 |
| Jumalan Äidin ikoni |
KUN KARJALAN KUNNAILLA KÄKÖNEN KUKKUI KEHTOLAULUN........
Kehtolaulu; myös pohjalaisten häjyjen käyttämä kostopuukko
fiktio
Karjalan kunnailla.Georg Ots
Eräänä huhtikuisena sunnuntaina kenttäpappia oltiin pyydetty pitämään pyhäsaarna Sorokan evankelisluterilaisessa kirkossa,jona palveli palopommin saanut kansakoulu.
Koulu oltiin remontoitu uuteen pyhään tehtäväänsä.
Vallattuun Vienankarjalaan oltiin säädetty uskonnonvapaus,jolloin kenttärovasti Malmivaaran miekkalähetyskin päättyi,joutessaan vaihtamaan pohjalaisen veriuraisen häjypuukkonsa pieneen kynäveitseen.
Sorokan sutsiinassa kansakoulun vieressä pitkäpartaiset ja kultakasukkaiset papit veisasivat messujaan suitsukesavussa,kultaraamisten ikonien ja pyhäainmiesten kuvien katsellessa tummilta seiniltä kynttilöiden sytyttäjia ikuisessa pyhässä pysähdyksessä.
Sorokan luterilaisen temppelin sisäseinien paljaus ja karuus täydellisenä vastakohtana hohti kevään valkeutta avatuille virsikirjojen lehdille.
Luterilainen uskonpuhdistus kiilsi puunatuilta puulattioilta sekä penkkiriveiltä.
Alttaritaulun ristillä kärsivä Jeesus oli erikoisella tavalla saanut slaavilaiset korkeat poskipäät seka kirgiisin siniset vinot silmät.
Keihään päässä sientä Kristukselle tarjoavalla roomalaissotilaalla oli pitkä selkä ja lyhyet jalat kuin itäkarjalaisella rengillä.
Alttaritaulun oli maalannut kenttäpastorin pyynnösta sorokkalainen Igor Ananin...ikonitaiteilija.
Oikeasti hänelle oli pastori antanut restauroitavaksi eräästä poltetusta rajakarjalaisesta kirkosta pelastamansa alttaritaulun.
Igor oli käyttänyt taiteilijan vapauttaan nokisen ja osittain palaneen taulun korjaamisessa.
Taulun oikeaan alareunan lohkeilevaan maaliin hän oli kirjoittanut kyyrillisillä tikkukirjaimilla oman nimensä tuoreen taideteoksen tekijänä.
50-luvulla pappilaan oli tullut lyhyt,pyöreä ja vilttihattuinen mies myymään ikoneja.
Kappalaiska oli harjanvarrella yrittänyt hätistellä kulkukauppiasta eteisestä ulos sanomalla,ettei pappilassa osteta mitään kerettiläistä taidetta.
Kappalainen oli kuullu työhuoneestaan rouvansa metelöintiä ja karjalaisia anteeksipyyntöjä,astelemalla eteiseen päättävin askelein tutkimaan hälinän aihetta..
Tämä oli kaskenyt rouvaansa vetäytymään kustannuspaikalleen...kyökkiin ja sanomalla hoitavansa kauppiaan.
Kappalainen oli uteliaana pyytänyt kauppiasta näyttämään ikoneitaan ja yllättyi nähdessään Igor Ananinin kyyrilliset tikkukirjaimet taulujen oikeissa alareunoissa.
Han oli erittäin ihastunut,miten taiteilija oli patinoinut taulunsa vanhoiksi pyhäinkuviksi.
Jeesuslapsikin näytti mustatukkasen ja kreikkalaiskasvoisen madonnan sylissä karjalaiselta liinatukalta.
Pappilan työhuoneen seinälle Rukajärven ärrän viereen tuli riippumaan naulasta uusi karjalainen memorabiiliakuva.
Papinrouva ei pitänyt taulusta,jättämällä sen tahallaankin pölyttymään klanssattun Marskin kuvan ja Ylipäällikön paivakäskyn väliin.
Pappilan Jussikin oli jäänyt ihmettelemään,kuka papinperheessä oli eniten körttiläinen.
Kappalainen näki työhuoneensa ikkunasta sunnuntaisin,miten pyöreä Igor Ananin mustasaparoisen pyoreän pikkutyttönsä kanssa käveli messuun kirkonmäen kyljessä sijaitsevaan sutsinaan.
Pappi oli kivahtanut rouvalleen kerran,kun kappalaiska oli pyytänyt taulun siirtoa johonkin vähemmän näkyvään paikkaan...ehka sisävessan seinälle:
--Taeteessa ee uo sijjoo uatteelle,kun näläkä panj Iigorinniin mualaamaan Sorokan kirkon alttarjtaalunniin.
--Minnäen se miärään tiällä pappilassa,mihin pyhhäenkuvat naalataan!
Pappilan Jussissa näkyi äitinsä piirteitä kerran 80-luvun puolivälissä Saudi Arabiassa,siirrettyään Riyadhin konttorinsa seinältä Palestiinan kartan alakerran vessan seinälle.
Eräs palestiinalainen alaurakoitsijan päällikkö oli uhannut suomalaista ostopäällikköä pyhällä jihadilla moisesta loukkauksesta,käydessään vessassa.
 |
| Marski rintamalla Juhart 2012 |
Toukokuun 3. päivänä 1944 Leningradin rintaman komentaja kenraali L.A. Govorov teki hyökkäyspäätöksen.
Suomalaiset joukot olivat olleet edellissyksyn asemissa tekemässä puhdetöitään,venäläisten voimakkaasti mobilisoidessaan omiaan.
Paasikiven muistelmien Marskin mainitsemien 'raska pojkarien' palattua Moskovan neuvotteluista painunein päin ja laihoin salkuin,pääesikunnan kenraalit ja everstit nukkuivat talviuntaan.
Nämä oltiin herätetty pehkuistaan konjakkihonkkelista,vaivuttuaan jo aikoja sitten Karjalan karhukoiran puolivalveuneen.
Marski oli päämajastaan varoittanut kenraaleita mahdollisesta hyokkäyksestä,sotaherrojen torkkuessa.
Toisen kerran ylipäällikkö oli varoittanut näitä huhtikuussa ja kolmannen kerran ylipäällikön päiväkäskyssä toukokuun 10. päivä.
Marski toisti historiaa kuin Jeesus,joka oli kertonut Pietarille,etta apostoli tulisi kieltämään Messiaan kolmesti.
Kenraalikunta oli samalla tavoin tehnyt kieltäydyttyään kolmasti uskomasta omaa sotayliherraansa.
Kesäkuun 20. päivä alkoi venäläisten suurhyökkäys Maaselän ryhmää vastaan sekä myös Karhumäkeen ja Äänislinnan ja Poventsan yli Ilomantsiin ja Korpiselkään.
Kenraalimajuri Raappanan johtama taisteluosasto katkaisi kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa kahden venäläisdiviisioonan yhteydet apuvoimien saamiseksi Ilomantsin pohjoispuolella
 |
| Rukajärven muistokyltti pastorin työhuoneen seinällä |
Elokuun 13. päivänä kenttäpastori istui kivellä katsomassa Rukajärven taisteluiden jälkiä.
Satoja polkupyöriä makasi tanterella levällään tuhottuna.Pyörien kumit oltiin puhkottu lahtökiireessä ja tantereen hetkisessä hiljaisuudessa vääntyneet pyöränvanteet kitkuivat navoissaan.
Sotilaspastori oli saapunut jälkijoukossa etsimään lääkintämiesten kanssa haavoittuneita ja kaatuneita.
Papin toimenkuva oli muuttunut Sorokan siviilimäisestä elämästä ruumiinlaskijaksi,lastatessaan suojavärillä maalatun Volvo-onnikan takaovesta sisään paareihin sidottuja kaatuneita sekä haavoittuneita.Suojamaalin alta vaunun etuosassa pilkotti bussin entisen omistajan U.Hautalan nimeä.
Nomen est omen!
Pastori vinkkasi eräälle paarinkantajalle.
Mittäesj se pastorj puhhuu omenista?
Vanhempi paarimies kysäisi.
Ennoon nähänä omenija sitten vuojen kolomekymmentäyheksän suven!
Venäläiset oltiin tyrkätty takaisin hyökkäysasemiin Ontosenjärvelle johtavalle tielle,kun takaa kuului konetuliaseitten papatusta.
 |
| Volvo sota-ambulanssi |
Kuuleppas kulujettaja...paneppas virikekapuloetasj äkkäesesti häkäpönttöön,että piästään iivanoijen jaloesta poesj!
Pastori kävi sanomassa kuljettajalle,joka poltteli huolettomana työmiestä holkissa lokasuojaan nojaten .
Puolisen tunnin päästä ambulanssionnikka oli takaisin tiellä huristelemassa Ontosenjärven kirkonkylää päin.
Eräässä mäkiahteessa puukaasuonnikalta alkoi loppumaan puhti.
Kuljettaja käski kaikkia kävelemään pystyviä bussista ulos,auton tervaantuneen moottorin melkein sammuessa.
Työntäjiksi valittiin sanitaäärit,kenttäpappi sekä muutama lievästi haavoittunut jalkasotamies.
Vaikeimmin haavoittuneet oltiin viety ambulanssibussia ennen valkoisella Pontiac-sairasautolla Ontosenjärvelle.Tämä auto tuli jopa lehdistössä kuuluisaksi New Yorkin juutalaisen yhdyskunnan lahjana armeijalle talvisodassa.
Linjuri nousi kivuliaasti mäkeä ylös ja lopulta mäen nyppylälle.
Pastori kävi puhuttelemassa kuljettajaa,joka rentona istui onnikan puikoissa tupakalla.
--Eekös olisj ollunna helepompaan pakittoo onnikka mäkkee ylös kuenj viikjsvoordilla.
--Uon nähänä Kannaksella,miten postiaatokuskit häkäpönttölinjureitaan pakittelj mäkijä ylös iliman mittään työntelyjä.
--Uon nähänä Kannaksella,miten postiaatokuskit häkäpönttölinjureitaan pakittelj mäkijä ylös iliman mittään työntelyjä.
Ehdotuksen kuljettaja oli torjunut,koskei tienpätkällä ollut yhtään tienhaaraa maisemissa.
Kuljettaja jätti mäen päällä moottorin käymään,kiipeämällä häkäpönton ääreen lisäämään viimeisestä säkistä pilkkeitä.
Tämä törkki ranstakantapaisella haapapilkkeitä pesässä luukusta.
Haapa paloi parhaiten ja puhtaammin kuin pihkapuut,antamalla parempaa tehoa koneelle.
Kuljettaja kertoi tämän olleen viimeisen haapapilkepussin ja viimeisissä säkeissä on vain tehtaalta hylättyjä karhulankarullia.
Työntäjät ja kuljettaja kippasivat pakinkansiinsa linjurin etuosassa seisovasta tonkasta juomavettä ja vetäytyivat hetkeksi lepäämään tienpenkalle sekä metsän suojaan.
Viitisen minuutin tauon jälkeen kuljettaja nousi äkkiä seisomaan tielle,osoitellessaan kädellään itätaivaalle,mistä kuului lentokoneen moottorin epätasaista sytkytystä.Linjuria kohti oli kiitämässä punatähtinen Tshaikka-hävittäjä,joka näytti menettävän korkeuttaan kuin harakka pyrähdyslennossa.
Kuljettaja syöksyi ojan yli metsän suojaan ja työntäjät perässä,heitettyään pakinkannet tielle.
Yhdessä silmänräpäyksessä hävittäjä iski linjurin perään,häkäpöntön ja alumiinipellinpalojen lentäessä tien molemmille puolille.Linjuri syttyi tuleen ja koko tienoon peitti sankka savu,lentokonebensiinin vielä räjahtäessä siipitankeissa,jolloin karhulankaiset pilkkeetkin syttyivät lisävirikkeinä.
Kaikkialla paloi,kuivan kanervakankaankin syttyessä ja levitessä kulon lailla lähimetsään.
Eräs haavoittunut männyn rungon takaa oli sanonut sanitäärille,joka oli sitomassa tämän palanutta kättä,että ensimmäisen kerran Karjalassa tavattiin venaläinen kamikatzekone..
Pastori oli käskenyt koko joukon lähtemään pikaisesti patikkamarssille,koska metsäkin oli syttymässä.Lentokoneesta näkyi savun keskeltä vain perävakaaja sekä linjurista palavat kattokaaret.
Kuljettajan kädet vapisivat kuin horkassa shokista,yrittäessään työntää tyomiestupakkaa puuholkkiin.Tältä oli linjurikuskeille tyypillinen rentous tipahtanut tienposkeen tipotiehen.
Taesj tulla kaatuneille oekeen polottohaataas!
Pastori oli lopuksi lausunut,porukan jatkaessa palopaikalta apostolin kyydillä.
Nämä matkasivat aivan Repolaan päin rättiväsyneinä ja jalkapohjat hiertyneinä vetisistä ja nirhaavista jalkaräteistä vesikelloille.
Loppumatkalla aivan rajan tuntumassa porukan otti lavalle perästä tullut bensiinikäytttöinen International-merkkinen huoltokuormuri ja sotamiehet pääsivät lepuuttelemaan rakkoontuneita jalkojaan.
Väsynyt sotilaspastori leukaili lavalla muille uupuneille:
Mitteesj olisj,jos laalettaesiin yhessä se kansaenvälinen elij se Internatsionaali reissun kunniaksj,kun suavutaan näen aaton kyyvissä kotimuahan?!
 |
| 1938 International-kuorma-automainos |
Pastori oli kuullut Repolassa,että venäläiset joukot olivat päässeet syvälle sisään itärajalla.
Ilomantsissa oltiin taisteltu ankarasti ja Rukajärven sekä Uhtuan välille iivana oli rakentanut huoltotien,etenemällä Kostamukseen päin.
Ihantalan mottitaistelu oli Marskistakin yksi parhaita suomalaisen sotilaan rohkeuden osoituksia ,mutta ylipäällikkö varoitteli siitä huolimatta,ettei upseerikunta piehtaroisi liiassa ylpeydentunnossa.
Stalinin ei tarvinnut myöskään karttapöydällään siirtää rulettigroupierin lanalla Ilomantsiin kadonneita divisioonian Oulua kohti.
Ne oltiin pyyhitty miesluvusta pois.
Syyskuun neljännestä päivästä tuli sodan pisin vuorokausi,pääministeri Antti Hackzellin unohdettua mainita kello 11 radiopuheessaan maan suhteitten katkaisemisesta Saksaan.
Ulkoministeri Carl Enckellkin sotaväsymyksessään
jätti nootin ärtyneelle Saksan suurlähettiläälle Wipert von Blucherille,jossa 'waffenbryydereita' kehotettiin lähtemään Suomesta kahden viikon sisällä.
Rättiväsyneenä puoliyön kieppeillä tämä oli unohtanut kertoa asiasta venäläisille.
Suomalaiset lopettivat vihollisuudet kello 8 aamulla.
Kannaksella ja pohjoisempana Ilomantsissa saatiin oikein roppakaupalla venäläistä rautaromua niskaan revanssiksi.
Venäläiset lopettivat tulituksen vasta viidennen päivän aamuna.
Repolan kirkonkylän itäpuolisessa havumetsässä kukkui käki viimeisen kerran suomalaisten rintamamiesten korvissa,lopenuupuneiden miesten nukahtaessa tienpenkoille,ylitettyään valtakunnan rajan.....
Kukunta oli Karjalan kunnaitten viimeinen kehtolaulu.
 |
| 1944 kenraalieversti Dietl naiskonttoristeineen Lapissa |
Sotilaspastorin sota ei vielä ollut päättynyt.
Hän joutui ajamaan Juno-tupakoiden tarjoajakameraadinsa Norjan rajan yli.
Rintamalla TK-kuvaajatkin kutsuivat kameradea paraatipukuisiksi vanhoiksi kameramiehiksi...Alte Kameraden.
Eikä se sakslainen Junokaan mitään oikeata tupakkaa ollut.
Pastori pääsi sodan jälkeen maistamaan vihreätä karvaperseistä North Statea.Suomalainen tupakkatehdas Strenberg oli lisenssillä alkanut valmistamaan amerikkalaisista aidoista Virginia-tupakkalehdista vihreälle Pohjoiselle Maalle oikein kunnon savukkeita oikeille kunnon miehille.
 |
| North State plain |
Suursuomalaisuuskin oli kutistunut valtakunnan rajojen myötä eikä kukaan tohtinut edes mainita mustapaidoista SUOPOn pelossa.
Pastorin sotilaspyörä,jonka hän sai myöhemmin takaisin Repolaan kenttäpastoritoverinsa Kurki-Suonion lähettämänä ,sai kulkea satoja lisäkilometrejä Lapin rospuuttoisilla teillä.
Hänet kotiutettiin marraskuun alussa pyörineen Kemistä Oulun kautta Iisalmeen ja jolloin vuosina 1924 ja 1925 syntyneet rintamamiehet saivat toimekseen hoitaa kameradien ajojahdin loppuun saakka.
Lapinsodasta tuli sotilaspastorin jatkosodan jatkosota.
Siviilissä hänellä oli toisenlainen sota alullaan...sota akkavaltaa vastaan,jota hän itse kutsui rovastina 30-vuotiseksi sodaksi.
.
