SUDEETTISALOLAINEN: Merkillisiä automerkkejä.Kääpiöautoista ääliöautoihin.

Kääpiöautokauppa
Juhart 2011

1960-luvun alkupuolella pääsin kerran Bernoullin Makan kolmipyöräisen ja haalistuneenoranssinpunaisen Messerschmitt Kabinenrollerin kyytiin korkealta Lukkarinmäeltä eli Klockarbakalta alas Lukkaristen pappilaan.Ajomatkan jouduin istumaan Makan selän takana kuin oikeassa "mersuhävittäjän" kabiinissa,missä olin saada melkein paniikkikohtauksen sisätilan ahtaudesta ja läpinäkyvästä kuplakatosta,minkä sisään kadulla ohikulkijat voivat nähdä yläviistossa.Maka sompasi "mersuaan" lentokenamaisella ratinpuolikkaalla.rysäyttelemällä vaihteita piikkiin kajuutan seinässä seisovasta valitsimesta Tunsin itseni aluksi lentäjä-ässäksi,mutta katuvilinään laskeuduttuamme huomasin olleeni puolialaston pleksilasikupolin alla ihmisten katseista ja mahdollisesti kavereidenkini pilkan kohteena.
Tänä päivänä olisin päinvastoin ihailun kohteena entisöidyn Messerschmitt Tigerin puoliratissa.

Kaksi Messerschmit-spesiaalia

Nykyään jossain erikoisessa autopula-ajan nostalgiassa Kabinenrollerista on syntynyt kallis kulttiauto.Hyvistä Isetta-malleistakin saa maksaa käytetyn Jaguar XJ6:n hinnan.
Britanniassa halvimman ja entisöimättömän ns. Basket Case-Kabinenroller KR200:n voi saada omakseen 4000:lla punnalla.
Kabinenrolleria sai ajaa Suomessa moottoripyöräkortilla ,jolloin vaunun nokkaan ja perään sai ruuvata kapeakirjaimiset moottoripyörärekisterilaput.Vaihteita oli eteen neljä ja samasta sapluunasta neljä takaperin.
1950-luvun kauppalaan ilmestyi muitakin kääpiöautoerikoisuuksia,kuten kolmipyöräinen BMW Isetta-kupla-auto sekä pari nelipyöräistä ja varpusenharmaata Goggomobilea.Kauppalassa ajeli jo niihin aikoihin yksi kolmipyöräinen katettu invaliidimoottoripyörä "mikroautopioneerina".Mikroautoiksi kylläkin kutsuttiin niitä McCullogh-moottorisahakoneilla savuttavia ja polkuauton kokoisia kotitekoisia ratakilpa-autoja,joista moni suomalainen formula-ajaja oli aloittanut uransa.
Goggomobil tuntui jo melkein pikkuautolta "Mersun" ja Isetan rinnalla,vaikka Goggon varustelu oli melko spartaanista verrattuna Volkswagen-kuplaan,jota autonostajapiirissä katsottiin melko niukasti varustettuna.

6 legs and 3 wheels.BMW Isetta
Juhart 2002

Kääpiöautomalleja

1936 Dymaxion,vuoden 1960 pisara-auto

Koko kääpiöautoajatus ei sinänsä ollut uusi 1950-luvun ideanpoikanen.

1920-luvun Britanniassa autojen hevosvoimaverotuksesta johtuen useat pikkupajat ryhtyivät valmistamaan kevyitä "cyclecar"-autoja,joidenka voimanlähteinä käytettiin yksisylinterisiä moottoripyörämoottoreita.Ne olivat kevytrakenteisia moottoripyörävantein ja -renkain varustettuja kinnereitä.Osa jopa oli kolmipyöräisiä,kuten 50-luvulla esitellyt ensimmäiset kääpiöautot.
Jopa amerikkalaiset olivat keksineet oman kolmipyöräisen Davis-"mikroautonsa" 40-luvun lopulla,joka muistutti sen ajan flashgordonimaista avaruussukkulaa.Davisissä oli yksi kääntöpyörä sekä Fordin sivuventtiilinen V-kahdeksikko edessä.Siitä ei koskaan tullut myyntimenestystä jäädessään muutaman kappaleen valmistussarjaksi,jopa muutamalla muulla moottorivaihtoehdolla.

Davis,kolmipyöräinen divaanisedan

Stout Scarab

Omaan kategoriaansa laittaisin sen ns."Oddball car"-luokkaan (ääliöluokka),johon kuuluisivat sellaiset kummalliset amerikkalaiset 30-lukuiset keksinnöt,kuten takamoottorinen (Fordin sivuventtiili-V8) Stout Scarab ja sikarimainen v-1936 Dymaxion,jota mainostettiin v.1960 autona.V.1939 New Yorkin maailmannäyttelyn GM:n Futurama-paviljongissa esiteltiin dioraamassa hyvin samankaltaisia satelliittiohjattavia pisarmaisia menijöitä vuoden 1960 autoina.
Amerikkalaisilta ei loppunut edes 70-luvulle mennessä erikoisten ja äärettömän rumien erikoisautojen valmistaminen.Kaliforniasta tunnettiin kyllä Custom car-rakentajat George Barris ja Ed Roth Batman-autoista Monkees-bändin Pontiac GTO:hon.Rumuuskin voi olla kaunista vain katsojan silmissä!

1966 Batmobile.Barrisin 40-lukuisen Lincoln Futuran muunnos

Lincoln Futura

Monkees Pontiac GTO

Omituisin mielikuvituksen tuote oli v. 1967-79 Mohs Ostentatienne Opera Sedan,mikä irvisteli ylileveällä cadillacmaisella kromisuullaan ja takaa astuttavalla sisäänkäynnillä.Mohs Aeroplane Corporation valmisti tilauksesta International Harvesterille customautoja.
2.6-tonnia painava Ostentatienne poikkesi kaikista firman customautoista 19.600 dollarin ostohinnalla (FOB),Ming-tyylisiin lattiamatoin,jääkaapein ja vetytäytteisin renkain.Autoja valmistui vain 1 kappale.

Mohs Ostentatienne Opera Sedan

Sama takaa.

Suomessa sodanjälkeisinä vuosina jopa partiolaisten Joka Poika-lehdessä kehoitettiin nuoria poikia rakentamaan omia ns. "vaihtoehtoautoja", poljettavia polkupyörärenkaisia kinnereitä eli velopedejä,joilla pääsi polkemaan kesälomamatkoilleen vaikka tyttöystävän kanssa (lisävoimanlähteenä).
Nykyiset velopedit omasta mielestäni muistuttavat oudonlaisesti amerikkalaisia 1950-60-luvun isonnettuja mäkiautoja (soap-box derby cars).
Mäkiautourheilu Amerikassa oltiin keksitty jo 1920-luvulla,paisumalla valtakunnalliseksi kisaurheiluksi.

1920-lukuinen mäkiauto
Juhart

BMW Isetta,palatakseni kääpiöautoihin,oli italialaisen Iso-tehtaan ideanpoikanen ja jonka tuotantokoneet myytiin v.1955 Bayersishce Motorenwerkelle,Ison keskittyessä Iso Rivoltan valmistukseen.

Isetta-nimi vastaa diminutiivimuotoa Isosta eli pienempää Isoa.Sitä valmistettiin lisenssillä Italian lisäksi Espanjassa, Ranskassa,Belgiassa ja Brasiliassa.Isettasta oli myös nelipyöräinen versio ja 60-luvulle mennessä siitä oli kasvanut BMW-merkkisenä 600-malli.minkä sivulla oli jo matkustajille tarkoitettu sisäänkäyntiovi.BMW 600 olikin viimeinen tehtaan kupla-automalli ennen uutta takamoottorisen ja ihan auton näköisen BMW700 -mallin esittelyä. Suomen Postilaitos Helsingissä käytti BMW Isetta 600-malleja tovin jakeluautoinaan.
Isettasta ollaan valmistettu jakeluautoversioitakin Autocarro-nimisinä,umpimalleina ja avolavaisina,jopa paloautonakin.

BMW Isetta 600

1963 Postin BMW Isetta 600.
Filmi 3 kaupungin kasvot

1965 Trojan 200

Saksalainen Heinkel valmisti isettamaista kupla-autoa,jota Britanniassa valmistettiin lisenssillä Trojan-merkkisenä.
Trojan (1914-65) taasen on yksi merkillisimmistä brittiläisistä cycle car-automerkeistä,joka mainosti v.1927,että Trojan Touringin osto on halvempaa kuin nahkakenkäparin hankkiminen eli halvempaa kuin käveleminen.Auto oli erikoinen rungoton ja pellistä prässätty kolmiovien ja venekorinen Touring-malli,minkä istumalaatikon alla pärisi nelisylinterinen ja kaksitahtinen 1527-kuutioinen moottori varustettuna kahdella palokammiolla,neljällä männällä ja kahdella kampiakselilaakerilla.Kaasuttimen lisäksi muuta roinaa ei löytynyt konepellin alla.

1927 Trojan 3 Door Tourer

1950-luvun Trojan-pakettiauto Perkins-dieselillä

Hyvässä alamäessä sillä voisi päästä lähes 60 kph:n vauhtiin.
Trojanit tunnettiin vielä 1950-60-luvuilla jakeluautoina,vaikkakin alitehoisina,kuollen isompien merkkien laajemman tarjonnan alle.Trojania ei pidä sekoittaa saman nimiseen Trojan-kondomimerkkiin,joka esiteltiin Britannian markkinoille v.1927. Oikea Trojan-auto ei silloin käyttänyt vielä sisäkumeja.Trojanit olivat kuuluisia umpikumirenkaistaan.

Trojanin kaksitahtinen ja 4-sylinterinen moottori

Kotikauppalani uusiksi ihmetyksiksi Isettojen ja mersujen lisäksi saapuivat ne pienipyöräiset Goggomobil T250-pikkuautot.Muistan niitä tulleen ainakin kaksi kappaletta.Jollen väärin muista,niin Saloran teknikolla Katajan Penalle oli yksi ja toinen Alhon Epalla,kuuluisalla partiolaisella ja ekonomilla,joka itseironisesti kutsui itseänsä Kameliksi lyhytkasvuisuudestaan ja selkäviastaan.Muistan Epan ennen Goggonsa ostamista ajelleen kolmipyöräisellä invamopollakin.Katajan Pena taas myöhemmin osti nätinpunaisen ja muiskusuisen Goggomobil TS250-Coupenkin,kunnes siirtyi 60-luvun alussa punaiseen Fiat 850 Sportiin,siihen kauniiseen Coupe-malliin.

Glas 1700

Pienessä Goggomobil T250-mallissa alunperin oli vakiovarusteena yksi tuulilasinpyyhin,kaappariovet sekä liukumalliset sivuikkunat.Myöhemmin auton sai kaksilla pyyhkijöillä ja kampi-ikkunoilla sekä edestä saranoiduilla ovilla.Lisäksi sitä tehtiin pakettiversiona ja Australiassa Dart-urheiluautona.

1959 Goggomobil Dart

1963 Goggomobil T400 Transporter

Hans Glasin Goggomobileja alettiin valmistaa v,1954,

Glasin mallit myytiin BMW:lle v.1966. Glas 1700-mallin kuuluisa kaareutuva "koiranjalkatakasivuikkuna" siirtyi myös BMW-malleihin tunnusmerkiksi. Kotikaupunkini Jännäreillä,kinonpitäjä- ja vaateliikeomistajaperheellä oli Glas 1700 ennen,kuin vaihtoivat sen Alfa Romeo 1750 Berlinaan.

Goggomobil T250

Goggomobil TS250

Velorex

Yhtenä kummajaisena itäblokin maista oli tsekkiläisvalmisteinen Velorex (1943-73),mikä kolmipyöräisenä ja lentokonemaisesti kangaskatteisena päristeli CZ 175- ja Jawa 350-moottorisina Prahan kaduilla proletariaatin menopelinä. Suomeen ei ilmeisesti saapunut yhtään Velorexiä virallisesti Veloexportin kautta.V.1971 Velorex esitteli nelipyöräisen ja muovikorisen 435-0-mallin,mutta tehtaan tuotanto laantui kysynnän puutteesta,samankokoisen itäsaksalaisen Trabantin vallatessa pikkuautomarkkinat.

Velorex 435-0.Tuulilasi muistuttaa kovasti Skoda Octavian vastaavaa.

Intiastakin käsin oltiin oltu halukkaita Velorexin koneiden ostoon v.1975,mutta koko tuotantokoneisto oltiin jo keritty tuhoamaan.
Kolmipyöräisten autojen valmistus oli lisääntynyt sodanjälkeisessä Saksassa myös jakeluautorintamalla.
Vidal & Sohn Tempo Werke GmbH valmisti kolmipyöräisiä ja kevyitä jakeluautoja vuoteen 1957 asti,jolloin intialainen Force Motors,myöhemmin nimetty Bajaj Tempo Ltd osti tuotantokoneiston.Intiassa niitä vielä tänäänkin valmistetaan autorikshoina ja tavara-autoina.
Britanniassa oli samoin vaikuttanut keskiraskas kolmipyöräinen Scammel Scarab-kuorma-automerkki,minkä Scarab-mallia näkyi Helsingin puhtaanapitolaitoksen harja-autoinakin.
Stockmanin tavaratalollakin oli niitä varastojen ja tavaratalon välisinä vetureina.Scammelin muovikorista Highwayman-mallia ei Suomeen koskaan tuotu.
Scammel tuli kylläkin kuuluisaksi raskaista nelipyöräisistä kuorma-automalleistaan
Scammel Scarab-nimellä ei ole tiedettävästi mitään muuta yhteyttä amerikkalaisen 1930-lukuisen Stout Scarabin kanssa kuin ,että ulkonäöltään kummatkin muistuttavat sittisontiaista,
Olettaisin Scarab-nimen vastaavan värikästä ja ahkeraa. suomalaista sittisontiaiskuoriaista.