 |
| 1965 Goldfinger |
Kuiva Martini Mr. Bond...vai kelpaisiko Bacardilonkero?
02.10.12.
Viime viikolla juhlittiin James Bondia Britannissa ja jopa Bond-filmien soundtrackeistä laulajatar Adele oli tehnyt juhla-CD:n salaisen agentti 007:n kunniaksi.
Silti korvissani soi yhä tinnituksen myötä Lady Shirley Bassyn laulama Goldfinger-sävelmä.
Vuonna 2012 Bond samoin oli vaikeuksia sopeutua uuden MI6:n tulostähtäävään ja kiipeilyhenkiseen työrytmiin sekä parlamentin Britannian kuninkaallisen armeijan karsimaan budjettiin.
Afganistanin sodan brittijoukoissa pannaan eläkkeelle vuoteen 2015 mennessä eläkkeelle brittiarmeijan 8000 45:n ikävuoden saavuttanutta upseeria ja MI6 säästöbudjetissa joutuu panemaan vanhempia salaisia asiamiehiä ennenaikaiselle eläkkelle.
Rule Britannia-sävelmä oli vetämässä viimeisiä rahisevia uria His Master's Voicen bakeliittilevyllä.
M16:n uusi päällikkö ei vastannut odotuksia tyypillisestä Mr.M:stä.
Tämä ei pitänyt ollenkaan totutusta toimistokulttuurista,työnjälkeisistä paukuista kulmapubissa eikä arvopallikilpailusta.
Tämä oli jopa puhunut toimistossaan jostain piikistä perälihassaan----Ceri Subbesta, Gareth Williamsin, sen "ruumis-säkissä-vakoilijauhrin" siskosta,joka oli vänkäämässä juoruilullaan pois palliltaan Miss Moneypennyä.
 |
| Miss Moneypenny |
Bond astui Mr. M:n toimiston odotushuoneeseen ottamalla hatun päästään.Hän oli automaattisesti heittämässä ovelta harmaan eedeninsä hattunaulakkoon seinänvierustalla.
Hattunaulakon tyhjän paikan takana seinällä vesipulloautomaatin yllä roikkui nyt valkoinen taulu,jonka alumiinisessa kourussa oli puolisen tusinaa värillisiä taulutusseja.
Muutama nuorempi agentti seisoi ringissä taulun ympärillä.
Ilmeisesti yksi niistä oli juuri vastaanottanut uuden Aston Martinin seläntaputuksista päätellen ja epäilemättä tämä tulisi kerskumaan siitä ihan uupumukseen saakka White Dragon-kulmapubissa myöhemmin illalla.
Bond tunsi sisälmyksissään lievää väristystä.
Hän olisi halunnut pikkuisen flirttailla Miss Moneypennyn kanssa,mutta muisti,mitä oli tapahtunut edellisellä kerralla.
Bond katsoi suoraan eteensä ohittamalla nuoret agentit ja Miss Moneypennyn,joka oli naputtamassa läppäriä MP playerin kuulokkeet korvilla hyräillessään From Russia with Love-biisiä.
Siitä oli silloin seurannut viikon mittainen seksuaalisen ahdistelun kurssi Guilfordissa..
Bond astui Mr. M:n konttoriin,missä päällikkö oli syventynyt yhden punaleimaisen salaisen asiakirjan sisältöön.
--Vilkaiseppas tätä!
Mr. M sanoi vilauttamalla paperia.
Se oli Travelodgen pesulalasku Kidderministeristä,missä Bond oli viettänyt viikon.
Mr. M jatkoi:
--Ja tässä olisi vielä Travelodgen 150:n punnan sakkolasku lasku siitä,että olit polttanut sikaria savuttomassa hotellihuoneessa ja pannut sukan katossa olevan savuhälyttimen päälle.
--Kustannuksessa..pelkään pahasti... ei kyllä hyväksytä näitä laskuja!
--Ja sitten tässä on vielä 34.75 puntaa ALV:eineen päivällisestä,joka ylittää päivärahasi määrän ..
--Eivät ne pirulauta suostu maksamaan siitä,mitä söit ja joit piikkiin baaritiskilläkään.
Bondin ajatukset ratsastivat viehkeään tupla-agenttiin,jonka hän oli vietellyt sinä kohtalokkaana tiistaina vanhan koulun sharmillaan ja parhaalla sterlingpunnalla hankitulla shampanjalla Kiddermeisterin Premier Innissä ja sitten vielä yömyöhään Ibisissä.
Huoneeseen viety shampanja oli ollut Sutterland Home Zinfandelia,9.99 puntaa pullo Kiddermeisterin Lidlistä...mutta mikä ilta se olikaam ollut!
Ja tietysti se naisagentti sattui olemaan yksi jätkä nimeltään Brian ja Bond oli herännyt aamuyhdeksältä jalat ja kädet sidottuina vuoteen putkipäätyihin nahkaremmeillä.
Bond oli joutunut odottamaan latvialaisia kerroshuonesiivoojia irroittamaan ja joka oli vielä tirskunut hänelle.
Mutta eihän kaikkea hyvää saa kerralla!
Tapaus oli hänelle ollut lähimpänä eksotiikkaa,mitä hän oli kokenut vuosiin M16:ssa.
--Älä murehdi M!
--Bond oli mutissut.
--Maksan kulut omalla Barclay-kortillani.
Myöhemmin Bond oli saanut soiton SO:sta..Special Operationista ja kutsun poikkeamaan siellä.
Niillä oli antaa hänelle jotain.
Bond muisti niitä hyviä aikoja,jolloin hän oli saanut ensimmäisen täytekynänsä siinä samassa toimistossa 20 vuotta sitten.
Se kirjoitti kuin Mont Blanc ja ampui kuin Gluck.
Sillä hän oli teilannut KGB:n parhaimman miehen ja kirjoittanut sillä vielä anteeksipyyntökirjeen sen Vladivostokissa asuvalle maatuskamummollekin.
Ryhmä 4:n tylsiintyneen näköisen turvamiehen tarkastuksesta selvittyään Bond astui pohjakerroksen huoneeseen,missä kolme valkotakkista miestä pelasi sukellusveneen upotusta vanhalla Atarilla.
Ne eivät vilkaisseetkaan.
Bond astui pöydän ääreen koppaamalla käteensä yhden kynäntapaisen ja hypisteli sitä sormissaan.
Kynä oli kevyempi kuin hänen viimeksi saamansa.Se oli mustassa keinonahkakotelossa,jota reunusti kultadubleekranssi.
Bond painoi kynän kultadubleisesta taskukiinnittimestä tahrimalla Marks & Spencerin puuvillapaitansa sinisellä musteella.
--Hei..mitäs sinä oikein teet?
Yksi valkotakki huusi Atarin äärestä.
--Se on minun äitienpäivälahjani!
Valkotakki nappasi vihaisena kynän Bondin kädestä.
Bond mutisi:
--Minä kun luulin...
Toinen valkotakki ojensi hänelle pienen pahvirasian sanomalla:
--Tarkoitat kai tätä!?
--Kiinnostavaa!
Bond mumisi.
--B.I.C...enpäs ole koskaan nähnyt samanlaista..
--Mitä se tarkoittaa?
Bic!
Valkotakki vastasi ivallisesti palaamalla takaisin sukellusveneen upotukseen.
Bond tutkiskeli ja kokeili kynää melkein koko iltapäivän..ilman mitään tulosta.
Kynässäkään ei ollut kuin kaksi toimintaa...hattu päästä ja hattu päähän.
Eikä sillä pystynyt edes kirjoittamaankan kunnolla tahrimatta kämmensyrjäänsä.
--Tässä olisi sitten sinun uusi autosi!
Sinitakkinen korjaamopäällikkö esitteli ylpeänä.
--Se käy sähköllä...ja se on Toyota Prius-hybridi..
--Tämä olisi se sinun uusi ajoneuvosi 007.
Sinitakki tarjosi Bondille kaapelijohtovyyhdin sanomalla;
--Me ollaan vaihdettu vihreään voimaan.,,ja se käy sähköllä sekä bensalla..
Bond uteli:
--Missäs se minun uusi Aston Martinini sitten on?
Sinitakki vastasi:
--009 sai sen.
--Sen ukko kun edustaa ja myy niitä.
Bond istuutui vastahakoisesti uuden Toyota Priusin ohjauspyörän taakse painamalla nappia kojetaulusta.
Tuulilasinpyyhkiment liikkuivat hitaasti ujellen tuulilasia vasten.
Bond pisti otsansa ohjauspyörän ilmatyynykeskiölle huokaisemalla syvään,tupeen siirtyessä ohimolle.
Vasta palattuaan maisemakonttorin pieneen kubiikkeliinsa Bond tapasi vastustajansa Andyn markkinoinnista.
--Sun pitäis allekirjoittaa tää..Jimboy!
Andy sanoi ojentamalla suuren ja kitsisen Hallmarkin onnittelukortin.
--Se olis niinkun Veronicalle.
--.On lähdössä firmasta.
Bond kysyi:
--Kukas se Veronica taas olikaan?
Hänellä oli haalea muistikuva yksistä pikkujoulujuhlista muutama vuosi sitten.
Hän oli pyytänyt silloin kuivaa martinia..sitä jäissä heiluteltua eikä lusikalla sotkettua,mutta oli saanut sen sijaan bacardilonkeron.
Hän oli herännyt seuraavana aamuna kopiokoneen vierestä huulipunan ja mustan kopiokasettipuuterin töhrimänä.
Lattialla hajallaan oli puolisen tusinaa kopioituja naispyllyn kuvia.
Bond riipusti jotain epäselvää korttiin Bicillään.
--Ja tietty me otettais pikkusen rahalahjaakin..
Andy lisäsi.
Bond kaivoi taskustaan ryppyisen viiden punnan setelin.
--Jotkut porukasta kyllä on antaneet vähän suurempaakin!
Andy niiskaisi katsomalla Bondia päästä jalkoihin,hänen musteen tahrimaa paitaansa sekä kuolleen tuijottavia ruskeita skottisilmiä.
Sitten Bond viitosen kevyempänä ja hyvin hoonatulla käytöksellään astui ulos alkuillan sadetihkuun.
Hänen autonsa oli lataamassa tallissa,Bic-kynän kilistellessä attasheasalkussa halvasti.
Venäläinen kännykkänumerolappu poltti reikää Savile Roadin puvuntakin taskussa.
--Ne pojat siellä idässä kyllä osaavat hoitaa hommansa tyylillä.
--Putin on kyllä saanut homman hanskaan.
--Pari tupla-agenttia kuoli tuntemattomaan myrkkyyn.
--Ensimmäinen kuoli hetkessä Tower Bridgellä sateenvarjon piikistä.
--Toinen makasi etelälontoolaisessa sairaalassa tiputuksessa kuukauden,kunnes poistui taakse riveistä polonium-myrkytyksestä.
--Eikä itään loikkaaminen enää ole samanlaista kuin ennenvanhaan..
--Moskova on moderni disainerimetropoli nykyään.
Ajatuksiinsa unohtaneena Bond ei nähnyt mestaajaansa eikä huomannut raskasta sateenvarjoa miehen nahkakäsineen puristuksessa,kunnes tunsi terävän kipupiikin oikeassa pohkeessaan.
Bond kääntyi ja hymyili melkein kuin kiitokseksi.
Sitten pimeys oli astumassa sisään.
 |
| BIC |
Hiha vessankahvassa ja partahöylä muovikuplassa
Vanheneminen tuo mukanaan omituisia kiusoja motoriikan ja näön heiketessä,vaikka tilastollisesti meitä seniorikansalaisia nykyisellä lääketieteellä pidetään elävien kirjoissa jopa satavuotiaiksi asti....nuorempien palkansaajien ja veronmaksajien kiusaksi.
Itseäni ovat jo nuoresta asti haitanneet vapisevat kädet jostain neurologisesta syystä ja kaveriporukassa sain oluttuopinkin vaahtoamaan täryporaajan kasissäni juomakelvottomaksi.
Nyt olutkaan ei maistu satunnaisilla kutsuilla,oltuani kuivilla puolisentoista vuotta. Yleensä kieltäydyn kutsuista etenkin itälontoolaisten vaimoni tuttujen partyistä,missä naisväki istuu sisällä seisovan pöydän kymmenien herkkujen ääressä keskustelemassa Manilan tähtitaivaan juoruista,miesväen värjötellessä kanankinttugrillin ympärillä takapihalla kehumassa machoina valloituksistaan Stella Artois-kaljapurkit hytisevissä käsissään.
Aamustartilla saatuani vuoteesta noustessani välirikkoselkäruotoni suoraksi ensimmäiseksi kiukustun pyjaman hihan jäämiseen vessan ovenkahvaan.
En puhu nyt brittiläisistä ja amerikkalaisista nuppikahvoista,joista yleensä jää nuppi käteen.
Miksi pirunlauta kaikki maailman ovenkahvat ollaan tehty hiha-ansoiksi?
Olen ostanut uuden hammasharjan,mikä sievästi paketoituna muovikuplapakkauksessa tärisee sormissani.Aamutoimissani oli aikomuksenani restauroida nikotiinin kellastamat yläleuan tekohampaani briljantin valkoisiksi mutta muovikupla ei millään keinolla irronnut pahvipohjasta avausnuolen kohdalta.
Yritän taivutella ja eroittaa pohjapahvia muovista painijan ottein ilman tulosta.
Lopulta haen työpöydän laatikosta pakkauspuukon,jolla sivallan pohjapahviin viillon,jolloin näppieni välissä saan poimittua viillosta hammasharjan,haavoitettuani ensiksi peukaloni terävään muoviin.
Tällaiset muovipakkaukset kiusaavat kaikkia ikäluokkia eikä pelkästään minua 65-vuotiasta papparaista,jonka sormimotoriikka toimii melko hapuillen kuin pimeässä valokatkaisijan etsijällä.
Viimeisten tilastojen mukaan 85 prosenttia kuluttajista taistelee marketin hyllyiltä poimittujen muovipakkausten kanssa.Pakkausten ohjeet helposta avaamisesta repäisyllä harvalle tuottaa mitään tulosta,enemmänkin tuskailua.
Kaikki pakkaukset tekevät minut hulluksi.
Otetaan esimerkiksi sardiini- ja sillipurkit tai paikalliset Corn Beef-purkit,mitkä avautuvat alumiinikannen sormilenkeistä..tai jos avautuvat ilman väkivaltaa,sormen haavoittamista tai lenkin irtoamista.
Vammautuneena lopulta joudun laastarisormillani avaamaan purkin vanhanajan purkinavaajalla haavoihin puhallellessani.
Lisäksi vihaan niitä sardiinipurkkeja,mihin ollaan avaamisen helpoittamiseksi pantu kyljen alumiinikieleen valmiiksi avain,joka ensimmäisellä kierroksella napsauttaa kielen poikki.
Silloin joudutaan hakemaan vetolaatikosta joko puukkoa tai vanhaa purkinavainta.
Seniorikansalaisilla yleensä on jonkinlainen määrä muovisia lääkepurkkeja,joiden kansissa on repäisynauha.
Ensimmäisellä avausyrityksellä muovinauha katkeaa,jolloin varaudun puukon taikka tonkien käyttöön. Lopullisena skismana on kannen avaaminen kahdesta painalluskuvasta,johon tarvitaan jonglöörimäisiä taikatemppuja sekä raakaa voimaa..
Tempun onnistuttua pillerit makaavat makuuhuoneen matolla hajallaan..
Lääkevalmistajat kehuvat keksintöään lapsiturvallisiksi,mutta missä on se aikuisturvallisuus,kun verenpaine nousee kattoon,verenpainepillerien levittyä lattialle sängyn alle villakoirien sekaan?
Suukurlauspullojen muovikorkeissa samoin on samanlaiset avausläiskät,mitä painaessa pullon ja korkin vastasuuntaan pyörittäessä ei tapahdu mitään,suun haistessa lintuhäkin pohjalta kiroilusta.
Tähän toimeenpiteeseen päästään vasta ensimmäisestä harjoitustehtävästä,eli korkin sellofaanin irroittamisesta,minkä valmistaja on merkinnyt punaisella katkoviivalla.
Ensimmäiseksi vain pitkäkyntiset voivat onnistua sen repimisessä,vaikkakin taittunein kynsin. Itse käytän taloussaksien kärkiä,jolloin pullonkaulaa pitävä käteni saa saksenteristä insuliinipiikin kaltaisia pieniä punaisia reikiä.
 |
Jussi kuvan oikeassa syrjässä maitoreissulla syysmarkkinoiden
aikana 1954.
Juhart 2003 |
Maitopurkkien avaamisessa minulla on ollut koko ikäni vaikeuksia,mutta nykyään laktoosi-intoleranttina en joudu avaamaan yhtään purkkia.
50-luvulla hain äidin juoksupoikana naapurin maitokaupasta sitä irtomaitoa pappilan omaan alumiiniseen kannuun eli peilariin (Savolainen väännös ruotsalaisesta sanasta bärare),johon myyjätär kippasi desilitramittakauhalla määrätyn litran.
Silloin elettiin aikaa,jolloin kaupoissa ei tunnettu maitopurkkeja ja jolloin talouspaperiin käärityt jauhelihat tai sanomalehtiin kierretyt silakat menivät verkkokassiin taikka kerniveskaan.
Muovikasseja sai odottaa vielä vuosikymmenen verran.
Maito-ja piimäpurkkien avaamisessa sain aina tirskauksen rinnuksilleni ja lorauksen keittiön räsymatolle puristettuani vihoissani purkkia liialla voimalla äkeyksissäni.
60-luvulla maitoa alettiin myymään pusseissa,mitä varten piti ostaa erikseen muovinen kaatokannu.
Maitoa kaadettaessa lasiin pussi sattui luiskahtamaan kannusta pöydälle kastamalla ja pilaamalla koko aamiaisen sekä äidin pesemän ja mankeloiman pellavapöytäliinan.
Onneksi suomalainen keksintö poistui ajan mittaan,vanhojen purkkien tullessa kauppoihin takaisin vähemmän vahingoittavina.Suomalainen maitopussikeksintö myytiinkin sitten Eestiin.
Tetrapakkeja vihasin,missä lentokoneissa aikoinaan tarjottiin mehuja. Samoin vihasin kaikkia muovipusseissa myytäviä mehumiksejä,missä kylkeen teipatulla pillillä piti hakata reikää alumiinifoliolla peitettyyn reikään.
Yleensä pilli taittui rei'ittämisessä, ja silloin kun tikkaus onnistui,mehut lensivät vieressä istuvan syliin tai omiin silmiin.
Nostalgisesti mehutippa silmässä muistelen niitä vanhoja aikoja,jolloin virvokejuomapulloista maksettiin pantti,jonka sai palautettuaan pullon myymälään.Vichypulloissa oli oikeat patenttikorkit,jotka pitivät vissyveden poreilevana.Nykyiset cokiskierrekorkit päästävät jääkaapissa pullosta paineet pihalle,amerikkalaisen kafeiinimehun tullessa kielen maiskuttelussa mauttomaksi.Joissain alekaupoissa myydään virvokepulloihin patenttikorkkeja,mutta juomavalmistajat eivät taloussyistä koskaan siirry kallisiin patenttikorkkisysteemeihin.
Joissain erikoisissa pienpanimoiden olutmerkeissä käytetään patenttikorkkeja,mutta niitä kalliita kaljoja nautiskelevat vain connoiseurit sekä herkuttelijat,joilla on varaa jopa omiin viinikellareihin.
60-luvulla limsapulloissa ja pilsneripotuissa oli alumiiniset repäisykorkit,joissa janoinen haavoitti sormensa,korkkitiivisteen pudottua poroina juomaan. Saudissa ollessani 80-luvulla nautiskelin kaiken alkoholin kieltävässä maassa amerikkalaista non-alcohol-olutta Schlitzin pulloista,joidenka kruunukorkkiin ei tarvittu avainta,vaan ne aukesivat vääntämällä kuin kierrekorkit..ilman kierteitä.
Filippiineillä myydään kulmakipsoista virvokejuomat kahdeksan unssin muovipusseihin pillin kera,koska pullo-ostajat yhä harvemmin palauttivat tyhjiä panttipulloja kauppoihin,yksityisyrittäjän maksettua panimolle vajeen.
Vahinkopuolena Filippiineillä tyhjät muovipussit tyhjien ostoskassien kanssa tukkivat monsuunisateissa viemärit,jolloin kansa vaeltaa töihin rintaan ulottuvassa paskavedessä. Itselläni on siitä kokemusta.
Nykyään kaikki marketissa myytävät vihannekset ovat pakattu styroksipohjaiseen muovifolioon ja myyntinikseinä tupataan ostajalle kaksi muovipakkausta yhden hinnalla,jolloin toinen pakkaus unohtuu homehtumaan jääkaappiin ja lopulta päätymällä roskiin. Tuhansia tonneja pilaantuneita vihanneksia vuosittain tällä tavoin menee täytemaaksi,kun Afrikassa kuivuudesta ei saada yhtään bataatinvartta nousemaan ylös kovettuneesta peltomaasta.
Ainoa hedelmä,missä on luonnon tekemä pakkaus..banaani..ei tarvitse muovikelmua,mutta aika vain voi osoittaa,kun nekin ylipakkaushuumassa pakataan kutistesellofaaniin pilaantumaan kaupan hyllylle.
Samoin ehkä tulee tapahtumaan kookospähkinöille sekä munille eli kanankevennyksille,joita jälkimmäisiä myydään Filippiineillä kappaleittain,kuten jopa irtosavukkeita "por stick".
Lisäharmina kaupoissa myydään lasipurkkeihin painepakattuja säilykkeitä,kuten maustekurkkuja,jotka vääntökorkilla eivät koskaan aukene ilman ns "brute forcea" eli väkivaltaa,jollei osaa oppimaani niksiä käyttää ruokalusikan syrjää kannen alla paineen poksauttamiseksi pois. Pienellä napsauduksella kansi avautuu helposti sormenpäillä.
Yhdessäkään Gürken-lasipurkin etiketissä kaikkien sallittujen lisäaineiden lisäksi ei opeteta kannen avaamisniksiä,ja jos sellainen löytyy,niin sekin on kyyrillisin kijaimin venäjäksi, zetamurteisena puolaksi tai liettuaksi. Yleensä lasipullon kannen avaussähläyksessä oppii lukemaan kannen syrjästä,että viimeinen käyttöpäivä olikin eilen.
Silloin saa huutaa suoraa kurkkua!
Suklaan rakastajana inhoan joulukonvehtipurkkeja,missä jokikinen suklaanamu on pakattu kirkasväriseen alumiinifolioon. Television ääressä tai maatessani kirja sylissä vuoteessa,pehmeentyneet suklaakarkit tarttuvat sormiini kuin hunaja Nalle Puhin käpäliin,yrittäessäni kuoria folionrippeitä suklaamunista.
Viimeiset suklaanäytteet havaitsen aamulla tyynynpäällisen nurkkaan leimatusta äitiruustinnan mainitsemasta ruskeasta ns. "pakanamaan kartasta", nukahdettuani illalla konvehti suussa kirjan luvussa,sen maatessa vuoteen vieressä lattialla nuriskäsin avoimena.
Iltanautiskeluissa vielä suolaisen kaipuussa yritän availla vahvasti chilipippurilla maustettuja perunachipsipusseja,joidenka avaamisessa tarvitaan aivokirurgin sorminäppäryyttä,missä folion repimiskohta koskaan ei aukea,tai jos aukeaa,niin pussin sisältö on lentänyt kuin Leppäsen eväät duveen päälle.
Joulu on juhlan,rakkauden sekä antamisen ilon aikaa,jolloin lapset sekä aikuiset pääsevät kuusen alle avaamaan lahjojaan.
Minä lapsena, isänä ja isoisänä olen aina saanut lahjaksi käytännöllisiä lahjoja.
Äitini yleensä pisti pakettiin villalapasia- ja sukkia,pässinpökkimiä aluskalsareita jne. ns. pehmeinä paketteina,joita käytiin tunnistelemassa joulunalusviikolla kuusen alta..joskus myös pettymykseksi.
Jos lahjapaketissa tuntui olevan pahvilaatikko,niin lahjana voisi olla vaikka leluauto.
Käärepaperin ja laatikon avauksessa meni silloin innostuksissa vain muutama sekuntti.
Nykyajan poikalapsi taas saa availla leluautonsa ensiksi työkalulaatikosta kaivamillaan linkkuveitsillä ja mekaanikon tongeilla sekä tähtiruuvimeisseleillä yrittäessään vapauttaa Bondin Aston Martinin muovisesta
kuplasta. Itkua pidellen poikalapsi ensin viiltää muovikuplan irti pohjapahvista,sitten tongeilla vääntämällä muovipäällysteiset kiertovaijerit paketin pohjasta ja lopulta kiertämällä ruuvumeisselillä lelun muovisesta pohjalevystä tähtipääruuvin irti. Pojan työkalulaatikosta pitäisi löytyä myös pienempikokoinen elektroniikka-asentajan tähtipäämeisseli tai jopa Ikean kirjahyllyn kokoamiseen tarkoitettu kuusiokoloavain.
Pakkauksen kyljessä ei lisäksi mainita,että "Batteries and opening tools not included".
Mitä minun joululahjaani tulee,pärjään kyllä tavallisesti partahöyläni muovipakkauksesta avaamisessa keittiön taloussaksilla.
Jolleivat ne auta,niin haen kaluvajasta vahvempileukaiset puutarhasakset.
Voima se on,joka jyllää,kun järki pettää hitaassa dementiassani!
Londonistan..öljyarabien uusi Mekka
 |
| Kuningas Abdullah 10 Rialin setelissä |
1980-1990-luvuilla Jussi havaitsi,että jokaista Ramadanin paastokuukautta ennen rikkaat saudit pakenivat Egyptiin viettämään hyvää elämää.Yleensäkin hän havaitsi jo King Faisal-sairaalan materiaalosastolla kuinka huonosti arabipaastojat kestivät "nälkäkuukautta",kun ei-muslimeille osaston johto päätti rakentaa vanerisen kahvi.ja tupakkahuoneen päivittäiskulutustavaravaraston kylkeen..Erikoisella tavalla kahvikopin ympärille kerääntyi osaston arabeja ja naturalisointuneita sudaneja haistelemaan Marlboron savuja ja Maxwell House-kahvin aromeja.
Lopulta nämä tekivät protestin saudimateriaalijohtaja Mohammad Salomille,että ei-muslimit kahvikopillaan häiritsevät heidän paastoamistaan Saatanan lähettiläinä.
Pian kahvikoppi purettiin ja ei-muslimit, eli filippiinot,eurooppalaiset ja amerikkalaiset työntekijät saivat odottaa ruokatuntiin asti,päästäkseen nauttimaan kupillista kahvia ja polttamaan savukkeitansa sairaalan asuntocompoundien asunnoissaan pois asrabien katseilta ja nenäaisteilta.
2000-luvulla saudien ja Arabian niemimaan muiden öljyarabien pakeneminen Ramadanin aikana oli suuntautunut Lontooseen.Useat kuningashuoneen pikkuprinssit - ja prinsessat olivat ostaneet miljoonien puntien arvoisia taloja Kensingtonista ja West Endistä loma-asunnoikseen Ramadanin viettoonsa.
Toiset upporikkaat asuivat Cityn kalleimpien hotellin sviiteissä nauttimassa hyvästä elämästä.
 |
| Bugatti Veyron Supersport |
Lontoo toukokuu 2012
---------------------------------
Lontoon viiden tähden Dorchester-hotellin edessä seisoo Bugatti Veyron .
Nämä superautot ovat erittäin harvinaisia parhaimpinakin arabien Lontoon vierailuaikona,mutta tämä 404 kph:n huippunopeuden saavuttava yksilö on ainutlaatuinen,jota tunnetaan nimellä L'Or Blanc eli Valkokulta..
Auton korikin on vahvistettu posliinilla,puhumattakaan moottorista,antamalla täydellisen kuvan kirkkaaksi kiilloitetttuna oikeista turhuuden markkinoista.
Älyttömän korkean polttoainekulutuksensa päälle 1.6-miljoonan puntaa maksava superauto on vähintään yhtä arvokas kuin Cityn Bonhamin eliittihuutokaupassa huudettu kiinalainen Ming-dynastian aikainen posliininen teekalusto.
Saudiomistajalleen,joka oli lentänyt Lontooseen vierailulle,auto edustaa sitä,mitä koko hänen elämänsä sisälsi Riyadhissa...
Kevään ensimmäisten pääskysten saapumisen lailla maailman harvinaisimmat superautot lentävät Saudian rahtijumboilla ja privaattirahtikoneilla pääkaupunkiin aloittamaan yleisesti vähemmän tunnettua vuudenaikaa....
Ramadanin ryntäystä.
Tänä vuonna viikkoja ennen muslimien paastokuukautta,mikä alkaa heinäkuun 20. päivä ,saa miljonääri- ja miljardöörilauman ilmestymään Lontooseen Keski-idästä.
Ne pakenevat vuoden pätsikuuminta vuodenaikaa lepäämään,juhlimaan ja yli kaiken näyttämään rikkauksiaan pääkaupunkiin.
Cityn kalleimmille ravintoloille,kaupoille,yökerhoille ja hotelleille kausi on pelkkää Bonanzaa.
Vierailijoita ei e kiinnosta mitkään Oxford Streetin kesäalet,vaan nämä haluavat vain parasta ja ovat myös valmiita maksamaan siitä.
Bond Streetin jalokiviliikkeet,West Endin disaineriliikkeet,Les Ambassadeursin kaltaiset kasinot,ravintolat kuten Le Caprice sekä Sheraton Park Towerin tapaiset hotellit ovat jo kerinneet neuvomaan arabiankielitaitoista henkilökuntaansaa avaamaan punaiset matot rullalta.
 |
| Arabiherra pokeripöydässä |
Tilastot puhuvat puolestaan.
Joidenkin viiden tähden hotelien vieraista 80% oli lähtöisin jostain Keski-idän maasta.
Jussin ollessa töissä Blackfriarissa seitsenkerroksisen nelitähtisen Crowne Plaza-hotellin huoneiden minibaarimiehenä,.kuudennen ja seitsemännen kerroksen sviitit oli jo ennalta buukattu Ramadania ennen arabiherroille.
Rikkauksistaan huolimatta arabiherrat jättivät aamuisin kauhean siivon huoneisiinsa,jonkun jopa yritettyä tehdä beduiinileiritulen kokolattiamatolle,saamalla Blacfriarsin palokunnan paikalle,sprinklerien kasteltua sviitin asuinkelvottomaksi.
Arabisheikit maksoi korvauksen kovalla rahalla.
Cityn liikkeissä kekivertobrittiostaja pistää 120 puntaa West Endin kauppareissuun ja amerikkalaiset 550 puntaa.
Keskivertosaudiostaja panee 1900 puntaa leviäksi päivässä.
Ramadania edeltävänä kuukautena Keski-idän vierailijoiden ostospanos yleensä tuplaantuu,verrattuna muihin kuukausiin eikä näille ylikuluttajille vierailu pääkaupungissa ole ensimmäinen kerta.
Tänä kesänä odotetaan visiittilukujen nousevan entisestään.
Saudivieraiden lukumäärä yleensä nousee vuosittain 22%:lla,kun taas Yhdistyneiden Arabiemiriittukuntien vieraiden lukumäärä on noussut 120.000:een huivipäähän eli noin 10%:lla.
Arabinaisten burkahuivien mentyä pannaan sakon uhalla Ranskassa,monien arabivieraiden perinteellisesti vierailtua Pariisissa,keski-itämainen turismi kuivui melkein kokonaan.
Lisäksi viimeisen "arabikevään" mielenosoitukset,diktaatorien paot ja teloitukset shokkiaaltoineen kannustivat monen hallitsevan eliitin katsomaan omien rantojensa toiselta puolelta potentiaalisia turvapaikkkoja .
Lopputuloksena asuntojen hintojen kohotessa Britannian muissa kolkissa ja elinkeinoelämän jämähtäessä laskukauteen,keski-itämaiset ostajat olivat keränneet kiinteistöjä 5:stä miljoonan punnan hinnasta ylöspäin,saamalla aikaan kiinteistöjen hintojen äkillisen rakettimaisen kohoamisen.
 |
2.5 miljardin punnan katu.Kensington Palace Gardens.
Dubain ja Saudin kuningashuoneen kesämökkejä |
Ramadanin ryntäys on totaalinen ilmiö New West End Companyn Jack Tyrellin kertoman mukaan.
Firma palvelee Oxford Streetin,Regent Streetin ja Bond Streetin vähittäiskauppojen management-yhtiönä.
--Ramadan-ryntäys tuo meille miljoonia puntia.
Tyrell lisää.
--Viime vuonna kuukautta ennen Ramadania keski-itämaiset vieraat kuluttivat noin 120 miljoonaa puntaa ja summa nousee vuosi vuodelta.
--Tänä vuonna odotamme 10%:n nousua
Keski-Lontoossa kaikkialla näkyy jo arabirahanvirtausta liikkeiden yrittäessä saalistaa sitä haaviinsa.
--
"Arabiankielitaitoisia,kokeneita ja kyvykkkäitä meikkiartisteja ja kosmetologeja tarvitaan jännittäville vakansseille:"
Ilm
oittaa eräs West Endin ensiluokan tavaratalo yhdessä muutamasta tusinasta online-ilmoituksesta.
--
"Tämä huumaava kansainvälinen muotimerkki etsii kokenutta arabiankielistä myyntineuvojaa liittymään laatumerkkiosastolle Harrodsin tavaratalossa,"
Lukee yhdesää avoimien työpikkojen ilmoituksessa.
 |
| Harrods |
Keski-Idän ostajakunta ei ole kiinnostunut perinteisistä ja tavallisista laatumerkkien kesäaleista monissa Lontoon merkkiliikkeissä.
Yhden saudikuluttajan päiväostosten keskihinta heiluu 600:n punnan tienoilla.
Lopputuloksena perinteiset kesäalet oltiin monissa laatumerkkiliikeeissä vedetty aikaisempaan ajankohtaan toukokuulle ,jolloin ne päättyivätkin aikaisemmin.
Alesesongin oli tullut korvaamaan mm. Savile Roadin räätälöimät disaineripukukokoelmat,mitkä mukailevat liikkeisiin sisäänastuvien ostajien makumieltymyksiä.
--
Ne (arabiostajat) eivät uhallakaan halua mitään kesalennuksia.
--Ne haluavat uuden sesongin tuotteita.
Oxford Streetin Selfridgen muotitavaratalon tiedottaja sanoo.
--
Ne ovat erittäin kiinnostuneita hienoista kultakoruista ja kengistä sekä tunnetuista laatumerkeistä kuten Chanel.
--Ne ovat erittäin valikoivia ostajia,jotka haluavat viimeisimpiä,muodinmukaisimpia ja pienissä sarjoissa valmistettuja tuotteita.
--Eräänä esimerkkinä brändiien markkinoinnissa löytyy Oud-merkki,erittäin erikoinen hajuste-ja kasvojenhoitotuotemerkki.
--Oud on erittäin suosittu hajuste keski-itämaisten ostajien keskuudessa .
--Hyvin pienissä erissä valmistettua Oud-parfyymejä halutaan enemmän kuin Armania,Jo Malonea tai Tom Fordia.
Oud on halal-pohjainen hajuvesi- ja ihoöljymerkki.
Oudin myskihajuvesiöljy tukkutilauksena intialaiselta Alibaba-agentilta maksaa yhdeltä kilolta Fob-hintana noin 3200 puntaa..
 |
| Halal-Oud-hajuvesiä Makesiasta |
Myös muut laatumerkit ovat suosittuja arabiostajakunnassa;
Luis Vuittonin käsilaukut,timanttikorut,Cartierin kellot,nahkatavarat,silkkihuivit sekä Hermesin hajuvedet käyvät kaupaksi.
Suurin osa ostoksista tehdään käteisellä.
Atif Nawaz työskentelee kivenheiton päästä Harrodsista Knightsbridgen ulkomaanvaluutanvaihtokonttorissa ja kertoo,että Keski-Idän perheet vaihtavat rahaa 3000:n punnan arvosta kolmen päivän ostoskierrokselle.
Nawaz lisää,että perhe ensimmäiseksi menee Harrodsiin tai Harvey Nicholsiin tuhlaamaan rahaa ja seuraavana päivänä lähettävät autonkuljettajan vaihtamaan lisävaluuttaa.
--Se on sellaista varavaluuttaa näille ihmisille..
Nawaz kertoo.
--Mutta vaikka ne ovat rikkaita,niillä on tapana tinkiä,mutta siiitä huolimatta ne tuhlaavat kasinoissa tai Harrodsissa tuhansia puntia ja päätyvät kinaamaan punnan vaihtokurssista valuutanvaihtokonttorissa.
Kaupat eivät yksin hyödy petrorialeista sekä petrodirhameista;
Firmat, jotka tarjoavat autonkuljettajia ,yksityiskokkeja, henkilökohtaisia turvamiehiä sekä hovinestareita rikkaille ja kuuluisille ,raportoivat bisneksien kohoamisista. Eräs sellainen palvelufirma pitää huolta tätä kirjoittaessa yhdestä saudinaisesta,joka on vierailemassa Lontoossa. Tämä nainen on pyytänyt,että joka viikko hänelle pitää toimittaa käsissä uusi käsilaukku.Saudinainen on jo tähän mennessä saanut niitä Celineltä sekä Isabel Marantilta.
 |
Isabel Marant-Baldwin Bordeaux-käsilaukku.
Hinta yli tuhat puntaa. |
Eräs palvelufirma järjesti yhdelle saudiasiakkaan po
jalle Damien Hirstin signeeraman kitaran,koska tämä oli rakastunut taiteilijan näyttelyyn Taten modernin taiteen galleriassa.
Hinta 10.000 puntaa.
Yhdelle saudimiesporukalle oltiin järjestetty erityinen Lontoon nähtävyysajokiertue,mitä ei tehtäisi missään nimessä keskivertoturistien lailla kaksikerroksisella avobussilla.
Vaatimuksena oli,koska raha ei ollut esteenä,että kiertoalussa käytettäisiin eri autoja.
Palvelufirma toimitti 10 kappaleen superautofliitin noutamaan saudiherrat heidän Mayfairin asunnosta.
Fliittiin kuului yksi Bugatti Veyron,yksi Ferrari Enzo,yksi Lamborghini Gallardo ja yksi Aston Martin DB9.
 |
| Aston Martin DB9 |
Saudiherrat sitten ajelivat ympäri pääkaupunkia pysähtymällä kymmeneen kuuluisimpaan turistinähtävyyteen,vaihtamalla paikoitusalueella autoja keskenään. Kuljettajat käyttivät langattomia kuulokkeita.mihin nämä kommentoivat nähtävyyksien historiaa autossa istuvan historioitsijan sanoin arabiaksi käännettynä.
Saudiherrojen sight-seeing-ajo voitti varmana avoturistibussin yläkerrassa viluisena värjöttämisen tuulisessa ja sateisessa Lontoon säässä!
Toimittaja Karen Jones, Citywealth-,julkaisusta,joka tähtää nettoarvoltaan huippukorkeisiin yksilöihin (ihmisiin ,joilla on yli 100 miljoonaan puntaa investointeihin),kertoo,että hänen arabiasiakaskunnallaan Lontoossa on tärkeintä hauskanpito ,kunnes palaavat kotiin Ramadanin viettoon:
--"Arabit rakastavat Lontoota shoppailun ja hauskanpidon takia.
--Ne eivät tule tekemään bisnestä,vaan pitämään Lontoota leikkikenttänään,kuten me tekisimme Cannesissa tai Monacossa."
Eräs hänen asiakkaansa Saudia Arabiasta kertoi,että kuukauden aikana Lontoossa hän odottaa kuluttavansa 100.000:ta puntaa.Päiväsaikaan hän shoppailisi Hermesin liikkeessä ja söisi Scott'sin,La Petite Maisonin,Le Capricen ja Nobun ravintoloissa.
Iltaisin hän kävisi läpi kaikki Lontoon kasinot.
 |
La Petite Maison Oxford Streetillä.
Provencial-perusmenyy 58 puntaa.,viini
28 puntaa. per pullo ilman ALV:tä |
--"Saudiherrasmies kertoi minulle,että eräs hänen saudiystävänsä oli ostanut 9:llä miljoonalla punnalla asunnon Harrodsia vastapäätä Knightsbridgessä ja satsannut 1 miljoonaa puntaa sen kalustamiseen."
Neiti Jones lisäsi.
--
"Vaikeutena oli,ettei hän saanut palvelushenkilökuntaa tai ketään,joka voisi tehdä hänelle kupillista kahvia,joten hän päätyi asumaan hotelliin..
--Hän oli yrittänyt tuoda kotiapulaisia Lontooseen,mutta heti palvelijakunnan saavuttua,ne yhtäkkiä hävisivät ilmaan,ilmeisesti pimeille markkinoille.
--Ei edes Lontoon epävakainen sää ole esteenä,päinvastoin.
--Saudissa harvoin sataa ja näille Lontoon kaatosateessa juokseminen taksiin on suurinta huvia ja jännitystä.
--Tietenkin oikeita superrikkaita ei näkyisi taksin takapenkillä,vaan nämä olisivat lähettäneet oman autonsa lentorahtina Lontooseen visiitin ajaksi omaan käyttöönsä.."
Eräs toimittaja teki pienen kierroksen Lontoon keskustassa,nähdessään ja kuullessaan arabimaiden rekistereissä kruisailevia superautoja kaduilla.
Niiden kuljettajat halusivat tulla huomatuiksi ja vielä paremmin nähdyiksi Harrodsin edessä..
Hetkessä hän näki 170.000:ta puntaa maksavan Ferrari 438:n tekevän kolme kierrosta Harrodsin edessä,sen kuljettajan pistäessä kaasujalalla kierroksia ylös joka kerta ohittaessaan Harrodsin kuuliusat vihreät pääovet.
Ferraria seurasi Dubaissa rekisteröity 270.000:n punnan Lamborghini SV.
 |
| Ferrari 438 |
 |
| Lamborghini SV 670 |
Autojen omistajien vaurauden mittapuussa ei ole lainkaan yllättävää ,että nämä vähääkään välittävät brittiläisestä liikennelaista.
Joka kesä Westminsterin kaupunginosan kanslia jää saamatta kymmenien tuhansien puntien pysäköintisakkomaksuja,vierailijoiden hylättyä kauppareissuillaan autonsa keltaisten parkkiviivojen päälle.
Viime vuoden kaikista vilkkaimpia lainrikkojia oli eräs arabi ,300.000:n punnan arvoisen Rolls Roycen omistaja,joka oli velkaa 2000:n puntaa 18:ta sakkolapusta ja toinen Dubai-rekisterisen ja 200.000:n punnan arvoisen Lamborghini Murcielagon omistaja,joka oli saanut 24 sakkolappua .
Bugatti Veyron L'Edition Centenairen,rekisterinumero 444:n arabiomistaja jätti maksamatta 120:n punnan paikoitussakon, parkkeerattuaan superautonsa keltaisen viivan päälle Selfridgen edessä Oxford Streetillä.(huolimatta siitä,että oli maksanut 1.2 miljoonaa puntaa autostaan).
Runsaan puolentoista kilometrin päässä Harrodsista Sheraton Park Hotelin etupihalla on laillisesti pysäköitynä kaksi ulkomaalaisrekisteristä Maybachia sekä yksi Qatariissa rekisteröity McLaren MP4,mikä maksaa noin 200.000:ta puntaa.
--McLaren MP4 on lennätetty privaattisuihkukoneella ja ajettu kentältä suoraan hotellin pysäköintiruutuun .
Hotellin eräs työntekijä oli kertonut.
--Meillä oli vieraana eräs tyyppi,saudiprinssin poika ja tällä sekä velipojallaan oli kummallakin Bugatti Veyron,jotka oltiin lennätetty Lontooseen vierailun ajaksi.
--Prinssin poika oli kertonut juuri ostaneensa huvijahdin miehistöineen ja ankkuroinut sen Monacoon..
--Vehje maksoi tälle 30 miljoonaa puntaa eikä tällä ole vielä liiennyt aikaa edes nähdä sitä.
 |
| McLaren MP4 |
Takaisin Mayfairin Dorchester-.hotellin eteen.
Bugatti Veyron L'Or Blanc vetää puoleensa ihmisiä,jopa silloin,kuin sen korkeatehoinen moottori on sammutettu.
Katsojat keskustelevat auton ominaisuuksista,kuten 8:n litraisesta uunissa poltetusta moottoriblokin posliinikuoresta ja kiihtyvyydestä nollasta sataan karvan verran yli 2.5:ssä sekunnissa.
Mitä polttoainekulutukseen tulee?
Seitsemän mailia gallonalla kaupunkiajossa!
Bensiinin hintojen ollessa yläpiikissä,Bugattin kulutus saa kenenkä tahansa hyvin varakkaankin britin lompakon väpättämään.
Mutta auton saudiomistajalle,kolmikymppiselle nuorelle miehelle tankillista bensiiniä ei voida laskea edes pikkuvaihtorahan arvoiseksi.
,_5._April_2012,_D%C3%BCsseldorf.jpg) |
| Bugatti Veyron L'Or Blanc |
2015
----------------------
Freewheeling eli toinen pyörä ojassa
 |
| Victor Meldrew |
Victor Act...aka Me and Mrs. John
Rouvani tavallisesti vertaa minua pyörätuolistaan laukomalla television "One Foot in the Grave"-sarjan (Toinen jalka haudassa) Victor Meldrew:een,jolta yleensä palaa pinna melkein kaikissa päivittäisissä tapauksissa..
Filippiinot yleensä ovat minua kutsuneet Cool Finniksi Manilassa ja jolta yleensä ei pinna pala edes Manilan tukkoisessa liikenteessä--
Mutta siitä on jo aikaa kymmenisen vuotta,kun viimeksi istuin brasilialaisen kuplavolkkarin ratin takana maailman suurimmassa parkkipaikassa..eli Manilan South Super Highwayn liikennesumassa ilman ilmastointia parisen tuntia yrittäessäni palata neljän ruuhkassa läpimärkänä hiestä Makatin Glorietta-ostoskeskukesta kotiin Mervilleen..
Pyhäisin sama matka taittuu varttitunnissa..
Jopa hyvän kaverini ja naapurini,entisen Ranskan muukalaislegionalaisen ja saksalaissyntyisen Alois Schulzin filipinavaimo pyysi minua privaattikuskiksi Manilan ostosreissuille,joilla Aloisilta tavan mukaan paloi pinna jo Mervillen asuinalueen portista ulos ajettaessa..
Mervillen portilla jäi taakse rauhallinen amerikkalaismainen ja liikennesääntöjä noudattava asuinalue,kun edessä avautui tyypillinen manilalainen Pasay Cityn liikennesekamelska ,missä vain uhkeat ja rohkeat pärjäävät.
Aloisin rouva ei jaksanut kuunnella miehensä alituista saksalaista Scheisse-kirosanalitaniaa ranskalaisin Merde-versioin höystettynä Manilan kurittomasta ja "dizipliinöttämästä" liikenteestä.
Olin silloin v.2005 vasta nuori ja rauhallinen 57-vuotias suomalaispoika ja Alois 70-vuotias äkäinen saksalaisukko.
Nyt olen 67-vuotias kinkkinen brittikomedian Victor Meldrew:n suomalaiskopio itälontoolaiselta Coolfin Roadilta ja jolta pinna palaa kannen alta aikayksikön.
Jos Alois olisi saanut mahdollisuuden astua autostaan ulos karjumaan filippiinokuskeille oikeista ajotavoista,niin ruumiita olisi tullut....ei filippiinoja..vaan yksi saksalainen,koska filippiinot eivät kestä kenenkään ulkolaisen ja etenkin valkoihoisen arvostelua ajotavoistaan.
Yleensä näillä on auton hanskalokerossa pikaiseen välien selvittelyyn valmiina jonkinlainen magnumkaliiberinen Peacemaker-käsiase.
Sitä "Rauhan tekoa" voidaan kutsua filippiinoversioksi oikeasta "Road Ragestä".
Nyt ratin sijasta ajan pyörätuolin kahvoissa.
Niiden kahvojen takaa oli auennut minulle aivan toisenlainen maailma,missä muut kansalaiset ovat muuttuneet sokeaksi mobiililaitteisiin tuijottavaksi ja käveleväksi massaksi,joille kiroilin ääneen varoitukseksi tagalog-arabialais-suomalais-kirosanamölyllä,etteivät kaatuisi unikävelyllään rouvani syliin.
Olen jopa ostanut varalle pyörätuoliin kahvaan asennettavaksi kromisen ja kumituttisen äänitorvenkin!
Torvi ei ole mikään nuorten bulevardispottikavereiden La Cucarachaa soittava töötti eikä vanhan A Fordin "Ahoogahoo"-tuuba,vaan oikein kimeä-ääninen tratti,joka rääkäisyllä herättäisi naapuriston varpusetkin tiputtamaan munansa pesistään.
Rouva ei kylläkään ole antanut lupaa minulle sen ruuvaamiseksi wheelie-tuolin kahvaan..
 |
| Stratford Shopping Centre |
Pikaistun kummasti muistakin päivän asioista.
Pari päivää sitten vein rouvani sairaalasta dialyysin jälkeen bussilla Stratfordiin ruokaostoksille.
Stratford Shopping Centren ostoskeskuksessa poikkesin intialaiseen lehtikauppaan ostamaan paketin Chesterfieldiä ohimennessäni.
Olin jo laskenut kouraani 6 puntaa ja 25 penceä,ettei myyjän tarvitsisi antaa kympin setelistä vaihtokolikoita jo ylipursuavaan lompakon kolikkotaskuun.
Yleensä kauppiaat ovat iloisia tavasta.koska niiden kassasta katoaa aina ne pikkukolikot vaihtorahoina.
Intialaismyymäläapulainen:
--Next please!
Minä:
--I should change my name to Mr.Next!
--At every Indian store you call me Next!
--Chesterfield Green Twenties...please!
--Here is Six Twenty-five!
Intialaispojan takana seisova intialaiskauppias päräytti väliin minulle:
-- You don't have to tell him how much your cheap fags cost..!
Minä:
--I only try to pay the exact price!
Kauppias:
--You are even confusing your Mrs in the wheelchair..
Minä:
--She is already www.confused dot com..
Kauppias:
--You do not wear your hat today?(Yleensä talvisin käytän lierihattua.. nyt on kesä.)
Minä:
--Is it your business to check on customers' hats?
--Do you have a dress code here?
--Instead of selling fags you should open up your own Bureau of Explanations desk..
--You already have Western Union here..
Tyyrätessäni rouvaa liikkeestä ulos vihoissani lupasin tämän olevan viimeisen visiittini tässä osoitteessa.
Rouvani lisäsi ennen kuin ensimmäinen ostarin käytävällä mobiililaitettaan tuijottava unissakävelijä kompastui pyörätuolin jalkatukiin :
--But it's always your own fault to open your mouth in wrong places...
--It's up to you how to get high blood...
Silmät vihasta melkein usvassa aloin työntää pyörätuolia luotisuoraa eteenpäin kuin veturi välittämättä radallani vastaan tulevista,jotka viime tipassa pelastuivat kiskoiltani..
Perässäni kuulin vain molotuksia....Fucking crazy old man..almost killed me...etc...
Samassa intialaiskaupassa monasti aiemmin käydessäni tämä sama intialaiskauppias aina oli kommentoimassa pukeutumisestani.,mikä poikkeaa vakiobrittiläisen Man in the white Van-tyypin tuulihousuista,baseball-lippiksestä ja likaisista lenkkareista.
--Again a hat ..are you a Cowboy?
--Where's your Horse?
Kerran ostin Marks et Spencerin naisten osastolta lämpimän kaulahuivin,millaisia myös brittimiehet käyttävät.
Ostin sen rouvani ehdotuksesta.
Intialaiskauppias:
--You wearing ladies' scarf....man?
Minä:
--I don't give a damn as long as it's comfortable and stylish!
Olen monasti jopa ostanut naisten kenkäosastoilta mieleisiäni puolisaapikkaita,jotka traditionaalisilta muodoiltaan näyttävät miesten saapikkailta..ja rouvani kehoituksesta.
Nykyisestä mieskenkämuodista en välitä,koska niiden tyyli muistuttaa enemmän eskimokajakkeja tai inkkarikanootteja pitkillä kärjillään.
Käytössä ne kärjet tuppaavat vielä kääntymään ylöskäsin,että pienin kultaisin tiu'uin niistä saisi käyräteräiset haaremisandaalit...
 |
| Freemason Nisa Local |
Me and Mrs. John
Kotikulmani Nisa-marketin kaljupäiset kenialaissyntyiset intialaiskauppiasveljekset eivät puutu kommentoimaan pukeutumisestani,mutta siitä,kun käyn ostamassa pari kertaa viikossa rouvalleni pussin jääkuutioita.
--Again Ice for your Mrs..Mr. John?
Mrs. John filippiinona tykkää jääkylmästä Spritestä ja 7 UPista,oli sitten kesä tai talvi.
Hän lusikoi jääkuutioita suuhunsa desilitran mittalasista sellaisella rouskinnalla,että omia hetuloitakin viiltää kuunnellessani rouvan nektarin ryystämistä.
Jos en satu ostamaan jääkuutiopussia ruokaostoksien lisäksi,niin tummaihoinen srilankalaismieskassa Ruben eli Ben (kutsun häntä Little Beniksi) utelee välittömästi:
--No Ice today..Sir?
Minä:
--Not today as I kept a bucket of water outside last night in minus 5 degrees..
--With an ice-pick I am able to make 5 kilos of ice free of charge..
--Your 1 kilo pack of ice costs two pounds 40 pence!
Jos kassassa seisoo intialaisveljesten setä Eric,minua pari vuotta nuorempi kaljupää,niin tämä yleensä tervehtii minua ja rouvaani:
--Mr. and Mrs. John..How are you today?
Minä:
Me and Mrs. John..We got the thing going on..(Lainatakseni vanhaa biisiä Me and Mrs. Jones..).
Oikeastaan annoin Ericille valkoisen valheen lainauksellani siitä,että minulla ja Mrs. Johnilla olisi vielä päällä sellainen Thing going on.. eli seksuaalinen suhde,koska meidän huvipuistomme portit oltiin suljettu jo kymmenen vuotta sitten...
Ei enää jännittävän klimaksista vuoristorataa eikä paljastavaa strippiluolaa..muhkeasta bikinivedenneidosta puhumattakaaan!
Eilen käytyämme melkein ulkomailla..eli kaukana Essexissä Romfordin markkinoilla bussilla numero 5 tulin maininneeksi Mrs. Johnille kuinka uskollinen minä olin ollut tälle viimeiset 30 vuotta ja kuinka Manilassa naapurini filippiinoaviomiehet kävivät melkein joka viikonloppu Merville Access Roadin beerhauseissa koppaamassa beermaidejä yöpatjoiksi --melkein rouviensa suostumuksella..
Kysäisin häneltä:
--In our case,if I had done that I believe I would have opened my eyes next morning with a bread-knife blade between my shoulder blades..?
Mrs. John:
--I got all the rights to do it...being then the only bread-winner in the family after you quit your job at King Faisal Hospital in Riyadh...
 |
| Mrs.John and Me in Saudi 1991 |
Minä:
--You know very well I had to quit due to the crooked Saudi hospital management,when my blood pressure shot up with enormous work load...
--But our neighbor Butch across the Main Avenue is widely known at Merville Access Road Sugar Daddy of all beerhouses...and Monette..his wife knows it..telling other housewives that as long as he is a good provider..she will look through her fingers..
--Butch is a well-known crooked DPWH (Department of Public Works and Highways) District Engineer,who built his 3 floor house with free..I mean nicked.. government hollow-blocks,cement,aggregate,water and free labor..
Mrs. John:
--You were not anymore a good provider after you quit your job..and I could not accept such infidelity then!
--It's a clause written with indelible ink in our marriage contract...
Minä:
--That contract must have been written in your Ilokano dialect,which I don't understand a word...
--I thought you married me for my money..when I had a good post of purchasing-financing manager in Saudi.
--Or was it love at first sight?.
Mrs. John:
--Love made me blind then..and your money contributed a bit to that,too..to be honest..as icing on top of the wedding-cake..
--Now I'm a registered blind in UK...with your meager Finnish pension and my disability allowances..
--Remember that 1970s TV drama Rich Man,Poor Man?
--You were a handsome Scandinavian,clean-shaven,golden-haired and good-smelling guy then...
--Now..a bald old man with a potbelly and smelly feet...
--That was then..and I had a well-paid job as cardiac nurse at Kind Faisal Hospital..I never needed your petrodollars anyway..
--Me and my two elder sisters Lita and Cynthia made bad choices with our husbands..
--Cynthia died young of aneurism and left behind her big-shot Pepsi-Cola engineer husband Raffy with 3 young kids..
--Raffy never got involved in childcare...flying day in day out around the Philippines inspecting Pepsi-Cola bottling plants...
--Never even touched a baby milk bottle...
--Lita married young in 1969 Billy Boy,an aeronautical engineer..and by today they are still fighting over anything possible and despising each other...
Minä:
--But I'm not an engineer...
Mrs. John:
--Well..you been bragging about how a Man is the best engineer in the world,who is able to create another human being inside a Woman...
Minä:
Well..I heard it from one engineer..
--All of my adult life I've been working with bloody engineers,who regard themselves as the best professionals in the whole world..
--Still I cannot understand Filipinos' double morality as you are bragging to be devoted Catholics..and no divorces allowed by the Church..and you allow your men are gallivanting about that way...
--Now it's too late by your permission for me to run after chicks,when I'm suffering of a slipped disc in my lower lumbar and with bad knees...
Mrs.John:
--It's up to you..my darling...
--Catch as long as you can..
Minä:
--You really are a crafty one...
--Let me wheel you to the nearest sight-seeing cliff at Southend-On-Sea and park your wheelchair without the brakes on the slope....
Mrs. John:
--It's up to you darling,but before that let me freeze our joint account at Barclay's Bank in Stratford...
--Freewheeling to Heaven!
 |
| Mrs. and Mr. John 2012 |
-------------------------
Minä rasistiko?
 |
Filippiinorouvani 1986
arabialaisessa abayan/kaavussa |
Olin viemässä aamulla rouvaani hemodialyysiin Newham Gateway Surgical Centren sairaalaan.
Työnsin Freemason Roadin pysäkiltä rouvan pyörätuolin ramppia ylös numero 241 double-decker-bussiin ja parkkerattuani pyörätuolin For Wheelchairs and buggies only-tilaan ja istuuduttuani vastakkaiselle plyysipenkille rouvani tokaisi tagalogiksi (peittääkseen omalla kielellään viestinsä englantia puhuville):
--Konting itim sa bus ngayon umaga!(Vähän mustia bussissa tänäaamuna!)
Vastasin tagalogiksi:
--Konti..pero sa bus number 276..madaming itim na estudyante..sa eskuela sa kabila nang ospital...(Vähän,mutta bussi numero 276;ssa on paljon tummia opiskelijoita menossa kouluun sairaalan naapurissa).
Barking Roadin pysäkiltä työnsin pyörätuolin numero 276 Go-Ahead-single-decker-bussin pyörätuolitilaan ja jäin seisomaan rouvani eteen,kuten tavallista matkan ajaksi,koska yksikään siistiin univormuun pukeutunut koululainen (tumma) ei antanut minulle istumapaikkaa,jokaisen uppoutuneena kännyköidensä teksteihin tai musiikkivideoihin.
Sanoin sanan tumma..en diskriminoidakseni..vaan siksi,että satuin olemaan ainoa valkoihoinen bussissa,kuskinkin ollessa turbaanipäinen sikh,joka puhui pleksilasikopistaan minulle eläkeläisten Freedom Passia eli vapaapassia skannatessani easthamiläisellä cockneyslangilla:
--You going to Newham Gateway..Sir..a muggy morning..innit!?
Vastasin:
--Same address as before..Go Ahead!
Rouvani pyörätuolista uhitteli minulle,miksi en voisi istua takana olevalle vapaalle penkille,minkä ikkunapuolella istui musta univormupukuinen koulupoika kännykkäkuulokkeet korvillaan.
Vastasin:
--I don't mind..I've been standing this trip so many times..I'm used to it..
Rouva:
--You are a Racist!
Vastasin:
--These kids anyway will get off at one stop before the hospital..
Rouva:
--But you are still a racist..I know you since we married on September 13 1985..and our 30th wedding anniversary is nearing after 2 weeks...
--All the Finns are racists!
Minä:
--Remember at King Faisal Hospital in Riyadh ...who was my best friend there...the Black ..pardon me nowadays an Afro-American Maurice Williams from Tennessee..who was the supervisor of the Dental Clinic..
--The best friend I ever had..and with whom we together made fun of one of his his white workmates in cowboy boots from San Antonio,Texas,who hated all the blacks..
Rouva:
--But he..Maurice married a Filipina..that Pampangeno Lita from Pharmacy..
Minä:
--Maybe that Filipina factor joined us,but for me he never was The Black Maurice Williams..only my Best Friend..who called me Meathead..as that son-in-law Arthur Bunker in the TV Series All in the Family.. do you remember!..and who became a film director?
--Forgot the name..
--My dearest SOB who shared my wave-lengths in my own sick sense of humor!
--I never had in my lifetime any good and close white.. I mean Finnish.. friends..
--One white friend I still have..but he is Swedish..my pal from our Yanbu Petrochemical Company subcontract in 1984..Janne Nilsson from Sundsvall..who still is my facebook friend..
--And he married a Filipina ..a Bicolana..
--We foreigners with Filipina wives should stick together!
--No matter with skin colors!
--Even all beautiful Filipinas come in all possible colors from morena to maputi *brown to white..
--And do you remember Berny,Pat and Roger..my Filipino Glassmates..in Molave... my best friends!?
Rouva:
--They were your best friends.. and count how many of them are still alive..None..died of booze and high cholesterol..as so many other Filipino men..too young..
Minä:
--They were over 60 then..they did not die young...
Rouva:
--You are going to be 68 end of this month!
Minä:
-I cross my fingers!
Bussi numero 276 pysähtyi sairaalaan pääoven eteen.
Pakitin rampilta rouvan pyörätuoleineen ulos katukäytävälle.
Seurasin katseellani paria hehkeätä intialaistytärtä,ilmeisesti sairaanhoitajia sairaalan yläkerroksen kirurgiselta osastolta..jotka lanteita keinutellen meitä edellä pyrkivät hissiin.
Rouva:
--You have always liked Indian girls..
--Your ex-wife looked Indian..although she was Persian
Minä:
--A lot of Indians are called Parsi..Persian..with similar features..
--As the matter of fact I could call myself the Secretary General of United Nations..
Rouva;
--How come?
Minä:
My first twins are Finnish..
--From my 2nd Batch my daughter and my son are half-Finnish half-Persians..
--My son is a Finnish national and daughter now a Norwegian national,whose husband's dad is German...
--My son is married to a beautiful Malaysian Chinese lady from Penang...
--Our two daughters are half-Filipino and half-Finnish with Finnish and Philippine passports.
--Your dela Cruz-Ventora-Gaspar-family is a mix of Filipino-Spanish-Lebanese-Japanese ancestry..
Do I afford to be a racist..darling?
--------
,_5._April_2012,_D%C3%BCsseldorf.jpg)
