perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pinish the Pinnish.Jatkoa.Suomalainen Manilassa.Filsukirjeet.

1960-luku Angelesin Lolita-yökerhon tanssitytöt
ja Clark Airbasen jenkkisotilaat

Yapayukit ja Eton-britit

Molave Park-asuinalueellani sain melkein yksin asua ainoana ulkomaalaisena ainakin 1990-luvun lopulle saakka.Naapuriin aivan Molave Avenuen taloni vastapuolelle ja koripallokentän varteen Ipil Steetille eräs yökerhotanssijafilipinan nainut japanilaisherra rakensi kaksikerroksisen ja pitkän tiilitalon,missä makuuhuoneitakin oli tusinan verran. Japanilaismiehet yleensä naivat näitä Yapayuki-tanssijattaria,koska filipinanaisesta saa hyvän rouvapalvelijattaren,joka lusikalla syöttää herraansa ja pukee tämän aamuisin jopa kengännauhat solmien.
Toisen yapayuki-tanssijattaren oli nainut Molave Avenuen yläpäässä talon vuokrannut britti,joka asenteli manilalaisiin discoihin vilkkuvia valosysteemejä.
Pariskunnnan omassa talossakin valot vilkkuivat ja ovia lyötiin perässä tapellessaan alinomaan..tietysti filipinanaisen mustasukkaisuudesta ja brittiaviosiipan uskottomuudesta.
Itse oman arviointini perusteella ..ja rouvanikin kritiikin pohjalta katsoin filipinarouvan kuuluvan maalta pääkaupunkiin tulleeseen atsai-kastiin eli piikaluokkaan,jollaisiin moni amerikkalainen ja eurooppalainen turistimies sekaantuu humalapäissään. Näitä isäntäväeltä karanneita piikoja löytyy Manilan Ermitan Mabini Streetiltä baarineiteinä,joita puolenyön jälkeen saa vuokrata  yökerhon managerille maksetulla tuhannen peson "Bar Finellä" eli baarisakolla omiin tarkotuksiinsa.
Yhden kerran kävin helssaamassa tätä brittiä kotonaan,mutta lyhyen keskustelun pohjalta mies ei ollut edes kaveruuden arvoinen ylimielisellä britti-imperiumiasenteellaan.
Samanlaisia brittiherroja olin jo tavannut Saudissa oman firmani insseinä,jotka Eton-kravatteineen ja valkoisin prässipaidoin liukuivat maitoteemukit kädessään pitkin toimiston käytäviä.
Britti-inssit kestivätkin palveluksessa puoli vuotta,kunnes lähetettiin kotiin suomalaisfirmasta..tosin siitä,että brittispeksillä saatu 500 vuoteen Dammanin sairaalaprojekti pantiin hyllylle Saudin terveysministeriössä.

2000.luvun Bonamine-mainos..
Biyahilo..matkapahoinvointi
Bonaminea huimaukseen

Bernyn ja Patin sekä minun seuraani viikonloppuviettoihin liittyi myös Bernyn läheinen kaveri Roger,joka työskenteli GMA-telvisiokanavan tuottajana.
Rogerin nuorin tytär oli mennyt naimisiin varakkaan tokiolaisen liikemiehen kanssa,joka rakennutti tuoteelle vaimolleen uuden villan Manhattan Streetille aivan Patin taloa vastapäätä ja Bernyn sarisarikaupan viereen.
Tupaantuliaisissa miespuolisille kutsuvieraille ja kutsujen viihdenumeroksi japanilaisaviosiippa järjesti San Miguel-kaljanjuontikilvan,missä voittajaksi laskettiin se,joka nopeimmin kaataa kaljapullon kurkkuunsa yhdellä kulauksella ja hengittämättä.
Minä voitin kilvan Bernyn kertoessa hurraavalle ja käsiään taputtavalle yleisölle,että tämä Finn juo kaljaa kuin vettä..
Palkinnoksi sain 1000 pesoa,mikä silloin 90-luvun alussa oli iso rahapotti..
Rogerin avulla päädyin filmitähdeksikin.
Hän yllytti minut Informatix-mainosfirman studiolle Bonamine-mainokseen ulkolaiseksi tohtoriksi suosittelemaan Phizerin pillereitä matkapahoinvointiin ja huimaukseen.
Siitä televisiomainoksesta sainkin kuulla paljon,vieraiden ihmisten pysäytellessä minut kadulla utelemaan,että minäkö olen se Bonamine Man.
Yleensä vastasinkin olevani se toinen mies..Marlboro Man.
Asuinalueeni jokainen asukas tunsi minut Bonamine-tohtorina.
Kuvauspalkkiokin oli päätä huimaaava..20.000 pesoa parin tunnin filmauksesta.,kun tavallinen rakennusmies ansaitsi silloin 200 pesoa viikossa.
1966-mallisen mustan Mercury Comet Caliente-avoautonikin olin ostanut pari vuotta aiemmin 30.000 pesolla,mikä nykyrahassa vastaisi enää 450 puntaa.

Muukalaislegioonalainen
Juhart
Legioonalaistautia ja Absolutia

Yhdeksi hyväksi kaverikseni tuli sattumalta saksalainen Alois Schulz,entinen muukalaislegioonalainen,joka oli Bonnissa nainut Yhdysvaltojen suurlähetystössä työskennelleen filipinan.
Alois oli entisiä Puolan saksalaisia,joka entisenä ja omien sanojensa mukaan pakkovärvättynä 17-vuotiaana Hitler Jugend-poikana sodan jälkeen kaverinsa kanssa matkusti Marseillesiin muukalaislegioonan toimistoon värvättäväksi. Marokossa hän Abu Abbasin tukikohdasta koulutuksen perästä palveli radioauton radistina eli Funk-ina ajamassa takaa arabialaisia erämaarosvoja.
V.1949 hänet lähetettiin muukalaispataljoonan kanssa Ranskan Indokiinaan,josta myöhemmin tuli se Vietnam.
Tutustumisen pohjalta Alois ei tuntunut lainkaan miltään entiseltä natsilta,vaan tyypilliseltä saksalaismieheltä,jonka pinna paloi alinomaan Mercedesin ratin takana manilalaisen liikenteen sekasorrosta..."Keine Ordnung!"
Beirutin taksimersun perä
Hän muistutti jotenkin näkemääni 60-luvulla tehdyn Odessa File-filmin vanhoilta hopeahiuksisilta saksalaisherrasmiehiltä,joita John Voightin näyttelemä reportteri ajoi takaa mersukabrioletillaan .Herrat olivat epäiltyinä vanhojen natsien salaliitosta uuden IV Reichin perustamisessa.
Meitä Aloisin kanssa kylläkin yhdistivät ensimmäisenä Mersut,koska itselläni oli luunvärinen bensiiniperusmersu ja hänellä maruuninen viisisylinterinen dieselmersu.
Alois asui meiltä vähän kauempana Mervillen Copenhagen Streetillä,minne viikolla ajoin "Beirutin takismersullani" päiväkahville.Astmaatikkona Alois poltti ketjuna valkoista amerikkalaista Marlboroa ja minä taasen filippiiniläistä menthol-Hopea.
Kysäisinkin kerran oliko hän koskaan maistanut saksalaissotilaiden kuuluisaa Junoa,mitä isäkenttäpastorikin oli saanut rintamalla Waffenbrüdereiltään sodassa.
Alois lyhyesti oli vastannut kahdella kielellä,saksalla ja legioonalaisten ranskalla:
--Scheisse!
--Merde!
--Gitanes und Gauloises waren viel Besser!


Nokia connecting people

Suomalaisia Manilassa en tavannut montaakaan.
Yhden yksinäisen suomalaisinssin tapasin kerran liikenteessä yhdellä Caltexin bensa-asemalla ja pyysin tätä käymään Molaven talossani vierailulla.
Hän ajoikin mersuni perässä kotiini ja verannalla tarjosin tälle ruotsalaista Absolut-vodkaa,mistä tämä ei kovinkaan lauennut puhumaan leppoisia.
Se tapaaminen päättyikin lyhyeen enkä kaipaillut toista tapaamista..
Olisikohan inssi edes lauennut pölöttämään pehmeitä suomalaisesta Koskenkorvasta?

1980-luku Ayala Avenue
Suomalaisia kylläkin tapasin Manilan Suomen suurlähetystössä Makatin Ayala Avenuen varrella sijaitsevan lasiliiketalon 14. kerroksessa.
Sinne kun nousi ylös niin aulassa oli vastassa Baby Armalitea kantava filippiinoturvamies.
Lähetystön suomalaisessa minimaaliarkkitehtoonisessa odotushuoneessa filippiinonaisvirkailijakin istui luodinkestävässä plexilasipöntössä ja kun pyysi tapaamista suomalaisvirkailijan kanssa,niin sellainen auringonpolttama punanahkainen ja kesakkotuttinen varakonsulitar tuli pankkiholvimaisen rautaoven takaa utelemaan,että mikä suomalaisella oli oikein hätänä..
Passin uudistamista minä vain oli pyytämässä.
Varakonsulitar sitten pyysi minua menemään plexilasipöntölle,mistä filipinavirkailijatar työnsi pienestä postiluukun kokoisesta lävestä lomakkeet täytettäväksi..
Panssarioven sulkeuduttua se varakonsulitarkin oli hävinnyt.
Perään se oli jättänyt Versacen parfyymivanan leijumaan keskusilmastoinnin viilentämään ambienssiin.
Lomakkeet täytettyäni kahden passikuvan kera laukasin virkailijattarelle:
--Is it only Nokia that is connecting these frozen people here?!
Virkailijatar vienosti hymyillen kuiskasi lasimikrofooniin:
--Opo..Sir!Yes,Sir!



1966 Hilariot Forbes Parkin
asunnon verannalla
Yhden kerran sain kutsun Suomen suurlähettilään Forbes Parkin miljonääriasuinalueella sijaitsevaan virka-asuntoon Itsenäisyyspäiväjuhliin.
Odotin siellä tapaavani muistakin suomalaisia.
Samalla asuinalueella Millionaire Rowilla Hilariotkin aikoinaan asuivat (Armi ja Gil) 50-lukuisessa ultrmodernissa bungalow-tyyppisessä luksusvillassa.
Vastaanotto suurlähettilään virka-asunnossa oli sellaista jäykän korrektia suurvisiirin seistessä frakissa ja kultaketjut kaulassa rouvansa juhlailtahameen helman päällä.
Minua pari kätteli puoliviileästi enkä itsekään itseni esiteltyäni voinut tehdä muuta,vaan painua alakerran terassille väkijoukkoon,joka koostui suomalaisista,eurooppalaisista,amerikkalaisista ja filippiinovieraista.
Mukanani kättelyssä oli Manila Intercontinental-hotellin aulassa tapaamani filippiinoliikemies ja Filippiinien armeijan evp.eversti.
Fidel Ramos
Tarjoilu oli antoisaa terassilla,etenkin väkijuomapuolella ja filippiinoseuraani tuppasi kättelemään jopa entinen Filippiinien presidentti Fidel Ramos eli Mr. Tabaka,jonka tapana oli aina pitää sormissaan polttamatonta Tabacalera-sikaaria.
Ramos oli ollut Marcosin aikana Philippine Constabularyn komentaja,West Point-koulutettu kenraali ja kooltaan päätä minua lyhkäsempi.
Kättelystä minua tönittiin sivuun,suomalaisten Nokian ja Wärtsilän inssipomojen tungettua käsiään ex-presidenti sikaarikouraan.Vetäydyinkin filippiinoeverstin kanssa hämilläni yhteen sivupöytään keskustelemaan päivän politiikasta.Kerroin tälle vaimoni sedän olevan Uncle Rudyn,Rodofo Biazonin,senaattorin ja entisen Filippiinien puolustusvoimien komentajan,jonka hänkin tunsi hyvin oltuaan 70-luvulls Biazonin komennuksessa liennyttämässä Mindanaon saarella moromuslimikapinallisten riehuntaa.

Uncle Rudy and Gringo

Uncle Rudy puolustusvoimien
 komentajana
Uncle Rudy oli vaimoni äidin eli Catalina-anoppini siskon poika,vaimoni muistllessa,miten Uncle Rudy 50-luvun alussa oli kadettina Baguion Philippine Military Academyssä.Rudy kadetinunivormussa ja jäykkääytöksisenä istui dela Cruzien vaatimattomassa illallispöydässä syömässä robottimaisin elein Mama Catalinan valmistamia Lutong Bahay (kotiruoka)-menyitä.
Aina kun tapasimme Uncle Rudyn Manilassa mm. hänen äitinsä syntymäpäivillä Pasay Cityn kapealla sivukujalla sijaitsevassa talossa,hän kävi ensimmäiseksi puristamassa sormillaan Gerry-vaimoni nenää,miten hän oli aina tehnyt silloin.kun Gerry oli vielä baguiolainen pikkutyttö.
Uncle Rudy yleensä saapui turvamiesten kanssa isolla Makatin maasturilla Nissan Patrolilla kutsuihin,turvamiesten ensiksi tunnisteltua kadun ja talojen olevan turvallisia senaattorin ja kenraalin saapumiseen.
Kerran tällaisessa tilaisuudessa Uncle Rudy astui ensiksi talon etupihalla San Miguel-olutta nauttivien sukulaismiesten seuraan juomaan pullollisen kaljaa ennen ,kun hän astuisi sisälle suvun naisväen ympäröimäksi.

1952 Gerry Baguiossa pikkulikkana


Gringo Honasan
Silloin v.1987 oli ollut melko levotonta ja RAM-upseerit (Reformed Army Officers Movement) oliva yrittäneet coup d'etatia Corazon Aquinon hallinnon kaatamiseksi. Biazonin entinen oppilas sotilasakatemiassa eversti Gringo Honasan oli johtanut epäonnistunutta vallankaappausta ja piiloutunut jonnekin Manilaan.
Uncle Rudy oli pyytänyt silloin Honasania riisuutumaan aseista aivan paikan päällä ja antautumaan hänelle.
Upseeriveljeyden ansiosta Biazon oli ilmeisesti päästänyt Gringon vapaaksi.
Kysäisin Uncle Rudyltä ihan leikilläni,missä se Gringo nykyään piileksii.
Uncly Rudy vastasi virne suunpielissä:
--He's hiding in the hills...
Minä:
--Which hills?
Uncle Rudy:
--Greenhills...
Greenhills on Manilan San Juanin kaupungin rikkaiden asuinalue..

Jatkuu..


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

"Pinish the Pinnish" (Finish the Finnish).Suomalainen Manilassa.Filsukirjeet.


Gene de los Santos,nuorimman tyttäreni
poikystävä Suomi-fäninä

Manilasta tai Filippiineistä en tiennyt paljoakaan,kunnes tutustuin yhteen filipinapankkineitiin kirjeenvaihdossa Saudi Arabian Jubailissa 80-luvun alkupuolella.
Suomalainen koulu oli kylläkin antanut minulle paremman maantieteellisen ja historiallisen kuvan jo lapsesta asti maailman maista sekä kansoista kuin monille muille eurooppalaisille muksuille,amerikkalaisista puhumattakaan....
Filippiineistä tiesin,että sen pääkaupunki oli Manila ja sitä ennen Quezon City,joka nykyään kuuluu Metro Manilaan yhtenä sen kaupunkina.
1953 Armi Kuusela,
Miss Universum
Kaikki Suomessa tiesivät myös,että v.1952 Miss Suomi ja v.1953 Miss Universum oli nainut komean ja rikkaan filippiinokultapojun Virgilio (Gil) Hilarion..
Lisäksi Salon kauppalan kirjastosta lainaamastani sotaopuksesta olin lukenut II Maailmansodan Tyynenmeren sodasta,että japanilaiset olivat heti Pearl Harborin yllätyshyökkäyksen jälkeisenä joulukuun 8. päivänä 1941 hyökännyt Filippineille Lingayenin lahdella.

Asetuttuani Manilaan ja naineena Baguion vuoristokaupungissa syntyneen filipinasairaanhoitajattaren kanssa v.1984 omaan Molave Parkin taloon Manilan Paranaquen kaupungissa,aloin oppia tuntemaan filippiinoja ja heidän maataan paremmin.
Taakse olin jättänyt sen bicolilaisen pankkineidille rakentamani amerikkalaisen aurinkotaloni,punaisen MacArthur-jeeppini sekä muutaman tuhannen taalan kipukorvauspaketin eron päälle.Ero tapahtui paperilla yhtä kivuttomasti kuin siviilivihkiminenkin paikallisen tuomarin allekirjoituksella ja leimalla sekä korillisella San Miguel Ginebra giniä.
Kivuliaampaa ja hälyttävämpää Amerikan entisessä Villissä Idässä oli bicolilaisen Pielago-heimon chilipippurilla maustettu temperamentti,missä mustasukkainen ex-aviosiippa voisi pistää kakkupuukon vieraan ja etenkin vihollisheimolaisen ilokanonaisen syliin erehtyneen muukalaismiehensä lapaluiden väliin.
Sattumoisin  kuullessani ex-rouvani puhelun vanhimmalle veljelleen Riyadhiin korvissani soi pitkään tinnituksen päälle tämän karjunta :
--Pinish the Pinnish..Lopeta se suomalainen!
--I told you not to marry an Alien Puti!(Puti--valkoihoinen)
Se "Pinish" ei siis viitannut miehen libidovektoriin,mutta sitäkin oltiin kauttarantojen uhattu katkaista.
Lisäkiusaksi ex-rouvan vanhin broidi Riyadhissa soitteli minulle konttoriini tappouhkauspuheluita..
Korvissani lisäksi alkoi soida Juice Leskisen v. 1980 laulaman biisin sanat:
--Elämästä ei selviä hengissä..ei ainakaan toisen kengissä..
                                             1980.Kautta aikain.Juice Leskinen

1976 Rich Man,
Poor Man
Monet filippiinot lausuvat F- kirjaimen P:nä ja heidän tagalog-kielessään.
Pampangan provinssin alkuasukkaat lisäksi sotkevat F- ja P- kirjaimet täysin sekaisin lausumalla kotiprovinssinsa nimen  Fanfanga-na ja päinvastoin Foreman-sanan Poreman-ina..
Itse pampangalaisesta kielisolmusta muistiini tuppasi väkisin 70-luvun jenkkitelevisiosarja Rich Man ,Poor Man..missä rikasta miestä näytteli Peter Strauss ja köyhää Nick Nolte.
Todellisuudessa myös Filippiineillä rikkaiden ja köyhien miesten välissä yhä avautuu melkoisen syvä kuilu..
Filippiinit maan nimenä oli alunperin espanjalaisilta saatu Las Islas Filipinas eli lyhyesti lausuttuna Pilipinas..ja vielä lyhyempänä taglish-versiona (tagalog-english-hybridikieli Manilassa) vain pelkkä Pinas.
Niistä ajoista lähtien espanjalaiset olivat herrakansaa ja illustradofilippiinot (alkuasukkaat) sitä köyhää.
Nykyään Filippiinien rikkaat ovat filippiinokiinalaisia ja köyhät yhä alkuperäisiä filippiinoja..

Loppukaneettina eroni syynä oli lisäksi ex-rouvani veljien häpeilemätön taloni,autoni ja muun omaisuuteni hyväksikäyttö,tajuttuani naineenikin rouvani lisäksi koko hänen jatketun sukunsa.
--Mabuhay--Welcome to an Extended Filipino Family!
Filippiinosukuun yleensä lasketaankin kaikki sedät,tädit,serkut,pikkuserkut jne kotiprovinssin kaukaisimmista barrioista

Virtsaaminen tässä kielletty
Tutustuessani Manilan taloni Molave Parkin naapureihin ja tavan mukaan istuessani miesväen kanssa kutsuissa miesosastolle kuuluvassa pöydässä etupuutarhassa taikka verannalla, ensimmäisenä huomautuksena suomalaisuudestani oli:
--Finnish Miss Universe Armi Kusela (sic) married Gil Hilario..a Filipino Real Estate Magnate!..ja lause sanottiin oikein F-kirjaimin,joskin Armista oli muotoutunut Kusela.
Tietysti korjasin nimen Kuuselaksi,mainitsemalla filippiinoversion viittaavan tagalogin Umihin-sanaan eli virtsaamiseen.Filippinomiehethän yleensä kuseskelevat melkein missä tahansa: harkkotiiliseiniä,autonrenkaita,palmupuun runkoja tai mitä tahansa pystyssä olevaa objektia vastaan.
Jotenkin filippiinotavat muistuttivat kaukaa nuoruudessani tyhjennyksiämme renkaille Perniön tien varressa ajaessamme kaveriporukassa vanhalla Opel Kapitänillä Kisakallion lavalle tansseihin,vatsat täynnä neljän tolpan olutta...
Manilassa tottuu näkemäänkin melkein jokaisessa tyhjässä seinässä kieltokilpiä "Bawal umihi dito!"--"Virtsaaminen tässä kielletty!
Kieltotaulut eivät estä filippiinoja rikkomasta lakia,enemmänkin lisäävät kieltojen rikkomista uhallakin.
Filippiinot lisäksi ovat kuuluisia kaikkien rikkaiden symbolien,kuten loistoautojen lakkamaalipintojen viiltämisestä puukonterällä taikka betoninaulalla..

1960-luku.Magnolia-jäätelökauppias
Manilassa
Miss Universum-kaneetin lausujasta Berny Abejuelasta sattumoisin tuli hyvä kaverini ja naapurini.
Hän oli eläkkeellä Magnolia-meijerialan tuotteiden kotimaan myyntipäällikkönä.
Toisesta miesporukan jäsenestä Pat Margallosta,eläkkeellä olevasta Manilan International Harvesterin varajohtajasta tuli samoin toinen hyvä kaverini.Hänkin asui melkein naapurinani Manhattan Streetillä Bernyä vastapäätä..
Kummallakin oli takanaan pitkä työsarka sekä korkeakoulututkinto.
Patin kanssa tulin toimeen muistelemalla Bicolia ja Albayta,kotikontuaan,minne itsekin oli päätynyt lemmenhurmassani.
Pat oli kotoisin Daragasta,Legaspi Cityn naapurista ja josta oli varttitunnin ajomatka Guinobatanin Travesiaan,mihin olin pystyttänyt aurinkotaloni.
Pat taisi piti minua puolibicolanona.
Heistä tulikin minun läheisimmät "Glassmatet" ja yhdessä viikonloppuisin paransimmekin maailmaa ja kirosimme maan korruptoituneita politiikkoja ihan torkuksiin asti aamutunneille.
He olivat ottaneet yhden suomalaisen kaverikseen kuin normaalina filippiinofrendinä eli Parena.
Suomesta tai suomalaisista he eivät paljoakaan udelleet tietäessään noin puolitarkkuudella,että Suomi sijaitsee jossain Hollannin läheisyydessä.
En mennyt sitä sen enempää korjaamaan.
Heiltä kyllä opin melko paljon filippiinoluonteen salaisuuksia.

1906 Ensimmäiset filippiinosiirtolaiset
Havaijilla ananasplantaasilla
Filippiinokoulu poikkeaa opetuksillaan paljon suomalaisesta.
Maailman historiasta ja maantiedosta Eurooppa jätetään sivuun puolihuolimattomilla viittauksilla,mutta Amerikasta koululapsille opetetaan jo lastentarha-asteella Suuresta Lännestä,jonne näiden isosiovanhemmat,isovanhemmatmenot,sedät.tädit ja serkut olivat muuttaneet paremman elämän toivossa.
Oman ilokaanovaimonikin sedät olivat muuttaneet Havaijille ja Kaliforniaan 1900-luvun alussa ananasplantaasityöntekijöiksi.
Vaimoni osaa Yhdysvaltojen perustuslainkin ulkoa sanatarkasti,koska Filippiinien perustuslaki on melkein samanlainen,joskin käännettynä tagalogin kielelle..
Yhdysvaltojen presidentitkin hän osaa luetella aikajärjestyksestä,muttei koskaan ollut kuullut Suomen pitkäaikaisimmasta presidentistä Urho Kaleva Kekkosesta.
Vaimollani on suomalainen sukunimi eli Lukkarinen dela Cruz-etuliitteellä ja puhuu valitettavan vähän suomea,lukuunottamatta kirosanoja.
Keke Rosberg 1987
Juhart
Usea autourheilua harrastava filippiinotuttavani Nen-päätteisen sukunimeni kuultuaan kysäisee olenko suomalainen rallikuski ja lataa perään suustaan vanhojen suomalaisten rallimiesten ja formulatähtien nimiä..Makinen,Aaltonen,Hakkinen,Raikkonen ja "Keke" Rosberg (lausumalla Rousböörg)..
Keke-nimi huulilta tulleena filippiinomies höröttää viekkaasti ja kysyy,miksi suomalaisilla miehille on voitu antaa niin rivo nimi.(koska Keke Manilan slangissa vastaa suomalaista Pillua).
Yritin selittää,että Rosbergin oikea nimi on Keijo,mikä muuttui amerikkalaistuneen filippiinon huulilla lyhennykseksi Kay-Yo (K-Yo)..
--Weird names you Finlanders have!
Itse olin kuullut Keke-sanan alkuperäisen ja pitemmän tagalog-version Pokengkay,mutta filippiinot ovat aina olleet mestareita lyhentelemään kaikkia rakkaita nimiään.
Samoin vaimoni Riyadhissa ihmetteli erästä LWP:n työkaveriani ja Betonbau Kochin elementtibetonitehtaan joensuunlaista autoasentajaa nimeltään Poke Friman..(Poke myöskin vastasi Manilan slangissa saman sanan väännöksenä sitä Pimpsaa...)
1990 Driving
Miss Daisy
Sanoinkin,että Poke vain on joku omituinen väännös suomalaisesta Pauli Pertistä ja vaimoni kuuli sen Pertinkin teksasilaimurteisena Perdy-nä,mikä englanniksi kirjoitettuna on Pretty...
Vaimoni lisäsi heti perään:
--Pretty woman---Julia Roberts and Richard Gere!
--Is your Finnish male friend Paul Perdy Freeman possibly a Gay?
--Do you remember by the way that black actor..Freeman..what was his first name.Morgan ?..,who was driving Miss Daisy..that old lady..Jessica Tanduay..no..Tandy..who also was in that Cocoon film with a bunch of other geriatric actors? (Tanduay on filippiiniläinen rommimerkki)
Yritä siinä sitten selitellä suomalaisten nimien alkuperää filmihullulle filippiinittärelle!


1940 Amerikkalaisia Manilan
Polo Clubilla

Kielikoulussa..Mind your Language

Suomalaisen miehen,yleensä insinöörin tunnistaa Manilassa silittämättömästä,valkoisesta ja lyhythihaisesta ns. drip-and-dry-epolettipaidasta,shortseista ja harmaista tai tummista nilkkasukista nahkasandaaleissa.
Tai tunnisti vielä 1980-90-luvuilla.
Jollei muuten tunnistanut,niin tämän Pohjolan luomakunnan kruunun suunsa avattuaan tunnisti aksentillisesta,joskin yleensä hyvästä ja lievästi amerikkalaiselta kuulostavasta englannin kielestä.
Filippiinoperus-Juan myös puhuu hyvää.joskin aksentillista englantia,joskin matkimalla lisäksi tavoiltaan sekä mieltymyksiltään amerikkalaista,valkoihoista ja korkealantioista sekä läskiperseistä Amerikan serkkuaan.

Minäkin vielä 80-luvulla puhuin jonkinlaista Amerikan englantia,vaikka keskikoulun ja lukion englanninkielen opettajani Salan Jussin päähäni iskemä brittienglannin kielioppi yritti iskeä päälle kielikorjauksissa.
Nyt puhun jotain itälontoolaisen cockneyn ja keskilontoolaisen bisnesscitykielen välimurretta,mutta joskus alitajuisesti murteeni vaihtuu jenkkiläiseen,tavattuani oikeita jenkkejä mm. työskenneltyäni Blackfriarsin Crowne Plazan minibaarimiehenä v.2007-2008,jolloin pomonani oli kanadalainen ravintolamanageri..
Saudin 20 vuoden työrupeamani aikana työskentelin melko vahvassa amerikkaisessa kieliympäristössä,kuten jenkkispeksisissä ja American Bechtelin valvomissa rakennusalaurakoissa sekä amerikkalaisessa Riyadhin King Faisal-sairaalassa,missä osastojenkin pomot ja ammattilaiset olivat amerikkalaisia.
Samoin 25 vuoden asuminen Manilassa vastasi elämää jossain latinolaisessa Los Angelesin kaupunginosassa.

Kovaäänisen jenkkienglannin ymmärtäminen on omituisesti helpompaa kuin nenänasaalisen umpicockneyn.
Silti perusbritti aina kysäisee mistä olen kotoisin arvailemalla minua saksalaiseksi,hollantilaiseksi taikka uusiseelantilaiseksi.
Samoin utelee Juan de la Cruz,manilalainen kadunmies eli Kanto Boy,joka aluksi luulee minua saksalaiseksi vaaleatukkaisena ja kuultuaan minun olevan suomalainen hän vastaa:
--Helsinki....When I was a seaman in Merchant Navy...we called to Helsinki..and sometimes Kotka ports.
Kun vastaan taas britille olevani suomalaisen Finnin,niin minua ei uskota,koska oma intonaationi ei ole yhtä vahvaa kuin kantasuomalaisella ja ensimmäiseen tavuun painostavalla bisnesluokan stubbimaisella ja jenkkienglantia solkkavalla suomalaisliikemiehellä.
Perusbritti lisäksi mainitsee Suomen olevan sosialistisen Welfare Countryn..
Identiteettikriisissäni ajattelen englanniksi ja kiroilen suomeksi sekä tagalogiksi.
Vaimon kanssa mm. filippiinokutsuilla puhumme keskenämme arabiaa,etenkin arvostellessamme talon tyypillisiä filippiinoruokamenyitä,joita meillä kotona syödään melkein joka päivä.
Vaimoni on erittäin hyvä pitokokki,etenkin filippiinoruokalajeissa!

Ensi saunaan...


Eämaaprojektin alkua
Kerrotaan, kun britti,espanjalainen ja amerikkalainen jouduttuaan haaksirikossa autiolle saarelle,että britti ensimmäisen pystyttää klubin eli kerhon,espanjalainen kirkon ja amerikkalainen sanomalehden.
Oman kokemukseni mukaan suomalainen samassa tapauksessa rakentaisi oman saunan.
Saudissa v.1980 Jubailin vedenpuhdistamoprojektin aivan alkukuukausina suomalaiset venttasivat kärsimättöminä saunakontin saapumista työmaalle.
Erämaan aroilman sekä saunakontin löylyn välillä taisi olla parinkymmenen asteen ero eli ulkoilma vastasi sellaista huonompaa löylylämpöä..
Silti jokainen konttisaunan löylyistä ja suihkusta ulos tullessaan kuumalle arolle punakoina ja Schlitzin alkoholiton kaljapullo kädessään lausui:
--Että kylläpä teki terää,vaikka kalja maistuikin pissalta!
Siinä kontin ulkopuolella kenttätuoleissa istuessaan löylystä tulleet saivat lisäksi kokea muita erämaan iloja eli niitä purevia kamelikärpäsiä,jotka horisontista lentämällä ja suomalaisveren haistaessaan iskivät Phantom-hävittäjän nopeudella sandaalijalkaisiin valkoisiin ja karvaisiin kinttuihin.
Niiden purressa luuli jo palasen nahkaakin irronneen kintuista.
Nykyisessä Syyriassa ISISin jihaditaistelijat saavat maistaa samasta lääkkeestä eli kamelikärpästen puremista,jotka hoitamatta voivat päätyä kuolemaan.
Jotenkin se luonto eli  ne toiset verenhimoiset itikat korjaavat nämä verenhimoiset uskonsoturit pois päiviltä.

1980 Mabini Street ja Love Bus
Manilan taloni oltua kalustettuna ja osapuiltaan valmiin v.1984 mieleeni monasti tuli oman saunan rakentaminen takapuutarhaan.
Silti se jäi vain ajatuksissa suunnitteluasteelle,koska mm. puinen rakennusmateriaali oli alueellamme termiittien (Anay) herkkua.Meille olivat jo kerran iskeneeet termiitit lasten makuuhuoneiden koolinkeihin ja syöneet ne pitsiksi.Kutsuin hyönteismyrkyttäjän taloon ja joka ruiskutti koko huushollin sekä takapihan betonilaatankin termiittimyrkyllä uusien puusta nauttivien tulokkaiden kuolemaksi. Lisäksi tämä kävi tuhoamassa talon takana vielä villinä viidakkoma kasvavalla tontilla seisovan termiittikeon.
Myrkkymies lisäksi kertoi,että termiitit osaavat kaivaa leuoillaan jopa tunneleitakin kovaan betoniin.
Saunan rakentaminen siten ei koskaan totetunut..ei edes harkkotiileistä..
Vaimokin aina naureskeli minulle suomalaisten omituisesta masokismista,että pitää käydä veden kiehumispisteisessä ja kiehuvassa saunassa vielä hakkaamassa itseään verinahalle joillain lehtioksilla kuin filippiiniläiset itsensä piiskaajat Penitenciariot pitkänä perjantaina.
Rouvani oli Suomessa käynyt kesämökkimme saunassa eikä kestänyt edes paria minuuttia ylälauteilla.
Löylystä karattuaan rouva palasi saunan puolelle parit pikkupöksyt käsissään alkamalla pestä niitä alalauteella nyrkkipyykkinä muovivadissa,jolloin käskin häntä poistumaan pukuhuoneen puolelle,koska suomalaiselle sauna on pyhäkkö eikä mikään pesula.
Rouvan kaikki äidinpuoleiset tädit olivat pyykkäreitä.
Molaven talon takapihalle kyllä rakensin suihkukopin,jossa oli maukasta vilvoitella itseään kuuman päivän päästä kylmällä suikulla.
Manilan kuumankostea ja "silityskuiva" ilma vastasi minulle jonkinlaista saunan korviketta vilpoisan suihkun ja huurteisen San Miguel-oluen kera..
Manilalaiset kylläkin tunsivat Saunan,etenkin naapurini Berny ja Pat,jotka kertoivat käyneen sellaisessa nuorempina 1960-luvulla Manilan Ermitan kaupunginosassa Mabini Streetin varrella.
Mabini Street tunnettiin vielä 80-90- luvuillakin ns."Tyttökatuna".
Kaverukset kutsuivatkin pilke silmissään Saunaa jenkkiläisittäin Soonaksi,missä puolinakut filippiinineidit pesivät ja hieroivat maksaneita asiakkaita "Thai Massagessa".Lisähintaan hierojatytöiltä sai muitakin lihallisia palveluksia.
Vastasin kaveruksille,ettei niillä laitoksilla ole mitään tekemistä oikean suomalaisen saunan kanssa,vaikka usea suomalainen on tehty ja päästetty maailmaan saunassa..
Filippiiniläiseksi saunaksi kerroin heille olevan jokavuotisen SONAn,missä maan presidentti kehuu televisiokameroiden edessä hallintonsa vuoden suurista saavutuksista ja tiikeritalouden noususta..mikä sisällöltään vastaa Valehtelijoiden Kerhon vuosikertomusta ..
Siinä vasta katselijoilta ja kuuntelijoilta tuskanhiki puskee otsaan!
SONA--State Of Nation Address.

1960s Dewey Blvd

Army and Navy and Elk Club in Dewey Blvd
Sunset
Muita itikoita ja ötököitä Orientin paratiisissa

Iltaisin auringonlaskun aikaan Manilan ilma viilenee kohtalaisesti ja kuuman päivän ja kylmän suihkun perästä tuntuu suurelta nautinnolta istua talon verannalla ja katsoa oranssista taivasta San Miguelin raukaisemana.
Molaven asuinalueelta ei kylläkään näe betoniseinien läpi Manilan lahtea ja sitä trooppisen kaunista auringon laskua,mistä Amerikan ajan jenkkibisnesmiehet 40-luvulla rouvineen voivat katsella Manila Polo Clubin,Elk Clubin tai Army and Navy Clubin terassilta.
Redillä kauempana he saivat ihastella Yhdysvaltojen Aasian laivaston sotalaivoja,jotka lopulta poistuivat lahdelta v.1938 Japanin hyökättyä Kiinan Mantsuriaan.
V. 1941 joulukuun 7. päivä Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen perästä Manilan lahdella ei näkynyt yhtään amerikkalaislaivaa..
Kate-pommikoneet
Manilan yllä
Zero-hävittäjät ja Mitsubishi Kate-pommikoneet yllättäen saapuivat 8. päivä joulukuuta Formosalta keskeyttämään Manilan eteeristä rauhaa aluksi taivaalla nähtyinä pieninä hyttysinä..

Lamog-hyttynen

Filippinot usein kutsuvatkin omia hyttysiään eli Lamogeja pieniksi Zero-hävittäjiksi,jotka äänettöminä iskevät auringon laskun aikaan onnettomien sääriin ja nilkkoihin.
Iltahämärässä nämä pienet ja äänettömät verenimijät iskevät verannalla istuvien sääriin ja nilkkoihin, Ne eivät pidä suomalaisiin isompiin serkkuihin verrattuna surisevaa ääntä ja vasta purtuaan uhri päätyy raaputtamaan pistokohtiin nousseita ja kiheltäviä rakkuloita.Ne osaavat paikallisten kärpästen tavoin myös kerääntyä uhrin pään ympärille ja ihmishengityksen tuoksuun...
Katol Mosquito Coil











Vain tuulenvire,tuulettimen puhuri tai Baygonin sekä Katolin valmistamat vihreät hyttysmyrkkykierukat pitävät näitä hyökkääjiä etäisyydellä.Myrkkykierukan palaessa loppuun lattialla,hyttyset aloittavat uuden urhean hyökkäyksensä.Lisäbonuksena hyttysmyrkkykierukan savu on myrkyllistä hengitettäväksi.
Baygon on myös keksinyt vesipohjaisen hyttysmyrkkusuihkeen,mikä ei vaurioita hengityselimiä,kuten muut kemialliset Raid-suihkeet..Silti allergikot ja astmaatikot voivat saada hengensalpausta kummistakin hyönteismyrkyistä...
Kaikista perinteisin ja ihmisystävällisin hyttysten loitontaväline on filippiiniläinen kaislasta tehty Pamaipai-viuhka,minkä vispaamisella kaikki lentävät ötökät pysyvät turvaetäisyydellä.
Viuhkakäden väsyessä olet taas uuden hyökkäyksen uhrina

Muurahainen ja
heinäsirkka
Langgam,langaw,bangaw,ipis,gamu-gamo ja tipaklong
-----------------------------------------------------------------------
Otsikossa on kirjoitettuna yleisimmät filippiinotaloudessa esiintyvät vihulaiset.

Langgam on yleisnimikkeenä muurahainen,joita talossani esiintyi kahdenlaisia eli mustia että keltaisia.Mustat olivat harmittomia verannan lattiakaakeleilla ja kaiken makean perässä jonossa marssivia murkkuja.
Niitä aina kiusasin talon julkisivuseinän anay (termiitin jälki)-kuvioisella rappauksella panemalla valkoisella liidulla poikkiviivan niiden reiteille.Ovelina ne osasivat marssittaa kolonnansa kalkkiviivan pään ohitse uudelle kiertotielleen.
Keltaiset eli suomeksi kusiaiset asuivat etupuutarhan Yucca-palmussa ja jotka kippurassa purivat käsiini yrittäessäni alumiinitikkaiden päässä pruunata puutarhasaksilla puun kuivuneita oksia.
Yucca-palmu on muuten kasvi eikä puu ja sen runko oksineen sisältää suurehkon määrän vettä.

Langaw taas on harmiton kotikärpänen,joka yleensä ruokailun aikana häiritsee syömistä.Yleensä se toimii yksin häiritsijänä ruokailun aikana,joskin olen nähnyt niitä kaksin ja kolmisinkin jengissä vaanimassa narrapuisen astiakaapin lasissa ruokailuhuoneessa. Filippiinot ovat niihin niin tottuneet.että vain toisella kädellä huitovat niitä syödessään pois ruokalusikan tieltä..
Tavallisesti kaikki ruoka säilytetään narrapuisella ruokapöydällä käännettyjen lautasten alla tai verkkokupujen peittämänä niille,jotka saapuvat kotiin syömään työpäivän jälkeen myöhään liikenneruuhkien viivyttäminä.

Manilalainen
Basura truck,
roska-auto
Bangaw on taas se siniperäinen ja suomeksi sanottuna "paskakärpänen",joka pesii porttien ulkopuolisissa roskapöntöissä.Ne seuraavat mustina pilvinä asuinalueella vierailevaa avolavaista roska-autoa.

Ipis eli torakka kuuluu jokaiseen filippiinohuusholliin,oli se köyhä taikka rikas.
Torakat pesiytyvät ilman kosteudesta tiskipöydän alaisiin kaappeihin ja jos tapaat yhden,niin niitä on piilossa 10.000.Torakat ovat nopeita lisääntymään ja niiden munakoteloita voi tavata jopa betoniseinien huokosista.
Torakoihin toimii Baygonin torakkasuihkumyrkky ja alakaappien myrkyttämisen perästä olen aina tavannut keittiön marmorilaattojen mustuneen sadoista ja ehkä tuhansista kuolleista torakoista,jotka olivat ilmestyneet piilopaikoistaan tekemään selällään viimeiset potkaisunsa tuhohyönteismaailmassa.Aasialainen torakka on väriltään ruskea eli filippiinojen lausumana chocolate brown,mikä sattui olemaan vielä 80-luvulla Boysenin maalitehtaan värikartassa maan suosituin väri puuosien ja jalkalistojen maalauksessa.

Gamu-gamo eli yökoi  ei ole vaatekoiperhonen,joka voi asua filippinokodin vaatekaapeissa.
Vaatteita tunnetusti suojellaan koipalloilla.
Barriofiestaan valmistautuneet asuinalueen rouvat yleensä tuulettavat perheen sunnuntaiparhaita verannalla hengareissa. Siksi jokaisessa barriofiestassa tuoksahtaa koipallo sekä isäntien Ginebra San Miguel-henki.
Vain kerran vuodessa gamu-gamot eli yökoit liittyvät yhteen pilvinä eräänlaiseen itsemurhakokoukseen asuinalueen katuvalojen kuumien lamppujen ympärille kuin tuomionpäivää odottelevat lahkolaiset Apo-vuorella Pampangassa..
Aamulla katulampputolppien juuret ovat mustanaan siipensä polttaneita Ikarus-kandidaatteja.

Tipaklong eli heinäsirkka on se sirkutteleva vihreä Bermuda-nurmikon värinen hyönteinen,jonka joukkokonsertteja kuulin aamuisin talon takaiselta ja ylikasvaneelta niityltä,jota Mervillen vanhemmat asukkaat kutsuivat tappotantereiksi eli Killing Fields-eiksi. Kuulemani mukaan 50-60-luvuilla Manilan rikollisjengit kävivät teloittamassa ja kuoppaamassa vihollisiaan sille niitylle.Manilan kuuluisin jengipomo oli Binondon Asiong Salonga,jota maan ex-presidentti ja nykyinen Manilan pormestari Joseph Erap Estrada kovisfilmitähtenä näytteli..
La Fontainen eläinsaduista muistan pikkukakarana,miten sirkka soitteli viuluaan pelimannina koko suven,muurahaisen kerätessä ruokaa talvivarastoonsa.
Sirkka kuoli täten nälkään ja Asiong Salonga kuulaan...
Presidentti Joseph Erap Estradakin pistettiin kotiarestivankeuteen muutamaksi vuodeksi valtion varojen taskuun pistämiseksi ja laittoman Jueteng-numeropelin suojelijana.
Hänkin eli kuin heinäsirkka,joka tarvitsi ekstrarahaa 18 perheensä ylläpitämiseksi...
Eraphan tunnettiin tehneen aikamoisen lapsikaartin 18 naimattomalle filipinaneidille.


1920-luku Adobo bayawak eli
liskopata.

Cusina Pilipina,filippiiniläinen keittiö:
Lutong Bahay eli kotiruoka
-----------------------------------------------

Kiusaan vielä lukijoita näillä Filippiiniaiheilla,kun olin päässyt alkuun...nyt filippiiniläisillä kotiruoilla,joidenka makuun olin päässyt 1980-luvun alussa.
Kuten olen aiemmin maininnut rouvani olevan mitä parhaimman pitokokin enkä näillä näkymillä ole aikeissa mennä dieetille.
Filippiinokodissa katsotaan laihojen lapsien edustavan aliravitsemusta ja pulskien terveyttä...eli päinvastoin mitä länsimaiset terveysvouhottajat opettavat meille.
Syynä tähän filippiinoille on yleensä köyhä lapsuus ja vain ehkä kaksi ateriaa päivässä. Jokainen filippiinovanhin tekee kaiken sen edestä,että heidän lapsensa eivät näkisi aikuisina nälkää,kouluttamalla niistä lääkäreitä,insinöörejä,arkkitehteja ja sairaanhoitajia,joille vauras tulevaisuus avautuisi Amerikassa,Lähi-Idässä sekä Lontoossa.
Vakiounelmana jokaiselle filippiinolle on tulevaisuudessa 3 lämmintä ateriaa päivässä (Three Square Meals a Day).
Lapset samoin ovat filippiinovanhempien eläketurvana,koska monilla vanhemmilla ei ole edes omaa kansaeläkettä,työeläkkeestä puhumattakaan.
Manilalaisia muksuja
Harvoin itsekään olen nähnyt edes Manilan slummeissa aliravittuja lapsia...vaan yleensä pulskaposkisia,joskin likaposkisia,koska useimmat näistä tienaavat elantonsa roskien ja metalliromun kerääjinä kaduilla sekä kaatopaikoilla.
Päivätuloillaan nämä lapset auttavat vanhempiaan päiväaterian hankkimiseen,mikä vaatimattomanakin sisältää kalaa,kanaa,possua,vihanneksia ja riisiä.
Likaisuuden vastapuolena vanhemmat lähettävät lapsena ravittuina,pestyinä ja puhtaissa univormuissa aamuisin kouluun.
Puhtaushan in puoli ruokaa..
Poikkeuksiakin kyllä on olemassa.

Pandesal
Aamiainen voi olla vaatimaton Pandesal-leipä Anchor-juustoviipaleen,Dairy Queen-margariinin ja Milo-kaakaokupillisen kera,jollaisella varakkaammankin perheen mukulat varustautuvat koulupäivään.
Aikuiset kaakaon sijasta nauttivat aamiaisella Nescafe-kupillisen ja monet vielä keittävät kattilallisen riisiä..
Pandesal on pieni espanjalaispohjkainen makeahko sämpylä,joka ajan mittaan on kutistunut yhdeksi suupalaksi ja se sisältää jonkin prosentin myös bromiinia.Pan de Sal oikeasti tarkoittaa pientä suolasämpylää,vaikka maistuukin makealta.Se on myös paistossa pyöritetty grahamleivänmuruissa.Pandesal-reseptin konkistadorit toivat saarille jo 1500-luvulla ja näöltään sekä maultaan se muistuttaa puertoricolaista Pan de Aguaa sekä meksikolaista Bolillosia.
Barako-kahvi
Instant-kahvit
Bolillosin vaikutus Pandesaliin voisi johtua myös Manila-Acapulco-kaljuunayhteydestä 1500-1600-luvuilla.
Itse aamukahvilla nakkailin niitä suuhun puolisenkymmentä kappaletta ja vaikka Nescafe-instantkahvi maassa oli suosituinta merkkiä,kiehautin batangalaisen vahvan Barako-porokahvin suodatinkeittimellä.En koskaan ole ollut minkään instantkahvimerkin ystävä,filippiinojen opittua jenkeiltä niiden juonnin jo kultaisella Amerikan Ajalla..Jenkkikahvi voi maistua pliisulta ja muistan hyvin 70-luvulta,miten alaskalainen Suomeen muuttanut kaverini,silloin jo 50-vuotias vanha truckeri Boyd Stormer piti keittiön pöydällä isoa termoskannullista amerikkalaista sokerikahvia.Sitä ryypättiin kuppikaupalla jopa ruokajuomana,että kahviraja näkyi jo otsanahan puolivälissä.
Suosituimpia filippiinoinstankahvimerkkejä Nescafen ohella ovat mm.Great Taste,Sanka, Folgers,Kopiko jne.
Yleensä filippiinot pitävät instantmaitokahvista eikä vaimoni mestarikokkina ole vielä tähän päivään asti oppinut kiehauttaa kahvia suodatinkoneessa,jonka kanssa pidän itseäni mestarina äidiltäni ja isältäni oppituilla nikseillä.Treenauksen siihen sain jo 50-luvulla pöönäkahvin ajoilta,jolloin kahvi jauhettiin joko kaupassa tai kotona omalla kahvijauhimella haarojen välissä.
Puuliedellä äiti kiehautti kahvit aina oikeassa kuparipannussa.
60-luvulla vasta tulivat ne lasikupuiset pulputtajapannut muotiin.

Filippiinokana anatomia
Filippiinokeittiön peruslihoina pidetään kanaa (Manok) ja possua (Baboy).Naudanliha (Baka) taas on kalliimpaa eikä sitä yleensä tarjota arkiruokapöydässä,vaan ehkä joskus pyhäisin.
Uutisten mukaan kanan kilohinta Manilassa on noussut 120 pesoon kilolta,missä Palengke-torimyyjät saivat 20 peson lisähyvityksen myyntihintaan eli yhteensä 70 pesoa,kun kanankasvattajafarmari sai tyytyä 50 pesoon...Lobbaripoliitikot kertoivat kyseessä olleen taasen kysynnän ja tarjonnan laeista ja että kuulema kanan saanti on vaikeutunut.
Ilmeisesti maaseudun Free Range-kanaloissa ei olla saatu pihalla nokkivia ja pakoon juoksevia kanaemoja tarpeeksi kiinni. Filippiinokauppiaat siis taasen käyttäytyivät kuin Manilan Binondon Chinatownin kiinalaiskauppiaat,jotka myyvät vain kalliilla yksikköhinnalla eivätkä halvemmalla ja suuremmalla volyymillä.
Artikkelin lyhyt hyllyikä ei kiinnosta ketään ,vaan ns. Instant Kwarta eli instanttiraha.

Filipino Family:
Men care for their cocks
once women care for their
children
Filippiinojen eräs suosituin urheilumuoto on kukkotappelu,missä iso rahakin vaihtaa omistajaa.Tappelukukkojen omistajat eli Subongerot pitävät kukoistaan kotona parempaa huolta kuin omista lapsistaan.Omalla asuinalueellani aamuisin heräsin oikeaan kukonlaulun aikaan,koska naapurini pitivät pihoillaan tappelukukkohäkkejä. Kukkojen omistajat hellivät lemmikkejään.esittelemällä minulle ylpeydellä joskus samettivuorilaatikoista kaivamiaan kukon kannustimiin asennettavia ja partakoneen teräviä kannusveitsiä,joilla vastustajakukko saisi exitus morten areenalta.Tappelussa yleensä toinen kukko kuolee,jolloin hävinneen kukon isäntä joutuu tuomaan sen kotiin kattilaan pistettäväksi.Tappelukukot eivät koskaan ole suomalaisille tunnettuja ja valkoisia Leghorneja,vaan ruskeita,kirjavasulkaisia ja komeita Plymouth Rockeja.
Leghornit kuuluvat suurkanaloiden munijoiden herraskukkokantaan.
Kananmunat (Itlog) kuuluvat samoin Cusina Pilipinaan aamiaisherkkuina keitettynä tai paistettuina toiselta puolelta (Sunny side up),mutta suosituin munaherkkulaji heille on hautaamalla kypsytetty ankanmuna eli Balot ,minkä kuoren sisällä on muhinut nuorehko ankanpoikanen sulkineen,"adidaksineen" ja kaikkineen.
Itse olen maistanut sitä yhden ja viimeisen kerran,mutta rouvalleni se on mitä suurinta herkkua.Adidakset ovat kananvarpaita--Adidas..

1899 Filippiiniläinen kukkotappelu.
Jenkkisotilaskin oikealla
 suraamassa.


Chicharon Bulaklak
Kanasta,kuten possustakin filippiinokeittiössä melkein kaikki osat kelpaavat syötäväksi.
Kananrinta,siivet ,koivet ja kanan rasvaiset pyllyt ovat tietenkin pääherkkua.Kanan varpaat taasen ovat suurta herkkua grillattuina miesväen juomingeissa.Grillattuja varpaita ystävällisesti kutsutaankin nimellä Adidas.
Lisäksi kanan nahasta paistetaan makeita suolaraksuja,joita juomingeissa töpätään etikka-soijakastikeliemeen.Nahkaraksuja kutsutaan nimellä Chicharon Bulaklak.
Bulaklak taasen tarkoittaa kukkaa ilmeisesti siksi,että käristettynä kanan nahkaraksut muistuttavat kukan terälehtiä.
Kanan heltatkin kelpaavat grillattuina syötäväksi miesväen gini-istujaisiin.
Yleisimpiä herkkuja ovat kivipiiraat,maksat,sydämet sekä sisälmykset,jotka myöskin päätyvät pataan.
Lopuksi kanan sulat sekä untuvat kelpaavat täkkien ja tyynyjen täytteiksi.
Mitään ei olla tuhlattu ja kanan luut vielä tarjotaan talon takapihan koirille sekä kissoille.
Filipino Stuffed Frogs
Toinen kanalta maistuva herkku on riisivainiolla kasvava ja lihava sammakko,joita rouvani Antero de la Cruz-isä kertoi pikkupoikana syöneen Ilocos Norte provinssissa.
Itse en koskaan ole päässyt nauttimaan tästä herkusta.
Kerran 80-luvulla pidin Buenavida- eli tervetuliaisjuhlat verannallani ja minulle tarjottiin lautasella etikkaliemessä erikoisia lihanpaloja. Popsin niitä muutaman, filippiinokaverieni seuratessa reaktiotani ja nielaistuani kysäisivät suut irveessä:
--Do you know what you just ate!
Vastasin:
--Probably some sort of seafood dipped in vinegar and soy sauce?
Filippiinot:
--No...you just ate grilled dog skin!
--Chicharon Aso!
En onneksi siinä paikalla saanut koiran nahakapaloja takaisin kurkkuuni.

1900-luvun alkua.
Varrassika paistossa fiestaa varten
Adobong baboy

Possua ja porsaanlihaa on tarjolla Manilassa jos jonkinlaista sorttia!
Possuresepteistä ollaan tehyt tuhansia kirjoja ja tyypillisin filippiinopossuruokalaji on Adobong Baboy.
Adoboa on myös kananlihaisena sadoissa eri variaatioissa.
Adobong Baboy on eräänlainen possunlihamuhennos,mikä ollaan valmistettu yleensä pannulla tai wokissa etikka-,valkosipuli-, ja soijakastikeliemessä.Itsekin olen jo jonkinlainen mestari sen teossa.
Kaikista suosituin possuruokalaji filippiinofiestoissa ja-kutsuissa on taasen Lechong Baboy  eli varrassika,jonka kullanruskea ja rapea nahka on kaikkien aikuisten ,kuten lastenkin suurta herkkua.
Rouvani batangaslaisen Cha-hoiturikaverin mies Manolo taas piti suurimpana herkkuna keitettyä sianpään puolikasta,joka kolesteriarvoltaan hyppäsi kattilan reunan ylitse.Lisäksi hän paistoi wokissa rapeita siankorvia Jack Daniels-viikonloppujuhliinsa filippiinokavereilleen naposteltavaksi.
Crispy Pata
Batangas on Manilan eteläpuolella sijaitseva suuri provinssi,mistä monet muutkin rasvaiset filippiinoherkut ovat kotoisien..kuten Lechong Baboy.
Toinen synnillinen ja korkekalorinen possuruokaherkkulaji on Crispy Pata eli eräänlainen possupata,missä porsaan koipi ja sorkat paistetaan uunissa etikka- ja soijakastikkeessa sekä valkosipulien höystäminä.
Juomingeissa se myöskin on miesväen suurta herkkua.Ginin sekä porsaanlihan korkean kolesterolipitoisuuden ansiosta useat filippiinomiehet elävätkin lyhyen,joskin onnellisen elämän.
Crispy Patassa possunnahka samoin on kypsynyt rapeaksi ja kullanväriseksi sormiruoaksi.
Saudi Arabian Riyadhissa kerran rouvani kanssa ajoimme Bathan basaarikaupunginosaan nauttimaan päivällistä yhdessä juuri avatussa filippiinoravintolassa.
Menyyssä oli tarjolla juuri sitä Crispy Pataa,joten kysäisin miestarjoilijalta oliko tämä ruokalaji oikeata possua sianlihan kieltävässä kuningaskunnassa.
Tarjoilija kehui sen olevan uunissa paistettua lampaan sorkkaa ja reittä.
Olin kahden vaiheilla tilauksesta,koska arabialainen lampaanliha maistui meistä enemmänkin hikiseltä villasukalta,missä lampaan hiki oli imeytynyt 70-asteisessa ulkoaroilmassa lihaan kiinni.
Tilasimme silti lammas-Crispy Patan ja makuelämyksemme siitä olivat aivan samat kuin filippiiniläisestä alkuperäisversiosta.
Makueroa ei ollut.
Saudiaikojemme jälkeen olemme koskeneet vain yhden kerran brittiläisiin lampaan kyljyksiin Lontoossa.ja makuelämyksenä jopa minttukastiikkeessa oli se hikisen villasukan sivumaku.
Paketin muovissa lukikin Austalian Lamb.

Kalderetang Kambing
Näihin määkiviin sorkkaeläinresepteihin voin päättää tämän makujakson filippiinojen yhteen herkkuun Kaldereta Kambingiin eli vuohenlihamuhennokseen. Senkin ruokalajin kanssa olin epäluuloinen nähtyäni Saudissa niitä pukinpartaisia määkijöitä aron kuumuudessa paimenessa ja Riyadhin mustilla roskasäkeillä jyrsimässä peltisiä säilyketölkkejä.
Ilmeisesti filippiinovuohi on toista sukua,koska sen lihakin maksaa palengketoreilla enemmän kuin possunliha.
Kaldereta Kambing valmistetaan tomaattikastikkeessa,valkosipulein,sipulein ja tomaatein muhennettuna.
Vuohenliha tulee Chevonista eli aikuisesta vuohesta ja ruokalajia yleensä tarjotaankin erityistilaisuuksissa,kuten kaupunkifiestoissa.Tämäkin ruokalaji on fiestoissa miesväen suurta herkkua sormiruokana ja San Miguel-oluella huuhdeltuna...

 
1981 Vuohipaimen Saudi Arabian
Rastanuran öljyjalostomalla
Juhart