Oppiminen:kaiken tiedon pinnallinen oppiarvo ei minkään tietämisestä
(Charles Dickens))
Harjavallan seurakunnan virallisen apulaisen ainukaisen kasvavan pojan tottuminen uuteen ympäristöönsä rikkinummille sujui suht'koht nopeasti. Varsinaissuomalaisesta Salon kauppalasta pieneen kirkonkylään muuttamisessa oli kyllä ollut pieniä tottumisvaikeuksia,kuten koulumatkan pidentymisessä.
Syyskuussa koulujen alettua Jussi marssi alakoululleen kylän itärajalle maantietä pitkin kolmisen kilometriä yhteen suuntaan.
Talven tultua Kokemäenjoelta alavien peltojen yli pakkaava puhuri tuppasi heittämään koulupojan liukaspohjaisissa monoissa makaamaan nietokseen kuin TVH:n katajaisen aurausmerkin.
Joskus ohikiitävä tukkirekka veti peräimussaan poikaa tietä pitkin kuin entisen kotiseurakuntansa vt.kappalaisen Savolaisen rinkeli-ikkuna kansuria..
Sylvi Raivonen,vanha luuviulu ja Sun Maid-rusinakasvoinen luokanopettaja torui aina Jussia jäätyneistä aapis- ja laskuopinkirjoista seka ainevihosta,jotka sulettuaan haisivat mynnähtäneelle maidolle.Koulupojan eväätkin,voipaperiin äidin pakkaamat ruisleivänsiivut sekä lauantaimakkaraviipaleet haiskahtivat lapsenoksennukselta.
Aapisesta tavaaminen kävi samoin pojalle kankeanlaisesti happaman maidon kastamasta kirjasta.
Jussi yritti kämmenellään kasvojaan suojaten tavata S-kirjaimen aukealta...ON SYK-SY----SA-TAA -lausetta,keskittymällä enemmän katselemaan sivun värikuvaa,missä pääkaupungin Mannerheimintien yli Stockmannin kulmalla ihmiset kulkivat etuviistossa sontikat syysviimasta nurinpäin kääntyneinä ,entisen kotikauppalan osuuskaupanjohtajan Palmun mustan Ford Pilotin melkein ajaessa kumisaappaitten kärjille. Häntä ihmetytti.miten aapiskirjan naispuolinen kuvittaja oli äkännyt justiinsa maalata Palmun sedän auton aukeamalle.
Naisethan yleensä maalaavat vain kukkasommitelmia,kakaroita ja kaikkea muuta mälsää...
Opettajan pöydllä seisoi pitkä rivi valkokipsisiä Hymypoika- seka Hymytyttö-pystejä,joilla kannustettiin kaikkia oppilaita hymyilemään kilpaa kevättodistuksiin saakka ja jolloin kaikki eniten irvistäneemmät saisivat palkinnoksi sellaiset.
Jussia ei kuitenkaan paljon pannut hymyilyttämään katsellessaan ulos vähänväliä luokan ikkunasta pihalle lumituiskua sekä pulpetin kannelle avattua läpimärkää aapistaan,naisopettajan luisen etusormen napauttaessa luunapin pojan otsaan,jolloin häntä vietiin jälleen otsatupsusta vetämällä liitutaulun kulman nurkkaan häpeämään.
Jussi oli mutissut vastaan huonosta tavauksestaan opettajalle,joka oli sättinyt pojan kankeata lausumista.
Opettaja oli sattumalta kuullut pojan kommenttin jostain luukasasta,joita kotikauppalan katukoiratkin mielissään jahtaisivat hyvän soppaluun nälässä.
Äkkipikaisuudestaan sekä levottomista huulistaan poika tulisi kärsimään koko ikänsä.
Hymypoikapystipinnat kuivuivatkin hänellä kevääseen mennessä erittäin pieniksi eikä hän enää venttaillut edes sitä pronssista kolmannen luokan Hymypojan "näyttösuojamerkkiäkään". (Armeijassahan huonommille kiväärimiehille maaliammunnoissa annettiin säälistä pronssinen näyttösuojamerkki).
Väkisin irvistäminenkin etupulpetista jäykisti kummasti kasvolihaksia pitemmän päälle!
Jos joku aine oli hänestä väkinäistä...niin uskontotunnit voittivat kaiken tylsyydessään sekä järjenvastaisuudessaan....jos nyt voidaan sanoa,että noin 8-vuotiaalla pojanklopilla sitä järkeä olisi päähän vielä syntynyt.
Kotipappilassa kylvettyyn Sanaan jollain keinoin oli tippunut joitakin ateisminjyviäkin,joita Jussi uhmassaan oli poiminut pärekoriinsa,vängätessään uhassaan monia biblianvärssyjä vastaan.
Pääsiäisviikolla opettaja oli lukenut Palmusunnuntaista,Jeesuksen ratsastettua aasin selässä Jerusalemiin ja ihmisten heitellessä palmunlehviä maantielle sorkkaeläimen jalkoihin,hurratessaan Messiaan saapumista maaliin.
Bio-Salon alkukuvien Eltsun kilpa-ajoista han oli kylläkin oppinut,että voittajalle pannaan vähintäin laakeriseppele kaulaan eikä jalkoihin.
Samoin Emil Zatopekille Helsingin Olympialaisissa.
Kaiketi silloin Jerusalemissa ei vielä ollut laakerinlehtiä tai juudealaiset panivat niitä vain lihasoppaansa.
Vai olivatko Jerusalemiin menevät tiet niin liukkaita,että piti heittää palmunlehviä aasin kintuille pidon parantamiseksi?
Äitipastorska kylläkin oli niin tarkka salin jukkapalmun lehdistä,jos niitä alkoi putoamaan korkkimatolle,että kallis kasvi oli alkanut kuihtumaan ja käynyt kirkonkylän kukkakaupasta ostamassa sille jotain väkilannoitetta.
Harjavallassa TVH:n keltainen notkonokka-Vanaja levitti santaa jäiselle tielle oksien ja hakojen sijasta.
Opettaja jälleen oli kuullut pojan kuiskineen jotain vieruskaverina istuvalle essuhameisen Mäkisen Maijan korvaan ja joka asui pappilan naapurissa tien vastapuolella punaisessa mökissä.
Maija ei voinut lopettaa kikatustaan,jolloin Jussia vietiin korvalehdestä jälleen nurkkaan.
Muistutuslappu kourassaan Jussi marssi kotiin pienessä pelossa tulevasta korporaalisesta rangaistukseta,joka tulikin toteutumaan,isän läiskiessä armeijan solkivyöllä takalistoon...puolitotisena...kun äiti oli käskenyt.
Isä oli rangaistustoimessaan pureksinut tervaleijonia bostonin hajun peittämiseksi,äidin luimistellessa kiukkuisena keittöon ovella..
--Mikä se pannee pojan huulet höpäjämmään kaekkea levotonta?
--Sinulla taetaa olla Ville-enos levottomat keenit kropassasj tuolta äeteen puolelta?!
--Heleppoheikiks ja sikakaappijaaksiko sinä isompana halluut kunniin Ville-enosj levottomilla puhheillas?
Isä hoki sytyttäessään uuden pikkibostonin pajuholkkiin vetämällä ylöskäärittyjä pellavapaidan hihansuitaan alas.
Poika paineli yläkertaan takamus turtana lukemaan bunkkaansa Tex Willereitä ja Pecos Billejä.
Makuuhuoneen liljatapettiseinältä hän samalla käänsi nurinpäin suojelusenkelitaulun vihoissaan mutisten länkkärisarjan Pecos Billille:
--Mokomaki suojelupoliisienkula....taluttaa nyt kakaraa paljain jalvoin mädän sillan ylitte!
--Olis käyttäny niitä siipiäs!
--Kuinka ne enkelikkiin voivat olla niin tyhmii!?
Jouluaattona Jussille oltiin annettu tehtäväksi lukea jouluevankeliumi Luukkaan mukaan.
Alakoulun joulujuhlissa hänet pantiin automaattisesti saarnamiehenpoikana myös lukemaan sama jouluevankeliumi.
Poika penäsi komennusta vastaan ja opettaja melkein luista nyrkkiään heristäen pani hänet pakolla rauhanjuhlan puhujaksi.
Sitten lisärangaistukseksi opettaja oli pistänyt hänet tiernapojaksi.
Häntä kylläkään ei valittu itämaan viisaaksi tietäjäksi,vaan alhaiseksi tähtipojaksi.
Hän tunsi aina joutuvansa halvempiin tähtiosiin.
Mustaksi murjaaniksi han ei myöskään olisi halunnut ja luokan paksu Möttösen Pauli meikattiin mustalla Kas-Kas-kenkäplankilla osaan.
Opettajan pukiessa poikia näytelmäasuihin,ketään ei edes päästetty vessaan.
Esityksen aikana tähtipoika kreppipaperisen tähden takana salaa kusaisi yhden itämaan tietäjän uusille hiihtomonoille.
 |
| Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia |
Lukutunneilla Jussi kuunteli korvat höröllään Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia,jotka sivuuttivat myöskin papinpojan omia kokemuksia lounaissuomalaisesta saaristosta.
Välskärisanaa äiti oli yrittänyt tulkata joksikin lääkäriksi eivätkä Suomen satusedän välskärin tarinat olleet mitään potilaskertomuksia. Äiti oli kertonut lisäksi.että ennenvanhaan jopa parturitkin leikkasivat ihmisiä hiusten ja partojen ohella.
Jussi oli kysäissyt,että oliko Rumpalinkadun Heiskasen täti myös parturissaan leikellyt ihmisiä.. ja että seuraavan kerran hän kyllä katsoo tarkemmin,peilistä,ettei niskarajaa raavita puhtaaksi ainakaan partaveitsellä..
Kotona isän tyohuoneen kirjahyllystä hän oli kerran löytänyt Kodin lääkärikirjasta outoja räjäytyskuvia ihmisen luista,sisälmyksistä sekä lihaksista ihan väreissä.
Ihmisten genitaalikuvista hän oli saanut inhon halkaistuja vaginoita sekä siittimiä kohtaan,jäämällä monasti ihmettelemään Teho-vessanpytylle,ettei itsellään onneksi ollut sellaista häpyluuta pilissään kuin metsän otsolla,vaikka oli justiinsa katsellut äidin Kotiliedestä kuvaa Figura-liivisestä missistä..
Hän oli kuullut kolkkapoikana partiossa,etta uroskarhulla on jokin jäykistinluu piilossa karvamahansa alla pilissään.
Isäkarhun halutessa paritella,se ottaa sadan metrin spurtin luu pystyssä tähdätessään äitikarhun pyllyyn.
Siitäkö johtuu,että lippukunnan Kolo-partiokämpän seinällä roikkuvalla kapisella karhuntaljalla on useita paikattuja reikiä peffanalueella,kun isäkarhu ei osunut maaliin ekakerralla?
Jussi oli kysäissyt partionjohtaja Pesosen Pertiltä,joka oli jäänyt punanaamaisena vastaamaan:
--Jaa..mää en kyl poikamiähen osaa vastata tohon mitään..mut kysys isältäs..kun teitill on viispäinen kakaralauma..
Jussi oli vielä lisännyt ilkikurisesti Pertille:
--Paha on paimenpojan paimenessa...jos ei pistä tikku pyllyyn...pistää paimenpoika kylläkin...
Se Välskärin kertomusten noitanainen Musta-Jaana käväisi useasti pojan unissa.
Pappilan kesämökki 50-luvun alussa sijaitsi maan suurimman merirannikkosaaren,Kemiönsaaren Ornäsin lahden pohjukassa Kiilan kylässä. Mustan Jaanan saari sijaitsi mökistä kauempana lähellä Strömman kanavan reittiä.Näin ainakin isä osasi kertoa siitä mustanpuhuvasta ja kuusien peittämästä pienestä saaresta.
Isä oli vuokrannut mökin eräältä rantaruotsalaiselta maanviljelijäpariskunnalta...Konradilta ja Editiltä.
Viitasaarella veistetty suippokokkainen ja-peräinen keskisuomalaisvenekin oltiin kuljetettu osuuskaupan Austin-kuorma-auton lavalla mokille..
Veneellä isä ja äiti kokivat verkkoja ja katiskoita sekä uistelivat sillä lahdenpohjukan kaislikkorinnoissa
Pappilan pesue katseli yleensä rannalta äidin soutamista ja isän manaamista perätuhdolla melamiehenä:
--No...souva...souva...elä...elä...sanoenj,että huopoo.huopoo....verkko on nyt kölin alla....voej sininun sootamistasj...!?
 |
1956 Pappilan toisen kesämökin,Katavasaaren ponttooni-
laituri.Pikkusiskot ja keskisuomalaisvene. |
Äiti pikaistuksissaan souti rantaan.isän pudotessa tyhjä verkkopuikko kädessään perätuhdolle.
Äiti murisi rannassa lapsille vihaisena:
--Issäenne on mualiman levottomin verkonkokija!
--Suakoon nostoo ja vettee verkkonsa ite taekka kuhtua sen biblian Pietarj-kalamiehen aeroehin!
--Minnee en ennää lähe mokoman piruntorjujan mukkaan,kun se käättäätyy kunnii joku punasorkkane lussiiferij!
--Sinä Riitta...läheppäs isällesj sootajaks vanahimpana!
Keskisuomalaisella punavalkoisella soutuveneellä lähdettiin lapsiporukalla kerran tutustumaan siihen Mustan Jaanan saareen.
Äiti oli jäänyt mökille pienen Hilkan kanssa,joka vielä tarvitsi rintaruokintaa.
Isä istui airoissa aallokon jo kohotessa selältä nousevassa puhurissa,Jussin ripotellessa rautaisiin pystyhankaimiin vettä,etteivät kitisisi. Siskot nyhjöttivät villajakuissaan tuhdoilla seuraamassa Kyöpelinvuoren näköisen saaren lähestymistä isän riuskoista aironvedoista.
Välskärin kertomuksista poika muisti Jaanan syyläisen naaman sekä noutajamaisen mustan kaavun.Tämän mustarinkiset silmätkin näyttivät kuvassa janoavan lapsenlihaa.
Ilmeisesti Jaana oli saanut rumat kasvonsa liiallisesta penskanlihan syömisestä?
Pahoinvoivan näköiseksi ja rumaksi sellaisesta aterioinnista tulee.
Veneen kokan karahtaessa rantasärkkään,venekunta kahlaamalla veti paatin rantaan.
Isä sitoi veneen kokan ketjulla rantaleppään,pesueen alkaessa kiipeämään rantapengertä ylös Jaanan luolalle. Jussi nitisti käsivarrestaan tervalepästä pudonneen punkin,joka oli alkamassa imemään papinpojan verta..
Luolan suulle saavuttuaan,isosiskot pelottomina kävivät kurkkaamassa pimeästä luolansuusta sisälle.
Tytöt kolusivat sisällä hetken,palaamalla ulos käsissään pari mustunutta sääriluun näköistä karahkaa,jolloin Jussille pistettiin sata jalkaa mahan alle.
Poika ravasi veneelle päin leppärantaan,että sananjalat viilsivät nilkkoja ja katajantaimet löivät takamuksille,juostessaan silmät sumeessa vettä kohti,vilkuillen välistä taaksensa.
Mäeltä kuului isän makeaa röhötystä sekä siskojen ilkkuvaa kikatusta,joka kantautui vettä pitkin harmaaselkäiselle lahdelle Mustan Jaanan kallion kyljistä kaikuen.
 |
| 1952 Neekeripoika-korttikahvi |
Istuessaan peljästyksestään ja juoksustaan rauhoittuneempana rantakivellä hän muisti Fammu-tädin vintiltä kaivamastaan vanhasta 20-lukuisesta National Geographista kuva-artikkelin Papua-Guinean ihmissyöjistä,missä alkuasukkaat käristivät nuotiolla tikun paassa vihollisensa pakaralihoja kuin kolkkapojat hampparimakkaraa.
--Ihmekös,että olivat pärstältään niin mustia..tietty ihmislihan syomisestä!!
Pojalle ei rannalla kylläkään kelvannut isän tarjoama termoskahvi eivätkä lauantaimakkaraleivät.
Silmissään hän näki rantanuotiolla kepin päässä mustuneen lenkkimakkarapätkänkin sisästä pistävän ulos lapsen värttinäluun.
Hänelle oli jostain syntynyt pienempänä kammo mustia eli neekereitä kohtaan. Siihen aikaan 50-luvun alussa ei tunnettu eikä tiedetty mitään käsitteestä rasismi.Kakarat söivät suihinsa kioskien rappusilla Pepe- neekerilakritsipatukoita ja korttissäännöstelyaikana aikuiset ryystivät Neekeripoikakahvia.
Lokakuun alussa kauppalan torille nousi Tivoli Sariolan telttakaupunki,jolloin lipunmyyntivaunun katolle nousi joukko taiteilijoita esittämään taitojaan tulevista näytöksistä.
Osa näyttelijöistä oli mustia ja vähäpukeisia alkuasukkaista,jotka tanssivat kaislahameissaan ja sotamaalauksissa rumpujen tahdissa vaunun katolla. Jussi oli siskojen käsistä väkisin vetämänä viety katsomaan esitystä ja paennut pappilan kellariliiteriin aina illalliseen asti,jolloin äiti oli maanitellut tämän keittiöön..sanomalla:
--Palosirreeni on jo vinkaattanna..että ilimahällyytys on ohi!
--Kelepaisikohan Jussi sinulle ilitakahavin kanssa oekeen Neekerin Pusu?
(Neekerin Pusu oli eräs Helsingintiellä sijaitsevan Kastun leipomon leivoslaji)
 |
| Ota Pax..ota Pax..ota Fazerin Paxeja kaks.. |
Mökillä siskot mollasivat Jussia kuorossa pelkuriksi,nuoremman Maija-siskon tarjotessa rauhansymboolina Pax-pastillia rasiasta.
Askista Jussi koukkasi etusormellaan pari pastillia suuhunsa,sylkäisemällä ne heti pihalle.
Paxit olivat lampaanpapanoita.
Jussi paineli häpeissään ulkohuoneen viisipyttyiselle meridiiselille (viisireikäinen ulkohuone) istumaan,
Hän kuitenkin sattui istumaan emännän suuremmalle reiälle,putoamalla alas paskapatterin päälle ruumaan.
Apua huutaesssaan isä ja Konrad-setä vetivät ihmiskuonaisen ja haisevan pojan kuiville.
Äiti pesi Jussin rantavedessä mäntysuovalla rauhoitelemalla poikaansa:
--Minnee näätän kyllä viela siskoellesj,missä se persuusj punottoo!
--Sinnäej uot taenna suanna ukkisj herkän luonteen?!
--Ukkisj kyllä ryyppäsj sekä pelasj pelekoehinsa...toevottavasti sinneet sitten isompana...?!
 |
Valiini potkukelkallaan Harjavallan radan tasoristeyksessä
Juhart 2005 |
TOUKOKUUN VIIMEINEN PÄIVÄ 1956
Alakoulun avonaisista ikkunoista kuului heleä kevätvirsi...Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Harjun rinteessäkin vietettiin suven alkamista,piirimielisairaalan vapaakävelijoiden jaloitellessa teillä sekä poluilla.
Koulun vastapuolisella niityllä kirkkoherran pappilan vieressä ja maantien korvassa nautakarja oli jaloittelemassa ensimmaisenä suvipäivänä,vasikoitten hyppiessä sivuripaskaa onnessaan.
Suvihuumaa näytti sykkivän kakkien luontokappaleiden sydämissä.
Piirisairaalan pastori oli vihkimässä sairaalan kappelissa lobotomiparia,lopetellen vihkikaavaansa...."kuten terveenä että sairaudessa...miäa julistan teidät mieheksi ja vaimoksi..
Onneksi olkoon!"
Vihkiparin istuessa tummansinisen Dodge-pirssin takapenkillä lähdössä kuherruspäiväksi Harjavallan Kinoon katsomaan Federico Fellinin Tietä (La Strada),pari tarjosi toisilleen omista lääkepurkeistaan häävaliumit shampanjalasien sijasta.
Jussinkin rinnassa tykytti suvimielinen pumppu.
Kesäkuun alkuviikolla olisi muutto edessä takaisin Salon kauppalaan.
Isäpastorin evakkokomennus oli päättynyt ja pastoraalitutkinto suoritettu ,Jussinkin ottaessa tuomiokapitulin päätöksen ilolla vastaan.
Johtajaopettaja lopetteli harmoonin polkemista voimistelurenkaiden alla,näpsäyttelemallä luunvärisiä nappeja sisään koskettimien ylapuolisestaa paneelista.Harmoonin palkeet vain jäivät suhisemaan toviksi.
Kevätvirren viimeiset säkeet olivat lentäneet kirkkaina lastenääninä juhlasalin ikkunoista riippakoivujen oksille,missä sirkut seka tintit jatkoivat omaa kevatviserrystään täysin rinnoin.
Tytöt kirkkanvärisissä essuissaan sekä hiukset saparoilla vekkihameissaan,pojat klanssatuissa saappaissaan ja prässätyissä pussihouisissan sekä pujoliiveissään katselivat innoissaan ikkunoista ulos riippakivujen hiirenkorvia ja sitten takaisin nayttämöä,jonne opettajat olivat pystyttäneet koivunversoa nojaamaan metsäkulissia vasten.
Satakunnan liikenteen Sisu-linjuri oli noukkimassa pysäkiltä emäntiä sekä isäntiä kirkolle,diiselin jytkyttäessä tyhjäkäynnillä kuin pärekonetta käyttävä maamoottori tyvenessä kevätilmassa.
--Toi on mun pappa ton Sisu-onnikan puikoiss!
Kuului juhlasalin takapenkistä murrosäänisen pojan kailotus.
--Se on Satakunnan linjal onnikkakuskin Pori-Kokemäki-Harjavalta pätkäll!
--Meiti isä taasen ajaa osuusmeijerin Leylantii!
Vastasi joku taaempana.
--Sen ei tartte keikkuu bussin puikoiss yämyähään kun sun pappas!
--Pappa ajaa vain aamuseittemäst iltaviiteen ja sit painuu talleill..
--Niin... ja sit se keikkuu krouvin tiskil pilsneripottu nokan alla koko loppuehtoon..!
Vastasi bussikuskin poika.
Johtajaopettaja katkaisi keskustelun rykäisyllään.
Hän aloitti päättäjäispuheensa viittaamalla metafoorisesti nykyisen maailmantilanteeseen:
--Me täällä syrjäisessä Suomen maassa saamme elää rauhassa ja seurata syrjästä maailmalla kiehuvaa levottomuutta,kuten Indo-Kiinassa,missä kommunismi on yrittämässä kaapata Ranskan alusmaata.
Suezille meidän urheat sinibarettimme ovat menneet auttamaan Englantia ja Ranskaa muhamettilaisten kapinassa kanavan omistusoikeuksista.
Kyproksen kauniilla ortodoksisella saarella muhamettilaisuus ja kristinusko taistelevat jalansijastaan.
Itä-Berliinissa satatuhatta itasaksalaista mellakoi Saksojen yhdistämisestä.
Miten me täällä rakkaassa kotimaassamme saamme olla tyytyväisiä vapaudestamme,uskonnostamme seka isänmaastamme!
Olemme omien sekä isiemme verellä lunastaneet monesti vapautemme itäisen karhun kynsien raatelusta..
Tänään saamme myös olla kiitollisiaentisen presidenttimme Juho Kusti Paasikiven ja nykyisen presidenttimme Urho Kaleva Kekkosen lujasta linjasta olla ystäviä entisten sortajiemme kanssa,samoin kuin jatkaa ystävyyttämme länteen.
Teillä lapsilla on maamme tulevaisuus kasissanne!
Maamme ei enää ole eristettynä muusta Euroopasta.
Koululaitoksemme päämääränä on kouluttaa sekä valistaa teitä isänmaallisesti sekä kansainvälisesti.
Yhtenäistä Eurooppaa,kuten lännesssa Yhdysvallat edustavat yhdistyneitä liittovaltiota,olemme rakentamassa jossain tulevaisuudessa.
Tämä tuleva kesä antaa teille suuret mahdollisuudet latautua valistuneempina uuteen alkavaan kouluvuoteen.
Harrastakaa lomillanne lukemista ja ahmikaa tietoa maapallostamme.!
Hyvää kesää teille kaikille,opettajat sekä oppilaat ja Herran siunausta!
Laulakaamme lopuksi yhdessä Maamme-laulun!
Koululaisten laulettua puolilevottomina välistä avoimista ikkunoista ulos katsellen Maamme-laulun,koulun johtajaopettaja lopulta ilmoitti:
No...seuraavaksi palaatte kaikki luokkiinne,missä luokanopettajat jakavat kevättodistukset sekä Hymypoika- ja tyttöpatsaat että rintamerkit.
Jälleen ...hyvaa kesää kaikille!
Jussin lLuokanopettaja aloitti oman päättäjäispuheensa kateederilla,kehaisemalla reippaita sekä esimerkillisia hymypatsaiden saajia.
Lopuksi han jakoi todistusten kanssa ne pronssiset rintamerkit.
 |
| 1957 Pekka Puupää-filmi |
Jussikin yllätyksekseen sai yhden hymypoikarintamerkin,näyttämällä opettajalle leveän riistautihampaisen hymynsä kuin Masa Salmi Pätkänä Pekka Puupään leuan alta..
Pulpetissaan hän puheli itsekseen Pätkän bravuurilla:
--Asiasta minä en mitään tiedä...mutta kysyisin,miksi pystien seka mitalien jako oli täysin epäoikeudenmukaista,kun fiksuja sorretaan ja nynnyjä palkitaan..kuten toi meidän naapurin Aaltosen Pirkko,joka ei koko vuotena ole uskaltanut avata suutaan...ja toi asemamies Anttolan laiha rillipää,joka ei kunnolla osaa edes hymyillä risahampaittensa takia...?
Jussi taisi olla huono häviäjä,mutta leppyi hiljalleen kun muisti,ettei todellakaan tarvitsisi lisää muovimerkkejä alppijääkäririlippikseensa.
Lakin lipassa oli jo soikea sininen Ford-merkki Chymoksen karkkipussista seka Jawan soikea merkki ja komea Buickin vaakuna..samoinkuin vaaleansininen muovipaaskynen Sotainvaliidien Liiton muovimerkin vieressä..
Kotona hänellä oli pöytälaatikossa viisi arkkia myymättömiä Sotainvaliidien Liiton merkkejä,joita isäpastori oli käskenyt myydä kirkonkylän keskuksessa..
--Emmää tartte lisaä merkkiroinaa!
--Enkä mää ole mikään piirisairaalan Valiini,joka kesäisin työntää vesikelkkaa maantietä pitkin sammalii ja kialoi lakissass...että kipinät sinkoo vesikelkan talloista..!
Jussi heräsi selittelystään,koulun talonmiehen huutaessa pihalta punamullatun liiterin nurkalta:
--Hei Valliini...kukasse poltti sen punaisen myllyn?
Jussi tiesi kokemuksestaan,ettei Valiinia,piirisairaalaan yhtä kroonikkovapaakävelijää saanut kiusata punaisen myllyn polttamisesta...
Se lähtee heti ilkkujien perään vihaisena,jotta vesikelkan taikka joskus potkukelkan rautatallat kipinöivät maantiesoralla.
Luokassa seurattiin silmät tarkkoina Valiinia,joka oli ollut vesikelkkansa vieressä polttamassa suurennuslasilla fotonegatiiveja.Hän ilmeisesti myös oli aikomassa sytyttää haravoitua lehtikasaa,joka jo oli savuttamassa.
--Ai...Valliini....aijotkos polttaa koko kansakoulun punaisen paskahuusin?
Talkkari kysyi Valiinilta.
Valliinipa riemastui siitä,nappaamalla literin edestä pölkyltä klapikirveen ja aloitti rynnäkön talonmiestä kohti kirves lippalakin yllä cherokee-inkkarien skalppauasennossa..
Tämä heitti kirveen lennossa ilman halki rautukoivun kylkeen pärräämään ha huutamalla perään:
--Ilmojen halki käy lentäjän tie..vaikka perse maataa viistäis!
Talonmiehen lippalakki heilui kirveen terän ja koivuntuohen välistä.
Rynnäkössään Valiini oli kompastunut koivunjuureen lyöden päänsä talkkarin tuomaan käsivesiruiskun kuparitankkiin.
Valiinin Fredrikssonin sammalkatteinen lippalakki lepäsi ylöskäsin verern tahrimana tajuttoman punaurhon vieressä.
Talkkari pumppasi vesiruiskutankin vähätt vedet Valiinin verisille kasvoille,märän lehtikasan sammuttua itsekseen.
Valiini alkoi jo heräillä koettelemalla kädellään kaljuaan,jonka peitti kolme hiussuortuvaa.. .
Änkyttäen hän kysyi:
--Mi...mis mun Retrikssonnin lakki on?
--Ny..nyt kaikki näkke mun kolme tripotiantennii,mil mää otan vasttaa Enklannist sanomii Ranskan vastarinnall...
--Kuules alakoulun talkkar...älä sää herjaa siit punase mylly polttamisest...!
--Se ol kuules Pariisin Moulin Rouke,joka palo kun me Henri Toulouse-Lautrekin kanss olttiin valkkaamas vuan kahreksankahreksa kankakanitytöi taulunmalleiks...ja Henrin sikarintumppi poltti samettisen esirippuverhon helman aluks ja sitten sen koko Punasen Myllyn.
--Hulluks ne mua haukkuu,mut emmää mikään tyhmä ole..!
--Tohtor' antta mull vaaliumii ettemmää tulis liikaa levottomaks...mut mää lääkitten itteän lisärohdoill eli Hotapulveril,kosk' se tappaa myäs ittepäisen kupan sekä kiperän kankkusen.
--Onkssul talkkari Hotapulverii pivosas..kun päätt särkkee niin jumalattomast?
Johtajaopettaja oli sulkemassa koulun pääovea,Jussin kääntyessä katsomaan viimeistä kertaa maantieltä entistä opinahjoaan,pusakan kauluksessa kiiltävän pronssisen hymypoikamitalin hymyillessä leveästi koululle.
Jussi huokasi:
Ens' syksyn katotaan Alhaisten alakoulun ikkunast Ylhäisten vanikkatehtaan piipun sauhuumist ja onneks mielisairaala on toisess pitäjäs,vaikk hullui näkkyy kulkeva vapaall mone tervejärkiseks lasketun jakun sisässäkin..
 |
| Hota-pulveri |
