perjantai 9. heinäkuuta 2021

Imelda Marcosin My Way

 

Marcosien presidenttipariskunta


2009.Imelda Makatin residenssissä,Manilassa


Eilen illalla satuin katsomaan Sky-kanavalta uudelleen dokumenttifilmin vuodelta 2016 Ilocos Norte-provinssin kongressinaisesta Imelda Imelda Marcosista.Imelda limusiininsa takapenkiltä jakeli 50 peson seteleitä auton ikkunasta köyhille katulapsille.

 Ilocos Norte-provinssi Luzonin saaren pohjoisosassa oli Ferdinand Marcosin kotiprovinssi,missä hän oli syntynyt ja haudattuna..tai paremminkin balsamoituna mausoleumin lasivitriiniin synnyinkaupungissaan Sarratissa ja sitten lopuksi haudattu Manilassa sankarihautausmaalle..

Imelda Romualdez Marcos taas oli syntynyt Luzonin saaren eteläisessä osassa Leyten provinssissa varakkaaseen Romualdez-sukuun. Hänen isänsä kylläkin sattui köyhtymään totaalisesti ja kuolemaan äkillisesti,jolloin Imelda äitinsä kanssa oli joutunut muuttamaan hylättyyn autotalliin. Köyhänä leskiäitinsä tyttärenä hän joutui käymään koulussa paljain jaloin,joka ilmeisesti johti myöhemmin hänen fetismiinsä kenkiin Malagananin presidentin linnassa. Imeldan mukaan hän koskaan ei ollut elämässään ostanut uutta kenkäparia,koska Manilan Marikinan kaupungin eli ns. kenkäteollisuuskehdon kenkävalmistajat lahjoittivat aina hänelle uuden parin korkokenkiä uuden mallin esittelyssä..


Imelda ternossa-maalaus

Vielä v.1988 Marcosien eläessä maanpaossa Havaijilla Imelda joutui New Yorkissa oikeuden eteen Filippiinien valtiolta varastetuista miljardeista ja niillä rahoilla Yhdysvalloista ostetuista omaisuuksista sekä ns. Yamashitan kulta-aarteiden kähmimisestä.

Philippine Star lehti kuvasi tapahtumaa:

--Jumalallinen rva M. oli uskaltautunut joukkojen eteen kuninkaallisella tyylillä saapuessaan Manhattanin liittovaltion oikeuteen. Entisenä kauneuskuningattarena itse Imelda ja samassa oikeussalissa,missä kerran Miss Amerikka Bess Myersonin lahjus-salaliittooikeudenkäynti pidettiin,Imelda päättäväisesti voitti puolustuksen iltapukukilpailun liehuessaan oikeuteen turkoosisessa silkkiternossa....Filippiinien kansallimekossa ja teräväkorkoisissa korkokengissä.Hän kertoi puolustusasianajajiensa halunneen hänen tulla sisään oikeuteen sivuovesta,mutta kieltäytyneen kunniasta..

"En aio ryömiä sisään,..minulla ei ole mitään hävettävää!

Imelda oli lausunut.

Imeldan kenkäkokoelma

Imeldan kenkälahjoista kuulema oli syntynyt 6000 korkokenkäparin kokoelma Malacananin presidentin linnaan..

Imeldan elämästä olen laatinut kirjoittamistani blogikirjoituksistani koosteen.Olin asunut virallisesti Manilassa v.1982 lähtien vuoteen 2005. Manila oli ollut minun kotikaupunkini siitä lähtien Marcosin sotatilalain loppuvaiheista,vaikka paiskin töitä filippiinobaimoni kanssa smaan aikaan Saudissa.

Oman taloni rakensin sinne v.1983. Filippiinien ulkolaisena residenttinä olin 25 vuotta.

Katkelmia kirjoituksitani Imeldasta:


Filippiinien kuningas Ferdinand
ja kuningatar Imelda

Juan dela Cruz--peruspinoy:

Jokapäivän elämässään Juan dela Cruz näkee uskollisena katolisena Herransa käden jäljet kaikkialla.
Hän on syvällisesti uskollinen itselleen sekä kirkolleen.
1600-luvulla espanjalaiset konkistadorit erehtyivät poikkeamaan maustereiteiltään aluksi Cebun saarelle,jonka jo aiemmin arabialaiset olivat vallanneet  käyrämiekkalähetyksellään , istuttamalla islamin siemenen palmupuutarhaan.
Espanjalaiset puolestaan omassa miekkalähetyksessään joutuivat käännyttämään saaren sulttaanin Lapu-Lapun ensimmäisenä katoliseen uskoon. Sulttaani pani kyllä aluksi hanttiin,mutta läkkiunivormuisten konkistadorien ylivoimasta hän pian kääntyi uuteen uskoon.
Luojan miekkakäsi oli hetkessä tehnyt saarelaisista uuden jumalan palvelijoita,Espanjan kuningas Filip I sekä kuningatar Isabellan tullessa saaren hallitsijoiksi.

Fierce Ilonggot
 tribesman
.Juhart 2002

Isabellasta myös tuli saaren naisten suojelijatar sekä idoli,kuten 300-vuotta myöhemmin rautaperhosrouva Imelda Marcosista,joka opetti köyhiä naisia ihailemaan nälässään kaikkea ostamaansa ja päällään kantamaansa kallista kauneutta.
Saaria altettiin kutsumaan Islas Filipinas-nimellä hallitsijansa mukaan ja alkuasukkaita ruskean hipiänsä mukaan kutsuttiin indioiksi.


Ferdinand Marcosista olen maininnut kirjoituksessani Juanin sipulinkuorinahka:


Filippiiniläisessä poliittisessa taistossa listitään voittaja joko itse tai palkkatappajan aseesta,vaikka itse joutuisi siitä syteen ja saveen.
Politiikassa filippiinot ovat saaneet puolivuosisataisen amerikkalaisen koulutuksen,missä malaijimentaliteetilla ammutaan kilpailevat pinoyt ulos kilparadalta.
Häviäjät ovat aina katkeria ikuiseen hamaan asti,vaikka aika parantaisi tappiosta saadut haavat.
Kostosta nauttiminen tekee pinoylle oikeata mielihyvää..ainakin hetkeksi.


1939 Ferdinand Edralin Marcos,
University of Philipinesin
lakitieteen päästötodistuksen 
priimus


Presidentti Marcosin vielä ollessa lainopiskelija 30-luvulla hän henkilökohtaisesti ampui kuoliaaksi isänsä silloisen pohjoisilocandialaisen Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijan.Tuomari Laurel,josta myöhemmin tuli japanilaismiehittäjien asettaman nukkehallituksen presidentti,vapautti Marcosin syytteestä ihastuttuaan nuorukaisen vakuuttavasta ja loistavasta puolustuspuheesta.

Pinoyt kehuvat oppineensa valehtelemisen taidon amerikkalaisilta.
Kun tarpeeksi valehtelee,uskoo jopa omiin valheisiinsa.
Sitten Juan suuttui kateuden pirusta valkoisille miehille ,jotka olivat siunanneet hänelle paljon onnea itsenäistymiselleen.


Aviollinen diktatuuri-kirja.
Primitivo Mijares

Imeldasta mainitsin samassa kirjoituksessa:

Rikoksissa filippiino-Juan näyttä parhaimmat kykynsä ja taitonsa..
Ferdinand ja Imelda Marcos näyttivät hänelle oivallista esimerkkiä,miten johdetaan privaattiyhtiötä nimeltään Philippines Inc.
Heiltä Juan oppi uutta know-howta vilpin ja voitelun taidossa,mikä ulottui valtiojeepneyn dieselkoneen jokaiseen öljykanavaan..aivan öljypohjaan asti.

Puinen Maria ja Jeesuksen kasvot banaanipuussa-kirjoituksessa mainitsin Imeldasta:

Filippiinoilla on eriskummallinen taito nähdä ilmestyksiä ja uskoa niiden olevan merkkejä taivaasta.
Kerran Neitsyt Maria ilmestyi kurkkaamaan pilvenlongalta ja auringonsäteiden välistä luvattua kansaansa Manilan yllä,...ainakin rautaperhosrouva Imelda Marcosin eräässä ilmestysunessa.


Monessa pikkikirkossa Neitsyt Maria on vuodatellut poskilleen verikyyneliä ja saanut tuhatpäisen pyhiinvaelluksen paikalle.
Monessa tapauksessa oli kyse suntion ja padren vilpistä bisnesmielessä saada kolehtirahaa jalkavaimojensa ylläpitoon.
Marian kyynelvesi todettiin karamellivärivedeksi.
Uskossakin osataan huijata.

Tästä syystä filippiinot katselevat useasti ylös pilviin..ei tulevaa säätiedoituksen lupamaa taifuunipilvien kerääntymistä,vaan etsimässä sitä reikää pilvien välistä,mistä Herra lopulta laskeutuisi luvatun kansansa, filippiinojen keskuuteen.

Marcosien perhe-maalaus
Filippiinofiesta-kirjoituksetani lainaus Imeldasta,joka rakasti laulamista:

Fiestapumpun alkupoljennat ovat militaristisia marssikappaleita,jotka hiljalleen vaihtuvat tempossa ikivihreiksi filippiino-kundimaneiksi eli rakkauslauluiksi pikkupaukkujen rohkaisemina.
Fiestan naiset pöydissä hyräilevät jo Imelda Marcosin lempikappaletta Dahil  sa Iyo (engl, Because of You) ja iltaa pitkin orkesterista syntyy bennygoodmaneja,louisarmstrongeja ja davebrubeckejä virtuoosiesiintyjinä. Joku yleisöstä mikrofoniin tarttunut perheensisä voi vetää Sinatran My Waynkin.

Marcosit Clarkin lentotukikohtajuhlissa

Ferdinand ja Imelda Marcosista olen kirjoittanut kirjoituksessani Mennäänkö Jeepneyllä:

Filippiinit eivät vielä olleet päässeet nauttimaan diktatuurista ja sotatilalaeista.He saivat odotella uutta iettään vuoteen 1965. Kongressimies Marcoshan astui poliittiselle näyttämölle vasta 50-luvun alussa ja hänellä oli silloin kova hinku rikastuttaa itseään Bureau of Customsin eli tulliviraston tarkastajana,pannessaan liiveihinsä tullibakshiiseja.Näillä varoilla hänen onnistui kampanjoida itsensä kongressiin.

Ferdinand oli silloin ostanut ensimmäisen Cadillacinsa.

"Filippiinokansa" kollektiivisanana on kaikunut poliittisten päättäjien huulilta lupauksista kuuroutuneen kansan korviin.
Presidentti Ferdinand Marcosin hallituskautena Japanin Manilan juuri akredytoitu suurlähettiläs piti kiitospuheen presidenttipariskunnalle suurlähetystössä.
Suurlähettiläs oli palvellut Manilassa aiemminkin japanilaisen keisarillisen armeijan tiedusteluupseerina ja oletettavasti reservin majuri Ferdie Marcosilla oli ollut jotain vispilänkauppaa tämän kanssa japanilaisen interimhallinnon aikana.
Presidenttiparin valta ja rikkaus oli 70-luvulla kiivennyt miljardeihin dollareihin Philippine Inc.-firman johdossa. New Yorkin 5th Avenuen Penthousien,miljoonavillojen,kaapattujen oppositiopoliitikkojen firmojen osake-enemmistöin sekä oletetuin kenraali Yamashitan kultaharkkoaartein jne.
Suurlähettiläs kiitti presidenttiparia:
"Firipino peopre ale vely rocky...,(lucky)
They have a Plesident who robs you....(loves you)
and a Filst Raidy who robs you even mole..!"(First Lady)


RAUTAPERHONEN JA SISSIPÄÄLLIKKÖ
---------------------------------------------------------
"Olemme kuin timantteja.
Mitä enemmän meitä kiillotetaan,sitä kirkkaammaksi me tulemme."
Ferdinand Marcos



Imelda in 1982


McArthur ja Marcos


 Marcos Tarzanina

Mielestäni Marcosissa oli ollut sitä potentiaalia älykkyydessä ja taidoissa junailla maataan vaurauteen..
60-luvulla Filippiinit olivat tuhansia maileja edellä Singaporea,Taiwania,Etelä-Koreaa,Indonesiaa ja Malaisiaa kehityksessä.
Manila oli kaakkois-Aasian halutuin ja arvostetuin yliopistokaupunki.
Santo Tomasin,UP:n (University of the Philippines),Ateneon,LaSallen,Mapuan sekä Letranin korkeakouluihin oli pitkä jono ulkomaalaisia opiskelijoita.
Marcosin kannattajia vielä tänäänkin löytyy vielä Ilocos Norten provinssista Luzonin saarelta.

Marcosin suku Imeldan, ja lastensa Imeen ja Bongbong Marcosin johdolla vielä ajavat kongressissa Ilocandian etuja. Vaimoni vanhemmat Antero ja Catalina dela Cruz olivat syntyneet Batacissa ja Laoagissa,Ilocos Nortessa ja kannattivat Marcosia elämänsä loppuun saakka.En itse ollut paikalla,kun Catalina kuoli meidän kotona Paranaquen Number 18 Molave Avenuen talossa,mutta minulle kerrottiin hänen viimeisten sanojensa olleen viimehenkäyksella Marcos Parin eli Marcos meidän puolesta.

2000-luvulla maa seisoi ASEA:n maiden hännänhuipulla,huolimatta tiikeritaloudestaan.
Tiikeriä pantiin vain tankkiin Esson mittarikentillä yksityisautojen rajusti lisääntyessä,Manilan muuttuessa liikennekaaoksessa maailman suurimmaksi parkkialueeksi.
Filippiinit olivat päässeet ykkösiksi monilla kansainvälisillä areenoilla kuten valtionvirkamiesten korruptiossa,rikoksissa ja lehtimiesten sekä muiden media-ammattilaisten tappamisessa.
Olympialaisten historiassa filippiinot olivat saaneet kahdesti pronssia nyrkkeilyssä.Vasta 2000-luvulla Manny Pacqiao voitti moninkertaisesti keskisarjan nyrkkeilyn maailmanmestaruuden ja pian valittiin jopa kongressiin käytyään viikon managementkurssin San Tomasin yliopistossa.
Filippiinoista ei ole voimaurheilijoiksi eikä pitkänmatkan juoksijoiksi,koska juaneilta puuttuu pitkäjänteisyys näissä urheilumuodoissa.
Nyrkkeikijöiksi he ovat valmistuneet jo pikkupojista lähtien katutappeluissa.
Amerikkalaisilta serkuiltaan he oppivat koripallon.
Kesti vain vuosikymmeniä kunnes he kasvoivat amerikkalaisten koripalloilijoiden tasolle pituudessaan.
Kabinettipeleissä he ovat hakoja maailmanlaajuisesti,etenkin biljardissa.

Ferninand Marcos tuli valitettavasti ahneeksi.
Valta korruptoi.
Hänessä oli puoleensa vetoa ja tyyliä,vaikka Imelda balansoi torjunnallaan kenraaliystävänsä Verin,puolustusvoimien komentajan avistuksella.
Ver oli Marcosin serkku ja Ferdie oli palkannut silloisen kersantti Verin autonkuljettajakseen 1950-luvulla..
Andy eli Ferdie Marcosilla (nämä ovat Imeldan käyttämiä lempinimiä) oli täysi työ korjailla vaimonsa edesottamuksia Metro Manilan kuvernöörinä ja kultturiministerinä.
He olivat yhdessä kuin kaksi erilaista planeettaa samassa huoneessa ja samassa palatsissa.

 Malacanang palatsi

Ferdy oli jäykkä sekä itsepäinen,mutta toisaalta erittäin kaunopuheinen sekä puoleensavetävä puheissaan.
Imelda puolestaan oli villiruusukimppu,puhelias,eloisa ja ajoittain tarttuva kuin flunssaepidemia kaikessa,mitä hän teki..
Imelda oli varma kauneudestaan ja vallastaan.
Poliittisen uransa alussa Imelda oli Ferdyn oppilaana miehensä senaattorikaudella..
Nyt hän presidentin vaimona heilutteli tahtipuikkoaan ilmassa piirrellessään mahtikaaria laulamisellaan,mistä hän oli aina pitänyt.
Kummatkin olivat salamaniskuja,kummankin kilpaillessa keskenään oppositiosenaattori Ninoy Aquinon kesyttämiseksi,ikään kuin taltuttamassa villiä rodeohevosta.
Ninoy väistellessään piiskansivalluksia itsepäisesti samalla kiitteli Imeldaa siirappimaisella kritiikillään sanomalehdissä.

 Benigno "Ninoy" Aquino Jr.
Presidenttti Nonoy Aquinon isä.


Ninoy Aquino oli ainoa ihminen,joka pystyi asettamaan Ferdyn ja Imeldan aloilleen,omille paikoilleen valtapelissä.
Presidenttipariskunta tiesi tämän vangitessaan Ninoyn saadakseen hänet nöyrtymään sellissä polvillaan.
Ninoy sai sydäninfarktin vankeudessa pyytämällä lupaa Ferdieltä matkustaa Dallasiin ohitusleikkaukseen.
Imelda käytti charmiaan Ferdietä kohtaan Ninoyn matkustusluvan saamiseksi itkemällä ja rukoilemalla mieheltään vangitun senaattorin puolesta.
Tiukan paikan tullen Ferdien oli myönnyttävä.

Ferdien munuaissairauden lupuksen aikana Imelda oli maan valtiatar.
Jos Marcos olisi kuollut lupus erymathosusiinsa Imeldasta ja Veristä olisi tullut Manilan dynaaminen duo.
Mutta linnan takakulisseissa piileksi hyllylle pistetty puolustusministeri Juan Ponce Enrile omin suunnitelmin uudesta hallitusmuodosta.
Kaverina hänellä oli kuuluisa kapinaeversti Gringo Honasan teroittamassa RAM-poikien (Reformed Army Officers Movement) kivääribajonetteja.
Eddy (Fidel) Ramosin,Philippine Constabularyn komentajakenraalin avulla Enrile sai massat liikkeelle.
Valta siirtyi uudelleen Imeldan luvatun kansan maassa,nyt kokemattoman perheenäidin Corazo Aquinon essuntaskuun.

 Corazon "Cory" Aquino

Marcos istuessaan Yhdysvaltojen Ilmavoimien C-130-kuljetuskoneen rahtitilassa Pampers-vaippalaatikoiden ympäröimänä (laatikot olivat täyteen pakattu täyteen dollari- ja pesoseteleitä) kysyi koneen kapteenilta, koska saavuttaisiin Sarratiin Ilocos Nortessa sijaitsevaan Ferdien kotikaupunkiin.
Pilotti vastasi,että pian laskeudutaan Guamin saaren lentokentälle.
Marcos tajusi presidentti Reaganin pettäneen hänet luvattuaan hänelle pakomatkan Ilocandian kotiproviinssiinsa.

Se ei ollut enimmäinen kerta,kun presidentit valehtelivat toisilleen.


1971 Dirty Harry Callahan.
Clint Eastwood



Presidentti Rodrigo Duterten
100 päivää 

--Make My Day,Punk!
Huusi sanfransiscolainen etsivä Harry Callahan v. 1971 Dirty Harry-filmissä konnalle virkapistoolinsa takaa.
Filippiinien uutta presidenttiä Rodrigo Dutertea ollaan samoin kutsuttu Dirty Harryksi suorasta puheestaan ja toiminnastaan huumelordien,-välittäjien ja -kauppiaiden kiinniottamisessa sekä eliminoimisessa maassa,jossa lasketaan olevan vähintään 4 miljoonaa huumeiden käyttäjää..eli n. kolmenejäsosaa kaukaisen pohjoismaisen Suomenmaan väkiluvusta.
Duterte on myös antanut Filippiinien poliisivoimille täyden vallan käyttää aseita huumekauppiaiden kiinniottamisessa itsepuolustukseksi,jos heitä kohtaan ammutaan ensiksi.
Yleensähän huumekauppiaat käyttävät aseita omien territorioidensa puolustamiseksi muilta huumejengeiltä.
Filippiiniläinen  ja kansainvälinen media,YK:n ihmisoikeusjärjestö sekä etenkin Filippiinien entinen oikeusministeri,nykyinen senaattori Leila de Lima ovat kritisoineet vahvasti näitä huumekauppiaiden laittomia tappoja,joista voi lukea ja katsoa  päivisin kymmenittäin uutisista,missä kunkin uhrin vierestä tai kädestä jossain pimeällä Manilan slummikujalla löytyy Filippiinien poliisivoimien  .38-kaliiberinen virka-ase hylsyineen.
Senaattori Leila de Lima om syyttänyt jo kauan aikaisemmin silloista Davao Cityn pormestaria Rodrigo Dutertea laittomista huumekauppiaitten tapoista sekä pahanmaineisesta ns. Duterten DDS-partiosta (DDS-Davao Death Squad),joka oli eliminoinut katukuvasta kaikki eteläisen Mindanao-saaren suurkaupungin huumerikolliset.
Duterte on aina kieltänyt osallisuutensa koko kuolemapartion toimeenpanijana ja väittänyt tappojen takana olleen huumejengien väliset territoriosodat..
Tiukkana pormestarina hänet tunnetaan kyllä rikollisuuden nopeasta vähenemisestä omassa kotikaupungissaan.


Bagong Bilibid-vankila

Viime viikolla Filippiinien kongressin kyselyssä näistä Metro Manilan ja muiden kaupunkien laittomista tapoista ja murhista sekä vankiloiden sisäisistä huumeloordien mukavasta elämästä sekä huumejengien taisteluista näytettiin amerikkalaisen parantuneen konnan ja ex-mafioson tekemä filmi Manilan uuden vankilan Bagong Bilibidin elämästä.
Hän oli käynyt haastattelemassa aluksi Manilan Binondon kaupunginosan huumejengejä,jotka kertoivat avoimesti,että poliisien .38-kaliiberisia aseita on vapaasti saatavana mistä tahansa Manilan kolkasta kontanttia vastaan...
Hän kysäisi myös.kuka heidän pomonsa on,jolloin eräs jengiläinen kertoi sen olevan Bagong Bilibidissä huume- ja aurovarkauksista elinakutista istunvan filippiinokiinalaisen Con,joka kännykällä johtaa Binondon liigan toimintaa kaltereiden sisältä.
Yleisesti myös tiedetään,että huumekauppaa ja huumeiden salakuljetusta pitävät kiinalaiset,hongkongilaiset ja maleesialaiset huumetriadit.,
Poliisien löytämistä huumelaboratorioista samoin enimmäkseen ollaan pidätetty kiinalaisyntyisiä henkilöitä. Bagong Bilibidin kuuluisimmat huumeloordivangit ovat myös filippiiniläisiä kiinalaisia,joita kansan suussa kutsutaan Intsekeiksi.
Viime viikolla Bagong Bilibidissä puukotettiin jääpiikillä kuoliaaksi yksi filippiinokiinalainen huumeloordivanki Vincent Co samalla.kun koko vankilan kuuluisin ja vahvin huumeloordivanki "Presidio" Jaybee Sebastian haavoittui jaloistaan. Jaybeetä pidetään vankilan kuninkaana omin ilmastoiduin luksushuonein ja jopa vankilan sisäisin televisiokanavin.
Jaybee Sebastian ja kummatkin Cot johtavat bisnestään sekä huumejengien välistä sotaa kaltereiden sisältä. Vihollisjengien jäseniä lisäksi teloitetaan kujille, ruumiiden kädet sekä jalat teipattuina.
Teloitusten peittämiseksi vigilantejen eli villien mestaajien teoiksi jokaisen ruumin päälle tavallisesti on laitettu tussilla kirjoitettu pahvilappu,--Olen huumekauppias ja narkkari!

1996 Kuratong Baleleng-ampumatapaus

Salaisesta kaduilla tapahtuvasta asekaupasta johtuen poliisien osuudesta virka-aseiden tahallisesta lavastamisesta rikospaikalle oltiin viety osittain pohja alta,vaikka aiemmin rikoshistoriassa näin on tapahtunut monissa tapauksissa,kuten eräässä kuuluisassa vuoden 1996 rikollisjengimassamurhassa,missä Quezon Cityn poliisit ovat tappaneet Kuratong Baleleng-konnajengin yhteen poliisien Mitsubishi L300 vaniin ilmeisesti vasikoimisen eliminoimiseksi.
Pakettiautoon ammutut jengiläiset olivat poliisien mukaan kantaneet konetuliaseita ja avanneet ensiksi tulen,joskin tutkimuksissa yhtään hylsyä ei oltu löydetty autosta.
Mitsubishi oltiin pippuroitu poliisien automaattiaseilla kuin Bonnien ja Clyden Ford melkein seulaksi
Tämän erikoisen eliminoimisen takana pidettiin korkeimpana syyllisenä 1990-luvun Capital Regionin eli Metro Manilan poliisivoimien AntiCrime-komission päällikköä kenraali Panfilo Lacsonia,joka sattumoisin nykyään istuu senaattorina. Hän myös palveli Pinoy Aquinon hallituskaudella eräänlaisena "uudelleen asuttamistsaarina" kuuluisan Yolanda-hirmumyrskyn uhreille,joskin koko pienikokoisten ja kyhättyjen vanerimökkien rakentaminen lopulta päätyi farssiksi.

2016 Senaattori
Panfilo lacson

Rikollisjengin massasurmaamisesta Panfilo Lacson oltiin katsottu syyttömäksi kaikista syytteistä maan kuuluisimman ja kalleimman asianajajatoimiston avulla ,
Lacson täten osoitti sormellaan syyttävästi korruptoituneita alaisiaan..
Muistaakseni yhtäkään osallista poliisia ei vangittu..
Silloin kyseessä oli kuuluisan huume- ja autovarkausliigan eliminoiminen,koska poliiseilla oli ollut oma osuutensa liigan suojelemisessa sekä suojelurahojen ottamisessa.Kuratong Baleleng-jengin peitetoimintana oli kommunismin eliminoiminen maasta.
Itse henkilökohtaisesti voin todistaa Lacsonin ,silloisen poliisikenraalin erikoisesta varallisuudesta poliisipäällikön palkalla,kun kerran hain tytärtäni kotiasuinalueeni Sacred Heartin alakoulusta Mervillessä. Odotellessani Johanna tytärtäni koulun portilla,hänen yhtä luokkakaveriaan odotteli virkapukuinen sisäkkö shaföörin ajaman Mercedes-Benz 450 SLC-klassikkoauton vieressä.
Kysäisin tyttäreltäni oman 1980-mallisen perusmersun kernietupenkillä,kenenkä tyttöjä se luokkakaverisi oli,jolloin Johanna vastasi:
--Panfilo Lacsonin tytär..ja eilen se haettiin koulusta toisella isolla mersulla!

1987 Cory Aquino.
Newsweek

Jos presidentti Dutertea syytetään tiukasta huumerikollisuuden poistamisesta koko maasta,niin pitää muistaa.mitä maan muut edelliset presidentit ovat tehneet asialle.
Ei sitten mitään!
Elettyäni Manilassa vuodesta 1981 Marcosin hallintokauden loppua,jolloin sotatilalaki oltiin juuri kumottu,jouduin kokemaan vuoden 1986 Manilan EDSA-valtaväylällä tapahtuneen ruusuvallankumouksen,jonka päätteeksi Marcosit pakotettiin muuttamaan maanpakoon Havaijille,maa sai ensimmäisen rouvapresidentin Corazon Aquinon. Cory oli heikko hallitsija kotirouvan koulutuksella,mutta häntä veti valtaan kokonaistavoitteinen Marcosien tuhoaminen kostona miehensä senaattori Benigno Aquinon murhasta.
Coryn neuvonantajat samoin ohjailivat rouvapresidenttiä omanedun tavoitteluissa Marcosien omistamien yrityksien kaappaamisessa itselleen.

1992 kenraali Fidel
Ramos

Coryn jälkeen maahan saatiin kenraalipresidentti Fidel V.Ramos eli FVR,joka sattui olemaan takana EDSA:n vallankumouksessa yhdessä Marcosin puolustusministeri Enrilen kanssa.
Ramos sattui olemaan silloin Marcosin hallintokaudella Philippine Constabularyn komentaja.
FVR:n unelmana oli matkia Kiinaa ja muuttaa Filippiinien talous hetkessä tiikeritaloudeksi kantaessaan ulkomailta virkasalkussaan vain Promissory Noteja eli kirjallisia lupauksia investoinneista.Ramosin suureksi teoksi katsottiin Manila länsi-itäakselille aloittama Taivastie eli Skyway,joka yläilmoissa olisi vähentänyt South Super Highwayn liikenneruuhkaa. Projekti jäi kesken Joseph Erap Estradan tultua presidentiksi.
Valitettavasti Ramosin tiikeritalouden toletettu iikerin karjahdus vaimeni kissanpojan naukaisuksi.

1999 Joseph Erap
Estrada Pentagonissa

FVR:n jälkeen maa sai maanvyörymääänillä presidentikseen kuuluisan filmitaivaan konnien kukistajan ja playboyn Joseph "Erap" Estradan.jonka köyhä hampaaton kansa uskoi panevan kaikkin maan konnat nyrkeillään matalaksi ja kaltereiden taakse.Hän itsekin uskoi olevansa Manilan Binondon kaupunginosan kuuluisa Robin Hood-konna Asiyong Salonga oman filminsä sankarina,joka nostaisi Manilan slummiasukkaat kuraisten katuvarsien hökkeleistä asvalttikatuvarsien rapattuihin harkkotiilivilloihin.
Erap päätyi lopulta vain nostelemaan tennisrannekekädellään yökabineteissa Jack Daniels-viskilaseja kavereidensa kanssa,joutumalla vielä kiinni laittomasta Jueteng-numeropelin voittojen kokoamisesta vaalialueiltaan.Erap pantiin siten Malacananin pesidentinlinnasta oikeaan konnien linnaan ja lopulta vartioituun kotiarestiin..ilman presidentin titteliä.Filippiinien kansa on aina kärsinyt muistihäiriöistä,kun Erap jo toistamiseen ollaan valittu Manilan pormestariksi,saatuaan armahduksen rikoksistaan presidentti Gloria Magapacal-Arroyolta.


Glorian rahanahneus

Erapin silloinen varapresidentti ,rouvaekonomisti Gloria Magapacal-Arroyo seurasi sitten Malacananin presidentin linnaan.
Gloria oli edesmenneen presidentti Diosdado Magacapalin tytär,mutta hänellekin kelpasi kaikenlainen vaaliraha sekä ostetut äänet seuraavissa presidentinvaaleissa.Gloriakin siten päätyi kotiarestiin vaalipetoksista ja lahjusten vastaanottamisesta.

Rodrigo Duterte oli saanut hartioilleen kaikkien ex-presidenttien laiminlyönnit,kun jokaisen expressan suurimpana agendana jo vaalikampanjalavoilla on ollut maaginen sana..Economy eli talous,missä aina osoitettiin sormella edeltäjän jättämälle velkataakalle ja budjettivajeelle.
Rikollisuuden vähentäminen ei ole koskaan kuulunut primäärisiin agendoihin,koska Filippiinit Marcosien jälkeen olivat keikkuneet taloudellissa kehityslistoissa Kaakkois-Aasian maiden sairaana miehenä. 1950-luvulla Manila oli vielä ollut Kaakois-Aasian taloudellinen ja akateeminen napa esimerkkinä taloudellisesta kehityksestä Thaimaalle,Maleesialle,Formosalle,Singaporelle.Etelä-Koreallle ja Hongkongille,jotka lähettivät parhaat oppilaansa Manilan kuuluisiin yliopistoihin.
60-luvulta alkaen Filippiinit Marcosin aikakaudelta alkoi laskeutua korruptiossa kehitysmaaluokkaan.
Filippiinien poliittinen elämä on aina jakautunut maan valtaperheiden voimataisteluihin Malacananin presidentinlinnassa,kongressissa sekä senaatissa..

1950-luku.Ramon Masaysay tapasi
Eleanor Rooseveltin

Maan parhaimpana ja suosituimpana presidenttinä sodan jälkeen pidettiin Ramon Magsaysaytä,joka oli noussut maan ylimmälle pallille työväenluokasta autokorjaajana.Valitettavasti hänen presidenttikautensa päätyi nopeasti lentokoneonnoëttomuuteen,jonka taustatekijöinä oletettiin olleen silloinen kommunistinen Huk-sissiliike,nykyisen NPA:n,New People's Armyn edeltäjä.
Filippiinot kutsuvatkin vuorilla ja sademetsissä piileskeleviä kommunistisisseja nimellä No Permament Address.
Suurena pelkona on se,että näin voisi käydä myös Rodrigo Dutertelle,mutta kommunistien sijasta hänen tuleva eliminoimisensa taustalla voisi seistä "Keltainen vaara" eli Liberal party,Aquinojen oma keltateepaitainen kansanrintama,joka ilmeisen vaalivilpin avulla sai valittua varapresidentin pallille senaattori Leni Robredon.

Pnoy Aquino

Duterte tunnetaan myös Hollannissa maanpaossa oleviin NPA-johtajiin lähestymisistä ja rauhanpiipun tarjoamisesta,mutta hänen tarjouksensa romuttuivatkin siihen,kun sissit surmasivat Mindanaon saarella väijytyshyökkäyksessä kymmeniä Filippiinien arneijan sotilasta.
Suutuksissaan Duterte tarjosikin NPA-sissien täydellistä tuhoamista.

Varapresidentin toimenkuvaa pidetään kulissien takaisena toimintana,missä tälle yleensä presidentti antaa maan asuntoasioiden hoitamisen ns. asuttamistsaarina,joka annettiin Pinoy Aquinon presidenttikauden varapresidenti Jejomar Binaylle,entiselle Makati Cityn pormestarille sekä Gloria Magapacal-Arroyon varapresidentille Noli de Catrolle,entiselle ja nykyiselle ABS-CBN-televisiokanavan uutisankkurille,
Yhdenkään varapresidentin toimista kansa ei tiennyt mitään..saatika köyhän kansanosan asuinolojen parantamisen tuloksista.

VP Leni
Robredo

Leni Robredon suusta olikin vahingossa Yhdysvaltojen filippiinoyhteisön vierailulla lipsahtanutkin,että..."Mitä tapahtuisi sen jälkeen,kun presidentti Duterte kuolisi?"
Lenin vänkääminen varapresidentin pallille olikin Liberal Partyn salainen agenda,missä presidentin mahdollisen kuolemantapauksen jälkeen varapresidentistä automaattisesti tehtäisiin presidentti..ja Liberal Party pääsisi takaisin vallankahvaan.
Ex-presidentti Pnoy Aquinon hallintokaudesta mm. eräs amerikkalainen journalisti oli maininnut,että Aquino oli ollut kokonaisvaltaisesti laiska presidentti,joka osasi kehuskella omista suurista taloudellisesista saavutuksistaan ja maan varallisuuden kohoamisesta,kun suurin osa kansasta vielä eli köyhyydessä.Omasta mielestäni Aquinon pelkkä flegmaattinen ja löntystelevä kävelytyyli kieli miehen luonteen heikkoudesta.
Mutta hän olikin suosittu äitinsä ex-prsidentti Cory Aquinon ja murhatun senaattori-isänsä Benigno Auinon ansiosta, Aquino-klaanin suurimpana agendahan oli ollut Marcosien alaspainaminen maanpakolaisiksi Havaijille sekä viimeiseksi Marcosien pojan Bongbong Marcosin eliminoiminen varapresidenttikilvasta vaalivilpein,
En puolusta tässä Marcoseja enkä Ferdinand  ja Imelda Marcosin omaa perheyritystä Philippines Inciä,missä poliittiset kilpailijat vangittiin tai pakotettiin pakenemaan maasta Yhdysvaltoihin..jolloin Marcosit kaappasivat näiden taakse jättämät yritykset..
Mutta Ferdinand Marcos myös osasi pitää kovalla kouralla rikollisuutta kurissa..
Marcosin oletettiin olleen Benigno Aquinon murhan takana eikä tutkimuksiin asetettu komissio pystynyt todistamaan oikeita taustatekijöitä,aivan kuten presidentti Kennedyn murhaa käsitellyt Warrenin komissio..

1986 Marcos ja kenraali Fabian Ver

Marcos ei lakimiehenä olisi voinut tehdä näin typerää tekoa valtansa huipulla,vaikka hänellä oli kova työ pitää vaimoaan rautaperhosrouva Imeldaa ja hänen polustusvoimien komentajaa ja serkkuaaan kenraali Fabian Veriä kurissa ja poissa muista laittomuuksista ja ihmisoikeuksien rikkomisista.
Jos vielä muistutetaan siitä,että Fabian Ver oli alkujaan kersantin arvoinen Marcosin henkivartija hänen senaattoriajoiltaan,niin varsinaiset sotilasakatemian käyneet kenraalit eivät katsoneet hyvällä silmällä sitä,että jostain kersantista joskus leivottaisiin sukulaisuuden ansiosta vielä puolustusvoimien komentajakin..

1971 Plaza Miranda

Uusissa tutkimuksissa ollaan tuotu esiin,että Aquino-Cojuanco-klaanin kuuluisa miljardööri Pingping Cojuanco olisi ollut salamurhan takana.
Cory Aquinohan oli alunperin Tarlacin Cojuancoja.
Benigno Aquinon oletettiin liepeilleen kommunisteja..ja että hän olisi ollut takana v.1971 Liberal Partyn Plaza Mirandan vaalikampanjan aikaisesta pommiräjähdyksessä Manilan Quiapon kaupunginosassa...
Benigno Aquinohan ei koskaan ilmestynyt paikalle Plaza Mirandalle.
Kukapa senkin selvittäisi?
Ainoaksi Pnoy Aquinon suursaavutukseksi voisin laskea hänen ensimmäisen tekonsa presidenttikautensa alkuaikoina..."valtion virkamiesten Wang-Wang-sireenien poiston virka-autoista ".

Duterte

Rodrigo Dutertekin on koulutukseltaan lakimies,joten hänkään ei varmasti olisi alistunut laittomuksiin,kuten suoraan konnien eliminoimisiin. Aluksi hän oli kieltäytynyt täysin ajatuksesta heittäytyä presidenttikilpaan.
Duterte tunnetaan suoran toiminnan miehenä ja suorista sanoistaan,jotka ovat suututtaneet monia,
Hänen lehdistöattasheansa Malacananin presidentin linnassa joutuu alinomaan korjaamaan taikka selvittämään medialle selkokielellä presidentin sanomisia. Yleensä media tarttuu johonkin Duterten lausuntoon...tekemällä niistä otsikoita negatiivisessä mielessä. Taustalla piilee myös Liberal Partyn keltainen rintama,johtajinaan Pnoy Aquino ja Mar Roxas.. jotka kaivelevat presidentin lausahduksista ulos jotain oman agendansa plussaksi.
Duterte ei ole mikään diplomaatti,vaan suorasanainen kadun jätkä,joka puolustaa lausunnoissaan Manilan Quiapon slummialueen asukkaita sydämensä pohjasta..
Viimeksi hän käski presidentti Obamaa painumaan helvettiin,Yhdysvaltojen kieltäydyttyä antamasta aseapua Filippiineille.Duterte katsoi saavansa yhtä hyvin aseapua Kiinalta ja Venäjältä,vaikka Kiina oli jo miehittänyt Filippiinien merialueiden rajoilta Scarboroughin ja Spratleyn atollit uuden Suur-Kiinan sotilastukikodikseen Kiinan merellä...
Obama samoin oli aiemmin saanut median väärin tulkitsemana SOB-tittelin Asean-maiden konferenssissa Kiinassa..Son of the Bitch..vaikka tagaloginkielisessä versiossa hän oli tarkoittanut,ettei hän uskaltaisi käyttää Putang ina-tyylistä kieltä USA:n presidentin kanssa käydyissä keskusteluissa maiden välillä, Putang ina kuuluu suolana filippiinojen katujargoniin kuin suomenkielessä vittu-sana sanoman lisävahvistuksena.
Pystyynhyppääjiä moisesta löytyy myös suomalaisissa poliitikoissa.

Obama ja Paavi

Filippiinien katolisen kirkon johtajat ja uskovaiset olivat samoin saaneet sätkyn Duterten kirotessa Vatikaanissa istuvaa Paavia tyhjänpolkijaksi ja kehoittaneet häntä pyytämään anteeksi Taivaan Isän korkeimmalta maalliselta edustajalta.
Duterte ei pyytänyt anteeksi..
Lisäksi hän oli ihmetellyt avoimesti,miksi armollinen Taivaan Isä voisi rakkaudessaan Filippiinien valittua kansaansa kohden sallia maansa lapsia raiskauksien ja väkivaltatekojen uhreiksi...

Marcos-presidenttiparin maalaus

Philippine Star-sanomalehden edesmennyt päätoimittaja Max Soliven kerran kirjoitti,että presidenttipari Ferdinand ja Imelda olivat kuin kaksi erilaista planeettaa Malacanan-presidentinlinnan katon alla..Meldy (Imelda) oli räiskyvä ja joskus radaltaan poikkeava komeetta ,kun taas Ferdy (Ferdinand) oli jääkylmä Venus,joka joutui joskus ohjaamaan ympärillään harhailevaa Meldyä takaisin kieroradalleen.
Meldy Romualdezista oltiin kruunattu Miss Manila ja silloinen 50-luvun nouseva kongressimies Ferdinand Marcos oli iskenyt silmänsä Taclobanista Manilaan saapuneeseen leytelässyntyiseen kaunottareen  ja nainut tämän kolmiviikkoisen kuhertelun jälkeen maan presidenttien kesäkaupungissa Baguiossa v.1953 .

1953 Armi Kuusela presidentti
Elpifido Quirinon vastaanotolla Mutyang Pilipinasin eli
Miss Philippinesin
kanssa

Ennen Imeldan tapaamistaan Ferdinand oli tanssittanut Baguiossa nuorta 1953 Miss Universum Armi Kuuselaa ja sinnikkäästi kosiskellut entistä Suomen Neitoakin,joka eksoottisena ja kauniina vaaleaverikkönä olisi sopinut nopeaa vauhtia nousevan ja kunnianhimoisen poliitikon 1st Ladyksi ja ihan presidentinlinnaan asti.
Poikamiespresidentti Quirinokin oli näin ajatellut Armin hurmaamisessa,tavattuaan Miss Universumin järjestämälleen Miss Manilalle tarkoitetulle banquettelle Malacananin linnassa.
Mutta sitten kuvaan ajeli Manila Hotellin eteen valkoisella Jaguar XKE-avoautolla komea kiinteistömagnaatti Virgilio Hilario.
Ja lopputuloksen kaikki sen ajan kokeneet suomalaiset sekä filippiinotkin tietävät.
Vielä tänä päivänäkin monet ikäiseni ja vanhemmatkin filippiinot yhdistävät suomalaistaustani Armi "Kuselaan",muistelemalla niitä ihania "Armia"-huuma-aikoja Manilassa.



lauantai 4. huhtikuuta 2020

Juan dela Cruz,peruspinoy (Filippiino).2.osa.

Skyway 2014


Presidentti Gloria Magapacla-Arroyo
ja dollarit
MANILA JA PIRUT TAIVASTIELLÄ
-------------------------------------------------
Kirjoitettu Manilassa v.2005 rouvapresidentti Gloria Macapagal-Arroyon hallintokaudella.

Manila on kaakkois-Aasian eräs nuorimmista suurkaupungeista.
Konkistadorit eksyttyään maustereiteiltä Luzonin saarelle löysivät pienen Maynilad-kyläpahasen kahden valtameren väliseltä kapealta kannakselta Pasig-joen suussa.
May Nilad tagalogin kielessä merkitsee.."Siellä on ihmisiä".Nimi poikkeaa hiukan eräistä Filippiinien Turtle Islands-pikkusaarista,joissa elää vain liemikilpikonnia,mutta nekin oltiin laskettu mukaan viimeisissä presidenttivaaleissa uusina vaalipiireinä äänten kalastukseksi.
Kansan suussa Maynilad-kyläpahasen nimi laajetessaan kaupungiksi muuntui Maynilaksi ja lopulta Manilaksi.
Eräs suomalainen kirjailijakin ilmeisesti Paavo Rintala oli kirjoittanut manilaköydestä,mikä on abakasta eli kookospähkinäkuidusta punottua hamppumaista köyttä.
Sellaisen jatkoksi moni suomalainen on pannut itsensä  niskasta kiikkumaan kaamosdepressiossaan ja tulot olivat päätyneet Manilan köysitehtaalle.

1890-luku.Manilan poliispatrulli
Intramurosin muuritetussa kaupungissa
Aivan Manilan kaupungin syntyajoilla espanjalaiset rakensivat itselleen muurivallilla suojatun Intramuros-kaupunkinsa,mikä oli suunniteltu vain ylimystön donien ja donjien , katolisen kirkon padrejen sekä armeijan asuinsijaksi..
Indiot,kiinalaiset ja muut espanjalaisille alarotuiset saivat asua muurien ulkopuolella tekemässä kauppaa Pasig-joen molemmin puolin.
Kaislarannoilta kaupunki levisi joenrantaa pitkin ja jotkut kieliviisaat ovat väittäneet,että Nilad-sana alunperin merkitsi kaislaa.
Mitenpäin tahansa..kaislat ovat jo jokirannasta kuolleet ihmis- ja teollisuussaasteesta ja kaislikkoihmisetkin olivat muuttuneet siltojen alle pakokaasuja köhiviksi slummimetropolitaneiksi.
Nykyisen Metro Manilan ydin-Manila perustuukin siihen ikivanhaan ja alkuperäiseen konkistadoorien aikaiseen asemakaavaan kapein avenidoin ja callein.

1899.Calle Rosario Manila.Juhart 2011.
Manila Cityn vanhat kaupunginosat kuten Tondo,Binondo,Sta Cruz,Vito Cruz,Sta Ana,Binondo ja Buendia sekä vanha Intramurosin alue kapeine kujineen ovat pysyneet muuttumattomina melkein viisisataa vuotta.
Katuja ei voida enää leventää ,koska suurin osa kadunvarsitaloista on listattu  historiallisesti suojelluiksi.
Kukin kaupunginosa oli saanut alkunsa keskustorista ja kirkosta,joidenka ympärille asujamisto alkoi kasvamaan vuosirenkaina kuin vanhassa narrapuussa .
Alunperin callet oltiin tarkoitettu hevosvetoisille calesoille,mitkä 1900-luvun vaiheessa saivat kulkea rintarinnan uusien Meralco Tranvia-ratikoiden kanssa,jolloin liikenne oli jo ruuhkautumassa ihmismassoineen.
1920-30-luvut toivat yksityisautot ja Autocalesa- ja Autocab-taksit,jolloin liikennekuri ryöstäytyi käsistä latinomaiseen kaaokseen,kiilaukseen sekä torventööttäyskakofoniaan.
1935 Willys Autocab.Juhart 2003
 !900 Tranvia-ratikka.Juhart 2011
EDSA..Epifinio de los Santos Avenue tänään


Manilan  Calesa.Juhart 2001
Tämän päivän Manila muistuttaa ruuhka-aikoina maailman suurinta parkkipaikkaa.
Poliisi pysyy silloin vain näkymättömänä haamuna,kun sitä tarvitaan ja aina näkyvillä kun ei tarvita eli mirienda-ruokapausseilla,jolloin he rahastavat motoristeja oletetuista tai tekemättömistä liikennerikkomuksista. Liikennevalot eivät ole toimineet viimeiset kymmenen vuotta,koska Manilan kaupunki ei ollut maksanut sähkölaskuja vuosiin paikalliselle MERALCO:n sähkölaitokselle.
Liikenteen pysähtyessä 1990-luvulla kuin lopulliseen kuolinjäykkyyteen eli rigor mortisiin kaupungin kapeiden sisäänmenoväylien ja massaruuhkan takia, presidentti Fidel Ramos päätti ryhtyä purkamaan tukkisumaa liikenteen yläjuoksulta eli Magallanesin ja Buendian kaupunkien kohdalta South Super Expresswayllä.

Skyway

                       
20 peson seteli ja Malacanan-presi-
dentinlinna
Hänen tiikeriekonomiapolitiikkansa tähtäsi komean ja pitkän taivastiesillan eli Skywayn rakentamiseen tukkoontuneen vanhan South Super Highwayn ja PNCC:n (Philippine National Construction Co.) rakentaman tullitien ylle.
Projekti lähti käyntiin vauhdilla,muttei valmistunut presidentin vaihtuessa,jolloin Erap Estrada valittiin maanvyörymä-äänin uudeksi saarivaltakunnan hallitsijaksi.
Presidentti Ramosin karjahtava tiikeritalous (Tiger Economy) oli päättynyt kissan naukaisuun ja uusi kansan pelastaja Erap Estrada aloitti Malacananin presidentinlinnassa whiskynaukkailun keskiyönprlamenteissaan.
Erap pisti revanssiksi siltahankkeen jäihin ja silta jäi puolitekoiseksi Bicutanin exitrampille Paranaquessa lähellä pappilan Jussin Mervillen asuinaluetta. Liikenne siten jatkoi mateluaan vanhalla Superhighwayn alatiellä,jota PNCC paikkaili ja tullasi,korottamalla vielä tietullimaksuja,jolloin motoristit ryhtyivät kutsumaan PNCC:tä Philippine National Collection Co.:ksi .
Skywayn piti siis helpottaa 50-luvulla rakennetun South Super Highwayn eli SLEX:n tungosta.

SLEX 70-luvulla ilman tungosta


South Super Highwaystä autoilijat lisäksi vaativat pudottamaan pois Super-sanan kokonaan.
Fidel Ramos eli kansan suussa FDR sekä Mr. Tabaco (kuuluisasta polttamattomasta sikaristaan) pani alulle Metrorailin ratikkalinjan rakentamisen kaupungin itä-länsiakselille Pasay Citun Rotondasta Quezon Cityn Monumentolle. Rata myötäili toista Manilan raskasliikenteistä pääväylää EDSA:a.(Epifanio de los Santos Avenue)
                           


1992 Presidentti Ramos.
Entinen Philippine
Constabularyn
komentajakenraali
Mr.Tabaco.





1995 EDSA





Imelda 50-luvulla




LRT Taft Avenuen yllä
Imelda Marcosin rakennuttama LRT eli Light Trail Transit-ratikkalinja tai maanyläpuolinen junalinja valmistui jo 80-luvulla Paranaquen Baclaranin markkina-alueelta Taft Avenuen yli Avenida Espanjaan Caloocan Cityyn pohjois-eteläakselilla.
Imeldan muut projektit Metro Manilan kuvernöörinä saivat aikaan paljon kritiikkiä 70-luvulla,kuten Philippine Cultural Centerin (PCC) pikaisessa pystyttämisessä Roxas Boulevardin varrelle.Tiukan aikataulun ja ASEA:n maiden tulevan konferenssin takia kymmeniä rakennustyöläisiä kuoli turvatoimien laiminlyönnistä betonivaluun.
PCC
Imelda käski valaa näiden päälle lisää sementtiä ja näin kulttuurikeskuksesta tuli epävirallinen pinoyproletariaatin "Cementerio" eli sementtihautausmaa.
Imelda rakasti kaikkea kaunista sen takia,että kaikki slumminaiset ihailisivat hänen kauneuttaan,jotta unohtaisivat nälkänsä sekä puutteensa.
Kaikista komeimmat puitteet hän rakennutti presidentti Gerald Fordin vierailua varten ja aaltopellitti kaikki hökkelikylät kadulta piiloon Manilan kansainväliseltä lentokentältä Pasayn Rotondaan,maalautamalla peltiaitarivit 70-lukuisilla kukkalogoilla.Täten köyhyys oltiin maalattu pois maisemasta eikä sitä ollut olemassa,kun kukaan ei sitä nähnyt.
Tulosta kutsuttiin Imeldan Potemkinin kulisseiksi.
 Manila Warerfront Shantytown.Juhart 2011


"Ulkolaisella autoilijalla Manilassa pitäisi olla
 vahva filippiinomentaliteetti 
selviytyäkseen paikallisessa liikenteessä."
Jos olet varustettu ja koulutettu länsimaisella liikennekurilla,niin parasta olisi jättää aamulla auto talliin ja hypätä portilla trikeen eli moottoripyörätaksiin ja jatkaa matkaa oikealla taksilla,jonka taksamittari sattuu juuri sopivalla hetkellä olevan rikki ja maksat matkan "Kontratalla" eli sopimustaksalla..Parempi näinkin,kuin oma soolaaminen autojen valtameressä! Näin pääset päämäärään ilman ylöshypännyttä verenpainetta.

                                         
1971.Liikennekurimainos
Manilasta
Perus-Juan auton ratissa on luonteeltaan samanlainen kuin Saudin perus-Abdullah.
Kumpikin muuttuu kekälesilmäiseksi piruksi pelkällä starttiavaimen väännöllä.
Kotona hän voi olla enkelimäinen ja hellä perheenisä,mutta liikenteeseen hän lähtee kuin itsemurhaterroristi Jihadiin.
Perussyynä Juanin skitsofreniassa on lain ja järjestyksen puute tai välinpitämättömyys,päinvastoin kuin kotonaan vaimonsa sisäsiistikouluttamana.
Liikennekuria harvemmin tapaa, lainvartioiden vielä kääntäessä selkänsä siihen asti,kun tulee lounasaika rahastukseen..
Liikennelaki Tsupero-Juanille (Tsupero--Chauffeur---kuljettaja) on vain tarkoitettu sen rikkomista varten.
Pitkä kolonialistinen puolivuosituhat on muovannut Juanin tapalainrikkojaksi.
Amerikkalaisten lopulta suodessa Juanille itsenäisyyden ,hän valitsi omat orjuuttajansa laatimaan kongressiin ja senaattiin itseään kontrolloivia lakeja . Hänen omat uudet isäntänsä olivat brutaalimpia kuin konkistadoorin saapas,jenkkisotilaan maihinnousukenkä tai samuraisotilaan varvaskenkä jo potkuista rupeentuneessa kolonialistisessa perälihassaan.
Vallan symbooleja hänen piti päästä murentamaan vaikka muovisella leikkivasaralla ja kiertämään häntä varten asetettuja kieltotauluja.
Näin hän päätyi käyttäytymään liikenteessäkin.

Kuseminen kielletty tässä!

                                               
Virtsaaminen kielletty
Kieltotaulut,kuten yksisuuntainen katu,virtsaaminen kielletty ja älä tallaa nurmikoita saavat hänet uhallakin ajamaan päin vastaantulevaa liikennettä,pissaamaan kiviharkkoaitaan ja oikaisemaan nurmikon yli kieltotaulun kohdalta.
Tämän hän tekee sen enempää ajattelematta,että miksi,koska teko voisi olla vaikka joku posthypnoottinen tila.
Suurin osa autoilijoista Manilan sekamelskassa ei ole minuuttiakaan käynyt autokoulua,koska ajokortin voi ostaa LTO:n (Land Transportation Office) virkailijalta sopivaan summaan ja ajamatta metriäkään insinööriajoa.
Liikenne se opettaa,nämä kehuvat jokaisen ajaessa väärin opitulla tavalla,mikä nostaa miljoonien väärinajavien  ajovirheet laskemattomaan potenssilukuun.
1976 Manila Metropolitan Police Car Toyota Corolla SR
Jos kotsero-Juan tapaa poliisiauton,minkä ovessa lukee WPD (Western Police District)---New Cops in the Block,hän kääntää sen New Goons in the Block- eli uudet kulman konnat-versioksi.
Lain pitkän käden odotetaan liikennerikkomuksessa pyytävän kämmen auki pientä vastapalvelusta,ehkä sadan peson seteliä ajokortin välissä.
Samoin paikallisessa Day Courtissa eli päiväoikeudessa tuomari voi päästää syytetyn rikkomuksesta puhtain kortein, kun maksaa sovitun pesosumman kontanttina.
Näitä oikeuden mustakaapuisia edustajia filippiinot kutsuvat kaapupukuisiksi konniksi eli Goons in Robes'eiksi...


RATTIDIKTATUURIA LIIKENNEDEMOKRATIASSA
-----------------------------------------------------------------------

 1950-luku.Dewey Blvd.Nykyinen Roxas Blvd Pasayn
 ja Manilan rajapyykillä...Juhart 2010







EDSAn päiväruuhkaa
Bussit,taksit sekä jeepneyt Manilan liikenteessä ovat enimmäkseen vasemmilta kyljiltään lommoilla kuin bataattisäkin kyljet,koska pinoykotsero lähtee kadunsyrjästä baanalle taustapeiliin katsomatta.
Hänhän on se kuuluisa macho King of the Road.
Bussit jaetaan kahteen luokkaan; viralliset LTLFB:n (Land Transportation Licence and Franchise Bureau) bussit seka Colorumit eli lisenssittömät  linjurit.
1990-luvulla ja vielä 2000-luvulla bussikalusto oli vanhaa,käytettyä ja maahan uitettua Kenji-kantaa Tokiosta,Kiotosta,Seoulista sekä Taipeista.Bussien ohjauspyörätkin sattuivat olemaan väärällä puolella ja alkuperäinen bussin 13 reittinumero viittasi  EDSA:lla (Epifanio de los Santos Avenue),että oltiin menossa Kioton keskustaan.
Näitä busseja nähdessään Jussikin autossaan yleensä ryhtyi hoilaamaan vanhaa 60-luvun Sukiyaki-hittibiisiä...."On tyttö Kiotosta...--oooweedoo-oo-ooo--ooh....."


                                        1963 Sukiyaki (Ueo Mutu Arukou).Kyo Samamoto

Oikeanpuolisten rattien kielto pantiin täytäntöön vasta sitten,kun tuhansia oli kuollut ohituskolareissa 1990-luvulla ja sen ansiosta Subicin vapaasatamassa syntyi hyvin voiva autopajateollisuus,missä siirrettiin ratteja vasemmalle puolelle.
Filippiinot ovat kekseliästä kansaa sekä hyvässä että pahassa..

Suuntavilkkujen  käyttö perus-Juanille kääntyessään on väärää visualisointia,koska hän voi muuttaa sekunnin murto-osassa mielensä ja kääntyä vastasuuntaan.Näin hän aina on elämässään tehnyt suunnatessaan eteenpäin veitsenterällä tanssiessaan.
Vain hullut ulkomaalaiset käyttävät vilkkuja ja aiheuttavat vaaratilanteita järkkymättömyydessään.

Jeepneyn vaatimaton
valokeula
Valojen käyttöä Juan harrastaa vain päiväsaikaan silloin,kun orientin aurinko seisoo ylhäällä zenitissä.Valojensa vilkuttamisella hän viestittää vastaantuleville ajaessaan yksisuuntaista katua vastaan,että "Etkö hullu tajua,että MINÄ olen tulossa,kun vilkutan valoja!
"Väistä!"
Illalla lähtiessään toimistonsa parkkitalosta hän havaitsee akkunsa tyhjentyneen,valojen jäätyä päälle.

Juan kuolisi mieluummin rattinsa taakse,jos äänimerkki ei toimisi.
Oikeasti Juanit kyllä kuolevat ratin taakse suurista ylinopeuksista valtateillä ja beerhausista illalla kotiin ajaessaan.
Ajaessaan Juanilla on hyvin paljon muuta näpertelemistä kuin liikenteen seuraamista.Hän näpläilee ajaessaan autostereoita,pelaa ipadillä pasianssia tai soittaa tyttöystävälleen,syö MacDo:n Kiddy Mealiä tai Jollibeen takeway -riisiadoboa,juo polviensa välissä tököttävästä cokismukista pillillä ja tööttäilee hyvän näköisille pimuille..tai availee vieressään istuvan neidon rintsikoiden hakaa.
Juanin kädet ovat yhtä kätevän tarkkoja pikkunäpräyksissä kuin Makati Medical-sairaalan sydänkirurgilla.
Vain kotitöistä hänen kätevät kätensä kieltäytyvät.
Juaneja kuolee enimmiten aamuöisin liikenneonnettomuuden uhreina paluumatkalla kotiin vaimonsa viereen yökerhoista sekä strippiluolista.

 Jeepney Driver--The King of the Road. Juhart 2005.
Jollet ole nähnyt strutseja kuin jostain Australian Outbackin matkaesitteestä,niin Manilan liikenteessä niitä löytyy tuhansia ja vielä autoa ajavina.
Manilalainen strutsi voi kiilata eteesi piukkaan väliin liikennevaloissa halutessaan kiireessään olla ensimmäinen siinä suuressa Le Mansin lähdössä,kun vihreä valo syttyy .
Jos viittoilet ja makaat äänitorven päällä,hän ei näe eikä kuule sinua.
Voit ajaa vaikka vaaleanpunaisella Klim Voroshilov-tankilla ja pistää tykinputken tämän strutsin auton ikkunasta sisään,niin hän ei reagoi mihinkään suuntaan.
Risteyksien yli ajaessaan strutsi katselee suoraan konepellin yli eteensä vilkaisematta sivulle,koskei eilenkään samaan aikaan risteyksetä tullut muita ajoneuvoja.
"Jos en näe sinua---et ole siellä!"
Hän mutisee itsekseen.
Liikennevaloissa kukin strutsi soolailee kuin jalkapallon perässä maalia etsimässä sopivan raon hakemisessa ja tällä tavoin tehdään vähintään kymmenen epävirallista ajokaistaa kahden virallisen sijasta.
Vastaantuleville valoissa ei uhallakaan anneta tietä,jolloin nämä joutuvat koukkailemaan jalkakäytävien kautta.

1980-luvun Makatin Ayala Avenue oli näin tyhjä
Ne autoilijat,joilla on katollaan sirrat eli wangwangit ja vilkkuva valopatteristo, käyttävät laitteitaan etuajo-oikeutensa symbooleina.
Jos luulet,että ohiajava sireeniä vinguttava Santa Rosan pikkukaupungin pormestari Pablo Fernandezille Philippine Sweepstakesin lahjoittama ambulanssi on hälytysajossa...olet täysin väärässä.
Kyydissä ei yleensä ole polille vietävä ja henkihieverissä korahteleva potilas,vaan se pormestari Pablo Fernandez tai kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mickey Marquez menossa treffeille tyttöystävänsä tai jalkavaimonsa luokse..tai sillä on eilisistä gini-istujaisista maha kuralla.
Valtion laitosten,kongressin ja senaatin virkamiehet etusijaisesti käyttävät sirroja sekä valoja valtansa ja mahtinsa näyttämiseksi.
Jos satut nokitusten kapealla ajoväylällä tällaisen huutavan ja valopattereilla häikäisevän Pajeron tai Landcruiserin kanssa..aja ihmeessä vaikka riisivainiolle taikka palmumetsään pois tieltä.
Muuten maksat itsepäisyydelläsi omalla hengelläsi,kun SUV:stä astuu ulos gorillan näköinen ja valkoiseen barong tagalog-paitaan pukeutunut henkivartijajättiläinen ,joka kyyristyy ikkunasi karmille ja osoittaa strutsin ohimoosi magnumpistoolilla.
Hänellä on siis se etu- ja yliajo-oikeus!

Jos satut näkemään ihan oikean ambulanssin hälytysajossa,niin Juanit tukkivat tahallaan sen etenemisen kiusallakin olettaessaan,että siinä taas ajaa yksi valtion porho kasinolle työaikana...
Jos autosi streikkaa moottoritiellä,niin PNCC:n (Philippine National Construction Co.tulliteiden urakoitsija) valtuutettu hinausauto on jo takapuskurissasi kiinni viemään autosi ryöstöhinnasta pois liikenteen tukkimisesta.
Filippiinot ovat oppineet eurooppalaisilta tällaisen hinaustavan etkä voi pistää hanttiin,koska autosi makaa rikkoontuneena yksityisellä tiellä.Autosi hinataan vain PNCC:n omalle korjaamolle tai varastointialueelle,josta oma autoklubisi tai vakuutusyhtiösi saa noutaa sen maksua vastaan.
Kolaritapauksissa henkilötietosi joko poliisin tai PNCC:n kautta on myyty muille vakuutusyhtiöille,jotka kiusaavat sinua joko kotonasi taikka sairaalavuoteessa "No Win--No Fee"-klausuuleilla ja ehdottamalla,että voit peräänajajan vakuutusbonuksista  vaatia korvauksia näkymättömästä selän nyrjähdyksestä.
Tietämättäsi omat vakuutuspremiumimaksusi ovat nousseet seuraavan kuun laskussa.
Tämä on hyvin kuvaavaa "How to be a Millionaire"-peliä vakuutusmafiassa!

Jeepney-maalari.Juhart 2004
Jos taas autosi pysähtyy konevian takia julkisilla kaduilla taikka teillä ,et saa koskaan jättää autoasi tiensyrjään tai kadunreunaan.
Omistajan pitää istua autossa avuntarpeessa.
Yleensä kadunreunoilla kyykkii epämääräinen shortsijalkainen ja kumisandaalinen mekaanikkoarmeija,joka kilpajuoksulla syöksyy avaamaan konepeltiäsi.
Ennen kuin tajuatkaan eräs näistä jo näyttää sinulle kuskin ikkunasta palanutta sytytyspuolaasi ja kertoo vaihtavansa sen tien toispuolisessa korjaamossa uuteen.--"Five hundred pesos ...Sir!"
Kun autosi jälleen strattaa maksettuasi et vielä tiedä,että uusi puolasi on käytetty ja oma hyvä puolasi lähti jälleenmyyntiin.
Vika autossasi saattoi olla vain irronnut akkukaapelin kenkä.

Jos jokapäiväinen liikennesuma harmittaa sinua jo tarpeeksi,niin paikallinen valtion tienrakennushallinto eli DPWH (Department of Public Works and Highways) lisää tukosta betoniporsailla ja väripuomeilla paikkailemassa "Pot Holeja" eli kuoppia asvaltilla,jotka seuraavassa sateessa seilaavat katuojiin.
Tiestöjä tavallisesti aletaan korjaamaan ja paikkailemaan tilivuoden päätöstä ennen,jolloin paikallinen tienhoitoyksikkö saa oikeuden lisätä tulevan vuoden budjettiinsa aimemman tilivuoden korjausbudjettimäärän maksimissaan.

Kaiken tämän hulluuden ja ja sekasorron keskellä Philippine Automobile Association toivottaa televisomainoksessaan strutsikansalleen.."Happy Motoring and drive safely" ja autoilukansa ajaa lähimpään beerhausiin nostamaan San Miguel-olutkolpakkoja toivottamalla "Mag-Happy--Happy --Beer Muna Tayo!".."Hauskaa kaljoittelua"!

 Happy Motoring and Horseplay in flooded Manila.Juhart 2001


FIESTA
-------------
"San Pablon juhlista jalon..."
 Filipino Fiesta. Juhart 2011
Papinpoika oli katselemassa talonsa verannalta,kun kadun vastapuolisella koripallokentällä asuinalueen kadunlakaisijat olivat ripustamassa lyhtytolppien väliin San Miguel Beer-viirejä
Nyt ei oltu valmistautumassa San Miguel-pyhimyksen fiestaan vaan San Pablon,vaikka sanmiguelilaisella tulisi olemaan vahva osaanottonsa virvokejuomapuolella San Miguel Pale Pilsenillä sekä San Miguel Ginebralla..

Molave Avenuen pääkatu jo kiilsi aamuauringossa hopeaisista ja kultaisista konfeteista  kadunpätkän muistuttaessa firman pikkujoulujuhlissa kaatunutta tinapaperilla koristettua joulukuusta.

Molave Park Subdivisionin
sisäänmeno-
juliste
Oltiin siis valmistautumassa Molave Park Subdivisionin suojeluspyhimykselle tarkoitettua fiestaa.
Mervillen barangay (barangay---paikallishallinto) oli lainannut fiestaan valkoisia monoblocmuovituoleja ja asuinalueen portin vieressä toimivalta Joseliton kutsutarvikevuokraamolta oli täysi yksi Ford Fiera-kuorma-autollinen pöytiä purettu betonisen koripallokentän kentän laidalle.


Traditionaalinen filippiiniläinen Bayanihan- eli talkoomentaliteetti oli jäänyt unohduksiin kiireisessä metropolissa,mutta provinsseissa vielä valmisteltiin barrioissa yhteishengellä fiestoja. Molave kyllä sijaitsi suurkaupungin sisäisessä lehmusmetsässä,mitä voitaisiin kutsua maalaismaisemaksi,jonka asukkaat kävivät Makatin liikekeskuksessa töissä pankeissa,lakitoimistoissa,hotelleissa tai yksitysyrittäjinä.
Suurkaupungista muistuttivat vain Manilan kansainväliseltä lentokentältä nousevien jumbojetien suihkumoottorien ujellus ja kauempaa South Super Highwayn liikenteen melu torventööttäyksineen.

Vaimon vanhin sisko,joka asuu residenttipiruna Jussin talossa, oli aina huomautellut papinpojalle naapureiden kyläluutana,että "niillä ja niillä on oma bisness..",tarkoittamalla sitä,että Jussin vaimo ansaitsee petrodollareita Riyadhissa ja ulkomaalainen puti eli valkoinen mies maalailee vain tauluja lanaistudiossaan eikä viitsi edes yrittääkään bisnestä kuin yritteliäät pinoyt. 
Jussi oli vastannut lakonisesti,että merkitseekö sekin bisnestä jos myy rikkaiden talojen kulman sarisarikaupassa kotiapulaisille  laskuun Ligo-sardiinipurkkeja ,Hope-menttolitupakkaa  "by stick" eli yksittäin ja Head and Shoulders-shampoo-minipakkauksia sekä Feather-tampooneja säästöpakkauksissa harkkotiiliseinään aukaistusta reiästä eli .."from the Hole in the Wall.. 
Vaimon sisko poistui paikalta niskojaan nakkaillen..
Jussi oli vielä perään huutanut,että miten sitä filippiinojen naapurikilvassa elellään...."Keep up with dela Cruzes?"..ja eletään koko maanpäällinen dolce vita talolainojen ja luottokorttien makselemisessa.

Mutta nyt fiestan alkua ennen filippiinonaapurusto oli toimessaan.
Huusholleja siivottiin,lakanoita ja pölystä harmaantuneita verhoja pestiin vaidettavaksi talojen takapihojen "dirty kitcheneissä" japanilaisilla pulsaattoripesukoneilla taikka  asuinalueen ulkoalueen shanty townista palkatun pyykkärin eli "lavanderan" nyrkeissä. Vaatteita samoin korjailtiin edellisvuoden fiestasta.
Parsinneulat kiiltelivät 20-wattisten loistelamppujen valossa, perheenäitien korjaillessa tyttöjen juhlamekkoja ja neulomassa lisäkiilaa isännän pitohousujen istuinosaan,edellisen vuoden possunihran jäätyä sulamatta kannikoista.

 Äiti ja tytär
perhoshihaternoissa
. Juhart 2011
Intohimoisen valmistelutyön kruunasi ilonpito koristellulla koripallokentällä ja joka vuosi petraillaan juhlien komeudessa sekä prameudessa,jolloin jokaisella tuli olemaan osansa illan leikeissä.
Koripallokentän laitaan oltiin pystytetty puolikkaasta peltitynnyristä rakennettu varrasgrilli,jota yksi grillimestari sytytteli ja toinen possusheeffi oli voitelemassa paistinöljylla lahdattua sikaa.puupöydän päällä.
Illan halutuimman ruokalajin "Crispy Patan" valmistelut olivat alullaan.. 
Crispy Pata on grillipossua,joka paistetaan hiljaisella tulella,jolloin sian nahka muuttuu rapean ruskeaksi.

 Gifts of God.Juhart 2011.










Fiestapumppu
Fiestan aloittaa Paranaquen kiinalaisen palokunnan messinkipumppu,joka marssii pääkatua pitkin juhlapaikalle ensin, kun käy kääntymässä  jukaristipappisseminaarin kappelin edessä.
Soittokunnan haalistuneen punaiset univormut alkavat jo näyttämään paikallisen Ukay-Ukay-käytettyjen vaatteiden liikkeen ja kirpparimyymälän tarjouslaatikoista poimituilta toistuvan Tide-saippuatangolla tehdyn käsipesun takia..
Jos fiestassa joku utelee,mistä rouva rouva Santiago on ostanut uuden juhlaleningin,niin vastaukseksi saa lakonisen "Juukei...Juukei",mikä vihjailee ulkolaisesta laadusta .
(Ukay-Ukay, lausutaan ukai-ukai ,on yleisin käytettyjen vaatteiden halpamyyntikentju)

Orkesteria käytetään kaikissa barangayn juhlatilaisuuksissa kuten häissä,ristiäisissä,hautajaisissa ja tietenkin palokunnan omissa kukkeloissa.
Bändissä voi soittaa korttelin pandesal-leipuri,parturi (barbero),putkimies (tubero) sekä roskakuski (basurero)..
Messinkitorvien pauhe tulee puhaltimista ulos lujaa ja paatoksella alkuillasta..
Pasuunoiden pauheessa kaatuisivat Intramurosin muuritkin kaukana Pasig-joen varrella,puhumattakaan läheisen Balagbag-elintarvikemarkkinarakennuksen markiisiteltoista.
Symbaalien läiskintä kuurouttaa korvat ja klarinetin kieunta saa talojen räystäsvarpusetkin tirskuttelemaan omia parittelukutsuviserryksiään ruosteenpunaisten peltikattojen ylitse.
Aamukuuteen asti on pumppu soittanut eilisestä iltavesperistä. ja nyt tämän illan vesperistä se jatkaa huomiseen  aamukuuden dianaan saakka pienen illallisen jälkeen crispy patan ja Red Horse-oluen..ehkä parin Fundador-rommipaukunkin innoittamana..

 Fiesta band. Juhart 2011.
Pumpun alkupoljennat ovat militaristisia marssikappaleita,jotka hiljalleen vaihtuvat tempossa ikivihreiksi filippiino-kundimaneiksi eli rakkauslauluiksi pikkupaukkujen rohkaisemina.
Fiestan naiset pöydissä hyräilevät jo Imelda Marcosin lempikappaletta Dahil  sa Iyo (engl, Because of You) ja iltaa pitkin orkesterista syntyy bennygoodmaneja,louisarmstrongeja ja davebrubeckejä virtuoosiesiintyjinä. Joku yleisöstä mikrofoniin tarttunut perheensisä voi vetää Sinatran My Waynkin.

Diana,joka alkaa aamun sarastaessa saa väsyneen messinkisoittokunnan aloittamaan rauhallisimmilla melodioilla.
Aamuseitsemältä orkesteri marssii messuun soittamalla yhtä mittaa puoleen päivään asti kastetilaisuuteen,mihin ollaan koottu kaikki barangayn vastasyntyneet ristittäväksi suojeluspyhimys San Pablon siunauksella.
Näin säästetään perheiden ekstrakustannuksia erillisissä kasteissa papin riksoina,ruoka-ja juomapitoina..ja samoin padren sandaaleissa turvonneita jalkoja.
Kastettavien ja itkevien lasten kirkunta kaikuu vanhan kivikirkon kattoholveista,seurakuntaan hyväksyttyjen lapsijäsenten pannessa hanttiin kylmästä päiden aamupesusta.
Samaan kaiuntaan sekoittuu myös avioliittovalojen sorina ja mumina sekä holvien sokkeloista heränneiden lepakkojen nahkasiipien suhina,,vihaisina kuiskauksina kirkkolaivan katonrajasta.

Iltapäivällä barangayn rikkaimman miehen Don Mario Penyan residenssin edessä pitkä pitopöytä seisoo katettuna,orkesterin vetäessä torvistaan ulos viimeisiä Manilan suosikkihittejä,mitkä torviorkesterin listoilla ovat kolme vuotta perässä aikaansa ja mikä ei haittaa menoa.
Lopulta kellon neljältä alkaa se yleinen fietsa,joka kestää puolen yön yli,jolloin rouvaporukka vetää lapsiaan korvista kotiin suoristellessaan illasta rypistyneitä ukayukaymekkojaan..
Miesporukat ja paikalliset machot jäävät istumaan pöytiin otsaluut vastatusten kerskumaan teoistaan ja kaupoistaan fläkkiintyneen valkoisen pöytäliinan ääreen.
Selvää artikulointia ei erota erilaisten provinssimurteiden kangistuessa kielenkantoihin Fundadorin ja Ginebran puuduttamina. 
Pöydän ääressä valetaan ikuista bisneskaveruutta ,tehdään fantastisia diilejä taskulaskinten näppäimien räpseessä ja kännyköiden nokiasignaalien näyttövaloissa pitkien kitaranstrummauskynsien painalluksilla mahtavin pesoprofiitisaldoin.
Vasta aamun sarastaessa säkkipimeästä orientin yöstä vähän ennen dianamessun alkamista viimeinenkin Juan hoippuu kotiinsa,rouviensa jo kammatessa peseytyneiden lasten kiitävän mustia hiuksia joko saparoille tai otsatukaksi fiestamessuun.

 Old Manila Tenement House children.Juhart 2000.
Kirkon portailla kuuluvat vointeja kysyvät komustakat (komusta ka---como esta) päännyökkäyksin ja kulmakarvan nostoin..
Joku illan istujista voi iskeä silmää kirkon käytävällä kaverilleen edellisillan valloituksesta.
Kirkkosali tuoksuu vahakynttilän liekiltä ja penkkipuunilta.
Neniin kiemurtelee kuivuvan sisälateksin katku,mummojen kamferitippojen sekä vaatekaappien koipallojen vahva aromi.
Papinkaavut kahisevat padrejen suorittaessa messurituaalejaan.,kullattujen suitsukepallojen heiluessa alttaripoikien käsissä..
Kirkkolaivan oikealla puolella istuu joukko Manilassa koulua käyviä ja tirskuvia teinityttöjä ,jotka suutaan käsillä suojaamalla tukahduttavat kikatustaan.
Hienostodonjat näyttävät näille tirskujille jääkylmiä katseita heilutellessaan jalojen neniensä edessä mustapitsisiä viuhkojaan.
Donjien taakse on istuutunut joukko maamiehiä vaimoineen lähibarriosta.
He ovat saapuneet fiestamessuun vuokratulla jeepneyllä.
Näiden sieraimet eivät ole tottuneet Opiumin taikka Chanel viitosen tuoksuun ,vaan yskiskelevät maatyön karhaisemiin kouriinsa vedet silmissä.
Näiden omat vaimonsa käyttävät vain sunnuntaimessussa kylän rohdoskaupasta ostamaansa Johnsonin beibikolinaa (Johnson's Baby Cologne) taikka ruusuvedeltä tuoksahtavaa Enkelin  hengitystä (Angel's Breath).

Kirkko seisoo aamujuhlan keskipisteenä.
Päämessun jälkeen kirkkoväki hajaantuu koripallokentälle,missä uudelleen levitetään vitivalkoisen puhtaita pöytäliinoja pitopöytien päälle vekkejä oikoillen.

Uusi fiestapäivä alkaa ylensyönnillä,mikä on kovaa statusta pinoykulttuurissa kolmin pääaterioin,viisin meriendoin (välipaloin) sekä välipalojen välipaloin...

"Eating and Feasting is the Best Passtime in the Philippines!
"Welcome to the Fiesta Country!"  

PS.Jussin äitikin laski elintason kilon voipaketilla..

MENNÄÄNKÖ JEEPNEYLLÄ?
---------------------------------------
Back home from the market. Juhart 2005.

Raised on Love---kasvatettu rakkaudella
Raised on gruel---kasvatettu vellillä
Raised on saliva--kasvatettu syljellä (haukkumisella)
Raised in sun...negro--kasvatettu auringossa...musta
Näin luki eräässä jeepneykuljettajan istuimen selkänojan tarrassa.
Tämän sloganin tarkoituksena oli kuvata jeepneykuljettajan macholuonnetta.
Hän on kaikkien filippiiniläisten teiden ja katujen kuningas.."The King of the Road".

Jeepney Driver..King of the Road
by Juhart
Jeepneyllä itsellään on jo kansallissymboolinen status,jota kansa joko syvästi rakastaa tai vihaa.
Auto on suurimmalle osalle matkaavista pakon sanelema joukkokuljetusmuoto barriosta metropolikseen,koska muuta joukkoliikennemuotoa kuten bussi- sekä junaliikennettä ei olla kehitetty tarpeen vakavalla mielellä valtion päättäjien temppeleissä.
Jeepney jo yli 70-vuotiaana joutuisi joko romuttamoihin tai laskettaisiin kansainvälisessä keräilyautokategoriassa klassikoksi automuseoihin.

1945 Willys Jeep-kolonna matkalla Manilaa vapauttamaan
Willys-sotajeeppi tunnetaan sotadokumentääreistä.
Se on ollut ratkaisevissa sotateattereissa mukana Tyynenmeren taisteluissa,Normandian maihinnousussa ja Puna-armeijan lend-lease-maasturina Berliinin valloituksessa..
Sitä on sodan jälkeen valmistettu Yhdysvaltojen lisäksi lisenssillä Brasiliassa,Argentiinassa,Intiassa,Israelissa ja Japanissa .
Moniko on kuullut  mumbailaisesta Mahindra-jeepistä, ranskalaisesta Hotchkiss-jeepistä, nipponilaisesta Mitsubishi-jeepistä sekä argentiinalaisesta IKA-Kaiser-Willys-jeepistä tai manilalaisesta Sarao-jeepistä?
V.1946 Suomeenkiin tuotiin koeajettavaksi pari amerikkalaisesta ylijäämävarastosta ostettua sotajeeppiä.
Kovassa traktoripulassa sitä yriteltiin tarjota maanviljelijöille vaihtoehtoa suomihevoselle.
Kokeilu jäikin vain muutaman kappaleen ostoon,koska kotimaista "kauraooppelivaihtoehtoa" katsottiin sittenkin paremmaksi kunnes vasta 50-luvun puolessa välissä tuontilisenssejä vapauteltiin ja maan oma traktoriteollisuus tarjosi lisäksi isännille Valmet 20-mallin eli sen kuuluisan piikkilanka-aidan kiristäjän.
Käytettyjä GMC- ja Chevrolet sotakuormureita kuitenkin ostettiin paljon enemmän maaseudulle tukkiautoiksi ja jopa jonkun osuusmeijerin tonkka-autoksi

Sotajeeppi kyntönäytöksessä 1946.Juhart 1992.

Filippiineillä kenraali Douglas McArthurin luvattua palaavansa saarille "I Shall Return"-lauseella Yhdysvaltojen Tyynenmeren armeijan maihinnousujoukot rantautuivat Leyten lahden poukamassa kenraali itse etunenässä ja silloinen Filippiinien Amerikassa maanpaossa elänyt pienikokoinen ulkoministeri Romulo hänen vierellään.
Filippiinot kyllä vertauskuvallisesti heittivät huulta,että  kenraali McArthur käytti maihinnousussa Romulon kypäräpäätä ponnnahduskivenään ettei hävinnyt umpisukkeloon.
Amerikkalaiset vapauttajat olivat saapuneet maahan ja jättämään v.1946 itsenäistyneelle saarivaltiolle amerikkalaisen elämäntyylin,amerikkalaismaisen ja ehkä parannetun perustuslain,kongressin sekä senaatin...sekä McArthur-jeepin.

1945 Leyte Landing Memorial.
Juhart 2011.
Angelesin lentotukikohdan ja Subic Bayn laivastotukikohdan ylijäämävarastoihin oli jäänyt tuhansia armeijan oliivinvihreitä  ja harmaita laivaston jeeppejä sodan päätyttyä,jolloin vihdoin pommitettu ja japanilaisen  keisarillisen armeijan julistama ns.Manilan  "Open City"  vapautui "aukiolostaan kovien katutaisteluiden jälkeen.
Amerikkalaisten aloittaessa laivaukset poislähtöönsä saarilta Manilan North ja South Harborissa osa mukaanotetuista jeepeistä tiputettiin Tyyneenmereen kuljetusaluksista ylikuormana,aivan kuin rikkaan kuningaskunnan ruotsalaiset tekivät 50-luvun autobuumissa käytettyjen autojen kanssa,työntäessään ne lautoilta ja sillitroolarien kansilta Tukholman saariston Ahdin valtakuntaan.
Amerikkalaisissa Filippiinien tukikohdissa järjestettiin huutokaupat ylijäämävarastojeeppien myymiseksi.
Jenkit eivät halunneet ottaa mukaansa sodan kärsimiä "jalopy-jeeppejä",joita Detroitin General Motorsin ,Kenoshan Studebakerin ,Kalamazoon Checker Cab Companyn  ja Dearbornin Fordin Willow Runin autotehtaat olivat paistaneet koko sodan aikana kymmeniä tuhansia liukunauhoillaan suuressa Franklin Delano Rooseveltin War Effortissa.

1945 Pommitettua Manilaa


WWII Willys Jeep and White Halftrack
Melkein sataprosenttisesti kaikki huutokaupattavat jeepit myytiin kalustoa tarvitseville.Maassa melkein koko kuljetuskalusto oli joko loppuunajettu tai tuhoutunut pommituksissa.
Manila oltiin pommitettu melkein raunioiksi ja kenraali Dwight (Ike) Eisenhowerin käydessään siellä vierailulla v. 1946 oli lausunut,että kaupunki näytti pahemmalta kuin maan tasalle pommitettu Varsova.
Pääkaupungin kadut olivat kranaattikuopilla harhailevien ja sotashokin saaneiden kaupunkilaisten jopa asutettua Intramurosin vallitetun kaupungin kiviset kellarikäytävät.
Jälleenrakennus oli alullaan Marshall-avulla,mikä nykymittapuun mukaan kaikkien sodasta kärsineiden maiden totaalisaldolla oli vain miljardien murto-osa,mitä nykyään nykyään EU-valtiot syytävät köyhien diktatuurimaiden ja diktaattorien tukemiseen.
Sanotaankin,että rikkaiden maiden köyhät tukevat välillisesti köyhien diktatuurimaiden rikkaita.

Filippiinit eivät vielä olleet päässeet nauttimaan diktatuurista ja Martial-sotatilalaeista.He saivat odotella uutta iettään vuoteen 1965. Kongressimies Marcoshan astui poliittiselle näyttämölle vasta 50-luvun alussa ja hänellä oli silloin kova hinku rikastuttaa itseään Bureau of Customsin eli tulliviraston tarkastajana,pannessaan liiveihinsä tullibakshiiseja.Näillä varoilla hänen onnistui kampanjoida itsensä kongressiin.

Jeepit taas antoivat mahdollisuuden sodanjälkeisessä maassa idearikkaille pikkuyrittäjille kehitellä reittiliikennettä barrioihin,kyliin ja kaupunkeihin alustavaksi joukkoliikenneratkaisuksi.
Modifioitu jeeppi ristittiin jeepneyksi,mikä sanayhdistelmänä tulee jeepistä ja jitneystä.
Jitney oli 20-luvun joukkoliikennebussi,jonka takaosaan oltiin heitetty pituussuuntaan kaksi penkkiä.
Jitney taas oli kehitelty vuosisadan alun ensimmäisistä avonaisista turistibusseista eli charabanceista.
Ranskankielinen char-a-banc tarkoittaakin hevosvetoista vaunua,missä on kaksi penkkiä matkustajaosaston molemmilla puolilla. Pidemmissä ottomoottorilla varustetuissa versioissa istuimet oltiin sijoitettu peräkkäin kuin omnibussissa.


Charabanc--Punch cartoon August 1920.
Jeepneyllä oli kyllä edeltäjänsä filippiinoponin vetämässä calesassa ja Manilan autoistumisen myötä kaupungin kaduilta voi ottaa Autocalesan ja Autocabin jo 30-luvulla.Autocabit olivat oudon näköisiä vahän senaikaisten Checker Cabin tapaisia rumiluksia eli 1934-mallisia Willys-takseja ja 1933-mallisia American Austin Bantam-töpöhäntätakseja.Näiden isompina bussiversioina käytettiin 30-lukuisia lankkukylkisiä ja avoikkunaisia Chevroletteja ja Dodgeja.



 Taga Willys Autocab.Juhart 2003

 American Austin Bantam BMC
Autocalesa.
Juhart 2003
Willys-sotajeepin filippiinokuljettajat eli kotserot ottivat omakseen.
Sen 80-tuumainen akseliväli,varttitonnin kantavuus,neliveto ja sitkeä Hurricane-nelosmoottori sopivat oivallisesti silloisille kranaattikuoppaisille kaduille ja tulvasateisille barrioraiteille.
Sen sisään sai ahdettua kahdeksasta kymmeneen kappaletta pienikokoista filippiinomatkustajaa.
Maasturina sillä pystyi kyntämään täydessä matkustajalastissa riisivainioiden mutakenttäteitä ja ylittämään tulvineita jokia.
Suorilla tienpätkillä se saavutti jopa 80 kph:n huippuvauhdin,jolloin hiestyneet matkustajat pääsivät kuivattamaan nahkojaan tuulenvireessä.
Kenraali Marshall olikin kehunut sotajeepin olleen parhaan Amerikan lahjan filippiinokansalle.

 "Filippiinokansa" kollektiivisanana on kaikunut poliittisten päättäjien huulilta lupauksista kuuroutuneen kansan korviin.
Presidentti Ferdinand Marcosin hallituskautena Japanin Manilan juuri akredytoitu suurlähettiläs piti kiitospuheen presidenttipariskunnalle suurlähetystössä.
Suurlähettiläs oli palvellut Manilassa aiemminkin japanilaisen keisarillisen armeijan tiedusteluupseerina ja oletettavasti reservin majuri Ferdie Marcosilla oli ollut jotain vispilänkauppaa tämän kanssa interimhallinnon aikana.
Presidenttiparin valta ja rikkaus oli 70-luvulla kiivennyt miljardeihin dollareihin Philippine Inc.-firman johdossa. New Yorkin 5th Avenuen Penthousien,miljoonavillojen,kaapattujen oppositiopoliitikkojen firmojen osake-enemmistöin sekä oletetuin kenraali Yamashitan kultaharkkoaartein jne.
Suurlähettiläs kiitti presidenttiparia:
"Firipino peopre ale vely rocky...,(lucky)
They have a Plesident who robs you....(loves you)
and a filst Raidy who robs you even mole..!"

 The Conjucal Dicatatorship
 of  Ferninand
 and Imelda Marcos by
Primitivo Mijares.
Sodan päätyttyä parin ensimmäisen vapautusviikon voitonhuumassa manilalaisilla pikkupojilla oli tapana norkoilla jenkkisotilaiden oliivinvihreiden lahkeiden perässä.
G.I. Joella oli paljon hyvää tarjottavanaan kuten Wrigley-pukkaa,Babe Ruth- sekä Hersey-suklaata,K-annos-säilykepurkkeja,Budweiserin kaljaa,Lucky Strike- ja Chesterfield.savukkeita sekä jenkkisarjakuvalehtiä.
Joe suhautteli iltalomillen eli libertylleen Willys-jeepillään vieressään aina hehkeä filipina-pompomtyttö
Naisasialiike oli jo vapauttanut pompomtytöt kurjuuden kahleista jenkkisotilaiden muodossa vuonna 1945 ja harmaakylkisten Yhdysvaltojen laivaston kuljetusalusten vieressä Manilan South Harborin laiturilla valettiin avioliittovaloja.."Till Pier Us Part.."
Näiden valojen ja lupausten takana seisoi McArthur-jeeppi yhtä ylväänä kuin kondomi vapautussymboolina.


Ennen jenkkisotilaiden saapumista Manilaan japanilaiset olivat pakko-ottaneet itselleen filippiinonaisia jalkavaimoikseen ja useat päätyivät jopa Nipponin saarelle seksiorjiksi.Näitä ikäviä ihmiskohtaloita kutsuttiin nimellä Comfort Women.

McArthur-jeeppi saikin sellaisen suosion,ettei yksikään sodanjälkeinen hallitus, presidentti saatika kuninkaan miehet pystyneet kitkemään sitä pois saarivaltakunnan teiltä sekä kaduilta..
Valtakunnan lempilapsen tappamisessa ei kenelläkään ole ollut poliittista tahtoa
Entinen maan presidentti Joseph "Erap" Estrada  vaalikampanjansa mottona käytti lausetta "Jeep ni Erap" eli Erapin jeeppi. 
Erap-nimi on käännesana Paresta eli kaverista.

Joseph "Erap" Estrada in Pentagon.Juhart 2011

JEEPNEY QUO VADIS?
---------------------------------
Jeepney R.I.P. Juhart 2005

Rambler Jeepney.Juhart 2003
 Tailgater.Juhart 2004.
Jeepneylle on tehty monta muistokirjoitusta pitkän uransa aikana jo ennen kuolemaansa ja kulkee sitkeästi savuttaen Isuzu-dieselillään päristämällä eteenpäin yhä tänä päivänä..
Jeepneyn perusidea-ja muoto ei ole muuttunut paljoakaan 60 vuoden aikana.
Se on vain pidentynyt "töpöhäntäjeepneystä" flashgordonimaiseksi avaruussukkulaksi ja kaupunkien itsepäiseksi sukkulabussiksi,joka ei välitä muista tiellä liikkujista,vaan ajaa sivuilleen katsomatta  mm. reittiä Paco-Taft-Pier tai Pasay Rotonda-Sucat-Alabang (Kanaan).
Kanaan merkitsee oikeanpuolista huoltotietä South Luzon Expresswaylla ja Kaliwa taas  vasenta.

The Philippine Star-päivälehden  viime vuonna edesmennyt päätoimittaja Max Soliven oli kirjoittanut enteilevän muistokirjoituksen jeepneylle vuonna 1997 (Max poistui jeepneyden tieltä ennen aikojaan):

"Nykypäivän ongelmana ei ole turvavöiden pakollistaminen,vaan parempien bussien ja muiden joukkoliikennevälineiden saaminen.
Otetaan esimerkiksi pöydälle se jeepney!
Miksi liikenne-eksperttien pitää hypätä pystyyn joistain turvavyöpakosta,liikkuvien romutarhanäytteiden vaatiessa modernisointia!?
Tämä epätaloudellinen ja saastuttava dieselhirviö sekä mitä vanhanaikaisin kuljetusmuoto keksittiin vuonna 1945 armeijan ylijäämävarastojeepeistä,joista pikkuverstaat valmistivat jitneytä.
Sitä ei ola paranneltu viiteenkymmeneen vuoteen,pikemminkin modifioitu pitemmäksi ja virtaviivaisemmaksi lisätyllä kromipaljoudella.


1944 Kenraali MacArthur jeepissä
Leyten maihinnousun aikana


Pohjaltaan se silti on se vanha McArthur-jeeppi..se loppuunkulunut hirviö,joka tukkii kadut ja muut liikenneväylät.
Jotenkin omituisella tavalla hallitukset toisensa jälkeen ovat puolustaneet jeepneytä ja sen machokuljettajaa,joka luulee itse olevansa tieliikennelaki---King of the Road.
Kun kävin koulua pikkupoikana kuljin jeepneyllä.
Nyt seniorikansalaisena näen niiden rullaavan tai paremminkin köhivän eteenpäin.
Emmekö koskaan osaisi antaa tietä kehitykselle?
Sitten ne 10-15-vuotta vanhat korealaiset sekä japanilaiset uitetut romubussit,monen vielä pitäessä kyljissään alkuperäisiä japanilaisia ja korealaisia kenjimainoksia sekä reittinumeroita!
Nämä maahan uitettut romispakolaiset natisten,köhisten ja piereskellen dieselsavupilviä ilmaan rynnivät lemansimaisesti kilpaa pysäkeille tähtäimenään kuka ensiksi saisi plokattua matkustajat pysäkiltä.
Ja meillä ajetaan turvavyöpakkoa jopa busseihin!
Ehkä minun kellastuneet sekä aina epäilevät aivoni vielä kommentoisivat,että jollain poliitikolla on käsi turvavyövalmistajan taskussa.
Piru vieköön---nyt olisi aika kasvaa ulos polvihousuista ja tulla järkiinsä!
Turvavyöt----tikulla silmään... ja eiköhän olisi parasta saada uusia busseja ja kuopata ikuisesti jeepneyt!

Manila jeepney
Sotajeeppi näytti julman kylmältä ja kulmikkaalta työkoneelta.
Se oli käytännöllinen,mutta siitä ei hehkunut mitään tunnetta.
Filippiinonurkka-artistien kädet alkoivat vapista päästääkseen pensselöimään sen kylkiä ja kulmia.
Filippinotaiteilijahan pelkää tyhjiä tiloja yhtä paljon kuin korttelinsa syntyvyydensäännöstelyklinikkaa.
Tilanpuutteen takia hän on oppinut kotonaankin käyttämään hyödyksi kaiken tyhjän tilan.
Jeepin takalokasuojat hän muotoili pitkiksi ja munanmuotoisiksi.
Muna on filippiinoille jo pakana-ajoista merkinnyt elämän jatkuvuutta ja uudistumista
Kaikki disainimateriaali jeeppiin saatiin kaduilta sekä autoverstaiden takapihoillta 
Vanhoista sotaromuista vietiin puskurit ja kromiset kylkikeihäät sekä ne kymmenet peilit konepellin päälle.
Jos tarvittiin maahantuotua tavaraa,tehtiin vaihtokauppaa jenkkisotilaiden kanssa.

Sarao jeepney
Jeepneyn suunnittelijoilla ei ollut mitään piirustuksia eikä sepiakopioita luomuksistaan..
Tyylit ja koristelut tulivat hihasta.
Jeepneyn avoimesta takasisäänkäynnistä heitettiin pari penkkiä sisään matkustajamukavuudeksi,katon tullessa sotakuormurin lavapressukatteesta,koska pelti oli vielä kortilla..
Aluksi aristellen pinoymaalari alkoi sutia emalimaalia auton kylkeen ja lopulta rohkaistuna  teki lopputuloksen,jonka jokainen tyhjä paikka taikka kulma oli maalattu täyteen animistisia koristeita ja kuvioita.
Nykyajan jeepney eroaa alkusarjan töpöhäntäjeepeistä paljon,ei pelkästään kooltaan ja taidemateriaaleiltaan.
Nykyjeepneytaide on tietokoneohjattua digitaalista grafiikkatarrataidetta ja ajoneuvot muistuttavat mobiilimainostauluilta,joissa reklamoidaan kaikkea amerikkalaisten Jockey-alushousujen ja Coca-Colan välillä.

At the Carwash
Juhart 2005

Alkujeepneyssä yhdistyivät monet taidemuodot,kuten rokokoo,barokki,pop,dadaismi,kubismi,rakennustaide,mobiilikollaasi,graffitti,folktaide,pinoytaide,
kansantaide,proletariaatin realismitaide ja filippiinojen "masataide"(masa-kansa,väenpaljous)
Kaikki koristeet eli tagaloksi borloloyt lisäsivät mobiilitaidekollaashia kromisin hevosin konepeiton päällä,tappelevin kromisin kukoin etupuskurin päällä ja monen metrin pituisin vappuhuiskuantennein.
Yleensä kotieläinaiheet kromituotteissa olivat valta-aiheina,mutta calesahevonen oli suosituin.
Niitä varallisuuden mukaan ruuvailtiin konepeiton kromiputkisen aitauksen sisään laitumelle voiman ja nopeuden symbooleina.

TERVEISIÄ MARKUS-SEDÄLTÄ!
--------------------------------------------
"Politiikka tekee outoja petikavereita."
John S. Bassett
 Marcosin kommentti uudesta Corazon
Aquinon presidenttiydestä 1.4.1986.

Vanhemmat Marcosin diktatuurihallinnon kokeneet muistelevat aktiivisen unohtamisensa nostalgiassaan kuinka silloin maassa oli laki ja järjestys ja rikollisuuskin melkein nollassa.
Samanlaista nostalgiamuistelua harrastavat pesunkestävät vanhat kommunistit Venäjällä.
Nykyinen demokratia ja vapaus on tehnyt filippiinoista liian valveutuneita oikeuksistaan ja kansalaiskuri on laskenut punaiselle...nämä valittavat nähdessään televisioiltauutisissa monenmoisia mielenosoituksia poliitikkojen korruption sekä kondomien vapauttamisen väliltä.

Pappilan Jussi oli seuraillut Filippiinien poliittista valtapeliä Marcosin,Aquinon,FVR:n,Erapin,Glorian ja nyt Coryn pojan Nonoy Aquinon hallituskausilla.
Yhteisinä tekijöinä presidenttien Sona-puheissa (Sona--State of Nation Adress eli vuotuinen valtion tilanteen selostus) on ollut se,että kaikki maan epäoikeudet ja puutteet ovat edellisten hallitusten aikaan saamia.
Jokaisella hallintokaudella poliitikot ovat kiemurrelleet korruptiokyinä valtion pesopesässä eikä mikään ole uutta auvoimina saloina (Open Secret) valtiopatruunoiden itsensä kehumisessa sekä rikastuttamisessa.
Heidän sipulinkuoren ohuet nahkansa eivät koskaan ole kestäneet kritiikkiä, yhden ja toisen alituisesti taistellessa paikallisoikeuksissa häväistyssytteistä.
Vaalitkin pohjautuvat ehdokkaiden imagoon ja suosioon eikä itse poliittiseen vakaumukseen tai areenaan,minkä takana pitäisi seistä puhtaassa barong tagalog-juhlapaidassa.valtion sinipohjainen ja keltatähtinen medaljonkinappi kauluksessa.
Harvalla ehdokkaalla on taskussaan mitään suunnitelmaa maan olojen parantamiseksi vedotessaan omaan biodatalistaansa sekä vanhaan poliittisesti geneettiseen valtasukuunsa.
Oman edun ajaminen kävelee pitkällä maan etujen edellä.
Eräs vanha traditionaalinen poliitikko eli trapo (trapo myös merkitsee likaista pesurättiä) sodan jälkeen presidentti Quirinon hallituskaudella olikin vastannut erään reportterin kyseltyä,miksi hän ajaa ensimmäisenä Pork Barrelliään eli valtion jakamaa budjettirahoja vaalipiirilleen sekä itselleen.,että.:.
--"That is what we are in Power for eli siksi me pysymme vallassa.."
Minimaalinen osa valtion lahjoittamasta possunlihasta (Pork Barrel) menee silmänlumeeksi kongressimiehen tai senaattorin vaalipirin kotikaupungin taikka provinssin jonkun pienen tienpätkän asvaltoimiseen,bussikatoksen pysyttämiseen taikka koripallokentän betonoimiseen ja nekin poliitikon oman residenssin näköetäisyydellä..Loput liksoista jakaantuu urakoitsijoiden voitelemiseen ja oman hyvän elämänsä parantamiseen..Urakoitsija puolestaan pissaa poliitikkoa silmään ala-arvoiselaa materiaalilla,jolloin kokonainen poliittisen luonnon ruokaketju umpeutuu päätekäyttäjien kaihisten silmien ja hampaattomien suiden edessä.
Terveydehuoltoon sekä koulujen rakentamiseen ei löydy varoja eikä köyhällä terveysministeriöllä sekä kasvatusministeriöllä  ole budjetissaan varoja,koska byrokratian rattaissa budjetit jakaantuvat rakentajien,materiaalitoimittajien ja satojen alikomissaarien taskuun.
Vastineeksi rahoilleen koulut avaavat ovensa ilman pulpetteja ja saavat oppivuoden alkaessa makulatuuripaperisia oppikirjoja,joidenka englanninkieli on kaukaa opittua kapulakieltä virheineen.
Sairaalat sekä paikallisklinikat samoin ostavat kalliita lääkkeitä tai sitten geneerisiä ja väärennettyjä vastineita..Tarjolla olevat kipulääkkeetkin äkkiä kyhätyissä vaneriklinikoiden apteekeissa voivat olla vain kalkkitabletteja..
Opettajien palkat viivästyvät kuukausikaupalla paikallispolitiikkojen pistettyä määrärahat taskuunsa omiin lempiprojekteihinsa ja köyhille sairaille ei anneta vuodepaikkoja ennen kuin joku varakas sukulainen tarjoaa sisäänkirjoitusmaksun..Yleensä potilaat kuolevat abakamatoilleen sairaalan käytävillä.
.No Credit..No Bed..In Cash we Trust  lukee klinikan vastaanottopöydän edustassa..

Moni filippiino on kysäissyt papinpojalta mikä politiikan hahmo on häneen vaikuttanut syvemmin.
Elettiin silloin Fidel Ramosin hallintokautta ja pinoyt odottivat Jussin edes pikkaisen kehuvan istuvaa presidenttiä,koska tämä entinen Marcosin ajan Philippine Constabularyn eli poliisivoimien ylipäällikkökenraalina oli uskaltautunut hyppäämään opposition leiriin ja vastustamaan diktatuuria..
Ramosin tiedettiin vaihtaneen silloisen puolustusministeri Juan Ponce Enrilen kanssa leiriä henkensä uhalla, ,koska tulevaisuudessa EDSA:n laukauksemattoman ruusuvallankumouksen jälkeen olisivat joutuneet syytteeseen ihmisoikeusrikoksista.
Tänä päivänä Ramosta kunnioitetaan vanhempana ja viisaana valtiomiehenä ja Enrile istuu puolikalkkeutuneena senaatissa,antamatta sijaa nuoremmille ehdokkaille.
Jussi oli eräillä Suomen itsenäisyyspäiväjuhlilla suurlähettilään vastaanotossa tavannut Ramosin,joka kulki sikari kädesä kättelemässä Nokian ja Wärtsilän johtajia.
Jussista tämä kääpiökenraali ei näyttänyt kokolattian päällä puolitoistametrisenä kovinkaan merkittävältä.
Ramosin Taivastieprojekti oli silloin jäänyt siintämään liikennnesmogin ylle betonipilareiksi ja hänen tiikeritaloutensa pienentyneet kissataloudeksi ja ulkolaisten sijoittajien Promisory Noteiksi eli paperilupauksiksi entisen presidentin siannahkasalkkuun.
Plussapointtina Ramosilla oli pääsytutkinto Westpointista.
Pappilan Jussi oli ehdottanut pinoykyselijöille Ferdinand Marcosia,jolloin ystäväpiiri kaikkosi ympäriltä.
Jussi ei ole koskaan tykännyt utelijoista. 

Ramos in Pentagon.Juhart 2011
Jussin dela Cruz-suvussa vaimon äidin siskonpoika Rodolfo Biazon eli Uncle Rudy on melkein kaksimetrinen kenraali ja entinen maihinnousujoukkojen komentaja sekä Filippiinien puolustusvoimien komentaja.
Uncle Rudylla on vielä tänäänkin singlattu vaikkakin harmaantunut mariinitukka.
Hänkin päätyi soilasuransa päätteeksi päiväpoliitikoksi,kongressimieheksi ja senaattoriksi.
Pinoypoliitikassa ei ole harvinaista,että eläkkeelle siirtyneille kenraaleille tarjotaan valtion pehmeimpiä tuoleja palveluksistaan isänmaan puolesta tai he kampanjoivat sekä kamppaavat itsensä hallintolaitoksen ylä-ja alahuoneisiin.
Hänkään kuten FVR(Fidel Valdez Ramos) eivät kuole kenraalipoliitikkoina kuin maihinnousukengät jaloissa.
Ramosin suurin virhe aasialaisessa poliitikassa oli Kiinan tiikeritalouden matkiminen makrokoossa.

1965 1st ltn Rodolfo Biazon in Taal volcano eruption
Uncle Rudy samoin oli saanut West Pointin sotilaallisen koulutuksen Yhdysvalloissa kuten FVR ja hän nykyään jatkaa pitkän senaattoriuransa jälkeen kongressin kymmenissä eri valtuuskunnissa.
Päästyään kadetiksi PMA:han (Philippine Military Academy) Baguio Cityssä v. 1957 Jussin vaimon perhe auttoi häntä taloudellisesti .
Rodolfon äiti oli pyykkäri Manilan Pasay Cityssä.
Uncle Rudy
Papinpojan vaimon isä Antero dela Cruz ansaitsi elantonsa omistamallaan Gabrera Drugs Store-apteekilla Baguio Cityn Session Roadilla ja joka päivä kadettikoulun palvelusten jälkeen Rodolfo kävi syömässä heidän kotonaan militaarisen ja robottimaisin pöytätavoin.
Antero lisäksi antoi Rodolfolle taskurahaa tarpeiden,kuten tupakan ostamiseksi John Haysin tukikohdan PX:n komissaarikaupasta (Postal Exchange) koska kadetin äidillä ei ollut sellaisiin luksuksiin varoja Manilan Pasay Cityssä..
Antero kuolinvuoteellaan Jussin talossa v.1994 oli lausunut viimeiset sanansa osoitettuna kenraali Rodofo Biazonille..."Putang Ina Mo...Son of the Bitch!"!
Rodolfo ei koskaan maksanut takaisin filippiinomaista ja odotettua kiitollisuuden velkaansa eli Utang na Loobia..

Biazonia pidetään vielä nykyäänkin maan vähiten korruptoituna senaattorina.

KORPRAALI KUROSHI NAKAMURON KIRJE SAKURALLE

Kertomus pohjautuu v.1941 joulukuun japanilaislaismaihinnousun aikaan Filippiineille Lingayenin lahdella.. 

Jesus left behind by Japanese invaders. Juhart 2011.

Korpraali Kuroshi Nakamuro kaatui Bataanin niemimaan taisteluissa amerikkalaisen tarkk'ampujan luodista tammikuun 11. päivänä 1942.
Hänen taskustaan löytyi kirje vaimolleen Kyotoon.
Kirjeessä luki:

"Rakas Sakura,
Minut siirrettiin jalkaväkikomppaniaan ja etulinjaan,koska olin käynyt pyytämässä anteeksi eräältä padrelta miestemme pahoinpitelystä.
Elämäni on vain kaikkivaltiaan ja Neitsyt Maarian käsissä.

Rantautuessamme Viganin kaupungin reuna-alueen palmurantaan kuuluin Numero Yhden propagandaryhmään.
Joku huusi minulle amerikkalaisia matkimalla:
--Wakey,wakey...me ollaan pian rannassa!
Rullasin huopani ja pistin sen sivuun pelastusliivieni kanssa,joka palveli tyynynäni...ja kiiruhdin ulos kannelle.

Luzonin saari oli vihreä---niin kauniin vihreä,että melkein itkunparkaus pääsi huuliltani.
Kirkas kobaltinsininen taivas levittäytyi takana hallitsevan vuorijonon ylle.
 Vigan shoreline today.Bantay Abot
and Paraiso de Juan
(Juanin paratiisi)
Vuoria näkyi niin paljon,että ne näyttivät olevan pinossa toistensa päällä.
Rantakaistaleella pilkuttivat nipamökit palmulehtoja.
Meri oli syvänsininen,melkein kuin sulatettu jadekivi...ja täysin tyyni.

Silmänkantamattomiin maisema maalautui paletilla esiin kaikissa pääväreissä.
Rantaviiva oli ehkä parintuhannen metrin päässä,mutta silti niin lähellä,että olisimme mielestämme voineet onnellisina uida sinne.
Me Japanissa olemme tottuneet toisenlaiseen maisemaan,vesiväreillä sekoitettuun sumuun,mikä eroaa niin paljon Luzonin kirkkaasta öljymaalauksesta monivihreänä ja rehevänä,että päästä oikein huippasi.

Go-Kanosho,Higo Province
 by Ando Hiroshihe


Olimme niin paljoin maiseman lumoissa,että unohdimme olevamme vihollisalueella.
Mutta katseltuani tarkemmin rantakaistaletta näin lentokoneen hahmon liukumassa vuorten ylitse.

Sitten yhtäkkiä laivamme ilmatorjuntatykit ja -kiväärit repivät korvissa tulellaan.
Valojuova-aammukset muodostivat kobaltinsiniselle taivaalle purppuranpunaisia kaaria.
Kauempana näkyi toinen lentokone melkein maata viistäen levittämässä kuolettavaa tulta rantautuviin joukkoihin.





 Banzai

 Luzon landing map
Toisesta aluksestamme avattiin ilmatorjuntatuli taivaalle.
Kaiken tämän konetulituksen välistä kuului hajanaisia kiväärinlaukauksia.
Vihollisen lentokoneet eivät näyttäneet tulleen etelään Lingayenin lahtea kohti suuntaavan saattueen takia ,vaan keskittyivät rantautuviin joukkoihin rantaviivan läheisyydessä.
Punaisten nauhojen lailla valojuova-ammukset piirsivät taivasta viholliskoneisiin tähdäten.
Koneet lopulta kääntyivät pois lähestymästä saattuetta.
Kaiken loputtua yhtäkkiä taistelu oli ohi.
Joku huusi kannelta taivaalle:
--Tätä kai pyysitte?

Viholliskoneiden häivyttyä vuorijonon taakse maisemassa näkyi vain kirkas ja viaton aamutaivas.

Nyt istun etulinjan poterossa.
Voin haistaa amerikkalaisen tupakan ja kahvin.
Kapteeni Kikamura,komppanian päällikkö kävi juuri juoksuhaudassa käskemässä kaikkia sitomaan kenttälakin alle banderollinauhan,missä luki Tora,tora.
Panimme bajonetit kiväärinpiippuihin.
Kapteeni kaatoi jokaisen kenttäpullon korkkiin sake-riisiviinaa.
Vieressäni ensimmäisen luokan sotamies,paras kaverini Hirohisha-san vapisee malariasta.
Hyökkäys alkaa viiden minuutin päästä...
Näen silmissäni sinun kirsikanpunaiset huulesi...kuulen kimonosi kahinan.
Sayonara Sakurani.
Nousevassa auringossa tulen näkemään sinut.
Kuroshi.

Kimono girl by George Breitner

Philippines Military Academy cadets at John
Hay Camp parade grounds.
Juhart 2001
CABRERAN ROHDOSKAUPPA JA MARYKNOLLIN KONVENTIN JAPANILAISVIERAAT

Puolifiktio pappilan Jussin vaimon vanhemmista,japanilaisten maihinnoususta ja korpraali Nakamurosta.

Viikonloppuisin Antero dela Cruz pukeutui parhaimpiinsa,uuteen kaksiriviseen valkoiseen "honeysuckle"-pellavapukuun  ja valkoiseen panamahattuun.
Puvun hän oli teettänyt Carino Streetin kiinalaisella räätälillä Oliver Golla lähellä La Plaza-elokuvateatteria..
Puku oli maksanut melko paljon,mutta farmaseutilla oli poikamiehenä säästynyt varaa kunnon puvun ostoon.
Ei hän omasta mielestään ollut mikään Dandy Andy eli keikari,vaan korvasi tällä tavoin lapsuutensa puutteen.
Alakoulunkin hän oli käynyt Laoagissa ilman kenkiä ja vasta Baguioon muutettuaan hän sai käytetyn kenkäparin Efren-papaltaan.Ei hän tosin ihan kengittä ollut kulkenut Session Roadia ylös ja alas ja käynyt Pyhän Patrickin kirkossa sunnuntaimessussa,jos lasketaan ilocanolaiset puupohjaiset sandaalit eli bakyat jalkineiksi. Niitä igorot-intiaanien tekeminä sai Baguion kauppatorilta halvalla.
Anteron kenkäkoko oli kylläkin pieni amerikkalainen numero 5 (eurooppalainen 35) ja tavallisesti hän joutui hankkimaan jalkineparinsa lastenosastoilta.

 Igorot-indion Flintsones-skootteri
Pyhäparhaissaan hän kävi sunnuntaisin messun jälkeen istumassa Camp John Hayn kadettikoulun paraatikenttää reunustavassa puistossa kuuntelemassa sotilasmessinkiorkesterin puhaltamia militaristisia sointuja gazebo-soittolavalla baguiomäntyjen katveessa.
Mäntyjen latvat melkein koskettivat matalalla harsomaisia cumuluspilviä, kaupungin sijaitsessa 1.5 km:n korkeudessa merenpinnasta.

Eräänä sunnuntaina istuessaan puistonpenkillä Antero jäi seuraamaan kahden nuoren ilocananeidon kävelyä ohitseen.
Kummatkin neidot suojasivat hipiäänsä värikkäillä parasoleilla auringonsäteiltä,koska naismuodissa oli statusta kasvojen kiinalainen kalpeus. Naisparin sysimustat ja kiiltävät hiukset oltiin koottu niskaan capiz-simpukoista tehdyillä kammoilla ja ohimoilta laskeutuvat espanjalaiset hiuskiehkurat olivat käherretty korkeille igorotindionaisten poskikulmille.Molemmat neidot polttivat igorotsigariljoja palava pää suun sisässä paikallisen tavan mukaan,mitä kaupungin hienostorouvat katsoivat tahdittomana ja vulgaarina alaluokan tapana.
Anteroon se ei vaikuttanut paheelliselta istuessaan itsekin palava Lucky Strike-savuke suussaan.

Catalina.Igorot cigar lady.
Juhart 2000.
Toisen solakan tytön kasvot ja keinuva lantioita heiluttava kävelytyyli miellyttivät Anteroa neitosen hymyillessä hänelle vienosti ohkulkiessaan.Suorselkäisen ja keinuvan kävelytyylinsä igorotnaiset olivat saaneet kannellessaan toriostoksiaan ja pyykkikorejaan päidensä päällä.
Antero kuitenkin unohti koko tapaamisen,mentyään sotilasakatemian kanttiiniin syömään maukkaan hotdogin kahdeksam unssin Coca-Cola-pullollinen kyytipoikana.Hän oli saanut ilmaiseksi kulkupassin sotilasalueelle ja amerikkalaieen post exchangen komissaarikanttiiniin Efren-papan Oscar-veljeltä,joka palveli Camp Hayssä koulutuskersanttina.
Myöhemmin sodan jälkeen Oscar palveli Japanissa Okinawan amerikkalaisessa lentotukikohdassa..
Mutta nyt sodanuhasta ei ollut tietoakaan Filippiinien saarilla,vaikka japanilaiset olivat jo valloittaneet Kiinan Mantsurian eikä kukaan uskonut Japanin hyökkäävään amerikkalaisille Filippiineille.
 Camp John Hay 1940

Eräänä vuoden 1934 elokuun aamuna Antero oli sulkemassa Carino-kadun puutalonsa etuovea.
Astuessaan kadulle hän oli törmätä alumiinista pyykkivatia päänsä päällä kantavaan neitoon,joka oli pukeutunut kukalliseen dusteriin eli tyypilliseen perheenäidin työmekkoon..
Yllätyksekseen pyykkäri oli sama neitonen,joka oli hymyillyt hänelle Camp Hayn puistokäytävällä.
Nyt rohkaistuna Antero esitteli itsensä ja neitonen kertoi nimensä olevan Catalina Rosita L. Fransisco,L-kirjaimen tullessa äitinsä Legarda-sukunimestä..

Dela Cruz house in Carino Subdivison,
similar to the one in the picture
Eräänä sateisena heinäkuun sunnuntaina Antero ja Catalina vihittiin Baguion Pyhän Patrickin katedraalissa.
Kirkko oli kyllä muuttanut nimensä pelkäksi Baguio-katedraaliksi iboloi-igorotien kutsuman Kampo-mäen päällä.
V. 1907 perustetun ja belgialaisten lähetyssaarnaajien rakentaman kirkon irlantilaisvaikutteinen nimi oltiin vaihdettu filippiinokatoliseksi ja Neitsyt Maariaa palvelevaksi pyhäköksi.
Kirkolla oli nyt kaksi erikielistä nimeä: Our Lady of Atonement Cathedral ja Congregatio Immaculat Cordis Mariae.Filippiinot vielä pitivät kiinni ajatuksesta,että espanjalaiset olivat vallanneet saaret uskonnon ja espanjalaistamisen varjolla.Kasvatuksen ja koululaitoksen olivat tuoneet maahan jenkit elinolojen rauhoittamiseksi sekä amerikkalaistamiseksi .Silti Baguion perustajia olivat belgialaiset,hollantilaiset saksalaiset ja britit,vaikka amerikkalainen saarten hallinto päätti rahoittaa kaupungin rakentamisen maan toiseksi hallinnolliseksi keskukseksi..Siitä myös tuli amerikkalaiskuvernöörien ja itsenäisen maan presidenttien kesäkaupunki,minkä American Mansion-palatsia köyhempi väki pääsi kurkistamaan takorauta-aidan takaa.

 American Mansion today


Baguio Cathedral after WWII in 1945

 Baguio cathedral today
Anteron ja Catalinan vihkaisi padre Luisito Faura ja seremonioita ennen sulhanen oli pistänyt papin kasukkataskuun 10-peson setelin,ettei vihkikaava venyisi älyttömyyksiin.Siitä huolimatta sulhasen barong tagalog-paidan selkämys kastui,oli se sitten kuumuudesta tai jännityksestä.
Vuoden 1936 elokuussa Carino Streetin puutaloon parahti elämään pulska tyttölapsi,joka ristittiin Felicitaksi.
Seuraava perheenlisäys saatiin v.1940  joulukuussa ja tuore tyttölapsi kastettiin Estrellitaksi.

Vuoden päästä samoihin aikoihin japanilainen keisarillinen armeija tai japanilaisten kutsumat keisarilliset vapautusvoimat joulukuun 7. päivä hyökkäsivät Havaijin Pearl Harboriin ja seuraavana päivänä joulukuun 8:na japanilaiset Zero-hävittäjä- ja Betty-pommikonelaivueet nousivat Formosan Taipein kentältä suuntanaan Filippiinien pääkaupunki Manila,Pampangan provinssissa sijaitseva Angelesin kaupungin Clarkin lentotukikohta ja Manilan läheinen Caviten laivastotukikohta.
Tuho oli valtaisa japanilaisten ampuessa ja pommittaessa maassa lepäävät amerikkalaiset lentokoneet ja laitureihin kiinnitetyt sota-alukset kuin "rammat ankat".
Amerikkalaisten hävittäjä-ja pommikonelentueet tuhoutuivat 90-prosenttisesti ja samoin Yhdysvaltojen Aasian laivaston koko torpeedovenevaranki ..
Joulukuun 10-12 päivinä  japanilaiset joukot nousivat maihin Bataanin niemimaan Aparrin kaupungissa ja pohjois-Luzonin espanjalaisarkkitehtoonisessa Viganin satamakaupungissa.

Japanilaismiehitys
---------------------

Dominican convent later Maryknoll
 sisters convent school in 1920s
Antero oli seisomassa botican eli apteekin tiskin takana tohtori Cabreran pitäessä yläkerrassa vastaanottoaan.
Hän oli vaaittamassa pulverirohtoja Donya Mercadon reseptiä varten .
Aamulla aukaistuaan botican hän oli ensitöikseen repäissyt manilalaisen apteekin Botica Boien lähettämästä seinäkalenterista edellisen päivän Diecembro 22:n .Tänään oli jouluaatonaatto ja Session Road oli koristeltu
kirjavin lipuin kuin barriofiestan alkajaisissa.Liikkeen takahuoneen radiosta kuului Bing Crosbyn White Christmas,mikä vaihtui filippiiniläiseen uuteen jouluhittiin Pasko naman.Kadulta hän kuuli ohikulkijoiden tervehtivän toisiaan lauseella "Maligayang Pasko at Manigon Bagong Taon!",Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!.
Kaiken ilon ja riemun odotuksen katkaisi Pines View-hotellin hotellin suunnalta kuuluva telaketjujen kitinä ja saappanpohjanaulojen tahdikas kumina.
Kiiruhtaessaan vilkaisemaan ikkunasta hän näki jo ensimmäisten puolitela-autojen ja isojen katettujen kuormavunujen kääntyvän toriplazalta Session Roadille,Japanin keisarillisen armeijan sotilaiden marssiessa     perässä kohti Baguion katedraalia täyspakkaukset selässään ja kivääribajonettien kiiltäessä auringossa.

 Session Road in 1960s winding up towards the cathedral
Antero kuuli kadunvarren liikkeiden ovien ja ikkunoiden pikaista sulkemistHän soitti tohtorille yläkertaan japanilaisten saapumisesta,johon tohtori Cabrera vastasi rauhallisesti,että tieto japanilaisten tulosta ei tullut yllätyksenä ja että kaupungin johtomiehet amerikkalaisten liikemiesten kanssa olivat päättäneet lähettää komitean ottamaan vastaan japanilaiset Capitolilla eli kuvernöörin talollaAntero lukitsi liikkeen ja kiirehti Session Roadin kulmalta Carino Streetille,mistä oli 10 minuutin kävelymatka kotiin Carino Subdivisioniin.Kotiin saapuessaan lapset olivat Catalinan Sining-siskon hoidettavina.
Sining näytti vapisevan pelosta poltellessaan ketjussa halpoja Champion-savukkeita kekäle suussa,kuten pyykkäreillä oli tapana.
Sininghän oli myös pyykkäri kuten Catalina-sisko,mutta kummallakin sattui olemaan eri isä.
Heidän äidillään Lola Candelaria Fransiscolla oli  kolme muutakin lasta,joiden isä oli sama kuin Siningillä.
Sining-siskon oikea nimi oli Marcelina,vaikka häntä kutsuttiin myös Zennyksi eli Zenaidaksi tunnetun 40-luvun filippiiniläisen filmitaivaan contravidatähtösen Zenaidan mukaan..
Contravidalla tarkoitetaan henkilöä.joka yleensä on kaikkea ja kaikkia vastaan.
Kukaan ei puhunut Lola Candelarian lasten eri isistä,tai ei uskaltanut puhua.
Tämä istui yleensä Carino Streetin talon yläkerran makuuhuoneessa kuin oikea donja perhossiipisessä ternopuvussa polttamassa ketjussa Tabacalera-charooteja eli pikkusikareita ja pyytämässä alakerrasta palvelusta kävelykepillä narrapuulattiaan hakkaamalla..

 Lola Candelaria.Juhart 2002
Antero rauhoitteli Siningiä kaatamalla juomalasillisen San Miguelin Ginebra-giniä,jonka juotuaan vaimon pyykkärisisko tyyntyi alkamalla laulamaan Dahil sa Iyo-rakkauslaulukundimania (Because of You) Antero käski tätä kiipeämään yläkertaan lasten kanssa Lolan huoneeseen ja pysymään aloillaan.Lolalle hän lähetti mukaan loput ginipullosta ja paketin Tabacaleroja.Catalina oli Siningin mukaan mennyt Maryknollin nunnakonventtiin pesemään liinavaatteita, abbedissa Rosan soitettua aamulla.Hänet oli tullut hakemaan caratellolla eli hevostaksilla eräs nunnanoviisi.Catalinan ilmoittautuessa abbedissalle konventin toimiston pöydällä soi puhelin.Abbedissa Rosa ojensi puhelinkuulokkeen amerikkalaiselle nunnalle Lois Kramerille,esinaiselleen.Puhelimessa amerikkalainen liikemies Boyd Larkin ilmoitti Pines View-hotellista japanilaisten saapumisesta ja lähetystöstä.
Amerikkalainen jalkaväki oli lähtenyt Camp Haystä marssille Bataanin niemimaata päin apujoukoiksi,pienen puolustuskomppanian vain jäätyä paikalle.
Larkin oli pyytänyt paikallista komentajaa olla ryhtymättä vastarintaan,koska siviilit tulisivat siitä kärsimään eniten.
Hän oli vielä lisännyt,että siviilejä suojelee myös Geneven sopimus.
(Larkin ei kyllä tiennyt,ettei Japani ollut koskaan allekirjoittanut Geneven sopimusta)

1990 Maryknoll
Convent School
Konventin ikkunasta näkyi japanilaisten jo marssivan pihalle.Rakennuskompleksi käsitti päärakennuksen,missä sijaitsivat nunnien dormitorit eli asuinhuoneet,koulun sekä kappelin.Korkealla mäen päällä sijaitsevan betonibunkkerin piti suojella taifuuneilta ja muilta Luojan armostaan lähettämiltä myrskyiltä,jotka usein vierailivat vuorilta luonnonhyökkääjinä.Catalina pelästyi abbedissan ikkunan alla puusta kuuluvaa linnun rääkäystä sekä siipien kahinaa japanilaisen komentoauton jarrujen kirskahtaessa pääovelta.Nunnat ja pyykkärit seisoivat pelosta hiljentyneinä,vaikka nunnat sisäisessä uskossaan ja suojatussa elämässään luottivat ylemmän johdatukseen.
Nämä tiesivät silti,että japanilaiset olivat tulleet jäädäkseen.
Molemmat puolet olivat seisomassa vastatusten omilla puolustuslinjoillaan.
Nunnat ja palvelusväki komennettiin pihalle.
Konventin uskovainen puutarhuri ja remonttimies,vanha baguiolainen vuoristoigorot Maniel Quililin astui nunnakaartin eteen.
Samassa sotilaat vetäytyivät komentavan upseerin edestä sivulle.
Japanilaiseksi pitkä ja komea upseeri astui esiin.
Catalina tunnisti tämän Baguion vihannes-ja lihatorilta erääksi kauppiaaksi.
Hän oli monet kerrat ostanut mieheltä tilapia-kalaa ja katkarapuja.
Myöhemmin Catalina oli saanut kuulla,että miehen isä oli ollut japanilainen kauppias ja äiti pampangalaisen liikemiehen tytär.
Upseeri esitteli itsensä Akihito Kyoshiksi,vaikka eilen oli vielä myynyt kalaa Burnham Parkin edustalla sijaitsevalla torilla Kikoy Torresina.

 Baguio meat market
Poika oli käyttänyt äitinsä sukunimeä koko ikänsä,isänsä kuoltua Manilassa jäätyään tranvia-raitovaunun alle Avenida Espanjalla v. 1918.
 Old Baguio market
Puutarhuri oli rohkea mies.
Hän pyysi upseeria selvittämään sotilaille,etteivät nunnat ole muiden naisten kaltaisia, pyytämällä jättämään ne rauhaan,
Kapteeni Kyoshi lupasi...tuhoamalla sen sijasta koko konventin.

Kukaan ei ollut täysin varma,mitä japanilaiset olivat etsimässä.
Nämä repivät kaiken irrallisen mitään säästämättä.
Jopa alttarin kaunis käsinnyplätty liina hajosi lumpuiksi bajonettien teristä.
Konventin padrea,joka oli tullut Belgiasta, ei säästetty japanilaisten nyrkeiltä, jäämällä makaamaan mustelmilla ja verissään alttarin kivilattialle, nunnien ja Catalinan seuratessa etäältä pahoinpitelyä japanilaisten sotilaiden selkien takana,minne heidät oltiin eristetty apuun juoksemisen estämiseksi.
Sotilaat lopuksi potkivat papin puolikuoliaaksi.

Japanilaiset lähtivät.
Nunnat auttoivat padren kantamisessa yhteen tuhon raiskaamaan huoneeseen.
Tämän haavat sidottiin ja pahoinpidelty vaipui puolikoomaan.

Myöhemmin illalla nunnien ja Catalinan yrittäessä korjata kaiken mahdollisen säilyttämisen arvoisen, abbedissa Rosa meni sulkemaan konventin rautaportit.
Hän tapasi erään japanilaissotilaan seisomassa portilla.
Mies pyysi päästä padren puheille.
Mies oli nimeltään korpraali Kuroshi Nakamuro ja hän abbedissasta tuntui nöyrältä ja katuvalta.
Miehen olemuksesta ei heijastunut tyypillistä japanilaista aroganssia.
Abbedissa johdatti sotilaan padren vuoteen vierelle,jossa japanilainen polvistui pyytämään anteeksiantoa
--Minä olen katolinen....isä,ja tiedän miten padrea pitää kohdella.
Mies puhui.
--Jos muut sotilaat tietävät käynnistäni,niin joudun pieksemään teidät uudelleen heidän edessään.
--Sitten ne lähettävät minut jalkaväen iskujoukkoihin,jossa varmasti tulen kaatumaan.
--En vain katolisena voinut elää omantuntoni kanssa ellen tulisi pyytämään teiltä anteeksiantoanne.
Padre antoi miehelle anteeksi ja antoi samalla siunauksensa.
Nunnat ja sotilas rukoilivat.
Nuori mies itki häpeämättä.

Catalina illalla kertoi tapauksesta kotiin tultuaan miehelleen.
Hän oli joutunut puikkelehtimaan sivukatujen kautta kotiin välttämällä japanilaisia sotapoliiseja,jotka torin kulmalla Mido-hotellin edessä,missä Cabreran rohdoskauppa sijaitsi,pistäytyivät paikallisen kaljatavernaan räikeästi maalattujen ja kevyesti pukeutuneiden baguiolaisten baarityttöjen kanssa.
Yhdessä päivässä baaritytötkin olivat vaihtaneet puolta..kuten kaupunginjohtokin.

--------------------------------