lauantai 6. elokuuta 2011

Sorkalla silmään.Eläimellinen joulusanoma

Agnus Dei.Voittoisa lammas
Heiniltä härkien härkä tömisteli tallista ulos pällistelemään keski-idän tummansinistä taivasta.
Palattuaan takaisin tallin heinille aasi kysäisi:
--Missä se on?
Härkä vastasi:
--Ihan tallin yläpuolella..
Aasi lisäsi:
--No..sittenhän meidän tsenssit paranevat lukumäärän pienetessä.
Härkä murahti väliin:
--Ei noita tallihiiriä voi ottaa listoille.... koko talli vilisee niitä..
Aasi jatkoi:
--Älähän pelleile..Hän ei varmana pelasta maailmaa yhden messiaanisen hiiren takia..
Härkä mutisi takaisin:
--Mutta Hän työskentelee meiltä mitä salaperäisimmin keinoin..
Aasi vastasi:
--Salaperäisin..sanon minä....ei omituisin.
Härkä intti:
--Mutta hiiret ovat pirun älykkäitä!
Aasi sanoi:
--En minä sitä kiistä enkä ole koskaan väittänytkään etteivät ne olisi älykkäitä..
--Hänessä on enemmän älykkyyttä..Hän tietää kaiken mitä tehdä älykkyydestä puheenollen.
--Hän on justiinsa sitä,mitä hän etsii Messiaasta...läsnäoloa...
Härkä kysäisi:
--Onko meissä sellaisia ominaisuuksia kuin...LÄSNÄOLOA?
Aasi napsautti takaisin:
--Ensinnäkin meissä on  paljon enemmän sellaista läsnäoloa kuin hiirissä..
--Me emme joka kolauksesta juokse piiloon.
--Toiseksi me ollaan luonteiltamme aika mukavia ja joustavia.
--Ei maailmaan haluta sellaista Messiasta,joka yleensä juoksee piiloon ja nakertelee ihmisten nahkasandaalien kantaremmejä kun silmä välttää...

Härkä mietti tovin ja lausui:.
--Minäpä menen vielä toisen kerran vilkaisemaan sitä tähteä.
Aasi kysyi:
--Se siis on yhä siellä?
Sitten aasi löntysteli rapisevien olkien yli takaisin ovelle kurkkaamaan keski-idän kirpeätä yöilmaa ja nosteli pitkää turpansa nuuhkimalla ovesta.
Härkä vastasi:
--Eittämättä!
Aasi saivarteli:
--Minusta se saisi tulla jo alas sieltä,jos haluat kuulla suoraan mielipiteeni!
Härkä lisäsi:
--Kyllä se sieltä vielä tulee alas ja Hän tulee myös ulos osoittamaan jompaa kumpaa meistä,että."Sinä olet se Messias ja tulet pelastamaan maailman!"...jollei Hän sitten osoita sormellaan sitä tallihiirtä.
Aasi nyyhkäisi vuotavaa turpaansa:
--Ei muuten olla todistettu,että Hän matkustaisi tähdellä.
--Hänhän on läsnä,miten ne kutsuvat..kaikkialla.
--Hän ei tarvitse mitään tähteä kulkuvälineekseen,jos Hän haluaisi matkata jonnekin.
Härkä mutisi:
Sinulla sitten on vastaus jokaiseen kysymykseen?!
Aasi hirnui:
--Ei sitten vian vikaa siinä Messiaassa!
Härkä jäi tuijottamaan aasia.
Aasi vastasi:
--Minä vain heitin pienen huulen..
Härkä vastasi tilanteen tullen:
--Niin...niin ehkä Hän ei ole vielä päättänyt..?
--Hän ehkä ajaa alas tähdellään ja päättää vasta sitten,kun on nähnyt meidät.
--Hän jopa voisi aluksi haastatella meitä kumpaakin..tais sitten enttententata...eli heittää arpaa..

Aasi kysäisi hämmästyneenä:
--Enttententtenteelikamentten..viisaa vaasaa varvunkoikku...?.
Härkä otti pari askelta eteenpäin sieraimien levitessä laajoiksi.
Härän varjo jo peitti aasin,sierainhengityksen puhaltaessa kuumana aasin turpakarvoille.
Aasi varoitti:
--Oleppas varovainen?
--Tuollaisesta asiasta tullaan huomauttamaan,jos satut olemaan läsnä kaikkialla!
--Hän ei tulisi olemaan kovinkaan ystävällinen,jos ryhtyy käyttämään väkivaltaa..
--Hän ei varmaankaan etsi sellaista Messiasta,joka kolkkailee ihmisiä maahan ympärillään.
--Voit kysyä keneltä tahansa!
Härkä vastasi:
--Okei..okei senkin älypää!
--Milläs tempulla Hän tekee meille itsensä tunnetuksi salaperäisin ja käsittämättömin keinoin...eli kumpi meistä saa sen duunin?
--Hoo--oo vaikka minä olen musta...olen kaikille tunnettu!
Aasi sanoi:
--Asianomaiset tahot ovat sanoneet sen tulevan kolmen viisaan itämaan aasin muodossa....
Härkä tuhahti pikaistuneena sieraimiaan,jolloin aasi lisäsi:
--Ja tietysti kolmen viisaan itämaan härän kanssa...
--Asianomaiset tahot kyllä eivät ole maininneet mitään kolmesta viisaasta itämaan hiirestä..
Härkä sanoi väliin:
---Ehkä kyseessä sittenkin olisi  yhdestä viisaasta härästä,yhdestä viisaasta aasista ja yhdestä viisaasta hiirestä?
--Ehkä Hän ei ole vielä päättänyt?
Aasi kääntyi tuijottamaan härkää ei niinkään säälistä ja olisi ehkä lisännyt viisaana jotain,kun ulkopimeydestä kuului sisääntunkeva määkäys:
--Onkos kukaan kuullut kolmesta viisaasta lampaasta?
Aasi kääntyi äkisti pois tallin ovelta.
Pässi oli ilmestynyt ovelle.
--Mitä hel.....?
Aasi manaili.
Pässi määkäisi:
--Kolme viisasta lammasta!
--Niiden pitäisi olla melkein millä hetkellä tahansa täällä... ja lahjojen kanssa?
Härkä ammui:
--Lahjojen?
Pässi vastasi sarviaan oveen kolauttamalla:
--Kylläpä... kylläpä..Se on niinkuin ollut traditiona näillä mailla..sanoisin..
--Kolme viisasta itämaan lammasta tuo Messiaalle lahjaksi ruohoa..ruohoa.. ja ruohoa..ymmärtääkseni.
Härkä ja aasi tuijottivat pässiä.
--Messias?
Aasi vingahti pienessä shokissa.
--Mikä ihmeen Messias?
Pässi vastasi:
--Katselet juuri nyt Häntä..ja sanoisimpa vielä lisäksi... Hänen läsnäoloaan!
--Yleensä kyllä on ollut tapana sorkkaeläimillä tällaisella hetkellä pudota polvilleen ja ylistää minun nimeäni...
--Mutta kun ne kolme itämaan viisasta lammasta ovat vielä matkalla,niin me kai voidaan odotella yhdessä..
--Puhunko järkeä?

Aasi sanoi:
--En oikein ymmärrä..?
--Tähtikin roikkuu aivan tallin nurkkaräystään yläpuolella eikä se Messias näytä olevan kukaan meistä..ei aasi eikä härkä..
Härkä möökäisi:
--Tai yksikään tallihiiristä..
--Ja näissä tallin nurkissa ei ole näkynyt yhtään lammastakaan..
--Te pässi olette sekaisin sarvipäästänne.
Pässi vastasi kipakasti:
--Enpä paljon välittäisi roikkua tallin nurkissa.
--Me nähtiin ihan oikea enkelikin kedolla päivänpaisteessa eikä ole epäilystäkään siitä,että minut valittiin laumasta ainokaiseksi...
--Siitä on paperitkin jo tehty...

Härkä ja aasi ryntäsivät kovalla kolinalla tallinovesta ulos tummaan yöhön.
Näkymätön kuoro määki kedolla:
--Tervehtikää päkälampaiden kuningasta!
Härkä ammui:
--Kivittäkää minut!
--Keitä ne ovat?
Pässi määkäisi:
--Siinäs näitte ja kuulitte!
--Minun seuraajiani ja opetuslampaitani!
--Jos niinkuin sattuisi olevan Messias,niin täytyy myös olla sille seuraajia.
--Ei ole epäilystäkään miksei Hän olisi valinnut lampaita.
--Lampaiden ainoana tehtävänä on seurata...

Kedolla vallitsi pitkä virittynyt hiljaisuus.
Lopulta aasi avasi turpansa:
--Mitäs se enkeli taivaan sitten lausui näin?
Pässi vastasi:
On hiukan vaikeata sanoa täsmällisesti...
--Kedolla sattui tuulemaan silloin puuskaisesti ja niskavillani peittivät korvia,mutta pääviestinä kuulin,että.."Meidän kedollamme..jotain..jotain..ja seuratkaa tähteä..!"
--Ja siitten se enkeli katsoi minua silmiin tällä lailla!
Pässi tuijotti silmät pyöreinä  härkää ja aasia.
Aasi kysäisi:
--Siinäkö kaikki?
Pässi määkäisi:
--Teidän olisi pitänyt olla paikalla!
Härkä vastasi niskaansa pudistaen:
--Noh...se selvittää kaiken!
--En voi olla myöntämättä,että olen pahoillani...
--On suuri velvollisuus pelastaa ihmiskunta..puhumattakaan siitä,kun ei paljon pidä ihmisistä.
--Jolleivat ne pistä sinua poskiinsa,niin ne tekevät sinusta pirun kalliita matkalaukkuja..
Pässi määkäisi päätään nyökkäämällä:
--Tuo oli hyvin sanottu..
--Listallani ensimmäisenä tulee seisomaan käsky.."Rakasta lampaitasi!"
--Sanassakin sanotaan,että hyvä paimen panee henkensä lampaittensa eteen..
Härkä pisti väliin:
--Ja paha paimen panee lampaita henkensä edestä!?
Pässi vastasi silmät jälleen viiruina:
--Eipäs nyt mennä ruokottomuuksiin!
--Mutta asiasta toiseen....taisin mennä koko lammasasian ohi vähän huolimattomasti..
--Teillä ei ole tajuakaan siitä,miltä tuntuu,kun keritsimen terät iskevät niskavilloihin?!
--Menen ihan pässinlihalle ajatellessani sitä.
--Ensimmäisellä vuosituhannellani kyllä loppuu villapujoliivien teko..eikä vielä ole liian myöhäistä..
--Ja sitten ne lammaskoirat..lassiet ja bordercolliet!
--En koskaan tulisi sallimaan,että opetuslampaitani ajetaan lammaskarsinoihin näytille,että joku hullu pussipöksy saisi palata mökkiinsä panemaan avotakanreunalle palkintopystin palkintolampaastaan.

Aasi alkoi selvittämään kurkkua ikään kuin olki olisi mennyt poikittain ruokatorveen ja rääkäisi:
--Noh..sehän sehän selvittää kaiken!
Pässi uteli:
Mikä selvittäisi minkä?
Aasi vastasi:
--Niiden kolmen viisaan itämaan lampaan myöhästymisen..
--Pitäisi mennä ihan Turkkiin asti,jos aikoisi tulla idästä..
--Niistä sinun opetuslampaistasi ollaan jo tehty shiskebabeja...
Pässi lisäsi kiusaantuneena:
--Hei..ollaanpas nyt hiukan varovaisia jutuissa!
--Silloin kun ne saapuvat tänne todistuspaperit mukanaan,niin tulen tekemään oikein ihmetekoja--kuten taikomaan aaseja rupisammakoiksi..
Aasi vastasin nyökkäämällä:
--Kaikki on mahdollista..
--Kuitenkin olen vakuuttunut,että tarvitaan selvä todistus siitä,miksi Kaikkivaltias uskoisi pelastushommat sellaiselle elukalle,jonka lavoille ollaan jo aikojen alusta pantu ruskeakastiketta...
Pässin silmät alkoivat jälleen pienetä viiruiksi.ja lausui:
--Kuulkaapas...!
--Teitä ehkä kiinnostaisi..?
Pässi keskeytti....

Avonaisen tallin oven ulkopuolelta kuului ihmisääniä.
--Tietenkin...
Ihmisääni oli lausumassa.
--Sivusiipeä kyllä ei voida verrata päärakennukseen,koska siinä ei ole sisäkylpyhuoneita..
--Kuitenkin siivessä on sellaista aitoa maalaishenkeä..eikä  minun tarvitse lähteä kehumaan,ettei samalla hinnalla löytyisi...
--Ja näin joulun alla kaikki Beetlehemin hotellit ja majatalot ovat täysin buukattuja..

Majatalon isännän astuessa tallin ovelle tämän katse osui pässiin.
Poskiinsa kiroillen isäntä pysäytti kädenviittauksella ihmisparin ja tarttui toisella kädellä pässiä niskavilloista kiinni ja heitti elukan ulos pois tieltä mustaan yöhön kedolle.

--Mitäs minä kerroin sinulle!
Aasi tokaisi isännän mentyä hakemaan vieraitaan.
--Pässi sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa!
--Aivan!
Härkä vastasi laskeutumalla etujalat koukussa heinille härkien.
--Siitä huolimatta,kun jompikumpi meistä sattuisi tulemaan Messiaaksi,niin sen pitäisi osata antaa toiselle anteeksi.
--Noh..me tullaan ylittämään sekin este,kun sen aika tulee...
Aasi vastasi ja ryhtyi jauhamaan heiniä kaukalosta.












perjantai 5. elokuuta 2011

Kenraali Yamashitan kulta-aarre.Filippiiniläiskirjeet.

Golden Buddha
V.1972 Ferdinand Marcos eli presidenttiytensä huipulla toisella hallintokaudellaan.
Manilassa mellakoitiin ja osoitettiin mieltä.Opiskelijat ja työläiset nostivat autonromuista barrikaadeja ja polttivat autonrenkaita mellakkapoliisien savustamiseksi Mendiolan sillalla.
Oppositiopuolen senaattori Ninoy Aquino kritisoi julkisesti Marcosien perustamaa yksityisyritystä Philippine Inc'iä,mikä käsitti kaikki Filippiinien saaret,jopa autiot merikilpikonnaluodot,joidenka asukkaat olivat äänestäneet Marcosia toiselle presidenttikaudelle.
Filippiinot alkoivat kutsua Imelda Marcosin nimittämää maata "Promised Land"- "Land of Promises"-nimillä.
Presidentti Marcos katsoi kaikkien levottomuuksien johtuvan vasemmiston agitaatiosta ja halusta päästä jakamaan rikkaiden kansanedustajien "Pork barreleita" eli vaalialueille budjetoituja varankeja ja tehdä maasta työläisten paratiisia. Maaseudulla NPA-sissit (New People's Army. Filippiinot kyllä kutsuvat järjestöä nimellä No Permanent Address ) aseillaan uhkaillen rahastivat ja kiristivät kaupunkien pormestareilta omilla veroillaan.
Marcos päätti panna lopun haikailuille julistamalla maahan sotatilalain.mikä myös oikeutti tätä jatkamaan presidenttiytään fiksatuilla vaaleilla.
Muodostamassaan Batasan Pambansassa eli kansanedustushuoneessa hän oli yrittänyt muuttaa vuoden 1935 perustuslakia,missä presidenttiyttä rajoitettiin vain kahteen kauteen.Oppostioedustajia lahjomalla lakia muutettiin ja Marcos katsoi elävänsä presidenttinä hamaan tulevaisuuteen asti.
Imelda-rouvan tiedettiin kansanedustajien kokouksessa jakaneen julkisesti avonaisia rahakirjekuoria.

Samana vuonna Vanity Fair-lehti oli haastatellut Imelda Marcosia,jolta lipsahti toimittajan kysyessä presidenttiparin mahtavaa omaisuutta,että pohjan heidän rikkauksille oli antanut kenraali Yamashitan kulta-aarteet.
Imelda oli myös aiemmin 60-luvulla kertonut paikalliselle sanomalehdelle,että muutettuaan vuonna 1959 vaatimattomasta kansanedustajan bungalowista mahtavampaan senaattorivillaan,kymmeniä armeijan autokuormallisia kultaharkkoja ja muita kulta-aarteita oltiin viety Central Bankin kassaholveihin.
Ne oltiin purettu Marcosien bungalowin väliseinistä.

Imelda today in her Makati residence
1st couple in their prime
  Vuonna 1961 39-vuotias baguiolainen lukkoseppä ja harrastajakolikonkerääjä Rogelio Roxas oli tavannut japanilaisen herra Fuchugamin Baguiossa.Mies oli kertonut olevansa Baguiossa sota-aikana palvelleen sotamies Fuchugamin poika ja hänellä on hallussaan isänsä piirtämä kartta kenraali Yamashitan kätketystä kulta-aarteesta.Roxas ei ollut niinkään yllättynyt japanilaisen tapaamisesta,koska hyvinkin pitkään kaupungissa jo ennen sotaa oli asunut japanilaisia mm. vihannespuutarhureina,torikauppiaina ja muissa pienalayrityksissä.
Useimmiten ne olivat myös naineet paikallisen neidon.
La Trinidadista pienestä Benguetin kylästä löytyy japanilaisia sukunimiä,kuten Yamashita sekä Takahashi.
Yamashitan ryöstösaalisaate oli lähtöisin jo Japanin keisarilta Hirohitolta,jossa toimeksiantajiksi oltiin nimitetty mm.yakuzagangsteriliike "Kin no yuri" eli Kultainen lilja sekä keisarin veli prinssi Yasuhito Chichibu.
Kuitenkin yhtäkään ,Yamashitaa lukuunottamatta, ryöstöliikkeeseen liittynyttä henkilöä ei oltu saatu kiinni verekseltään,koska useimmat olivat kaatuneet sotateatterissa ja loput vaienneet sotarikollisina ihmisoikeustuomioistuimissa ja teloitettu helmikuun 23. päivänä 1946 Japanissa .
Enimmäkseen ryöstöt olivat kohdistuneet vallattujen maiden osakkeisiin,pankkeihin,temppeleihin,kirkkoihin,moskeijoihin,museoihin sekä yksityskoteihin..
Saaliit oltiin kuljetettu aluksi Singaporeen ja sieltä Filippiineille.
Rogelio Roxasin väite löytämästään Yamashitan kulta-aarteesta on verhoutunut epätarkkuuksiin,valheisiin,juoruihin sekä osatotuuksiin.
Yleisesti tiedettiin kenraali Yamashitan koonneen japanilaisten ristiretkiltä Kiinasta,Burmasta,Taimaasta,Javalta
 Malaijasta ja muilta valloitetuilta alueilta arvopapaereita, arvoesineitä,kultaa sekä rahaa.
Voi olla totta,että Roxasin Baguion yleisen sairaalan lähistön tunnelista löytynyt aarre oli vain murto-osa laajasta ryöstösaaliista,josta suurin osa oltiin jo kerätty parempaan talteen ennen vuotta 1961.
Malaijan Tiikerillä Yamashitalla oli ollut ilmeisesti käsky ylempää piilottaa aarteet Filippiinien saariston eri osiin  japanilaisten pysyväksi jäämiseksi maahan. Filippiinit sijaitsivat Japanin uuden "Kansainyhteisön" napana.

Suurempi japanilainen imperiumi

Salaisia isompia kätköjä tiedetään olevan yli 170 ja pienempiä neljästä kultaharkosta kymmeniin tuhansiin,joista osa oli pysyviä ja toinen osa väliaikaisia,japanilaisten hätäisesti vedettyä joukkonsa maasta v.1944.
Kätköt olivat sijoitettu vesiputouksien alle,kallioluoliin ja muihin luonnollisiin maakätköihin,joita oltiin merkitty erilaisilla koodimerkinnöillä reittien varsille
Imelda Marcosin väite Yamashitan kullasta jo perustuu aikaisemmalle ajanjaksolle kuin vuosi 1959.
Väitetään myös,että amerikkalaiset olivat käyneet (ehkä ennen Marcosia tai Marcosin tietäessä) saalistamassa Yamashitan aarteita Kylmän Sodan ajan tiedustelupalvelunsa rahoittamiseen ja tämä ajanjakso keskittyisi 1959-1963 Kuuban kriisin ajanjaksolle.
Marcos ihaili presidentti Kennedyä ja vuonna 1963 Kennedyn murhan aikana,jolloin Marcos vielä istui Filippiinien senaatin presidenttinä hän toivoi tulevassa vuoden 1965 presidentinvaalien voittojuhlallisuuksissa istuvansa Malacananin presidentinlinnan kultavaltaistuimella Camelotina ja vaimonsa Imelda Jackienä.

 Camelot and Marilyn Juhart 2005.

Marcosien muutettua Malacananin presidentinlinnasta maanpakoon Honolulun matalaan bungalowiin v.1986 aarteenlöytäjä Rogelio Roxas ei jättänyt kultalöytönsä varastamista sikseen.
Vielä 2000-luvulla Marcosin perikunnan palkkaamat miehet olivat etsimässä Filippiineillä Yamashitan  muita aarrekätköjä CIA:n kanssa.
V.1988 Roxas nosti lakisyytteen Havaijin valtion oikeudessa Marcosia vastaan.
Erikoisena sivuhuomautuksena voidaan mainita,että v.1971 Baguion kaupungin tuomari Pio Marcos,Ferdinand Marcosin serkku oli myöntänyt Roxasille kaivausluvan aarekätkölle.
Kätköstä oli löytynyt 0.91 cm korkea ja tuhat kiloa painava kultainen buddhapatsas,jonka ontto sisusta oli täynnä jalokiviä sekä laatikollinen kultaharkkoja. (17 harkkoa).
Roxas oli vaatinut varkaudesta 22 miljardia dollaria  40.5 miljardin korolla.
Kuitenkin ylin oikeus  hylkäsi vaatimuksen em. summalta ja haastoi Imelda Marcosin v.1992 maksamaan kultaisen buddhan ja 17 kultaharkon varkaudesta korvausta 13.275.848:37 dollaria vastineena saaliista otetuista ja esitetyistä dokumenteista sekä valokuvista .Imeldaa vaadittiin myös maksamaan 6 miljoonaa dollaria humanitaarisista ihmisoikeuksien rikkomisista.,pohjautumalla syytteeseen,että Marcosin miehet olivat kerran pahoinpidelleet Roxasin.
Valitettavasti Roxas kuoli oikeuden päätöksen aattopäivää ennen.
Roxas sattui valitettavasti löytämään vain yhden Yamashitan kulta-aarreluolan.

Peggy Seagraves kertoi tutkimuksistaan Yamashitan kulta-aarteista South China Postin kolumnissaan kirjastaan Golden Warriors 9.3.2001 seuraavaa:
"Kun amerikkalaiset tankit olivat lähestymässä Baguiota japanilaisille pioneeri-insinööreille oltiin pidetty jäähyväiskutsut aarrekammioissa,jotka sijaitsivat Tunneli No. 8:ssa 67 metriä maan alla täynnä kultaharkkoja.
Illan kuluessa he joivat sakea suuren määrän ja lauloivat isänmaallisia lauluja sekä hurrasivat banzaita...pitkää elämää.
Keskiyöllä kenraali Yamashita ja prinssit luikahtivat tunnelista ulos räjäyttämällä tunnelin suun dynamiitilla,jolloin pioneerit hautautuivat kammioihin.
Prinssit pakenivat Tokioon sukellusveneillä ja 3 kuukautta myöhemmin kenraali Yamashita antautui amerikkalaisille.
1944.Kenraali Yamashita antautuu amerikkalaisille
Cordilleras-vuoristossa
Japani oli hävinnyt sotilaallisesti,mutta prinssit voittivat rahallisesti.
Karmea salaisuus Yamashitan kulta-aarteista oli aivan viime aikoihin asti liikkunut huhuina ja paljastunut totena.
Sota-aikana nuori japanilaisen vanhemman prinssin filippiinopalvelija Ben (Ruben) Valmores oli valtuutettu sulkemaan kaikki Japanin imperiumin salakammiot Filippiineillä.
Sentimentaalinen prinssi oli säästänyt hänen henkensä päästämällä hänet ulos numero 8:n tunnelista ennen tunnelin suun räjäytystä.
V.1998 Beniä oltiin testattu näyttämällä hänelle japanilaisten prinssien valokuvia (ilman nimitekstiä) ja hän oli heti tunnistanut prinssi Takeda Tsunoyoshin sekä keisari Hirohiton toiseksi nuoremman prinssiveljen Chichibun. Vanha Ben oli  alkanut laulamaan pehmeällä äänellä Sakura Sakuraa (Kirsikan kukka) ,jota prinssi Takeda oli laulanut itselleen.


Prinssi Chichibu
Viimeisessä kappaleessa Japanin keisarillisen perheen  sukuhistoriakirjassa "Yamato-dynastia" mainitaan,että lokakuussa 1945 amerikkalaiset tiedustelu-upseerit olivat saaneet tietoonsa japanilaisten kätketyistä aarteista Filippiineillä.
Miljardien dollareiden arvoiset kulta-,platina- ja jalokiviaarteet oltiin kaivettu ylös.
Yhdysvaltojen hallitus oli ollut niistä vaiti  puolisen vuosisataa.


Antauduttuaan amerikkalaisille syyskuun 2. päivänä kenraali Yamashitaa syytettiin sotaoikeudessa erään japanilaisen amiraalin tekemistä ihmisoikeusjulmuuksista Manilassa,vaikka itse oli ollut vetäytymässä samaan aikaan Baguiosta Cordillera-vuoristton joukkoineen..
Kenraalin autonkuljettajaa majuri Kojuna Kashua oltiin kohdeltu erikoisella mielenkiinnolla.
Eräs filippiinoamerikkalainen tiedustelu-upseeri salanimellä Severino Garcia Diaz Santa Romana (21. amerikkalaisen jalkaväkirykmentin tiedustelu-upseeri luutnantti Ferdinand Marcos?) pienellä kidutuksella vaati majuria paljastamaan aarteiden salakätköt.
Santa Romanaa eli Santyä oli johtamassa kuulusteluissa OSS:n (silloisen CIA:n edeltäjän ja kenraali Willoughbyn johtaman tiedutelupalvelun) kapteeni Edward Landsdale ,joka myöhemmin tunnettiin yhtenä "Kultaisena taistelusankarina"
Santa Romana oli itse seurannut,miten yhtä japanilaista rahtilaivaa oltiin purettu pohjoisilocoslaisesta satamasta sota-aikana ja lastit oltiin kuljetettu Cordilleras-vuoristoon yhteen rakennettuun tunneliin.
Japanilaismajurin kuulustelun jälkeen Yhdysvaltojen armeijan joukot avasivat 12  Kultaisen Liljan tunnelia,jotka olivat täynnä kultaharkkopinoja,jotka ylittivät miesten päiden korkeuden.
Landsdale raportoi kenraali Mac Arthurulle Tokioon ja kenraali käski tätä ilmoittamaan asiasta presidentti Trumanin turvallisuusneuvonantajalle Clark Cliffordille.
MacArthur ja Henry Stunson lensivät Tokiosta Manilaan ja sieltä Baguioon tarkastamaan aarrekätköjä.
Siellä he päätyivät aarresaldoon,jonka arvo oli mijardeja dollareita.
Aarteiden salassa pitämiseksi MacArthur määräsi Yamashitan oikeuteen vastaamaan sotarikoksista ja japanilaiskenraali teloitettiin hirttämällä Manilassa 23-2.1945.
Landsdale oli osaksi vastuussa Kultaisen Liljan aarteiden keräämisestä.
Santa Romanaa (Marcos?) oltiin neuvottu tallentamaan kullat erilaisilla alias-tallentajien nimillä 176:een pankkiin ympäri maailmaa 42:ssa maassa.
Pankit antoivat talletuksia vastaan sertifikaatit tallettajille.


Kylmän sodan aikoina kulta-aarteiden varankeja Yhdysvallat käyttivät CIA:n nimissä  tukemaan poliitikkoja Japanissa,Kreikassa ja Yhdistyneissä Kuningaskunnissa ja etenkin Japanin jälleenvarusteluun Korean sodan perästä.
Kerrotaan,että v. 1974 Santa Romana oli kuollut ja tämä oli jättänyt käsinkirjoitetun testamentin Tarciana Rodriguezille ja avovaimolleen Luz Rambarolle.
Rambaro oli haastanut sanfransicolaisen asianajajan Melvin Bellin avustamana John Reedin,silloisen Citibankin johtajan väärästä 20 miljardin dollarin Santa Romanan kultaomaisuuden realisoimisesta.
Oikeusjuttu jäi selvittämättä.
Ilmeisesti koko Santa Romana kuolema ja testamentti olivat vain Marcosin savuverhoa salaisten talletusten realisoimisessa.
Marcosin oma sisäpiiri eli kuuluisa "Marcos Rolex Twelve" on ex-presidentin kuoleman jälkeen yrittänyt japanilaisten ja amerikkalaisten avustajiensa kanssa etsiä Filippiineiltä lisää japanilaisten kätkemiä aarteita.


V.1960 silloinen Yhdysvaltojen varapresidentti Richard Nixon antoi ehkä suurimman poliittisen lahjoituksensa näistä CIA:n tukemista rahastoista (M-funds) Japanin johtavan liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) jäsenille eli 35 miljardia dollaria, odottamalla vastineeksi tukea tulevaan presidentinvaalikampanjaansa.
Silti jo v. 1945 Washington oli kieltänyt näiden M-rahastojen olemmassaolon ja ettei Japani ollut koskaan varastanut mitään, jäätyään tyhjätaskuksi sekä konkurssiin sodan päätyttyä.
M-rahastojen kerrotaan olleen 500 miljardin dollarin arvoisia ja LDP:n jäsenten hallinnassa.
Virallisesti oltiin kerrottu,etä Japanin sota-aikainen eliitti, keisarillinen perhe,Zaibatsu (suuri teollisuus- konglomeraatti) ja "hyvät" byrokraatit  päätyivät sodan jälkeen kourallisen "pahan" sotakiihkoilijan uhreiksi.
Itseasiassa Japani selviytyi sodasta paljon rikkaampana kuin ennen sotaa,lukuunottamatta miljoonia köyhiä kotitalouksia,mitä ei laskettu mukaan herrojen tilityksissä.


Yamashitan antautuminen marraskuussa 1944






















torstai 4. elokuuta 2011

Luutnantti Matsuin kultahammas.Filippiiniläiskirjeet.

A Vagabond Igorot in Baguio


Sota-aika näytti kuluvan Baguiossa suhteellisen rauhallisasti ilman laukaustenvaihtoa,laskematta mukaan  viikottaisia kiinnijäänneitten filippiinosissien ja maanalaisen siviilivastarintaliikkeen jäsenten teloituksia Camp Hayn paraatikentällä,jotka suoritettiin japanilaisupseerin guntomiekalla.

Vuoden 1945 alku kylläkin alkoi tuoda mukanaan japanilaismiehittäjille harmia amerikkalaisten siivotessa Tyyntä merta Midwayn,Guadalcanalin,Trukin ja muiden atollisaarien valtauksilla,jolloin japanilainen keisarillinen laivasto lentotukialuksineen päätyi merenpohjaan koralliriuttojen värikkäiden kalojen kerrostaloiksi.
Amerikkalaiset lopulta nousivat maihin kenraali MacArthurin johdolla Filippiineillä Leyten ja Lingayenin lahdilla,joista jälkimmäiseen japanilaiset olivat rantautuneet viimeksi vuoden 1941 joulukuussa.
Koko japanilaismiehitystä kenraali MacArthur katsoi osaksi presidentti Rooseveltin ja Tyynenmeren taisteluiden sodanjohdon kuten silloisen kenraalimajuri Dwight Eisenhowerin syiksi.
Sotatoimia keskitettiin muualle ja Eisenhowerkin katsoi,että Bataanin niemimaalla taistelevat filippiinoamerikkalaiset joukot saivat tulla toimeen omillaan japanilaisia valtaajia vastaan.
Apua ei luvattu.
MacArthur saapuessaan Corrigadorin linnakesaarelta Australiaan oli käsittänyt tulevansa nimitetyksi komentamaan koottuja liittoutuneiden Filippiineille lähetettäviä joukkoja.
Yhdysvaltojen armeijan johto antoi hänen pitää käsitystään väärinkäsityksenä ja MacArthur havaitsi,ettei Australiasta saatu kokoon kuin kourallinen valmistautumatonta sotavoimaa..Vasta japanilaisten hyökätessä Papua-Guinean saaristoon lähelle Australiaa v.1944 amerikkalaiset heräsivät.
Kesti kaksi vuotta hänen lupaamaansa kuuluisaan "I shall return"-paluuseen.
V.1941 joulukuussa Filippiinien presidentti Quirino japanilaishyökkäyksen aikana oli kirjoittanut presidentti Rooseveltille,että Yhdysvallat suostuisivat antamaan maalle itsenäisyyden ja mahdollisuuden taistella japanilaisia vastaan omalla armeijallaan.
Presidentti Roosevelt ei suostunut lausumalla,että kun japanilaiset ollaan ajettu saarilta pois,maa saisi itsenäisyytensä.
Vasta heinäkuun 4. päivänä 1946 ,jolloin Roosevelt oli ollut haudassa presidentti Truman hyväksyi Filippiinien itsenäisyysjulistuksen.
Ennen itsenäisyysjulistusta maan poliittinen johto kävi kovaa sanasotaa ja väittelyä siitä,jos saaret liitettäisiin Havaijin ja Guamin saarten lailla Yhdysvaltoihin.
Yhdellä sivauksella maan pesorahayksikkökin olisi muuttunut dollariksi.
Kovan polemiikin jälkeen ja tietysti kansalta kysymättä poliitikot päättivät,etteivät filippiinot tarvitse enää ulkolaisia orjuuttajiaan,vaan ansaitsisivat omat orjapiiskurinsa omassa kongressissa ja omassa senaatissa,mihin yleensä valittiin edustajiksi maan rikas eliitti..
Omat barong tagalog-paitaiset pinoyedustajat laskettiin pienemmiksi piruiksi kuin korkealantioiset farmareissa rehvastelevat kovaääniset ja purukumia jauhavat jenkkipirut.
Filippiinot kyllä kehuivat perineensä jenkeiltä korruption,mutta olivat parannelleet sitä omalle maalleen sopivammaksi.
Filippiinot hurrasivatkin Manilassa päätöstä,jolloin maam johtava Manila Times-päivälehti kirjoitti pääotsikossaan:

"Philippines, 
after 400 years Spanish conquistadore rule,
40 years Hollywood,
4 years Samurai sword,
Now independent!"


 New York Times July 6 1946


Filippiino Juan dela Cruz eli keskivertopinoy silti ihaili salaa amerikkalaista Joea,vaikka oli sydämessään kateellinen tälle.
Juania hermostutti,että Joet veivät kauneimmat naiset tämän nenän alta.
Toisaalta Juan rakasti kaikkea statesidea.
Hän halusi ajaa Fordeja,Buickeja ja Oldsmobilejä,polttaa Camelia ja Chesterfieldiä ja juoda Budweiserin olutta,vaikka kotimainen San Miguelin Pale Pilsen olisi ollut halvempaa. ja maistuisi paremmalta.
Syystäkin Filippiinejä kutsuttiin Amerikan takapihaksi.
Juan halusi muuttaa Guamiin,Havaijin Pearl Towniin sekä Kalifornian Los Angelesiin ja tulla amerikkalaiseksi.
Silti hän sisimmässään voi huudahtaa;
--I'm proud to be a Filipino!
Siksi hän ei halunnut maansa liittyvän Yhdysvaltoihin.
Tyypillisessä rapumentaliteetissaan hän ei halunnut saarilleen amerikkalaisia herroikseen,koska jenkkien nenien alla hän tunsi itsensä ala-arvoiseksi amerikkalaiseksi ruskeaksi serkuksi Bum Browniksi.


Baguion japanilaismiehittäjille v. 1945 samoin alkoi tulla pakkausvimma.
Nyt heillä oli edessään saarelta saarelle takaperinhyppely Okinawan kautta Nipponin saarelle.
Kenraali Yamashitan joukot olivat paenneet Baguiosta Cordillera-vuoristoon ja pitkähkön lentokoneesta pudotetun kirjeenvaihdon tuloksena hän lupautui antautua amerikkalaisille eikä kuten japanilaisupseerien kunniaan kuului tehdä harakiria.
Hän oli väittänyt aluksi,ettei hänellä ollut auktoriteettia ilman kenraali Tojon eikä keisari Hirohiton lupaa antautua,johon amerikkalainen kenraali Wainwright oli vastannut,että hänelläpä ihme kyllä oli presidentin lupa.
Yamashita oli käyttänyt viivettelytaktiikkaa antautumisessaan,saamalla viimeiset joukkonsa laivattua Japaniin.




Yamashitan antautuminen
Baguiolaiset hurrasivat sisimmässään amerikkalaisten saapumista kaupunkiin,vaikka japanilaiset puolustajat Kennon Roadilla taistelivat melkein viimeiseen mieheen sinnikkäästi ja antautumatta..
Kaupunkilaiset eivät uskaltaneet näyttää iloaan kaduilla pelätessään japanilaisten revanssia,mikä ei tapahtuisi tavanomaisella kasvoille kämmensyrjällä hakkaamisella,vaan bajonetilla. Pienikin hajanainen tai huolimaton sananpuolikas vapautuksesta voisi loukata japanilaismiehittäjiä.
Baguion öisillä kaduilla japanilaissotilaat toisaalta pelkäsivät kulkea yksin beerhauseista ja porttoloista takaisin kasarmille. Moni varomaton yöjalassa liikkunut samuraisotilas oli päätynyt kellumaan Burnham Parkin ankkalampeen. Japanilaissotilaat pelkäsivät vastarintasissejä kuultuaan,että jopa Manilassa yöjalkaisia samuraita oltiin tapettu ja nyljetty sekä paistettu porsasvartaassa kuin kulkukoiria.
Antero dela Cruz oli kuullut nuoremmalta veljeltään,joka oli muuttanut Batacista Ilocos Nortesta Baguioon,Manilassa erään pappisseminaarin kellarissa sijaitsevalta puskaradioasemalta Radio Veritasilta,että amerikkalaiset olivat nousseet maihin Leytessä.
Martin Ventora-veli palveli bussikonduktöörinä baguiolaisessa linja-autofirmassa ja lisäansioikseen myi La Unionista salakuljetettua bensiiniä.
Amerikkalaiset olivat ranskalaisten ja englantilaisten kanssa räjäyttäneet kaikki Manilan öljyvarastot ennen pakenemistaan Corregidorin linnakesaarelle v. 1941.
Maalaiskaupungeista löytyi salaisia bensiinivarastoja.
Lopullinen  Baguioon kohdistuva amerikkalaishyökkäys alkoi Lingayenin lahden maihinnousulla tammikuun 9. päivänä 1945.
Manilan taistelut päätyivät amerikkalaisten pommitukseen,joka melkein tuhosi pääkaupungin.
Kenraali Eisenhower vieraillessaan Manilassa kertoi ,että Manila näytti raunioiltaan pahemmalta kuin Varsova.
Sodan alussa Baguiotakin pommitettiin japanilaisilla Betty-pommikoneilla,mutta noin tuhannen pommin vaikutukset olivat mitättömiä,koska vain murto-osa oli räjähtänyt.

Amerikkalaisten Sherman-tankkien vyöryessä San Juanin satamakaupungista jyristen Kennon Roadia ylös Baguioa kohti,japanilaiset olivat jo kiireessä valmistelemassa kaupungista poistumista.
Eversti Muton käskystä sotilaat olivat ko voitelemassa polkupyöriensä ketjuja ja takakappoja,jalkaväen pakatessa reppujan täyteen anastetuilla amerikantuliaisilla.
Tulevalle saarihyppelylle japanilaisupseerit eivät unohtaneet ottaa mukaansa matkaviihdykettä,nuoria baguiolaisia "mukavuusnaisia" (Comfort Women),jotka tulisivat päätymään heidän petipatjoikseen Japanissa ja loppuunkäytettyinä kadulle potkaistuina.

Luutnantti Matsui vielä lähtöä edellisenä päivänä oli etsimässä kaupungista katupartion kanssa filippiinosissejä,jotka olivat verottaneet Nousevan Auringon Maahan matkalle lähtevien sotilaiden päälukua.
Tulos oli ollut heikonlaista,mutta joku kadulle erehtynyt kaupunkilainen oli saanut juosta henkensä edessä pakoon japanilaista "katujyrää",joka sapeleitaan heilutellen oli lähtenyt takaa-ajoon.
Ruokaillessaan viimeisellä sushiateriallaan Camp Hayn upseerimessissä hänen riisipuikkoihinsa tarttui yläleuasta irronnut kultainen nastahammas.
Katsellessaan leukansa ikävää lovea rintataskustaan vetämällä taskupeilillään luutnantti käski tulkkivänrikkiään ajamaan Lasallella Session Roadin alapäässä sijaitsevalle tohtori Fabianin hammasklinikalle.
Amukahdeksalta japanilaistulkki koputti niin lujaa guntosapelinkahvalla vastaanoton lasiovea,että ruutu rikkoontui,tohtorin rynnätessä yläkerran asunnostaan aamutakki päällä ihmettelemään meteliä.
Luutnantti Matsui huusi japaniksi suhisten ja tulkin kääntäessä:
--Rieutenant needs tooth immediatery!!
Huonokuuloinen vanha tohtori Fabian käski upseereita menemään sisätautilääkäri-Camban vastaanotolle,missä harmillisia vatsavaivoja lääkitään.
Tohtori oli kuullut tooth-sanan tagalogin otot-sanana,mikä tarkoittaa englanniksi windiä eli pierua.
Luutnantti oli jo melkein vetämässä miekkaansa tupesta,mutta irvistellessään tohtorille vihanpuuskassaan tohtori tajusi kyseen olevan nastahampaasta.
Tohtori Fabianin levitti oman kultahampaisen suunsa filippiinomaiseen hymyyn,mikä yleensä näytetään vierasmaalaisille ksenofobian puolustusmekanismina
Tohtori kysäisi:
--You mean "Ngipin de Oro" ..your gold tooth..Sir?
Luutnantti Matsui työnsi nahkahansikaskädellään kultahampaan tohtori vapisevaan kouraan,jolloin tohtori havaitsi vain hampaan kiinnityslankojen katkenneen.
Odotushuoneessa hammaslääkäri pyysi odottamaan tunnin korjaukseen,mutta luutnantti vaati puolta tuntia pikaisen mobilisaation takia.
Tohtori vetäytyi hammaslaboratorioonsa,jonne hän oli lähettänyt kotiapulaisensa hakemaan hammasteknikko Rogelio Medillon Santo Tomasin kadulta.
Kummatkin tarkasteltuaan havaitsivat kultahampaan olevan 21 karaattia,jolloin heissä heräsi pieni ansaitun vilpinteon kiusaus.
Hammasteknikolla oli vetolaatikossaan  useita carabao-vesipuhvelin luusta tehtyjä nastahampaita,joita hän oli käyttänyt hammasproteesien teossa.
Emalihampaita ei sota-ajan puutteessa saanut mistään.
Medillo ryhtyi viilaamaan ja hiomaan yhtä carabaoluuhammasta luutnantin nastahampaan muotoiseksi jalkakäyttöisellä hohkakivihiontalaitteella.
Kopion valmistuttua hän asensi siihen kiinnitysvaijerit ja loppusilaukseksi siveli lehtikultaa päälle.
Kopio näytti yksiyhteen alkuperäiseltä.
Hammaslääkärin tuolissa tohtori Fabian asensi luutnantin valkosipulilta lemahtavaan suuhun valekultahampaan ja upseerikaksikko poistui vastaanotolta kiireessä ja tietysti maksamatta Session Roadin aamusumuun.
Heistä ei sen kummemmin kuultu mitään.
Hänen evakuoima Lasalle-avoauto löydettiin Camp John Hayn upseerimessirakennuksen edestä seulaksi ammuttuna.
21-kraatin kultahampaasta tohtori sai sievoisen summan Baguion mustassa pörssissä.
Luutnantti Matsuin isästä kyllä vuonna 1948 kuultiin.
Kenraali Iwane Matsui (1876-1948) oli nimitetty v. 1937 toisessa kiinalaisjapanilaisessa sodassa Japanin keski-Kiinan armeijan sotilaskometajaksi..Hänet tunnettiin Nankingin massamurhan pääteloittajana ja vuodesta 1940-1948 valtiomiehenä Japanissa.Hänet teloitettiin hirttämällä v. 1948.
Kenraali Iwane Matsui

Jatkuu.."Kenraali Yamashitan kulta-aarre"...

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Luutnantti Matsuin "surfa".Filippiiniläiskirjeet.

1937 Lasalle ja luutnantti Matsui. Juhart 2011.
Yhtenä elokuisena aamuna 1942 kello yhdeksältä apteekin eteen pysähtyi Baguion entisen pormestarin Sergio Bayanin musta avo-Lasalle.
Insinööri Bayan oli palvellut vuodesta 1937 vuoteen 1939 pormestarina ja hänen perästään presidentti Quirino oli nimittänyt Zamboangan pormestarin Nicario S. Valderosan kaupungin uudeksi pormestariksi.
Valderosa tulisi palvelemaan japanilaisten käskyläisenä aina sodan päättymiseen vuoteen 1944 saakka, palaamalla takaisin eteläisellä Mindanaon saarella sijaitsevaan Zamboangaan pormestariksi.
Bayan muistetaan vielä tänään Baguiossa Bayan Parkina.

Antero tiesi,että Bayan oltiin pidätetty ja internoitu japanilaisvastaisena.Bayan merkitsee myös kotimaata tagalogin kielessä.
Luutnantti Matsui oli evakuoinnut hänen komean Lasallensa ja muuttanut Camp John Haystä komeaan amerikkalaiskolonialaistyyliseen kolmikerroksiseen Laperal-taloon Session Roadin varrella.

Laperal-talo tänään
Bayanin perhe oltiin toimitettu Manilaan Santo Tomasin yliopiston kampuksen vankileirille kieltäydyttyään yhteistoiminnasta japanilaisvaltaajien kanssa.

Lasallesta Antero näki nousevan silmälasipäisen ja melkein karikatyyrisen japanilaisvänrikkitulkin ovenavauksella luutnantti Matsuin,jolla oli vaikeuksia saada pitkää gunto-samuraiupseerimiekkansa ulos ovesta.

Luutnantti Matsui pikkuisena  pienen gunto-samuraimiekkansa kanssa
 Apteekkarille nousi pala kurkkuun,muistaessaan miten hänen Catalina-vaimonsa oli nähnyt Matsuin katkaisseen yhden Baguion torimyyjän pään yhdellä miekan sivalluksella,kauppiaan kieltäydyttyä antamasta tälle ilmaiseksi grillattua varrasikaa.
Kauppiaan pää oli pudonnut kojutiskin alle pistettyyn kaislakoriin,missä pidettiin teräviä filippiinojen bolo-vasureita sianruhon leikkaamiseen.
--Mitä Matsui halusi häneltä..vaatimattomalta apteekkarilta?
Antero mietti peloissaan luutnantin astuessa katukiveykselle omituisen kankeasti auton lokasuojaan tukien,että guntomiekan tuppi kolisi mustaa peltiä vasten.
Tulkkivänrikki oli kiirehtinyt avaamaan apteekin oven luutnantille seisomalla paraatiasennossa,Matsuin kiivetessä askel askeleelta sisään,.ohikulkevien baguiolaisten kiirehtiessä sivuilleen vikuen nopeasti pois paikalta.
Apteekkari seisoi myös jäykässä asennossa tiskin takana käsi kassarekisterin laatikolla,missä hän piti Browning-käsiasetta piilossa.
Luutnantti Matsui ei näyttänyt terveeltä hikikarpaloiden valuessa otsalta poskia pitkin pystylle upseerinkaulukselle, laskeutuessaan varovaisesti istumaan ikkunan edessä pidettyyn rottinkilepotuoliin,missä Antero usein vapaa-aikoinaan istuskeli seuraamassa Session Roadin liikennettä.
Tulkkivänrikki antoi tulta kultaisella sytyttimellä luutnantin suussa kuin militaristisena huutomerkkinä tönöttävään Lucky Strike-tupakkaan.
Ilmassa kohosi jännitys ja apteekkari arasti kysäisi luutnantilta:
--How can I serve you..Sir?
Luutnantti ei vastannut,vaan nosti vaivalloisesti toisen saapasjalkansa polven päälle nyökkäämällä vänrikille.
Vänrikki kysäisi:
--You have surfa in tabrets?
Apteekkaria askarrutti kysymys,tietäessään Surfin olevan pyykinpesusaippuamerkin.
Japanilaisia sotilaita kaupungissa karteltiin likaisuutensa ja luteiden takia.
Vuoristokaupunkilaiset kusuivatkin niitä kollektiivinimellä "Dugiot"..likainen.
Apteekkari lisäsi:
--Laundry soap you wanted ,Sir?
Silloin luutnantti karjaisi korituolista:
--No soap..no soap..you stupid!!
--Medicine...surfa...surfa!
Antero äkkäsi heti,että nyt oli kysessä sulfa, luutnantin valkoisen hansikaskäden kuristuessa bundomiekan kahvan ympärille.
Oli sattumaa,että yksi igorotmies oli tuonut ponillaan vuoristopolkuja pitkin aamuviideltä Manilan lääkelähetyksen.
Hän poistui takaperin takahuoneeseen  pyytäessään "One moment please..Sir" vähintään  kolme kertaa ja avasi lukitun rohtolasivitriinin.
Antero ojensi sulfalaatikon tulkille sanomalla:
--It is 2 pesos please..Sir?
Tulkki nappasi laatikon apteekkarin sormista alkamalla huutamaan:
--We do not pay...fol Japanese Impeliar Ribelation Folce it is FLEE!!
--Rieutenant Malcos can pay you in Impeliar Intelim Govelnment pesos flom his own pocket!!
Apteekkari kumarsi japanilaiseen tapaan,mitä vaadittiin ja vastasi:
--Arigato gozaimas...arigato gozaimas..
Luutnantti ja vänrikki poistuivat apteekista yhtä jäykkinä kuin saapuessaan,jolloin soittokellokin putosi kilisten lattialle ovenkarmin päältä vuorilta puhaltavan tuulen aiheuttamasta ristivedosta läimäyttämällä ulko-oven kiinni.
Antero oli takahuoneeseen mentyään avannut varastohuoneen ikkunan mahdolliseksi pakoreitikseen,jos ostostilanne olisi kuumentunut mahdottomaksi.

Iltapäivällä luutnantti Marcos oli käväissyt apteekissa kysymässä oliko luutnantti Matsui käynyt istamassa sulfaa haaravaivoihinsa.
Anteron myönnettyä Marcos oli nauranut melkein katketakseen kertoessaan,että luutnanttiparka oli saanut satiaisia ja gonorrean yhdestä baguiolaisesta huoratalosta,ettei edes kunnolla pystynyt kävelemään syyhystä.

Marcos maksoi lääkkeistä Amerikan 5 dollaria  kertomalla,ettei häntä näkyisi toviksi maisemissa,koska Maharlika-sissit olivat valmistelemassa amerikkalaisten Scout Rangereiden kanssa hyökkäystä Cabanatuanin tuhoamisleirille ja vapauttamaan nälkiintyneet amerikkalaiset Bataaniin kuolemanmarssin vangit.

Erikoisena jälkimainintana edelliseen "surfa-tapaukseen" olisi tapaus Manilasta v.1980 Marcosin presidenttikaudelta.
Samainen luutnantti Matsuin tulkkivänrikki Itsuro Kempai päätyi palvelemaan Japania Manilassa suurlähettiläänä.
Hän oli jäähyväispuheessaan pitänyt kiitospuheen läsnäolevalle presidenttiparille suurlähetystön salissa:
--Firipino peopre ale vely rucky.
--They have a plesident who rubs them vely much.
--They arso have a filst rady who rubs them even mole.
(Filipino people are very lucky. They have a president who loves them very much. They also have a first lady who loves them even more.)

Marcoses

jatkuu.."Luutnantti Matsuin kultahammas ja kenraali Yamashitan kulta-aarre."..





Salaluutnantti Marcos.Filippiiniläiskirjeet.




Dela Cruzien apteekkariperhe Baguiossa vuonna 1950.
Ylhäällä manilalalaisen Escoltassa sijaitsevan apteekin
Botica Boien lehtimainos 20-luvulta.


Filippiiniläisen apteekkitoiminnan historiaa:
"Manilassa ensimmäisen virallisen apteekkiliikkeen perusti v. 1830 tohtori Lorenzo Negrao Escoltan kaupunginosaan .
Mercury Drug,mikä tänään on maan suurin ja ehkä oligarkisin rohdoskauppaketju perustettiin vasta v. 1945 sodan jälkeen.
Mm.Baguion Cabreran rohdoskaupan omistajanvaihdos tapahtui vasta 1972,Mercury Drugin kertoessa Antero dela Cruzille,että joko myyt kauppasi meille tai syömme sinut pois markkinoilta perustamalla Session Roadin vastapuolelle omamme.
Antero myi.
Tohtori Cabrera oli myynyt liikkeensä Anterolle velkoineen ja maksamattomin varastoin.  
Anterolla oli vaikeuksia pitää liiketoimintaa pävittäisillä käsivaroilla eikä ollut harvinaista,että perheen kuopus Geraldine pantiin juoksutytöksi hakemaan hyllyltä puuttuvia lääkkeitä naapurin rohdoskaupasta.
Asiakaskuntaa piti palvella vaikka ilman varastoa.

Mercury Drugin perusti v.1945 filippiinokiinalainen Mariano Que ,joka aloitti lääkkeiden myynnin työntökärryistään.
Hän myi saksalaisten keksimää ja amerikkalaisvalmisteista ihmelääkettä sulfatiosonia eli sulfaa ampulleissa tai yksittäisinä tingi-tingi-tabletteina.
Sulfa tehosi keuhkokuumeeseen,gonorreaan ja muihin bakteeripohjaisiin tartuntatauteihin,vaikkei ilman odottamattomia sivuvaikutuksia.Se jätti kuonaineita munuaisiin,jolloin bakteerit tulivat immuuneiksi.


Apteekkiin astunut japanilaisunivormuinen sai Antero dela Cruzin varuilleen.
Ilokaanomurteella Marcos  pyysi apteekkaria astumaan takahuoneeseen osoittamalla kädellään Anteroa istumaan työpöydän ääreen.
--Taisinpa pelästyttää teidät apteekkari Cruz?
--Tämä japanilaisunivormu kai pelästytti teitä? 
Marcos kysäisi ällistyneeltä Anterolta.
--Olen kyllä osatoimisesti  japanilaisen interimhallinnon palveluksessa kuten presidentti Jose Laurel ja teidän esimiehenne tohtori Gabrera...
--Bataanin kuolemanmarssin jälkeen päädyin O'Donnelin kokoamisleirille huonossa kunnossa ja minut oltaisiin heikkona tapettu kiväärinperällä,mutta kerroin eräälle japanilaiskapteenille tuntevani presidentti Laurelin,joka armahti minut ja vastineeksi kysyi voisinko auttaa jotenkin Baguion valtaajia materiaalisesti.
--Tutustuin eversti Mutoon Baguion sotilaalliseen komentajaan,joka pyysi,jos voisin toimittaa hänelle jostain amerikkalaista tupakkaa ja Seagramin bourbonia.
--Mutohan oli opiskellut amerikkalaisissa yliopistoissa 20-30-luvuilla ja päässyt länsimaisen elämän makuun.
--Tiesin ,ettei hänelle herrasmiehenä kelvannut tarlacilainen kotitekoinen paniqui-viski eikä ilokaanolainen Tabacalera-charootsigariljo,joten otin yhteyttä tohtori Cabreraan San Andresiin Manilaan,jolla oli salainen bodegavarasto täynnä amerikkalaisten jättämiä komissaaritarvikkeita.
--Muto nimitti minut japanilaisen keisarillisen vapautusarmeijan pohjois-Luzonin hovihankkijaksi.ja tohtori Cabrera ehdotti minua käyttämään apteekkianne välivarastona sekä vähittäismyyntipisteenä.
--Lisäksi vielä tohtori Cabrera oli luvannut lähettää La Unioniin japanilaisluvin kuorma-autoilla lääkkeitä,kuten sulfaa infektiotauteihin ja kiniiniä malariaan ja samoihin lääkelaatikoihin pakattuna myös nautintoaineita japanilaisiin yksityistarkoituksiin sekä katumyyntiin.
--Olen kyllä varuillani Manilan avoimen kaupungin sotilaskomentajan palkkaaman  luutnantti Matsuin edesottamuksista ja joka on pystyttänyt Baguioon johtavalle Kennon Roadille tarkastuspisteitä ja olen palkannut igorotintiaaneja poneineen kuljettamaan lähetykset salaisia vuoristopolkuja Cordillera-vuorten takamaastossa  Baguioon.
--Lähetykset tuodaan igorot-polttopuukauppiaiden ponien selässä kantamina pienissä erissä teidän Carino-kadun talollenne.


Igorot tribesman. Juhart 2002.




--Jos luulette Signor Cruz,että sympatisoin Nippejä,olette väärässä..
--Tämä on vain bisnestä...pare ko..pelkkää bisnestä! (pare ko---ystäväni)
--Olen itse perustanut vastarintasissijärjestön Ang Mga Maharlika eli Jalot tänne Cordillera-vuoristoon,joka taistelee itsenäisten Filippiinien puolesta eikä tule koskaan alistumaan japanilaisen varvassaappaan eikä amerikkalaisen doughboyn maihinnousukengän  pohjan alle.
--Ette varmaankaan tiedä,että Bataanin taisteluiden aikana taistelin amerikkalaisen 21. jalkaväkipataljoonan tiedusteluluutnanttina ja amerikkalaiset ylensivät uroteoistani minut majuriksi tuhotessani vain kolmen filippiino- scoutin kanssa 15 japanilaista kevyttä tankkia.
--Jenkit tietävät yhteyksistäni japanilaisiin ja haluavat minun onkivan tietoja kenraali Yamashitan seuraavista liikkeistä.


Apteekkari dela Cruz oli sytyttänyt Marcosin tarjoaman Lucky Striken puhaltelemalla savurinkuloita ylös työhuoneen emalikuppista kattovalaisinta kohti,jolloin kellastuneet kärpäspaperit imaisivat osan savukiehkuroista itseensä.
--Maraming hangin! (Paljon tuulta...merkitsee myös tagalogiksi kerskumista)
Apteekkari huokaisi suusta päässeen savun mukana.
--Meinaan,että paljon tuulta tarvittaisiin..ehkä signaali kolmen vahvuinen taifuuni,että japsit saataisiin hyppimään saarilta takaisin Nipponille.
Apteekkari tarkasteli pöydänreunalla istuvaa Ferdinand Marcosia sivusilmällä ja välttämällä silmäkosketusta luutnanttiin,jonka silmät kiersivät katsellaan kameleonttimaisesti työ-ja varastohuoneen hyllyjä.
Mies muistutti paljolti isäänsä Marianoa,joka oli istunut ennen sotaa Sarratin pormestarina ja maan kansanedustajahuoneessa kaksi kautta Manilassa.
Nuoren Marcosin puhetapakin kuulosti poliitikkomaiselta itsensä rummutukselta.ja pyrkyrimäiseltä.


Luutnantti Marcos nousi seisomaan tumpatessaan tupakkansa narrapuiseen vesipuhvelikaiverrettuun tuhkakuppiin ja lisäsi:
--Nipsit eivät taida tietää,että filippiinoilla on kaksi erikoispiirrettä.
--Ensimmäisenä filippiino on kuin bambupuu,mikä kovassakin tuulessa vain taipuu kaatumatta toisin kuin baguiolainen mänty,mikä kaatuu jäykkänä juuriltaan.
--Toiseksi filippiino on yhtä hidas ja lauhkea kuin carabao-vesipuhveli.
--Mutta kun se suututetaan,niin se vihassaan tappaa sarvillaan silmittömänä vaikka sata vastustajaansa.
--Filippiino voi kätkeä sisäänsä karttuneen vihansa vuosiksi japanilaisten kasvoille lyömisestä ja bajoneteilla uhkailusta,mutta sopivan tilaisuuden tullessa yksikään japanilaiskomppania ei selviydy hengissä yhden filippiinon juostessa amokkinsa itsetuhoon asti.


 Carabao Wash. Juhart 2001
--Paalam signor Cruz! (Paalam--näkemiin)
--Huomenna aamuviideltä kotiinne saapuu vierailemaan eräs igorotmies.
--Hänellä on vuoristoponin selässä polttopuukuormassa lähetys Manilasta----lääkkeitä ja amerikkalaista pasalubongia. (Pasalubong--tuliainen)


Apteekkari seurasi katseellaan luutnantin poistumista apteekista ovikellon kilkatuksessa.
Keltainen avo-Buick kaasutti ylös Session Roadia kohti Camp Hayn kasarmeja.
--Miksi Marcos kutsui minua signor Cruziksi?
--Vain baguiolaiset tuntevat minut sillä nimellä.
Apteekkari mietti.
--Aikamoinen balimbing nuori Marcos näyttää olevan . (Balimbing---kaksinaamainen.Tulee balimbing-hedelmästä,jonka yksi puoli on makea ja toinen puoli hapan).


1940 Buick Special convertible.


Jatkuu.."Luutnantti Matsuin "surfa"








maanantai 1. elokuuta 2011

Luutnantti Matsui ja luutnantti Marcos.Filippiiniläiskirjeet.

 Filippiinien 10. presidentti Ferdinand Edralin Marcos (1917-1988)
Marcosin pikkuhistoriikki:
--------------------------------
Ferdinand Marcosin vanhemmat olivat opettajia,äiti Josefa Edralin ja isä Mariano Marcos.
Isä-Marcos oli valittu kahdesti Filippiinien kongressiin ja japanilaisvaltauksen aikana hänet tunnettiin  kotikaupungissaan Sarratissa vihollisen kollaboraattorina.
Kerrotaan,että hän kohtasi tekijänsä sodan lopussa,kun filippiiniovastarintataistelijat sitoivat hänet neljän carabao-vesipuhvelin väliin,jolloin hän repeytyi kappaleiksi.
Toiset lähteet kertovat,että Ferdinandin oikea isä oli kiinalainen liikemies Ferdinand Chua,jota pikku-Ferdinand kutsui kummisedäksi.Chualla oli hyvät yhteydet kaupungin tuomaristoon ja hänen toimestaan nuori Ferdinand sai kiittää hyvästä onnestaan. Ilmeisesti Ferndinandin äidillä Josefa Edralinilla oli ollut suhde Chuan kanssa ja poika oli syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä tällainen ollut yhtään harvinaista silloisessa eikä nykyisessäkään filippiinokulttuurissa.
Chua kustansi Ferdinandin koulutuksen onnistumalla myös vaikuttamaan korkeimman oikeuden päätökseen v.1935 nuoren Marcosin tekemän murhan syytteen kumoamiseen.
V.1940 korkein oikeus viskasi syytteen ulos ja Ferdinand oli vapaa mies.
Hän oli 10 kuukauden vankeutensa aikana kirjoittanut yli kahdeksansadan sivuisen puolustuskirjelmänsä ja lukenut lakia samanaikaisesti.
Kerrotaan,että hänellä oli ilmiömäinen muisti ja osasi jo kansakoulunsa läksynsä ulkoa oikein -ja väärinpäin.
Seuraavana päivänä korkeimman oikeuden vapauspäätöksen jälkeen Marcos läpäisi lakimiestutkintonsa.


Sodassa Marcos palveli aliluutnantina eli vänrikkinä Yhdysvaltojen armeijassa kirjallisissa tehtävissä.Hänen väittämänsä ja perustamansa vastarintasissijärjestö Ang Mga Maharlika eli Jalot kaverit olivat suurta fiktiota vastarintaliikefraktiona,ilmeisesti pienenä ryhmänä vakoilijoita,sabotöörejä ja palkkamurhaajia.Tosiasiassa ne olivat väärentäjiä,taskuvarkaita,aseenheiluttajia ja pikkurikollisia,joita yhdisti musta pörssi.


II maailmansodan päätyttyä palvellessaan Yhdysvaltojen armeijan tuomarin varamiehenä pohjoi-Luzonissa Marcos valitsi ystäviään ja sukulaisiaan alempiin virkoihin vanhassa filippiinojen suosionpalautussyteemissä (Utang na Loob--sydänvelka),missä hän odotti myöhempää palveluksen takaisin maksua rahassa tai muussa arvokkaassa muodossa.


Tämän viran jälkeen Marcos palasi takaisin lakimiespraktiikkaan lähettämällä Washingtoniin  filippiinosotaveteraanien korvaushakemuksia Yhdysvaltojen armeijan palveluksesta  ja onnistumalla jopa niissä osaksi.
Menestyksestään rohkaistuna hän lähetti perään 595.000:n dollarin korvausvaatimuksen itselleen väittämällä,että Yhdysvaltojen armeija oli ottanut väkipakolla hänen Mariano-isänsä ranchilta Mindanaon saarella 2000 päätä brahmanikarjaa (intialaisia kyhmyniskanautoja).
Washingtonissa päätettiin,ettei sellaista karjalaumaa ole koskaan ollut.
Silti sinnikkäänä hän yritti saada tunnustusta Ang Mga Maharlika-sissijärjestölleen,samoin kuin rahallisia korvauksia.
Armeijan tutkijat päätyivät tuhansista sotadokumenteista tiedonjyväsiä kaivettuaan,että Marcosin väittämä järjestö oli "väärä" eli vilpillinen..eli keksitty.


Baguio Twin Peaks.Avo-Cadillac aivan samanlainen kuin Marcosilla. 


V.1948  Marcos liberaalisen puolueen edustajana valittiin kongressiin.
Alle vuodessa Marcosin laskettiin olevan miljoonan dollarin arvoinen omistaessaan jo avo-Cadillacin.
Tulonsa hän oli kerännyt Yhdysvaltojen tupakkatuista,kolossaalisesta tupakan salakuljetusoperaatiosta ja kiinalaisten liikemiesten komissiokiristyksestä.
1954 Marcos tapasi Imeldan Romualdezin ja pari vihittiin.
Imelda oltiin silloin valittu Miss Manila perintöprinsessaksi ja seurusteli Manilan silloisen pormestari Lacsonin kanssa.
Suhteesta syntyi Marcosien ensimmäisen vihkivuoden aikana tytär Imee ja Ferdinand adoptoi pikkutytön.
Imee Marcos istuu tänään  kongressinaisena ja hänen nuorempi veljensä Ferdinand "Bongbong" Marcos Jr. on Ilocos Norte-provinssin kuveröörinä.
Samoin Imelda Marcos vielä liehuu kongressin käytävillä lempiprojektiensa kuten Manilan ja Filippiinien kaunistamiseesa kukilla ja paperilla.


Kenraali Masahuru Homma
 Japanilaisen keisarillisen armeijan "runoilijakenraali" Masahuru Homma nimitti panssarieversti Agiro Muton Baguion kaupungin komentajaksi..
Baguiosta olivat amerikkalaiset lähteneet armeijoineen,
Vain pieni ryhmä Baguio Constabularystä eli poliisivoimista oli jäänyt 72:n poliisin jätettyä asemansa teille tietymättömille.Poliisiluutnantti Felipe Buayong oltiin nimitetty kaupungin poliisipäälliköksi ennen japanilaisten eli Nipien sisään marssimista kunnes virkaan nimitetty nukkehallitus otti valvontaansa kaupungin poliisilaitoksen.
Kaupungin seuraavaksi poliisipäälliköksi nimettiin kapteeni Ari Alrashid (musliminimi),mutta hänet japanilaiset teloittivat myöhemmin suhteistaan maanalaisiin vastarintajärjestöihin.


Agiro Muto ihaili Japanin liittolaisen Saksan armeijan erämaankettukenraalia Erwin Rommelia,joka myöskin sattui olemaan Muton kaltainen herrasmies.
Rommel samoin oli panssarikenraali,jota jopa amerikkalainen tankkikenraali Patton kunnioitti.
Homma ja Muto olivat sukulaissieluja,joidenka taustalla oli koulutus amerikkalaisissa yliopistoissa.
Kenraali Homman pehmeyttä amerikkalaismielisenä ja filippiinojen suhdetta ystävinä katsottiin kieroon keisarillisen armeijan ylijohdossa Manilassa,mutta sotataktisena mestarina häntä ei voitu panna alempiin tehtäviin.
Erään hänen alaisensa luutnantti Akihito Matsuin tiedettiin kuuluvan tiukkailmeisiin tojolaisiin kaarteihin,missä vangeille ja muille ulkomaalaisille ei annetu mitään arvoa elävänä..
Hänellä oli yhteys salaisiin tojolaisfundamentaalisiin upseereihin,joidenka päämääränä oli Filippiinien täydellinen japanilaistaminen.
Luutnantti Matsui nimitettiin yhdysupseeriksi Baguion miehitysarmeijakunnan ja kenraali Yamashitan XIV armeijan ylipäällikön välille.
Kenraali Yamashita puolestaan raportoi suoraan Japanin keisarillisen armeijan ylipäällikölle kenraali Tojolle,joka puolestaan vastasi teoistaan itse keisari Hirohitolle.
Tietämättään eversti Muto sai itselleen alaisekseen tojolaisen vainukoiran.
Luutnantti Matsuilla oli oma idolinsa Manilassa majuri Tsuji,jonka keisarillisen armeijan komentaja kenraali Hajima Sugiyama oli nimittänyt yhteysupseeriksi keisarillisen imperiumin pääkonttorin ja Manilan sivukonttorin välille..etenkin tiedoittamaan kenraali Homman edesottamuksista.
Majuri Tsujilla oli tojolainen päähänpinttymä,että Filippiinit piti japanilaistaa väkivallalla,koska filippiinot kuten kiinalaiset kuuluivat alempiin rotuihin.
Amerikkalaiset sekä englantilaiset eivät paljoakaan petranneet jalostuskategoriassa.
Tsujista kenraali Homma oli heikkomielinen ja nyhjy sotilasjohtaja.
Samassa samuraihengessä luutnantti Matsui seurasi tarkkaan Baguion komentajan eversti Muton edesottamuksia.


Ulkomaalaisten baguiolaisten internointi tapahtui isona jakona,missä amerikkalaiset, englantilaiset, kanadalaiset ja hollantilaiset koottiin John Hayn tukikohdan paraatikentälle,mistä naiset ja lapset kuljetettiin Saint Maryn nunnaluostariin.
Kaikki miespuoliset lastattiin kuorma-autoihin päämääränä Manila,missä Santo Tomasin yliopiston kampukselle oltiin internoitu muunmuassa koko Filippiinien diplomaattinen edustajisto.
Rosarion asemalta amerikkalaiset ja kanadalaiset siviilivangit marssitettiin O'Donnelin leirille,eurooppalaisten joutuessa seisomaan 8-tuntisen junamatkan tavaravaunuissa Manilan Pacon kaupunginosan asemalle.


 Paco Station unrestored a few years ago.Today it is a restored historical heritage site.

Toukokuussa 1942 Baguion elämä oli palannut takaisin päivittäiseen elämänmenoon,vaikkakin tarkkojen japanilaissilmien alla.
Eversti Muto oli asettunut asumaan kaupungin pormestarin residenssiin Burnham Parkin lammen lähistölle.
Luutnantti Matsui puolestaan oli asettunut taloksi Camp John Hayn yhteen upseeriasuntoon,jossa jäljelle jääneen amerikkalaisen puolustuskomppanian päällikkö luutnantti Owen oli majaillut.


Luutnantti Matsui oli sylkenyt majuri Owenin kasvoille omistajanvaihdoksen aikana amerikkalaisen upseerin tehtyä kunniasaluutin ennen kuorma-autonlavalle nousemistaan.
Japanilaisluutnanttia kuvotti katsella amerikkalaista upseeria,joka selkärangattomama ja ilman upseerikunniaa oli antautunut viholliselle sen sijasta,että olisi joko ampunut itsensä tai tehnyt harakirin,minkä japanilainen olisi tehnyt samassa tilanteessa.
Camp John Hay Cadets
Majuri Owen oli autonlavalla pyyhkinyt kasvojaan japanilaissyljestä hihaansa lausumalla johnwaynemäisesti jäähyväissanansa.."See you then further down the trail..padner!"
Englanninkielen taidottomana luutnantti ei tajunnut lauseen merkitystä,jolloin hänen tulkkivänrikkinsä oli kääntänyt trailin railinä eli kiskona.
Luutnantti Matsui oli vetäissyt tupestaan upseerisamuraimiekkansa, heiluttamalla sitä hurjana auton takalaudalla ja huutanut perään.ettei Cabanatuanin kuolemanleirille ole vielä vedetty kiskoja ja majuri saa porukoineen patikoida sinne Tarlacista.
Matsuin sapelinterän heilutessa majurin nenän alla kuorma-auto nytkähti liikkeelle,kiukkuisen samurailuutnantin kaatuessa kasvoilleen paraatikentän kuraan.
John Hayn amerikkalaisvankien kuljetus Rosarioon oli eversti Muton idea,jota luutnantti Matsui oli ääneen arvostellut,ettei alempirotuisia pitäisi kuljettaa ykkösluokassa.


Mercury Drug eli aiemmin Cabreran rohdoskauppa vuoteen 1972 vasemmalla.
Apteekkari Antero dela Cruzin avattua Cabrera rohdoskauppansa eräänä toukokuisena päivänä vuonna 1942,kaupan eteen pysähtyi tipunkeltainen 1940-mallinen avo-Buick,jonka filippiinokuljettaja oli pukeutunut japanilaisluutnantin univormuun.


Lieutenant Hirohisa Murata in portrait before sailing to the Philippines.
Tutkisteltuaan tiskinsä takaa sisäänastuvaa luutnanttia Antero tunnisti miehen lakia opiskelevaksi Ferdinand Marcosiksi Sarratin kaupungista Ilocos Nortesta.Hänen kuvansa on ollut usein lehdissä ennen sotaa erään kongressimiesehdokkaan murhajutusta....


Jatkuu..."salaluutnantti Marcos ja luutnantti Matsuin surfa"...


















High Pockets ja Bataanin marssi.Filippiiniläiskirjeet.

General MacArthur with his corn -cob pipe
 on Jones Bridge Manila in 1945

V.1942 Filippiinit olivat kokonaan japanilaisten  valtaamina suuressa saarelta toiselle hyppelyssään.(Island hopping).
Kenraali Tomyuki Yamashita,saarien uusi sotilaallinen komentaja oli julistanut Manilan avoimeksi kaupungiksi.
Kenraali Douglas MacArthur oli poistunut Corregidorin linnakesaarelta helmikuussa perheineen torpeedoveneellä ja noussut Manilan lahden ja Bataanin niemimaan välisellä eteläisellä aavalla odottavaaan sukellusveneeseen,joka vei  heidät Australiaan.

Kenraali Yamashita oikeudenkäynnissä Manilassa 1945

Baguiossa otti vallan uusi japanilaisten hallitsema interimnukkehallitushallitus,jonka presidentiksi nimitettiin tuomari Jose Laurel.
Laurel sattui myös olemaan juuri sama tuomari,joka oli vapauttanut nuoren lakiopiskelijan Ferdinand Efrin Marcosin murhasyytteestä ennen sotaa.
Marcos oli puolustanut itseään isänsä ilocosnortelaisen.Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijan murhasyytteistä silloisen vaalikampanjan aikana.
Marcos oli ampunut pormestariehdokkaan,kun kilpailija oli aamupesullaan ajamassa partaansa.
Tuomari Laurel oli niin vakuuttunut Marcosin taidokkaasta puolustuspuheesta,että murhasyyte kumottiin ja Ferdinand päästettiin vapaalle jalalle.
Kummatkin,Laurel ja Marcos vangittiin sodan loputtua,Laurel japanilaisen hallituksen sympatisoijana ja kollaboraattorina ja Marcos amerikkalaisten ja japanilaisten tupla-agenttina.
Laurel istui kaksi vuotta,mutta Marcos päästettiin vapaaksi serkkunsa väärästä valasta aivan ennen aiottua kivääriteloitustaan.
Ironinen asetelma.Malacananin presidentin linnan seinältä kuvattu
 maalaus kenraali MacArthurista ja luutnantti Marcosista.
 Marcos ei ollut koskaan tavannut kenraalia.

Tohtori Cabrera oli paennut Baguiosta Manilaan nimeämällä Antero dela Cruzin Session Roadin boticansa (apteekkinsa) hoitajaksi.
Tohtori asettui Manilan San Andresin esikaupunkiin,mistä käsin tämä osti salabodegoista ja mustasta pörssistä lääkkeitä ,viskiä ja amerikkalaista tupakkaa salakuljetettavaksi ylös Cordillera-vuoriston päällä sijaitsevaan japanilaiseen hallintokaupunkiin.
Kenraali Yamashita oli asettunut asumaan amerikkalaisten kuvernöörien virka-asuntoon The Mansioniin Baguiossa.
Tohtori Cabreran epävirallinen mansioni puolestaan Manilassa oli kahdessa eri osoitteessa,yksi kuuluisassa Jai Alai-klubissa sekä Malaten kaupunginosassa sijaitsevassa japanilaisten suosimassa Tsubaki-kabareeravintolassa..
Funkkistyylistä Jai Alai klubia kutsuttiin vielä amerikkalaisen 30-luvun alussa Roosevelt Clubiksi.

 Roosevelt Club in 1930s

 Jai-Alai Club in 1940



Melkein jokainen ilta japanilainen upseeristo istui Tsubakissa vähävaatteisten filippiinitanssijattarien keinuvalanteisessa rumbalumossa.
Tsubaki japaniksi merkitsee kameliakukkasta.
Kabareeklubin omisti amerikkalaissyntyinen kamelianainen Clair Phillips,joka japanilaisten muuttaessa kaupunkiin muutti nimensä väärennetyin italaialaispaperein Clara Fuentesiksi..Claraa myös sodan jälkeen kutsuttiin Manilan Mata Hariksi. Hänen toimistaan amerikkalaisena salaisena asiamiehenä Manilassa on myös tehty elokuva "I was an American Spy".
Hän oli avioitunut amerikkalaisen kersantin John Phillipsin kanssa,mutta kersantti oli joutunut japanilaisten vangiksi muiden amerikkalisvankien kanssa kuuluisalle Cabanatuanin kuolemanleirille.
Clair urkki tietoja juopuneilta japanilaisilta laivaston upseereilta paljastavasti pukeutuneina pastellinväristen kabreevalojen alla...kuten "Koska laivanne on lähdössä Manilasta,että tapaisimme uudelleen?",jolloin tieto meni juoksupojan taskussa salaiselle manilalaisten vastarintataistelijoiden radioasemalle.
Laivojen nimet ja lähtöaikataulut menivät Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastolle ja merkityt japanilaisalukset upotettiin sukellusveneiden torpeedoilla.

 Manila Harbor Pier 7 in 1940

 Amerikkalaisia propagandajulisteita
 vuodelta 1942
Samoin kuriirien tuomat viestit Cabanatuanin kuolemanleiriltä saapuivat Clairen taskuun,josta ne kulkivat eteenpäin amerikkalaisille.Clairea kutsuttinkin syystäkin nimellä "High Pockets".
Cabanatuanin leiriä Luzonin saaren koillisosassa sijaitsevassa Nueva Ecija-provinssissa pidettiin ankarimpana amerikkalaisten sotavankien tuhoamisleirinä.
Clairellä kuten tohtori Cabreallakin oli hyvät suhteet Manilan silloisen japanilaishallinnon ja Kempei Tain sotapoliisien kanssa. Clair kerran oli vangittuna ja kuulusteltavana Kempei Tain kidutuskammiossa,missä sotapoliisit urkkivat häneltä tietoja polttamalla savukkeilla hänen kehoaan,mutta Hich Pockets ei myöntänyt mitään ja hänet vapautettiin.

 Filmi Claire Phillipsin Mata Hari-elämästä

 Claire Phillipsin Tsubaki-kerho.Kuvassa kabareetanssija filippiinoitalialainen Fely Coscuero




 Clair Phillips





Bataanin niemimaan amerikkalaisfilippiiniläinen armeija oli komentajansa kenraali Kingin kanssa antautunut japanilaisen kenraali Homman johtamalle armeijakunnalle.Amerikkalaisten joukkojen pyytämää apua ei koskaan tullut kenraali MacArthurilta,joka oli jo poistunut maasta.Kenraali MacArtur oli käskenyt puolustamaan niemimaata antautumatta avun tuloon saakka,mutta Washingtonissa katsottiin sotaoperaation keskittämisen tarpeellisemmaksi Mikroneesian ja muiden Tyynenmeren atollisaarten puolustamisessa

Kuuluisa Bataanin kuolemanmarssi vaati 750 amerikkalaista ja 3500 filippiiniläistä uhria runsaan 140 kilometrin jalkamarssin aikana Bataanin niemen Marivelesin kaupungista ylös San Fernandon ruokosokeritehdaskaupunkiin.missä  likaiset ja haavoittuneet vangit rutistettiin kiväärinperillä hakkaamalla auringonpaahtamiin tavaravaunuihi,kuin juutalaisvangit Saksanmaalla..

Map of Bataan Death march

 Surrender of Bataan.Notice then US
 army's British style flat  helmets.
Junan saavuttua kahden tunnin uunikuuman matkan perästä Capasin kaupungin pääteasemalle satoja vankeja makasi kuolleena ulon ja ihmisjätteiden liukastamilla tavaravaunujen puulattioilla.
Eloon jääneet pantiin nelirivissä patikkamatkalle O'Donnelin vankileirille ja sinne selvinneet taas jalkamarssille Cabanatuanin tuhoamisleirille.
Samalle leirille marssitettiin Baguion Camp John Hayn varuskunnan amerikkalispuolustajat,jotka alkutaipaleen ajoivat kuorma-autoilla Rosarioon,josta junakuljetus vei heidät Capasiin.
Bataanin marssia ennen amerikkalaiset olivat tuhonneet suurimman osan omaa kalustoaan etteivät  autot joutuisi japanilaisten evakuoitaviksi taikka korjattaviksi.
Amerikkalainen jalkaväkihän kulki GMC-kuorma-autojen lavoilla,koska bensiini oli halpaa.
Japanilaisille taas bensiini oli kullanarvoista,jolloin vangit pantiin marssille viikoksi O'Donnelin kokoamisleirille,joka palveli ennen sotaa Filippiinien armeijan koulutusleirinä
Aikataulun kiristyessä japanilaiset listivät kuolleiksi jälkeen jääneet ja pyörtyneet,joten marssitahtia voitiin kiristää ja samalla säästää riisiannoksissa.

Baguion uudet isännät ryhtyivät japanilaistamaan vuoristokaupunkia banzaihuutojen ja sakeriisiviinan innoittamina..

14th Philippine Scouts Engineering Corps at Vamp O'Donnel in 1930s
WW II filipino war veterans of Nueva Ejica regiment of Rizal post.
Juhart 2005.






  jarkuu..."Luutnantti Matsui ja luutnantti Marcos"...