lauantai 29. joulukuuta 2012

Jouluaatto Öljymäen laaksossa ja Eevan haudalla.Saudikirja



Joulu Öljymäen laaksossa ja Eevan haudalla
------------------------------------------------------------------------

Jeddah,Jouluaatto 1985,Hijri-kalenterissa 1364.

Jussi projektin ostopäällikkönä joutui tekemään myös paikallisostot Jeddan projekteihin.Firmalla ei ollut enää varaa pitää paikallisostajaa tiukassa taloudessa,koska Riyadhin pääkonttori imi projekteista rahat toimitusjohtaja John Foxin hovin ylläpitämiseksi.
Jussi oli ylennetty Yanbun projektipäällikön suosituksilla koko firman ostopäälliköksi,mikä virka tosin tuli lyhytaikaiseksi Riyadhiin muutettuaan.
Brittein saarilta oli tulossa etonkravattinen britti-insinöörijoukko uusin ostopäälliköin korvaamaan skandinaavit Dammamin uudessa brittispeksisessä sairaala-alaurakassa... tai ainakin toimitusjohtaja John Fox eli Jussi Kettunen näin luuli. John samoin luuli,että uusi Dammamin projektin ostopäällikkö Tony Clamp,jonka vasikannahkasalkku oli täynnä eri hankintainstituutien jäsendiploomeja tulisi korvaamaan Jussin.
Aika kuitenkin näytti exitvvisumeja koko brittilaumalle,kun Dammamin sairaalaprojekti pantiin hyllylle Saudin terveysministeriön aloitteesta,brittien jouduttua lähtemään ja litkimään pubiguinnessiään takaisin sumujen saarilleen.
John Fox oli katkera siitä ,ettei brittistäminen onnistunutkaan ja päätti ensitöikseen siirtää Jussin Jeddaan pois malkana silmistään.
Kaksi Jussia,John Fox ja hän.. eivät aivan sopineet samaan Riyadhin konttorivillaan erimielisyydessä siitä,miten firman ostotoimintaa hoidettaisiin. John kertoi ,ettei Jussista löydy sellaista papua kuin hänellä ostotoiminnan johtamiseksi,missä vaaditaan agressiivisuutta sopimusten teossa ja pitkäaikaisostoissa.
Jussi taas halusi diplomaattina pitää asiakasuhteet kunnossa ja neuvotella hankintasopimuksista paikallisen tavan mukaan toimittajien kanssa kymmenten  ylimakeiden arabialaiskahvikupillisten myötä. Johnin kaltainen agressiivisuus ja ylimielisyys eivät petraisi pitkälle arabikaupankäynnissä.
Arabialaiskäytännössä liikeneuvottelussa ei keskustella hinnoista eikä yleensäkään bisneksestä,vaan vasta asiakkaan uloslähtiessä kädenpuristuksella kaupat lyödään lukkoon niinkuin ohimennen.
Johnin ja Jussin tiet täten erosivat ostopäällikön muutettua Jeddaan pääkonttoria syöttävän projektin kylkeen.

Jouluaatto Jeddassa tiistaipäivänä oli projektissa sekä Jussin ostokonttorissa Al Hamran kaupunginosassa tavallinen työpäivä.Al Hamra sijaitsi aivan Jeddan keskustassa,missä ALCO oli vuokrannut villan projektin asunnoksi sekä hankintatoimistoksi.
Suomalaisten ja ruotsalaisten projektityöntekijöiden joulumieltä pilasi jo aamusta John Foxin Riyadhista lähettämä memo,ettei firmalla ole varaa kustantaa projektin joulunviettoon yhtään lisärialia. Memon sisältö oli ennalta arvattu eli ns. vanhaa kaljaa,mikä sai vain ruotsalaiset konttorissa sylkemään tupakkamällinsä ikkunasta pihalle djävlojen mukana,suomalaisten kiroillessa poskiinsa perkeleitä Schlitzin alkoholittoman oluen kulauksissa.
Skandinaavit pohjoismaisessa yhteissopimuksessa pistivät lompakoistaan yhteiseen joulupottiin muutama sata riaalia jouluruokiin sekä -juomiin,Jussin ostomiehenä joutuessa hankkimaan appeet marketeista.
Joulun väkijuomat oltiin jo tilattu yhdeltä brittiläiseltä Binexin edustajalta,joka toimittaisi laatikon "mojaa" (vesi) eli sadikkia (aropontikkaa) oikein ovelta-ovelle-kuljetuksella tämän uudella Rover SD-hatchbackillä..
Joulusahdiksi villan keittiössä oli pulputtanut iso muovisaavillinen saksalaista Rauch-omenamehua hiivassa ja sokerijauhossa jo kuukauden. Alkoholin kieltävässä maassa kotipoltto oli ulkolaisurakoitsijoiden campeillä ja villoissa yleistä.Jouluruoaksi Jussi oli saanut Riyadhista yhdeltä King Faisal-sairaalan amerikkalaiselta afroamerikkalaiselta hammasteknikkokaveriltaan kaksi peltipurkkia prosessoitua kinkkua possunlihan kieltävässä maassa. Alkoholi ja sianlihahan olivat kiellettyjä eli "haram" muslimikuningaskunnassa. Jussin isärovasti kaikentietävänä uskontohistorioitsijana oli kerran kesämökkisaunan lauteilla pitänyt hänelle luennon sianlihan syömiskiellosta muhamettilaisessa sekä juutalaisessa uskonnossa.
Muhammed omalta osaltaan oli kieltänyt sianlihan syömisen---ei siitä,että sika olisi likainen eläin,vaan että sian teurastamisen jälkeen varastoinnissa kuumassa ilmanalassa sianlihan pilaannuttua trikiinit voivat tappaa porsaankyljyksen syöjät.
Lontoossa asuessaan Jussia on kutkuttanut kysyä paikalliselta halal-lihakauppiaalta olisiko tällä myynnissä halal-porsaankyljyksiä,mutta peruuttanut aikeen,koska kostoksi teurastaja voisi julistaa infidelille lihakirveellä pyhän jihadin.
Jussin oma Jubailin projektin ostopoika djiboutilainen Abdi oli palvellut suomalaista urakoitsijaa jo useita vuosia ja osasi suhtkoht sujuvasti Suomea. Hänelle oltiin kerran pistetty matka Suomeen firman puolesta. Kerran hän oli syönyt ravintolassa firman tarjoaman makean liha-annoksen,josta joku pöytävieras oli kysäissyt,mitä hän oli juuri aterioinut....possua..
Abdi oli juossut suoraan siltä istumalta ravintolan vessaan oksentamaan  muslimeilta kielletyt kotletit.
Suomalaisten teko oli täysin tahditon osoittamalla kuinka pyhä asia sianlihan syöntikielto oli.
Alkoholi kiellettiin vasta 1970-luvulla Saudi Arabiassa yhden humalaisen pikkuprinssin tapettua kuningas Feisalin tikarilla kuninkaallisessa audiensissa Riyadhin Malazin palatsissa.
Isärovasti samoin oli kertonut saunapalaverissa,miten jotkut arabibeduiiniheimot jopa kieltäytyvät käyttämään vettä pesutarkoituksiinsa,koska vesi on kallimpaa ja vaikeimmin saatavilla kuin bensiini. Hän sanoi,että muslimien pyhässä kirjassa kyllä ollaan kehotettu peseytymään erämaan hiekalla juomaveden säästämiseksi.
Hän lisäsi vielä,että muhamettilaisten pyhä kirja käsittää oikeastaan hyvin paljon heidän profeettansa kirjoittamia käytännön asioita,joita seuraajat tulkitsevat sanatarkasti,kuten monet kristilliset lahkot Raamattua.
Esimerkkinä hän oli maininnut luettuaan ja opiskeltuaan Vanhaa Testamenttia alkuperäisessä aramenialaisessa ja hebrealaisessa muodossa,miten maailmanloppua tietyt uskonlahkot tulkitsevat sanamukaisesti koko maailman loppumisena yhtenä "Big Banginä".Jopa antiikin kreikankielisessä Septuagintassa alkukristillinen muoto maailmanlopulle oli kirjoitettu "tietyn aikakauden loppumisena".

Jussi hyppäsi Citroeniinsa Al Hamran villan edessä polttamalla melkein sormensa virta-avaimessa auton sisälämpötilan ollessa plus 70 astetta celsiusta.Hän joutokäytti moottoria kymmenisen minuuttia saadakseen kuulerilla sisälämpötilan siedettäväksi. Startatessaan autoa hän kuuli kovan rääkäyksen moottoritilasta verikorvaisen kissan hypättyä auton alta katukiveykselle. Kissa oli nukkunut päivätirsoillaan jäähdyttäjän muovikotelossa.
Jopa kuumassa ilmanalassa arabikissat nukkuvat autojen lämpimillä konepelleillä ja moottoritiloissa!
Jussin tarkoituksena oli ajaa ostaman Falasteen-kadun (Palestine Road) ja Ring Roadin tien liittymän vihannes-ja hedelmäkojuista omenia kuusen koristeeksi.

Vaaleanpunainen Punainen Meri

Katuvalot olivat syttyneet kello viideltä arabialaisen tummansinisen taivaan alla Falasteen Roadilla.Lännessä Falasteen Roadin päässä Al Cornichen takaa näkyi auringonlasku oranssisena Punaisen Meren horisontissa.
Jussista näky voisi hyvinkin olla vaikka Jerusalemista taikka Nasaretista Mekan takaisen ja violetin värisen Tihama-vuoriston siintäessä taustakulisseina.
Jussi ajoi Citroenillaan Medina Roadin ylikulkusillan läpi itää kohti ohittamalla ranskalaisen Printemps-tavaratalon,mikä monivärisine mainosvaloineen olisi voinut olla yhtä hyvin keskellä keväistä Pariisia. (Printemps--kevät ranskaksi)
Autostereosta kuului kasetilta Charles Aznavourin ranskalaisaksentillisella englannilla laulamaa kappaletta Yesterday when I was Young ja hän oli jopa näkevinään Jacques Tatin ylittävän Falasteen Roadin vaalea popliinitakki päällään ja sateenvarjo kädessään.
Näky sittenkin taisi olla valkokaapuinen  ja puolisokea arabiherra.,joka valkoista keppiään koetellen kadun keskikoroketta ylittämällä soolaili cadilacien ja chevroletien välistä Printempsin pääovea kohti.

Muutaman liikennevalon läpi Citroen kääntyi Falasteen
Roadilta oikealle sivukadulle,mikä johti vanhalle Jeddan kansainväliselle lentokentälle,mistä ei enää ollut jäljellä kuin tyhjä aukio ja sen ympärille oli tiheään rakennettu asuinalue kauppoineen,ja autokorjaamoineen.
Uusi kansainvälinen King Abdulaziz-lentokenttä sijaitsi kaupungin pohjoispuolella Medina Roadin varrella.
Jussi pysäytti auton yhden hedelmäkaupan eteen,minkä edustalla laatikoista myytiin Afrikasta ja muista arabimaista tuotuja hedelmiä paikallisten taatelien kanssa. Poimiessaan omenia paperipussiin kauppiaan vaaitettavaksi Jussi huomasi viereisestä autopeltikorjaamosta kovaa vasaranpauketta kahden filippiinon oikaistessa plootumaakarin vasaroilla valkoisen Rolls-Roycen etulokasuojaa.Yksi filippiino kaasuhitsauspillillä kuumensi peltiä, toisen naputtaessa peltivasaralla lommoja suoriksi.
Korjaamon nimikyltissä luki Hawwa Garage...Eevan autokorjaamo.
Hawwa arabiaksi merkitsee Eevaa.
Tällä asuinalueella vielä v.1928 sijaitsi Eevan mausoleumi tai oikeastaan Eevan hautamuistomerkki.
Nyt Eevan haudan muistoplakaatti oli ruuvattuna yhden puolirapatun talon seinään.
Kyseessä on se Aatamin Eeva luomiskertomuksesta.
Plakaatin vieressä vihreästä rautaportista kulki sisään pyhiinvaeltajia Iranista ja Malesiasta kunnioittamaan Maan isoäidin hautapaikkaa. Kristityksi kastettujen päiden on vaikeata kuvitella koko ihmiskunnan äidin hautapaikan sijaitsevan viidenkymmenen kilometrin päässä lännessä muhamettilaisten pyhästä kaupungista Mekasta ja Kaaban kivestä.
Aabrahamin kuolinpaikaksi ollaan mainittu kymmeniä paikannimiä historiasta,mutta arabien kansantaruissa ja arabihistorioitsijoiden kertomuksissa Eevan hautapaikka sijaitsi aina Jeddassa.
Jeddah-nimen yksi tulkintamuoto merkitsee isoäitiä (Jeddah,Juddah).
Jussin ensimmäinen työpaikka Al Jubail Al Bahr Persianlahden rannalla (arabit kutsuvat sitä Arabianlahdeksi),mistä  tuli kasvamaan v.2012  neljännesmiljoonan asukkaan käsittävä teollisuuskaupunki,oli v. 1981 vielä pieni kalastajakylä,minkä kylkeen erämaahan pystytettiin uutta infrastruktuuria kuningaskunnan teollisuudelle ja öljytuotannolle.Yksikään ulkomaalainen ja kirkonkirjoihin kristityksi kirjattu urakkatyömies ei voinut kuvitella,että samaisessa kyläpahasessa oli jo 300-luvulla paljon ennen muhamettilaisten profeetan syntyä kirkko pystyssä.

Jubailin petrokemiallinen laitos
600-luvulla islamin levitessä Arabian niemimaalle monet kristityt arabiheimot,kuten Qahtani-sukuiset lakhmidit,puolustivat roomalaista ja bysanttilaista kaakkoisrajaa  niemimaan pohjoiskolkassa,mihin myös Jubail kuului. Nämä heimolaiset puhuivat jemeniläistä arabiaa sekä kreikkaa.
Uudessa Testamentissakin mainitaan apostoli Paavalin matkasta Arabiaan ja krisittyjä laskettiin olevan niemimaalla jo 200-luvulta lähtien.
Hijazin länsiprovinssissa,missä Jeddah sijaitsee asui muutamia kristittyjä Mekassa,kuten Muhammedin vaimon Khadizajin serkku.
Arabiankielessä vieläkin tunnetaan kristinuskoon pohjautuneita sanoja.
Muutamana esimerkkinä voidaan mainita:
--Baba Noel--Santa Claus,Pere Noel eli Joulupukki
--Brutistanti--protestantti
--Idu-Milad--Jeesuksen syntymä eli Joulu
--Katidriyyah--katedraali
--Al Maih--Kristus eli Messias
--Masihi--kristitty


Eevan hauta 1928


Eevan haudan purkaminen tapahtui v.1928 Mekan ja Hejazin provinssin kuvernöörin emiiri Feisalin toimesta,joka isänsä Nejdin laakson (Riyadhin alueen) sulttaanin ja uuden Saudi Arabian kuninkaan Abdulazizin (Ibn Saud) käskystä wahhabilaisessa fundamentalisuudessa käski tuhoamaan muistomerkin.
Wahhabilaisuudessa ei hautoja merkitty paasilla eikä mausoleumeilla,vaan vainajat haudattiin viltteihin käärittynä maahan kasvot Mekkaan päin kyljelleen.
Eevan hautaa pidettiin arabialaisissa kansantaruissa jonkinlaisena myyttinä mausoleumin ollessa 100 metriä pitkä.
Afganistalainen muslimi Sirdar Ikbal Ali Shah pyhiinvaellusmatkallaan ennen v 1928 Eevan haudan purkamista oli kommentoinut:
--Eevan oli pitänyt olla erittäin kookas nainen,koska alkuperäinen hauta oli 8 jalkaa pitkä.
Oli onni,ettei hän ollut meitä vastassa elävänä,koska huhujen mukaan meillä muslimeilla on aina ollut silmää naisille,joilla on sankarilliset ja melkein titaaniset ulkomitat.
Olin kuullut.että hautaa oltiin mysteerisesti jatkettu nykyisiin jättimäisiin mittoihin
Olimme myös kuulleet,että maksua vastaan olisimme saaneet ääneen lausutun viestin haudatulta kärsivän ihmiskunnan esiäidiltä. Profeetallisen viestin tosin olisi lausunut kryptaan piiloutunut henkilö muutamalla shillingillä,mutta onneksi tämä tapa oltiin lopetettu jo wahhabismin alkuaikoina.

Tarun mukaan Aatami ja Eeva Eedenistä karkotettu eri ilmansuuntiin Herran käskystä,Eeva Jeddaan ja Aatami yhdelle Ceylonin eli nykyisen Sri Lankan Sri Padan eli Aatamin vuorelle. (Sri Pada--pyhä jalanjälki). 200 vuotta karkotuksen jälkeen Aatami oli Jumalalta rukoiltuaan saanut luvan palata Arafatin vuorelle Mekan lähistölle,missä ihmiskunnan isä ja äiti olivat jälleen tavanneet.  
Aatami kuulema oli haudattuna Kaaban kiven alle.
Siitäkin on toinen taru,missä kerrotaan Aatamin ollessa vedenpaisumuksen aikana Nooan arkin matkustajana ja arkin jouduttua haaksirikkoon Arafatin vuorella,Aatamin kuollut ruumis oli kellunut seitsemän kertaa vuorenhuipun ympäri.Tästä syystä muslimit kiertävät Kaaban kiven 7 kertaa pyhiinvaelluksellaan.
Kolmas taru kertoo taasen Kaaban kiven synnystä,että Aabraham (Ibrahim) v.1892 e.K. oli matkallaan Arabiassa  egyptiläisen vaimonsa Hegarin ja poikansa Ismaelin kanssa pystyttäneet talon Kaaban kiven alkupeäiselle paikalle.
Taloa kutsuttiin Hegarin taloksi.
Aabrahamin mentyä matkoilleen Hegar ja Ismael olivat nälkäänsä syöneet vain taateleita ja lopulta nääntyneet nälkään.
Jumala oli käskenyt Aabrahamia rakentamaan Mekkaan (Mekkah,esi-islamilainen Bekkah tai Bakkah) kivisen muistomerkin näille. Mekka arabiankielellä on kapea laakso.
Kaaban rakennuskivien kerrotaan tulleen kolmelta pyhältä vuorelta,Öljymäeltä,Siinain vuorelta sekä Libanonin vuorelta. Joissain kirjoituksissa Kaaban kiven synty oli lähtöisin jopa meteoriitista.


Beduiini
Juhart 2012

Jussi kurkisti omenapussi sylissään Eevan haudan rautaportista sisään. Hautapaikka näytti hoitamattomalta muutaman iranilaisen harsovaatteisiin pukeutuneen pyhiinvaeltajan mumistessa rukousnauhoja sormillaan näpräilleessään kauempana kumpuisella tantereella.
Eevan haudasta oltiin tehty tavallinen karu muhamettilainen hautausmaa,joita näkyi Jeddan lisäksi Riyadhinkin ulkoalueilla Mecca Roadin pohjoispuolella.

Saavuttuaan Al Hamran villalle hän tapasi suomalaiset ja ruotsalaiset kovaäänisessä juhlinnassa uima-altaalla nauttimassa Rauchista tehtyä omenaviiniä.
Pohjoismainen urakkamiesten tyypillinen joulunvietto oli ilmeisesti alkanut.
Pioneer-mankasta lasisen puutarhapöydän päällä soi Mikko Alatalon hitti "Mää maalaispoika oon ja paan deodoranttia kainaloon"..
Pihalaatoituksella seisoi tulipunainen Alfa-Romeo Stiletto-urheiluauto,jonka omistaja ja suomalaisen betonifirman insinööri oli tuonut näytille omana joululahjana itselleen. Inssi jakoi jokaiselle paikalleolevalle lompakostaan käyntikorttiensa lisäksi tarroja vuoden 1985 10.000 Lakes-rallista.
Jussi helssasi kavereitaan tukholmalaisen putkisuperviisorin Petterssonin Göranin kutsuessa viittoillen häntä joukkoon:
--Kom hit och koppla av... du jävlade inköpsgosse Johan!
Göranin vieressä istuva gotlantilainen ja kiiltäväkaljuinen Liljegrenin Göten töni Görania viereisestä lepotuolista huusi kaverilleen:
--Vet du Göran..Johan ska värma sin veckosoppa i köket innan han kommer att fira jul med oss!
--Den är hans julmat!
Göte tiesi Jussin aina valmistavan viikolle kattilallisen kesäkeittoa,lempiruokaansa,mikä lämmitettäessä maistui yhä paremmalle.
Jussi painui omenapussi kainalossaan ostokonttoriinsa,minkä nurkkaan peltisen arkistokaapin viereen hän oli pystyttänyt erämaajoulukuusen.
Kuusi oli kuivunut Yanbu-Jedda-tien varresta löytynyt erämaassa auringossa palanut pensas,minkä hän oli maalannut sprayimaalipurkilla Honda Preluden metallihopeaksi.
Papinpoika alkoi koristelemaan joulukuustaan punaposkisilla libanonilaisilla omenoilla hyräillen potpurriväännöstä kansakoulun joulujuhlien lastenlauluista:
--Joulupukki..joulupukki..parta poikki ..silmä puhki......Hei tenttu-ukot hyppikää..nyt on apteekit auki..
Hän oli jatkamassa traditiota lapsuusaikansa joulujuhlista,jolloin hänen äitinsä oli koristellut kuusen vain tuoreilla omenilla,vahakynttilöillä sekä maapallon maiden lipuilla plus muutamalla äidin lapsuusajalta säilyneillä villalankatontuilla,joidenka ryppyiset vahakasvot olivat peloitelleet häntä,että pissa oli valunut villasukkiin.
Joulupukkiakin hän oli pelännyt niin kamalasti,ettei kukaan saanut häntä edes vängällä kuusen takaa piilosta.
Nykyiset koululapset eivät tiedä joulusta eikä sen synnystä paljoakaan useimmissa kodeissa.
Eräältä koulupojalta oltiin kysäisty joulun vieton syystä sekä joulupukista että Jeesus-lapsesta.
Poika oli pokkana vastannut,että sen Jeesus-lapsen isä oli ihka varmana joulupukki.

Entä mistä se aataminomena-sana sitten oli tullut?


Jussi pikkusiskonsa kanssa vuoden 1954 jouluaattona
Juhart 2012



maanantai 17. joulukuuta 2012

Takaisin tulevaisuuteen aikasitikalla 2..Aikamatka poliisinrapusta arolle.

Posti- ja virastotalo 1980-luvulla

jatkoa...
Jussi sanoi vanhalle rouvalle tai entiselle tyttöystävälleTanjalleen hyvästit kertoessaan olevansa vielä pienessä kiireessä poikkeamassa poliisiasemalla ajokortin uusimisessa.
Hänen pitäisi iltapäivällä vielä lentää aikasitikallaan takaisin Saudeihin,koska edessä oli vielä käynti Jeddan Binzagrin huolintaliikkeessä maksamassa tullimaksut yhdestä konttilähetyksestä New Jerseystä.
--Nossull olsiski pikkane kiirus,kun seuraava Expressbussi Vantaan lentoon lähtee varttii yli yks..
--Tiuku näyttää kahttoist!
Tanja sanoi kollatessaan rollaattorin istumalaatikosta ottamastaan iPadistaan aikaa klikkauksella.
Jussi jäi toviksi seuraamaan Tanjan kävelemistä rollaattoriin tukemalla,jolloin vanha ihastus katsahti olkansa yli taaksensa sanomaan:
--Mullon uus rosterinen lonkkanivel,mut kaissää muistat kummää sheikkasin sun kanssas Kivahallin parketil paremmin kun silloset go-go-tytöt Johnnyn konsertis..
--Nährään....

Poliisinrapussa Kirkkokadulla Jussi lasiovella tuli nokatusten pitkän ja harmaantuneen sekä vyötäröltään laajentuneen ylikonstaapelin kanssa. Hän oli tuntevinaan jostain tämän kasvoijen piirteistä tuttua,ylikonstaapelin kysyessä epäröiden:
--Ooksää se pappilan Jussi,joka sillon joskus 60-luvun lopul preppasit mua yo-kirjotuksis reputtanut enklannin kiäles..?
--Pääsin sinä syksyn ylioppilaaks sun ansiostas...
Jussi muisti nuoren,pitkänhuiskean ja tumman abiturientin,jonka isä oli kansakoulunopettaja ja tämän äiti piti kangas- tai laukkuliikettä.
Poika takerteli englannin kielen vahvojen verbien poikkeuksissa,epämääräisen ja määrätyn artikkelin sekä prepositioiden käytössä,joissa esimerkkejä yleensä oli enemmän kuin tarpeeksi..
--No..mitässää täällä poliisinrapussa?
Poliisi kysäisi:
--Noh..uudistamas ajokorttii..
Jussi vastasi:
--Kuules..nimismiehen kanslia ja ajokorttiluukku ei ol täss rapus enää,vaan vanhan postin pualel,minkä yläkerras kerran ol lennätinkin.
--Posti on jo kauan olnu Sokoksen tai vanhas SSO:n tavaratalos tai jos muistas nuarempan,kun posti ol viäl siin osuuskaupan toisel pualel Postinkulmas...
--Lennätintkään ei olla tarvittu sit yhreksänkymmentluvult asti ja kaupunkis ei ol yhtään puhelinkoppii täss Nokian kännykkämaailman napakaupunkis..
Ylikonstaapeli selvitti.
Jussi olikin havainnut kaupungin puhelinkoppien hävinneen tyystin koko väestön kulkiessa mobiilien kuvaruutujen välkkeessä kuin jossain omituisessa transsissa ja sokkosillaan..
--Ei maar..mun kait pitäis sitten käydä toll vanhan postin pualell hoitamas ajolupani uudistamista ja käydä lääkärintarkastukses..
--Mun vanha kortti on aikoi sitten kadonnut Manilassa,mutmää lennän...korjaan ajan nyt kansainvälisel kortil..
Ylikonstaapeli lisäsi:
Joo.... määkin olin aikonan nuarempan konstaapelin Lentävis eli Liikkuvas Poliisiskin..
Jussi vastasi:
--Olipas sitten oikken hauska "tappa-vanha-tuttu"!
Ylikonstaapeli vastasi naurahtaen:
--No oikkes sää olikkin sen tappamisen suhteen,kummää olen vanhempi rikosylikonstaapeli..
--Olen menos just tutkimaan yht tappoo tai murhaa tual entises Ala-Vietnamis eli Ollikkalas..
--Taitaa olla yhren muslimiperheen tyttären kunnijamurha kysees,kun tyttö vanhempijen suastumuksen vastasest halus järjestetyst aviost ulos ja valita itte oman aviosiippas...
--See you later,mate!
Jussi seurasi rapuilla ylikonstaapelin poistumista sinivalkoisella Volkswagen Transporterilla vanhan Herton kulman liikennevaloja päin.Nykyään kulmassa seisoi Herton talon vastapuolella vanhan Leinon liesitehtaan toimistorakennuksen lisärakennus,minkä paikalla 70-luvun vaihteessa hänen siskonsa mies oli BP:n huoltamodiilerinä.
Itse Jussikin paiski tuurissa asemalla bensapoikana.
Sitä ennen tyhjällä tontilla pelattiin minigolfia 60-luvulla.
Viereistä Munkin baariakaan ei enää ollut,missä hän kävi aamukahvilla ja possumunkeilla huoltikselta vihreä BP:n univormu päällään.
BP:n avajaiset 1972

Poliisinrappu toi hänen mieleensä vuoden 1966 ensirakkautensa,postimestarin Auli-tyttären,joka kävi lukion kuudetta luokkaa lyseossa.
Jussi oli tavannut tytön yksissä lyseon teinitansseissa,missä paikallinen rautakitarabändi soitti nuotin vierestä Shadowsien Apachea.
Teinirakkaus kypsyi kesästyylaukseksi ja kukkarossa pidettävien passikuvien ja luokkasormusten vaihdoksi.
Romanssia kesti kesän yli syyslukukaudelle Jussin käydessä herkkäsieluna jopa parkumassa tytön tekemiä bänksejä postimestarin ovella poliisinrapun tokakerroksessa.
Hän oppi siitä,ettei lahjat ja sormusten vaihdot koskaan merkinneet ikuista rakkautta.
Auli pyysi passikuvansa takaisin alkamalla irroittautumaan tyttökavereidensa kanssa teinihipoissa ja tanssipaikoilla kuin vapautuneena raskaasta vuoden kestävästä suhteesta..
Tytön silloisena suurempana rakkautena taisi olla makuuhuoneen julisteen ruotsalainen rokkari ja letkajenkkakuningas Jan Rohde sekä Beatlesien söpöpoika Paul McCartney,joka lauloi Yesterdayn ja Michellen niin ihanasti.

                                         Yesterday.Paul McCartney
Jan Rohde

Beatlesien britti-invaasio Paakkosen Sepon puodissa

Jussi piti Paloheimojen postimestaripariskunnasta,joka kutsui häntä ystävällisesti abiturienttivuotena apinarentuksi.
Heillä oli kaksi koiraa,yksi karkeakarvainen mäyräkoira ja toinen kääpiöpinsseri,joita rakastavaiset kävivät iltaisin kusettamassa Vähäjokivarren puistossa ja kähmimässä toisiaan rantapoppelien varjossa.
Mäyris näytti postivirkailijarouvalta ja ylisyötetty "kääpiöpilsneri" postimestarilta kuin peilikuvina emännästään ja isännästään.
Aulin kuva oli häipynyt Jussin silmistä Vähäjoen rantoja peittävään sumuun eikä hän enää koskaan tullut näkemään teinirakkauttaan kuin ehkä vilaukselta katsoessaan pappilan ikkunasta Torikadulle lyseolaisten kiirehtiessä ruokiksella nuorisobaariin.
Kerrotttiin tytön valmistuneen hammaslääkäriksi.
Bonuksena surullisesti päättyneestä teinirakkaudesta eli sen ajan iskelmien Puppy Lovesta Jussi pääsi joululomalla postin sortteerajaksi ja tammikuussa henkikirjoittajan apulaiseksi talonkirjojen kirjaamisessa poliisirapun kolmannessa kerroksessa.
Samainen henkikirjoittaja Räikön Timo liittyi papinpojan romansseihin parin uudemman kerran.
Hän siviilivihkaisi Jussin samassa virastotalossa BP:n kassatyttären ja puolimustalaisen Halmeen Sirkan kanssa v.1972.
Jussi oli aina pitänyt tummaveriköistä.
Hänen teinirakkautensa Aulikin tummassa tukassaan olisi kelvannut vaikka Konginkankaan kaaleiksi.
Postimestariperhehän oli muuttanut siltä paikkakunnalta Saloon.
Saman virastotalon raastuvan penkillä avioeropäätöksestä papinpoika oli huokaisten hyräillyt::
"På rådstugans bänk halssade jag zigenärflickan Vera.
Bänken så knarrade,
Vera så darrade,
Årkar du inte mera?"
Liittoa kesti,kuten aikaisemmin on mainittu 4 kuukautta ja jonka samainen henkikirjoittaja Jussin asianajajana sai purettua istuvan tuomarin nuijaniskulla aviovaimon avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja aviorikoksesta.
Henkikirjoittajan tummaverinen ja kaunis rouva taas poliisipäivystyksen lasivitriinistä kanslistina tulisi antamaan Jussin tuontisitikalle uudet valkopohjaiset laput... EEM-313, Aku Ankan auton rekisterinumeroilla.

Entisen postin puolella ja samassa ikkunassa,missä hänen entisen tyttökaverinsa äiti aina istui postivirkailijana frankkeeramassa ristisiteitä istui nuorehko poliisilaitoksen virkailijaneito,jolta Jussi uteli ajokortin uudistamista selitettyään kadottaneensa vanhan kortin Manilassa.
--Kuule...sun pitäis saada siält Manilast poliisilaitoksen toristus siit,ett sää oles karottanu korttis!
Virkailija sanoi tylysti.
--Ei korttii noin vain voira uuristaa,jollei ol toristust sen hukkaamisest.jassää oles jo lisäks yli  kuuskymppine papereise mukkan,ett sun piräsis käyrä viäl lääkärintarkastukses ja lisäajotunneil,ett sull voitasis eres ajatella uuren kortin myöntämist...ett...
Jussin naama lehahti vihastuksissa tulipunaiseksi kommentista,mutta itsehillinnässään vain laukaisi takaisin virkailijattarelle:
--Kiitti vaan tiedoista ja siitä,että mun piti lentää ihan Saudista asti kuunteleen suomalaisen virkaportaan tylyy kohteluu!
--Mää kuule en koskaan elämässän tuu hankkimaan suomalaist ajokorttii,jossen hankkiminen stoppaa virkakoneiston ruostuneisiin rattaisiin..."
--Kumma kyl kun Manilas saa kortin eres näyttämätt naamaas poliisiasemal,kun vaan lähettää kottooss vaikka lapsens juaksupoikan sadan peson seteli hendusas konttorill sitä hakemaan ..!?
--Mää oon nyten nähnyt elämässän kaks äärimmäist tapaust!!
--Hyvästi vaa ja kiitti v.....i ja nährään seuraavas elämäs..neiti..vai rouvako!"

Lyseon haamuylioppilaat 2012
Juhart 2012

Jussi suunnisti takaisin Torikadulle kohti kauppatoria lyseon nyppylärapattua aitaa  ja voimistelusalin ikkunoita vilkuillen.
Pieni tumma vihapilvi tapahtuneesta seurasi hänen päänsä päällä Rummunlyöjänkadun kulmaan asti,missä hän jäi seisoskelemaan,tarkkailemaan ja haistelemaan vanhoja kotinurkkiaan kuin pitkältä juoksumatkalta palanut korttelirakki.
Kulmassa oli vain 50-luvulta jäljellä lyseorakennus ja vanhan Marttilan talon tilalle oltiin jo 60-luvulla rakennettu kerrostalo.


Palo Pappilassa.
Vasemmalla Pelkosen talo
Juhart 2010
Pappilaa vastapäätä ns. vanhan Pelkosen tontin tilalla,missä vielä 60-luvulla puhelinlaitos piti kaapelivarastoa,seisoi tuntematon rakennus.
Lammervon housutehtaan ja tukun paikalla samoin seisoi kerrostalo.
Kaikki vanhat puutalot olivat menneet purkuautoissa sirkkeliin sekä hellapuiksi.



Pappila
Juhart 1995
Kaupunki ei enää ollut hänen kaupunkinsa,vaan joku tuntematon pikkukaupunki Suomen kartalla,minkä turistit tänäpäivänäkin ohittavat jollain kaukaisella moottoritiellä,vaikka kaupungin päättäjät olivat imaisseet ympärikunnat joksikin maglomaaniseksi Suur-Saloksi.
Suur-Suomeakin Jussin esi-isät olivat havitelleet rajantakaisessa Vienan Karjalassa lönnrootimaisessa utopiassaan ja palanneet ristiretkiltään häntä koipien välissä haavojaan nuolemaan.
Vain aika voi näyttää,että Suur-Saloakin kohtaa samanlainen tuho kuin Rooman imperiumia suuruudenhulluudessa ja dekadenssissa,että jokivarteen jää ruikuttamaan vain taidehistoriasta tunnettu kotiseutukuvainnollinen akka ja kissa.

Akka ja kissa
Kauppatorin parkkipaikalle saavuttuaan kirpputorimyyjät olivat kokoamassa ja kantamassa taittopöytiään ja myymättömiä tavaroitaan autoihinsa.
Suursalolaisten kiilamaiset ja pieni-ikkunaiset sekä sukkulamaiset autot saivat näyttämään Jussin aikasitikan joltain muinaiselta Giugaron autostudion kummitukselta.
Nykyautot oltiin suunniteltu tietokoneella bensapiheiksi ja tietokoneohjatuiksi puikoiksi,joita ei edes eroittanut toisistaan kuin merkkilogoista
Sitruuna jo syntyessään aikoinaan oltiin pilailtu Citroenista,joka jo vuonna 1955 oli tulevaisuuden auto uudella DS-mallillaan ja jota vielä 1980-luvulla pidettiin erikoisena uuden BX-mallin tullessa tulevaisuuden malliksi GS:n ja futuristisen CX:n väliin.
DS sarjakuvissa
Jussi oli hoksannut torin parkissa yhden munanmuotoisen 2000-lukuisen Citroen Xsara Picasson,joka melkein sai aikamatkailijaa kuvottamaan rumuudellaan.
Tietokonemuotoiltu ns. tila-auto ei hivellyt papinpojan taiteilijanpupilleja.
Roddarit olivat jättäneet kauppatorin asvaltille mustia burnout-renkaanjälkiä lähdettyään kruisailemaan kaupungin pääkaduille siipijenkeillään ja muskeliautoillaan,Jussin avatessa aikasitikkansa oven.
Istuuduttuaan hän näki tuulilasipyyhkimen alla muovipussiin pistetyn lomakkeen,jota hän luuli ensin parkkisakkolapuksi. Noukkiessaan sen pyyhkijänsulan alta hän havaitsi lapun olevan huomautuksen romuauton hinaamiseksi autohajottamoon sakon uhalla,jollei omistaja itse siirrä autoa pois omin kustannuksin toria rumentamasta.
Jussi heitti lapun istuimelle alkamalla naputtamaan kojelaudan ledinäyttöön päivämäärää--- lokakuu 25 1985.
Rakettimootttorit alkoivat ulvomaan korvia särkevästi aikasitikan noustessa melkein ufomaisen nopeasti harmaan pilvipeitteen läpi sinitaivaalle.
Kirpparimyyjät olivat tiputtaneet taittopöytänsä ja laatikkonsa parkkipaikan asvaltille pelästyksistä vanhan romusitikan noustessa taivaalle.
Kännykkä- ja digitaalikamerasalamoiden välkettä Jussi oli nähnyt elosalamamaisena välkkeenä alhaalla Citroenin noustessa taivaalle .
Edessä oli tunnin aikatunnelimatka Jeddaan.

T.E.Lawrence Rabighissa 1915

W.E.Brough 1913


Kovan turbulenssin vavistuksessa aikasitikka laskeutui Jeddan International Marketin koordinaattien osoittamalle paikalle.
Sammutettuaan rakettimoottorit Jussi astui autosta ulos Hejazin länsiprovinssin häikäisevään kuumuuteen. Katsellessaan ympärilleen auringon häikäisyssä markettia ei näkynyt missään,vaan alueella näkyi vain muutama hajalleen heitetty savirakennus.
Yhtäkkiä hän oli kuulevinaan päpättävää moottorin ääntä ja pölypilvestä Rabighiin menevältä tieltä ilmestyi arabikaapuinen mies suojalasit silmillään aikasitikan viereen.
Jussi ihmetteli ikivanhaa moottoripyörää,minkä polttoainetankissa luki W.E.Brough.
Arabi sammutti moottorin nousemalla satulasta pyyhken punaista pölyä kaavustaan ajurinhanskoilla.
--Are you lost..old chap?
Arabi kysyi puhtaalla Etonin englannilla.
--Where's the International Market?
Jussi kysäisi ihmeissään osoittamalla Seiko-kronometrikädellään tyhjää aroa.
Arabimodaristi jatkoi:
--I do not grasp what you mean old chap?
--The only market..I mean the souq is located downtown Jeddah..
--I wouldn't advise you to go there in that weird looking motor-car..streets are too narrow!
--Is it a Panhard-Levassor or a DeDion Bouton?
--May I introduce myself...I'm T.E. Lawrence!
Jussi tajusi lopulta matkanneensa väärään aikaan,ilmeisesti vuoteen 1915,koska kuuluisa E.T. Lawrence oli liikuskellut sinä vuonna Jeddan ja Rabighin alueella.
Rabighissa v.1985 savutti suuri öljynjalopuhdistamo,jonka hän aina näki rannikolla surullisen kuuluisalta Yanbuun menevältä Cemetery Roadilta käydessään Jeddassa päivittäisostoksilla ja huolitsijalla.
Päiväreissu oli 360 km yhteen suuntaan plus kiertojaelu kaupungilla lisäsi parikymmentä lisäkilometriä mittariin. Hänen vuoden vanhassa Toyota Cressida-farmarissa oli jo 70.000 kilometriä matkamittarissa.
Jedda-Yanbu-maantie oli saanut lisänimensä sadoista tienvarren autoraadoista,kun arabimaisella takapuskurissa roikkuvalla ohitustaidolla uskovaiset ajavat suoraan paratiisiin.

Emiiri Feisal

Yanbu-Jedda-Cemetery Roadin autoraato
T.E. Lawrence löi kyllä Jussin Toyota Cressidan kamelimaileissa laudalta matkattuaan Kairosta asti Hejaziin,turkkilaiseen ottomaanisulttaanikunnan provinssiin Punaisen meren rannalla.
V.1916 Lawrence tai arabialaisittain Al Laurens Mekan kuvernöörin pojan emiiri Feisalin kanssa tulisi valtaamaan Medinan, Arabian niemimaan toisen pyhän kaupungin.
T.E. Lawrence ei Jussista muistuttanut läheskään Arabian Lawrencena näyttelevää pitkänhuiskeata,sinisilmäistä ja valkeatukkaista Peter O'Toolea..
Oikea Al Laurens oli pavunruskeaksi paahtunut ja lyhyenläntä brittiluutnantti.
Häntä oli seurannut kamelien selässä joukko hampaisiin asestautuneita beduiineja,jonka johtajan Lawrence esitteli Jussille emiiri Feisalina.
Feisal oli pujopartainen ja haukankatseinen arabi,joka puhui puhdasta brittienglantia.
Arabian Lawrence-filmin emiiri Feisalina näyttelevä egyptiläissyntyinen Omar Sharif oli tyypillinen Hollywoodin kaunis poika verrattuna erämaan auringon parkkiinnuttamaan arabikuninkaalliseen..
Lawrence keskusteli arabiaksi emiirin kanssa ja oppimallaan souq-arabiallaan Jussi ymmärsi näiden keskustelevan Medinaan johtavan Palestinian Railwaysin rautatien räjäyttämisestä.
Rata palveli turkkilaisjoukkojen siirtämisessä Jordaniasta Hejaziin beduiinibandiittien tuhoamiseksi.
Aivan Yanbu-Medina-tienhaarassa,mistä Jussi päivittäin ajoi alas Jeddan kalmistotielle projektiostomies näki autosta kappaleen erämaassa hiekkadyynien peittävää rataa,minkä vieressä makasi kyljellään vanha, ruostunut ja kannibalisoitu höyryveturin raato. Koko rata oli jo alunperin tuhoon tuomittu jo rakennusvaiheessa,beduiinien varastellessa sidospuita ja kiskonpätkiä omiin tarkoituksiinsa.

T.E. Lawrence 30-luvulla

Palestinian Railwaysin H1-veturi 1947
Lawrencen ja emiiri Feisalin keskustellessa Jussi vetäytyi aikasitikkaansa näppäilemään konsolista uutta aikamatkaa vuoteen 1985 pelättyään joutuvansa pakkovärvätyksi beduiiniarmeijaan.
Kameleilla istuskelevat  ja hampaisiin asti aseistautuneet arabisoturit eivät näyttäneet kovinkaan ystävällisiltä.
Pian hän matkasikin uudessa turbulenssissa aikasitikallaan tulevaisuuden Jeddaan,uuteen kotikaupunkiinsa.
Hän heräsi Citroenissaan International Marketin parkkiruudussa silmiään hieroen.
Silmäkalvoilla oli juuri ajanut kuuluisa T.E. Lawrence uudella Brough Superiorilla ojaan väistäessään vastaantulevaa autoa vuoden 1962 filmin alussa..
Siihen oli päättynyt kuuluisan Al Laurensin vaiherikas elämänkaari v.1936.
Jussi starttasi sitikkansa suuntaamalla autonsa lasikuituisen konepellin kohti Rabighia ja sieltä kuolemaa uhmaamalla Yanbun kalmistotielle.

Finis.




Takaisin tulevaisuuteen aikasitikalla.1.Papinpoika- ja pakanasarja


Presidentti Niinistö Salon torilla v.2012 kevättalvella.
Taustalla vaaleanpunainen talo ja Toriterassi


Urakkainsinööri tai Jussin muistissa ehkä rakennusmestari oli nukahtamassa keskustelun keskellä sätkätupakan jo polttaessa kellastunutta etusormen kynttä Jussin ravistellessa tätä lenkkiasun akryylijakun hihasta:
--Hei..äläs nyt rupee torkkumaan!
--Panevat sut pian kadulle!
--Sori vaan,mutkun mun sydänlääkket ei oikke mallaa kaljan kans...panee ramaseen..
Tämä vastasi kieli kankeana.
--Muistaksää sen Nymanin Unskin?
--Onkse vielä elossa?
Jussi kysäisi ollessaan jo kahden vaiheilla menemään ulos polttamaan menttolimarlboron,jos keskuskumppani torkahtaisi,
--Ai Unski?
--Ennoo nähny jätkää vuosiin.
--Voi olla,etton kuallu kirroosiin tai pantu viinast sekopäisen hoitoon..
--Se vaihto kuppilaa jatkuvast viäl yhreksänkymmenluvul ryypätessään joka paikas piikkiin ja jättämäl laskut maksamat..
--Ollse yht harmaa kasvostas kun letistäs pualenvuassaran putkest..
--Onsse kyl kumma,ett joku saa kirroosin yhrest lyhkäsest putkest ja toiset voi ryypätä koko ikäs ilma mittän maksavauriota!?
--Churchilliki ol piänes viskipunssis koko ikäs ja poltti Prince Edward-sikarei lootakaupal ja delas vast karvan yli yhreksämkymppisen ja joku Venezuelan pressa Chavez koskkan ryyppämät ja polttamat käy alvariins Kuubas keuhkosyöpäleikkaukses kommaritoveris Castron Fidelin piikkiin.

Tabaca Mama Cubana
Juhart 2010

--Fidelkin vetää sikarii viäl tänäpänä alvariins ruakasavuiks eläkepappan sen Raul-broidin istues pressan..
--Kuubas saa nykysin kansalaiset jopa ostaa ja myyrä asuntojas ilman valtijon lupii ja Raul on jopa kirjottanu ohjekirjase,ett kansalaise voivat jopa harrastaa 281 ammattii yksitysyrittäjän aasikuskist dandyihin ja palmupuunkuarijoihin.
--Siin kapitalismi on päässy oikkeest rehottamaan!
Jussi nyökkäili insinöörin jutuille tuntematta kylläkään Chavezia,ihmettelemällä Fidelin sekä kuubalaisen kommunismin pitkää ja sitkeää eloa.
--Ei maar...Sato---Satopää!
Jussin nyt muistaessa insinööripapan nimen.
--Mun pitäis poiketa ton kirkkokonttoriin taik mill nimel se nykyjäs kulkkee..kirkkoherranvirastoon..
--Pitäis kirjautuu sisään,et sais elos lopus tontin kirkonmäest...
--Oli hauska praatata vanhan urakkakundin kanssa!
Jussi sanoi oikein kättelemällä  insinöörin sinisuonista ja karheaa kättä,Satopaan vastatessa:.
--Maan orjat sorron yäst nouskoon!
--Meinaava muuten purkaa tän talon uuren kerrostalon tiält.
--Taittaa olla viimene vanha puutalo koko kaupunkin keskustas!
--Piräs kirjottaa sun ikäkaverilles Niinistön Saulill pressanlinnaan vanhan salolaisen koko keskustan raiskaamisest...
--Meinaavas jopa pykätä keskel kaupunkki oikken viistoistkerroksisen talon oikken tikkun silmään,kun  tual Mököistenmäes kahreksankymmenluvull purettiin tornitaloist pari kerrost poijes maisemaa rumentamast!
Satopää vastasi kastamalla harmaat nenäkarvansa olutvaahtoon torkahtaessaan.

Kävellessään seurakuntatalolle Jussi muisti Niinistön Saulin 60-luvun vaihteessa,jolloin hän isän kanssa kävi vierailemassa heidän omakotitalossaan..oliko se jossain Manuntuvilla jokivarressa...
Isärovasti oli Saulin isän hyviä Lions-kavereita.
Oli se Sauli melko ujonpuoleinen leikkikaveriksi.
Nyt se istuu tasavallan presidenttinä.
Käytiin samoissa bileissä ja ehkäpä naisissakin 70-luvun vaihteessa.
Pikkukaupungin kasvot eivät olleet paljon kaunistuneet sitten 60-70-luvullla rakennetuine rumine pankkirakennuksineen ja marketteineen eikä se koskaan ole näyttänyt puoleensavetävältä matalin pääkadun varrella sijaitsevin rapatuin liikerakennuksin.Arkkitehtuuri oli sekalaista 1900-luvun vaihteen hirsirunkoisia puutaloa,joidenka kadunpuolisia ikkunoita oltiin suurennettu liiketarkoitukseen ja 30-50-luvuilla valmistettuja betonirunkoisia liikerakennuksia. Sivukatujen kauniita nikkarityylisiä taloja vielä löytyi jonkin verran,vaikka 60-70-luvun purku- ja rakennusbuumissa grynderit pystyttivät kymmenittäin betonibunkkerikerrostaloja rumentamaan katukuvaa ison rahan ahneudessaan.

Salon keskusta 60-luvun alussa.
Kirkkoherranvirastossa hän ei tuntenut nuorta kanslistia antaessaan rekisteröintinsä allekirjoitettuna tälle tiskille.Useimpien seurakuntalaisten muistista oli kadonnut silloiseen kauppalaan v.1949 muuttanut savolainen pappisperhe,pastoreiden,kappalaisten ja kirkkoherrojen vaihtuessa vuosikymmenten saatossa.
Astuessaan kirkkoherranvirastosta ulos Torikadulle hän oli törmätä eläkeläisrouvaan,jonka hän tunnisti hämärästi lukion luokkakaverikseen 60-luvulta.
--Voi herrajestas kummää peljästysi oikken kauhhiast!
--Oleksää se pappilan Jussi ja noin viäl nuaren näkönen ja kommija kun sun isäski..mun rippi-isän vuaren 1962 rippikoululeirilt Särkisaloss?
--Muistaksää kussää otis mustavalkokuvan Kodakillas must ja Pirjost siäl Särkisalos kansakoulun urheilukentän nurmikoll?
Jussi katseli eläkeläisrouvan rypistyneitä poskia ja syviä harakanvarpaita silmäkulmissa tunnistaessaan jotain tuttua kasvoista ja vielä ilmekkäistä silmistä.
--Oliksää se Jaana,Tanja taikka Kerttu,joihin mää olin sillon pihkas?
Jussi uteli hämillään.
--Joo..se Tanja..Tähtisen Tanja,,jonk kanss sää friiasikki viäl lukion ekaluokal..
Vanharouva vastasi.
--Mun isän oli sillon ilmaslehren päätoimittajan jassää ain kysäsis autohullun,ett onks mun isän taas olnu ravintola Aikalas,kussen Mercury ol seissu raflan eres koko viikonlopu sakkolappu tuulilasinpyyhkijän alla...
--Voikun ol kiva nährä sunt eloss ja noin kommian!
--Onkse etelän ilma sellast lämmint ja kosteat,ettse pitää pläsinkin rypyttömän...määkun kuulin,etsää oles asunu Saudeis ja Filippiineill..jassun isosiskos kerto sun nykyjäs asuvan Lonttooss...?!
Jussi meni naamaltaan yhä enemmän hämilleen ja ymmälleen siitä,että hän asuisi v.2012 jopa Lontoossa vastaamalla:
--Jaa emmää komeudest tiedä mittäs,kun hiuksekkin on harventumas päälaelt..
Rouva tutki vielä enemmän Jussia päästä kantapäähän lisätessään:
--Oleksää ollu jossan hiustensiirros ja botoksihoiros pläsistäs,kun sun siskos näytti mul kuvaa sust viime joulult Lonttooss,missun päälakes ol melkkes kalju?
--Mun ryppyi ei eres Mustanmere mutakylvyt Bakus oikasseet..
--Jaa,että mitä..kaljuko?
Jussi huudahti hätäisenä vastaamalla pikavalheella:
--Ei kun mää olin ajanu mun lettin vaan silloin veks ihan vaihteen vuaks ja viiksekkin samas syssys....

Vasemmalla Jussin vaimo Geraldine ja Jussi King Faisalin sairaalassa Riyadhissa v.1989

Jussin vaimo Geraldine ja Jussi Lontoossa tammikuussa 2012.

jatkuu...



Takaisin tulevaisuuteen aikasitikalla. .Papinpoika ja pakanasarja

Gone with the Wings
Juhart 2003


Pappilan Jussia on aina kiehtonut ajatus palata takaisin vuoteen 1957 kolmetoistavuotiaaksi koulupojaksi,jonka pieni maailma oli ythtäkkiä muuttunut potkukelkka-ajasta avaruusaikaan pienessä kotikauppalassa.
Kauppalan kaduille sotaaedeltävien köyryselkäisten tummien autojen tilalle olivat tulleet siivekkäät ja jopa kolmiväriset avaruuslaivoja muistuttavat rakettiautot,joidenka kiiltäviä kylkiä koristivat kromiset raketit ja joidenka perävalotkin leiskuivat tulipunaisina kuin rakettimoottorit jälkipoltossa äänivallia rikkoessaan.
Ming
Se oli koulupojalle Flash Gordonin ja maapalloa uhkaavan kaukaiselta vieraalta planeetalta uhkaavan Ming-hallitsijan aikaa,jolloin maailman suurempana uhkana oli Neuvostoliiton avaruuteen lähettämät sputnikit,ainakin amerikkalaisten mielestä satelliitti- ja rakettiteknologiakilvassa.
Epäiltiin jopa venäläisen Laika-koirankin Suomenkin Pohjantähtitaivaan kantta piirtävässä sputnikissaan vakoilevan jenkkien asevarustelua ja ottavan kuvia venäläisellä Zenith-peiliheijastuskameralla amerikkalaisista sotilastukikohdista.
La-laika..La-laika---lauloi suomalainen laulutähtönen Laila Kinnunenkin eetterissä hiukan sössöttävällä ässällään lauantain toivotuissa.
1957 17-vuotias Laila oli haastanut maan tunnetun ja suositun kultakurkun Olavi Virran laulukisaan.Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen hiihteli ja kalasteli kotimaassa ja joskus itänaapurien johtotovereidensa kanssa Novosibirskissä  laannuttaakseen suomalaisten mieliä ainaisesti pelottavaa itäuhkaa.
UKK postari
Jussin ja hänen ikäistensä koululaisten mieleen ei olisi koskaan pälkähtänyt tasavallan presidentin pelanneen silloin ovelaa valtapolitiikkaa maan itsenäisyyden pitämiseksi .Pappilassakin uudenvuoden päivänä lapset komennettiin kuuntelemaan ularadiosta tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta kuin epistolaa maan itsenäisyydestä,joka oltiin saavutettu vain 15 vuotta aikaisemmin isien verellä.
Itsenäisyyttä ja suomalaisuutta pidettiin lasten mielissä itseselvänä asiana. Ulkomaat ja ulkomaiden asiat kuuluivat vain presidentille sekä ulkoasiaainministerille.Ulkolaisia maassa kunnioitettiin häveliäästi turisteina,paitsi saksalaisia,jotka olivat polttaneet Lapin.
Omassa ahtaassa ksenofobiassa Suomessa pälyiltiin rantaruotsalaisia sekä venäläisiä,jotka aikoinaan olivat vallanneet tuhansien jarvien maan. Mutta se olikin sisäpoliittinen asia.
Jossain Ivalossa tukkijätkä ja poromies revanssiksi raaviskeli saksalaisen turistibussin vieressä punttikaupalla sampotikkuja.

Kenellekään sota-ajan lapsista ei olisi ikinä juolahtanut mieleen,miltä tulevaisuudessa joskus 55 vuoden päästä Suomenmaa ja kotikauppala näyttäisi teknisen kehityksen kulkiessa pikavauhtia eteenpäin kantorakettien siivillä.Suurten sukupolvien vanhemmat eivät tulisi näkemään uutta monikulttuurista Suomenmaata kuin vilaukselta poistuessaan hiljalleen taka-alalle kalmistojen kukkakumpujen alle.
Jos  he olisivat eläneet satavuotiaiksi,monikaan ei olisi altzheimereissaan eikä parkinssoneissaan olisi tajunnut paljoakaan ulkomaailman menosta vanhainkotien tauluteeveiden edessä.

Doc Brownin keksimä DeLoreanin kojetaulun
 näyttö aikahyppäykseen  vuoteen 2012


Jussin Citroen BX 16TRS
1980-luvun puolivälissä Jussi oli nähnyt Saudi Arabian Jeddassa VHS-kaseteilta hollywoodyläisen version omasta mielikuvituslennostaan takaisin menneisyyteen ja sieltä takaisin tulevaisuuteen ja vuoteen 2012. Hänellä itsellään oli kutkutellut mielessään ostaa Mecca Roadin lähellä sijaitsevasta erikoisautoliikkesstä teräksenvärisen DeLoreanin,päätymällä kuitenkin ranskalaieen BX Citroeniin,mikä myös futuristisena poikkesi täysin muista sen ajan autoista. Hänen piti vain kuvitella lujasti vilkkaalla mielikuvituksellaan ajaessaan Jeddan Al Cornichen rantabulevardia pitkin toimistoltaan työmaasaitille,miten sitikka nousisi Al Cornichen automonumenttipatsaan ylle,sitten Hajj-lentoerminaalia kiertämällä Tihama-vuoriston yläpuolelle cumuluspilviin.
Al Cornichen
autopatsas
De Lorean
 Citroenin digitaalisesta kojetaulukonsolista hän oli näppäillyt aikakonesitikkansa ETA:ksi (Estimated Time of Arrival) kesäkuun 27. päivän v.2012 ja laskeutumispaikaksi kotikaupunkinsa Salon torin.
Korvillaan hän piti uuden ja viimeistä viihde-elektroniikkateknologian huutoa olevan Sony Walkmaninsä kuulokkeita,mistä hänen suosikkikruunerinsa Frank Sinatra lauloi Come Fly with Me-biisiä. Frankin ääni kähisi,ei pelkästään Cutty Shark-bourbonista,vaan C-kasetin pyörien kulumisesta. Turbulenssi ravistutti Citroenin lasikuituista kattoa auton syöksyessä jossain Taifin yläpuolella myrskypilveen.Hän tunsi Marty McFlyn tavoin ohjaspyörän tärisevän käsissä ja Citroenin kaksoissakaramerkin heiluvan auton yksisompaisessa keskiössä kymmeninä ainevihon pukkeina.Sitikan rullamainen nopeusmittari oli pysähtynyt punaiseen viivaan eli 200:an
                                            Come Fly with Me.Frank Sinatra

Yhtäkkiä myrskypilvien hälvettyä Jussi heräsi transsinomaisesta lentomatkastaan Citroenissaan suuren paikoitusalueen keskellä.,jonka reunustalla kohovien liikkeiden seiniltä vilkkuivat värikkäät mainosvalot..Morrisons,Primark,Debenhams,Marks & Spencer,Iceland,Asda,Tesco....SALE...SALE...SALE..
Parkkipaikkojen BMW:den ja Mercedesien takaluukkuihin purki ostoskärryistä partaista ja liinapäistä mieshameväkeä,mustahuntuisten naisten ahtaessa suuria lapsilaumoja autojen takapenkeille.
Jussi pelästyi ajaneensa Jeddan International Market-ostoskeskukseen.
Silti mainosvalot näyttivät vierailta.
Niiden piti olla Euromarcheta,Printempsiä,Safewaytä ,Zahid Tractoria,Binladen Groupia jne...
Hän kuuli omituista murretta sivuikkunaan koputtavasta harmaapartaisesta suusta:
--You allright,mate?
--Haven't seen an old Citroen BX for ages 'cept in salvage yards..
--Where did you get those personal Arabic licence numbers?
--My special LQ0012 numbers cost me fifteen-hundred quid ...(LQ0012---Al Qaida-0012)
--Yours must have cost you thousands of quids!
Jussi kysäisi ällistyksissään:
--Where am I?
--Am I still in Jeddah..Kingdom of Saudi Arabia?
Harmaaparta vastasi kysymykseen kysymyksellä:
--You lost ,mate?
--This is Stratford UK,where Olympic Games are being held coming July..
--Did you drive all the way from Saudi Arabia with this old clunker to see the Games,mate?
Puhuessaan partasuun hameentaskussa soi puhelin.
Jussi tunsi puhelimen sointisignaalin,vaikka se kuulosti erilaiselta kuin Jeddan ALCO:n toimiston amerikkalaiset ITC-näppäinpuhelimet..
Hamemies vetäisi taskustaan huivinsa päälle lattean levyn,mistä kuulsi monivärinen pieni television värikuva,mihin tämä puhui toiselle partaniekalle:
--I'm at Morrison's parking lot ,Osama!
--Ring you later..just met a white foreigner in an old BX from our Holy Land,who talks like a confused dot com carinsurance advert in our telly...
--No...Osama.. no...it's no BMX bike...a bloody old Citroen BX...see you soon..inshallah!
--Only hoodies ride BMX bikes nicking wallets,mobiles and handbags from innocent pedestrians...!
--You have already declared a holy jihad against hoodies unless they join our brave warriors in Afganistan!

Hänestä väriteeveepuhelimen partaniekka muistutti yhtä imaamioppilasta Dhahranin Petroleum-yliopiston ruokalassa eksyttyään Al Khobarissa etsiessään taksilla suomalaisen urakoitsijansa konttoria.Hän oli silloin vuoden 1980 lokakuussa saapunut Dhahranin kentälle ja eräs pakistaanipoika volgamallisella Toyota Cressidalla oli vienyt hänet yliopistolle,missä tämän teologista öljytiedettä opiskeleva isobroidinsa Al Khobarin tuntevana olisi neuvonut reitin Al Jubail Streetille,missä oululaisen urakoitsijan konttorin piti sijaita.
--Sorry..saddiq..wrong address!
Jussi sanoi hätäkässä ryhtyessään painelemaan aikasitikkansa ledinäyttöä,korjaamalla laskeutumispaikaksi SALOn SALEn sijasta,minkä hän oli disleksikkona painellut ruutuun Al Cornichella.
Citroen nousi samassa ylös kuin Harrier-hävittäjä lentotukilaivan kannelta Jussin nähdessä allaan leviävän valtavan olympiakylän stadioineineen pienenevän mustaksi pilkuksi maapallolla jonkinlaisena Mikä-Mikä-maana..
Se autonikkunaan koputteleva hamemies oli näyttänyt arabialaiselta Kapteeni Koukun versiolta klikkaillessaan koukkukädellään kutsumaansa mobiilin ruutuun kuvia jostain protestikokouksesta Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä..
Kertoi vielä lisäksi mobiilipartaniekalle pitävänsä uuden vihasaarnan jossain Finsbury Parkin moskeijassa.

Vihasaarnaaja Al Hamza

Lisäksi sillä oli ollut vain yksi haaleanvärinen puolisokea ja harhaileva silmä,mihin oli vaikeata saada kunnon silmäkontaktia.
Saudissa hän oli tavannut useita puolisokeita vanhempia miehiä,jotka geeneissään olivat perineet esi-isiltään jonkinlaisen sukupuolitaudin,vaikka julkisesti kuningaskunnassa oltiin kielletty niiden olemassaolosta.
Sairaaloiden miesten syöpäosastotkin olivat AIDS-osastoja Oncology-kylttien alla.

Sitikka hävisi imussa sadepilven sisään turbulenssin tuntuessa vielä kovemmalta Espanjasta päin sisään tunkeutuvan lämpöaaallon ja Skandinaviasta lähestyvän matalapaineen lyödessä kättä 30.000:n jalan korkeudessa Pohjanmeren yllä.
Pian hän näki alapuolellaan Saaristomeren aivan kuin edellisellä kerralla v.1983 Finnairin DC-kympin ikkunasta lomamatkallaan kotimaahan,Citroenin laskeutuessa harmaaseen ja villasukan väriseen pilvimassaan,mikä peitti koko Lounais-Suomen.
Jussi tunsi vatsanpohjastaan  koko suolistonsa nousevan kurkkuun ukkossalamoiden iskiessä ristiin rastiin sumussa. Hän piteli ohjauspyörästä silmät kiinni ja rystyset valkoisena,kun Citroenin michelinit koskivat maata.

Aukaistessaan silmänsä sitikka seisoi kauppatorin ympyrämäisen paikoitusalueen parkkiruudussa,minkä vastapuolella pidettiin kirpputoria.Toripuiston eteen oli kokoontunut tusinan verran paikallisen Hotrod-kerhon jenkkiautoja iltacruisalua varten.Pari collegepuseroista ja cowboysaappaista kaveria seisoi Citroenin vieressä naureskelemassa Jussin autoa,minkä kylkiä ja konepeittoa kattoi kimppukaupalla alumiinisia kurkkuputkia ja rosterisia rakettittuubeja.Sitikan perässä sihisivät rakettimoottorit jäähtyessään aikalennosta.
Toinen roddaripojista koputtaessaan sitikan tummennettuun sivulasiin kysäisi ivallisesti:
--Ooksää tulnu kruisailee Gotham Cityn kartsal iha omall lepakkoautollas?
--Harvemmin on näkyny ranskalaist ruasterautaa kustomoitun tollai kute jossan Deloreanis kahreksankymmentluvull,jollommää viäl heilusin iskän vasemmas housunpuntis..
--Ooksää ajanu toll koslallas takasin tulevaisuuteen?
--Mun isäukoll oli tollane uuten vuan 1984!

Salolainen ratroddattu Chevrolet Styleline torilla.
Jussi nousi autosta koko 167 sentin pituuteensa ottamalla kojelaudalta nokalleen tummat pilottilasit sulkemalla kuskinoven avaimella..
--Eiksul ol koslasas eres avaintont sissänpääsyy eik varashälytint...vaik emmää usko ett kukkan tollast hervelii nussis eres kännipäisäs tai piänes ecstasipilves..
--Kattos poikaa kunnon pukeutunu oikkes retrovaatteisiin samalt vuakymmenelt löysähihasess bleiseris ja porkkanahousis..
--Noi sun Raybanin pilottimerkkilasis maksaa nykysin parisataa euroo...
--Sull näkyy makkavan pääll--!?
Collegepuseroinen vielä ivaili pistäessään suupieleensä elektronisen savukkeen.
Jussi ei vastannut,vaan lähti paseeramaan Samsonite-attasheasalkkua kädessään heiluttaen ja  Rayban-kilolasit nokallaan kohti Torikatua,minkä varrella entinen pappila sijaitsi. Hänen piti käydä kirkkoherranvirastossa siirtämässä kirjansa siviilirekisteristä takaisin seurakuntaan harhauduttuaan kymmeneksi vuodeksi maailmankansalaisuuden teille.
Horninkadun kulmassa,missä hänen lähtiessään maailmalle v.1980 myi Pukimo Kari miesten vaatteita istuskeli katukaytävän pöydissä teepaidoissa ja shortseissa ryystämässä kolpakkokaljaa.Juottopaikan nimi oli Toriterassi.
Reissusta janoisena hän päätti käymässä ottamassa kolpakollisen huurteista sisällä.
Raskas oluen maltainen tuoksu kutitti sieraimia jo katukäytävällä. Ulkoterassilla asiakkaat polttivat tupakkaa  pöydissä ja jotkut sisäasiakkaatkin nojailivat ulko-oven karmeihin sätkä suupielessä.
Kaikki näyttivät näppäilevän niitä mobiilejaan toisistaan piittaamatta.
Erämaavaellukselle lähdettyään Arabian niemimaalle Saloranomistajaportaan Chrysler-fliitin kussakin mustassa New Yorkerissa sellaiset kannettavat NMT-puhelimet,mitkä oltiin ankkuroitu tiileskiven paksuiseen akkuun ja nyt jokainen kulki siitä kehitetyt liuskat korvillaan tai näppäili niitä puolisokeina ympäristöstään.
--Eiks sisällä saa enää röökätä?
Jussi kysäisi yhdeltä ovenkarmiin nojaavalta ja mobiiliaan naksuttavalta pojanklossilta.
--Mistsää oles oikke kotosin...landelt vai taik jostain Pualast..kusset tiärä,ettei ravintoloiren sisäl ol saanu polttaa muutamaan vuatten..?
Astuttuaan baaritiskille Jussi hivuttautui kahden leveäselkäisen,takkupartaisen ja tatuoidun ponitukan välistä tilaamaan ison tuopin Karjalaa. Tiskin takana pieni ja siro taimaalaistyttö jutteli salonmurteella modaristien kanssa valuttaessaan olutta hanasta tuoppiin.
Lähdettyään pikkukaupungista maailmalle hän tiesi vain Ollikkalan alueella asuvan vietnamilaisia pakolaisperheitä.Silloin kerrostalokaupunginosaa kutsuttiin Ala-Vietnamiksi.Vietnamilaisten perästä olivat saapuneet kosovolaiset,jotka tuillaan ostelivat käytettyjä nakumersuja kuin mannet. Vietnamilaiset sopeutuivat työelämään väsymättöminä puurtajina,kosovolaiset joskus pakosta,koska työvoimatoimisto kolmannella työtarjouksella pisti nämä töihin pienellä pakolla,että tuet jatkuisivat pankkitilille.
Toriterassilta näytti olevan oli kova liikenne kulman pankkiautomaatille,kapakan ollessa keskipäivällä tupaten täynnä.
Jussi kysäisi toiselta modarilta olivatko kesälomat päällä jo näin aikaisin,jolloin lohikäärmetatuoidun niskan takaa kuului:
--Ei ne mittän kesälomalaissii ol,vaan Nokijalt lomautetui!
Jussi kääntyi kolpakko kädessä etsimään vapaata tuolia jostain pöydästä modariparin väitellessä jostain knuckleheadeistä ja panheadeistä.
Jussi oli lähtenyt Nokialta vuoden 1980 syksyllä tai oikeastaan Salorasta,ei raskain mielin,vaan helpoittuneena suuntana Saudi Arabian santaiset työmaat.
Saloran sisäinen tunkkainen ,nousukasmainen sekä toisiaan kyyläävä mentaliteetti oli saanut hänet irtisanomaan itsensä.Yhtenä syynä oli hänen suoranainen esimiehensä varastopäällikkö Nymanin Unto ja toisena henkilöstöpäällikkö Norkelan Jorma,jotka kummatkin luovivat omaan pussiinsa,Unto viinalle haisevana juonina ja Jorma paksuniskaisena hallintotikapuulla kiipijänä.
Unto eli Unski oli viekotellut Jussin ensimmäisen vaimonkin tai oikeastaan Sirkka Unton,koska kullakin oli yhteistä taipumusta liirailla enemmän huvittelun puolelle. Sitä avioliittoa kesti Hollywoodin tai hiljalleen maailmankartalle nousevan piilaakson mittapuun mukaan neljä kuukautta .Jos Salorasta ei erotettu niin ainakin avioliitoissa erottiin. Erään fiksun suunnitteluinsinöörin hän vuoden 1983 Suomi-lomallaan tapasi kaivelemassa roskiksia ja pummaamassa rahaa ohikulkijoita siivottomana ja housuihinsa kusevana pularina.
Insinööri oli ollut suunnittelemassa firman uusia autopuhelimia 70-luvulla eikä pärjännyt pehmona olantyrkkijöiden parissa.
Unton eli Unskin saatua potkut Saloran halinnon uudelta toimitusjohtajalta Öhqvistiltä työmaajuopottelusta pian Jussin itsensä irtisanomisen perästä, entinen varastopäällikkö alkoi päivystämään kaupungin juottopaikoissa täystyöllistettynä inventoimassa baaritiskiltä vodkapullovarastojen senttejä..

Saatuaan luvan istua yhteen nurkkapöytään täysin tuntemattomilta asiakkailta Jussi ryhtyi tutkimaan salista edes yhtä tutunnäköistä naamaa.Ikkunanvierustalla istui tutunnäköinen,mutta ryppyinen sekä kumarainen vanha mies,jonka hän muisti käyneen Libyat ja Irakit 70-luvulla urakkainssinä.Mies siemaili pikkutuoppia rullatessaan käsin Kilta-pussista sätkää nikotiinin kellastamissa sormissaan.
Jussi pyysi anteeksi tuntemattomilta pöytäkavereiltaan siirtyessään istumaan inssin viereen ikkunan viereen,mistä näkyi kirpputorille farkkuhousuisen ja collegepuseroinen miesryhmän ympäröimässä hänen aikasitikkansa digitaalikameroiden ja mobiilien salamoiden välkkeessä.
Jussi esitteli itsensä inssille,jonka nimi keikkui ihan kielen päässä,vaikka 70-luvulla hän tiesi tarkkaan jopa missä tämä asui.,koska tämän uusi metallihopea ässämersutuontiautonsa seisoi uuden tiilisen omakotitalon edessä.
Insinöörivanhus katseli häntä puolilukulasien yltä häntä nikotiinin kellastamien viiksien välistä suhisemalla:
--Ais sää olesse paapilan Jussi?
--Essää sit ol mikskää muuttunu kute isäski sillon viäl kahreksankytluvul yli seitkytvuatiaan ja jonk partijolippukunttaanki mää liittysi het alkuvuarest 1949.
--Panisiksää kuule mull yhre karjalakolpako,kummu eläke tulee toho kulman pankkiautomaatti lauvantaaki?
--Mää kyl maksa takas..
Jussi meni tilaamaan thaitytöltä kummallekin kolpakot niinkuin puhevaroiksi,vaikkakin inssipapan kaljan pyynti muistutti paljolti Nymanin Unton tavanomaiselta retooriikalta pummaamisessa. Unski jopa töissä tuli Jussin konttoriin läpsyttämällä käsiään puvun rintataskua vasten kertomalla juuri unohtaneensa tupakat oman konttorinsa pöydälle,nakkaamalla alaisensa Marlboroaskista sätkän suuhunsa.
Näin Unski pummasi häneltä kaljatkin vippaamalla vielä huntin päälle lauantain työttömyyskorvauksen maksuun asti Jussin lomalla käydessä.
Koskaan Unski ei maksanut takaisin vippejään eikä edes saapunut samaan kapakkaan.
Eikä Jussi tältä odottanutkaan sellaista tuntiessaan entisen esimiehensä tavat perusteellisesti.
--No..mitäs mies!?
Inssivanhus kysäisi ilahtunut pilke syväuurteisissa suupielissä saatuaan uuden kierroksen nenänsä alle.
--No..mitäs mää nyt..Saudissa mää vielä ja just nainut yhden filippiinohoiturin..
--Käytiin Turun maistraatissa vihillä vuoden 1984 kesällä..tuolla kirpputorin parkkipaikalla seisovalla sitikalla.
--Saudian rahtijumbolla se sitikka lensi Riyadhista Frankkuun ja ajoin sen autobaanaa pitkin Travemündeen Finnjetille...
Jussi vastasi ohjaustankoviikset vaahdossa tajutessaan yhtäkkiä mokauksensa,koska nyt ilmeisesti oli kesäkuun 27. päivä 2012. Hän oli tuntia aiemmin lähtenyt aikasitikallaan lennolle Jeddan Al Cornichelta lokakuun 26. päivänä 1985.
--Korjaan...vuoden 2011 kesällä...oltiin tavattu Riyadhissa vuonna 1983 ja asuttu susiparina Manilan talossa viime kesään saakka,kun päätettiin lasten painostuksesta mennä lopulta avioon....että perisivät talon,kun me lopulta kuukahdetaan...
Jussi valehteli.
--Aissää vaan viäl ajeles vanhoil autoil?
Inssi kysäisi.
--Sää oles ain olnu kiinnostunnu vanhoist autoist ja mulkin on viäl autotalliss mun vuan 1975 Irakin Mosulist ostaman ässämersu..
--Oikkestan se on kyl mun vaimon autotalliss,kumme erottiin vuaren 1999 syksyll kolkytvuatise soran kunnijaks..et semmottii..
--Irakil ei ol koskka menny niin hyvin kun Saddam Husseinin aikoin sillo seitkytluvull..pelkkää persmäkkee öljysell aroll nykyjäs jonkin temokratijan peräs..sanommää..

1970-luvun olutbaari
Juhart 2012


jatkuu...












lauantai 15. joulukuuta 2012

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan 1.

Korttelista hyljätty
Juhart 2005


Seppälä istui keittiönsä baarituolilla lysähtäneenä tuijottaessaan parkettilattialle levinnyttä läjää puoleksisyötyä ruokaa.
Oksennuksen hapan ja ällöttävä haju oli nostanut hotkaistut maissihiutaleet takaisin kurkkuun hänen yrittäessä pakkoniellä niitä ruokatorvesta alas.
Hän siivosi lattiaharjalla sihveliin poikansa kaulajätteet kaatoaltaaseen,antamalla kuuman veden liuottaa ne alas viemäriin.
Katsellessaan synkkänä ulon pyörimistä sykloonina altaan reiässä hän oli näkevinään Rainen luisen käden kaivamassa roskapöntöstä ruoantähteitä,kun hänen oma poikansa itsekkäänä,ahneena,flegmaattisena ja poispilattuna oli saanut ahdettua mahansa makealla niin tupaten täyteen,että tämän piti oksentaa kaiken pihalle.
Kuumavesihanan hän löi inhossaan nyrkillä kiinni kiroilemalla kättään pidellen kämmensyrjään nousevaa mustelmaa ja sitä,että Rainella oli ollut kaikki potentiaalit käsissään elämässä eteenpäin pyrkimiseksi,mitkä häneltä oltiin evätty syntymästä asti.
Osku taas oli kyvyiltään keskiarvoa alempana kaikilla käsillä olevilla eduilla.
Seppälä nousi baarituolilleen jatkamaan aamupalaansa,missä maissihiutaleet olivat pehmenneet ja vetistyneet avonaisessa pahvilaatikossa kaatoaltaan hanan kuumavesihöyryistä.
Siitä huolimatta hän ei enää välittänyt,mitä pisti suuhunsa.
Rainen pelastamisella olisi oma palkkionsa,koska pojassa oli sitä potentiaalia.
Hän oli heti tajunnut sen pojan tultua kasvatuslaitoksessa ensimmäiseen haastatteluunsa.
Seppälän toimisto sijaitsi vankilamaisen tiilirakennuksen pohjakerroksessa käsittämällä vain pienen siivouskomeron kokoisen ikkunattoman huoneen,minkä vajaat viisi neliömetriä hänen työpöytänsä sekä kaksi puista tuolia täyttivät kokonaan.
Hän ei ollut koskaan ristimäluterilaisena käynyt katolisessa synnintunnustuskopissa,mutta kuvitteli sen sisällä käytävän papin ja synnintekijän välistä keskustelua,missä pappi antaa tunnustuksesta kaikki synnit anteeksi muutamaa Terve Maaria-rukousta vastaan.
Hän omassa "tunnustustoimistossaan" ei haastattelussa antanut pojan syntejä anteeksi,vaan kuunteli käsi sydämellä hakemassa ratkaisuja kadonneen lampaan pelastamiseksi.
Seppälä katsoi myös olevansa kurittomien sielujen hoitajana vähemmän epäilyttävämpi kuin joku katolinen pappi synninpäästäjänä,koska hänet oltiin käytännön kautta koulutettu ammattiin.
Papeille sielunhoitoa opetetaan vain kirkkolatinan teorioissa.
Rainen tullessa ensimmäiseen haastatteluunsa Seppälä oli lukenut pojan syntihistorian läpi---järjetöntä tuhoamaisen tarvetta,rikottuja ikkunoita,kauppalan puistojen roskakorien tuhopolttoja,autonrenkaiden viiltelemisiä,taskuvarkauksia jne.--- vähän sentapaisia kolttosia,mitä yhtäkkiä maalta juurettomina kaupunkiin istutettujen lapsenversojen oletettiin tekevän vinoon kasvaneina.
Rainen älykkyysosamäärä kylläkin nostatti kulmakarvoja---140.

Raine oli rojahtanut työpöydän edessä olevalle puiselle vierastuolille istumaan sen etureunalle ja roikottamaan käsiään hervottomina haarojensa välissä. Ainoa ilmanvaihtoritilästä sisääntuleva auringonvalokiila piirteli varjojaan tämän kasvoille,missä teräksenharmaat silmät valppaina katselivat eteensä kapeassa sektorissa.
Hänen tumma tukkansa roikkui latteana otsakiehkurana sivulla,ei huolettomasti sormilla sutaistuna kuin koulupojalla,vaan äkkinäisellä kädenliikkeellä järjestettynä kuin vanhalla miehellä.
Seppälä pystyi luotaamaan jonkinlaista fanaattista älykkyyttä pojan kasvoilta yrittäessään lyhentää etäisyyttä pienellä hymyntapaisella irvistyksellään..
Pojan ilme ei edes värähtänytkään muutettuaan asentoaan selkänojaan vasten ja nostettuaan sen hirviömäisen kompurajalkansa polvensa päälle.
Siinä jalassa oli pyykkinarunpätkällä solmittuna kolhittu ja likainen kenkä,minkä antura oli ainakin viitisentoista senttiä paksu ,kenkärajan kuluneen nahan näyttäessä aukeavan sukanrajasta harmaana kielenä jossain pahasti ruhjotussa päässä.
Seppälälle asia selvisi hetkessä,että pojan kurittomuus johtui pelkästä jalkansa kompensoimisesta.
--Kuuleppas Raine...näen näistä papereista,että sinulla on palvelusaikaa jäljellä vain vajaa vuosi.
--Mitä suunnitelmia sinulla on päästyäsi ulos?
Hän kysäisi.
--Ei mulloo mitään suunnitelmii.
Poika vastasi siirtämällä katseensa välinpitämättömästi tuulettimen ritilään, jäämällä tuijottamaan sen tuulenvireessä vapaana pyöriviä siipiä kuin puolihypnoosissa.
--Ehkä sinun sittenkin pitäisi!?
Seppälä lisäsi hymyn nykiessä elohiirenä suupielessään.
Raine jatkoi vain hypnoottista tuijottamistaan Seppälän selän taakse.
--Haluaisin nähdä sinun käyttävän hyväksi kaikkea Luojasi antamaa älykkyyttäsi.
--Voisimme keskustella,mikä olisi sinulle tärkeämpää ja sopivampaa..
Seppälä jatkoi katseensa laskiessa tahattomasti pojan jalkaterään.
--Päntätä oppikirjoist nuppis täyteen tietoo ja saara mahas täyteen!?
Raine lohkaisi.
Seppälän kasvot muuttuivat punaisiksi mustan epämuodostuneen kompurajalan paisuessa silmissä yrittäessään olla välittämättä pojan vastauksesta.
--Raine...olet ajanut itsesi kaikkiin mahdollisiin ja täysin järjenvastaisiin vaikeuksiin,mutta vain tajutessasi miksi näin olet tehnyt,olet vähemmän taipuvainen tekemään kolttosiasi uudelleen..
Seppälä hymyili jälleen.

Hymypoikapatsas

Rainen tapaisilla oli niin vähän ystäviä sekä kavereita ,jotka näkivät ympäristössään hyvin harvoin edes ystävällisiä kasvoja,että puolet tämän potentiaalista tulisi ulos pelkällä hymyntapaisella.
Seppälä näki Rainen nyt tuijottavan valkoista Hymypoika-patsasta kirjahyllyn päällä takaseinällä harmaan täytetyn huuhkajan vieressä pölyyntymässä.
--Sinusta löytyy paljon sellaisia piirteitä,mistä minun pitäisi kertoa ja selvittää sinulle.
Hän jatkoi.
Raine siirsi kivettyneen katseensa Hymypoika-patsaasta Seppälään vastatessaan:
--Emmää ole tullu tänne pyytämään mitään selvityksii!
--Mää olen hiffanut jo ajat sitten,mitä mää teen ja miksi mää niin teen!
Seppälä vastasi ilostuneena:
--No sepä on hyvä juttu..ja voisitkos kertoa minulle nyt tässä,mikä on sinut saanut tekemään niitä kolttosiasi?
--Saatana!
--Saatana!
Raine vastasi mustien pupillien kiiltäessä.
--Se on ottanut mut kokonaan valtaansa!

Merikapteeni King-Kong ja lapset
Juhart 2012







Seppälä katseli poikaa suoraan silmiin,jotka eivät peilanneet mitään siitä,että vastauksessa olisi ollut jotain koomista.Pojan viivanohut suu näytti vain kiristyvän suupielistä ylpeänä ja omahyväisenä kuin Mussolinin propagandapuhepausseissa.
Seppälä tunsi hetkellistä ja tylsää epätoivoa ikään kuin olisi kohdannut jonkun kauan sitten luonnon tekemän vääristymän jossain korpikelossa ja jota pitäisi lähteä suoristamaan tässä ja nytten.

Pojan kysymyksiin elämän tarkoituksesta oltiin vastattu raamatullisesti ihmiselon kaidan tien ojanpenkalla seisovien mäntyjen runkoihin naulatuissa tauluissa :
"Onko Saatana vallannut sinut?
Kadu taikka palat helvetissä!
Vain Jeesus voi pelastaa Sinut!"
Seppälä osasi Ramattunsa ulkoa ja kiivastuksissaan päästi suustaan:
--Täyttä roskaa... mehän eletään nyt avaruusaikaa..ja sinun piti mennä antamaan noin fiksuna  tuollaisen typerän vastauksen!
Rainen suu vääntyi.
Pojan silmistä näki hivahduksen uhmamieltä Seppälän tutkiessa pöytänsä takaa tämän kasvoja.
Poika hymyili uudelleen sellaisella virneellä,mikä olisi hyvin kelvannut vaikka kutsuksi astumaan keväiseen luokkahuoneeseen,minkä kaikki ikkunat olivat avattuina sepposen seljällään totuuden auringonvaloa kohti kevätvirren soidessa taustalla.
--Raine...aion järjestää sinulle kanssani pienen palaverin kerran viikossa.
Seppälä sanoi.
--Ehkä selitykselle löytyisi jokin toinen selitys ja ehkä minäkin voisin selittää sinulle,minkä merkkinen se sinun sieluasi vaivaava piru on.


jatkuu..



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan.

Kas-Kas-plankkipoika
Juhart 2012


Rammat pääsee ekana taivaaseen ja puoleen lipunhintaan leffaan
----------------------------------------------------------------------------------------


Seppälä istui putkijalkaisella baarituolilla nojaamassa kyynärpäänsä varassa keittiötä jakavan baaritiskin melamiinipintaa vasten. Hän popsi robottimaisesti samalla Kellogsin maissihiutaleita sormillaan suoraan laatikosta suuhunsa.Laatikon takapuolelta hän katseli saksenkuvaa ja pilkkuviivoja,mistä voisi leikata paperinuken uimapuvun ja kesämekon.
Hänellä ei ollut tytärtä,vaan ylipulska poika,joka ei liikkunut edes paljoakaan ulkona muiden poikien leikeissä,vaan joko kokoili meccanoa makuuhuoneessaan tai tiiraili iltaisin teleskoopillaan tähtitaivasta
Seppälä vilkaisi vähän väliä paidan kalvosimen alta kultadubleekelloaan,sitten keittiön paneloituja seiniä,katseen kiinnityttyä poikalapseen,joka keräsi varpaillaan seisten yläkaapista aamiaistarpeita syliinsä.
Poika oli noin kymmenisen vuotta vanha ja tukevahko kuin televisiosarjan Me Tammeloiden perheen nuori ja paksu poika,joka kesäisin aina tuli sukuloimaan kauppalaan Horninkadun sekatavarakaupan omistajaperheeseen Helsingistä.
Seppälän oman pojan tulevaisuus näkyi jo pulskista kasvoista: ehkä pankin sivukonttorin johtaja taikka ainakin pienen ämpäriurakointiliikkeen omistaja.
Hän halusi pojalleen vain parasta sekä roppakaupalla epäitsekkyyttä,mikä näytti kuitenkin hänestä sumuiselta tulevaisuudelta.
Seppälä itse oli aikaisin harmaantunut nelikymppinen mies,jonka hiukset kiersivät kaljua ja vaaleanpunaista päälakea valkoisen sädekehänä.
Poika,jota kutsuttiin kotona Oskuksi,kantoi sylissään tiskille suklaasulatepurkin,siivun suklaakakkua kahvilautasella sekä kainalossaan Heinzin ketsuppipullon.
Osku ei ollut edes huomaavinaan isäänsä,kiipeämällä toiselle baarituolille levittämään veitsellä suklaasulatetta suklaakakkuviipaleen päälle.
Pojan pyöreitä kasvoja koristivat ohimoilla isot hörökorvat,jotka vetivät tämän silmiä yläviistoon erilleen vahvojen silmälasien takana ,oikean harmaansinisen silmän näyttäessä katselevan karsastaen ulkosyrjälle.
Oskun autokuvainen ja sinipohjainen kesäpaita oli haalistunut pesusta niin,että yhden Buickin leveä kromihymy oli venynyt yhdeksi Floyd Pattersonin valkoiseksi hammassuojukseksi mustan naaman keskelle..
--Osku..tajuatkos,mitä olet juuri tekemässä?
Seppälä kysyi pojaltaan.
--Voitelet suklaasulatetta suklaakakun päälle ja tuolla itäkauppalan reuna-alueen vuokrasarmien hellahuoneissa tuskin edes saadaan voinokaretta ruutunäkkileivän päälle.
--Asiasta toiseen...tapasin eilispäivänä Jokisen Rainen.
--Tiedätkös.mitä Raine oli tekemässä?
Osku ei edes katsonut isäänsä päin,vaan oli keskittynyt suklaasulatteen levittämiseen,oikean silmän vaellellessa silmälasien raamikehällä kuin lasten kissaonnittelukortin nappisilmä,mitä sai ravistella kaikkiin hassuihin asentoihin.
--Tapasin Rainen osuuskaupan takapihan roskapöntöltä.
--Hän oli etsimässä suuhunsa jotain syötävää sioille tarkoitetusta jätepöntöstä,mitä yksi sikalanomistaja oli pistämässä pakettivaunuunsa.
--Raine näytti nälkiintyneeltä.
Seppälä lisäsi yrittämällä katsoa tiukkana poikaansa,joka oli jyrsimässä suklaakakusta palaa poskihampaallaan.
--Osku..onko sinulla mitään tietoa,mitä jakaminen on?
Poika posket täynnä kakkua vastasi kysymyksellä työntämällä kakkulautasta isäänsä päin:
--Haluuksää palasen?
Seppälä huokaisi syvään pojan ravistellessa ketsuppipulloa kakunviipaleen päällä:
--Tuo pala kuuluu hänelle..Jokisen Rainelle!
Poika jatkoi ketsuppipullon pohjan taputtamista kämmenpohjallaan.
Seppälän sietokyvyn pystyi näkemään jo kasvojen tuskasta syvästi toivoessaan poikansa vikaluettelon olevan itsekkyyden sijasta vaikka äkkipikaisuutta tai jopa pikkaista taipumista valehteluun.
--Olet jo kymmenvuotias ja Raine neljäntoista korvilla ja uskoisin sinun paitasi sopivan tismalleen Rainenkin niskaan.
Raine Jokista Seppälä oli yrittänyt jelppiä apukoulussa viimeisen vuoden aikana.
Poika ei ollut tyhmä,torjumalla vain kaiken kurinalaisen opettamisen jättäytymällä lopulta pois koulusta kokonaan.
Seppälä sanoi pojalleen:
--Apukoulussa Raine näytti vielä voivan hyvin,mutta nähtyäni eilen hänet,poika näytti pelkältä nahkaiselta luurangolta kuin Auswitchista juuri vapautettuna.
--Eipä kovinkaan näyttänyt siltä,että Raine olisi voidellut suklaasulatetta hopeaveitsellä suklaakakun päälle viime aikoina aamupalaksi!
Poika vastasi:
--Tää kakku maistuu hiukka pliisulta ja siksi mää levitän suklaata sen päälle.
Seppälä kääntyi katselemaan keittiön ikkunasta ulos pihanurmikolle,minkä oravapihlaja-aidan takaa nousi harvahko kuusimetsä.
Vaimonsa vielä oltua elossa perhe oli useasti jopa syönyt aamiaisenkin nurmikon  puutarhakalusteilla eikä silloin pojasta ollut näkynyt hiventäkään itsekkyydestä.
--Kuunteleppas minua!
Hän sanoi kääntymällä poikaansa päin.
--Ja katso sekä kuuntele minua!
--Annoin Rainelle meidän talomme ulko-oven avaimen ennen kuin tämä livisti luokasta kokonaan,jotta hän voisi vapaasti tulla kotiin,missä hän aina tuntisi itsensä tervetulleeksi.
--Avainta hän ei koskaan käyttänyt,mutta uskoisin hänen nyt käyttävän nähtyäni minut osuuskaupan pihalla nälkäisenä.
--Jollei hän vapaaehtoisesti tule,niin haen hänet vaikka pakon edessä meille itse..
--En kestä katsella pojan ruoan etsimistä roskalaatikoista!
Oskun naama venähti isänsä sanoista aavistellessaan jotain uhkaavaa.
Seppälänkin suu venähti inhosta:
--Rainen isä kuoli ennen pojan syntymää ja hänen äitinsä istuu vankilassa.
--Poikaa kasvatti sen isoisä pienessä torpassa,missä ei ollut vesijohtoa eikä sähköjä ja sen lisäksi vanhus pieksi poikaa päivästä toiseen.
--Miltäs sinusta tuntuisi kuulua samanlaiseen perheeseen?
--Emmää vaan tiedä!
Poika vastasi latteasti.
--No,olisi jo aika ruveta tietämään!
Seppälä tiuskasi suu mutkalla sylkikuplien vaahdotessa suupielissä.

Seppälä oli kauppalanvaltuuston virkistystlautakunnan puheenjohtaja ja alakoulun veistonopettaja. Puusepäntaidoillaan hän oli rakentanut paneloidun keittiön kaappeineenkin uuteen
omakotitaloonsa.Viikonloppuisin hän teki vapaaehtoistyötä kauppalan kasvatuslaitoksessa ja lastenkodissa neuvojana enimmäkseen omantuntonsa tyydyttämiseksi ,auttamalla poikia,joita yksikään perhe taikka instanssi ei enää huolinut.
Raine oli hänestä kaikkein välkyin poika apukoulussa,minne tämä oltiin pistetty pelkästä passiivisesta vastarinnasta koululaitosta kohtaan.
Osku työnsi kakkulautastaan kauemmaksi itsestään ikään kuin ei enää aamupala maistunut sanomalla silmät hieman kirkastuneina:
--Ehkä se Raine ei sittenkään tule meille!?
Seppälä tivahti pojalleen:
--Paneppas nupissasi yhteen nyt kaikki syyt miksei Raine tulisi?
--Pane itsesi hänen housuihinsa kaivamaan roskapöntöstä aamiaisesi ja kuvittele,että sinulla olisi yksi ylisuuri ja paisunut kompurajalkaterä,mitä kävellessä pitää kurottaa maahan toista lyhkäsempänä!
Oskun kasvot näyttivät täysin tyhjiltä pystymättä edes ajattelemaan sellaista kauhistusta.
--Saat olla onnellinen,että sinulla on oma koti eikä sinulle ole opetettu kotona muuta kuin totuutta ja totuuden puhumista!
--Isäsi on aina antanut sinulle kaiken tarvittavan eikä sinulla ole sellaista isosisää,joka alinomaa pieksee...eikä sinun äitisi istu linnassa!
Poika työnsi tiskillä kakkulautastaan yhä kauemmaksi Seppälän murahtaessa äänekkäästi.
Pojan alahuuli meni mutrulle alasvääntyneessä ja suklaan tahrimassa suussa ja hänen kasvonsa muuttuivat vinojen silmien alla pelkiksi poskilihoiksi sihauttaessaan:
--Ainaskin mää saisin käydä sitä äitii kattomassa siellä posessa!
Kyyneleet valuivat pojan poskilta alas leualle,mistä valui ketsuppia tiskille ikäänkuin hän olisi juuri saapunut verissä päin kotiin suoraan jostain katutappelusta.
Osku juoksi vollottaen keittiöstä ulos.

Cowboy-poika ja mannekiininuket
Juhart 2012
Seppälä istui baarituolillaan avuttomana ja lyötynä kuin mies,jonka jokin valtava luonnonvoima oli piiskannut maahan. Syynä ei ollut mikään tavallinen poismenneen sureminen,vaan osaksi omaa itsekkyyttä.
Soilen kuolemasta oli kulunut vain runsas vuosi eikä lapsen suruajan olisi  pitänyt kestää niin pitkään.
--Olet täyttämässä yksitoista!
Seppälä toisti pojan perään mutisten.
Olohuoneesta kuului Oskun vingahtavaa hengitystä.
--Jos lopettaisit oman itsesi ajattelemisen ja ajattelisit,mitä voisit tehdä jollekin toiselle,niin äitisi kaipuu loppuisi kertaheitolla siihen!
Seppälä huusi käytävään.
Poika istui olohuoneen sohvalla olkapäitään ravistellen peittäessään kasvonsa silkkiseen sohvatyynyyn aloittamalla ulvomisen uudelleen.
--Luuletkos,etten minäkään tunne itseäni yksinäiseksi,vaikken istu sohvalla parkumassa ikävääni!
--Minulla on täysi työ muitten ihmisten auttamisessa!
--Koska viimeksi näit minut parkumassa omista vaikeuksistani?
Poika makasi sohvalla mahallaan puolikippurassa,kunnes uusi kyynelryöppy nikottelun kanssa kastoi sohvatyynyn.
--Mikäs on aikeenasi tehdä tänään?
Seppälä uteli yrittäessään johdattaa ajatuksiaan muualle.
Poika nousi istualleen pyyhkimään kummallakin kämmenselällään vetisiä silmiään:
--Meinaan myydä kukansiemeniä!
--Myydä kukansiemeniä?
Seppälä ihmetteli.
Aina se on myymässä jotakin ja pitää piilossa makuuhuoneensa vuoteensa alla säästössä kolmea lasista sillipurkkia täynnä markan- ja penninkolikoita ja laskee niiden sisältöä joka toinen päivä kuin jokin Roope Ankka.
--Mitä varten myyt niitä siemeniä?
--Palkinnon saamiseksi!
--Minkä palkinnon?
--Tuhatlappusen!
--Ja mitä sitten tekisit sillä tuhatlappusella?
--Pistäisin säästöön!
Poika vastasi niiskauttaen pyyhkiessään nenäänsä kesäpaidan hihaan Fordin merkin keskelle.
--Henry Ford se osas säästää ihka omaa autotehdastaan varten eikä edes oppinut kunnolla kirjoittamaan maalaiskundina..
--Olen kyllä varma,että panet säästöön!
Seppälä vastasi ja ääntään laskien melkein pyytämällä kysäisi:
--Voisit ehkä antaa rahat jollekin,jonka elämä ei olisi yhtä hyvällä mallilla kuin sinun?
--Tai ostaa ja lahjoittaa orpokotiin vaikka keinun,liukuradan taikka kiipeilyseinän?
--Ta vaikka ostaa Jokisen Rainelle korjauskengän?

Poika tuli syöksyen olohuoneesta keittiöön ja oksensi kyyryssä kaula pitkänä puunatulle isänsä tekemälle parkettilattialle koko aamiaisensa,..suklaakakun,suklaasulatteen ja ketsupin.
Mitä enemmän hän rytki kurkkuaan,sitä enemmän puski ulos,kunnes hän luuli jopa sydämensä seuraavaksi tippuvan lattialle.
--Okei..okei!
Seppälä sanoi taputtaessaan Oskua selkään.
--Et voinut pidättää sitä!
--Pyyhippäs sitten suusi ja pane makuulle.
Poika kyrmi tovin kippurassa kunnes katsoi puolisokeana ylös isäänsä baarijakkaralla.
--No meneppäs nyt siitä makuulle!
Seppälä sanoi sydän kivettyneenä.


Koulujumalanpalveluksessa
Juhart 2012


jatkuu...