Rannalla kaunoisen Caprin (Auto)merkkien nimifantasiaa.

RIP 1957 Lincoln Capri
Juhart 2010

50-lukuisen mökkikuumeen lisäksi Suomenmaahan iski matkakuume. Kotimaanmatkoja alettiin mainostamaan lehdissä ja pian autojen takapelteihin ja sivuikkunoihin alkoi ilmestyä suomalaisten turistikohteiden tarroja näytiksi siitä,että mekin ollaan käyty siellä.Koululaisten makuuhuoneiden tapettiseinät samoin täyttyivät kotimaan turistipaikkojen viireistä.

Masa Laitinen v.1956 Kar-Airin
pilottina

Kuopiolaisen setäni Masa Laitinen oli ensimmäisenä Kar-Airin pilottina v.1956 lentänyt Convairilla Las Palmasiin.Lentomatka oli kestänyt melkein puolisen päivää välilaskuin.60-luvun alussa vasta Keihäsmatkat ponkaisivat suomalaiset turistit etelän aurinkoon.Keihänen oli oppinut tanskalaiselta Tjäreborgilta halpalentojen kannattavuuden.
50-luvun kaukokaipuuta sekä turistikohteiden eksoottisuutta alkoi myös ilmestymään matkailumainosten lisäksi tuotemerkkeihin syrjäisen Suomenkin kamaralle.Suomen kuuluisin kultakurkkuinen ja ihailtu kruuneri sekä Lentäväksi lihapullaksi ilkuttu Olavi Virtakin lauloi kauniista Caprin rannoista sekä Mambo italianosta.Italialaiset orkesterit ja Umberto Marcaton näköiset mieslaulajat suomalaisilla tanssilavoilla eksoottisen komeina ja tummina saivat teinityttöjen sääret ihan veltoiksi.

1959 Salora Capri
matkaradio

50-luvun lopulla kesämökkien rannoilta kuului italialaista pyykkärilaulua mantsaniljoineen Saloran Capri-matkaradioista.Saloralla oli myös Bambi-transistoriradiomalli,mikä nimellään kylläkin viittasi Disneyn piirrettyyn lastenelokuvaan ja raukeasilmäiseen peuranvasaan.Meillä taas pappilan mökillä oli rantasoittimena uusi Tukholman Nordiska Kompanietin tavaratalosta isän ostama ruotsalainen Concerton-transariradio,mikä nimellään vihjasi konserttisaliin eli nimensä mukaan käännettynä oli kannettava rantojen konserttisali.
Kotikauppalan radiotehdas lisäsi radio-TV-vastaanotinsortimenttiaan Bambinalla,Metropolilla,Rivieralla ja Bostonilla. Detroitissa Buick risti uuden Rivieransa vasta v.1964.Ruotsalainen Luxor radio-televisiotehdas taas nimesi vastaanottimiaan oopperalavojen Carmenein,Carmencitoin ja Carusoin.
Miesväki 60-luvun vaihteessa kotikaupungissa suhautteli töihin Helkamalla kootuilla Ase Capri-skoottereilla ja joku harva onnellinen oli saanut alleen jopa komean brittiläisen Ford Consul Capri-bulevardisportinkin.60-luvun lopussa saksalaiset ja britti-Caprit vasta alkoivat ajan hengen mukaisin kinuskin ruskein sisustoin polttamaan kumeja asvaltilla.

1959 ASE Capri 90cc-skootteri

Skoottereina jollain harvalla oli Zündapp Bella. Bellahan on kaunis italiaksi.Bella bellissima!
Vielä komeampaa olisi ollut,jos alla olisi ollut pitkäsiipinen jenkkiauto Lincoln Capri hardtop!
Italialaiset tulivat muotiin 50-luvulla Lambretta-skootterein ja Piaggio Vespa-paarmaperin.Britti-modit 60-luvulla  koristelivat skoottereitaan kymmenin peilein kuin filippiiniläiset macho-jeepneykuskit itseihailussaan..
Britti-Ford esitteli myös 60-luvun alussa kansanmallisen ja italialaisnimisen Cortinan,mikä oli saanut nimensä ilmeisesti Cortinan talvikisoista.Minulle puolifilippiinona Cortina tuo kyllä mieleen espanjalaisperäisen verhon Curtinan.Kotikaupungin naisetkin puhuivat kangaskaupassa "kartiineista".
Britti-Ford myöhemmin nimesi yhden menevämmän Escort-mallin Mexicoksi kesäolumpialaismaan mukaan.. Saksalaiset eivät kylläkään ristineet uutta Ford Taunus 12-15m-sarjaansa Parten-Kirchenin slalomkisojen mukaan,vaan teutoonisen järjestyksen nimissä pysyivät numero-kirjain-yhdistelmissä. Citroen kyllä jo 30-luvulla alkoi käyttämään 11CV-malleissaan vuoden 1936 Berliinin olympialaisten perään Berlina-nimeä,jota myös Alfa Romeo käytti sedanmalleissaan pienemmän Berlinettan ohella.
Autoradiopuolella sinipisteinen Blaupunkt Bostonia,Aspenia Amsterdamia ,Granadaa ja Floridaa lukuunottamatta pysyi Länsi-Saksan rajojen sisällä merkeissään,kuten Frankfurt,Karlsruhe,Hilderheim,Mannheim,Essen,Solingen ja Ludwigshafen.

1937 Volvo Carioca

Pohjoismainen eksotiikan haku tuli tuotenimikkeisiin jo 30-luvulla,kun ruotsalainen Volvo esitteli n.1937 Carioca-mallinsa,joka muistutti paljolti v.1934 Chrysler Airflowta ja Desoto Airstreamia aerodynaamisella kuonollaan.30-luku olikin kuuluisaa latinalaista samban ja rumban kulta-aikaa.Latinalaisiin etelän maihin vei myös Volvon 1956 esittelemä Amazon,joka Britannian markkinoilla tunnettiin vain 121-merkkisenä.

Jenkithän ne ensimmäisinä keksivät lisätä vaunujen merkkikylttien jatkoksi paikan nimiä ja vasta 60-luvulla autojen lisänimiksi liitettiin kromeissa merkittävimpiä amerikkalaisia sekä eurooppalaisia paikan nimiä:
Chryslerillä oli Windsor,New Yorker,Newport,Mercuryllä Monterey Sun Valley,Montclair,Colony Park,Parklane ja Montego.Farmarimallina Mercuryllä oli 1957 Monterey-sarjassa Voyager,matkailija,muttei Voyeuriä eli tirkistelijää.
Studebakerilla oli Lark Daytona hardtop,Dodgella Phoenix,Saratoga,Charger Daytona ja Aspen.
Dodgen rikkaammalla siskolla Desotolla oli seikkailija eli Adventurer sekä Kanadassa että Belgiassa koottu Diplomat,joka oikeasti oli Plymouth Belvedere Desoto kromihampain..
Matkailuaiheisia lisänimiä käytti myös Kaiser 50-luvun alussa Travellerilla ja Vagabondilla.Pienellä britti-Morrisillakin oli puukylkinen Traveller-farmarimalli.Chaplinin Trampia yksikään autonvalmistaja ei kylläkään huolinut merkikseen.
Rambler American oli jo kulkija ja brittiläinen kyklooppi-Rover vaeltaja.
International Harvester käytti raskaassa ikkunapakettimallissaan Travelall-merkkiä.
Edsel sekä Mercury Comet kävivät kylässä Villager-farmareillaan.
Useat amerikkalaisautotehtaat valmistivat raskaampia Suburban-tila-autoja ja Nash vastakohtaisesti pientä Englannissa koottua (Austin) Metropolitania.

Plymouth itsestään oli satamakaupungin nimi Englannissa kuten Uuden mantereen perustajien Plymouth Rock .Plymouth kylläkin käytti muitakin paikan nimiä lisukkeinaan,kuten Cranbrook sekä Savoy,että Belvedere.
V.1936 Plymouth päätti englantilaistua uudella Westchester Woody-farmarilla.Englannissa toimiva Dodge Kew-tehdas valmistikin Plymouth-pohjaisia Dodgeja Kanadan Dodgen esimerkillä.
Chevrolet valloitti rantakaupunkimarkkinoita Bel Airillä,Del Rayllä,Biscaynellä ja Malibulla. Buickilla Rivieran lisäksi oli newyorkilainen herrasväkimalli Park Avenue.
Kanadan Pontiac käytti ranskalaisia nimikkeitä kuten Laurentian (Lawrence-joki),Parisienne sekä Acadian.Amerikan Pontiacilla oli oma LeMans,Catalina ja Bonneville.
Ranskalaiset taas pysyivät kotimaan matkailukohteissa ja linnoissa Simca Vedette Versaillesin,Beaulieuin,pariisilaisin Vendomein  ja Aronde Elyseein sekä Monthlery-kilparatafarmarein.
Renault samoin risti pienen italialaisten koriräätälien Ghian ja Fruan mallaaman Dauphine GT- urheilumallinsa ensiksi Florideksi ja myöhemmin laivamaiseksi Caravelleksi. Dauphinen isoveljeksi tuli Fregate.
Renaultin isompi farmarimalli Prairie matki nimellään Villin Lännen preeriaa.
Studebaker samoin 50-luvun puolivälissä käytti Conestoga-lisuketta farmarimalleissaan.Conestogahan tunnettiin preeriavankkurina Lännen valloituksessa.Jeep innostui uudelleen Lännen valloitukseen 70-luvulla Wagoneerillaan.
Dearbornin Ford käytti perustajansa Henry Ford I:sen kotitilaa Fairlanea Custom-mallien koreampana sisarena ja myöhemmin keskikokoisena mallina Falconin ja Galaxien välissä..
70-luvun vaihteessa Fordkin italialaistui Gran Torinolla,jota uudella vuosituhannella Clint Eastwood kuvasi lempiautonaan.

1957 Mercury Voyager.

Kanadan Ford-tehdas Windsorissa risti Fordejaan Mercury-logoisina,
kuten Rideau,Meteor Montcalm, sekä Niagara.
Iso-Britannian autovalmistajat samoin suosivat kotimaansa kuntia County-sarjamalleissaan lisänimillä Austin Devon,Somerset,Cambridge,Hampshire ja lontoolainen borough Westminster,Morrisin sisarmallien käyttäessä kotikuntansa Cowleytä sekä Oxfordia sekä Isisiä,joka tunnetaan Thames-joen toisena nimenä.
Dagenhamin Ford oli jo 30-luvulla suosinut Sussexin kuntaa kuorma-automerkkinä ja 60-luvulla Kent-nelosmoottoreissa.
Fordin traktorisarjaakin kutsuttiin County-malleiksi.Fordin uusin traktorisarja tunnetaan alankomaalaisena New Holland-merkkinä.
70-luvun ulkolaisnimiä Fordilla oli Granada ja 80-luvulla Sierra.
Britti-Fordin paketti- ja kuorma-automerkkinä oli Fordson-Ford Thames Dagenhamin tehtaan sijainnin mukaan.
Saksan Fordilla oli jo tunnetut Taunus-ja Eifel-vuoristomallit sekä Köln- että Rhein-sarjat.

1960-luvun Warszawa
M20

Itäblokin maiden automalleista puolalainen Warszawa (Varsova) oli venäläisen Pobeda M20:n kopio.Pobeda taas kuului yhtenä merkkinä gorkilaisen GAZ-autotehtaan tuotantoon .G-kirjain nimikkeessä vastaa Gorkin kaupunkia. Moskvitsh eli Mockba merkkaa Moskovaa ja moskovalaista autoa.Venäläisen Fiat 124-kopion eli Ladan maasturimalli tunnettiin Niva-nimellä Suomessa (Neva-joki),mutta Brittien saarten markkinoilla se tunnettiin nelivetoisena kasakkana eli Cossackina.Moskvitshiä taasen myytiin 60-luvun alussa Skandinavia-mallinakin vauhtiraidoin ja leveimmmin kromihymyin Suomessa.
Kuuluisa GAZ M21 Volga oltiin kastettu kuuluisan lautturin joessa !
Ladaa (venäjäksi Zhiguli,vuoriston mukaan) valmistettiin italialaisen kommunistijohtajan kunniaksi pystytetyssä Togliettigradin kaupungissa.Ruotsalaiset vieroksuivat Lada-merkkiä,mikä ruotsinkielellä merkitsee latoa. Moskvitshiä olisi paremminkin voinut verrata harvalautaiseksi ladoksi ovenrakojen suurista toleransseista. 60-luvulla "Mossea" kehuttiin lapsiturvalliseksi juuri niistä suurista ovenraoista.Suomeen tuotiin Fiatin puolalaista FSO-tehtaan sisarta Polski Fiat 125P-mallia ja myöhemmin tökerösti koritettua Polonezia.
Itäsaksalainen Wartburg ilmeisesti oli saanut nimensä Wartburgin linnasta,auton nokkalogossa lukiessa Eisenacher Motorenwerk (Eisenachin autotehdas).Britit vierastivat Wartburgia "Syylälinna"-käännöksestä.Aiemmissa

VW:n pölykapseli

Volkswagenin nokkamerkkejä puolestaan koristi Wolfsburgin vaakuna.Tsekkiläinen Tatra ja Tatraplan oltiin nimetty Tatra-vuoriston mukaan.Takamoottorinen Skoda 1000 MB taasen oltiin kastettu kotikaupunkinsa Mlada Boleslavin mukaan.
Länsisaksalainen BMW-merkki mainostaa kotimaakuntaansa Baijeria (Bayerische Motoren Werk).
Suomessa baijerilaista teollisuutta edusti lisäksi lääkepuolella Bayerin Aspirin-päänsärkylääke.
Itäsaksalaiset ja itäpuolen Baijerissa valmistetut autot tuottivat Suomessa omistajilleen päänsärkyä,joka parani länsisaksalaisen Baijerin kipulääkkeillä!

1951 EMW 340

50-luvun taitteen itäsaksalainen BMW ja myöhemmin  länsisaksalaisen tehtaan nimikiistasta syntynyt EMW-merkki tuli Eisenacher Motorenwerk-tehtaasta,myöhemmin VEB Eisenacher Motorenwerk,mikä valmisti lyhyen ajan etenkin vientiin EMW 340-malleja ja sitten IFA:a,Trabantia sekä Wartburgia.
Britanniassa Wartburg 353-mallia myytiin rohkealla Knight-lisänimellä (Ritari).Oikea television Knight Rider ajoi kylläkin Camarolla!
1960 Chrysler ja 1960-luvun Plymouth Valiant-(rohkea) olivat amerikkalaisia kompaktiautoja. 50-luvun Uuden Suomen sunnuntainumeroissa ratsasti brittiläisen sarjakuvan Prinssi Rohkea (Prince Valiant).

1982 Ford Capri 1600

Palatakseni kirjoituksen alun Caprin rannoille ja Välimeren maihin Fiat ei tarvitse muuta esittelyä kuin nimensä alkujuurista Torinosta,Fabbrica Italiana Automobili Torinosta.
Fiat ei nimennyt mallejaan lämpimien rantaturistikohteiden mukaan,mutta sen espanjalainen sisartehdas SEAT (Sociedad Espanola de Automoviles de Turismo) 80-luvulta lähtien risti mallejaan pohjoiseurooppalaisten Espanjassa suosimien matkailukohteiden nimillä,kuten Ibiza,Arosa,Cordoba,Toledo,Altea,Alhambra ja Leon. Fiatin jugoslavialainen Zastava-tehdas äitimerkkinsä lailla ei repostellut rantapaikkojen nimillä.Zastava suomeksi käännettynä tarkoittaa Punalipun tehdasta.Autotehdas muuttuessaan Jugoslavian hajotessa serbialaiseksi autotehtaaksi ryhtyi valmistamaan Yugo-malleja. Alfa Romeo koristeli autojaan milanolaisella vaakunalla kaihoamatta nimikkeillään matkailukohteita,vaan nimeämällä mallejaan signorinojen mukaan,Giulialla ja Giuliettalla,Romeon rakastetun nimillä.
Daimler-Benz jo 1900-luvun alussa risti Gottlieb Daimlerin ja Karl Benzin pyhässä allianssissa auton merkiksi espanjalaisnimisen Mercedes-senjoritan,yhtiön johtokunnan jäsenen Emil Jellenikin 10-vuotiaan tyttären nimen mukaan.Mercedes-nimi juontuu katolisesta pyhästä armon Mariasta,Maria de la Mercedes.

1959 Neckar 1100 Europa

Italialaisella Ferrarilla katsottiin rapakon toiselle puolelle urheiluautojen nimikkeissä.Amerikkalaisuus oli Ferrarille eksotiikkaa malleissa,kuten 1951 340 America,1956 410 Superamerica,1957-60 California Spider ja 1968-73 Daytona.Ferrari mielisteli myöskin Euroopan manteretta v.1953 250 Europalla.
60-luvulla brittiläinen Lotus myös lonssasi Elanin perään Europa-mallin ja muistaakseni Fiatin saksalainen Neckar-merkki toi Suomeenkin 1100 Europa-mallia.
Italialaiset keksivät aikoinaan GT- eli Gran Turismo-aatteen ja 60-luvulla vaatimattomimpienkien perheautojen periin ja kylkiin ruuvattiin GT-merkkejä.
Porsche esitteli v.1985 Panamericana-projektiauton.Yleensä 50-luvulla La Carrera Panamericana-ajojen kärkisijoilla kiisivät amerikkalaiset Hudsonit sekä Lincolnit.Yhtä v.1956 Porsche La Carrera Panamericana 356A-mallia säilötään Dubaissa.Panamericana-ajot lopetettiin turvallisuussyistä v.1954 ihmishenkiä vaatineen onnettomuuden takia,joten 1956-mallinen Porsche ei koskaan osallistunut kilpaan.Auto oltiin rakennettu ajojen kunniaksi v.2000.
Kilparatoja ollaan myös käytetty monen superauton lisänimenä:
Mercedesillä 30-luvulla oli Nürburgring-kilpuri ja Bentleyllä Brooklands-ahdinauto.

1966 Pontiac Bonneville

60-luvun Studebaker Lark Daytona ja Pontiacin LeMans ja Bonneville tulivat aiemmin mainittua.70-luvulla Chevroletilla oli Monte Carlo ja Saabilla samoin jo 60-luvulla kaksitahtinen Monte Carlo.
Indy-autoja löytyy monista merkeistä,italialaisten superautojen suosiessa Targa Floriota,Fioranoa sekä Modenaa.
Porshe 911 Targa oli suosittu menijä,amerikkalaisten seuratessa perävaloja Targa-kattoisilla Pontiac Trans Ameillä ja Dodge Magnum XE:illä,joista jälkimmäisen itse omistin v. 1987 Riyadhissa,Saudi Arabiassa.
50-luvulla vähiten urheiluautoista tunnettu Hillman tarjosi Minx Californian-hardtopmallia Atlantin takaiselle uudelle mantereelle samoin kuin Austin of England omituisella kolmiosaisella 30-lukuisen Panhardin tapaisella tuulilasilla varustetulla A95 Atlantic-avomallilla.Kummastakaan ei tullut Jenkkilässä myyntimenestystä.

1957 Cadillac Eldorado
Brougham

Uusi vuosituhat toi ison joukon automalleja,joilla merkin puolesta ei ollut mitään tekemistä erityisen paikan nimen tai minkään kanssa,kuten Kia Rio..eli Kia Joki.

Kaikki tietokoneella keksityt merkit,kuten Avensisit,Acurat,Yarisit,Lexusit jne. eivät anna mitään hohtoa muutenkaan tylsiin kiilamalleihin
Raskaampaa amerikkalaista pick-up- ja van-kantaa edustavat vielä Amerikan mantereen maantietoa tunteville GMC:n Yukon,Chevrolet Tahoe,Cheyenne,Tucson,Santa Fe,Silverado ja Dodge Dakota.
Jeepillä oli Cherokee.
Cadillacilla oli aikoinaan maantiecruiseri Eldorado,joita itse omistin kaksikin kappaletta Saudi Arabiassa 80-luvulla.
Nekin ovat jo uponneet Arabian niemimaan kuivaan wadisantaan (wadi--joenpohja).
Tsunamit, maanjäristykset ja muut luonnomullistukset voivat vielä korvata monen automerkin maantieteellisen nimen.
II maailmansodan aikana brittien kuninkaallisissa ilmajoukoissa oli jo Hurricane-laivue.
Plymouthilla 50-luvulla oli jo ensimmäinen Fury,Mercuryllä Meteor sekä Comet Cyclone 60-luvulla ja Chevroletilla Blazer 70-luvulla.Typhoonkin on jo otettu uudella vuosituhannella erään amerikkalaisen automerkin lisänimeksi.
Miten olisivat viimeiset supertaifuunit Cathrina ja Yolanda?
Luonnonvoimista automerkeissä tulisi kyllä ihan oma litaniansa,jonka itse olen ristinyt Earth,Wind and Fire-kategoriaksi..
jatkuu..

1955 Ford Thunderbird

Manilan taksi. Avenidojen toinen kuningas 2.

Uuden vuosituhannen manilalaista ruuhkaa
EDSAlla taksein ja bussein

1970-luvulla Manilan taksit olivat kauttaaltaan japanilaistuneet.
Ensimmäiset kokemukseni Manilasta ja Manilan takseista sain v.1981 matkatessani Saudi Arabiasta maailmanympärimatkalle insinöörikaverini kanssa.Reissun ensimmäinen välilaskupaikka oli silloin Manila ja vietimme siellä viikon.
Toinen viikko kului 600 kilometriä etelässä Legaspi Cityssä viihdytellessäni bicolilaista kirjeenvaihtoneitiä.
Manilan taksit olivat silloinkin vielä 70-lukuisia,jo väsähtäneitä Toyota Coronoita,joidenka homeelta haiskahtavien vakosamettipenkkisuojien sisäilmaa kuskit yrittivät raikastaa kymmenillä sisäpeilistä roikkuvilla Wunderbaumeilla ja katukauppiailta ostetuilta sampaguitakukkasleillä.
Takseja oli kahdenlaisia eli Non-Aircon- ja Air-con-takseja..ilmastoimattomia ja ilmastoituja.Ilmastoidut taksit olivat kalliimpia,joskin kummassakin ulkolaisen pysäyttämässä mallissa taksamittari kuskin mukaan oli juuri mennyt rikki.Silloin ajuri ehdotti heti matkustavalle "Kontrataa" eli sopimustaksaa,joka ajon päättyessä meni Coronan kojetaulun tuhkakupin takaiseen koloon kuin leningradilaisessa Volga-taksissa.
Vielä tänäpäivänä manilalaiset jotkut taksisuharit yrittävät ovelasti jymäytellä tietämättömiä matkaavia samoin keinoin,joskin LTFRB eli Land Transportation Licencing and Regulation Boardin tarkastajat poliisien avulla yrittävät tosissaan peruuttaa kiinnijääneiltä taksilupia.

1980-luku Golden Cab Isuzu Gemini Dieselit

1981-82 Isuzu/Holden Gemini

Toyota Corona-taksien lisäksi 70-luvulla manilalaisiin taksifliitteihin alkoi ilmestyä japanilaisia Isuzu Gemini-dieseltakseja ja jopa australialaisia Holden Torana-pirssejä,kummatkin saksalaisen Opel Kadettin kaukomaisia siskoja.Enimmäkseen ne olivat väreiltään keltaisia tai taksifirmasta riippuen monenvärisiä.Monet taksiyrittäjät olivat perheyhtiöitä,joidenka nimiyhdistelmät kielivät omistajaparikunnan etunimistä.Isoimmilla yrittäjillä oli satojen autojen fliittejä,jotka risteilivät Manilan katuja kahdessa vuorossa.Lain mukaisen Car Barnin eli yöseisokin aikana talleilla kalustoa piti huoltaa ja kuskienkin piti levätä,mutta käsitykseni mukaan väsyneet taksit ja taksimiehet vain tankkasivat itseään dieselillä ja ginipaukuilla öisillä lepopausseilla.Taksi sekä taksikuski eivät koskaan levänneet.

1975 Toyota Tamaraw

1975 Harabas-taksi  (GM)

70-luvulla ryhdyttiin valmistamaan kotikutoisia AUV-ajoneuvoja (Asian Utility Vehicle) yksityiseen ja ammattikäyttöön.
Erästä sellaista Harabas-mallia ostettiin jopa Manila Transit Corporation-bussiyhtiölle taksikäyttöön.
Harabas näytti kirveeltä veistetyltä pikkupajamallilta,vaikka ajatuksen takana oli paikallinen GM-edustus.
Samoin Toyota esitteli vuosikymmenen puolivälissä Tamaraw AUV:nsä,josta tuli jeep-pohjaisten Jeepney-fliittien kilpailija.
Fordin Mantrade-edustuksellekin syntyi samanlainen kulmikas Jeepney-malli Ford Fiera.
Vuosikymmenen loppua kohti Toyota Coronan seuraksi alkoi ilmestyä pienempi japanilainen kruunupää Toyota Corolla taksikäyttöön ja 90-luvulla siitä tulikin taksifliittien valtamerkki.

1990 Kia Pride

Pikkutakseiksi pyrki 90-luvulla korealainen Kia Pride ja keskikokoiseksi taksimalliksi Daewoo Racer 1.5,joka myös sattui olemaan vanhemman Opel Kadettin klooni.
Pieni Daihatsu Hijet-vani päätyi monen taksiyrittäjän pikkutaksiksi.
PUV (Public Utility Vehicle)-kategoriaan samoin tuli Isuzu Hilander,Mitsubishi L300,Toyota Revo-Tamaraw FX,Nissan Urvan,Toyota Hi-Ace ja Kia Pregio vaniluokassa.
Japanilaismerkeistä 80-luvulla Mitsubishi Lanceriä eikä Coltia,samoin kuin Nissan-malleja ei näkynyt takseina ainakaan Manilassa.
Nissan Sentra ilmestyi taksifliitteihin vasta 90-luvulla.

1994-95 Daewoo Racer 1,5

1987 Ford Fiera AUV

1995 Toyota Tamaraw FX AUV

1990 Daihatsu Hijet AUV

1969-73 Mitsubishi Minica

Privaattipirssit
--------------------
Jos Manilan taksit 80-luvulla olivat "isompia" japanilaisia riisikulhoja,niin yllätyksekseni sain vuokrattua itselleni v.1981 Legaspi Cityssä pikkuruisen Mitsubishi Minican,mihin kenkälusikalla sai mahtumaan 6 filippiinoa ja 3 keskikokoista eurooppalaista.Privaattipirssit olivat yksityisiä hotellien lähistöillä norkoilevia autonomistajia,jotka halusivat ansaita lisärahaa päiväammattinsa tai työttömyytensä lisäansioksi.
Yleensä hotellien conciergellä, bellboylla,tarjoilijattarella,portierilla taikka kerrossiivoojalla oli veli taikka serkku,joka omisti auton.
Legaspi Citystä muistan jopa vanhan pensselillä maalatun tulipunaisen Rambler American-privaattitaksin,joka klonkutteli eteenpäin Isuzu-dieselillä.Auton ovien sisäpaneelitkin oltiin verhoiltu halvalla kukallisella keittiönpöytävahakankaalla.

1967 Yuetco Camaro

 Manilassa tapasin jopa paikallisesti kootun Chevrolet Yuteco Camaron,joka kulki savuttaen japanilaisella dieselillä.
Alunperin Yuteco Camarot valmistettiin kuutoskoneisina.
Kittisen 1965 Ford Mustanginkin olen nähnyt dieselöitynä.

Jotkut privaattishaföörit tarjosivat kyytiä omalla rosterikorisella,madalletulla ja Corollan 4k-koneisella "Stainless"-jeepillä ja jonka mahakalut raapivat ilkeästi paikallisen kaupunginhallinnon asentamissa ja nopeutta estävissä "kuolleissa poliiseissa".
Kukin privaattitaksiyrittäjä otti matkalaiset kyytiin hotellin takaisella kujalla pois poliisien näkösektorilta,koskeivät omistaneet taksilupaa.Käryn käydessä he joutuivat rahoittamaan paikallisen poliisikamarin pelikortti- tai viihdytysrahastoa.

Stainless Jeep "In God We Trust"

Virallisia privaattiautovuokraamoitakin näkyi tarjoamassa ilmastoituja Toyota Crowneja barong-tagalog-paitaisin shaföörein, tummenetuin ikkunoin ja valkoisin vakosametti-istuinpäällisin.Vakionahan jokaisessa virallisessa PUV-taksissa olivat harmaat vakosametti-istuinpäälliset..
Näissä hotellitakseissa saa juhlallisen kyydin kotiinsa,mutta taksakin on sen mukainen.

 1971 Toyota Crown Manilan liikenteessä.
Takana California Bus Linesin Ford-bussi

Bon voyage
----------------

Kerjäläispoika
Juhart 2010

Manilalaisen taksin saaminen voi olla joko helppoa tai vaikeata kadunsyrjästä.
Makati Cityssä on oma FX-terminaalinsa,mistä PUV-taksivanit vievät omia reittejä pitkin matkustajat kotiosotteisiin tai ainakin lähelle kuin pikkubussit. Landmarkin tavaratalon edustalla Glorietta-ostoskeskuksen vastapäätä on taksipysäkki,josta voi ottaa kursailemattoman taksin kotiin ostospusseineen.Kursailematon taksi on sellainen,missä kuski ei uskalla ehdottaa "Kontrataa" eli sopimustaksaa,toisin kuin villisti kadunsyrjästä otettu taksisuhari.Villejä taksejakin löytyy.
Joskus kyytiä haluava kertoessaan osoitteensa kuskille saa tältä vastaukseksi päänpuistamisen mukana sanan "Trapik",mikä paikallisesti merkitsee liikennettä. Asuinpaikkaani ajo hiljaisessa liikenteessä nelisen kilometrin päähän Makatista vie vartin,mutta lauantai-illan ulosmenoruuhkassa 2 tuntia.Huippuaikoina taksit eivät halua ajaa muualla kuin Makatin keskuksessa helppoja kyytejä,koska ajo ruuhkassa sieltä ulos ja takaisin ei tarjoa lennosta mahdollista kyytiä takaisin Makatiin.Kortteliajossa saa nopeammin päivätaksakiintiön täyteen kuin pitemmistä ajoista.

Manilan taksikuski tankkaamassa
vanhaa Toyota Corollaansa

Yksinäisen naismatkustajan myös pitää olla varovainen kyydittäjästään,joka voi kertoa poimivansa samaan suuntaan menevän kaverinsa mukaa kulman takaa.Silloin kuskin taka-ajatuksena on matkustajan ryöstö sekä mahdollinen raiskaus.
Monessa tapauksessa voi menettää myös henkensä.
Pienenä lisäharmina takapenkkimatkustajilla ovat liikennevaloissa ikkunaan liimautuvat kerjäläislapset,puuklaffeja paukuttavat "por stick" (irtotupakka)-kauppiaat ja pölyrättikaupustelijat.Katumyynnissä tarjotaan kaikkea mahdollista roinaa halvoista muovileluista hellesombreroihin. Yleisenä tapana on pitää ikkunat lujasti kiinni,ja jos sattuu antamaan kolikon ikkunasta sisään tunkevaan likaiseen pikkukouraan,niin pian ikkuna-aukko on täynnä kymmeniä likaisia pikkukouria.

Nuori slummisissi

Inflaatiokin on vaikuttanut kerjuutaksaan,jolloin 50 centin kolikkokin heitetään katuojaan.Jos ajat omalla autollasi,niin saidasta almunannostasi voit saada vielä puukonterällä raapaistun vauhtiviivan autosi lakka-akryylimaalikylkeen.
Saitaa antajaa kerjäläiset eivät rakasta.
Yleensä kerjäläisjoukkojen takana seisoo paikallinen korttelimafia värikkäiden kadunsyrjäkauppojen markiisien varjossa.

Tricycletaksit
--------------------

Manilalainen tricycle-taksi

Manilan,Makatin ja muista Metro Manilan ydinkeskuksista on kielletty moottoripyörätaksiliikenne.
Nämä tricycletaksit palvelevat enimmäkseen esikaupunkialueiden toisena kuljetusmuotona siitä,mihin jeepney-taksit ja bussit ovat matkalaiset pudottaneet.Tricycletakseilla on oma liittonsakin,joka säätelee ja valvoo ajajia ja ajoneuvoja.Näissä samoin on omat keltaiset rekisterilappunsa,kuten takseillakin,joskin pienempinä takasiipiin ruuvattuna.

Satulamatkustajat tricyclessä

Tricyclet ovat tavallisesti 125 cc-koneisia japanilaisia merkkejä ja niiden sivuvaunutkin ovat valmistettu tarkoitukseen omissa verstaissa.Uusi tricycletaksi maksaa n. 150.000 pesoa eli n.2000 puntaa sivuvaunuineen ja kirkkain jeepneymäisin väriskaaloin.Kullakin esikaupunkialueella on oma tricyclefirmansa,johon haluava voi liittyä lisenssimaksua vastaan.
Tricyclet voivat näyttää täysin erilaisilta saarivaltakunnan eri kolkissa. Manilassa ne ovat yleensä sivuvaunullisia ja joiden takaosassa on katettu istuin kahdelle matkustajalla.Kuskin oikealla puolella on katettu istuinosa myös kahdelle ja hänen taakseen saa mahtumaan satulan päälle pari muuta matkustajaa.
Mindanaon saarella etelässä Motorella-tricyclet ovat jopa tuulilasein varustettuja katettuja trikejä,muistuttamalla thaimaalaisia skootteri-Tuk-Tukeja.
Tricycle-taksi on erittäin joustava matkustuskeino silloin,kuin tilaat sen vain itsellesi Special-taksalla 15 pesoa per trippi..
Sillä saa oikean ovelta ovelle-kuljetuksen.

Motorella-tricycle

More Fun in the Philippines!
..

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan.4.

Seppälä

sEPPÄLÄ

Puolisen tunnin perästä Seppälä saapui kotiin.
Hän tiputti sadetakkinsa hallin tuolille,astelemalla olohuoneen ovensuuhun.
Hänen kasvonilmeensä muuttui yhdessä hetkessä. Ne hohtivat pelkkää mielihyvää.
Raine istui mustanpuhuvana silhuettina korkeaselkänojaisessa, vaaleanpunaisessa ja topatussa sohvatuolissa.
Rainen selän takana seinää vasTen seisoi kirjahyllyrivistö kymmenin hyllymetrein kirjoja lattiasta kattoon.
Poika oli lukemassa yhtä kirjaa.
Seppälän silmät kaventuivat nähdessään Rainen lukemassa Isoa tietosanakirjaa.Sylissään pojalla oli vuoden 1956 Pikkujättiläinen.
Raine oli niin keskittynyt lukemiseen eikä huomannut Seppälää.
Seppälä pidätti henkeään nähdessään pojan täydellisessä ja ihanteellisessa tilanteessa..kirjojen luvussa.
Mielessään hän halusi tavata aina Rainen juuri tällaisena.
Seppälä kättään ojentamalla poikaa kohden lausui:
--Raine!
--Hauska tavata sinua poikaseni!
Raine katsahti ylöskäsin naama peruslukemilla vastaamalla:
--Noh..terve vaan!
Välittämättä täysin ojennetusta kädestä ,Seppälän pitäessä sitä ojossa melko pitkään, Rainen piti ravistaa sitä poskiinsa mutisten...
Seppälä oli jo varautunut tällaiseen.Se oli Rainen tyypillistä teeskentelyä,paljastamatta itsestään minkäänlaista innokkuutta.
--Noh..miten sinulla menee?
Seppälä uteli.
--Mitenkäs pappasi kohtelee sinua?
Seppälä istuutui sohvalle.
--Se delas jo...
Raine vastasi välinpitämättömästi.
--Et kai ole tosissasi?
Seppälä huudahti hyppäämällä pystyyn, istuutumalla matalalle kahvipöydälle Rainen silmien eteen.
--Noo..ei se ihan oikeest ole delannut,vaikka mää olisin kovin toivonut..
Seppälä kysyi:
No..missä se sinun pappasi sitten on?
Raine vastasi:
--Se painui metsään parin muun huru-ukon kanss..
--Se uskonhihhulikavereiden kanss kuulema meni kuoppaamaan parii Raamattuu johkiin luolaan ja sitten ottamaan huastaans pari elukkaa kustaki eläinlajist kuten Ukko Nooa...
--Se sanos,ett täll kertaa ei tulekaan semmonen tulva,mut pirkulanmoinen mettäpalo...
Seppälä lisäsi suu vääntyneenä:
--Noh...kyllä minä ymmärrän...eli toisin sanoin hän on hyljännyt sinut..
Raine vastasi latteasti:
--Ei se nyt niin kaali ole...
Raine nytkäytti hartioitaan.
--Missä muuten on se sinun sosiaalityöntekijäsi?
Seppälä uteli.
Raine vastasi:
--Ei mun pirä ottaa siihe yhteyttä,vaan sen muhun..
Seppälä naurahti sanomalla:
--Odotappas hetkinen,sanoi Putkinen.....
Hän nousi seisomaan napatessaan sadetakkinsa kainaloonsa tuolilta ja hävisi halliin ripustamaan sen päällysvaatekaapin hengariin.
Näin hän antoi itselleen mahdollisuuden ajatella ja päättää,miten hän voisi pyytää poikaa jäämään heille.
Hän ei voinut pakottaa Rainea siihen ja sen pitäisi tapahtua vapaaehtoisesti.
Raine teeskenteli hänen mielestä inhoamalla häntä.Tällä tavoin Raine piti omaa ylpeyttään ja hänen pitäisi pyytää Rainelta sillä tavoin,että pojan ylpeys jotenkin lopulta sulaisi.
Hän avasi hallin päällysvaatekaapin koppaamalla vaatetangosta vapaan puuhengarin käteensä.
Hänen vaimonsa vanha talviulsteri roikkui tangossa.
Hän yritti työntää sitä sivuun,mutta ulsteri ei liikahtanut milliäkään.

Hän yritti uudelleen väkisin liikuttaa sitä pienessä epätoivossa.
Osku oli seisomassa vaatekaapissa päällystakkien välissä kasvot kalpeina ja itkusta paisuneina kuin lääkitetyllä mielisairaalan potilaalla,elämän angstin heijastuessa niistä ulos.
Seppälä tuijotti poikaansa tovin ja yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti eräs mahdollisuus.
Seppälä karjahti pojalleen:
--Alappas siltä paikalta tulla ulos kaapista!
Hän repäisi pojan hartioista hallin käytävälle,josta poika pyörähti suoraan olohuoneeseen yli vaaleanpunaisen sohvatuolin käsinojan, Rainen ollessa lukemassa tuolissa Isoa tietosanakirjaa.
Seppälä aikoi riskeerata kaiken yhdellä iskulla.
Seppälä avasi suunsa:
--Raine...minulla on pikkuinen ongelma ja tarvitsisin siihen sinun apuasi..
Raine katsoi Seppälää epäilevästi.
Seppälä jatkoi:
--Kuuleppas...me tarvitsisimme toisen pojan taloon.
Seppälän äänestä kuulosti todellinen epätoivo.
--Tämä Osku ei ole koskaan elämässään jakanut mitään kenenkään kanssa koko elämänsä aikana.
--Hän ei tiedä,mitä jakaminen merkitsee ja jonkun pitäisi opettaa hänelle sitä.
--Voisisitkos sinä Raine auttaa?
--Jäisit meille joksikin aikaa...tarvitisin todella sinun apuasi..
Koko asian jännitys oli tehnyt Seppälän äänenkin ohueksi kuin heliumilmapallon puhalluksessa
Oskun kasvoihin syttyi oikea elämän tuli poskien paisuessa kiivasta huutaessaan:
--Se meni äidin makukammariin ja pelas äidin kammalla!
Osku nyki huutoryöpyssään Seppälän hihaa.
--Se pani päällens äidin korsetinkin ja tanssi meidän kotiapulaisen kanss köksäs!
-Sepplä kivahti:
--Lopetappas tuo rääkyminen!!
--Etkö osaa muuta kuin kieliä!?
--En pyytänyt selostusta Rainen käytöksestä,vaan pyysin sinua toivottamaan hänet tervetulleeksi meille!
--Tajuatko!`
Osku potkaisi vihoissaan vaaleanpunaista sohvatuolia kylkeen rajusti,melkein osumalla Rainen kompurajalkaan,jolloin Seppälä repäisi hänet kauluksesta takaisin.
Osku huusi:
--Se sanoi että sää et ole muuta kuin täynnä tyhjää ilmaa!
Ovela mielihyvän hymynpilkahdus ilmestyi Rainen kasvoille.
Seppälä ei antanut periksi,katsomalla poikansa pilkat joksikin puolustusmekanismiksi ,kysymällä Rainelta:
--Entäs sinä Raine?
--Haluaisitko jäädä meille joksikin aikaa?
Raine vain katsoi tylsänä eteensä lausumatta sanaakaan.Hänen kasvoilleen ilmestyi pieni hymynpoikanen ja näytti sisäsilmällään katsovan jonkun itseään kiehtovan tulevaisuuden näyn ilmestymistä.
Hän käänsi likaista etusormeaan nuolaisemalla tietosanakirjan sivun sanomalla:
--Ei mulla ole mitään väliä!
--Mää voin kestää missä tahansa!
Seppälä ihastuksissaan vastasi:
--Ihanaa..ihanaa!
Kääntymällä poikansa puoleen hän kuitenkin sanoi kurkusta tulevalla kähäyksellä:
--Sinä et kuule erota vasenta kättäsi oikeasta!
Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.
Raine kostutti suussaan taas likaisen etusormensa kääntääkseen toisen tietosanakirjan sivun.
Seppälä avasi suunsakurkkuaan selvittämällä:
Minulla on teille kummallekin jotain sanottavaa...
Hänen silmänsä kulkivat pojasta toiseen puhuessaan hitaasti,että kumpikin poika kuuntelisi ja käsittäisi ,ettei sanomaa tarvitsi enää toistaa:
--Mitä Raineen tulee ja mitä hän minusta ajattelee ei merkitse mitään,niin en olisi kutsunut häntä jäämäänkään meille..Hän tulee auttamaan minua ja minä häntä ja me kummatkin tulemme yhdessä auttamaan sinua..Osku.
Olisin yksinkertaisesti itsekäs antaakseni Rainen mielipiteen minusta vaikuttaa siihen,mitä voisin tehdä hänen hyväksi..Jos voin auttaa jotain,niin se tulee omasta tahdostani. ..
--Seison vakaumuksessani kaiken pikkusieluisuuden yläpuolella!

Kumpikaan pojista ei äänähtänytkään.
Osku tuijotti sohvatyynyä,Rainen katsellessa nenä tietosanakirjan sisässä sivun alakaneettien pikkutekstiä.
Seppälä katseli kummankin pojan päälakeja hymy suupielissä.
Kaikesta huolimatta hän oli voittanut ja poika oli tullut jäädäkseen.
Hän ojensi kätensä pörröttääkseen Oskun tukkaa ja taputti Rainen olkapäätä sanomalla:
--Nyt te kaverukset voitte istua tässä ja tutustua toisiinsa..
Seppälä kohdisti askeleensa ovea kohden lisätessään:
--Käyn kurkkaamassa,jos kotiapulainen olisi jättänyt jotain illalliseksi..

Seppälän hävitessä keittiöön Raine nosti päätään tietosanakirjasta katsomalla Oskuun päin.
Osku katsoi takaisin Oskua tylsästi:
Raine kähäytti rikkonaisesti:
--Miten sää voit kestää sitä?
Rainen kasvot jäykistyivät vihastuksesta:
--Se luulee vielä olevansa joku Jeesus Kristus ja Mestari ja Hyvä Paimen ton harmaan täryleenipukunsa alla!
--Pälpättää kuin lahkosaarnaaja läpiä päähänsä!!

jatkuu..

Manilan taksi.Avenidojen toinen kuningas.1.

1970. 1965 Toyota Corona taksi Avenida Espanjan tulvassa

KINGS OF THE ROAD
----------------------------------

Manilan calesa-hevostaksi

Filippiinien maanteiden kuninkaaksi ollaan jo yli puolisensataa vuotta sitten kruunattu jeepney ,kenraali MacArthurin lahjana saaristokansalle.Paljon Jeepneytä ennen 1800-luvulta asti espanjalaishallinnon ajalta perintönä callejoiden kuninkaana oltiin pidetty hevos-calesaa ja -carotellaa,kaksipyöräistä ja sivulta lastattavaa vaunua.jonka ajuria eli kotseroa kutsuttiin myös teiden kuninkaaksi.
V.1904 Santa Cruzin silloisessa Manilan bisneskaupunginosassa Levy Hermanosin perustamassa Estrella del Norten Automobile Palacessa myytiin ensimmäisiä Hupmobileja myös taksikäyttöön,joista alkoi vakaa amerikkalaisen vuokra-autokannan kasvu,joka lopulta pysähtyi v.1942 kaupungin japanilaisvalloitukseen.

1909 Estrella Automobile Palacen
Hupmobile-mainos

Escolta Streetillä Sta. Cruzissa
japanilaisten pakkotakavarikoimia
manilalaisten autoja.

Japanilaisen Interim-hallinnon aikana kaikki bensiinikäyttöiset ajoneuvot otettiin pakkoluovutuksella sotilaskäyttöön,manilalaisten saatua tyytyä ylitupattuihin tranvia-raitiovaunuihin sekä itsekyhättyihin hevoscarotellavalmisteisiin,joidenka puupuolapyörätkin oltiin lainattu 20-lukuisista autoista.joidenka omistajilla ei ollut lupaa bensiinin ostoon,koska japanilaisten ohella vain lääkäreillä ja valtionvirkamiehillä oli lupa polttoainekuponkeihin. V.1942-44 yksityis- sekä vuokra-autoilu oli melkein kokonaan tyrehtynyt. koko maassa.Manilan tranvia-raitiovaunujen konkattua varaosien puutteessa kaupunkilaiset päätyivät apostolinkyytiin eli jalkapeliin,jota he ironisella filippiinohuumorilla kutsuivat "Cadillacad"-iksi.
Lakad-verbi tagalogissa merkitsee kävelyä.

Manilan callejoita ja avenidoja hallitsivat 30-luvulla jitney-tyyppiset American Austin Bantam Autocalesat sekä Willys Autocabit .Perusajatuksena niissä oli sama "takaa ladattava" sisäänmeno sekä pitkittäin asennetut penkit.Nämä palvelivat siten peruskuljetusmuotoina lisääntyvälle filippiiniläiselle "masalle" eli köyhemmälle kansanosalle.
Manilan aiemmasta taksihistoriasta ei olla paljoakaan kirjoitettu,etenkin 20-30-luvuilta,mutta II Maailmasodan päättymisen synnyttämästä jeepneystä ollaan väsätty runoja,proosaa ja jopa taidekirjojakin melkein joka tarpeeseen.
Jeepney kuuluukin osana filippiinojen kulttuurihistoriaan.

Jeepney Wash
Juhart 2002

Filippiinojeepneymaalari primitiivisen ja animistisen sekä uskonnollisen taiteen osaajana käyttää peltipinnasta jokaisen neliömillimetrin taiteiluunsa,samoin kuin oman pienen bambumajansa lattian jälkikasvullaan.Tilan haaskaus on hänelle suurin synti,vaikkei laske suuremmaksi synniksi uuden lapsen syntymistä jo köyhyydessä elävään 10-päisen katraaseen.
Kirkon ohittaessaan hän tekee aina ristinmerkin,mutta vastakohtaisesti kaihtaa korttelin perhesuunnittelukeskusta.
Samoin tekee manilalainen "kotsero" eli taksikuski,joka kukittaa kojelaudan päälle asentamansa Mama Maryn ja El Ninjon pystin tuurinsa alettuaan katukauppiaalta ostamallaan makealta tuoksuvalla sampaguita-leillä.
Kerrotaankin,että manilalainen jeepneykuski ja taksikuski yleensä olivat aloittaneet kotserouransa ensin calesa-hevoskuskina.Ajotyylinsäkin hän oli saanut calesaponin valjaissa.Calesa eli caramato ja caratella olivat  viime vuosisadan vaihteessa Manilan katujen ensimmäisiä hevostakseja.

1932 American Bantam BMC-taksifirman Autocalesa
Juhart 2003

1933 Willys 77 Autocab
Juhart 2003

Matkustajalle manilalainen entinen Kotsero ja nykyinen Tsuper (Chauffeur) voi kertoa koko elonsa tragedian,miten isä makaa sotaveteraanien sairaalan hengityskoneessa,miten vanhin poika päätyi narkkariksi ja miten vaimo odottaa seitsemättä lastaan.Päiväpalkka tuskin riittää elämiseen taksifirman napattua 1000 pesoa "boundaryä" eli renkimaksua 12 tunnin tuurista,mutta siitä huolimatta hän voi vetää hihastaan vitsin liikennepoliiseista,joita hän kutsuu nimellä "asim" eli suola,että joka kerta ohittaessaan yhden,hänellä kuivaa kurkku janosta.Poliisithan keräävät yleensä välipala-aikana stipendiä autoilijoiden oletetuista ja olemattomista liikennerikkomuksista..ilman sakkolappua.

American Bantam , Willys ja DKW
------------------------------------------------

1933 Willys 77 Sedan, Erikoisella tavalla Willys sekä American Bantam liittyvät manilalaiseen taksihistoriaan 30-luvulta.Valitettavasti manilalaisesta taksihistoriasta tiedetään painetussa sanassa vain 1970-80-luvuilta,jolloin taksien yleiseksi väriksi tuli valkoinen ja kaikkien ollessa japanilaismerkkisiä,vaikkakin koottuja Filippiineillä korealaista ,KIA:a sekä Daewoo:ta lukuunottamatta.

1912 Don Tirso de Irureta
Goycena Willys-vaunussaan jossain
Manilassa japanilaisen shaföörin
 kuljettamana.
Edellisvuosisadan alussa espanja-
laiset olivat saarimaan herroja ja japa-
nilaiset palveluskuntaa.1940-luvulla
japanilaiset ottivat herruuden käsiinsä.

Willys-Overland-merkkiä oltiin tuotu Manilaan jo 1910-luvulla ja ilmeisesti myös koottu 20-30-luvulla Filippiineillä amerikkalaishallinnon aikana.II Maailmansodan jälkimainingeissa toledolaista MB Willys-jeeppiä eli filippiinojen kielenpäissä MacArthur-jeeppiä tuotiin maihin tuhatmäärin japanilaismiehtittäjien poistamiseksi saarilta. Jeepistä Filippiineillä sittemmin kehitettiin v.1944 kieppeillä se kuuluisa Jeepney-taksibussivesio. Willys ja American Bantam ensimmäisinä olivat valmistaneet prototyypit Yhdysvaltojen armeijalle GP-auton (General Purpose) valmistamiseksi.

1941 American Bantam Boulevard
Delivery

Samalla tavalla Willys sekä American Bantam olivat edustaneet Manilassa 30-luvulla taksikaluston enemmistöä.
Autot olivat kooltaan pienehköjä.sopimalla hyvin yleensä pienikokoisten manilenjojen kuljetukseen.
Vielä tänäpäivänäkin manilalainen ottaa kyydin pienellä Toyota Corolla-taksilla,joskin malli on kasvanut vanhan isomman Coronan kokoiseksi .
Corollasta tulikin 60-70-80-lukuisten Toyopet-Toyota Corona-taksien jälkeen suosituin taksimalli.Toyota-moottorit olivat sitkeitä ja itsekin hankin 90-luvulla Manilan Marikinassa tehtyyn Feroza-kattoiseen Toyota Land Cruiseriini Coronan 3R-moottorin tilalle Japanista maahan tuodun Corollan 4K-koneen,joka jopa liikutti kevyempänä katumaasturia nopeammin.
.

1938 American Bantam
 Autocalesat ja Calesa-
hevostaksi

1930-luvun American Austin Bantamit olivat pieniä Autocalesoita ja Willys-mallit hieman isompia Autocabejä.Willys-cabit tunnisti erikoisista taivaaseen katsovista mulkuvaloista.American Bantamit taasen muistuttivat enemmän Aku Ankan autoa.
Motorisoitu Autocalesan ensimmäisen malli keksittiin Manilassa edustavan saksalaisen DKW Ag.v.1932 etuvetoisesta ja kaksitahtisesta Transporter-mallista (DKW F1 Kastenwagen) ja uskon American Bantamien sekä Willysten samoin olleen rakennetun pakettivaunu-alustoille,joissa vain etuosan pellit laitteineen olivat asennettu tehtaalla.
Manilalainen Bachrach Motor Works rakensi DKW:istä kevyempiä Autocalesoita.
30-lukuisissa Manila-kuvissa Willys-malleja näkyy runsaasti Autocabeinä sekä oikeina Taxicabeinäkin.

1931-32 DKW F1 Roadster

Uskoisin useiden Willys Overland Taxicabien kuuluneen silloiseen Manila Yellow Taxi Cab Co:n fliittiin,joskin American Bantamit liikkuivat  kymmenien pienten taksiyritysten logoissa..

1938,1933 Willys Autocab
oikeassa reunassa

Willys-taksien lisäksi Manila Yellow Taxi Cab Company osti v.1937 ison Chevrolet-fliitin ja oletettavasti osa niistä päätyi japanilaismiehityksessä v.1941-44 samuraiupseeriston käyttöön.
40-lukuisissa Manila-valokuvissa niitä ei enää näy katukuvia täyttämässä. Vasta 10 vuotta sodan päättymisestä v.1954 samainen taksiyhtiö kehaisee lehtimainoksessa ostaneensa ison Studebaker Champion-fliitin.
Studebakereita oltiin koottu Manilassa jo 20-luvulta asti ja tuhansilla Studebaker-sotakuorma-autoilla ja weapons carriereillä kenraali MacArthur valloitti maan takaisin Yhdysvaltojen kansainyhteisölle.

1940 Manila Yellow Taxi Cab Co. Inc:
in
Willys Overland Escoltassa.

1920-1930-lukujen Manilassa oli muitakin taksiyrittäjiä Manila Yellow Cabin lisäksi.kuten Bacharach Motorsin Aerial Taxi Co.,Gold Dollar sekä Golden,joidenka autokanta koostui Fordeista.Chevroleteista,Willyseistä,Dodge Brotherseista,muutamia mainitakseni.
Fordia myi aluksi santacruzilainen Teal Motor Company ja Manila Trading & Supply Company.
Dodgen edustajana oli aiemmin mainittu Estrella Auto Palace Escoltassa.

1920 Manila Trading & Supply
Companyn T Ford mainos

1930 Estrella Auto Palacen
Dodge Brothers mainos

1939 Golden Cab Ford Standard
Juhart

1950 Manila Yellow Cab Co:n Ford Custom
Juhart 

1954 June 17 Evening
News-Manila
Yellow Cab Companyn
Studebaker
Championit

1950-luvun "Amerikan Aika" ja eurooppalaisten maihinnousu
-----------------------------------------------------------------------------------
40-50-lukujen manilalaisessa liikenteessä vilkkui katukuvien pohjalta enemmistönä amerikkalaisia autoja.
Eurooppalaiset mallit aloittivat nurkanvaltauksena bensiinisyöppöisten jenkkiautojen markkinoilla jo 50-luvun alussa. Taksikalustoksikin hankittiin amerikkalaisten Fordien,Chevroletien.Studebakerien,Packardien jne. lisäksi eurooppalaisia valtamerkkejä,kuten Austin A55 Cambridge,Hillman Minx sekä Ford Taunus 17M.

1950 Studebaker Champion taksi

1939 Golden Tacicab Com Ford Custom

1954 Studebaker Champion taksi

1958 Avenida Rizal.oikealla 1958 MB 180d,keltainen
1957 Standard 8 ja keskellä 1955 Chevrolet taksi

1960 Manila International Airport ja 2
Austin A55 Cambridge-taksia

Borgwardiakin näkyi liikenteessä jopa taksina ja viimeksi näin yhden siviilimallisen 1959 Kombin v.2003 kotini lähellä Paranaquessa Merville Service Roadilla. Eurooppalaiset merkit kävivät hyvin kaupaksi filippiinotaksiyrittäjien ihastuttua pieniin transatlantilaisiin pikkujenkkeihin,jotka jopa olivat bensiinipihejä.
Suezin v.1955 öljykriisi oli pakoittanut autoilijoita siirtymään pienempiin ja taloudellisempiin eurooppalaisiin merkkeihin.
Keskiluokan perheen tallissa nakutti jo Mercedes-Benz 180 D ja Manilan poliisivoimatkin sekä taksifirmat liukuivat silloisella Dewey Boulevardilla dieselmersuilla.(Nykyinen  Roxas Boulevard).
Paikallinen Universal Motors v,1961 alkoi kokoamaan Mercedesiä maahantuonnin sijasta.

1957 Mercedes-Benz 180b.Dieselmalli
näytti samalta

Hiljaisesti käyviin amerikkalaisiin autoihin tottuneille filippiinokuskeille totutteleminen äänekkääseen ja vapisevaan dieselmoottoriin vei oman aikansa.
Mercedesin ensimmäiset 180D-mallit tuppasivat keittämään tropiikin kuumuudessa ja vasta 60-luvun alussa neljännen sukupolven dieselmersut 190D ja 200D suuremmin jäähdyttäjin pääsivät eroon keittämisestä ja kuljettajat pystyivät nauttimaan bulevardiajosta jälkiasennetuilla kojetaulun alle sijoitetuilla japanilaisilla Denso-ilmastointilaitteilla..
Amerikkalainen taksikalusto näkyi senaikaisten kuvien ja postikorttien perusteella olleen väreiltään jopa täysin mustia. Manila Yellow Cabit taasen tietysti keltamustia..Kaksivärisyys paistoi kerskuvan muodikkaana jopa mustavalkoisina sekä oranssinmustina. Amerikkalaistyylisesti cabien katoilla loistivat taksivalot.
Mustiin takseihin kuuluivat myös Austin A55 Cambridget.Morris Oxfordit,Mercedes-Benz 180D:t ja Hillman Minxit.

1957 ca.Manila Avenue.Taustalla pari MB
 180d taksia ja Packard-taksi

1966 Manilan Luneta Parkin edustan takseja.
1957 Austin A55 Cambridge ja pari Toyopet Coronaa

N.1960.Austin A 55 Cambridge ja
1987
Ford Custom-taksit
 Corriodon kulmassa

60-lukua lähestyttäessä ja eurooppalaisten valtamerkkien jo täyttäessä taksikalustoja,ensimmäiset Toyopet Tiarat saapuivat Manilan North Harboriin Maru-nimisten rahtilaivojen kansilla ja ruumissa toisena japanilaisena maihinnousuna.
Yllättäen manilalaiset taksiyrittäjät tällä kertaa ottivat pseudoamerikkalaiset ja leluautomaiset japanilaisvaltaajat avosylin vastaan.
Manila ei ollut silloin yhtä suuri kuin nykyään lähes parinkymmenin kaupungein.
Quezon City oli vain esikaupunkialuetta ja Makati City aavaa viidakkopeltoa.
Nykyinen EDSA oli silloinen Highway 54.
Sodanjälkeisessä Liberation-riemussa miesmuodissa oli IN pitää armeijamallista khakiasua ja MacArthurmaisia pilotti-Raybaneja nenällään kansanluokkaan katsomatta.Vielä tänäpäivänäkin jeepney- ja taksikuski tiirailevat mustissa pilotti-Raybaneissa yläosasta tintatun tuulilasin läpi liikennetukosta..Amerikkalaisuus näkyi lisäksi katujen ja teiden varsille rakennetuista Caltex-asemoista.

II japanilaisvaltaus eurooppalaisamerikkalaisille markkinoille
-------------------------------------------------------------------------------------------------

1966 Kartimar kauppakeskuksen eurooppalaista
autokantaa.Etuvasemmalla Fiat 1500,keskellä
Hillman Super Minx-taksi,oikealla Ford
Taunus 17M ja takana Mercedes-Benz 180D-taksi

1960-luvun alkupuolella eurooppalaisten autojen maahantuonti,ihme kyllä, tapahtui  merkkien amerikkalaisten alajaostojen kautta,kunnes Ford perusti Mantrade-yhtiön amerikkalaisten ja eurooppalaisten mallien maahantuonniksi ja kokoonpanoksi.Samoin Yutivo Brothers-yhtiö aloitti GM-merkkien maahantuonnin ja kokoonpanon.
BMC:kin ja Rootes perustivat oman edustuksensa Manilaan.
Kotimaisen kokoonpanon sai ponkaisemaan presidentti Marcosin asettamat korkeat tuontitullit ja korkeampaan kotimaisuusasteiseen pyrkivän autoteollisuuden kehittäminen.

1965 Makatin Ayala Avenue.Vasemmalla
 Ford Cortina Mk1-taksi.
Oikealla Vauxhall Victor 101 Estate.

Pian taksiliikenteessäkin alkoi näkymään enemmän Ford Cortinaa ja Taunusta, Vauxhall Victor 101:tä,Opel Kadettia ja Hillman Super Minxiä.
Demetrio Dumez, presidentti Diosdao Magapacalin kaveri, toi maahan Peugeot 403 ja 404-malleja bensiini- ja dieselmoottorein.
Ysmael Steel alkoi tuomaan Fiat Millecinqocentoa eli 1500-mallia sekä Multiplaa.
Kuuluisa arkkitehti C.C. Castro ryhtyi myymään Goggomobiliä ja Glasia Castro-merkkisinä.
Hahn-perhe jo kuuluisana BMW-moottoripyöräedustuksesta aloitti varovaisesti myymään BMW-autoja.
Poliisitkin saivat alleen BMW R35-moottoripyöränsä.
Takamaoottoriset Renaultitkin saivat oman ostajapiirinsä.

1964 Toyopet Corona MkII-taksi

1960 Toyopet Tiara Corona MKI

De la Merced -ja Silverio-perheet päättivät tuoda maahan ensimmäiset Amerikan vientiin tarkoitetut Toyopet Tiara-autot.Pian maahan saapuivat ensimmäiset Mazda Familiat kuuluisan jeepneyvalmistajan Fransisco Motorsin avulla sekä Isuzu Bellettit että Datsun Bluebird 1200:t.
Toyopet Tiarasta,myöhemmin Coronasta ja Datsun Bluebirdistä tuli suosittuja taksiautoja.Japanilaisissa autoissa oli vakiovarusteina sellaisia ihmeitä,joita eurooppalaisissa malleissa sai vain lisävarusteina,jolloin japanilaisia autoja katsottiin paremmin rahan "väärtinä".

19967 Gil Puyat Avenue.Ford T Hotrod,
1967 Chevy Impala,Private Jeep ja
Datsun Bluebird 1200-taksi.
Juhart 1987.

1964 ca.Quezon Cityn liikennettä.
Vasemmalla Hillman Super Minx taksi ja MB 180D

1965 ca.Cubao Manila ja Toyota Corona-taksi

1969 ca. Makati City.Vasemmalta Hillman Super Minx-taksi.
Ford LTD ja Toyota Corona MkIII-taksi

1964 ca.Highway 54.Vasemmlla 1962 Ford Galaxie ja
oikealla 1964 Isuzu Bellett

jatkuu II osassa 70-80-luvun Manila-taksit...