maanantai 8. kesäkuuta 2015

Freewheeling.Toinen pyörä ojassa.Lontoon postilla.

Victor Meldrew

Victor Act
Rouvani tavallisesti vertaa minua pyörätuolistaan laukomalla television "One Foot in the Grave"-sarjan (Toinen jalka haudassa) Victor Meldrew:een,jolta yleensä palaa pinna melkein kaikissa päivittäisissä tapauksissa..
Filippiinot yleensä ovat minua kutsuneet Cool Finniksi Manilassa ja jolta yleensä ei pinna pala edes Manilan tukkoisessa liikenteessä--
Mutta siitä on jo aikaa kymmenisen vuotta,kun viimeksi istuin brasilialaisen kuplavolkkarin ratin takana maailman suurimmassa parkkipaikassa..eli Manilan South Super Highwayn liikennesumassa ilman ilmastointia parisen tuntia yrittäessäni palata neljän ruuhkassa läpimärkänä hiestä Makatin Glorietta-ostoskeskukesta kotiin Mervilleen..
Pyhäisin sama matka taittuu varttitunnissa..


Merville Gate.Juhart 1995
Jopa hyvän kaverini ja naapurini,entisen Ranskan muukalaislegionalaisen ja saksalaissyntyisen Alois Schulzin filipinavaimo pyysi minua privaattikuskiksi Manilan ostosreissuille,joilla Aloisilta tavan mukaan paloi pinna jo Mervillen asuinalueen portista ulos ajettaessa..
Mervillen portilla jäi taakse rauhallinen amerikkalaismainen ja liikennesääntöjä noudattava asuinalue,kun edessä avautui tyypillinen manilalainen Pasay Cityn liikennesekamelska ,missä vain uhkeat ja rohkeat pärjäävät.
Aloisin rouva ei jaksanut kuunnella miehensä alituista saksalaista Scheisse-kirosanalitaniaa ranskalaisin Merde-versioin höystettynä Manilan kurittomasta ja "dizipliinöttämästä" liikenteestä.
Olin silloin v.2005 vasta nuori ja rauhallinen 57-vuotias suomalaispoika ja Alois 70-vuotias äkäinen saksalaisukko.
Nyt olen 67-vuotias kinkkinen brittikomedian Victor Meldrew:n suomalaiskopio itälontoolaiselta Coolfin Roadilta ja jolta pinna palaa kannen alta aikayksikön.
Jos Alois olisi saanut mahdollisuuden astua autostaan ulos karjumaan filippiinokuskeille oikeista ajotavoista,niin ruumiita olisi tullut....ei filippiinoja..vaan yksi saksalainen,koska filippiinot eivät kestä kenenkään ulkolaisen ja etenkin valkoihoisen arvostelua ajotavoistaan.
Yleensä näillä on auton hanskalokerossa pikaiseen välien selvittelyyn valmiina jonkinlainen magnumkaliiberinen Peacemaker-käsiase.
Sitä "Rauhan tekoa" voidaan kutsua filippiinoversioksi oikeasta "Road Ragestä".

Nyt ratin sijasta ajan pyörätuolin kahvoissa.
Niiden kahvojen takaa oli auennut minulle aivan toisenlainen maailma,missä muut kansalaiset ovat muuttuneet sokeaksi mobiililaitteisiin tuijottavaksi ja käveleväksi massaksi,joille kiroilin ääneen varoitukseksi tagalog-arabialais-suomalais-kirosanamölyllä,etteivät kaatuisi unikävelyllään rouvani syliin.
Olen jopa ostanut varalle pyörätuoliin kahvaan asennettavaksi  kromisen ja kumituttisen äänitorvenkin!
Torvi ei ole mikään nuorten bulevardispottikavereiden La Cucarachaa soittava töötti eikä vanhan A Fordin "Ahoogahoo"-tuuba,vaan oikein kimeä-ääninen tratti,joka rääkäisyllä herättäisi naapuriston varpusetkin tiputtamaan munansa pesistään.
Rouva ei kylläkään ole antanut lupaa minulle sen ruuvaamiseksi wheelie-tuolin kahvaan..


Stratford Shopping Centre
Pikaistun kummasti muistakin päivän asioista.
Pari päivää sitten vein rouvani sairaalasta dialyysin jälkeen bussilla Stratfordiin ruokaostoksille.
Stratford Shopping Centren ostoskeskuksessa poikkesin intialaiseen lehtikauppaan ostamaan paketin Chesterfieldiä ohimennessäni.
Olin jo laskenut kouraani 6 puntaa ja 25 penceä,ettei myyjän tarvitsisi antaa kympin setelistä vaihtokolikoita jo ylipursuavaan lompakon kolikkotaskuun.
Yleensä kauppiaat ovat iloisia tavasta.koska niiden kassasta katoaa aina ne pikkukolikot vaihtorahoina.
Intialaismyymäläapulainen:
--Next please!
Minä:
--I should change my name to Mr.Next!
--At every Indian store you call me Next!
--Chesterfield Green Twenties...please!
--Here is Six Twenty-five!
Intialaispojan takana seisova intialaiskauppias päräytti väliin minulle:
-- You don't have to tell him how much your cheap fags cost..!
Minä:
--I only try to pay the exact price!
Kauppias:
--You are even confusing your Mrs in the wheelchair..
Minä:
--She is already www.confused dot com..
Kauppias:
--You do not wear your hat today?(Yleensä talvisin käytän lierihattua.. nyt on kesä.)
Minä:
--Is it your business to check on customers' hats?
--Do you have a dress code here?
--Instead of selling fags you should open up your own Bureau of Explanations desk..
--You already have Western Union here..
Tyyrätessäni rouvaa liikkeestä ulos vihoissani lupasin tämän olevan viimeisen visiittini tässä osoitteessa.
Rouvani lisäsi ennen kuin ensimmäinen ostarin käytävällä mobiililaitettaan tuijottava unissakävelijä kompastui pyörätuolin jalkatukiin :
--But it's always your own fault to open your mouth in wrong places...
--It's up to you how to get high blood...
Silmät vihasta melkein usvassa aloin työntää pyörätuolia luotisuoraa eteenpäin kuin veturi välittämättä radallani vastaan tulevista,jotka viime tipassa pelastuivat kiskoilltani..
Perässäni kuulin vain molotuksia....Fucking crazy old man..almost killed me...etc...

Samassa intialaiskaupassa monasti aiemmin käydessäni tämä sama intialaiskauppias aina oli kommentoimassa pukeutumisestani.,mikä poikkeaa vakiobrittiläisen Man in the white Van-tyypin tuulihousuista,baseball-lippiksestä ja likaisista lenkkareista.
--Again a hat ..are you a Cowboy?
--Where's your Horse?
Kerran ostin Marks et Spencerin naisten osastolta lämpimän kaulahuivin,millaisia myös brittimiehet käyttävät.
Ostin sen rouvani ehdotuksesta.
Intialaiskauppias:
--You wearing ladies' scarf....man?
Minä:
--I don't give a damn as long as it's comfortable and stylish!
Olen monasti jopa ostanut naisten kenkäosastoilta mieleisiäni puolisaapikkaita,jotka traditionaalisilta muodoiltaan näyttävät miesten saapikkailta..ja rouvani kehoituksesta.
Nykyisestä mieskenkämuodista en välitä,koska niiden tyyli muistuttaa enemmän eskimokajakkeja tai inkkarikanootteja pitkillä kärjillään.
Käytössä ne kärjet tuppaavat vielä kääntymään ylöskäsin,että pienin kultaisin tiu'uin niistä saisi käyräteräiset haaremisandaalit...

Freemason Nisa Local
Me and Mrs. John
Kotikulmani Nisa-marketin kaljupäiset intialaiskauppiasveljekset eivät puutu kommentoimaan pukeutumisestani,mutta siitä,kun käyn ostamassa pari kertaa viikossa rouvalleni pussin jääkuutioita.
--Again Ice for your Mrs..Mr. John?
Mrs John filippiinona tykkää jääkylmästä Spritestä ja 7 UPista,oli sitten kesä tai talvi.
Hän lusikoi jääkuutioita suuhunsa desilitran mittalasista sellaisella rouskinnalla,että omia hetuloitakin viiltää kuunnellessani rouvan nektarin ryystämistä.
Jos en satu ostamaan jääkuutiopussia ruokaostoksien lisäksi,niin tummaihoinen srilankalaismieskassa utelee välittömästi:
--No Ice today..Sir?
Minä:
--Not today as I kept a bucket of water outside last night in minus 5 degrees..
--With an ice-pick I am able to make 5 kilos of ice free of charge..
--Your 1 kilo pack of ice costs two pounds 40 pence!
Jos kassassa seisoo intialaisveljesten setä Eric,minua pari vuotta nuorempi kaljupää,niin tämä yleensä tervehtii minua ja rouvaani:
--Mr. and Mrs. John..How are you today?
Minä:
Me and Mrs. John..We got the thing going on..(Lainatakseni vanhaa biisiä Me and Mrs. Jones..).
                                          Billy Paul. Me and Mrs. Jones

Oikeastaan annoin Ericille valkoisen valheen lainauksellani siitä,että minulla ja Mrs. Johnilla olisi vielä päällä sellainen Thing eli seksuaalinen suhde,koska meidän huvipuistomme portit oltiin suljettu jo kymmenen vuotta sitten...
Ei enää jännittävän klimaksista vuoristorataa eikä paljastavaa strippiluolaa..muhkeasta bikinivedenneidosta puhumattakaaan!
Eilen käytyämme melkein ulkomailla..eli kaukana Essexissä Romfordin markkinoilla bussilla numero 5 tulin maininneeksi  Mrs. Johnille kuinka uskollinen minä olin ollut tälle viimeiset 30 vuotta  ja kuinka Manilassa naapurini filippiinoaviomiehet kävivät melkein joka viikonloppu Merville Access Roadin beerhauseissa koppaamassa beermaidejä yöpatjoiksi --melkein rouviensa suostumuksella..
Kysäisin häneltä:
--In our case,if I had done that I believe I would have opened my eyes next morning with a bread-knife blade between my shoulder blades..?
Mrs. John:
--I got all the rights to do it...being then the only bread-winner in the family after you quit your job at King Faisal Hospital in Riyadh...
Mrs.John and Jussi in Saudi 1991
Minä:
--You know very well I had to quit due to the crooked Saudi hospital management,when my blood pressure shot up with enormous work load...
--But our neighbor Butch across the Main Avenue is widely known at Merville Access Road Sugar Daddy of all beerhouses...and Monette..his wife knows it..telling other housewives that as long as he is a good provider..she will look through her fingers..
--Butch is a well-known crooked DPWH (Department of Public Works and Highways) District Engineer,who built his 3 floor house with free..I mean nicked.. government hollow-blocks,cement,aggregate,water and free labor..
Mrs. John:
--You were not anymore a good provider after you quit your job..and I could not accept such infidelity then!
--It's a clause written with indelible ink in our marriage contract...
Minä:
--That contract must have been written in your Ilokano dialect.which I don't understand..
--I thought you married me for my money..when I had a good post of purchasing-financing manager in Saudi.
--Or was it love at first sight?.
Mrs. John:
--Love made me blind then..and your money contributed a bit to that,too..to be honest..as icing on top of the cake..
--No I'm a registered blind in UK...with your meager Finnish pension and my disability allowances..
--Remember that 1970s TV drama Rich Man,Poor Man?
--You were a handsome Scandinavian,clean-shaven,golden-haired and good-smelling guy then...
--Now..a bald old man with a potbelly and smelly feet...
--That was then..and I had a well-paid job as cardiac nurse at Kind Faisal Hospital..I never needed your petrodollars anyway..
--Me and my two elder sisters Lita and Cynthia made bad choices with our husbands..
--Cynthia died young of aneurism and left behind her big-shot Pepsi-Cola engineer husband Raffy with 3 young kids..
--Raffy never got involved in childcare...flying day in day out around the Philippines inspecting Pepsi-Cola bottling plants...
--Never even touched a milk bottle...
--Lita married young in 1969 Billy Boy,an aeronautic engineer..and by today they are still fighting over anything possible and despising each other...
Minä:
--But I'm not an engineer...
Mrs. John:
--Well..you been bragging about how a Man is the best engineer in the world,who is able to create another human being inside a Woman...
Minä:
Well..I heard it from one engineer..
--All of my adult life I've been working with bloody engineers,who regard themselves as the best professionals in the whole world..
--Still I cannot understand  Filipinos' double morality as you are bragging to be devote Catholics..and no divorces allowed by the Church..and you allow your men are gallivanting that way...
--Now it's too late by your permission for me to run after chicks,when I'm suffering of a slipped disc in my lower lumbar and bad knees...
Mrs.John:
--It's up to you..my darling...
--Catch as long as you can..
Minä:
--You really are a crafty one...
--Let me wheel you to the nearest sight-seeing cliff at Southend-On-Sea and park your wheelchair without the brakes on the slope....
Mrs. John:
--It's up to you darling,but before that let me freeze our joint account at Barclay's Bank in Stratford...
--Freewheeling to Heaven!

Mrs. and Mr. John 2012


Ei kommentteja: