Kimpaisun kirjoitukseeni sain nostettuani työpöydälleni jo norsunluunvalkoiseksi maalaamani 1955 Chrysler 300-kokoonpanomallisarjan.Mallin pikkuosat olin jo ennalta maalannut valukuusissa ja kokoonpanon olin suunnitellut ensi viikolle.
Samalla muistini syvistä syövereistä aloin koota mielikuvia ja näköhavaintojani jokivarsikauppalan kaduilla liikkuneista Chrysler-tuotteista ja ensimmäisestä Chrysler Valiantista,jonka takapenkille pääsin vuoden 1960 lokakuussa.Valiant oli upouusi 1960-mallinen,yönmusta ja kylkipokkauksista kromilistoilla koristeltu pikkujenkki,jonka kissansilmänvinot punaiset perävalot pienten siipien päässä muistuttivat uuden Tunturi-mopedin jarruvaloja. Auton maski kieli Studebaker Larkin kromihymystä,mutta sen osaksi terävät ja osaksi pyöreät muodot eivät tuoneet mieleen yhtäkään aiemmin näkemääni siipijenkkilaivaa.
Yhteen toiseen Valiantiin olin tutustunut jo v.1957 Uuden Suomen sunnuntainumeroiden takasivujen sarjakuvissa,missä Prinssi Rohkea mustassa polkkatukassaan ratsasti kuningas Richard Leijonamielen kanssa valkoisen ratsun selässä ristiretkille Pyhään Maahan..Sarjakuvan englannin kielinen nimi oli Prince Valiant.
 |
1957 Desoto Firesweep
Juhart 2003 |
Nykypäivän Chrysler ei enää ole oikea jenkki-Chrysler alamäessään.Siitä tuli ensiksi italialainen Lancia ja sitten Fiat,joka omisti Lancian,jota Euroopan markkinoille Chrysler-merkillä valmistetaan Itävallassa. Chryslerillä oli ollut lyhyt liitto jopa Mercedesin kanssa.Chryslerillä on ollut alamäkeä ennenkin,ensimmäisen kerran v.1961,jolloin Desoto-merkki tiputettiin listoilta pois.
Toisen kerran 80-luvun alussa Chryslerille meni niin huonosti,että sen piti värvätä Ford Motor Companyn johtaja Lee Iacocca nostamaan yhtiö konkurssimontusta.Lee oli aloittanut urapolkunsa Fordin kuorma-autopuolella 50-luvun alussa tulemalla kuuluisaksi 1955-henkilöautomallien turvakehittelyistä topatuin kojelaudoin sekä syvennetyin rattikeskiöin ja 1965 Mustangin isänä. Turvallisuus ei myynyt,kun Chevrolet ohitti uudella mallistollaan myyntiluvut,mutta Mustangista tuli myyntivaltti.Chryslerillä Lee lonssasi ruman ja pätkäperäisen K-mallisarjan,jonka kerrottiin nostaneen konsernin likvidointikuopasta.
Plymouthiakaan ei enää ole kuin muistoissa.Dodgella on kylläkin retro-Challengerinsa ja Viper-käärmeensä,jotka hyvin vähän muistuttavat oikeita Dodgeja.
Ford Motor Company samoin on mennyt alamäkeä karsiessaan tuotevalikoimaansa samoin kuin GM,jolla on mallisarjassa jäljellä vain ylä-ja alasarjan edustajat Cadillac sekä Chevrolet.
Pontiac ja Oldsmobile oltiin jo haudattu Detroitin alamäen rinteeseen.
 |
| 1955 Chrysler Imperial |
Kotikauppalassa eikä koko Suomessakaan oltu nähty,saatika tuotu maahan sellaista kuin Chryslerin 300-sarjan mallia 50-luvulla .1980-90-lukujen kaukotuonti-Chryslereitä en laske lukuun oikeina Suomi-autoina.
Valtion johtoportaassa ministeri Emil Skogilla kyllä oli Ruotsissa pidennetty,ilmeisesti Heinel-koritehtaan valmistama musta Imperial samalla 300-sarjan kromimaskilla ja jonka muistan nähneeni kauppalan siltaa ylittämässä,kun ministeri oli limonsa takapenkillä menossa Turkuun Crichton-Vulcanin telakan vihkiäisiin.Chryslerit ja sen köyhemmät sisaret Desotot,Dodget ja Plymouthit siihen aikaan olivat harvinaisia näkyjä lounaissuomalaisen pikkukauppalan kaduilla.
 |
| 1957 Ford Country Squire |
Kauppala ja sen seutu oli silloin vahvaa Ford Countryä,vaikkei kaduilla ja teillä näkynyt yhtäkään Ford Country Sedan- tai Country Squire-farmarimallia.Joka vuoden lokakuun alussa syysmarkkinoiden alussa kylläkin torille ilmestyi yksi Tivoli Sariolan punavalkoinen 1957-mallinen ja puukylkinen Country Squire tivolin johtajan asuntovaunun vetäjänä,sirkuskiertueen leiriydyttyä ympyrään asuntovaunuineen ja rekkanuppineen märälle torikentälle kuin Villin Lännen uudisasukkaat Conestoga-vankkurein mahdollisia intiaanien hyökkäyksiä puolustaakseen.Oma mielikuvitukseni lähti iltaisin lentoon lukiessani huoneeni hetekan viltin päällä Walt Disneyn Kultaisen Kirjasarjan yhtä pahvikantista teosta,missä 1957-mallinen Ford Country Sedan kiisi syksynlehtiä ojiin renkaista puhallellen uusienglantilaista maantietä pitkin kotifarmia kohti. Kontrasina illusiooni makuhuoneeni liljatapeteilla nastoilla kiinnitetyssä pahvitaulussa hakaristisiipiset Brewsterit Karjalan kannaksen yllä syöksyivät venäläisten punatähtisten Tshaikojen kimppuun.Sodasta oli kulunut kaksi vuotta enemmän kuin syntymästäni ja sotaa kokemattomille suurten ikäluokkien lapsille sotaa oltiin syötetty äidinmaidossa sekä isien uhrauksien muistoja tähdennetty presidentti Kekkosen Uuden Vuoden puheissa.Siitä huolimatta elin silloin jo uutta tulevaisuutta ja Atomiaikaa ajamalla kansakouluun isäni mustalla sotapyörällä,mikä oli kulkenut säännöstelyajan renkailla Karjalan kannaksen poikki ja hävitetyssä Lapissa Torniosta Rovaniemen kautta Röyttään.
 |
| Highway 1959-Thornton Utz |
Otsikkokaneetin mukaan salolaisten koulupoikien suissa vieraskielisten automerkkien kovat konsonantit vääntyivät paikallismurteisiksi omiksi konsonanteiksi.Otsikon väännökset olivat yksi lausumismuoto,mutta Chrysler pyrki myöskin muuttumaan joskus Rysleriksi,Dodge Rorkeksi ,Plymouth Limoutiksi ja Desoto Resotoksi.R-konsonanttia pistettiin yleisesti D:n tilalle ja kaksoiskonsonanteista tiputettiin etummainen pois,mikä pisti minun savolaissyntyiset korvani soimaan pyhien detroitilaisten merkkinimien raiskauksessa.
Savolainen äitipastorskakin kyllä muistellessaan iisalmelaisia automobiilejä 20-30-luvuilta lausui paikallisen tohtorin autoa Lokomopiiliksi,mikä ei niinkään paljoa soinut vierestä korvissani kuin salolaisten pätkäkieliset lausunnat. Itsekin pappilan savonkielen opetuksesta kauppalaan muutettuani v.1949 siirryin melko nopeasti puhumaan salolaista murretta.Siskojeni kanssa istuimme alkuaikoina pappilan portailla Rummunlyöjänkadun varrella ja kyselimme ohikulkijoilta savolaisen uteliaina:
--Mistöö kaakaa työ uotte? Ja saimme ohikulkijoilta vastaan vain omituisen tuijotuksen vastauksen sijasta.
Vuoden päästä kysymyksemme oli muuttunut paikallismurteeksi:
--Mihi te oles menos? Ja vastaukseksi saimme heti:
--Mitäs ne pappilan kakara sellast kysy...?
--Eiks teirä piräs olla koulus tähä aikka?
 |
Pauligin autokortti
1954 Pontiac STW |
Pauligin autokuvastoa pidin myös lausumisoppaana jäykkäkielisille kavereilleni,yrittäessäni korjata heidän vieraskielisten automerkkien lausumista oikein eri kielillä.Olin verenperintönä saanut isältäni,9 vieraan kielen taitajalta erikoisen vimman korjata muiden kielivirheitä.Yritin toistamiseen huomauttaa kavereilleni,että
ranskalainen Panhard lausutaan Panaard,saksalainen Mercedes Mertsedes ja brittiläinen Wolseley Woosli,jolloin vastaukseksi sain kysymyksen,että "Kaivaks sää verta nenästäs?"
1926-1957 jenkkipirssit ja privaattijenkit
-------------------------------------------------------
 |
Arvo Sauran kirjasta Salo ennen ja nyt.
Kuvan ottanut valokuvaajaemigrantti F.Smirnoff
Salon hotellin edestä Turuntiellä. |
Kauppalan autokanta on ollut jo 20-luvulta asti erittäin vahvasti amerikkalaista taksitolppajonossa ja yksityisomistajien talleissa.
Ford ja Chevrolet olivat vielä 1950-luvulla valtamerkkejä Salon Automyynnin ja Salon Auto ja Moottorin vahvasta Ford- ja GM-edustuksesta.Näin se oli myös ollut ennen Talvisotaakin,jolloin Automyynti sijaitsi ns.Koskisen rautakaupan kulmatalossa Turuntien Halikon tullissa,jota myös kutsuttiin Perttelin tulliksi.
Salon Auto ja Moottoria silloin ei oltu perustettu korjaamoineen Toijalanmäkeen,vaan Chevroleteja myi Hjalmar Koskisen Salon Autohalli Vihonkadun numerossa 10.
 |
1937 Salon Autohallin staffia.
Kuva Muistellaan Saloa netistä |
Nordlin oli perustanut autoliikkeensä jo 1920-luvulla Keskuksen talon Turuntien puoliseen lukaaliin Vanhan Apteekin ja Hjalmar Hurstin liikkeiden väliin ja edustamaan silloin Citroenia.Citroenin edustus palasi uudelleen 40-luvun lopulla Keskuksen Länsirannan puolelle Kedon Traktoautoon entisen Tähti-Kinon liikehuoneistoon..V.1926 Citroen-merkkiä toi maahan Oy Velocitas Ab
1920-luvun loppupuolella kauppalan pirssikantakin oli vahvasti amerikkalaista.Tolpilla seisoi Willys Overland Knighteja,Buickeja,Oldsmobileja,Fordeja,Essexejä,Hudsoneja,Chryslereitä sekä Oaklandeja (Oaklandista syntyi myöhemmin Pontiac, GM:n keskiluokan autona).
Pirssitolppia ei aluksi ollut vakinaisia kuin yksi v.1928 kieppeillä ja sekin seisoi uuden KOP:n pankkitalon edessä.Yhdessä vanhassa valokuvassa näkyy tolpassa olevan jopa puhelinboksi. Muulloin pirssit seisoivat passissa kauppalan kahden valtakadun Itäisen ja Läntisen Siltakadun eri kulmissa,kahviloiden sekä ravitsemuusliikkeiden edessä,kuten Turuntien Osuuskaupan Salon hotellin ja Asemakadun Uuden Salon hotellin parkissa.30-luvulla virallinen taksitolppa pystytettiin Keskuksen talon eteen sillankulman Länsirantaan ja
 |
1933 ca.Keskuksen edustan
pirssitolppa
Länsirannassa.
Kuva.kadonnutta Saloa.
Lauri Hollmen |
v.1939 se siirrettiin sillan itäpuoliseen sillankulmaan Horninkadulle,missä se vieläkin seisoo tänä päivänä.
Minulla ei ole käytettävänä lähdetietona Tapio Äyräväisen kirjaa "100 vuotta salolaista autokauppaa",joten pohjaan tietojani omiin tutkimuksiini ja okulaarisiin havaintoihini salolaisista autoliikkeistä sekä autoista.
Chrysler-merkki näyttää olleen jäänyt kauppalassa valtamerkkiedustuksien kuten Fordin ja GM-merkkien hännille 1920-30-luvuilla,jolloin Detroitin ns. Big Three-ryhmästä vain Big Two johtivat myyntiä..
Muutama Chryslerin valmistama auto silti päätyi jopa taksiliikenteeseenkin.
 |
1939-40-Talvipukuiset pirssit
Sillankulman itäpuolisella
tolpalla.
Salo ennen ja nyt.
Arvo Saura |
Arvo Saura,entinen veisto-opettajani Yhteiskoulusta ja kotiseutuneuvos kertoi Salo ennen ja nyt-kirjassaan,että salonseutulainen taksimies Hugo Rantala löytyi surmattuna autostaan Perniöntien varresta Pukkilan tienhaaran läheltä.
Sota-aikaisesta valokuvasta,missä Rantalan autossa ilmeisesti oli puukaasulaitteisto,voi päätellä pirssin olleen v.1939 Dodge.
Koriltaan 1939 Dodge muistutti isosiskoaan Chrysleriä,jollainen Imperial-malli oli Suomen marsalkka Mannerheiminkin yhtenä virka-autona.Marskilla oli yksi 1936 Packardkin kakkosautona.Marskin Packard oli päätynyt valitettavasti yhdelle kalastajalle Kökarin saarelle kirveellä hakattuna kanakopiksi,joskin se oltiin myöhemmin entisöity vanhaan komeaan uskoonsa.Mika Aarnio Muistellaan Saloa-foorumissa on kertonut isoisällään olleen kauppalassa 30-luvun loppupuolen Packard vielä 1956 liikenteessä.
 |
Niilo ja Ida Arlinin
1930 Hudson Terraplane
tri Warenin talon edessä
Asemakadulla.
Kuva.Kadonnutta Saloa.Lauri
Hollmen. |
Hudson,Essex ja Terraplane Hudson Motor Companyn kolmena merkkinä edustivat lisäksi Salossa amerikkalaista autotuotantoa 30-luvulla.Korpivaara Oy toi v.1938 pienen sarjan Hudsoneja maahan,mutta erikoisuutena maahantuonnissa 30-luvun alussa oli,kun Saloon Jaakko I.Lehtisen korjaamolle tuli Essex-Hudson-autoja puulaatikoissa kasattavaksi.Samainen korjaamo myöhemmin tuli kauppalan GM-edustukseksi. (Salon Autoteknisen Liiton historia).Voisi hyvin olla mahdollista,että Asemakadun Postinkulma-talon pihan perukoilla sijaitsevassa autotallissa pidetyn kirjakauppiaspariskunnnan Arlinien 1930-mallisen Hudson Terraplanen syntyminen olisi tapahtunut juuri Lehtisen korjaamolla.Niilo Arlinin auto oli ollut tekniikaltaan niin erikoinen,ettei sitä huolittu edes pakkovärväyksessä rintamalle v1939.(Lauri Hollmen.Kadonnutta Saloa).Kauppalan katukuvassa v.1934 Salon Autoklubin ajoissa näkyi kurvaavan Raatihuoneenkadulla Eläintorin kylkeä 1934 upouusi Hudson,joten Arlinien Hudson Terraplane ei ollut ainoa merkin edustaja.
 |
1934 Rockne..Studebakerin sisar
Raatihuoneenkadulla
Salon Autoklubin ajoissa.
Taustalla poliisikamari
Kuva,.100 vuotta Salon
autokauppaa. Tapio Äyräväinen |
Hollmen kirjoittaa myös,ettei Salossa sotien jälkeen nähty hohdokkaimpia autoja kuin muutama.Kirjoituksesta käsitin,että ilmeisesti sodasta säilyneitä muita salolaisia erikoisautoja olivat Sokeritehtaan johtajan Yrjö Melasniemen Studebaker,Sähkötehtaan johtajan Arvo Hamaran Plymouth sekä kaikkein upeampana kauppias Siiri Jännärin V12-moottorinen Lincoln Zephyr. Melasniemen Studebakerin uskon olleen komean Commander-mallin,mutta Hamaran Plymouth Chrysler-konsernin merkkisarjan häntäpäässä ei ollut kovin pramea,joskin isokokoinen.
Korpivaara & Halla Oy toi maahan jo sotia ennen Studebakeria ja 1940-lopulla Salon vanhimman jugendtyylisen elokuvateatterin ja arkkitehti Bryggmannin v.1938 funkkistaloksi piirtämän Tähti-Kinon entisiin tiloihin muuttanut Salon Traktoauto Oy edusti myös 50-luvulla Massey Ferguson-traktoreiden lisäksi Studebakeria,Citroenia,Standard-Vanguardia,Triumphia sekä Borgwardia.
 |
1939 Dodge-pirssi puukaasulaittein.
Kuvassa taksimies Hugo Rantala,
Kuva.Muistellaan Saloa netistä. |
Talvisodan aikaisessa kuvassa Arvo Sauran kirjassa "Salo ennen ja nyt" sillankulman valkoisiin suojapukuihin maalattujen Amerikan pirssien kolmantena seisoo myös 1936-mallinen kapeamaskinen Studebaker GM-pirssien keskellä.
Studebakeria toi maahan silloin Korpivaara & Halla
Erikoisena pidän,että Nordlinin omistamasta Keskuksen rakennuksesta Turuntien puolelta Citroen-edustus muutti kulman taakse Nordlinin omistamaan entisiin Tähti-Kinon (entisen Keskus-elokuvateatterin) Länsirantaan Salon Traktoauton tiloihin.
1920-luvulla Chrysleria toi maahan ns. "Pääasiamiehenä" AB. Hans Koch Oy Helsingin City Pasaasissa ja jonka Saloa lähimpänä edustajana Turussa oli Ab Wiklund Oy. V.1951 Chryslerin edustus Turussa oli Oy Auto-Via Ab:llä. Helsingissä Chrysleriä ja Plymouthia myi Oy Laatuvaunu Ab.
Salon kauppalassa 20-luvulla harvinaisena pidettyä Nashia ja Ajaxia edusti helsinkiläinen Suomen Voimavaunu Oy. Hudsonia,joka samoin oli melko harvinainen kotikauppalan kaduilla,myytiin Helsingissä Stockmanin auto-osastolla.
 |
1928 Dodge Brothers Standard Six.
Kuva Dodge site. |
1.6.1928 Salon Seudun Sanomissa Nordell & Koskinen mainosti ilmoituksessaan Dodge Standard Six-mallia ja 24.4.1929 Dodge Brothersin kuormavaunuja,joten oletan liikkeen myös edustaneen muitakin Chrysler-merkkejä. Hjalmar Koskinen oli v.1930 siirtynyt toisen merkin ,Chevroletin edustukseen v.1930.
V.1934 Autokeskus Oy,Aro-Yhtymän edeltäjänä Helsingissä perustettiin Dodge-autojen maahantuontiin,jolloin Dodgen edustus Salossakin siirtyi toiselle yrittäjälle,koska Nordell & Koskinen lopettivat automyynnin v.1929 tienoilla keskittyessään radiomyyntiin. Hjalmar Koskinen kyllä,kuten edellä mainitsin,ryhtyi GM-myyjäksi.
E. & J. Leino liesitehdas myi 20-luvulla samoin Fordeja Rummunlyöjänkadun auto-osastollaan, radiovastaanottimien,polkupyörien ja rautakauppatarpeiden lisäksi. Omituisena piirteenä Chrysler-konsernin automyynnissä Suomessa oli,että Chrysleriä, Dodgea,Desotoa ja Plymouthia edustettiin erillisinä merkkeinä eri liikkeissä. Syynä sotaa edeltäviiin erillisiin edustuksiin johtui siitä,ettei Suomessa ollut Chryslerille samanlaista kattokonsernia kuin Oy Henry Ford Ab.
 |
1927 Oldsmobile-sarja.
Maahantuojana Amerikkalainen
maahantuonti Oy |
GM:n tuotteitakin tuotiin maahan eri agentuurien kautta. Oldsmobilea toivat maahan v.1926 Auto-Bil Oy,Amerikkalainen Maahantuonti Oy ja v.1935 Oy Henry-Auto Ab.
Jossain 20-luvun suomenkielisessä lehtimainoksessa olen havainnut Chevroletia edustaneen rapakon tällä puolella General Motors International. GM:llä oli Englannissa kokoonpanotehdas Southamptonissa,missä kasattiin ennen sotaa jopa saksalaisen GM-tuotteen Opelin kuorma-autoja kotimaan myyntiin.
Helsinkiläinen Ab Nikolajeff Oy tunnettiin Suomeessa Chevroletin ja Buickin maahantuojana.
1950-luvulla Salon kauppalassa näkyi hyvin vähän Chrysler-konsernin autoja.Ainoana Motor Cityn Chrysler-autona sillankulman pirssikopin edessä seisoi orpona Kallion Repen metallinvihreä 1949 Plymouth Chevrolet Stylelinejen ja Ford Customien välissä.V.1949 Salon Automyynnin korjaamon edestä isohko joukko paikallisia taksimiehiä kävi hakemassa upouudet Ford Custominsa. Samanikäiset Chryslerit tunnettiin jotenkin vanhanaikaisen pulleina uusiin silokylkisiin Fordeihin verrattuna.Fordilla oli konepeittojen alla kehräämässä jo v.1932 ensiesitellyt V8-moottorit,kun Chevroletillä ja Chrysler-merkeillä ajeltiin suhisten rivikuutoskoneilla,ainakin taksikäytössä.
Salolaisen Chrysler edustuksen,Turuntiellä sijaitsevan Veljekset Saarisen Auto-Osan toisella veljeksellä oli 1949 Chrysler New Yorker,jota ennen Saaristen huushollissa oli toinen vanhempi 1934 Chrysler Roadster.
 |
| Saarisen 1934 Chrysler Roadster |
 |
| Saaristen 1949 Chrysler New Yorker |
 |
| 1949 Plymouth |
Jouduttuani Salosta papinperheen kanssa evakkoon v.1954-56 Harjavallan rikkinummille,silloisen kirkonkylän pirssitolpalla seisoi pussipöksyinen pirssikuski puunaamassa 1951-mallisen pullean Dodgen konepeiton kromisia pässinsarvia (Dodge Ram). Kirkonkylän toinen pirssi oli musta brittiläinen Humber Hawk. Salon pirssiin ensimmäinen brittiauto saapui v.1958 ja muistini mukaan juuri Kallion Repe oli sen omistajana.Auto oli oikea Vauxhall Velox Cresta-brittijenkki,jonka takalasikin oli kolmiosainen,kuten v.1957 Oldsmobileissä. Se sai vielä kaverikseen toisen britin eli v.1958-mallisen Ford Zephyrin,joka oli viimeinen Fordin Consul-Zephyr-Zodiac-sarjan korkeakattoinen malli,kun v.1959 mallisto sai matalamman Low-Line-katon. Britit ylpeinä kutsuivat Ford-mallistoaan nimellä Three Graces eli kolme kaunotarta. Samoihin aikoihin kauppalan elokuvateattereissa lapset kävivät katsomassa Walt Disneyn Kaunotar ja Kulkuri-animaatioelokuvaa.Kuutoskoneiset Vauxhallit ja Zephyrit olivat mielestäni brittijenkkeinä sekä kaunottaria että kulkureita.
 |
1960 ca.Sillankulman pirssiasema.
Kuvassa 1958 Opel Kapitän
ja Ford Zephyr-
Kuva c. Mika Aarnio |
50-lukuisessa kauppalassa näkyi liikenteessä vielä muutama sotaa edeltävä ja sodan käynyt amerikkalainen auto.Pappilan naapurissa Lammervon housutehtaalla oli silloin kermanvärinen 1939 Chevrolet Master Deluxe. Pappilan takana Kirkkokadun ja Torikadun kulmassa kelloseppä Kukkosen talon naapurina sijaitsevan Lundelinin pikku-Shellin mittarikatoksen alle pysähtyi useasti tankkaamaan tummansininen 1938 Ford Fordor Deluxe.
Se olisi voinut myös olla 1939 Ford Fordor Standard,koska Ford käytti edellisvuoden deluxe-mallia uusina standardeina.
1939 Chevroleteja Salossa oli vielä käytössä muutamalla muulla ajomiehellä yksityisautoina.
Rummunlyöjänkadulla pappilaa vastapäätä Salon
 |
1935 Chevrolet master Deluxe. Salon
Autokoulun kouluauto vielä 1955. |
Autokoulun kouluautona oli vielä v.1955 1935-mallinen maruuninpunainen Chevrolet Master Deluxe oikeilla kurasuojiin upotetuin vararengaskoteloilla.Muistaakseni sen konepellin päälle jäähdytinkorkin koristeeksi oltiin ruuvattu Packardin krominen kurki. Korttelin kulmalla Torikadun ja Rummunlyöjänkadun risteyksessä Marttilan talon edessä seisoi Onni Marttilan 1947-mallinen neliovinen ja retuliininen Studebaker Champion,ilmeisesti ostettuna Länsirannan Traktoautosta. Marttiloilla oli liiviliike Horninkadulla torin laidassa ja joka muutti 1950-luvun lopulla Turuntielle uuteen Kuparikulmaan.
Rouva Saima Marttila oli liikkeen näkyvänä johtorouvana.
 |
1949 Ford Custom-pirssien luovutus
Salon Automyynti Oy:n edessä.
Kuva.Suomen taksiliiton historia |
V.1952 pirssitolpille ilmestyivät uudet Ford Customlinet,jolloin 1949-malliset ja 3 vuotta vanhat Customit hiljalleen myytiin yksityiskäyttöön.
Kauppalan nimismiehellä Pentti Somerikolla oli vaaleanvihreä 1951 Ford Custom,joka erottui 1949-50-malleista maskin kahdella kromitorpeedolla.Somerikko jo 30-luvulla vallesmannina uudisti kauppalan taksiluvat sekä säännöt.
Uusia 1952 Customlineja oli mm. taksimis Lundenilla ja Oksasella.V.1955 tolpalle saatiin aivan mullistavan näköinen panoraamaetulasinen Chevrolet Bel Air.Vielä 60-luvun puolivälissä lukion luokkakaverilla Maaselän Antsalla oli käytössään kouluautona vaaleanvihreä 1957 Chevrolet Bel Air,jonka ilmeisesti omisti hänen vanhempi veljensä ja Sora-asvaltin omistaja.Antsan Bel Air poikkesi paljon Yhteiskoulun Venemestarinkadun parkkipaikalla seisovasta opettajien harmaasta Skoda Octavia- ja Ford Cortina-rivistöstä.Yhteiskoulun rehtori Siitosen Olavi pitikin omaa vanhaa ja kyrmyselkäistä 1952 Standard-Vanguardiaan hajuetäisyyden päässä rehtorinkanslian ikkunan alla.
 |
1952 Ford Customline-taksi.
Ehkä salolaisen
Lundenin taksi.
Kuva Juhart Ford files |
Vielä 60-luvun alkupuolella kaupungilla liikkui Salon Sementtituotteen Ahon omistajapojan harmaa 1952 Ford Customline oikealla Overdrivella. Kaupungintalon naapurissa Hiitolan pojalla samoin vielä 70-luvulla oli käytössä kuin uusi ja tummanvihreä v.1950 Ford Custom,joka ehkä oli ollut entinen salolainen pirssiauto. Sodan päätyttyä Suomeen ei oltu maahantuotu virallisesti yhtään 1946-48-mallista Fordia. Ensimmäiset uudet 1949-malliset Fordit saapuivat maahan v.1948 syksyllä,vanhojen sotaa edeltävien pirssien mentyä vaihtoon taikka suoramyyntiin kovasta autopulasta kärsineille yksityisomistajille.
1920-1960 jenkkikuormurit ja tavara-autot
-----------------------------------------------------------
 |
1920 Republic kuormuri.Salon
Seudun Osuuskauppa.
Kuva Muistellaan Saloa netistä |
Salon ensimmäisiä jenkkikuorma-autoja oli Osuuskaupan n.1920-mallinen ja kovakumipyöräinen Republic.SOK oli hankkinut niitä isohkon määrän kuljetuskalustokseen. Yleisin kuorma-automalli kauppalassa oli silloin Ford TT sekä Chevrolet,joidenka alustoille valmistettiin myös seudun ensimmäiset linja-autot.
Kuorma-ja linjautomerkkejä edustivat myös REO (Randolph Eliah Oldsmobile) sekä Brockway.
Studebakereita,Fargoja,Dodge Brotherseja ja Federaleja löytyi myöskin joukosta.Federalia toi maahan v.1926 Autola Oy Overland-autojen kanssa ja Salon kauppalaa lähimpänä Turun Automyynti Ab.
Fargot olivat oikeastaan brittivalmisteisia Kew Dodgeja,joita myytiin vain vientiin.Dodge Brothersin kuorma-autot olivat oikeita amerikkalaisia valmisteita.
1920-lukuiset Ford TT ja 1928-31 AA Ford-kuorma-autot olivat ehkä yleisimpiä Salonseudulla.
Ollaan tuotu esille sellaisia lukuja,että Suomen kuorma-autoista 20-30-luvulla Fordeja oli 80% koko kuorma-autokannasta.
 |
1933 Förbyn kalkkitehtaan
TT Ford Lohjalla.
Kuva.Muistellaan
Salo netistä |
Jopa Förbyn kalkkitehtaalla Särkisalossa oli sellaisia.V.1932 uusi B Ford-mallit saivat V8-moottorinsa ja salonseutulaiset suuremmat Ford-kuormurit enimmäkseen olivat juuri näitä kahdeksikkoja.Britanniassa Dagenhamin Ford kyllä valmisti enimmäkseen 4-sylinterisiä B sekä BB Fordeja kovan hevosvoimaverotuksen takia ja uskoisin jonkun sellaisen saapuneen Suomeen.
Ahon Sementtituotteella oli ollut kattotiiliajossa jo v.1935 Ford V8-kuorma-auto,joka näytti vaihtuneen 40-luvun lopulla brittiläiseen tylppänokkaiseen brittivalmisteiseen Fordson 7V Thamesiin,jonka rattikin oli ojan puolella.
Salon Automyynti Oy valmisti ja asensi 1940-mallisiin uusiin Hävittäjä-Fordeihin Salo-merkkisiä puukasutinlaitteita.
 |
1935 Ford V8-kuorma-auto.
Salon Sementtituote Oy.
Kuva yhtiön historiasta. |
Sota pysäytti myös autojen maahantuonnin ja ensimmäiset Luunokka-Ford-kuorma-autot saapuivat maahan v.1947.Luunokka-nimen se oli saanut luunkeltaiseksi maalatusta maskistaan Rouge-tehtaan sodanjälkeisestä materiaalipulasta.Detroitissa monet viimeiset 1942- henkilöautomallit sodan puhjettua samoin olivat saaneet materiaalissäännöstelyssä mustatut koristeosansa ja maskinsa.Yhtään 1942-mallista amerikkalaista autoa ei tuotu virallisesti maahan sodan puhjettua.
Salon Sementtituotteen kilpailijalla Salon Sementtivalimolla betonirenkaat kulkivat 1951-mallisen Ford F-sarjan kuormurin lavalla ja Leinon kuparisäiliöiset liesitehtaan puuliedet kuormattiin Rummunlyöjänkadun näyttelyosaston ovesta 1954-mallisen beessinvärisen ja mustalokasuojaisen Ford F-sarjan kuorma-auton lavalle.Samoissa tiloissa Leinolla oli 20-luvulla oma auto-osastonsa Ford-merkille.
 |
1927 Leinon auto-osasto ja
bensiinin jakelumittari
Rummunlyöjänkatu 7. |
 |
Leinon 1954 Ford F-600
Auto-osaston tilalla seisoo
Liesimyymälä.
Juhart 2005 |
Ainoa teollisuuslaitos,jolla ei vielä ollut kuorma-autoa 60-luvun alussa oli Tehdaskadulla sijaitseva Koulukalusto Oy,joka kuljetti pulpetit ja höyläpenkit rautatieaseman tavaratoimistoon kaksiakselisella hevoskärryllä. Itse muista,miten kuski ja hevonen päät nuokuksissa kuskasivat Horninkadulta sillalle kääntyen aaltopahviin pakattuja koulukalusteita juna-asemalle päin.
Raatihuoneenkadun poliisikonttorin eteen v.1954 samoin ilmestyi uusi tummansininen Ford F-100 kaappiauto Mustamaijaksi.Se poistui juoppoajosta vasta v.1961 uuden saksalaisen Ford FK1250-kaappiauton tultua käyttöön,jolloin poliisikamari jo sijaitsi Kirkkokadun virastotalossa.Poliisiautoina Ford-tuotteet pysyivätkin pitkään Transiteina.
Helsingissä poliisien kaappiautot puolestaan olivat siihen aikaan kanadalaisia Dodgen pohjalle komistettuja Desotoja.
Kauppalan vapaapalokunnallakin oli yksi 1954-mallinen F-sarjan sammutusauto käytössä..
 |
1926 Salon VPK:n Hudson
Six Salon torilla.
Kuva.Muistellaan
Saloa netistä |
Palokunnan erikoisin auto oli tietysti 1926-mallinen Hudson Super Six-tikasauto sekä 1947-48-mallinen brittivalmisteinen ja Suomessa koritettu Fordson Thames-miehistöauto.Toisen ihkasamanlaisen Thamesin olen nähnyt Mobilisti-lehden yhdessä kuvassa,vaikkakin erään muun palokunnan palveluksessa.
Pappilan pihalla tehtiin viemäritöitä v.1954,jolloin paikallinen kuorma-autoilija Yrjö Kanko vei Pikku-Jussi-kaivurin kauhalla lastattuja plinisavikuormia Vuohensaarentien varteen tummanvihreällä 1946-mallisella krominokka-Chevroletilla.Yrjö Kankon poika ajoi Horninkadun varrella sijaitsevan Axelssonin taloustavarakaupan jakelukeikkoja 1947-50-mallisella ja samoin tummanvihreällä Chevrolet Loadmasterilla.
 |
1955.Salon Seudun Osuuskaupan
purkukuormurit.
Oikealla edessä Y.Kankon 1947-50
Chevrolet Loadmaster.
Juhart 2010 |
Muut sen ajan kuorma-autoilijat kauppalassa urakoivat brittiläisillä ja heikkohenkisimmillä 40-luvun lopun Bedford O-sarjan ja Austinin K-sarjan kuormureilla.
Märynummen piirisairaalan linjurikin oli Bedford O-sarjan rungolle rakennettu onnikka.
Bedford-merkki kuului amerikkalaisomistuksessa GM:lle ja sodanjälkeisten Bedford- kuorma-autojen yhtenä moottorivaihtoehtona tarjottiin 6-sylinteristä Chevroletin kuuluisaa v.1932 esiteltyä kansiventtiilistä "Stovebolt Six"-kuutosta. Amerikan Ford tarjosi ensimmäisen kerran kansiventtiili-V8-moottoria v.1954,joten uskoisin Salon poliisimaijojenkin kulkeneen niillä jokirannan ja poliisikamarin välisissä ihmiskuljetuksissa.
Ammattiliikenteessä kyllä näkyi vielä 50-luvulla sodan käyneitä "Hävittäjiä" eli 1940-mallisia Ford-kuormureita muunmuassa kalakauppiaiden ja monttukuskien ohjaamina.
 |
1947 Luunokka-Ford Strömman
kanavan avajaisissa 1950-luvun alussa.
Kuva Juhart Ford files |
 |
1953.Salon Automyynti Oy:n
1940 Hävittäjä-Ford-hinuri torilla
puun nostossa.
Kuva.Muistellaan Saloa netistä. |
Salon Automyynnillä vielä 50-luvun alussa oli 1940-mallinen Hävittäjä-Ford hinausautona.Salon kauppalasta etelämpänä Kemiön saarella yhden mustavalkokuvan pohjalta ajettiin ammatiksi 1947-mallisella "Luunokka"-Ford-kuormurilla Strömman kanavasillan rakennustöissä.Yhden mustan Luunokan samoin muistan liikkuneen monttuajoissa Salossa.
Salon Automyynnistä oli myös ostettu Kemiöön v.1961-mallinen Ford F-700 Diesel-kuorma-auto.
Itse muistan nähneeni muutaman sellaisen Amerikan Fordin parkissa v.1961 Automyynnin liikkeen edessä brittiläisten Ford Traderien seurassa esittelyautoina.
1957-67 viimeinen jenkkiautoaika
----------------------------------------------
 |
| 1957 Ford Fairlane 2-door HT |
1950-luvun puolivälin jälkeen Suomeen saapui yllättävän paljon amerikkalaisia henkilöautoja,joskin vuoden 1957 alkaneen amerikkalaisen talouslaman johdosta mm.1957-malliset Fordit olivat yhtä harvinaisia kuin kanan hampaat. Poikkeuksena oli privaatisti maahantuotu ja kruuneri Olavi Virran newyorkilaisen Ford-myyntiliikkeen vitriinistä ostama musta Ford Fairlane 4-door hardtop-lauluauto.Mainitsen Olavi Virran siksi,että hänellä oli 50-luvun alkupuolella Salossa Koskisen "kulmarautakauppatalossa" oma musiikkiliike.Samassa talossa Frans Koskenmäki oli myynyt Fordeja Salon Automyynnistä vuodesta 1936 asti vuoteen 1949.kunnes muutti edustuksensa Turuntie 3:een.
V.1958 Ford Customeja ja Fairlaneja näin kauppalassa ainakin 2 kappaletta. Yksi musta Custom tai Fairlane seisoi päivisin Torikadun varressa Lyseon edessä pappilaa vastapäätä ja toinen vihervalkoinen ajoi pirssinä särkisalolaisen taksimies Ruohosen ohjaamana. 1958 maahan tuotiin yhdessä lähetyksessä n.25 kappaletta mustia Ford Customeita Suomeen ja joista enin osa meni valtionhallinnolle.
(Mobilisti Senior.K.L.B.3.2011).Pieni osa päätyi takseiksi ja jokin sairaalakin sai ambulanssiksi 1958 Ford Country Sedanin.
 |
1958 Ford Fairlane tai Custom.
Särkisalolainen
taksiyrittäjä Ruohonen.
Juhart Ford files |
50-lukuiset Mercuryt olivat Suomessa harvinaisempia kuin Fordit.Yhden 1949-mallisen ja mustan näin v.1953 Salon uuden sillan avajaisissa.Se oli kai Turun ja Porin läänin maaherran auto.Samanlaisen ja harmaan 1949-mallisen Mercuryn omisti vielä vuosikymmenen lopulla paikallinen lehtitoimittaja Tähtinen.
Mercury yleensä seisoi yönsä Horninkadun varressa ravintola Aikalan edessä toimittajien iltapalaverien jälkeen.
Mainitsin aiemmin kauppalassa olleen vielä rekisteröitynä v.1956 30-luvun lopun Packard privaattiautona.Veljekset Saarisillakin oli sellainen 1938 120-malli privaattibiilinä. Yhden n.1952-mallisen harmaan ja vahvakromihuulisen perus-Packardin tapasin bongailureissullani Turuntien varresta.
Packardeja toi maahan Autola Oy 20-30-luvulla Graham-Paigen rinnalla.Samoin muistan yhden vaaleanruskean 1948-49-mallisen ja vannamaisen Packardin liikkuneen liikenteessä.
Jenkit kutsuivat sitä pulleasta koristaan mallia "Tiineksi Elefantiksi".
 |
1949 Mercury Coupe
Juhart 1967 |
 |
| 1948 Packard Field.Life Magazine |
 |
1957 Desoto Diplomat
väsähtäneenä tallissa
Juhart Desoto files |
Berner Oy alkoi tuomaan maahan 40-luvulla Desoto-merkkisiä autoja.1950-luvun alun tuonti-Desotot olivat erikoisia kanadalaisia Plymouth Savoyn mutaatioita,jotka koreiltaan näyttivät Plymoutheilta Desoton hammasmaisin kromimaskihymyin. V.1957 Suomeen markkinoille tuotiin vain neliovisia Desoto Firedome SF-malleja sekä Dodgen neliovisia Royaleja.Vuosina 1958-61 Skandinavian maiden markkinoille ilmestyi Perkinsin P4C-dieselmoottoreilla ja Belgiassa valmistettuja Desoto Diplomateja,jotka tulivat suosituiksi taksipiireissä. Ruotsalainen Philipsonin (myöhemmin Ruotsin Mercedes-Benz- ja SAAB-edustaja) ANA-yhtymä oli koonnut Dodgeja ja Plymoutheja jo 30-luvulta asti. Suomen valtiolla kuten poliisilla oli käytössään silloin paljon siivekkäitä Plymouth-korisia ja siivekkäitä Desoto Diplomateja.Viimeisimmät oikeat Plymouth Savoyt muistan v.1962 tulleen liikuvalle Poliisille.
 |
1962 Plymouth Savoy.
Juhart Plymouth files |
Kotikauppala oli kastettu kotikaupungiksi v.1960 ja saman vuoden syksynä Helsingintiellä Herton talossa palveleva hautausurakoitsija Saustilakin hankki vanhan Volvo 831-hauturinsa tilalle 1961-mallisen Dodge Suburban-farmarin,joka sai rekisterinumerokseen TAO-10.Olin televisiosta nähnyt Ricky Nelson-sarjassa samanlaisen, mutta avo-Plymouthin Nelsonin perheen käytössä.Saustilan hauturi sai poikkeavasti valkoisen katon ja sen takapuskurin keskiosaa jouduttiin laskemaan alas arkkujen helpommaksi lastaamiseksi.
Armas Saustila oli hengeltään erittäin amerikkalainen,aloitettuaan praktiikkansa 30-lukuisella Flint-hauturilla.
Flint tunnetaan myös Buickin syntymäkaupunkina Michiganissa.Saustilan fliittiin tuli lisänä v.1966 musta Dodge Polara-hauturi.
 |
| 1961 Plymouth cartoon |
1960-luvulla Berner ryhtyi edustamaan Chrysleriä,Plymouthia ja Imperialia.Desoton viimeinen valmistusvuosi oli 1961.Autokeskus-Bilcenter puolestaan otti Dodgen siipiensä alle. Kerrotaan johtaja Amos Bernerillä olleen jotain vaikutusta ministerinä Chrysler-tuotteiden myynnistä mm. poliisilaitoksille sekä valtion instansseille jo 50-luvun loppupuolella,mutta tutkimukseni mukaan hän oli kulkulaitosministerinä ensimmäisen kerran vasta v.1971.Valtionhallinnon ja puolustusvoimien johtoportaiden valkorekisterisinä ja leijonatäkyisinä autoina kyllä olen nähnyt kuvissa ja liikenteessä enemmän mustia 1955-58 Ford Mainlineja sekä Customeja.
Helsingin seudun mustat 1957 poliisi-Desotot ja kaappiautot olivat kyllä niitä Bernerin autoja.
 |
| 1960 Chrysler Valiant |
V.1960 Chrysler esitteli uuden kompaktiauton Chrysler Valiantin ja itsekin pääsin kokeilemaan sellaisen takapenkillä Lammervon Erkin,pappilan naapurin housutehtaan omistajan ohjaamana.Minä ja Lammervon Jukka sekä Heikki saimme kokea takapenkiltä hiljaisen vinon kuutosen antamaa pehmeää kyytiä.
Valiant oli väriltään musta ja sen takaluukun päällä istui kallellaan kromirinkinen valetakapyöräsuojus.Lammervon sedän ystävä ja liikekumppani kuopiolaisen Turon housutehtaan johtaja Turunen oli antanut auton koeajoon.Erkki Lammervo oli sota-aikana ollut kannaksella jopa autokomppanian vääpelinä alikessun natsoilla,joten uskoin johtaja Turusen luottaneen autoalan ekspertin ja alihankkijansa koeajon tulokseen.V.1960 Tekniikan Maailman numerossa 8 myös testatiin Chrysler Valiant.V.1961 ruotsalainen Populär Mekanik samoin testasi uuden amerikkalaisen kompaktiautotrion,Plymouth Valiantin,Chevrolet Corvairin sekä Ford Falconin.Salonseudulle en nähnyt yhtään näistä kompaktiautoista myydyn,mutta Valiantin sisarmallia Dodge Lanceria näkyi liikenteessä ,etenkin piilofarmariversiona.
 |
| 1960 Tekniikan Maailma 8.Valiantin koeajo |
 |
| 1960 Populär Mekanik Tv1.Falcon vs.Valiant |
V.1961 Valiant siirrettiin Plymouthin merkin alle,jolloin myös kompaktin takaluukulta hävisi se erikoinen pesuvati v.1962. V.1963 Valiant muuttui uusiksi täysin ulkonäöltään aikaisemmasta tekoeurooppalaisesta kuosistaan,jota joko oltiin vihattu taikka rakastettu erikoisen muotoilunsa pohjalta.. V.1961-62 Valiantin sisarmallia Dodge Lanceria tuotiin Suomeen henkilö- ja farmarimallisena. Dodge Dart oli vielä 60-luvun alussa iso amerikkalainen auto Pioneerin sekä Senecan rinnalla.Pappilan naapurissa Kirkkokadun Harhon talossa Pääpostia vastapäätä yhdellä autoasentajalla oli 1960-mallinen Dodge Pioneer vielä 60-luvun lopulla,samoin kuin Kavaston autovuokraamolla. Autoasentaja kyllä oli hitsipillillä leikannut Pioneerin pienet siiventyngät pois. Saloran kaverillani Hurveen Antilla oli komea 1958-mallinen ja neliovinen Dodge Royal siihen aikaan.Antti oli jo silloin pesunkestävä MoPar-mies. Dodge Dart esiteltiin v.1963 Valiantin sisarena Lancerin perästä uutena Dodgen kompaktiautona.
 |
| Antti Hurven entinen 1964 Dodge Dart Salossa |
Hurven Antti 70-luvun loppupuolella hankki punaisen 1964-mallisen Dodge Dart-avoauton,joka ilmeisesti erään lähetystön entisenä autona oli ainut maassa. Nelioviset Dodge Dartit tulivat suosituiksi takseina v.1965 samoin kuin 1964-65-malliset Plymouth Valiantit. Salolaisilla pirssitolpilla niitä ei näkynyt,mutta naapurikuntien maalaispirsseinä.
1960-luvun alkupuoliskolla turkulainen Auto-Heinonen Turuntien Postinkulman Asemakadun puolisessa liikehuoneistossa myi itäystävien Volgan,Mosvitshin ja Jaltan rinnalla Amerikanserkkujen Dodgea sekä Kaukoidän Datsunia.Myöhemmin Auto-Heinosen poistuttua kaupungista Vilhonkadun ja Katrineholminkadun kulmaan pystytetyssä Virtasen Moottorin toimitalossa Murron D-Auto ryhtyi myymään Dodgea ja Datsunia.
 |
1953 Salon Auto-Osa ha Chrysler-edustus.
Kuva Tapio Äyräväinen.
100 vuotta
Salon autokauppaa |
Samassa korttelissa,joskin Pekka Laineen bussikorjaamon takana Turuntiellä Lydmanin Leipomo-Kondirorian vieressä 50-luvulla Veljekset Saarisen Salon Auto-Osa myi Chrysleriä ,Renaultia sekä jopa v.1957 Jeep Fe150-nelivetoautoja.Fe150-malli oli erikoisen näköinen "Forward Control"-jeeppi,jota mulkosilmämaisista etuvaloistaan kutsuttiin Marilyn-malliksi. Salon Puhelinlaitokselle Auto-Osa onnistui myymään yhden pitkäakselisen Fe150-mallin,joka koritettiin Suomessa miehistöautoksi "tolppa-apinoille".Jeeppiä mainoksessa kehuttiin traktoriksi,mutten stigmaattisin omin silmiini luottaen tavannut maaseudulla yhtään Marilyniä kyntöpellolla.Sodan jälkeen v.1946 maahan tuotiin näytteeksi Yhdysvaltojen armeijan ylijäämävaraston sotajeeppejä,joilla esiteltiin niiden kelpoisuutta myös kyntöpelloilla.
 |
| 1957 Jeep Fe-150-mainos.Auto-Osa.Salo |
Silti isännät pitivät parhaimpana käydä ostamassa liikkeestä oikeat harmaa-Fergusonit tai siniset Fordson Majorit maatöihinsä.
Kansanauto Oy,joka aluksi toi maahan Volkswagenia ja myöhemmin Panhardia,myi myös Willystä.
Uuden Fe150-Marilynin tultua markkinoille,se oli yksinkertaisesti Jeep-merkkinen.Stockmannin auto-osasto Helsingissä käytti yhtä Fe150-mallia Fodson Major-traktoriedustuksensa huoltoautona.Yhteensä Fe150-mallia tuotiin maahan vain 15-20 kappaletta.(Mobilisti Senior.K.L.B.)
Jeep yleensä yhdistetään Willykseen,jota taas yhdistetään Kaiser-merkkiin israelilaisella vivahduksella.Haifassa valmistettuja Willys Jeeppejä myytiin Suomessa melko paljon,jopa sinä pitempiakselisena paketti-farmarimallina. Salossakin niitä liikkui muutama.Amerikkalaisia Kaiser Specialeja,jotka vielä eivät olleet niitä perhosikkunaisia malleja,tuottiin maahan jo 1949. Seuraavien vuosien uusia haifalaista
 |
| 1951 Amerikkalainen Kaiser Deluxe |
Kaisereita ei paljoakaan näkynyt kotiseudullani liikenteessä,vaikka muualla maassa, maaseudulla ja kaupungeissa sitä ostettiin israelilaisena Special-mallina vielä 1951-54 pirssikäyttöön.
Turun ula-takseissa oli Kaisereita brittiläisten Austin Herefordien rinnalla..
Haifan Kaisereita tuotiin Veho Oy:n kautta maahan parisataa kappaletta,suomalaisten tuotteiden vaihtokaupassa nuorelle Israelin valtiolle. Auto oli erittäin edistyksellinen amerikkalaisista autoista suurimmalla ikkunapinnalla,topatuilla kojelaudoilla jne. Silti se katosi omituisista poliittisista syistä markkinoilta. Kaiseria haukuttiin lisäksi huonolaatuiseksi,vaikka saman firman Willystä ostettiin innolla.
Haifalaisia saman valmistajan Henry J Corsair-malleja Salossa näkyi ainakin yksi kiskolainen ja tummansininen yhden ajurin koppalakkia kikkarapäässään pitävän pienikokoisen naiskuljettajan ohjaamana. Salon pirssiin ei Kaiser-valmisteita ostettu yhtään kappaletta.
 |
1951 Kaisereita ja Henry J:tä
valmiina myyntiin |
Valitettavasti Kaiser putosi markkinoilta kovassa kilpailussa ca.1955 yhtiön kieltäydyttyä asentamaan V8- moottoria vanhan Continental-kuutosen tilalle.
1955 viimeiset Manhattan-mallit olivat maskeiltaan ja kromeiltaan ehostettuja 1954 Specialeja ja Deluxeja.
1955 argentiinalainen IKA osti Kaiserin,josta tulikin oikea kansanauto eteläamerikkalaiseen pampa- ja sambamaahan.
 |
1962 Kolmen kaupungin kasvot.
1960 Studebaker Lark Helsingissä |
Ennen Valiantin saapumista maahan Salon takseihin ilmestyi v.1962 pari amerikkalaista kompaktiautoa.
Yksi niistä oli Studebaker Lark ja toinen (ehkä Rantalan?) Rambler Classic.Samanlainen vaaleanvihreä Classic oli Salon Kaupungin Säästöpankin johtajalla Amos Eräkivellä.Suomessa Studebaker Larkeihin asennettiin Perkinsin dieseleitäkin,jotka 50-hevosvoimaisina eivät taksikuskeja kovinkaan houkutelleet kaahaamaan.Marttilan 1947-48 Studebaker Championin lisäksi kauppalassa käväisi punainen kiskolainen 1950 propellinokka-Studebaker avoauto. Yhden toisen punaisen 1960 Studebaker Hawk-mallin tapasin vielä 1972 BP:n pihalla Siitä Siipi-Hawkista,jota valmistettiin 1957-60 lokasuojiin pultattujen siipien kera, ne oltiin typistetty pois.
Silloin bensapoikana siskonmiehen Kirkkokadun ja Helsingintien kulman asemalla ollessani ihmettelin omituista Miranolin punaiseksi maalattua ja siivetöntä "Haukkaa".
Hawkiin autoasentajaomistaja oli samalla pistänyt alkuperäisen moottorin tilalle Valiantin vinon kuutosen.
 |
| 1962 Studebaker Hawk GT |
Viimeisen oikean salolaisen ja kullanvärisen 1962 Studebaker Hawk GT:n omisti Finnflaren omistaja Risto Laaksonen.
Vanhimman 1939-mallisen Studebaker Championin bongasin v.1960 kesällä Nummijärven Tukkisen kaupan naapuritallista.käytyäni siskojen kanssa moottoriveneellä Suomusjärven Enäjärven puolelta ja Turun ja Porin läänistä Uudenmaan läänin puolella kahvi- ja nisuostoksilla.Meidän Enäjärven mökkisaaremmekin jakoi kahtia lääninrajapyykki.Tukkisen kaupassa tapasin kuuluisan Tauno Palonkin,joka lasikuitusliipparilla oli ajanut rantaan ostamaan korillista Koffin pilsneriä..
Suomusjärvellä oli myös presidentti Kekkosen ja ulkoministeri Karjalaisen kesämökit,joidenka pihoilta joskus vilkkuivat kuusien välistä mustien amerikkalaisten virka-autojen siivet maantielle päin,kun Pekka Laineen onnikan piippuhyllyllä matkasin Salosta Salmensillalle päin kesälomaevakkoon.
 |
1964 Rambler Classic ja American mainos.
Voimavaunu |
 |
1962 Renault Rambler,made in Belgium.
Samanlainen kuin amerikkalainen Rambler. |
 |
| 1958 Vauxhall Velox |
 |
| 1958 Ford Zephyr High-Line |
Ennen taksikoppien edustojen valtausta Mercedes-Benz 190-200D-dieselmalleilla 1963-65 amerikkalaiset taksit olivat jo vähenemään päin,eurojenkkien,kuten Opel Kapitänien,Vauxhall Veloxien ja Ford Zephyrien alta. Muistaakseni viimeinen oikea jenkkitaksi oli vielä Oksasella: v.1962-mallinen keskiluokan Ford Fairlane.Maaseudulla,kuten eteläisessä Kemiössä oli 1965-mallinen Chevrolet Impala-pirssi.
Samaisella taksiyrittäjällä oli aiemmin ollut 1956 Chevrolet Bel Air ja 1959-60 Volga.Salon Osuusmeijerin johtajalla oli samoin 1965 Chevrolet Bel Air,jonka takapenkillä sain johtajan pojan ohjustamana korttelirundikyytiä.
 |
| Peisan Corvair |
 |
| 1964,Auto ja Moottorin GM-malleja Helanderin TB:n pihalla |
GM-liikkeen Salon Auto-ja Moottorin osaomistajan ja Teboil-huoltamon omistajan Helanderin Einarin punainen 1965 Chevrolet Corvair oli vielä liikenteessä pitkään 70-luvulla.
Samanlaisen Corvairin omisti K.Peisan Autokoulu.
 |
| 1961 Pontiac Tempest Wagon |
GM:läisiä muita merkkejä Salossa edustivat Vanteen Konepajan ja Nygrenin puutarhan 1961 Pontiac Tempest-piilofarmarimallit,Vilenin Hannun 1961 Chevrolet Brookwood-farmari sekä Muuraman rakennusliikkeen musta 1964 Oldsmobile 98.
1964-65-mallisia Chevrolet Nova II- ja Chevelle-malleja liikkui seudulla aika paljon Salon Auto ja Moottorin GM-esustuksen ansiosta.
Muuramalla myöhemmin taisi olla oli käytössä 1969-mallinen AMC AMX-Amerikan muskeliauto,joka taisi olla viimeisiä American Motorsin malleja kaupungissa.
Wihuri Oy Autola Antti Aarnio-Wihurin johtamana alkoi tuomaan 1964-1965 Ramblereita,jolloin etenkin Rambler American-kompaktiauton myynti kohosi.Ramblerin Classic-malleja jo v.1963 oltiin nähty takseina ja itsekin olen bongannut valokuvista helsinkiläisiä v.1959-60 Classiceja.American Motorsin Rambler oli peruja 1950-luvun alun Nash Rambler-kompaktiautosta.
Täyskokoisia 1950-51 Nash Airflyte-takseja olen nähnyt vain Helsingissä takseina.
Salossa Rambleria edusti Horninkadulla Syväperän autoliike.
 |
| 1962 Rambler American top-down |
50-luvun alkupuolella maalaispoliisipiireillä oli vielä käytössä 1939 Nash Lafayette-autoja.
Salossa Horninkadun varrella Säästöpankin talossa sijaitsevan yhden vaateliikkeen omistajalla oli v.1962 Rambler American-farmariauto.Viimeisen Rambler-mallin kyytiin pääsin v.1975.Se oli Perniön Asemaseudun Säästöpankin nuoren konttorijohtajan tylppäperäinen Gremlin,jonka hän oli ostanut opiskeluaikoinaan Michiganista.Gremlin näytti minusta häntänsä menettäneeltä Hornetilta.Hornet nimi 70-lukuiselle autolle juontuu Nashin ja Hudsonin naimakaupoista 50-luvun alta.
Hudson suosi nimistössään lentäviä pistiäisiä Waspeja ja Horneteja.Suomeen tuotiin muutama Vehon kautta Nashin Englannissa valmistettu pikkujenkki Nash Metropolitan,joka sisuksiltaan kulki pienellä Austin Somersetin neloskoneella.
 |
| 1961 Nash Metropolitan |
Jenkkilässä sitä sai myös Hudson Metropolitanina.Nashejä toi maahan Suomen Voimavaunu Oy,mutta Nash Metropolitan esiteltiin julkisesti Suomessa Austin-merkkien kanssa Veholla..
Nashejä en kaupungista tavannut,paitsi kerran vuodessa kuopiolaisen setäni Laitisen Timon vaaleanpunaisen 1953 Nash Statesmanin pappilan paraatioven eteen parkkeerattuna.
1965-mallisia Rambler Classiceja vilahteli kaupungin liikenteessä ja taisi yksi samanikäinen paritolppalamppuinen Ambassadorkin liikkua pääkaduilla.V.1965 Salon messuilla kävin kuolaamassa uutta ja tulipunaista Rambler Marlinia,Classicin pohjalle muokattua viistoperäamerikkalaista. Samana vuonna Turuntiellä sijaitsevalle Eino Heinon miestenvaateliikkeelle tuli taloon oli akvaariotakalasinen Plymouth Barracuda.
 |
196 Rambler Marlin
Salon Messuilla |
60-luvun alun amerikkalaisia Fordeja oli kaupungissa puolisen tusinaa liikenteessä.
Fordit katukuvassa olivat pienentyneet eurooppalaisiksi Saksan ja Britannian transatlantisiksi malleiksi. Ranskan Fordin kauniit ja sirot V8 Vedette Versaillesit olivat muuttuneet harmaiksi Simca Aronden neloskoneisiksi Arianeiksi,Pariisin harmaavarpusiksi.
 |
| 1960 Ford Courier |
Amerikan ajasta muistutti vielä E. & J. Leinon ja muistaakseni johtajaveli Heikki Leinon metallinsininen ja valkokattoinen 1960 Ford Courier,joka seisoi yleensä Rummunlyöjänkadun ja Helsingintien kulmassa.Leinolla oli myös komea brittiauto valkovihreä 1960 Armstrong-Siddeley Star Sapphire-malli.Salonteen omistajilla Kivimäillä oli samoin valkoinen 1961 Ford Courier. Eklundin romuttamolla ja ARSA:n johtajalla kummallakin oli 1962 Ford Galaxie 500,yksi punainen ja toinen sininen.
Amerikkalaisten Valiantien maahantuonti 1963-65 ei niinkään värittänyt prameudellaan katukuvaa,koska enimmäkseen halvimmat V-100-mallit olivat ns. Plain Janejä riisuttuina kromiheepeleistä.
Halpuudestaan ne kuitenkin tulivat suosituiksi yksityis- ja ammattikäytössä luotettavina,taloudellisina sekä tilavina isoina autoina,vaikka amerikkalaiset kutsuivat niitä kompaktiautoiksi.
Tekniikan Maailmalaisia testaajia nekään eivät miellyttäneet pehmein jousin, löysin ohjauksin ja kirkuvanvärisin vinyylisisustuksin. Suomalainen autotestaaja odotteli niistä mutkia nuolevia , urheilullisia ja kuppi-istuimisia sportteja,joiksi niitä ei koskaan oltu tarkoitettu.
Ne olivat autoinsseille tyypillisiä amerikkalaisia lotjia,jotka kritisoinneista huolimatta myivät yllättäen hyvin.
Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtajan ja ministerin Veikko Vennamon sanoin lausuisin Valiantin suosiosta,että "Kyllä kansa tietää!.
 |
| 1965 Dodge Dart? Ei kun Kanadan Valiant |
 |
| 1965 Ruotsalainen Polis Valiant |
Suuresta tuontimäärästä huolimatta montakaan Valiantia ei jäänyt jälkipolville ihailtavaksi.Moni Valiant päätyi 80-luvulla rodikansan pilkottavaksi ja loput romuttamoihin,koska ne kulkivat kuutoskoneisilla nuhapumpuilla. Itse kylläkin pääsin 70-luvun vaihteessa oikean V8-koneisen Plymouth Valiant V-200 2-ovisen Signet-hardtopin kyytin Tukholmassa.
Auton omisti salolaisen mittamieskaverini kaveri,joka oli muuttanut Ruotsiin ansioon ja amerikkalaisen tuontiauton hankintaan. Oman uskoni mukaan moni suomalainen Dodge ja Plymouth Valiant oli voinut saapua laivateitse Ruotsistakin,missä ANA-tehdas oli koonnut Dodgeja 30-luvulta asti.
Ruotsin poliisin yleisin auto 1960-luvulla oli Plymouth Valiant.
Suomen poliisi sai niitä v.1967 Niilo Tarvajärven tarrakampanjan ansiosta.
Valianteja koottiin myös Belgiassa.
 |
| 1967 entinen suomalainen Tarvajärven tarrakeräys- poliisi Valiant |
jatkuu v.1967-80
