kuolemansa takia kolmisen kuukautta sitten.
Checkerin ympärille oli kokoontunut useita vanhempia herrasmiehiä,halikkolaisen pirssimiehen Helge Hjortin poikakin mukaanluettuna.Hjortin papallahan oli ollut parikin Checkeriä..yksi aito pilaamaton Chicagon taksi ja toinen taksimallista konversoitu pickup-malli.
Hjortin taksista on kuvakin Lundelinin Salon Tori-Shelliltä joskus Olympiavuonna 1952..Itse bongasin sen  yhdestä mustavalkokuvasta Horninkadulla toisen mustan pirssin takana jonottamassa mittarille pääsyä.Helge Hjortin Checkerit kuuluivat v.1951 tuotuun n 500 auton sarjaan tarkoitettuna pirssiyrittäjille Olympiavuoden kovaan taksipulaan. Siksi niitä ja osaksi surullisen kuuluisia pirssejä kutsuttiinkin Olympia-Checkereiksi.
Ostin Hannulta Checker-harrastuksen kannustukseksi 30 eurolla Kimmo Koistisen tekemän historiakirjan "Checker Suomessa"..omaan Lontoon Checker-kirjastooni..

2011 Checker-kalenteri
Ratrod
By Juhart




Kaiken autokatselmuksen jälkeen käväisin R-kioskilta kollaamassa viimeisiä suomalaisia autoharrastelehtiä. Itselleni tulevat Lontooseen Mobilisti ja Mobilisti Senior kestotilauksena..
Samoin täällä Lontoossa ostan WH Smithin kirjakaupasta brittiläisen Classic American-lehden joka kuukausi..
Ostin R-kioskin hyllystä V-8-Magazinen,joka nykyisenä julkaisuna on kauempana omasta originaalimobiiliharrastuksestani,
vaikken pane pahaksi pientä kustomointia. Olin ostanut ensimmäisen Veekasilehden jo 70-luvun lopulla,kun muita suomalaisia jenkkiautolehtiä ei ollut tarjolla..
Viimeisenä ostoksenani sunnuntaina Lontooseen palatessani ostin Vantaa-lennon WH Smithin kioskista suomalaisen Klassikot-lehden matkalukemiseksi..Se koostuikin erittäin mielenkiintoisesta lukemisesta..
Uusi Veekasi tuotti minulle pettymyksen sisällöltään, lehden houkutellessa vain 80-90-luvuilla syntyneitä Lead-Sled- sekä Ratrod-kundeja asultaan sekä kieleltään..
Olin kai ukkoikään päästyäni kasvanut roddarista mobilistiksi..mutta joskus tulee maalatuksi rod-aiheinen kuvakin portofoliooni...nostalgisena aivopierunani..

1956 Simca Vedette Marly
Ehkä klassikkoautokiintymykseni oli alkanut juuri tältä torilta 60-luvun puolivälin vaiheilta,jolloin Salon VPK poltti n.1956-mallisen ja kauniin kaksivärisen Simca Vedette Marly V8-farmarin sammutusnäytöksessä jokavuotisen lahon paskahuusin polttamisen sijasta..
Minulle teki pahaa jo silloin kauniin Simcan polttaminen....
Autona sekään ei ollut vanha,mutta sen ajan mittapuun mukaan jo antiikkinen.joka oltiin ajettu Lehtiseen romuttamoon purettavaksi,koska uusia vastaavia piilofarmareja,kuten Opel Rekord Deliveryjä sai melko edullisesti..

Jukka ja minä torilla
Torstaina palasimme Märystä taas jälleen takaisin torille,jolloin  pidettiin oikea kirpputoripäivä..
Jostain piilosta torille oli ilmestynyt ihmeen paljon ns. markkinaväkeä kuin aikoinaan syysmarkkinoilla..
tyttärien kanssa torikahvilassa seuraamassa myyntitouhuja ja ihmisiä,joista 99-prosenttia en tunnistanut.
Ilma oli viileä sekä kostea kuin syksyllä ollessani varustunut hupulliseen nahkatakkiin ja mustaan vilttihattuun mahdollisten sadekuurojen takia..
Ilmassa tuoksui kahvi ja grillattu makkara kuin ennenvanhaan markkinoilla.
Kaikenlaista rihkamaa oli tarjolla Vilhonsillalta asti ympyräparkkiin..
Keväällä aikoinaan vappuisin torilla tarjottiin ilmapalloja,tippaleipiä ja VPK:n torvensoitoa soittolavalta,syysmarkkinoilla "varmoja korveja" eli grillimakkaraa,Viipurin rinkeleitä,ilmapalloja ja sahanporotäytteisiä markkinapalloja....
Isosiskoni tuli samoin helssaamaan meitä,tavatessaan ensimmäisen kerran tyttäreni.
Isosisko-Tiitti ja minä rekoli-
potretissa
Hän ensimmäisenä kysäisi oliko tyttärilläni nälkä.tarjoamalla niille ateriat taimaalaisessa telttaravintolassa. Tyttärillänihän oli alituinen nälkä filippiiniinoina.joille 3 lämmintä ateriaa kuuluu jokapäväiseen menyyseen..välipaloin..
Olin jo ostanut heille grillimakkarat pikkunälkään vahvoin sinapein...ja tavannut pappilan pihan kasvukumppanini ,kuutisen vuotta nuoremman Tähkäpään Jukan..seurakunnan entisen nuoriso-ohjaajan pojan...jonka kanssa aikaa kului vanhojen muisteluissa...
Samoin tapasin isosiskoni entisen lastentarhaopettajatyökaverin Falkstedtin Pertin,jonka viimeisestä tapaamisesta Torikadun lastentarhasta oli kulunut 30-vuotta...
Päivän päätteeksi päädyimme isosiskoni ja tyttärieni kanssa istumaan tuopillisen ajan jokilaivaravintolan kannella,missä ilma oli viimasta niin kylmää,että vapisin pienessä horkassa puolisen tuntia ,kuuntelemalla viereiseltä esiintymislavalta kuuluvaa korvia särkevää soitantoa.....Isosiskon chihuahuakin oli pistänyt päänsä ihmisemonsa kainaloon moisesta melusta..Olimme koiran kanssa yhtä mieltä nykymusiikin laadusta..vaikka nuori toriyleisö näytti aplodeeraavan ja hurraavan esityksestä..
Olisin mieluummin kuunnellut Kipparikvartetin biisiä Reino Helismaan sanoin .."On lautalla pienoinen kahvila"!





Lähetä kommentti