perjantai 13. maaliskuuta 2015

Yksi tavallinen aamu Itä-Lontoossa 1. .Lontoon roskapostilla.

Mandarine Cat


04.00
Heräsin..tai minut herätti meidän musta Bombay-katti Blackie.Se oli hypännyt rintakehäni päälle bokserin painolla ja sen kehräyksestä minun piti päätellä talon kattipsykologina,että haluuko se katinruokaa tai mennä ulos.Kattigooglepsykologi pyhästä netistä oli kertonut,että kehräyksissäkin on kuulemma pikkuinen ero.
04.02.
Kaivelen silmäpaskaa etusormella keittiön oviaukossa ja astun pimeään köksään.
Blackie ei kyhnännytkään köksän oviaukossa ja olin astunut katinraksuihin ja jyrsittyihin kanaluihin paljain jaloin ja kirosin saatanaa talon kummankin katin pöytätavoista..eli permantotavoista.
Syövät kuin siat!
..ja kolmesta katinkupista oltiin syöty vain keskeltä,mikä kattipsykologiassa merkkaa,että kupit on tyhjiä---ja se tarkoittaa kupin täyttämistä...Refill--refill!
Yleensä ne kantaa kananluut jyrsittäväksi olkkarin maton päälle,missä kana ilmeisesti maistuu paremmalle.
Sitä kattigooglepsykologi ei osannut selvittää.
Korvissani tinnituksen päälle soi edellisillan filippiinotelenovelan Forever Moren tunnussävel eli minua taasen jälleen kerran vaivasi se Viimeisen Laulun-syndrooma (LSS-Last Song Syndrome)..


                                            Forevermore with Lyrics

Seinänaapurimme happipullosta alvariinsa letkusta maailmaa keuhkoihin imevä ja alinomaan samalla takapihalla sätkää polttava itälontoolainen Terry-cockney sanoi kerran minulle,että olen talon ainoa Catmando eli kattimies-tekee....muuta sen cockney-slangista en yleensä ymmärrä.Katmandun tiedän olevan taasen jossain Intian pohjoiskolkassa..
04.03.
Blackie istui olkkarin pihaoven lasin edessä,kun olin illalla pienen yöpakkasen takia sulkenut ikkunan, sen kattien oman oven.
Toimenkuvaani kuuluu olla kissaporttieri ilman tipsejä.
Vuokrahuoneistossa ei ole lupaa sahata kattiluukkua  muoviseen tuplalasioven alapaneeliin,koska Anchor Trust järjestyssäännöissä kieltää sellaisen...samoin kuin ison koiran pidon.
Jayne Lewis,isotuttinen ja lanteista metrin leveä talon Scheme Manageri sai kyllä pitää isoa vasikankokoista mastiffhurttaa vapaana talon pihalla ja kerran kertoi minulle,että pientä sylikoiraa vuokralainen saa kyllä pitää sisätiloissa ja talutushihnassa ulkona.
Rouvani sanoi,ettei meille hankita mitään räkyttävää sylikoiraa,perhoskoiraa taikka chihuahuaa,jotka sisällä paskii ja kusee karvalankamatoille ja jyrsii tuolien jalkoja.
Olin kyllä kerran ehdottanut sille mukavan labradorin hankkimista opaskoiraksi,koska hänet oltiin rekisteröity ihan paperilla puolisokeaksi diabetesin takia. Rouva kylläkin väitti,ettei niitä olla koulutettu pyörätuolin puskijoiksi,jolloin minä saan pysyä kaksijalkaisena pyörätuoliopasrekkuna..
Meidän koirat
Cheapy ja Boxer juoksussa
Juhart
Olimme Manilassa koiraihmisiä.....sellaisten isompien katuhurttien eli askalien (Aso Calle) omistajia.
Siellä ne koiruutemme jyrsivät vain soppaluita riisiliemen kanssa.
Filippiinien yksi maukas ruokalaji Bulalo eli luukeitto oli minunkin mielisoppia.
Jaynellä on nykyään isompi pari metriä korkea musta lemmikki...kaksijalkainen musta Jamaican seisoja..
Rouvani entinen filippiiniläinen manipedikyristi Zenny,joka kävi meillä kerran kuukaudessa klippaamassa ja vernissaamassa rouvan kynnet halvoilla Maybelinen lakoilla sanoi jamaicalaisen nähtyään..että Malambot!
Malambot merkitsee tagalogiksi pehmeätä.
Zenny oli ollut Japanissa ennen Yapayukina eli yökerhotanssijana ja tavannut paljon mustia miehiä ja tiesi,että niillä oli jokin kauheen pitkä ,mutta silti Malambot.
Eikä Zenny puhunut jamaicalaisista pitkälettisistä bobmarleymaisista reggaerastafareista,joita Lontoossa kutsutaan torttupäiksi (Muffin Heads) isojen villapipojensa takia!

Toimin jälleen kerran kattiportsarina ja sitten päästin Blackien ulos,kun toinen meidän Pixie Bob-rotuinen harmaankirjava Tigerimme tuli ikkunasta sisään Coolfin Toadin reviirinsä yöpäivystyksestä kissaraksuaamiaiselle.Uskon Tigerin olevan yötuurissa käyvän työkissan ja Blackien aasialaisena tuilla elävän maahanmuuttokissan...ainakin meidän kahden seniorin tuilla..
Katit hieroivat nenälakritsejaan tervehdykseksi kuin eskimot..
Molemmat ovat poikakatteja eikä googlekattipsykologi ole selvittänyt vielä minulle löytyykö kissalajeissa myös seksuaalisesti poikkeavia..
Brittiläinen tasa-arvolaki suojelee myös kai niitäkin parisuhteissa.
Kattigooglepsykologi ei osannut lisäksi selittää,miksi kissat ovat ihmisen isäntiä....
Koirat kylläkin katsoo isäntiään ylös,kun katit taas isäntiään regaalisesti alas..
04.15
Kahvikoneessa pärpätti italialainen Lavazza-porokahvi.
Kahvikone on jo kolmas vuoden sisällä,kahden edellisen konkattua tukkoon kattilakivestä.Vikaan ei auttanut edes kuuma etikkavesi ja lopulta kahvikoneiden kuumalevytkin sanoivat itsensä irti .Koneita ei voi edes itse korjata,koska ne on yhtä valua ilman ruuvinruuvia,että voisi kurkata sisään,mitä ne ovat syöneet sisäänsä.
04.30
Tölläsin kompuutterista uutisia..Salon Seudun Sanomia,Hesaria,Uutta Suomea ja Daily Mailiä..
Rouva yski makuuhuoneessa,koska olin tartuttanut sille tohtorin keukokuumepiikistä karanneen räkätaudin.
Itse köhin kaksi viikkoa nokka vuotaen kuin ruosteinen kylmävesikraana,mutten saanut tautiin sympatioita."Bitter Halfiltäni".
Savolaista edesmennyttä vanhapiika-Aune-tätiäni lainaten mutisin toisesta suupielestäni,että "Ite pittää taatini yskivä ja nokkani niistöö..!"
Nyt minun piti olla ystävällinen ,sympaattinen sekä empaattinen mieshoituri sairaalle sairaanhoitajarouvalle ja käydä antamassa sille vierihoitona yskänlääkettä lusikalla pullosta .Tautien kanssa en ole hänen kanssaan koskaan tasavertainen,koska rouvaltani löytyy diabetes,munuaisvika ja nivelreuma flunssan päälle.
Minulla taasen välilevyrikko,puutunut vasen etujalka ja huriseva nuppi..ja niistä ei ole lupa valitella.

Manilalainen roskakanaali
Salkkarin (SSS) uutisissa roskismiehet vaativat jokaiselle Suur-Salon taloudelle automaattinostoon tarkoitettuja roskistelineitä,koska manuaalisessa nostossa lasinsirut ja terävät esineet voivat aiheuttaa raavaille miesköriläille haavoja.
Ilmeisesti työhanskat eivät kuulu toimenkuvaan.
Minulle uutinen ei tullut uutena,koska kaikki lontoolaiset roskiskundit ovat tottuneet automaattisiin roskapytyn nostolaitteisiin.Sen takia ne ovat jo ylilihavia ja kieltäytyvät jopa 10 metrin päästä pyörillä olevan roskapytyn rullaamista roska-auton nostotelineelle.
Syynä on liukastumisvaara ja käyttämättömien selkälihasten venäytys..
Roskimiesten ammattiliitto on vaatinut kaikkien roskakuskien ensin käydä arvioimassa roskapyttyalueen liukkaudesta ja etäisyydestä roska-autoon,ettei vahinkoja tapahtuisi.
Poliisitkin joutuvat arvioimaan rikospaikan ennen,etteivät liukastuisi talon portailla.kun oven takana joku hullu luikkii ikkunasta haulikolla ohikulkevia..
Muuten maksettaisiin viisinumeroisia puntakorvauksia.
Ja salolaisille roskikundeille voi tulla pipi sormeen..
Manilassa roskikundit tyhjentävät viikottain asuinalueemme roskapytyt ällöltä haisevaan roskisautoon,valittelematta ilman mitään suojapukua ja turvamonoja mistään lasisiruista taikka narkkareiden piikeistä.

Hesari,Usari ja Daily Mail taasen uutisoivat ISIS:in kurkunkatkaisuista..Daily Mail vielä sensuroimattomilla ja verisillä valokuvuilla.
Keskeytin uutisten skrollaamiseen,kun nuppiin pääsi hautumaan omituinen depiksenpoikanen maailman ilosanomista..
05.30
Uutisten lukuun oli uponnut tunti ja vasta toisen tunnin päästä aukeaisi korttelin päässä Freemason Roadilla Jetson Brosin lehtikauppa,josta ostan Daily Mailin paperilehden,joka lopulta jääkin lukematta kaikkine väliin pistettyine roskaposteineen.Lehden ostamisesta vain on jäänyt paha tapa,kun vanhana koirana uskon printattuun sanaan enemmän kuin sähköiseen.
NISA Local -marketti
Freemason Roadilla
Jetsonin naapurissa
Ja Jetsonilta saan amusavut eli vihreän Chesterfield-askin,jota ostan myös naapurin Nisa-marketista.Kysyessäni tiskiltä "Green Grassiä" intialainen Ramish automaattisesti iskee tupakkalaatikon eteeni ja kysäisee,että tulisiko vielä pussi jääkuutioita Mrs. Johnille ja punainen Panadol-särkypilleriaski rouvan jalkakipuihin..
Kerran eräs ällikällä lyöty yönmusta nigerialaisemigrantti takanani jonossa luuli,että tiskiltä myytiin cannabista pyydettyäni srilankalaiselta kassalta Green Grassiä--.
Engelbert Humperdick lauloi 60-luvulla laulua..Green,green Grass of Home..eikä hänkään tarkoittanut ansarissa kasvavaa cannabisviljelmää.
05.40.

                                        Green Green Grass of Home.Tom Jones

Herätin rouvan,koska tämän aamusuihku vie puolisen tuntia nahan skrapauksessa..
Filipinanaisille aamuinen suihkussa käynti kestää oman aikansa,milloin ne luovat päällinahkansa sormillaan hieromalla.
Käärmeetkin luovat nahkansa ...kerran vuodessa.
Käärmeen takia se Eevakin sai Aatamin kanssa paeta Herran käskystä Eedenin paratiisista.
Lisäksi filipinanaisten pitää pestä ihonsa manilalaisen ihotohtorinna Bellon ihonvalkaisusaippualla,että näyttäisivät yhtä kuulailta kuin hongkonglilaiset missit.
Filippineillä valkoihoisuus on suurta muotia,vaikka inhoavat sisimmässään jenkkejä,jotka eivät jatkaneetkaan 40-vuotista amerikkalaista Hollywoodia,joutumalla v.1946 itsenäisyysjulistuksessa omien isäntiensä orjiksi.
Meillä Pohjolassa taas statuksena on saada kesällä komea rusketus..ihan ihosyövänkin saamisen uhalla.

241 bussi
Newhamin munuaisosaston dialyysi alkaisi puoli kahdeksalta.
Numero 241 bussi veisi seitsemän kieppeillä Freemason Roadilta Barking Roadille ja olin varannut rouvalle tarpeeksi aikaa aamutoimiin sekä uuden pärstän maalaamiseen ja piirtämiseen tyhjälle naamataululle.Niin ne naiset yleensä herää kasvottomina.
Itsekin joudun jokaikinen aamu esittelemään itseni peilikuvalleni,joka ei ole prikuulleen sama kuin 80-luvulla,jolloin tukka liehui tuulessa Citroenin kattoluukun ollessa auki ajaessani Jeddan Cornichea pitkin firman työmaalle kollaamaan materiaalilistoja.Nyt peilikuvassa toisella miehenkuvan päälaella kasvaa harvahko tillimaa ja poskilihatkin ovat graviteettilaista pudonneet piirun alas.Silloin oli elämä edessä ja tukka kammattuna taakse ja posketkin täysitrimmissä.
Nyt pitempi elämä on takana,mutten kylläkään kampaa harvaa kuontaloani eteen enkä sivulta ylikampauksena kuin monet ikäiseni papat,vaan singleeraan pääni parinmillin terällä sellaiseksi Army Crew Cutiksi,
Proud to be bald?
Maybe..mutta jostain kummasta päälaelleni on alkanut kasvaa uutta ,sellaista vaaleanruskeata lapsenuntuvaa eikä sellaista harmaata kuin ohimoillani..jopa Gerry ja Riitta-tyttäreni ovat todistaneet.."Daddy..your hair is growing"!
Nuorempana kollina 70-luvulla käydessäni hoviparturillani Asemakadun Pullin rouvalla kysäisin kerran,että miten se kauppaan vaikuttaisi,jos kaikki miesoliot olisivat päälaeltaan kaljua.
Rouva Pulli vastasi lakonisesti:
--Ei paljoakaan,kun kaljuillakin sentään yleensä kasvaa jonkunlainen tukankranssi ohimoilla!
Minuun on kai tarttunut sellainen Benjamin-syndrooma!
Brad Pitt näytteli Benjamin-filmissä vanhempaa kundia,joka päätyi nuortuaan päivä päivältä ajan mittaan kapalovauvaksi.
Aikuisvaippoja en ole vielä joutunut käyttämään,mutta kai sekin aika vielä koittaa ja tutkin tarkalleen aamuvirtsalla,etten pirskuttele kuin kastelukannulla pienissä spurteissa pytynlauteille kuin isä-Antti,jolla havaittiin eturauhassyöopä..liian myöhään.

Minulle riitti ennen Gerryn aamuherätystä vain parranajo,naaman ja kainaloiden pesu sekä suun kurlaus ja hampaiden harjaus. Leukani tuoksahti Versacen kalliille partakolinalle...40 puntaa per 50 ml..Kalliiden partakolinoiden käytön opin Gerryltä,joka on ekspertti hajusteissa jo Saudiajoiltamme.
80-luvulla käydessäni helssaamassa Halikossa isosiskoni poikaystävää ja runoilija Seppo Helmistä Saudilomillani tämän Märynummen kerrostaloyksiössä,talon naisasukkaat ajelivat hissillä ylös ja alas pelkästään nuustelemassa minun kalliita Pariisin partakolinoita..
Näin Seppo oli minulle kertonut.

06.15.
Panin nahkarotsin niskaani valmiiksi kävelelylle kulman takaa Mandela Roadia Butcher's Roadin News Agentille ostamaan kissanruokaa ja Chesterfield-askin.
Katit olivat kierrelleet kissankupeilla sen näköisinä,että safka oli loppunut..kupin keskeltä.
En viitsinyt ventata Freemason Roadin Paulin lehtikaupan avaamista,koska jos puotituurissa olisi Paulin nyrppänokkainen intialaisrouva,niin kauppa aukeaisi seitsemältä,koska sen pitää ajaa pienellä Toyota Jazzilla A13 moottoritietä kotoaan Ilfordista Custom Houseen aamurekkaruuhkassa. Paulin parempi puolisko voi joskus olla tyly asiakkaille vaihdevuosistaan tai sitten äärettömän miellyttävä..etenkin Abu Dhabin lomansa jälkeen...eli sellainen bipolaarinen ja lievästi elähtänyt intialaiskauppiaan rouva...
Olen tottunut jo kotona filippiinorouvani kahteen minään,mukavaan aamulla ja kinkkiseen illalla. Two Wives..vaikka olen yksiavioinen,joskin kolme kertaa naitettu...

                                          Two Wives Trailer ABS-CBN

Ulkona Stanley Holloway Courtin ovella katselen Swissairin koneen laskua London Airportille naapuriimme Woolwichiin,missä viime vuonna pari afrikkalaistautaista muslimijihadistia katkaisi nuorelta valkoiselta brittiarmeijan rumpali Lee Rigbyltä kurkun Woolwich Arsenalin portilla...
Mieleeni juolahti kävellessä Beatlesien biisi Eleanor Rigby,että olivatko sukua..
Eleanor kävi hitin mukaan Strawberry Fieldsin lähellä Liverpoolissa sijaitsevalla kalmistolla sodassa kuolleen miehensä haudalla..
                                           1966 Eleanor Rigby.The Beatles

Mandela Road on saanut nimensä Nelson Mandelasta eikä kukaan alueen nigerialaisenemmistöstä surrut viime vuonna tämän poismenoa,koska Mandela oli eteläafrikkalainen.
Yksikään näistä Bemareita ja E-luokan Mersuja ajavista ja tuilla elävistä nigerialaisista ei surrut samoin omassa maassaan Bokol Haramin jihaditerroristien kidnapattuja muutamaa sataa nuorta tyttöä,vaan ajelivat Chelsea-traktoreillaan Freemason Roadin postitoimiston pankkiautomaatille nostamaan tukiaan,naiskuskien pistäessä kunnan stipendinsä läheisen afrokampaamoon tukanjatkeeseen taikka kymmeniin pikkuisiin maissipeltoletteihin ,ylipitkiin silmäripsijatkeisiin ja kikkaratukan valkovärjäykseen...
 ...ja  kaiken kaunistamisen päälle viereiseen kiinalaiseen manipedikyristishoppiin liimattaviin kotkankynsijatkeisiin..

                                         Procol Harum.Whiter Shade of Pale

Hyräilin patikoidessani Procol Harumin biisiä The Whiter Shade of Paleä..
Mandela Roadin ja Canning Townin takana melkein Stella Artois-kaljatölkinheittomatkan päässä aamuöistä tummaa Lontoon taivasta vasten nousi valaistuna Canary Wharfin bisnesskeskuksen lasipalatsisilhuetti,HSBC:n tornin huipun kobaltinsinisen lentoliikennevaroitusvalon iskiessä minulle silmää..ehkä myymässä minulle seniorikansalaisen henkivakuutusta hautauskulujen korvaamiseksi.
Itse olin kyllä Barclayn asiakas...en pakosta,vaan rouvani kanssa yhteistilin omistajia...aamusaldo pikapankista 120 puntaa.

1946 It's a Wonddeful Life.
George Bailey suojelusenkelinsä
kanssa
(George Bernard)
"It's a Wonderful Life... Insurance!"..ja tunnen itseni kuin nokkaansa puhuva Mr. George Bailey alias Jimmy Stewart kyseisessä filmissä pankin bankrotissa...
Saavun Butcher's Roadin News Agentin lasiovelle ja kurkkaan ensiksi sisään kumpi intialaisserkuista Tom tai Pat seisoisi tiskin takana.Yleensä jos Patillä olisi tuuri,.niin puodin edessä seisoisi upouusi Jaguar ja rullaovet olisivat alhaalla munalukoissa kiinni.
Patillä kestää avaustoimet oman aikansa ja vielä jonon kasvaessa tiskin eteen tämä sohlaa toimituslistojen ja leipäkuskien kanssa punjabinkielellä loputtomiin..Asiakkaista hän haluaa eroon ostoksia ja vaihtorahoja tiskille heitellen ja huutaen perään... "Good Man..Good Man!!"
Pat laskee ostokset päässään hintoja mumisemalla,jolloin yleensä asiakas maksaa pari penniä lisää...siitä uusi Jaguar.
Tom taasen avaa puodin ennätysajassa tuoreiden lehtien ja leipien ollessa valmiin koreissa ja hyllyillä.
Tom hymyilee alinomaan ja kyselee vointeja.."You Okay my Friend?"
Kaksi punjabiserkkua voivat olla täysin toistensa vastakohtia!
Tom olikin onnekseni nyt tuurissa ja minulla oli minuutissa aamulehti kainalossa ja kissansafkat muovipusissa..

Lehtipuodissa ei enää näkynyt alkoholisoitunutta Mikea,aamulehtijakajaa,joka ensitöikseen kello 06.30 osti aamujanoonsa ja loivennuslääkkeeksi kuusi tölkkiä vahvinta 10 prossan kaljaa.
Mike kulki kesät talvet paskasissa lenkkihousuissa ja villapipo silmillä.
Tämän entinen loistevihreä postikassikin oli mustunut kaatumisista katuojiin aamujakelulla.
Joskus tapasin hänet meidän talomme aulassa nukkumassa postikassin sisältö hajallaan aulan laatoilla kello kahdeksan.
Koko aula haisi avoimelta kaljakuppilan oviaukolta.

jatkuu