perjantai 4. tammikuuta 2013

Sauli ja Jussi, perussalolaiset.Suomikirja

Könsikäs 1990-luvulta


Sauli ja Jussi, perussalolaiset
----------------------------------------------------

Aikaisemmissa kirjoituksissa olin maininnut,miten isäni tutustutti minut Sauli Niinistöön 1960-luvun vaihteessa..
Isärovasti ja Saulin isä olivat tuttuja joko Lionseista tai Rotareista. Muistan yhden vierailun Niinistöjen omakotitalossa Nopolanmäessä . Saulista sain kuvan hieman etäästä ehkä ujostakin kaverista,koskemme kuuluneet samaan kaveripiiriin.
Sauli kävi lyseota ja minä yhteiskoulua.
Lyseo katsottiin kuuluvan välkymmälle oppilasaineelle ja yhteiskoulu vähemmän välkyille kuten minulle,jotka eivät olleet päässeet lyseoon.Toden puhuakseni yhtä hyvin kuin yhteiskoulussa lyseossakin oli aikamoinen joukko lukiossa tuplanneita,kuten oma isosiskoni Annukkakin.
Itse kävin kaksi kertaa kuudennen luokan.
Sanotaan,että kertaus on opintojen täti.
Saulin isä oli Salon Seudun Sanomien latojana monta vuosikymmentä ja myöhemmin lehtitalon levikkipäällikkönä..
Tapasin Saulin monasti samoissa riennoissa,tanssipaikoissa ja myöhemmin ravintoloissa.
Turun opettajakorkeakoulussa opiskellessani Sauli opiskeli lakia yliopistossa 70-luvun alussa.
Minusta leivottiin v.1968 armeijassa rantapyssyn alikersantti ja Saulista vuotta myöhemmin saman aselajin vänrikki ainakin hänen inttikuvansa kauluslaattojen perusteella.
En kuitenkaan usko,että hän kertaakaan seisoi itko-tykkimontussa harjoitusammunnoissa kuten minä alikessutykinjohtajana,josta vieläkin korvani soivat omituisessa ringtonessa jatkuvassa tinituksessa.
Silloiset upseerikokelaat seisoivat ammuntojen aikana kantapeikkojen kanssa metsän suojassa piilossa eivätkä rantakivellä.

Nuorempi Sauli

Tänä päivänä Sauli on reservin kapteeni ja tasavallan presidentti ja minä reservin alikessu ja entinen ostopäällikkö sekä nykyinen freelance-kuvittaja..--kuvittelija.
Ehkä paremminkin taivaanrannan maalari.
Saulia minä olen aina pitänyt "toki-miehenä",joka aina virallisissa tv-haastatteluissa otsa kurtussa vahvisti sanomaansa toki-sanalla.
Kerran pääsin jopa kättelemään vanhaa leikkikaveriani Salon torilla syysmarkkinoiden aikaan v.1995 lokakuulla,Saulin kätellessä markkinaväkeä vaalien adventtiaikana. Olin silloin paseeramassa vuoden kestävällä luppolomalla Filippiineiltä torilla vanhimman siskoni ja edesmenneen kaverini Jännärin Jussin ja hänen vaimonsa kanssa. Siskoni oli ihan lääpällään Saulin kädenpuristuksesta sanomalla,että Saulista vielä tulee tasavallan presidentti.Uskoin,ettei siskoni pessyt henduansa kättelystä kuukauteen kuin lääpäällään oleva teinityttö ihailemansa rokkarin nimikirjoituksesta käsivarteen.


V.2012 keväällä Sauli tuoreena pressana Salon torilla

Sauli oli siten toinen presidentti,jonka kättä olin päässyt vatkaamaan.
Ensimmäinen oli v.2003 Filippiinien entinen presidentti Fidel V. Ramos Suomen suurlähettilään Forbes Parkin hienostoalueen residenssissä pidetyissä itsenäisyysjuhlissa.
FVR kuten hänet lyhennettynä tunnettiin muutenkin lyhkäsenä entisenä Filippiinien poliisivoimien päällikkönä ja Marcosin kaatajana puri suupielessään kättelyssä kuuluisaa Tabacalera-sikaria. Kerroin hänelle vaimoni sedän olevan kuuluisan entisen Filippiinien puolustusvoimien komentajan ja kuuluisan mariinikenraalin sekä senaattorin Rodofo Biazonin,FVR:n kerrottua,että "Talk to you later..son!"..häviämällä skoolaavan Wärtsilän ja Nokian suomalaisedustuston joukkoon.

Taiteilijaksi en enää itseäni laske päästyäni v.1966 vain Ateneumin graafiselle osastolle varalle.
Ehkä varataiteilijaksi?
Saulin tie kulki kunnallispolitiikasta eduskuntaan ja lopun kaikki tietävätkin..eli linnaan.
Minun tieni kulki Salon kauppaoppilaitoksesta (keskeyttämällä kansankynttilän eli spriilampun opinnot Turun Nummenpakan kansankynttilävalimossa) Turuntien yli Saloraan ja sen hallintorakennuksen Ankkalinnan kyljestä Saudi Arabiaan,Filippiineille ja Lontooseen.
Yo-merkonomin tittelin päälle olin saanut Turun yliopistosta pedagogian approbaturin,jolla yritin kasvattaa Saudissa alaisiani työmaademokratiaan,mitä vanhoillinen suomalainen johtajistoni vierasteli huomauttamalla,ettei sopisi oikein veljeillä liikaa alarotuisten filippiinopirujen kanssa.
Niille kun antaa pikkusormensa,niin ne vievät koko käden.
Johtajani olivat melkein siinä asiassa oikeassa.
Itse rengastin melkein peräkkäin kahden filippiinittären nimettömän,joidenka mukana syötin neitosten laajoja sukuja possuadobolla sormiruokana a la Kamain.Filippiiniläistavan mukaan kun ei monasti käytetä ruokavälineitä muussa kuin sopasissa eli sopassa..Nykyään Kamain-ravintolat (Kamain--käsi) ovat suurta huutoa menestyvien filippiinojen keskuudessa.
Minusta tehtiin ulkosuomalainen monesta syystä eikä näillä näkymillä paluuta takaisin synnyinmaahan näy edes harhakuvana horisontissa.
Harhakuvana se on ollut mielessäni käydessäni joskus muutaman vuoden paussin jälkeen kotikaupungissani,joka tuntuu täysin vieraalta rakennuksineen ja asukkaineen.
Minun Saloni ja Suomeni omassa datapankissani istuu vuoden 1980 Suomi,jolloin lähdin maailmalle. Nyt ikämiehenä lähimuistin heikennyttä ja pitkämuistin terävöityneenä olen henkisesti nuortunut ikuiseksi 8-vuotiaaksi nulikaksi muistikuvissani.

Saulista Mikko Vienosen ja Timo Lähteenmäen kirja Koit ny rauhottu,tositarinoita pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin kertoo aika osuvasti seuraavaa:
Heikki "Viki" Vikström oli naapurissa Nopolanmäessä tapaamassa kaveriaan Karia,kun hän pani pihalla merkille tämän pikkuveljen.
Kikkuratukkainen pikkupoika heitti oksasta perkaamaansa keihästä koko päivän ja hoki kiskaisujensa perään:
--Sauli Niinistö,maailmanmestari!
--Se ei ollut mitään uhoa.Hän oli ihan tosissaan. 
Vikström vakuuttaa.
(Itse tunsin Viki Vikströmin melko hyvin Penan Saluunan kabinetista ja Vilhonkadun Alkon tiskin takaa jo siitä lähtien kun sain viinakortin.Hän oli myös ollut muusikkona Travellers-bändissä 60-luvun alussa.Viki oli hyvä herjanheittäjä ja aina valmiina vetämään viimeisen huulen jopa Alkon tiskin takaa.)
Viki jatkaa:
Sellainen kaveri tietysti kaipasi asianmukaista valmennusta ja niinpä Kari ja Viki muunmuassa panivat hänet istumaan muurahaispesään.
Maailmanmestari oli kova yleisurheilija,mutta koulussa hänestä ei ollut oikein mihinkään.Hänellä ei ollut edes reppua eikä lukiossa enää kaikkia tarvittavia kirjojakaan.
(Muurahaispesään istuttaminen oli hyvin tavallista sen ajan klopeille.Itse minäkin nikkelimarkasta ja ihan vapaaehtoisesti istuin muurahaiskeossa.Hulluutta on monenlaista.Söinpä kerran pikkusiskon tarjoamasta Pax-askista pastilleina tarjotut lampaanpapanat.)
Sauli tunnustaa:
--Kaikki meni helvetin huonoilla arvosanoilla. Mulla ei ollut mitään muuta tavoitetta siinä hommassa kuin selvitä luokalta toiselle.
(Samoin minulle koulunkäynti oli kuin tervanjuontia. Ruotsissa en pärjännyt,kun vasta vuoden 1965 kesätyön jälkeen Uppsalan läheisen Örsundsbron kylän sikafarmilla sianpaskaa luotuani. Englanninkielessä olin haka lehtori Juhani Salan kannustamana.Salan Jussi kyllä vihastui minulle,etten kirjoittanut odotettua laudaturia 9 pinnan virheestä.Reputin reaalissa vihaamastani historiasta ja suomenkielestä pääsemällä rimaa hipoen syksyn kirjoituksissa reaalin approbaturiin.Yleisarvosana cumlaude approbatur ja 9 puoltoääntä...Tuplasin kyllä kerran kuudennen,että koulupohja tukevoitui..)
Teini-ikään ylettyään Niinistö hengasi itseään hieman vanhempien luokantuplaajien kanssa,joita vielä 60-luvulla parveili lyseossa. Heidän kanssaan Niinistö pääsi tekemään omien sanojensa mukaan "pikkuvallatonta" kuten maistelemaan olutta,polttamaan tupakkaa ja asioimaan tyttöjen kanssa.
(60-luvun puolivälin jälkeen kaupungin suosituin nuorten ravintola oli ravintola Talja Turuntiellä Helanderin TB:n naapurissa.
Helanderin TB
Juhart 2011
Suosituimpia nuorisojuomia olivat ginilonkerot ja Amiraali-olut sekä humaltumisen pisteenä I-kirjaimen päälle vihreä kremedementti..Tupakanpoltto oli hyvin tavallista miehuuden korostamista,samoin kuin untuvaiset ylähuuliviikset,pulisongit ja piipun lutkuttaminen.Naisissa käynti tai sitä edeltävä kapakasta mimmin iskeminen oli kilpasoiduntaa kaveripiirissä. Hatkojakin tuli,muttei koskaan iskemisestä luopumiseen saakka.Mimmin saaminen käsikynkkään valomerkin jälkeen vastasi kiväärin perään vuoltua lisäkaatoruksia. Kaupungin suosituimmaksi nuorisokapakaksi tuli v. 1968 Penan Saluuna ,jonka ensimmäisiksi asiakkaiksi itse kuuluin Hallbergin Torstenin kanssa ja jonka karvalakkipuolen tynnyrituoleja hinkkasin uuraasti samettihousujen perällä viikonloppuisin.Suositumpi opiskelijaosasto ravintolassa oli kabinetin puoli,jossa Saulikin joskus näytti naamaansa.Karvalakkipuolella istui enimmäkseen vasemmisto-opiskelijakomsomoli kaupungin vanhojen juovikkaiden seurassa tenttaamassa sodasta kieltäytyjiä,kansalaissodan punaisia jälkeläisiä ja Mannerin Mikkeä,kuuluisaa salolaista romukuskia ja satusetää.Vasenkätisillä  porvarikodeista lähteneillä opiskelijoilla oli tapana pilkata muita kabinetin puolella istuskelevia porvariopiskelijoita ja etenkin yhtä punatukkaista SS-Vikingiin kuulunutta salolaista,joka nuoruudeen huumassaan oli liittynyt Suur-Saksan laajentamiseen.)

Jonotusta talvipakkasessa Penan Saluunan edessä
--Lukioluokalle sattui kaveri,joka oli vähän useammin tuplannut. Hän sai jo Alkosta,vaikka ikäraja oli silloin 21-vuotta, ja meillä oli sitten aina lauantaina lauantaipulloarvonta. Alkoholia hankittiin vain kotihippoihin, normaaliviikonlopuksi ei juurikaan,vaan yritettiin livahtaa ravintolaan ,jos sattui portsarin silmä välttämään.Niinistö kertoi.
Varsinaisiin renttupiireihin Niinistö ei koskaan luisunut.
(Muistan itse,että juuri kaupungin olutravintoloiden kuten Haarikan ja Tuopin sekä Saluunan karvalakkipuolen vakioistujat olivat enimmäkseen alkoholisoituneita eläkeläisiä ja nuorempia laitapuolen kulkijoita,joita elämä, ainakin heidän kertomansa mukaan,oli kolhinut. Saluunan levygrammarista suosituimpia kappaleita oli Pettäjän tie sekä Antaa mennä  kun on alamäki vaan. 
Saulia ei yleensä tavattu olutravintolojen karvalakkipuolilla.Hänellä oli suuremmat suunnitelmat mielessään.)
--Hän katsoi jo siihen aikaan ,kenen seurassa hän näyttäytyy päivänvalossa.
Mökö Siimes vahvistaa.
Poppariakaan Niinistöstä ei tullut,vaikka rautalankavallankumous hölskytti hänenkin sisimpäänsä.
Hän paheksui irvileukoja,jotka pilkkasivat naapurin Vikin bändiä,The Travellersiä, jollakin alkuaikojen keikalla.
--Varmaan pojatkin olivat vähän amatöörejä,mutta minusta se pilkkaaminen oli alhaista. Muistan varsin hyvin,että siinä oli myös uuden kulttuurin vastaista suhtautumista mukana.
Pitkätukkamuodin kanssa Niinistön peli oli pelattu heti kättelyssä.
--Mulla ei ollut oikein varaa kasvattaa tukkaani.Jouduin havaitsemaan,että siitä olisi tullut afro.
Täysin sivusta Niinistö ei kuitenkaan seurannut muiden kapinointia. Hän oli kiinnostunut esimerkiksi Samuel Beckettin ja erityisesti Oscar Wilden tuotannosta.
--Kai siitä kiehtoi vähän sellainen underground-meininki,jota Wilde kuvaa.
Niinistö selittää.
Lukiossa Niinistön luokka esitti ronskisti sovitetun version Beckettin kulttinäytelmästä "Huomenna hän tulee".
--Oli ideana vähän näyttää opettajille ,ettei tässä olla ihan tassukoita. Minäkin olin näytelmää ponnekkaasti muuntelemassa, ja siitähän ei sitten ottanut kukaan tolkkua. Taisin muuten sijoittaa itseni samaan tynnyriin yhden naisnäyttelijän kanssa...Yllätyimme,kun kukaan ei harmistunut eikä tullut lunta tupaan.
Se kapina meni vähän munilleen.
(Minä taas oli joutunut pahaan seuraan äitiruustinnan mielestä.
Äiti ei pitänyt pitkätukista,kuten Jännärin Jussista,Rinteen Harrista ja Hallbergin Torstenista sekä muutamasta muusta porukkaan kuuluvasta kulttuuriprotestoijasta.Kyseessä oli musiikillinen protestointi eikä aatteellinen,missä porukassa yritettiin elvyttää kunnon vanhaa rokkia Jerry Lee Lewisistä lähtien. Itse en soittanut muuta kuin suutani,muiden taiteilijoiden skulatessa akustikitaroita ja pianoa.Kuten olen jossain maininnut ristin papinpoikana poppoon Los Coitus Interruptukseksi,minkä nimen Harri vei Tampereelle ja Juice Lehtiselle Coitus Inttinä..
Aatteellisia vastarannan kiiskiä opiskelijaporukassa tuoppien ääressä Penan Saluunan karvalakkipuolella olivat mao-taistolaiset Härmän Jukka ja potkupalloilija "Nukke" Nieminen,jotka Hot Tshi Minh-kaulusnappisina saarnasivat epistoloita Maon Punaisesta kirjasta kapakan duunarikommareille..
Jukka sattui olemaan lukiossa luokkakaverinikin rautatievirkamiehen poikana.)
1969 Jukka Härmä ja Nukke Nieminen
Politiikkaa Niinistö ei vielä kouluaikanaan harrastanut,ellei Centrumin baarissa silloin tällöin käytyä sanailua lasketa, Sauli ei kiinnittänyt huomiota Saloa jakaviin poliittisiin raja-aitoihin,vaan hänen tuttavapiireihin kuului laitavasemmistolaisten perheiden jälkikasvua. Opiskeluaikana Turussa Niinistön havaittiin jopa seurustelevan kauniin vasemmistolaistytön kanssa.
--Menee hyvä kommunisti hukkaan!
Punaisissa piireissä ärsyynnyttiin.
(Centrumin baari oli suosittu lyskalaisten ja yhteiskoululaisten kokoontumispaikka Hornin baarin kanssa.Minäkin 60-luvun puoelnvälin tienoilla latailin maihinnousutakkisena MacBarensiä Savinellipiippuun  Centrumin baarin pöydässä sama kahvikuppi nenän alla tuntikaupalla. Politiikasta harvemmin puhuttiin pöydässä,enemminkin Beatlesien viimeisimmästä sinkusta ja lauantaisista hipoista. Samoin kuin Sauli itse rakastuin Turussa politiikan historiaa opiskelevaan säkyläläiseen  taistolaistyttöön Sinikkaan,vaikka minua Moselin merimieskapakan pöydässä taistolaisopiskelijaseurassa kyräiltiiin patamustana porvaripapinpoikana. Ainoastaan Sinikan Puutarhakadun kämpän kapealla laverisängyllä kaikki poliittisiset risuaidat kaatuivat. Itselleni ei ollu silloin edes kehittynyt mitään poliittista vakaumusta,kuten ei tänäpäivänäkään. Sinikka yritti käännyttää minua taistolaisuskoon,mutta vastasin kihlauksenkin purkauduttua,ettei minusta saisi edes huonoa vaaleanpunaista demaria.)

1967 Centrum

Niinistöstö tuli lopulta eduskunnan puhemies ja kokoomuksen presidenttiehdokas.Hän pääsi vuoden 2005 vaaleissa toiselle kierrokselle,mutta hävisi Tarja Haloselle.
Sitä ennen hän oli niittänyt kosolti mainetta valtionvarainministerinä.
Harri Rinne sai 60-luvulla Centrumin baarissa ennusmerkin tulevasta:
--Istuskelimme jonain päivänä Centrumin baarissa kuusi seitsemän tuntia. Siitä Niinistö käytti kolme tuntia sen pohdiskeluun,ostaisiko ison vai pienen kahvin.
Hän päätyi sitten teehen.

Lukaisin Uuden Suomen jutun presidentti Niinistön uudenvuodenpuheesta Suomenmaan olevan oleskeluyhteiskunnan.
1980-luvulta asti olen Saudi Arabiasta käsin yrittänyt hakea töitä kotimaastani,mutta erittäin tylyin tuloksin eli...ei....nej..non...nada...nicht..no...nein...mafi..
Nyt 65-vuotiaana en enää yritäkään hakea töitä Suomesta enkä Iso-Britanniasta,vaan nautin täysin palkein laihaa työeläkettäni ja odottelen kiittimet ristissä kansaneläkettäni,jonka päätös kestää noin vuoden Kelan ulkomaalaisosaston kirjeen mukaan. Britannian kansaneläkepäätöksen sain kuukaudessa.
Englanti kyllä tarjoaisi minulle töitä markettien hyllyntäyttäjänä tai vilkasjalkaisena hotellien minibaarien täyttäjänä. Markettien kassoina ja rautatavaratalojen varastomiehinä voi tavata seitsenkymppisiä seniorikansalaisia.
Se Englannin eläkelaitos samoin antoi minulle komeat 25 puntaa kansaneläkettä viikossa ja sen sain kuukauden sisässä hakemuksestani.Nyt en tiedä.mihin niin suurta rahaa haaskaisi,

Saulin Suomi on minulle täysin tuntematon Suomi ulkosuomalaisena ja ulkosalolaisena.
Hänen istuessa 80-90-luvuilla Salon kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa  minä paiskin hankintaduuneja Saudin arolla ja pikiteillä ostomiehenä. Aina työsopimuksen vaihdossa kävin Salossa yrittämässä onneani työmarkkinoilla nollatuloksin. Yleensä ei paikanhakukirjeisiin edes vastattu,.mikä olisi  ollut tavallisen bisneskäytännön mukaan sivistyneissä maissa normaalia.
Ehkä Suomi ei kuulunut vielä silloin nurkanvaltaajien ja ahneuden aikakautena sivistysmaihin ,Saulinkin istuessa oman lakitoimistonsa palisanteripöyän takana etsimässä lakipykälien välistä porsaanreikiä liikemieskonnien pelastamiseksi ?
Olisin jopa ollut iloinen viestistä "Thank you for your application but we are sorry to inform we have selected Mr. X etc...for the post .."...odotettuna palautteena.
Katsoin silloin tilanteeni ja paikkani olevan yhtä ulkona kuin lumiukon Saudin aroilla Suomenmaan täysin kruksattua minut pois potentiaalisena työnhakijana ulkomaan kokemuksellani.
Ulkomailla työskennelleitä suomalaisia ei silloin katsottu eikä ehkä vieläkään katsota sopiviksi paikallisillle työmarkkinoille!
Koulutettuja uhitellaan hankkimaan töitä koulutusta vastaamattomissa ja jopa alemmissa suorittavissa töissä,etteivät väsyisi henkisesti sohvillaan tauluteeveidensä edessä tukielämäänsä .
Mitäs teet,kun itäeurooppalaiset ovat ottaneet ne paikat halvempina kuin härmäläiset!
Silloin 80-luvulla ja vielä 90-luvulla katsottiin koulutettuja ja kokeneita saudikonkareita kieroon potentiaalisena työvoimana Suomen työmarkkinoilla. Ulkomaiden urakoihin heitä kyllä värvättiin pitkällä kokemuksella. Ulkomaankokemusta katsottiin pitkäksi punaiseksi miinukseksi,koska työnantajat katsoivat parhaimmaksi valita kokemattoman ja nuoremman hakijan paikkaan,missä tämä voidaan kouluttaa firman mittapuhuin mahtuvaksi jeesmieheksi.
Saudikonkarit olivat jo liian juonia uudelleen koulutettavaksi ja voisivat mahdollisesti viedä pallin esimiehensä alta,silloin pelättiin...ainakin työnantajien mielestä.
Kutsun syndroomaa suomalaiseksi työkateudeksi.

Lontoossa tein useitakin koulutustani alempaa työtä ihan vain sen vuoksi,että sain töitä.
Ei se alentanut omanarvontuntoani milliäkään!
Olin Tootingin King George-sairaalan instrumenttivaraston juoksupoikajakajana osastoille,Blackfiarsin Crowne Plaza-hotellin minibaarimiehenä,hetken Portlandin sairaalan pyörätuolikuskina,päätymällä lopulta itsenäiseksi talomaalariksi Forest Gateen,itä-Lontooseen.
Talomaalarina ja hantslankarina autoin filippiinokaverini omistamien asuntojen maalauksissa,putkitöissä ja laminoitujen lattioiden asentajana Vauxhallissa sekä Lewishamissä..
Samoin jelppasin Forest Gaten naapurin Off-licence-kaupan turbaanipäistä sikhkauppiasta Manojia tämän Easthamin ja Ilfordin talojen maalauksissa,kiinteistöjen ja takapihojen siivouksissa.
Ovinaapurini bangladeshihäissyntyisen Vida-rouvan Forest Gaten kiinteistöissä olin tämän hovimaalarina ja puutarhurina,vaikkei minusta tullut rouvan henkilökohtaista vuodekyntäjää,vaikka saripukuinen ja muhametinuskoinen kaunotar viekotteli.
Shrewsbury Roadin vanhemmat karibilaisrouvatkin pyysivät minua talojen julkisivujen ja keittiöiden maalauksiin,kadun intialaisrouvat samoin sisämaalauksiin ja tapetointiin.
Nautin kovasti työstäni,kunnes vanha selkäruodon välilevyrikko pisti sairaseläkkeelle.
Omalla koulutuksellani ei ollut paljoakaan käyttöä eri ammateissani kuin tittelillä.
Saudissa ainoat kauppaoppilaitoksessa opetetut huolinta-alan Incotermit ciffeineen ja fobbeineen olivat käyttökelpoisia hankintapäällikkönä ja lisänä tarjouslaskennassa kustannuslaskennan lehtorini Jyrkkiön Esan päässälaskutemput.
Maalariksi opin jo teinipoikana äitikappalaisen ja Salon parhaan puunaisen opissa.
Taivaanrannan maalarina olen ollut jo syntymästä asti.
Voisin jopa tarjota Saulille vanhana perussalolaiskaverina linnan sisäkaton freskomaalausurakkaa uuden ajan DaVincinä.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Finger Licking Good Year!..Uusi Vuosi Manilassa.Filippiiniläiskirjeet

Ilkotulitusta Roxas Boulevardilla Manilassa


Finger Licking Good Year!...Uusi Vuosi Manilassa
----------------------------------------------------------------------------

Uudenvuoden vastaanotto on aina ollut iloista ja samalla kuolemanvakavaa fiestaa Filippiineillä.
Tänä päivänä ABS-CBN-uutiset kertovat Uuden Vuoden vastaanoton olleen rauhallisempi ja vähemmän onnettomuusriskisempi verrattuna edellisiin vuosiin.
Uutiset kertoivat kylläkin yhden 8-vuotiaan pojan menettäneen kätensä ja hänen isänsä sokeutuneen käsissä räjähtäneestä ilotulitusraketista.
Tämän kirjoituksen otsikko voisi kuvata tietyn kentuckylaisen everstin kananpoika-annoksia,mutta tositapahtumiin perustuvissa tutkimuksissani  parin vuosikymmenen aikana filippiinot ovat sananmukaisesti nuolleet näppejään tai mitä niistä on ollut jäljellä Uuden Vuoden juhlinnoista.
Poliklinikat ovat joka Uutena Vuotena varautuneet haavoittuneiden massaryntäykseen ambulansseilla,moottoripyörillä,takseilla. hevoscalesoilla,jalan,kontaten taikka bambusta tehdyillä instantpaareilla kantaen.
Tammikuulla filippiinokiinalaiset tulevat viettämään kiinalaisen Uuden Vuotensa,mutta juhlinta Manilan kiinalaiskaupunginosassa Tondossa ja Binondossa tulee sujumaan rauhallisemmin kiemurtelevissa lohikäärmekulkueissa.
Filippiinot ovat oppineet Uuden Vuoden juhlintansa kovalla paukkeella juuri kiinalaisilta.

Joka Uusi Vuosi julkisessa sanassa ja joukkotiedotusvälineissä ollaan kehotettu Filippiinien kansaa olemaan varovaisia ilotulitusrakettien ja paukkujen käytössä,mutta kaikesta huolimatta uppiniskainen ja monasti humalainen miespuolinen kansanosa ei ole ottanut vaarin asiasta,kädettömän ja sokeutuneen  kansanluokan kasvaessa vuosi vuodelta.
Manilan Quezon Cityn poliisivoimat ovat Uuden Vuoden alusviikolla takavarikoineet laittomilta ilotulitusrakettien myyjitä kaikki pyrotekniset tuotteet.
ABS-CBN-uutislähetyksessä näytettiin poliisien kantavan takavarikoituja ilotulitusvälineitä sylikaupalla virka-autoihinsa omiin juhlintoihinsa.
Metro Manilan poliisikomentaja oli haastattelussa uhannut toimia vakavasti varastelevien poliisien suhteen, vähintäin vakanssista hyllyttämisellä parilla kuukaudella.
Mutta "kyllä kansa tietää",että poliisien hyvävelipiirissä asianomaiset rikkeen tekijät saavat vain suullisen huomautuksen pienestä virkavirheestä,komentajan itse saatua leijonanosan raketeista.
Sattumoisin ilotulitusrakettien takavarikoijina ja pihistäjinä oli useita kultalippaista ja kaluunaepolettista ylempää poliisiupseerikaartia..
Manilan Pasay Cityn poliisivoimat oltiin kerran 1990-luvulla puhdistettu ja uudelleen organisoitu vilpillisistä poliiseista uudella iskulauseella "New Cops in the Block",jolloin kansa väänsi slogaanin suussaan "New Goons in the Block".


Haavoittunut juhlija
Tänä juhlintavuotena vain 171 loukkaantunutta oltiin tuotu virallisten tilastojen mukaan ensiapuklinikoille sormien amputointiin,mikä on suuri tipahdus v.2012  454:stä loukkaantuneista Metro Manilassa.
Joukkosidontapaikoille tuhannet saapumattomat lääkitsivät haavojaan kotona sideharsoilla ja betadiinilla jatkamalla juhlintaansa Ginebra San Miguelin-ginin paikallispuudutuksella.
Lisäloukkaantumisia tulee vielä tapahtumaan viikolla poliisien alkaessa pitämään vapaata.
Yleensä juhlaintoiset,humalaiset ja "trigger happy"-poliisit (liipasinsormiherkkä) laukovat virka-aseitaan elämänsä innosta tappamalla vahingossa yläkerrassa asuvia tai harhalaukauksilla seinien läpi kerrosnaapureitaan.
 Joskus aseet laukeavat virkatovereiden kahdenkeskisistä riidoista vähintään yhden joutuessa joko sairaalan teholle taikka ruumishuoneelle.
Virka-aseen pitäminen poliiseilla vapaa-aikana on kielletty rangaistuksen uhalla,mutta yksikään poliisikaveri ei menisi asemalle käryttämään kaveriaan samasta beerhousen pöytäporukasta. Poliisithan viihtyvät virka-aikanaan kotikulmansa kaljakuppiloissa enimmäkseen keräämässä suojelurahaa.
Kiinnijäädessään nämä valittavat sivuhankkeistaan poliisin palkan pienuutta ja toisen..ehkä kolmannenkin perheen elättämisestä,mitkä pistävät nämä pakon edessä lisäansioihin.
Monet karaokebaarien asiakkaat ovat kuolleet humalaisen poliisikorpraalin ampumasta käsiaseen luodista,kun Sinatran My Way ei kuulunut oikein lauletulta..
Koko maassa julistettiin presidentin vetoomuksesta kielto Sinatran My Wayn soittamisesta Minus One-videona karaokebaareissa henkien menetysten estämiseksi.
Musiikkihan perus-Juanilla on verissä ja hän voi ryhtyä laulamaan sentimentaalisia kundimaneja eli rakkauslauluja milloin tahansa tytölleen,tai vetää sinatrat karaokebaarissa.

Hän voi nousta konkurssimontustaan laulamaan,juomaan ja tanssimaan viikoksi kiitokseksi uudesta onnestaan,heittämällä omat,lainatut taikka varastetut pesonsa yhteen barriofiestaan.
Tyhjin taskuin ja morkkiksessa hän seuraavana aamuna polvistuu korttelikirkkonsa suojeluspyhimyksensä jalkojen juureen kiittämään onnestaan ja rukoilemaan uutta onnea.

Manila District 4 police station
Molave Park Subdivision-asuinalueen  pääkatu Molave Avenue jokaisen Uuden Vuodenpäivän aamuna muistutti trotyylin- ja ruudinhajuisessa usvassaan omaa varusmiesaikaista Itkon tykkimonttuani Russarön saarella harjoitusammuntojen jälkeen.Silloin sai joka jytkäyksestä vielä nenänäytteet rinnuksille.
Jotkut naapurini vertasivat Molaven katunäkymää 1980-luvun taistelujen jälkeiseksi Beirutiksi.
Ironisesti v.2012 vaihduttua vuodeksi 2013 1980-luvun sota-aikainen Beirut oli muuttunut naapurivaltion Syyrian kansallissotaisaksi pääkaupungiksi Ammaniksi.
Syyrialla oli aina ollut intressinsä myös Libanonin sisäpolitiikassa edellisen diktaattorin ja isä-Assadin hallintokautena. Hänen poikansa ja nykyinen diktaattori on kirjoittamassa viimeistä lukua hallintokirjaansa. Toisenlaista ilotulitusta saimme kokea v. 1991,kun Saddamin scudeja alkoi tippumaan Riadiin.

Irakilainen scud-laukaisualusta
Vuonna 1991 Saddamin scudien harhaillessa ja tippuessa Riadiin, Jussin perheelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä sodan ajaksi Riadiin töihin nauttimaan palkan päälle ns.sotalisää tai lentää Manilaan evakkoon.
Hän hoiturivaimoineen päätti ottaa jälkimmäisen vaihtoehdon Johanna-tyttärensä takia.
Irakin sotavoimat olivat jo vallanneet Kuwait Cityn,Riadin itäisessä horisontissa näkyessä mustaa savutaivasta,Kuwaitin öljykenttien palaessa, Saudian jumbon noustessa King Abdulaziz-lentokentältä suuntanaan Manila .
Manilan evakkoa kesti puolisen vuotta kaikkien kansainvälisten lentojen ollessa peruutettuna Saudi Arabiaan.
Kymmeniätuhansia Saudin OFW (Overseas Foreigh Workers) filippiinoja Jussin perheen lailla oli päättänyt lentää Filippiineille evakkoon sodan jaloista.
Pitkähkön  puolen vuoden evakkoajan takia Saudin filippiinotyöntekijöillä ja Jussinkin perheellä alkoivat varat sekä säästöt hupenemaan.
Jussin vaimo eräänlaisena talousihmeenä joutui myymään 21:n karaatin saudikultaansa perheen elämiseen.
Gerryllä oli melko iso pussillinen Riyadhin kultasoukilta ostettua korvarengas-,kaulaketju- ja rannekevarankia.

Mikään ei ollut muuttunut runsaan 20 vuoden aikana Lähi-Idässä eikä Filippiineillä.
Jonain sattumana taloni vastanaapurina on asunut visayalainen perhe, kotoisin Negros Orientalin Bacolodista.
Talon Mila-rouvan isä on puoliksi libanonilainen.koska tämän Lolon oma isä oli saapunut Filippiineille palkkasoturina espanjalaisfilippiiniläiseen sotaan 1800-luvun loppupuolella.
Koko Mila ja Lolo Medillon perhe ja suku näytti iholtaan vaalealta ja eteläeurooppalaiselta.
Milan nuorin veli Joseph taas työskenteli dieselmekaanikkona Saudi Arabiassa ja vihasi sisässään saudeja,vaikka itse oli tummahoihoinen ja  arabiverinen.
--Ako ay Pilipino!
Hän toisti.
--Olen filippiino!
Joseph oli iholtaan asteen ruskeampi kuin muut viisi veljeänsä ja profiililtaan muistutti enemmän arabia.
Hänellä oli aina ollut vaikeuksia filippiinona Manilan kansainvälisen lentokentän (silloisen MIA:n) ja Riyadhin King Abdulaziz-kentän tullissa pärstäkertoimensa mukaan:
--Filippiinotullimiehet uskoivat hänen olevan arabiterroristin,vaikka hän puhui puhdasta tagalogia.
--Sauditullimiehet eivät samoin uskoneet hänen olevan filippiinon tenttaamalla häntä arabiaksi.

Molave Aveneuelle savun keskeltä pystyi silmä tarkkana eroittamaan Juudaksen vöiden (Judas' Belt) katuasvalttiin polttamia kraaterikuoppia,säihkyvien suihkulähteiden (Sprinkling Fountain) polttamia ojaheinikkoja ja katoille sekä pihoille laskeutuneita ilotulitusrakettien puupuikkoja.Jossain kauempana asuinalueella pikkupojat paukuttelivat puoliksi palaneita kiinanpommeja naapurien kiroilemisen myötä äkillisestä aamuherätyksestä:
--Putang Ina Mo! Putang Ina Mo!! (SOB!!)
Yleisimmät ilotulitusvahingot sattuvat lasten ja aikuisten ottaessa sammuneen tai syttymättömän raketin taikka pommin käteensä. Alkoholilla samoin on iso osuus vahingoissa monen..ehkä viimeisen kerran... näyttäessä machouttaan palavan ilotulitusraketin lähettämistä taivaalle suoraan kourastaan.
Kaikkialla haisi kitkerä pyrotekninen ruudinkäry aamuvirkkujen kävellessä lähileipomoon ostamaan pandesal-pullia aamukahville suut suojattuna nenäliinoilla tai kertakäyttönaamasuojuksilla kuin jossain Pekingissä flunssaviruksen aikana.
Kadulta ja talojen etupihoilta kuului nallirevolverien tapaista pauketta ja rätinää pikkulasten hieroessa muovisandaalien pohjilla betonia vasten  punaisia ja rotanmyrkyn värisiä watussirakeita.
Watussi-nimen melkein harmiton paukku oli saanut afrikkalaisesta hyppytanssista, nallikipinöiden hyppiessä säärille saamalla kirvelyllään lapset hyppimään pienestä kivusta.
Pienestä kirvelystä saa paljon iloa elleivät kipinät lentäneet silmiin.
Vähän samalla lailla on filippiinoelämänkin laita omasssa ainutlaatuisessa fiestakulttuurissaan.
--More fun in the Philippines!
Julistavat maan turismiministeriön julisteet ja mainoksetkin.

Kuulen kauempaa Villamorin lentotukikohdan takaa ampumaradalta automaattiaseiden sarjatulta,missä ollaan jo varhain ilmeisesti harjoittelemassa maaliin ampumista.
Maassa ollaan valmistautumassa uuteen arkeen ja taisteluun muslimiterroristeja ja kommunistisissejä vastaan.
Mikään ei ole muuttunut sitten vuodesta 1955 presidentti Ramon Magsaysayn kukistaessa ensimmäisen kerran Huk-kommunistisissit. Sissit vain ajan mittaan muuttivat nimensä NPA:ksi (New People's Army),jota kansa leikillisesti kutsuu nimellä "Now Permanent Address",koska nämä asuvat ja vaeltelevat aarniometsien sekä vuorenrinteiden suojassa.
Samaa taistoa ollaan käyty presidenttien Ferdinand Marcosin,Cory Aquinon,Fidel Ramosin,Joseph Estradan,Gloria Magapacal-Arroyon ja nykyisen Nonoy Aquinon hallituskausina,jolloin itse olen asunut saarilla.

--Paputok!?
Mutisen itsekseni.
--Ilotulitustako!?