Lontoon postilla.East Endiä bussin yläkerrasta.

Is this the way to Brooklands?
(Brooklands oli 1900-luvun alkuvuosikymmenillä kuuluisa kilpa-ajorata)
Juhart 2006

Palattuaan alakerran asuntoonsa Jussi tajusi,että nokosten otto siirtyisi iltaan.
Hän pukeutui mustaan nahkapuseroon ,mustiin farkkuihin ja mustiin patenttinahkakenkiin.Pitäisi saada päähän vain musta lierihattu,niin menisi täydestä Romford Roadin anglikaanikirkon kirkkoherrasta!
Televisiossa kyllä näytettiin Vicar of Dibley-komediasarjaa,missä pienen maaseutuseurakunnan kirkkoherrana oli paksu naispappi.
Jussia ihmetytti miten vanhemmalla iällä hän alkoi muistuttamaan tavoiltaan,käytökseltään ja olemukseltaan omaa isärovastia.
Jussi pani vaimonsa antamat 15 puntaa lompakkoonsa ja pöytälaatikosta löytämänsä kuusi punnan kolikkoa taskuunsa.
Suljettuaan ulko-oven hän suuntasi Romford Roadin bussipysäkille.
Bussi numeo 86:n terminus oli Stratfordissa ja päätepysäkki 15 kilometrin päässä Romfordissa.
Romford kuului Suur-Lontooseen,vaikka muistutti saarekkeena Berliiniä keskellä Essexin maakuntaa.
Romford tunnettiin paikallisista käsilaukkutansseista,mutta monet itälontoolaiset kävivät Romfordin kuuluisalla torilla ostamassa vihanneksia,lihaa sekä vaatteita.Hinnat olivat huomattavasti halvempia kuin ydin-Lontoossa.
Jussi ohitti Shrewsbury Roadilla lastentarhan,minkä pihalla intialainen lastentarhanopettaja kiikutti keinussa tummia käkkäräpäisiä pikkulapsia.
Katukäytävä oli täynnä roskaa Jussin kahlatessa chilimaustettujen kanankoipirovikoiden,pizzalaatikoiden,sanomalehtien ja varastettujen autojen keltaisten takakilpien läpi kohti kadunkulmaa.
Jussia oli aina kuvottanut brittien roskaaminen ja ympäristön sotkeminen.Jopa Manilan kadut olivat puhtaampia.
Newham boroughin katulakaisijat siivoavat tämän kadunpätkän vain kerran viikossa,mutta siitä huolimatta monikulttuurinen asujamisto heittää kaiken kadulle..jopa rikkinäiset televisiot,mikrouunit,jääkaapit ja pesukoneet. Kotitalouskoneiden korjaus on liiaan tyyristä,jolloin ihmiset ostavat kaupoista uusia.
Jussi muisti keskikoulusta 60-luvun alussa lehtori Juhani Salan englanninkielen tunneilta sanonnan "The Dirty,Dusty London had its Rain Yesterday".Mikään ei ole muuttunut Lontoossa sitten 1960-luvulta eikä sade tulisi korjaamaan roskia kadulta,jollei Newhamin  siivousosasto tee työtään kunnolla.
Jos sattui ajamaan numero 25:n bussilla Oxford Circusiin,tulisi näkemään puhtaat ja siistit Lontoon kasvot.
Forest Gaten mustat kasvot pysyvät pesemättöminä majoneesi- ja ketchuptahroista.

Oxford Street 1960-luvulla
Juhart 2009

Romford Roadin kulmassa The Green Hound-intialaispubista kuului mumbairokkia,parin turbaanipään istuessa kolpakolla tiskin ääressä,latvialaisen hampputukkaisen tarjoilijattaren pyyhkiessä laseja kuivaksi essunkulmaan.
Kadun vastapuolella bengaliasentajat Kevinin autokorjaamossa nostivat korjaamon rullovea ylös ilkeällä rätinällä.Pimeästä kiilsi SLK-Mercedesin isot punaiset takavalot kuin paviaanin peränä.
Kevin itse oli aukaisemassa autoaudioliikkeensä ovea.Hänen kultaisen avobemarinsa tuulilasissa oli myyntikyltti "For Sale 3500 pounds"
Edellisviikolla eräs humalainen nainen oli ajanut Nissan Micrallaan kulmassa Kevinin katukäytäväparkkipaikalle,kaatamalla kaksi valurautapollaria.Onneksi bemari oli silloin ollut parkissa Kevinin talon edessä Shrewsbury Roadilla.
Romford Roadilla kiihdytteli rastan näköinen torttupää eli "Muffin Head" mustalla avomersulla Ilfordiin päin.
Jussi tiesi ,että tämä Muffin Head oli huumekauppias,koska tuollaisella torttupäällä ei muuten olisi varaa vuokrata SLK-avomersua,minkä päivävuokra oli vähintään 500 puntaa.
Jussille samannäköinen torttupää oli monta kertaa tarjonnut osakkuutta maalausurakoissa..Jussin kieltäydyttyä.
Naapurustossa näitä päiväurakoitsijoita kolkutteli vanhusten ovilla tarjoamassa edullisia maalausurakoita.
Yleisesti näitä kutsutaan cowboyksi,koska nämä jättävät tekemättä pohjatyöt,ostamalla halvimmat ulkolateksit ja häviämällä rahat taskussa päivän sisällä toiseen boroughiin.
Ensimmäisen sateen jälkeen maali on valunut katuojaan.

Jussi pistäytyi Romford Roadilla keralalaisessa Off-Licencessa,mistä hän osti päivän bussilipun 2:lla punnalla,tummanruskean keralalaiskauppiaan heilutellessa tiskin takana päätään kuin jousen varassa,valkoisten hampaiden muistuttaessa flyygelin norsunluukoskettimilta.
Keralalaiset ovat tummempia intialaisia,verrattuna punjabilaisiin ja mumbailaisiin.Yleensä muut intialaiset kutsuvat näitä Keralan Kommunisteiksi,koska Keralan paikallishallinto on vahvasti vasemmistolaista.
Naapurin kauniin Vida-rouvan isä oli lähtöisin entisestä Itä-Pakistanista,josta myöhemmin tuli Bangladesh ja kotikielenä nämä puhuivat bengalia. Forest Gaten GP:n intialaistohtori Sinhan (GP-general practitioner) suurin potilasasiakasmäärä koostuu begalilaisista rouvista,joidenka sukunimenä on Begum..
Bengalia puhutaan myös Intian puolella.
Varsinaisessa Pakistanissa valtakieli on urdua,vaikka Intian rajan läheisyydessä puhutaan punjabia.
Jo Saudissa Jussi huomasi suuren eron pakistaanien ja intialaisten välillä.
Pakistaanit ovat huomattavasti agressiivisempia eivätkä intialasittain heiluttele päätään sivulle.Lontoon intialaiset ja pakistaanit eroavat kulttuurillisesti siitä,että intialaiset investoivat ansionsa Lontooseen,ja pakistaanit lähettävät suurimman osan palkastaan synnyinmaahansa.

Jussi ylitti kadun Kevinin liikkeen edessä ns. zebra crossingissa eli suojatiellä,missä vilkkui tolpan päässä keltainen valo.Valo ilmoittaa autoilijoille pakollista pysähtymistä.

Zebra Crossing

Hän istuutui bussipysäkin katoksen alle katselemaan intialaispubin rakennuksen yhtä yläkerran ikkunaa,missä roikkui haalistunut punaristinen Englannin lippu muistona kansainvälisistä futismatseista.Vetoikkuna oltiin tuettu krikettimailalla.
Ne kansainväliset futismestaruusmatsit oltiin potkittu edelliskesänä brittien hävittyä Brasilialle ja sinä kesänä futisfanit ajelivat avoescorteilla ja Essexin ferrareilla (Ford Capri) Romford Roadia ylös ja alas täydessä stellahuumassa.
Jussin viereen lykkääntyi nuori,pitkä ja musta isoperäinen nainen lastenkärryjen kanssa.
Nainen lykkäsi punasuuhunsa kultaisesta laatikosta Benson & Hedges-savukkeen pyyhkimällä hopeakyntisellä etusormellaan pilottilasien alta roskaa silmästään..tai oliko se irtomaskaraa..
Noin 3-vuotias käkkäräpää rattaissa melttosi äidiltä purkkaa,mamman käskiessä lasta pitämään turpansa kiinni.
Kaksikerroksinen Firstin bussi numero 86 kirskutteli jarrujaan pysäkillä,Jussin herrasmiehenä antaessa nuorelle rouvalle tietä rattaiden kanssa.
Rouva heitti juuri sytytetyn tupakan katuojaan keinottelemalla rattaat etuovesta sisään.Hänen edellään vanhempi jamaicalaisrouva vilautti korttiaan bussikuskille,jolloin lapsen äidin suusta purkautui koko matkustajaosaston kuulema kirousryöppy..."You Fucking Old Cunt..why do you cut in...You Fucking Senile Arse..!".
Nainen heilautti sitten palmikoitua ns.Corn Crop-lettiään sivulle ja työnsi lastenrattaat vanhan rouvan jalkaterien yli mumisten fuckejaan ja jääden seisomaan lastenrattaille varattuun läpeen.
--Hyvin on lapset koulutettu!
Jussi mumisi itsekseen.
--Ensin tullaan paksuksi teini-iässä ja sitten päästään ammattitaidottomana Tescon kassalle tai sossun tuille!
--Samanlaisia meluavia neitoja on Ilfordin kävelykadut täynnään kännykät kultarannekkeisissa henduissa ja sossu maksaa jopa Vodafonen puhelinlaskut..!
--Niiden poikaystävät ja miehet trokaa huumeita mersuistaan ja bemareistaan instantpuntia vastaan.
--Elävät kun La Fontainen eläinsatujen heinäsirkat ja punamurkut maksaa viulut!

AEC Routemaster 1966

Jussille tuli heti mieleen MTV:n musiikkivideo Alicia Keysin biisistä,jonka huumetrokaripoikystävä jäi kiinni mersukupeessaan,NYPD:n poliisien pannessa hilut ranteisiin.
Itä-Lontoo tai New Yorkin Harlem...samanlainen synti ja kiihko kulkevat käsikädessä moskeijan kaariovista sisään,karimien ja abdullahien pussaillessa toisiaan abluutiovessassa jalanpesussa ennen "Sallaa".
Rukousten jälkeen nämä myyvät kokaiinia ja heroiinia mersujensa takaplakkarista moskeijan varjossa kuin torikauppiaat.
Jostain kummasta Manor Parkin baptistikirkon polttoa kukaan ei ole selvittänyt,vaikka tiedetään syylliset Forest Gaten moskeijan fundamentalisteiksi.
Iloitsivat kun infidelien temppeli paloi poroksi.
Forest Gaten poliisiasemalla ei ole aikaa selvittää kirkkopaloja,kun kaupunginosan mustien ja aasialaisten jengisodat ja tapot vievät suurimman ajan varsinaisesta poliisityöstä.
Poliisiasema ilmoitti Newham Recordissa,että jengeillä oli viikko aikaa luovuttaa laittomat aseensa päivystykseen,ilman syytteitä.
Asema sai satoja käsi- ja sivuaseita,tikareita,samuraimiekkoja ja yhden konetuliaseen,joilla oltaisiin voitu varustaa koko Lontoon Metropolitan-poliisivoimat.

Jussi istui bussin yläkerrassa lempipaikallaan aivan rappuskuilun takana.
Bussi oli kerinnyt jo paikallisen TESCO:n ohi Wodgrangen rautatiesillalle ja sieltä Manor Parkin Broadwayn ja Eastham High Streetin risteyksen liikennevaloihin.
Risteyksessä oli Army & Navyn vaateliike.Vasemmalla ylhäällä mäessä oli Manor Parkin maanalaisasema.
Manor Parkin rautatieasema palveli enää pysäkkinä.
Manor-nimestä Jussi muisti brittiläisen teeveesarjan 70-luvulta "The Manor Born",missä Penelope-rouva hallitsi pientä maaseutuchaletia.Manor suomeksi vastannee kartanoa.
Manor Parkin rautatieasema kuului aikoinaan LNER:n eli London Northeast Railwaysin asemasarjaan,mikä liitettiin 60-luvulla British Railiin.
Junat lähtivät Liverpool Streetin asemalta pysähtymällä ensin Bowssa,Stratfordissa,Forest Gatessa sekä Manor Parkissa,jatkamalla Ilfordiin,Romfordiin,Essexin ja Sussexin maakuntien läpi Lowestoftiin ja Norwichiin asti.
Viimeiset höyrymogulit vihelsivät asemalla vuonna 1962 radan tultua sähköistetyksi.

Scarborough Flyer,joka lähti päivittäin Kings Crossin asemalta Edinburghiin

Vedentäyttöä
Juhart 2006

jatkuu...

Lontoon postilla.Forest Gate

Viimeinen Mogul-höyryveturi Forest Gaten asemalla v.1952
Juhart 2005

Jussin herättyä aurinko näytti pilkistävän vastapuolen talon tiilikaton harjan takaa.
savupiipun päällä rääkyi musta naakka kutsuhuutojaan muille mustille dyykkareille,osoittamalla oranssisella nokallaan alas kadulle,missä intialaisperheen vihreän muoviroskiksen kansi oli auki.
Sata vuotta sitten,Jussi muisti Delderfordin kirjasta,että kaupungissa oli runsaasti varpusia.
Nyt kaikki rikkaruoho -sekä hyönteismyrkyt olivat tappaneet melkein koko Lontoon varpus- ja pikkulintukannan.Vain kauempana Thames-joen lähellä Custom Housessa voi löytää varpusia,kottaraisia,punarintoja,talitinttejä,harakoita sekä mustarastaita.
Lontoossa oltiin tehty yhtä tyhmästi kuin 60-luvun Beijingissä kulttuurivallankumouksen aikana,jolloin kansalaiset pistettiin tappamaan kaupungin koko varpuskanta yhdellä laakilla.
Ihmisiä roikkui kepit käsissä pääkaupungin jokaisessa puussa,etteivät linnut pääsisi istahtamaan oksille,jolloin ne nääntyneinä kuolivat lennosta.
Silloin seurasikin suuri viljatuho hyönteisten syödessä oraat pelloilta.
Joskus varpusvallankumouskin voi viedä tuhoon!

Itä-Lontoo on ollut pienille luontokappaleille tuhoisa....paitsi puluille,lentäville rotille..flying vermins.
Metsäkyyhkysiä kyllä eksyy talojen takapihoille.
Kerran Jussi näki talon takapihan nurmikolla lyllertävän yhden ylilihavan metsäkyyhkyn,joka ilmeisesti oli johtajana aidalla sukivalle laihemmalle kyyhkysparvelle.Johtajakyyhky oli kooltaan melkein joulukalkkunan kokoinen.
Toisena riesan Forest Gatessa on punaketut,jotka ruoan puutteessa olivat päättäneet antautua roskisdyykkareiksi.Yleensä kaikki nähdyt ketut olivat aliravittuja ja kapisia.
Vaikka asuinalueen nimi on Forest Gate eli Metsäportti,niin lähempään metsään on matkaa parisenkymmentä kilometriä ja sekin sijaitsiee Essexin maakunnan puolella.

Sinitintin putkiunelma
Juhart 2010

Liitokettu
Juhart 2005

Jussi näki ikkunasta vastapuolen talon ulko-oven avautuvan ja Aronin,yönmustan teollisuusvartijan istuutuvan rappusille aamutakissaan kahvimuki kourassaan..
Aron oli Lontoossa syntynyt trinidadilaiseen perheeseen,kuten moni muukin kadun kasvatti,vaikka monien muiden vanhemmat olivat lähtöisin Karibianmeren Grenadasta ,Santa Luciasta taikka Jamaicalta.
Ovinaapurin Kevin Pivotin vanhemmat olivat grenadalaisia.
Kevin taas piti menestyvää autoaudioliikettä Shrewsbury Roadin ja Romford Roadin kulmassa ja ajelee kultaisella avobemari 325:llä sekä kullanvärisellä Range Rover HSE:llä.
Kultaa Kevin tykkää kantaa käsissään ja kaulassaan. Yleensä itä-Lontoon menestyvät karibialaispojat osaavat näyttää autoillaan,jotka tavallisesti ovat mustia avobemareita taikka mersuja.
Erään pohjoislontoolaisen boroughin ylikonstaapeli sai syytteen niskaansa rotuvihasta  kutsuttuaan BMW:tä Black Man's Wheelsiksi.
Jussista menestyvät brittiafrot näyttivät menestyksensä kullassa,aivan kuin filippiino-nouveau richet Manilassa..Filippiinoilla on samanlainen taipumus näyttää onneaan ja menestystään kultaketjuissa ja -sormuksissa sekä urheiluautoissa.
Siten ne parkuvat,kun jonain yönä ns. Akyat Bahay-jengi (Aidan yli kiipeilijät) ryöstävät koko huushollin omaisuuden tauluteeveistä stereoviihdepaketteihin plus kaiken irtaimen.
Ainoastaan filippiinokiinalaiset rikkaat eivät näytä vaurauttaan,vaan asuvat vaatimattomasti muurien takana.
Maan rikkain "Tsinoy" eli filippiinokiinalainen Lucio Tan kulkee ilman turvamiehiä kaupungilla farkuissa,teepaidassa ja kumisandaaleissa eikä hän erotu muusta massasta.(Tan omistaa mm. Philippine Airlinesin sekä Fortune Tobacco Companyn)


Läheisellä Halley Roadilla Jussi teki parikuukautisen maalausurakan erään tumman ja pyöreän Marlene-sihteerin asunnossa.Marlenen vanhemmat olivat myös karibialaisia.Hän oli toista kertaa naimisissa ja syötti  sekä vaatetti aikuispoikaansa Sebastania,jolla ei ollut halua työmarkkinoille.
Ennen maalausurakkaa Jussi joutui kantamaan roskikseen älyttömän määrän roskaa ja romua.
Marlenen uusi mies oli botsuanalainen Johnny,mielisairaanhoitaja,joka pukeutumistyyliltään muistutti New Yorkin Harlemin pimppiä eli huoratrokaria.
Kotikielenään Johnny puhui portugalia.
Joka aamu Johnny lähti töihin eri autolla,joita kadunvarressa seisoi jonossa rättisitikan ja neliveto-Toyota SUV:n välillä eri merkkisinä. Easthamin ulkopuolella eräässä caravan parkissa Johnny piti kaksiakselista asuntovaunua,mitä tämä käytti hämäriin puuhiinsa.
Jussi uskoi,ettei Johnny ollut kovin uskollinen Marlenelle.
Johhnnyn siviiliasuna oli  leveälierinen safarihattu,prässätyt armeijanvihreät suorat housut sekä krokotiilinahkaiset cowboysaappaat ja niskassa vaaleanruskea pehmeä nahkajakku.
Kulman muutamalla harvalla brittipariskunnalla oli käytössä vanha pappa-Volvo vastakohtana Johnnyn prameiluun.
Jussin maalausurakka oli vaikeahko yläkerran vuoteilla ja lattialla lojuvan vaatevaraston takia.
Tapetointia vaikeutti alta häviävä ja mureneva pari sataa vuotta vanha tiiliseinä,missä sideaineena oltiin käytetty kalkkia.
Jussin piti irroittaa seinältä kaapisto,joka lopulta tippui pehmeentyneeltä kalkkiseinältä niskaan,hajoamalla tuhansiksi lastulevyn ja laminaatin paloiksi.
1800-luvulla ei tunnettu vielä sementtiä,brittimuurarien "pruukin" ollessa kalkkiseosta,limea.

Viktoriaanisia asuntoja
Juhart 2010

Shrewsbury Roadin asujakunta oli etnisesti erittäin sekavaa ja aidot britit voi laskea melken yhden käden sormissa.
Jussin saapuessa ensikertaa v. 2001 kadulle,hän uskoi saapuneensa takaisin Riyadhiin,koska jokaisessa korttelissa nousi taivaalle moskeijan minareetin torni.
Läheisellä Green Streetillä melkein joka toisen liikkeen reklaamikyltti oli kirjoitettu arabiankielellä.
Katu oli pitkä käsittämällä kymmenisen korttelinväliä Romford Roadilta Plashet Groveen.
Jussin talon puolella asui länsi-intialaisia vanhuksia sekä heidän jälkeläisiä.
Naapurina oli bangladeshiläissyntyinen ja brittipassia kantava Vida-rouva,joka omisti lähiympäristössä neljä taloa.
Vida oli komea saripukuinen ja nenäkullalla koristeltu lakifirman sihteeri,joka oli perinyt talon isältään.
Hän oli ottanut kiinnityslainan taloa vastaan muiden talojen ostamiseksi ja asutti jokaisen talon huoneen työssäkäyvillä poikamiehillä,saamalla jokaisesta asunnosta kuukausvuokrana 2000 puntaa.eli yhteensä neljästä talosta 8000 puntaa kuukaudessa.
Vida oli joutunut pakkoavioliittoon bangladeshiläisen hääkuvaajan kanssa,joka kävi töissä kiinalaisessa nuudelitehtaassa.Viikonloppuisin mies moskeijassa käynnin jälkeen kävi partasuisten terroristin näköisten hamemiesten kanssa fundamentalistissa palopuhejuhlissa.
Vida puolestaan hyvänä musliminaisena piti rakastajia Easthamissä ja Ilfordissa.
Kerran Jussin sisämaalatessa Vidan Shrewsbury Roadin taloa ,rouva Vida vei maalarin Hondallaan B&Q:n rautakauppaan maaliostoksille.
Sen jälkeen Vida ajoi Ilfordiin erään asuinkompleksin eteen ja pyysi Jussia odottamaan autossa vartin.
Vida palasi tunnin päästä kertomalla Jussille käyneensä rakastajansa luona.

Shrewsbury Roadin ja melkein numero 42:n takana sivukadulla asui intialaisyntyinen Tilip,mikä vastannee englantilaista Philipiä.
Jussi sai tältä talon sisämaalauskontrahdin.
Tilip oli lyhyt,kalju ja neuroottinen mies,joka koko urakan aikana puhalsi maalarin niskaan.
Tilip tarttui jokaiseen detaljiin ja Jussi joutui melkein omalla taiteilijapensselillään korjaamaan virheitä,mitä ei yleensä edes näe paljaalla silmällä.
Vähitellen pilkunnussimisesta maalarin urakka alkoi kusta saappaaseen ja lopulta Jussi huokaisi helpotuksesta,päästyään talosta kaksisataa puntaa rikkaampana.
Lisäpalkaksi Tilip tarjosi Jussille turvalaitefirmassaan remonttimiehen paikka,Jussin kieltäydyttyä kunniasta pelosta,että uusi pomo istuisi apinana olkapäällä.
Tilip,menestyvä ja uudella bemarikupeella ajava liikemies,oli myös mennyt ns.fiksattuun avioliittoon ja hakenut Intiasta nuoren morsiamensa.
Jussin maalatessa taloa ja Tilipin mentyä töihin ,nuori rouva purki sydäntään maalarille valittamalla,ettei Tilipille kelpaa edes hänen ruoanlaitto ja että siivouksessa mies kulkee harjan ja sihvelin kanssa perässä korjaamassa rouvan jälkiä ja unohdettuja nurkkia.
Tilip lupaili Jussille uusia urakoita,mutta talomaalari ei enää raaskinnut ottaa yhteyttä moiseen niskaan puhaltajaan.

Easthamin kaupungintalo.
Eastham sijaitsee Forest Gaten kyljessä.

Jussi helssasi Aronia ikkunasta ja tämä vinkkasi kädellään kutsuksi tulla istumaan kivirappusille kahvimukilliselle.
Aronin vaaleahiuksinen vaimo puikkelehti rapulla istuvien välistä kadulle ,pyytämällä Aronia valmistamaan sirloinkyljyksiä kello viideksi.
Aron pyyhkiessään hikikarpaloita mustasta otsaltaan kämmensyrjällä kertoi Jussille,että hänet oltiin potkittu ulos työmaalta,esimiehen tavattua hänen avaamassa Stella-kaljapurkkia töitten jälkeen.
Aron oli vastineeksi bodatulla hauiskädellään vetänyt pakistaanipomoa turpaan.
Hän oli menossa aamulla Stratfordin työnvälitykseen.

Katukäytävällä miesten eteen pysähtyi pitkä ja harmaaponitukkainen seniorikansalainen juttelemaan.
Tämä asui aivan lähellä Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmatalossa.
--Olen kuunnellut sitä sinun Sibeliustasi....mahtavaa ponnetta siinä Finlandiassa!
Mies puhui Jussille.
Jussi vastasi:
--Kuule...en ole henkilökohtaisesti tuntenut minun Sibeliustani,mutta Finlandia minulle kuvaa jylhää talvista luontoa ja jollain tavoin talvisodan ankaria pakkasia ja taisteluita,pienen maan taistellessa punaista vaaraa vastaan.
--Sibelius kyllä sävelsi Finlandian vuosisadan alussa.
Mies kysäisi:
--Eikös ne venäläiset miehittäneet Suomen?
Jussi vastasi:
--Tämä on taas sellainen tyypillinen väärinkäsitys,mitä ulkolaiset  kysyvät ja olen aina korjannut niille,ettei Suomea olla koskaan miehitetty..ei Talvisodassa eikä Jatkosodassa.
--Alueluovutuksia kyllä jouduttiin tekemään kuten Karjalan kannaksen tapauksessa.
--Ja muuten Englanti julisti sodan Suomelle meidän veljeiltyä asekaupoissa III valtakunnan kanssa,vaikka Winston Churchill oli marsalkka Mannerheimin kanssa hyviä kavereita.
--Oh...en todella tiennyt moisesta!
Mies tokaisi.
--Ei..minun täytyy kiirehtiä bussille Ilfordiin!
--Cheers..Johann!

--Tiesitkös muuten John,että tämä Brian Collins oli ennen professorina Etonissa?
Aron kysäisi Jussilta.
--Mutta joutui varhaiseläkkeelle alkoholismin takia vaimon kuoltua Altzheimeriin.
Jussi vastasi pyyhkiessään takamuksiaan pölystä ja pannessaan kahvimukin vihreän roskislaatikon päälle:
--Ei...Aron..minunkin pitäisi suoriutua lähtöön Ilfordiin.
--Thanks for the good brew and good luck in job-seeking..Aron!
Jussi kiitteli suuntaamalla kadun poikki valkoisen Atkinsonin roska-auton nokan editse.
Sattui olemaan viikon roskankeräys ja roskismiehet rullasivat vihreitä muoviroskiksia kompaktorin takaosaan nostureille.
Jussi oli aina naureskellut roska-autojen takaosassa olevaa varoituskylttiä..."Warning.Operators at Work!"

Ollessaan avaamassa ulko-ovea Jussi muisti,että tupakat olivat vähissä,jolloin hän suuntasi Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmaan,missä sijaitsi intialainen Off-licence-kauppa.
Ovitiu'un kilahdettua siniturbaaninen ja valkopartainen Manoj Singh,puodin omistaja katsahti Jussia olutjääkaapin ovelta lastatessaan siihen Stellaa ,Guinnessia ja Strong Bow-siideriä..
Manoj kysäisi hiihtämällä nahkasandaaleissa tupakkahyllylle.
--Hi..young man..a pack of Windsor Menthol Twenties?
--Three-ninetyfive..please!
Jussi maksoi kehumalla ilmoja,kuten briteillä on tapana.
--Shit with this London weather...I wish I were in Mumbai!
Manoj kirosi.
Valkoisesta parrastaan huolimatta Manoj oli vuoden nuorempi kuin Jussi.
Hän oli aiemmin toiminut sähköasentajana,vaikka brittitavan mukaan kaikki asentajat kutsuvat itseään insinööreiksi..
Kyllästyttyään Transit-pakulla ajoon ja pölyisiin tiilitalojen kellareihin Manoj oli päättänyt vaihtaa alaa ja jäädä aloilleen  Sherrard Roadin puodin tiskin taakse.Manoj kärsi ylipainoisena ja kolesteroolivammaisena nivelreumasta .Kerran hän oli maalannut Singhien yläkerran keittiön ja ihmetellyt sitä rasvamäärää,mitä oli roiskunut hellanpuoleiselle seinälle.Keittiön nurkassa oli kymmenisen kanisteria intialaista Ghee-paistorasvaa.
Singhien koko perhe ,pyylevä saripukuinen vaimo,kaksi laihaa turbaanipäistä poikaa ja pyylevyyteen taipuva tytär pitivät tuurissa puotia yllä.

Manojin Off-licence Sherrard Roadin kulmassa

Jussi samoin maalasi sisältä Manojin Easthamin vuokra-asunnon.Talo sijaitsi aivan Easthamin torihallia vastapäätä.Vuokralaisina oli ollut kymmenisen pakistaanipoikaa ja niiden jättämä sotku oli kuvottavaa.Keittiön kaasuhellalla oli viiden sentin paksu rasvakerros ja samoin kaapistojen päällykset olivat rasvasta nihkeitä.Jussin piti ensiksi raapia petkelillä rasvat pois seiniltä ja kaapeista.Yksikään kaupallinen rasvanpoistoaine taikka hellaspray ei auttanut,mutta vanha saippua-sokeriliuos,mitä maalarit käyttävät puhdistukseen lopulta irroitti jopa kaasuhellan rasvakuonan.
Lisäurakkana Jussi siivosi takapihan,mikä oli täynnä vanhoja helloja,jääkaappeja,patjoja,varastettuja pyöriä ,vanha Ford Cortinan raato sekä 90-lukuinen Ford Granada.
Manoj oli hyvä maksaja.

Jussi kääntyi puodin kulmalta kotiin päin,melkein kompastumalla katukiveyksellä istuvaan harmaapäiseen nurkka-alkoholistiin,joka siemaili siideriä purkista kankkuseensa.
Mies asutti naapuritalon yläkertaa,minkä Newhamin sossu maksoi.
Tämä oltiin pantu vapaalle mielisairaalasta ja nyt vapaakävelijänä ravasi Shrewsbury Roadia ylös sekä alas.
Eläkkeenmaksupäivänä mies ajeli minicabillä Ilfordiin ja takaisin kiljuvien ja punaläikkäposkisten siipityttärien kanssa.Enimmäkseen nämä heilat näyttivät kasvoiltaan nauttineen vähintään pariviikkoisen putken.
Muina päivinä mies jutteli itsensä kanssa.
Aamuisin Manojin puodin edessä ennen avaamista seisoi alkoholistimiespari,joidenka odottaminen näytti levottomalta ja kävelytyyli oli alkoholisteille tyypillistä pätkäkävelyä.
Puodin auettua nämä suuntasivat Plashet Groven puistoon muovikassillisella siideriä ja Stellaa.
Iltapäivällä Jussin kävellessä puiston läpi Easthamiin ostamaan WH Smithistä autolehtiä,pari oli jo hyvässä vauhdissa puistonpenkillä lopettamassa kassillistaan.

Kolmipyöräinen Reliant Robin Forest Gatessa Romford Roadilla.
Auto on lähes samanlainen kuin Fools and Horses teeveesarjan Trottereilla.

 Hav' a Pint Guv'nor!
Juhart 2003

Erään kerran Jussi oli maalaamassa yhden naapuritalon julkisivua.
Laskeuduttuaan alas alumiinitikkailta lisäämään ulkolateksia maalarinkippoonsa ,hänen eteen pysähtyi harmaantunut italialaisyntyinen ja melko komea nainen.
Kuten tavallisesti moni ohikulkija tuli purkamaan huoliaan talomaalarille,ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen korttelipsykologi.
Jussilla oli aina aikaa kuunnella naapurien huolia.
Naisen Daly Roadin asuntoon oli murtautunut päiväsaikaan aasialaisjengi ja vienyt pakolla stereot,tauluteeveet ja videot myytäväksi huumerahoiksi.
Lisäksi nämä olivat pahoinpidelleet naisen sinimustaksi.
Naisen ilmoitettua tapauksesta Forest Gaten poliisiasemalle,poliiseilla ei ollut mitään kiinnostusta tällaiseen pikkurikokseen.
Päivystäjä käski naista kirjoittamaan tapauksesta raportin paperille ,lupaamalla yrittää seurata juttua,kun kerkiävät.
Poliisit olivat ylikuormitettuja paperitöistä eikä niillä ollut enää aikaa edes passipoliiseiksi.
Kesti melkein puolisen vuotta,kunnes nainen sai asianajajansa avulla syytetyt oikeuteen.
Tuomari kuitenkin päästi jengin vapaalle takuita ja jalkapantoja vastaan.Oikeusistunnon jälkeen jengi vielä uhkasi naista hengenmenolla.

jatkuu...matka Ilfordiin

Lontoon postilla.

New Year 2011

That's Life.....some people get kicks on a dream...
Frank Sinatra

Pappilan Jussilla on ollut pikkupojasta asti kova karkkinälkä.
Kotikauppalan Rummunlyöjänkadun varrella vanhassa viljavarastossa oli Helanderin mamman kioski,sellainen pieni "hole in the wall",minkä sivupenkeillä istuskeli ehtoopillin soitettua hellatehtaan työläisiä ryystämässä leveäharteista Lahden pilsneriä.
Jussi onnistui toisinaan tyhjentämään isän talviulsterin sivutaskun nöyhtästä tai äidin neppikukkarosta muutaman kymmenen pennin kolikon,mitkä kourakupissaan hän kantoi Helanderin mamman kipsan tiskille Musta-Pekka-lakupötkön tai Lontoon karamellin ostamiseen.Mamma säilytti niitä lasipurkeissa.
Fammu-tädiltä seinän takaa hän sai ilmaiseksi Lontoon karamelleja,joidenka sisällä oli makeata kinuskimaista suklaamössöä.
Lontoon karamellit olivat luksusta makuhermoille.

Lontoosta tai yleensä Englannista Jussilla oli vain keskikoulun englannin maikan Juhani Salan tunneilta kuvaama oppikirjamainen käsitys.
Juhani Sala tuntui olevan ytimeensä saakka brittiytynyt saapumalla kouluun 60-luvun alussa uudella Ford Consul Cortinalla,Dagenhamin ylpeydellä.
Muut maikat tulivat Skodilla,rehtori Siitonen vanhalla köyryselkä Standard-Vanguardilla ja voikkaopettaja Perksalo uudella valkoisella Plymouth Valiantilla.
Mitä Jussi oppi Salalta Lontoosta oli pinnallista turistiopastusta,että kaupungin keskellä seisoi Piccadilly Circus ja Thamesin yllä roikkui joku Tower Bridge,joka kuulema aikoinaan oli palvellut srkuksenakin.
Jossain Piccadillyn alapuolella Haymarketin kyljessä oli Trafalgar Square sekä alempana Victorian lähellä Buckingham Palace.
Muuten Lontoo papinpojasta oli samanlainen kuin muut maailman pääkaupungit...iso ja salaperäinen.
Jussi kyllä piti enemmän mielikuvituksessaan New Yorkista,mistä löytyi Empire State Building,Chrysler Building,Hudson-joki sekä Metropolitan-teatteri ,mitkä nimillään assosioituivat pikkupojan nupilla detroitilaisen automaailman kanssa..
Fammun vintiltä Jussi oli "lainannut" vanhoja postikortteja,joista mielenkiintoisin oli New Yorkin vuoden 1939 maailmannäyttelyn Ford-paviljongin kuva ja toiseksi mielenkiintoisin Lontoon Piccadilly Circus vuodelta 1908.

Piccadilly Circus in 1960s

Lontoon liikennettä n.1910

Vuoden 1908 Piccadilly-korttia hallitsi kulmarakennus,minkä julkisivussa roikkui iso Bovril-mainos.Samainen Bovril-mainos näkyy monissa vuosikymmeniä nuoremmissa kuvissa OXOn lihaliemikuutiomainoksen ja White Horse-ginireklaamin välissä.
Itse Bovril oli lihaliemimerkki.
Vuonna 1908 läheinen Regent Street oli tynnä hevosvetoisia kärryjä,knallipäisten miesten ja pitkäkolttuisten madamien ylittäessä katua kaiken liikenteen seassa.
Talojen katoilla seisoi hassunkurisia saviruukun tapaisia savupiippuja tai ruukkukartioita tiilihormien päällä.
Jussi oli nähnyt samanlaisia piippuja lintuperspektiivistä Walt Disneyn Peter Pan-elokuvassa ,Peterin johdatellessa pyjamapukuisia lapsia Lontoon yötaivaalle kohti Mikä-Mikä-maata.
90-luvulla Jussi osti Manilan Booksale-kirjakaupasta R.F. Delderfieldin kirjan " Heidän oli kuningaskunta",minkä alkukirjoitus kuvasi vuoden 1878 aamuista Lontoota .
Kuvauksen paikka Lontoossa sijoittuu Thames-joen isoon mutkaan lähelle Lambethiä,mikä sattumoisin oli myös Charlie Chaplinin synnyinseutua.

Näkymä joelle
------------------------------
Joulukuu 1878
Keskipäivällä Swannin kärrymiehet ja vankkuripojat olivat kerääntyneet pihalle vajojen ja varastojen varjoon haukkaamaan juustovoileipiään.
Maahan  tippui ns. penninpiiraan muruja alemman Tooley Streetin myyntikojun edessä,Lontoon varpusten,työmiesten kavereiden lentäessä joukkoon.
Mutta illan hämärtäessä,kun portit oltiin suljettu viimeisen kotiutuvan vankkurin perästä ja vartioiden jäädessä sisälle,varpuset,Lontoon taitavimmat kerjäläiset lensivät länteen Covent Gardeniin tarkastamaan jätekasoja,hylkäämällä yhden punarintaparin nokkimaan Swannin Bermondseyn pääkonttorin pihalle.
Punarintapari otaksui silloin keskipihan kuuluvan heidän yksityisomaisuudeksi,toivomalla pitkän,leveäharteisen ja lempeäkatseisen miehen,jonka kävelytyyli oli erikoisen rullaavaa,jäävän yöksi.
Mies tarjoaisi aamun sarastaessa näille aamiaisen,avaamalla tornin ikkunan auki ja kutsumalla näitä nokkimaan vanhan kellotornin ikkunalaudalle..
Mies kutsui näitä luokseen:
--Hei ..te kaksi...ottakaapa itse ja karistakaa aamuvilu luistanne!
Mies virnisti punarintaparin syödessä arasti tämän kämmenestä,olematta moksiskaan miehen kurkunkröhäyksistä sekä kostean aamuilman vetämisestä sieraimiinsa.
Punarinnat hyväksyivät tämän erääksi aamuvirkuksi kulmilla,jolla oli aikaa sekä voisia muruja kourassaan ja joka jakaa ystävällisyyttä työpäivän alkajaisiksi,kunnes tämä istuutuisi työpöytänsä ääreen avaamaan aamulehden.
(Swannin yrityksestä tuli maan suurin rahtifirma.fiction)

Drayhorse
Juhart 2010

Shrewsbury Roadin taloja

42 SHREWSBURY ROAD
-------------------------------------------

Oli kylmähkö maaliskuun aamu vuonna 2003.
Jussi heräsi ja käveli paljain jaloin keittiön jääkaapille juomaan appelsiinimehua tölkistä.
Alakerran ikkunat olivat alaosasta umpijäässä.
--Perhana tuota bengalivuokraisäntää Walidia,kun ei saa pihiydessään edes hankittua lämpölaseja huusholliin,vaikka kerää ylivuokraa tästä murenevatiilisestä viktooriaanisesta lävestä!
Jussi kiroili.
--Jalkapohjatkin tarttuu lattiaan kiinni,kun permanto on pakkasen puolella!

Edellisiltana Jussi oli saapunut Manilasta Heathrowiin Emiriittien koneella Dubain kautta.
Manilassa lähtöpäivänä oli plus 37 astetta.
Itä-Lontoon ja Forest Gaten kosteus ja kylmyys iskee luihin.
Jussi kävi tarkastamassa kaasulämmittimen kontrolleja ja termostaattia,jonka joku oli käynyt kopeloimassa nollaan.
--Tietty taas tuo paksu filsuhoituripari Louie ja Marly seinän takana on napsauttaneet lämmön pois päältä,kun niiden paksu ihrannahka suojelee pakkaselta!
Jussi manasi.
Jussi asensi lämmön 18-asteeseen uhallakin,ollen valmiina kohtaaman hoituriparin ruokapöydässä...jos jompikumpi saattaisi tykätä lämmöstä.

Talossa asui Jussin ja Gerry-vaimon lisäksi toinen filippiinopari yläkerrassa,batangaslainen pariskunta Charel ja Manolo,josta vaimo oli hoitaja ja mies kävi Harley Streetin privaattisairaalassa steriloimassa päivätöikseen instrumentteja.
Kahta muuta yläkerran huonetta asutti kaksi hoiturityttöä,ilonggolainen Riza ja pampangalainen Rhoda.
Jussi taas oli talon talkkari ja talomaalari,mutta kävi temppinä eli väliaikaistyöläisenä Tootingin St.George-sairaalassa instrumentti- ja klinikkavarastomiehenä.
Talomaalarina parin päivän urakalla Jussi ansaitsi saman kuin sairaalassa viikossa.

Kello oli vasta viisi Jussin vaimon herätessä kiipeämään yläkerran rappusia kylpyhuoneeseen ja suihkuun.
Vaimo haukotellen veti rappusia pitkin froteepyyhettä perässään.
Keittiöön tömisteli yläkerrasta Manolo panemaan kaasuhellan päälle.
Kattilassa porisi puolikas sianpäätä eikä Jussin mielestä Batangasin provinssissa pelätä kaloreja.
Yläkerran Rizakin oli raahautunut venytellen ruokahuoneeseen ryppyinen sairaalan scrub suit eli leikkaussaliunivormu päällä.
Riza laiskana piti sitä pyjamanaan ja kun sen sai ilmaiseksi osaston vaatevarastosta.
Riza oli pihi.
Riza söi myös ilmaiseksi Charelin ja Manolon ruokaa ,pankkitilin kasvaessa jo 20.000:een puntaan säästöissä.
Charel oli jo asettelemassa lautasia pöytään musta tukka vielä suihkusta märkänä.
Rhoda oli jo pukeutunut ja helssasi ulko-ovella.
Sillä oli pitkä tänään tuuri.
Kaikki talossa oli jalkeilla valmiina päivän toimiin.
Jussi palasi huoneeseensa panemaan BBC Channel -kakkosen päälle,mistä tuli aamu-uutiset.
Samalla hän pani kahvikoneen päälle tiputtamaan Sainsburyn  kenialaista lasipannuun.

Rising Sun intialaispubi
Romford Roadin
kulmassa bussipysäkin
vieressä

Erkkeri-ikkunasta pitsiverhojen takaa hän toisella silmällään näki venäläisten työmiesten kiiruhtamassa Nike-tossuissaan Romford Roadin  pysäkille Rising Sun-intialaispubin kulmalle odottamaan busseja numero 86 tai 25,mitkä veisivät Stratfordin tuubiasemalle.
Tyypillinen itälontoolainen aamu oli taas jälleen noussut konteilleen,karistelemalla rähmää silmänurkistaan.
Yöllä oli satanut,autojen kattojen ja konepeltien vahattujen maalipintojen helmeillessä katuvalojen alla.
Jussi vilkaisi rannekelloaan,josko voisi jo käydä Tesco:ssa hakemassa Daily Mailin.
Hänellä oli edessä vapaa viikonloppu,jolloin sairaalan varasto ei toimittaisi osastoille päivätarpeita..
Materiaali oltiin jaettu perjantaina kahdelle päivälle.
Maanantaina tulisi vasta lomanjälkeinen ensimmäinen jalkoja puuduttava työpäivä.
Jetlaggikin tulisi vaivaamaan ainakin viikon.

Forest Gate
Juhart 2009

Manolo koputti oveen ja kutsui Jussia:
--Daddy....saisinkos ne tuliaismarlborot nyt,kun pitäis lähtee sairaalaan?
Jussia ja Gerryä kutsuttiin Daddyksi ja Mommyksi parinkymmenen vuoden ikäeron takia.
--Daddy...miltä se San Miguel maistui Manilassa?
--Tää Stella Artoisin kalja saa mut turvoksiin ja vatsaa polttaa Jack Danielsista,kun juotiin Tatay Pabsin ja Louien kanssa kaksi pottua eilisiltana.
Manolo valitteli.
--Oliskos sulla mahdollisesti tylenolia vatsakipuun,kun paska läikkyy joka pierauksella?
Jussi vastasi:
--Kuule...ei tylenoolit jelppaa vatsakipuihin.
--Mulla on lomotiilia ja imodiumia kuravatsaan..ja miksi sun pitää sotkea viskiä kaljan kanssa?!
--Tossa on sulle fisumallukartonki ja kaksi lomotiiliä...toivottavasti kummatkin panee vatsan kovaksi!
--Kiitti paljon Daddy..ja kun mää tulen takaisin Harley Streetiltä..mää ostan sulle sixpackin Stellaa!
Manolo vastasi,pistämällä päänsä pois ovenraosta ja harppaamalla rappuset neljällä askeleella ylätasanteelle.
Yllhäältä kuului Charelin mäkätystä Manololle,kunnes Bon Jovin Guns and Roses-rokki peitti keskustelun.

                              I just called to say I love you. Stevie Wonder


--Ne elää 90-luvun nostalgiaa!
Jussi sanoi vaimolleen,joka kuivatteli tukkaansa kuumalla sähköblowerilla,ikäänkuin olisi poistamassa lakkaa letistä polttolampulla.
--Muistatkos silloin Saudissa...mikä se meidän lempikappale oli?
Gerry kysäisi.
--Ootas...se oli Stevie Wonderin "I just called to say I love you"!
Jussi vastasi
--Niin oli!
Gerry vastasi.
--Ja sinä olit niiiiin romanttinen,että puhelimessa lauloit sitä minulle,kun olin Faisalissa osaston keittiössä kahvilla..ja kaikki muut hoiturit kuulí sinun jodlauksen!
--Amerikkalaiset hoiturit kehuivat,että Charles Bronson laulaa Stevien biisiä!

--Mää en muista mittään!
Jussi kiusasi.
--Siinä viimeisessä katkaisussa multa kuoli 3 miljoonaa aivosolua..etenkin sieltä romanttisen memorybankin puolelta.
--Sitten sinä lauloit sitä Stevien toista biisiä kuin Sinatra..meinaan Latelyä---"Lately I've been staring in the mirror,very slowly picking me apart...."
Gerry kiusotteli lisää.
--Jooo...mutta se olikin kankkuslaulu..etenkin silloin,kun nuppi on kahdelle jaollinen!
Jussi nauroi.
--Hei Dad....lopetas nauraminen!
Gerry keskeytti.
--Minun täytyy kiirehtiä 25:n bussille,muuten en pääse Bethnal Greenissä sairaalaan bussiin ja joudun kävelemään kolme korttelinväliä!
--Mom dear...voisitkos antaa mulle 15 puntaa,kun käväisisin Ilfordin kirppareilla katsomassa jotain älppäreitä tuohon Philipsin levariin,minkä me ostimme Hackneyn romutorilta?
Jussi aneli.
--Mulla on fikassa vain sadan peson seteleitä!
--Yhmmm!
Gerry murahti,työntäessään käsiveskastaan rypistyneitä seteleitä Jussin kouraan.
--Äläkä osta Stella enempää kuin kaksi purkkia...tiedän ,että pojat naukkaa taas Jack Danielsia illalla!
--Ei..minun pitää mennä nyt!
--Jos Charelille ja Manololle syntyisi tyttölapsi,niin se varmaan ristittäisiin Danielaksi.
Jussi lisäsi.
Gerry moiskasi Jussin poskille pari besobesoa eli kuivapusua huulten edes koskettamatta,ettei meikki ja huulipuna sotkeutuisi.
Ulko-ovella Jussi helssasi Mommya sanomalla perään:
--Mennäänkös huomenna Romfordin torille...tarttisin nahkajakun kirpparilta..5 puntaa budjettina?
Vaimo hävisi sadetihkuun edes avaamatta sateenvarjoaan.
--Omituinen tapa noilla filsunaisilla käyttää sontikkaa!
--Sateella ne ei kehtaa avata varjoa,mutta annappas auringon paistaa,niin jokaisella on parasoli pään päällä!?


Jussi jäi istumaan vuoteelle katsomaan Irakin uutisia,ulko-oven läiskiessä neljä kertaa kiinni,paksun hoituriparin viimeisenä lyllertäessä ikkunan ohi,hiukset märkinä pysäkille.
--Home alone!
Jussi huudahti.
--Parasta ottaa unta kaaliin tähän jetlaggiin,että tokenisi katsomaan jälleen itä-Lontoota kirkkain silmin!

                                           Lately.Stevie Wonder

Quiapon kirkko.Land of Promises.Filippiiniläiskirjeet

Alms for the Poor
Juhart 2004

Quiapon kirkko 1957

2015.01.06
(Tänään  taas on se kuuluisa vuotuinen Mustan Nasaretilaisen muistomarssi Manilan Quiapon kirkkoon,josta olen kirjoittanut v.2005)


2005.01.06
Palaan Suomikirjasta Filippiiniläiskirjeisiin,koska viime viikolla Manilan Quiapon kirkossa vietettiin Mustan Nasaretilaisen vuotuista muistojuhlaa,mihin osallistui lähes 4 miljoonaa manilalaista.Mustan Nasaretilaisen  puukuvaa kannettiin kulkueessa Mendiolan sillalta Quiapon katedraaliin sankassa väentungoksessa ja koko prosessi kesti lähes 12 tuntia.
Juhlinta päätyi messuun.
Tarinani kertoo filippiiniläisen perus-Juanin suhdetta uskoonsa ja filippiiniläiseen katoliseen kirkkoon,mikä elää traditioissaan vielä konkistadoorien aikaa .



Blessings from Black Nazarene
Juhart 2004

Juan on syvästi uskovainen ja uskollinen kirkolleen.
Hänen uskonsa seisoo Mama Maryn patsaissa sekä Mustan Nasaretilaisen puuveistoksissa,joille aika on kaivertanut ebonipuuhun kiinalaiset vinot silmät.
Pappilan Jussin körttiusko taas seisoo pappilan salin korkkimatolla lapikkaissa,kotikutoisessa sarkapuvussa sekä tuohikontissa.
Pappilan Jussin avioliitto filippiiniläisrouvansa kanssa toi kotiin katolilaisuuden ja luterilaisuuden pyhän allianssin,kummankaan aviopuolison puuttumatta toisensa vakaumukseen...jos sellaista sitten oli olemassa.
20 vuoden työrupeaman jälkeen Saudi Arabiassa pariskunnan Manilan Molave Avenuen kodissa tuoksahti arabialainen suitsuke muistona asumisesta korttelimoskeijan kyljessä Riyadhissa.
Monen Molave Avenuen talossa vierailevan manilenjon kysyessä papinpojan uskoa arabialaisten tuoksupuikkojen aromeja nuuhkien,Jussi vastasi lonkalta,että pariskunta oli jälleensyntyneitä muslimeja...Born Again Moslims..
Vastaus sai kysyjiltä leukaluut tipahtamaan rinnuksille.

Juanin uskoon liittyy jo pakana-ajoista kulkeutunut animismi.
Filippiinit sattuvat myös olemaan kaakkois-Aasian ainoa katolinen maa.
Juanin kirkko ei ole muuttunut sitten konkistadorien ajoista opeissaan eikä rituaaleissaan.
Avioerot sekä abortit ovat kiellettyjä,vaikka kaiken kieltävässä uskossa kaikki on mahdollista.

Quiapon kirkko Manilan sydämessä on esimerkkinä kirkon vaikutuksesta ynpäristöön ja päinvastoin.
Quiapon katukäytävät ovat kodittomien kiertävien Taon Grasojen eli ns. pesytymättömien hullujen sekä pikkukonnien kotina.
Tätä kansanluokkaa senaattorit ja kongressimiehet kutsuvat suureksi peseytymättömäksi kansanluokaksi..."The Great Unwashed".
Kirkon edessä seisoo kilometrin pituinen katu suoraan synninpäästöön.

Quiapo Lanzones Vendor

Kaupungilla on hyvätkin ihmisensä,mutta liukkaat ja rasvaiset ovat antaneet alueelle oman maineensa.
Usko ja taikausko seisovat käsikädessä kirkon portailla.
Rikos jakaa kirkon ympäristön pieteettisyyden kanssa.
Köyhyys roikkuu risaisina rätteinä katukauppiaan kerskan yllä.
Vanha seisoo nuoren vieressä tungoksessa.
Prinssi sekä kerjäläinen parkkeeraa ajoneuvonsa MacDonaldsin eteen...yksi Mercedesin ja toinen Carotellan eli roskakärryn.
Quiapo on levoton,ajaton sekä kiivas.
Sen raaka voima sekä puhtaus,viha sekä rakkaus,hyväntekeväisyys sekä rosvous,painajaiset sekä muistot ovat Juanin ikuisia ystäviä.
Quiapo alkaa ja loppuu aamutuimaan.
Muitten vielä nukkuessa Quiapo on jo tekemässä unelmistaan totta.
Elämän bisness nousee huippuunsa torilla jo ennen auringon nousua,huuman ollessa täydessä vauhdissa.
Jos synti on aikaisin jalkeilla,niin on myös rukouskin.
Neljältä aamulla kirkon ovet avataan,ensimmäisten rukoilevaisten astuessa pääkäytävälle.
Moni pesemätön on jo noussut pahvivuoteeltaan katukäytävältä,rahvaiden pitsihuivisten matruunojen nypistellellessä rosarioitaan eli rukousnauhojaan merkkihajuveden tuoksuisina parasolien suojassa.
Äkkiä kirkkosali on täynnä Herran palvelijoita..mennen,tullen,polvistuen ja polvillaan.
Jokaisella on mielessään ajatus toivosta,halusta ja kaihosta,mikä oli tuonut rukoilijan Mustan Nasaretilaisen luokse.
Kirkosta ulos astuttuaan rukoilevaiset ohittavat jalkakäytävällä talismaanien myyjiä.
Katu on katolisen uskon vastakohta,ennustajamummojen ja käärmeenöljykauppiaiden tarjotessa tulevaisuutta sekä tautien parannusta,monen sivuartistin leikkiessä koobrilla sekä kyykäärmeillä.
Usea tukeutuu ennustajamummoon,joka voi loihtia takaisin harhautuneen poikaystävän tai erehtyneen aviomiehen.
Kirkon muurin viereltä voi ostaa kipsisiä,liikennesaasteen mustaamia pyhimysten kuvia,arpalippuja,pähkinöitä,rukousnauhoja sekä medaljonkeja...ja tietysti kirkossa poltettavia kynttilöitä.
Pienestä maksusta joku mummo voi rukoilla asiakkaan ja oman itsensä puolesta.
Kotirouva voi ostaa muutamalla centavolla kynttilän rukoillakseen vaikka miljoonapottia lotossa taikka raha-arpajaisissa.
Omituista,ettei Kristus ole heittänyt rahanvaihtajia ulos temppelistään?

Quiapo Church in 1960s

Jos Herra ei sattumoisin ole kuullut rukoilevan pyyntöjä,tämä voi kääntyä kirkon edessä uskossaan katukauppiaan puoleen,turvautumalla johonkin talismaaniin tai tikkupuskaan.
Unelmat ja parannukset ovat kaupan Quiapossa.
Yrttikauppiaat tarjoavat laventelia kylpyyn,sitruunaruohoa ryppyihin seka rosmariinia sydämentykytyksiin.
Juan voi myös ostaa tuoksukynttiläpystejä,joita polttaessa kaikki kivut kaikkoavat,tai voitelevia öljyjä,mitkä poistavat pahimmat säryt...jopa parantamalla särkyneen sydämen.
Toiset kauppaavat siemeniä sekä helmiä itsepäisiä vaivoja vastaan:
hainhammasta korallihaavoihin,gitaa kuukautiskipuihin sekä sambongia ympärileikkaushaavojen parantamiseksi. Sibuhaota eli sipuliruohoa taas otetaan anemiaan,makabhayta ihotauteihin ja akneeseen tai väärinkäytettyyn vaginaan.
Näin katolinen kirkko sekä taikausko hoitavat käsikädessä sielun ja ruumiin vaivat!

1930-luku.Nostra senor Jesus de Nazarean-
patsasta kannetaan Quiapon kkirkkoon

Ihmetekoja
------------------------
Filippiinoilla on aina ollut ihmeellinen kyky nähdä kaikenlaisia ilmestyksiä ja uskoa niiden olevan merkkejä taivaasta.
Kerran Neitsyt Maaria oli ilmestynyt kurkkaamaan pilven reunalta auringonsäteiden välistä luvattua kansaansa,aivan kuin rautaperhosrouva Imelda Marcos oli kerran ennustanut.
Useassa pikkukirkossa Neitsyt Maarian patsas on vuodattanut verisiä kyyneliä rinnuksilleen,saamalla tuhatpäisen pyhiinvaelluksen paikalle.
Useassa tapauksessa veri oltiin todettu karamelliväriseksi vedeksi.
Eräässä palmulehdossa yksi banaaninpoimija oli nähnyt Kristuksen partaiset kasvot palmupuun kaarnassa.
Tapaus sai aikaan suuren pyhiinvaelluksen hedelmätarhaan...aivan kuin Eedeniin.
Sadevesi,jonka banaaninpoimija oli kerännyt banaanipuun lehdellä pulloihin,myi hyvin parantavana vetenä raajarikoille ja kroonikoille,vaikka siihen oltiin sekoitettu kraanavettä.
Banaani-Eedenistä sairaat palasivat koteihinsa terveinä,raajarikot ilman keppejä ja kainalosauvoja,hullujen tullessa neroiksi.
Jälkimmäisessä tapauksessa on vain hiuksenhieno ero hulluuden ja nerouden välillä..
Sanotaan,että jos Aatami ja Eeva olisivat olleet kiinalaisia,he olisivat syöneet omenan sijasta käärmeen.
Uskossakin osataan huijata.

Eräs pikkuseurakunnan padre yritti saada kissanpoikaansa alas bambupuusta kirkon takapihalta.
Kissanpoika oli peloissaan uskaltamatta tulla alas.
Puu ei ollut tarpeeksi vahva kiipeämiseen,jolloin padre päätti sitoa manilaköyden puun rungon ympäri ja kiinnittä toisen pään kuplavolkkarinsa takapuskuriin.
Ajaessaan hiljaa ykkösellä eteenpäin bambupuu taipui alaspäin kuin filippiino-Juanin luonne.
Katsoessaan takaikkunasta,että puunlatva oli lähellä maata...köysi katkesi.
Kissanpoika lensi taivaalle harmaana rakettina täysin näkymättömiin.
Padre rukoili ratissa,että Herra ottaisi luonnonkappaleen huostaansa kissojen taivaaseen.
Hänestä tuntui kauhealta ,että oli aiheuttanut lempikissansa kuoleman.
Myöhemmin kerran käydessään paikallisessa palengkessa eli vihannes-lihatorilla padre tapasi korttelin kuuluisimman kissanvihaajanaisen lastaamassa Whiskas-kissanruokaa ostoskassiinsa.
Padre kysyi naiselta,oliko tästä lopulta tullut eläinystävä.
Nainen kertoi,että hänen pikkutyttönsä oli rukoillut Herralta omaa kissanpoikaa.
Äiti oli ollut kovasti kakkaavaa ja pissaavaa olentoa vastaan,mutta rakkaudessaan lastaan kohtaan hän pyysi tyttöä menemään puutarhan grottoalattarille rukoilemaan Luojalta,jos tämä antaisi kissanpennun.
Tyttö polvistuessaan alttarin edessä näki yhtäkkiä harmaan kissanpojan lentävän ilman halki jalat harallaan tätä kohti.
Kissa laskeutui kissantavoin nelinkontin nurmikolle.
Ihme oli taas tapahtunut!
Älä koskaan aliarvioi Herrasi huumorintajua!

Oliko Jeesus se oikea taivaallinen kiusaaja?
Eräs jesuiittipappi kysyi seurakunnalta maaseutukirkon saarnastuolista.
Ilmestyttyään ylösnousemisensa jälkeen Maria Magdalenalle,apostoleilleen sekä kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä.....Herra yhtäkkiä hävisi ilmaan.
Nämä olivat ilahtuneita Herransa ilmestymisestä,mutta ymmällä hänen katoamisestaan.
Kuitenkin Herran katoaminen askarrutti heitä.
Opetuslapset matkallaan Emmaukseen tunsivat itsensä masentuneiksi ylösnousseen Kristuksen lohdutettua heitä,silti kummankaan tuntematta Häntä.
Vasta myöhemmin hyväksyttyään kutsun syödä ehtoollista yhdessä he tunnistivat Herran......jolloin Herra taas katosi.(Luukas 24:31)
Leikkikö taivaallinen hovinarri opetuslastensa kanssa kuurupiiloa?

Siitä syystä filippiinot katsovat useasti taivaalle..ei säätiedotuksen ennustaman taifuuni Auringin takia,vaan etsimässä sitä reikää pilvenlongassa,mistä Herra on kerran astuva alas luvatun kansansa filippiinojen keskuuteen ja uuteen Jerusalmiin..
Maan entinen rautaperhosrouva Imelda Marcos oli kerran lausunut,että Luojalla on Manilan yläpuolella pilvenrako,mistä Hän katselee alas Luvattua Kansaansa.
V.1986 Ruusuvallankumouksessa Marcosin perhe joutui pakenemaan maasta lupaustensa rikkomisesta Havaijille.
Filippiinot alkoivatkin kutsumaan maataan Luvatun Maan sijasta Lupauksien Maaksi...Land of Promises.

Quiapon kirkon katumyyjiä

Valkoinen Smirnoff ja punainen Kovaleff. 5.



SSO:n kulma 1955

Fiodor asteli mietteissään Postinkulman suojatietä Osuuskaupan uuden tavaratalon kulmalle törmäämällä naistenpyörällä ajavaan Matias Kovaleffiin keskellä ajotietä.
Matias melkein kaatoi vapaaherran kumoon asvaltille,mutta Fiodor ponnahti pystyyn kuin teräsjousi ja puhdisti lahkeitaan ja fedoraansa katupölystä.
--Ooksie Fiotori ja valkovapaaherra täysin sokkee,kunnet nää,että pyöräilijöil on etuoikeus?
Matias nälvi Fiodorille.
--Njet..njet..em mine ole soke ole,mut sinä aja ylle kun yks bolshevikpiru Petrogradin ulitsal!
Fiodor vastasi tuohtuneena.
Matias pisti jalkansa polkimille ja suoristi lippalakkinsa repsottavan lipan eteen ja vastasi:
--Emmie kerkii kunnella marskin ja tsaarin peräreiän nuolijan puhheit,kun miul on kiire työväentalol kuunteleen totuuksii vallankumouksest!
--Se Nikita puhhuu paskaa Stalinin vainoist...miul Jooseppi on Leninin jälkeen maailman suurin proletariaatin itoli...!
--Siunlaiset valkopaskat olis pitäny tappaa jo kumouksen enspäivin!

Matias polkaisi pyöräänsä eteenpäin alkamalla kitkuttaa ruosteisin ketjuin osuuskaupan maatalaousosaston myymälän kulmalle,väistämällä hätäisesti tavaratalon talonmiehen punaisen pikku-Fergusonin keulaa,mikä etukauha ylhäällä tunki portista kadulle.Talonmies oli menossa peräkärryin Vuohensaaren kaatopaikalle tyhjentämään pakkausjätekuormaa.
Fiodor kuuli Matiaksen kiroilun kaikuvan kivitalojen seinistä aivan tavaratalon kulmalle asti,jatkaessaan ryhdikkäänä matkaansa kohti valokuvaamoaan.
Hän lopulta pääsi valokuvaamonsa eteen,mikä sijaitsi pitsipuuleikkauksisessa puutalossa Hotelli Saloa vastapäätä.Rakennuksen omisti eläinlääkäri Jääskeläisen,jonka päärakennus ulottui pitkälle Maariankadun puolelle.

 Fiodorin valokuvaamo vasemmalla.
Juhart 2010

Valokuvaamon puuoven lasi-ikkunassa luki  haalistunein kultakirjaimin:
Ateljee Irina
(F.Smirnoff)
5 Ulitsha Aleksandraskaya
Alexandergatan 5
Aleksanterinkatu 5
Tel. 24 växel

Aukaistuaan oven Fiodor kävi hakemassa tiskin takaa pölyrätin ja ryhtyi puhdistamaan ovilasia,minkä paikalliset pikkupojat olivat töhrineet rasvaisilla nenillään.yrittäessään tiirata,mitä mielenkiintoista vallokuvaamon sisällä näkyisi .
Joku oli yrittänyt kynnellä taikka linkkuveitsellä raapia lehtikultaakin kirjaimista.
Läheisen palokunnantalon kulmasta Aleksanterinkadun kyltit olivat kadonneet venäjän- ja ruotsinkielisinä v.1955,kadunnimen vaihduttua Asemakaduksi,mutta Fiodor ei raaskinut muuttaa osoitetta liikkeensä ovi-ikkunasta ,halutessaan pitää sen kirkkaana muistona Irinalleen.
30-luvulla joku oli maalannut punaisella öljymaalilla lehtikullan päälle kuvan ihmisen peräpuolesta,mihin punainen sirppi oltiin lykätty pystyyn.Sama taiteilija oli kömpelösti maalannut kaksipäisen kotkankin,mikä Fiodorista muistutti kahta kananpojan päätä,joidenka silmät olivat äksinä.
Fiodor oli käväissyt Raatihuoneenkadun poliisikonttorilla ilmoittamassa töhrimisestä,mutta päivystystiskin takana istuva vanhempi konstaapeli Kaljunen oli vain hirnunut valokuvaajan kuvausta taideteoksesta..
Kaljunen kyllä oli vakavoituneena vastannut:
--Kylmaar me ensteks tutkita enneskun hutkita,kuvvaan saara se ilkvallantekijä kiine..
--Mää kirjaan asjan tähä päiväkirjaan ja yritän panna ton Lehtisen Jalmarin,meitin passikonstaapelin runtaaman sitä korttelii enämpi ympärs..
--Jalmaril kyllon täys tyä hotellin juopposten taluttamises kammarill,mutt kylme autetaa vapaaherraa täss asjas..
--Ne koijarit voi hyvinki olla itäkauppalan poikkii,jokka yleensä tuhriva katukylteiki ja kerra me kärytettiin ne irrottamast kruuvimeisselill prankkarin seinäst venäjänkiälisen karunkyltin...onneks kruuvit ol läpiruasttess..
--Asjast toisse..herra vapaaherra...te tunnes Tattari-Paavon..sen Petetriinin Pavelin,joka assuu Lukkarpakal ja sillon nahkliike Osuusliike Tähkän viäres Kirkkokarul.
--Paavo on mehemettiläinen..ja joku konna oli tuhrinu sen liikke ikkunan paskal ja piirtäny sill fönsteriin pualkuun....
--Tähkän talkkarinfrouv Kranluntin Siiri oli olnu näkevinäs Kusnetshoffin Matiaksen polkemas pirummoist faarrttii naistenpyöräl paikalt poies...
--Se ol just soran jälkke vuan nelkytkuus..

                                         Hopeinen kuu.Olavi Virta

Aurinko oli jo laskeutumassa rautatieaseman poppelien ja ikitammien taakse,yhden vaihtoveturin kolistellessa Högforsin venttiilitehtaan pistoraiteella,kun Fiodor oli sulkemassa valokuvaamonsa ovea.
Hotellin salista kuului Onni Gideonin tanssiorkesterin aloittelevan iltasoittoaan,tenorisaksofonin hakiessa Hei Mambon eli Mambo Italianon säveliä.

                                     Mambo Italiano.Dean Martin

Fiodor nostaessaan tiskin klaffikantta säpsähti näyteikkunan särkymiseen ja takaseinällä jokin osui raamitetun daguerre-valokuvan lasiin.
Lasinpaloja putoili uuden rainakoneen päälle.
Fiodorin katsahtaessa seinälle Irinan valokuvan lasi oli särkynyt ja kuvan vyötärön kohdalta kulki eri suuntiin hämähäkin seittimäisiä säröjä kohti kehystä.
Fiodor musiti ottaneensa kuvan upouudella Leicallaan vuoden 1911 kesällä kannaksen huvilansa puutarhassa.
Kohotettuaan päätään tiskin alta hän näki korkkimatolla pioneerihuiviin käärityn kivenmurikan.
Kiiruhtaessaan säikähdyksestä selvittyään ulko-ovelle hän ei nähnyt sieluakaan Asemakadulla,mutta palokunnantalon kulman takaa kuului ruosteisen pyöräketjun kitinää sekä hörönaurua.

Fiodor istui poliisikamarin päivystyshuoneen puupenkillä,konstaapeli Kaljusen lukiessa tiskinsä takana paikallislehteä pyöreät mammankakkulat nenällään.
Päiväsellistä kuului avainten kilinää ja lukon avausta sekä oven narinaa.
Valokuvaaja oli soittanut liikkeestään välittömästi kamarille,jolloin kauppalan ainoa poliisipatrulli sattui olemaan paikalla,Ford-maijan seistessä Raatihuoneenkadulla poliisikonttorin edessä.
Patrulli sattui myös olemaan käskynjaossa.
Kaljunen oli pistänyt hälytyksen päälle ja maija oli ajanut sirrat huutaen toripuiston käytäviä pyörätielle,mikä johti rautatiesillalta Vähäjoen sillalle,minne Matias oli polkemassa hurjaa vauhtia kuin Helisnummen hullu pyörävirtuoosi Raine.
Maija sai tönäistyä Matiaksen pyörineen ennen Vähäjoen siltaa villiintyneeseen heinikkoon .
Matiaksella oli tönäisystä mennyt taju kankaalle.

--Tunneteks te vapaaherra tän tyypin?
Kaljunen kysäisi lehtensä yli,nuoremman konstaapeli Lehden pitäessä Matiasta niskasta pystyssä.
--Da..Da..kyl minä tunne mies...se uhkas minu tänä paskona... avot..päsjäsenä..punasel revanshilla..kun mine ole valkoemigrantti Petrogradista...
Fiodor vastasi pannessaan monokkelin vasemman silmälulmansa alle.
--Elä sie starikka vaahtoo liikoi..jollet miun käellä katoo kauppalasta,niin miun toverit hoitaa tuollasen paskan vaikka kintut eellä pystyhautaan!
Matias melskasi.
--Nonnoh Kovalehvi....eipäs uhkailla..siitä tulee lisäkakkua!
Kaljunen varoitteli.
--Taitta tääl meirän kirjois olla kymmenii ennen ratkasemattomii jutui..tuhotöit ja yksitysomaisuuren töhrimissii,mikkä tuppaa olemaan sun käsialaas Kovalehvi!
Kaljunen torui vangittua kakkulat otsallaan.
--Kuule Matias...sun uures korisas sää saat tuhrii paskaa seinil,miten vaan tahrot!
--Ulkopihal piikkilankairan ja  tiilimuurie sisäll sää saas heittä kuulaa vaik kalteriakkunoist sissään!
--Lehti...viekääs Matias nukkumaan pahnoil..tää asja on melkkes klaari !


--Spasiba..spasiba..komissar...dobre pasko!
Fiodor kiitteli Kaljusta ja toivotti hyvää pääsiäistä samalla seistessään poliisikonttorin ovella harmaa fedora ehkä pikkaisen keikarimaisesti kallellaan teräksenharmailla hiuksilla.
Konstaapeli Kaljunen huusi perään  Fiodorin laskeutuessa portaita alas kadulle:
--Dasvidanja vaan teitil....mää tulen pääsiäisen jälkkeen mun muij..meinaan frouvan kans ottama oikke potrettikuvan teirän turios...!
--Ollan oltu kolkyt vuat niinkus yhres..ja sitä pitäs kuulema frouvan miälest fiirata oikke kuvien kans!
Fiodor vastasi:
--Da..da..mine tarjo teile oiken pashakakun liiton kunjaks!
--Se on päsjäsherkku Petrogradist..vähän makjanhapan..niinkuin avioliitto..


Fiodor seisoi Suojeluskuntatalon läheisellä Vähäjoen puusillalla.
Hän katseli ruskeavetisen joen virtaamista Salonjokea kohti. Kauempaa hän näki joen vasemmalla puolella toisen sillan kulmassa,miten autokorjaamon ikkunoista säihkyi hitsauksen välkettä kuin ilotulituksessa.
Suojeluskuntatalolta tai nykyiseltä käsityökoululta kuului kudontapuiden kolinaa ja kauempaa Rummunlyöjänkadulta Lammervon housutehtaan teollisuusompelukoneiden sähäkästä surinaa.
Housutehtaalla tehtiin sunnuntaina ylitöitä ilmeisesti jonkun kiireellisen tilauksen takia.
Katuvalot olivat syttyneet jokirannan katutolppien valojen muistuttaessa kiinalaisilta lyhdyiltä.
Fiodor nojasi sillan kaiteeseen silmät suljettuina kuvitellessaan seisovansa jollain Nevan sillalla.
Hän kuuli vain jokivirran solinaa.
Hän alkoi hyräilemään Moskovan valoja,säpsähtäen itsekin,että joku moderni venäläishitti oli tarttunut kiinni...ja vielä moskovalainen.
Ajat olivat muuttuneet Fiodorinkin fedoran alla.

                                      Moskovan valot.Georg Ots