 |
| 50-luvun teinityttö |
 |
| 1958 Inttiin meno by Juhart |
TEINIAIKUISET JA AVIOLIITTO
1950-luvulla vanhempien teinien tilanne oli suurempana kysymyksenä.
18-vuotiaiden poikien asevelvollisuuskunto toi uuden yllätyksen,jolloin todettiin kutsunnoissa,että syyniläiset kärsivät huonosta fysiikasta ja koulutuksesta,itseluottamuksen sekä vastuuntunnon puutteesta .
Armeijaa on aina katsotu nuorison miehistämisen kulmakivena.
Tytöille ei ollut vastaavanlaista valmennusta naisiksi institutionaalisesti.
Teinityttöjen ensimmäisenä päämääranä oli naimisiin meno.
Tyttöjä oltiin jo lapsesta kasvatettu äidin rooliin.
Avioliitto palveli pyhänä normina sekä yleisenä tavoitteena.
Alle kolmekymppisten naisten avioliittomäärä oli suuri 50-luvun alussa.
Vähintäin neljäsosa kaikista kansankerroksista tapasi tanssiparketeilla.
Tanssilavat -ja salit olivat yleisimpiä partnerien hakupaikkoja.
Kellohameiset,nailonsääriset ja punahuuliset seinänvierustaruusut istuivat näytöllä salituoleilla,poikien seisoessa syynäämässä haettavia lattian keskellä mustissa pillipunttisissa rippipuvuissa ja tonycurtismaisissa suaveleteissä,jotka olivat takaa kammattu sokerivedellä ankanpyrstölle ja Bill Haley-kiehkuralle otsalle.
Koko illan parketilla haettiin ristiin,vaihdettiin silmäyksiä,joskus parien käydessä juomassa jaffat buffetin puolella tai tanssilavan puuseen takana kutemassa tai povitaskupaukuilla.
Flirttailu pysyi varovaisen varmuuden rajoilla Venus- tai Amirossi-kondomipakkaus litattuna pojan perstaskulompsassa ..
Monelle pojalle kondomipakkaus oli enemmän kerskaväline kuin ehkäisymuoto..
Tämä oli alkua yleismaailmalliselle parittelusoinnille.
Velvollisuudentunteiselle teinitytölle poikakaverin saaminen,vakiintuminen ja myöhemmin naimisiin meno sosiaalisena liittona olivat ensiaskeleita,jotka päätyivät alttarille vähän yli kaksikymppisenä.
Monet päätyivät naimisiin vielä aikaisemmmin tytön tullessa raskaaksi.
Suurelle osalle nuorista aviovaimoista 50-luvulla perhe-elämä oli pyhitetty sunnuntain toivottuihin levyihin,aviosiippojen palvellessa varusmiehinä.Yleisradion kuuluttaja luki nuoren vaimon terveiset rakkaalleen toivomansa levyn myötä jossain Itämeren rannikopatteriluodolle .…useasti myös Kyprokselle ja Suezille,missä mies palveli sinibarettina YK-joukoissa puolustamassa suomalaista demokratiaa..
Näin radion kautta yhdistettiin vaimoja ja lapsia kotona sekä kaukana kotipiiristä palvelevia aviomiehiä.
Sunnuntait olivat perusharsona 50-luvun avioelämän siteelle.
Koti täyttyi radiosta kuuluvista lämpimistä terveisistä,Karjalan paistin ja uusien perunoiden aromeista,jotka stimuloivat kansan sydäntä riipaisevia tunteita sekä ruoansulatusta .
Politiikot yhdistivät kansan moraalista ja sosiaalista henkeä perheyhteisön moraalisen ja sosiaalisen hengen kanssa puolueellisina kävelykeppeinä.
Lapsia katsottiin tulevaisuuden kulmakivinä melkein lahkolaisessa utopiauskossa enemmän kuin muita ikäluokkia.
Lapsiin uskottiin hyvinvointivaltion kehittyminen.
Hyvinvointivaltio ei pystynyt tekemaan sitä yksin ja uskottiin,etta perhe tarjosi korvaamattoman kehyksen lapsen omalle kehitykselle.
 |
| Kotiliesi 6 1960 |
Avainkanavina lapsiasialle olivat naistenlehdet.
Naistenlehtien lukumäära nousi 50-luvulla huippuunsa konservatiivisen Kotilieden,Eevan,Hopeapeilin,Me naisten sekä Terveyden ja kauneuden jne. myötä.
SOK ja OTK tarjosivat omia ilmaislehtiään kotirouvajäsenilleen.
Kaikki lehdet kirjoittivat yhteen ääneen perheasiasta.
Avioliitto oli keskeisenä puheenaiheena 50-luvun kysymysareenalla.
Avioerot ,joita katsottiin kulmien alta,olivat harvinaisia.
Papisto ei vihkinyt eronneita..
Eronneet julkishenkilöt olivat julkisen irvailun kohteina.
Kirkko edusti moraalista auktoriteettia eroasiassa.
Kaukana Isossa Britanniassa,missä prinsessa Margaret v. 1955 halusi naida eronneen miehen lentokapteeni Peter Townsendin, kirkko pani hanttiin.
Aivan kuin kuningas Edward VII:n kohdalla v.1936,jolloin tämä astui alas valtaistuimelta pystyäkseen naimaan kaksi kertaa eronneen amerikkalaisrouvan Wallis Simpsonin.
Kirkko ja parlamentti nojasivat kuninkaallisten naimakieltopykälään eronneiden suhteen.
Asenteet olivat kuitenkin pehmenemässä avioreoasioissa.
Henry VIII:n eroista kukaan ei puhunut ääneen.
 |
| Barbietytöt |
Kukaan ei kyllä ajatellut erotapauksissa keskustelevansa asiasta lasten kanssa.
Nämä yleensä päätyivät asumaan kahteen eri huusholliiin.
Lapset saivat pitää kivut mahoissaan ,tuskin uskaltamalla avata suutaan paineistaan.
Avioliiton ulkopuolisista suhteista tiedettiin ja susiparejakin tunnettiin.
Todellisten tilastojen puute hairahtamisista ei estänyt erästä tuomaria sanomasta,että olemme päätyneet ikävä kyllä siihen pisteeseen,missä aviorikosta ja uskottomuutta katsotaan vain yhden pienen intiimin hetken tulokseksi.
Yleensä avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet enemmistö tuomitsi.
Sympatioita syntyi silti sitä aviosiippaa kohtaan,joka oli uhrina liiton rikkojalle.
Eräs aviorikoksen uhri,30-vuotias nainen kertoi keskustelleensa asiasta miehensä kanssa, jäämallä rauhallisesti odottamaan ,miten kaikki asiat mallaisivat yhteen.
Hän yhtenä vaihtoehtonaan toivoi miehensä ulkosuhteen näityvän normaaliin kuolemaan,aviosiipan palatessa häntä koipien välissä kotiin.
Odotusaikana hän kävi ostamassa itselleen uudet vaatteet ,meni kampaamoon hankkimaan uuden permanentin... muuttumalla viehättävän näköiseksi kotirouvaksi.
 |
| BB 1957 |
Papisto ei voinut ottaa samanlaisia asenteita kevyesti,että avioituneet sallivat aviorikoksia ja syrjähyppyjä pyhässä allianssissa,missä kärsivä osapuoli ei näytä välittavän tippaakaan.
Brigitte Bardot eli BB ensimmäisessä ulkomaisessa,englantilaisessa vuonna 1955 kuvatussa filmissään Tohtori merellä sai päänäyttelijän Dirk Bogardin ihastumaan ranskalaiseen seksipommiin.
Bogard ihailijalehdessä kertoi Bardotin näyttäneen,että seksi on taidetta,missä muut näyttelijättaret olivat pelkkää farssia.
Brigitte uhkui lämpöä ja täysin normaalia seksiä.
Bogard pelkäsi silti,että Bardotin seksualisuus möisi vain brittiteattereissa.
Amerikassa Brigittestä tuli seksisymbooli.
Bogardella itse oli englantilaisena Tauno Palona erikoista vetovoimaa naisiin,verrattuna ajan sankareihin Jack Hawkinsiin, Norman Wisdomiin ja Kenneth Moreen.
Norman Wisdom oli pienikokoinen koomikko ja Kenneth More tuli kuuluisaksi osastaan II maailmansodan jalattomana lentokapteeniurho-Baderina.
More näytti Jussin isältä lainekutreiltaan ja kasvoiltaan sekä lyhytvartisena.
 |
| Taina Elg 1957 ja 2007 |
Morella oli vuoden 1959 Hitchcockin toisintafilmissä 39 askelta suomalainen Taina Elg vastanäyttelijättärenään.
Brittinäyttelijöistä koomikko Benny Hill vetosi eniten paikallisiin seksiasenteisiin 50-luvulta eteenpäin 70-luvulle puoli-irstailla sketseillään.
Hillin mieskuvat olivat naisten perien ja tuttien tiirailijoita,jotka juoksivat pakoon mutkatonta tietä,kun eteen tuli mahdollisuus päästä naisen lähelle intiimisemmin..
Amerikkalaisen filmin Pal Joeyn v. 1954 musikaaliversiosta Lontoossa naiskatsojat kauhistelivat tanssityttöjen puolipukeutuneisuutta.
Aidossa v. 1953 tehdyssä elokuvassa Frank Sinatra löi itsensä takaisin filmitaivaalle pitkähkön laskukauden ja Ava Gardnerin avioeron jalkeen.
Revyytytöt esiintyivät siinä vähäkuteisina,saamatta aikaan amerikkalaisissa katsojissa sen suurempaa hälyä.
Puritaanisuudesta ja tekopyhyydestä naiskatsojat inhoilivat Pal Joeyn teatteriversiota.
Amerikkalaisen seksologi Alfred Kinseyn raportti samoin ällötti naisia naistutkimuksessaan vuonna 1953.
Kaksinaismoraali myös kukki valloillaan.
BBC:n pääjohtaja memossaan tuottajille kirjoitti varoituksenaan,ettei televisioidussa baletissa miestanssijoiden valkoiset tiukat trikoot kauhistuttaisi liikaa naiskatsojia.
Seksistä,joka oli tykkänään poissa yleisistä keskusteluista, ei koskaan mainittu.
Naistenlehdet ohittivat asian käsittelyn aina ‘tärkeänä avioliiton osana’,’fyysisenä rakkautena’ ja jopa ‘intiiminä rakasteluna’.
Romanssikirjoissa intohimo hyväksyttiin,seksiä ja lähentelyä ei.
Fiktioissa,filmeissä ja näytelmissä oltiin systemaattisesti kierteleviä seksistä sensuurin ja ja syytteiden uhassa 50-luvun puolivälissä,jos jokin hiukankin haiskahti rivolta.
Eräs postikorttitaiteilija,joka maalasi ranta-aiheita sai syytteen irstaudesta,maalattuaan rannalla tököttävän ylisuuren pystysuoran kivipaaden.
 |
| Marlon and Britches in Waterfront |
Täysi seksuaalinen tietämättömyys pohjautui eläviin muisteluihin naisten ja saman ikäpolven kokeiluihin ja virheisiin,jotka päätyivät avioliittoon tai aborttiin.
Ehkäisykeinoista ei tiedetty eikä puhuttu julkisesti.
Pojat kähmiskelivät pimeissä makuukamareissa .
Sukupuolioppi-ja valistus eivät olleet oppiaineena kouluissa.
Koulupoikien piti saada elämän tosiasiat kokoon likaisista vitseistä ja yleisten vessojen ovien sekä seinien seksuaalisista kaavapiirustuksista.
Joskus joku kaveri saattoi näyttää pehkautunatta mustavalkokuvaa jalkojaan levittavästä mimmistä lompakostaan koulun ulkovessan halkopinon takana.
Biologian opettajan selvitys ihmisen kehon lisääntymissysteemistä sai monen oppilaan enemmän ymmälle kuin ennen oppitunnin alkua.
Opettajan taululle liidulla piirtämallä putkikaavalla piti olla jokin yhteys oppilaiden kehoihin?
Huhuiltiin,etta seksin piti olla hauskaa.
Mutta biologian opettajan kuvaus seksileikistä näytti vähemmän huvilta kuin viemäriputken tukoksen auki vatkaaminen vääntyneellä putkirassilla.
Avioliittoa edeltävää seksiä on nähty jo paljon kauemmin kuin edellisen sukupolven aikana.
Gallupeissa todisteltiin,että suuri osa nuorisosta odotti olevansa neitsyitä ennen avioliittoa.
Pojat halusivat puhtaan tytön samoin kuin tytöt pojista..
Mallasivatko nämä tavoitteet yhteen,eivät tilastot kertoneet.
Toinen tutkimus raportoi,etta alle puolet kaksikymppisista naimattomista naisista oli kokeillut seksiä.
Varakkaimpien kotien tyttäret olivat tutkimuksessa listan kärjessä.
Oli myös omat riskinsä tytölle,joka ei pitänyt seksiä minkäänlaisena tabuna.
Hänelle avioliittomarkkinat olivat rajoitettuja.
Neitsyyskulttuurissa häntä pidettiin käytettynä tai ‘korkattuna’ tavarana.
Ja tytön pään päällä häilyi vielä uhkaavampi varjo ,josta harvemmin hiiskuttiin.
Abortti oli kauhein ratkaisu.
 |
| Bedford ja Birgit kipit pystyssä |
Jokainen tyttö yleensä tunsi jonkun,jolle oli käynyt vahinko ja joka oli käynyt jossain syrjäisessä talossa pikavisiitillä ruskea rahakirjekuori käsiveskassaan.
Laillisia abortteja tehtiin paljon,mutta joku onneton aina kuoli laittoman puoskarin käsissä.
Kuolintapaukset olivat vielä korkeammat,kun uhrit itse ronkkivat metallivaatehengareilla sikiönalkuja ulos.
Gynekologiaa tuntemattomia puoskareita ei pitäisi yksin syyttää.
Laissa oli myös paljon vikaa.
Yleinen asenne abortteja kohtaan oli pehmenemässä,vaikka häpeä kirpaisi enemmän kuin tohtorin veitsi.
Avioliiton ulkopuolella syntyneiden ’laittomien’ lasten määrä pysyi melko alhaisena 50-luvulla ja alle puolet annettiin adoptioon.Toinen puolikas otti viisaamman kurssin äidin ja lapsen hyväksi.
Yksinelättäjä-äitien oli vaikeata vuokrata huoneistoja,vuokraisäntien ja -emäntien vastaisen asenteen takia..
Vasta 70-luvulla kunnat ja kaupungit avasivat jonotuslistat yksinelättäjille.
V.1953 eräs päivälehti kysyi lukijoilta naimattomien äitien statuksen parantamisesta.
Lukijat ilmaisivat ärtymystään moisesta kysymyksestä.
‘Miksi…?’
Eräs äiti kysyi vaatimalla vastausta.
‘On sääli,etteivät ne ajatelleet lastensa tulevaa asemaa valitessaan moraalittoman vaihtoehdon.’
 |
| Salorita-mainos |
SEKSI PISTOOLIN TÄHTÄIMESSÄ
Ja mitä on avioliitto ilman seksiä?
50-luvun tutkimuksissa 4 viidestä naisesta kertoi saaneensa paljon tai keskinkertaisesti tyydytystä seksistä.
Korkeimman tyydytyksen saajia olivat naiset,joidenka miehet olivat ylemmästä ammattikerroksesta…..tai ainakin kertoivat saaneensa.
Suulliset tunnustukset kertoivat toisin.
Lääkäri,joka oli keskustellut asiasta satojen naineiden naisten kanssa kertoi,että puolet eivät olleet koskaan kokeneet fyysistä tyydytystä,jonka olisi pitänyt olla sitä yhtä todellista ja rikasta nautintoa,mitä aviomiehet väittivät saaneensa.
Jotkut naiset ilmaisivat tyytymättömyyttään,että seksiakti kesti vain kaksi minuuttia….wham-bam-thank you- mam.!
Toiset tutkijat päätyivät tulokseen,että useimmat naiset pitivät sukupuoliyhteyttä osana avioelämää,vaikkeivat nauttineet siitä.
Eräs kuuden lapsen äiti antoi paljaan kuvan rakkauselämästään.
‘Jok’ikinen ilta minun piti silmäillä kelloa,milloin isäntä saapuu kuppilasta kotiin.
Kun kuulin askeleet rapuissa,sammutin kamarin valot teeskentelemällä nukkuvaa.’
‘Se tuli sänkyyn vatsa täynnä kaljaa,alkamalla kohmimaan minua.’
‘Halusin vain nukkua eikä auttanut asiaa,jos kieltäydyin.’
‘Sait kämmensyrjästä poskille,jos et alistunut.’
‘Siiihen ei liittynyt mitään hellyyttä eikä rakkautta.’
‘Makasit siina seljällään laskemassa välikaton halkeamia ajattelemalla,että:
katto tarvitsisi lipauksen tuoretta maalia.
‘Minulle se oli kauhea velvollisuus….eikä mitään huvia…vaan likaista,inhoittavaa arvonalistusta.’
Tämä kertomus voisi olla isku 50-luvun naisen imagolle onnellisesta, molemmin puolin tyytyväisestä avioliitosta.
60-luvulla Jussin kokeillessa seksiä ensimmäistä kertaa yhden tarjoilijattaren kanssa,roolit olivat vaihtuneet.
Tyttö tunteettomana partnerina laskeskeli ääneen yläkerran kamarin pissapotan kaatumisesta kastuneita välikaton asbestiruutuja .
Aktin jälkeen tarjoilijatar käveli paljain jaloin makuukamarin puoliverhojen ääreen tiiraaman ilmaa,sanomalla kylmästi:
‘Siell’ on pakanen ulkkon!’
Jussi oli suutuksissaan huutanut perään:
‘Kylmaar,mutta niin hyvää,sano ryssä,kun ruumista nai!’
Seksi,jonka piti olla pääteemana, piti suurta kuilua haaveiden ja todellisuuden välillä.
Kuitenkin kun katsotaan takaisin päin sitä aikaa,verrataan aina nykyaikaan.
Kun nyt eletään aikaa,missä avioparit ovat tasavertaisia ja missä molemmat osapuolet nauttivat seksistä oletamme,että sen puute vanhempiemme ja esivanhempiemme elämässä kuolettavasti haavoitti avioelämää.
Tämä tiivistetty oletus ei yleensä pidä vettä.
 |
| Ikkunamannekiiniperhe |
Kun molemmat osapuolet kontrahdissa tekivät sen,mitä oletettiin tekemän…isä leivän hankkijana ja äiti kotirouvana…avioliitto oli luja liitto.
50-luvulla suurimpana tehtävanä oli pitää perhesirkus rattailla ja tien päällä,huolimatta siitä,että siihen liittyi tiettyä turhautumista ja halveksintaa.
‘Love and marriage…love and marriage..go
together like a horse and carriage…’
Lauloi Frank Sinatra.
Vuosisadan alun perheet olivat suuria.
Jussin isän ja äidin kotinurkissa hääri isohko lapsikatras.Isällä oli neljä veljeä ja yksi sisko.
Äidillä samoin viisi sisarusta.
Köyhemmissä perheissä oli hyvin yleistä 8-10-päinen lapsilauma.
50-luvulla viisipäinen lapsiperhe oli vielä yleistä.Näin oli myös pappilan pesue.Jussilla oli neljä siskoa…kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa.
Itseään hän kutsui kerrosvoileipälapseksi …kinkkusiivuna kahden sekaleipäviipaleen välissä.
Vuonna 1956 nelilapsista perhettä pidettiin jo suurena.
Vanha kansa katsoi,että perhe oli vasta perhe kolmen lapsen poikimisen perästä.
Neuvolat ja perhesuunnittelukeskukset ehkäisykeinojen lisääntyessä alkoivat supistamaan perheiden päälukuja.
Naisille essunlenkkien löysääminen oli alkua myös pienelle loysäämiselle vapauteen.
KOTIROUVA TUOTEVAMPPINA JA KODINKONEENA
 |
| 1960 Sunil |
Ranskalainen kirjailijatar Simone de Beauvoir kirjoitti siitä ironisesti kirjassaan ‘Toinen sukupuoli’:
Nainen oli feminisyyden ruumiillistuma velvollisena,hyvänä kumppanina,kätevänä,taloudellisena ja hyvätuulisena kotirouvana.
Se oli nelinkertainen rooli,vaikkakin erittäin koti- ja aviomieskeskeinen.
Naisihannetta korvaamattomana femiinisenä ja fyysisenä ihailun kohteena ei koskaan pantu kyseen alle.
‘Kuinka pukeutua ja viehättää miehiä’ oli monen naislehden sarjakertomusten otsikkona 50-luvulla.
Erityinen paino oltiin pantu yksilölliseen kampaukseen mainoksissakin:’Hän haluaa sinut silkinpehmeänä!’
50-luvun Fairy-tiskiainemainos korosti Äidin pehmeitä sitruunantuoksuisia käsiä.
Pyykkituvan muuripadan lipeän karhaisemat kädet olivat historiaa..
Siroluiset,ampiaisvyötöröiset,isorintaiset ja leveälanteiset mannekiinit esiintyivät muotilehden sivuilla kävely-ja cocktailasuissa riikinkukkomaisesti koreina minkkistoolissa.
Yhdellä tasolla vaimo oli miehensä kumppani ja lasten tekokone,jolle oltiin luotu elokuvataivaan liha ja tyylikkyys.
Toisella tasolla nainen näytti ylimaalattulta, isorintaiselta ja jalokivillä koristettulta irvikuvalta.
Toisin sanoen hän halusi mieheltään rakkautta,kumppanuutta,kotia,lapsia ja taloudellista tukea,muttei antaisi miehen olla talouden päänä.
 |
| 1950 Jane Hellen |
Naisen paikka on keittiössä,sanottiin,vaikka eräs shovinistinen irvailija väänsi sanonnan…’nyrkin ja hellan välissä’.
‘Keittiö on kodin sydän ja keskus,missä päivästä toiseen vaimo luo miehelleen rakkauden lahjoja’,olisi voinut olla Kotiliesi-lehden päämottona.
Kodin ylistystä kuulutettiin maan kaikissa naislehtijulkaisuissa,joissa taloudenpito -ja ruoanlaittotekniikassa piti vaimolla olla vähintäin Sammatin Elias Lönnrootin ‘emännyyskoulun’ diploomi essuntaskussa.
‘Jos pyykki menee kotiovesta ulos kemialliseen pesulaan,ei lapsillakaan voi olla mitään mahdollisuutta taloudenpitokoulutukseen.’
Eräs kotirouva huokaili pyykkipäivän tärkeydestä.
Lehtien ja uuden näköradion pesupulverimainokset häpeämättömästi yhdistivät vaimon neitseellisen puhdasta moraalia miehen vitivalkoisiin kauluspaitoihin Valo-.OMO- ja Sunlight-mainoksissa.Sunlight oli joukossa ainoana saippuatankona.
 |
| 1961 Pyykkärit |
Pappilassa oli oma palkattu Hilkka-pyykkäri,joka pesi ennen pulsaattoripesukoneaikaa pyykit,kuten pastorin paidat,huushollin lakanat ja vaatteet Valo-pulverilla ja lipeässä pesutuvan muuripadassa.Pesutupa tuppasi höyryisenä tuoksumaan enemmän pyykkärin kainalonaluiselta sipulihielta kuin Valo-pulverilta.
V.1956 isä osti äidille Hoover-pulsaattoripesukoneen sekä Hoover-pölynimijän työtaakan helpoittamiseksi.
Keittiössä ei ollut vielä vuoteen 1956 saakka edes lämmintä vettä, kunnes isä osti Kosan-kaasulla käyvän tohtori Junkersin kuumanvedenlämmitysaparaatin.
Kotiliesi ja muut naislehdet tarjosivat kotirouville neuvoja helpompaan taloustyöhön,keittotaitoihin sekä miten tullaan paremmaksi kutsuemännäksi ..
Niksipalstoilla korostettiin järkeviä ostovaihtoehtoja sekä kulinaarisia taitoja,jotka olivat jääneet unholaan pitkinä puutteen ja säännöstelyn vuosina .
Nainen on talon tärkein henkilö,eräs lehti kehui.
Hänen aviomiehensä saattaa olla vahvempi ja älykkäämpi.
Hän voi olla firmansa johtaja,älykkö taikka kuuluisa.
Vaimo voi tuntea itsensä alhaisemmaksi,mutta omalla hienolla tavallaan han lyö miehensä aina laudalta.
Se on hänen vaikutusvaltansa kotona!.
Eräs papin vaimo lausuikin Martta-kerhon kokouksessa kotirouvan moton:
‘Minä palvelen.’
Itsenäisestä naisesta kulutusjuhlaan
 |
| Lakanapyykkiä |
Väitteet,ettei 50-luvulla ollut itsenäismielisiä naisia,ovat pohjattomia.
Vuosisadan alussa alkoivat suuret sufrageettimielenosoitukset Lontoossa ja New Yorkissa.Se oli alkua feminismiliikkeelle.
 |
| Helene Nice.Bugatti Queen |
Jo 30-luvulla ranskalainen Helen Nice oli ensimmäinen Formula -sarjan sankaritar vaaleansinisellä avo-Bugattillaan Monthleryn kilparadalla..Englantilaisen formulasankarin Sterling Mossin nuorempi sisko Pat Moss ajoi Monte Carlon rallissa jo 50-luvun lopussa.
Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä miesvaltaisista aloista,minne naisia hyväksyttiin ennakkoluulottomasti.
Muilla aloilla oli suoranaista torjumista naisia kohtaan miesvaltaisisssa ammateissa
Naisjuristejakin alkoi ilmestymään raastupiin puolustusasianajajina..
Naiset otettiin avosylin vastaan kumpienkin maailmansotien aikana teollisuuteen ja palvelualoille miesten töihin,miesten kaatuessa suurin joukoin rintamilla.
Miesten töissä pappilan pastorska oli voimakkaampi ja kätevämpi uros kuin moni mies,puhumattakaan isäpastorista,jonka tekniset kyvyt jäivät pappilan ovisaranoiden tippakannulla voiteluun Singerin ompelukoneöljyllä.
50-kilon potaattisäkkikin meni äidin harteille yhtä kevyesti kuin saunapyyhe.
Monen töihin haluavan naisen tie ansioon oli kuoppainen.
Työhaastattelussa kielteisen vastauksen saamisen antama paine oli huomattava.
--Yhdelläkään naisella ei ole samanlaista kapasiteettia enkä koskaan kajoaisi vähemmistön oikeuksiin kodin ulkopuoliseen ansioon.
Eräs naistenlehden naispuolinen kotineuvoja kirjoitti.
--Mutta voin varmuudella sanoa,että useimmat perheelliset naiset ovat paljon tyytyväisempiä tekemällä parempaa työtä ja palvelusta kotona kuin kodin ulkopuolisessa työssä.
Samassa lehdessä myöhemmin eräs kotirouva vähätteli vihaamaansa kodin ulkopuolista työrupeamaansa.
--Kotityössä vaaditaan kaikenlaisia taitoja.
--Miehen olon onnelliseksi ja mukavaksi tekemistä ja lasten synnyttämiseksi katsottua kotityötä pitäisi kannustaa.
--Yksikään muu naistyö ei ole sitä tärkeämpää.
--Nainen on myös töissä altis seksuaaliseen väkivaltaan.
Filippiineillä eräs,nyt jo kuollut,senaattori Mitra lausahti 90-luvulla eräälle naisreportterille kysymykseen naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta työpaikkaväkivallasta:
--Paneudu vain seljällesi ja nauti niin kauan kun kestät.’
Kaneetti kuvaa,miten naiset altistuivat miesporukassa helpoksi saaliiksi,mikä oli sääntöjen mukaan sallittavaa.
Naisten odotukset kodin ulkopuolisesta ansiosta heijastuivat seuraavassa kommentissa:
--4 viidestä naisesta tutkimuksissa v.1955 aikoi täystoimiseksi kotirouvaksi ensimmäisen lapsenpäästön jälkeen.
--Puolella ei ollut aikomustakaan mennä takaisin töihin huolimatta,että lapset olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen yksinään..
--Paine ei ollut työssä,vaan työpaikan julkisessa mielipiteessä,että hänen olisi ollut parasta pysyä kotona.
Mutta aviomiehet olivat pääsyynä vaimon töihin menon vastustamisessa.
--Vaimon paikka on kotona lasten kasvattamisessa!
Oli yleisin tylyhkö miesten mielipide.
Pappilan pesueen villiinnyttyä leikeissä,isäpastori torui äitiä,miten tämä oli lapsiaan kasvattanut.Isäpastori oli katsonut pastorskalle kuuluvan lasten kasvatuksen,kun hän itse omalla työllään kantoi tilipussin kotiin.
Hänellä ei ollut aikaa kodin- eikä lastenhoitoon miesroolissaan,joka piti häntä alinomaan kodin ulkopuolella kirkollisissa ja kunnallisissa virantoimituksissa.
Siitä johtuen isä jäi lapsille etäiseksi liperikaulaiseksi hahmoksi,johon pappilan lapset pääsivät tutustumaan vasta äidin kuoleman jälkeen.
 |
| Pula-ajan äiti Juhart 2012 |
Asiantuntijatkin kannustivat äidin roolia lasten kasvatuksessa sillä,että äidin rakkaudella oli ratkaiseva merkitys lapsen luonteen ja persoonallisuuden kehitykseen.
Jos äiti lyö lapsensa laimin,vaikeudet seuraavat tulevaisuudessa.Kotiäiti antaa lapsilleen varmemman pohjan henkiselle terveydelle kuin kalliit laitteet ja kallis koulutus.
Erään kuvalehden artikkeliotsikkona oli vuonna 1953 ‘Mikään ei korvaa äidin rakkautta’.
3 vuotta myöhemmin eräs lapsiekspertti lausui,että on traagista äidille,joka jättää alle 5-vuotiaan lapsen muitten hoidettavaksi.
Siitä seuraa tuho ..
Syyllisyyttä katsottiin suurimpana syynä.
Yksi keskiluokan äitisukupolvi tehtiin syyllisyyttä kärsiväksi osapuoleksii ’erotuspelossa’ ,
Koulutetut äidit jäivät kotiin vuosiksi,jotkut onnellisina ja toiset ei.
Eräs tehdastyöläisnainen muistaa,miten hänet pantiin tuntemaan syyllisyyttä.
Ihmiset olettivat sinun menneen töihin kykenemättömyydessäsi katsomaan kunnolla lastesi perään..
Kaikista varoituksista ja varoitteluista huolimatta palkatun naistyövoiman lukumäärä nousi tasaisesti vuosien 1951 ja 1961 välillä.
Keskustelu asiasta yleensä päätyi tasapeliin..
Tutkimukset jakautuivat tasaisesti 50-50 kahteen luokkaan…’Kyllä,hyvän syyn takia’ ja ‘Ei missään tapauksessa’.
Eräällä rouvalla oli yksi hyvä syy käydä töissä.Hän omasta mielestään oli parempi äiti kotitöitä säästävien ja helpottavien laitteiden ansiosta,joita hän ei olisi voinut ostaa kotiin jäädessään..
Toinen,neiti-ihminen ilmaisi.
--Jos mies ei pysty varallisesti pitämään vaimoa,hän ei ansaitse sellaista.
--Voisin köksätä ,neuloa ja parsia sekä siivota hänelle.
--Asunnon ei tarvitsisi olla liian pieni,mutta en kyllä myöskään menisi töihin pelkästään juuri häntä varten.’
Ne,jotka olivat valinneet kotiin jäämisen,ilmaisivat tyytymättömyyttäänkin.
Lähes puolet myönsi ottavansa mahdollisuuden tullen osapäivätyotä,nähdäkseen enemmän elämää.
--Pääsy pois kotitöistä ja lastenhoidosta olisi virkistävää edes pieneksi aikaa joka päivä.
Eräs kotirouva lausahti.
 |
| Lampputehtaan likat Juhart 2004 |
Kuitenkin osapäivätyötä ei ollut saatavana kuin rajoitetusti.
Työläiskotirouville pesulat olivat pääasiallisina työnantajina.
50-luvulla myös tarvittiin paljon konekirjoittajia,joidenka palkat olivat alhaisia.
Yhtenäistä palkkalakia ei ollut ja naisen keskipalkka oli yli puolet alhaisempi kuin miesten.Puolueet eivätkä ammattiliikkeet ajaneet naistyövoiman palkkaetuja alkuunkaan.
Vallitsevana käsityksenä oli,että naiset ansaitsivat vain
" käsiveskarahaa" eikä palkkaa elämiseen.
" käsiveskarahaa" eikä palkkaa elämiseen.
Eräs laitossiivooja kertoi:
--Olisimme olleet tosiköyhiä,ellen olisi ottanut työtä.
--Minusta olen ollut todellisena apuna miehelleni.’
Eräs arkistonhoitaja sanoi (tämä oli lisääntyvä 50-luvun piirre):
--Voimme ostaa kaikenlaista lisätavaraa tai mennä vaikka lomalle työn ansiosta.
Yleisenä mielipiteenä oli,että miehen palkan pitäisi olla korkeampi kuin vaimon palkan.
Mielipide oli tuskin yllättävää,koska eroja miesten ja naisten välisissä kyvyissä ja potentiaalissa oltiin juurrutettu mieliin sukupuolten välillä jo aikojen alusta.
 |
| Tea 4 Two Juhart 2004 |
--Voi kun nätti nukke!
Maija-tyttö voi sanoa aapiskirjan kuvasta.
--Jonain päivänä ,kun tulen isoksi,otan pestin isoon laivaan!
Sanoo Matti-veli.
Lisäksi Maija voisi sanoa aamulla veljelleen:
--Matti…minä petaan vuoteesi kuntoon,koska jätit sen tuolla lailla myllätyksi kiireessä.
Kouluissa tytöille korostettiin kotitöiden ja äitiyden tärkeyttä elämänroolina käsityö- ja kotitaloustunneilla.
Opettajat kumma kyllä olivat useimmiten ikäneitoja.
Valitettavasti pojatkin alakoulussa pantiin oppimaan virkkaus- ja neulontataitoja.
Jussin alakouluopettaja Seija Simola oli seurannut pojan patalappuvirkkausta,joka päätyi löysille solmuille, sanomalla:
--Jaa-a…sinun Jussi olisi parempi tehdä siitä sipuliverkko.
Pojille opetettiin miesten roolin puutöitä käsityötunneilla,missä Jussin timpurin taidot piilivät vielä latenttina.
Nelijalkaisen pallin teossa Jussilla jäivät saunajakkaran jalat eri pituisiksi.
Veistonopettaja Saura oli käskenyt sahaamaan ne tasaan.
Silti jakkara keikkui ja Jussi sahasi lisää niin,ettei pallissa enää ollut jäljellä kuin jalkatumpit.
Saura tokaisi:
--No Jussi….meneppäs sinä tekemään vain leipälautoja mäntylaudasta.’
Oivana esimerkkinä käsityopetuksen tärkeydestä oli,että Jussi oppi ompelemaan housunsa litsinnapit Karhu-langalla ja parsimaan villasukkansa,vähentämällä äidin työtaakkaa.
Naisvaltaisessa pappilassa oli äidin määräämät tiskihukit.
Jussi tiskivuoronsa tullessa oli manaillut siskoilleen,että on sitä kotona muitakin naisia.
Siitä maininnasta lähtien hänet laskettiin hekotuksen kanssa naisväkeen.
 |
| 1960 Sunil-mainos |
Koulukeskustelut ‘Naisen paikka on kotona’-teemasta olivat hyväksyttyjä.
Työssä käyvää äitiä katsottiin hiukan omituiseksi ja poikkeavaksi.
Korkeamman koulutuksen valinneista naisopiskelijoista vuonna 1958 oli keskimäärin neljännes koko yliopistojen opiskelijamäärästä, kuten vuonna 1920.
Naisopiskelijat olivat kaukana mistään nykyajan feminismikäsityksestä.
Vuoden 1957 tutkielma vaimoista,jotka menivät yliopistoon päätteli,että koulutetun vaimon täytyy olla samalla sekä femiini että maskuliini,panematta silti liikaa painoa kummallekaan puolelle.
Niin paljon laskettiin miehisen miehen päälle!
Vain miehen rakkaudella,luottamuksella ja tuella vaimo pärjää komeasti.
 |
| 1951 Pappilan tytärten pyhäkoulukuva |
PYHÄT SEKÄ VAPAA-AIKA
Sunnuntait olivat 50-luvun lepopaiviä tai oikeastaan evankelisluterilaisessa maassa pyhitettyjä lepopäiviä eli pyhiä.Monille lapsille ne olivat pitkästyttäviä kirkkoonmenopakkopäiviä.
Pappilassa oli lakina,etta lapset menivät pyhänä kirkkoon sekä pyhäkouluun.
Kaupat ja huvipaikat olivat kiinni Herralle pyhitettynä päivänä.
Kyllästyminen ja ei-minkään-tapahtuminen vaikuttivat kaikkiin.
Isäpastorille pyhä oli työpäivä jumalanpalveluksin,ristiäisin,vihkiäisin ja kastein.
Itseään hän kutsui seurakunnan pullasorsaksi kymmenien kahvittelujen takia.
Työpaivänsä päätteeksi hän odotti saunan olleen lämmitettynä,jolloin saisi pestä nenästään ja nahastaan kalman- ja kastelapsen oksennuksen hajun.
 |
| 1955 ca. Autio Turuntie Salossa |
Kauppalan kadut olivat pyhänä autioina.
Ei kauppoja,ravintoloita,elämää,ei mitään.
Pihalla leikkiminen,pyöräily tai pallon potkiminen pappilan kivisokkelia vasten oli kiellossa.
Sarjakuvalehtiä piti pitää tyynyn alla piilossa.
Monessa muussa perheessä,missa vanhemmat eivät olleet kovin uskonnollisia,seurattiin silti vanhaa sanomatonta lakia huvikiellossa.
Sapatin pitäminen pysyi lakina.
Bussi-ja juna-aikataulut samoin seurasivat sapatin lakia harvoin päivävuoroin.
Kauppalan paikallislinjan bussi eli pätkä papatti Hesselman-diiselillä pappilan ohi postin kulmalle kerran kahdessa tunnissa.
Rautatieaseman semafoorikin näytti seisovan käsi ojossa melkein koko pyhän,heilauttamalla vain pari kertaa menolupaa Helsinki-Turun pikajunan ottaessa asemalta muutaman matkustajan kanssa puolityhjiin vaunuihin.
 |
| 1956 Salon pikkukirkko |
Muutama harva ihminen keskusteli kadulla tai omakotialueen pensasaidan yli kirkonkellojen soittaessa jumalanpalvelukseen.
Pikkukirkon kellot kumottivat verkkaasti hautajaisia,ikäänkuin suntio olisi nukahtamaisillaan kelloköysissä.
Lauantaisin pikkukirkon kellot soittivat pyhään valmistautumisesta.
Radiostakin tuli vain jumalanpalvelusta ja toivottuja hengellisiä lauluja.
Television alkaessa yleistymään 50-luvun lopussa koteihin saatiin enemmän viihdettä .
Pappilassa sävelradiota kuuntelevat lapset saivat pastorskan tulistumaan pyhäpaivää häiritsevästä rumputuksesta ja humputuksesta.
Radio oltiin pyhitetty vain uutisille,säätiedotuksille,jumalanpalveluksille ja aamu-sekä iltahartauksille.
Kuitenkin pyhäpäivän vietto kristillisenä lepopäivänä ja hyvien tekojen päivänä oli hiljalleen väistymässä.
Pappilan Jussi keskittyi silloin pyhän tylsyydessä yleensä pieneen pahantekoon.
 |
| 1950 Chevrolet Styleline Deluxe Coupe. Helluntalaissaarnaaja Vilho Soinisen lahja-auto USA:n reissulta |
60-luku toi asteittaisen lahkoutumisaallon.
50-luvun ihmiset olivat vielä syvästi uskonnollisia.Monesta silti kirkon valta ja vaikutus oli irtoamassa.
Kirkossa kävijöiden lukumäärä oli laskemassa.
Eras kirjailija valitti,etta Pitkäperjantai oli menettämässä uskonnollisen merkityksensä.
Tilalle oli tullut kaupungilla kävelevät ihmisjoukot,puistokukat ja kevätauringosta nauttiminen… eli toinen vapaapäivä.
--Älä puhu minulle papistosta!
Eräs työläisnainen sanoi ärtyneenä.
--Pappien ei pitäisi kertoa,miten kunnollisen työväen pitäisi käyttäytyä.
--Mitä ne tietävät oikeasta elämästä?
--Useimmat eivät ole tehneet elämässään päivääkään rehellistä työtä!
 |
| Kastajaiset pappilassa v.1950 Jussi vasemmalla luuraamassa |
Toinen kotirouva sanoi pihistä vuokraisännästään:
--Se puristaa viimeisen pennin kaikilta ja sitten marssii kirkkoon pyhänä kuunteleman Herran Sanaa kuin mikäkin uskovainen.
Moni kirkossa käymätön perhe silti pani lapset pyhänä pyhäkouluun.
Seurakunnilla oli myos pientä harrastetoimintaa partiolippukuntien ohella.
Isäpastori perustamansa partiolippukunnan ohella kannusti lentopallon pelaamista nuorille.
Naisväki kävi ompelukerhoissa,mitkä yleensä palvelivat seurakunnan naisten tietotoimistoina kauppalan ja seurakunnan tapahtumista.
Kasteet,vihkimiset ja hautaukset polkivat samaa rataa kirkossakäymättömienkin keskuudessa.
Suruväelle vainajan kunnolliset kuoppaajaiset seurakunnan kalmistoon pysyivät vielä normina.
Suurin osa uskoi Jeesuksen olevan Jumalan pojan.
Pieni vähemmistö kielsi Jeesuksen kokonaan,pitämällä konseptia henkijumalana tai jonkinlaisena elämänvoimana.
Yhdessä tutkimuksessa enemmistö rukoili säännöllisesti, murto-osa vain onnettomuuksien sattuessa ja suruaikana.
Lähes puolet uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään ja toinen kolmasosa oli epävarmoja.
Mielikuvat rajantakaisesta elämästä vaihtelivat .
Yksi kotirouva uskoi taivasta ihanaksi paikaksi,missä sai paljon ruokaa,mikä ei ollut säännöstelykortilla.
‘Ei kylmiä huoneita,sotaa eikä pyykkäämistä.’
Toinen rouva uskoi taivaallisen elämän olevan samanlaista kuin maan päällä,mutta ilman seksiä.
Raamatun sanaa käsitettiin laupeudentyönä ja siiveellisenä elämänä.
Ei ollut eroa siinä,mitä uskoi,vaan mitä teki ja mitä kukin oli.
Monet tulivat vain kyynisemmiksi,mitä enemmän olivat kokeneet maanpäällistä elämää.
Eräs sotaveteraani kertoi,että lapsena hänellä oli makuukamarin seinällä taulu,missä luki ‘Herra on rakkaus’.
‘Olen kokenut kaksi sotaa,ollut työttömänä puolitoista vuotta sekä nähnyt vaimon kituvan ja kuolevan syöpään.
Nyt odotan atomipommin tippumista niskaan.
Kaikki jutut Jeesuksesta eivät ole auttaneet tippaakaan.’
 |
| Enkelikiiltokuva-arkki |
Pappilassa Jussin vuoteen yläpuolella roikkui lasiraameissa painokopio taulusta,missä enkeli suojeli paljasjalkaista pikkutyttöä,joka oli ylittämässä lahoa ja muutamasta kansilankusta vajaata siltaa.
Poika kyynisenä joskus aidiltä tukkapöllyn saaneena oli kysäissyt taulun enkeliltä,miksei se koskaan lentänyt apuun suuressa hädässä.
Enkeli ei koskaan vastannut.
Jussi oli manaillut tälle,että jos sillä "onniin pirun pitkät siivet seljässä,niin miksei se voinut edes lennättää taulun tyttöä lahon sillan yli sen sijasta ,että levitteli siipiään tytön takana kuin tolpan nokassa istuva lokki"..
 |
| 1958 Kesäloma.Keskisuomalainen vene ja pikkusiskot sekä Bernoullin Atta pappilan Katavasaaren kesämökillä. |
 |
| 1964 Juhannusvalvojaiset |
OMALLA LOMALLA
Seesteiset ja kauniit sunnuntaipäivät synnyttivät yleistä katsontakantaa,että jos kirkon johtajilla oli keinonsa,niin maailmasta tulisi liian synkkä jo pelkistä sanoista.
50-luvun ihmiset kaipasivat huveja ja rentoutumista,mitä yhä kasvava lomien ja lomamatkojen tarve osoitti.
Lomamatkoja alettiin mainostamaan lehdissä mm.Kolille,Punkaharjulle,Puijolle ja Lappiin.
Virvoittavien vetten äärelle kansa myos halusi..eikä aina herättäjäjuhlille,kuten pappilan lapset.
Kotikauppalan läpi virtaavan joen suussa oli Vuohensaarn uimala ja toinen uimala sijaitsi puolen tunnin bussimatkan päässä Kokkilassa.
Kaupunkilaiset,joilla ei ollut kesämokkiä ahtautuivat kellimään kotimaan aurinkorannoille.
Limonaadin ja jäätelön myynti oli huipussaan.
Rantojen pakkautumisesta huolimatta päivämatkat eivät pilanneet pitkään huveista puutteessa eläneille.
Pohjoismaat olivat Euroopan etuoikeutetuimpia kansoja,joidenka kesämökkikulttuuri alkoi nousemaan 50-luvulla.
Kaikilla ei ollut varaa ostaa tai vuokrata kesämökkiä ja monet perheet menivät kesälomilla sukuloimaan maalle.
Pappilan pesue vietti kaikki kesälomansa mökkisaaressa,jota Jussi kutsui Alcatraziksi jatkuvan työsavotan takia,äidin jopa piilottaessa järviruuhen airotkin.
Uimista ja rannalla lokoilemista saatiin palkaksi päivittäisen työsavotan palkaksi.
 |
| 1968 Brittiläistä lomailua |
Brittein saarilla ei työläisperheillä ollut varaa moiseen luksukseen ja perheet ahtatuivat Blackpoolin, Skegnesin ja Brightonin rannoille,joihin erityiset lomajunat veivät lomalaisia Lontoosta ja Manchesteristä.
Palkalliset lomatkin lakisäänteisesti myönnettiin työntekijöille.
Pienellä prosentilla lomalaisista oli varaa mennä ulkomaille.
Briteillä oli myös mahdollisuus varata itselleen loma Butlinin lomakeskuksissa,mitkä tarjosivat täysiä lomapalveluja huoneineen,ravintoloineen ja huvituksineen.
Eräs Jussin lukiokaveri Klenbergin Esko,oli yhden kesäloman töissä 60-luvun puolivalissä Butlinin keittiössä tiskinpesijänä..Esko osasi laulaa brittiaksentilla Beatlesien Yellow Submarinenkin väärinpäin "Cellow Yabmarine"nä
 |
| 1965 ca. Skandia Turun satamassa. Skandialla Jussi meni Tukholmaan ja sieltä Upplandin Örsundsbrohon kesätöihin |
60-luku oli jatkoa 50-luvun puritanismille,joskin sodan jälkeen syntynyt sukupolvi oli saanut virikkeitä lännestä.Jussikin pääsi käymään Lännessä eli Ruotsissa kesätöissä.Jussi vuoden 1965 kesäloman lapioi sianpaskaa upplantilaisessa sikalassa ja oppi laulamaan uplannin kurkkuruotsiksi Siw Malmquistin hittejä.
Lisäksi hän oppi,että paska oli ruotsiksi bajs.
Isäntä Andersson kehui suomalaisia uutteruudesta ja niiden hyvästä traktorista...."Vamlet är bra traktor!"
Isäntä Andersson kehui suomalaisia uutteruudesta ja niiden hyvästä traktorista...."Vamlet är bra traktor!"
(Valmet på finska)
Vuosikymmenen edetessä loppua kohti täysityöllisyyden ja kohoavien palkkojen myötä, lomamatkailijoiden määrä nousi räjähdysmäisesti,lomakeskusten houkutellessa kilpaa asiakkaita mainoskampanjoillaan.
 |
| 1959 Turun kauppatori |
50-luvulla oli suurta huutoa puutarhakaupungit sekä siirtolaispuutarhat..
Jussin kävi monasti Turussa,johon eräs lapseton sukulaispari haki hänet lellittäväksi uudella kermanväriselle Peugeot 203:llä.
Keskellä kaupunkia häntä ihmetytti puutarhamökkialue,missä turkulaiset viettivät vapaa-aikaansa kuokkimassa,istuttamassa ja harventamassa vihannesmaitaan.
Alue oli pyhitetty kivitalo-osakkeissa ja -vuokra-asunnoissa asuville kaupunkilaisille.
Pappilan Kemiön kesämökilläkin oli omat vihannes-ja perunamaat puutarhan kyljessä,missä isarovasti hätisteli räkättejä variksenpelättimillä kullanarvoiselta mansikkamaaltaan.
Räkätit eivat pelänneet rovastin pehkautunutta 30-lukuista tupakkatakkia kantavaa variksenpelätintä,varastamalla ja nokkimalla parhaat palat puutarhamansikoista.
Linnut olivat viisaita,koska pelätinhän oltiin nimetty vain variksille.
90-luvun alussa Saudin Riyadhissa Jussi piti King Faisal-sairaalan perhecompoundin asuntonsa takapihalla pientä ryytimaata,kunnes palavien Kuwaitin öljylähteiden savu ja noki mustasi yrttimaan.
Isältä pojalle oli siirtynyt perintönä vääntynyt ja pruunaussaksilla viilletty viherpeukalo.
 |
| 1955 Salon Seudun Osuuskaupan sivumyymälä, jossa Jussin Aune-täti oli myymälänhoitajana. Kellogsia jo hyllyssä |
50-luvulla kaupunkilaiset ostivat vihanneksensa tuoreina torilta.
Hiljalleen maa oli kuitenkin muuttumassa kulutusyhteiskunnaksi.
Ensimmäiset itsepalvelumyymälät aukaisivat ovensa 50-luvun lopussa pääkaupungissa.
Ruoka ei ollut enää kortilla ja kaupat olivat pullollaan tuotteita ja ihmisillä enemmän lompsissa rahaa kulutukseen.
Vihannekset eivät olleet ainoita kulutustavaroita.
Teini-ikäisiä alettiin pitämään yhtenä uutena kuluttajapiirinä.
Kesälomilla työskentelevät koululaiset ansaitsivat omaa käyttörahaansa.
Kauppojen hyllyille tulivat uutuuksina amerikkalaiset Kellogsin maissihiutaleet ja riisimurot.
Äidin mennessä kauppaan lapset huusivat perään kiusaksi.
--Älä sitten unohda Wrigleyn pipariminttupurkkaa!’
Pappilassa purukumin jauhaminen oli täydessä kiellossa.
Äiti piti leukaluiden heiluttamista sorkkaelukoiden märehtimisenä..
 |
| Pallo-Hoover-imuri |
Kotiäideille tarjottiin reklaameissa uutta Boschin vatkainta,joka säästää työtunteja,ja auttaa kotirouvaa valmistamaan uusia jännittäviä ruokalajeja.
Keittiökalusteissakin oli tapahtunut vallankumous.
Rosteriset työpinnat ja kaksialtaiset tiskipöydät olivat monen kotirouvan haaveita.
Värikkäät melamiinipintaiset ruokapöydät olivat suurta huutoa ja keittiössä piti olla jopa tila jääkaapille seka pesukoneelle.
Tee-se-itse-muoti myös syntyi ja rautakaupat alkoivat tarjoamaan uutta emulsiomaalia… lateksia,jossa maalia voidaan ohentaa vedellä,samoin kuin pestä pensselit vesikraanan alla.
Tärpätit seka denaturoidut spriit kyllä myivät viela lyijy- ja emalimaalien kanssa etenkin huushollien ovien,ovenkarmien ja keittiökalusteiden maalaukseen tarkoitettuina.
 |
| 1959 Leinon rautakaupan maaliosaston myyjät |
‘Meillon kyl priin kans pensselipakko,et mukkaan tulee kahren tuuman suti!’
Maalirulla oltiin ensiesitelty jo v.1953 optimistisen valkoisen värin alkaessa korvaamaan vanhoja likaa peittäviä suklaanruskeita ja kermanvärisiä pintoja.
Tikkurilan värikartatkin alkoivat muistuttamaan riikinkulon pyrstösulkia.
V.1954 Black & Decker esitteli sähköporakoneen kotinikkareille.
Kotitalouskoneet,etenkin pesukoneet valtasivat markkinoita,muuttamalla kotirouvien päivittaistä elämää helpommaksi.Kodinkonemarkkinoiden kärjessä seisoi pitkään Hoover-merkki.
 |
| Hoover-pulsaattoripeukone |
 |
| Kiven Kalaliikkeen muovipussi |
Lipeäkalaa sai torin kalakauppiailta,mutta osuuskaupan hyllyn seifileet ohittivat turskan pikaruokana.
Eikä kuivattua lipeäturskaa voitu kuvata ihan pikaruoaksi.
Eikä kuivattua lipeäturskaa voitu kuvata ihan pikaruoaksi.
Kanan tarjonta lisääntyi maataloustekniikan kehityksen mukana nopeasti.
Kanasta,joka oli ennen ollut kallista rikkaiden ruokaa,tuli ruokapöytiin halpa vaihtoehto.
Teepussit korvasivat poroteen .
Vuonna 1954 esitelty Nescafe instantkahvi kankealla alullaan tuli hiljalleen korvaaamaan oikean "pöönakahvin"… vasta 60-luvulla.
 |
| Asa-television katselua Arsan ikkunasta Juhart 1995 |
Jussi muisti 50-luvun lopussa,miten sunnuntaikävelijät talvi-iltapäivinä töllöttivat Arsan sähköliikkeen ikkunavitriinin edessä Kirjosen mäkihyppyä Lahden suurmaessa venäläisten Temp-televisiirien (Tetr) ja Asavisioiden ruuduista.
Pappilassa äiti oli aluksi moista rumilusta vastaan,mikä syötti olohuoneisiin humpuukia ja irstautta .
Kesti vain nelisen vuotta kun v.1963 kappalaiska makasi olohuoneen sohvalla tuijottamassa Peyton Placea sekä Pientä taloa preerialla.
‘Ai kun tuolla Rodney Harringtonilla on kaaniit silimät ja "niiiin" pitkät ripset..että!
--Ja Ingallsiejen Lauran isä onniiiiin komija…että!’
 |
| Pieni talo preerialla |
Peyton Place-filmi oltiin ensiesitelty v.1957.
Elokuvassa näytettiin uusienglantilaisen pikkukaupungin insestiä , muitten murhia ja itsemurhia.
Päänäyttelittäjärenä filmissä oli Lana Turner.
Televisioversiossa Lanan tilalla näytteli Mia Farrow,myöhemmin Frank Sinatran ja Woody Allenin vaimo.
Rodney Harringtonin äitinä näytteli Dorothy Mallone,jonka ylisuuret ja pitkäripsiset silmät ja marilynimäiset tutit saivat Jussillekin aikaan märkiä unia.
 |
| Perhe television katselussa |
Televisiosta tuli huushollien arvokkain huonekalu,jonka päälle pistettiin pitsiliinalle kukkavaasi ja talon tyttären hääkuva sekä pojan armeijapotretti.
Vallankumous oli saapunut kamariin ,kun illallinen tarjottiin olohuoneen kalpeansinisessä kajossa.
Töllöttimellä oli hyvät puolensakin yhdistäessään perheitä ja naapureita,joilla ei vielä ollut näköradiota.
Isännän haukottelu ja suun maiskuttelu olivat merkkeinä,että vieraitten piti poistua hyvän sään aikana koteihinsa.
Eräs keski-ikäinen kotirouva totesi,että televisiolla oli toki hyvät puolensa,koska pitkäaikaisen avion jälkeen ei ollut miehen kanssa ollut paljon keskinäistä puhuttavaa.
Kotikeskeisyydellä oli myös huonot puolensa.
Elokuvateatterien katsojamärät laskivat.
Ravintoloissa käynti väheni,isien käydessä töitten jälkeen ostamassa Alkosta Vaakunaviinapullon tai muutaman kaljapullon teeveen ääreen.
 |
| Repen nakkikioski vielä 80-luvulla |
Ravintolat alkoivat tarjoamaan edullisia lounaita sekä paivällisiä alennuskorteilla.
Kaupungeissa sai makkarakioskeista hampparimakkaraa ja lihapiirakoita pieneen iltahuikoon.
Kulman sekatavarakauppa alkoi kärsiä asiakasmäärän vähenemisestä.
Maito-ja sekatavarakaupat olivat olleet säännöstelyn aikaan yhteiskunnan kulmakiviä.Osuuskaupat ja myymäläketjut söivät pois korttelikaupat.
Helsingin Stockmannia ja Turun Wiklundia pidettiin rikkaitten kauppataloina,joihin keskiluokallakin oli nyt varaa.
Maalaiset sekä työväki eivät uskaltaneet panna jalkojaan näiden kauppojen pyöröovista sisään,missä meikatut myyjättäret katsoivat lasitiskien takaa nenänvarsiaan pitkin karsaasti alas landeja ja duunareita.
Jussin kotikauppalassakin vaatekaupat jakautuivat eri ostajakuntiin.
 |
| 1961 SSO:n tavaratalo Turuntiellä |
SOK;n uutta osuuskaupan tavarataloa (V.1957) käyttivät kauppalan keskiluokka seka ympäristökuntien tilalliset.
Kaupalla oli oma traktorinmyyntinsä sekä maatalousosastonsa,jopa Gulf-asemansa.
OTK:lla oli oma osuusliikkeensä Tähkä,jossa työväki asioi.
Itsepalvelumyymälät tulivat lopulta yhdistämään ostajakunnat 60-luvulla.
Vaatealalle syntyi halpamyymälöitä ns.palapuoteja,joista puettin jälkipolvea äitien polkusingereillä.
Keskiluokka käytti myos omia naisten vaate-ja leninkiliikkeitä ja herrat pukimoita seka pukuräätaleitä.
 |
| 1961 Verda alushametärkki |
 |
| 1964 Centrumin (OTK) vaateosasto |
Valmisvaatteita tarjottiin hengarikaupalla tavaratalojen vaateosastoilla.
V.1958 muotisuunnittelija Yves Saint-Laurentia ylistettiin Diorin seuraajana.
Miehiset miehet eivät ollenkaan pitäneet näistä säkkimäisistä ja pyramiidimaisista luomuksista,jotka eivät hyväilleet eivätkä paljastaneet naisten ihailtuja suloja.
Muotiväreiksi tulivat räikeän keltaiset ja oranssiset,siniset sekä liikennemerkin punaiset vivahteet.
Toreilla helppoheikit myivät pinkkaupalla emännille isoja vaaleanpunaisia alushousuja sekä isännille työrukkasia,jotka yhdellä suitsienvedolla halkesivat hajalle.
Varsinaisia teini-ikäisille tarkoitettuja vaatemyymäloitä ei vielä ollut.
 |
| 1976 Teinitalomainos |
Teinimuotia sai ostaa tavarataloista,vaikkakin 50-luvun teinityyli oli kopiota vanhemman polven muodista.
Lastenmuodissa jälkipolvea puettiin vielä merimiespukuihin ja essumekkoihin 50-luvun alkupuolella.
Jussi sai v.1958 Yhteiskouluun menolahjaksi upouuden Leijona-rannekellon ja beessinväriset Ingo-shortsit.Ingot olivat suurta muotia Ingemar Johanssonin lyötyä Floyd Patterssonin kanveesiin nyrkkeilyn maailman raskaansarjan voittajana.
V.1952 Ingo Messuhallin nyrkkeilyringistä oli juosut Helsingin Olympialaisissa suomalaista myrkkeilijää pakoon pukusuojaan.
Toinen maailman julkkis Jurin Gagarin ei saanut liikkeelle lentäjän nahkakypärämuotia,vaikka olikin suuren ja mahtavan Neuvostoliiton "sankarpoika"..
Töihin moottoripyörillä ajavat työmiehet olivat olleet lentäjän nahkakypärien ja nahkalakkien uranuurtajia jo sodan jälkeen.
 |
| 1959 Jussi Ingo-shotseissa Ämmänsaaren lossilla |
Sota vaikutti jälkipolven vaatemuotiin merimiespuvuissa ja lentäjänlakeissa.
60-luvun alussa monet 40-luvulla syntyneet pojat olivat menossa armeijan harmaisiin.
Lapsuutta lentäjänlakeissa ja merimiespuvuissa ja nuoruutta rock n’roll-ajan sanelemissa lättähatuissa ja paksupohjaisissa mokkanahkaläskäreissä ei kestänyt kauan,kun siviilit vaihdettiin armeijan harmaisiin.
Jamekset ja tyttojen pillifakut pysyivät muodissa 60-luvulle asti.
 |
| James-muotia Salossa 1958 |
Ruokaostoksille menoa kutsuttiin kaupassa käymiseksi.
Yleinen jääkappien puute piti kotirouvia pitkään ruokakauppojen paiväasiakkaina.
Uusvauraus sai myös kritiikkiä.
Keskiluokka kauhisteli vaurastuneen työväen ostovimmaa.
Elintasokilpailun merkkinä huolestuttavasti pidettiin kahta asiaa:
1. keittiötä,mistä saa olla ylpeä sekä..
2. olohuonetta…. omaa televisiohuonetta.
Vastalauseena materiaaliselle vauraudelle naistenlehdet kirjoittivat:
‘Koti ei ole onnellinen uusista kodinkoneista ja laitteista huolimatta vasta, kun sieltä löytyy perheen yhteistä rakkautta,kunnioitusta sekä epäitsekkyyttä.’
Eräs kirjailija totesikin kulutuskilpailun alkuvuosina:.
--Yhteiskunta ei viittä välitä siitä,mistä minä välitän.."
 |
| 70-luku. Keltainen keittiö |
