Suuri radioryöstö.Radiotrion loppukupletti.

Dia de Galleon
Kaljuunapäivä

  MONENLAISTA ROSVOILUA
----------------------------------------------------------
Shanghai kirosi ruorituolillaan troolarinsa kajuutassa ikkunoihin piiskaavasta monsuunisateesta.
Hänestä Filippiinien turismiviraston ylistämisien maailman ihmeiden,kuten Nueva Vizcayanin riisiterassien,Boholin suklaavuorten ja Pagsanjanin vesiputousten lisäksi kesä-heinäkuinen monsuunisade sekä taifuunit pitäisi lisätä listaan.
Monsuuniakana ei sada pystysuoraan,vaan vaakasuoraan.
Troolari kynsi melskaavassa ristiaallokossa ja piiskaavassa sateessa Basilanin salmea poikki kohti Yokohama Marun uppoamispaikkaa.
Shanghain vieressä seisova Rio napsautti AM-FM-radion päälle kuullakseen Zamboanga Cityn yhdeltä  privaattiradioasemalta säätiedotusta.
Tide-pesusaippuatanko- ja Colgate-hammastahnamainosten välissä uutistenlukija kuulutti päivän tapahtumista:
Manilan pohjoispuolella Zambalesin maakunnan Iban kaupungissa,minkä valtaväestönä oli aeta-aborgiinit.Huk-kommunistisissit olivat ryöstäneet kaupungintalon kassakaapin ja kidnapanneet pormestarin sekä koko kaupunginvaltuuston.
Cagayan de Orossa,Mindanaon koilliskolkassa Delmonten ananaspalantaasille oli hyökännyt MNLF-sissiryhmä (Moro National Liberation Front) päällikkönsä Nur Missuarin johdolla ja vanginneet tilan amerikkalaisen isännän perheineen.Missuari radioasemalle lähetetyssä lyhytaaltoradiosanomassa oli vaatinut Mindanaon saaren autonomiaa ja irti Manilan valvonnasta sekä julistamista sen itsenäiseksi muhamettilaiseksi saarivaltioksi.
Uutisvälähdysten välissä aseman DJ soitti Beatlesien "Let it Be"-biisiä,Shanghain lalulaessa sitä omin sanoin.."Let it bleed..let it bleed..bloody hell!

Nur Misuari

--Ja sitten viimeisiin uutisiin!
Kuuluttaja lisäsi Sarsi-Cola-mainoksen "Ang Sarap!"-loppukaneetin (Makeata!) hävitessä eetteriin.
--Cagayan de Orossa,Mindanaossa sijaitsevan rannikkojääkäridivisioonan komentaja kenraalimajuri Rodolfo Biazon on tuhonnut yhdellä komppanialla morosissiryhmän,mikä oli pakenemassa Mambajaon saaren tuntumassa isomoottorisilla bankaveneillä.Sisseistä ei kukaan selvinnyt hengissä,mutta ryhmän johtaja Nur Missuari oli päässyt pakenemaan ihmeen kaupalla yhdellä banka-veneellä,piiloutumalla saareen asukkaiden avustuksella kuuluisten rikkilähteiden alueelle.
Veneistä pelastettiin Delmonten amerikkalaisen tilanhoitaja Neil Mulhollandin perhe.
Cagayan de Oron paikallisradion CdOMRZ:n toimittaja oli haastatellut Mr. Mulhollandia:
How do you feel now,Sir?
Mulholland:
--Fucking Philippines..if you aren't harrassed by Huk commies in the North in Baguio,where I stayed a couple of years.. you have fucking moslim SOB guerillas in the South..!
--If I were your president...I'd declare Marshall law in the country and burn their commie and infidel asses with napalm as our guys did to their Vietcong comrades in Hanoi...
Haastattelun päätteeksi  radiosta kaikui Filippiinien turismitoimiston mainoslaulu.."It's Fun in the Philippines...!"
Rio käänsi asemanvalinhtanappulaa ja kaiuttimesta alkoi pauhaamaan manilalaisen KZMRZ-aseman AM-aalloilta presidentti Marcosin kannattajan ja radiokuuluttajan Rod Navarron KLB-puolueen radiomainos (Kilusan Bagong Lipunan,Uuden aateliston liitto):
--Puolueemme ottaa avoimin käsin vastaan kaikkia lainkuuliaisia kansalaisia riisivainiotyöläisistä senaatooreihin!
Lähetys päättyi Imelda Marcosin laulamaan kundimanrakkauslauluun Dahil sa Iyo..Because of You.

                                        Dahil sa You,Because of You 1964

Rio napsautti radion kiinni sanomalla Shanghaille:
--Because of you we are in this bloody soup..I hope there is a pay-back time soon,Shanghai!
Shanghai kaljuaan raapimalla vastasi:
Yuup....and Marcos has sent their bloody bloodhounds to gnaw our bloody ankles..look at our starboard side...two fucking coastguard boats are watching us!

Aamulla hylyn ankkuripaikassa suomalaiset heräsivät omituiseen äänettömyyteen.
Sade ja myrsky oli täysin laanneet eikä kanneltakaan kuulunut muuta kuin jonkun satunnaisen kalalokin rääkäys.
Tinto oli ensimmäisenä kusiherätyksessä kömpinyt etukannelle unenpöpperöisenä ja tavannut troolarin viereen kytketyn ruosteen raiskaaman Filippiinien rannikkovartioston rautaveneen.

1937 Packard PT-torpedoveneitä Caviten laivastoasemalla

Alus oli vanha II Maailmansodan aikainen Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston lahjoittama PT-torpeedovene,minkälaisella muunmuassa entinen ja kuopattu presidentti John F. Kennedy oli ollut luutnantin arvoisena komentajana.
Jack Kennedy oli saanut Purple Heart-mitalin pelastettuaan miehistönsä japsien upotettua veneen.
Troolarin ruorikopista kuului kiivasta kiroilua,Shanghain käsien vispatessa kiihkeästi kajuuttailmaa edessään seisovalle lyhyelle valkokoppalakkiselle kapteeniluutnantille.
Tinto näki Shanghain heiluttelevan punasinettistä hylynetsintälupaa upseerin nokan edessä.
Merivartioston kapteeniluutnantin puistellessa päätään Shanghai oli pistänyt taskusta vetäisemän Beretta-pistoolin merivartijaupseerin otsaluuhun kiinni.
Samalla ruorihytissä ympärillä seisovien kolmen rannikkovartijan vanhat Enfield-karbiinit kolmella kilauksella osoittivat Shanghain kaljua..
Britti äkillisesti lauhtuneena pani Berettansa  ruorikonsolin päälle lausumalla siirappimaisesti käsiään ylhäällä pitäen lammasmaisesti:
--Okay..okay gentlemen..let's negotiate..how much?
Kolmen kivääritukin kolahtaessa ruorikopin puulattialle Shanghai hävisi upseerin kanssa bunkkahyttiinsä neuvottelemaan.
Kymmenisen minuutin perästä Shanghai pisti kaljunsa ruorihytin ovesta ulos huutamalla reilinkiä vasten nojaavalle Tintolle:
--Dig out bloody hell 15.000 pesos and hurry up!
Tinto laskeutuessaan hätäisenä messiin oli herättänyt Rion sekä Sorbuksen kuorsaamasta ja selittänyt tapahtuneesta.
Kolmikko kaivoi duffelikasseistaan 15.000 pesoa kiertämällä rahat kolmeen 5000:n nippuihin.
Rio kirosi porukan pomona huonoa säkää huutamalla messissä alumiinisia ruoka-astioita seinään paiskien:
--Voi fitunfitun fittu saatana,kun keskel meren ulappaa rahastetta!
--Kylmää ymmärrän,ett mais joka kulmas joku on ain rahaa pyytämäs,mut tää on jo viimesen pääll laitont rahastamist!
--Mää kyl ymmärtäsi,ett kysees olsis joku kapteeni Koukku taik Ahmed Ahne..mut merivartijolaitoksen joku kapteeni!
--Maankamaral filsut puhuvat jostain maantierosvouksest,mut tää on oikken merirosvoust ihan maan resitentin luval!
--Meirän butjetin varankimarkinaali ova mennee debittisivul punasell!
--Jos mää olsis Kippari-Kalle,niimmää pansis jottan jykevämppää maissipiippusan poroiks ja näyttäsisi filsukipparil omal moottorihaulikollan,kuink monest reiäst kana kussee!

USS PT-105-torpeedovene

Rannikkovartioston vene irtautui troolarin kyljestä tutkimaan muita kalavesiä,kuten pysäyttämään maleesialaisia salakuljetuspikaveneitä,mistä saisi kartonkikaupalla vaitiolosta amerikkalaisia "Blue seal"-savukkeita.Maahantuotu sinisinettinen Marlboro maistui kummasti paremmalta kuin Manilassa valmistettu Fortune-tupakkatehtaan punasinettinen vastaava.
Eilisiltana troolarin sonaari oli piipittänyt vahvasti Yokohama Marun hylkypaikalla, Shanghain määrättyä kohdan ankkurointipaikaksi.
Hän oli kertonut Riolle palvelleensa Hänen Majesteettinsa yhdellä sota-aikaisella miinanraivaajalla kaikuluotainmatruusina ja sonaarin piipittävä ääni hänelle oli aina ollut taustamusiikkia.
Kaikuluotaimen haamumainen kaiku oli silloin ollut päivämuonaa,miinaraivaajan etsiessä saksalaisten jättämiä sarvimiinoja Englannin kanaalin sekä New Foundlandin välisiltä laivareiteiltä,vaikka joskus hän oli istunut laitteen ääressä paska jäykkänä aluksesta ammuttujen syvyyspommien painesysäyksistä tai sattumaosumista.
Miinanraivaajan kipparista miinojen räjäyttäminen oli hauskempaa puuhaa,kuin niiden kalastaminen ja purkaminen Atlantilta.
Hutitkin heiluttivat aluksen teräsrunkoa.


KELLO KÄY HÄKÄPÄRSTÄAPAJILLA
-----------------------------------------------------------------

Cousteaun sukelluslautanen

Idean sukelluskelloonsa tai sukelluslautaseensa Shanghai oli saanut merentutkija Jacques Cousteaulta v.1962 tavattuaan hänet Karoliinien saariryhmän Yapin atolleilla.
Shanghai oli silloin ollut sukeltamassa amerikkalaisten laskuun kartoittamassa japanilaisen laivaston kuljetusalushylkyjä.
Cousteau oli ollut kartoittamassa silloin kuolevia koralliriuttoja.

Moro Ami-sukellusporukan Yellow Submarine-sukelluskelloa oltiin laskemassa kraanan nokassa veteen.
Shanghai ja manilalainen Edu Margallo,syväkurkku-Lindan serkkupoika ja ammattivalokuvaaja olivat kellon miehistönä makaamassa vatsallaan solumuovipatjoilla sukelluskellon sisässä.
Shanghain kiiltävää kaljua ja Edun patavillan karkeata hiuskuontaloa näkyi minisukellusveneen pyöreistä tarkkailuaukoista.
Shanghai hyräili jännityksessään Beatlesien Yellow Submarine-hittiä sukelluskellon ohjaimissa Edun asetellessa Hasselblad- sekä Polaroid-kameroitaan mataliin tripoideihin.
-- We all live in the Yellow Submarine,Cellar Yabmarine..Cellar Yabmarine..backwards...
Neljänsadan jalan syvyydessä merenpohjasta häämötti Yokohama Marun  hylky,mikä oli keskilaivasta katkennut kahtia,ahteriosan kovien merivirtojen pyörittämänä maatessa pohjasärkällä takakansi pohjaa vasten 50:n metrin päässä kuin Titanicin hylyllä.
Shanghai ohjasi kelloa,mikä ui  kuin mustekala imiessään vettä etupään aukosta sisään,vesiturbiinin työntäessä perästä sitä eteenpäin.
Sameassa vedessä katkenneen laivarungon ruumatilasta valonheittäjän kiilassa näkyi kymmenittäin oliivinvihreitä peltilaatikoita,joidenka kyljissä simpukoiden alta pilkisti valkoista japaninkielistä kirjoitusta.
Shanghai innoissaan kiekaisi Edulle
--Let's have a butcher's hook,mate!
Edu ei tajunnut kysäisten:
--Whaddya mean,Sir?
Shanghai:
--I meant.. let's have a close look..in cockney slang..mate!
Edu näpsi kuvia Shanghain osoittamista kohteista,hajalleen lentäneistä peltilaatikoista,kannelta nokkalaskun tehneistä kuorma-autoista,kaksitasoisen Nakamichi-tiedustelukoneen raadosta sekä kalojen että merinilviäisten kaluamista japanilaissotilaiden luurangoista.
Shanghai mielissään hieroskeli kämmenpäällistensä ankkuritatuointeja sukelluskellon hiljalleen noustessa pintaan.

Japanilainen kuorma-auto merenpohjassa.

Shanghai oli valinnut miehistökseen zamboangalaisia bajau-helmensukeltajia,jotka pystyivät sukeltamaan jopa yli neljäänkymmeneen metriin ilman happipulloja ja jopa pysymään veden alla hengittämättä useita minuutteja.Bajaut eli merimustalaiset asuvat erillään rannikolla mereen pylväiden varaan pystytetyissä majoissaan erossa maafilippiinoista omissa yhteisöissään.
Sulun meri on kuuluisa helmiostereistaan,mutta köyhyys on pistänyt bajaut hankkimaan turisteilta elantonsa muunmuassa veteen heitettyjen kolikoiden sukeltamisella.

Bajau (Badjao) kolikonsukeltajapoika

   Helmenkalastus vielä 1930-luvulla antoi bajauille elannon,vaikka saaliin suurin löydetty helmi piti antaa aina paikkakunnan sulttaanille.Suurimman helmen privaattimyynnistä kärähtänyt bajau kärsi teostaan kuolemanrangaistuksen.Sulun mereltä on löytynyt maailman hienoimmat helmet.

Troolarista laskettiin nosturin varassa iso köysiverkko alas merenpohjaan,bajausukeltajien kerätessä armeijanvihreitä laatikoita siihen.
Ensimmäisen saaliin noustua kannelle,Shanghailla ja suomalaistriolla oli kova kiire avata ensimmäinen mahdollinen kultabuljonkilaatikko.
Kannella seisoi pinossa kymmenisen peltilaatikkoa.
Laatikon lukot oli ruostuneet umpikiinni,jolloin Rio kävi hakemassa troolarin työkalaatikosta sorkkaraudan,murtomiesten yleisavaimen ja väänsi lukonsalvat auki yhdellä pamauksella.
Yamashitan kulta-aarteen metsästäjille ensimmäisen..ja sitten toisen jne. laatikon sisältö oli shokeeravaa:
30 kappaletta kaasunaamareita jokaisessa loodassa.
Kaikkien laatikoiden avaaminen tuotti saman tuloksen... vain häkäpärstöjä!
Löydön pettymyksestä suomalaistrio katseli Shanghaita,joka mitään sanomatta nytkytteli ympäri "etutäkkiä" jotain pakanallista vuuduutanssia  ilman totuttuja fuckeja..

Japanilaisia kaasunaamareita hylyllä

Sorbus oli tutkinut troolarissa Edun ottamia polaroidkuvia ja havainnut,että aluksen keulaosaston ruumatila näytti ehjältä.Vedenpitävät laipat ja sen ruumatilaan vievä teräsovi näkyivät olevan ehjinä.Oven salpasysteemi toimi kierrettävän käyttöpyörän avulla kuin kassakaapssa.Sukeltajat olivat yrittäneet avata ovea pyörästä turhaan,sen pitäessä itsepäisesti salaisuutensa kolmetuumaisen terässeinän takana.Laippaseinässä oven vieressä oli kranaatin tekemä aukko,josta suomalaiset olivat sukelluksellaan kurkistaneet vedenpitävien taskulamppujen valossa.Holvista oli kiiltänyt kultaisen buddhapatsaan esmeraldinvihreät silmät ja koko kammio oli täynnä märäntyneitä puulaatikoita,joista pilkotti merilevän vihertämiä tankoja.
Suomalaiset olivat sukelluksissa lyöneet kämmenillään korkeita viitosia ja päästäneet kurkuistaan intercomlähettimiinsä omituisia kiljahduksia,joita Shanghai luuli delfiinien merkkisignaaleiksi
Troolarin kannella filippiinomiehistö tanssi riemusta häkäpärstät kasvoillaan jotain halloween--leikkiä kirkumalla falsetillaan trick and treat- sekä tora-tora-kiekauksia.
Seuraavalla sukelluksella Sorbus meni happipullot ja sytytinlankakelarulla selässä ja sadangramman trotyylipaketti kädessään alas hylylle,panemalla räjähteen oven käyttöpyörään kiinni.
Noustuaan takaisin troolarin kannelle Sorbus liitti sytytyspiuhat  kammelliseen mainareiden räjäytyboksiin..painamalla kaksin käsin kahvan alas...
Samassa kauempana ulapalta näkyi jälleen rannikkovartioston aluksen vaahtoinen keula.
Ylhäältä taivaalta kuului helikopterin roottorilapojen läpätystä.

Phil.AF Huey

Yhtäkkinen vedenalainen räjähdys heitti Sorbuksen päin ruorikajuutan seinää.
Filippiinomiehistö hajosi kaasunaamarileikeistään ympäri etukantta,keltaisen sukelluskellon irrotessa vaijerikaapeleistaan, vajoamalla Sulun mereen.
Shanghai,Rio ja Tinto seurasivat säikähdyksissään merestä noussutta vesipatsasta,mikä heitti troolaria ankkuriketjuista irti kuin pikkulapsen kännystä karannutta ilmapalloa etäämmälle ulapalle.
Ylhäällä leijuva Filippiinien ilmavoimien Huey-helikopterikin,lisänimeltään Lentävä ruumisarkku, paiskautui paineaallosta näkymättömiin kuin Raid-hyönteissuihkeen sumussa.

Filippiinien Ilmavoimien Huey Flying
Coffins-koptereita

RIKOS JA RANGAISTUS
--------------------------------------------
Sorbus oltiin poimittu viiden bajausukeltajan kanssa merestä partioivan rannikkovartioston rautaveneen kannelle.
Alueelta ei oltu löydetty muita eloonjääneitä ei sen kummemmin troolaria eikä Cris Craftiä.
Meressä kellui avonaisia oliivinvihreitä peltilaatikoita,joista kiilsi kaasunaamareiden lasilinssejä aurinkoa vasten ikäänkuin muistuttamassa hukkuneiden samuraisotilaiden makaabereista kuolinkasvoista..
Upouuden ja valkoiseksi maalatun rannikkovartiostoaluksen kannella seisoi laivaston kuuluisa ja huippukoulutettu Navy Seal-sukellusryhmä valmiina sukellukseen selkätankkeineen ja räpylöineen.
Pieni henkiinjäänyt viisipäinen bajausukeltajaryhmä värikkäin otsabanderollein odotteli myös sukelluskäskyä.
Kauempana väylällä näkyi värikkäitä merileväsukeltajien veneiden purjeita.
Niiden sukeltajat keräsivät väylältä lumeeksi kaasunaamarilaatikoita samaan aikaan kun syväsukeltajat toivat Yokohama Marun hylyltä kaislakoreissaan kultaharkkoja.
Merivartioston aluksen keulakannen kanuunalla ammuttiin kohti vinta-purjevenelaivastoa,jotka pian laskivat värikkäät purjeensa alas, 50-hevosvoimaisten Mercury-perämoottorien pärähtaessa käyntiin.
Vintat siirtyivät kauemmaksi väylälle väijymään kuin korppikotkat nääntyvää saalistaan.

Vinta-purjeveneitä

1967 Marikinan poliisivoimat

Zamboanga Camp Navarron sotilastukikohdan sairaalan polilla Sorbuksen otsaan oltiin pistetty yhdeksän tikkiä. Ensiaputoimintaa oli seurannut kaksi aseistettua khakivormuista "Chocolate Boys"-poliisikorpraalia.
Lisänimen Philippine Constabularyn poliisit olivat saaneet kansalta kaakaomaidon värisistä univormuistaan.
Käsiraudoissa Sorbus oltiin heitetty valkoisen Harabas-poliisimaijan takahäkkiin ja viety kaupungin pääpoliisiaseman likaiseen selliin,minkä lavereilla ja lattialla terveentuliaisiksi hymyili valkohampainen sekä hampaaton selliväki.
Kesti melkein viikon,kun kaupungin poliisipäällikkö henkivartioidensa kanssa saapui sellin kalteriovelle leveässä virneessä.
Sorbus ei vieläkään tajunnut,miksi hänet oltiin pidätetty.
Hänen mahaansa kurni päivittäisestä riisikupillisesta,mihin oltiin pistetty kanansiiven paloja,malungaypuun lehtiä sekä tulisia,pieniä ja vihreitä chilipippureita.
Ruokajuomaksi oltiin kannettu selliin ruostuneessa ämpärissä vettä,jota sai kauhoa janoonsa pienellä 555-etikettisellä hernepurkilla.
Viikossa hän oli pudottanut pakkodieetissä nelisen kiloa.

Poliisipäällikkö oli käskenyt vanginvartijaa avaamaan 20-millisestä harjaraudasta tehdyn kalterioven.
Sorbus oli jo sellissä viruessaan naureskellut  ironista karriääriään entisen työmaansa harjarautavääntöpenkistä filippiiniläiseen harjarautakalteriseen selliin.
Raudoittaja harjarautasellissä?!
Melodramaattinen kohtaloko?
Kalterioven avauksessa koko selliväki yhtäkkiä pakkautui ovenläpeen puristamaan Sorbusta kaltereita vasten.Melukakofoniassa kukin vanki huusi poliisipäällikölle laittomista pidätyksistä.
Kovalla pampunhakkauksella filippiinovangit vaikenivat vetäytymällä sellin takaseinustalle nuolemaan haavojaan kuin kujatappelussa hävinneet kulkukoirat.
Sorbus pääsi puolipyörryksissä istumaan poliisipäällikön mahonkipuisen työpöydän eteen amerikkalaisvalmisteiselle messihallin peltiselle taittotuolille.
Cigarette!?
Poliisipäällikkö kysäisi tarjotessaan vangille sinileimaista Lucky Strikeä.
Tupakannälässään Sorbus veteli pitkiä henuja tupakasta kunnes kysäisi ulospuhalluksessa:
--Why am I in jail?
Hänen kalterikahinasta murtuneesen kylkiluuhunsa sattui puhuessa.
--By orders of Malacanan..president Marcos...sorry..not by me..
Poliisieversti vastasi viskaamalla vangin nenän eteen  pöydälle paksun paperipinon,mistä päällimmäisenä näkyi  kullattu Malacananin presidentinlinnan logo.
--You are being accused of destroying government property by gross negligence,(Teitä syytetään valtion omaisuuden tahallisesta tuhoamisesta).
Korkean poliisiupseerin kasvoilta ei näkynyt pientäkään sympatiaa vangittua kohtaan jatkaessaan selostustaan:
--But in exchange of  your found loot in Sulu Sea president Marcos is willing to let you free today.
--Well...you are a lucky man today..your friends received accidental death penalties...

Sorbus sai käydä poliisipartion mukana hakemassa porukkansa vuokraamasta bungalowista henkilökohtaiset tavaransa,joista hän sai salavihkaa pistettyä taskuunsa Bank of the Philippine Isalndin pankkikirjansa sekä Barbadosin Commercial Bankin tilinumeronsa.
Poliisit tarkastivat asunnon läpikohtaisesti maan lainvartijoiden tyypillisellä omavaltaisuudella.
Konnakolmikon matkatavaroista löytyi parituhatta dollaria irtonaista rahaa,mikä meni univormujen rintataskuihin.
Yksi poliisi leikki Rion Hasselblad-kameralla, toisen filmatessa ryöstelyä Tinton Beaulieu-kinokameralla ja kolmannen naksutellessa hopeakuorisella Ronson-sytyttimellä pitkiä sinisiä liekkejä kuin kaasuhitsauspolttopillillä.
Puolisenkymmentä Thomas Cookin matkashekkivihkoakin meni yhteen Iberia-lentokassiin,Sorbuksen huomauttaessa,ettei niitä voi käyttää kuin shekkivihkojen omistajat.
Poliisikonstaapeli oli kultahammasvirneessä vastannut:
--Don't you worry..everything is possible here in the Philippine Constabulary..that's what we are in power for..
Ryöstöhuuman jälkeen bungalowin pihalla poliisipatrulli seisoi polttelemassa Champion-tupakoita ringissä, yhden korpraalin kastellessa sisällä bungalowia bensiinillä jerrykanisterista.
Pian rakennus paloi ilmiliekeissä Harabas-poliisimaijan kiihdytellessä pihasoraa lennättämällä pois paikalta.

Harabas-taksimainos 1970-luvulta

ASENTO JA VIIMEINEN LEPOKOTI
-----------------------------------------------------------------

Manilan Pasayn kaupungin "Cementerio pang mga Mahirap"- hautausmaalla Tramo-kadun varrella (köyhien hautausmaa) kolmikerroksisen sementtihautaseinän edessä seisoi asennossa kaksi mustiin pukeutunutta surijaa,Sorbus sekä Shanghain tyttöystävä Linda,ristimänimeltään Erlinda Alvarez.
Sorbuksen piti tukea mustilla aurinkolaseillaan itkuaan peittävää Lindaa,joka oli yhdestä taskumatillisesta Tanduay-rommia jo rauhoittunut,joskin veltostunut. Taksimatkalla hautausmaalle Pasayn Cartimar-markettikompleksin läheiseltä slummialueelta Linda oli hysteerisesti huutanut ja potkinut,jopa raapinut Sorbuksen kasvoja pitkillä punakynsillään.
Naikkonen katsoi Shanghain kuolemisen olleen Sorbuksen syytä.
Lindan maskaralla tuhriutuneet kasvot olivat tyyntyneet sillä rommipotulla sekä kolmella täydellä Thomas Cookin matkashekkiviholla täynnä sadan dollarin shekkejä.
San Isidro-kirkon kappalainen padre Ong San Rafaelin seurakunnasta oli jo poistunut mustassa kasukassaan toisiin hautajaisiin. Ennen kolmen hautakammion muurausta Sorbus oli pannut jokaiseen kammioon tyhjien uurnien eteen Tabacalera-sikarilaatikon. Yhdessä sikarilaatikossa oli Shanghain kromisankaiset Rayban-pilottiaurinkolasit,josta puuttui yksi linssi,toisessa viherlasinen Rion Mennen-partavesipullo ja kolmannessa Tinton suomalainen viinakortti.
Lisäksi hän oli asettanut kummankin suomalaiskaverin uurnan viereen paikallisen Alta Rio Tinto-kuohuviinipullon,koskei saatavilla ollut Rio Tinto-punaviiniä.
Sorbus oli ajatellut panna ne varalle kavereidensa matkalle tuntemattomaan.
Surijoiden takana vanhoihin hautaristeihin nojasi resuinen lapsilauma ja muutama paperipussista Rugby-kontaktiliimaa sniffaavaa katupoika,jotka yöllä kaivaisivat haudat auki vielä ennen sementin paatumista arvoesineiden etsimisessä.

Hautausmaan asukit seuraamassa kuoppausta

Linda oli laskenut kukkaseppeleen Shanghain haudalle.
Seppelenauhassa luki.."To my Dear Papa-san...Deeply missing you.Erlinda.
Sorbus oli laskenut yhden seppeleen yhteisesti tarkoitettuna erottamattomille kaveruksille Riolle ja Tintolle.
Seppelenauhassa luki.."Paljon tinasitte,paljon pilasitte.Vihdoin kolvinne kylmeni.

Sorbus auttoi kainalosta tukien Lindaa keltaisen Toyota Corona-taksin takapenkille,käskemällä taksikuskia vielä odottamaan.
Hän jäi katsomaan hautausmaan ruostuneelta takorautaportilta hautarappareiden muurausta,kunnes kolme harkkotiilikammiota hiljalleen peittyi laastilla.
Kerjäläislapsilauma yritti jo repiä hautakammioiden edestä kukkaseppeleitä myytäväksi uusille kuolleiden omaisille.
Yhdellä paitaressupojalla oli kädessään pieni kipsienkelipysti,minkä tämä oli pihistänyt yhdeltä pikkulapsen haudalta..
Sorbus istuutui taksiin sanomalla kuljettajalle:
--Cartimar shopping Center..and next Singalong Street,please.
Kuljettaja kysäisi:
--Fare by taximeter or "Kontrata"..Sir?(Mittarilla vai lumppusummalla?)
Sorbus vastasi kivahtuneena:
--No bloody contract "Tsuoer"(kuski)..click your PERKELEEN meter on!"
--My kontrata is FINNISHED!

FINITO.

Suuri radioryöstö.Terveisiä Markus-sedältä ja Armiltakin.

Marcosien presidenttipari Clark Airbasen juhlissa

Presidentti Marcosin avuliaisuus amerikkalaisen filmiryhmän suojelemisessa oli rautaperhosrouva Imeldan ansiota.Imelda Romualdez Marcos oli Metro Manilan kuvernöörin viran lisäksi muunmuassa maan kulttuuriministerinä.
Imeldalla oli kyyninen ja kovasydäminen klaavapuolensa kulttuurin suojelemisessa;
Uuden Manilan Roxas-bulevardin varrelle rakennetun kulttuuritalokompleksin viimeistelyvaiheessa puolisentusinaa työmiestä oli kuollut työmaaonnettomuudessa lokakuun 17. päivä 1981 välikerroksen lattian tiputtua niskaan.
Imelda oli vain käskenyt kaataa valubetonia ruumiiden päälle,koska kulttuuripalatsin piti aueta ajoissa tuleville Manilan filmifestivaaleille.
CCP (Cultural Center of Philippines) eli Filippiinien kulttuurikeskus avattiin v.1982.
Vielä tänäpäivänä uskotaan työmiesten haamujen kummittelevan talossa,koska nämä eivät koskaan saaneet kunnon katolista hautausta.
Imeldalla oli suuri valtava miellyttää maassa vierailevia julkkiksia ja kansainvälisiä päämiehiä.
Kerran Yhdysvaltojen presidentin Gerald Fordin valtiovierailulla Imelda oli rakennuttanut Manilan vanhan lentokenttätien kummallekin puolelle aaltopeltiaidat,mihin paikalliset kansanartistit saivat maalata kauniita barriomaisemia palmulehvineen.
Näin peitettiin takana olevat slummialueet.
Taide-expoa kutsuttiin Imeldan Potemkinin kulisseiksi.

1952 Cadillac Baguion Twin Peaksissä

Ferdinand Marcos oli puolestaan rikastuttanut itseään huhujen mukaan osalla Yamashitan kulta-aarteilla,mutta melkoinen osa hänen varallisuudestaan oli tullut 50-luvun alussa tullilaitoksen korruptiorahoista oltuaan silloin Manilan satamalaitosta ja tuontia sekä vientiä valvovan kongressikomission puheenjohtajana.
Hän jo silloin ajoi Cadillacilla.
Leyten provinssi  Manilan eteläpuolella Samarissa oli kahdella tavalla vaikuttanut Filippiinien tulevaisuuteen;
1.Leyten lahden amerikkalaisten joukkojen maihinnousun v.1944 kenraali Douglas MacArthurin johdolla,mikä aloitti maan vapautuksen samuraihallinnon alta.

Miss Manila Imelda Romualdez

2.Leytessä syntynyt Imelda Romualdezin myötä tuleva rautaperhosrouva tuli valituksi v.1953 Miss Manilaksi (Mutia de Manila) samaan aikaan, kun Miss Suomi Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi Kaliforniassa..
Imelda kuului leyteläiseen köyhtyneeseen Romualdezien maa-aateliin ja isänsä kuoltua päätyi äitinsä kanssa asumaan Manilan slummeihin.
Imelda oli muistoissaan kirjoittanut joutuneensa käymään koulunsakin paljain jaloin.Siitä johtunee hänen rajoittamaton kiintymyksensä kenkiin.
Myöhemmin Manilan Marikinan kenkätehtaat ilmaiseksi tarjosivat hänelle malliensa näytepareja.
Armi Kuusela taas nai manilalaisen Baguiosta kotoisin olevan kuuluisan playboyn ja kiinteistömagnaatin Gil Hilarion.
Kummatkin missit,Armi ja Imelda ensikertaa tapasivat toisensa entisen automekaanikon ja kansanpresidentti Ramon Magsaysayn virkaanastujaisjuhlissa Malacananin presidentinlinnassa v.1954.

1953 Armi Kuusela ja pres.Quirino

 

Armi oli jo tavannut edellisen presidentin Quirinon v.1953 uuden Miss Philippinesin kanssa
Imeldaa oli silloin pidetty Manilan pormestari Lacsonin tyttöystävänä.
Imelda synnytti Imee-tyttölapsen,jonka isän uskottiin olevan Lacsonin ja v.1954 tuore Ilocos Norten kansanedustaja Marcos vihkaisi Manilan leyteläisen kaunottaren,adoptoimalla myös Imee- pikkutytön.
Imeestä myöhemmin tuli senaattori.
Pienenä sivuotsikkona mainittuna, Virgilio (Gil ) Hilario sattui olemaan vuonna 1965 presidentiksi valitun "Ferdy" Marcosin suosiossa juuri Armi-vaimonsa kautta..
Ferdinand Marcos sattui olemaan Armin eräitä kilpakosijoita!

VOI AUTA ARMI--AS!
-----------------------------------------
Nousevassa Manilan Makatin kaupungissa Ayala Avenuen varrelle Hilariot rakensivat korkean Gilarmi apartamentohotellin sekä vehreälle Greenbeltin alueelle Carlton House-hotellin.
Kaksikymmentä vuotta kestäneen filippiinojen "Armia-huuman" alkysysäykset lähtivät vuodelta 1953 Miss Universumin käydessä vierailulla Manilassa maailmanympärimatkallaan.
12.3.1953 Armi halusi tavata maan päättäjiä ja lainsäätäjiä tapamalla myös juuri valitun Ilocos Norte-maakunnan kansanedustajan F.E. Marcosin,joka vakuutti olevansa laillisesti vapaana poikamiehenä.
Marcos oli tunnustanut tunteneen heikkoutta polvissaan kauniin Miss Universumin tavattuaan jopa yksityisesti.
Marcosilla ilmeisesti oli mielessään naida upea valkoihoinen missi menevän kansanedustajan,ehkä tulevan senaattorin ja jopa maan presidentin aksessorina ja First Ladynä.
Armin ollessa kiertueella muualla maassa Ferdy Marcos tuli saamaan kilpakosijan.
Vieraillessaan Baguion vuoristokaupungissa ja virallisessa maan presidentin kesäkaupungissa Armi tapasi nuoren 25-vuotiaan Virgilio Hilarion,joka opiskeli pankkialaa,markkinataloutta ja kansainvälistä kauppaa Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa.Hän opiskelun sivussa työskenteli New Yorkin Philippine National Bankin konttorissa.
Nyt Armin polvia alkoi heikottamaan komean ja tumman Gilin pyytäessä Armia tanssiin eräässä tilaisuudessa..
Gil oli ekspertti tanssilattialla rumbassa,sambassa,mambassa sekä muissa sen ajan suosikkitanssilajeissa.
Gil seurasi Armia 26.4.53 jopa Hongkongiin ja Tokioon asti,missä romanssi kukki,päätymällä pikahäihin 20.6.53 Armin 19-vuotissyntymäpäivänä Pyhän Ignatiuksen kirkossa,Yatsuyassa.
Sulhasella oli toinen silmä mustana,tapeltuaan edellisiltana humalaisen amerikkalaisen lehtimiehen kanssa Tokion Cosmopolitan-yökerhossa.Lehtimies oli häirinnyt sinnikkäästi Miss Universumia haastattelun saamiseksi.
Armi oli saanut Gililtä lahjaksi 7:n karaatin timanttisormuksen sekä upouuden Cadillacin.

Mr. and Mrs. Hilarion hääkuva

Armi ja Gil Tokiossa.
Gilillä musta silmä
kapakkatappelusta

Virgilio Hilariosta tuli 50-luvulla rikas kiinteistömagnaatti ja Hilariot rakensivat luksushuvilan  Barrio Forbes Parkin miljonäärialuelle,mikä sijaitsi kasvavan ja modernin Makatin liikekaupungin silloisen Highway 54:n (Nykyään EDSA eli Epifanio delos Santos Avenue) toisella puolella..
Gilin isä omisti Manilassa Deegar Cinema Productions Inc.-filmiyhtiön ja pian kuuluisa pariskunta pääsi Filippiinien filmitaivaalle  "Now and Forever"-blockbusterilla..Armille oltiin jo Miss Universumina tarjottu Kaliforniassa palkintoon kuuluvaa osaa Universal Studiosin Abbot ja Costello-filmissä,mistä missi kieltäytyi,vaikka tarjottiin avioliittoa Tony Curtisin kanssa työluvan eliminoimiseksi .
Manilan lehdistö kehui yli taivaan Hilarioiden filmiä,ylistämällä Gilin havaijilaisfilippiinoespanjalaista geenipohjaa ja Armin skandinaavista kauneutta.
Gilillä oli jo ollut aikaisempaa näyttelijäkokemusta v.1952 Manila Grand Opera Housen Jeesuksen kärsimysnäytelmässä "Martir sa Golgata" eli "Golgatan marttyyri".
Gil näytteli Johanneksen osaa vastanäyttelijänään Gloria Romero Neitsyt Maariana.
Gloria Romeoa pidetään nykyään Manilan filmitaivaan Grand Old Ladynä.
Armi ja Gil myöhemmin 1955 Suomessa pääsivät filmitähdiksi parissa muussa suomalaisessa elokuvassa.

Now and Forever

Hilarioiden moderni asunto sijaitsi ns.miljonäärien kadulla etelä-Forbes Parkissa,missä teollisuuspohatat ja liikeoligarkit sekä itseänsä rikastuttaneet poliittiset lainsäätäjät asuivat.
Sen ajan Ilocos Norte-maakunnan  nuori kongressimies Marcos ei asunut vielä Forbes Parkissa,vaan vasta tullessaan valituksi senaattoriksi myöhemmin.
Tietyt poliittiset-ja rahapiirit olivat pyytäneet 50-luvun loppupuolella Gil Hilariota maan 20.000 barrioliiton eli paikallishallinnollisen keskuselimen Teniente del Barrion presidentiksi.
Barrioysteemin olivat espanjalaiset perustaneet saarille ja amerikkalaiset vahvistaneet hallinnolliseksi elimeksi 1900-luvun alussa .
Täten pitkän taivuttelun jälkeen Armista tuli eräänlainen First Lady barrioliiton presidentin (pääjohtajan) Gil Hilarion rouvana .
Giliä oltiin taivuteltu ehdokkaaksi maukkailla tarjouksilla,mitkä löisivät laudalta pormestarien,kongressimiesten sekä senaattorien apajat valtion kirstulla..
Samalla Armi First Ladynä huumaisi barriokylien asukit lumoavalla kauneudellaan.
Gil valittiin tehtävään v.1960.

Hilarioiden perhe Fobes Parkin talon verannalla

Vuonna 1962 Gil Hilario rakennutti Gilarmi-apartamentohotellin Makatin Ayala Avenuelle.
Ilmeisinä rahallisina tukijoina rakennusprojektiin oli upporikas Ayala-klaani.
V.1955 eli silloin kun Gil ja Armi Hilario tekivät "Now and Forever"-filminsä,kaunis kongressimiehen rouva Imelda Marcos oli kodissaan ,ei Forbes Parkissa, vaan Metro Manilan San Juanin uudisasuinalueen bungalowissa,vastannut juorulehdistölle kysymykseen siitä,miten nuori kongressimies Marcos niin yhtäkkiä rikastunut:
--Mieheni itse oli löytänyt Maharlika-sissipäällikkönä sodan loppuvaiheilla Yamashitan kulta-aarteet.
--Kymmenisen kuorma-autollista kultaharkkoja oltiin kuljetettu Baguiosta meidän Manilan residenssiimme.
--Meillä kotona on Filippiinien ainoat kultaharkoilla vuoratut tapettiseinät!

Marcosin fantasiataulu kenraali Douglas MacArthurin kanssa

MARCOS INC.
--------------------------------------------
V.1965 maan uutena presidenttinä Marcos oli itse ylentänyt itsensä kenraaliksi sotasankarina,minkä Yhdysvaltojen armeijan historikot ovat arkistoistaan todistaneet täydelliseksi pupuksi.
Marcosin kaikki mitalit Purple Hearteineen oltiin todistettu olevan kopioita..
Mutta Ferdy ja Imelda halusivat vängällä tulla kuninkaallisiksi,vaikkei Iso-Britannian kuningatar halunnut edes Imeldan Lontoon ostosreissulla tavata kaukaisen toisen saarimaan First Ladyä.
Vierailun piti olla virallinen valtiovierailu,jos aikoi päästä Buckinhamin palatsiin audienssille!
Iranissa Shaahi Mirza Pahlevin kutsusta presidenttipari oli istunut Persepolisin 1000-vuotisjuhlien VIP-katsomossa.
Imeldalla oli päässään New Yorkin Tiffanyltä ostettu huippukallis kultainen timanttitiara kuin muillakin kuninkaallisilla rouvilla.
Shaahin hoviprotokollatarkastaja oli käskenyt Imeldaa ottamaan tiaran pois päästään,koska vain kuninkaallisilla oli oikeus pitää kruunuja päässään.
--------------------------

Kenraali Fabian Ver

Eräänä heinäkuisena aamuna v.1975 kenraali Ver,Filippiinien puolustusvoimien komentaja ja Marcosin serkku oli ajanut Camp Cramen sotilastukikohdasta EDSA:n varrelta virka-autossaan Malacananin presidentin palatsin eteen.
Hänellä oli mustan Mercedesin takaistuimella vieressään nahkasalkussaan Mindanaon saaren sotilastiedusteluosaston Top Secret-tiedote,mikä käsitti erästä ulkolaista sukellusryhmää,minkä päämääränä oli oletettu Yamashitan kulta-aarteen nosto uponneesta Yokohama Maru-hylystä Basilanin salmesta lähellä Malavanin saarta.
Pienen kalastajakylän poliisipäällikkö oli vihjaissut tiedosta pienen pakon edestä,vaikka Filippiinien merihistoriallisen instituutin lupakirje oli vain luvannut nostaa hylystä sotilashistoriallisia esineitä ja laitteita,jotka kuuluvat Filippiinien valtiolle niinsanotusti fifty-fifty-sopimuksen pohjalla.
Fifty percent finders keepers!
Filippiineillä ei ollut sotahistoriallista museota,vaikkakin oppositiossa ollaan ilkuttu,että koko maan armeija on sellainen Vietnamin sodan aikaisten varusteiden ja kaluston puolesta .Maan kriittisimmän päivälehden Daily Inquireirin päätoimittaja Max Soliven oli eräässä pääkirjoituksessaan heittänyt kysymyksen,mistä mm. Filippiinien ilmavoima koostuu:
Vastaus 90% ilmaa ja 10% voimaa.
Max Soliven oli ollut jo kauan NBI:n eli kansallisen tiedustelutoimiston tarkkailulistoilla.

Sukellusyrityksiä oltiin yritetty estää rannikkovartioston ja poliisiosatojenkin avulla,mutta Malacananin presidentin linnan leimalla ja vahasinetillä varustetulla luvalla sukellusryhmää ei voitu pidättää.
Jopa maan katolisen kirkon arkkipiispa kardinaali Sin oli puuttunut asiaan tavanomaisella poliittisiin asioihin sekautumisellaan pastoraalikirjeissään ja tuominnut sukellukset ainoastaan silloin,jos hylkyä ei oltu siunattu pyhällä vedellä,mikä karkoittaisi kuolleiden haamujen pahat henget aluksesta.
Valitettavasti katolisella kirkolla ei ollut sukellustaitoisia padreja!

Marcos ja kenraali Fabian Ver

Presidentin työhuoneeseen astuttuaan,valkounivormuisen vartijan avattua kolmisen metriä korkean narrajalopuuoven,presidentti valkosilkkisessä barong tagalog-paidassaan nousi tervehtimään serkkuaan seisomalla:
--My dear general and my dear Fabian ....what brings you in today in such a rush....?
Kenraali puristaessaan kainalonsa alla kultalippaista lakkiaan vastasi ilocanomurteella cumpadrelleen ja serkulleen:
--Malas na balita at tsaka at swerte,Kuya! (Hyviä ja huonoja uutisia,isoveli!)
Kenraali avasi työpöydälle levälleen kääröstä Basilanin salmen merikortin,mihin Yokohama Marun uppoamispaikka oltiin ympäröity punaisella tushikynällä.
--Good news is that here lies the rest of Yamashita's treasure.
Ver lausui osoittamalla kultasormuksisella etusormellaan ympyrää.
--That's the spot where one Britisher and 3 Swedes plus crew have anchored their diving vessel and under her keel lies the infamous Yokohama Maru with treasures the Japs were able to haul away from the Cordilleras caves.
--Bad news is that the shipwreck might be booby-trapped with explosives,Kuya!(Kuya-vanhempi veli)
Marcos hymyili vinoon tietäessään itse allekirjoittaneen ja hyväksyneen hylyn sukellusluvan.
Entisen presidentin ja vuoden 1965 presidenttikilpailijan Diosdado Macapagalin vävypoika oli sinisilmäisesti tuonut hylyn ja parin Manilan kaljuunan etsintäluvat hänelle allekirjoittavaksi,tietämättä laivalastin kalliista aarteista.
Marcos tiesi lisäksi,että tämä  UST:n professori ei ollut voinut ostaa pienellä palkallaan uutta Ford Ltd-limusiiniä,vaan erään brittiläisen Shanghai-henkilön antamilla rasvarahoilla.
Presidentin omat agentit olivat raportoineet asiasta.
--Let the Romans do in Rome the Roman way!
Kaljuunoiden hylyt oltiin jo aiemmin melkein täysin puhdistettu espanjalaisista kultapesetoista,Ming-dynastian vaaseista ja hopeakalleuksista.

Marcos oli jo kauan etsinyt saarille piilotettuja Yamashitan kulta-aarteita.
Hän oli saanut tietää Cordilleras-vuoriston igorot-aborgiineiltä tietoonsa,että japanilaiset olivat piiloittaneet erttäin kalliita kultaharkkoja ja jopa metrin korkuisen kultaisen Buddha-patsaan yhteen kallioluolaan ennen vetäytymistään maasta.Tämä luola ja kaikki muutkin salaluolat olivat miinoitettuja,joten niiden avaamisessa tarvittiin armeijan pommieksperttejä.
Silloin v.1945 amerikkalaisten jo vallatessa takaisin Baguion vuoristokaupunkia,luutnantti Marcos oli ollut serkkupoikansa kersantti Fabian Verin kanssa ajanut keltaisella Buick-cabrioletilla erään vanhan igorotpapan bambumajalle.Igorotvanhus oli vienyt heidät eräälle luolan suulle,missä kallioon olti kaiverrettu japanilaista kirjoitusta.Heidän täydellinen tietämättömyytensä mistään miinavaarasta pelasti kullanetsijät ihmeen kaupalla luolan avaamisessa ja luolan suun aluskasvillisuuden perkaamisessa.

Igorot-pappa
Juhart 2004

Miinat oli jo lauenneet edellisten kävijöiden ansiosta.
Kolmen amerikkalaisen sotilaan jäänteitä oli löytynyt luolan suulta.
Marcos oli Bataanin taistelun amerikkalaisen jalkaväkiosastonsa entisen tiedustelu-upseerin nokalla saanut vihiä,että Yamashitan kullista oltiin lähetetty virallinen kirjelmä presidentti Rooseveltille,joka oli lähettänyt silloisen CIA:n edeltäneen tiedustelupalvelun miehiä paikallistamaan aarreluolia.
Tämä tapahtui v.1944 kenraali Yamashitan antautumisen jälkeen,kenraalin vapaaehtoisesti kerrottua asiasta kuulustelijoilleen.
Baguion japanilaishallinnon sotilaskomentaja eversti Satokin oli vahvistanut asian pidätyksensä jälkeen,mutta kuuluisaa Rangoonista ryöstettyä kultaista Buddha-patsasta ei löytynyt mistään.
Marcos oli inventoinut itselleen sen sijasta kaksisataa kultaharkkoa,joissa luki painettutuna Central Bank of Singapore.

Presidentin työpöydän takaa Marcos käski nyt kenraali Fabian Veriä pelastamaan Yamashitan kulta-aarteen puuttuvan puolikkaan kultaisin Buddha-patsain "by hook or crook" tai paremminkin "by hell and high water" eli tavalla tai toisella.
Pikkuvilpilliset keinot eivät olleet lainkaan outoja kenraali Verille.

Kultainen Buddha-patsas

jatkuu..

Suuri radioryöstö.Lupausten maa.

Manilan kansainvälisen kentän terminaali 1

Bangkok-Manila-reitin Thai Airwaysin brittivalmisteisessa Trident Tristar-koneessa Tinto eli Tini oli jo vauhdissa pienessä nousuhumalassaan.Tulinen thairuokakaan ei vaivannut kummemmin.vatsanpohjaa,mihin vodkalaimipaukut olivat tehneet vahvan suojakalvon.
Tini oli jo kahden tunnin lentomatkan aikana vähintään sata kertaa rakastunut sieviin thailentoemoihin.
Samoin hän oli ikkunasta ihaillut henkeäsalpaavaa maisemaa,kirkasta esmeraldinvihreätä merta sekä vehreätä saaristoa.
Manilan kansainväliselle kentälle laskeutumisen aikana käytävän toisella puolella istunut ja Manila Bulletin-lehteä lukeva filippiinoliikemies oli lausahtanut kolmikolle:
--Welcome to the Land of Promises!
Rio oli keskikouluenglannillaan kysäissyt tältä:
--You mean Promised Land..as in Charlton Heston film Exodus?
Filippiinomies oli sylkäistä jääkuutioiden kera naurunsa Jack Daniels-lasiinsa vastaamalla:
--No my dear friend.. in my country our politicians tend to promise too much..

Manilan uusi kansainvälinen terminaali oli mahtava v.1961 valmistunut betonikolossi.
Sen vieressä sijaitsi vanha ja matala yksikerroksinen v 1954 rakennettu kansainvälinen terminaalirakennus,joka nyt palveli kotimaanlentoterminaalina.Se muistutti olemukseltaan amerikkalaisia pieniä maaseutulentokenttien terminaalirakennuksia.
Monella turistilla maahan saapuessaan oli käsitys,että Filippiinit olivat yksi Yhdysvaltojen virallinen alusmaa.
Manilan vanha vuosina 1937-1948 palvellut funkkisterminaali Nielsonin kentällä Nicholsin ilmavoimien tukikohdan vieressä oli palanut,mutta sitä korjattiin presidentinrouva Imelda Marcosin käskystä kulttuuurimuistona hyviltä jenkkiajoilta.
Imelda oli presidenttimiehensä virkaan asettama Metro Manilan ja pääkaupunkiseudun oma kuvernööri ja maan kulttuuriministeri

Manilan kotimaanlentoterminaali

Restauroitu vanha kansainvälinen terminaali
Nielsonin kentällä

 Lentokoneen ilmastoidusta viileydestä laskeuduttuaan kentälle suomalaiskolmikon kasvoihin lemahti pluskolmenkymmenenviiden asteen kostea helleaalto.
Terminaalin lasioven takana näitä tervehti barong tagalogpaitainen kitarakvintetti,mikä abakakuituisissa sombreroissaan soitti kundimaneja eli filippiinorakkauslauluja maahan saapuville.
Mabuhay-tervetuliaislakanoiden alla sokeiden soittajien silmämunat pyörivät villeinä,suiden toistaessa thank youita ja maraming salamateja,kolikoiden ja taalaseteleiden täyttäessä lattialle pistetyn sombreron.

Tullitarkastuksessa kolmikko ohjattiin yhteen huoneeseen,tullimiehen ihmeteltyä matkalaisten kevyitä matkavarusteita,Iberian lento-olkakasseja.
Tullitarkastajien esimies,joka istui raskaan narrakovapuisen työpöydän takana oli taidekaiverretun  kahden jalan pituisen kyltin kultakirjaimien mukaan Sr. Inspector Rogelio C.Santos,Bureau of Customs.
--How much foreign currency have you declared?
Isomahainen ja perunanenäinen tarkastaja kysäisi katsellessaan miesten maahantulokorttien ja valluuttaselvitysten sisältöä.
--You have declared only 100 dollars each..
Tullimies,joka oli tarkastanut miesten veskat,kaatoi kolmen kassin shekkinippusisällöt pöydälle,jolloin päätarkastaja kommentoi kuivasti:
--What's this then..please explain?
Rio ainoana englanninkielentaitoisena selitti tyynenä:
--No money..only travellers cheques..Sir..
--We travel light..Sir
Santos karjaisi:
--Empty your pockets on the table!
Kolmikko kaivoi taskustaan yhteensä 120 dollaria ja 25 centtiä irtonaista rahaa,300 Espanjan pesetaa,5000 thaibathia sekä 135 Qatarin dirhamia plus yhden pakkauksen thaimaalaista Tiger-kondomia,minkä Tinto oli ostanut Bangkokin kansainvälisen terminaalin miestenvessan automaatista.
--Do you know it's a serious offense to underdeclare your travel funds?
Santos tiukkasi.
--There is a penalty...
Santos samalla alkoi laskea taskurahoja viskaamalla ne avoimeen kirjoituspöydän laatikkoon kondomipakkauksineen ja huusi kolmikolle:
--That's all Folks..and get out of my sight!

Porky Pig..Th-th-th-That's all Folks

Mindanaolaisia Vinta-purjeveneitä

MANILAN LUVAT JA LUVATUT
---------------------------------------------------------
1976 heinäkuu

Shanghain laivasto oli lähtenyt Zamboangan laiturista kohti Basilanin saarta,minkä edustalla salmessa sijaitsi Malamavin pieni saari,minkä Darul Akramin kylän satamaa he tulisivat pitämään ankkuripaikkanaan.
Saari oli Basilanin  tapaan muhamettilainen.
Malamavin saaresta viitisen merimailia pohjoiseen piti levätä Yokohama Marun hylky laivareitin pohjassa.
Filippiinien  merihistoriallisen intsituutin johtajan lupakirje kädessään Shanghai oli marssinut kylän poliisipäällikkö Abdulrazzak Darrussalamin luokse,joka oli tulossa valkoinen muslimikalottikuppi päässä kallellaan juuri iltapäivärukouksista keskusaukion moskeijasta.
Näyttäessään lupakirjettä kapteeni Darrussalamille,puolisentoista metriä pitkä lainvartija oli vain lausahtanut puolilukutaitoisena no problemit vilkaisematta edes papereihin.
Shanghai kyllä aavisti,että no problemit vaativat hiukan rasvaustahaa.
Malacanan-presidentin linnan leima punaisen vahasinetin ja silkkinauhan koristamana ilmeisesti olivat syynä no problemeihin.
Marcosia edeltävän presidentti Disodado Macapagalin vävy,joka opetti professorina historiaa University of Santo Tomasissa (UST) istui samanaikaisesti merihistoriallisen instituutin kanslerina.
Kerran käydessään instituutissa viemässä lisädokumentteja hakemukseensa,Shanghai oli tavannut toimistossa pienen ja siron presidentti Macapagalin Gloria-tyttären,joka oli opiskellut vuosina 1964-66 katolisessa ja jesuiittilaisessa Georgetownin yliopistossa poliittista historiaa sekä kauppatieteitä .
Gloria oli jo päättänyt lukunsa ja saanut diplominsa kolmen parhaimman kurssitoverinsa ryhmässä,johon kuului Hopen kaupungista Arkansasista kotoisin oleva Bill Clinton sekä elsalvadorilainen Alfredo Christiani.
(Kaikki kolme Gerogetownin yliopiston Class of '68-luokasta myöhemmin tulisivat valituiksi maidensa presidenteiksi)
Professori oli kehunut Gloriaa:
--She's so bright that in future only the sky is her limit!

Pilakuva presidentti Gloria
 Macapagal-Arroyosta.
Licking the Greenbacks

Shanghai oli joutunut paikallisen tavan mukaan maksamaan luvasta professorille sievoisen summan,instituutin johtajan ostessa käteisellä Makati Cityn Mantradestä upouuden amerikkalaisen Ford LTD-auton.

Eräänä iltana Yokohama Marun hylylle menemisen aattona Shanghai ja suomalaistrio olivat kapteeni Darrusalamin kutsusta astuneet paikalliseen kaislakattoiseen ja avoimeen beerhauseen uimarannan palmulehvässä.
Saaren muhamettilaisuudesta huolimatta rantabaarissa tarjottiin olutta turisteille.
Poliisipäällikkö oli pukeutunut vapaa-ajan asuun,farkkushortseihin ja teepaitaan eroittumatta rantakapakan muista vieraista.
Hänen kultainen rannerolexinsa ja paksu saudikultainen kaulaketju sekä erämaatimanttikultasormus kielivät statuksesta.Tämän poika oli töissä Saudia Arabian pyhässä kaupungissa Mekassa nosturinkuljettajana.
Siitä kultaiset blingblingit.
Shanghai uteli päälliköltä Yokohama Marun uppoamisen taustaa .
Päällikkö Darrusalam San Miguelin olutlasista siemaillessaan kertoi katkonaisella ja vahva-aksenttisella englannilla aluksen historiaa:

1945 Manila sataman pommitusta

Alus oli lähtenyt Manilasta helmikuun 3. päivän aamuna 1945,jolloin amerikkalaiset joukot olivat murtautuneet pääkaupunkiin pohjoisesta Bulacanista.Samaa päivää kutsuttiin viralliseksi Manilan vapautuspäiväksi.
Kaupunki oltiin pommitettu raunioiksi,mutta silti siellä oli hajanaisia japanilaisjoukkoja tappamassa siviileitä ja nunnia.Raunioista japanilaiset sala-ampujat niittivät amerikkalaisia sotilaita.
Kaupunki oli pahemmin pommitettu kuin Varsova....amerikkalaisilla pommikoneilla.

Cebun satamassa viikon vierailun jälkeen alus oli pujoitellut amerikkalaisia sotalaivoja ja pommikoneita vältellen Mindoron,Panayn ja Negros Orientalin sekä Sandakanin saarten välistä Sulu-merelle,kunnes amerikkalainen pommikonelaivue oli havainnut sen Basilanin salmessa.
Saatuan osuman keskilaivaan alus vielä onnistui etenemään lähelle Malamavi-saaren rannikkoa,missä loput B-18-pommikoneiden munitut pommit räjäyttivät sen kahtia.
Laivan ruumatilassa oli paljon ammuksia,mitkä lisäsivät räjähdysvoimaa.
Laivan mukana pohjaan meni koko sen miehistö sekä satapäinen sotilasosasto päällystöineen.
Monet sukellusryhmät olivat yrittäneet etsiä hylystä Yamashitan kulta-aarteita,mutta aina joku sukeltajista oli menehtynyt aluksen sokkeloihin.
Eloonjääneet olivat kertoneet jostain japanilaissotilaiden haamuista,jotka puolustivat hautausmaataan.
Useat sukelluksista selviytyneet olivat joko alkoholisoituneet tai unohdettu mielisairaaloiden kroonisille osastoille.
Filippiinouskomuksen mukaan vainajia ei saisi häiritä viimeisissä leposijoissaan.
Jos niitä häiritään ,niin niiden haamut tulevat kostamaan joko kuolemantaudilla tai henkisellä kuolemalla.

Shanghai oli kiittänyt kapteenia tiedoista laskua maksaessaan  pöydän alta sujauttamalla 20.000:ta pesoa kuoressa bambupöydän alta vaitiolosta.
Baarista poistuessaan sukellusryhmä näki,miten kapteeni pisti kuppilan asiakkaille koko illan kierrokset,vanhan kolmekymmentälukuisen jukeboksin alkaessa soittamaan risaisista kaiuttimistaan Manila uuden kultakurkkutytön Sharon Cunetan Dreamboy-biisiä
Kauempaa keskusaukion moskeijan minareetin kaiuttimesta kimeä poikaääni kutsui kasetilta laulullaan uskovaisa rukoilemaan.

Darul Akramin kalastajakylä

Miesten suunnatessa laiturille ja veneihinsä lepäämään,kolme maastonväristä Filippiinien ilmavoimien Huey-helikopteria ilmestyi mereltä ,alkamalla laskeutua korviahuumaavalla roottorilapojen vispaamisella rantakaistaleelle.
Koneista syöksyi kyyryssä kuusi länsimaista miestä,jota vastaan rantakapakasta kylän poliisipäällikkö Darrusalam käveli tervehtimään rannalle.
Shangaista miehet näyttivät tutuilta.
Hän tunsi joukosta Kummisetä-filmin ohjaajan ja parrakkaan John Ford Coppolan,läskistyneen Marlon Brandon,kaljupäisen Robert Duvalin,mursuviiksisen Dennis Hopperin,lyhyen Martin Sheenin ja pitkän Harrison Fordin.
Shanghai käski Finntrioa menemään pehkuihinsa,halutessaan itse käydä tervehtimässä filmitähtiä.
Keskustellessaan rantabaarissa ohjaaja Coppola oli kertonut olevansa etsimässä uutta filmauspaikkaa Vietnamin sotaa käsittävään elokuvaansa.
He olivat viimeksi filmanneet Manilan eteläpuolella Quezonin maakunnassa parin tunnin automatkan päässä Calirajanissa,mutta taifuunit,NPA-kommunistisissit ja paikalliset uteliaat sekä tähtisankarien lähikylistä hankkimat tytöt olivat rikkoneet pahasti filmaamisen aikataulua.
Toiseksi,Coppola oli kertonut,että Martin Sheen ja Dennis Hopper olivat olleet niin paljon simassa ja huumeissa,etteivät muistaneet vuorosanojaan.Lisäksi Brando oli leikkinyt jotain viidakkokunkkua,jonka mielenmuutoksien kanssa oli vaikeata edes keskustella järkevästi.
Coppola oli etsimässä uutta filmauskohdetta.
Presidentti Marcos oli tarjonnut ilmavoimien koptereita filmausryhmän käyttöön sekä sotilaallista tukea paikallisten moromuslimikapinallisten mahdollista hyökkäyksiä vastaan.
Coppola oli tullut keskustelemaan kylän poliisipäällikön kanssa mahdollisista kuvauspaikoista pieneltä ja rauhalliselta muslimisaarelta.
Pieni Tong eli korvauraha ei ollut minään esteenä.
Aamuyöstä Shangai oli kaatunut läpimärkänä troolarin kipparin bunkkaansa kaatokännissä vihreä Yhdysvaltojen  merijalkaväen baretti korvillaan.
Deep Throat-huviveneen porukka kuuli Shanghain laulavan kuorsauksiensa välissä Green Berets-hittiä John Waynen samannimisestä filmistä..
Shanghai uskoi kemiallisessa unessaan olevansa Waynen näyttelemä suomalaissyntyinen mariinien jalkaväen kapteeni Larry Thorne eli entinen jatkosodan sotasankari ja luutnantti Lauri Törni.

Apocalypse Now

jatkuu...

Suuri radioryöstö.Moro Ami-sukeltajat.

Moro Ami-merileväsukeltajat.
Juhart 2003

Huhtikuu 1975 Zamboanga City (Ciudad de Zamboanga).Mindanaon saari,Filippiinit
------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kolme kuparinväriseksi kärventynyttä ulkomaalaista miestä lokoili aurinkotuoleissa Zamboanga Cityn yksityisen venesataman VIP- laituriin kiinnitetyn Cris Craft-huviveneen takakannella.
Zamboangassa oli yhteensä 17 satamaa ja telakkaa,joista 12 oli yksityisiä.
Filippiinien laivastolla oli myös oma satamansa General Basilio Navarron tukikohdan kyljessä.
Zamboanga City sijaitsi 640 merimailia Manilasta etelään.
Kaupunkia espanjalaisista juuristaan kutsuttin myös Ciudad Latina de Asiaksi eli  Aasian latinalaiseksi kaupungiksi,jota rajasi lännessä Sulun meri ja etelässä Basilanin salmi.
Huhtikuu oli kuumin vuodenaika,keskilämpötilan kohotessa plus 33:een asteeseen celsiusta.

Loistoveneen ahterissa luki kultaisin kirjaimin Deep Throat,sen omistajan Shanghain filippiiniläisen tyttöystävän Lindan mukaan tai ehkä myös lainattuna kuuluisalta kurkkuakrobaatilta Linda Lovelaceltä.
Laiturin toisella puolella rautarunkoisen Moro Ami-nimisen troolarin etukannella hääräili filippiinokansimiesryhmä nostamassa hydraulivinssillä keltaista sukelluskelloa vedestä,minkä ihmisjäte-ja roskaliete oli  maalannut viisituumaisen ruskean rannun pienoissukellusveneen runkoon.
Yhtäkkiä vinssin yksi hydrauliletku alkoi sihisemään irtonaisena ja sylkemään kuin härnätty kuningaskoobra,kansimiesten juostessa kantta pitkin erisuuntiin pakoon öljysadetta.
Letku sylki vihaisena kannella kiemurrellen öljyä ympäriinsä,sukelluskellon vajotessa takaisin paskaveteen.
Ruorihytin ovesta pisti ulos kesivänahkainen kalju pää huutamaan itälontoolaisella cockneyllä pelästynille täkkimiehille:
--You fucking bleeding brown wankers have destroyed my fucking million pound clock..innit!
--Fix that bleeding hydraulic hose immediately or I fucking soon shove it in your black arse holes...bloody hell!
Keltainen sukelluskello oli jo vajonnut syvemmälle kolera-altaaseen kraanan nokassa,kylkeen maalatun Yellow Submarinen-logon hävitessä ruskeaan merileväkastikkeeseen.
Huutava kaljupää oli kummankin purren Deep Throatin ja Moro Amin sekä  samannimisen sukellusfirman omistaja,joka tunnettiin vain Shanghai-nimeltä.
Syntyisin ja kotoisin mies oli kotoisin itä-Lontoon Poplarista,missä hän oli kasvanut Canary Wharfin satamalaitureiden kraanojen katveessa..
Bow Boroughin,mihin Poplar kuului,siviilirekisterissä hän oli kirjattuna Alan Lumleynä,telakkamies Alfred Lumleyn ja laitossiivooja Janet Lumleyn, os Janet.Pickford, ainoana poikana.
Aikuisiässä hän käytti monia aliaksia peittääkseen  kurjan itälontoolaisen Docklandsin taustansa.

Mindanaolaisen banka-
kalastuspurjeveneen
 pienoismalli

Huviveneen laidan yli hyppäsi laiturille ja siitä troolarin kannelle yksi lepotuolissa loikoillut mies,joka tarttui sylkevää letkun molemmin käsin painamalla peukaloaan suuttimen päästä.
Parissa sekunnissa koiraspikaliitin napsahti naaraskoplinkiin kiinni, miehen huutaessa suomeksi piilosta tulleille filippiinoille:
--Täll taval piräs kait teill opettaa iha kärest kun sianastuttajan apulaisell,mite karju nai!
--Back...job....Philips!
Huvijahdin takakannen lepotulista huusi laihahko mies,aurinkolasejaan otsalleen nostaen:
--Hyvä Tini..eissun autokorjaamon rasvapersseen tuunitairot ol menny yht hukkaan!
--Mill konstil noi filsut oikke tekke petihommias pimmiäs saamat eres kirkkaas päivänvalos yht hytrauliletkuu reikkään, kun maa on täynäs pavunruskkeit jäkeläissii..?
--Sää Tini voisis vappa-aikkanas opettaa niill myäs värktyykienki nimii suamenkiälell..ett...putkipihri...jenkapakka...rautsaha...ja hitsauspilli!
--Sun huanost enklanninkiälest ne ei tajuu mittän..

Pasig-joki 60-luvulla

Shanghai pyyhkiessään troolarin ruorikopin ovella hikeä kämmensyrjällään kesivästä kaljustaan näytti peukalo pystyssä Tinille OK-merkkiä ja samalla karjumalla alas kannelle:
--You bloody Fillies..go back to work...I'm not paying bloody wages for standing like a hard dick in the wedding!
Shanghai vinkkasi kädellään ulkolaisille loikoileville miehille tulemaan ruorihyttyyn neuvotteluihin.
Troolarin ruorikoppi näytti täydellistä vastakohdalta ruostuneen ulkonäkönsä kanssa.
Amerikkalainen Zenithin lyhytaaltolähetin,pyöreä tutkaruutu sekä sonari eli kaikuluontain eivät olleet tyypillisiä ennen maailmaansotaa valmistetun kalastajatroolarin laitteita.Troolari oli vanha japanilainen kalastusalus,jonka Shanghai oli löytänyt Manilan North Harborin ja Pasig-joen suusta puoliuponneena hiekkasärkälle.Ilmeisesti japsit olivat käyttäneet sitä valloituksen aikanaan vuosina 1941-1945.
Troolarin etukannella oli seissyt putketon 45-millinen tykinraatokin.
Paikalliset romuraudankerääjät olivat myyneet putken "Por Kilo" eli kilohintaan.
Shanghai oli ostanut sen Manila Port Authorityltä eli satamalaitokselta halvalla joen suun tulppana ja korjauttanut sen kuivatelakalla sekä asentanut siihen ison kiinalaisen meridiiselin.

Japanilainen tykkiveneeksi muutettu troolari

Shanghai oli oppinut televisiosta ranskalaiselta syvänmeren tutkijalta Jacques Cousteulta sukelluskellon mahdollisesta soveltumisesta myös laivahylkyaarteiden etsimisiseen.Varansa hän oli hankkinut sukelluskellonsa rakentamiseen suomalaisten pankkirosvojen rahapanoksella, hylkyaarteiden myynnillä ja oman pesämunansa koko yritykseensä hän oli koonnut itä-Lontoon kuuluisten Krayn rikollisveljesten gorillana.
Kray Bros Inc.-rikollisliiga koostui kahdesta pelätystä ja puoliksi mielenvikaisesta konnaveljesparista,joka hallitsi itälontoolaista Whitechapelin,Bethnal Greenin sekä Mile Endin reviiriään Whitechapelin One Armed Beggar-pubista käsin. (Yksikätinen kerjäläinen)
Konnien tuttavapiiriin kuului jopa parlamentin jäseniä.

Philippine Coast Guard vessels

Radiolaitteet sekä tutka olivat välttämättömiä välineitä rannikkovartioston paattien sekä poliisiveneiden takia ennaltavaroittajina,koska näiden saapuminen sukelluspaikalle merkitsi aina harmia,vaikka Shanghai oli saanut sukellus-ja hylkyetsintäluvan Manilasta,joskin mittavaa rahastipendiä vastaan sisäministeriön merihistoriallisen osaston päälliköltä.Rannikkovartiosto ja poliisi kyllä yrittivät tarkastuksissaan löytää aina jotain puutteita dokumenteista rahaa vastaan väittäessään lisäksi,että tietyt vesialueet kuuluivat asianomaisten poliisilaitosten valvontapiiriin.Monasti poliisipartioveneet vastasivat tulivoimalla aarteenetsijiä vastaan,jollei rahasopimukseen päästy.
Toisena ongelmana olivat piraatit,jotka liikennöivät Malesian Sabahin,Sarawakin ja Filippiinien Mindanaon saaren väliä  Sulu-merellä .Niillä oli paremmat aseet kuin poliiseilla ja merivartiostolla sekä nopeammat veneet.
Shanghai oli niillekin maksanut suojelurahaa.

1565-1815 Manila-Acapulco kaljuunakauppaa

Shanghai ja se radioaalloilta Chrisin davaolaisen radioamatöökaverin kuulema Finntrio olivat valmistautumassa  aarteenetsintämatkalle tähtäimenään sukellella parin uponneen espanjalaisen Manilan kaljuunaan sekä yhden japanilaisen II maailmansodan aikaisen rahtilaivan Yokohama Marun hylyillä
Sulu-meren pohja oli täynnä laivojen hylkyjä vanhoista 900-1400 lukuisista kiinalaisista kauppadjonkeista 1600-1700-lukuisiin Acapulcoon meneviin kaljuunoihin,jotka olivat uponneet myrskyissä ja koralliruttoihin sekä särkille kariuduttuaan, purjehdittuaan kohti Molukkaiden salmea avoimmille vesille vanhalla maustereitillä
V.1944 ennen amerikkalaisten Leyten lahden maihinnousua melkein kokonainen Japanin keisarillinen laivasto oli pommitettu Sulu-meren pohjaan.

Sulu-meren kartta

Yokohama Maru-rahtilaivan oli yksi tiedustelulennolla ollut amerikkalainen B-18-pommikone upottanut Basilanin niemen länsipuolella. Aluksen päämääränä, ruumalastinaan Manilassa lastattu kenraali Yamashitan kulta-aarre kultaisin Buddha-pystein, oli Karoliinien saariryhmän Palaun saari.
Kenraali Yamashita kulta-aarteita olivat japanilaiset piiloittaneet eri puolta Luzonin pääsaarta,koska Japanin keisarikunnassa oltiin päätetty sodan voittajana,että Filippiinit tulisivat olemaan Suuren Japanin Imperiumin keskipiste.
Yamashita oli ryöstänyt kaikkien valtaamiensa maiden pankkeja,yksityistaloja,kirkkoja,temppeleitä ja moskeijoita puhtaaksi ja siirtänyt kalleudet Filippiineille.
Kenraali MacArthurin johtaman suurskaalaisen Leyten lahden maihinnousun aikana lokakuussa 1944 kenraali Yamashita oli käskenyt lastata kalleudet kuorma-autoihin Filippiinien keskuspankin Banco Centralin holvien osakepaperit ja kultaharkot mukaanluettuna ja lastata ne Manilan North Harborissa odottavaan Yokohama Maru-rahtilaivaan.
Ryöstösaaliin suuruus oli parisenkymmenta GMC-kuorma-autolavallista.
Arvoesineiden mukana oli myös ryöstettyjä taideaarteita.
Filippiinien japanilainen sotilaskomentaja kenraali Homma oli taiteen ihailijana saksalaisen marsalkka Hermann Göringin sukulaissielu.
Hommaahan kutsuttiin muutenkin Japanin keisarillisen armeijan ylipäällystössä ivallisesti runoilijakenraaliksi,jolla oli taskussaan amerikkalaisen Harvardin yliopiston maisterin paperit.
Hän oli keräyttänyt Manilan ja muiden kaupunkien kirkoista ehtoolliskalkit,kullatut Neitsyt Maarian sekä Jeesus-lapsipystit sekä taidemuseoiden kuuluisien vuosisadan alussa Pariisissa opiskelleiden filippiinotaiteilijoiden maalaukset.
Kenraalia etenkin miellyttivät kiinalaiskaivertajien Neitsyt Maarian ja Santa Ninjon eli Jeesus-lapsen mustaan ebonipuuhun veistetyt itämaiset kasvot.

Kenraali Masahuru Homma

Laiva oli irtautunut Manilan North Harborin satamalaiturista suuntanaan Sulun meri ja Mindanaon sekä Jolon saarten välinen Basilanin salmi.
Amerikkalaisten Leyten lahden massiivinen maihinnousukampanja kuitenkin pakotti aluksen muuttamaan kurssiaan Cebu-saaren pääkaupungin Cebu Cityn satamaan.
Laivan komennon otti käsiinsä saaren japanilaista puolustusta johtanut kenraali Suzuki kenraali Homman käskystä.
Kenraali Suzuki upseereineen ja miehistöineen lähti suunnistamaan etelää kohti,amerikkalaisten jo suunnatessa pohjoiseen vapauttamaan Manilaa.
Cebun saariryhmän uusiksi omistajiksi tulivat pian filippiinot amerikkalaisten auttamina.

Tokai Maru,Yokohama Marun sisarlaiva.
Upposi Apran satamassa Guamissa
 amerikkalaisen
 sukellusveneen torpeedoista v.1943

Jopa presidentti Marcosin rautaperhosrouva Imeldan suusta oli kerran lipsahtanut miehensä  löytäneenYmashitan kulta-aarteet.
Huhuilla olivat suurempi siipien väli kuin maan kansallislinnulla Aguila-kotkalla..
Kerskassa oli hiukan tottakin, Marcosin ryöstettyä eräältä Yamashitan aarteenetsijältä yhden salaluolan kalleudet Baguion vuoristokaupungin lähellä.

Ruorihytissä Shanghai osoitti etusormellaan  merikartasta Basilan- ja Jolo-saaren välistä salmea,mihin Yokohama Maru oli uponnut,sanomalla:
--Mates...that's our target and the treasure will be split fifty-fifty between you three and me as agreed...righto!
Rio oli vielä hekotellen lisännyt:
--Joo.. ja me käyrään ryästämäs jo yhren kerran ryästetyt kullat.
--Me ollaa oikke uuren ajan "ropinhuurei"...!(Robin Hood)
--Rikkaire kalleuksii me HOP:istaki ryästettii..eiks näi ol asjat pojat!?
--Niill ryästörahoil me kustannettin Shanghainki sukellusreissu...ett eress oliski takasinmaksun aika korkones...
--Kymmenen vuat on kulunu siit HOP:in keikast ja reissattu ton Shanghain fölis paateil Hongkonki ja Sinkapore välii ku Tukholman autolautall..
--Mää kyl tän keikan peräst meinaa vetäytty eläkkeell omaa villaan Honkonkis..
--Olo onku vanhall merimiähell...vettä polves ja laineet pääss!

LENTOJÄTKÄT
------------------------------------
Melkein tasan vuosikymmentä aikaisemmin murtokolmikon matka Madridista Iberian Boeing 707-koneellla New Delhiin tuntui miesten housuinperissä tuskaiselta ahtaassa matkustajatilassa.
Kone oli tehnyt välilaskun Qatarin pienen sulttanikunnan pääkaupungin Dohan kentälle.
Tintolle oli iskenyt ohuessa koneen sisäilmassa kova krapula eikä lentoemäntien tarjoama mieto viini ollut korjannut sitä,vaan pahentanut happivaivoissa.
Dohan kentällä matkustajat oltiin ahdettu uuteen,joskin pieneen terminaaliin,jonka kupoli muistutti appelsiinipuristinta,joka oli katettu sisältä värillisellä mosaiikilla.
Alkoholittoman muslimimaan taxfreessäkään ei lisäksi myyty muuta kuin Pepsiä.
Rio ja Sorbus olivat kaksin miehin taluttaneet vapisevan potilaan vessaan,mistä ei löytynyt yhtään pyttyä,vaan rivi keraamisia lattialaatalle upotettuja jalkaparin jälkiä,joidenka takana virtasi navetan lantakourun mallisessa urassa virtsan mukana arabialaisia saframilammasriisiannosten ulostenäytteitä.
Vessan yläjuoksulla pari Mooseksen näköistä pitkäpartaista arabipappaa kyykki helmat korvissa keskustelemassa päivän polttavista asioista,pyyhkiessään peräänsä jollain eukalyptuspuulusikalla.
Vessapaperia ei ollut tarjolla.
Tinto oli päästänyt pelkästä näystä päivän ruokalistansa molemmista päistä.

Kuuden lentotunnin perästä kolmikko oli jo nuutuneena seisomassa New Delhin lentokentän kansainvälisen terminaalin taxfreebaarissa tilaamassa Thomas Cookin taalamatkashekeillä vahvempia virvokkeita.
Miehillä oli lentokasseissaan paksuja kumilangalla sidottuja shekkikirjanippuja Marbellan Enrico-agenttinsa ansiosta.
Suomen markat oli hyvin "loondrattu" eli pesty siisteiksi matkashekeiksi.
New Delhin terminaali oli mitä sottaisin rotanpesä,missä lattioita peitti nukkuva turbaanipäinen ja sarihameinen ihmismeri..
Sisäilma oli tunkkainen pesemättömistä nahoista,suitsukkeista sekä pikabaarien curryruoista.
Tinto oli ihmetellyt rapattujen sisäseinien vyötärötasolle istuinten taakse maalattuja ruskeita koristerantuja.
Lähemmin tarkastellessaan rannut olivat tulleet matkustajien likaisista ja rasvaisista tukista.
Suomalaisia jatkuvasti häiritsivät terminaalin kaupustelijat ja kerjäläiset,joidenka sisäänpääsyä valvoivat vartijat vain muutaman rupiin tähden.
Tintolla oli vielä hontelo olo läikkymisen pelosta eikä hän uskaltanut käydä paikallisessa latriinissa pelkästään terminaalihallin sen sottaisuuden takia.

Peacock feathers
Juhart 2012

jatkuu...