Pinish the Pinnish.Cusina Pilipina.Suomalainen Manilassa.Filsukirjeet

1920-luku Adobo bayawak eli
liskopata.

Cusina Pilipina,filippiiniläinen keittiö:
Lutong Bahay eli kotiruoka
-----------------------------------------------

Kiusaan vielä lukijoita näillä Filippiiniaiheilla,kun olin päässyt alkuun...nyt filippiiniläisillä kotiruoilla,joidenka makuun olin päässyt 1980-luvun alussa.
Kuten olen aiemmin maininnut rouvani olevan mitä parhaimman pitokokin enkä näillä näkymillä ole aikeissa mennä dieetille.
Filippiinokodissa katsotaan laihojen lapsien edustavan aliravitsemusta ja pulskien terveyttä...eli päinvastoin mitä länsimaiset terveysvouhottajat opettavat meille.
Syynä tähän filippiinoille on yleensä köyhä lapsuus ja vain ehkä kaksi ateriaa päivässä. Jokainen filippiinovanhin tekee kaiken sen edestä,että heidän lapsensa eivät näkisi aikuisina nälkää,kouluttamalla niistä lääkäreitä,insinöörejä,arkkitehteja ja sairaanhoitajia,joille vauras tulevaisuus avautuisi Amerikassa,Lähi-Idässä sekä Lontoossa.
Vakiounelmana jokaiselle filippiinolle on tulevaisuudessa 3 lämmintä ateriaa päivässä.
Lapset samoin ovat filippiinovanhempien eläketurva,koska monilla vanhemmilla ei ole edes omaa kansaeläkettä,työeläkkeestä puhumattakaan.

Manilalaisia muksuja

Harvoin itsekään olen nähnyt edes Manilan slummeissa aliravittuja lapsia...vaan yleensä pulskaposkisia,joskin likaposkisia,koska useimmat näistä tienaavat elantonsa roskien ja metalliromun kerääjinä kaduilla sekä kaatopaikoilla.
Päivätuloillaan nämä lapset auttavat vanhempiaan päiväaterian hankkimiseen,mikä vaatimattomanakin sisältää kalaa,kanaa,possua,vihanneksia ja riisiä.
Likaisuuden vastapuolena vanhemmat lähettävät lapsena ravittuina,pestyinä ja puhtaissa univormuissa aamuisin kouluun.
Puhtaushan in puoli ruokaa..
Poikkeuksiakin kyllä on olemassa.

Pandesal

Aamiainen voi olla vaatimaton Pandesal-leipä Anchor-juustoviipaleen,Dairy Queen-margariinin ja Milo-kaakaokupillisen kera,jollaisella varakkaammankin perheen mukulat varustautuvat koulupäivään.
Aikuiset kaakaon sijasta nauttivat aamiaisella Nescafe-kupillisen ja monet vielä keittävät kattilallisen riisiä..
Pandesal on pieni espanjalaispohjkainen makeahko sämpylä,joka ajan mittaan on kutistunut yhdeksi suupalaksi ja se sisältää jonkin prosentin myös bromiinia.Pan de Sal oikeasti tarkoittaa pientä suolasämpylää,vaikka maistuukin makealta.Se on myös paistossa pyöritetty grahamleivänmuruissa.Pandesal-reseptin konkistadorit toivat saarille jo 1500-luvulla ja näöltään sekä maultaan se muistuttaa puertoricolaista Pan de Aguaa sekä meksikolaista Bolillosia

Barako-kahvi

Instant-kahvit

Bolillosin vaikutus Pandesaliin voisi johtua myös Manila-Acapulco-kaljuunayhteydestä 1500-1600-luvuilla.
Itse aamukahvilla nakkailin niitä suuhun puolisenkymmentä kappaletta ja vaikka Nescafe-instantkahvi maassa oli suosituinta merkkiä,kiehautin batangalaisen vahvan Barako-porokahvin suodatinkeittimellä.En koskaan ole ollut minkään instantkahvimerkin ystävä,filippiinojen opittua jenkeiltä niiden juonnin jo kultaisella Amerikan Ajalla..Jenkkikahvi voi maistua pliisulta ja muistan hyvin 70-luvulta,miten alaskalainen Suomeen muuttanut kaverini,silloin jo 50-vuotias vanha truckeri Boyd Stormer piti keittiön pöydällä isoa termoskannullista amerikkalaista sokerikahvia.Sitä ryypättiin kuppikaupalla jopa ruokajuomana,että kahviraja näkyi jo otsanahan puolivälissä.
Suosituimpia filippiinoinstankahvimerkkejä Nescafen ohella ovat mm.Great Taste,Sanka, Folgers,Kopiko jne.
Yleensä filippiinot pitävät instantmaitokahvista eikä vaimoni mestarikokkina ole vielä tähän päivään asti oppinut kiehauttaa kahvia suodatinkoneessa,jonka kanssa pidän itseäni mestarina äidiltäni ja isältäni oppituilla nikseillä.Treenauksen siihen sain jo 50-luvulla pöönäkahvin ajoilta,jolloin kahvi jauhettiin joko kaupassa tai kotona omalla kahvijauhimella haarojen välissä.
Puuliedellä äiti kiehautti kahvit aina oikeassa kuparipannussa.
60-luvulla vasta tulivat ne lasikupuiset pulputtajapannut muotiin.

Filippiinokana anatomia

Filippiinokeittiön peruslihoina pidetään kanaa (Manok) ja possua (Baboy).Naudanliha (Baka) taas on kalliimpaa eikä sitä yleensä tarjota arkiruokapöydässä,vaan ehkä joskus pyhäisin.
Uutisten mukaan kanan kilohinta Manilassa on noussut 120 pesoon kilolta,missä Palengke-torimyyjät saivat 20 peson lisähyvityksen myyntihintaan eli yhteensä 70 pesoa,kun kanankasvattajafarmari sai tyytyä 50 pesoon...Lobbaripoliitikot kertoivat kyseessä olleen taasen kysynnän ja tarjonnan laeista ja että kuulema kanan saanti on vaikeutunut.Ilmeisesti maaseudun Free Range-kanaloissa ei olla saatu pihalla nokkivia ja pakoon juoksevia kanaemoja tarpeeksi kiinni. Filippiinokauppiaat siis taasen käyttäytyivät kuin Manilan Binondon Chinatownin kiinalaiskauppiaat,jotka myyvät vain kalliilla yksikköhinnalla eivätkä halvemmalla ja suuremmalla volyymillä.
Artikkelin lyhyt hyllyikä ei kiinnosta ketään ,vaan ns. Instant Kwarta eli instanttiraha.

Filipino Family:
Men care for their cocks
once women care for their
children

Filippiinojen eräs suosituin urheilumuoto on kukkotappelu,missä iso rahakin vaihtaa omistajaa.Tappelukukkojen omistajat eli Subongerot pitävät kukoistaan kotona parempaa huolta kuin omista lapsistaan.Omalla asuinalueellani aamuisin heräsin oikeaan kukonlaulun aikaan,koska naapurini pitivät pihoillaan tappelukukkohäkkejä.Kukkojen omistajat hellivät lemmikkejään.esittelemällä minulle ylpeydellä joskus samettilaatikoista kaibamiaan kukon kannustimiin asennettavia ja partakoneen teräviä kannusveitsiä,joilla vastustajakukko saisi exitus morten areenalta.Tappelussa yleensä toinen kukko kuolee,jolloin hävinneen kukon isäntä joutuu tuomaan sen kotiin kattilaan pistettäväksi.Tappelukukot eivät koskaan ole suomalaisille tunnettuja ja valkoisia Leghorneja,vaan ruskeita,kirjavasulkaisia ja komeita Plymouth Rockeja.
Leghornit kuuluvat suurkanaloiden munijoiden herraskukkokantaan.
Kananmunat (Itlog) kuuluvat samoin Cusina Pilipinaan aamiaisherkkuina keitettynä tai paistettuina toiselta puolelta (Sunny side up),mutta suosituin munaherkkulaji heille on hautaamalla kypsytetty ankanmuna eli Balot ,minkä kuoren sisällä on muhinut nuorehko ankanpoikanen sulkineen,adidaksineen ja kaikkineen.
Itse olen maistanut sitä yhden ja viimeisen kerran,mutta rouvalleni se on mitä suurinta herkkua.

1899 Filippiiniläinen kukkotappelu.
Jenkkisotilaskin oikealla
 suraamassa.

Chicharon Bulaklak

Kanasta,kuten possustakin filippiinokeittiössä melkein kaikki osat kelpaavat syötäväksi.
Kananrinta,siivet ,koivet ja kanan rasvaiset pyllyt ovat tietenkin pääherkkua.Kanan varpaat taasen ovat suurta herkkua grillattuina miesväen juomingeissa.Grillattuja varpaita ystävällisesti kutsutaankin nimellä Adidas.
Lisäksi kanan nahasta paistetaan makeita suolaraksuja,joita juomingeissa töpätään etikka-soijakastikeliemeen.Nahkaraksuja kutsutaan nimellä Chicharon Bulaklak.
Bulaklak taasen tarkoittaa kukkaa ilmeisesti siksi,että käristettynä kanan nahkaraksut muistuttavat kukan terälehtiä.
Kanan heltatkin kelpaavat grillattuina syötäväksi miesväen gini-istujaisiin.
Yleisimpiä herkkuja ovat kivipiiraat,maksat,sydämet sekä sisälmykset,jotka myöskin päätyvät pataan.
Lopuksi kanan sulat sekä untuvat kelpaavat täkkien ja tyynyjen täytteiksi.
Mitään ei olla tuhlattu ja kanan luut vielä tarjotaan talon takapihan koirille sekä kissoille.

Filipino Stuffed Frogs

Toinen kanalta maistuva herkku on riisivainiolla kasvava ja lihava sammakko,joita rouvani Antero de la Cruz-isä kertoi pikkupoikana syöneen Ilocos Norte provinssissa.
Itse en koskaan ole päässyt nauttimaan tästä herkusta.
Kerran 80-luvulla pidin Buenavida- eli tervetuliaisjuhlat verannallani ja minulle tarjottiin lautasella etikkaliemessä erikoisia lihanpaloja. Popsin niitä muutaman, filippiinokaverieni seuratessa reaktiotani ja nielaistuani kysäisivät suut irveessä:
--Do you know what you just ate!
Vastasin:
--Probably some sort of seafood dipped in vinegar and soy sauce?
Filippiinot:
--No...you just ate grilled dog skin!
--Chicharon Aso!
En onneksi siinä paikalla saanut koiran nahakapaloja takaisin kurkkuuni.

1900-luvun alkua.
Varrassika paistossa fiestaa varten

Adobong baboy

Possua ja porsaanlihaa on tarjolla Manilassa jos jonkinlaista sorttia!
Possuresepteistä ollaan tehyt tuhansia kirjoja ja tyypillisin filippiinopossuruokalaji on Adobong Baboy.
Adoboa on myös kananlihaisena sadoissa eri variaatioissa.
Adobong Baboy on eräänlainen possunlihamuhennos,mikä ollaan valmistettu yleensä pannulla tai wokissa etikka-,valkosipuli-, ja soijakastikeliemessä.Itsekin olen jo jonkinlainen mestari sen teossa.
Kaikista suosituin possuruokalaji filippiinofiestoissa ja-kutsuissa on taasen Lechong Baboy  eli varrassika,jonka kullanruskea ja rapea nahka on kaikkien aikuisten ,kuten lastenkin suurta herkkua.
Rouvani batangaslaisen Cha-hoiturikaverin mies Manolo taas piti suurimpana herkkuna keitettyä sianpään puolikasta,joka kolesteriarvoltaan hyppäsi kattilan reunan ylitse.Lisäksi hän paistoi wokissa rapeita siankorvia Jack Daniels-viikonloppujuhliinsa filippiinokavereilleen naposteltavaksi.

Crispy Pata

Batangas on Manilan eteläpuolella sijaitseva suuri provinssi,mistä monet muutkin rasvaiset filippiinoherkut ovat kotoisien..kuten Lechong Baboy.
Toinen synnillinen ja korkekalorinen possuruokaherkkulaji on Crispy Pata eli eräänlainen possupata,missä porsaan koipi ja sorkat paistetaan uunissa etikka- ja soijakastikkeessa sekä valkosipulien höystäminä.
Juomingeissa se myöskin on miesväen suurta herkkua.Ginin sekä porsaanlihan korkean kolesterolipitoisuuden ansiosta useat filippiinomiehet elävätkin lyhyen,joskin onnellisen elämän.
Crispy Patassa possunnahka samoin on kypsynyt rapeaksi ja kullanväriseksi sormiruoaksi.
Saudi Arabian Riyadhissa kerran rouvani kanssa ajoimme Bathan basaarikaupunginosaan nauttimaan päivällistä yhdessä juuri avatussa filippiinoravintolassa.
Menyyssä oli tarjolla juuri sitä Crispy Pataa,joten kysäisin miestarjoilijalta oliko tämä ruokalaji oikeata possua sianlihan kieltävässä kuningaskunnassa.
Tarjoilija kehui sen olevan uunissa paistettua lampaan sorkkaa ja reittä.
Olin kahden vaiheilla tilauksesta,koska arabialainen lampaanliha maistui meistä enemmänkin hikiseltä villasukalta,missä lampaan hiki oli imeytynyt 70-asteisessa ulkoaroilmassa lihaan kiinni.
Tilasimme silti lammas-Crispy Patan ja makuelämyksemme siitä olivat aivan samat kuin filippiiniläisestä alkuperäisversiosta.
Makueroa ei ollut.
Saudiaikojemme jälkeen olemme koskeneet vain yhden kerran brittiläisiin lampaan kyljyksiin Lontoossa.ja makuelämyksenä jopa minttukastiikkeessa oli se hikisen villasukan sivumaku.
Paketin muovissa lukikin Austalian Lamb.

Kalderetang Kambing

Näihin määkiviin sorkkaeläinresepteihin voin päättää tämän makujakson filippiinojen yhteen herkkuun Kaldereta Kambingiin eli vuohimuhennokseen. Senkin ruokalajin kanssa olin epäluuloinen nähtyäni Saudissa niitä pukinpartaisia määkijöitä aron kuumuudessa paimenessa ja Riyadhin mustilla roskasäkeillä jyrsimässä peltisiä säilyketölkkejä.
Ilmeisesti filippiinovuohi on toista sukua,koska sen lihakin maksaa palengketoreilla enemmän kuin possunliha.
Kaldereta Kambing valmistetaan tomaattikastikkeessa,valkosipulein,sipulein ja tomaatein muhennettuna.
Vuohenliha tulee Chevonista eli aikuisesta vuohesta ja ruokalajia yleensä tarjotaankin erityistilaisuuksissa,kuten kaupunkifiestoissa.Tämäkin ruokalaji on fiestoissa miesväen suurta herkkua sormiruokana ja San Miguel-oluella huuhdeltuna...

 

1981 Vuohipaimen Saudi Arabian
Rastanuran öljyjalostomalla
Juhart

jatkuu...

Pinish the Pinnish.Jatkoa 1..Suomalainen Manilassa.Filsukirjeet.

1940 Amerikkalaisia Manilan
Polo Clubilla

Kielikoulussa..Mind your Language

Suomalaisen miehen,yleensä insinöörin tunnistaa Manilassa silittämättömästä,valkoisesta ja lyhythihaisesta ns. drip-and-dry-epolettipaidasta,shortseista ja harmaista tai tummista nilkkasukista nahkasandaaleissa.
Tai tunnisti vielä 1980-90-luvuilla.
Jollei muuten tunnistanut,niin tämän Pohjolan luomakunnan kruunun suunsa avattuaan tunnisti aksentillisesta,joskin yleensä hyvästä ja lievästi amerikkalaiselta kuulostavasta englannin kielestä.
Filippiinoperus-Juan myös puhuu hyvää.joskin aksentillista englantia,joskin matkimalla lisäksi tavoiltaan sekä mieltymyksiltään amerikkalaista,valkoihoista ja korkealantioista sekä läskiperseistä Amerikan serkkuaan.

Minäkin vielä 80-luvulla puhuin jonkinlaista Amerikan englantia,vaikka keskikoulun ja lukion englanninkielen opettajani Salan Jussin päähäni iskemä brittienglannin kielioppi yritti iskeä päälle kielikorjauksissa.
Nyt puhun jotain itälontoolaisen cockneyn ja keskilontoolaisen bisnesscitykielen välimurretta,mutta joskus alitajuisesti murteeni vaihtuu jenkkiläiseen,tavattuani oikeita jenkkejä mm. työskenneltyäni Blackfriarsin Crowne Plazan minibaarimiehenä v.2007-2008,jolloin pomonani oli kanadalainen ravintolamanageri..
Saudin 20 vuoden työrupeamani aikana työskentelin melko vahvassa amerikkaisessa kieliympäristössä,kuten jenkkispeksisissä ja American Bechtelin valvomissa rakennusalaurakoissa sekä amerikkalaisessa Riyadhin King Faisal-sairaalassa,missä osastojenkin pomot ja ammattilaiset olivat amerikkalaisia.
Samoin 25 vuoden asuminen Manilassa vastasi elämää jossain latinolaisessa Los Angelesin kaupunginosassa.

Kovaäänisen jenkkienglannin ymmärtäminen on omituisesti helpompaa kuin nenänasaalisen umpicockneyn.
Silti perusbritti aina kysäisee mistä olen kotoisin arvailemalla minua saksalaiseksi,hollantilaiseksi taikka uusiseelantilaiseksi.
Samoin utelee Juan de la Cruz,manilalainen kadunmies,joka aluksi luulee minua saksalaiseksi vaaleatukkaisena ja kuultuaan minun olevan suomalainen hän vastaa:
--Helsinki....When I was a seaman in Merchant Navy...we called to Helsinki..and sometimes Kotka ports.
Kun vastaan taas britille olevani suomalaisen Finnin,niin minua ei uskota,koska oma intonaationi ei ole yhtä vahvaa kuin kantasuomalaisella ja ensimmäiseen tavuun painostavalla bisnesluokan stubbimaisella ja jenkkienglantia solkkavalla suomalaisliikemiehellä.
Perusbritti lisäksi mainitsee Suomen olevan sosialistisen Welfare Countryn..
Identiteettikriisissäni ajattelen englanniksi ja kiroilen suomeksi sekä tagalogiksi.
Vaimon kanssa mm. filippiinokutsuilla puhumme keskenämme arabiaa,etenkin arvostellessamme talon tyypillisiä filippiinoruokamenyitä,joita meillä kotona syödään melkein joka päivä.
Vaimoni on erittäin hyvä pitokokki,etenkin filippiinoruokalajeissa!

Ensi saunaan...

Eämaaprojektin alkua

Kerrotaan, kun britti,espanjalainen ja amerikkalainen jouduttuaan haaksirikossa autiolle saarelle,että britti ensimmäisen pystyttää klubin eli kerhon,espanjalainen kirkon ja amerikkalainen sanomalehden.
Oman kokemukseni mukaan suomalainen samassa tapauksessa rakentaisi oman saunan.
Saudissa v.1980 Jubailin vedenpuhdistamoprojektin aivan alkukuukausina suomalaiset venttasivat kärsimättöminä saunakontin saapumista työmaalle.
Erämaan aroilman sekä saunakontin löylyn välillä taisi olla parinkymmenen asteen ero eli ulkoilma vastasi sellaista huonompaa löylylämpöä..
Silti jokainen konttisaunan löylyistä ja suihkusta ulos tullessaan kuumalle arolle punakoina ja Schlitzin alkoholiton kaljapullo kädessään lausui:
--Että kylläpä teki terää,vaikka kalja maistuikin pissalta!
Siinä kontin ulkopuolella kenttätuoleissa istuessaan löylystä tulleet saivat lisäksi kokea muita erämaan iloja eli niitä purevia kamelikärpäsiä,jotka horisontista lentämällä ja suomalaisveren haistaessaan iskivät Phantom-hävittäjän nopeudella sandaalijalkaisiin valkoisiin ja karvaisiin kinttuihin.
Niiden purressa luuli jo palasen nahkaakin irronneen kintuista.
Nykyisessä Syyriassa ISISin jihaditaistelijat saavat maistaa samasta lääkkeestä eli kamelikärpästen puremista,jotka hoitamatta voivat päätyä kuolemaan.
Jotenkin se luonto eli  ne toiset verenhimoiset itikat korjaavat nämä verenhimoiset uskonsoturit pois päiviltä.

1980 Mabini Street ja Love Bus

Manilan taloni oltua kalustettuna ja osapuiltaan valmiin v.1984 mieleeni monasti tuli oman saunan rakentaminen takapuutarhaan.
Silti se jäi vain ajatuksissa suunnitteluasteelle,koska mm. puinen rakennusmateriaali oli alueellamme termiittien (Anay) herkkua.Meille olivat jo kerran iskeneeet termiitit lasten makuuhuoneiden koolinkeihin ja syöneet ne pitsiksi.Kutsuin hyönteismyrkyttäjän taloon ja joka ruiskutti koko huushollin sekä takapihan betonilaatankin termiittimyrkyllä uusien puusta nauttivien tulokkaiden kuolemaksi. Lisäksi tämä kävi tuhoamassa talon takana vielä villinä viidakkoma kasvavalla tontilla seisovan termiittikeon.
Myrkkymies lisäksi kertoi,että termiitit osaavat kaivaa leuoillaan jopa tunneleitakin kovaan betoniin.
Saunan rakentaminen siten ei koskaan totetunut..ei edes harkkotiileistä..
Vaimokin aina naureskeli minulle suomalaisten omituisesta masokismista,että pitää käydä veden kiehumispisteisessä ja kiehuvassa saunassa vielä hakkaamassa itseään verinahalle joillain lehtioksilla kuin filippiiniläiset itsensä piiskaajat Penitenciariot pitkänä perjantaina.
Rouvani oli Suomessa käynyt kesämökkimme saunassa eikä kestänyt edes paria minuuttia ylälauteilla.
Löylystä karattuaan rouva palasi saunan puolelle parit pikkupöksyt käsissään alkamalla pestä niitä alalauteella nyrkkipyykkinä muovivadissa,jolloin käskin häntä poistumaan pukuhuoneen puolelle,koska suomalaiselle sauna on pyhäkkö eikä mikään pesula.
Rouvan kaikki äidinpuoleiset tädit olivat pyykkäreitä.
Molaven talon takapihalle kyllä rakensin suihkukopin,jossa oli maukasta vilvoitella itseään kuuman päivän päästä kylmällä suikulla.

Manilan kuumankostea ja "silityskuiva" ilma vastasi minulle jonkinlaista saunan korviketta vilpoisan suihkun ja huurteisen San Miguel-oluen kera..
Manilalaiset kylläkin tunsivat Saunan,etenkin naapurini Berny ja Pat,jotka kertoivat käyneen sellaisessa nuorempina 1960-luvulla Manilan Ermitan kaupunginosassa Mabini Streetin varrella.
Mabini Street tunnettiin vielä 80-90- luvuillakin ns."Tyttökatuna".
Kaverukset kutsuivatkin pilke silmissään Saunaa jenkkiläisittäin Soonaksi,missä puolinakut filippiinineidit pesivät ja hieroivat maksaneita asiakkaita "Thai Massagessa".Lisähintaan hierojatytöiltä sai muitakin lihallisia palveluksia.
Vastasin kaveruksille,ettei niillä laitoksilla ole mitään tekemistä oikean suomalaisen saunan kanssa,vaikka usea suomalainen on tehty ja päästetty maailmaan saunassa..
Filippiiniläiseksi saunaksi kerroin heille olevan jokavuotisen SONAn,missä maan presidentti kehuu televisiokameroiden edessä hallintonsa vuoden suurista saavutuksista ja tiikeritalouden noususta..mikä sisällöltään vastaa Valehtelijoiden Kerhon vuosikertomusta ..
Siinä vasta katselijoilta ja kuuntelijoilta tuskanhiki puskee otsaan!
SONA--State Of Nation Address.

1960s Dewey Blvd

Army and Navy and Elk Club in Dewey Blvd
Sunset

Muita itikoita ja ötököitä Orientin paratiisissa

Iltaisin auringonlaskun aikaan Manilan ilma viilenee kohtalaisesti ja kuuman päivän ja kylmän suihkun perästä tuntuu suurelta nautinnolta istua talon verannalla ja katsoa oranssista taivasta San Miguelin raukaisemana.
Molaven asuinalueelta ei kylläkään näe betoniseinien läpi Manilan lahtea ja sitä trooppisen kaunista auringon laskua,mistä Amerikan ajan jenkkibisnesmiehet 40-luvulla rouvineen voivat katsella Manila Polo Clubin,Elk Clubin tai Army and Navy Clubin terassilta.
Redillä kauempana he saivat ihastella Yhdysvaltojen Aasian laivaston sotalaivoja,jotka lopulta poistuivat lahdelta v.1938 Japanin hyökättyä Kiinan Mantsuriaan.V. 1941 joulukuun 7. päivä Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen perästä Manilan lahdella ei näkynyt yhtään amerikkalaislaivaa..

Kate-pommikoneet
Manilan yllä

Zero-hävittäjät ja Mitsubishi Kate-pommikoneet yllättäen saapuivat Formosalta keskeyttämään Manilan eteeristä rauhaa aluksi taivaalla nähtyinä pieninä hyttysinä..

Lamog-hyttynen

Filippinot usein kutsuvatkin omia hyttysiään eli Lamogeja pieniksi Zero-hävittäjiksi,jotka äänettöminä iskevät auringon laskun aikaan onnettomien sääriin ja nilkkoihin.
Iltahämärässä nämä pienet ja äänettömät verenimijät iskevät verannalla istuvien sääriin ja nilkkoihin, Ne eivät pidä suomalaisiin isompiin serkkuihin verrattuna surisevaa ääntä ja vasta purtuaan uhri päätyy raaputtamaan pistokohtiin nousseita ja kiheltäviä rakkuloita.Ne osaavat paikallisten kärpästen tavoin myös kerääntyä uhrin pään ympärille ja ihmishengityksen tuoksuun...

Katol Mosquito Coil

Vain tuulenvire,tuulettimen puhuri tai Baygonin sekä Katolin valmistamat vihreät hyttysmyrkkykierukat pitävät näitä hyökkääjiä etäisyydellä.Myrkkykierukan palaessa loppuun lattialla,hyttyset aloittavat uuden urhean hyökkäyksensä.Lisäbonuksena hyttysmyrkkykierukan savu on myrkyllistä hengitettäväksi.
Baygon on myös keksinyt vesipohjaisen hyttysmyrkkusuihkeen,mikä ei vaurioita hengityselimiä,kuten muut kemialliset Raid-suihkeet..Silti allergikot ja astmaatikot voivat saada hengensalpausta kummistakin hyönteismyrkyistä...
Kaikista perinteisin ja ihmisystävällisin hyttysten loitontaväline on filippiiniläinen kaislasta tehty Pamaipai-viuhka,minkä vispaamisella kaikki lentävät ötökät pysyvät turvaetäisyydellä.
Viuhkakäden väsyessä olet taas uuden hyökkäyksen uhrina

Muurahainen ja
heinäsirkka

Langgam,langaw,bangaw,ipis,gamu-gamo ja tipaklong
------------------------------------------------------------------
Otsikossa on kirjoitettuna yleisimmät filippiinotaloudessa esiintyvät vihulaiset.

Langgam on yleisnimikkeenä muurahainen,joita talossani esiintyi kahdenlaisia eli mustia että keltaisia.Mustat olivat harmittomia verannan lattiakaakeleilla ja kaiken makean perässä jonossa marssivia murkkuja.
Niitä aina kiusasin talon julkisivuseinän anay (termiitin jälki)-kuvioisella rappauksella panemalla valkoisella liidulla poikkiviivan niiden reiteille.Ovelina ne osasivat marssittaa kolonnansa kalkkiviivan pään ohitse uudelle kiertotielleen.
Keltaiset eli suomeksi kusiaiset asuivat etupuutarhan Yucca-palmuss ja jotka kippurassa purivat käsiini yrittäessäni alumiinitikkaiden päässä pruunata puutarhasaksilla puun kuivuneita oksia.Yucca-palmu on muuten kasvi eikä puu ja sen runko oksineen sisältää suurehkon määrän vettä.

Langaw taas on harmiton kotikärpänen,joka yleensä ruokailun aikana häiritsee syömistä.Yleensä se toimii yksin häititsijänä ruokailun aikana,joskin olen nähnyt niitä kaksin ja kolmisinkin jengissä vaanimassa narrapuisen astiakaapin lasissa ruokailuhuoneessa. Filippiinot ovat niihin niin tottuneet.että vain toisella kädellä huitovat niitä syödessään pois ruokalusikan tieltä..
Tavallisesti kaikki ruoka säilytetään narrapuisella ruokapöydällä käännettyjen lautasten alla tai verkkokupujen peittämänä niille,jotka saapuvat kotiin syömään työpäivän jälkeen myöhään liikenneruuhkien viivyttäminä.

Manilalainen
Basura truck,
roska-auto

Bangaw on taas se siniperäinen ja suomeksi sanottuna "paskakärpänen",joka pesii porttien ulkopuolisissa roskapöntöissä.Ne seuraavat mustina pilvinä asuinalueella vierailevaa avolavaista roska-autoa.

Ipis eli torakka kuuluu jokaiseen filippiinohuusholliin,oli se köyhä taikka rikas.
Torakat pesiytyvät ilman kosteudesta tiskipöydän alaisiin kaappeihin ja jos tapaat yhden,niin niitä on piilossa 10.000.Torakat ovat nopeita lisääntymään ja niiden munakoteloita voi tavata jopa betoniseinien huokosista.
Torakoihin toimii Baygonin torakkasuihkumyrkky ja alakaappien myrkyttämisen perästä olen aina tavannut keittiön marmorilaattojen mustuneen sadoista ja ehkä tuhansista kuolleista torakoista,jotka olivat ilmestyneet piilopaikoistaan tekemään selällään viimeiset potkaisunsa tuhohyönteismaailmassa.Aasialainen torakka on väriltään ruskea eli filippiinojen lausumana chocolate brown,mikä sattui olemaan vielä 80-luvulla Boysenin maalitehtaan värikartassa maan suosituin väri puuosien ja jalkalistojen maalauksessa.

Gamu-gamo ei ole vaatekoiperhonen,joka voi asua filippinokodin vaatekaapeissa.
Vaatteita tunnetusti suojellaan koipalloilla.
Barriofiestaan valmistautuneet asuinalueen rouvat yleensä tuulettavat perheen sunnuntaiparhaita verannalla hengareissa. Siksi jokaisessa barriofiestassa tuoksahtaa koipallo sekä isäntien Ginebra San Miguel-henki.
Vain kerran vuodessa gamu-gamot eli yökoit liittyvät yhteen pilvinä eräänlaiseen itsemurhakokoukseen asuinalueen katuvalojen kuumien lamppujen ympärille kuin tuomionpäivää odottelevat lahkolaiset.
Aamulla katulampputolppien juuret ovat mustanaan siipensä polttaneita Ikarus-kandidaatteja.

Tipaklong eli heinäsirkka on se sirkutteleva vihreä Bermuda-nurmikon värinen hyönteinen,jonka joukkokonsertteja kuulin aamuisin talon takaiselta ja ylikasvaneelta niityltä,jota Mervillen vanhemmat asukkaat kutsuivat tappotantereiksi eli Killing Fields-eiksi.Kuulema 50-60-luvuilla Manilan rikollisjengit kävivät teloittamassa ja kuoppaamassa vihollisiaan sille niitylle.Manilan kuuluisin jengipomo oli Binondon Asiong Salonga,jota maan ex-presidentti ja nykyinen Manilan pormestari Joseph Erap Estrada kovisfilmitähtenä näytteli..
La Fontainen eläinsaduista muistan pikkukakarana,miten sirkka soitteli viuluaan pelimannina koko suven,muurahaisen kerätessä ruokaa talvivarastoonsa.
Sirkka kuoli täten nälkään ja Asiong Salonga kuulaan...
Presidentti Joseph Erap Estradakin pistettiin kotiarestivankeuteen muutamaksi vuodeksi valtion varojen taskuun pistämiseksi ja laittoman Jueteng-numeropelin suojelijana.
Hänkin eli kuin heinäsirkka,joka tarvitsi ekstrarahaa 18 perheensä ylläpitämiseksi...
Eraphan tunnettiin tehneen aikamoisen lapsikaartin 18 naimattomalle filipinaneidille.

jatkuu..