lauantai 25. toukokuuta 2013

Pastorin Mielestä Bernien Bemariin.Jussin moottoripyöräkuva-albumi.

Pastorin Miele ja Aldell,kaksi suurinta  hengenmiehen
teknistä sielunvihollista
Antti-isäpastori taisteltuaan vuosia kirkkokonttorissa kirkkoherra Aulis Zidbäckin kanssa pirssikuitista päätti ostaa tämän Aslak-pastoripojalta ja tulevalta Formosan lähetyssarnaajalta 51-kuutioisen ja sammaleenvihreän Miele-kevytmoottoripyörän.Ostovuosi oli ilmeisesti 1957,jolloin diakonissa Toini Piiraisella oli jo käytössään Simson-mopedi.Pappilan pyöräkellarissa länsisaksalainen,maruuninpunainen ja hameverkkoinen Simson ja länsisaksalainen kodinkonemerkistä tunnettu vihreä Miele sulassa sovussa seisoivat vieretysten ilman mitään rautaesirippua välillään. Joskus ne jopa makasivat päällekkäinkin kellarin maapohjan petettyä jalustintuen alta,kaksitahtibensiinin valuessa maahan. Onni oli mukana,etten vielä silloin käynyt raapimassa Sampo-tikulla tulta kuppikourassa isän asemasodan aikana vuolemasta pahkakupista pihistämiini  pikku-Bostonin tumppeihin..


                                 
Pastori aikuisten
 kurapuvussa
Juhart 2003
Isän kokemus mopoista ja moottoripyöristä oli melko vajaata enkä tismalleen tiedä,miten hän hankki itselleen kevytmoottoripyöräkortin,
"Mökille lähdettyään pappilan ja kirkkokonttorin välisestä kongista Miele täpötäyteen pakattuin sivulaukuin sinisessä kaksitahtibensiinin savussa ensiksi lipaisi kipinöiden gneissisestä portinpylväästä leveän eturekisterin vekille. Rummunlyöjänkadulle päästyään äkäisellä kytkimen helpotuksella pastori soolaili kuin itävaltalainen Toni Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalomkisoissa asvaltointikorokeppien välistä,häviämällä savuverhossa Leinon liesitehtaan toimitalon ja rautakaupan kulmasta itään Helsingintielle."
Näin kirjoitin Juhannustanssi II-blogissani isäni mökille lähdöstä kesäkuussa 1960.
Pappilan piha alkoi koneistumaan v.1960 uuden keltatiilisen seurakuntatalon noustua vanhan ja puretun punatiilisen saunarakennuksen sekä seurakunnan kelloseppä Kukkosen perikunnalta ostetun naapuritontin paikalle L-kirjaimen muotoon. Seurakuntatalon talonmies,punatukkainen ja -partainen sekä isän perustaman partiolippukunnan partionjohtaja Toivosen Jorma eli Jorkku oli myös ostanut vihervalkoisen Cezeta-skootterin.
Pian Cezetan oston jälkeen Jorkku osti beessinvärisen 1956 ovaali-ikkunaisen kuplan,jota isäpastorikin sai vimman ostaa itselleen v.1967 tummansinisen Neckar Jagst 770:n,saksalaisen pikku-Fiatin (600).
Sen jälkeen ei pappilaan ostettu kuin VW-kuplia,moottoripyöräilyaatteen jäätyä unholaan.
Muistan hyvin kuin vinguin isältä joskus v.1963,että saisin ostaa edes käytetyn Tunturi-mopon,mihin tämä ei suostunut.
Hänen Mieleensä ei saanut sormellakaan muut edes kajota.
Papeilla oli omituinen materialistinen omistuksen himo.
Kirkkoherra Savolaisen rinkeli-ikkunan pesu
Juhart 2004
Hyvänä esimerkkinä oli seurakunnan toinen savolainen hengenmies ja kirkkoherra Savolainen ,joka oli ostanut itselleen (huom! itselleen eikä perheelleen) merimiesvolkkarin.sellaisen rinkeli-ikkunaisen.Itse sain kyllä jelppiä sen pesussa puukirkon viereisen harkkotiilitallin edessä Savolaisten poikien kanssa.
Isosiskoni Annukka oli käynyt sivusta koskemassa sormellaan sen lokasuojaa,mihin sattumalta oli laskeutunut ohimenevän auton peräimusta santaista pölyä,jolloin likasiipeen tuli mikroskooppinen naarmu.
Kirkkoherra oli vihoissaan läpäissyt tytön sormille karjumalla saarnastuolibaritoonillaan:
--Sinä sitten et koskaan tähän autoon astu!
Kuolaamani beessivalkoinen Tunturi
Kaikilla muilla kavereillani oli silloin mopot kuolaillessani pöksytehtaan perillisten uutta beessinvalkoista ja vinolla kissansilmällä varustettua  Tunturia ja sen Puch-moottoria.Tunturi-mopedin takajarruvalo muistutti pienikokoista 1960-mallisen Plymouth Valiantin jarru- valoparin yhtä vastaavaa..
Vihoissani  ja kateuksissani kouluun mennessäni en edes Rummunlyöjänkadun ja Helsingintien kulmassa sijaitsevan Laakson Urheilukaupan vitriinistä halunnut katsella uudenkiiltäviä Tunturi-mopoja ja -polkupyöriä.
Koulumatkani sain polkea isän vanhalla sotapyörällä,hingatessani teryleenihousun persuuksia kiiltäviksi Lepper-satulaa vasten.
Yhteiskoululuokkakaverini uusien Pyrkijöidensä ja Tunturiensa satuloista naureskelivat minulle Salon murteella:
--Sullon kuules papinpoik satula päin perset!!!


Isäpastori leiriveikkoineen Riitusjärvellä v.1957
Juhart recolor 2013

Jorkku meripartiojohtajana Cezetansa ja ovaali-ikkunakuplansa kanssa
Juhart fotokollaasi
2010
Tsekkimoottoripyöränäyttelyssä
Juhart 2003
Silloin v.1963 aloittaessani kuudennen luokan eli lukion 1. luokan,jonka tulin tuplaaman, luokkakaverini tulivat kouluun uusilla pappojensa ostamilla mopoilla.Yksi keskikoululuokkakavereistani Lehtisen Rami kylläkin oli saanut äidiltään Tähkän vintin (Ravintola Tähkä) tarjoilijattarelta uuden punamustan Pyrkijä-mopon.Ramin isä oli kuollut jo pojan ollessa pieni ja äiti yksinhuoltajana bongaili yömyöhään Tähkän vinttikabinetin viinakassana korvatakseen pojan isän puutetta kaikilla menovehkeillä. Rami kärsi pahasta akneesta,ettei hänen kasvoistaan löytynyt yhtään tervettä ihoa valkopäisten finnien välistä. Pyrkijän jälkeen hän ajoi kouluun upouudella punaisella ja kaksijapuolisataisella Gileralla,mikä pian vaihtui punaiseen 305 kuutioiseen Honda Dreamiin eli "peltihondaan".Sitä Gileraa kyllä taisi vielä seurata yksi samankuutioinen Ducatikin.Kerran Rami pyysi minua Hondan satulaan,jolloin ajoimme hana auki toistasataaTuruntielle ja Halikon sillan yli,että kummatkin vähintään pääsimme tukkahilseestä.Peltihondalle eivät silloin edes silloisten pärinäpoikien Jawat, Nortonit,Trumpat eikä Bässit pärjänneet.
                                           
Kortsu ja Jawakaveri Torikadun
ampumateltan edessä n.1961
Juhart 2011
Japanilaiset merkit olivat valloittamassa perinteiset brittimerkit ja tsekki-Jawat sekä -Cezetat,Gileroista puhumattakaan.
Muutamaa vuotta aikaisemmin 50-luvulla Japani tunnettiin vain halpojen  peltilelujen valmistajana ja kimonoteetytöistä.
Vasta v.1979  pääsin taas Gileran makuun---en sen satulassa---vaan kansainvälisten motocrossajojen englanninkielisenä kuuluttajana Kavilannummella. Italialainen Gilera-talli sattumoisin lahjusteli minua lippareilla ja punaisilla teepaidoilla,mitkä kylläkin oli promokamaa kaikille "paddockissa" työskenteleville.
1960-luvun lopulla näki kaupungin kesäisessä katukuvassa enää harvassa brittimoottoripyöriä,modarikavereiden vingutellessa Hondia,Suzukeita,Kawasakeja ja Yamahoita ns."pillurallissa" Helsingintien ja Turuntien päästä toiseen.
1968 Prätkällä Penan Saluunan kulmalla
1960-luvun alun yleisimmät moottoripyörät katukuvassa ja ympäristömaakunnassa olivat itämaisia Jawoja,Cezetoja,IFA:n ja IC Planetan länsi-DKW-kopioita.
Keskikoululuokkakaverilla ja tulevalla Saloran siivoustoimen työnjohtajalla ja arkkivihollisellani Vaaran Pasilla oli itävaltalainen Puch-moottoripyörä,jota Laakson urheilukauppa myi Puch-moottoristen Tuntureiden ohella.
Pasi sattui olemaan isäni Leiriveikoissa partiopoikana.
Isäni kylläkään ei koskaan luottanut Pasin isään Olli Vaaraan,Y-vakuutuksen vakuutustarkastajaan,kutsumalla tätä "vakuutusvaaraksi. 
Pasissa oli isänsä luonteenpiirteitä,etenkin kieroilussa.
1960 Pannonia 250 TLF Deluxe

Itävallan eteläpuolelta Unkaristakin maahantuotuja Pannonia-merkkisiä moottoripyöriä näkyi silloin tällöin liikenteessä.Oletin vain Suomessa bilateraalikaupan takia NL:n kanssa ja valuuttasäännöstelystä,että vain meillä oli vahva itäblokin maista maahantuotu auto-ja moottoripyöräkanta. Erästä norjalaista keräilyautolehteä luettuani ja ostettuani Saetrestä (vanhimman tyttäreni kotipaikkakunnalta) Oslo-kuvakirjan,mikä käsitti 50-60-lukua,että norjalaisillakin oli 50-luvun alussa länsimaisten autojen tuontikielto.Venäläinen piikkkinokka-Mosse ja tsekkiläinen Skoda silloin olivat Norjassa melko tavallisia automerkkejä.Jopa Yhdysvalloissa myytiin Skoda 440 Spartakia sekä Jawa Six Days-moottoripyöriä,jollaista  edesmennyt ja nuorena nukkunut teinityttöjen idoli James Dean ajoi,kun ehti Porsche Spyderin puikoista.
Yhteiskoulun parkkipaikka,Jawasakki,
Maaselän Antsan 1957 Chevrolet Bel Air ja
rehtori Siitonen  1951 Vanguardinsa edessä
Juhart thumbnail 2010
1956 Jawa-lehtimainos

1958 Puch-esittely

1960.Tunturi- ja Puch -esittely
1937.Tivolin akrobaattimodaristi Harrikkansa
kanssa
Juhart thumbnail 2010
1960-luvun vaihteessa ja alussa syysmarkkinoille aina saapui Tivoli Sariola pystyttämään telttansa kauppatorille.Minä kaverini Ylängön Ekin kanssa kävimme nuuskimassa viikonloppuna ennen avajaisia,miten kuuluisaa surmankirnua pystytettiin.Saimme myös vilauksen tsiikailla kirnun valmistettua pystyyn,miten sen ajan yksi kuuluisa surmanjaja päristeli pöntön seiniä pitkin likasiivistä karsitulla prätkällä.
Vasemman kuvani harrikka-akrobaatti on omaa fantasiaani eikä liity suomalaisten tivolien eikä sirkusten surmanajoihin.
Amerikoissa kylläkin Harrikoilla (Harley-Davidson) ajeltiin akrobaattiajoja,missä pyörän päällä kolmiossa toistensa hartioiden päällä seisoi kymmenisen kuolemaa pelkäämätöntä uhkeata ja rohkeata.Venäjällä puolestaan IC Planetalla sirkuksissa ajoivat sirkuskarhut.
1960-alkupuolella brittiläisen Teddy Boys- ja Mod-villityksen mukana kaupungin pääkadulle ilmestyivät Vespat ja Lambrettat.
Teddypojat vastasivat suomalaisia lättähattuja ja pärinäpoikia jo 1950-luvulla ja Modit koulupoikia,joiden isillä oli paksusta lompakosta varaa ostaa skoottereita.Ampiaisperäinen Vespa oli suosituin ja Lambretta-,Puch-,.ASE Capri-,Cezeta- sekä Manet-skoottereitakin näkyi kartsalla,vaikkakin kypsyneimpien miesten työmatkakulkuneuvoina.
Isäkappalainen oli ollut ennen Miele-kevytmoottoripyöräonnettomuudessa pastori Aslak Zidbäckin kyydissä,pappien hurautellessa mustissa kaftaaneissan ja kirkkoeedeneissään Lambrettalla ojaan.
Pärinäpojat ja pärinätyttö kipsalla
Juhart 2010
Pappilan tuttavaperheen isällä arkkitehti Paul Bernoullillakin oli ollut Lambretta 50-luvulla.Tämä oli menettänyt toisen jalkansa v.1940 Helsingin pommituksessa ja uskon hänen olleen ainoan sitoutumattoman Sveitsin kansalaisen,joka oli haavoittunut Talvisodassa.
Proteesijalkaisena hän kyllä pystyi ajamaan skootteria.
1956 Lambretta LD 150
Kerran hän oli maasudulla töräyttänyt suomalaisessa luonnonihailussaan heinäkuorman perään skootterillaan ja sinkoutunut sen satulasta ojaan. Isäntä oli laskeutunut traktorin pukilta katsomaan,kun arkkitehti makasi ojan pohjalla ja jalka kauempana sänkipellolla. Isäntä oli saanut suuremman sätkyn.kun ojavedestä märkä arkkitehti oli yhdellä kontillaan hypellyt kuin västäräkki ja käynyt koppaamassa jalan kainaloonsa.
Minustakin tuli v.1977 Lambrettan omistaja,ostettuani yhdestä romukaupasta snellmannilla 1956-mallisen kaksisatulaisen Lambretta LD 150-mallin.Maalasin sen Taunuksen metallihopealla,koneen vaatimatta muuta kuin puhdistuksen.Rekisteröitynä kerkisin ajamaan sillä pari vuotta,kunnes myin sen ennen Saudiin menoa kaverilleni ja skootterifäni Jukka Tähkäpäälle,jonka kanssa kasvoin pappilan pihassa.
Hänen isänsä Veikko oli seurakunnan nuoriso-ohjaaja.
V.1967 isäkappalaisen ostettua omakotitalokesämökin Kemiön Kiilan kylästä vanhalta Mickelssonin pariskunnalta,löysin Mickelssonin papan työkalusuulista vanhan 50-lukuisen ja kolhon näköisen 1954-mallisen Maicomobil-skootterin.Se oli niin suuri ja leveä,etten kunnolla saanut sitä pystyyn. Teknisesti vielä taitamattomana ja vanhoista skoottereista vielä täysin pihalla.myin sen siskonmiehen kaverille suomusjärveläiselle Korennon Olaville.Jälkeenpäin sain kuulla Olavin kunnostaneen sen ja kertoneen skootterin moottorin olleen 197-kuutioisen vauhtihirmun.
1954 Maicomobil MB200 (197cc)


Rasvarin Pioneeri
Juhart 2010 thumbnail
Olavi oli ammatiltaan autonasentaja ja TB-huoltamon rasvari eli salonmurteella rasvaperse,joka jopa vapaa-aikoinaan korjaili kotitallissaan Mosseja sekä jenkkiautoja.Hänellä oli myös musta satapiikkinen Mitsi eli MZ,jolla hän hurautteli juhannusaattona Varisten tilan (siskonmiehen vanhempien tila)  rantasaunalle Enäjärven rantaan uloskasvetuissa rippiteryleeneissä ja punaisissa froteesukissa litkimään kolmoskaljaa.
Olavi oli Suomusjärven puheliain kundi,jonka suusta kerran tunnissa tuli ulos sanat "Kyl maar".
Mitsillä eli satapiikkisellä MZ:llä itsekin opin ajamaan 60-luvun puolessavälissä Hirsjärven rantaa hipoilevalla santatiellä pöksytehtaan kesämökillä.Samaan piikkiin voidaan laskea,että ensikerran sain ajaa autoakin kortitta,Lammervon Jukan antaessa minun kokeilla housutukun tulipunaista Ford Thames-pakettiautoa,sitä ns.viistoikkuna-Anglian jakeluautomallia,minkä ovien alareunat kaarsivat takaa omituisesti ylös. Mitsissä oli jalkavaihde ja Thamesissa lattiakeppivaihde.
Lambrettani jälkeen minulle ei enää siunaantunut mahdollisuutta kaksipyöräisen motovelosipeedin ostoon päädyttyäni Saudin aroille ja lopulta Manilaan.

1962.Manilan Western Police Districtin Metrocomin
 VW-poliisiauto ja Vespa-perhe
nykyään Roxas Boulevardilla,silloin vielä
Dewey Boulevardilla.
Juhart 2012
Manilassa Molave Subdivisionin naapureillani oli kyllä moottoripyöriä,kuten lähinaapurillani Butchilla,joka autojen lisäksi leikki japanilaisilla kaksipyöräisillä. Butch oli paikallisen DPWH:n (Department of Public Works and Highways) eli Tie-ja vesihallinnon piiri-insinööri,jolle valtion virkamiehen tavoin oma tasku oli lähimpänä kuin valtion kassan,otettuaan aliurakoitsijoilta vastaan rahapalkintoja.
Autot ja moottoripyörätkin vaihtuivat tämän talon etupihalla yhtä nopeasti kuin talon kerroksia lisääntyi valtion harkkotiileillä,sementeillä ja työntekijöillä puoli-ilmaiseksi.
Toinen kulmanaapurini ja "Glassmateni" eli Lasikaverini Bernie Abejuela,entinen Magnolia-maitotuotekonsernin kotimaan myyntipäällikkö, yksissä illanistujaisissa San Miguel Ginebra-lasin takaa kertoi nuorena myyntitykkinä 1960-luvulla omistaneensa Bemarin eli BMW 35R-moottoripyörän.
Nyt eläkepäivillään hän ajoi ruosteista 1975-mallista Toyota Corollaa.
1964 Quezon Cityn poliisivolkkari.
Samanlainen kuin Manilan
Metrocomin
Erään kerran töihin ajaessaan Bemarillaan Metrocomin punainen VW-poliisiauto oli pysäyttänyt hänet Dewey Boulevardilla.Manilan kuuluisalla rantabulevardilla,jonka nimi myöhemmin muuttui Roxas Boulevardiksi,maan kuuluisan kansallissankarin Manuel Rpxasin mukaan.
1890-luku
Amiraali George Dewey
Amiraali Dewey taas tunnettiin Espanja-Amerikka-sodan amiraalina,joka ampui Manilan lahden pohjaan koko Espanjan armadan.

1959 Kuuluisa koomikko
Chiquito ja Ducati
Autosta astui iso poliisimies kysymään häneltä ajokorttia.
Bernie tarjosi paidantaskustaan ajokortin.
Seuraavaksi poliisi kysäisi osaako kuljettaja hallita moottoripyörää ja näyttää,miten vaihteet menevät päälle.
Bernien polkiessa jalkavaihteita poliisi laski samalla:
--Uno..dos..tres....quarta!!
Bernie huudahti takaisin,ettei Bemarissa ole kuin 3 vaihdetta.
Poliisi huusi takaisin:
--Quarta--not QUATRO,you stupid!
Quarta merkitsi pientä lahjoitusta poliisilaitokselle
Quarta tagalogiksi vastaa myös vaihtorahaa...

Juhart moottoripyöräkuvitusta
-------------------------------
God Bless America
and Harley
Juhart 2005

Baguio Igorot Scooterista
Juhart 2012
Harley-sivuvaunu Salon Länsi-
rannassa 1920-luvulla.Taustalla tohtori
Kärjen talo
Juhart 2012

On The Road Again
Juhart 2012

Brando ja Triumph
Juhart 2005

Easy Riders
Juhart 2012
Highway Hill Choppers
Juhart 2011





perjantai 24. toukokuuta 2013

Zetorin pukilta Bisonin sarviin.Jussin traktorikuva-albumi.

1956.SSO:n palaneen osuuskaupan purkukuormurit ja Zetor 25
Juhart 2010
Oletin,että kuuluisassa brittikeräilyautolehdessä Classic and Sport Car testattaisiin kesäkuun numerossa vain klassisia Ferrareita,Lamborghineja,Maserateja ja Porshceja. Eräs amerikkalainen 50-vuotias nuorimies Alex Grant oli kylläkin rakennellut 10 vuoden projektina itselleen talonsa kellaritallissa Lamborghinin Countachin kopion "omista tarpeistaan" käyttämällä mitta-apuna 1:16-skaalan vastaavaa mallia.Sveitsiläinen Lamborghini alunperin ei valmistanut näitä superautoja,vaan aloitti tuotantonsa traktorin valmistajana.
Toimittaja Mike Walsh sattumoisin oli testannut taas kerran kaksi Porschea...mutta suureksi hämmästyksekseni ....ei niitä nykyään huippukalliita 356- eikä 911-malleja,vaan kaksi kirkkaanpunaista
Porsche Allagaier Master Diesel niittokoneella
Porsche Junior
Porsche-traktoria,yksisylinterisen Juniorin (kapealla etupyöräraidevälillä varustetun viinitarhatraktorin) ja Suomessakin 60-luvulla tunnetun 3-sylinteridieselisen Allgaier Masterin.
Keräilytraktorit,Walsh kertoo, herättelevät tunteitamme yhtä paljon kuin superautot.
Itse olen vähän väliä autolehtiä ostaessani napannut mukaan WH Smithin kirjakaupasta jonkun keräilytraktorilehden vanhojen aikojen muistelemiseksi "koeajoistani" traktorien pukeilta.
Kuten Walsh kertoo,monet hänen kirjoituksensa lukevat mahdollisesti naputtelevat välittömästi läppäristään eBayn sivuille skrollatakseen edullista Massey-Fergusonia keräilyautojensa jatkeeksi.
Minulle kyllä riittäisi pieni Porsche-traktorin pienoismalli diecast-mallikaappini vaatimattomalle traktorihyllylle yhden harmaan 1:43-skaalan 1917 Fordson F-mallin ja toisen 1:25-skaalan punaisen,tuntemattoman kiinalaisen valmistajan modernin ja nimettömän lelutraktorin jatkeeksi.Aikoinaan minulla niitäkin oli ollut kerättynä enemmän,mutta huushollin muutossa Manilasta Lontooseen jääneet varastoon. Loput nostalgiatraktorikokoelmastani olen ikuistanut vuosien varrella kuvituksiini.
Panen ilman mitään aikajärjestystä ja lataamieni omien traktorikuvieni mukaisesti kokemuksiani traktorien parissa 1950-60-luvuilta,jolloin pienestä pakosta ja jopa myöhemmin omasta tahdostani kauppalalais-kaupunkilaispoikana paiskin maatöissä.


Variksen Eero,Bedford KJ sekä kalkin-
levitys-Valmet 703 1960-luvun lopulla
Juhart 2010



1950-luku.Agronomi Erkki Variksen Valmet 20
ja Wartburg puuklapisavotassa
Juhart 2010












Ylävasemmalla olevassa kuvassa edesmennyt siskonmieheni seisoo harmaan "Nokka-Petterinsä" alias Bedford KJ:n novella.Kuorma-autoa käytettiin kalkin haussa Förbyn kalkkitehtaalta Särkisalosta ja kuvan Valmet 703:a perniöläisten isäntien peltojen kalkinlevitykseen.Olin Eeron hanttimiehenä "kalkkipetterinä" kesäisin opiskelujen välissä.
Kalkinlevitysurakoiden jälkeen isännät yleensä palkamaksun lisäksi kävivät lantalan paskapatterista vetämästä Koskenkorva-pullosta antamassa bonuspaukut.
Rukkasella vain pyyhkäistiin korkin päältä lehmänlantaa pois makua pilaamasta.Yläoikealla Eeron isän,Agronomi Variksen Valmet 20,"piikkilanka-aidankiristäjä" ja hänen itsekeksimä polttopuun halkaisupyörä.Käyttövoima tuli Valmetin ulosoton siivapyörästä rättiremmillä suoraan hälläpyörän akselin siivapyörään.


1960-luku
Traktorimarssi "makjapruukitehtaalle" eli Salon sokeritehtaalle.
Juhart 1990
Salolainen Volvo BM Bison juurikastraktori
Salon kauppala 50-luvulla ja kaupunkina vuodesta 1960 2000-luvulle asti ennen sitä Suur-Salon syntymistä,jolloin sokeritehdas purettiin,oli kuuluisa joka syksyisistä "traktorimarsseista".
Sokerijuurikasnaatteja saapui silloin ympäristöpitäjistä traktorikuormakaupalla Zetorien,Fergusonien,Valmettien,International Harvesterien,Deutzien,MANien,Fordson Majorien (myös Dexta),Fiatien ja Belarusten rohmulaitaisilla peräkärryillä sekä kuorma-autoilla tehtaan naattiaumaan ja paluukuormissa isännät kuljettivat lehmilleen oksennukselta haisevaa juurikasleikettä kantturoilleen appeeksi.Kauppala haisi käyntiaikana lokakuulta joulukuuhun juoppojen imelältä oksennukselta (silakkamarkkina-aikaan ihan oikealta ykältä) ja  makealta melassilta.Itse olin työskennellyt sokerijuurikasprosessin molemmissa päissä.ensiksi sokerijuurikkaan harvennuksessa Elomaan tilalla Inkereellä 1960-luvun alussa ja 1970-luvun alussa sokeritehtaan juurikaslaboratoriossa sokeri-ja multaprosenttien ottajana sekä leikekuivaamon hoitajan apulaisena.Isännät kiroilivat sateisia syksyjä,jolloin naattien multaprosentit ylittivät sokeriprosentit ja juurikkaat aumassa pestyinä muuttuivat porkkanan kokoisiksi.

Salon sokeritehtaan purku
 2000-luvulla
Kuivaamon jättimäisessä rummussa paistettiin melassisekoitteella lehmille juurikasleikebrikettejä ja kerran jopa jouduin yläkerran brikettisäkittäjäksikin,mutta sorminäppäryyden puutteessa ja koneompelukurssin käymättömänä,brikettisäkkien suut eivät menneet umpeen,säkkilangan katkeamatta.Minut pantiin takaisin alakertaan kollaamaan melassisäiliötä,ettei se täyttynyt yli.Yli se vuosikin yleensä säiliön viallisesta sähköanturasta ja sain lapioida kasaan betonilattialta reunojen yli vuotanutta ja paatunutta melassia,josta osa päätyi suuhunkin makean himossani.Jouduin myös ajamaan keltaista  BM (Bolinder Munktell) Volvon etukuormaajaa naattiauman pesulaan,missä vesitykeillä  pestiin multaisia naatteja,kunnes päätyivät kuljetushihnalla jättimäiseen syklooniin leikattavaksi..Toimi sopi hyvin rantatykistön evp-alikessulle ja tykinjohtajalle.
Käyntikauden jälkeen pääsin syklooniasentajan apulaiseksi,jonka kanssa korjattiin ja vaihdettiin sykloonin laakereita.Isoruuvinen syklooni keikkui päidemme yläpuolella taljojen varassa. Kerran jopa otin rahanhimossani urakan kaverini kanssa valtavan ison happosäiliön pesussa,jolloin olimme tukehtua happokaasuista.Jouduin välittömästi sairaslomalle valtavasta kurkkukivusta ja keuhkonahdistuksesta.Kolmen päivän sairasloman (vastaa armeijan vapaana palveluksesta) perästä tulin takaisin töihin hinkuhyskämäisessä köhässä.

Hurjasteleva vanna-Taunus.
Taustalla pellolla Massey-Harris
kyntämässä.
Juhart 2010
Koko pikkukaupunki eli "makjapruukitehtaan" käyntikauden  mukaan syysmarkkinoiden aikaan ja alkutalvesta Tammikuulla se hiljeni takaisin uinuvaksi nukkumalähiöksi.Juurikasrallin aikana loka-marraskuussa muutenkin harmaa kaupunki likaantui kaduilla maalaistraktorien ja peräkärryjen renkaiden mukana tuomasta juurikaspeltosavesta.Se oli saanut asvaltoitujen katujensa päälle oikean saviasvaltin,jollaisia TVH aikoinaan teki maanteille savikokkareista tiekarhuillaan vielä 1950-luvulla.Autoilijat kylläkin ilmaiseksi tasoittivat kokkareet ilman TVH:n apua.
1949 Fordson  ja 1948 Checker A2:sta pilkottu
 pick-up heinätöissä
Juhart 2010
Ylävasemmassa kuvassa olen taiteillut 1961-mallisen Ford Taunus 17M-farmarin. Pakoauton takaa-ajajana 1959-mallinen Ford FK1250-mustamaija.
Maalaismaisemaan olen pannut punaisen Massey-Harrisin kyntämään pellolle.
Yläkuvassa palvelee 1949-mallinen Fordson N-mallin Major heinäkuorman vetäjänä.Peltoautona vieressä on 1948-mallinen Checker A:sta pilkottu kotimainen pick-up.
Minulle ja muille salaojittajille rouva-agronomi Elomaa Inkereen tilalta toi peltoautollaan,uudella  ja syvänsinisellä 1964 Peugeot 404:llä kahvit ja korvapuustit peräpellolle,missä isännän valvonnan alla salaojitettiin kaasuöljyn harmaannuttamalla Fordson Super Majorilla.Siellä opin Majorin ison takarenkaan suojassa miesmäisesti sytyttämään pikku-Partnerin kourakupissa,kuten salaojittajat holkki-Työmiehensä.Tilalla sain ensimmäistä kertaa opetella ajamaan  uudella ja harmaansinisellä pikku-Zetorilla (Model 3045),mikä tuntui pienestä koostaan huolimatta järeämmältä kuin vanha idänvihreä ja äänekkäästi papattava 25-malli.
Zetor 25
Juhart 2004

Zetor 25 Diesel Salon torilla
Zetor 3045

Rouva-agronomin Peugeot 404.
Taustalla
 David Brown- ja
 Fordson Major-traktorit
heinäpellolla,
Juhart thumbnail 2010
 V.1965 olin kesätöissä Ruotsissa örsundsbrolaisella ja Upplannin läänissä sijaitsevalla Karl Anderssonin maatilalla ja sikalassa possuassistenttina.Sikalassa pidettiin 300:a teurassikaa.Teurastamon kuorma-auto palatessaan sikojen hakukeikalta toi portinpylvään päälle parinkilon bonuspaketin possunkyljyksiä.Iltaisin istuin Anderssonien pikkulasten kanssa lastenpiikana katsomassa talon yläkerran tv-huoneessa High Chapparallia.Sylissäni istuvat pikkusvedut sian ja sheriffin nähtyään tv-ruudussa hokivat innoissaan:
--Polis,polis,potatis,gris!
Volvo BM Bison kyntämässä











Karl Andersson pisti minut muokkaamaan (Hacka på svenska) melkein horisonttiin yltävää peltoa isolla punaisella BM Volvo Bison-traktorilla.Traktoria ei ajettu tilan suuliin edes öiksi,vaan odotteli aamuisin kuskiaan pellolla.Peltoautoksi minulle annettiin rouvan 1960 Volkswagen Kupla,jolla sain eväskasseineni ajella santatietä väärällä puolella.Muokkauksessa sai ajella Bisonilla päivätolkulla edestakaisin loppumattomalla pellolla.
Ruotsi vaihtoi oikenapuoliseen liikenteeseen v.1967. Anderssonilla oli iso peltisuuli täynnä antiikkisia traktoreita,puimurteita ja muita maatalouskoneita.Maakoneiden hankintaa varten hän oli ostanut Arvikasta läheltä Norjan rajaa "patanokka"-Volvo-nupin lavettitrailereineen.
Volvolla,joka oltiin muutettu EPA-traktoriksi,sain ajaa körötellä 30 kmh-vauhdilla Örsundsbrohon päin isännän seuratessa 1961-mallisella harmaalla Mercedes-Benz 220S:llä perässä.Joka 50 km:n jälkeen vaihdoimme kuljettajanpaikkaa.Mersun takapuskuri silloin melko nuoressa autossa oli jo happaman sianpaskan hajusta ruostunut läpi.
Salon Traktoauto-.50-luvulla Ferguson-Studebaker-ja Standard-Triumph-Vanguard-edustaja
1960-luvulla liike siirtyi VW-merkkiin. Liiketila oli palvellut 1920-luvulta 1940-luvulle Tähti-Kino-elokuvateatterina,jonka jugendtyylinen fasaadi paikallisen rakennusmestarin Tapion kynästä muutettiin funkikseksi.
Juhart 2009 thumbnail
Sama rakennus 30-luvulla Tähti-Kinona
Salon Traktoautoan omisti johtaja Keto.Hänen poikansa Kedon Hannu oli ikäiseni ja myös isäni partiolippukunnassa partiopoika.Heidän liikkeessään myytiin Ferguson-traktoreita,aluksi niitä "harmaa-ferguja",sitten niitä punaisia, kultamoottorisia pikku-ferguja eli kolmevitosia ja Massey-Fergusoneja.Erikoisena piirteenä SSO eli Salon Seudun osuuskauppa taas möi Massey-Harris puimureita ja lisäksi keltaisia Fiat-traktoreita.Liike muutti 1960-luvulla uusiin tiloihin Salmenrannasta Vilhonkadulle,Traktoautosta tuli Volkswagen-edustus.Volkswagenilla ei ollut traktorimallia,vaikka liikkeen nimi pysyi Traktoautona.


1950-luku Traktoauto Salmenrannassa

1990-luku .Traktoauto ja VW-edustus Vilhonkadulla
Iso Massey-Ferguson-puimuri ja
 brittiläisvalmisteinen IH-traktori
B-275 eli "Natikka" 1960-luvulta.
Juhart 2010


Vteraanin saluutti
Juhart 2004
Vasemmassa kuvassa olen taiteillut veteraanitraktorikokoontumista,missä veteraani-isäntä vetää kättään baseball-lakin lippaan teräspyöräisen Fordson F-mallin pukilta. Kunniakujassa seisoo Fordson Super Major,Oliver,Valmet 20 ja Deutz.Henry Ford v.1917 esiteltyään ensimmäisen sarjavalmisteisen Ford F-traktorinsa,joutui vaihtamaan nimen Fordsoniksi,koska kaupparekisterissä oli jo yksi pienempi Ford-merkkinen pohjoisvaltiolainen traktorivalmistaja.
V.1919 Henry perusti traktoritehtaan Irlannin Corkiin.
V.1929 Ford lopetti Yhdysvaltojen traktorituotannon vahvemman IH:n edessä ja v.1933 Britanniassa Manchesterin kokoonpanotehdas auto-ja traktorituotantoineen muutti kaakkoon Essexin Dagenhamin tehtaalle,mistä Fordsonia valmistettiin vientiin kaikkialle maapallolla.
Neuvostoliittoonkin perustettiin Fordson-tehdas,missä Fordson-mallien valmistus lopetettiin v.1932,itäystävien kopioitua tuotantoonsa Universal Farmallin.
1940-luvulla  Fordsonin Yhdysvaltojen tuotanto aloitettiin uudelleen Harry Fergusonin suunnittelemalla Fordson 9N-mallilla.
V.1938 Henry Ford teki yhteistyösopimuksen kultaisella kädenpuristuksella brittiläisen Harry Fergusonin kanssa kolmepisteisestä vetoakselikytkennästä maatyökoneille.
1938 Fordson-traktoriesittely
Salon Automyynti Oy:n edessä
Juhart

1946 Ferguson TE-20
Ferguson esitteli systeeminsä Michiganissa,jota valmisti Ferguson-Sherman Company vuoteen 1946 asti.
Systeemiä käytettiin ensiksi Fordson  9N-mallissa.V.1941
Fordson oli tehnyt niin paljon muutoksia ja samalla suunnittellut uusia muutoksia traktoriinsa,että nimi vaihdettiin takaisin Fordiksi.
Harry Ferguson suuttuneena selkänsä takana tehdyistä muutoksista erosi avioliitosta Fordin kanssa.
Uuden Ford-traktorin mallinimeksi tuli 2N Yhdysvalloissa,vaikka Dagenhamin tehdas Englannissa jatkoi Fordson 2N:llä.
Harry Ferguson takaisin sumuisille saarille palattuaan ryhtyi valmistamaan aivan Ford 9N:n kaltaista traktoriaan Ferguson-merkkisenä ja jota Suomessakin tunnetaan Harmaa-Ferguna. eli TE-20-mallina.


Fordson Major  ja Polle heinätöissä-.
Alkuperäinen versio.
Juhart 2010
1965 Salon messut ja David Brown-esittely
Ukkomestari-kaivurilla
Fordson Major eli Majuri taisi olla sitkeimpiä dieseltraktoreita 50-60-luvuilla.1970-80-luvuilla jelppailin Saloran esimiestäni tämän Suomusjärven Laperlan maatilalla useissa tilan töissä.Hänellä oli käytössään hytitön v.1957 Diesel Fordson Major,jolla kävimme jopa umpihangessa vetämässä tukkeja sahalle vietäväksi metsätien varteen.Dieseli papatti koko päivän eikä kaverini edes sammuttanut konetta ruoka- ja kahvipaussienkaan aikana,koska miinus 15-asteessa kylmän koneen käynnistäminen vaatisi omat pitkät hehkuttamisensa.

Entisöity Fordson Major

1960-luvulla talvisin kaupunki heräsi aamuisin traktorien papatukseen talonmiesten alkaessa kolaamaan etu-ja takalevyillä yöllä satanutta lunta katukäytäviltä.Tavalliset lumikolat raskaassa nuoskalumessa olisivat olleet hyödyttömiä etenkin suurempien liiketalojen tonttien ja katuosuuksien puhdistamisessa.
Talonmiehille aika näytti olevan kallista,että lumen puskemisen perästä pääsisivät joko Valion baariin Turuntiellä tai Asemakadun ja Vilhonkadun kulmabaariin pullakahveille kello 8 vaihtamaan ajatuksiaan raskaista lumitöistä traktorin kopissa.
Talkkaritkin alkoivat lihoamaan ja veltostumaan traktorikannan lisäännyttyä.
Maaseudulla traktoria pidettiin myös kauppa-ajoneuvona isäntien timpuroidessa taakse nostolaitteen päälle laudasta pienen lavan,jonne sai istutettua myös emännänkin.
Zetor Kokkilan lossilla
Juhart 2003
V.1969 kesän toimin SSO:n osuuskaupan tavaratalon talkkarin lomittajana. Toimessa jouduin myös seuraamaan liikkeen pannuhuoneessa öljypolttimen toimintaa.Kerran raskasöljypolttimen öljysäiliön sähköantura oli vioittunut,kuten sokeritehtaan melassisäiliössä myöhemmin.Aamulla töihin tullessani pannuhuoneen lattialla oli 20 senttimetriä paksu öljylautta.Sitä sainkin luoda koko päivän kuuppalapiolla irtokanistereihin Tavaratalon toimitusjohtaja Palmu kirosi päätoimisen talonmiehen Takatalon laiminlyöntiä tapauksesta ja minä sain tunnustuksen hyvästä työstäni parempana talonmiehenä,vaikka olin vain lomasijainen.Naapurikiinteistöjen talonmiehet kutsuivat Takataloa Takavaloksi,koska miehen löysi aina kulmabaarista kahvilta.
Viikottain ajoin talon Fordson Majorin peräkärryllä kaikki viikolla kerääntyneet pahvilaatikot Vuohensaarentien päähän jättömaalle,missä paloi sellainen ikuinen tuli kuin Kremlin tuntemattoman sotilaan haudalla.Sitä pidettiin silloin kaupungin kaatopaikkana.
1960 ca.SSOn Maatalousosaston piha Porsche-traktorein,
leikkuupuimurein ja kylvövälinein jene.
Kerran pakitettuani peräkärryn kaatopaikkatien päähän ja nostaessani hydraulikippiä ylös havaitsin osan pahvilaatikoista jääneen jumiin lavan yläosaan. Isäntämiehiltä oppimalla tempulla ravistelin kippilavaa edestakaisin ykköstä ja pakkia vuoronperään käyttämällä.
Pahvit kyllä liukuivat vilkkaasti ikuiseen tuleen...kuten myös perälauta.mikä sekunneissa paloi poroksi.
Takalaudasta jäi muistoksi vai mustuneet rautavahvikkeet.
En tainnut olla "Takavaloa" parempi .. ja joka ryhtyi tapauksesta kutsumaan minua "Takalauraksi"
Pikkukundina minulle kaverit räkättivät Salon murteella:
--Pikku-Jussi pan sormes lauran rakoon!!
Isompana en kylläkään styylannut yhdenkään Lauran kanssa...

Viimeisen niiton jälkeen
Juhart 2004
Iltalypsy peltikorjaamolla
Juhart 2003
Edith,Konrad ja Oliver
Juhart  2004