1956 lokakuu Port Said. Vasemmalla egyptiläisten upottamia laivoja kanavan suluksi |
Si,si,si... Napolista Bur Saidiin
-------------------------------------------------
Yhdysvaltojen ilmavoimien Globemasterit olivat laskeutuneet Napolin Capodichinon lentokentälle,missä YK-komppanian olisi pitänyt vaihtaa Port Saidiin lähteviin toisiin tankattuihin rahtikoneisiin. Valitettavasti saapuminen oli myöhästynyt heidän Globemasterinsa saatua yhteen turbiinimoottoriinsa vian,koneen lennettyä kolmella moottorilla.
Olli kaiken tietävänä ja ja pikkupojasta asti kaikesta kiinnostuneena kertoi Penalle,että YK-komppanialla oli toinenkin onni matkassa moottoriviasta huolimatta,etteivät laskeutuneet tuonne Pompein lähelle Terignon sotilaskentälle,minkä läheisyydessä v.1944 maaliskuun 18-24 päivinä Vesuvius sattui jälleen kerran purkautumaan.
Silloin Yhdysvaltojen ilmavoimien 340. pommituslaivueen n.78-88 Mitchell B-25-pommaria tuhoutui pahasti Vesuviuksen sylkemästä kuumasta tuhkasta. Pommikoneiden moottorit tukkiutuivat tuhkasta sekä pleksilasiset tuulilasit että konekiväärikuvut sulivat kuumuudesta. Tulivuoren purkauksen pystyi näkemään hyvin Napolista.
Olli selitti kaverilleen lisäksi,että Capodichinon kentällä,mihin he juuri olivat laskeutuneet ,kuului osaksi Yhdysvaltojen kansalliskaartin 193.Pennsylvanian lentolaivueelle sekä Yhdysvaltojen laivaston Välimeren lento-osastolle. Puolisen tusinaa vanhoja Curtissin sota-aikaista C-46 Commando-rahtikonetta oltiin huoltamassa kentällä heidän jatkolentoa varten Port Saidiin. Olli kertoi niiden olleen liian kalliita ilmavoimille jatkuvien korjausten takia ja niiden pilotit yleensä kutsuivatkin koneitaan Whale-,Curtiss Calamity- ja Flying Coffin-lempinimillä.(Valas,Curtissin turma,Lentävä arkku). Vioistaan huolimatta Commandon rahtitila oli 50-prosenttia suurempi kuin C-47-Dakota-koneissa. Commandot olivat myös suosittuja CIA:n käytössä monen kulissilentoyhtiön kuten Air American tunnuksin.
Kentällä näkyi myös seisovan yksi ainoa Yhdysvaltojen laivaston tunnuksissa oleva F-84-Thunderjet-turbohävittäjäpommittaja,mikä oli tullut käyttöön jo 1947 ja mitä käytettiin paljon Korean sodassa.
C-46 Commando |
Republic F-84G Thunderjet |
Pena oli taasen ällistynyt Ollin lentokonetiedoista kysymällä kaveriltaan:
--Eiks sun maalimasas ol mittä,mist sää es eres tiärä?
Olli vastasi:
--Miuu kyl on aprikoittanut pikkuisen se,et miksi meijän jatkosodassa suomalaiset Brewsterit tiputtel venäläsiii Aeracobrii kannaksen yllä,kun kummatkin olivat amerikkalaisii konneit eikä jenkit olleet moksiskaan mokomasta...
YK-komppania purkautui Globemasterin keulasta kentälle,josta amerikkalaiset siniharmaat laivaston koulubussit ajoivat suomalaisturvamiehet amerikkalaiselle laivaston parakeille Tricaricoon Bagnolissa,mikä sijaitsi Napolin rantavyöhykkellä.Siellä he joutuivat viettämään parisen päivää jatkolennolle Port Saidiin.
Osa sotureista sai bunkata Capodichinon lentokentän YK:n järjestämässä majoituksessa.Kentällä ja majoituksessa oli ruuhkaa skandinaavien,kanadalaisten ja brasilialaisten koneiden purkaessa sekä lastatessa joukkoja jatkolennoille Suezille.
Bussimatkalla Pena lauleskeli Olavi Virran Mambo italianoa nuotin vierestä...."Kun neito riensi Napoliin..."
Olli pyysi kaveriaan lopettamaan korvia vihlovan hoilauksen sanomalla:
--Kuules Pena...siun ei kyllä pitäis haaveilla mozzarelloist eikä tarantelloist puhumattakaan sinjoriitoist,kun jouvutaan viettään kassulla tän lepoajan...
Pena vastasi takaisin:
--Kuules..meikämannel kunnon kovat piipus ja housuis,niin kukaan ei mua estä menemäst puntiksel..!!
Valitettavasti Pena Tenkaselle tuli tenkkapo eteen parakeilla,kun portilla seisovilla carabeniereillä oli kovat piipussa.
Kaveruksia ihmetytti kylläkin se,ettei amerikkalaisilla vartiomiehillä ollut edes aseita.
YK-joukkojen upseereille siitä huolimatta kävi hyvä ja kateutta aiheuttava säkä,kun heidät vietiin Napoliin kiertoajelulle vuoden 1955 Suomen Neito-missikisojen 1. perintöprinsessan Mirva Arvisen opastuksella.
1956 Napoli |
Port Said 13.12.1956-31.1.1957
-------------------------------------------------------
--Wahad---ithnain--thalata--arba--khamsa.....
Olli mumisi suomalaisjoukkojen purkautuessa C-46 Commando-koneen rahtiovesta Abu Suweirin lentotukikohdan tarmakille. Erämaailma oli koleahkoa,vain 15 astetta.Tammikuulla lämpötila voi laskea jopa plus viiteen asteeseen.
--Mitäs siansaksaa sää oikken mutiset?
Pena kysyi kaveriltaan täristen vilusta,istuttuaan tuntitolkulla rahtikoneen seinälaverilla selkä kylmää alumiiniseinää vasten..
--Laskempa vain arabiankielellä viiteen..
Olli vastasi.
--Lainasin kauppalan kirjastosta arabiankielen oppikirjan,jotta pärjäisin egyptiläisten kanssa niinkuin nokatusten..
Pena:
--Sää saaskin laskee aika kaukaa niist arapeist,kun niillon aika pitkät klyyvarit...
Olli:
--Sie kyl oot aikamone rotuvihaaja...
--Mitäs sie sanot israelilaisist,kun nekin on lähtösin Aabrahamin pojist,kuten arabitkiin..?
--Sakemannit ne 30-luvul mittaili niijenkin nenii alarotuisin..
Pena:
--Älssää viisastel..leikkii mää vaa vähä laskin..
--Kumppaan rotuun se Ranskan resitentti De Gaulle ..se Nenä-Kalle sit kuuluu?
Ollin otsan mennessä kenttälakin alla kurttuun ja ruskeiden silmien kavennettua viivoiksi Pena lopetti veuhkomisen kerralla.Hän tiesi Ollin luonteen tulisen kääntöpuolen melko hyvin.
1957 Norjalaisten YK-joukkojen Bedford-ambulanssi. |
Ollia automiehenä ja autokomppaniassa palvelleena kiinnostivat YK:n "nelivetopetterit",jotka maskeiltaan muistuttivat brittiläistä Leyland Beaveriä,mitä Suomeen oltiin tuotu vain harva kappale. Leylandin Cometin lehmänselkänokka hänelle taas oli melko tavallinen kauppalan ja lähikuntien ammattiautoilijoiden ja jopa Karjakunnan käytössä .
YK:n Bedfordeja ajoivat kanadalaiset kuljettajat ja heiltä suomalaiset saivatkin myöhemmin käyttöön lisäkalustoa sekä ruotsalaisilta kenttäpuhelimia ja radioita.
Suomalaiset olivat saaneet leirillä vaaleansiniset kypärät ja shortsiunivormut sekä 600 paria villasukkia.Suomalainen mallia 54-kenttäpuku oli päivisin liian kuuma päällä pidettäväksi.
YKSK:n tehtävänä oli estää Port Saidin Rue Ramsesilla vastapuolten kahinoita sekä turvata rauhaa siviiliväestön keskuudessa. Rue Ramsesin eli Ramsesin kadun liikenneympyrässä.egyptiläiset olivat kaataneet revanssiksi ja ranskalaisvihassaan kanavan perustajan ranskalaisen de Lessepsin patsaan. Egyptiläinen vastarinta vielä ammuskeli öisin Port Saidin Gamalian arabikaupunginosassa,mutta muuten kaupungissa oli suhteellisen rauhallista. Suomalaiset myös osallistuivat vanginvaihtoon,missä 185 miehitysjoukkojen vankina ollutta egyptiläistä sotilaista El Capin rautatieasemalle vekslattiin 450 kaupungin brittihenkilökunnan jäseneen,jotka astuivat junaan.
Myöhemmin YKSK:n tehtäväksi tuli kanavan vartiointi sekä kanavapoliisin toimet. Silloin heille jaettiin vaaleansiniset baskerit eli beretit. Suomenkielessä kun tunnettiin beretti baskerina,joka lainasanana oli tullut kieleen espanjalaisilta baskeilta.
Joulukuuun 24.päivänä Port Saidin britit ja vastarannan Port Fouadin ranskalaiset astuivat laivoihin,turvatoimien ja kanavan raivaaminen upotetuista aluksista jäätyä kansainvälisille YK-joukoille.
Siihen päättyi Port Saidin satavuotinen britti-ranskalainen monikulttuurisuus.
Muistona ranskalaisisvallasta jäi seisomaan kanavan rannoille betonista valettu majakka sekä aallonmurtajat ns. Beton Gognet-agregaattibetonivallit (ranskalaisen keksijän Andre Coignetin mukaan).Taakse jäivät pohjois-Euroopasta toimitetut puiset bungalowit,joissa aikoinaan asutettiin eurooppalaisia kanavatyöntekijöitä.V.1920 mennessä Port Saidin asukaslukumäärä ylitti 200.000 rajan .
Siitä oli tullut vilkas monikansallinen satama juutalaisine ja egyptiläisine kauppiaineen,kreikkalaisine valokuvaajineen,italialaisine arkkitehtineen,sveitsiläisine hotellinpitäjineen,maltalaisine virkamiehineen,skotti-insinöörineen,ranskalaispankkiirineen sekä diplomaatteineen.
Kaikki työskentelivät rinta rinnan paikallisen egyptiläisen yhteisön kanssa ja aina kanavaliikenteen mukana kaupungissa kävi kansainvälisiä matkailijoita menossa Afrikkaan,Intiaan sekä Kauko-Itään,tai sieltä tulossa.
Eri kansallisuuksia ja uskontoja edustavia muutti kaupunkiin kunkin yhteisön saadessa muuton mukana erilaisia tapoja,ruokakulttuureja,uskontoja sekä arkkitehtuuria..
Vanha arabikortteli samalla tuli kaupungin nielaisemaksi.
Port Saidin perustamisella oli vahva osansa Egyptin historiassa brittien saapuessa kaupunkiin v.1892,jolloin brittiläisen imperiumin todellinen Egyptin valloitus alkoi. V.1936 solmittiin Egyptin kuningaskunnan ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien välinen angloegyptiläinen sopimus,missä painotettiin klausuulia brittijoukkojen vetämisestä pois Egyptistä,lukuunottamatta niitä,jotka puolustivat Suezin kanavaa ja sen ympäristöä.
Toisen maailmansodan jälkeen Egypti kumosi v. 1936 sopimuksen,mikä johti yhteenottoihin kanavaa vartioivien brittijoukkojen kanssa.
V. 1952 tapahtui Egyptin vallankumous ja v.1956 presidentti Nasser kansallisti Suezin kanavan,mikä kiristi suhteita Britannian ja Ranskan kanssa ja joka johti Israelin hyökkäykseen Egyptiin. Hyökkäystä Egyptissä kutsuttiin kolmen vallan aggressioksi tai Suezin kriisiksi.
(Israelilaisten osallistuminen Suezin kriisiin pohjautui jo historiassa tapahtuneisiin maiden välisiin yhteenottoihin. Port Saidin valtaus tapahtui israelilaislta joukoilta kellomaisen tarkasti kahden lentokentän valtauksessa Välimeren rannalla kenraali Moshe Dayanin johdolla. Israel oli 6 vuoden aikana vuoden helmikuun 24. päivän Israelin ja Egyptin välisen aselevon allekirjoituksen jälkeen ollut kahinoissa naapurinsa kanssa.Israelin YK:n suurlähettiläs Abba Eban YK:n turvakokouksessa oli maininnut egyptiläisten rajaloukkauksista seuraavia lukuja,mitä egyptiläiset olivat tehneet:
--1843 aseellista ryöstöä sekä varkausta
--1939 Egyptin armeijan aseellista hyökkäystä
---435 rajanylitystä Egyptin hallitsemilta alueilta
---172 Egyptin armeijan ja Israelissa toimivan Fadayeenin tekemiä sabotaaseja
---361 israelilaista kaatunut ja 127 haavoittunut)
Päätaistelut käytiin Port Saidissa eli Bur Saidissa.
Viimeiset ulkolaisjoukot vetäytyivät kaupungista 23. joulukuuta 1956,jota myöhemmin juhlittiin vuosittain Port Saidin kansallispäivänä.
Israelilaiset joukot vetäytyivät Siinailta ja Gazasta 22.12.1956.
Valloittajien tilalle marssivat monikansalliset YK-turvajoukot,joidenka tehtävänä oli purkaa kanavan tukos ja korjata rikotut öljyputkilinjat. Samoin YK-joukkojen piti valvoa britti-ranskalaisten joukkojen poistumista Suezin alueelta . Brittien ja ranskalaisten poistuminen johti v.1904 allekirjoitetun Entente Cordiale-sopimuksen ( Iso-Britannian ja Ranskan III tasavallan välisen YYA-sopimuksen) vahvistumiseen.
YK-joukot samoin jäivät valvomaan Israelin ja Egyptin välistä rajaa.
24.12.1956 Suomalaiset YKSK-joukot muuttivat asumaan Port Fouadin entisen ranskalaisten hallitseman ja muukalaislegioonalaisten kontrolloiman kaupungin yksitysasuntoihin.
Portsaidilaiset juhlivat sakeina joukkoina Rue Ramsesilla vihollistensa poistumista:
--Alas Eden ja Mollet!! (Britannian ja Ranskan pääministerit)
--Kauan eläköön Nasser!!
Voitonhuumassa paloi Britannian ja Ranskan lippuja.
Jordanian kuningas Hussein oli lähettänyt ylistävän viestin Nasserille kansan sankarina.
Port Saidin vanha majakka |
Suezin kanava |
Pena oli havainnut tienposkessa hiekkadyynin takana makaamassa khakiunivormuisen israelilaisen kaatuneen,jonka rinnusta oli ammuttu seulaksi egyptiläisen tarkkampujan pikakivääristä kanavan länsirannalta.
Kaatuneen silmäkuopat olivat erämaan eläjät kalunneet puhtaiksi ja suusta vilkkui mustan skorpionin myrkyllinen häntä.Ruumiin henkilöpaperit ja omaisuus rannekelloineen sekä aseineen olivat kadonnut taikka varastettu.
--Mist pirust yks israelilaine on jätetty tän kanavan penkall täysin putsattun?
Pena ihmetteli.
--Taittaa olla joku Mossadin akentti,jonka epyktiläise ova niitanneet tänn sannall!
--Elä sie ihmettele Pena,vaan nosta se kaatunut Ronkaisen kanssa auton perrään,niin kuskataan leirille!
--Saakoon mennä vanginvaihdon mukana takaisin pyhään maahansa kunnialla kuopattavaksi.
Olli komensi.
--Ronkainen saa ilmoittaa radiolla pääkallonpaikalle!
YKSK:n pääkallopaikalla Port Saidin entotukikohdan leirille muutaman päivän päästä saapunut israelilainen moottorikolonna Dodge-ambulanssein hakemaan vankeja ja kaatuneita. Israelilainen majuri Shmon Rosengarten totesi saksalaisaksenttisella englannillaan lääkintämiesten nostaessa pressuun käärityn kaatuneen paareilla yhden Dodge Power Wagonin takaovesta sisään:
--Those bloody Arab sons of bitches do not respect Geneva Convention Agreements and rob all valuables of the deceased...
Puhuessaan leirin suomalaiselle kapteenille majuri jatkoi:
--Can you imagine that 3 days before the armistice of 10th of November even unarmed newsmen and photographers were shot at by Arab snipers in Port Said.!?
--One David Seymour..or as we called him only Chim,was shot dead point blank..
--We were exchanging POWs and he was sent over here by photo bureau Magnum in Paris..
--Poor guy,an American Jew,living in New York,who survived the Polish Holocaust in Auswitch,Korean War and Hungarian uprising in Budapest this year and got killed by an Arab bullet from a Russian rifle in Sinai..!
Suomalaikapteeni nyökkäillessään vastasi majurille:
--Yes indeed...our soldiers were killed by Russian bullets in the last war.too..sometimes by machine-guns from American lend-lease Red Star Aeracobra fighter planes...
Olli,Pena ja Ronkainen olivat jälleen kerran partiolenkillä Suezin kanavatiellä.Ajo kanavanvarressa pikitiellä oli yksitoikkoista,yhden Panaman lippuisen öljytankkerin hiljaa lipuessa Port Saidia kohti. Sataman kontrolli oli pikkutarkaa. Eräs kreikkalainen rahtilaiva oltiin tutkittu läpikohtaisesti ja laivasta oltiin purettu kaijalle kokonainen sementtilasti,koska egyptiläinen kanavakontrolli oli havainnut lastin lähtösataman olleen Haifan.
Panamalainen öljytankkeri oli kyllä lastannut mustan kultansa Saudi Arabian Rabighin öljysatamassa lähellä Jeddaa.
Tien erämaanpuoleisella aavikolla näkyi haalistunut Daavidin tähti alasammutun F-104 Starfighterin luotien seulaamassa perärungossa. Siitä vähän kauempana kiilsi alumiininen egyptiläinen Mig-5,jonka peräosa seisoi pystyssä erillään kuin Golgatan risti peräsimineen muistona koneiden koiratappelusta Siinain yllä.
Olli sanoi Penalle kuuman ja kostean erämaailman polttaessa kasvoja ja silmiä:
-- On se outoo,kun mie kolme kuukaut sitten luin T.E. Lawrencen elämäkertakirjaa,missä se tuolla Siinain ja Aqaban lahen toisel puolel samoili samanlaisel arol verises arabikaavus liftaamas kamelikaravaanien kyytiin...?
--Lawrencenki silmät oli melkein muurautuneet umpeen verisen ottomaanien linnakkeen valloituksen perrään..
--Se joutu tarpomaan jalkapelil erämaan läpi Aqabast Kairoon ja ilmoittautuun kenraali Allenbylle..
--Hänest leivottiin kertaheitol luutnantist everst,koska oli räjäyttänny Medinan rautatien ja pannu 270.000 turkkilaist sotilast mottiin pienel arabijoukol pienes Aqaban kyläs Punaisen meren pohjukas..
--Nykyisin Aqaba on jordanialaiste lomakaupunki ja verkkoaidan toisel puolel israelilaiset makkaa aurinkotuoleil suulist ottamas Eilatin kaupungin hiekkarannal..
--Se Lawrencen pien arabiratsuväen osasto ruostuneil sapeleil ja ikivanhoil Lee Enfield-kiväärein valloit koko linnakkeen ilman suurempaa vastarintaa..
Pena kuunneltuaan vastasi kirveleviä silmiään hieroen:
--Kussää oles historijaa lukenu,niin sanos mist kohtaa se Mooses ol kävelyttänny valitun kansas Punasen meren pohjaa pitkin sin luvattuun maahas..ettei eres santaalit kastuneet..
Olli vastasi vähän tuohtuneena kaverinsa typerään kysymykseen:
--No tietty kapeimmas kohas..ei se Mooses ihan nuija ollut!
YK-jeeppi arolla |
Jatkuu...