 |
| Papinpoika Olavinlinnassa |
--------------------------------------
 |
| Salon Leiriveikot.Itse pastori lippukunnanjohtajana keskellä vuonna 1949. Kesäkuussa vuonna 1960 pastori otti mukaansa Jussi-poikansa matkalle Sulkavan partio-opistolle ,missä pidettäisiin heinäkuulla kansainvälinen partiolaisjamboree. |
Partioaatteeseen papinpoika oltiin kasvatettu puolipakolla 6-vuotiaasta kolkkapojasta. Selviytymistaitojen,leirien,solmuoppien ja ensiapukurssien sekä muiden partiolaistaitojen avulla hän eläkeikäänsä asti oli selvinnyt Arabian arojen hiekkamyrskyistä , Filippiinien taifuuneista,tulivuorenpurkauksista ja Lontoon jatkuvista rankkasateista kunnialla..
Ainoastaan solmuopin III luokan taitomerkillä hän tänäkin päivänä solmii nauhakenkänsä nyörit lasten lenkeillä ja useasti umpisolmuun aukeamisen estämiseksi.
Vietettyään Saudi Arabiassa vajaat parikymmentä vuotta,hän oli oppinut jo 80-luvun alusta,että kuningaskunta oli suomalaisen AAA-kerhon (Auto-Alkoholi-Avioero) suosituin pakopaikka.
 |
| 1959 Jussi siskoineen ja täteineen Ämmänsaaren lpssilla |
Täti palveli paikallisen osuuskaupan sivuliikken hoitajana ja eli hyvää sinkkuelämää pienessä yläkerran yksiössään, valmistellen ruokaherkkuja itselleen ja vieraileville pappilan lapsille.Tukevasta tädistä voi hyvinkin sanoa,että hänen hyvä olonsa oli kuin sanonnan mukaan osuuskaupan hoitajalla.
Sinä kesänä Jussin mukana oli vanhempi Anna-Kaisa-sisko ja matkakohteena oli tädin ja isäpastorin kotikaupunki Iisalmi,mistä täti oli lähtenyt maailmalle Putkolan osuuskaupan myyjättärenä.
Jussin äiti,samoin iisalmelainen, aina oli verrannut Putkolan osuuskauppaa elintason mittarina,ilkkuessaan lapsille alushousujen haarustan ruskeasta jäljestä,että niissä oli selvä Putkolan leima.
Putkolastahan saatiin parhaat jauhot sekä ruisleivät. Pula-aikana Iisalmen köyhemmän kansanosan lapset kulkivat kouluun Putkolan jauhosäkeistä ommelluissa alushousuissa.
Siitä Putkolan leima.
Kolmikon matka oli suuntautunut Suomussalmelle,missä isän vanhimman apteekkariveljen leski Bertta-täti asui ja Jussi aina yhdisti tämän tukevan paksukinttuisen leskirouvan isänsä leukailuun Berttas Reise'sta eli Berttan reisistä..Nyt jo harmaantunut Bertta oli paragonikopio olemukseltaan hollywoodilaisesta juorutoimittajasta Elsa Maxwellista, joka katseli arkuntekijän pojan perhettä nenäänsä vartta pitkin alaspäin,uskoessaan itse kuuluvansa niihin "parempiin immeisiin".
Matkasta Jussi ei paljon muuta muistanutkaan,paitsi sen,että hänestä oltiin otettu kuva Ämmänsaaren lossilla nojaamassa tummansinisen 1951-mallisen Chevrolet-pirssin etulikasiipeen..autohullu kuin oli.
Kuvassa taustalla edusti Lukkarisakkavaltaa Anni-täti,Anna-Kaisa-sisko sekä isän nuoremman rautatie- asemaekspeditöörin Arvi-veljen rouva ja kätilö Maila-täti.Kuvaajana oli Aune-täti,jonka Anerikan tantan mallisia suippokärkisiä silmälaseja eikä kellastuneita tekohampaita näy kuvassa.Anttipastori ja Aune-sisko kummatkin makean kipeydessään olivat saaneet uudet ruokailukalusteet suihinsa jo paria vuotta aiemmin.
Jussi kuvassa ei ollut moksiskaan tiedettyään,että sisko ja Maila-täti lossin kalupakin päällä istuessaan töhräsivät pyhäklenninkejänsä roiskuvalla järvivedellä sekä vaijerirasvalla.
 |
| 1960 Jussi Savonlinnan linnassa |
Hannes-setä asui Punkasalmella Puruveden rannalla sijaitsevassa veeärräläisten omakotitalossa,mistä oli kävelymatka Putikon pysäkille sekä Punkasalmen maa. ja rautatiesillalle.
Isän nauttiessa saunomisesta ja uimisesta Puruvedessä Hanneksen kanssa,Jussi livahti Hanneksen pojan kanssa Putikon asemalle seuraamaan paikallisjunien pysähtymisiä.Poikien touhuissa oli muitakin vain pojille tunnusomaisia piirteitä,missä piti kiivetä tervattujen ratapölkkytapulien päälle.,mistä sai nahkaansa kiinni sellaisen pinttyneen tervan hajun,mikä ei lähtenyt saunassakaan irti .Lisäksi poikien piti panna ratakiskoille rautamarkkakolikoita,jotka junan pyörät litistivät ylikulkiessaan sileiksi pyöreiksi mellalevyiksi eli umpiprikoiksi..Kaikkia taskurahojaan kaverit eivät silti tuhlanneet valtion rautateille,vaan kävivät aseman kipsasta ostamassa Sinebrykoffin lanseeramaa Siff Colaa,mnkä piti vastata jenkkicokista.
Punkasalmi-Punkaharjun välinen terässilta kiehtoi Jussia ja pojat seurasivat sisävesilaivojen liikennettä sekä junan kiitelyä sillan läpi Savonlinnaan päin,jolloin autoletkat ylsivät kummallakin puolella pitkälle puomien taakse.
30-luvulla sillan vieressä oli vielä toiminut lossi maantieliikennettä varten.
 |
| Putikon pysäkin ratatöitä 1929 |
 |
| Punkasalmen silta ja lossi 30-luvulla Pojat koluttuaan aseman jätettyään nurkat ja tervanhajuisen ympäristön suuntasivat Punkasalmen sillan Punkaharjun puoleiseen päähän,missä jo monet uskaliaat punkasalmelaiset kaverit hyppivät vanhan sillan salmesta ylöspistävien puupaalujen päästä kirkkaaseen Puruveteen,jonka voimakkat virrat olisivat vieneet mennessään ilmaiseksi Varkauteen asti..Jussi uskaltautui arempana mennä uimaan salmen penkalta nähtyään jos sillalta vedenalaisia ja puolilahonneita siltapaalujen päitä. |
Jussia olivat siskot kesämökillä haukkuneet vesikauhuiseksi,joka harvemmin pulahti kylmään veteen,mutta serkkupojalle piti näyttää urheuttaan.
Isäpastori puolestaan potki selkäuintia Puruvedessä kuin Saimaan norppa ruiskuttamalla vettä suustaan ylös kuin sukelluksiin valmistautuva sukellusvene.Papinpoika ei koskaan tajunnut uimisen hyviä ja rentouttavia puolia,puhumattakaan avantouinnista,joka isäpastorin mielestä "tekkee niin eetvarttia kropalle".
Kappalainen myöhemmin 70-luvulla päätyikin monivuosikymmenisestä sauna-.ja veteenpulahtamisrääkistä ohitusleikkaukseen.
Leikkauksesta hän sai pumppuunsa sydänlihakseen tikatun aorttojen välisen digitaaliläpän tikittämään kuin uusi Casio-ledirannekello,joka kaupunginvaltuuston hiljentyneessä kokoushuoneessa sai muut kunnanvaltuutetut tarkastamaan aikaa rannekelloistaan piipityksestä..
Savonlinnalaisessa matkustajakodissa pastori oli herännyt jälleen sotapainajaisestaan kello neljältä aamulla.avaamalla huoneen ikkunan selälleen.Hän veti sisäänsä raikasta kesäyöilmaa,mikä sai paniikkihäiriön hiljalleen tasantumaan.
 |
| 1960 Savonlinnan rakennuksia Haukiveden rannalla. vasemmanpuolinen talo muistuttaa sitä matkustajakotia |
Pastorin painajaisessa olivat tulleet uudelleen Lapinsodassa kaatuneiden nuorten suomalaissotilaiden vääntyneet kasvot Tornio-Rovaniemi-maantiellä.
Kenttäpastori oli silloin jo täysin turtunut viisivuotiseen sodankäyntiin,mutta nuorten miesten elämän menetystä entisten waffenbrüdereiden jahdissa hän katsoi suuremmaksi haaskaukseksi kuin ryssiä vastaan taistellessa.Nyt ei ollut kysymys maan itsenäisyydestä,vaan anglovenäläisen valvontakomission määräyksestä ajaa saksalaiset Norjaan,muuten venäläiset hoitaisivat asian omin joukoin..
Suurin osa kaatuneista oli Helsingin Kalliosta ja Herttoniemestä lähteneitä parikymppisiä stadin kundeja.
Antti pani uudelleen makuulle hetekalleen ,jäämällä tuijottamaan päätyseinän Ryöstö Seraljista-gobeliinia..Sitten hän jäi katselemaan Jussi-poikansa rauhallista pikkupojan nukkumista.
Itse hän olisi halunnut olla uudelleen iisalmelainen paitaressupoika,jollei ollut mitään muuta huolta Iisalmen Sandelsinkadun kulmilla kuin vatsanpohjaa kurnuttava makean kaipuu,ja siihenkin auttoi käynti Kauppisen puodin takaovelle,jolloin kauppiaan tukeva nuorin Kaisa-tytär kävi tuvasta hakemassa äitinsä uunipelliltä ja pellavapyyhkeen alta juuri leivotun ja lämpimän korvapuustin.
Nyt vielä neljätoista vuotta sodan päättymisen jälkeen pastorin niskassa istui se vanha sotapirun painajainen,joka otti aina veronsa yöunista....
jatkuu... .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti