perjantai 8. maaliskuuta 2013

Iivanamariinit rysällä ja trustivapautettu Suomi.Jossittelua.

Itko ja vääpelin piikkinokkamosse
Juhart 2009
Viimeinen kesä 1968
------------------------------
fiktio

Alikersantti Wessman oli pannut Sony-kasettimankkaansa soimaan Johnny Liebkindin uuden hitin Ihana aamun.
Herran vuoden 1968 heinäkuiseen vehreeseen aamuun ryhmänjohtajatuvan avoimesta ikkunasta kaikui Russarön linnakkeen kallioille.."Voiko ihanammin aamun enää alkaa,onko ihanampaa tapaa niinkuin tää,rakkaimpani vierelläin,aivan tässä lähelläin.."
--Kenen rakkain se pani vierelläin!
Kuului kuorsauksen seasta yhden ryhmänjohtaja-alikessun viltin alta.
Wessman kävi herättelemässä ikkunanviereisestä punkasta alikersantti Tarkkasta,vetämällä armeijan viltin tämän päältä.Tarkkanen nukkui pikkukalsareissaan kämmenet haarojen välissä.maiskutellen unessaan huuliaan.
Wessman karjaisi:
--Ylös ja nopeesti siit Tarkkane!
--Sun rakkaimpas ei pan sun viärelläs,vaan on kuristunnu nyrkkisäs!
--Meillon kuule ammunna itkoill pääll tänäpänä,ett valmistaurus seuraavaan palvelukssen!
--Aikka on kaks sekuntti..ja pualet siitki on kulunee just nyte!


                                         Ihana aamu.Johnny Liebkind


Tästä herätyksestä tulisi suomalainen maailmankuva muuttumaan täydellisesti.
Ryhmänjohtajienkin tuleva sotaharjoitus tulisi peruuntumaan Kemiön saaressa,samoin kuin vanhan ikäluokan kotiutus heinäkuussa,koska iivanamariinit tulisivat valloittamaan Hangon rannikkopatteriston Russarön majakkakarin.Örön linnakesaaren,Hästö-Busön linnakesaaren ja Helsingissä Isosaaren aliupseerikoulun,Santahaminan upseerikoulun sekä Upinniemen yhdessä täysin synkronoidussa maihinnousussa 23.8 1968 eli päivän jälkeen Varsovan liiton Prahan valtaamista.
Itäystävien Prahan valtaus,Suomen itärajan ylitys ja Suomen rannikkopuolustuksen lamauttaminen ilmahyökkäyksin sekä ohjuksin oli kuin kopio v.1941 joulukuun 7. päivän Japanin keisarillisen armeijan ja laivaston Pearl Harborin hyökkäyksestä ja sitä seuraavana päivänä tapahtuneesta Filippiinien valtauksesta.
Veli venäläinen olikin odottanut samanlaista mahdollisuutta kuin aikoinaan Mainilan laukauksissa panna suomalaisten niskoihin syyn agressiosta ja rauhaa rakastaviin venäläisiin kohdistuvasta häirinnästä tykkitulella.

Niissä itkoammunnoissa sinä aamuna alikersantti Tarkkasen tykillä harjoitusammunnoissa meni kaikki päin peetä.
Ensimmäiseksi hänen tykkinsä haarukka-ammunnassa jysäytti harjoituskranaatin maalilauttaa vetävän miinanraivaajan yli,että ammuntoja takakannella seurannut "lokinpaskalippainen" päällystö veti maihin, kranaatin lopsahdettua sadan metrin päähän aluksesta styyrpuurin puolelle Suomenlahteen.
Toinen ja tällä kertaa aikakranaatti lensi Tarkkasen korjaamassa korossa pitemmälle paapuurin puolelle puolen kilometrin päähän miinanraivaajan taakse, liistämällä ammuntoja tarkkailevan venäläisen whiskey-luokan sukellusveneestä tornin Ahdin valtakuntaan.Sukellusvene oli kaikessa hiljaisuudessa painunut Suomenlahden pohjaan,edes kenenkään suomalaisen sotilashenkilön tietämättä.
Noottihan siitä lähetettiin Kremlistä seuraavana päivänä.

Siitä alkoi se Suomen trustivapaussota,johon Neuvostoliitto oli pitkään varustautunut jo valvontakomission venäläisherrojen Hotelli Tornista poistumisen jälkeen v.1946.
Olivat vielä jättäneet taaksensa kauhean siivon kerrossiivoojien korjattavaksi,samoin kuin Porkkalan takaisinluovutuksessa peräänsä jätettyihin ja sottaisiin kasarmeihin v.1956.
Venäläiskenraaleilla kuten sotamiehillä oli yhtä huonot sisäsiisteystavat.
Suomen kommunistisen oikeusministerin Leinon  ja kommunistisen Valpon papereissa oltiin jo v.1945-48 valmistauduttu Suomen liittämistä Neuvostoliiton alusmaaksi.Olivat tehneet jopa pitkän listan äärioikeistolaisista sekä  teloitettavaksi että lähetettäväksi kauas Siperian gulageihin..
Osa listoista oli jäljellä,joten uudet valtaajat saivat ne käsiinsä v.1968 valtauksen perästä. Osa listoilla näkyvistä henkilöistä oli onneksi jo kuollut. Siperian listaan kuului 1700 nimeä suomalaisesta sivistyneistöstä ja isänmaanystävien parhaimmistosta,upseeristoa, sosiaalidemokraattisia poliitikkoja lukuunottamatta,joista  jälkimmäisistä kerättiin oma listansa häirikkösosialisteina.
Osa Leinon papereista oltiin poltettu komunistisen sisäministerin vaatimuksesta,tämän  tyttären Zachovalovan avioiduttua Tsekkoslovakiaan.
Kommunisteja silloin edustivat eduskunnassa SKDL ja sen sisällä SKP,joidenka jatkaja Vasemmistoliitto oli jälkikäteen irtisanoutunut väkivaltaisista hankkeista.
Silti v.1968 Suomen valtauksessa Vasemmistoliitto nielaisi lupauksensa ja jälkipyykkinä aloitettiin Prahan venäläismiehitystä kritisoivien kansalaisten sekä poliitikkojen järjestelmälliset pidätykset uuden Valpon määräyksestä.Suomen poliisivoimiin,kuten järjestyspoliisiin että Liikkuvaan poliisiin oltiin jo solutettu pitkään vasemmistolaisia valvontakomission poistuttua v.1947 maasta ja v.1948 solmitun YYV-sopimuksen myötä saapui Tuure Lehen pitkältä pakomatkaltaan maahan mukanaan noin 30 vallankumouksellista.
V.1968 Tuure Lehen nimitettiin heti maan valtauksen jälkeen Suomen sosialistisen protektoraatin sisäministeriksi ja poliisivoimien ylikomentajaksi kenraalieverstin kaluunoin.
Hän oli jo vallankumoustyössään kansalaissodan tappion ja Neuvostoliittoon pakenemisensa jälkeen tutustunut Otto Wille Kuusiseen ja Kullervo Manneriin.1930-luvulla hän opetti vallankumoustaktiikkaa Moskovan Lenin koulussa. Hänen avioliittonsa suomalaisen vasemmistopoliitkon Hertta Kuusisen kanssa jäi kylläkin lyhyeksi eli kymmenen vuoden suunnitelmaksi..Talvisodan aikana hän istui Terijoen nukkehallituksen sisäministerinä.
Lehen oli toiminut pitkään SKP:n taustavaikuttajana.
Sisäministeri Leinon saatua epäluottamuslauseen v.1948 toimivaltojensa ylittämisestä Valpon komentajana Helsingin poliisikomentaja riisui Liikkuvan poliisin aseista,puolustusvoimien komentajan kenraali Sihvon pysyessä isänmaalle uskollisena.Tällöin monissa kaupungeissa kommunistit ryhtyivät hävittämään Valpon kortistoja lukuisista ihmisistä. Valpo seurasi myös julkaisuja,kirjoja,vakoilemalla kokouksia ja jopa kouluja,kuuntelemalla puhelimia,tarkastelemalla sodanaikaisia tekoja,luetteloita,järjestöjä jne.
Mm. kokoomuksen lehtien päätoimittajille tarkoitetut sisäiset raportit päätyivät Valpolle.Ulkomaille haluaville ei myönnetty passeja,sillä Neuvostoliitto suunnitteli heidän karkotustaan Siperiaan.
V.1968 kesäkuun radiopuheessaan Lehen varoitti karkoitusten alkavan välittömästi Suomen puhdistamiseksi kaikista fasistisista ja mannerheimiläisistä akanoista.

Trustivapautuksen taustaa
------------------------------------
Suomalaiset eivät koskaan sinisilmäisyydessään ja sodanjälkeisen jälleenrakentamisen aikana ajatelleet silloisen Trustivapaa Bensiini-öljykonsernin salaista myyräntyötä laajentuessaan maata kattavaksi huotoasemaketjuksi Hangosta Inariin.
Suomalaisille syrjäkylille modernit moduulihuoltamot olivat tuoneet maailman ja kaupungin maantien varteen,missä sai tankata Valmetinsa polttoöljyllä ja samalla siemaista isäntäkavereiden kanssa kupillisen kuumaa kahvia,polttaa Fennian ja keskustella viimeisen Maaseudun tulevaisuuden artikkelista peltojen paketoimiseista.
TB:stä ja myöhemmin Teboilista oli tullut tunnettu tienvarsihuoltamomerkki länsimaisten Shellin,Esson ja Gulfin seuraan. TB:n itäystävällisessä historiassa koko sen sota-aikainen historiikki ollaan ohitettu melko ylimalkaisesti.Alunperin virolaisessa omistuksessa ollut öljy-yhtiö oli myöhemmin siirtynyt  ensin saksalaisomistukseen,sitten Ehrnrooth-suvulle ja sitten heiltä idänkaupan myötä Neuvostoliitolle. Oikeastaan väitetty virolaisomistus johtui siitä,että Virosta tuodusta palavasta kivestä tehtyä bensiiniä tuotiin Suomeen.
TB Oy:n olivat v.1934 perustaneet suomalaiset liikemiehet. Jopa alikersantti Tarkkasen lounaissuomalaisessa kotikaupungissa tai aikoinaan kauppalassa kauppatorin Shell-asema mainosti v.1939 "virolaista bentsiiniä"
Jatkosodan päätteeksi saksalaisomistuksesta TB siirtyi NL:n valtiojohtoisen Sojuznefte Eksportin osake-enemmistöomistukseen.
1950 Pieni SP-huoltamo
Rauhan ja Potsdamin huippukokouksen ehtojen mukaan NL sai haltuunsa Suomessa olleen saksalaisen omaisuuden. Luovutettujen saksalaisosake-enemmistöisen ja yksityisten omistamien liikeyritysten lista on pitkähkö ja monella saksalaisomistusverukkeellakin yhtiöt menivät itäystävällemme.
Suomen Petroolin eli SP:n Viipurissa sijaitsevan öljy-yhtiön osake-enemmistö kuului saksalaiselle Europäische Tanklägerille ja v.1946 SP.stä tuli neuvostoliittolainen öljy-yhtiö.
2 vuotta myöhemmin TB:n osake-enemmistön osti neuvostoliittolainen Sojuznefte Eksport-vientiyhtiö tulemalla SP:n tytäryhtiöksi.
SP:llä oli säiliöitä Kotkassa sekä jakeluvarasto Turussa..Alkuperäisenä omistajana oli Europäische Tankläger und Transport AG (Eurotank) Berliinissä ja joka oli Crusader Petroleum Industries Ltd:n  (Lontoo) tytäryhtiö.Crusaderin omistajan oli taasen amerikkalainen William R. Davis & Co Inc. Houstonissa,Teksasissa.jonka etuja Yhdysvaltojen suurlähetystökin puolusti.

Huonomaineinen Davis teki paljon kauppaa natsi-Saksan kanssa ennen Yhdysvaltojen liittymistä sotaan joulukuussa 1941.
1950 BP osti Eurotankin ja sen Hampurin jalostamon
(SP fuusioitui 2008 Oy Teboil AB.hen,jonka V/O Sojuznefte Eksport oli ostanut vähittäismyyntikuvakseen.)

Muita saksalaisten omistamia ja NL:lle luovutettuja yhtiöitä oli mm. AB G.H.H. (Gutenhoffnungshütte eli hyväntoivonhytti),teräksen ja koneiden maahantuonti-tukku- ja vähittäiskauppa,joka vielä 1945 teki polttopuukauppaa ja MAN-kuorma-auton varaosien valmistusta Suomessa.V.1945 MAN-emoyhtiö jaettiin kolmeen osaan Ruhrin alueella ja Suomen GHH alkoi tuomaan maahan neuvostoliittolaista antrasiittia,ollen maan kolmanneksi suurin hiilikauppias..sekä ennen Konelaa (Moskvitsh.Pobeda,Zim) autokauppa.
Oy Rohlingstahl Ab,terästuontifirmalla oli sama osoite kuin GHH:lla sodan jälkeen päätymällä myös itäystävän omistukseen.
Yhtenä erikoisena v.1944 NL:lle luovutetuista saksalaisten omistamista yhtiölistasta löytyy Silvana Oy Eteläiseltä Makasiinikadulta ja Fabianinkadulta Helsingistä.Yhtiö myi puutavaraa,jäkälää sekä muurahaisenmunia ja sen johtajana toimi insinööri ja eversti Leopold Klusacek-Jauregg 99-prosentin osake-enemmistöllä.V.1944 yhtiö luovutettiin valtion omistukseen ja v.1946 NL:lle.
V.1877 syntynyt itävaltalainen Leo(pold) Klusacek-Jauregg oli maansa kunniakonsulina Anschlussiin asti ja muutti Tukholmaan v.1944.
Muurahaisten munia ja jäkälää ollaan kerätty Suomessa v.1875 asti ja Viipurista niitä on viety Pietariin sekä Saksaan lääketeollisuuteen. Ilmeisesti NL katsoi saaneensa luovutuksesta v.1944 monopolin muurahaisten munien sekä jäkälän vientiin.

1960-luvulla TB:n laajalle levinnyttä huoltoasemaryhmistystä sekä suurta dieselpolttoainevarastoverkostoa kansankin piireissä ihmeteltiin.
Asialle jopa naurettiin sekä otsiakin rypisteltiin.
Vapaassa maassa oikeudellisesti  liikeyritykset saivat hoitaa myyntiään ja varastointiaan kilpailussa oman halunsa ja kykynsä mukaan.
Suomalainen sotilastiedustelu kylläkin oli pitänyt valvovia silmiään auki TB:n huoltamoketjujen kehittymisessä,ollessaan jopa hyvin perillä varastoitujen aineiden kapasiteetistä. Puolustusvoimien alueelliset komentajatkin valvoivat,etteivät niin suuret polttoainemäärät menisi vääriin käsiin.
Ihmeteltiin kyllä,miten suurissa polttoainevarastoissa säilytettiin tynnyrikaupalla dieselpolttoaineita,mitkä koskaan ei menneet myyntiin.
Vasta itäystävien tankkien ylittäessä maan itärajan v.1968 elokuussa tajuttiin varastojen käsittävän panssareiden dieselpolttoainetta.

Heinäkuussa kuukautta ennen Hangon patteriston sotaharjoitusta eli loppusotaa NL oli järjestänyt Karjalan Kannaksella suuret sotaharjoitukset Prahan kevään mielenosoitusten jälkisoittona.
Yllätyshyökkäys itärajan yli 23. päivä elokuuta  hävittäjillä sekä ohjuksilla rannikkopuolustuksen lamaannuttamiseksi seurasi Varsovan Liiton joukkojen Prahan äkkivaltausta edellispäivänä.
NL:n sodajohto oli oppinut taktiikan japanilaisen keisarillisen armeijan yllätyshyökkäyksestä Pearl Harboriin 7.12.1941,jota seurasi toinen yllätyshyökkäys seuraavana päivänä Filippiineille,jolloin Yhdysvaltojen ilmavoimien koneet makasivat Clarkin lentotukikohdan kentällä lamaantuneina ankkoina.

Leningardista palaavat suomalaisturistit olivat bussin ikkunasta Viipuriin johtavalla tiellä pitkiä kuormastokolonnoita ja panssareita.Venäläinen tinahampainen ja hennatukkainen tulkkiopas oli vain kertonut armeijan suorittavan keväisiä sotaharjoituksia.
Sotaharjoituksiin oltiin kutsuttu kansainvälisiä tarkkailijoita,vaikkei Suomesta.
Kannakselle oltiin perustettu 6 moottoroitua jalkaväkidisvisioonaa,4 panssaridivisioonaa ja muutamia spetsnazpataljoonaa (GRU:n kommandojoukkot) plus 3 armeijakunnan esikuntaa armeijakuntajoukkoineen sekä armeijan esikunta Viipuriin.
Sotaharjoituksia silmälläpitäen oltiin keskitetty lähikentille ilmavoimien yksiköitä,kuljetushelikoptereita sekä taisteluhelikoptereita.Joukot oltiin perustettu harjoiteltavaksi muutaman viikon kannaksella,kunnes lopullinen H-hetki ilmoitettaisiin Prahan levottomuuksien kulminoituessa tai mahdolliseta suomalaisten agression osoituksesta Neuvostohallitusta kohtaan.
Harjoituksiin oltiin kutsuttu kansainvälisiä sotatarkkailijoita manoovereiden kulminaatiopisteessä heinäkuussa.
Niitä oltiin syötetty ja juotettu kaviaarilla sekä vodkalla venäläisellä ylenpalttisella vieraanvaraisuudella eli pidetty kuin piispaa pappilassa.Monikaan tarkkailijoista ei muistanut paljoakaan harjoituksista.joidenka jälkeen tarkkailijat oltiin ajettu Zil-kolonnassa Viipurista Leningradiin jatkamaan harjoituksia Moskovskaya-hotelliin,minkä baarissa ulkolaiset lehtimiehet haastattelivat ja juottivat näitä viimeisempiä uutisia kalastellessaan.
--Njet boni mai! (En tiedä mitään!)
Kuului sammaltavina vastauksina.

Venäjän Jäämeren laivastosta oli lähtenyt raskas saattue mukanaan määrävahvuinen merijalkaväkiprikaati kohti Leningradia ja Helsinkiä.
(Juuri eilen luin Norjan armeijan huolestuneisuudesta Venäjän armeijan ja laivaston joukkojen ja kaluston keskittämisestä Jäämeren rannoille sekä vesille suojelemaan Huippuvuorten alueen öljykenttiä)
H-hetkipäivänä 23. päivänä elokuuta isorunkoinen Aeroflotin Iljushin-matkustajakone oli  ilmoittanut normaalilla reittilennolla Suomen yli ja pyytänyt pakkolaskulupaa Helsinki-Vantaan kentälle polttoainevian takia.Toinen laajarunkoinen Iljushin-reittikone samaan aikaan pyytää pakkolaskulupaa Oulun kentälle.
Edellispäivänä Prahassa samanlainen Iljushin-reittilentokone oli pyytänyt pakkolaskulupaa,purkamalla sisuksistaan hampaisiin asti varustetun stasnaz-kommandojoukon. Suomessa ei edes uutisia televisioista katsoneet sotilastarkkailijat osanneet yhdistää Prahan tapausta Suomessa tapahtuneisiin pakkolaskupyyntöihin..
Lisäksi Helsingissä oli kierrellyt sight-seeingillä muutama venäläinen Inturistin turistibussi täynnä naftaliinin hajuisia teryleenipukuisia ja Praktica-kameroita kaulassaan kantavia miesturisteja.
Bussit olivat ajaneet kierroksen jälkeen Kulttuuritalolle,mistä ryhmät hakivat aseensa,jotka Valpo ja järjestyspoliisi oli takavarikoineet asekätkijöiltä 40-50-lukujen vaihteessa.
Maassa sijaitsevien venäläisten yrityksien varastoista turistit hakivat lisää aseita.
Teboil oli valmistautunut tankkaamaan maahan tunkeutuvien itäystävien autokolonnoita jopa suoraan säiliöautoistaan ja huoltoasemilta,jotka oltiin täytetty dieselöljyllä piripintaan saakka.Komeita huoltamoita huoltohallein oltiin rakennettu tiheään valtateiden varteen,jopa monissa paikoissa kahden traktorin syrjäkylille.
Huoltohallit tulivat palvelemaan hyvin kaluston ja panssarien korjauksissa.

Lentoturistit aloittivat kovan melskan lentokentillä miehittämällä ilmanvalvontatornit ja lentoasemat,panemalla tullivirkailijat ja Finnairin työntekijät hangaarien sisään vangeiksi. Samanaikaisesti itäystävät suorittivat ilmaiskuja maan siviili- ja sotilaskentille raketein ja ohjuksin. Yksikään suomalais-Draken eikä Mig kerinnyt ilmaan tuhoutumalla kentillä ilmaiskuissa.
Tärkeimpiin varuskuntiin ja varikoille tehtiin laskuvarjojoukoin maahanlaskut ja Karjalan kannaksen sotaharjoitusjoukot etenivät rajan yli kohti Kouvolaa moottorimarssinopeudella.
Murmanskin Jäämeren laivastosaattue kääntyi Suomenlahdella Helsinkiä kohti,osan irrottautuessa Hankonientä ja Turkua kohti.
Eteläisellä rannikolla oli jo partioinut whiskey-luokan sukellusveneitä seuraamassa Suomen uusien tykkiveneiden Karjalan ja Uusimaan vanavedessä hajuetäisyydellä.
Rannikkotykistön linnakesaaria ja laivastotukikohtia kohti tehtiin ilmahyökkäyksiä,stasnezjoukkojen  rantauduttua maihin öiseen aikaan kumiveneillä,jotka oltiin lähetetty kansainväliselle merialueelle ankkuroiduista venäläisitä rahtilaivoista. Venäläiset olivat oppineet sota-aikaisesta Bengtskärin majakkasaaren valloituksesta,etteivät ryhtysi operaatioon päiväsaikaan.
Venäläiset maihinnousijat olivat pukeutuneet suomalaisiin maastopukuihin ja kypäriin,linnakesaarten miehistöjen lumeeksi,että kyseessä olisi ollut kesäinen yllätyssotaharjoitus.
Pääkaupungissa Inturistin turistit olivat pukeutuneet poliiseiksi,kaupunkilaisten uskoessa kyseessä olevan suuremman mielenosoituksen Prahan venäläisvaltaajia vastaan.
Itärajalla venäläiset mm.ylittivät rajan Sallassa ja Kostamuksessa,mihin suomalaiset olivat jo valmiiksi valmistaneet hyväkuntoiset tiet.

Elokuun 23.päivän vastaisena yönä Russarön kasarmin ryhmänjohtajatuvassa oltiin juhlittu siviiliinpääsyä oikein väkijuomilla.Tuvan pöydällä seisoi lakattuja ja aselajin täkyillä koristeltuja huopahatuista muotoiltuja siviilikypäriä.Tuvassa haisi vanha viina ja tuore viinapieru.
Alikersantit Wessman ja Tarkkanen läiskivät vielä pokerikortteja pöydänkanteen silmät sirrellään filttericoltin savusta.
Pakinkannesta pöydällä läikkyi viimeinen tippa läiskinnästä Koskenkorvaa Wessmanin setelinipun päälle.
Aamuyöstä patterin vääpeli sotilasmestari Sjöblom oli hoiperrellut laiturilta kasarmin paraatikenttää siksakkaillen kotiinsa saaren eteläkärkeen.Hangosta saapuneen H-veneen venemiehet olivat kantaneet vääpelin istumaan kaijapollareille tokeentumaan illanvietosta Gröna Kaijenin kapakasta.
Kasarmilla oltiin heitetty huulta,että patteri käy pelkästään viinan voimalla.
Patterin päivystäjäkin alikersantti Reponen torkkui päivystyspöydän ääressä sääaseman seinään nojaten,kun saaren länsirannalta päin kuului saappaiden lotkuntaa,pakkien kolinaa ja kenttälapioiden kilkutusta kiväärinperiin.
Päivystäjä raotti silmiään vilkaisemalla kerroksen päätyikkunasta kasarmin paraatikentälle,mihin alkoi kerääntymään muotoon parijonossa maastopukuisia sotilaita keltaiset kreppipaperit kypärissään.
--Mitä perrkelt tää on?
Reponen huudahti.
--Onks nee sotaharjotukse jo alkkaneet!?
Reponen suoristi unifomuaan,pistämällä verikauhan penkiltä päähänsä,koittamalla kämmensivulla,että kokardi oli nenän kanssa linjassa.alkamalla kolistella rappusia alas,kunnes havahtui,että patterille pitäisi hälyttää välittömästi herätys.
Reponen kiipesi ylätasanteelle painamaan summerikellon nappia ja karjumaan "Paaatterillahhheerrääättyys!"
Samalla hän yritti soittaa sääaseman puhelimesta patterin vääpelille,jonka puhelimeen vastasi uninen rouva Sjöblom,joka kertoi sotilasmestarilla olevan kurat housussa ja kaulapaskat räsymatolla...ettei sot.mestari ole kelvollinen mihinkään palveluun.
Reponen yritti lisäksi soittaa päivystävälle upseerille luutnantti Laineelle,jonka puhelimeen vastasi kikattava naisääni.Taustalla kuului luutnantti Laineen nasaalinen lauluääni,tämän matkiessa Bob Dylanin House of the Risin' Sun-biisiä.Luutnantti luuriin tultuaan sanoi Reposelle,että sotaharjoitukset ovat vasta viikon päästä ja että alikersantti näkee haamuja.
Hän tulee patterin toimistolle vasta kello kahdeksan aamulla,Klik!
Alikersantti Reponen hädissään otti käteensä päivystäjän penkin vierestä Pystykorva-kiväärin,alkamalla lompsia alas kahta rappua kerrallaan harpomalla,kun kasarmin ala-aulassa häntä vastassa tuijotti kymmenisen Kalashnikovin piippua.
--Ruki ver!Kädet ylös!
Kuului joukkueen johtajan luutnantin arvoisen venäläisupseerin sinisänkisestä leuasta.
Patteri on vallattu!
Alikersantti Reponen nosti kätensä kattoa kohti Pystykorvan kolahtaessa lattialle.
Kiväärissä oli vain ollut kolme paukkupatruunaa.
Yläkerran tasanteelle oli kerääntynyt pitkäkalsarisia ja paljasjalkaisia alokkaita seuraamaan patterin ja Suomenmaan nopeata antautumista.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Hullut hatuntekijät.Lakki päästä..lepo!

Liisa Ihmemaassa: Hullun hatuntekijän teekutsut

"Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla.
Niin pientä kauppaa nykyään ei löydy todella..!
Isoisän olkihattu
Tapio Rautavaara

                     Isoisän olkihattu.Tapio Rautavaara.Jack Witikan sävelparaatista v.1959

Isoisän olkihatun lauloi alkuperäisessä versiossa Grandpa's Strawhat Suomessakin suosittu Delta Rhythm Boys.
Olkihatut ovat jo aikoja olleet poissa muodista.Niitä sai kyllä katsella mustavalkoisissa Harold Lloydin ja Buster Keatonin mykkäkomedioissa.Charlie Chaplin,Oliver Hardy ja Stan Laurel taasen töppäilivät knallihatuissa.Seinänaapurimme pappilassa eli Fammu-täti vielä lähes 90-vuotiaana 50-luvun lopulla pukeutui olkihattuun eli brittiläiseen Boateriin. Amerikkalaisissa elokuvissa ja vanhoissa mustavalkovalokuvissa olkihattu sopi niin nuoren Eleanor Rooseveltin kuin pikkukaupungin Main Streetin lihakauppiaan päähän.
Hattukaupatkin ovat tyylikkäiden hattujen mukana hävinneet kivijalkokauppoina. Vielä sodan jälkeen sotainvaliidiliitto sekä sotaleskiä avustavat järjestöt kouluttivat rouvia sekä sotaleskiä uusiin ammatteihin,kuten mm. hatuntekoon. Silti vuosikymmenen kuluessa pienet hattuliikkeet hävisivät kaupunkikuvasta ja poistettuina kaupparekisteristä ikuisesti,vanhan polven siirtyessä eläkkeelle,nuoren sukupolven hakeutuessa kannattavampiin ja muodinmukaisempiin ammatteihin. Hattuliikkeet poistuivat taka-alalle suurten hattumerkkien astuessa tilalle tavaratalojen vaateosastoille.
Hattu oli miehen sekä naisen päähine,mikä kruunasi asun ja jota miehet jopa nostivat päästä tervehdykseksi taikka paljastivat päänsä hautauskulkueen ajaessa kadulla verkkaisesti ohi.

Hautaussaattue Iisalmessa 30-luvulla.
Etuvasemmalla jopa pikkupoika on paljastanut päänsä.

Pipopäät
-------------
Nykymaailmassa ei näy olevan jälkeä mistään hattuetiketistä,millä on monisatavuotinen historiansa.
Saan nähdä Lontoossa miesasiakkaiden jyrsimässä MacDossa villamyssyt korvilla quarterpounderia sekä ranskanperunafraisseja tai nuokkumassa kuumassa bussissa Nike-myssyt silmillä tekonukkuvana invaliidi-istuimilla.Lontoon pormestari Boris Johnsonkin pyöräilee pipo päässä ja pyykkipojat lahkeissa kaupungintalolle esimerkkinä autoilijoille saastuttamattomalla kulkuvälineellä. Koko hiihtopipokulttuuri on levinnyt jopa Filippiineille asti nuorten miesten muotipäähineeksi keskimääräisen plus 37 asteen nihkeänkosteaan helteeseen.Olenpa nähnyt Manilassa yhdellä porholla suksiboksinkin bemarin katolla.
Koko pipokuumeesta voin vain kysäistä,onko pipo tosiaankin liian tiukassa?
50-luvulta muistan jo suomalaisen hiihtopipokuumeen lähteneen,kun Kirjonen voitti kultaa Lahden suurmäessä Suomenlippupipo silmillä ja täydessä etukenossa sekä Veikko Hakulinen sinivalkopipo ja naama huurteessa sekä mustikkamehut rinnuksilla maalilatusuoralla.
Suomipipo

1963 Oma pipo
 Pipot olivat urheilijoiden varusteita,joista ne muotina siirtyivät koko kansan tai maailman lempipäähineiksi.Itse en koskaan ole pitänyt  pipoista suuren lukkarispääni takia,ettei minua haukuttaisi hydrosifilukseksi eli vesipääksi.1960-luvulla kylläkin alennuin pitämään mustaa kernipäällistä  pipoa koulumatkoilla ja partiolaisten talvileireillä,koska en halunnut olla huonompi poikaporukassa muodissa.
Sama muotivillitys iski jopa punaisiin froteesukkiin,joita jokaisella pojalla piti olla.

1920.4.22 Salolaiset merkkihenkilöt odottamassa
rautatieasemalla silintetihatut päässä presidentti
Ståhlbergin saapumista
Silinterihatut
-----------------
Arkistokuvissa näkee,miten jopa Suomen presidentit Ståhlbergista Kekkoseen keikaroivat virallisissa tilanteissa oikein silinterihatuissa.UKK:lla kyllä oli kunniatohtorinhattukin.Hatut tietenkin jakoivat kansakunnan eri yhteiskuntaluokkiin,mutta jokaisella hatulla ja lakilla oli oma käyttönsä ja omat käyttäjänsä.
Yhdysvaltojen presidentti Abraham Lincoln oli myös kuuluisa korkeasta savupiippuhatustaan eli chimney pot hatistä  (stovepipe hat)1860-luvulla.
Lincolnin puhuttiin jopa kantavan silkkisessä sisilnterissään tärkeitä asiapapereita.
Uncle Sam myös etusormeaan osoittamalla on kutsunut Stars and Stripe-silinterihatussaan amerikkalaisia nuoria miehiä molempiin maailmansotiin.
Silinterihattumuoti levisi myös Brittein saarilla ja Amerikassa palvelusväen univormuhatuksi. Loistohotellien ovimiehillä on vieläkin silinterihatut,kuten New Yorkin Central Parkin ympäri ajelevien hevostaksien ajureilla.
Jopa reservaatteihin kootut intiaanitkin norkoilivat kapakoiden nurkilla samanlaiset savupiippuhatut päässään tuliveden janoisina.Kuuluisa apacheintiaanipäällikkö Geronimokin oltiin puettu shakettiin ja silinterihattuun avovaunun kuljettajaksi sulkapäille Buffalo Bill Codyn sirkuksessa.
Taika-Jim eli Mandrake seikkaili sarjakuvissa silinterihattu eli taikurinhattu päässään Nardansa kanssa.

1900 Geronimo autoilijana

1910 vihkikortti
Love at first sight
Silinterihatusta ollaan jopa tehty elokuvakin.Fred Astaire ja Ginger Rogers steppasivat yhden filmin "Top Hatin" läpi Happy Endiin asti. Silinterihatun eli Tophatin tai Topperin oletetaan saaneen alkunsa 1700-luvun lopun sokeritoppahatusta (sugarloaf hat).V.1793 ensimmäiseksi silinterihatun tekijäksi lasketaan middlesexiläinen  George Dunnage Lontoon läheltä.

Prinssi Edward

Top hat 1935
Tänä aamuna hakiessani bussilla GP:ltä (General Practicioner eli lääkäri) verenpainelääkereseptini Bootsin apteekkiin vietäväksi edessä istuva intialaisjuurinen pikkupoika chileläinen inkkarimyssy päässään kysäisi minulta olenko Undertaker eli hauturi,kun pidän päässäni mustaa leveälieristä hattua.
Bussin yläkerta oli täynnä alakoululapsia menossa eläintarhaan.
Vastasin hindupojalle olevani pappi,jolloin tämä hetken mietittyään kysäisi,miksi minulla on välkkyvän hopeinen hammas.
Vastasin olevani Teräsmiehen poika ja onnekseni bussi oli jo saapumassa Stratford Centren pysäkille,etten joutunut enempään kuulusteluun.
Hautausurakoitsijat ja papit käyttivät ja käyttävät vieläkin virantoimituksissa mustaa virkaborsaa,vaikka olen tavannut pappeja karvalakeissa ja jopa lippalakeissa,mikä minusta konservatiivina on suurempi etikettivirhe pukeutumiskoodissa.
Suomessahan papit kuuluvat valtionvirkamiehiin palkallisesti eivätkä poliisit,posteljoonit,palokuntalaiset,veeärräläiset ja armeijan kapitulantitkaan saa kulkea mikä tahansa davycrockettilakki taikka propellilakki päässään virka-aikana.
Suurimpana rikoksena armeijassa vielä pidettiin lakitta ulkoilemista ja meidätkin alokaskoulutuksessamme alikessut panivat koukkimaan tupakannatsoja kasarmin pihan jäästä lusikkahaarukkasysteemillä,kun olimme kärytetty Sotkuun eli sotilaskotiin livahdettuamme ilman sitä palveluslakkia eli verikauhaa taikka karvalakkia eli lampaanpersettä. Saman rangaistuksen sai solkivyöttä kuljeksimisesta ulkoalueilla.
Huomauttivat siitä,ettei aliupseeria tervehditä tyhjään päähän.
Opettajakorkeakoulussa opiskellessani lyhyen spurtin 1969-71 Turun Nummenbakalla.osakunta sai luvan juhlia Sirkkalan kasarmin upseerikerholla. Istuessamme upseerikerhon baarirskillä kantamajurien ja yliluutnanttien kanssa,eräs vasemmistolainen osakunnan johto-opiskelija revanssiksi heitti vaatenarikan hattuhyllyltä upseerien punakokardiset karvalakit vessanpönttöön,päästämällä vielä krapularipulinsa päälle.
Osakunnalta tuli ikuinen porttikielto upseerikerholle,jonkun vielä salaa kannettua pihistetyn pienen Marskin pronssipatsaan kerhon portaille.
Siitä porukasta tuli Suomen peruskouluaatteen uranuurtajia ja lastenkasvattajia.
Eipä ole suomalainen opiskelijapolvi parantunut vieläkään tahdittomuudesta eikä epäsosiaalisesta käytöksestä ylioppilaspiireissä,kun vuodenvaihteessa Ylioppilaslehden naistoimittajaporukka paskansi pöksyihinsä Laineen Liikenteen bussissa!

1939 Isä-Antti Helsingissä fedorapäisenä oikealla
Fedorat,borsalinot ja trilbyt jne.
------------------------------------------
Isärovastilla oli pappilan eteisen hattuhyllyllä sievästi järjestetty hattuvalikoima mustia ja harmaita fedoroita ja borsalinoja.
Mustia hän käytti virantoimituksissa ja harmaita siviilitoimissa.Lippalakit hän piti keittiön eteisen naulassa ja ne kelpasivat vain mökille ajoa varten Miele-mopedilla ja myöhemmin kuplavolkkarin ratissa.
Hän ei koskaan käyttänyt hattua tai lakkia minkään kaljun peittämiseksi,vaikka hänen lainepäästään hiukan pilkahti kalottia. Hatut ja lakit hän aina valikoi asujen värien mukaan.
60-luvulla hänellä oli jo kokoelmassaan muodinmukaisia kapealierisiä trilbyhattuja eri värisävyisinä ja sulkaisina,että äitiruustinnan käskystä hän joutui pitämään osaa makuuhuoneen vaatekapissa laatikoihin pakattuina,etteivät pölyyntyisi.
Hatunhoito oli yksi perittyjä toimenpiteitä,minkä olen verissä kantanut Lontooseen saakka.

Rovasti fedorahattu kädessä
1950-luvun Stetson-mainos


1960-luvulla nuorison hiuksien kasvaessa hattujen ja lakkien käyttö oli vähentymässä.Silloin uskottiin paksun kuontalon lämmittävän korviakin. Eräs luokkakaverini kuoli aivokalvontulehdukseen 16-vuotiana ajettuaan lakitta Salosta Turkuun Tunturi-mopedilla miinus 15-asteen pakkasessa.

Hatuilla on pitkä historiansa sodassa,rauhassa,uskonnoissa ja uskonsodissa.
Jopa v.1741-43 Ruotsin kuningas Kaarle XII kävi Hattujen sotaa Venäjän kanssa.Silloin oli  kiperä kysymys  hatuista ja myssyistä,Sveariikin jouduttua luovuttamaan Uudenkaupungin rauhassa alueita tsaarivallalle.
Ranskan vallankumouksessa,mikä päätyi Aurinkokuninkaan,Roi de Soleilin eli Ludvig IV ja Marie Antoinetten teloituksiin giljotiinilla tricolor-myssypäiset tasavaltalaiset taputtivat käsiään onnesta.
Suomalainen herätysliike 1800-luvulla kaihtoi hatun käyttöä koreiluna,mutta katolisen kirkon johtaja paavi käytti valkoista kalottia ja kultaista hiippaa taivaan isän korskeana ja korkeimpana maanpäällisenä edustajana.
Alemmat kardinaalit käyttivät punaista kalottia.
Juutalaismiehet taas käyttävät mustaa kalottia synagoogassa,samoin kuin muslimit valkoista moskeijassa.
Suomalaisessa kirkkokäytännössä miesväki taas paljastaa päänsä kirkkoon mennessä.Suomalainen miesväki vierailulle mennessään riisuu hattunsa ja ulkovaatteensa sisäänastuessaan eikä ole sallittua missään sivistyneemmässä taloudessa,että miehet ruokailisivat hatut päässään.
Väinö Linnan Tuntemattomassa Vanhanen vastaa Määtän kysymykseen urheudesta,ettei korpisoturi ota lakkia päästä muualla luin kirkossa ja lakituvassa.
Eräs tuntemani valutimpuri v. 1969 Salon Kansallisosakepankin työmaan kopissa oli kehaissut Vanhasen kommenttiin,että hän kyllä ottaa lakkinsa kaljultaan lisäksi syödessä ja naidessa.

Fedora

Suomalaisen miehen hattu on yleensä ollut fedora eli vilttihattu eli huopahattu.Fedoraa,borsaa eli borsalinoa ollaan myös kutsuttu lierihatuksi.
Giuseppe Borsalino (1834-1900) perusti 1857 Alessandriaan Italiaan hattutehtaan.Belgialaisesta kaninnahasta tehdystä huovasta syntyivät kuuluista Borsalino-fedorat. Fedoroiden suosio alkoi hiipumaan vasta 1940-luvun lopussa.
Borsalino & Co.-filmi valmistui v.1970 ja missä Jean-Paul Belmondo Alain Delonin kanssa yhdistivät gangsterivoimansa v.1930 Marseillessa taistelussa muita konnia vastaan.

1970 Borsalino & Co.
Karvahatut
Suositumpia suomalaisia karvahattumalleja ovat olleet korvaläpällinen karvahattu ja koivistolainen.50-luvulla muotiin tulivat kriminnahkakarvahatut,joita sai jopa lampaannnahkaisina.Niitä lampaannahkaisia kutsuttiin leikullisesti lampaanperiksi,joita isännät käyttivät traktorinpukilta markkinariehoihin saakka.
Muita erikoisempia lieri- hattuja taas olivat stetsoni,Puupäähattu ja lättähattu ja cowboyhattu. Pelle Pelottomalla Aku Ankassa oli propellihattu eli keksijän ajatushattu.
Lättähattumuoti tuli nuorison muodiksi 50-luvun puolivälin jälkeen brittiläisestä Teddyboy-muodista.Lättähatuksi kutsuttiin myös DM-paikallismoottorijunaa.
Cowboyhattuja eli viiden gallonan hattuja sai nähdä John Waynen päässä valkokankaalla.Itse ostin v.1982 Teksasissa tehdyn cowboyhatun ja cowboysaapasparin Saudissa dammamilaisesta vaatekaupasta. Asun piti sopia yksiyhteen minun kullanvärisen Cadillac Eldoradoni kanssa.
Korvaläpällisiä karvahattuja olen käyttänyt pikkupojasta asti Intin karvalakkiin saakka. Sattui myös väliin päähän oikea koivistolainenkin,mutta 1970-luvulla päätä koristi ketunkarvalakki,jolloin muilla könsikkäillä ja jopa presidentti Kekkosella piti olla nupin suojana tuuhea venäläinen Nikita-karvareuhka Isäkappalainen keikarina käytti mustaa kriminnahkakarvahattua.
Sotaorpo
Juhart 2005
Hattuvertauksia
Hattuun ollaan monasti verrattu kirjavilla sanonnoilla,kuten "syön vaikka hatullisen paskaa","sillä oli taas lippa vinossa tai lippa silmillä","hain förskottia ihan hattu kourassa","nostan sille vaikka hattua","pistää jäitä hattuun","se vetää ihan hatusta tai hihasta" jne.
Hattuja ollaan valmistettu huovasta,nahasta,muovista,kankaista,tuohesta,taulasta,oljesta sekä pahvista.
Pahvihatuksi kutsuttiin yleensä tyhmää taikka yksinkertaista yksilöä,jolla joko oli vintti pimeänä tai sillä kaikki ei ollut kotona..


Knallit
----------
Suomessa ei olla käytetty knallihattua kuin sitten 1800-1900-lukujen vaihteen kaupungeissa herrasmaisena koketeeraamisvälineenä.Elävien kuvien koomikkoveteraani Lontoon  Lambethissä syntynyt Charles Chaplin tuli kuuluisaksi knallistaan eli bowler hatistään.1900-luvun alkupuolella alemmissa yhteiskuntaluokissa knalli oli yleisin miesten päähine,Saman aikakauden koomikot Stan Laurel ja Oliver Hardy tunnettiin myös knalleistaan. Lontoossa ja Amerikan mantereella  knalleja pidettiin työmiesten päähineenä.
Lontoo tunnettiin myöhemmin kuuluisista knallipäisistä valtion virkamiehistään ja pankkiireistaan,vaikka alunperin v.1849  sotilaana ja poliitikkona kuuluisa Edward Coke,Leicesterin toisen jaarlin nuorin veli,keksi sen maatilansa riistanvalvojien päiden suojaamiseen ratsailla,etteivät puunoksat kolauta kalloihin.
Hattu sai siten nimekseen bowler hat,coke hat,derby (USA),billycock ja bombin.
Bowler-nimen knalli sai Thomas ja William Bowlerista,viktooriaanisen ajan hatuntekijöistä,joidenka hattuliike Lock & Co. sijaitsi St. Jamesin alueella Lontoossa.
Kuningatar Viktorian kunniakaartin upseeritkin myöhemmin ottivat knallin käyttöön työasuissaan.

Charlie Chaplin

Paul Strand
Fedora taasen on tullut kuuluisaksi gangsterielokuvista ja amerikkalaisista B-luokan filmeistä sekä televisoisarjoista,joista sai kuvan,etteivät jenkit koskaan paljastaneet päätään lierihattujen alta. John Waynekin ratsunsa selästä tervehdykseksi tai jäähyväiseksi kosketti sormellaan cowboyhattunsa lippaa sanomalla;
--See you then further on down the trail..padner!
Wayne ja Mitchum Eldoradossa
by Juhart

Old Blue Eyes ja T-Bird
by Juhart
Frank Sinatra tunnettiin fedorastaan sekä
oranssisesta hattupannasta

Lippalakki
by Juhart
Lippalakit
--------------
Lippalakin eli brittiläisen flatcapin käyttö on laajentunut melkein maailman kaikkien työmiesten päänsuojaksi.
Sen alkujuuret ovat lähtöisin 1300-luvun Skotlannista nimellä Bunnet ja samanaikaa etelä-Italiasta.
1700-luvulle saakka sitä kutsuttiin Bonnetiksi,kunnes muuttui capiksi,paitsi Skotlannissa. 1571 parlamentti laissa sääti kotimaisen villantuotannon  ja yleisen kaupankäynnin edistämiseksi,että jokainen yli 6-vuotias miespuolinen ja ei-aatelinen sekä ilman ylempää oppiarvoa joutuu pitämään päässään villakankaista lippalakkia sakon uhalla. V 1591 lippalakista oli tullut brittipsyykkeen tunnusmerkki ja alemman kansanluokan tavaramerkki (Burgher-tradesman-apprentice).
Kortteliin kuulumaton
Juhart 2003
 Suomessa työmiehet 1900-luvun alusta asti säännönmukaisesti ollaan nähty ja kuvattu joko pikkuruudullisessa tai kalanruotoisessa lippalakissa.Lippalakeissa ollaan menty barrikaadeille,tehtaisiin sorvien ääreen,ojankaivuuseen,pelloille ja auton rattiin yli vuosisadan ajan. Amerikassa pula-aikana 1930-luvulla ja Oklahoman kuivuutta länteen pakenevia kanttiautoja ohjaavia farmareita yleensä kuvattiin resuisissa lippalakeissa. Elokuvassa Vihan hedelmät Henry Fondalla istuu syvässä korvillaan lipasta taitettu lippalakki.
Amerikkalaiset lehdenmyyntipojat tunnettiin lippalakeistaan ja polvihousuistaan.
Silti lippiksestä on tullut myöhemmin jonkinlainen kulttipäähine,jota 60-luvulla sponsoroi brittiläinen sarjakuva Andy Capp eli suomalaisissa piirretyissä Lätsä. Lippalakin rikkaina käyttäjinä ovat olleet aikaansa tappavat miljonäärigolffaajat huovasta tehdyissä golflippalakeissa.

Henry Fonda Vihan hedelmissä.
1908 Indiana Glass-lasitehtaan lapsityöläinen

Lakki päähän..asento!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Isä ja poika,vaiko isänsä poika? Papinpoika.

Nuori pastori
Juhart 2011


Lukemattomia kertoja olen kuullut mainittavan,että papin kakarat ovat pahinta sorttia. En kylläkään tiedä sanonnan alkuperästä enkä juurista,mutta olettaisin oman kokemukseni pohjalta sen johtuvan kurinalaisen ja siveellisen kotikasvatuksen protestoimisesta. Papin lapset yrittäessään olla samankaltaisia muiden nuorten tavalla muodin mukaisina ja huveissa käyvinä,jopa tupakkaa salaa polttavina, katsottiin menneen huonoille teille.
Meidänhän piti olla esimerkkejä muille nuorille!
Missäkö?
Meidän oletettiin osaavan Raamatun ja katekismuksenkin ulkoa ja luultiin, että me luimme iltarukouksemmekin kiittimet ristissä pelastavan enkelitaulun alla joka ehtoo...
Voin kyllä tunnustaa,ettei minulla ollut paljonkaan tajua Raamatusta pikkutilliäisenä pikkukirkon pyhäkoulussa pastellinsiniseksi maalatun kirkkosalin tähtitaivaan alla.Enemmänkin sen sanomat tuntuivat sadunomaisilta ja kaiken lisäksi meitä varoiteltiin ihmiskuntaa rakastavan Ukkojumalan pilvenraosta osoittavasta sormesta,joka voisi antaa vaikka luunapin otsaan vahingossa suusta päässeestä paska-sanasta.

Pikkukirkon pyhäkoulu v.1951
Meillä pappilassa oli 5 papinkakaraa,neljä tyttöä ja yksi ainukainen poika.
Itse kutsuin omaa asemaani ja paikkaani pesueessa "sandwich kidiksi" eli kerrosvoileipäkakaraksi kahden vanhemman ja kahden nuoremman siskon välissä.
Tytöt olivat leipä ja minä kinkkuviipaleena välissä.
Korvissani oli aina soinut tinituksen lisäksi siskojeni huomautukset siitä,että olin äitini lempilapsi ja niinhän se aina on ollut maailmanjärjestyksessä,että äidit hemmottelevat poikiaan ja isät tyttäriään. Pappilassa taas isä ei palluttanut yhtään jälkeläistään, enemmänkin esiintymällä kaiken lastenhoidon ja kasvatuksen yläpuolella lainepää taivasta hipomalla.
Meidän perheen sisäjärjestyksessä kuulema siskoja piti kasvattaa siveellisiksi neitosiksi ja tuleviksi äideiksi ja minä sain kasvaa vapaassa muodossa ihan itsekseni mieheksi kaikkien seikkailuiteni kautta naismaailmassa.
Katson kyllä isäni kanssa eläneeni täydessä akkavallassa ja siitä johtuneessa sielunvammassani ja silmäntikkauksessani olen aina kunnioittanut ja pelännyt voimakkaita naisia.
Pappilan miesväelle yleensä naureskeltiin ja kuulimpa jopa isompana isosiskojen kertovan ensimmäisten avioerojensa jälkeen,ettei miestä tarvita muuhun kuin siittämiseen.
M.o.t eli mikä oli todistettu!
Siskot poikivat yhden ja kahden lapsen pesueita,nuorin sisko taasen koiria,kissoja,aaseja ja lampaita.
Minä noudatin Raamatun neuvoa maan täyttämisestä sananmukaisesti ja sain tuloksena lapsilotossa kuusi oikein,elikkä kaksi jälkeläistä kolmelta rouvalta per nenä... kertolaskun mukaan kaksi kertaa kolme on kuusi.

Naisväen kunnioituksessani vaimoanikin kutsun tittelillä Her Highness ja tykkään kyllä hänen passaamisesta pitääkseni kuningatarmehiläistä eli Queen Beetä tyytyväisenä .
Rouvani kyllä ei pidä kummastakaan nimityksestä,mutta on vastineeksi kiitellyt palveluksiani kahviaamiaisilla vuoteeseen sekä iltaisista selänraaputuksista että hieronnoista.
Silti elän rouvani käytöskoulussa silmätikkuna,etten laukoilisi huolimattomia ja loukkaavia kommentteja lähimmäisitä enkä vieraista. Hän kutsuu minua Charlataniksi eli puheripulitautiseksi ja itseään hiljaiseksi sivustakatsojaksi. N.30 vuoden avioliitossa olemme oppineet elämään kahta privaattielämää yhdessä taloudessa ja sovussa. Näinhän yleensä käy kahden pitkään yksin eläneen solmittua liiton..
Meidän tapauksessamme hyntteiden yhteenpano tapahtui kypsemmällä iällä eli 37-vuotiaina. Itselläni oli kylläkin yksi avioliitto ja neljä lasta pulkassa ja rouvalla 14-vuotias poika perheenlisänä. Kutsuinkin liittoa Instant Familyksi, Filippiinonaisen naimisesta sen lisäksi saa ns. Extended Familyn eli jatketun perheen,mihin kuuluvat kaikki vaimon siskojen perheet,serkut sekä pikkuserkut,sedät sekä tädit saarivaltakunnan etäisimmistäkin barrioista.

Alms for the Poor
Juhart
Monesta papinpojasta on myös tullut pappi,muttei kuitenkaan minusta,vaikka ihan muidenkin kauhistukseksi olen pappapäivilläni uhannut lukea itseni papiksi ja saada tärkätyt liperit kaulaani. Yhdestä kaveristani ja hotellinomistajan villistä ja komeasta pojasta samoin tuli pappi ja rovasti.En olisi kylläkään uskonut,että hän olisi koskaan hurahtanut johonkin herätykseen,koska 60-luvulla hän istui kanssani samoissa kaljaporukoissa yhdessä nykyisen Sauli-presidenttimme kanssa.Kaverini ei koskaan sunnuntaisin kapakkakierroksen jälkeen herännyt ennen kello kolmea iltapäivällä..
Helpoimpana papiksi tulemisena voisin liittyä vaikka johonkin lahkoseurakuntaan maallikkosaarnaajaksi ilman mitään jumaluusopin opiskelua.Filippiinovaimoni poika muunmuassa työskentelee Sidneyssä,Australiassa erikoisella uskonnollisella viisumilla lähetyssaarnaajana...ei kylläkään aborgineille,vaan Uudelleen syntyneenä kristittynä pastorina monikulttuuriselle ja urillaan edistyneelle emigranttiväestölle.Heidän kirkkonsa ovet eivät ole avoinna köyhille laulaessaan kädet ketjussa sidoksissa Hallelujaa oman Luojansa siunauksista ja maallisen mammonan lisääntymisistä.
Roomalaiskatoliselle vaimolleni eilispäivänä vihjasin,että voisin vielä kampanjoida itseni vaikka paaviksi nykyisen papaalin jäädessä eläkkeelle katolisen kirkon toisena evp-paavina kuuteensataan vuoteen.
Miltä kuulostaisi titteli Paavi Johannes X..Pope John The Tenth?
Vaimoni oli tukehtua nauruun ,töpätyn aamukahvicroissantin melkein tukittua henkitorven.

Nuorempana aina ilkuin pappilan naisväen kanssa isän omituisista ja piintyneistä ominaisuuksista. Minuthan laskettiin pappilan naisiin,koska kerran tiskivuoroista kinastellessani olin lausunut,että talossa on muitakin naisia.
Isä oli silloin 50-60-luvuilla se perheenpää ja kuningas,jonka yksinoloa työhuoneessa ei saanut häiritä,koska hänen piti keskittyä saarnan tai hautauspuheen valmistukseen sekä suuremman karitsalauman kaitsemiseen seurakunnan sielunpaimenena. Hänen piti saada ruokailun jälkeen levätä sohvalla ruokabostoneilla ja Kotimaa-lehden luvussa rintamalla asemasodan aikana vuoltu koivupahkatuhkakuppi tärkätyn papinpaidan rinnuksella.
Me äidin ja siskojen kanssa korjasimme pöydän ruoista.hoidimme tiskit,tamppasimme pihalla pakkasessa matot.lämmitimme pappilan kuusi pystyuunia.isän kuunnellessa radiosta hengellisiä toivottuja tai käväistessä salissa Wirth-flyygelin ääressä soittamassa parit Siionin virret.

Isäni katsoin elävän hyvin passattua poikamieselämää viisipäisen palveluskunnan ja lottavääpelipastorskan muodollisen komentajana.Lasten kasvatus ja kuritus kuuluivat äidille.Jos jsokus riehaannuimme,niin isä äimistyi äidille siitä,miten tämä oli kasvattanut lapsiaan niin kurittomiksi.Lapset eivät olleet isän eikä papin lapsia,vaan joitakin avioliiton mukana tuotuja välttämättömiä pahoja. Itse kun olin melkein matikan ehtojen rajamailla äiti oli pyytänyt isää preppaamaan minua yhtälöissä.
Isältä meni kanssani salin ruokapöydän ääressä puolessa tunnissa hermot ja puolipakettia pikkubostoneita,kunnes hermostui puupäisyyteeni karjahtamalla:
--Noh..sinnuen piähän ee sua matikkaa ies koevuhalolla!
--Mieppäs siitä äetis luo..se onniin käänyt kaappakoolun Iisalamessa!
--Ossoo tilit,deebitit,krediitit sekä remburssit!

Pappilan rutiinina oli,että äidin piti panna ruokaa pöytään,hoitaa kaupassakäynnit viikkobudjetin puitteissa.
Joskus äiti joutui ostamaan Kallion lihakaupasta tiliinkin isän pistettyä papinpalkkansa turkulaisen räätälin tekemään mittapukuun. Silloin töppäsimme kuorittuja jakkuprerunan lohkoja muikunsuolaveteen parisen viikkoa mutisematta.Isä oli hyvin pukeutunut keikari,kun äiti taas kulki vaatimattomasti pukeutuneena kaupoissa vanha mokkatakki niskassa ja ulkolinttaan astutut läskärit tukevissa jaloissa.
Äidillä oli aina jalat maassa linttakorkoisissa läskäreissä.

Nyt eläkepäivinä katselen vessanpeilistä vierasta naamaa tai oikeastaan oman isäni kuvaa silmiäni siristämällä.
Minulla kyllä on leveämpi nenä ja kaljumpi päälaki. Isän harmaantuneen lainetukan alta paljastui kylläkin sisäkumia.Olin siis perinyt äidin Kauppisten miesten päälaelta ohenevan kiitoradan.
Nyt vaimonikin naureskelee minun omituisia tapojani,joita isällänikin oli roppakaupalla.
Ensimmäisenä pilkanaiheena on oma äkkinäinen pikaistumiseni,jollei joku asia mene kuntoon kertalaakilla.
Rouvani voi makuuhuoneesta kiroiluni kuultuaan huutaa tagalogin aksentillisia perrrkeleitä ja ssaaatanoita,jolloin mieleeni tulee välittömästi oma isäni Katavasaaren kesämökin rannalta Aldell-perämoottorin sokkanaulan korjaamisesta kesällä 1957.
Papin kaksi teknistä vihollista:
Aldell-perämoottori ja Miele-mopedi
Juhart 2009
Isä ajettuaan verkonnostoista uppotukkiin taikka ahvenruohoon katkaisi alinomaan potkurin sokkanaulan. Aldellin seistessä kakkosnelosen nokkaan ruuvattuna laiturirannassa, mökkisaaren salmen yli vesi kantoi Salitun kylään saakka isän savonkielisiä helevettejä.Hänen kädestään kaikki Aldellin mutterit tuppasivat tulemaan helevetinhelevetin pyöreiksi.
Mekaanikkotaitoni itse kyllä olin perinyt äidiltäni,joka olikin pappilan paras koneasentaja,puuseppä sekä putkinainen.
Lisäksi aina kakaroina naureskelimme ja heitimme maihin linoleumille keittiön ruokapöydän alle isän alkessa pöydän päässä isännän paikalla aivastelemaan.
Aluksi hän haukkoi suu avoinna saarnasuutaan parisen kertaa kuin uistinhauki rantanurmella,kunnes koko keittiö räjähti pisaroita hajoittavaan aivastukseen ikäänkuin seinällä roikkunut Kosankaasulla käyvä tohtori Junkersin kylmänvedenkuumennusaparaatti olisi pamahtanut rikki.
Itse aivastelen pölyallergiassani vaimoni filippiinorouvien läsnäollessa samalla tavalla,"My Bitter Halfini" hävetessä kasvot punaisena käyttäytymistäni.
Vaikka isää pidettiin erittäin suosittuna seurakunnan naispiireissä sekä lupsakkaana jututtajana,en koskaan ollut tavannut häntä avaamassa ovia naisväelle.Ensimmäisenä hän katsoi itsellään olevan etuoikeuden mennä pesueen ja naisväen edellä ovista ensimmäisenä sisään. Ilmeisesti tämä koketeeraus oli juurtunut häneen papillisena etuoikeutena,koska joka rippi-,kinkeri-,ja- hautajaiskahveilla emännät niiailivat rovastin edessä sanomassa:
--No..rovasti sitten ottaa ensin..olkaatten hyvät vaan..!

Isäpastori 50-luvulla
Juhart 2013
Minulle vaimoni ja vanhin Manilan tyttäreni toistamiseen nalkuttavat ja naureskelevat,miten minä ensimmäisenä kotiovella taksista tai omasta autosta noustessani jätän perheen naiset istumaan sisään ovia aukomatta. Tapauksien takana voisi piillä täysi mielen jumiutuminen Manilan kaaosmaisesta liikennesumasta tai täydellinen mielen tylsyminen jatketun perheen kuskaamisesta eri puolille Metro Manilaa eri osoitteisiin yhteisistä sukujuhlista.
Lontoossa kyllä avaan marketin ovia vanhuksille ja yleensäkin naisväelle.
Tietyille naisluokille olen kyllä lopettanut kokonaan uksien avaamisen:
--Custom Housen tuilla elävälle valkoihoisnaisluokalle
--Burkahuivisille bengalinaisille
Kummassakin tapauksessa nämä naiset joko puhuvat kännykkään taikka toisilleen rynnätessään ovesta sisään tai ulos.Kiittämistä en ole odottanut,mutta vaikka edes pientä hymyä vastineeksi.
Valitettavasti ei kumpaakaan.
Ilmeisesti molemmissa naisryhmissä heidän omatkaan miehensä eivät koskaan ole elämässään edes raottaneet ovea kauniimmalle sukupuolelle.Monessa tapauksessa kauneuskin on vain katsojan silmässä,koska eräät brittinaiset näyttävät yhtä rumilta kuin miehensäkin.
Bengalimiesten olen yleensä nähnyt kulkevan kymmenen metriä vaimojensa ja lapsilaumansa edessä.

Vanhenemisen myötä olen samaistunut lisää isäni kanssa.
V.1985 isäni ollessa yhtä vanha kuin minä nyt eli 65-vuotias,rovasti otti mökin makuuhuoneessaan normaalit päivänokoset,joskus jopa pitovaatteet ja kumisaappaat jalassa suoraan rekolimaalta. Itse vedän hirsiä moneen otteeseen päiväsaikaan,mutta silmä sammuu silti kello yhdeksältä illalla mielenkiintoisestakin TV-ohjelmasta huoliatta. Kenkiä ja saappaita en kyllä pidä vuoteella.
Isärovasti oli aikainen ylösnousija ilmanhaistaja, joka ryhtyi keikkumaan mökin keittiössä jo aamuneljän aikoihin kahvinkeittoon koettuaan ensin katiskat ja verkot. Muun väen noustessa kesälomalaisina ja mökkivieraina joskus seitsemän ja kahdeksan välillä,rovasti oli vielä kerinnyt kattamaan pöydän,hakkaamaan saunapuut .Tiskipöydällä voi maata jo perattu ja suolattu uunihauki.

1984 Rovasti vaaterissa mökillä
Lontoossa herään jo kello neljä aamulla,vaikka aamutoimet yksiössä ovat kutistuneet Pauligin Presidentistä kiehautettuun suodatinkahviin ja Blackie-kissan syöttämiseen Whiskasin tonnikalapaloilla.Vaimon herätessä seitsemältä kannan aamukahvin tuorein leipomosta ostetuin croissanttien kera vuoteeseen. Omaa titteliäni kutsun Imported Houseboyksi .Filippiineillähän varakkaammissa perheissä on tapana pitää yhtä kotipiikaa,yhtä lastenhoitajaa,yhtä jokapaikan apupoikaa eli Houseboytä sekä puutarhuri-autonkuljettajaa.
Toimenkuvaani kuuluvat melkein kaikki palvelusväen työt.
Lapsenlapseni kutsuvat minua nykyään ukiksi.
Isärovastia myös kaikki siskoni lapset ja lapsenlapseni kutsuivat ukiksi.
Olen siis korotettu ukiksi toisessa potenssissa.

--Huomenuamuna tulloo pootapäevä!
--Aarinko laskee ruskona kirkkaaseen taevaaseen!
Isärovasti laukaisi ilmanhaistajana monasti mökkisaunan verannalta pellavapyyhe lantioillaan kylpemisen jälkeen.
Itse kerron lähimarketin intialaiselle myyjälle Ericille huomispäivän säästä,että ilma näyttää muuttuvan sateesta kylmemmäksi.
Eric utelee,mistä minä sen tiedän.
Sanon,että välilevyrikkoisen selkäruotoni ilmanpainemittari kertoo kolotuksesta,että sää vaihtuu.
Selkärankani ei ole kertaakaan valehdellut.
Se ennustaa tarkemmin kuin BBC:n metereologi.
Olen siis isäni poika ja ukki elämäni auringonlaskussa..

Kiilan Mäntyrinteen mökin auringonlaskun
 ruskoa vastarannalla kesällä 1968






sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Skoda 440 "Spartak" New Yorkissa.Jussin filmiautoalbumi.

 


1959 Cary Grant and Eva Marie Saint in North by Northwest
Skoda 440 "Spartak" New Yorkissa
-------------------------------------------------

Jos olen ollut koko ikäni autohullu,olen samalla ollut filmihullu,joten hulluuteni on tuplaantunut suuressa AAS-taudissani (Akuutti Autosyndrooma),
Jo pikkupojasta asti olen istunut elokuvateatterin etupenkillä,en keräämässä kuten kaverini nuolenpätkiä ja Coltin hylsyjä,vaan bongaamassa autoja laajakankaalta. Oikeasti niissä lännenkuvissa ei näkynyt mitään autoja,mutta ainakin niitä lännenvankkureita eli "Prairie Schooners'eja",joita kutsuttiin oikeasti Conestoga-vankkureiksi. Studebaker 1950-luvun puolivälissä oli ristinyt farmarimallinsa patrioottisella Conestoga-nimellä. Studebakerin veljeksethän aloittivat 1800-luvulla kärryntekijöinä.

1955 Studebaker Conestoga

1860-luvun Conestoga-vankkuri










Koko näkemäni filmiautoskaala on mittava,joten yritän keskittyä vain aluksi Alfred Hitchcockin trillereihin,joissa vilahteli  pikkupojan silmissä mitä mielenkiintoisimpia  automerkkejä,joita 50-60-luvuilla näkyisuomalaisessa katumaisemassa,joskin joskus halvempina malleina.


Ensimmäisenä Hitchcock-trillerinä näin kylläkin Englannissa filmatun "39 Steps"-filmin vuodelta 1960 televisioista enkä elokuvateatterissa,missä se taisi olla silloin kielletty alle 18-vuotiailta. Hitchcock oli tehnyt saman filmin jo v. 1935 mustavalkoisena,mutta väriversiossa sai katsella brittiläistä maalaismaisemaa ja pääosan esittäjiä Kenneth Morea (Mr. Hannay) sekä suomalaista Taina Elgiä lyhyyellä pakomatkalla skotlantilaisilla nummilla poliisien rengasrikkoisella Ford Zephyrillä. V.2008 tehtiin filmistä kolmas versio,jota kehuttiin etenkin ajankohdan autoista. Itse en ole nähnyt uusinta versiota eikä se kolmatta kertaa lämmitettynä enää kiinnosta.

1958 Ford Zodiac,Zephyrin luksusmalli

Ilmeisesti pian v.1960 filmauksen jälkeen Taina Elg muutti asumaan New Yorkin Manhattanille,minkä jälkeen hän näytteli vain sivuosia filmeissä sekä TV-projekteissa..Silti Tainan musikaali-ja elokuvarooliura oli värikäs sekä laaja vuoteen 2004 saakka,jolloin hänelle myönnettiin Suomen leijonan kunniamerkki..
Hän oli aloittanut 50-luvun alussa Sadler's Wells Balletissa (The Royal Ballet) Lontoossa sekä pariisinlaisessa Marquis de Cuevas-baletissa . V.1955 povikunigatar Anita Ekbergin löytänyt ohjaaja Edwin H. Kopf  löysi Tainan ja hänen Hollywood-uransa alkoi MGM:n Lana Turnerin raamatullisena pukijana Tuhlaajapoika-filmissä.
Siskoni 50-luvun lopulla leikkelivät Elokuva-Aitasta Taina Elgin kuvia ja liimailivat niitä vihkoalbumeihinsa,Itse leikkelin Uudesta Suomesta ja pappilan alakerrasta paperinkeräyksestä löytämistä das Auto Motor und Sport-lehdistä automainoksia omaan leikekuva-albumiini.

Taina Elg 1960 ja 2004


                             
1958 Vertigo
 Yleensä amerikkalaisista filmiautoista voi havaita,mikä automerkki on ollut sponsoroimassa filmausta ja oma havaintoni Hitchcockin filmeistä paljastaa Ford Motor Companyn sponssanneen monet hänen kauhufilminsä.Chrysler Corporation samoin on pysynyt rinnalla Hitchcockin filmien autokalustona.
1960-luvun vaihteen Elvis Presley-filmeissä  rock-kuningas ajeli Chrysler Coroporationin autoilla,kuten Blue Hawaii:ssa 1961-mallisella Dodge Dart-avoautolla.

V.1958 Vertigo-filmissä huimauksesta kärsineenä yksityisetsivänä näytellyt James Stewart ajelutti nättiä Kim Novakia harmaalla 1956 Desoto Firedome Spotsman hardtopilla.
Kauniilla ja blondilla Kimillä itsellään oli vihreä Jaguar MK VII-avoauto.San Fransiscon kadut olivat pullollaan filmauksen alla Fordin tuotteita,vaikka kilpailijoiden autojakin oli vahvasti edustettuna katukuvassa.
Fordillahan oli jo silloin ollut Kaliforniassa San Josen ja Richmondin kokoonpanotehtaansa.
                                                                                                           
Vertigo-Fordeja
Oikeassa kuvassa vasemmalla 1957 Lincoln Capri
Vertigo- Jimmy Stewartin 1956 Desoto Firedome Sportsman HT ja Kim Novakin
1954 Jaguar Mk VII


Vuonna 1954 filmatussa Hitchcockin Takaikkuna-filmissä otsikon mukaan olisi
pitänyt näkyä autoja takaikkunasta,mutta omaksi pettymyksekseni siinä ei edes näytetty edes kunnolla auton takaikkunaa. Kipsijalkaisen ja pyörätuolissa istuvan Jimmy Stewartin asunnon takaikkunasta myös Grace Kelly naisystävänä tiiraili kiikarilla vastapuolen rakennuksen toisen kerroksen ikkunaa,miten vaimonsa murhasta epäilty Raymond Burr,myöhemmin televisiosta tuttu Ironside ja Perry Mason kanteli kapsäkkikaupalla ulos tappamansa vaimon vaatteita ja omaisuutta.Uhrin epäilty hautapaikka oli talon takapihan ruusupenkissä.Kerrotaan Hitchcockin rakennuttaneen studioon kokonaisen vuokrakasarmilähiön katuineen ,baareineen ja kauppoineen.Kadulta näki vilaukselta ajavan edestakaisin keltainen Plymouth-taksi ja tietysti yksi Ford.
Pyörätuolielokuvista ja Raymond Burrista puhuttaessa,voin lisätä 1967-75 esitetystä NBC:n televisiosarjan ,missä Ironside sai puolestaan kyytiä 1940-mallisella katetulla 1-tonnin Ford kuorma-autolla eli poliisien Paddy Wagonilla,minkä takaovissa oli pyörätuoliramppi.




 Hitchcockin ulkomailla filmatuissa trillereissä tietenkin pakostakin katukuvassa näkyy paikallisia automerkkejä,kuten vuonna 1954 Lontoossa filmatussa Dial M for Murder (Ray Milland ja Grace Kelly) vilahteli sen ajan Austin Herefodeja ja Bedford-kuorma-autoja.
V.1955 Ranskan Rivieralla filmatussa To Catch a Thief-filmissä ranskalaisten autojen lisäksi rantabulevardilla liukuu amerikkalaisia limoja. Cary Grant entisenä jalokivivarkaana jää epäillyksi hotellissa tapahtuneiden jalokivivarkauksien takia,Häntä suojelevat vanhat sota-ajan vastarintaliikkeen kaverit rantaravintolasta.Grace Kelly näytteli yhden rikkaan amerikkalaisrouvan tytärtä hotellista.Grantin ja Kellyn välille syntyy epäilevä suhde ja Grantin palkkaama vakuutuetsivä yrittää samoin löytää todellista jalokivivarasta,joka lopuksi sattuu olemaan nuori rannalla Grantin tapaama 18-vuotias tyttö.
Grace Kelly ajelee kuolemaa uhaten mutkaisia vuoristoteitä Cary Grantin kanssa 1953-mallisella Sunbeam Alpine Mk I-avoautolla.Meidän Miss Universumimme Armi Kuusela sai samanlaisen Sunbeam Alpine- auton,joka päätyi missin mukana myöhemmin Manilaan,Filippiineille Gil Hilarion Forbes Parkin autotalliin Jaguar XK-E:n kaveriksi.
"Kuolemaa uhaten" Grace Kelly menehtyi auto-onnettomuudessa Monacon serpentiinitiellä v.1982 syyskuussa,jolloin hänen Volvonsa syöksyi rotkoon.Silloin juoruiltiin Gracen olleen verikokeiden mukaan humalassa.
V,1955 Yhdysvaltojen näyttelijöiden edustajana Grace Kelly Cannesin filmijuhlien aikana tapasi Monacon linnassa pidetyssä kuvaustilaisuudessa prinssi Rainier III:n,josta myöhemmin kehkeytyi avioliitto ja Gracesta kruunattiin Monacon prinsessa.

1952 Cadillac Fleetwood 75 ja 1953 Sunbeam Alpine Mk I
Grace Kelly ja Sunbeam Alpine

 V.1959 Hitchcock teki oikean liikenne-elokuvan,mikä veti vertoja kalustoltaan jopa tulevalle Jacques Tatin Trafic-filmille.Filmissä Robert Thornhill alias Cary Grant matkusti taikka pakeni epäiltynä Mr.Kaplanina taksilla James Mason-konnan gorillojen juovutettuna 1959-mallisella Mercedes 220S-avoautolla.Pakomatkallaan hän matkusti 20th Century Limited-junalla Chicagoon. Jossain Idahon lakeuksilla häntä maissipellossa härnättiin kaksitasoisella myrkytyskoneella ja Mount Rushmorella presidentti Lincolnin nenässä Eva Marie Saintin kanssa roikuttuaan pääsi 1955-mallisen Chevrolet 150-farmarimallin takaistuimelle.Aikoinaan Rommelia näytellyt James Mason oli filmin pääkonnana ja Eva Marie Saint tämän naisagenttina.
Itse  olen tehnyt v 1981 samanlaisen--ei pakomatkan--vaan maailmanympärilennon Northwest Orientilla Saudi Arabian Dhahranista Manilaan,Manilasta Tokion Naritaan,Tokion Naritasta Honoluluun,Honolulusta San Fransiscoon.San Fransiscosta Minneapolisiin,Minneapolisista New Yorkin Kennedylle,Checker-taksilla New Yorkin läpi Newarkiin,Newarkista Bostoniin,Bostonista Newarkiin,Checker-taksilla Kennedyyn,Kennedystä Pariisin Orlyyn ,Orlystä Helsinki-Vantaaseen ja Helsinki-Vantaalta Pariisin Charles De Gaullelle ja De Gaullelta viimein Dhahraniin.


    
1959 Lincoln,1951 Mercury
ja 1958 Skoda 440 Spartak

20th Century ja 1957 Plymouth-poliisi-
auto

1956 Dodge Coronet-taksi

1958 Ford Custom-taksi

1958 Ford Custom-taksi

1950 Dodge Pick-up
North by Northwest-elokuvan suurin ihmetys minulle oli 1958-mallinen Skoda 440 Spartak-malli Manhattanin liikenteessä ja jonka näkee hyvällä silmällä Grantin ja hänen filmiäitinsä takaa taksin takaikkunasta
En usko,että Skoda 440 ja tsekkiläisittäin "Spartaky" oli kova myyntimenestys USA:ssa.Kaliforniassakin kyllä myytiin Wartburgia ja jopa Cabrioletina.
V.1958 Popular Sciencen heinäkuun numerossa testattiin uusi Skoda 440 Spartak.
Auton sai 1.595 dollarilla Continental Car Combine-maahantuojalta.Testissä todettiin auton jäykän jousituksen aiheuttavan vaikeuksia amerikkalaisille tyynymäisen velluviin jousituksiin tottuneille perille,mutta auto näytti näppäryytensä pikkuteillä. Odotettu 35 mpg-kulutuskehaus maahantuojalta toi kaupunkiajossa pettymyksen noin kymmenellä maililla per gallona alaspäin.


1958 July Popular Science Skoda 440 Spartak test
Kuvat laajakulmassa 
Viimeisenä Hitchcockin trillerifilminä esittelen Linnut-elokuvan vuodelta 1963,missä vasta löydetty Tippi Hedren (Melanie Daniels) näyttelee Rod Taylorin (Mitch Brenner) kanssa kalifornialaisen Bodega Bayn lintukatastrofissa.Bodega Bay ihan oikeasti sijaitsee n.100 kilometrin päässä San Fransiscosta pohjoiseen. Filmin stoori lähtee friscolaisesta lemmikkikaupasta,josta Tippi,rikkaan papan hemmoteltuna tyttärenä toimittaa asianjajajatuttavuutensa luo Love Bird-häkin Bodega Bayhyn Aston Martin DB2/4-avoautollaan. Autohullulle minulle pienen kalastajakylän keskus on tupaten täynnä 50-luvun keräilyautoja huoltoasemineen ja rakennuksineen.Tippi jopa purlauttelee vuokraamalla 3.5-hevosvoimaisen Johnson-perämoottorilla Taylorin tilan rantaan lahden poikki. Rod Taylorilla oli uuden nihkeä 1962-mallinen Ford Galaxie 500.
V.1962,jolloin filmiä oltiin kuvaamassa pappilan naapuri ja meidän ns. Toini-täti,diakonissa oli käymässä Amerikassa tuomalla minulle Detroitista Ford-tehtaalta upouuden Mercury Monterey-katalogin.Olin onnesta ihan pyörryksissä,vaikka olin pyytänyt tädiltä Ford Galaxie-katalogia. Kaupungissa liikkui silloin kaksi uutta 1962-mallista Galaxieta.yksi Eklundin romukaupan ja toinen Arsan johtajan.

2005.1962 Ford Galaxie 500 HT Salon torilla

Taylorin äitinä filmissä oli muuten myöhemmin Cocoon-filmistä ja Driving Miss Daisy-leffasta tuttu vanharouva Jessica Tandy.
Jessicaa eli Miss Daisyä kuljetti  georgialaisessa maisemassa kuuluisa Morgan Freeman 1949-mallisella Hudson Commodorella.


Filmissä käytetty 1949 Hudson Commodore


Tippi Hedren ei näytellyt montakaan osaa filmin jälkeen.V.1964 hän näytteli toisessa Hitchcock-filmissä Marnie Sean Conneryn vastanäyttelijänä. Tippi tuli kuuluisaksi eläinsuojelunaisena Kaliforniassa omalla villieläintarhallaan.Linnuista hän ei ilmeisesti pitänyt,koska Linnut-filmissä häntä ihan oikeasti pääsivät kottaraiset nokittamaan.Hänen tyttärensä Melanie (Griffith) oli saanut Hitchcockilta kerran lahjaksi Tippi Hedren Barbien,mikä makasi pienessä Barbie-arkussa. Kauhun mestarilla oli kauheat lahjat!

Tippi Hedren Barbie
Tippi Hedren

Tippin Aston Martin DB2/4

Bodega Bayn rantaa

Bodega Bay

Tippi ja Johnson

Rod Taylor
V.1930 Sydneyssä Australiassa syntynyt ja Bronxissa kasvanut Rod Taylor oli mm. v.1955 Giantissa ( Rock Hudson-Elizabeth Taylor-James Dean) sivuosassa.Linnut-filmin jälkeen hän näytteli Cheyenne-TV-sarjassa,1959 Twilight Zonen episodissa "And Where The Sky was Open",1961 filmissä 100 Dalmatians,1965 Young Cassidyssä. 1990-luvulla hän vieraili Angela Lansburyn Murder She Wrotessa ja Walker,Texas Rangerissa