tiistai 19. maaliskuuta 2013

Polkuautoilua ja muovimalleja.Jussin autokuva-albumi.

My Little Red Roadster
Kääpiöautoista on melko helppoa siirtyä polkuautoihin.
Melko moni poikalapsi kasvoi polkuautosta fillareiden,mopojen ja moottoripyörien kautta automiehiksi. Joku jäi vauhdinhurmassa ikuisesti moottoripyörän satulaan.
Itse en koskaan omistanut polkuautoa,mutta pyörillä seisovan Kopperi-puuhevosen,jolla vanhempien riesaksi rullasin pappilan lukaalia ympäri. Kopperilla oli etujalkojen välissä puinen pedaalipyörä ja takajalkojen sivuilla pyöräpari,kuten lasten kolmepyöräisissä trikeissa.Silti minusta ei tullut hevosmiestä,vaikka äitikappalainen oli nuorempana Iisalmessa hevosnainen ja teki vielä 50-luvulla päiväkirjaansa Hevosmiehen kalenteriin..Hänen isällään kauppias Kalle Kauppisella oli ollut useita ravihevosia,jotka vaihtuivat tallissa joko myynnissä taikka peliveloissa.
Kalle-ukki oli peluri.
Kasvettuani hiekkalaatikkoikään sain äidin kauppatorilta ostaman punaisen ja vanerista tehdyn kuorma-auton,millä sain rullata sen lavalla istumalla pappilan linoleumilla .Torimyyjillä niitä oli aina isohko määrä myytävänä tamppauskeppien ja pärekorien seassa.

Kalle Kauppisen ravuri 1920-luvulta
1953.Pappilan pihan viemärityöt.
Oikealla Y.Kankon 1946 Chevrolet ja vasemmalla punainen santa-autoni.
Juhart 2011
Suomalaisia puuautoleluja Satakunnan museossa

Pahvinen kuorma-autokokoonpanosarja 40-luvulta

Vanerinen bulldog-lelukuormuri 50-luvulta
1950-luvun leluautot olivat enimmäkseen tehty puusta suomalaisille poikalapsille kunnes Plasto aloitti melko karujen ja valuvikaisten muovisten leluautojen valmistuksen. Pula-ajan eli sotaa seuranneen säännöstelykorttiajan pahvista kuorma-autokoottavaa minulla ei ollut.Sanottiin,että jos lapsella oli vähän puuleluja,että tämän lapsuuden piti olla todella kurjaa.
Ei se minusta niin kurjalta tuntunut,kun Joka Poika-lehden piirustuksista veistelin mökillä polttopuuklapista lapinleukulla 1952-mallista Ford Customlinea,vaikka ohjekuvissa näytettiin brittiläistä Ford Zephyriä.Olin jo silloin poikkeava,että piti lähteä kustomoimaan orginaaliprujuja.Silloin ei tiedetty mitään koko kustomaatteesta poikien rakennellessa enimmäkseen balsaisia ja kumilankapotkurikäyttöisiä lennokkeja eli liidokkeja
Pahvisen Lontoon puzzle-kaksikerrosbussin kokosin vasta v.2005 itä-Lontoon Forest Gatessa Big Benin eli parlamenttitalon kellotornin kanssa.Saudissa ollessani kokosin ison pahvisen Titanicinkin,mikä rikkoutui laivarahdissa muuttotavaroiden mukana Dammamin ja Manilan satamien välisellä merimatkalla.
London Transportin AEC
Routemaster
puzzle-pahvibussi
Polkuautolla on yhtä vanha historiansa kuin ottomoottorilla käyvällä autolla.Automobiilin pioneeriaikoina taitavat kärryntekijät jo 1890-luvulta asti osasivat taikoa kaupattavaksi aitojen autojen pienoisskaalaisia kopioita autoilevien herrasmiesten pojille, Konttausikäiset pikkuherrat pistettiin istumaan niihin kuvattavaksi merimiespuvuissa ja perhealbumiin pistettäviksi.
Ne olivat kalliita leluja,joita myytiin vain kalliiden tavaratalojen leluosastoilla.1920-luvulla autourheilua harrastava isä olisi voinut ostaa esikoispojalleen vaikka Bugatti-polkuauton.Köyhempien perheiden pojat saivat tyytyä itsetekemiin lankunpätkistä,pakkilaatikoista ja lastenvaunupyöristä kyhäeltyihin meniöihin,joista etenkin Amerikassa kehittyi ns "soap-box derby car" eli mäkiauto. Kotikauppalassani 50-luvulla Mäki-Auto ei myynyt polkuautoja,vaan itäsaksalaisia Wartburgeja,jotka kylläkin sahtautuivat joskus mäkiinkin.

1928 Bugatti-polkuauto
30-luvun pula-aikoinakin polkuautot olivat vielä rikkaiden perheiden lapsien mielileluja.Sota-aikana polkuautojen valmistus pysähtyi,koska metalleja tarvittiin kipeästi sotatarviketeollisuuteen,jolloin Suomessakin kampanjoitiin paperi-ja vaatekeräyksien lisäksi alumiini- ja rautaromukeräyksillä.Vanhoista paistinpannuista kirkkomaiden takoarautaportteihin meni yhteiseen hyvään eli sulatettavaksi aseteollisuudelle.
Vasta 1950-luvun nousukaudelta 1960-luvun loppupuolelle asti ketjuvetoisten polkuautojen valmistus ponkaisi pinnalle laajemmassa malli- ja värivalikoimassa.Autoteollisuutta mukaillen polkuautot varusteltiin toimivin ajovaloin,äänitorvin,tuulilasein,kangaskatoin,kromikeihäin, nokkakoristein,valkosivurenkain sekä metallivärein.
Poikien autojen piti näyttää isien autoilta!

Used cars
Juhart 2004
Polkuautoteollisuudessa havaittiin myös uusi markkinarako muidenkin polkuvoimalla maassa,ilmassa ja merellä liikkuvien menopelien valmistuksessa,kuten lentokoneissa,junissa,traktoreissa,raketeissa sekä veneissä että laivoissa. Leluautomarkkinoilla jopa valmistettiin silumiinivaluisia pienoismalleja polkuautoista niille,joilla ei ollut varaa ostaa oikeata isäpapan auton näköistä polkuautoa.
Nykyään polkuautojen valupienoismallit voivat keräilijäpiireissä maksaa yhtä paljon kuin oikeat pedaaliautot.Varttuneimille keräilijöille pienoisvalumalleilla on jonkinlainen tunneyhteys lapsuusajan polkuautoihin,tai siihenkin,ettei itse ollut saanut kovalla vinkumisellaan sellaista edes joululahjaksi.
Ne olivat vielä alkuperäisiä oikeiden autojen pienoisversioita.
Vasta 1960-luvun lopulla poikien kiinnostus avaruusmatkailuun,muovien myös korvatessa peltilelut sekä uudet turvamääräysstandardit lelumarkkinoilla, teki lopun polkuautoteollisuudelle.1970-luvulla muovin korvatessa teräksen perinteiset pellistä koritetut polkuautot hävisivät lelukauppojen vitriineistä ja tavaratalojen leluosastojen linoleumilattioilta.Lasten leluteollisuus jatkoi muovilla eivätkä lelujen muotoilutyylit näyttäneet lapsensilmissä yhtä esteettisiltä kuin alkuperäisissä "aikuisautomalleissa".
                                       

60-luvun omatekoinen mäkiauto

1920-lukuinen aikuisten polkuauto

1930-lukuinen moottoroitu
polkuauto

Austin A40 Devon polkuauto

1950-luvun joululahjat

Venäläinen triangelidraama
Juhart 2004
Polkuautoaikakausi päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin 80 vuotta aiemmin,maailman otettua auton lempilapsekseen.Muovi tappoi polkuautot,vaikka v.1968 Dustin Hoffmanille "Graduate-filmissä" Mrs. Robinsonin mies kuiskasi korvaan tulevaisuuden alasta:
--Plastics..son..Plastics!

1920-luvun mäkiauto
Juhart 2012
Itse polkuautoaikakautta täysin kokematta ja kuolailtuani muiden kaverien pappojensa ostamia polkuvehkeitä päädyin kotikauppalan Suvannon lelu-ja urheilukauppaan ostamaan pussitettuja pienoismalleja,kuten Airfixin T-Fordeja,Jaguar D-Typejä,Aston Martineja,VW kuplia,Ford Cortinoita ja Ford Zodiaceja..eli kaikkia brittimerkkejä. Se oli 1960-luvuna alkua,jolloin vielä Revellin malleja oli vaikea saada.
Kirjahyllyssäni kyllä komeili 1:24-skaalainen koottu Revellin 1956-mallinen Buick Riviera 4-door HT ja 1959-mallinen Ford Galaxie Skyliner 500 Retractable Top.
V.1962 Ruotsin purjehdusreissulla partiolippukunnan Panu-moottoriveneellä Norrtäljeen ostin itselleni Revellin 1962-mallisen Plymouth Fury hardtop-kokoonpanomallin.Samanlainen,vaikkakin Saudista ostettu pienoismalli on pakattuna Manilassa lähetettäväksi Lontooseen satojen kirjojen ja diecast-mallien kanssa.
Revellin Fury-laatikosta muotoilin suomalaisen ja neliovisen Plymouth Savoy-poliisiauton.

1962 Plymouth Savoy
Koottavien autojen kokoelmani oli karttunut 1960-70-luvuilla melkein sataan kappaleeseen ja lahjoitin ne siskonpojalleni muutettuani Saudiin,missä ryhdyin rakentelemaan niitä lisää.
90-luvulla keskityin enemmän oikeiden autojen rakenteluun,siirtymällä lisäksi Corgin ja Matxchboxin valumallien keruuseen.Nyt Lontoossa olen saanut uudemman kärpäsen koota vanhoja Airfix-malleja,jolloin rengas on kiertynyt kurkun ympärille ja takaisin lapsuuteen.Laatikossa odottaa kokoamista Airfixin Spitfire Submarine ja Revellin Mercedes-Benz 560 SEC pienoismallilaatikot. Olen jo suomalaistanut yhden Airfixin Messerschmitt Bf109E-3:n suomalaiseksi G-versioksi ja edessä on vielä Airfixin brittiläisen Flying Arrowsin akrobaattilentueen Gnatin muuttaminen Suomen ilmavoimien väreihin.
Sen MB 560 SEC:n ihan oikean aikuismallin olin hankkinut esimiehelleni ja LWP:n johtajalle Reino Nurkalle v.1987 Riyadhin autosukilta..Auto oli juuri tuotu lentorahtina maahan talvirenkain Sveitsistä ja lähetin sen Saudian rahtijumbolla takaisin Sveitsiin Reinon käyttöön.
Minulle saavat nykyään riittää muistot ja muistojen pienoismallit.
Sähkökäyttöistä invaskootteria en silti aio hankkia ikäni sielua kaivelevassa polkuautodilemmassani.
Kävelen niin kauan kun kintut kestää..

1956 Buick Riviera 4-d HT

1959 Ford Galaxie 500 Skyliner Retractable Top

1962 Plymouth Fury 2-d HT


Ei kommentteja: